mummojen osallistuminen lastenhoitoon

Isovanhemman on oltava isovanhempi silloin kun lapsenlapsi on pieni. Ei sitten joskus kun itselle sattuu sopimaan tai on "kasvanut siihen rooliin", se on myöhäistä sitten.

Voi... en tiedä miten tämän sanoisin kauniisti: eihän äidiksikään voi kasvaa sitten kun itselle sopii, joskus myöhemmin. Se aika on silloin kun se lapsi on pieni! Muuten lapsi on äiditön, heitteille jätetty.

Mitä se lapsi äidillä tekee siinä vaiheessa kun on omin voimin jotenkin onnistunut rämpimään elämässä aikuisuuteen asti, jos ei äiti ole silloin ollut vierellä kun lapsi sitä kipeimmin on tarvinnut? Ja onhan sitä äidinkin muottiin on pujottauduttava, oli millainen persoona tahansa!

Isovanhemmuus on ainutkertainen mahdollisuus, joka tulee ja menee silloin kun lapset ovat pieniä. Tuskin murrosikäisiä nuoria kiinnostaa yhtäkkiä tutustua ventovieraaseen ihmiseen jota sanotaan "mummoksi". Ja tuskin on oma lapsesikaan enää tässä vaiheessa kiinnostunut päästämään sinua osaksi heidän elämäänsä jos et siihen itse vapaaehtoisesti ole siihen mennessä halunnut kuulua.

Liina Anniina, mielestäni tässä näkyy vähän oma sopeutumattomuutesi omaan vallitsevaan elämäntilanteeseesi. En tiedä oletko mummo, toivon mukaan et vielä. Ehkä elämässäsi on vielä paljon juttuja tekemättä. Jos olet jo jonkun isoäiti, sitä toivoisi vain että pystyisit saamaan mahdollisimman pian elämäsi balanssiin jotta tajuat asioiden todellisen tärkeysjärjestyksen.

Elämässä on paljon aikaa tehdä kaikki tarvittava ja kaikkea muutakin mukavaa. Jotkut tuntuvat käyttävän sen ajan paremmin, toiset huonommin.

On aika olla nuori ja tehdä nuorten juttuja.
On aika olla äiti, unohtaa nuoruuden hömpötykset ja keskittyä perheeseen.
Ja on aika olla vanha, keskittyä elämän kauniisiin ja hyviin asioihin, lapsenlapsiinkin jos sellaisia on suotu.

Vanheneminen ja kasvaminen, elämän määrätty pituus ja lopullisuus, kuuluvat osaksi elämää, se kuuluu hyväksyä, samoin se että tietyt asiat on joko tehty tai unohdettava, niillä on ollut oma aikansa.

Jos vanhana yrittää haikailla nuoruuden menetettyjä vuosia ja tekemättömiä asioita, käyttää nyt käsillä olevan ajan väärin, kuten ehkä käytti nuoruutensakin. Sille vanhuuden viisaudelle, pysähtymiselle, läheisistä ihmissuhteista huolehtimiselle ja niistä nauttimiselle ei sen jälkeen enää löydy tilaa ja aikaa.

Lapsia ei saisi unohtaa ja hylätä senkään jälkeen kun nämä ovat kasvaneet aikuisiksi ja lentäneet pesästä.

Lapset eivät ole tilivelvollisia vanhemmilleen valinnoistaan ja tekemisistään, mutta koen että lapsen hankkinut on loppu elämänsä vastuussa siitä että on hyvä vanhempi lapselleen.

Mitä hyvää vanhemmuutta se sitten kuvastaa, että jättää lapsensa yksin kuin nallin kalliolle, elämän tuuliin pärjäämään jälkikasvunsa kanssa? Se aikahan on juuri sitä "koettelemusten aikaa" jolloin tukiverkostoja kaivataan usein kaikkein kipeimmin.

Toisilta ne verkostot puuttuvat, toisilla onneksi on verkko johon pudota, silloin kun elämä heittelee, arki on raskasta ja lapset pieniä.

Isovanhemmuus hukass kirjoitti:

Isovanhemman on oltava isovanhempi silloin kun lapsenlapsi on pieni. Ei sitten joskus kun itselle sattuu sopimaan tai on "kasvanut siihen rooliin", se on myöhäistä sitten.

Voi... en tiedä miten tämän sanoisin kauniisti: eihän äidiksikään voi kasvaa sitten kun itselle sopii, joskus myöhemmin. Se aika on silloin kun se lapsi on pieni! Muuten lapsi on äiditön, heitteille jätetty.

Mitä se lapsi äidillä tekee siinä vaiheessa kun on omin voimin jotenkin onnistunut rämpimään elämässä aikuisuuteen asti, jos ei äiti ole silloin ollut vierellä kun lapsi sitä kipeimmin on tarvinnut? Ja onhan sitä äidinkin muottiin on pujottauduttava, oli millainen persoona tahansa!

Isovanhemmuus on ainutkertainen mahdollisuus, joka tulee ja menee silloin kun lapset ovat pieniä. Tuskin murrosikäisiä nuoria kiinnostaa yhtäkkiä tutustua ventovieraaseen ihmiseen jota sanotaan "mummoksi". Ja tuskin on oma lapsesikaan enää tässä vaiheessa kiinnostunut päästämään sinua osaksi heidän elämäänsä jos et siihen itse vapaaehtoisesti ole siihen mennessä halunnut kuulua.

Liina Anniina, mielestäni tässä näkyy vähän oma sopeutumattomuutesi omaan vallitsevaan elämäntilanteeseesi. En tiedä oletko mummo, toivon mukaan et vielä. Ehkä elämässäsi on vielä paljon juttuja tekemättä. Jos olet jo jonkun isoäiti, sitä toivoisi vain että pystyisit saamaan mahdollisimman pian elämäsi balanssiin jotta tajuat asioiden todellisen tärkeysjärjestyksen.

Elämässä on paljon aikaa tehdä kaikki tarvittava ja kaikkea muutakin mukavaa. Jotkut tuntuvat käyttävän sen ajan paremmin, toiset huonommin.

On aika olla nuori ja tehdä nuorten juttuja.
On aika olla äiti, unohtaa nuoruuden hömpötykset ja keskittyä perheeseen.
Ja on aika olla vanha, keskittyä elämän kauniisiin ja hyviin asioihin, lapsenlapsiinkin jos sellaisia on suotu.

Vanheneminen ja kasvaminen, elämän määrätty pituus ja lopullisuus, kuuluvat osaksi elämää, se kuuluu hyväksyä, samoin se että tietyt asiat on joko tehty tai unohdettava, niillä on ollut oma aikansa.

Jos vanhana yrittää haikailla nuoruuden menetettyjä vuosia ja tekemättömiä asioita, käyttää nyt käsillä olevan ajan väärin, kuten ehkä käytti nuoruutensakin. Sille vanhuuden viisaudelle, pysähtymiselle, läheisistä ihmissuhteista huolehtimiselle ja niistä nauttimiselle ei sen jälkeen enää löydy tilaa ja aikaa.

Lapsia ei saisi unohtaa ja hylätä senkään jälkeen kun nämä ovat kasvaneet aikuisiksi ja lentäneet pesästä.

Lapset eivät ole tilivelvollisia vanhemmilleen valinnoistaan ja tekemisistään, mutta koen että lapsen hankkinut on loppu elämänsä vastuussa siitä että on hyvä vanhempi lapselleen.

Mitä hyvää vanhemmuutta se sitten kuvastaa, että jättää lapsensa yksin kuin nallin kalliolle, elämän tuuliin pärjäämään jälkikasvunsa kanssa? Se aikahan on juuri sitä "koettelemusten aikaa" jolloin tukiverkostoja kaivataan usein kaikkein kipeimmin.

Toisilta ne verkostot puuttuvat, toisilla onneksi on verkko johon pudota, silloin kun elämä heittelee, arki on raskasta ja lapset pieniä.

Lue lisää

Täydellisen samaa mieltä kanssasi. Esitit asian juuri niinkuin se on!

Isovanhemmuus hukass kirjoitti:

Isovanhemman on oltava isovanhempi silloin kun lapsenlapsi on pieni. Ei sitten joskus kun itselle sattuu sopimaan tai on "kasvanut siihen rooliin", se on myöhäistä sitten.

Voi... en tiedä miten tämän sanoisin kauniisti: eihän äidiksikään voi kasvaa sitten kun itselle sopii, joskus myöhemmin. Se aika on silloin kun se lapsi on pieni! Muuten lapsi on äiditön, heitteille jätetty.

Mitä se lapsi äidillä tekee siinä vaiheessa kun on omin voimin jotenkin onnistunut rämpimään elämässä aikuisuuteen asti, jos ei äiti ole silloin ollut vierellä kun lapsi sitä kipeimmin on tarvinnut? Ja onhan sitä äidinkin muottiin on pujottauduttava, oli millainen persoona tahansa!

Isovanhemmuus on ainutkertainen mahdollisuus, joka tulee ja menee silloin kun lapset ovat pieniä. Tuskin murrosikäisiä nuoria kiinnostaa yhtäkkiä tutustua ventovieraaseen ihmiseen jota sanotaan "mummoksi". Ja tuskin on oma lapsesikaan enää tässä vaiheessa kiinnostunut päästämään sinua osaksi heidän elämäänsä jos et siihen itse vapaaehtoisesti ole siihen mennessä halunnut kuulua.

Liina Anniina, mielestäni tässä näkyy vähän oma sopeutumattomuutesi omaan vallitsevaan elämäntilanteeseesi. En tiedä oletko mummo, toivon mukaan et vielä. Ehkä elämässäsi on vielä paljon juttuja tekemättä. Jos olet jo jonkun isoäiti, sitä toivoisi vain että pystyisit saamaan mahdollisimman pian elämäsi balanssiin jotta tajuat asioiden todellisen tärkeysjärjestyksen.

Elämässä on paljon aikaa tehdä kaikki tarvittava ja kaikkea muutakin mukavaa. Jotkut tuntuvat käyttävän sen ajan paremmin, toiset huonommin.

On aika olla nuori ja tehdä nuorten juttuja.
On aika olla äiti, unohtaa nuoruuden hömpötykset ja keskittyä perheeseen.
Ja on aika olla vanha, keskittyä elämän kauniisiin ja hyviin asioihin, lapsenlapsiinkin jos sellaisia on suotu.

Vanheneminen ja kasvaminen, elämän määrätty pituus ja lopullisuus, kuuluvat osaksi elämää, se kuuluu hyväksyä, samoin se että tietyt asiat on joko tehty tai unohdettava, niillä on ollut oma aikansa.

Jos vanhana yrittää haikailla nuoruuden menetettyjä vuosia ja tekemättömiä asioita, käyttää nyt käsillä olevan ajan väärin, kuten ehkä käytti nuoruutensakin. Sille vanhuuden viisaudelle, pysähtymiselle, läheisistä ihmissuhteista huolehtimiselle ja niistä nauttimiselle ei sen jälkeen enää löydy tilaa ja aikaa.

Lapsia ei saisi unohtaa ja hylätä senkään jälkeen kun nämä ovat kasvaneet aikuisiksi ja lentäneet pesästä.

Lapset eivät ole tilivelvollisia vanhemmilleen valinnoistaan ja tekemisistään, mutta koen että lapsen hankkinut on loppu elämänsä vastuussa siitä että on hyvä vanhempi lapselleen.

Mitä hyvää vanhemmuutta se sitten kuvastaa, että jättää lapsensa yksin kuin nallin kalliolle, elämän tuuliin pärjäämään jälkikasvunsa kanssa? Se aikahan on juuri sitä "koettelemusten aikaa" jolloin tukiverkostoja kaivataan usein kaikkein kipeimmin.

Toisilta ne verkostot puuttuvat, toisilla onneksi on verkko johon pudota, silloin kun elämä heittelee, arki on raskasta ja lapset pieniä.

Lue lisää

Mitähän nyt kirjoitin väärin, että luulet minua isoäiti-ikäiseksi. Olen alle nelikymppinen reippaasti, kahden lapsen äiti.

Olen mummoni kasvattama, koska olen menettänyt vanhempani jo lapsena.

Aloittajan mummo "on suhteellisen nuori", joten siitä päättelin, että mummo ei ole vielä oikein sisäistänyt rooliaan.
Tottakai on ihanne, että mummo voisi olla sinut mummoutensa kanssa, ja voisi nauttia lapsenlapsestaan.
Mutta jos on vielä vauhtielämä jäänyt elämättä, niin kuka sille voi mitään. Ei kukaan.

Ei se tarkoita, että MINÄ hyväksyisin sen, että mummolla vielä bilettää. Vaan se on tosiasia, että toiset mummot elävät kuin teinit, ja toiset ovat vanhenneet kypsästi.
Mummo voi kasvaa mummoksi aivan yllättäenkin, tulla sellainen ahaa elämys, tai elämässä voi tapahtua jotain, mikä kypsyttää.
Onhan sitä lapsuutta ja nuoruutta 0-17 vuotta, kyllä siinä ajassa saattaa mummokin muuttua.
Mummo voi mummitella vielä kun lapsenlapsi on nuori aikuinen.

Ja on tosiaan eri asia olla äiti kuin mummo. Äidillä ON lailliset velvoitteet lastaan kohtaan, mummolla ei.
Ei näitä kahta, äitiä ja mummoa, voi suoraan verrata toisiinsa.

Isovanhemmuus hukass kirjoitti:

Isovanhemman on oltava isovanhempi silloin kun lapsenlapsi on pieni. Ei sitten joskus kun itselle sattuu sopimaan tai on "kasvanut siihen rooliin", se on myöhäistä sitten.

Voi... en tiedä miten tämän sanoisin kauniisti: eihän äidiksikään voi kasvaa sitten kun itselle sopii, joskus myöhemmin. Se aika on silloin kun se lapsi on pieni! Muuten lapsi on äiditön, heitteille jätetty.

Mitä se lapsi äidillä tekee siinä vaiheessa kun on omin voimin jotenkin onnistunut rämpimään elämässä aikuisuuteen asti, jos ei äiti ole silloin ollut vierellä kun lapsi sitä kipeimmin on tarvinnut? Ja onhan sitä äidinkin muottiin on pujottauduttava, oli millainen persoona tahansa!

Isovanhemmuus on ainutkertainen mahdollisuus, joka tulee ja menee silloin kun lapset ovat pieniä. Tuskin murrosikäisiä nuoria kiinnostaa yhtäkkiä tutustua ventovieraaseen ihmiseen jota sanotaan "mummoksi". Ja tuskin on oma lapsesikaan enää tässä vaiheessa kiinnostunut päästämään sinua osaksi heidän elämäänsä jos et siihen itse vapaaehtoisesti ole siihen mennessä halunnut kuulua.

Liina Anniina, mielestäni tässä näkyy vähän oma sopeutumattomuutesi omaan vallitsevaan elämäntilanteeseesi. En tiedä oletko mummo, toivon mukaan et vielä. Ehkä elämässäsi on vielä paljon juttuja tekemättä. Jos olet jo jonkun isoäiti, sitä toivoisi vain että pystyisit saamaan mahdollisimman pian elämäsi balanssiin jotta tajuat asioiden todellisen tärkeysjärjestyksen.

Elämässä on paljon aikaa tehdä kaikki tarvittava ja kaikkea muutakin mukavaa. Jotkut tuntuvat käyttävän sen ajan paremmin, toiset huonommin.

On aika olla nuori ja tehdä nuorten juttuja.
On aika olla äiti, unohtaa nuoruuden hömpötykset ja keskittyä perheeseen.
Ja on aika olla vanha, keskittyä elämän kauniisiin ja hyviin asioihin, lapsenlapsiinkin jos sellaisia on suotu.

Vanheneminen ja kasvaminen, elämän määrätty pituus ja lopullisuus, kuuluvat osaksi elämää, se kuuluu hyväksyä, samoin se että tietyt asiat on joko tehty tai unohdettava, niillä on ollut oma aikansa.

Jos vanhana yrittää haikailla nuoruuden menetettyjä vuosia ja tekemättömiä asioita, käyttää nyt käsillä olevan ajan väärin, kuten ehkä käytti nuoruutensakin. Sille vanhuuden viisaudelle, pysähtymiselle, läheisistä ihmissuhteista huolehtimiselle ja niistä nauttimiselle ei sen jälkeen enää löydy tilaa ja aikaa.

Lapsia ei saisi unohtaa ja hylätä senkään jälkeen kun nämä ovat kasvaneet aikuisiksi ja lentäneet pesästä.

Lapset eivät ole tilivelvollisia vanhemmilleen valinnoistaan ja tekemisistään, mutta koen että lapsen hankkinut on loppu elämänsä vastuussa siitä että on hyvä vanhempi lapselleen.

Mitä hyvää vanhemmuutta se sitten kuvastaa, että jättää lapsensa yksin kuin nallin kalliolle, elämän tuuliin pärjäämään jälkikasvunsa kanssa? Se aikahan on juuri sitä "koettelemusten aikaa" jolloin tukiverkostoja kaivataan usein kaikkein kipeimmin.

Toisilta ne verkostot puuttuvat, toisilla onneksi on verkko johon pudota, silloin kun elämä heittelee, arki on raskasta ja lapset pieniä.

Lue lisää

Mummon pitää olla mummo. On ihan turhaa kuvitella, että hänellä olisi oma elämä, koska on mummo, äidinäiti.
Hänellä ei voi olla mitään sellaista asiaa, joka menisi edelle, kun lapsenlapsesta on kysymys. Mummo on kasvanut rooliinsa.

Hän torjuu ystävänsä ja luopuu harrastuksistaan, varsinkin jos niihin menisi rahaa.
Hän on sisäistänyt osansa äitinä ja mummuna. Samaa ei vaadita ukilta, joten haikeana voi mummo vain katsoa, kuinka ukki jatkaa elämäänsä, vaikka hänellä on lapsia ja lapsenlapsia.

Jos hän tekee niin kuin on halunnut, käyttää palkkansa tai eläkkeensä omaan elämiseensä, tapaa tuttaviaan ja harrastaa, niin totta kai voimme kaikki olla samaa mieltä: Hän on UNOHTANUT ja HYLJÄNNYT lapsensa.
Lapset tietenkään eivät ole tilivelvollisia vanhemmillen omista asioistaan, mutta vahemmat ovat. Heidän on pystyttävä tarkalleen selvittämään lapsilleen, miksi ei anna rahaa (eläkkeen tai palkan suuruus) mihin rahat on käytetty (tiliote) miksi ei voi ottaa lasta viikonlopuksi (kuitti menoista tai todistus tuttavien allekirjoittamana ja kahden täysivaltaisen todistajan allekirjoittamana.)

Palstaa lukevat naiset saavat tulevaisuuttaan varten hyviä neuvoja, niin että he osaavat asennoitua oikein sitten, kun ovat itse mummon roolissa. Nykyiset oppimattomat mummot tekevät paljon virheitä, mutta kun palstan äidit aikanaan ovat mummoja, ei virheitä enää pääse kehittymään.

Tieto on hyväksi kirjoitti:

Mummon pitää olla mummo. On ihan turhaa kuvitella, että hänellä olisi oma elämä, koska on mummo, äidinäiti.
Hänellä ei voi olla mitään sellaista asiaa, joka menisi edelle, kun lapsenlapsesta on kysymys. Mummo on kasvanut rooliinsa.

Hän torjuu ystävänsä ja luopuu harrastuksistaan, varsinkin jos niihin menisi rahaa.
Hän on sisäistänyt osansa äitinä ja mummuna. Samaa ei vaadita ukilta, joten haikeana voi mummo vain katsoa, kuinka ukki jatkaa elämäänsä, vaikka hänellä on lapsia ja lapsenlapsia.

Jos hän tekee niin kuin on halunnut, käyttää palkkansa tai eläkkeensä omaan elämiseensä, tapaa tuttaviaan ja harrastaa, niin totta kai voimme kaikki olla samaa mieltä: Hän on UNOHTANUT ja HYLJÄNNYT lapsensa.
Lapset tietenkään eivät ole tilivelvollisia vanhemmillen omista asioistaan, mutta vahemmat ovat. Heidän on pystyttävä tarkalleen selvittämään lapsilleen, miksi ei anna rahaa (eläkkeen tai palkan suuruus) mihin rahat on käytetty (tiliote) miksi ei voi ottaa lasta viikonlopuksi (kuitti menoista tai todistus tuttavien allekirjoittamana ja kahden täysivaltaisen todistajan allekirjoittamana.)

Palstaa lukevat naiset saavat tulevaisuuttaan varten hyviä neuvoja, niin että he osaavat asennoitua oikein sitten, kun ovat itse mummon roolissa. Nykyiset oppimattomat mummot tekevät paljon virheitä, mutta kun palstan äidit aikanaan ovat mummoja, ei virheitä enää pääse kehittymään.

Lue lisää

Tämähän ei nyt pidä paikkaansa sitten ollenkaan,että mummolla ei saa olla omaa elämää,sen jälkeen kun rupee tuleen lapsenlapsia.Minä olen mummo 7 lapsenlapselle,hoitelen heitä kun apua tarvitsevat ,koulut taas alkaa ja mummo menee koulukkaita vastaan tai ukki.Mutta jos on minulla meno niin asiat suplitaan yhdessä,ja jos viikonloppuna pyydetään kun vanhemmat haluaa käydäyhdessä ulkona,niin jos jaksan niin menemme jompi kumpi hoitamaan tai heille nukkumaan kun lapset rupeaa nukkumaan.Minä olen sitä mieltä että autettava on lapsiperheet on tänä päivänä kovilla,kun molemmat käy työssä,ja jos on viellä sellainen ressaava työ hemkisesti.Tieto on hyväksi on kyllä aika mummo jos noin ajettelee.Kyllä jos mummo on itsekkii viellä työ elämässä,niin ei silloin jaksa viikonloppuisin enää oman huushollin hoidon jälkeen lähteä lapsen likas.Mutta ei ne nuoretkaan joka viikonl. mene perhe vie osan ajasta ja taloudenhoito.Hyviä vointeja mummot ja ukit.

Ei kyllä tullut ennen lapsen syntymää mieleenkään keskustella mistään lupauksista tai lastenhoidosta!!?!! :D Kyllä sanoisin että ihmiset jotka eivät ole kiinnostuneet pätkääkään sinun tai lastesi hyvinvoinnista, ovat vieraita, eivät mitään "läheisiä", enkä minä ainakaan ole pätkän vertaa kiinnostunut sellaisten hyvinvoinnista muuten kuin noin yleisellä tasolla niin että kaikki voidaan elää tässä samassa yhteiskunnassa.

Vieraita ihmisiä kirjoitti:

Ei kyllä tullut ennen lapsen syntymää mieleenkään keskustella mistään lupauksista tai lastenhoidosta!!?!! :D Kyllä sanoisin että ihmiset jotka eivät ole kiinnostuneet pätkääkään sinun tai lastesi hyvinvoinnista, ovat vieraita, eivät mitään "läheisiä", enkä minä ainakaan ole pätkän vertaa kiinnostunut sellaisten hyvinvoinnista muuten kuin noin yleisellä tasolla niin että kaikki voidaan elää tässä samassa yhteiskunnassa.

Lue lisää

Juuh tehdään kaikki oikeen Tyäsopimus perheidemme ja lastemme perheiden kaa, sovitaan työajat, säännöt ja palkka ja aut armias jos tulee rikkomus niin eiku juristiin yhteys kun toinen osapuoli on menny lupaukset pettämään tai vaatimaan jotain mit ei paperissa etukäteen sovittuana lue! Ja joku avioehtoon rinnastettava papperi missä jaotellaan tarkkaan kaikki omaisuuet samoin tein jos ero isovanhempaan tulee.

Vieraita ihmisiä kirjoitti:

Ei kyllä tullut ennen lapsen syntymää mieleenkään keskustella mistään lupauksista tai lastenhoidosta!!?!! :D Kyllä sanoisin että ihmiset jotka eivät ole kiinnostuneet pätkääkään sinun tai lastesi hyvinvoinnista, ovat vieraita, eivät mitään "läheisiä", enkä minä ainakaan ole pätkän vertaa kiinnostunut sellaisten hyvinvoinnista muuten kuin noin yleisellä tasolla niin että kaikki voidaan elää tässä samassa yhteiskunnassa.

Lue lisää

Kiitos näistä sanoista.
Moni mummo haluaisi sinut "läheisekseen", koska olet ymmärtänyt, että sinä vastaat oman perheesi asioista etkä velvoita siihen muuta sukua, varsinkaan elämänsä iltaa elävää vanhaa naista.

Anoppisi tai äitisi ei haluakaan, että olisit pätkänkään verran kiinnostunut hänen asioistaan, sillä hän on tähänkin asti selvinnyt vuosikymmenet ilman sinun sekaantumistasi.

Ihan paskoja isovanhempia kun eivät koskaan hoitaneet!

Mummolla ei halua muuttaa toimintatapaansa? Oho!

Joku asia on mummon joko säikäyttänyt (pelkää vastuuta) tai suututtanut.
Tai sitten vain on vielä riekkumiset riekkumatta.

