Työn hakeminen ennen ja nyt

työnhakija 1234

Osaako kukaan sanoa millaista työpaikan hakeminen oli 70-, 80- ja 90-luvuilla? Oliko silloin HR-osastoja jotka hoitivat asian? Pitikö jokaista työhakemusta varten tehdä loppunasti hiottuja CV:eitä? Käytiinkö jokaista hakemusta varten useissa psykologisissa testeissä jotka kestivät koko päivän?

142

6893

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • zekez1

      "Duunarihommiin" 80-luvulla soitettiin, minkä jälkeen käytiin näyttäytymässä työnjohtajalle jne, hänen todettuaan hakijan raittiihkoksi täysjärkiseksi tehtiin paperit, ja töihin.

      • hjkjhkhkjhkhkh

        Kokoomus hallituksessa ja kaikki menee päin perssettä.

        Pätkätyöt, vuokratyöt sekä osa-aikatyöt pitäisi kieltää laissa. Myös ulkomaisten työntekijäiden palkkaaminen pitäisi tehdä vaikeammaksi.

      • Näin se on

        ""Duunarihommiin" 80-luvulla soitettiin, minkä jälkeen käytiin näyttäytymässä työnjohtajalle jne, hänen todettuaan hakijan raittiihkoksi täysjärkiseksi tehtiin paperit, ja töihin."

        Juuri näin, muistan ajat hyvin. Ei ollut työttömyyttä, soitti, meni paikalla, kysyi milloin tietään pääseekö, vaikka heti sanoi pomo ja kysyi milloin voi aloittaa. Nykyään homma on täyttä pelleilyä, onneksi on työpaikka ettei tarvitse siihen lähteä.

      • Mies 40 v
        hjkjhkhkjhkhkh kirjoitti:

        Kokoomus hallituksessa ja kaikki menee päin perssettä.

        Pätkätyöt, vuokratyöt sekä osa-aikatyöt pitäisi kieltää laissa. Myös ulkomaisten työntekijäiden palkkaaminen pitäisi tehdä vaikeammaksi.

        Kyllä 90-luvulla ei tarvinnut muuta kun mennä työpaikalla kysyy töitä niin heti sai töitä vaikka ei ollut kokemusta edes. Itse olin silloin jatkuvasti töissä ja mitään papereitä ei kysytty eikä cv: tä kun olin niin nuori että ei ollut paljoa mitä laitaa paperiin. Mut raksalle kun meni niin töitä sai heti.

        Tänä päivänä saa lähettää 100 hakemusta ja ei pääse edes haastatteluun. Mulle soitti joku mies jonne olin hakenut töihin. Se vaan kysyi olenko vielä työtön ja kun sanoin joo niin se löi luurin kiinni. Kokemuksestakaan ei nykyään ole mitään hyötyä kun otetaan vaan joku harjoittelija joille ei tarvitse maksaa mitään kuin 9 eduroa päivässä,.

      • 70lukulainen
        hjkjhkhkjhkhkh kirjoitti:

        Kokoomus hallituksessa ja kaikki menee päin perssettä.

        Pätkätyöt, vuokratyöt sekä osa-aikatyöt pitäisi kieltää laissa. Myös ulkomaisten työntekijäiden palkkaaminen pitäisi tehdä vaikeammaksi.

        Aivan samaa mieltä!!

    • hakija2

      Hakemuksen kirjoitettiin oikealla kirjoitus koneella ja cv naputeltiin joka kerran uudelleen, eli työnhaku oli huomattavasti työläämpää. Yleensä todistusäljennöksetkin vaadittiin mukana ja ne piti olla oikeaksi todestetut, eli pelkkä kopio ei riittänyt. Kopiokoneita oli pankeissa ja posteissa ja niissä niitä kopiota pystyi otattamaan ja se ei ollut ilmaista, myös oikeaksi todistamisesta otettiin palkkio.
      Nykyään on hakemuksien tekeminen helppoa, mutta kilpailu paikoista on yhtä kovaa, ehkä kovempaakin koska nykyään huonot ja huolimattomatkin näyttävät helposti hyvältä, koska hakemukset on helppo tehdä koneella ja mahdolliset kirjoitusvirheet voi korjata täysin huomaamatta.
      Itse olen sitä mieltä että työnhakeminen ja saaminen on nykyään helpompaa ja siihen myös koulutetaan paremmin.

      • htgjhytrjyjuytrewj

        Ennen 2000-luvun alkua mistään cv:stä ei ollut kuulleetkaan kuin ehkä jotkut ulkomailla johtajina työskennelleet. Normi duunarit ei mitään hakemuksia kirjoitelleet, ehkä johonkin valtion tai kaupungin ylempiin virkoihin näpyteltiin hakemukset koneella. Duunarit soitti firmaan tai meni käymään, työnjohtajat ja muut pikkupomot määrättiin firman saunailloissa.

      • -80-luvun työnhakija
        htgjhytrjyjuytrewj kirjoitti:

        Ennen 2000-luvun alkua mistään cv:stä ei ollut kuulleetkaan kuin ehkä jotkut ulkomailla johtajina työskennelleet. Normi duunarit ei mitään hakemuksia kirjoitelleet, ehkä johonkin valtion tai kaupungin ylempiin virkoihin näpyteltiin hakemukset koneella. Duunarit soitti firmaan tai meni käymään, työnjohtajat ja muut pikkupomot määrättiin firman saunailloissa.

        Se oli nimeltään ansioluettelo. Ainakin kaupungin ja valtion paikkoihin haettaessa sitä vaadittiin, ylempiin virkoihin toisinaan nimikirjanote.

        Hakemus itsessään oli varsin jäykkä, virallisen kaavan mukainen "anon kunnioittaen, että tulen huomioiduksi täyttäessänne avoinna olevaa x virkaa..." . Koulutus ja työkokemus esiteltiin selkeänä luettelona, ei tarvittu hienoja sanankäänteitä ja itsekehua, jotta hakemus olisi huomion kiinnittävä ja mieleenpainuva, kuten nyt työnhakukursseilla opetetaan. Jos haki toimistohommiin, hakemus piti ehdottomasti olla koneella kirjoitettu, ja oli myös syytä osata virallisen asiakirjan asettelu oikein.

        "Piilotyöpaikkoja" toki haettiin soittelemalla tai menemällä käymään. Nykyään olisi kai negatiivista marssia suoraan ison johtajan puheilla tapaamista sopimatta.

        Aiemman kirjoittajan kertoma toditusjäljennösten oikeaksi todistaminen olikin varsinainen riesa pätkätöitä tehneelle. Nykypäivänä tulisi kalliiksi, kun on ainakin 10 tutkintoa ja kurssia käyty ja parikymmentä pätkätyötä plakkarissa.

      • pohti
        -80-luvun työnhakija kirjoitti:

        Se oli nimeltään ansioluettelo. Ainakin kaupungin ja valtion paikkoihin haettaessa sitä vaadittiin, ylempiin virkoihin toisinaan nimikirjanote.

        Hakemus itsessään oli varsin jäykkä, virallisen kaavan mukainen "anon kunnioittaen, että tulen huomioiduksi täyttäessänne avoinna olevaa x virkaa..." . Koulutus ja työkokemus esiteltiin selkeänä luettelona, ei tarvittu hienoja sanankäänteitä ja itsekehua, jotta hakemus olisi huomion kiinnittävä ja mieleenpainuva, kuten nyt työnhakukursseilla opetetaan. Jos haki toimistohommiin, hakemus piti ehdottomasti olla koneella kirjoitettu, ja oli myös syytä osata virallisen asiakirjan asettelu oikein.

        "Piilotyöpaikkoja" toki haettiin soittelemalla tai menemällä käymään. Nykyään olisi kai negatiivista marssia suoraan ison johtajan puheilla tapaamista sopimatta.

        Aiemman kirjoittajan kertoma toditusjäljennösten oikeaksi todistaminen olikin varsinainen riesa pätkätöitä tehneelle. Nykypäivänä tulisi kalliiksi, kun on ainakin 10 tutkintoa ja kurssia käyty ja parikymmentä pätkätyötä plakkarissa.

        Valtion ja kuntien työn tekiät syövät verorahoja, he ovat suuri syy myksi väkivalta järjestelmä jatkaa pystyssä oloa, myös suuri väkivaltasysteemi pyroktatia homma on syy miksi kreikan luottamus pulaan

      • 33+33
        -80-luvun työnhakija kirjoitti:

        Se oli nimeltään ansioluettelo. Ainakin kaupungin ja valtion paikkoihin haettaessa sitä vaadittiin, ylempiin virkoihin toisinaan nimikirjanote.

        Hakemus itsessään oli varsin jäykkä, virallisen kaavan mukainen "anon kunnioittaen, että tulen huomioiduksi täyttäessänne avoinna olevaa x virkaa..." . Koulutus ja työkokemus esiteltiin selkeänä luettelona, ei tarvittu hienoja sanankäänteitä ja itsekehua, jotta hakemus olisi huomion kiinnittävä ja mieleenpainuva, kuten nyt työnhakukursseilla opetetaan. Jos haki toimistohommiin, hakemus piti ehdottomasti olla koneella kirjoitettu, ja oli myös syytä osata virallisen asiakirjan asettelu oikein.

        "Piilotyöpaikkoja" toki haettiin soittelemalla tai menemällä käymään. Nykyään olisi kai negatiivista marssia suoraan ison johtajan puheilla tapaamista sopimatta.

        Aiemman kirjoittajan kertoma toditusjäljennösten oikeaksi todistaminen olikin varsinainen riesa pätkätöitä tehneelle. Nykypäivänä tulisi kalliiksi, kun on ainakin 10 tutkintoa ja kurssia käyty ja parikymmentä pätkätyötä plakkarissa.

        niitä kopioita saa ilmaiseksi oman liiton toimistossa

      • vesileima
        -80-luvun työnhakija kirjoitti:

        Se oli nimeltään ansioluettelo. Ainakin kaupungin ja valtion paikkoihin haettaessa sitä vaadittiin, ylempiin virkoihin toisinaan nimikirjanote.

        Hakemus itsessään oli varsin jäykkä, virallisen kaavan mukainen "anon kunnioittaen, että tulen huomioiduksi täyttäessänne avoinna olevaa x virkaa..." . Koulutus ja työkokemus esiteltiin selkeänä luettelona, ei tarvittu hienoja sanankäänteitä ja itsekehua, jotta hakemus olisi huomion kiinnittävä ja mieleenpainuva, kuten nyt työnhakukursseilla opetetaan. Jos haki toimistohommiin, hakemus piti ehdottomasti olla koneella kirjoitettu, ja oli myös syytä osata virallisen asiakirjan asettelu oikein.

        "Piilotyöpaikkoja" toki haettiin soittelemalla tai menemällä käymään. Nykyään olisi kai negatiivista marssia suoraan ison johtajan puheilla tapaamista sopimatta.

        Aiemman kirjoittajan kertoma toditusjäljennösten oikeaksi todistaminen olikin varsinainen riesa pätkätöitä tehneelle. Nykypäivänä tulisi kalliiksi, kun on ainakin 10 tutkintoa ja kurssia käyty ja parikymmentä pätkätyötä plakkarissa.

        Ja lisäksi työhakemus piti kirjoittaa vesileimapaperille! Ensin oli vesileimnalla merkitty kahtia taitettu paperi, jonka sisälle piti laittaa oikeaksi todistetut liitteet. Minulla on vieläkin näitä vesileimapaperita jäljellä.

      • ellun kananen

        Tuo mitä todistusten kopioinnista sanot on kyllä totta. Toisaalta ainakin 80-luvulla sen hakemansa työpaikan yleensä sai, oli jopa työvoimapulaa, joten kopiointiruljanssia ei tarvinnut kovin monta kertaa toistaa. Samoin hakemusteksti oli aika standardi, riitti kertoa ihan perustiedot itsestään eli lähinnä koulutus ja työkokemus. Ei tarvinnut sepitellä mielikuvituksellisia tarinoita, miksi juuri tämä työpaikka olisi jokin unelmien täyttymys, tai koettaa antaa itsestään muutenkaan erityisen innostunutta ja aktiivista vaikutelmaa. (Työpaikkailmoituksetkin olivat ennen asiallisempia, firmat eivät ylistäneet itseään ja mielenkiintoisia hommiaan maasta taivaaseen.)

        Nykyään oikeasti jos töitä haluaa niin ei niitä sillä tavoin saa, että lähettää sen saman hakemuksen kopioituna satoihin eri paikkoihin. Samoin muoti siinä millainen hakemuksen pitää olla muuttuu nopeammin kuin ennen, joten on vaikeampi pysyä kärryillä siitä, miten hakea.

        MInulla alkoi juuri neljäs vuosikymmen työnhakijana, ja koko ajan homma on mielestäni mennyt vaikeammaksi. Työn teko on pysynyt yhtä helppona kuin ennenkin. Työnhaku on paljon vaikeampaa ja turhauttavampaa kuin työn tekeminen.

      • Teuwwo123

        Minkä vitun takia pitäisi kouluttaa ihmisiä työnhakuun? Niin että he osaavat kirjoittaa sen 2 a4:sta puhtaaksi mahdollisimman kauniilla ulkoasulla ja joku siellä toisessa päässä saa sitten lukea kauniita papereita ja päättää kuka tulee putsaamaan paskat ikkunoista tai kantamaan tavaraa muiden kanssa. Siihen pumpataan energiaa, ja kaikenlaisiin rekrytointiprosesseihin että saadaan vuokratyövoimaa käyttämällä näyttämään että työtä olisi hirveesti tarjolla.
        Ensiksi on ongelmana että sinulla ei taida olla kokemusta paljoa. Sitten myöhemmin kun on kokemusta niin kysytään että miksi olet ollut 4 kk työttömänä ja kyllä taidat olla hieman liian vanha kun haemme nuorta voimaa että yrityksemme status pysyy nuorena. Aivan arpapeliä, mikäli johonkin pääsee niin siellä pitää pysyä. Perseen pyyhkimisestäkin nykyään pitää suorittaa koulutus ja kouluttautumaan ei edes pääse kunnolla josei ole työpaikkaa( =muka jokin monimuotokoulutus). Oppisopimuskoulutuksiin ei ole yrityksiä tarjolla, jonka sanoo jo koulutusneuvojatkin, että turha laskea mitään sen varaan.
        Jos olet koulusi tyrinyt tai vaikka et olisikaan vaan ollut vähän aikaa työttömänä niin työtä et saa kun isolla tuurilla tai sitten suhteilla. Se on nykypäivänä, ennen mentiin ja kysyttiin ja työtä oli tarjolla ja työt tehtiin. En sitten tiedä onko asia jotenkin kehittynyt parempaan suuntaan kun niin väität?
        Kaikesta tehdään vaikeempaa vaikka siitä ei ole mitään hyötyä. Jostain se masennusprosentti on lähtenyt nousuun kun heikko-osaisia kyykytetään ja usko lähtee. Progressiivisuus katoaa kun 2kk ja 200 hakemuksen jälkeen tili näyttää nollaa, vaikka vierestä on helppo sanoa että kaunista hakemusta ja jatka yrittämistä.

      • -80-luvun työnhakija
        33+33 kirjoitti:

        niitä kopioita saa ilmaiseksi oman liiton toimistossa

        Niitä liiton toimistoja ei vaan ole joka paikkakunnalla, tulisi kalliiksi lähteä bussilla kopiointimatkalle.

        Joka työpaikasta aina lähtiäisiksi nippu kopioita mukaan :) Onneksi niitä nykyään aika harvoin tarvitsee liittää hakemuksen. Vain jossain kaupungin viroissa on vaadittu kaikkien todistusten jäljennöksiä siitä riippumatta, onko se haettavaan paikkaan liittyvää kokemusta. Jos pääsen haastatteluun. otan kansion mukaan. Niitä on selailtu siinä, ei koskaan pyydetty jättämään kopioita.