Mummolla voi olla pelko, ettei osaakaan hoitaa lasta täydellisesti ja toimia oikein.
Voi olla ihan toista hoitaa omaa aarrettaan kuin toisen sydänkäpystä.

Älkää nyt liikaa mummoa verratko toisiin mummoihin, jokainen ihminen on yksilö. Kukaan ei ole täydellinen.
Se lapsenlasta hoiteleva mummo voi olla iso riesa nuorelle perheelle besserwisser, pomo, oikea takiainen joka puuttuu kaikkeen.

Ehkä teidän mummonne rohkaistuu enemmän kun lapsi kasvaa.
Huomioikaa mummon elämäntilanne ja "kehitysvaihe".
Moni vanhus näkee oman elämän jatkuvuudessa (lapsenlapsessa) tarkoituksen, kun ei ole enää mitään muuta odotettavaa ja toivottavaa.
Silloin takerrutaan tähän viimeiseen toivoon eli lapsenlapseen.

Teidän mummolla ei ole se vaihe aktuelli. Hän taitaa elää nuoruuttaan uudelleen ja "riehuu" ja harrastaa sen mukaan.
Kyllä se mummous ehkä sieltä vielä löytyy, kun on pahimmat höyryt eletty.

Onko sinulla ja miehelläsi lapsuudestanne sellaiset muistot, että isovanhemmat ovat teitä paljon hoitaneet? Ihmisillä on erittäin vahva taipumus pitää oikeana toimintatapana sitä, minkä ovat lapsuudessaan nähneet. Niitä perhemalleja ei hevin muuteta!

En kylläkään voi oikein ymmärtää niitä vanhempia, jotka valittavat, että isovanhemmat tai kummit eivät hoida lasta heidän mielestään tarpeeksi. Minusta on aivan päivänselvää, että jokainen hoitaa lapsensa itse - kotoa opittu malli. Sekä minun että mieheni suku asuu satojen kilometrien päässä, emmekä ikinä milloinkaan ole surreet tai valittaneet sitä, että joudumme (!) hoitamaan lapsiamme 24/7.

kanttori-urkuri 16 kirjoitti:

Onko sinulla ja miehelläsi lapsuudestanne sellaiset muistot, että isovanhemmat ovat teitä paljon hoitaneet? Ihmisillä on erittäin vahva taipumus pitää oikeana toimintatapana sitä, minkä ovat lapsuudessaan nähneet. Niitä perhemalleja ei hevin muuteta!

En kylläkään voi oikein ymmärtää niitä vanhempia, jotka valittavat, että isovanhemmat tai kummit eivät hoida lasta heidän mielestään tarpeeksi. Minusta on aivan päivänselvää, että jokainen hoitaa lapsensa itse - kotoa opittu malli. Sekä minun että mieheni suku asuu satojen kilometrien päässä, emmekä ikinä milloinkaan ole surreet tai valittaneet sitä, että joudumme (!) hoitamaan lapsiamme 24/7.

Lue lisää

Allekirjoitan myös tämän. Minä en muista olleeni koskaan isovanhemmillani hoidossa. Kylässä kävimme heillä kyllä ja minulla oli hyvä suhde isovanhempiini.
Kun tulin teini-ikään autoin paljon isovanhempiani, kävin kaupassa, olin heinätöissä, keräsin heille marjoja metsästä, kitkin kasvimaata jnpp.

Toivon, että kun/jos saan lapsenlapsia, voin rakentaa heihin hyvän suhteen muutoinkin, kun olemalla säännöllinen lapsenpiika.

Itselläni on sivusta seuranneena kokemusta tästä asiasta siten, että juuri ne lapsenlapset, jotka ovat olleet isovanhemmilla jatkuvasti hoidossa, unohtavat heidät, kun tulevat teini-ikään tai mummolta käydään vain pummimassa rahaa ja odotetaan arvokkaita synttäri- ja joululahjoja. :(

Näyttää siltä, että lapsi oppii vanhemmiltaan, että mummo on olemassa vain siksi, että hänestä otetaan irti maksimaalinen hyöty, mutta mummoa ei tarvitse auttaa. Itse olen yrittänyt kasvattaa lapsiani niin, että isovanhempia tulee suuresti arvostaa ja auttaa, missä kykenee ja osaa. :)

kanttori-urkuri 16 kirjoitti:

Onko sinulla ja miehelläsi lapsuudestanne sellaiset muistot, että isovanhemmat ovat teitä paljon hoitaneet? Ihmisillä on erittäin vahva taipumus pitää oikeana toimintatapana sitä, minkä ovat lapsuudessaan nähneet. Niitä perhemalleja ei hevin muuteta!

En kylläkään voi oikein ymmärtää niitä vanhempia, jotka valittavat, että isovanhemmat tai kummit eivät hoida lasta heidän mielestään tarpeeksi. Minusta on aivan päivänselvää, että jokainen hoitaa lapsensa itse - kotoa opittu malli. Sekä minun että mieheni suku asuu satojen kilometrien päässä, emmekä ikinä milloinkaan ole surreet tai valittaneet sitä, että joudumme (!) hoitamaan lapsiamme 24/7.

Lue lisää

Ei tarvitse sitten vanhana valittaa jos ja kun nuoret eivät käy katsomassa kun oma menojalka alkaa hiipua ja joutuu mahdollisesti vaikka aitoshoitoon jos ei ole itsekkyydeltään voinut pitää läheisiä välejä lapsenlapsiin ja omiin lapsiin.
Tätä aina ruikutetaan mutta kun lukee tämän foorumin isovanhempien viestejä niin en yhtään ihmettele asiaa! Ollaan niin itsenäistä ja vapaata eläkeläistä mutta sitten vongutaan ettei lapset välitä. Miksi välittäisi jos mummojen asenne on tuollainen.
Eihän tässä ole kysymys velvollisuudesta vaan etuoikeudesta!
Meillä mummo hoiti lapsi välillä ja kesät vietettiin koko porukka mummolassa ja oltiin yhtä perhettä. Kun mummo kuoli niin parikymppiset aikuiset miehet/lapsenlapset itkivät haudalla mummoaan.
On törkeää yleistää että raha on ainut voima ja ollaan nyrhimässä mummolta rahaa ja joku väitti että näin tekee ne jotka on olleet läheisiä mummolle!
Häpeä, ehkä koskee sinua mutta älä yleistä!
Opittiin kunnioitusta puolin ja toisin ja saatiin korvaamattomia kokemuksia ja ymmärtämään elämää vanhusten kautta.
Sitä meillä on isovanhemmuus, ei oikeutta mennä ja tulla vaan olla osa elämää ja perhettä.

Samanlainen kokemus. Raskausaikana niin hehkutettiin ja todellisuus oli toinen. Itsellä lapsuudesta aivan erilaiset käsitykset ja kokemukset mummosta. Sulattelua ja monet itkut vaatii, eikä silti ole aivan sinut asian kanssa. Se paha mieli on pahin jonka toivoisi saavan itsestään ulos ettei katkeroita tai vaikuta jotenkin lapsiin. Itsellä myös hyvin kouriintuntuvasti tullut koettua oman ja miehen jaksamisen rajat. Se on periaatteella päivä kerrallaan, koska omaa aikaa ei ole ellei toinen meistä hoida lapsia. Tuttavapiirikin sellaista että joko ei vielä omia lapsia ja menojalka vipattaa, tai sitten on se ensimmäinen lapsi juuri saatu, lapsiperheen arjessa opeteltavaa ja heillä tukiverkostot kunnossa joten eivät samalla tavalla apua kaipaa niin ei kehtaa itsekään kysellä. Lapset on ihania ja elämäni paras päätös ja aikaansaannos. Mutta en ole varma jaksanko sitten myöhemmin, ja pystynkö edes henkisesti tämän kaiken jälkeen, auttamaan isovanhempia arkiaskareissa jos eivät niistä joskus enää itse selviä, voi olla että ennen sitä jo tulee otettua välimatkaa ihan oman henkisen jaksamisen kannalta. Turha surra sitä mikä puuttuu. Keskityn mieluummin myönteisiin asioihin elämässä. Jaksuja! :)

Samassa veneessä kirjoitti:

Samanlainen kokemus. Raskausaikana niin hehkutettiin ja todellisuus oli toinen. Itsellä lapsuudesta aivan erilaiset käsitykset ja kokemukset mummosta. Sulattelua ja monet itkut vaatii, eikä silti ole aivan sinut asian kanssa. Se paha mieli on pahin jonka toivoisi saavan itsestään ulos ettei katkeroita tai vaikuta jotenkin lapsiin. Itsellä myös hyvin kouriintuntuvasti tullut koettua oman ja miehen jaksamisen rajat. Se on periaatteella päivä kerrallaan, koska omaa aikaa ei ole ellei toinen meistä hoida lapsia. Tuttavapiirikin sellaista että joko ei vielä omia lapsia ja menojalka vipattaa, tai sitten on se ensimmäinen lapsi juuri saatu, lapsiperheen arjessa opeteltavaa ja heillä tukiverkostot kunnossa joten eivät samalla tavalla apua kaipaa niin ei kehtaa itsekään kysellä. Lapset on ihania ja elämäni paras päätös ja aikaansaannos. Mutta en ole varma jaksanko sitten myöhemmin, ja pystynkö edes henkisesti tämän kaiken jälkeen, auttamaan isovanhempia arkiaskareissa jos eivät niistä joskus enää itse selviä, voi olla että ennen sitä jo tulee otettua välimatkaa ihan oman henkisen jaksamisen kannalta. Turha surra sitä mikä puuttuu. Keskityn mieluummin myönteisiin asioihin elämässä. Jaksuja! :)

Lue lisää

Jos isovanhemmilla on esim. 3 lasta ja heillä jokaisella perheet, joissa pari-kolme tenavaa, kaikki 10 v sisään syntyneet, niin jopas ovat reippaita ja aikaansaavia ihmisiä nämä isovanhemmat. He ymmärtävät että pikkulasten vanhemmat ovat rasittuneita ja vailla virikkeitä, minkä jokainen pikkulapsen vanhempi on kouriintuntuvasti kokenut - ja niin kaikki lapsenlapset ovat joka hetki tervetulleita mummolaan. Ei joka perheessä ole tarvetta lastenhoitoon samalla kertaa, ja niin lapsenlapset voivat tulla vuoronperään mummolaan, onhan viikossa 7 pitkää päivää.

Jokainen lapsi on yhtä rakas, ja kuten olemme palstalta lukeneet, isovanhemmuus on tärkeämpää kuin oma muu elämä. Isovanhemmuuteen pitää kasvaa sillä hetkellä kuin lapset syntyvät, ei vähitellen vuosien varrella.

Palkkion isovanhemmat luonnollisesti saavat sitten, kun heiltä voimat uupuvat ja sairaudet iskevät. Lapset luopuvat omista menoistaan ja rientävät auttamaan arkiaskareissa, lapsenlapset jättävät ikätoverinsa ja ilomielin yöpyvät mummolassa hoivaamassa lonkkavaivaista mummua vessaan ja pihakeinuun.
Ei epäilystäkään! He kyllä ymmärtävät, että nyt on aika vastavuoroisesti auttaa. Puheet unohdetuista vanhuksista laitoksissa ovat pelkkää pahaa puhetta, sillä ei niin paljon lapsettomia vanhoja voi olla.

Isovanhempien auliin auttamisen vuoksi jälkipolvet pystyvät ottamaan vastuun henkisesti kaikkien hyvien kokemustensa jälkeen, eikä ole pelkoa, että tulisi otettua välimatkaa ihan oman henkisen jaksamisen kannalta. Mitään ei puutu, ei surun aihetta.

Aika vähän on näiden onnellisten isovanhempien kiitoskirjoituksia näkynyt tälläkään palstalla. Ovatko isovanhemmat kiittämättömiä? Myöskin aikuistuneiden lastenlasten mielipiteet puuttuvat. Missä he ovat?

Sukupolvet kirjoitti:

Jos isovanhemmilla on esim. 3 lasta ja heillä jokaisella perheet, joissa pari-kolme tenavaa, kaikki 10 v sisään syntyneet, niin jopas ovat reippaita ja aikaansaavia ihmisiä nämä isovanhemmat. He ymmärtävät että pikkulasten vanhemmat ovat rasittuneita ja vailla virikkeitä, minkä jokainen pikkulapsen vanhempi on kouriintuntuvasti kokenut - ja niin kaikki lapsenlapset ovat joka hetki tervetulleita mummolaan. Ei joka perheessä ole tarvetta lastenhoitoon samalla kertaa, ja niin lapsenlapset voivat tulla vuoronperään mummolaan, onhan viikossa 7 pitkää päivää.

Jokainen lapsi on yhtä rakas, ja kuten olemme palstalta lukeneet, isovanhemmuus on tärkeämpää kuin oma muu elämä. Isovanhemmuuteen pitää kasvaa sillä hetkellä kuin lapset syntyvät, ei vähitellen vuosien varrella.

Palkkion isovanhemmat luonnollisesti saavat sitten, kun heiltä voimat uupuvat ja sairaudet iskevät. Lapset luopuvat omista menoistaan ja rientävät auttamaan arkiaskareissa, lapsenlapset jättävät ikätoverinsa ja ilomielin yöpyvät mummolassa hoivaamassa lonkkavaivaista mummua vessaan ja pihakeinuun.
Ei epäilystäkään! He kyllä ymmärtävät, että nyt on aika vastavuoroisesti auttaa. Puheet unohdetuista vanhuksista laitoksissa ovat pelkkää pahaa puhetta, sillä ei niin paljon lapsettomia vanhoja voi olla.

Isovanhempien auliin auttamisen vuoksi jälkipolvet pystyvät ottamaan vastuun henkisesti kaikkien hyvien kokemustensa jälkeen, eikä ole pelkoa, että tulisi otettua välimatkaa ihan oman henkisen jaksamisen kannalta. Mitään ei puutu, ei surun aihetta.

Aika vähän on näiden onnellisten isovanhempien kiitoskirjoituksia näkynyt tälläkään palstalla. Ovatko isovanhemmat kiittämättömiä? Myöskin aikuistuneiden lastenlasten mielipiteet puuttuvat. Missä he ovat?

Lue lisää

Olisiko laitoksissa niitä isovanhempia joilla ei ole ollut aikaa ja jaksamista lapsenlapsilleen? Jos näin on, niin tässä tapauksessa kurjaa että maailma toimii niin loogisesti. Toisaalta, jos ovat olleet kovinkin paljon apuna lastenlasten hoidossa ja yksin jätetään vanhainkotiin happanemaan, niin vielä kurjemmalta tuntuu. Jotenkin tuntuu silti ettei niin välinpitämättömiä lapsia voi maailmasta löytyä, vähintään heidän täytyy olla poikkeustapauksia että itselle rakas ja läheinen hylätään yksinäiseen vanhuuteen. Kyllä luulisi että joitain syitä löytyy haluttomuudelle mennä tapaamaan omaa vanhempaansa tai isovanhempaansa.

Itse en ainakaan läheistä isovanhempaa tai vanhempaa pystyisi mitenkään jättämään yksin vanhainkotiin vanhenemaan, vähintään olisi usein vierailtava ja ilahdutettava kaikin tavoin, muuten omatunto soimaisi ja pahasti! Jos välit olisivat väljähtyneet kiireisinä lapsiperhevuosina, niin en osaa sanoa voisinko vierasta tai puolituttua ottaa omaan kotiini asumaan, omituiselta ajatukselta tuntuisi... Ja sekin että hoitaisin vanhempaani kun olisin juuri saanut rämmittyä lapsiperhearjen läpi ilman ulkopuolista apua, ehkei henkinen ja fyysinen jaksaminen riittäisi, kurjaa mutta totta. Jos niihin olisi saanut apua, ehkä jaksaminen olisi parempi, ehkä vastavuoroisuuden velvoite olisi suurempi. Oma lause jäi mietityttämään: "Tuntuu ettei niin välinpitämättömiä lapsia voi maailmasta löytyä, vähintään heidän täytyy olla poikkeustapauksia, että itselle rakas ja läheinen hylätään yksinäiseen vanhuuteen." Niin, tällaisia lapsia kai löytyy sittenkin, mutta täytyy myöntää että niin löytyy välinpitämättömiä vanhempia ja isovanhempiakin, niin välinpitämättömiä että jättävät tutustumatta omiin lapsenlapsiinsa ja jättävät oman lapsensa yksin selviytymään maailman merille - oli jälkikasvua, miestä, kumpikin tai ei ollenkaan - sen jälkeen kun kotiovi on aikuiseksi kasvettua painettu kiinni. Tiedän että näitä tapauksia on, tutuistanikin löytyy, kurjaa mutta totta. Ja se vanhemman ovi tuntuu joillain pysyvän tiukasti kiinni, kuten sellaisen vanhemman sydänkin ilmeisesti. :'(

pienen mummo kirjoitti:

Ei tarvitse sitten vanhana valittaa jos ja kun nuoret eivät käy katsomassa kun oma menojalka alkaa hiipua ja joutuu mahdollisesti vaikka aitoshoitoon jos ei ole itsekkyydeltään voinut pitää läheisiä välejä lapsenlapsiin ja omiin lapsiin.
Tätä aina ruikutetaan mutta kun lukee tämän foorumin isovanhempien viestejä niin en yhtään ihmettele asiaa! Ollaan niin itsenäistä ja vapaata eläkeläistä mutta sitten vongutaan ettei lapset välitä. Miksi välittäisi jos mummojen asenne on tuollainen.
Eihän tässä ole kysymys velvollisuudesta vaan etuoikeudesta!
Meillä mummo hoiti lapsi välillä ja kesät vietettiin koko porukka mummolassa ja oltiin yhtä perhettä. Kun mummo kuoli niin parikymppiset aikuiset miehet/lapsenlapset itkivät haudalla mummoaan.
On törkeää yleistää että raha on ainut voima ja ollaan nyrhimässä mummolta rahaa ja joku väitti että näin tekee ne jotka on olleet läheisiä mummolle!
Häpeä, ehkä koskee sinua mutta älä yleistä!
Opittiin kunnioitusta puolin ja toisin ja saatiin korvaamattomia kokemuksia ja ymmärtämään elämää vanhusten kautta.
Sitä meillä on isovanhemmuus, ei oikeutta mennä ja tulla vaan olla osa elämää ja perhettä.

Lue lisää

Kun mummo kuoli, niin parikymppiset lapsenlapset itkivät haudalla. Kukaan muu siis ei.
Tätä se on.
Koska mummo, anoppi, äiti, on työmyyrä, jonka luokse mentiin lomaa viettämään yhtenä perheenä, niin ko. ihmisen kuolema on suuttumuksen paikka. Kukapa muu hänen peräänsä itkisi kuin lapset, joita hän oli hoitanut.
Onhan tietysti teoriassa se mahdollisuus, että hän hoiti omiakin lapsiaan, mutta siitä nyt on niin kauan, että kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.

Lomapaikka pitää nyt rahalla hankkia.

Samperi sentään kirjoitti:

Kun mummo kuoli, niin parikymppiset lapsenlapset itkivät haudalla. Kukaan muu siis ei.
Tätä se on.
Koska mummo, anoppi, äiti, on työmyyrä, jonka luokse mentiin lomaa viettämään yhtenä perheenä, niin ko. ihmisen kuolema on suuttumuksen paikka. Kukapa muu hänen peräänsä itkisi kuin lapset, joita hän oli hoitanut.
Onhan tietysti teoriassa se mahdollisuus, että hän hoiti omiakin lapsiaan, mutta siitä nyt on niin kauan, että kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.

Lomapaikka pitää nyt rahalla hankkia.

Lue lisää

Meilläkin ne parikymppiset lapsenlapset itkivät mummon haudalla, joiden vanhemmet olivat hoidattaneet jälkikasvunsa isovanhemmilla. Yksi vanhemmista tuli ulkomailta asti teatraallista tekoitkua vääntämään.

Muut sisarukset, jotka olimme auttaneet ja kantaneet vastuun mummosta, olimme vähän sekavissa tunnelmissa...

Kuulostaa juuri sellaiselta isovanhemmuudelta kuin pitääkin. Nostan hattua teille!

isijaäiti kirjoitti:

Kuulostaa juuri sellaiselta isovanhemmuudelta kuin pitääkin. Nostan hattua teille!

Mistä olette saaneet oikeuden määritellä, millaista isovanhemmuuden pitää olla? Ja onko teidän mielestänne olemassa vain yksi oikea isovanhemmuuden malli?
Minusta teidän olisi ajankohtaisempaa miettiä nyt omaa vanhemmuuttanne ja sitä, onko se sellaista kuin pitääkin.
Ehditte pohdiskella isovanhemmuuttanne sitten, jos se joskus tulee ajankohtaiseksi. Silloin varmaankin ymmärrät kaikenlaista, sellaistakin, mitä et nyt vielä ymmärrä.

isijaäiti kirjoitti:

Kuulostaa juuri sellaiselta isovanhemmuudelta kuin pitääkin. Nostan hattua teille!

Jos on eläkkeellä jo alle 60 -vuotiaana, on aikaa ja vielä voimia hoitaa lapsia.
Näin ei ole kaikilla. Rankka työ vielä 60 iässä syö voimia monelta, ikä ja sairaudet myös.

mummuksi kirjoitti:

Mistä olette saaneet oikeuden määritellä, millaista isovanhemmuuden pitää olla? Ja onko teidän mielestänne olemassa vain yksi oikea isovanhemmuuden malli?
Minusta teidän olisi ajankohtaisempaa miettiä nyt omaa vanhemmuuttanne ja sitä, onko se sellaista kuin pitääkin.
Ehditte pohdiskella isovanhemmuuttanne sitten, jos se joskus tulee ajankohtaiseksi. Silloin varmaankin ymmärrät kaikenlaista, sellaistakin, mitä et nyt vielä ymmärrä.

Lue lisää

Mistä olet itse saanut sen oikeuden että voit määritellä että on hyväksyttävää hylätä omat lapsensa kun nämä ovat kasvaneet aikuisiksi?

Onko elämäsi ihan hukassa? Eikö elämän perimmäinen tarkoitus ole evolutiivisessa mielessä suvun jatkaminen ja omien jälkeläisten ja geenien turvaaminen? Ja uskonnollisessa opetuksessa taas korostetaan lähimmäisen rakkautta. Se on sinulta aivan kadoksissa, suuntautunut lapsiesi ja lastenlastesi sijasta omaan napaasi. Vaikka edelliset eivät sinua kiinnostaisi ja olisi sikarikas porho, jolla on oikeus ja mahdollisuudet nauttia elämästä, niin eikö edes perinnön ja rahan takia kannattaisi miettiä omien sukujuurien jatkuvuutta? Ainoastaan hedonistisessa tai kuin-viimeistä-päivää-kaljankittauskulttuurissa tuo sinun näkemyksesi että isovanhemmat voivat haistattaa p****t lapsilleen kun nämä ovat lentäneet pesästä, on ihan ymmärrettävää.

Ehkä ihan hyvä jos sinun sukuhaarasi geenit näivettyvät kun hankitaan vähemmän lapsia tai ei ollenkaan koska arjessa yksin jaksaminen käy muuten liian rankaksi ja jotta voidaan itse nauttia elämästä.

Ei sokeaa arvostelua kirjoitti:

Jos on eläkkeellä jo alle 60 -vuotiaana, on aikaa ja vielä voimia hoitaa lapsia.
Näin ei ole kaikilla. Rankka työ vielä 60 iässä syö voimia monelta, ikä ja sairaudet myös.

Lue lisää

Vanhempia ja raihnaisempia ne isovanhemmat ovat entisaikaan olleet, ja silti on aikuisia lapsia tuettu parhaan kyvyn mukaan ja kaitsettu lastenlapsia, opetettu siinä samalla elämän arvoja ja vanhemman, elämäänähneemmän viisautta pienille ihmisenaluille.

??? kirjoitti:

Vanhempia ja raihnaisempia ne isovanhemmat ovat entisaikaan olleet, ja silti on aikuisia lapsia tuettu parhaan kyvyn mukaan ja kaitsettu lastenlapsia, opetettu siinä samalla elämän arvoja ja vanhemman, elämäänähneemmän viisautta pienille ihmisenaluille.

Lue lisää

Ja kissanvillat! Sekä "hyviä" että "huonoja" vanhempia ja isovanhempia on ollut maailman sivu. Käsittämätöntä, jos joku ei tätä ymmärrä!

Suurin osa kai on sentään töissä vielä yli kuuskymppiseksi, ja sen ikäisenä täyden työpäivän tekeminen vaatii kyllä veronsa. Yhteiskunnallisesti eläkeellä olevat alle 60 v isovanhemmat kyllä ovat melko kalliita, joten siitä ei kai voi työnantajia syytää jos ei sen ikäisenä pääse eläkkeelle.

roskaisovanhemmuus kirjoitti:

Mistä olet itse saanut sen oikeuden että voit määritellä että on hyväksyttävää hylätä omat lapsensa kun nämä ovat kasvaneet aikuisiksi?

Onko elämäsi ihan hukassa? Eikö elämän perimmäinen tarkoitus ole evolutiivisessa mielessä suvun jatkaminen ja omien jälkeläisten ja geenien turvaaminen? Ja uskonnollisessa opetuksessa taas korostetaan lähimmäisen rakkautta. Se on sinulta aivan kadoksissa, suuntautunut lapsiesi ja lastenlastesi sijasta omaan napaasi. Vaikka edelliset eivät sinua kiinnostaisi ja olisi sikarikas porho, jolla on oikeus ja mahdollisuudet nauttia elämästä, niin eikö edes perinnön ja rahan takia kannattaisi miettiä omien sukujuurien jatkuvuutta? Ainoastaan hedonistisessa tai kuin-viimeistä-päivää-kaljankittauskulttuurissa tuo sinun näkemyksesi että isovanhemmat voivat haistattaa p****t lapsilleen kun nämä ovat lentäneet pesästä, on ihan ymmärrettävää.

Ehkä ihan hyvä jos sinun sukuhaarasi geenit näivettyvät kun hankitaan vähemmän lapsia tai ei ollenkaan koska arjessa yksin jaksaminen käy muuten liian rankaksi ja jotta voidaan itse nauttia elämästä.

Lue lisää

Tsot, tsot, et ole ymmärtänyt vanhenemisesta mitään.
Ihminen ei ole ikuisesti nuori ja JAKSAVA. Vanha ihminen VÄSYY.
Eikö koko elämänsä työtä tehneellä ole oikeus omaan vapaa-aikaan, silloin kun haluaa?
Vaikka itse olen nuori, enkä lähestulkoon isoäiti-iässä, niin mielestäni mummolla on oikeus suuntautua omiin harrastuksiinsa siinä missä nuoremmat..

Suurin osa mummoista hoitelee täysin mallikelpoisesti lapsenlapsiaan.
Jos mummolla on esim. 4-5 lastenlasta, mikä ei ole harvinaista, niin hyvä eläke pitää olla, että pystyy kaikille esim hankkimaan suht kalliit joulu-ja synttärilahjat.

Älä kyykytä mummoja! He SAAVAT nauttia elämämästään ja ystävistään ja vertailla kolotuksiaan.

Tapaan työssäni paljon vanhuksia, ja useimmat pistävät omat tarpeensa sivuun, kun lapset soittavat ja haluavat pikkuiselleen hoitajan.

Monesti ihan säälittää, kun tietää, että joku mummo on valvonut yönsä nivelrikkojen ja vaivojensa vuoksi, mutta ei kun sitkeästi mummeli vain köpittää hoitamaan eemeli-valtteria, jota ei voi viedä päiväkotiin oksennustaudin takia. Tämä on nähty monta kertaa!

roskaisovanhemmuus kirjoitti:

Mistä olet itse saanut sen oikeuden että voit määritellä että on hyväksyttävää hylätä omat lapsensa kun nämä ovat kasvaneet aikuisiksi?

Onko elämäsi ihan hukassa? Eikö elämän perimmäinen tarkoitus ole evolutiivisessa mielessä suvun jatkaminen ja omien jälkeläisten ja geenien turvaaminen? Ja uskonnollisessa opetuksessa taas korostetaan lähimmäisen rakkautta. Se on sinulta aivan kadoksissa, suuntautunut lapsiesi ja lastenlastesi sijasta omaan napaasi. Vaikka edelliset eivät sinua kiinnostaisi ja olisi sikarikas porho, jolla on oikeus ja mahdollisuudet nauttia elämästä, niin eikö edes perinnön ja rahan takia kannattaisi miettiä omien sukujuurien jatkuvuutta? Ainoastaan hedonistisessa tai kuin-viimeistä-päivää-kaljankittauskulttuurissa tuo sinun näkemyksesi että isovanhemmat voivat haistattaa p****t lapsilleen kun nämä ovat lentäneet pesästä, on ihan ymmärrettävää.

Ehkä ihan hyvä jos sinun sukuhaarasi geenit näivettyvät kun hankitaan vähemmän lapsia tai ei ollenkaan koska arjessa yksin jaksaminen käy muuten liian rankaksi ja jotta voidaan itse nauttia elämästä.

Lue lisää

Tuollaisesta asiasta en ole esittänyt mitään mielipidettä.

Ei ole. Ja kun uskontoon vetoat, totean, että Isossa Kirjassa lukee näinkin: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi."

Se, mitä väität minun näkemyksekseni, ei sitä suinkaan ole. Sinun kannattaisi lukea viestini tarkemmin ja yrittää ymmärtää niitä.

Sinä et tiedä mitään minun sukuhaarastani etkä geeneistäni. Sinun ei tarvitse niistä kantaa huolta, huolehdi vain omista jälkeläisistäsi.

??? kirjoitti:

Vanhempia ja raihnaisempia ne isovanhemmat ovat entisaikaan olleet, ja silti on aikuisia lapsia tuettu parhaan kyvyn mukaan ja kaitsettu lastenlapsia, opetettu siinä samalla elämän arvoja ja vanhemman, elämäänähneemmän viisautta pienille ihmisenaluille.

Lue lisää

Palstalaisret kyllä unohtavat sen asian, että muutama vuosikymmen sitten oli lapsilla työvelvollisuus kotitaloudessa.
Jos lapset lähetettiin maalle mummolaan, oli ilman muuta selvää, että he kitkivät kasvimaat, kantoivat vettä ja puita, poimivat marjat pensaista mehuksi, lämmittivät saunaa, auttoivat keittiössä, tiskasivat, kuorivat perunoita, jne.
Kun käskettiin, toteltiin.
Ei lapsia ennen hemmoteltu samaan tapaan kuin tämän päivän kullanmuruja, jotka pelaavat tietokonepelejä, nukkuvat kymmeneen, kronaavat ruuasta ja hassaavat raha kioskilla ja mäkkärissä.
Lpaset opetettiin tekemään työtä pienestä pitäen. Kuinka moni lapsenlapsi tänä päivänä joutuu piian tai rengin hommiin mummulassa?

Ei sokeaa arvostelua kirjoitti:

Jos on eläkkeellä jo alle 60 -vuotiaana, on aikaa ja vielä voimia hoitaa lapsia.
Näin ei ole kaikilla. Rankka työ vielä 60 iässä syö voimia monelta, ikä ja sairaudet myös.

Lue lisää

Jos on eläkkeellä jo alle 60 -vuotiaana, on yleensä siinä iässä kyse työkyvyttömyyseläkkeestä. Siis TYÖKYVYTTÖMYYS. Eli on siis sairas. Miksi jaksaisi hoitaa lapsia jos ei selviydy edes töistä?

isijaäiti kirjoitti:

Kuulostaa juuri sellaiselta isovanhemmuudelta kuin pitääkin. Nostan hattua teille!

Miksi nostat hattua?
Minusta nuo mummi ja vaari voisivat ottaa lapset kokonaan luokseen. Turhaanhan ne rassukat joutuvat menemään uusavuttomien vanhempiensa hoteisiin monta kertaa viikossa.

ja vielä lopuksi kiteytys: Tästä tilanteesta kärsii loppujen lopuksi ainoastaan lapsi, ei mummo saatika vanhemmat. surullista :(

isijaäiti kirjoitti:

ja vielä lopuksi kiteytys: Tästä tilanteesta kärsii loppujen lopuksi ainoastaan lapsi, ei mummo saatika vanhemmat. surullista :(

No, no jäitä hattuun hiukan!
Minkä ikäinen lapsenne on, sitä ette ole kertoneet?

Aikamoista mummon syyllistämistä jo etukäteen tulevaisuuden suhteen.
Mistä tiedätte ennustaa kärsimystä lapselle?

Mummon kanssa oleminen voi olla kivaa, mutta kuulkaas herrasväki, kyllä lapset voivat elää onnellisinakin, vaikka mummo ei hoidakaan tällä hetkellä
... ei kaikilla edes ole mummoa eikä vaaria.
Ei elämässä voi kaikkea lapselleen petrata 100% täydelliseksi.

Itse olen kasvanut ilman vanhempia, joten lapsillani ei ole kuin miehen puolelta mummo. En silti katso kärsineeni enempää kuin joku toinenkaan.
En ole koskaan protestoinut lastemme mummoa, jos hän ei ole hoitanut.
Tosin hän hoitaa silloin tällöin, mutta SE ei ole pääpointti mummosuhteessa, että hänelle suunniteltaisiin lastenhoitajan virka mummouteen vedoten.

Meillä saa mummo määrätä hoitaako vai ei. Jos tarvitsen lastenkaitsijaa yleensä mietin toki mummoa, mutta on niitä muitakin ihmisiä "hoitoringissä"... pääasiassa me itse, mieheni ja minä junailemme lastenhoidot välillämme.
Jos mummo kieltäytyy, niin meillä EI vedetä palkoja sieraimiin, eikä katkeroiduta.

Pitää antaa armoa vanhemmalle väelle, kyllä heillä on oikeus elää elämäänsä omilla säännöillään.

Ja VIELÄ kerran: kun annatte mummolle hieman löysää ja armoa, niin jonain päivänä mummo hoitaa...
elämä on sellaista, että tilanteet, ajat ja suhteet ovat liikkeessä ja muuttuvat koko ajan.

isijaäiti kirjoitti:

ja vielä lopuksi kiteytys: Tästä tilanteesta kärsii loppujen lopuksi ainoastaan lapsi, ei mummo saatika vanhemmat. surullista :(

Ei lapsi kärsi siitä, että isä ja äiti hoitavat häntä.
Sen sijaan teidän turhautuneesta ja loukkaantuneesta asenteestanne mummoa kohtaan hän saattaa kärsiä. Lapsi rakastaa sekä mummoaan että vanhempiaan, ja kärsii näiden välisistä konflikteista.
Älkää pitäkö lastanne keppihevosena ja oikeutuksena happamuudellenne.

mummuksi kirjoitti:

Ei lapsi kärsi siitä, että isä ja äiti hoitavat häntä.
Sen sijaan teidän turhautuneesta ja loukkaantuneesta asenteestanne mummoa kohtaan hän saattaa kärsiä. Lapsi rakastaa sekä mummoaan että vanhempiaan, ja kärsii näiden välisistä konflikteista.
Älkää pitäkö lastanne keppihevosena ja oikeutuksena happamuudellenne.

Lue lisää

Lapsi ei kärsi siitä, että isä ja äiti hoitavat häntä. Hän kärsii kuitenkin siitä, ettei hänellä ole muita rakastavia aikuisia ympärillään. Meillä on ihan sama tilanne, ettei mummoa kiinnosta viettää aikaansa lastemme kanssa ja lapset aivan selvästi kärsivät siitä. Ovat jopa kyselleet, että miksi mummo ei heistä välitä. Ja tähdennän vielä, ettei kyse ole lastenhoitotarpeesta, vaan lasten tarpeesta viettää aikaa mummon (tai muiden tärkeiden aikuisten) kanssa.

Lastenhoitovuorottelun järjestäminen esimerkiksi naapurin lapsiperheiden kanssa vastavuoroisesti ei muuten ole ainakaan meillä vaihtoehto, kun kaikilla muilla on ne mummot, jotka hoitavat "ilmaiseksi", joten heillä ei ole tarvetta tällaisiin vaihtoihin.

------- kirjoitti:

Lapsi ei kärsi siitä, että isä ja äiti hoitavat häntä. Hän kärsii kuitenkin siitä, ettei hänellä ole muita rakastavia aikuisia ympärillään. Meillä on ihan sama tilanne, ettei mummoa kiinnosta viettää aikaansa lastemme kanssa ja lapset aivan selvästi kärsivät siitä. Ovat jopa kyselleet, että miksi mummo ei heistä välitä. Ja tähdennän vielä, ettei kyse ole lastenhoitotarpeesta, vaan lasten tarpeesta viettää aikaa mummon (tai muiden tärkeiden aikuisten) kanssa.

Lastenhoitovuorottelun järjestäminen esimerkiksi naapurin lapsiperheiden kanssa vastavuoroisesti ei muuten ole ainakaan meillä vaihtoehto, kun kaikilla muilla on ne mummot, jotka hoitavat "ilmaiseksi", joten heillä ei ole tarvetta tällaisiin vaihtoihin.

Lue lisää

Minulla oli isovanhemmat, jotka eivät koskaan olleet hoitaneet minua, mutten ole ikinä tätä asiaa lapsena pohtinut.

Lapsi viihtyy parhaiten kotona, mikäli hänellä on hyvä koti ja rakastavat vanhemmat.

Oletko varma, ettet ole syöttänyt itse tuota ajatusta lastesi päähän, että he kyselevät "miksi mummo ei välitä heistä"?

Tuo on totta, että lapsi tarvii ainakin yhden rakastavan aikuisen omien vanhempiensa lisäksi, mutta se voi myös olla esimerkiksi kummi. Älkää tehkö olemattomasta ongelmaa.

------- kirjoitti:

Lapsi ei kärsi siitä, että isä ja äiti hoitavat häntä. Hän kärsii kuitenkin siitä, ettei hänellä ole muita rakastavia aikuisia ympärillään. Meillä on ihan sama tilanne, ettei mummoa kiinnosta viettää aikaansa lastemme kanssa ja lapset aivan selvästi kärsivät siitä. Ovat jopa kyselleet, että miksi mummo ei heistä välitä. Ja tähdennän vielä, ettei kyse ole lastenhoitotarpeesta, vaan lasten tarpeesta viettää aikaa mummon (tai muiden tärkeiden aikuisten) kanssa.

Lastenhoitovuorottelun järjestäminen esimerkiksi naapurin lapsiperheiden kanssa vastavuoroisesti ei muuten ole ainakaan meillä vaihtoehto, kun kaikilla muilla on ne mummot, jotka hoitavat "ilmaiseksi", joten heillä ei ole tarvetta tällaisiin vaihtoihin.

Lue lisää

Teidän kannattaa kutsua mummo kylään tai vierailla mummon luona, että lapsenne saavat häneen hyvän kontaktin. Voitte myös yhdessä lastenne kanssa tehdä mummolle kortin tai leipoa hänelle jotakin tai vaikkapa poimia ja viedä hänelle mustikoita. Sillä lailla lapset oppivat rakastamaan ja arvostamaan isoäitiään.
Nykyään lasten on helppo pitää mummoon yhteyttä myös puhelimitse, skypellä yms.
Kerrot, että "kaikilla muilla on ne mummot, jotka hoitavat "ilmaiseksi". Kuinkahan niin sattuukin olemaan? Ehkä se on sama kohtalo, joka aikoinaan määräsi, että kaikki muut saavat syödä karkkia joka päivä, kaikki muut saavat valvoa myöhään joka ilta, kaikilla muilla on rahaa ja tavaraa ja kivat vanhemmat.
No, täytyyhän jonkun olla luuserikin.

isijaäiti kirjoitti:

ja vielä lopuksi kiteytys: Tästä tilanteesta kärsii loppujen lopuksi ainoastaan lapsi, ei mummo saatika vanhemmat. surullista :(

mummo kärsinee nahoissaan myöhemmin, sitten kun lapset ovat kyrsiintyneet koko tilanteeseen ja katkaisseet välit ja lastenlapset aikuisia. vanhainkodissa on tilaa (ehkä).

mummuksi kirjoitti:

Teidän kannattaa kutsua mummo kylään tai vierailla mummon luona, että lapsenne saavat häneen hyvän kontaktin. Voitte myös yhdessä lastenne kanssa tehdä mummolle kortin tai leipoa hänelle jotakin tai vaikkapa poimia ja viedä hänelle mustikoita. Sillä lailla lapset oppivat rakastamaan ja arvostamaan isoäitiään.
Nykyään lasten on helppo pitää mummoon yhteyttä myös puhelimitse, skypellä yms.
Kerrot, että "kaikilla muilla on ne mummot, jotka hoitavat "ilmaiseksi". Kuinkahan niin sattuukin olemaan? Ehkä se on sama kohtalo, joka aikoinaan määräsi, että kaikki muut saavat syödä karkkia joka päivä, kaikki muut saavat valvoa myöhään joka ilta, kaikilla muilla on rahaa ja tavaraa ja kivat vanhemmat.
No, täytyyhän jonkun olla luuserikin.

Lue lisää

mummuksi, haluatko sinä sitten että ne sinun lapsesi ovat niitä luusereita, ja lapsenlapsesi niitä luuserin luuserilapsia? ihmeellistä, ihmisillä on niin erilaiset päämäärät ja toiveet elämässä itsensä ja läheistensä suhteen. minulla aika poikkeavat, parhaan mahdollisen onnen toivon ja yritän tukea että kaiken mahdollisen hyvän voisivat saada ja nauttia tästä elämästä.

en ymmärrä kirjoitti:

mummuksi, haluatko sinä sitten että ne sinun lapsesi ovat niitä luusereita, ja lapsenlapsesi niitä luuserin luuserilapsia? ihmeellistä, ihmisillä on niin erilaiset päämäärät ja toiveet elämässä itsensä ja läheistensä suhteen. minulla aika poikkeavat, parhaan mahdollisen onnen toivon ja yritän tukea että kaiken mahdollisen hyvän voisivat saada ja nauttia tästä elämästä.

Lue lisää

Et tosiaankaan ymmärrä.

------- kirjoitti:

Lapsi ei kärsi siitä, että isä ja äiti hoitavat häntä. Hän kärsii kuitenkin siitä, ettei hänellä ole muita rakastavia aikuisia ympärillään. Meillä on ihan sama tilanne, ettei mummoa kiinnosta viettää aikaansa lastemme kanssa ja lapset aivan selvästi kärsivät siitä. Ovat jopa kyselleet, että miksi mummo ei heistä välitä. Ja tähdennän vielä, ettei kyse ole lastenhoitotarpeesta, vaan lasten tarpeesta viettää aikaa mummon (tai muiden tärkeiden aikuisten) kanssa.

Lastenhoitovuorottelun järjestäminen esimerkiksi naapurin lapsiperheiden kanssa vastavuoroisesti ei muuten ole ainakaan meillä vaihtoehto, kun kaikilla muilla on ne mummot, jotka hoitavat "ilmaiseksi", joten heillä ei ole tarvetta tällaisiin vaihtoihin.

Lue lisää

Taatusti, ette ole ainut perhe, jonka isovanhemmat eivät hoida lapsenlapsiaa, se on omaa saamattamuuttanne, jos ette vastiperhettä etsi jos sellaista kaipaatte.

Lapsi ei ikinä kysy,että eikö mummi välitä meistä, jos mummi ei hoida heitä, jos ette ole sanoja lastenne suuhun itse laittaneet. Lapset rakastavat ehdoitta, se on varma se. Lapsen ajatuksia ja puhetta vaan on helppo manipuloida. Samaa käyttävät monet eronneet vanhemmat toisiaan vastaan. Ihan yhtä väärin se on tässä tapauksessa isovanhempia ja lapsia kohtaan.

työäiti kirjoitti:

Taatusti, ette ole ainut perhe, jonka isovanhemmat eivät hoida lapsenlapsiaa, se on omaa saamattamuuttanne, jos ette vastiperhettä etsi jos sellaista kaipaatte.

Lapsi ei ikinä kysy,että eikö mummi välitä meistä, jos mummi ei hoida heitä, jos ette ole sanoja lastenne suuhun itse laittaneet. Lapset rakastavat ehdoitta, se on varma se. Lapsen ajatuksia ja puhetta vaan on helppo manipuloida. Samaa käyttävät monet eronneet vanhemmat toisiaan vastaan. Ihan yhtä väärin se on tässä tapauksessa isovanhempia ja lapsia kohtaan.

Lue lisää

kirjoitin niin luuletko jos kaverit puhuvat lämpimästi isovanhemmista niin omalle lapselle ei tule mieleen mitään kysymyksiä?
En sitten ymmärrä millään muotoa tätä ettei haluta olla omien lastenlapsien kanssa.Eikö kenelläkkään tule mieleenkään hyvää hyvyyttään sanoa omalle lapselleen että menkää vaikka miehen kanssa syömään tai jotain niin minä vietän laatuaikaa pienimmän kanssa.Mutta ei oma napa on paras napa..

juu surullista kirjoitti:

mummo kärsinee nahoissaan myöhemmin, sitten kun lapset ovat kyrsiintyneet koko tilanteeseen ja katkaisseet välit ja lastenlapset aikuisia. vanhainkodissa on tilaa (ehkä).

Tyhjänpäiväistä ja lapsellista uhkailua. Vanhainkodin huoneet ovat täynnään unohdettuja isovanhempia jotka ovat aikanaan uhranneet koko elämänsä lastensa ja lastenlapsien tarpeisiin.

Tällä suht pienellä paikkakunnalla tämä on helppo todeta kun on tuntenut nämä vanhukset koko ikänsä, sekä heidän lapsensa.

tyhjää uhkailua! kirjoitti:

Tyhjänpäiväistä ja lapsellista uhkailua. Vanhainkodin huoneet ovat täynnään unohdettuja isovanhempia jotka ovat aikanaan uhranneet koko elämänsä lastensa ja lastenlapsien tarpeisiin.

Tällä suht pienellä paikkakunnalla tämä on helppo todeta kun on tuntenut nämä vanhukset koko ikänsä, sekä heidän lapsensa.

Lue lisää

Tämä on niin totta! Kun mummosta on puserrettu viimeisetkin voimat ja vanhus siirretty vanhainkotiin/pitkäaikaisosastolle, niin eipä ole tungosta vuoteen äärellä.
Joku vanha naapuri tai uskovainen täti-ihminen käy silloin tällöin katsomassa.
On tämäkin nähty että lapset ja lapsenlapset loistavat poissaolollaan. Ollaan niin kuin ikinä ei oltaisi tunnettu.
Näistäkin tapauksista tiedän, että mummu hoiti aikoinaan lapsenlapset uhrautuvasti ja osa mummun ja vaarin perinnöstä oli jo jaettu etukäteen
lapsille.
Monet iäkkäät tietävät tämän, ja eivät edes odota että kun vanhuudessa siirrytään raihnauden asteelle, niin yksinäiseksi jäävät. Siksi monet kai ottavat etukäteen elämästään ilon irti ja nauttivat terveemmistä päivistä ennen kuolemaa.

isijaäiti kirjoitti:

ja vielä lopuksi kiteytys: Tästä tilanteesta kärsii loppujen lopuksi ainoastaan lapsi, ei mummo saatika vanhemmat. surullista :(

No niin isijaäiti!
Mummu ei siis kärsi, vaikka hänellä on 6 lastenlasta - kaikki poikia, ikähaitari 3-7 serkukset. Kesämökille mennään, vanhemmat jättävät lapset sinne kun loma loppuu, isoäiti vahtii rantamökissä vilkkaita poikia. Joku viedään pois, esim. kaksi vanhempaa pääsevät kaupunkiin, mutta ne pienet jäävät mummulle, koska päivähoitopaikka on kiinni.
Mummu ei kärsi. Hän käy kaupat neljän lapsen kanssa, tekee ruuat, saunottaa, vahtii uimiset, pesee neljä poikaa joka ilta, selvittää riitoja, etsii kadonneita. Pelkää koko ajan, että joku hukkuu.

Ihan hirveää, että ne kaksi vanhempaa poikaa kärsii kaupungissa. Surku tulee, kun heidän on pakko olla omien vanhempiensa kanssa, tulla toimeen omin avuin päivät, käydä uimastadionilla, jalkapallokentällä, leikkipuistossa, kavereiden kanssa. Niin säälittävää.

Kuinka ihanat muistot heille jäisikään mummolan rantamökistä, mutta kovasydämiset vanhemmat eivät anna heille sitä iloa.

Tästä he lapsiparat kärsivät, ei tietenkään mummo, puhumattakaan vanhemmista.

------- kirjoitti:

Lapsi ei kärsi siitä, että isä ja äiti hoitavat häntä. Hän kärsii kuitenkin siitä, ettei hänellä ole muita rakastavia aikuisia ympärillään. Meillä on ihan sama tilanne, ettei mummoa kiinnosta viettää aikaansa lastemme kanssa ja lapset aivan selvästi kärsivät siitä. Ovat jopa kyselleet, että miksi mummo ei heistä välitä. Ja tähdennän vielä, ettei kyse ole lastenhoitotarpeesta, vaan lasten tarpeesta viettää aikaa mummon (tai muiden tärkeiden aikuisten) kanssa.

Lastenhoitovuorottelun järjestäminen esimerkiksi naapurin lapsiperheiden kanssa vastavuoroisesti ei muuten ole ainakaan meillä vaihtoehto, kun kaikilla muilla on ne mummot, jotka hoitavat "ilmaiseksi", joten heillä ei ole tarvetta tällaisiin vaihtoihin.

Lue lisää

Kamala sentään, kuinka lapset nykyisin kärsivät.

Yhteiskunta avustaa perheitä ja äidit voivat olla lapsiensa kanssa kotona 3 v. Silti lapset kärsivät, kun heillä ei ole läheisiä suhteita isovanhempiinsa.
Lapsiparat kärsivät.