        Nettilomakkeiden käyttö hakemuksena toivottavasti yleistyy. Sellainen on helpompi laittaa menemään, vaikka ei oikein uskoisikaan mahdollisuuksiinsa. Vähän niinkuin heräteostos; tekee hetken mielijohteesta vaikkei muuten sitä haluaisikaan, ja saattaa lopulta olla hyväkin kauppa.

    • thats it

      Mentiin työpaikan konttoriin ja kysyttiin onko työtä.

      Yleensä pomo sanoi että tule esim.Maanantaina klo 8.00 töihin.

      • ökö ökö ökö ökö ökö

        ...kokemuksesta täysin samaa mieltä ku thats it, nykyään tuo cv ineen ihan paskoo ja täysin p*rseest'

    • Muistoja....

      Muistan kun joskus 70-luvun alkupuolella halusin Stockmannille kesätöihin.
      Homma meni niin, että marssimme yksi perjantain Stockkan henkilöstöosastolle kaverini kanssa, ja kerrottiin, että oltaisiin kesätöitä vaille.

      Ainoa kysymys oli, koska voisitte aloittaa. Seuraavana maanantaina "ilmoittauduttiin" Pitäjänmäen varastolle.

      Intin jälkeen olin työtä vaille vuonna -78. Tapasin opiskelukaverini, ja hän oli saanut töitä silloisesta Nokia Elektroniikasta. Antoi minulle puhelinnumeron, ja soitin sinne. Silloinen pomo katsoi todistukset, ammattikoulun elektroniikka-asentajan paperit, ja toivotti tervetulleeksi seuraavana maanantaina töihin.

      Nokialla tuli sitten olluksikin seuraavat 14 vuotta.

      Eli silloin oli kyllä suhteellisen helppo töitä saada, eikä mitään varsinaisia hakemuksia tarvittu. CV oli täysin tuntematon paperi. Työnkaku oli pääasiassa sitä, että marssittiin firmaan, ja kysyttiin töitä. Tai korkeintaan soitettiin ensi.

      Ensimmäisen CV:n taisin kirjoittaa joskus 90-luvun loppupuolella työpaikkaa vaihtaessani.

    • Ennenoliennennytonny

      Ainakin 90-luvun alussa se oli vielä ihmisten välistä keskustelua ja neuvottelua ja ihan normaali ihminen riitti. Ilman kuulustelua, perseen nuolentaa, todistelua ja nöyristelyä. Luin taas asennevammaisen lidlin johtajan syytöksiä muka nuorten asennevammasta: jos millään niin Lidl:llä on asennevamma, ja paska työnantaja. On ihan törkeää että se edes kehtaa syyttää ketään, nuorta tai vanhaa asennevammasta. Jo liian hyvästä asenteesta kertoo se, että suostuu menemään lidliin tai solliin tms. töihin. Niihin paikkoihin pitäisi kieltää lailla meneminen.

      Niin. Mutta ei, ihan tavallinen CV riitti. Oli hyvä jos oli eri paikoista työkokemusta, olit kiinnostunut, yleistaitoinen ja tietoinen (joskaan et ehkä erikoistunut) ja hyvällä asenteella, kun et nirsoillut työn suhteen, vaikka vähän vaihtelua olisitkin kaivannut. Nykyään olet varmaan huono työntekijä, narsisti etkä pysty sitoutumaan.
      Oli myös hyvä toisella tapaa, jos oli sama paikka. Silloin kaipasit pysyvyyttä ja sovit ehkä pitkääkin pinnaa vaativiin tehtäviin ja siinä oli hyvät puolensa myös! Nykyään olet tyytynyt ja tosi yksipuolinen eikä sinulle olekaan työkokemusta Juuri Tästä työstä. Ei kelpaa sekään.

      Nykyään nämä pellekouluttajat jotka eivät itse osaa ilmeisesti mitään järjestävät kuulemma jopa jotain leikkimisiä, että leikitään työtilannetta ja sitten se kuvataan ja sitten ollaan leikisti oltu töissä: kuka v*tun idiootti sen on keksinyt että pitää osata LEIKKIÄ ja NÄYTELLÄ työtä, että voisi olla hyvä työntekijä???
      Nämä pyskologiset testit on ihan huuhaata, siellä joku "konsultti" sitten pajattaa omalla massiivisella kokemuksellaan. Keisarin uudet vaatteet. 90% konsulteista alkaa konsulteiksi, koska eivät itse osaa mitään, ovat narsistisia ihmisiä, jotka luulevat että osaavat neuvoa jopa täysin tuntemattomia ihmisiä alalta mistä heillä ei ole kokemusta ja jotka eivät vaan halua tehdä mitään. Paitsi esiintyä "asiantuntijoina".

      Ennen palkattiin omille listoille, eli oli asianmukainen palkka, palkanmaksu, työterveyshuolto jne. määräaikaisetkin. Pidettiin ihmiset omina, myös osa-aikaiset ja määräaikaiset. Nykyään ne on ulkopuolisia ja sen kyllä monessa paikassa huomaa.
      Ennen tuntityöt oli tuntitöitä ja urakat urakkaa. Nykyään kaikki on urakkaa ja monilla aloilla oikeudet poljettu. Kun on työttömiä, voidaan syyllistää: et jousta näinä aikoina? Kai sua nyt sentään saa anaaliin kahvitunnilla vetää, vai eikö sulla ole asennetta tähän hommaan? No, kyllä se sitä on! Pahimmassa paikassa, mistä lähdin menemään teetettiin 8 tunnin päivää tuntipalkalla (alle 10e) urakkatöinä, ilman taukoja. Tai siis, tauothan sai pitää, jos ehti, eli ei ehtinyt, sillä jos urakka-ajassa ei pysynyt, alkoi palkka ylitöistä pienenemään!!! Olisi huoraaminen helpompaa.

      (kun vastataan vastataan kunnolla!)

      • Ennenoliennennytonny

        Vuokratyöfirmat ovat täysin perseestä, ne ovat polkeneet palkat, oikeudet ja ihan kaiken.
        Että työn hakeminen oli ok 90-luvulla ja niitä töitä myös sai. Nykyään työntekijässä ei mitään muuta olekaan kun vikaa, liian nuori, liian vanha, nainen, mies, kokematon tai liian kokenut, jne. jne. ja aina sun pitää olla paskakaivossakin kielitaitoinen, sosiaalinen, energinen ja iloinen joustaja joka haluaa tehdä 12 tuntista päivää ilman ylityökorvauksia.
        CV ei enää riitä, saate pitää olla oikeanlainen, automaattihakemuskin mielenkiintoinen, CV oikeanlainen kaikkiin hommiin, ja mikään ei riitä, ja aina vika on asenteessa ja nimenomaan työntekijän asenteessa. Saat hakea 100 paikkaa etkä välttämättä yhtään saa, mutta silti ei saa turhautua tai on asennevamma.
        Mitäs vielä... Koulutuskaan ei enää riitä, ennen katsottiin ihmistä. Nuorille ei muka voi maksaa enää palkkaa ilman ilmaistöitä: orjatyö on laillista kuukausitolkulla ja toisaalta, osa-aika eikä pätkätöitä tehdä kannattaviksi. Tuloerot kasvaa, ja luokkaeroja tehdään, valtiovarainministeri yrittää puskea lukukausimaksut läpi, että varmasti saadaan köyhät pois kouluttautumasta...
        Ne lukukausimaksut on nyt alettu puskemaan läpi siksi, että rikkaat saisi paikat ja yläluokkaiset paremmat työt, kun niitä ei riitä kaikille. Eli kehitetään tarina kannattavuudesta ja valmistumisen nopeuttamisesta, todellinen tarkoitus on saada köyhälistö, joka ei koskaan pääse pois sieltä => saadaan työvoimaa myös epähalutummille aloille, mutta niin ettei hyväosaiset joudu sinne.

        Niin, 90-luvulla. Hait töitä, joskus muutamastakin paikasta, kävit haastatteluissa ja sait töitä ihan olemalla oma itsesi. Palkka oli ok, ja sinulle maksettiin rehellisesti. Olen ollut palkattuna 13-vuotiaasta. Ei huuhaapsykologit olleet ja kokemattomat pilkku-inssit vaan työnjohtajalla piti olla kokemusta ja näkemystä ja itse haastateltiin. Ei tarttenut "leikkiä" töitä eikä näytellä vaan panostettiin rehellisyyteen. Sai tehdä useampia töitä.

        Toisaalta samoja on, hakemuksen silloinkin joutui tekemään, todistukset piti ottaa mukaan (tosin kukaan ei niitä koskaan ole juuri katsellut) ja se osuus ei ole muuttunut: hakemus/soitto tai molemmat, haastattelu, ehkä työpaikka.
        Muuten vaan työelämä on ollut ihan perseestä sitten 2000-luvun taitteen, vai pitäskö sanoa 90-luvun laman.
        No, se on hyvää nykyaikana, ettei saa olla kännissä töissä (känniset työkaverit on v*tun rasittavia ja alkoholistien paapomisen saisi muutenkin lopettaa).

        Mutta nyt on nää ajat ja se siitä, turha haikailla. Jos aikasemmin ei tajuta, niin kyllä ne mellakat ja sota sitten jonain vuonna aina alkaa ajamaan tasa-arvoa, kuten aina historiassa, kun asiat on päästetty liian pitkälle. Ikävä kyllä se ei edes ole vitsi. Kun köyhyys ja pahoinvointi lisääntyy, alkaa ensin väkivalta ja sitten sota. Joten sitä odotellessa, jos suunta jatkuu samana. Amerikkakin on vain näennäisesti rauhassa, siellä on jatkuvat jengisodat ja kouluampumisia, se on sodassa köyhien armeijallaan ties kuinka monessa maassa jne. eli tämä tie on nähty, muttei uskota.

        Noin alkuun ;)

      • Heh!
        Ennenoliennennytonny kirjoitti:

        Vuokratyöfirmat ovat täysin perseestä, ne ovat polkeneet palkat, oikeudet ja ihan kaiken.
        Että työn hakeminen oli ok 90-luvulla ja niitä töitä myös sai. Nykyään työntekijässä ei mitään muuta olekaan kun vikaa, liian nuori, liian vanha, nainen, mies, kokematon tai liian kokenut, jne. jne. ja aina sun pitää olla paskakaivossakin kielitaitoinen, sosiaalinen, energinen ja iloinen joustaja joka haluaa tehdä 12 tuntista päivää ilman ylityökorvauksia.
        CV ei enää riitä, saate pitää olla oikeanlainen, automaattihakemuskin mielenkiintoinen, CV oikeanlainen kaikkiin hommiin, ja mikään ei riitä, ja aina vika on asenteessa ja nimenomaan työntekijän asenteessa. Saat hakea 100 paikkaa etkä välttämättä yhtään saa, mutta silti ei saa turhautua tai on asennevamma.
        Mitäs vielä... Koulutuskaan ei enää riitä, ennen katsottiin ihmistä. Nuorille ei muka voi maksaa enää palkkaa ilman ilmaistöitä: orjatyö on laillista kuukausitolkulla ja toisaalta, osa-aika eikä pätkätöitä tehdä kannattaviksi. Tuloerot kasvaa, ja luokkaeroja tehdään, valtiovarainministeri yrittää puskea lukukausimaksut läpi, että varmasti saadaan köyhät pois kouluttautumasta...
        Ne lukukausimaksut on nyt alettu puskemaan läpi siksi, että rikkaat saisi paikat ja yläluokkaiset paremmat työt, kun niitä ei riitä kaikille. Eli kehitetään tarina kannattavuudesta ja valmistumisen nopeuttamisesta, todellinen tarkoitus on saada köyhälistö, joka ei koskaan pääse pois sieltä => saadaan työvoimaa myös epähalutummille aloille, mutta niin ettei hyväosaiset joudu sinne.

        Niin, 90-luvulla. Hait töitä, joskus muutamastakin paikasta, kävit haastatteluissa ja sait töitä ihan olemalla oma itsesi. Palkka oli ok, ja sinulle maksettiin rehellisesti. Olen ollut palkattuna 13-vuotiaasta. Ei huuhaapsykologit olleet ja kokemattomat pilkku-inssit vaan työnjohtajalla piti olla kokemusta ja näkemystä ja itse haastateltiin. Ei tarttenut "leikkiä" töitä eikä näytellä vaan panostettiin rehellisyyteen. Sai tehdä useampia töitä.

        Toisaalta samoja on, hakemuksen silloinkin joutui tekemään, todistukset piti ottaa mukaan (tosin kukaan ei niitä koskaan ole juuri katsellut) ja se osuus ei ole muuttunut: hakemus/soitto tai molemmat, haastattelu, ehkä työpaikka.
        Muuten vaan työelämä on ollut ihan perseestä sitten 2000-luvun taitteen, vai pitäskö sanoa 90-luvun laman.
        No, se on hyvää nykyaikana, ettei saa olla kännissä töissä (känniset työkaverit on v*tun rasittavia ja alkoholistien paapomisen saisi muutenkin lopettaa).

        Mutta nyt on nää ajat ja se siitä, turha haikailla. Jos aikasemmin ei tajuta, niin kyllä ne mellakat ja sota sitten jonain vuonna aina alkaa ajamaan tasa-arvoa, kuten aina historiassa, kun asiat on päästetty liian pitkälle. Ikävä kyllä se ei edes ole vitsi. Kun köyhyys ja pahoinvointi lisääntyy, alkaa ensin väkivalta ja sitten sota. Joten sitä odotellessa, jos suunta jatkuu samana. Amerikkakin on vain näennäisesti rauhassa, siellä on jatkuvat jengisodat ja kouluampumisia, se on sodassa köyhien armeijallaan ties kuinka monessa maassa jne. eli tämä tie on nähty, muttei uskota.

        Noin alkuun ;)

        Olihan melkoinen vuodatus. Mutta yhtä kaikki, täsmälleen oikeaa asiaa. Tuota ennustamaasi mellakkaa ja sotaa myöden. Kapitalisti ei opi kuin aseen suuta haistelemalla.

      • FAKTAONON
        Ennenoliennennytonny kirjoitti:

        Vuokratyöfirmat ovat täysin perseestä, ne ovat polkeneet palkat, oikeudet ja ihan kaiken.
        Että työn hakeminen oli ok 90-luvulla ja niitä töitä myös sai. Nykyään työntekijässä ei mitään muuta olekaan kun vikaa, liian nuori, liian vanha, nainen, mies, kokematon tai liian kokenut, jne. jne. ja aina sun pitää olla paskakaivossakin kielitaitoinen, sosiaalinen, energinen ja iloinen joustaja joka haluaa tehdä 12 tuntista päivää ilman ylityökorvauksia.
        CV ei enää riitä, saate pitää olla oikeanlainen, automaattihakemuskin mielenkiintoinen, CV oikeanlainen kaikkiin hommiin, ja mikään ei riitä, ja aina vika on asenteessa ja nimenomaan työntekijän asenteessa. Saat hakea 100 paikkaa etkä välttämättä yhtään saa, mutta silti ei saa turhautua tai on asennevamma.
        Mitäs vielä... Koulutuskaan ei enää riitä, ennen katsottiin ihmistä. Nuorille ei muka voi maksaa enää palkkaa ilman ilmaistöitä: orjatyö on laillista kuukausitolkulla ja toisaalta, osa-aika eikä pätkätöitä tehdä kannattaviksi. Tuloerot kasvaa, ja luokkaeroja tehdään, valtiovarainministeri yrittää puskea lukukausimaksut läpi, että varmasti saadaan köyhät pois kouluttautumasta...
        Ne lukukausimaksut on nyt alettu puskemaan läpi siksi, että rikkaat saisi paikat ja yläluokkaiset paremmat työt, kun niitä ei riitä kaikille. Eli kehitetään tarina kannattavuudesta ja valmistumisen nopeuttamisesta, todellinen tarkoitus on saada köyhälistö, joka ei koskaan pääse pois sieltä => saadaan työvoimaa myös epähalutummille aloille, mutta niin ettei hyväosaiset joudu sinne.