Isovanhemmat ovat yleensä työssä, ja toivovat savansa pitää työnsä eläkeikään asti. Ei ole herkkua joutua pienelle eläkkeelle ennenaikaisesti. Eläke ei koskaan kasva. Siihen tulee korkeintaan inflatiokorotus, jos sitäkään.

Liian pienelle eläkkeelle joutunut vanhentuva ihminen voi masentua loppuiäkseen. Hänen on luovuttava työyhteisöstään, jossa on ehkä viihtynyt vuosikymmenet, hänellä ei ole enää mahdollisuus työpaikkaruokailuun, työntervydenhuoltoon, lomarahoihin, yhteisiin tilaisuuksiin. Hän ehkä asuu kaukana keskustasta, joten hän jää lähiöönsä muiden samanikäisten tuttaviensa joukkoon.

Onko varma, että he haluavat lapsenlapsiem hoitovelvoitetta? Jospa ei masennus hellitä? Jos ei millään jaksaisi? Jospa lapset luulevat, että mummu ei välitä? Jospa viimeiset kympit ovat menossa sähkölaskuun?

Kysyvätkö jälkikasvut koskaan, riittääkö raha?
Tuovatko tullessaan jotain hyvää syötävää muka sillä varjolla, että lapsille tällainen maistuu, ja pane loput sitten huomenna pöytään itsellesi.
Edes kahvipakettia?
Edes hedelmiä, joita voi tarjota lapsille välipalaksi?

Luulenpa vaan, että moni nuori perhe ajattelee itsekkäästi, että rahaa säästyy, kun mummu ruokkii lapset. Sillähän on aikaa keittää ja paistaa, joten saa halvalla ruuat pöytään.

Pääasia ettei lapset kärsi, eikö niin. Nykyajan lapset kärsivät niin helposti.

Liina Anniina kirjoitti:

No, no jäitä hattuun hiukan!
Minkä ikäinen lapsenne on, sitä ette ole kertoneet?

Aikamoista mummon syyllistämistä jo etukäteen tulevaisuuden suhteen.
Mistä tiedätte ennustaa kärsimystä lapselle?

Mummon kanssa oleminen voi olla kivaa, mutta kuulkaas herrasväki, kyllä lapset voivat elää onnellisinakin, vaikka mummo ei hoidakaan tällä hetkellä
... ei kaikilla edes ole mummoa eikä vaaria.
Ei elämässä voi kaikkea lapselleen petrata 100% täydelliseksi.

Itse olen kasvanut ilman vanhempia, joten lapsillani ei ole kuin miehen puolelta mummo. En silti katso kärsineeni enempää kuin joku toinenkaan.
En ole koskaan protestoinut lastemme mummoa, jos hän ei ole hoitanut.
Tosin hän hoitaa silloin tällöin, mutta SE ei ole pääpointti mummosuhteessa, että hänelle suunniteltaisiin lastenhoitajan virka mummouteen vedoten.

Meillä saa mummo määrätä hoitaako vai ei. Jos tarvitsen lastenkaitsijaa yleensä mietin toki mummoa, mutta on niitä muitakin ihmisiä "hoitoringissä"... pääasiassa me itse, mieheni ja minä junailemme lastenhoidot välillämme.
Jos mummo kieltäytyy, niin meillä EI vedetä palkoja sieraimiin, eikä katkeroiduta.

Pitää antaa armoa vanhemmalle väelle, kyllä heillä on oikeus elää elämäänsä omilla säännöillään.

Ja VIELÄ kerran: kun annatte mummolle hieman löysää ja armoa, niin jonain päivänä mummo hoitaa...
elämä on sellaista, että tilanteet, ajat ja suhteet ovat liikkeessä ja muuttuvat koko ajan.

Lue lisää

Aivan sammaa mieltä,itse vuorotyötä tekevänä ja toisella paikkakunnalla uudessa suhteessa elelevä,toki näemme noin kerran viikossa mieheni kanssa ja nyt naukuminen on saanut valtaisat mittakaavat kun en jaksa eikä ole aikaa hoitaa lapsenlapsia,on vaan niin helevetin väsynyt työstä ja kolotuksista..harmittaahan se mutta en jaksa enään,minä olen hommani hoitanut jo ajat sitten ja minun takia ei tartte yhtään lasta tänne tehdä, jos menojalkaa vipattaa niin menköön pariskunta vuoron perään ja antaa lasten olla tutussa miljöössä tutun hoitajan kanssa.Ei sitä itselläänkään ollu hoitajia lapsille ja jos olis sanonut että mennään dokaamaan ei olis sitäkään vertaa apuja saanut..joten emme menneet ja hyvin pärjättiin.

Näin sen pitäisikin mennä. Näin sen toivoisi itselläkin menevän. Mutta meillä ei edes kahville kylään tulla. :(

Kyllä käy kateeksi, että joku on päässyt HYVÄKUNTOISENA eläkkeelle 57-vuotiaana. Se ei taida olla nykypäivänä enää mahdollista?!

Realistisempaa nykypäivän mummoille on se, että he JOUTUVAT OLEMAAN TÖISSÄ 67-vuotiaiksi asti. Kiitos tästä kuuluu kaikkille työtäkaihtaville pummeille.

En jaksa enää..... kirjoitti:

Kyllä käy kateeksi, että joku on päässyt HYVÄKUNTOISENA eläkkeelle 57-vuotiaana. Se ei taida olla nykypäivänä enää mahdollista?!

Realistisempaa nykypäivän mummoille on se, että he JOUTUVAT OLEMAAN TÖISSÄ 67-vuotiaiksi asti. Kiitos tästä kuuluu kaikkille työtäkaihtaville pummeille.

Lue lisää

Niin siis äitini irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä eli pääsi "eläkeputkeen" 57-vuotiaana, kaikki työntekijät lähtivät hänen työpaikastaan. Hänen kunnossaan ei siis ole mitään vikaa, fyysinen kunto on sama kuin tyttärellensä kun käymme esim. hiihtämässä talvisin :-).

Voi herranjumala millainen äiti on hannaleena? hylkää lapsensa itsekkäästi!!! en hyväksyisi tuollaista tytärtä!

Viestisi on varmaankin vitsiksi tarkoitettu.
Tässä parhaat palat:

"En kyllä tuollaista käytöstä hyväksyisi omalta äidiltäni." Mistä päättelet, että äitisi pitäisi saada sinulta hyväksyntä käytökselleen? Paheksu sinä kaikessa rauhassa, ketään ei kiinnosta.

"isovanhemmilla on velvollisuus olla mukana lapsen kasvatustyössä." Kuinka niin? Mihin moinen velvollisuus on kirjattu?

"säännöllinen yhteydenpitäminen ja yhdessä oleminen on vähintä mitä voi vaatia" Vaatia voi vaikka kuuta taivaalta, mutta ei sellaisilla vaatimuksilla ole mitään oikeutuksia. Et voi vaatia muilta ihmisiltä yhtään mitään. Mitä äitisi sinulta vaatii?

"Ja lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he kärsii siitä jos tietää että mummo on esim. lomalla eikä halua hänen kanssa viettää aikaa." Tuollaisia kärsimyksiä ei lapsen mieleen edes juolahda, elleivät laiskat vanhemmat niitä sinne iskosta.

Jaksamista tosiaan perheelle ja laiskuutta korville!

mummuksi kirjoitti:

Viestisi on varmaankin vitsiksi tarkoitettu.
Tässä parhaat palat:

"En kyllä tuollaista käytöstä hyväksyisi omalta äidiltäni." Mistä päättelet, että äitisi pitäisi saada sinulta hyväksyntä käytökselleen? Paheksu sinä kaikessa rauhassa, ketään ei kiinnosta.

"isovanhemmilla on velvollisuus olla mukana lapsen kasvatustyössä." Kuinka niin? Mihin moinen velvollisuus on kirjattu?

"säännöllinen yhteydenpitäminen ja yhdessä oleminen on vähintä mitä voi vaatia" Vaatia voi vaikka kuuta taivaalta, mutta ei sellaisilla vaatimuksilla ole mitään oikeutuksia. Et voi vaatia muilta ihmisiltä yhtään mitään. Mitä äitisi sinulta vaatii?

"Ja lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he kärsii siitä jos tietää että mummo on esim. lomalla eikä halua hänen kanssa viettää aikaa." Tuollaisia kärsimyksiä ei lapsen mieleen edes juolahda, elleivät laiskat vanhemmat niitä sinne iskosta.

Jaksamista tosiaan perheelle ja laiskuutta korville!

Lue lisää

ettei koulu tai päiväkoti-ikäisen mieleen tuu ajatus olisinpa mummoni kanssa kun kaverit kertoilee tapahtumisista mummojen ja pappojen kanssa?! Täällä palstalla tuntuu olevan ihme asenne isovanhemmilla kun mikään muu ei kiinnosta kuin oma napa.Tulee kyllä mietittyä millaisia vanhempiaakan olitte..

luuletteko oikeasti kirjoitti:

ettei koulu tai päiväkoti-ikäisen mieleen tuu ajatus olisinpa mummoni kanssa kun kaverit kertoilee tapahtumisista mummojen ja pappojen kanssa?! Täällä palstalla tuntuu olevan ihme asenne isovanhemmilla kun mikään muu ei kiinnosta kuin oma napa.Tulee kyllä mietittyä millaisia vanhempiaakan olitte..

Lue lisää

Olemme niin hyviä vanhempia, että olemme hoitaneet lapsemme itse ja sitä dotamme toki muiltakin. :)

luuletteko oikeasti kirjoitti:

ettei koulu tai päiväkoti-ikäisen mieleen tuu ajatus olisinpa mummoni kanssa kun kaverit kertoilee tapahtumisista mummojen ja pappojen kanssa?! Täällä palstalla tuntuu olevan ihme asenne isovanhemmilla kun mikään muu ei kiinnosta kuin oma napa.Tulee kyllä mietittyä millaisia vanhempiaakan olitte..

Lue lisää

Käykää toki katsomassa vanhempianne, että lapsenne voivat puuhastella heidän kanssaan. Eihän lapsia tarvitse aina hoitoon jättää. :)

,,, kirjoitti:

Käykää toki katsomassa vanhempianne, että lapsenne voivat puuhastella heidän kanssaan. Eihän lapsia tarvitse aina hoitoon jättää. :)

juuri niin että yhdessä lasten kanssa käydään mummulla koska haluanhan itsekkin äitiäni nähdä.Mutta täällä palstalla saa kyllä sen kuvan ettei mummoja kiinnosta vaikka kuka mukana olisi..

itse teenkin kirjoitti:

juuri niin että yhdessä lasten kanssa käydään mummulla koska haluanhan itsekkin äitiäni nähdä.Mutta täällä palstalla saa kyllä sen kuvan ettei mummoja kiinnosta vaikka kuka mukana olisi..

Lue lisää

Kyllä tuossa avauksessa selvästi huudellaan hoitoavun perään. Itselle ei ole kyllä tullut mieleenkään viedä lapsia hoitoon äidilleni, jotta pääsisin mieheni kanssa syömään. Me olemme käyneet ulkona syömässä koko perhe.

mummuksi kirjoitti:

Viestisi on varmaankin vitsiksi tarkoitettu.
Tässä parhaat palat:

"En kyllä tuollaista käytöstä hyväksyisi omalta äidiltäni." Mistä päättelet, että äitisi pitäisi saada sinulta hyväksyntä käytökselleen? Paheksu sinä kaikessa rauhassa, ketään ei kiinnosta.

"isovanhemmilla on velvollisuus olla mukana lapsen kasvatustyössä." Kuinka niin? Mihin moinen velvollisuus on kirjattu?

"säännöllinen yhteydenpitäminen ja yhdessä oleminen on vähintä mitä voi vaatia" Vaatia voi vaikka kuuta taivaalta, mutta ei sellaisilla vaatimuksilla ole mitään oikeutuksia. Et voi vaatia muilta ihmisiltä yhtään mitään. Mitä äitisi sinulta vaatii?

"Ja lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he kärsii siitä jos tietää että mummo on esim. lomalla eikä halua hänen kanssa viettää aikaa." Tuollaisia kärsimyksiä ei lapsen mieleen edes juolahda, elleivät laiskat vanhemmat niitä sinne iskosta.

Jaksamista tosiaan perheelle ja laiskuutta korville!

Lue lisää

luen nyt tätä ketjua ja tulee vastauksia mieleen. olen aika monesta asiasta aika eri mieltä.

mummuksi, miten niin ei voi vaatia ihmisiltä mitään? missä ihmeen yhteiskunnassa me oikein elämme? kai nyt lähimmäisiltään odottaa, jos ei nyt vaadi, tietynlaisia käytöstapoja ja lähimmäisen rakkauden konkreettista osoittamista koska he lähimmäisiä ovat.

kyllä ainakin omalta mieheltäni voin vaatia erinäisiäkin asioita, ihan vain siksi että sattuu olemaan läheinen ihminen ja suhteessa minuun.

samoin koen voivani vaatia isovanhemmilta erinäisiä asioita, ihan sillä oikeutuksella että olen sattunut päätymään heidän lapsekseen. vai katkeaako se jonkun lapsena olo kun on muuttanut pois kotoa??

jos mieheni kanssa olisi sietämätöntä elää ja kokisin että hän jatkuvasti valitsee toisin kuin mitä oma etiikkani ja normini ovat ja tulisin todella onnettomaksi sellaisen suhteen seurauksena, eikä mies ottaisi kuuleviin korviinsakaan sitä että toivoisin muutosta, kaipaisin apua tai tukea koska en tunne pärjääväni nykyisessä tilanteessa, ei olisi muuta vaihteohtoa kuin katkaista suhde ja erota.

omia vanhempia ja lasten isovanhempia ei ikävä kyllä voi vaihtaa. mutta mielessä kyllä käy että kovin onnettomaksi tekevä suhde on parempi katkaista kuin kärsiä kivusta koko loppu ikä.

kommentti1 kirjoitti:

luen nyt tätä ketjua ja tulee vastauksia mieleen. olen aika monesta asiasta aika eri mieltä.

mummuksi, miten niin ei voi vaatia ihmisiltä mitään? missä ihmeen yhteiskunnassa me oikein elämme? kai nyt lähimmäisiltään odottaa, jos ei nyt vaadi, tietynlaisia käytöstapoja ja lähimmäisen rakkauden konkreettista osoittamista koska he lähimmäisiä ovat.

kyllä ainakin omalta mieheltäni voin vaatia erinäisiäkin asioita, ihan vain siksi että sattuu olemaan läheinen ihminen ja suhteessa minuun.

samoin koen voivani vaatia isovanhemmilta erinäisiä asioita, ihan sillä oikeutuksella että olen sattunut päätymään heidän lapsekseen. vai katkeaako se jonkun lapsena olo kun on muuttanut pois kotoa??

jos mieheni kanssa olisi sietämätöntä elää ja kokisin että hän jatkuvasti valitsee toisin kuin mitä oma etiikkani ja normini ovat ja tulisin todella onnettomaksi sellaisen suhteen seurauksena, eikä mies ottaisi kuuleviin korviinsakaan sitä että toivoisin muutosta, kaipaisin apua tai tukea koska en tunne pärjääväni nykyisessä tilanteessa, ei olisi muuta vaihteohtoa kuin katkaista suhde ja erota.

omia vanhempia ja lasten isovanhempia ei ikävä kyllä voi vaihtaa. mutta mielessä kyllä käy että kovin onnettomaksi tekevä suhde on parempi katkaista kuin kärsiä kivusta koko loppu ikä.

Lue lisää

Kerropa ensin, ketkä vaativat sinulta ja mitä, ja miten suhtaudut heidän vaatimuksiinsa? Mitä esimerkiksi vanhempasi sinulta vaativat? Myönnytkö heidän vaatimuksiinsa?
Lähimmäisenrakkautta kuten muutakaan rakkautta ei voi vaatia, vaan se on lahja.
Voit toki katkaista välit vanhempiisi, mutta melkoisia valtuuksia otat itsellesi, jos katkaiset myös lastesi välit heidän isovanhempiinsa.
Minusta ihminen, joka esittää omaisilleen vaatimuksia, vieläpä uhkavaatimuksia kuten sinä, on aika ikävä tyyppi. Ehkäpä sinunkin omaisesi harkitsevat suhteen katkaisemista sinuun. Tuskin he kuitenkaan sitä tekevät, sillä veri on vettä sakeampaa.

mummuksi kirjoitti:

Kerropa ensin, ketkä vaativat sinulta ja mitä, ja miten suhtaudut heidän vaatimuksiinsa? Mitä esimerkiksi vanhempasi sinulta vaativat? Myönnytkö heidän vaatimuksiinsa?
Lähimmäisenrakkautta kuten muutakaan rakkautta ei voi vaatia, vaan se on lahja.
Voit toki katkaista välit vanhempiisi, mutta melkoisia valtuuksia otat itsellesi, jos katkaiset myös lastesi välit heidän isovanhempiinsa.
Minusta ihminen, joka esittää omaisilleen vaatimuksia, vieläpä uhkavaatimuksia kuten sinä, on aika ikävä tyyppi. Ehkäpä sinunkin omaisesi harkitsevat suhteen katkaisemista sinuun. Tuskin he kuitenkaan sitä tekevät, sillä veri on vettä sakeampaa.

Lue lisää

mielenkiintoinen keskustelu saatiin. kello jo raksuttaa vaikka mitä, mutta vastailen vielä lyhyesti.

olen käsittänyt että lapsi ei voi vanhempiaan valita eikä ole pyytänyt syntyä vanhemmilleen. mielestäni vanhemmat eivät siten voi vaatia lapseltaan mitään samalla tavalla kuin lapsi voi vaatia vanhemmiltaan, näin ihan joka lapsen ja joka vanhemman kohdalla, sukupolvi sukupolvelta.

omien lasteni kohdalla samoin, mitä vanhemmiksi ja itsenäisemmiksi ja omillaan pärjäävimmiksi tulevat, sen selvemmin olen tämän ymmärtänyt. itse ajattelen että kun lapset muuttavat pois kotoa, minun on aika päästää "lieasta" irti ja antaa heidän tehdä omat päätöksensä, puuttumatta tai ohjeistamatta joka asiaan, neuvon vain kun he sitä kysyvät.

mutta koen että minulla on edelleen velvollisuus heidän vanhempanaan rakastaa ja tukea heitä, avittaakin tarvittaessa. minun vanhemmuuteni ei lopu lapsen aikuistuttua, se jatkuu niin kauan kuin henki pihisee. lapselle on avitussuhde sitten ennen kaikkea omiin lapsiinsa ja heidän lapsiinsa.

kun vanhenen, voin nimenomaan toivoa että oma avunantosuhteeni antaa noita lahjoja takaisin päin ja voin saada tukea ja apua vanhuuden päivillä kun itse en enää kykene itsestäni huolehtimaan.

ehkä olen ikävä tyyppi. en tiedä. mutta näin ajattelen.

mummuksi kirjoitti:

Kerropa ensin, ketkä vaativat sinulta ja mitä, ja miten suhtaudut heidän vaatimuksiinsa? Mitä esimerkiksi vanhempasi sinulta vaativat? Myönnytkö heidän vaatimuksiinsa?
Lähimmäisenrakkautta kuten muutakaan rakkautta ei voi vaatia, vaan se on lahja.
Voit toki katkaista välit vanhempiisi, mutta melkoisia valtuuksia otat itsellesi, jos katkaiset myös lastesi välit heidän isovanhempiinsa.
Minusta ihminen, joka esittää omaisilleen vaatimuksia, vieläpä uhkavaatimuksia kuten sinä, on aika ikävä tyyppi. Ehkäpä sinunkin omaisesi harkitsevat suhteen katkaisemista sinuun. Tuskin he kuitenkaan sitä tekevät, sillä veri on vettä sakeampaa.

Lue lisää

vielä sen verran että nämä ovat omia ajatuksiani. omilta vanhemmiltani en ole koskaan sanoin mitään "vaatinut". ihmettelen sitä että joillakin isovanhemmuus ei jotenkaan tunnu tulevan luonnostaan. se on heille ennemminkin pakotettu velvollisuus. ehkä ei koske sinua, en tiedä. mutta surulliseksi vetää.

vielä vastaus kirjoitti:

mielenkiintoinen keskustelu saatiin. kello jo raksuttaa vaikka mitä, mutta vastailen vielä lyhyesti.

olen käsittänyt että lapsi ei voi vanhempiaan valita eikä ole pyytänyt syntyä vanhemmilleen. mielestäni vanhemmat eivät siten voi vaatia lapseltaan mitään samalla tavalla kuin lapsi voi vaatia vanhemmiltaan, näin ihan joka lapsen ja joka vanhemman kohdalla, sukupolvi sukupolvelta.

omien lasteni kohdalla samoin, mitä vanhemmiksi ja itsenäisemmiksi ja omillaan pärjäävimmiksi tulevat, sen selvemmin olen tämän ymmärtänyt. itse ajattelen että kun lapset muuttavat pois kotoa, minun on aika päästää "lieasta" irti ja antaa heidän tehdä omat päätöksensä, puuttumatta tai ohjeistamatta joka asiaan, neuvon vain kun he sitä kysyvät.

mutta koen että minulla on edelleen velvollisuus heidän vanhempanaan rakastaa ja tukea heitä, avittaakin tarvittaessa. minun vanhemmuuteni ei lopu lapsen aikuistuttua, se jatkuu niin kauan kuin henki pihisee. lapselle on avitussuhde sitten ennen kaikkea omiin lapsiinsa ja heidän lapsiinsa.

kun vanhenen, voin nimenomaan toivoa että oma avunantosuhteeni antaa noita lahjoja takaisin päin ja voin saada tukea ja apua vanhuuden päivillä kun itse en enää kykene itsestäni huolehtimaan.

ehkä olen ikävä tyyppi. en tiedä. mutta näin ajattelen.

Lue lisää

Vanhempiaan ei voi valita, ei myöskään lapsiaan.
En osaa sanoa, onko kukaan pyytänyt syntyä, mutta useimmat kai ovat tyytyväisiä siihen, että ovat syntyneet. Ja toden totta, useimmat ovat tyytyväisiä siihen, että ovat syntyneet juuri omille vanhemmilleen, eivätkä vaihtaisi vanhempiaan toisiin.
Omilla lapsillani oli läheiset ja lämpimät välit isovanhempiinsa kuten minullakin aikoinaan. Yhtenä syynä siihen oli varmasti se, että heitä ja minua opetettiin pienestä asti kunnioittamaan heitä ja auttamaan heitä kaikin tavoin, mikä oli suuri ilo ja kunnia meille.
On arvokasta, että ihminen oppii huolehtimaan itsestään ja tulemaan toimeen omillaan. Elämän alku- ja usein loppupäässäkin apua tarvitaan, mutta välissä on kymmeniä vuosia, jolloin terve ihminen pystyy huolehtimaan itse itsestään, lapsistaan ja tarvittaessa vanhemmistaan sekä toimimaan tuottoisana yhteiskunnan jäsenenä.
Siitä, miten sinä aiot toimia lastesi aikuistuttua, on vielä liian varhaista puhua. Todennäköistä kuitenkin on, ettei sinulla ole enää silloin vanhempia, joihin voisit kohdistaa vaatimuksiasi. Kannattaisi ehkä harjoitella vaatimattomutta jo nyt.

tuo on sinun päätöksesi, mutta myös esimerkki lapsillesi.
" Edestään löytää minkä taakseen jättää"

Oletpa kylmä ja kova ihminen. Onneksi et ole miniäni!

Olen sitä mieltä että jos lapsi ajattelee noin vanhemmistaan niin syy on osittain myös vanhemmissa. Eivät ole pitäneet tarpeeksi läheisiä välejä aiemmin omaan lapseensa ja lastenlapsiinsa niin ovat nyt vieraita "dementikkomummoja". Todellakin sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. On näitä samoja kohtaloita varmaan edessä yhdellä jos toisella pian vanhainkoti-iässä olevalla. Turha rutista sitten kun ei ole itsekään viitsinyt pitää lapsiinsa yhteyttä, tarjota henkistä tukea ja apua välillä ihan arjen pyörittämisessäkin, ja lapsista on tullut kustakin puolisonsa kanssa oma ydinperheensä johon isovanhemmat eivät kuulu.

, , , , , , , , , , kirjoitti:

tuo on sinun päätöksesi, mutta myös esimerkki lapsillesi.
" Edestään löytää minkä taakseen jättää"

Niin minäkin luulen. Kun Brianninan lapsilla aikanaan on omia lapsia, he eivät halua nähdäkään häntä, puhumattakaan, että millään tavoin auttaisivat tai peräti osoittaisivat kiintymystä. Hehän oppivat kotoaan tämän mallin. Mitään merkitystä ei ole sillä, että ikävöivät lapsiaan ja lastenlapsiaan ja haluavat tietää, mitä heille kuuluu.