        Niin, 90-luvulla. Hait töitä, joskus muutamastakin paikasta, kävit haastatteluissa ja sait töitä ihan olemalla oma itsesi. Palkka oli ok, ja sinulle maksettiin rehellisesti. Olen ollut palkattuna 13-vuotiaasta. Ei huuhaapsykologit olleet ja kokemattomat pilkku-inssit vaan työnjohtajalla piti olla kokemusta ja näkemystä ja itse haastateltiin. Ei tarttenut "leikkiä" töitä eikä näytellä vaan panostettiin rehellisyyteen. Sai tehdä useampia töitä.

        Toisaalta samoja on, hakemuksen silloinkin joutui tekemään, todistukset piti ottaa mukaan (tosin kukaan ei niitä koskaan ole juuri katsellut) ja se osuus ei ole muuttunut: hakemus/soitto tai molemmat, haastattelu, ehkä työpaikka.
        Muuten vaan työelämä on ollut ihan perseestä sitten 2000-luvun taitteen, vai pitäskö sanoa 90-luvun laman.
        No, se on hyvää nykyaikana, ettei saa olla kännissä töissä (känniset työkaverit on v*tun rasittavia ja alkoholistien paapomisen saisi muutenkin lopettaa).

        Mutta nyt on nää ajat ja se siitä, turha haikailla. Jos aikasemmin ei tajuta, niin kyllä ne mellakat ja sota sitten jonain vuonna aina alkaa ajamaan tasa-arvoa, kuten aina historiassa, kun asiat on päästetty liian pitkälle. Ikävä kyllä se ei edes ole vitsi. Kun köyhyys ja pahoinvointi lisääntyy, alkaa ensin väkivalta ja sitten sota. Joten sitä odotellessa, jos suunta jatkuu samana. Amerikkakin on vain näennäisesti rauhassa, siellä on jatkuvat jengisodat ja kouluampumisia, se on sodassa köyhien armeijallaan ties kuinka monessa maassa jne. eli tämä tie on nähty, muttei uskota.

        Noin alkuun ;)

        Joo kyllä asia on näin! itsekin juuri työhaastattelusta tulleena joka kesti 9 TUNTIA ja virka mitä hain ei ollut kovin kaksinen!

    • ex-työläinen

      En tiedä miten muualla mutta pääkaupunkiseudulla -70 luvulla työpaikan saanti
      ei ollut ongelma.

      CV...ei tunnettu tuolla nimellä, työpaikkahakemukseen listattiin muutama edellinen työpaikka.

      Psykologiset testit...kysyttiin että mitenkäs sen viinan kanssa...:))

    • hghdhedthteahatew

      ei kyselty mitään viisi vuotissuunnitelmia tai huonoja ja hyviä ominaisuuksia. Sosiaalisuudesta ei oltu kiinnostuneita, tai siitä oli ennemninkin haittaa, kun palkattiin töihin eikä jutteleen mukavia.

      • etawhg3

        "ei kyselty mitään viisi vuotissuunnitelmia..."

        Joo, nämä:

        "Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?"

        Siis voi vittu sentään. No töissä saatana, siinä missä "hyvät tyypit" istuvat kahvikuppi kädessä käkättämässä aluejohtajan (huonolle) vitsille.

    • ennenduunit

      Nykyisin vain virolaiset ja puolalaiset saa duunia ilman CV:tä ja sosiaalisuuden testauksia. Ei niillä ole mitään tietoa mistään työnhaku papereista, ne palkataan töihin ei ajan viettoon.

    • vantaaja90lukuonokei

      aikoinaan kun pääsin 90 luvlla pankkiin töihin se oli 1soitto sinne konttorinjohtaalle ja haastattelu kesti 3minuuttia no mulla oli matikka 10 eli ei sen puoleen ollut mitään ,,,työt alkoi sitten viikon päästä työpaikka oli sinänsä ihan jees sittuli 90 luvun lama ja puolet pois..nykyisin työn saanti TODELLA TODELLA VAIKEAA JA TARVITSEE NIPUN SUOSITTELIJOITA ELLEI SITTEN mene vaan tiskaajaksi tai joku siivoja yms yms yms
      vantaa rules ok

      • ex siivooja

        Siivoojaksikin on jo vaikea päästä. Olen koko aikuis ikäni (n.30v) tehnyt siivoustöitä ilman koulutusta, nyt kun hain kyseisiä töitä niin olisi pitänyt olla koulutus ja haastattelussa kyseltiin kaikkien pesuaineiden nimiä ja tehoja ja ph arvoja yms. No, en saanut kyseistä paikkaa. Koska minulla ei ole koulutusta ja pesuaineista tietoa sen verran että tietää mitä ainetta mihinkin käytetään...en mä niitten ph arvoja sun muita ole sen enempää tutkinu. Mut niinhän se on ettei sitä ilman ylipppilas papereita osaa enään moppia heiluttaa. Sekin oli ennen NIIN helppoa :)

    • huoh ja hohhoijaa

      90-luvulla riitti kun laittoi paikalliseen Mäkkäriin ylioppilaaksitulon jälkeen keltaiselle paperille väsätyn hakemuksen, jossa oli joku clip artista rykäisty pihvin kuva yläreunassa herättämässä huomiota.. Muutama rivi diipadaapaa ja kohta soitti pomo, että tule käymään. Haastattelu kesti 10 minuuttia ja aloitin viikon päästä.

      Sama oli vuonna -98 yhteen kultaliikkeeseen. Näin lapun ikkunassa, että haetaan jouluapulaisia. Soitin ja käskettiin kyhäämään jonkilainen hakemuskirje. Kun lähetin sen, kahden päivän päästä pomo soitti että pääsetkö hetki käymään. Olin tullut lenkiltä, joten menin sinne hikisenä lippis päässä verkkarit jalassa samantien kirjoittaakseni työsopparin. Ukko halusi vain nähdä että olen siisti ja normaalin oloinen. Ja jäin taloon vuoksiksi.

      Tilanne nyt (valmistunut KTM): teen kolme päivää hakemusta englanniksi, hion cv:n huippuunsa, pyörittelen ja vääntelen osaamista ja motivaatiota osoittavia lauseita kerta toisensa jälkeen. Tulos: ei edes haastatteluihin pääse...

      • krroh ja pyyh

        "Tulos: ei edes haastatteluihin pääse..."
        Ja jos nyt sattuu pääsemäänkin niin haastattelija ei edes tiedä haastateltavan työstä muuta kuin tittelin. Sinä tulit tänne hakemaan öö... (Katsoo papereista) kehitysinsinöörin paikkaa.

    • mee1

      Joo mä muistan kanssa ekat työpaikat 2000-luvun alussa. Kävin kysymässä kahdessa supermarketissa töitä. Olin just täyttänyt 18 ja työkokemuksena siivoomista. Paikan päällä täytin A4sen johon tuli nimi, osoite ja milloin voin aloittaa. Molemmista paikoista tuli soitto seuraavana päivänä. Toisesta kysyttiin voinko aloittaa huomenna ilmaan mitään motivaatio esseitä ja myynti tyylin esittelyitä. Toiseen paikkaan menin haastatteluun jossa allekirjoitin työsopimuksen. Koska en tietenkään voinut ottaa kahta paikkaa vastaan, sanoin et mul on yks kaveri joka tarvis töitä. Sanoivat et lähetä tänne vaan. Kaverini oli sitten kyseisen firman palveluksessa n. 5 vuotta ja itse olin toisessa valitsemassani saman verran.

      Takaisin tähän päivään, yksi kaveri joutu tosiaan työhaastattelussa demonstroimaan myyntitaitojaan oikealle asiakkaalle ja myi vielä suht hinnakkaan tuotteen. Ei saanut paikkaa. Naapuri kertoi innoissaan päässeensä neljänteen haastatteluun ja hän katsoi minua kuin se olisi maailman normaalein asia. Neljä haastattelua!!! Olenko ainoa jonka mielestä ihan älytöntä ajan ja resurssejen haaskaamista. Kuitenkin vuoden sisään tulee joko yteet, muu vähennys aalto, konkurssi tai ym. luonnon katastrofi joka katkaisee työn. Itse hain työpaikkaa, joka oli n. 6 kk sijaisuus. 168 hakijaa!! 168 hakijaa!!! Ei toivoa.

      Musta tää koko maa on menny ihan sekasin.

      • Kozer.

        Itse hain pieneen yritykseeni vuonna 2007 osa-aikaista kiireapulaista, hakemuksia tuli yli 400 kappaletta. Jotkut onkivat jopa salaisen yksityisen puhelinnumeroni ja pyrkivät sitä kautta kontaktiin. Koulutuspohjaa oli dippainssistä peruskoulun päättäneeseen.

      • mee1
        Kozer. kirjoitti:

        Itse hain pieneen yritykseeni vuonna 2007 osa-aikaista kiireapulaista, hakemuksia tuli yli 400 kappaletta. Jotkut onkivat jopa salaisen yksityisen puhelinnumeroni ja pyrkivät sitä kautta kontaktiin. Koulutuspohjaa oli dippainssistä peruskoulun päättäneeseen.

        Siitä puhelinnumerosta voit kyllä ihan syyttää rekrykonsultteja ja muita "asiantuntija" vinkkejä, jotka aina painottavat että pitää soittaa. Täytyy aina saada kontakti esimieheen/virkailijaan/toimitusjohtajaan tai vaikka siivoojana. Näin niitä työpaikkoja nykyaikana saadaan.

        Itse oikeen ilahdun kun on ilmoitus jossa lukee ei yhteydenottoja.

    • 45+12

      ei maassa vikaa,,, on vaan liikaa väkeä

      • pohti

        Pöljä, vika on pyrökratian tuoma ahdistus, ja tukien ja muun loisimisen tuoma turha ylpeys.
        Töitä ei ole koska nuoret eivät uskalla alkaa luomaan uutta pyrökratian ja koulun laitostamisen vuoksi. Vanhempi väki on taas turhan ylpeää saadessaan vuosia rahaa jostain velkarahalla ja valtion tuella pyörisvästä korporaatiosta tai suoraan työskentelemällä valtiolle.

    • tiimidriimi

      Mulle ryhmähaastattelut ovat tämän vuosikymmenen syöpä. Vaikka on työkokemusta, koulutusta ja suosituksia haetulta alalta, ei oteta suoraan haastatteluun vaan käydään läpi näitä s**tanan leikkejä. No niin, te perustatte yrityksen. Teillä on 500 euroa budjettia ja pitäisi tehdä toimintasuunnitelma... Näissä perustoimistotöissä ei todellakaan olla minkään sadan ihmisen tiimin kanssa tekemisissä eikä perusteta tai luoda mitään uutta. Varmaankin jotain psykologiaa testeissä taustalla, mutta p*skalta tuntuu joka kerta käytyäni näissä kinkereissä. Vain kerran 3 vuoden aikana päässyt jatkoon one-to-one haastatteluun.

    • Rahastuksen makua

      Työhausta on tehty bisnes tai rahastus. On rekryä, erilaista haastattelijaa ilman alan osaamista. rilaisia toimistoja, sähköistä, puhelin jne toimintaa.

      Raha kelpaa ja työnhausta tehty liian monimutkainen järjestelmä. Haetaan tuttavia ja kavereita töihin myös facebookin jne kautta.

      Kokematonkin kelpaa jos suhteita. Rekryn henkilöt ei ammattilaisia eli usein siirtyneitä työntekijöitä itse työstä kun se on heille liian raskas. Esimerkiksi terveydenhuolto.

      Hakijoille ei ilmoiteta hauista vaikka on monenlaista rekryä. Kuka on valittu, paljonko hakijoita ja jos kysyy valintaperusteita niin itselleni on johtaja henkilö sanonut, että ei tiedä valintaperusteita.

      Joten taitaa olla aika hukassa valitsijoilla hakeminen ja erilaiset prosessit ja rahastus on päällimmäisenä.

      Its ekannatan ns. vanhan ajan hakua, jossa esimies valitsi ja aina löytyi paras henkilö työyhteisöön, koska hän tiesi millaista osaamista tarvitaa siinä yksikössä.

    • Spesiaali osaaja

      Kun on tarpeeksi asiantuntija, kuten minä ilmeisesti olen, niin ei tarvitse mitään cv:eitä täytellä eikä työpaikkahakemuksia lähetellä! Firmat päin vastoin kilpailevat hyvistä ja pätevistä työntekijöistä ja TARJOAVAT näille töitä. Eli itse olen jo muutaman kerran haastatellut työnantajia ja sitten joko hyväksynyt tai hylännyt heidän tarjouksensa. Että voi se näinkin päin mennä ! Eli- että työntekijä ilmoittaa työnantajalle, että " valitettavasti valintani ei nyt kohdistunut Teihin " Kun on tarpeeksi vahva ammattitaito ja itsetunto kohdallaan, niin ei tarvitse orjailla mihinkän suuntaan ! Ylimielinen ei silti parane olla tai äkkiä putoaa maan pinnalle !

    • jepjepjoojojo

      Itse olen puolentoista vuoden ajan hakenut IT-alalta töitä. Käynyt kymmenissä haastatteluissa ja käyttänyt kymmeniä tunteja jo pelkästään haastatteluissa käynteihin. Välillä on kyllä mieltä syönyt, kun ei työhön ja osaamiseensa panostava saa töitä. Syyksi en keksi muuta kuin sen, että ei ole tuttuja puhumassa paikkaa yrityksen sisällä enkä ole riittävän taitava myyntimies, että saisin kaupattua itseni yritykselle.

      • kyrpä otsassa

        Vai niin. No ei sinä mitään, hyvä kun joku on tekemässä alan hommat, tai ainakin paapomassa niitä intialaisia, jotka ne tekevät. Itse reilu vuosi sitten alalle valmistuneena ja siitä lähtien työttömänä olleena olen jo täysin kypsynyt koko p*skaan. Olin mä yhdessä harjoittelupaikassa, mutta ihan tyhjä arpa sekin, jos et ole linux-guru ja superkoodaaja, niin ei kelpaa. Mitään noitahan ei tietenkään opetettu koulussa millään tavalla, eli pitäisi olla "erittäin vahva harrastuspohja". Ja siinä tapauksessa niilä koulun papruilla ei enää ole mitään merkitystä. Pitäkää tunkkinne, *aatana.

    • uujhgytrtgggghh

      Aikoinaan isäukko meni tehtaalle väliaikaiseksi ilman mitään kouluja tms., ja tämä pesti kesti 30 vuotta.

    • Työmaailma pilalla

      Ennenvanhaan ihminen sai aina taitojaan vastaavan työn, ja pystyi ylenemään vaikka johtajaksi asti. Nykyään touhu on mennyt täysin pelleilyksi vaatimuksineen.

    • Mikäs siinä

      80-luvulla kun oli irtolaislaki voimissaan ei tarvinnut kun kävellä duunipaikan ovesta sisään ja ilmottaa, että oon täällä duunissa..
      Ja jos se pomon naama ketutti niin ei tarvinnut kun kävellä toisellepuolen tietä samanlaiseen liikeeseen ja tehdä siellä töitä.
      70-luku näytti yhtä löysältä ja 90 vasta herkkua olikin,
      soitit menit tapaamiseen ja sait paikan 90-luvulla oli eniten
      makuupaikkoja, eli turhia duuneja joita hoiteli 80 työllistettyä
      tai turvapaikassa olevaa.