Sinä olet eläkkeellä ja sinulla on aikaa ja voimia, kuten itse kerrot. Hieno juttu. Ja sinulla on vain yksi lapsenlapsi.
Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Monet isovanhemmat ovat työelämässä, usein raskaissa ja vaativissa tehtävissä. Silloin työpäivinä ei ole aikaa lapsenlapsille, ja viikonloppuinakin on saatava nukkua yöt rauhassa. Totta kai nämäkin isovanhemmat haluavat tavata lapsenlapsiaan, mutta lastenhoitajiksi he eivät voi ryhtyä.
Monet isovanhemmat ovat vanhoja ja sairaita ja tarvitsisivat itse apua. Varmaan hekin auttaisivat mielellään, mutta eivät siihen pysty.
Vielä monet isovanhemmat asuvat pitkien matkojen päässä, joillakuilla on itselläänkin alaikäisiä lapsia, joillakuilla vanhat vanhemmat hoidettavinaan. Ja joillakuilla on niin monta lastenlasta, ettei aikaa kaikkien hoitamiseen mitenkään riitä.
Pitäisikin ymmärtää, että isovanhemmuus ei ole lastenhoitoa. Totta kai isovanhemmat voivat hoitaa lapsiaan jos haluavat ja pystyvät, mutta vaikka eivät lapsia hoitaisikaan, he ovat aivan yhtä hyviä ja arvokkaita isovanhempia kuin muutkin. Tällaisia ihmissuhteita lapset tarvitsevat, hoidon järjestäkööt vanhemmat parhaaksi katsomallaan tavalla.

mummuksi kirjoitti:

Sinä olet eläkkeellä ja sinulla on aikaa ja voimia, kuten itse kerrot. Hieno juttu. Ja sinulla on vain yksi lapsenlapsi.
Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Monet isovanhemmat ovat työelämässä, usein raskaissa ja vaativissa tehtävissä. Silloin työpäivinä ei ole aikaa lapsenlapsille, ja viikonloppuinakin on saatava nukkua yöt rauhassa. Totta kai nämäkin isovanhemmat haluavat tavata lapsenlapsiaan, mutta lastenhoitajiksi he eivät voi ryhtyä.
Monet isovanhemmat ovat vanhoja ja sairaita ja tarvitsisivat itse apua. Varmaan hekin auttaisivat mielellään, mutta eivät siihen pysty.
Vielä monet isovanhemmat asuvat pitkien matkojen päässä, joillakuilla on itselläänkin alaikäisiä lapsia, joillakuilla vanhat vanhemmat hoidettavinaan. Ja joillakuilla on niin monta lastenlasta, ettei aikaa kaikkien hoitamiseen mitenkään riitä.
Pitäisikin ymmärtää, että isovanhemmuus ei ole lastenhoitoa. Totta kai isovanhemmat voivat hoitaa lapsiaan jos haluavat ja pystyvät, mutta vaikka eivät lapsia hoitaisikaan, he ovat aivan yhtä hyviä ja arvokkaita isovanhempia kuin muutkin. Tällaisia ihmissuhteita lapset tarvitsevat, hoidon järjestäkööt vanhemmat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Lue lisää

ja mikähän se parhaaksi katsomansa tapa on ellei isovanhemmat? voi her..jesta! taivaastako se hoitoapu olisi nyhdettävä jos isovanhemmat kieltäytyvät? yhtä kiireisiä töissä ja menoissa on se nuorempikin sukupolvi, niiden hoitoapua kaipaavien tutut ja läheiset, ei heistäkään ole hoitamaan. nyky-yhteiskunta tukee perheellisiä ja äitiyslomalla olevia sen verran niukasti ettei sellaisella juuri taida olla varaa kalliisiin, palkattuihin lastenhoitajiin. ne vähät rahat käytetään arjen pyörittämiseen ja yritetään jotenkin henkisellä tasolla jaksaa 24/7-lapsiarkea joka vaan jatkuu ja jatkuu vuodenajasta toiseen, vuodesta toiseen, kunnes lapset ovat sen ikäisiä että tulevat vähän aikaa toimeen itsenäisestikin.

mummuksi kirjoitti:

Sinä olet eläkkeellä ja sinulla on aikaa ja voimia, kuten itse kerrot. Hieno juttu. Ja sinulla on vain yksi lapsenlapsi.
Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Monet isovanhemmat ovat työelämässä, usein raskaissa ja vaativissa tehtävissä. Silloin työpäivinä ei ole aikaa lapsenlapsille, ja viikonloppuinakin on saatava nukkua yöt rauhassa. Totta kai nämäkin isovanhemmat haluavat tavata lapsenlapsiaan, mutta lastenhoitajiksi he eivät voi ryhtyä.
Monet isovanhemmat ovat vanhoja ja sairaita ja tarvitsisivat itse apua. Varmaan hekin auttaisivat mielellään, mutta eivät siihen pysty.
Vielä monet isovanhemmat asuvat pitkien matkojen päässä, joillakuilla on itselläänkin alaikäisiä lapsia, joillakuilla vanhat vanhemmat hoidettavinaan. Ja joillakuilla on niin monta lastenlasta, ettei aikaa kaikkien hoitamiseen mitenkään riitä.
Pitäisikin ymmärtää, että isovanhemmuus ei ole lastenhoitoa. Totta kai isovanhemmat voivat hoitaa lapsiaan jos haluavat ja pystyvät, mutta vaikka eivät lapsia hoitaisikaan, he ovat aivan yhtä hyviä ja arvokkaita isovanhempia kuin muutkin. Tällaisia ihmissuhteita lapset tarvitsevat, hoidon järjestäkööt vanhemmat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Lue lisää

sekin on ihmeellistä että mieluummin hoidatat omaan sukuusi kuuluvia ihmisiä mieluummin vieraalla ihmisellä, josta ei kukaan voi viime kädessä mennä takuuseen, kuin että itse rakkaudella heitä hoivaisit kun lähimmäisiäsi ovat, miehesi ja lastesi jälkeen heti seuraavat omassa sydämessäni ainakin.

itsekäs näkökulma kirjoitti:

ja mikähän se parhaaksi katsomansa tapa on ellei isovanhemmat? voi her..jesta! taivaastako se hoitoapu olisi nyhdettävä jos isovanhemmat kieltäytyvät? yhtä kiireisiä töissä ja menoissa on se nuorempikin sukupolvi, niiden hoitoapua kaipaavien tutut ja läheiset, ei heistäkään ole hoitamaan. nyky-yhteiskunta tukee perheellisiä ja äitiyslomalla olevia sen verran niukasti ettei sellaisella juuri taida olla varaa kalliisiin, palkattuihin lastenhoitajiin. ne vähät rahat käytetään arjen pyörittämiseen ja yritetään jotenkin henkisellä tasolla jaksaa 24/7-lapsiarkea joka vaan jatkuu ja jatkuu vuodenajasta toiseen, vuodesta toiseen, kunnes lapset ovat sen ikäisiä että tulevat vähän aikaa toimeen itsenäisestikin.

Lue lisää

Et ilmeisesti lukenut viestiäni tai et lukemaasi ymmärtänyt.
Ei kysymys ole yleensä siitä, että isovanhemmat kieltäytyvät hoitamasta lastenlapsiaan, vaan että heillä ei ole siihen mahdollisuutta.
Töistä ei saa vapaata lastenlasten hoitamisen takia eikä terveys palaa sen takia.
On ikävää, jos olet laskenut sen varaan, että isovanhemmat hoitavat ilmaiseksi lapsesi. Sellaisesta olisi pitänyt sopia jo ennen lasten hankkimista, eikä silti olisi mitään takeita siitä, että isovanhemmat jaksavat lastenlapsiaan hoitaa tai ovat edes hengissäkään silloin kun apua "vaaditaan".
Vanhemmuus on tosiaan kokopäivätyötä, mutta loppuu sekin aikanaan. Sitten alkaa isovanhemmuus, vai mitä?

mummuksi kirjoitti:

Et ilmeisesti lukenut viestiäni tai et lukemaasi ymmärtänyt.
Ei kysymys ole yleensä siitä, että isovanhemmat kieltäytyvät hoitamasta lastenlapsiaan, vaan että heillä ei ole siihen mahdollisuutta.
Töistä ei saa vapaata lastenlasten hoitamisen takia eikä terveys palaa sen takia.
On ikävää, jos olet laskenut sen varaan, että isovanhemmat hoitavat ilmaiseksi lapsesi. Sellaisesta olisi pitänyt sopia jo ennen lasten hankkimista, eikä silti olisi mitään takeita siitä, että isovanhemmat jaksavat lastenlapsiaan hoitaa tai ovat edes hengissäkään silloin kun apua "vaaditaan".
Vanhemmuus on tosiaan kokopäivätyötä, mutta loppuu sekin aikanaan. Sitten alkaa isovanhemmuus, vai mitä?

Lue lisää

Jestas en taida ymmärtää.. Kai siihen väliin tulee ne "villit vuodet", toivon mukaan.
Sitten onokin valmis isovanhemmaksi ja jos isovanhemmuus annetaan aiemmin niin mukaudun sitten siihen, elämäntilanteen mukaan. Ei mistään takeita mutta uskallan elämältä odottaakin jotain, toivon muidenkin uskaltavan.

mummuksi kirjoitti:

Sinä olet eläkkeellä ja sinulla on aikaa ja voimia, kuten itse kerrot. Hieno juttu. Ja sinulla on vain yksi lapsenlapsi.
Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Monet isovanhemmat ovat työelämässä, usein raskaissa ja vaativissa tehtävissä. Silloin työpäivinä ei ole aikaa lapsenlapsille, ja viikonloppuinakin on saatava nukkua yöt rauhassa. Totta kai nämäkin isovanhemmat haluavat tavata lapsenlapsiaan, mutta lastenhoitajiksi he eivät voi ryhtyä.
Monet isovanhemmat ovat vanhoja ja sairaita ja tarvitsisivat itse apua. Varmaan hekin auttaisivat mielellään, mutta eivät siihen pysty.
Vielä monet isovanhemmat asuvat pitkien matkojen päässä, joillakuilla on itselläänkin alaikäisiä lapsia, joillakuilla vanhat vanhemmat hoidettavinaan. Ja joillakuilla on niin monta lastenlasta, ettei aikaa kaikkien hoitamiseen mitenkään riitä.
Pitäisikin ymmärtää, että isovanhemmuus ei ole lastenhoitoa. Totta kai isovanhemmat voivat hoitaa lapsiaan jos haluavat ja pystyvät, mutta vaikka eivät lapsia hoitaisikaan, he ovat aivan yhtä hyviä ja arvokkaita isovanhempia kuin muutkin. Tällaisia ihmissuhteita lapset tarvitsevat, hoidon järjestäkööt vanhemmat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Lue lisää

Olen juu eläkkeellä ja minulla on aikaa ja voimia saan lapsistani ja lapsenlapsestani joita toivon mukaan tulee lisää. Mutta kun puhutaan 56v. ikäisestä henkilöstä niin silloin ollaan sairaseläkkeellä eikä automaattisesti voi ajatella että on voimia. Niitä voimia minä saan perheestäni, jo omilleen muuttaneista lapsistani jotka ovat aina lapsiani vaikka kuinka vanhoja olisivat.
Se kun lapsenlapseni pienet kädet kiertyvät kaulalleni ja kasvot ovat hymyssä nähdessään minut, palkitsee kaiken monin verroin.
En halua enkä odota mitään vastapalvelukseksi enkä tee tätä siksi että jäisivät jotain minulle velkaa, mutta kun läheisiä ja rakkaita toisillemme olemme niin tiedän että kun olen vanha ja väsynyt, he pitävät minusta huolta ja käyvät luonani.
Sitä tarkoittaa perhe minulle.
Ja toki jos voimia työelämässä oleville ei riitä hoitaa lapsia niin voihan sitä olla muuten kanssakäymisissä.
Minä kun vaan saan lisää voimia siitä että minulla on heidät.

itsekäs näkökulma II kirjoitti:

sekin on ihmeellistä että mieluummin hoidatat omaan sukuusi kuuluvia ihmisiä mieluummin vieraalla ihmisellä, josta ei kukaan voi viime kädessä mennä takuuseen, kuin että itse rakkaudella heitä hoivaisit kun lähimmäisiäsi ovat, miehesi ja lastesi jälkeen heti seuraavat omassa sydämessäni ainakin.

Lue lisää

Myös päivähoidossa on työssä perheelle vieraita ihmisiä, ja he eivät korvaa isovanhempia. Miksi lapsen antaminen lastenhoitajalle olisi pahempaa kuin päiväkotiin vieminen?

Kyseistä termiä ei löydy ainakaan Kielitoimiston sanakirjasta.

Helsingin yliopiston Sukupolvien ketju -tutkimushankkeessa on käynyt ilmi, että nykyään isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin aikaisemmin.

mummuksi kirjoitti:

Kyseistä termiä ei löydy ainakaan Kielitoimiston sanakirjasta.

Helsingin yliopiston Sukupolvien ketju -tutkimushankkeessa on käynyt ilmi, että nykyään isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin aikaisemmin.

Lue lisää

ei löydy ei. en halua loukata tai suututtaa, mutta ihmettelen vain että missähän päin suomea näitä enemmän hoitavia sitten on kun täällä suomi24:ssä näkyy vain niitä muita. toivotaan että lapsiaan ja lastenlapsiaan huomioivia ja rakastavia vielä löytyisi näille isovanhempia kaipailevillekin jostain.

hyvä tutkimus kirjoitti:

ei löydy ei. en halua loukata tai suututtaa, mutta ihmettelen vain että missähän päin suomea näitä enemmän hoitavia sitten on kun täällä suomi24:ssä näkyy vain niitä muita. toivotaan että lapsiaan ja lastenlapsiaan huomioivia ja rakastavia vielä löytyisi näille isovanhempia kaipailevillekin jostain.

Lue lisää

Tällä palstalla kirjoittelevat yleensä yhdet ja samat henkilöt. Eipä tähänkään keskusteluun moni näytä osallistuvan.
Kaikki tuntemani isovanhemmat hoitavat voiminesa mukaan lastenlapsiaan. Se vain ei kaikille vanhemmille tunnu riittävän.

mummuksi kirjoitti:

Tällä palstalla kirjoittelevat yleensä yhdet ja samat henkilöt. Eipä tähänkään keskusteluun moni näytä osallistuvan.
Kaikki tuntemani isovanhemmat hoitavat voiminesa mukaan lastenlapsiaan. Se vain ei kaikille vanhemmille tunnu riittävän.

Lue lisää

no juu kaikki isomummuikäiset nukkuu sitten kai. yleensä en täällä kommentoi ja varmaan tämän jälkeen taas palsta jää. mutta sattui silmään tämä ketju ja jäin lukemaan. ihan ajankohtainen ei isovanhemmuus itselle vielä ole mutta en silti ymmärrä näitä näkemyksiä.

pahoittelut jos pahoitin mieltä, tulistuin ehkä liikaa muutamista kirjoituksista täällä, mutta isovanhempien asenteet nuorempia, jopa omia lapsia kohtaan tuntuu jotenkin niin negatiivisilta, katkerilta, kylmän etäisiltä.

en ymmärrä missä mennään tämän maailman kanssa vaikken eläkeiässä vielä itse olekaan vaan pitäisi vielä olla hyvin "menossa mukana".

ehkä itsellä taustalla erilainen elämänkokemus omista vanhemmista ja isovanhemmista.

mutta toivoisi että tukea ja apua riittäisi kaikille. rauhallista yötä itse kullekin. ja jaksamista arkeen!

Gute Nacht kirjoitti:

no juu kaikki isomummuikäiset nukkuu sitten kai. yleensä en täällä kommentoi ja varmaan tämän jälkeen taas palsta jää. mutta sattui silmään tämä ketju ja jäin lukemaan. ihan ajankohtainen ei isovanhemmuus itselle vielä ole mutta en silti ymmärrä näitä näkemyksiä.

pahoittelut jos pahoitin mieltä, tulistuin ehkä liikaa muutamista kirjoituksista täällä, mutta isovanhempien asenteet nuorempia, jopa omia lapsia kohtaan tuntuu jotenkin niin negatiivisilta, katkerilta, kylmän etäisiltä.

en ymmärrä missä mennään tämän maailman kanssa vaikken eläkeiässä vielä itse olekaan vaan pitäisi vielä olla hyvin "menossa mukana".

ehkä itsellä taustalla erilainen elämänkokemus omista vanhemmista ja isovanhemmista.

mutta toivoisi että tukea ja apua riittäisi kaikille. rauhallista yötä itse kullekin. ja jaksamista arkeen!

Lue lisää

Bonne nuit!

Minä taas huomasin, että muutamien kirjoittajien asenteet vanhempia ihmisiä, jopa omia vanhempiaan, kohtaan tuntuvat kovin vaativilta, uhkailevilta ja ymmärtämättömiltä.

Minun taustallani on hyvät kokemukset vanhemmistani ja isovanhemmistani. Arvostin ja rakastin heitä suuresti, ja he olivat suuri rikkaus elämässäni, vaikka eivät minua ja lapsiani juurikaan hoitaneet. Minulla ja lapsillani sen sijaan oli ilo ja kunnia jossakin määrin auttaa heitä ja vieläkin hoitaa heidän hautojaan.

Toivon tukea ja apua niille, jotka eivät itse pysty itseään auttamaan, ja muille auttavaista ja reipasta asennetta. "On arkea elomme tää", ja kukapa kieltäytyisi elämästään?

mummuksi kirjoitti:

Kyseistä termiä ei löydy ainakaan Kielitoimiston sanakirjasta.

Helsingin yliopiston Sukupolvien ketju -tutkimushankkeessa on käynyt ilmi, että nykyään isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin aikaisemmin.

Lue lisää

Totta ainakin omalla kohdallani, sillä olen syntynyt -55 ja sisaruksia mulla 3 nuorempaa. Toinen mammani sanoi äidilleni (miniälleen) että vauvoja en sitten hoida ja toinen mamma asui kauempana.
Hyvät ja lämpimät välit kuitenkin oli meillä lapsilla kumpaankin mammaan. Toisen tosin vei sairaus ollessani 9v.
Kun itse sain lapsia en olettanutkaan että äitini tai anoppini olisi heitä hoitanut olinhan lasteni äiti jolla päävastuu kuului mieheni lisäksi.
Anoppi kuitenkin joskus otti esikoistamme yökylään ja nuorimmat olivat silloin kotona.
Äitini teki kaksivuorotyötä ja oli lasten kanssa sen aikaa kun kävin aamupäivällä asioilla joskus kerran kk tunnin pari.
Isompana n. 8 vuodesta ylöspäin lapset halusivat itse anopille ja ne olivat mieluisia yökyläreissuja puolin ja toisin. Anoppi oli silloin jo eläkkeellä ja terve.
Nyt itse jo mummina olen yrittänyt helpottaa lasteni elämää ottamalla joskus heidän lapsiaan yökylään ja hoitoonkin. Samalla olen saanut tutustua heihin ja luoda ihmissuhdetta :)
Aina en kuitenkaan jaksa vaikka halua olisi, koska sairastan ja olen sen tähden jo eläkkeellä. Onneksi tyttäreni ja miniäni ymmärtävät sen.
Nyt kuitenkin tiedostan sen että olisin tarvinnut silloin lasten ollessa pieniä hiukan vapaata ja joskus nukkua yön rauhassa koska nykyinen terveydentilani on seurausta uupumisesta jota kerääntyi lasten sairastellessa ja valvottaessa paljon.
Kuitenkin tekisin varmaan saman valinnan, eli pyrkisin hoitamaan omat lapset itse. Sitä en kadu. Ymmärrän myös niitä isovanhempia jotka eivät vain yksinkertaisesti jaksa usein pienokaisia ottaa luokseen vaikka heitä rakastavatkin.
Tärkeintä olisi perheiden kyläily toisissaan, isovanhemmat lapsiensa luona ja lapsiperhe isovanhempien luona.

Sinulle nimimerkki "Vielä vastaus"
joka toivot, että oma avunantosi lapsille ja lapsenlapsille poikisi lahjoja takaisinpäin ja voisit saada tukea ja apua vanhuudenpäivillä, niin erehdyt pahasti.

Useat iäkkäät ovat tehneet palveluksia aikuisille lapsilleen olettaen, että lapset maksavat tulevaisuudessa takaisin "lainansa".
Ei se mene niin!

Annetut palvelut ja lastenhoidot tuppaavat vuosien myötä unohtumaan.
Kun mummu on hoitanut lapsenlasta tämän ollessa 0-10 vuotias, niin sen jälkeen hoitotarve alkaa harveta. Teini-ikäinen ei enää tarvitse mummon hoitoa.

Aika vierii, lapsenlapsi on parikymppinen. Ei hän muistele lapsuusvuosiaan kuin aniharvoin. Samoin aika haalistaa ja kadottaa suurimman osan muistoista, jotka koskevat mummon antamaa apua.

Vuodet vierivät, mummoa tarvitaan entistä vähemmän. Piipahdetaan mummon luona... nähdään että tämä on väsynyt....
Mutta väsynyt, vanhettunut, ajan hermolta tippunut ihminen ei keksi mielenkiintoista puheenaihetta. Keskustelut alkavat kutistua ja tyrehtyä, mummo alkaa elää vanhoissa ajoissa, joihin nuoremmilla ei ole antaa vastakaikua.
Käynnit muuttuvat velvollisuuksiksi, kun mummo tarvitsee kaikenlaista apua.
Mummon lapsilla ja lapsenlapsilla omat kodit hoidettavina. Mummon lapsetkin saavat ensimmäiset lapsenlapset. Aika ei tahdo riittää enää mummolle, kun lapsenlapsetkin tarvitsevat hoitajaa.

Mummo jätetään yhä enemmän yksin... yksinäisyys tuo sairauksia. Mummo on tässä vaiheessa todella avun tarpeessa, jota kunta alkaa pikkuhiljaa järjestellä...
omaiset poistuvat takavasemmalle. Siinä vaiheessa kun mummo siirtyy pitkäaikaissairaanhoidon osastolle.
Omaiset vieraantuvat mummosta, josta on vain raamit enää jäljellä.

Liina Anniina kirjoitti:

Sinulle nimimerkki "Vielä vastaus"
joka toivot, että oma avunantosi lapsille ja lapsenlapsille poikisi lahjoja takaisinpäin ja voisit saada tukea ja apua vanhuudenpäivillä, niin erehdyt pahasti.

Useat iäkkäät ovat tehneet palveluksia aikuisille lapsilleen olettaen, että lapset maksavat tulevaisuudessa takaisin "lainansa".
Ei se mene niin!

Annetut palvelut ja lastenhoidot tuppaavat vuosien myötä unohtumaan.
Kun mummu on hoitanut lapsenlasta tämän ollessa 0-10 vuotias, niin sen jälkeen hoitotarve alkaa harveta. Teini-ikäinen ei enää tarvitse mummon hoitoa.

Aika vierii, lapsenlapsi on parikymppinen. Ei hän muistele lapsuusvuosiaan kuin aniharvoin. Samoin aika haalistaa ja kadottaa suurimman osan muistoista, jotka koskevat mummon antamaa apua.

Vuodet vierivät, mummoa tarvitaan entistä vähemmän. Piipahdetaan mummon luona... nähdään että tämä on väsynyt....
Mutta väsynyt, vanhettunut, ajan hermolta tippunut ihminen ei keksi mielenkiintoista puheenaihetta. Keskustelut alkavat kutistua ja tyrehtyä, mummo alkaa elää vanhoissa ajoissa, joihin nuoremmilla ei ole antaa vastakaikua.
Käynnit muuttuvat velvollisuuksiksi, kun mummo tarvitsee kaikenlaista apua.
Mummon lapsilla ja lapsenlapsilla omat kodit hoidettavina. Mummon lapsetkin saavat ensimmäiset lapsenlapset. Aika ei tahdo riittää enää mummolle, kun lapsenlapsetkin tarvitsevat hoitajaa.

Mummo jätetään yhä enemmän yksin... yksinäisyys tuo sairauksia. Mummo on tässä vaiheessa todella avun tarpeessa, jota kunta alkaa pikkuhiljaa järjestellä...
omaiset poistuvat takavasemmalle. Siinä vaiheessa kun mummo siirtyy pitkäaikaissairaanhoidon osastolle.
Omaiset vieraantuvat mummosta, josta on vain raamit enää jäljellä.

Lue lisää

Panepa merkille, Liina Anniina, että palstan kirjoittajien lupaus mummojen hoidosta annetaan lastenlasten puolesta. EI OMASTA puolesta. Itsellä ei ole tarkoitus hoitaa ikääntyviä vanhempia, sillä sen homman hoitakoot lapsenlapset, jotka ovat mummojen hoivissa olleet. Velka on heidän.

Niin se menee.
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä. Se homma jätetään lapsenlapsille.

On myös merkille pantavaa, että pikkulasten vanhemmat tietävät mummojen velvollisuudet, itsekkyydet ja tunteettomuuden.
Terävänäköisiä ihmisiä, jotka eivät huomaa katsoa omia lapsiaan ja nähdä, kaipaavatko lapset todellakin juuri mummon hoivaa. Eivätkö he kaipaakaan omia vanhempiaan?

Kuinka kovasydämisiä nämä vanhemmat ovat, kun heillä on kyky viedä lapset pois kotoa että pääsevät viihteelle itse? Lapsi on päivittäin poissa kotoa kauemman aikaa kuin hoivaava vanhempi, joka vie ensin lapsen päiväkotiin ja työnsä päätyttyä hakee lapsensa taas pois. 10 tunnin työpäivä ei pikkulapsella ole ollenkaan harvinainen. Ja sittenhän ei saa olla kotona edes viikonloppuna, paitsi silloin, kun mummo osoittaa itsekkyyttään ja kieltäytyy huoltohugista!

Tai sitten mummo on ottanutkin serkut hoiviinsa ihan ilkeyttään.
Katkerat vanhemmat joutuvat olemaan lapsensa kanssa kaksi vuorokautta putkeen!

Kuka hoitaa? kirjoitti:

Panepa merkille, Liina Anniina, että palstan kirjoittajien lupaus mummojen hoidosta annetaan lastenlasten puolesta. EI OMASTA puolesta. Itsellä ei ole tarkoitus hoitaa ikääntyviä vanhempia, sillä sen homman hoitakoot lapsenlapset, jotka ovat mummojen hoivissa olleet. Velka on heidän.

Niin se menee.
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä. Se homma jätetään lapsenlapsille.

On myös merkille pantavaa, että pikkulasten vanhemmat tietävät mummojen velvollisuudet, itsekkyydet ja tunteettomuuden.
Terävänäköisiä ihmisiä, jotka eivät huomaa katsoa omia lapsiaan ja nähdä, kaipaavatko lapset todellakin juuri mummon hoivaa. Eivätkö he kaipaakaan omia vanhempiaan?

Kuinka kovasydämisiä nämä vanhemmat ovat, kun heillä on kyky viedä lapset pois kotoa että pääsevät viihteelle itse? Lapsi on päivittäin poissa kotoa kauemman aikaa kuin hoivaava vanhempi, joka vie ensin lapsen päiväkotiin ja työnsä päätyttyä hakee lapsensa taas pois. 10 tunnin työpäivä ei pikkulapsella ole ollenkaan harvinainen. Ja sittenhän ei saa olla kotona edes viikonloppuna, paitsi silloin, kun mummo osoittaa itsekkyyttään ja kieltäytyy huoltohugista!

Tai sitten mummo on ottanutkin serkut hoiviinsa ihan ilkeyttään.
Katkerat vanhemmat joutuvat olemaan lapsensa kanssa kaksi vuorokautta putkeen!

Lue lisää

Jos huomasit, niin ed. kirjoitukseni oli tarkoitettu nimimerkille " Vielä vastaus".

Kyseinen NIMIMERKKI oli sitä mieltä, että mummon avunanto poimii vastapalvelua.
Minä kirjoitin vain mitä TODELLISUUDESSA tapahtuu mummoille, jotka vastapalvelun toiveessa hoitavat lapsenlapsiaan.
Ja TODELLISUUDESSA tapahtuu niin, että vihon viimeeksi lapsenlapset hoitavat mummonsa.
Eli eivät hoida.

Hyvä kun muistavat jouluna, mutta juhannuksena ei ollenkaan.
Näin se menee, ja olen sen itse nähnyt niin tuhottoman monesti sivusta seuraten.

Kun mummo alkaa mennä siihen vaiheeseen, että tolkku toimii katkonaisesti, jalat eivät pelaa ja rollaattorin pyörät narisee, niin ei siellä tungosta ole mummoa avustelemassa.
Yleensä se on joku ihan sivututtu tai seurakuntaystävä, joka käy kun muistaa kaffeevierailuilla.
Yhteiskunnan syliin nämä mummot kaatuvat, ja kaadetaan...

ja on ymmärrettävää, että lapsenlapset ovat kypsymättömiä tajutakseen vanhuksen tarpeet.
Monellako olisi edes tilaa asunnossaan ottaa rapistuva mummo kotiinsa hoidettavaksi?

Todella poikkeus on sellainen nuori, joka alkaisi säännöllisesti suihkuttelemaan, käymään kaupassa ja siivoilemaan vanhukselle.

Joten tää oli kirjoitukseni pointti, että on ihan turha sillä mentaliteetilla mummojen hoivata lapsenlapsiaan, että voisivat velkoa myöhemmin.
Jos ja kun mummo hoitaa ne lapsensa lapset, niin tehköön sillä ajatuksella, että se tosiaan on PYYTEETÖN LAHJA.

Kaunis ajatuksena, että nuorten pitää mummonsa hoitaa hautaan, mutta käytäntö on toista.
Ihminen on raadollinen. Ja nuorten ón hoidettava omat lapsensa, mutta vaatimalla vaatia mummoja lapsenhoitoon on väärin.

Jos mummo tekee sen pyyteettömästi iloisella sopimuksella, niin okei!
Se perustuu vapaaehtoisuteen.

Ja jos joku velvoittaa, syyttää ja vaatii mummoa lapsenhoitajaksi, niin hoitakoon sitten mummonkin kunnialla sairaudesta hautaan asti.

Liina Anniina kirjoitti:

Jos huomasit, niin ed. kirjoitukseni oli tarkoitettu nimimerkille " Vielä vastaus".

Kyseinen NIMIMERKKI oli sitä mieltä, että mummon avunanto poimii vastapalvelua.
Minä kirjoitin vain mitä TODELLISUUDESSA tapahtuu mummoille, jotka vastapalvelun toiveessa hoitavat lapsenlapsiaan.
Ja TODELLISUUDESSA tapahtuu niin, että vihon viimeeksi lapsenlapset hoitavat mummonsa.
Eli eivät hoida.

Hyvä kun muistavat jouluna, mutta juhannuksena ei ollenkaan.
Näin se menee, ja olen sen itse nähnyt niin tuhottoman monesti sivusta seuraten.

Kun mummo alkaa mennä siihen vaiheeseen, että tolkku toimii katkonaisesti, jalat eivät pelaa ja rollaattorin pyörät narisee, niin ei siellä tungosta ole mummoa avustelemassa.
Yleensä se on joku ihan sivututtu tai seurakuntaystävä, joka käy kun muistaa kaffeevierailuilla.
Yhteiskunnan syliin nämä mummot kaatuvat, ja kaadetaan...

ja on ymmärrettävää, että lapsenlapset ovat kypsymättömiä tajutakseen vanhuksen tarpeet.
Monellako olisi edes tilaa asunnossaan ottaa rapistuva mummo kotiinsa hoidettavaksi?

Todella poikkeus on sellainen nuori, joka alkaisi säännöllisesti suihkuttelemaan, käymään kaupassa ja siivoilemaan vanhukselle.

Joten tää oli kirjoitukseni pointti, että on ihan turha sillä mentaliteetilla mummojen hoivata lapsenlapsiaan, että voisivat velkoa myöhemmin.
Jos ja kun mummo hoitaa ne lapsensa lapset, niin tehköön sillä ajatuksella, että se tosiaan on PYYTEETÖN LAHJA.

Kaunis ajatuksena, että nuorten pitää mummonsa hoitaa hautaan, mutta käytäntö on toista.
Ihminen on raadollinen. Ja nuorten ón hoidettava omat lapsensa, mutta vaatimalla vaatia mummoja lapsenhoitoon on väärin.

Jos mummo tekee sen pyyteettömästi iloisella sopimuksella, niin okei!
Se perustuu vapaaehtoisuteen.

Ja jos joku velvoittaa, syyttää ja vaatii mummoa lapsenhoitajaksi, niin hoitakoon sitten mummonkin kunnialla sairaudesta hautaan asti.

Lue lisää

Olen siis aivan samaa miekltä kanssasi Liina Anniina, jatkoin vain sinun kirjoitukseesi omia ajatuksiani, jotka kulkevat hyvin samoja ratoja.
Ymmärsit väärin, jos arvelet, että halusin jotenkin tyrmätä mielipiteesi.
Olemme aivan samaa mieltä.

Liina Anniina kirjoitti:

Sinulle nimimerkki "Vielä vastaus"
joka toivot, että oma avunantosi lapsille ja lapsenlapsille poikisi lahjoja takaisinpäin ja voisit saada tukea ja apua vanhuudenpäivillä, niin erehdyt pahasti.

Useat iäkkäät ovat tehneet palveluksia aikuisille lapsilleen olettaen, että lapset maksavat tulevaisuudessa takaisin "lainansa".
Ei se mene niin!

Annetut palvelut ja lastenhoidot tuppaavat vuosien myötä unohtumaan.
Kun mummu on hoitanut lapsenlasta tämän ollessa 0-10 vuotias, niin sen jälkeen hoitotarve alkaa harveta. Teini-ikäinen ei enää tarvitse mummon hoitoa.

Aika vierii, lapsenlapsi on parikymppinen. Ei hän muistele lapsuusvuosiaan kuin aniharvoin. Samoin aika haalistaa ja kadottaa suurimman osan muistoista, jotka koskevat mummon antamaa apua.

Vuodet vierivät, mummoa tarvitaan entistä vähemmän. Piipahdetaan mummon luona... nähdään että tämä on väsynyt....
Mutta väsynyt, vanhettunut, ajan hermolta tippunut ihminen ei keksi mielenkiintoista puheenaihetta. Keskustelut alkavat kutistua ja tyrehtyä, mummo alkaa elää vanhoissa ajoissa, joihin nuoremmilla ei ole antaa vastakaikua.
Käynnit muuttuvat velvollisuuksiksi, kun mummo tarvitsee kaikenlaista apua.
Mummon lapsilla ja lapsenlapsilla omat kodit hoidettavina. Mummon lapsetkin saavat ensimmäiset lapsenlapset. Aika ei tahdo riittää enää mummolle, kun lapsenlapsetkin tarvitsevat hoitajaa.

Mummo jätetään yhä enemmän yksin... yksinäisyys tuo sairauksia. Mummo on tässä vaiheessa todella avun tarpeessa, jota kunta alkaa pikkuhiljaa järjestellä...
omaiset poistuvat takavasemmalle. Siinä vaiheessa kun mummo siirtyy pitkäaikaissairaanhoidon osastolle.
Omaiset vieraantuvat mummosta, josta on vain raamit enää jäljellä.

Lue lisää

Niin kirjoittaja taisi viitata mummun omiin lapsiin, ei lapsenlapsiin. Omat lapset varmaan muistavat kuitenkin että heidän oma äitinsä auttoi heidän lastensa hoitamisessa toisinaan, ja saattavat vastavuoroisesti auttaa omaa äitiään tämän vanhemmilla päivillä arkiaskareissa toisinaan kun siihen alkaa tulla tarvetta.

Kyllä myöntää täytyy että omalla kohdalla menee juuri niin että mummo joka pienenä joskus hoiti minua, ei ole enää niin läheinen kuin lapsena, mutta kyllä äitini edelleen pitää aktiivisesti yhteyttä mummoon, nimenomaan painottaen minullekin sitä että arvostaa sitä apua jota mummolta silloin kiireisinä vuosina sai.

Kuka hoitaa? kirjoitti:

Olen siis aivan samaa miekltä kanssasi Liina Anniina, jatkoin vain sinun kirjoitukseesi omia ajatuksiani, jotka kulkevat hyvin samoja ratoja.
Ymmärsit väärin, jos arvelet, että halusin jotenkin tyrmätä mielipiteesi.
Olemme aivan samaa mieltä.

Lue lisää

:) Anteeksi, se taisinkin olla sitten minä itse joka en tajunnut. No niin, samoilla linjoilla ollaan. Hyvää kesää sinulle! :)

Mikset pyydä kotiin kummitätiä tai naapuri teini-ikäistä tyttöä? Miksi sinun on parin tunnin vuoksi vietävä lapsesi pois kotoa?
Nukkuvasta lapsesta ei paljon vaivaa ole, ja voihan se lähellä asuva mummokin tulla kotiinne siksi aikaa. Miksi lapsi/lapset pitää aina karkoittaa pois kotoa?

Ihmetellään, miksi isovanhemmat eivät ymmärrä nuorten vanhempien tarvetta olla kahden iltaa istumassa. Totta kai he ymmärtävät, mutta moni haluaa kuitenkin elää omaa elämäänsä omissa ympyröissään, Helpompaa on tulla lapsen kotiin ja olla siellä lapsen/lasten kanssa. Palata omaan rauhaansa, kun vanhemmat tulevat virkistäytyneinä kotiin.

Onko se vaikea ymmärtää?

Tietysti ymmärtää kirjoitti:

Mikset pyydä kotiin kummitätiä tai naapuri teini-ikäistä tyttöä? Miksi sinun on parin tunnin vuoksi vietävä lapsesi pois kotoa?
Nukkuvasta lapsesta ei paljon vaivaa ole, ja voihan se lähellä asuva mummokin tulla kotiinne siksi aikaa. Miksi lapsi/lapset pitää aina karkoittaa pois kotoa?

Ihmetellään, miksi isovanhemmat eivät ymmärrä nuorten vanhempien tarvetta olla kahden iltaa istumassa. Totta kai he ymmärtävät, mutta moni haluaa kuitenkin elää omaa elämäänsä omissa ympyröissään, Helpompaa on tulla lapsen kotiin ja olla siellä lapsen/lasten kanssa. Palata omaan rauhaansa, kun vanhemmat tulevat virkistäytyneinä kotiin.

Onko se vaikea ymmärtää?

Lue lisää

Jospa ei ole kummitätiä, vaan setiä ja sedät asuu muualla. Enkä minä ainakaan luottaisi lastani minkään naapurin teinitytön hoitoon kuten oman mummon joka taatusti pitää lasta silmäteränään.
Ei oikeasti luulisi olevan noin vaikea käsittää että joku satunnainen ilta tai päivä silloin tällöin ei voi isovanhempia niin rasittaa. Varjelkoon... minä ainakin haluan tuntea lapsenlapseni ja olla osa hänen elämäänsä. Sehän on vain etuoikeus että saa heidät.

mummukka. kirjoitti:

Jospa ei ole kummitätiä, vaan setiä ja sedät asuu muualla. Enkä minä ainakaan luottaisi lastani minkään naapurin teinitytön hoitoon kuten oman mummon joka taatusti pitää lasta silmäteränään.
Ei oikeasti luulisi olevan noin vaikea käsittää että joku satunnainen ilta tai päivä silloin tällöin ei voi isovanhempia niin rasittaa. Varjelkoon... minä ainakin haluan tuntea lapsenlapseni ja olla osa hänen elämäänsä. Sehän on vain etuoikeus että saa heidät.

Lue lisää

Kunhan et sitten odota vastapalveklusta 20 v.päästä.

mummukka. kirjoitti:

Jospa ei ole kummitätiä, vaan setiä ja sedät asuu muualla. Enkä minä ainakaan luottaisi lastani minkään naapurin teinitytön hoitoon kuten oman mummon joka taatusti pitää lasta silmäteränään.
Ei oikeasti luulisi olevan noin vaikea käsittää että joku satunnainen ilta tai päivä silloin tällöin ei voi isovanhempia niin rasittaa. Varjelkoon... minä ainakin haluan tuntea lapsenlapseni ja olla osa hänen elämäänsä. Sehän on vain etuoikeus että saa heidät.

Lue lisää

Kyllä setäkin pystyy lasta hoitamaan. Ja voi kai mummokin asua muualla.
Monet mummot (ja vaarit ja sedät ja tädit) pitävät lasta silmäteränään. Mutta mummolla on jo ikää, hänen reaktiokykynsä on heikentynyt, samoin ehkä näkö ja kuulo. Häntä saattaa väsyttää, huimata, kolottaa, masentaa. Hän saa sairauskohtauksen paljon todennäköisemmin kuin naapurin teinityttö. Tiedänpä aivan lähipiiristä tapauksen, jolloin äiti palasi kotiin ja löysi lapsia vahtimaan jääneen mummon tajuttomana lattialta ja lapset ympärillä ihmettelemässä. Jaksaako mummo kanniskella itkevää lasta, juosta perässä ja vahtia koko ajan? Jaksaako nostella syöttötuoliin, pinnasänkyyn tai hoitopöydälle ja pidellä altaan yläpuolella pyllynpesun ajan? Entä kuinka tehokkaasti hän pystyy toimimaan hätätilanteissa?
Muisti heikentyy myös iän myötä. Muistaako mummo varmasti sulkea ikkunat, korjata vaaralliset esineet ja aineet pois lapsen ulottuvilta, sammuttaa keittolevyt, suojata pistorasiat yms. mitä ei joudu joka päivä tekemään?
Entä kun vanhemmat tulevat kotiin? Jos lapsi on ollut mummon luona, alkaa mummolla jälkien siivous. Tai jos mummo on ollut lapsen kotona, hän joutuu lähtemään yön selkään kotiaan kohti. Kyllä sellainen rasittaa ikäihmistä.
Nykyään synnyttäjien keski-ikä nousee. Se merkitsee sitä, että myös isovanhemmat ovat entistä vanhempia ja huonokuntoisempia.
Minusta on turvallisinta ja kohtuullista, että isovanhemmat saavat nauttia lastenlastensa seurasta lasten vanhempien ollessa paikalla, tai sitten niin, että molemmat isovanhemmat ovat paikalla.

mummukka. kirjoitti:

Jospa ei ole kummitätiä, vaan setiä ja sedät asuu muualla. Enkä minä ainakaan luottaisi lastani minkään naapurin teinitytön hoitoon kuten oman mummon joka taatusti pitää lasta silmäteränään.
Ei oikeasti luulisi olevan noin vaikea käsittää että joku satunnainen ilta tai päivä silloin tällöin ei voi isovanhempia niin rasittaa. Varjelkoon... minä ainakin haluan tuntea lapsenlapseni ja olla osa hänen elämäänsä. Sehän on vain etuoikeus että saa heidät.

Lue lisää

On siis vain yhdenlainen oikea mummo. Kuka tahansa joutuukin isovanhemmaksi, niin hän muuttuu robotin lailla juuri samanlaiseksi kuin kaikki maailman muutkin isoäidt. Mummous on tahtotila.

Isoäidin pitää lukea kaikki nämä vuodatukset ja ymmärtää, millaiseksi hänen on muututtava, kun ensimäinen lapsnlapsi syntyy. Ollakseen aito mummu pitää olla aina valmis kuin Melperi sotaan. Tai partiotyttö.

Paha on, jos mummu itse on vielä työelämässä, tai hänellä on omiakin lapsia vielä, mutta jos hän rakastaa perheellisiä lapsiaan ja lapsenlapsiaan erityisesti, riittää häneltä aina aikaa työpäivän päälle, sillä lapsen vanhemmat väsyvät työssään. Isoäiti ei tietenkään väsy, hänhän on se mummu.
Lapsen vanhemmat tarvitsevat viikonlopun itseään varten, ja oikealla tavalla mummoutunut isoäiti ottaa lapsen, mieluummin useammankin, luokseen viikonlopuksi, että rasittuneet vanhemmat saavat käydä keskenään syömässä ja ylläpitää aviosuhdettaan häiriintymättä.

Oikealla tavalla rooliinsa paneutunut isoäiti muuttuu mummuksi, jollaisia palstalla peräänkuulutetaan.
Tosin harva kirjoittajaminiä kertoo onnistuneesta mummoutumisesta, mutta kaikki ovat vakuuttuneita siitä, että oikea mummous on hyvin yleinen ominaisuus lähes kaikkien muiden isovanhemmilla, paitsi palstalaisilla itsellään.

Oikeat mummut sen sijaan kilvan kirjoittavat mummoudestaan ja mummotehtävistään. He katsovat nenänsä vartta pitkin niitä isoäitejä, joille mummoutuminen ei ole onnistunut. Isoäidiksi jääneet hävetkööt ja yrittäkööt lujemmin. - Kun oikein yrittää, jokainen isoäiti voi pusertautua siihen mummouden muottiin, joka kelpaa lapsille ja lapsenlapsille. Se on vain itsestä kiinni.

Tsemppiä, isoäidit kirjoitti:

On siis vain yhdenlainen oikea mummo. Kuka tahansa joutuukin isovanhemmaksi, niin hän muuttuu robotin lailla juuri samanlaiseksi kuin kaikki maailman muutkin isoäidt. Mummous on tahtotila.

Isoäidin pitää lukea kaikki nämä vuodatukset ja ymmärtää, millaiseksi hänen on muututtava, kun ensimäinen lapsnlapsi syntyy. Ollakseen aito mummu pitää olla aina valmis kuin Melperi sotaan. Tai partiotyttö.

Paha on, jos mummu itse on vielä työelämässä, tai hänellä on omiakin lapsia vielä, mutta jos hän rakastaa perheellisiä lapsiaan ja lapsenlapsiaan erityisesti, riittää häneltä aina aikaa työpäivän päälle, sillä lapsen vanhemmat väsyvät työssään. Isoäiti ei tietenkään väsy, hänhän on se mummu.
Lapsen vanhemmat tarvitsevat viikonlopun itseään varten, ja oikealla tavalla mummoutunut isoäiti ottaa lapsen, mieluummin useammankin, luokseen viikonlopuksi, että rasittuneet vanhemmat saavat käydä keskenään syömässä ja ylläpitää aviosuhdettaan häiriintymättä.

Oikealla tavalla rooliinsa paneutunut isoäiti muuttuu mummuksi, jollaisia palstalla peräänkuulutetaan.
Tosin harva kirjoittajaminiä kertoo onnistuneesta mummoutumisesta, mutta kaikki ovat vakuuttuneita siitä, että oikea mummous on hyvin yleinen ominaisuus lähes kaikkien muiden isovanhemmilla, paitsi palstalaisilla itsellään.

Oikeat mummut sen sijaan kilvan kirjoittavat mummoudestaan ja mummotehtävistään. He katsovat nenänsä vartta pitkin niitä isoäitejä, joille mummoutuminen ei ole onnistunut. Isoäidiksi jääneet hävetkööt ja yrittäkööt lujemmin. - Kun oikein yrittää, jokainen isoäiti voi pusertautua siihen mummouden muottiin, joka kelpaa lapsille ja lapsenlapsille. Se on vain itsestä kiinni.

Lue lisää

Voi herranjesta, kuka sanoi että mummu ei saisi väsyä töissä? Mutta kai vähän eri asia väsyä jos lapset on töiden jälkeen JOKA PÄIVÄ kotona, tai - kuten joilla isovanhemmilla - 1-2 iltapäivänä kuukaudessa töiden jälkeen. Minusta on eroa 1-2 päivässä verrattuna 30 päivään, tai 20 arkipäivään, kuukaudessa...

Tietty vanhemmat nyt väsyvät vähän erilailla kuin mummu, jos elämä on työtä 24/7 kun töiden jälkeenkin on joka ikinen päivä lapset itsellä, siihen lomat päälle lasten kanssa niin että tuntiakaan ei mene ilman lapsia, ja hyvässä lykyssä vielä yöt.

Ei mummun tarvitse jaksaa, mutta ihmettelenkin miksei joku voi ja halua jaksaa paria iltaa kuukaudessa, vaikka sitten viikonloppuiltaa (tai päivää). Ei kai se nyt ole elämästä paljon vaadittu? Mutta kaikista ei ole isovanhemmiksi. Ei aidoiksi, välittäviksi, läsnäoleviksi, lasten elämässä mukana oleviksi isovanhemmiksi, jotka todella tuntevat lastenlapsensa.

Logiikka hukassa? kirjoitti:

Voi herranjesta, kuka sanoi että mummu ei saisi väsyä töissä? Mutta kai vähän eri asia väsyä jos lapset on töiden jälkeen JOKA PÄIVÄ kotona, tai - kuten joilla isovanhemmilla - 1-2 iltapäivänä kuukaudessa töiden jälkeen. Minusta on eroa 1-2 päivässä verrattuna 30 päivään, tai 20 arkipäivään, kuukaudessa...

Tietty vanhemmat nyt väsyvät vähän erilailla kuin mummu, jos elämä on työtä 24/7 kun töiden jälkeenkin on joka ikinen päivä lapset itsellä, siihen lomat päälle lasten kanssa niin että tuntiakaan ei mene ilman lapsia, ja hyvässä lykyssä vielä yöt.

Ei mummun tarvitse jaksaa, mutta ihmettelenkin miksei joku voi ja halua jaksaa paria iltaa kuukaudessa, vaikka sitten viikonloppuiltaa (tai päivää). Ei kai se nyt ole elämästä paljon vaadittu? Mutta kaikista ei ole isovanhemmiksi. Ei aidoiksi, välittäviksi, läsnäoleviksi, lasten elämässä mukana oleviksi isovanhemmiksi, jotka todella tuntevat lastenlapsensa.