      Tein kesällä 95 koko viraston duunit yksin joka kertoo turhien
      duunareitten määrästä kaupungin virastossa. Mitään koulutusta
      noissa koskaa ollut, muuta kun kova halu tehdä duunia ja se kyllä
      huomattiin. Viimeisen kerran kävelin duuniin 2003 ja samalla tavalla se sillonkin meni 4 laiskinta sai potkut.

      Nyky menosta en tiedä, mutta vieläkin näyttää tekijöille duunia
      piisaavaan on tuuria tai suhteita. Suhteisiin, et voi vaikuttaa
      mutta tuuriin voit. Kait se vieläkään sen kummempaa kun
      menee ja tekee vaan?

      Mutta tuolloin se ainkin oli ihan vaan huvia välillä joku repi
      töihin jonnekkin melkein väkisin.

    • Toinen työnhakija

      Eipä todellakaan ollut näin kankeeta. CV on suhteellisen uusi keksintö. Aikoinaan ei tarvinnut edes kirjallista hakemusta: soitettiin, sovittiin tapaaminen, juteltiin jne. Päätöksen useasti teki lähin esimies. Entäpä testit: ei niitä ollut. Nehän ovat jonkun fiksun keksintö rahastaa hölmöiltä löysät pois.

    • tuhoon tuomittu

      Työnhaku ja rekrytointikin on nykyään vain rahastusta.
      Siinä yksi esimerkki sairaasta ja toimimattomasta kapitalismista ja ahneudesta.

    • ihan sama

      ihan sama oonko töissä vai en. Nautin vapaa-ajasta ja olen oikeutettu toimeentulotukeenkin. Jos tätä lukee joku työnantaja joka ei ole ottanut mua töihin niin mietippä tätä. On kesä ja mulla on aikaa tehä jotain ihan muuta kuin olla siellä sun käskytyksen alla. Vapaus tekee ihmisestä rennomman. Olen tällä hetkellä palkkatyössä tarvittaessa. Mulle se on ihan sama onko viikko vapaata vai viikko töitä. Mulla on jo auto ja pelit ja vehkeet. Miks ettisin aktiivisemmin töitä? Onhan se tietty vaikeeta mihkään toimistotyöhön päästä, aina vaa näitä duunarihommia vaikka löytyy jos mitä koulutusta. Tavallaa nyt täytyy kiittää etten joutunu kesäks toimistoon, kun on näin hieno kesä. Jos meinaat palkkaa mut, on mulla 11€ minituntipalkka ja kitisen jokaisesta tunnista joka jää maksamatta. Jos ei oo varaa maksaa palkkaa mulle ni älä ees soita ja tuhlaa aikaani.

      • sdffsfsf

        joo,toi 11 gee ei ole edes paha.

        Ite oon 36v kouluttautunut it-alalle ja saan 1200 egee tukia nettona kuussa.

        Mun minimipalkkavaatimus on hanttihommiaa 20e/tunti.

        Alle 3 tonnin vakituisen työpaikan duunia tee....

        hyvä et sulla on auto, ite säästän siinäkin eikä oliskaa varaa autoon....

        mut kesä ja kalja kuuluu yhteen, ja tietynlainen vapaus, eiks je ?

    • lopen kyllästynyt

      Kun ite olin valmis astumaan työelämään, vanhemmat neuvoi että lähdet vaan paikan päältä kyselemään "onko teillä avoimia työpaikkoja", toimi kuulemma heillä parhaiten kun nuorena töitä haki. Arvaa vaan toimiko tämä kuvio enää 2000-luvulla. Työntekijät katsoivat kuin halpaa makkaraa ja kehottivat lähettämään työhakemuksen firmalle, "niinku kaikki muutki tekee". Eli fyysiseen työnhakuun ei todellakaan kannusteta, sun naama halutaan nähdä vasta sitten kun cv:t ja hakemukset on käyneet läpi tarkan tutkimisen.

      Pitäisi aina olla jo 10-vuotiaasta asti kesätyökokemusta joka alalta jotta kelpaisi mihinkään töihin aikuisena. Löysin kuitenkin alan joka ihan mielellään palkkasi täysin kokemattoman työntekijän: ravintola-ala. Olin tästä iloinen ne pari ekaa vuotta, kun ei ymmärtänyt omia oikeuksiaan ja teki duunia lähinnä siitä työn ilosta.

      Nyt kun alalla on tullut oltua 10v, ei työnsaanti olekaan ihan yhtä helppoa enää jos yhden työpaikan menettää. Kaikki palkkaavat mieluummin pari kokematonta halvalla, kuin yhden kalliin alan ammattilaisen.

      Erääseenkin paikkaan oli ensin papereitten lähetys, odottelua, puhelimitse kutsu haastatteluun. Joka olikin ryhmähaastattelu kymmenen muun kanssa. Kysymykset tasoa "millainen työkaveri olet, mitä kolleegasi sanoisivat sinusta, mitkä ovat luonteesi parhaat puolet..." Ei juurikaan näyttänyt kiinnostavan työkokemus, suosittelut tai muutkaan asiat joilla luulisi olevan väliä. Haastattelu kesti iän kaiken, koska kaikilta kysyttiin samat kysymykset ja haastattelija kirjasi niitä laiskasti jokaiselle luotuun omaan arviointilomakkeeseen.

      Ja ei se siihen vielä loppunut, ehei. Sitten täyteltiin 20min jotain ns. soveltuvuustestiä, jossa kyseltiin täysin irrelevantteja asioita - jos haen työhön X, en käsitä miksi se tiedänkö työstä Y vaikuttaisi asiaan. En ole kokki, joten vaikea tajuta miksi minun salipuolen työntekijänä pitäisi osata ulkoa jotain ruokareseptejä.
      Moinen lomake kertoo minusta firman laiskuudesta, ei viitsitä eri alan haaran hakijoille edes kustomoitua kyselyä tehdä.

      En sitten saanut ko. työpaikkaa, olisiko mennyt psykologinen osuus v*tuiksi, tiedä häntä. Yli 10v kuitenkin lähes samoja hommia tehnyt, kokemusta on hankittu ja osaaminen on vankkaa. Haastattelija oli vaikuttunut ex-työpaikkalistastani ja suosittelijoiden määrästä, mutta silti meni paikka sivu suun - varmaan sai halvemmalla hommiin alan oikeuksista tietämättömiä kesähessuja.

      ...Hauskinta tässä tarinassa on, että 2kk myöhemmin samainen mesta soitteli perään, että voisinko sittenkin tulla töihin. Kesähessut olivat ilmeisesti tajunneet ettei tää ala olekaan kiva ja lopettaneet leikin kesken.
      Sama on käynyt useaan otteeseen - pariin kertaan en ole päässyt edes haastatteluun asti, mutta muutaman kuukauden päästä tulee puhelua että "heippistä hei, olit hakenut meille töihin, tuutko haastatteluun nyt??"
      Tuo kääntyy suomeksi siis näin: palkkasimme halvalla kokemattomia, jotka tajusivat etteivät viihdykään alalla, ja nyt olemme k*sessa. Nyt kelpaisi siis vanhempikin duunari, jolle tosin joutuu maksamaankin vähän enemmän ja joka oikeasti lukee sen työsopparin läpi ennen allekirjoittamista, mutta pakko saada nyt joku joka ei lähde karkuun kesken kesäkauden siksi kun ei ole taukoja tmv.

      En ole noihin lähtenyt, itsepähän kuoppansa kaivoivat kun napsivat duuniin halpoja kesähessuja. Mutta onhan tämä huvittavaa tämä työnhakuprosessi nykyään, kun mieluummin käydään monet haastattelut nippu suosituksia kädessä - tämä mieluummin kuin se että tultaisiin kysymään paikan päältä avoimia paikkoja. Hohhoijaa. Mutta saavatpahan tosiaan palkattua lisää rekryhenkilökuntaa, lisäähän sekin työpaikkoja...

    • suomi yksinäinen

      onhan se näin huolettomasti, eri ihmeiden aikojen ihmiset suoriutuu eri ihmeiden aikojen vaihtelussa osassaan niinkuin ... meillä ei taida yhdelläkään olla toivottavia mahdollisuuksia edessäpäin niin pitää kiinni ... olemassaolevasta ihmisyyden helppoudesta ... " ... enkeleiden toimesta tuliseen järveen ..."

    • hlä

      No joo

    • eryhgv qer

      Vielä -80 luvulla ja vähän matkaa -90 luvullakin riitti kun meni käymään josllakin töpaikalla ja kysyi töitä.. useinmiten jo seuraavana päivänä alkoi työt jos ei heti voinut jäädä.

      Nykyään ei saisi olla yli 25 vuotias, mutta kuitenkin pitäisi olla mileuusti yli 10 v työkokemus ja vielä koulujakin pitäisi olla käynyt 5-10 vuotta..
      Työnantajat ei halua itse nähdä hakijaa vaan haku pitää tehdä niin ettei edes tiedä mihin yritykseen hakee,, jossain ihan haun loppumetreillä saattaa saada viitteen itse työpaikasta.. joka ei enää ehkä kiinnostakaan.

      Jos työnantajat käyttäisi palkanmaksuun saman rahan mitä ne käyttää hakuun niin asiat olisi aika hyvin.

      • Vaikeaa on.

        "Nykyään ei saisi olla yli 25 vuotias, mutta kuitenkin pitäisi olla mileuusti yli 10 v työkokemus ja vielä koulujakin pitäisi olla käynyt 5-10 vuotta"

        Hyvin sanottu.

    • määää75

      Anteeks toi ruotsifani viesti! Kävin vessassa ja mun kaveri kävi sillä aikaa vähä kirjottelee :D että unohtakaa koko viesti

      • bääääää

        kinosti ihan vitusti

      • Ole ystävällinen

        äläkä päästä tota kaveriasi enää koskaan lähellekään konettasi. Laita vaikka tulppa persiiseen ja valvo sitä visusti. Ok? ;D)))

    • Tökärikeijo

      Sen verta on muuttunut että ennen saatettiin ottaa töihin jos hakija oli "hyvä tyyppi",vaikkei työnantaja edes etsinyt ketään.Pelkästään soittamalla ja käymällä paikanpäällä saattoi saada työn.Nykyään ei firma palkkaa vaikka millainen supermies olis,kun työtä ei yksinkertaisesti ole,eikä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole enää varaa pitää sellasia "turhia" työntekijöitä mitä oli ennen.

      Taitaa apupojat olla mennyttä.Ja pahin on vasta tulossa.Viime vuosina on potkittu pois just niitä vähemmäön tärkeitä tyyppejä,pian alkaa se pakollinen oikeiden ammattilaisten ulospotkiminen.

      Ja mitään työvoimapulaa ei ole tulossa.Eläkkeellejäävien työpaikkoja ei täytetä enään uusilla työläisillä,vaan paikat jätetään täyttämättä.Tullut huomattua monessa paikassa,varsinkin autoalalla.Joku osaston päällikkö jota ei malteta potkia pois ku enää muutama vuos töitä jäljellä.Ei siihen tilalle oteta jotain nuorta kloppia ku ilmanki pärjätään.
      Toivottavasti talous joskus nousee,ja sen pitää nousta paremmalle tasolle mitä koskaan,silloin voi työvoimapuila iskeä.Varmasti joihinki paskahommiin on jo nyt työvoimapulaa,ja tulee aina olemaan.Se ei kumminkaan tule ratkaisemaan tulevia massatyöttömyyksiä.Koskahan muuten aletaan leikkaamaan työttömyys ja sosiaalitukia? Veikkaan että menee tuonne 2020.

      • gckkch

        Justiinsa meinasin itsekin kirjoittaa että työtä ei ole, eikä sitä tule ja että työvoimapula on pelkkä illuusio.

        Jos meillä olisi samanlainen työnkuva kuin 50 luvulla, niin aivan taatusti tällä työntekijämäärällä meillä olisi työvoimapula, mutta kun työn tekeminen on kehittynyt ja nyt tulevaisuudessa se kehittyy vain entistä nopeammin kun sen vaadittavan käsityöläisyyden voi hoitaa halvalla ulkomailla hikipajoissa..

        Työelämä on tällä hetkellä siinä pisteessä että kun ammattilaiset potkaistaan eläkkeelle tai ulos, heidän työnsä korvataan tehokkaammilla työtavoilla, ei työläisillä.

        Talous kehittyy vain siinä suhteessa että työtä tehdään tehokkaammin ja raha valuu vain niille jotka sitä kehittävät ja käyttävät sitä kehittyneempää tekniikkaa. Vaikka rahaa valuukin enemmän, niin tavallinen kansa jää nuolemaan täysin näppejään eikä saa siitä potista yhtään mitään. Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen, mutta kansa on köyhtynyt, eli kansan kyky käyttää palveluita on jatkuvasti heikentynyt ja sitä vielä vain heikennetään.

        Kehitys ja kehittäminen kuulostavat hyvältä paperilla ja konsultin suussa, mutta käytännössä kun nyt esimerkiksi poliisivoimia kehitetään, se hyöty ei olekaan sitä että kansakunta hyötyisi, vaan että työn teettäjä, eli palkkojen maksaja hyötyy säästämällä enemmän rahaa!

        Lisäksi tuossa pärjäämisessä on mukana selkeä näkökulmavirhe. Esimerkiksi periaatteessa ihminenkin pärjää ilman kuuloa ja näköä, eli tulee toimeen, mutta ei se mitään mukavaa ole ja sellainen ihminen on aika pitkälle käyttökelvoton. Työelämässä vain harvalla on enää mukavaa tänäpäivänä vaikka pärjätäänkin.

        Pärjääminen tarkoittaa sitä että totutaan paskoihin oloihin. Pärjäämisessä ei ole mitään hyvää. Kehittyminen tarkoittaa tehostamista ja karsimista, eikä sekään ole käytännössä millään tavalla hyvä kansalaisille.

        Tulevaisuudessa meillä ei tule olemaan työpaikkoja, koska ne voidaan hoitaa toisella tapaa.

        Silti pitäisi kuitenkin keksiä työtä että saa leivän suuhun.

        Mikä sitten on tulos?

        Se näkyy jo nykyään kun alkaa muodostumaan sellaisia "asiantuntija" firmoja jotka toimivat pelkästään välistävetäjinä vailla mitään käytännön tuottoa (paitsi itselleen) Rekryfirmatkin toimivat täysin samalla periaatteella kuin jos ulkopuolinen kauppaisi itsensä sirkuksen pomolle, että hän tulee lipunmyyntikojun eteen valikoimaan ja luomaan sirkukseen saapuvista ihmisistä sopivia ja nopeampia jonoja. Täysin turhaa työtä, mutta kun asiantuntija myy itsensä suomalaisen firman pomolle, että isossakin maailmassa tehdään näin ja että se kertoo firman dynaamisuudesta kun palkataan ulkopuolinen valikoimaan työntekijöitä, niin suomalainenhan sen uskoo ja parantaa kravattinsa asentoa ja pyhkäisee hilseet tumman puvun hihalta.

    • Vaikeaa on.

      Eräs tuttavani haki toimistotyöhön vähän aikaa sitten. Hakijoita oli yli 500, joista 8-10 parasta kutsuttiin haastatteluun. Tämä tyyppi sitten pääsi kuin pääsikin haastatteluun, jossa yhteensä neljä haastattelijaa oli häntä vastassa. Koko homma kesti kauan, vaikka kysymyksiä lauottiin taukoamatta. Lopulta hän ei kuitenkaan saanut paikkaa.

    • Ennen oli paremmin

      Ennen pääsi koulutusta ja työkokemusta vastaaviin hommiin paljon helpommin. Nykyään kilpailu ja varsinkin naisten mukaantulo kilpailemaan vaativimmista tehtävistä on pilannut työmarkkinat. Vuosien työkokemus ja määräaikaiset määräaikaiset komennukset vaativammista tehtävistä eivät takaa pääsyä vakinaisiin koulutusta ja kokemusta vastaaviin työsuhteisiin. Duuni ei kiinnosta enää paskan vertaa.

    • ogemvheu

      siskonpoika 19v. sillä uusittiin työnhaku =)) seuraavan kerran 2050 uusimiseen.
      =)))))))
      Että sellaista.

    • tekevälle on töitä

      Työnhaussa tärkeintä on reipas tekemisen asenne. Kun näyttää työnantajalle tarmokkuutensa, pääsee töihin. Tämä onnistuu helpoiten harjoittelun avulla.

      • helppoo todellakin

        Voi kuule, minulla on suosittelijoitakin enkä pääse töihin, suosittelijat ovat entisiä esimiehiäni.

      • Häivy!

        Suksi nyt jo saatana helvettiin siitä

      • nn33

        paskapuhetta........... Harjoittelijoita kun käytetään hyväksi eikä ole pienintäkään aikomusta työllistää........

    • örkkiolut

      Ite en mee töihin vaikka saisikin työpaikan.. Lorviminen on mukavaa. Silloin tällöin vien paperit sossuun.. Ja sitten olutta kaupasta jne..

    • näin työllistyin

      Mä olen saanut kaksikin työpaikkaa niin että olen marssinut paikalle ja kysynyt töitä. Toiseen vein kyllä hakemuksen ja CV:n mukana mut toiseen en niitäkään. Omistaja sitten vaan vähän kyseli siinä kahvilan pöydässä että mitäs oot puuhannu ja onko hygieniapassi. Tämä jälkimmäinen oli kyllä vain kesätyö. Ja nämä molemmat siis tapahtuivat pitkälti 2000-luvun puolella. Molemmista olin etukäteen kuullut että paikka on auki. Itse asiassa tuo kesätyössä paikka oli ihan julkisessa haussakin ja hakemuksia oli tullut paljon (tämän kuulin jälkikäteen), mut minä vaan asiasta mitään tietämättömänä marssin paikalle.

      Yhteen paikkaan olen päässyt netissä täytettävän lomakkeen kautta, toisessa oli ryhmähaastattelu, tosin kaikki pääsi sisään kun tuo puhelinmyynti ei ole mikään kovin suosittu ala. Yhteen paikkaan soitettiin ja pyydettiin töihin kun olin tehnyt pomoon hyvä vaikutuksen vapaaehtoistyön merkeissä. Sattumalta siis, ei tarkoituksella nuoleskelemalla. Ekassa kesätyöpaikassa oli kaksi paikkaa auki ja kolme hakijaa joista yksi sitten perui ja homma oli sillä selvä. Kaikki tämä on tapahtunut tämän vuosituhannen puolella eikä mulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada töitä. Vaan paras silti koputtaa puuta, koskaan ei tiedä mitä eteen sattuu.

    • persikkahillo

      70- luvulla etsin työtä. Kävin tehtaalla kysymässä, kun samassa kunnassa asuin. Sillä hetkellä ei ollut, mutta ei mennyt montaa viikkoa kun pomo oli kotona oven takana hakemassa työhön, meillä kun ei silloin ollut vielä puhelinta. Sitä työsuhdetta kesti yli 37vuotta, kunnes pörssiyhtiö päätti lähteä halvemman työvoiman maihin, parempien voittojen perään. Nyt ei uutta työtä löydy vaikka miten etsisi. Porin työ ja elinkeinotoimistostakin vihjaistiin ettei ehkä ole tarvettakaan, kun olet lisäpäivärahoilla ja eläkeputkessa, itse kyllä haluaisin tehdä työtä kun vielä olen terve, enkä elää "luuserina" avustuksilla. Minulta jopa kiellettiin käynti työvoima-toimistossa työtä kysymässä, tarvitsee vain ilmoittaa heille jos onnistuu itse löytämään.

    • meitsinkokemuksia

      Eka työpaikka 80-luvulla: työnantaja oli kysynyt isältäni, voisinko minä tulla töihin. :D Niin helppoa se oli silloin, no kai noin nykyisinkin voi käydä. Tokihan kasarilla vaativampiin työpaikkoihin piti laittaa hakemukset, tuo oli kioskimyyntiä. 90-luvulla kun lama hellitti, saman aterian aikana soitettiin kahdesta eri paikasta minua töihin. Jouduin kieltäytymään, koska työpaikka oli just löytynyt.

    • ei helpompaakaan

      -80 luvulla ainakin lähetettiin työhakemuksia ja koko h*levetin paperipino mukaan, ei ollut näet sähköposteja olemassa. Sitten odoteltiin soittoja. Joihinkin töihin pystyi jättämään hakemuksen suoraan esim. kaupoissa infopisteisiin, oli valmiit pohjatkin. ja kyllä työkokemus oli se mikä on in.

    • Vaikeaa on.

      Nykyään haastatteluissa kysellään myös omien tietojeni mukaan paljon enemmän henkilökohtaisia tai työn kannalta merkityksettömiä asioita. Yhdeltä kaveriltani kysyttiin kerran, millaista musiikkia hän kuuntelee. Eihän tuo toki mikään hirveän paha kysymys ole, mutta otin sen kuitenkin nyt esimerkiksi.

    • ainouit2

      Työnhaku on helppoo.. Pitää tehdä vaa laadukkaat CV:t eri rekryfirmoille ja päivittää niitä tietoja aktiivisesti. Ite ei tarvii ettii duunii, rekryfirmat ottaa kyl yhteyttä.

    • bdvnfldflvldfs

      80-luvulla oli helppoa, senkun soitti tai meni käymään. Pomon kanssa juteltiin ja töihin pääsi, jos vaikutti täyspäiseltä sekä kohtuullisen reippaalta.

      90-luvun alusta muistan hakeneeni työtä 2 kuukauden aikana 125 hakemuksella (kaksi vastausta, yksi haastattelu) ja muutamalla sadalla puhelulla. Enpäs päässyt mihinkään. Ja ainakaan kukaan ei halunnut nähdä ketään. Ja opin maagisen yhdistelmän CV.

      Myöhemmin 90-luvulla joutui kaiken maailman testeihin ja typeriin haastatteluihin. Ja sitä hiton CV:tä piti nysvätä. Tämä muutos saattoi johtua nk. HR-ajattelun rantautumisesta sekä halusta pestä kädet huonosta rekrytoinnista. Konsultti vastaa (kukaan ei vastaa)...

      Nykyisessä firmassa ei ole avoimia hakuja ja ei juuri kannata soitella tai lähetellä papereita tai muuta. Työvoimaa hankitaan ilmeisesti henkilöistä, joiden tiedetään jo etukäteen osaavaan tarvittavaa asiaa rittävästi. Minulle kilautetti tuttu ja kysyi tulisinko töihin. Juttelin toimitusjohtajan ja tulevan pomon kanssa noin tunnin ja sitten kolmen kuukauden kuluttua töihin. Ensin puoli vuotta koeaikaa ja sitten työsuhde voimassa toistaiseksi.

    • krapu41

      Ei ainakaan 70-luvulla moista turhan päiväsyyttä ollut.

    • kasvoton haku

      no oli hyvä vanhan ajan työhön pääsy. nythän työn hakeminen on jo vaikeampaa kuin itse työn tekeminen. ja hullumaksi menee kun välitys firmat ovat omineet lähes kaikki avoimet työ paikat.

    • siisseli**

      Onko kukaan kokeillut Kelan rekrytointia?!?! Siinä vasta joku täysidiootti laatinut! Jäi kesken, pitäköön tunkkinsa.

    • silloin ennen

      Työvoimatoimistossa työpaikat olivat enemmän virkailijoiden takana. Tosin harva pääsi työvoimatoimistosta töihin. Töihin pääsi paremmin suhteilla tai itse hakemalla firmaan. Työpaikan työnjohtaja päätti ja otti töihin firmaan.

      Koulu- ja työtodistuksia saatettiin vilkaista, mutta erllisiä ansioluetteloita harvemmin minulta kysyttiin. Tosin harvalla silloin oli edes kirjoituskonetta. Silloin ei itketty työvoimakuluista, niin paljon.

      Isommissa firmoissa erilliset työhönottajat olivat suoraan työnantajayrityksen palkkalistoilla.

      Silloin ehkä enemmän ohjautui aloille, joissa vanhempasikin oli. Tosin opiskelulla ja työnteolla pystyi ehkä helpommin nousemaan sosiaallisessa asteikossa.

      Silloin ei onneksi vielä ollut vuokratöitä, nollaopimuksia, pätkätöitä yms. Vaan työpaikka yleensä tarkoitti toistaiseksi jatkuvaa 40 tunnin työviikkoa. Ylitöita sai tehdä, jos halusi ja niistä myös maksettiin.

      • kjv3

        Näin on, suhteilla minäkin töihin pääsin, ei ole kuin yksi työpaikka työvoimatoimiston kautta saatu ja sekin oli 21h/vko ja palkka ihan p..ka, täytyi maksaa työmatkat ja ruuat itse. Eli nykypäivänä työvoimatoimistot ja TYP aivan turhia instansseja. Kurssinkin kävin taannoin, kurssi oli sellainen, jossa istuttiin vaan luokassa ja turistiin toisillemme, juuri mitään ei opetettu ja sillä paperilla pitäis hakea töitä, no way. Enkä ymmärrä minkä takia jotain suunnitelmia yleensä tehdään (mm.HOPS), kun ne suunnitelmat eivät pidä paikkaansa (=turhaa). Kurssi päättyi, olin 1 kk:n ns.työharjoittelussa (=orjana), maksoin omasta lompakostani työmatkat ja ruuat yms..., päivässä sain kelan rahan ylläpitokorvauksen 9 euroa, joten kalliiksi tuli työharjoittelu.

    • 0lli

      katsottiin lehdestä joku kiva duunipaikka ja mentiin kysymää tai soitettiin,että onko vielä vapaana ja jos sattui olemaan niin mentiin käymään ja sovittiin liksat ja työajat ja mentiin töihin.ei ollut mitään cv:tä,eikä todistuksia kyselty.

    • silloin ennen

      Työvoimatoimistossa työpaikat olivat enemmän virkailijoiden takana. Tosin harva pääsi työvoimatoimistosta töihin. Töihin pääsi paremmin suhteilla tai itse hakemalla firmaan. Työpaikan työnjohtaja päätti ja otti töihin firmaan.

      Koulu- ja työtodistuksia saatettiin vilkaista, mutta erillisiä ansioluetteloita harvemmin minulta kysyttiin. Tosin harvalla silloin oli edes kirjoituskonetta. Silloin ei itketty työvoimakuluista, niin paljon.

      Isommissa firmoissa erilliset työhönottajat olivat suoraan työnantajayrityksen palkkalistoilla.

      Silloin ehkä enemmän ohjautui aloille, joissa vanhempasikin oli. Tosin opiskelulla ja työnteolla pystyi ehkä helpommin nousemaan sosiaalisessa asteikossa.

      Silloin ei onneksi vielä ollut vuokratöitä, nollasopimuksia, pätkätöitä yms. Vaan työpaikka yleensä tarkoitti toistaiseksi jatkuvaa 40 tunnin työviikkoa. Ylitöitä sai tehdä, jos halusi ja niistä myös maksettiin

    • kypsä99

      Se o nykyään liian monimutkasta ja täysin hanurista. cv laitettu. kyselet parinpäivän päästä että tuliko perille jne jne. niin vastauksena tulee että " vittuako tänne soittelet, tajuutko että meillä o 20 hakemusta pinossa ja aikaa valita uus tekijä 2viikkoo, sit tollaset soittelee ja häirii prosessia.älä soita hakemuksen perään, ei mekään soiteta jos et o sukuu jollekkin joka o jo tääl töissä. kuulemiin."

      tä nykynen työkkärin ja esim winnovan yhteis työ o aijanut tilanteen siihen että työkkäri sysää winnovaan kouluun kaikki työttömät jotta työkkärin tilastot o kaunista katottavaa.
      winnova taas valmistaa väkeä pikakoulutuksella ulos ja firmat palkkaa niitä lyhyeen työsuhteeseen koska sellasille ei tarvi maksaa kuin harjotttelijan 85% kokoaikasen palkasta. harjottelun/koeajan jälkeen tulee kenkää ku ei haluta vakinaistaa työtä. halvempaa ottaa winnovan uutta pullaa tilalle.

      siis kiitos työkkäri ja winnovan kaltaset liukuhihnalaitokset.

    • volvo51

      Eihän Suomalainen rakennus alan ammattilainen enää saa töitä. Vuokra firmat ottaa näitä saatanan ulkomaalaisia töihin jotka syövät meiltä ammattilaisilta leivän. HÄVETKÄÄ vuokra firman pyörittäjät kehtaattekin alipalkata näitä helvetin n.s. ammattilaisia töihin,tekevät tunti,tunnista eivät saa prosentti tunteja te nauratte paskasen naurun voitostanne!! Sitten halvan työvoiman jälkiä Suomalaiset jotka saavat toistaiseksi olla vielä töissä korjaavat näitä jälkiä joita Eesti poika on yrittänyt tehdä,ei välttämättä enää pysty korjaamaankaan,täytyy rakentaa uudestaan!! Mitä maksaa kahdet tarvikkeet,purkutyöt,kahdet palkat sos,kuluineen ym.ym kulut.Eikö olis halvempaa palkata Supi,Suomalaiset ammattimiehet heti alusta saakka joko uudis tai saneeraus kohteisiin niin homma hoituis.JA VUOKRA FIRMAT MENISIVÄT TYÖNTEKIJÖINEEN JA MUUTKIN ULKOMAALAISET TYÖNTEKIJÄT PYÖRITTÄMÄÄN HOMMIANSA VAIKKA SIPERIAN SUOLAKAIVOKSILLE!! Tästä pitäis oikeastaan säätää laki että vuokra firmoja ei saisi Suomessa olla ensimmäistäkään!!

      • pätkäläinen

        Kas kun Suomi-poika haluaa asua leveästi ja halvalla, pitää olla joka kersalle oma huone ja muijalle joku kodinhoitohuone joka on iso kuin taloyhtiön pesutupa ennenvanhaan ja joka asunnossa oma sauna... Suomalaisen duunarin rakentamana tuo olisi aivan liian kallista, jotta niitä saataisiin myytyä. Siksi otetaan ulkomainen duunari tekemään.

        Jos tyydyttäisiin 70-luvun elintasoon, voisi työelämäkin olla 70-luvun tasoista: töihin pääsisi jokainen edes suunnilleen tervejärkinen, jos vain haluaa.

        Tämä koskee sitten kaikkia, myös pomoporrasta ja firman osakkeenomistajia.

        Sitä kyllä ihmettelen vilpittömästi, miten firmoilla on varaa maksaa rekryfirmoille. Yhtä hyvin voitaisiin satojen hakemusten joukosta arpoa se onnellinen, joka työpaikan saa. -Hei mutta tässähän onkin bisnesidea, taidankin perustaa rekryfirma joka hoitaa homman tehokkaasti arpomalla, ja laskuttaa tästä minimaalisesta työstä pikkuisen vähemmän kuin muut firmat...

    • heurrrrrrrrreeega

      nykyjää pitää olla nasan asentaja et töihinpääsee ainakii etelä karjalassa

      • vhjlhvhj

        Ja CV ei enää riitä. Pitää olla myös työnäytteenä se perkeleen raketti laukaisualustoineen että voi todistaa osaavansa rempata koneita.