Lue lisää

Tässä mietin että jos lapset ovat tyytymättömiä isovanhempien rooliin ja isovanhemmat tyytymättömiä siihen rooliin jota heiltä toivottaisiin, eikö silloin löydy jotain välimuotoa niin että kaikki olisivat tyytyväisiä? Tässä on kyse siitä, että kumpikaan osapuoli ei halua joustaa. Eivät isovanhemmat, että olisivat vaikka hitusen sitä isovanhempaa, hoitaisivat JOSKUS (ei joka viikonloppu tai viikko). Vanhemmat taas joustaisivat arvostamalla tuota joskus hoitamista, jota esim 1-2 kertaa kuukaudessa. Mutta kyse itsellä ainakin siitä, että isovanhemmat eivät halua ainakaan meillä joustaa, pätkääkään. Heillä on mielestään oikeus olla hoitamatta, ja pitäkööt he mielipiteensä ja me olemme tyytymättömiä, mikäs siinä. Elämä jatkuu emmekä esitä vaatimuksia isovanhemmille. Tyytyväisiä äiti-lapsi-suhteeseen ja mummu-lapsenlapsi-suhteeseen minun ei silti tarvitse olla. Omille tuntemuksilleni en voi mitään. Jatkan elämääni, johon ei mummu kuulu.

Kompromissi ei mahdo kirjoitti:

Tässä mietin että jos lapset ovat tyytymättömiä isovanhempien rooliin ja isovanhemmat tyytymättömiä siihen rooliin jota heiltä toivottaisiin, eikö silloin löydy jotain välimuotoa niin että kaikki olisivat tyytyväisiä? Tässä on kyse siitä, että kumpikaan osapuoli ei halua joustaa. Eivät isovanhemmat, että olisivat vaikka hitusen sitä isovanhempaa, hoitaisivat JOSKUS (ei joka viikonloppu tai viikko). Vanhemmat taas joustaisivat arvostamalla tuota joskus hoitamista, jota esim 1-2 kertaa kuukaudessa. Mutta kyse itsellä ainakin siitä, että isovanhemmat eivät halua ainakaan meillä joustaa, pätkääkään. Heillä on mielestään oikeus olla hoitamatta, ja pitäkööt he mielipiteensä ja me olemme tyytymättömiä, mikäs siinä. Elämä jatkuu emmekä esitä vaatimuksia isovanhemmille. Tyytyväisiä äiti-lapsi-suhteeseen ja mummu-lapsenlapsi-suhteeseen minun ei silti tarvitse olla. Omille tuntemuksilleni en voi mitään. Jatkan elämääni, johon ei mummu kuulu.

Lue lisää

". Eivät isovanhemmat, että olisivat vaikka hitusen sitä isovanhempaa, hoitaisivat JOSKUS (ei joka viikonloppu tai viikko). Vanhemmat taas joustaisivat arvostamalla tuota joskus hoitamista, jota esim 1-2 kertaa kuukaudessa. "

Jos isovanhemmilla on vaikka 2 tai 3 lasta, heillä jokaisella jälkikasvua ja niinollen hoitotarvetta, tarkoittaa se sitä että isovanhemmilla on joka ikinen vkl lapsenlapsia hoidossa.
Eikö todellakaan mene perille ettei väsyneitä vanhempia ihmisiä pidä rasittaa loppuun! Helläkin on oltava oikeus vapaa-aikaan.

Ymmärtäisin vielä n 1-2 kertaa puolessavuodessa tai vuodessa, mutta että oikein 1-2kertaa kuussa... eli vähintään joka toinen vkl. En ollenkaan ihmettele että isovanhemmat ovat kohteliaasti viheltäneet pelin poikki.

liika on liikaa kirjoitti:

". Eivät isovanhemmat, että olisivat vaikka hitusen sitä isovanhempaa, hoitaisivat JOSKUS (ei joka viikonloppu tai viikko). Vanhemmat taas joustaisivat arvostamalla tuota joskus hoitamista, jota esim 1-2 kertaa kuukaudessa. "

Jos isovanhemmilla on vaikka 2 tai 3 lasta, heillä jokaisella jälkikasvua ja niinollen hoitotarvetta, tarkoittaa se sitä että isovanhemmilla on joka ikinen vkl lapsenlapsia hoidossa.
Eikö todellakaan mene perille ettei väsyneitä vanhempia ihmisiä pidä rasittaa loppuun! Helläkin on oltava oikeus vapaa-aikaan.

Ymmärtäisin vielä n 1-2 kertaa puolessavuodessa tai vuodessa, mutta että oikein 1-2kertaa kuussa... eli vähintään joka toinen vkl. En ollenkaan ihmettele että isovanhemmat ovat kohteliaasti viheltäneet pelin poikki.

Lue lisää

Kiitos oikaisusta! Samaa mieltä, jos lapsenlapsia on monta, ei voi mitenkään vaatia 1-2 iltaa kuukaudessa kutakin lastenlasta kohti. Tarkoitin että jos isovanhempi 1-2 iltana kuukaudessa hoitaa jotain lastenlastaan, ja seuraavassa kuussa jotain toista, niin prosentuaalisesti 1-2 arki-iltaa ei ole kovin suuri aika koko kuukauden mittaisesta ajasta.

En haluaisi mitään tarkkoja aikamääriä ladella, pikemminkin niin että jokainen kykynsä mukaan. Mutta se että ei koskaan, tuntuu aika julmalta (niitä lastenlapsia kohtaan, vähän vanhempiakin kohtaan). Oma mielipide on se, että jos lapsenlapsi on hoidossa vuoden aikana 4-6 arki-iltana (tai vaikka 4-6 lauantaina), ei ole kovin suuri määrä edes, ottaen huomioon että vuodessa on 365 päivää, eli 359-361 päivää vuodesta on sellaisia, jolloin lapsenlapsi EI ole isovanhemmalla hoidossa, aika paljon vapaita arki-iltoja ja omaa aikaa siis... Jos lapsenlapsia olisi 6 ja jokainen heistä olisi erikseen isovanhemmalla hoidossa kukin eri kuukautena, tulisi hoitolauantaita 12 kappaletta. Vuoteen jää silloinkin 40 muuta "vapaata" lauantaita ja yhteensä 353 päivää, jolloin isovanhemman ei "täydy" hoitaa lastenlasta vaan voi viettää omaa aikaansa miten haluaa.

Niin tai näin, kenenkään ei mielestäni täydy hoitaa lastenlapsia, valinnanvapaus suotakoon kaikille ja siihen vanhempien on tyytyminen, mutta "joskus" hoitamisen ei luulisi rasittavan niin kovin, varsinkin jos kyse jo kouluikäisistä lapsista ja esim. yhdesä arki-illasta. Maksaisin aika paljon siitä ilosta, että pääsisin välillä hoitamaan suhdettani mieheeni ihan kahden kesken, pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa, mutta tällä hetkellä se ei onnistu kun lapset ovat vielä niin pieniä etten halua heitä vieraan lastenhoitajan hoiviin jättää, kouluiässä sitten... voimia kaikille vanhemmille - ja isovanhemmille!

Logiikka hukassa? kirjoitti:

Voi herranjesta, kuka sanoi että mummu ei saisi väsyä töissä? Mutta kai vähän eri asia väsyä jos lapset on töiden jälkeen JOKA PÄIVÄ kotona, tai - kuten joilla isovanhemmilla - 1-2 iltapäivänä kuukaudessa töiden jälkeen. Minusta on eroa 1-2 päivässä verrattuna 30 päivään, tai 20 arkipäivään, kuukaudessa...

Tietty vanhemmat nyt väsyvät vähän erilailla kuin mummu, jos elämä on työtä 24/7 kun töiden jälkeenkin on joka ikinen päivä lapset itsellä, siihen lomat päälle lasten kanssa niin että tuntiakaan ei mene ilman lapsia, ja hyvässä lykyssä vielä yöt.

Ei mummun tarvitse jaksaa, mutta ihmettelenkin miksei joku voi ja halua jaksaa paria iltaa kuukaudessa, vaikka sitten viikonloppuiltaa (tai päivää). Ei kai se nyt ole elämästä paljon vaadittu? Mutta kaikista ei ole isovanhemmiksi. Ei aidoiksi, välittäviksi, läsnäoleviksi, lasten elämässä mukana oleviksi isovanhemmiksi, jotka todella tuntevat lastenlapsensa.

Lue lisää

Logiikka hukassa.
Oliskohan nimimerkillä itsellään logiikka hukassa, kun hän ilmeisestii ihan tosissaan kertoo, että vanhempien pitää olla lapsiensa kanssa ympäri vuorokauden. Ja että siihen väsyy.

Onko nykyisin todellakin niin, että lapsia tekevät ihmiset eivät tiedä, että he sitoutuvat lapseensa 24/7 VUOSIKAUSIKSÌ?

Pitääkö ihan palstalle kirjoittaa, että ymmärrettäisiin, että vanhemmat väsyvät tähän tilanteeseen? Se pitää ymmärtää ennen raskautta. Kaikissa elämäntilanteissa on ylä- ja alamäkensä, sitä nimitetään elämäksi.

Lapsi on henkilö, persoona, tarpeineen ja voimavaroineen, samoin vanhempansa. Perhe on yksikkö, jossa nämä ihmiset toimivat ja elävät. Jos ei ole ketään tuttua lähipiirissä, niin vanhemmat hoitavat lapsiaan vuosikausia ilman hetkenkään lepoa hoivavelvollisuudesta, mutta se on vanhempien tehtävä. Ei siitä voi karata ja valittaa väsymystä. Tosi väsymyksen kaataessa käännytään terveydenhoidon puoleen ja saadaan ammattiapua.

Ihminen hoitaa lapsiaan, hyvin tai huonosti, mutta hoitaa. Ja jos laiminlyöntejä tapahtuu, vanhemmat vastaavat niistä, myös silloin, kun lapsia kohtaa jokin paha asia päivähoidossa, mummulla tai missä muualla tahansa. Vanhempien pitää voida selittää, miksi lapsi on ollut muiden käsissä ikävyyden sattuessa.

Ketään muuta ihmistä ei voi velvoittaa hoitamaan lapsia. Se on korvattava rahalla tai muuten, mutta kenenkään velvollisuus se ei ole ilman muuta. Vanhempien on.

Isovanhemmat ovat hoitaneet omat lapsensa. Ei ole seuraavan polven asia arvostella, miten he asian olivat aikanaan hoitaneet, sillä ajat ja tavat muuttuvat parin-kolmenkymmenen vuoden aikana.
Ikäihmiset ovat vanhentuneet jokaisessa ikäpolvessa ihan vuosi vuodelta, siitä ei mihinkään pääse. Nykypäivän ikäihmiset eivät enää tutise vanhuuttan ja pitele sydäntään, mutta he ovat ihan yhtä monen vuoden ikäsiä kuin edellisenkin polven mummut ja papat. Työelämän haasteet ovat kovat. Eläkeikää lähestyvillä ihmisillä väsymys voi olla ankaraa joka päivä. Turhaa sitä on vähätellä.

Ikää tulee. Se asia ei muutu mihinkään, vaikka kuinka vaadittaisiin ihan vain muutaman päivän hoitohugia lapsenlapsille per vuosi. (Esim. 8 lapsen viikonloput 2-3 kert vuodessa on noin joka toinen viikonloppu.)

Tsemppiä isoäidit kirjoitti:

Logiikka hukassa.
Oliskohan nimimerkillä itsellään logiikka hukassa, kun hän ilmeisestii ihan tosissaan kertoo, että vanhempien pitää olla lapsiensa kanssa ympäri vuorokauden. Ja että siihen väsyy.

Onko nykyisin todellakin niin, että lapsia tekevät ihmiset eivät tiedä, että he sitoutuvat lapseensa 24/7 VUOSIKAUSIKSÌ?

Pitääkö ihan palstalle kirjoittaa, että ymmärrettäisiin, että vanhemmat väsyvät tähän tilanteeseen? Se pitää ymmärtää ennen raskautta. Kaikissa elämäntilanteissa on ylä- ja alamäkensä, sitä nimitetään elämäksi.

Lapsi on henkilö, persoona, tarpeineen ja voimavaroineen, samoin vanhempansa. Perhe on yksikkö, jossa nämä ihmiset toimivat ja elävät. Jos ei ole ketään tuttua lähipiirissä, niin vanhemmat hoitavat lapsiaan vuosikausia ilman hetkenkään lepoa hoivavelvollisuudesta, mutta se on vanhempien tehtävä. Ei siitä voi karata ja valittaa väsymystä. Tosi väsymyksen kaataessa käännytään terveydenhoidon puoleen ja saadaan ammattiapua.

Ihminen hoitaa lapsiaan, hyvin tai huonosti, mutta hoitaa. Ja jos laiminlyöntejä tapahtuu, vanhemmat vastaavat niistä, myös silloin, kun lapsia kohtaa jokin paha asia päivähoidossa, mummulla tai missä muualla tahansa. Vanhempien pitää voida selittää, miksi lapsi on ollut muiden käsissä ikävyyden sattuessa.

Ketään muuta ihmistä ei voi velvoittaa hoitamaan lapsia. Se on korvattava rahalla tai muuten, mutta kenenkään velvollisuus se ei ole ilman muuta. Vanhempien on.

Isovanhemmat ovat hoitaneet omat lapsensa. Ei ole seuraavan polven asia arvostella, miten he asian olivat aikanaan hoitaneet, sillä ajat ja tavat muuttuvat parin-kolmenkymmenen vuoden aikana.
Ikäihmiset ovat vanhentuneet jokaisessa ikäpolvessa ihan vuosi vuodelta, siitä ei mihinkään pääse. Nykypäivän ikäihmiset eivät enää tutise vanhuuttan ja pitele sydäntään, mutta he ovat ihan yhtä monen vuoden ikäsiä kuin edellisenkin polven mummut ja papat. Työelämän haasteet ovat kovat. Eläkeikää lähestyvillä ihmisillä väsymys voi olla ankaraa joka päivä. Turhaa sitä on vähätellä.

Ikää tulee. Se asia ei muutu mihinkään, vaikka kuinka vaadittaisiin ihan vain muutaman päivän hoitohugia lapsenlapsille per vuosi. (Esim. 8 lapsen viikonloput 2-3 kert vuodessa on noin joka toinen viikonloppu.)

Lue lisää

Nii älytön keskustelu ettei viitis ees muuta kommentoida. Kuka laskee jotai hoitopäivien määrää. Jos ei vanhempaa kiinnosta et saako oma laps aikuisena vuoskymmeniin hetkeekään omaa aikaa kultansa kanssa ilman lapsia vaikka 2h kerran vuodessa ni mikäs siinä. Kuka rupee laskee? Jos on 8 lastenlasta ni osa varmaan samojen vanhempien? Sitä paitti kellä noin karsee määrä on kersojen kersoja oikeesti, en tiiä ketään! Varmaan samalla kertaa yhden vanhemman lapset tulis hoitoon ja jos suomes keskiarvoltaan alle 2 lasta per aikuinen nykysin, ja ennenkin se keskiarvo ollu 2 lasta, ni voi laskee et jos ne 2 lastenlasta ottaa kerran vuodes 1 päivänä 2h kylään et vanhemmat pääsee johki, ni tasan 2 päivänä menee 2h hoitamiseen. Mut onhan se selekeesti liikaa!

Höpölöpölöör?!? kirjoitti:

Nii älytön keskustelu ettei viitis ees muuta kommentoida. Kuka laskee jotai hoitopäivien määrää. Jos ei vanhempaa kiinnosta et saako oma laps aikuisena vuoskymmeniin hetkeekään omaa aikaa kultansa kanssa ilman lapsia vaikka 2h kerran vuodessa ni mikäs siinä. Kuka rupee laskee? Jos on 8 lastenlasta ni osa varmaan samojen vanhempien? Sitä paitti kellä noin karsee määrä on kersojen kersoja oikeesti, en tiiä ketään! Varmaan samalla kertaa yhden vanhemman lapset tulis hoitoon ja jos suomes keskiarvoltaan alle 2 lasta per aikuinen nykysin, ja ennenkin se keskiarvo ollu 2 lasta, ni voi laskee et jos ne 2 lastenlasta ottaa kerran vuodes 1 päivänä 2h kylään et vanhemmat pääsee johki, ni tasan 2 päivänä menee 2h hoitamiseen. Mut onhan se selekeesti liikaa!

Lue lisää

Nii kysysin vaan että väitättekö te kaikki et teidän omat äitinne/anoppinne ei hoitaneet kertaakaan teidän lapsianne ja ette käyneet koskaan missään miehenne kaa? Ihmeellinen on maailma, ei ihme et erot on yleistyny, eihän tos voi muuta käydä!

Hyvää päev.. yötä kirjoitti:

Nii kysysin vaan että väitättekö te kaikki et teidän omat äitinne/anoppinne ei hoitaneet kertaakaan teidän lapsianne ja ette käyneet koskaan missään miehenne kaa? Ihmeellinen on maailma, ei ihme et erot on yleistyny, eihän tos voi muuta käydä!

Lue lisää

Ei hoitanut anoppi ku semmosta ei mulla ollut ,kuoli ennen kun yhteen mentiin.Oma äitini kävi työssä joten ei hoitanut hänkään.Mut miehen kanssa käytiin yhdessä ,joka aamu ja ilta lähdettiin navetalle .Voi että oli yhteistä aikaa ihan riittämiin,nyt jo yli neljäkymmentä vuotta.Lapsen lapsia ei ole,ja jos tulis en hoitas minäkään.

Höpölöpölöör?!? kirjoitti:

Nii älytön keskustelu ettei viitis ees muuta kommentoida. Kuka laskee jotai hoitopäivien määrää. Jos ei vanhempaa kiinnosta et saako oma laps aikuisena vuoskymmeniin hetkeekään omaa aikaa kultansa kanssa ilman lapsia vaikka 2h kerran vuodessa ni mikäs siinä. Kuka rupee laskee? Jos on 8 lastenlasta ni osa varmaan samojen vanhempien? Sitä paitti kellä noin karsee määrä on kersojen kersoja oikeesti, en tiiä ketään! Varmaan samalla kertaa yhden vanhemman lapset tulis hoitoon ja jos suomes keskiarvoltaan alle 2 lasta per aikuinen nykysin, ja ennenkin se keskiarvo ollu 2 lasta, ni voi laskee et jos ne 2 lastenlasta ottaa kerran vuodes 1 päivänä 2h kylään et vanhemmat pääsee johki, ni tasan 2 päivänä menee 2h hoitamiseen. Mut onhan se selekeesti liikaa!

Lue lisää

Et huomannut laskea uusioperheitä ja yh-vanhempia mukaan. On perheitä, joissa isän, äidin ja yhteiset lapset temmeltävät. Ei kai täällä olla ehdottamassa, että mummut valikoisivat näistä lapsista omat biologiset lapenlapsensa ja jättäsivät muut pois hoitokuvioista?

Mutta ämä jaarittelu on tullut tiensä päähän. Eiköhän nyt kaikille ole selvää, että on erilaisia isovanhempia, on erilaisia hoidon tarvitsijoita, hoitotapoja ja -aikoja.
Isovanhemmat ovat kaikki erilaisia ihmisiä, niin kuin heidän lapsensakin ovat. Tarpeet ovat eri perheissä erilaiset, välimatkat muutamasta metristä satoihin kilometreihin, niin että miettikää nyt jokainen oma tilanteenne.

Ja huomatkaa, että on paljon vanhempia, jotka hoitavat parantumattomasti sairasta lastaan kellon ympäri, vuodesta toiseen, ja vaikka he todella tarvitsisivat apua, niin he eivät voi jättää potilastaan taitamattomiin käsiin. Heitä ei kukaan pysty auttamaan, niin että he voisivat viettää laatuaikaa kahdestaan.

Heidän puolestaan tunnen suurta myötätuntoa.

Hyvää päev.. yötä kirjoitti:

Nii kysysin vaan että väitättekö te kaikki et teidän omat äitinne/anoppinne ei hoitaneet kertaakaan teidän lapsianne ja ette käyneet koskaan missään miehenne kaa? Ihmeellinen on maailma, ei ihme et erot on yleistyny, eihän tos voi muuta käydä!

Lue lisää

Ei käyty koskaan missään kahdestaan, ja kohta ollaan oltu 36 vuotta naimisissa, lapsia on kolme.

näin meillä kirjoitti:

Ei käyty koskaan missään kahdestaan, ja kohta ollaan oltu 36 vuotta naimisissa, lapsia on kolme.

Sentään toivoisi että kahdenkeskistä aikaa oman rakkaan kanssa sentään suotaisiin aina toisinaan. Eihän se tarkoita että hoidattaa lapsensa muilla, vaan sitä että hoitaa suhdettaan ja omaa itseäänkin aina välillä.

Ei itseään kannata hukata perhearjen pyöritykseen, sitä arkea riittää elämässä kyllä paljon ja saakin olla, mutta muutakin olla pitää. En minä ainakaan vannonut avioliittovaloja pelkkä pyykkäri-vaipanvaihtaja-kokki-tittelit mielessä. Mies on edelleen mies lasten synnyttyäkin, ei pelkästään isä, ja vaimo on äitiyden lisäksi ehdottomasti myös vaimo, sekä nainen, itsellinen nainen omine tarpeineen. ;)

Nykyään on alkanut olla puhetta että perhe-elämä on jo yhteiskunnankin kannustamana alkanut mennä vähän liiankin lapsikeskeiseksi, vanhemmat ovat unohtaneet omat tarpeensa kuskatessaan lasta harrastuksesta toiseen ja huomioidessa koko ajan lapsen kaikki tarpeet heti kun lapsi vähänkin älähtää, koska lapsi tulee aina ensin. Sen seurauksena alkaa olla näitä väsyneitä vanhempia, jotka retkahtavat yhteen sun toiseen ongelmaan, tai liitto hajoaa. Vain osa selviää yhdessä rumban läpi mutta ei liitto ole sen jälkeen sitä kaikkea mitä se VOISI olla, siis juuri lastenkin kanssa, kun lapsethan nimenomaan tuovat syvyyttä liittoon, eivät ole kaikki merkitsevä siinä liitossa... :)

Hyvä että jotkut ovat löytäneet elämäänsä tasapainon ja arki rullaa ja kahdenkeskistä aikaa jotain kautta aina johonkin väliin siunaantuu, muutoinkin kuin silloin kun lapset vetävät seinän takana hirsiä. Olen hyvin onnellinen jälkikasvustani ja samalla tunnistan ongelman ytimen eli samassa veneessä ollaan. Nyt vaan pidetään kaikki veneemme pinnalla ja hankitaan välillä vaikka niitä MLL:n tai muita lastenhoitajia.

Ei ole mitenkään häpeällistä kaivata joskus omaa aikaa, sen on vanhempana ihan varmasti ansainnut aina toisinaan. Asia erikseen, jos joka hetki ajattelee vain oman ajan puutetta eikä osaa nauttia lapsistaan ja aidosti mennä ja tehdä lapsen kanssa lasten juttuja kotona ja ulkona. Mutta siitä tuskin on valtaosan perheiden kohdalla kyse kuitenkaan.

Omaa aikaa saanut vanhempi on parempi vanhempi! Unohtakaa syyllistävät mielipiteet. Unohtakaa isovanhempien kanssa kärvistely, se on ihan turhaa. Nauttikoot jokainen omasta elämästä siten kuin haluaa, lastenhoitajia löytyy kyllä muualtakin! Jos asia kismittää liikaa, ei sellaisia suhteita ole pakko eikä mielestäni kannata jo oman itsensäkään takia pitää tiiviinä. Näette isovanhempia sen verran kuin näette. Ihan turha kenenkään syyllistää että äiti/isä vie lapselta isovanhemmat. Se tasapainoinen, iloinen vanhempi on lapselle paljon tärkeämpi juttu kuin isovanhemmat, vaikka hekin tärkeitä ovat.

Surkaa hetki ja päästäkää sitten isovanhempi-unelmasta irti, näin minä tein ja paljon paremmin sujuu nyt. :) Elämä on kasvua ja uuden löytämistä! Tsemppiä kaikille!

Tsemppiä isoäidit kirjoitti:

Logiikka hukassa.
Oliskohan nimimerkillä itsellään logiikka hukassa, kun hän ilmeisestii ihan tosissaan kertoo, että vanhempien pitää olla lapsiensa kanssa ympäri vuorokauden. Ja että siihen väsyy.

Onko nykyisin todellakin niin, että lapsia tekevät ihmiset eivät tiedä, että he sitoutuvat lapseensa 24/7 VUOSIKAUSIKSÌ?

Pitääkö ihan palstalle kirjoittaa, että ymmärrettäisiin, että vanhemmat väsyvät tähän tilanteeseen? Se pitää ymmärtää ennen raskautta. Kaikissa elämäntilanteissa on ylä- ja alamäkensä, sitä nimitetään elämäksi.

Lapsi on henkilö, persoona, tarpeineen ja voimavaroineen, samoin vanhempansa. Perhe on yksikkö, jossa nämä ihmiset toimivat ja elävät. Jos ei ole ketään tuttua lähipiirissä, niin vanhemmat hoitavat lapsiaan vuosikausia ilman hetkenkään lepoa hoivavelvollisuudesta, mutta se on vanhempien tehtävä. Ei siitä voi karata ja valittaa väsymystä. Tosi väsymyksen kaataessa käännytään terveydenhoidon puoleen ja saadaan ammattiapua.