        Vaan kun sinne nasaankaan ei pääse, ellei ole vähintään kerran kiertänyt kuun ja sen taas estää valtion ilmailuvirasto joka myöntää niitä lupia vain sukulaisilleen, eli nasan työntekijöille.

        Kärjistettyä, mutta totta.

    • Muuttunut on

      Työnsaanti oli lastenleikkiä ennen 2000-luvun alkua. Harmi vaan, että tuhalasin 90-luvusta suurimman osan asevelvollisuuteen yliopisto-opiskeluun. Jos olisin sen ajan ollut töissä, olisin luultavasti töissä myös nyt, koska ainoa asia jolla nykyisin on merkitystä, on pitkä ja suht aukoton työhistoria.

    • kokemuksella puhun

      70-luvulla riitti kun kävi paikanpäällä kyselemässä onko töitä. Oli mistä valita. Usein pääsi töihin heti .
      Kyllä työnantaja heti näkee kenestä on tekijäksi.

      • öjkböjk

        Ja nykyään olisi ihan samanlaisia ja yhtä ahkeria ja kehityskelpoisia työntekijöitä tarjolla, mutta työnantajan (rekryfirmojen) näkökulma onkin muuttunut siihen suuntaan että lähtökohtaisesti kenestäkään ei ole työntekijäksi.

        Tietenkin konsultti sanoisi tuon hienommin korulausein, että "tämä työntekijä on kehityskelpoinen yksilö jolla on dynaaminen ja ahkera luonne" Suomeksi sanottuna, tämä työntekijä on täynnä vikoja, lähettänyt miljoonia hakemuksia, ja hän on sopivasti alistuva tekemään perse ruvella kaiken käsketyn ilman palkkaa.

        Näissä ihmisasiantuntijuushommissa on se lähtökohta että etsitään virheitä, eli oletuksena se että kaikissa on vikaa paitsi asiantuntijassa. Jollakin vikoja on enemmän, toisilla vikoja tulee ilmenemään ja joidenkin vikoja voidaan käyttää hyväksi.

    • Näin.

      Ehkä töitä saatiin, kun ei istuttu aikanaan tietokoneella päivät pitkät miettimässä turhia, vaan mentiin hakemaan niitä töitä oikeasti.

    • mee1

      Haluaisin vaan tietää että miksi, milloin ja kenen aloitteesta työelämä on muuttunut näin epäinhimilliseksi.

      Ketä se hyödyttää että haastatteluja venytetään, käytetään kaiken maailman rekrystrategioita. Itse hain toimistoapulaisen paikkaa ja hakemus muistutti pääjohtajan vaatimuksia. Miksi? Voiko joku vastata. Ymmärrän että super-rekryily tuo myös uusia työpaikkoja. Mutta oikeesti onko tässä mitään tolkkua, jos hakemuskierroksia on 4 ennen kuin voidaan edes keskustella varsinaisesta työnkuvasta. Ei musta voida käyttää samaa politiikkaa alemman ja ylemmäntason työpaikkoja täyttäessä.

      • konsultit rahastaa

        Konsultit ovat palikkatesteistä luoneet itselleen leipäpuun

    • vuodet vierii

      80-luvun alkupuolella hankin ensimmäiset työpaikkani menemällä sopivasti ennen kesää kysymään töitä suoraan henkilökohtaisesti sopivasta firmasta. Jo toisessa paikassa kysyttiin, että pääsetkö ens maanantaina töihin. Ihan peruskoulupohjalta pääsi osaava ja oppiva pitkälle, välillä kurssittamalla itseään.

      Nyt sitten itse siinä asemassa, että voisin palkata jonkun ja ainakin itse arvoistaisin samanlaista suoruutta ja innokasta reippautta, mitä tuolloin itsekin edustin. Ei taida nykypäivän nuorista löytyä sellaista kovinkaan usein.

      • et ota töihin

        ai meinaat, että samaaan 80 luvun tapaan joku nuori tulee firmaasi kyseleen edeleen, että onko töitä? No palkkaatko. Veikaan, että et varmana palkkaa. Sitten työttömiä haukutaan täysin työhaluttomaksi vaikka monet yrittävät töihin,mutta heitä ei vaan oteta sinne. ikääkuin työttömyys olisi laskoilua ja ei edes halauttaisi töihin mennä. Vaikka niitä töitä on aktiiviesti hakenut, mutta ei ole vaan otettu. Kaikkien huippuna kun ei sitä palkallista työpaikkaa saa joutuu johokin palkattomaan kuntouttvaan työtoimintaan tai työkokeiluun ja jos ei mene saa karenssin,

      • nooni1

        Lopeta paskan jauhaminen. Ei sinulla ole työtä tarjolla kun olet noin ulalla nykymenosta.

        Tuttavan poika kävi kysymässä töitä kävelemällä häntä kiinnostavaan firmaan jossa oli ollut jo pakollisessa työharjoittelussa aikaisemmin. Siellä oli tullut täystyrmäys reippaalle ja päämäärätietoiselle työnhakijalle ettei tuollainen sovi että tullaan paikanpäälle kysymään toitä ilman erillistä kutsua työhaastatteluun.

    • työmyyrä2

      1995 menin korjaamolle töihin. kysyttiin vain missä olen ollut harjoittelut ja miksi olet valmistunut. sitten alkoi työt. papereita ei kateltu, vaikka mukana oli. 1998 valmistuin teknikoksi. menin firmaan kysyyn töitä, kerroin itsestäsi ja sanoin että "autossa ois jotain papereitakin jos haluaa katsoa" -kukaan ei halunnut ja työt alkoi. 2011 hain työpaikkaa vastaavaan lafkaan ihan mielenkiinnosta. määräsivät kolmen haastattelun lisäksi palikkatestiin. Sanoin vain että " tämä oli tässä" ja palasin vanhaan duuniin joka ei oekaan perseestä

    • young & jobless

      Minulla on kokemusta kesätöistä kolmelta kesältä siivousalalla. Nyt kun olen hakenut sekä oman ammattikuntani hommiin että paskahommiin, hakemus tulee bumerangina takaisin. Syy: ei tarpeeksi työkokemusta. Tätä rumbaa on jatkunut kohta 2 vuotta. Tiedön, että monessa tapauksessa se työ on mennyt jollekkin hyväveli-verkostoon kuuluvan (yleensä kuntapoliitikon) pennulle, joka ei työnteosta mitään tiedäkään.

      Milloin tavis voi sen työuran voi aloittaa jos ikinä ei ole tarpeeksi sitä saatanan työkokemusta! Vetää katkeraksi kun on 4 vuotta AMK:ssa opiskellut ja kolmea kieltä puhuva, oman alani viimeisimmän tietotaidon omaava, parhaassa työntekoiässä oleva nainen!

    • kokemusta on

      Silloin vain mentiin töihin lyhyen haastattelun jälkeen. Hoitui monesti puhelimessa.
      Uskomatonta pelleilyä nykyään ja taatusti lisää työttömyyttä. Moni ei osaa enää edes hakea töihin ja pitää käydä oikein työnhakukursseilla.
      Työllistää tietysti pöljiä työhönottajia.

    • 71 hyvä vuosi

      Vuonna 71 koulusta ja kotoa pois potkittuna kävelin tehtaan portille ja sanoin että tulisin aamulla töihin, mutta tarvitsisin asunnon jo ensi yöksi.
      Neuvoivat työhönottoon joka järjesti asunnon 20 hengen yhteishuoneeseen.
      Ja aamulla alkoivat työt.
      Palkkaa sain niin paljon että kuukauden työllä olisin asunut viikon omassa vuokra-asunnossa, ruokaan ei olisi enää riittänyt.

    • yksi kokemus

      Itte asuin paikkakunnalla, jossa oli työttömyyttä paljon 80-luvun alussa, varsinkaan nuorille ei ollu normipaikkoja tarjolla, mutta kun oli ollu työkkärin kirjoissa muutaman kuukauden, niin sieltä tuli työhön osoitus. Sitten vaan ilmoittauduttiin ao. paikkaan ja taas oli muutamaksi kuukaudeksi töitä tiedossa.

      Muutin sitten vuosikymmenen puolivälissä Helsinkiin. Työpaikka oli muuttaessa valmiina, kauppa-apulaisena eli hyllyttäjänä, mutta kyllästyin siellä aika nopeasti. Uuden työn sain, kun menin kysymään suoraan henkilöstöosastolta. Tämä oli siivoustyötä suuressa firmassa. Oman alan töitä jouduin katselemaan muutaman kuukauden, sitten löytyi Hesarin ilmoituksesta ja pääsin puhelinsoitolla haastatteluun. Haastattelussa pomo sanoi työn olevan minulle liian rutiininomaista ja suositteli minua toiselle osastolle. Kävin siellä juttelemassa parin pomon kanssa ja todistuksia näyttämässä (ei ollut oman alan kokemusta vielä ollenkaan, mutta halusivat nähdä koulutodistukset) ja paikka oli (on muuten edelleenkin) minun. Koulutukseni on tekniikan alalta asentajatasoa, mutta työskentelen toimihenkilötehtävissä.

    • :;:;..,

      Jo 80-luvulla oli HR-osastot. Henkilöstöpäällikkö ja (mahdollisesti) tuleva esimies haastattelivat. Hakemus allekirjoitettiin käsin ja lähetettiin postitse. Mukaan liitettiin opiskelu- ja työtodistusten oikeiksi todistetut kopiot. Kopiot jäivät sinne firmaan joten niitä piti olla paljon valmiina jokaista työhakemusta varten. Jo 80-luvulla olen ollut psykologisissa testeissä, 2000-luvulla en enää.

      Työpaikan hakeminen on nykyään äärettömän helppoa, hakemus sähköpostitse ja todistukset liitetiedostoina. Ei tarvitse juosta kopioimassa alkuperäisiä milloin missäkin ja hakea todistajien allekirjoituksia. Ei tarvitse kiikuttaa hakemusta postiin ja maksaa postimaksuja.

    • onnenkehrääjä

      no jospa miekin sitten...Menin vuonna -86 työharjoitteluun kymppiluokan oppimääräysten mukaisesti yhdeksi päiväksi/viikko..Työnantaja oli jiko ahnepaska tai sit vain liian kiltti riistäjä ja tarjosi mahdollisuutta tulla tekemään töitä aina kun aikaani yms likeni..No perkule kyl 17-vuotias AINA taskurahan tarpeessa oli vaikka se palkka olikin ihan helevetin huono..sit sitä jatku sattumien kautta reilu vuosi ja sit tulikin pieni ihme..mulle tarjottiin oppisopimus paikkaa vakuutusyhtiön kautta..eli työnantaja vain kouluttais mut ammattiin (noin 4 vuotta) eikä hänelle koituis penniäkään kustannuksia..olin valmis ja niin oli työantajakin..no se oppisopimus-aika sit meni jne umpeen ja mun piti ajatella tulevaisuutta.. Painuin pomon puheille ja kysyin töitä..Sillä hetkellä oli lama alkamaisillaan mutta pomon vastaus oli sillä hetkellä HYVÄ "Tottakai,johan sulla oli hyvä koe-aika"..Sama työpaikka on vielä tänäänkin ja vatsahaava kasvaa noin 40cm/päivä.

    • volvo51

      Eikun Virolaiset,Eestiläiset,Venäläiset,Jugoslavit ja kaikki itäblogin maista Suomea rakentamaan ja myös muihinkin ammateihin,niin Suomen ammattiliitot voi laittaa ovensa kiinni,eikä tarvitse enää palkka neuvotteluja,työn antajat heti hyväksyvät heidän palkka ja kaikki muutkin pyyntönsä,lakkoilut ja neuvottelut jää kaikki pois ja Suomen talous sen kun nousee,näistä vieraista "veronmaksajista".

    • 50 v

      Siivousfirmoista hain aikoinaan töitä niin, että marssin vaan firman toimistoon ja kysyin hommia. Joihinkin muihin paikkoihin pääsin työkkärin kautta, käyden ensin haastattelussa. Ei ole tullut koskaan mitään hakemuksia läheteltyä. Ekan ansioluetteloni tein vasta -90-luvulla, kun opiskelin ja koulussa piti harjoitella sen tekoa.

      Nyt äskettäin marssin jälleen yhteen firmaan, suoraan toimistoon, kysymään siivousalan töitä, täytin yhden paperin ja samantien allekirjoitin työsopimuksen. Kysyivät vaan työkokemusta, mitä olen aiemmin tehnyt ja sen jälkeen tiedustelivat milloin voin aloittaa.

    • Tappianturi

      Oma tuntumani on, että ennen vanhaan oli helpompaa. Ja mitä olen vanhemmilta henkilöiltä asiaa kuullut niin mielipiteet ovat olleet melko yhteneviä, että työnhakuprosessi mennyt aivan hulluksi. Joka hiton koiran virkaankin vaaditaan CV! Ansioluettelo ei monestikaan kelpaa, vaan pitää olla juuri se CV! Lisäksi työnantajat itse luistavat usein omista velvollisuuksistaan, tai sitten asia ei ole koskaan edes mietitty firman sisällä.

      Monessako osakeyhtiössä on henkilö, joka tuntee oikeasti omissa nahoissaan jos firma ei hoida velvollisuuksiaan työntekijää kohtaan? Prosessit koituvat monesti työntekijälle niin hankaliksi, että omaksi tappioksi menee.

      Sen mitä olen tuon CV kanssa joutunut pelleilemään niin jokaisella tuntuu olevan oma oikea valistunut mielipiteensä siitä millainen sen CV:n kuuluu olla. Luulenpa, että yksi puoli talouskriisiä on juuri työnhakuprosessin ja työelämän hulluus. Työntekijöille asetettu pykäliä ja vaatimuksia, joista suurin osa ei ole monesti ole edes työntekijän omissa käsissä. Varmaan 90-luvulla alkoi mennä huonompaan suuntaan. Toki monia hyviäkin puolia tullut viime aikoina, mutta yhtä edistystä kohden on otettu kymmennen taakse päin.

      Työntekijän terveydenhuoltokin on mennyt siihen, että on niitä jotka sen saavat ja niitä jotka jäävät ilman. Ei sen puoleen, että se kunnan järjestämässä terveydenhuollossa olisi sen paremmin.

    • P-AUKI

      Valitettavasti tulee mieleen Joel Hallikkaisen biisin sanat: Kuuran kukka ja Irvinin Karhutaan ja Hämärä laulu!!

    • ennen helpompaa

      mulla on kokemusta työnhausta 80-luvun puolivälistä eteenpäin.
      ei työnhaku 80-luvullakaan helppoa ollut varsinkaan pienessä maaseututaajamassa, jossa ei juuri muita työpaikkoja ollut kuin kaupan apulainen tai taimen istutusta kesän alussa.
      sain kesätöitä suhteilla.
      sitten alkoi opiskelu ammattiin 1988. kun alkoi työharjoittelujakso tammikuussa 1989 soitin opiskelupaikkakunnan firmaan ja kotipaikkakuntani kahteen firmaan. opiskelupaikkakunnalla kävin työhaastattelussa ja olisin päässyt sinne heti töihin. kävin kuitenkin kortipaikkakunnallakin haastatteluissa, ekaan en päässyt, mutta toiseen pääsin ja pomo sanoi ,että milloin voit aloittaa. mihinkään noista paikoista ei tarttenu paperihakemuksia, pelkkä soitto ja käynti riitti.

      sitten tuli lama ja työnhaku muutti vaikeammaksi. koulussa opetettiin ansioluetteloiden ja CV:n tekoa. Valmistuin ammattiin 1994 suurtyöttömyyden aikana. Lähetin satoja hakemuksia, aina tuli vastaus "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut teihin, mutta säilytämme hakemustanne 6 kk mahdollisesti tulevia työtehtäviä varten". Silloin minulla ei ollu omaa tietsikkaa, joten jokainen hakemus tehtiin käsin ja maksettiin postimerkki.
      90-luvulla työllistyin parhaiten kun soitin firmaan, monesti tärppäsi, tosin pätkätöihin.
      90-luvulla firmat alkoivat käyttää kurssikeskusten ja oppilaitosten harjoittelijoita ilmaistyövoimana.
      Nykyään on kyllä hyvät välineet tehdä työhakemuksia, mutat minuakin vituttaa niiden säveltäminen. Eikö riitä, kun sanoo, että tarvitsen työtä. Siinä on minusta motivaatiota tarpeeksi.

      Työvoimatoimistojen tehtäviä on kai lisätty roimasti, kun niistä on tullut monimutkaisia palvelukeskuksia työnhakulinjoineen. ennen oli paljon yksinkertaisempaa, riitti vaan kun kävi yhdellä tiskillä. Siinä katsottiin avoimet työpaikat ja tehtiin työnhakusuunnitelmat.
      Nykyään työnhausta on tehty monimutkaista. Työnhakijaa pomputetaan tiskiltä toiselle ja työttömyyskorvauksen ehtoja kiristetään koko ajan.

      • ennen helpompaa

        Lisäyksenä vielä ,että 1989 ja 1991 maksettiin työharjoittelijalle kunnon harjoittelijanpalkkaa, joka opiskelijalle oli verotonta.
        Sen jälkeen kai firmat ovat luopuneet palkanmaksusta työharjoittelijoille ,ja käyttävät oppilaitoksia hyväkseen, jopa niin että oppilaitokset maksavat firmoille työntekijän "palkkaamisesta".

      • koettelemus

        Se onkin merkillistä nykyään, että työ sinänsä ei muka riitä motiiviksi vaan pitää keksiä kivoja valkoisia valheita jotta saa aikaan houkuttelevan hakemuksen. Vaikeaa rehelliselle ihmiselle.

    • AlienIndie

      http://resurssipohjainentalous.blogspot.fi/ - Kun luovumme rahasta, katoavat valelääkärit ja muut rahan takia itseään korkeapalkkaisiin hommiin tyrkyttävät. Tällöin ei tarvita monimutkaista cv-taustatarkistus-sirkusta, vaan voimme luottaa siihen että ihmiset hakeutuvat itse niille aloille, joille soveltuvat, ja ymmärtävät olla hakeutumatta niille, joille eivät. Tutustukaa ihmeessä tähän malliin ja huomaatte sen olevan täysin ylivertainen nykyiseen verrattuna!

    • Työtön :(

      Työnhakija 1234...Ei todellakaan ollut sellaista kuin nykyään. Itse olen hakenut töitä nuorena ja nuorena aikuisena -80 ja -90 luvuilla ja työnhaku oli paljon helpompaa. Minulla oli tapana kävellä sisään firmaan mistä halusin töitä ja kysyin sieltä joltain, mistä löydän työhön ottajan. Menin jutustelemaan ja kysymään reilusti töitä. Taikka sitten soitin vaan kyseiseen paikkaan ja kysyin työllistymis mahdollisuutta heille.
      Mistään CV:istä ollu koskaan kuullukkaan mitään. Kerroin millasta työtä olin ennen tehnyt jne ja työtodistukset toki oli mukana siinä vaiheessa kun niitä oli ehtinyt kertyä. Tänäpäivänä työn hakeminen on NIIN vaikeeta ettei oikein huvita siihen edes ryhtyä enään :(

    • Ei yksiselitteistä

      No aina vähän riippuu. Yleensä prosessi työstä toiseen vaihtaessa, on huomattavasti helpompaa edelleen kuin ihan pystymetsästä ulkopuolelta tullen. Mutta kaikkihan riippuu mitä on näyttää ja kertoa itsestään, ei niitä nyt läheskään kaikkia aloja kantsi niputtaa. Moneen käsityöalan hommaan (ja matalapalkka-alojen) mennään ns. tarvekausina varsinkin, edelleen suunnilleen kävelemällä sisään ja kertomalla jotta nyt mä tulin. Tietysti aluekohtaiset erot huomioiden, mutta monesti sitten on juuri niinkin päin että tietyn homman taitajia ei välttämättä ole todellakaan jonoksi asti jossain pienemmällä alueella varsinkaan.

      Mutta aika yleistetty toteamus sinällään mainintasi. Kaikkihan riippuu alalta/aloilta joilla olet ja kuinka kauan olet mahdollisesti ollut töitä tekemättä jne. Eli miten "vanhaksi" työkokemuksesi katsotaan, onko tuoretta ja paperilla sekä mielikuvaltaan osaavampaa porukkaa jne jne.

    • hmmmph

      oisko vanhempien asemalla mitään vaikutusta ketä otetaan ja mihin?

    • ThoseWereTheDays

      Suurimmilla työnantajilla oli erilliset työhönottotilat. Sopi vaan ajan työhönottajan kanssa ja jos ei ollut krapullaa sekä kunnonlliset vaatteet päällään, työpaikka oli lähes varma.

    • 19+11

      Itse pääsin vielä vuonna 2000 töihin kun marssin kaupan ovesta sisään ja kysyin töitä. Kirjoitin muodon vuoksi työhakemuksen, sitten mulle annettiinkin työhanskat ja näytettiin yhtä rullakkoa, että -Purapa toi. Työt alkoivat virallisesti jo samalla viikolla.

      7 vuotta myöhemmin jouduin taas työnhakuun paikkakunnan vaihdoksen takia ja sitte alkoi se TE-keskuksen testailu, että millehän alalle mä nyt sopisin... Piti käydä oikein viikon mittainen työnhaku-kurssi jossa opetettiin ihmisille miten haetaan töitä. Tollastakaan ei tarvitsisi ihmisten opetella jos työllistävät firmat vaan palkkaisivat ihmisiä töihin ilman turhia kommervenkkeja.

      Joka tapauksessa tuntuu ihmisten työurat samalla työnantajalla olevan paljon lyhyempiä kuin entisaikaan. Ei kukaan enää nykyisin työskentele samassa paikassa 40 vuotta niin sama kai se melkein on kenet siihen hommaansa palkkaa, ainaki näin tavallisen duunarin hommiin. Irtisanominenki on tehty niin pirun helpoks, että jos ei kaveri siihen hommaan sovi niin sen voi pistää pellolle ilman selityksiä koeajalla ja sama muuten sopii toisinpäinki jos ei se duuni itteään miellytä.

      Kokeilin vuokrafirmaa vähän aikaa kun sain työhönosoituksen TE-keskuksesta ja jouduin käymään ryhmähaastattelussa, että pääsin edes mokoman puljun listoille. Ei sopinut mulle sitten alkuunkaan moinen "pallo jalassa"-pesti jossa joutu puhelinta päivystämään koko ajan ja kaiken keskeyttämään jos satuttiin työvuoroa tarjoamaan hetken varoitusajalla. Silti mä kuitenkin läpäisin tämän heidän hienon haastattelunsa (20 osallistujaa ja 3 pääsi heidän listoilleen), mikä osoittaa että ei se hienostelu työhönotossa aina kannata.

    • p-auki

      Tietääkö kukaan vastata kuinka paljon Suomalaisia %on työttömänä? Se on tähti tieteellinen luku joka ammatti ryhmissä. Entäpäs Viron työttömyys aste,se on vain 8%. Syy näin pieneen työttömyyteen johtuu siitä,koska Virolaiset ,Eestiläiset ja kaikki toppahousut ovat töissä Suomessa!!! Haloo,haloo Suomen asioiden työpoliittiset ym.ym päättäjät.

    • keikkatyöläinen myös

      No ei ongelma ole monellakaan matalapalkka-alalla suuremmissa kaupungeissa ja Etelässä varsinkaan se, että töitä ei olisi tarjolla. Ongelma on enemmänkin se, että ne ovat kyllä ihan mukavia ja todella hyviä vuoroiltaan ja määriltään kun teet kakkoshommana, opiskelijana tai muutoin vain sivujobina kuka mistäkin syystä.

      Työajat, olot ja "etuudet" sekä työn määrä vain on sitten sellaista, että ei niitä juuri kenenkään kannata vakituiseksi ja ainoaksi hommaksi ottaa. Eli moni työ on kivaa ja sopii tiettyyn elämänvaiheeseen, mutta (no, esim. valtaosa vuokrahommista) enemmän haittaa kuin hyötyä jos ottaa päätyöksi.

      Joskin on muotoutunut jo ihan kokonaisia aloja ja työtehtäviä, jossa ollaan opiskelun ohessa ja pitkäaikaisimmat sitten ovat pitäneet hommista ja jääneet opiskelujen jälkeenkin sivuhommaksi vaikka ovatkin siirtyneet muihin hommiin päätyöksi. Eipä juuri edes hae kukaan joka ei ole jompikumpi edellisistä.

    • hmmmmm...

      Juu sanopa muuta. Miksi ihmeessä ihmisiä pitää kiusata tällaisilla hokkuspokkus testeillä, joilla ei ole mitään tekemistä itse työn kanssa. Pitääkö se testata mitenkä kokoomusmielinen työnhakija on vai mitä ihmettä tämä oikein on? Eikö ihmisellä enää saa olla persoonaakaan? Moni työ on niin yksinkertaista 1 1 hommaa, jota suurinosa kykenisi kuitenkin tekemään ja oppisi jopa parissa päivässä ihan perustason duunin kuin duunin. Mikä ihme siinä on, että tehdään asioista monimutkaisia mitä ne eivät oikeastaan edes ole?

      Työnhausta on tullut sirkus, jossa pitää esitellä päiväkodin hiihtokisoistakin saadut kultalusikat.

      Minne on kadonnut työnantajan ihmistuntemus ja sekin, että voi tosta vaan nähdä onko työntekijästä töihin. Koeaikakin on olemassa, mutta näköjään ihmisiä vaan pitää kiusata, että sieltä saadaan ne ns. parhaimmat eroteltua.

    • 4Maaarta

      Kyllä sitä kuulemma aiemminkin osattiin. Appiukko sanoi, että 70-luvun lopulla ainakin haettiin alle 25-vuotiaita, joilla on 10 vuoden työkokemus alan koulutus. Juju olikin siinä, että joku oli kuitenkin pakko ottaa, eikä palkattava tekijä ollut todennäköisesti mahdottomien vaatimusten mukainen.

      Nykyään tosin on todennäköisempää löytää se työnkuvaan nähden kohtuuttomat vaatimukset täyttävä työntekijä, koska ihmiset ovat epätoivoisempia. Moniin paikkoihin, joissa yliopistotason koulutusta ei oikeastaan edes tarvitisisi, haetaan maistereita, koska niin voi tehdä.

      Olen huomannut vanhemmilla yliopisto-opettajilla toisinaan huvittavaa ajattelua siitä, että maisterin paperit tarkoittaisivat automaattisesti huippu-uraa heti valmistumisen jälkeen. Yksikin sanoi ihan tosissaan: "Ei teille mitään käytännön töihin liittyviä asioita kuulu opettaa, koska teistä tulee johtajia!" Haluanpa nähdä sen kaksvitosen, joka suoraan yliopiston jälkeen marssii johtajan paikalle ilman työkokemusta oman alan alemman tason töistä. :)

    • ei CV

      Kiitos toiveellisuudesta järjestyä, oli muuten parhaimpia päiviä kun pomo ei katsele sillä silmällä, jossain eväitäkin Taivaallisella Isällä, sillä on paremmin Huijjaterille valmistettu paikka, sen vastustajien paikka, sen Isä Saatanan paikka, mutta Taivaallisen Isän katsantoon sisällytän olemassaoloini, on kuuma paikka, kuumempi kuin kuumin ex sex, muutakin sanoisin jos voisin, naidenn korkeimmalla naimisen paikalla - on fasadihommia/ei ..... hommia ....

    • jopmplaa

      Olen kiinnittänyt huomiota verbiin "mennä" sellaisissa kannustavissa ja motivaatiota nostattavissa ystävällishenkisissä lausahduksissa, joita me työttömät saamme kuulla jo työelämään itsensä luovineilta. Sellaisissa kuin, "Työttömät menkää töihin, p-le, sieltä kotoa makoilemasta, s-na!" Mennä-sanaa käyttää lähes aina henkilö, joka on todellakin vain "mennyt" töihin, eikä pomppinut nykyaikaisissa työelämän karsintakisoissa päivästä, viikosta tai kenties kuukaudesta toiseen, ja jokaisen työpaikan kohdalla aina uudestaan.

      Nykyään ei nimittäin vain "mennä" yhtään minnekään. Kukaan ei kävele enää hattu kädessä tehtaankonttoriin ja kysy kunnioittaen mahdollisista avoimista paikoista. Sinä et ylipäätään pääse sinne konttoriin fyysisesti ennen kuin "seeveet" ja nettilomakkeet on naputeltu ja klikkailtu (ja mustetahratestit ja muut karkean epätieteelliset, horoskooppipsykologian tasoiset testit suoritettu). Koko ruljanssissa ei todellakaan ole enää juuri mitään "menemisen" henkeä, vaan se muistuttaa jotain psykologista peliä tai esterataa, josta on selviydyttävä voittajana ennen kuin on puhettakaan minnekään menemisestä fyysisessä mielessä.

      Ainoat positiiviset kokemukset työnhausta itselläni ovat kesätöiden hakemisesta opiskeluaikana, 2000-luvun alussa, vaikka jo sillä tasolla huomasin outoa teennäisyyttä siinä touhussa. Kaikki kesätöitä vaativampi alkaa olla jo semmoista, että siinä testataan enemmän henkistä kanttia kuin mitään oikeaa osaamista.

      Toinen sana, joka pistää silmään on tietenkin "makoilu", joka on työttömien mollaajien mielestä ainoa mahdollinen asia, mitä ihminen voi tehdä, jos on työelämän ulkopuolella. Kaikki se yleishyödyllinenkin vipinä, jota työttömillä on, tulkitaan yhtäjaksoiseksi vaaka-asennossa olemiseksi jossain sipsipussien ja kaljatölkkien keskellä. Jälleen kerran sana kertoo lähinnä käyttäjänsä maailmankuvasta, ei niistä, joista sitä käytetään.

      • Hakija nro666

        Jep, turvatussa ja lokoisassa asemassa työmarkkinoilla oleville on ratkaisu työttömyyteen aina se, että työtön pakotetaan tavalla tai toisella nousemaan sieltä sohvalta ja kävelemään lähimpään työpaikkaan aloittamaan työteko. Pakko voidaan saada aikaan sosiaalietuuksia leikkaamalla tai muuten vain virkamiespäätöksillä pakottaen. Autuaan tietämättömiä ollaan yleensä näitä nerokkaita ajatuksia esittäessä siitä, että lainsäädännössä itseasiassa on jo kaikki ne asiat, joita ollaan vaatimassa laiskojen työttömien ruoskimiseksi takaisin kunnolliseksi työtätekeväksi kansalaiseksi. Kuten myös siitä, että jos työpaikkoja on avoinna noin kymmenesosa työttömien työnhakijoiden määrästä, niin silloin on mahdotonta pakottaa kaikkia työttömiä töihin, vaikka sosiaalietuudet leikattaisiin kokonaan heiltä pois.

    • Epäpersoonallinen?