Ihminen hoitaa lapsiaan, hyvin tai huonosti, mutta hoitaa. Ja jos laiminlyöntejä tapahtuu, vanhemmat vastaavat niistä, myös silloin, kun lapsia kohtaa jokin paha asia päivähoidossa, mummulla tai missä muualla tahansa. Vanhempien pitää voida selittää, miksi lapsi on ollut muiden käsissä ikävyyden sattuessa.

Ketään muuta ihmistä ei voi velvoittaa hoitamaan lapsia. Se on korvattava rahalla tai muuten, mutta kenenkään velvollisuus se ei ole ilman muuta. Vanhempien on.

Isovanhemmat ovat hoitaneet omat lapsensa. Ei ole seuraavan polven asia arvostella, miten he asian olivat aikanaan hoitaneet, sillä ajat ja tavat muuttuvat parin-kolmenkymmenen vuoden aikana.
Ikäihmiset ovat vanhentuneet jokaisessa ikäpolvessa ihan vuosi vuodelta, siitä ei mihinkään pääse. Nykypäivän ikäihmiset eivät enää tutise vanhuuttan ja pitele sydäntään, mutta he ovat ihan yhtä monen vuoden ikäsiä kuin edellisenkin polven mummut ja papat. Työelämän haasteet ovat kovat. Eläkeikää lähestyvillä ihmisillä väsymys voi olla ankaraa joka päivä. Turhaa sitä on vähätellä.

Ikää tulee. Se asia ei muutu mihinkään, vaikka kuinka vaadittaisiin ihan vain muutaman päivän hoitohugia lapsenlapsille per vuosi. (Esim. 8 lapsen viikonloput 2-3 kert vuodessa on noin joka toinen viikonloppu.)

Lue lisää

Itse sain ensimmäisen lapseni tasan saman ikäisenä, kuin mitä omat vanhemmat olivat 33. Ja itse olen nähnyt valokuvista, kuinka isovanhemmat rakentavat meille kotia, hoitavat meitä lapsia ja ompa minulle (omat vanhemmat) moneen kertaan kertoneet, kuinka 2vuotiaana halusin jo jäädä yksi papalleni yöksi (ilman siskoani). Ja muistoissa on myös useat hoitokerrat jne jne eli kyllä oli niin, että omia vanhempiani kyllä autettiin, mutta toisin on nyt omalla kohdallani.

Logiikka hukassa? kirjoitti:

Voi herranjesta, kuka sanoi että mummu ei saisi väsyä töissä? Mutta kai vähän eri asia väsyä jos lapset on töiden jälkeen JOKA PÄIVÄ kotona, tai - kuten joilla isovanhemmilla - 1-2 iltapäivänä kuukaudessa töiden jälkeen. Minusta on eroa 1-2 päivässä verrattuna 30 päivään, tai 20 arkipäivään, kuukaudessa...

Tietty vanhemmat nyt väsyvät vähän erilailla kuin mummu, jos elämä on työtä 24/7 kun töiden jälkeenkin on joka ikinen päivä lapset itsellä, siihen lomat päälle lasten kanssa niin että tuntiakaan ei mene ilman lapsia, ja hyvässä lykyssä vielä yöt.

Ei mummun tarvitse jaksaa, mutta ihmettelenkin miksei joku voi ja halua jaksaa paria iltaa kuukaudessa, vaikka sitten viikonloppuiltaa (tai päivää). Ei kai se nyt ole elämästä paljon vaadittu? Mutta kaikista ei ole isovanhemmiksi. Ei aidoiksi, välittäviksi, läsnäoleviksi, lasten elämässä mukana oleviksi isovanhemmiksi, jotka todella tuntevat lastenlapsensa.

Lue lisää

Jos vanhemmat vaativat, että heitä on aitettava, koska ovat vastuussa lapsistaan 24/7 jokainen päivä, kesät talvet, lomat ja kaikki ajat, ettei tuntiakaan (?) mene ilman lapsia, niin kysyn ihan vilpittömästi, eikö tämä asia vilahtanut mielessä ennen kuin lapset hankittiin.

Lapset syntyvät naiselle yleensä ennen 40 ikävuotta, koska sen jälkeen naisen fysiikka alkaa muuttua, tulee vaihdevuodet ja monet vaivat, jotka aiheuttavat väsymystä ja voimattomuutta. Ikääntyvä nainen voi elää vielä toiset 40 v. mutta hän ei enää ole virkeä äitihahmo, joka jaksaa yötä myöten hoivata koliikkivauvaa ja silti selviytyä päivän ajan muiden lapsiensa kanssa.
Isovanhemmat väsyvät aivan eri tavalla kuin lapset omat vanhemmat.
Sitä yritetään täällä kertoa kaikille isovanhempiaan moittiville äideille, mutta kovin huonosti he asian tuntuvat ymmärtävän.

Huvittavaa on myös, että heidän mielestään mummon "itsekkyys" osoittaa että mummo vain "tuijottaa omaa napaansa".
Mitenköhän senkin asian laita on!

Mutta, minun äiti oli vuorotyössä silloin, ja olisi ollut mahdottomuus viedä vielä lapsenlapset hoivaan.
Lasten hoitaminen on ihan eri juttu, kun silloin tällöin vierailu.Mukavat muistot lapsenlapsilla mummolasta usein onkin ne kun on käyty kylässä omien vanhempien kanssa.

Kun selasin viestiketjua, useissa vedottiin mummoon. Mummo on paha ellei jaksa hoitaa lapsenlapsia. Mummo on ihana kun hoitaa lapsenlapsia. Lapset viedään mummolaan.. jne. Onko viestiketjun kirjoittajat naisia, jotka mollaavat koko ajan vanhaa naista, siis sitä mummoa. Joissain puhuttiin isovanhemmista, aivan oikein. Lapsenlapsia voi hoitaa ukki, pappa, isoisä, vai mikä se nimitys sitten onkaan.

Vain naiset voivat olla noin ilkeitä toisilleen. Miniät ja omat tyttäret haukkuvat isovanhempaa, ja lähes aina mummoa, joka ei tee niinkuin he lapset tai miniät tahtovat.

Suurella osalla vanhemmista on oma vanhemmuus hukassa, koska lapset koetaan vaivalloisina ja pitäsi saada omaa aikaa. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että kannattaa olla mahdollismman paljon omien lastensa kanssa. Käydä myös siellä ulkona syömässä.

Ja huomio. Minulla on lapsenlapsia. Omia biologisia ja nykyisen mieheni mukana tulleita. Kaikkia heitä rakastetaan, vaikka ei aina jakseta hoitaakkaan, koska olemme yrittäjiä ja teemme töitä joka päivä, viikonloput mukaan luettuna. Työpäivän pituus voi olla 16-tuntinenkin. Mielellämme hoidettaisiin lapsenlapsia, mutta on pakko tehdä töitäkin. Nipistämme kuitenkin aikaa lapsenlapsille kun on siihen mahdollisuus. Yhdessä olo aina yhtä riemullista vaikka vain piirtäisimme. Mutta myös keskustelutuokiot leikki-ikäisten kanssa ovat riemastuttavia. Vähästä ajasta on otettava kaikki ilo irti ja sen voi tehdä sellaisella tavalla, mitä itse jaksaa. Lapsenlapset osaavat tehdä myös rauhallasia juttuja, ellei energia riitä järeämpiin puuhailuihin. Kukin oman jaksamisensa mukaan.

Olen aivan samaa mieltä. Kyllä se vaarikin osaa lapsia hoitaa.

Itse en vielä ole mummo, mutta kun tai jos minusta joskus sellainen tulee, hoidan lapsenlapsiani ...

A) silloin, kun se MINULLE sopii ja toivon, että tuolloin lapsen vanhemmat osaavat käyttää tilanteen hyödykseen ja mennä kahdestaan elokuviin tai syömään.
.
B) JOS lapsille jonkun todella hyvän syyn vuoksi tarvitaan tilapäinen hoito. Tälläinen syy ei ole se, että isi ja äiti haluavat mennä kahdestaan syömään.

Get the point?

Isovanhempia ei tosiaankaan voi panna vastuuseen vielä siitäkin, että lasten avioliitot pysyvät koossa. Kyllä heillä riittää sarkaa omankin avioliittonsa hoitelemisessa.
Ihmettelen termiä "oma aika". Minusta on olemassa työelämä ja yksityiselämä, ja viimeksi mainittu on kunkin omaa aikaa. Yksityiselämään kuuluvat tärkeänä ja yleensä parhaana osana lapset. Myös "rumba" kummastuttaa hiukan. Ennen sitä sanottiin elämäksi. Toisilla se kulkee varmaan myös Säkkijärven polkan tahtiin, ehkä myös Kohtalokkaan samban.

mummuksi kirjoitti:

Isovanhempia ei tosiaankaan voi panna vastuuseen vielä siitäkin, että lasten avioliitot pysyvät koossa. Kyllä heillä riittää sarkaa omankin avioliittonsa hoitelemisessa.
Ihmettelen termiä "oma aika". Minusta on olemassa työelämä ja yksityiselämä, ja viimeksi mainittu on kunkin omaa aikaa. Yksityiselämään kuuluvat tärkeänä ja yleensä parhaana osana lapset. Myös "rumba" kummastuttaa hiukan. Ennen sitä sanottiin elämäksi. Toisilla se kulkee varmaan myös Säkkijärven polkan tahtiin, ehkä myös Kohtalokkaan samban.

Lue lisää

Kiitos, hyvä kirjoitus.

Olen näitä isovanhempien mukana oloa lastenlasten elämässä myös kohtuullisen lastenlasten hoidon (esim. muutama kerta vuodessa pari tuntia kerrallaan) kannattavia henkilöitä, mutta tämä oli hyvin sanottu!

Meillä elämä on välillä rumbaa (sekin musiikin laji), välillä polkkaa, toisinaan bluesia. Kohtalokasta sambaa ja romanttista, leppoisaa valssia odottelen sitten myöhemmäksi kun lapset ovat vähän isompia tai kotoa pois muuttaneet, silloin aion ryöstää suuremman palan oman itseni toteuttamisaikaa takaisin itselleni. Mutta en odota sitä, tiedän että se tulee myöhemmin, ja keskityn nauttimaan tästä nykyhetkestä.

Nyky ajan maailma kannustaa olemaan niin lapsikeskeinen, että siksi on varmaankin muodostunut käsite "omasta ajasta". Nykyään se perheen yhteinen aika on vain lasten aikaa. Siksi vanhemmat väsyvät, totaalisesti, minäkin, ennen kuin tajusin tämän.

Ja toisaalta nykymaailma on niin narsistinen maailma, yksilön omia tarpeita, oikeuksia ja mahdollisuuksia hehkutetaan niin paljon että järkevä toisten huomioon ottaminen ja vaikeuksien, pettymysten ja elämän arkirutiinien, ym. sietäminen unohtuu ja tulee vaikeaksi. Itse olen taistellut näistä vääränlaisista ihanteista ja arvoista eroon, narsistisen vanhemman lisäksi. Voi sanoa että kyllä helpotti!

Nyt sitä jaksaa ihan miten päin tahansa, kun muistaa mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä, että statuksella, ulkonäöllä ja rahalla ei saa onnea, vain väliaikaista hyvän olon tunnetta ja hyvinvointia - ja tässä vertailuun taipuvaisessa maailmassa ehkä myös tyydytystä ylemmyydestä suhteessa toisiin - ja näitä on hankittava koko ajan lisää, jotta pysyisi edullisessa tilanteessa. Lopulta se tekee hyvin onnettomaksi ja tyhjäksi.

Nykyään sisälläni kuplii ilo ja todella seesteinen hyvän olon tunne. Sitä enemmän, mitä enemmän pyyteettömästi ajattelen toisia ja heidän tarpeitaan ja toiveitaan ja pyrin mahdollistamaan niiden toteutumisen, kuuntelen aidon kiinnostuneesti heitä, pidän huolen että he saavat sen tilan jota tarvitsevat, vapauden olla keitä he ovat ja toteuttaa itseään ja unelmiaan, nimenomaan omista lähtökohdistaan ja omalla tavallaan, sellaisina kuin ovat. Olen saanut valtavasti, varsinkin onnea ja varsinkin tämän jälkeen, eikä kyse ole uhrautumisesta, pidän myös omista tarpeistani, toiveistani ja unelmistani kiinni!

Onnea kaikille elämään!

Sinulle "Vanhempienkunnioitus":

Ymmärrän tämän (en ole aloittaja) mutta pitäisin huolta etten ala suhtautua liian negatiivisesti ja kriittisesti ihmisiin täällä, miten mahdat läheisiisi suhtautua?

Älä ota kaikkea itseesi, et voi kantaa koko maailmaa harteillasi ja ratkaista jokaista ristiriitaa. ;) On eri tavoin ajattelevia ihmisiä, joiden mielipiteet eivät aina osu yksiin. Onneksi aloittajat purnaavat asiaa täällä eivätkä suoraan vanhemmilleen, jotta välit eivät katkea. Turhautumisen purkaminen on hyvä juttu, sen sijaan että patoaisi sen sisälleen ja sairastuisi.

Aloittajille "isijaäiti":

Toivottavasti löydätte jonkin keinon löytää tasapaino elämäänne. Sanoisin että vähemmän lapsikeskeinen arki, vähemmän narsistisia haaveita liittyen omaan itseen (raha, status, ulkonäkö, omien unelmien toteuttaminen - niitä ehtii kyllä myöhemminkin, ja lapset varmaan se yksi unelma joten keskittyy nyt siihen mitä on saanut) ja ulkopuolinen, maksullinen, ehkä tehtäväänsä koulutusta saanut henkilö lastenhoitajaksi, esim. juuri tuo MLL josta ollut näillä palstoilla puhetta.

Ei ole synti tunnistaa omat tarpeensa, synti on luulla että lasten eteen on uhrattava koko elämä, etsi sen sijaan tasapainoa! Koen näin isovanhemmuuden kohdallakin, jos antaa pienen palan itsestään ja elämästään aikuisille lapsilleen ja omille lapsenlapsilleen, ja toteuttaa loppu ajan omia unelmiaan ja omaa tapaansa olla ja elää, voi löytää suuremman tasapainon, onnen ja rauhan kuin mistä on osannut uneksiakaan!

Mutta, tämä siis vain oma mielipiteeni.

Vanhempienkunnioitusta nykynuorilla/vanhemmilla ei ole. Kymmenenpistettä tämä kirjoitus saa minulta. Aatelkaa hyvät isovanhemmat,meidän vanhuutta. Minä hoidin omat vanhemmat hautaan saakka,ja olen ylpeä itsestäni,että jaksoin hoitaa yksinhuoltajana,vielä työnilisäksi oman äidin ja isän. Ja nyt yhteiskunta meinaa pakottaa,meidän lapset hoitamaan meidät hautaan.....En ikinä toivo omille lapsilleni,sitä raskasta taakkaa,mikä minulla oli. Toivon kun tulen vanhaksi/sairaaksi olisi suomessa EUTAN-ASIA jo voimassa. En halua olla kellekkään taakaksi.

Kyllä se vanhempien kunnioitus on tältä avaajalta unohtunut täysin.

Minulla ole mitään velvollisuuksia leipätyöni ohella passata aikuisia, terveitä ihmisiä, jollen itse halua. Onneksi lapseni eivät sellaista minulta vaatisikaan. Hemmottelen heitä, kun se minulle sopii. Annan rahaa, kun sitä minulla on kaikille lapsilleni tasapuolisesti annettavaksi. Kylään saa tulla koska vaan.

Vanhempienkunnioitus kirjoitti:

Kyllä se vanhempien kunnioitus on tältä avaajalta unohtunut täysin.

Minulla ole mitään velvollisuuksia leipätyöni ohella passata aikuisia, terveitä ihmisiä, jollen itse halua. Onneksi lapseni eivät sellaista minulta vaatisikaan. Hemmottelen heitä, kun se minulle sopii. Annan rahaa, kun sitä minulla on kaikille lapsilleni tasapuolisesti annettavaksi. Kylään saa tulla koska vaan.

Lue lisää

on puhunut..Osasta saa vain sen kuvan että oli tilanne mikä hyvänsä on suorastaan hävytöntä pyytää lastenhoitoapua.Vaikka olisi miten rättiväsynyt tai jotain niin apua ei saa pyytää kun vain se isovanhempi voi ilmoittaa milloin sopii.Onko se oikeasti niin kauheeta jos kysyy että käviskö silloin ja silloin pieni hoitoapu? Vai meneekö kaikki elämässä niin että kun minua ei autettu niin enhän minäkään..

kuka passaamisesta kirjoitti:

on puhunut..Osasta saa vain sen kuvan että oli tilanne mikä hyvänsä on suorastaan hävytöntä pyytää lastenhoitoapua.Vaikka olisi miten rättiväsynyt tai jotain niin apua ei saa pyytää kun vain se isovanhempi voi ilmoittaa milloin sopii.Onko se oikeasti niin kauheeta jos kysyy että käviskö silloin ja silloin pieni hoitoapu? Vai meneekö kaikki elämässä niin että kun minua ei autettu niin enhän minäkään..

Lue lisää

Pitää mennä lääkäriin, jos nuori ihminen esimerkiksi lastenhoidon vuoksi on rättiväsynyt. Jännä juttu, että isovanhempien pitää aina jaksaa, kun käsky käy, vaikka nuoremmat eivät jaksaisi. :)

Tietysti on luonnollista pyytää isovanhemmilta joskus lastenhoitoapua, mutta ei se heille mikään velvollisuus ole, kuten tämän ketjun avaaja ja jokunen muukin tuntuu ajattelevan.

Oma äitini hoiti vauvaani 3 viikkoa muutaman tunnin päivässä, kun olin autokoulussa. Minäkin hoidan lapsenlapsiani suurinpiirtein ilman aikarajaa, jos siihen on hyvä syy. Tuntuu vain siltä, että kaikilla äideillä ei oikeastaan ole muuta syytä, kuin päästä silloin tällöin eroon lapsestaan ja se on minusta perin omituista.

Varattoman ei tarvitse pakosti tehdä lapsia, jos on niin köyhä, ettei ole rahaa edes ruokkia lastaan.

... kirjoitti:

Varattoman ei tarvitse pakosti tehdä lapsia, jos on niin köyhä, ettei ole rahaa edes ruokkia lastaan.

an1maam: tiedän, tuo kirpaisee välillä, tuntuu että muilla on niin paljon paremmin, ja sitten vielä ne läheiset välit isovanhempiinkin! Itse tajusin joku vuosi sitten että nuo vaatteet ovat vain statussymboleita, eivät ne todellisuudessa tee vanhempia yhtään sen onnellisimmaksi, vaikka niin yrittävät näyttää kaikille. Ei ulkonäkö ja varallisuus merkitse kaikkea, eivät itse asiassa ollenkaan. Se kuka ei voi arvostaa ihmistä ilman näitä, on itse hukkunut tämän nykyisen rahaa palvovan yhteiskunnan syövereihin, minäkin olin. Isovanhempiunelmasta luovuin ja sen jälkeen on ollut paljon "helpompi hengittää". Toivottavasti löydät sisältöä elämääsi muuta kautta ja saat arvosi kohdalleen!

On muuten rahan arvo muuttunut ja "äitiys"avustusten määrä sen mukana, eli helppo puhua, että rahat riittää. Nähtävästi itse et ole hommannut lapsenlapsellesi mitään, kun lapsellasi perheineen menee niin hyvin - vai eivätkö kehtaa kertoa.. Hoitovapaalla vanhempi saa käteen n.250euroa eli kuinka tuolla elää? Toisen palkan pitäisi riittää kaikkeen. Mutta eipä nykyään lapset luistele eikä hiihdä enää, että ihmekös tuo, kun ei ole varaa maksaa luistimia eikä isovanhemmat auta, kuten ennen..

an1maam kirjoitti:

On muuten rahan arvo muuttunut ja "äitiys"avustusten määrä sen mukana, eli helppo puhua, että rahat riittää. Nähtävästi itse et ole hommannut lapsenlapsellesi mitään, kun lapsellasi perheineen menee niin hyvin - vai eivätkö kehtaa kertoa.. Hoitovapaalla vanhempi saa käteen n.250euroa eli kuinka tuolla elää? Toisen palkan pitäisi riittää kaikkeen. Mutta eipä nykyään lapset luistele eikä hiihdä enää, että ihmekös tuo, kun ei ole varaa maksaa luistimia eikä isovanhemmat auta, kuten ennen..

Lue lisää

Mene töihin.

an1maam kirjoitti:

On muuten rahan arvo muuttunut ja "äitiys"avustusten määrä sen mukana, eli helppo puhua, että rahat riittää. Nähtävästi itse et ole hommannut lapsenlapsellesi mitään, kun lapsellasi perheineen menee niin hyvin - vai eivätkö kehtaa kertoa.. Hoitovapaalla vanhempi saa käteen n.250euroa eli kuinka tuolla elää? Toisen palkan pitäisi riittää kaikkeen. Mutta eipä nykyään lapset luistele eikä hiihdä enää, että ihmekös tuo, kun ei ole varaa maksaa luistimia eikä isovanhemmat auta, kuten ennen..

Lue lisää

Lapseni ovat hankkineet ammatit ja kodit ennen kuin päättivät hankkia lapsia.

Mistä muuten kuvittelet että isovanhemmat muka auttoi joskus ennen...? Oman äitini eläke on minimi, todella pieni, isoäitini oli aikoinaan syytinkiläisenä entisessä kotitalossaan. Ei heillä ollut varoja autella luistimiin...

Kyllä on ennenkin konstit keksitty. Mutta kuten sanoin, joillain jää jotain hoksaamatta. Hyvä varmaan olisi että evoluutio karsisi nämä tyhmimmät, mutta nehän vaan penteleet lisääntyy...

... kirjoitti:

Mene töihin.

"..." olipa ruma kommentti! Olet täys saapas, anteeksi nyt vaan. Nimenomaan se että on lapsensa kanssa kotona on paljon arvokkaampi lahja lapselle, kuin mitkään rahalla ostettavat härpäkkeet joilla pyritään osoittamaan vanhemman rakkautta ja korvaamaan menetettyä lapsi-vanhempi-aikaa, sen sijaan että annettaisiin sitä rakkautta ajan kanssa. Yhteiskunnallekin on halvempaa kun äidit ovat kotona, kuin kalliit tarhapaikat ja hyvässä lykyssä vielä mielenterveyspalvelut niin "eksyksissä" olevien vanhempien kuin myöhemmin lapsenkin hyväksi. Mene itseesi, tule sieltä pois ja näe ainakin että on monenlaisia ihmisiä, monenlaisia valintamahdollisuuksia ja tapoja tulla onnelliseksi, omasi ei välttämättä ole se ainoa oikea.

???????????? kirjoitti:

"..." olipa ruma kommentti! Olet täys saapas, anteeksi nyt vaan. Nimenomaan se että on lapsensa kanssa kotona on paljon arvokkaampi lahja lapselle, kuin mitkään rahalla ostettavat härpäkkeet joilla pyritään osoittamaan vanhemman rakkautta ja korvaamaan menetettyä lapsi-vanhempi-aikaa, sen sijaan että annettaisiin sitä rakkautta ajan kanssa. Yhteiskunnallekin on halvempaa kun äidit ovat kotona, kuin kalliit tarhapaikat ja hyvässä lykyssä vielä mielenterveyspalvelut niin "eksyksissä" olevien vanhempien kuin myöhemmin lapsenkin hyväksi. Mene itseesi, tule sieltä pois ja näe ainakin että on monenlaisia ihmisiä, monenlaisia valintamahdollisuuksia ja tapoja tulla onnelliseksi, omasi ei välttämättä ole se ainoa oikea.

Lue lisää

Jos tekee sen päätöksen, että jää hoitovapaalle, on selvitettävä itselleen sen taloudelliset seuraukset ja elettävä sen mukaan. Taloudellista vastuuta perheestä ei millään mielikuvituksella voi sälyttää isovanhemmille.

Meidän perheessä tehtiin se päätös ja elettiin hyvin niukoilla muutama vuosi. Olemme edelleen sitä mieltä, että se oli meille oikea päätös. Melkein puolet säästöistä hupeni sinä aikana, eikä niitä alunperäisinkään kovin paljon ollut. Tuo aika opetti myös pärjäämään vähällä ja se oppi on ollut yhtä hyödyllistä kuin se, että sai kasvattaa lapsia ensimmäiset vuodet itse.

Tuolla kysymysmerkkirivinimimerkillä on kyllä kovin suppea ajatusmaailma, kun hän näyttää uskovan, että töissäkäyvät vanhemmat eivät osaisi olla lastensa kanssa, vaan kuvittelisivat rahaa ja härpäkkeitä rakkaudenosoituksiksi. Erittäin monilla lapsilla on sitä paitsi vallan loistava hoitopaikka eikä heistä tule mielenterveyspotilaita.

Ja hänellä on kanttia sanoa: " on monenlaisia ihmisiä, monenlaisia valintamahdollisuuksia ja tapoja tulla onnelliseksi, omasi ei välttämättä ole se ainoa oikea. " Tragikoomista!

"Turhaa kuvitella että "ennen