      Itse hain 1980-luvulla kesätyöpaikat enimmäkseen kirjallisesti vapaamuotoisella hakemuksella, jotka kirjoitin lainakirjoituskoneella. Varsinainen kirjoittaminen kävi hitaasti, kun piti välttää lyöntivirheitä, sillä korjauslakkaa en kehdannut käyttää, mutta toisaalta tekstiä ei tarvinnut juurikaan muotoilla jokaiselle työnantajalle erikseen, vaan saattoi nojautua vanhaan pohjaan.

      Hakemukselta ei tosiaan odotettu suurta persoonallisuutta. Riitti kun pyysi alussa "kunnioittaen", että hakemus otetaan huomioon ja sitten esitteli koulutuksensa ja työkokemuksensa. Yksityissektorille hakija oli hädin tuskin kuullutkaan ansioluettelosta, puhumattakaan CV:stä.

      Loppuun en tajunnut laittaa tulevani mielelläni työpaikkahaastatteluun, mutta ilman rautalangasta vääntämistäkin työnantajat tajusivat kutsua, jos olivat kiinnostuneita. Köyhänä opiskelijana minulla ei ollut edes puhelinta, joten työnantajat joko lähettivät kirjeen tai asia selvisi, kun itse soitin ja kysyin valintatilanteesta.

      En tajua 1990-luvulla alkanutta työvoimaviranomaisten ja heidän kouluttajiensa vaatimusta, että hakemusten tulee olla persoonallisia ja kuvastaa intoa päästä töihin juuri haettuun työpaikkaan. Kun työnantaja saa sellaisia hakemuksia kymmeniä tai satojakin, persoonallisuus kyllä siinä joukossa hukkuu ja innon osoituksetkin alkaa vaikuttaa yhtä muodolliselta liirumlaarum-teeskentelyltä kuin nuo 30 vuoden takaiset "kunnioituksetkin". Uskallan arvata, että monia valitsijoita liian persoonallinen ja keinotekoinen lässytys suorastaan ärsyttää.

      Kyseenalaistan senkin, onko erillisen CV:n luku työnantajan näkökulmasta yhtään tehokkaampi tapa tutustua hakijan koulutus- ja työhistoriaan kuin lukea entiseen tapaan samat tiedot mutta sopivasti juuri kyseistä työpaikkaa ajatellen painotettuna itse hakemuskirjeestä.

      Nykypäivään verrattuna ikävää tuossa vanhan ajan hakemustekniikassa oli, että piti ottaa valokopioita työ- ja koulutodistuksista ja lähettää työnantajalle koko kallis nivaska. Useimmat toki palauttivat liitteet vastauskirjeessä, ainakin ne jotka päätyivät muihin hakijoihin.

      Parasta 2010-luvun hakemisessa on, että hakemukset pyydetään useimmiten sähköpostitse. Se on halpaa ja nopeaa, kuten tietysti hakemusten sorvaaminen ja viimeistely tietokoneellakin.

    • työelämä pilattu

      Kiittäkää kokoomusta ja muita uusliberalisteja!

    • Näin O

      Olen nuori VTM, ollut vaihto-oppilaana eli kielitaitoa on, tehnyt erilaisia töitä opiskeluaikoina (asiakaspalvelu, myynti, siivousta Ruotsissa asti), harjoittelukokemusta järjestöstä ja valtiolta, tällä hetkellä 2 osa-aikaista työtä, valmis tekemään hyvin monenlaisia töitä, eli asenne kohdallaan. 6 kk työnhakua takana (n. 50 hakemusta) ja yksi haastattelu, josta ei tärpännyt.

      Rahat loppu. Aion ryhtyä yrittäjäksi.

    • toispuoleista

      itse en aio hakea tulevaisuudessa enää päivääkään työtä kunhan saan karenssin pois alta, koulutuksia olen hakenut muttei niihin pääse koskaan ja työvuokrafirmoihin en edes koske. puhelimeen vastaaminen on molemminpuolinen velvollisuus.

    • hakija nro666

      Eräs työ- ja opiskelupaikat aina ilman ponnistelua saanut henkilö ihmetteli, että kunka voi olla vaikeaa päästä töihin, kun kerran hänellekin se on ollut niin helppoa. Ja että pitäisi ottaa niitä huonompiakin töitä vastaan. Kerroin pari esimerkkiä työnhaun elävästä elämästä, joilla yritin sytyttää ymmärryksen valoa itsekeskeiseen maailmankatsomukseen: mihinkään työpaikkaan ei enää kävellä tuosta vaan, ei edes osa-aikaisen siivoojan, ilman cv- ja paskapuhehaastatteluruljanssia. Että niihin ns. huonompiinkin paikkoihin voi olla satoja hakijoita, insinööreistä lähtien.
      Viesti ei mennyt perille, koska minä, itsestä kiinni ja asenne.

      • Terv. muurahainen

        No täällä pikkukaupungissa me maisterit ajelemme taksia. Eikun uusia maisterin papereita hankkimaan eri alalta, maksakoot vaikka kreikkalaiset tämän lystin, ei kiinnosta enää v-i-t-t-u-j-en-k-a-a-n vertaa. Ja te julkshallinnon perseillään istuvat hyödyttömät kultapossut: kun kakka kunnolla lävähtää tuulettimeen, te olette omakotitaloinenne ja velkoinenne täysin lirissä, kun aivovuoto maailmalle räjähtää käsiin. So long, heinäsirkat.

    • te-tsto

      Joillain on vaan sitä tuuria, itsellä sitä ei ole.

      Täällä on puhuttu paperisten hakemusten lähettämisestä, mutta
      mikä oli työvoimatoimiston osuus työpaikkojen jakajana?

      Nykyään kun kyseinen toimisto on aikas turhanpäivänen virasto.

      • ennen oli ennen

        Ennenhän työkkäri oli nimeltään työnvälitystoimisto, ja varmaan hoitikin itse asiaa.

    • Sukupolvien taistelu

      Ennen muinoin töitä on saanut ilman koulutusta, pelkällä kansa- ja keskikoulupohjalla. Ylioppilas on ollut jo iso "herra". Pelkillä merkonomin papereilla tai ylioppilastutkinnolla on hyviä työpaikkoja löytynyt.

      Esimerkki 2000-luvultai: AMK-tradenomi on käynyt ensin peruskoulua 9 vuotta, lukiota 3-4 vuotta ammattikorkeakoulun tradenomiopintoja 3,5 vuotta. Yhteensä siis noin 15,5-16,5 vuotta koulutusta, jotta pääsisi huonosti palkattuun työhön kauppaan tai konttoriin!

      1950-, 60- ja 70-luvulla on saanut vakituisen työpaikan olemattomalla koulutuksella, omistusasunnot ovat olleet puoli-ilmaisia ja asuntolainan korot on saanut vähentää verotuksessa kokonaan. Ei ihme, että 55 -sukupolvilla on hulppea omistusasunto (noin 200 neliöinen omakotitalo 2 aikuisella!), sijoitusasunto, kesämökki ja varaa lomaosakkeisiin ja matkusteluun!

      Nykyään käydään älyttömästi koulua ja hankitaan tutkintoja, joilla ei pääse työelämässä mihinkään. Älyttömällä koulutuksella pääsee työttömyyskortistoon, osa-aikatöihin, pätkätöihin ja lyhyisiin sijaisuuksiin. Palkka riittää hädin tuskin elämiseen. Jos olet hankkinut omistusasunnon, kitkutat kymmeniä vuosia pankkilainan kanssa. Asuntovelallinen perheellinen voi vain uneksia edellisten sukupolvien elintasosta: Sijoitusasunnosta, kesämökistä, lomaosakkeista ja matkustelusta!

    • Hölmöläinen

      Haluasin tietää onko joku oikeasti saanut töitä jollain hiton CV:llä? Ei kait ainakaan mitään ns. perusduunia? Mitä väliä näytöillä jostain ruohonleikkuusta tai trukin ajosta oikeasti edes on? Itseltä kyllä moiset löytyy, mutta työt on saatu poikkeuksetta suhteilla tai tuurilla. Mäkeen heitän koko hiton CV:n.

    • huono cv

      Kun ei ole suhteita eikä tuuria niin työttömänä saa olla.
      Viime vuonna minulla oli 34 työpaikka kyselyä ja hakemusta ja yhden 4kk
      mittainen pätkä tuli.
      Tänä vuonna niitä on ollut 17 eikä vielä ole mitään kuulunut.
      Viimeisen 3 vuoden aikana työssäoloa on kertynyt 9kk

      Repikäähän siitä huumoria, usko työn saantiin on loppunut jo kauan sitten,
      mutta olen jatkanut sitä ikäänkuin lottoamisena: Osuisikohan tälläviikolla kohdalle.

    • cv.wc.cv.wc

      Huvittaa tökärin touhut! Menin cv-kurssille ja siellä väännettiin, käännettiin ja asemoitiin sisennyksiä yms. Noh, puolen vuoden päästä tökärissä toinen ammattilainen viilasi cv:tä, mutta ei suostunut edes katsomaan sitä edellistä cv:tä (tökärin ammattilaisen viilaama sekin). Siirreltiin pilkkua ja pistettä, kun ei kuulemma ole kauheesti korjattavaa. Mitä ihmettä?!!!

    • töissä vieläkin

      Heips!

      Katottiin työpaikkailmoitus ja mentiin hakemaan töitä. Jos jotain todistuksia oli, ne otettiin mukaan. Yleensä töitä sai, jos niitä haki.

    • htyy95

      Itse haen lähinnä julkisen hallinnon tehtäviä (enimmäkseen kunta-ala, talous- ja henkilöstöhallinto) ja ongelmaksi näin miehenä on osoittautunut naisten suuri osuus kyseisillä työmarkkinoilla. Suurin osa hakijoista naisia ja nainen 90% tapauksista tehtäviin myös valitaan.

      Olen itse kehittänyt työkokemuspohjaani ja lisännyt kaikin puolin osaamistani, mutta ei. Lähes aina nainen palkkaamassa ja valinta kohdistuu näin ollen naiseen. Alkaa pikku hiljaa menemään usko näihin valintaprosesseihin. No, onneksi on kohtuullinen työ alla nytkin, mutta kuitenkin.

    • jo joutui armas aika

      Vuonna -95 olin aloittanut opiskelut ja olikohan jossain MOLin sivuilla ilmoitus että ärrälle haetaan osa-aikamyyjää. En muista missä ilmo oli, mutta hakemus ei kummoinen ollut ja lähinnä jännitti se kun menin kioskiyrittäjän luokse hattu kourassa. Siinä lätistiin niitä näitä ja pervon näköinen setä kysyi vielä (muistan aina), että oleko rehellinen ja osaanko myydä...Juu en ja juu kyllä.

      Parin viikon päästä tiskin takana lottoa tulostamassa "suikka päässä" ja se siitä.

      Nykyään, jos pääsee kerran vuodessa haastatteluun englanninkielisen cv:n ja mitä uskomattomimpien itsensäkehumisien jälkeen, joutuu kuuden kierroksen rekryralliin, jossa testataan palikat ja naulat ja soitellaan suunnilleen äidit ja exätkin läpi. Yleensä homma karahtaa loppumetreillä siihen, kun joku ihmemies on saanut paikan ja perusteluina on "no ihan pieni ero oli, ei oikein missään mutta niinku oli. Kiitos kuitenkin ja iloista päivää!". Yleensä toki haastatteluunkaan ei pääse.

    • Thinker61

      90-luvun alun lama tuhosi suomalaisen työelämän lopullisesti. Ennen sitä kukaan ei kysellyt opiskelijalta tai vastavalmistuneelta, onko tämä saanut töitä, vaan mihin tämä aikoo mennä töihin. Silloin työpaikan löytyminen helposti oli melkein alalla kuin alalla itsestäänselvyys.

    • työttööön

      joo senkun meni kysymään suoraan työnantajalta, vilautti työtodistuksia hieman keskustelua jaseoli siinä. nykyään kokohomman pilaa työvälitys firmat eli välistävetäjät.

    • Työtön FT ja 52v

      Olisi oikein hyvä, jos vaikkapa verorahoilla pyörivä YLE tekisi tästä asiasta kattavan dokumenttisarjan.

      Haastattelisi ja piilokameralla kuvaisi, vaikkapa 20 eri ikäistä ja eri aloilta valmistunutta ihmistä, ympäri Suomea.

      Sitten tämä dokumentti pakkokatsottaisin eduskunnassa ja työministeriössä ja TE-toimistossa jne.

      Loppuisiko edes sitten työttömien syyllistäminen? Oma on vikasi, kun et saa töitä, vaikka on FT paperit taskussa?

      Mitäs menit ja kouluttauduit väärälle alalle ja lähihoitajiakin on työttöminä pilvin pimein, mutta silti niitä rahdataan Espanjasta ja Filippiineiltä, voi elämän kevät!

      • szdgf 33rAWR

        En katsoisi, No siinä tietenkin kaikki saisivat hemmetin helposti työ paikan. Myös "kiintiö" henkilöt. Samalla rahvaalle esiteltäis taas ehdottimia rajoja missä pitää olla että ihmisyys säilyy,

    • luuseri työtön.

      90-luvulla kun käveli työpaikan ovesta sissän niins ai töitä heti. Nyt ei pääse edes haastatteluun vaikka lähettää sata hakemusta.

    • Oli helpompaa

      80- luvulla valitsin työpaikan jossa haluaisin tehdä töitä, menin sisälle, tervehdin ja kysyin "olisko töitä?"
      Lyhyehkö keskustelu ja aloitin työt.

      Monet siihen aikaan valmistuneet kertoo tehneensä samaa: eli valitsee alan ja firman, menee esittäytymään ja aloittaa työt. Sillä tavoin he alitsivat tai hylkäsivät jonkin ammatin. Monet ammatilliset linjat valmistaa sen verran lavealle - ettei työntekijä voi mitenkään tietää millaista se koko ala on.

      Paitsi että nuorten työmoraali oli myös toisenlainen. Saattoivat olla kokemattomia, teoriat opittuna, mutta yritystä piti olla. Se oli itsestäänselvää. Kun mennään töihin, niin sit tehdään eikä räplätä luuria. Sellainen partioasenne piti olla. Sitä partioasennetta kasvatettiin jo peruskouluissa. Nyt sitä mietiään otetaanko tikkaria vai tikkaria ja mitäs jos ei huvita.

      Koko työelämä on mennyt ihan poskettomaksi.
      Ne hakukonsultit on pahimpia.

      Katselin tuossa yhdessä firmassa luihua mies kauppiasta. Jos hän päätti uudesta työntekijästä, se osoittautui lähes poikkeuksetta varkaaksi tai muuten luonnevikaiseksi. Jos sen emäntä kävi valitsemassa työntekijän, se oli kunnollinen ja tekevä. Yleensähän ne valitsee sellaisen jota arvostaa tai itsensä kaltaisen.

    • Anonyymi

      Minä sain 1970luvulla kolme työpaikkaa Helsingin Sanomien työpaikkailmoitusten avulla.Silloin sai työpaikan kunhan käveli johtajan pakeille.

    • katkerapaska

      Olen muuttunut sen verran katkeraksi työttömyyden vuoksi että annan Suomen tuhoutua. Muutan muualle sitten töiden perässä ja kehotan kaikkia tekemään samoin, niin saadaan yritykset ja valtio itkemään ja valittamaan siitä, miksi kukaan ei halua heille töihin. Olen kyllästynyt koko paskaan! Saa nykyinen HR-ala tuhoutua ja maksaa kaikkien työttömien kärsimyksistä!

      Tehkää vittu asialle jotain! Pakottakaa yritykset ottamaan kaikki töihin ja haista sinä vittu, jos leimaat mua kommariksi, sillä en ole se punarunkku!

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      80
      1847

    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1699

    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      17
      1543

    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      19
      1243

    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1204

    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1202

    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1166

    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1141

    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      8
      1139

    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      7
      1124
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt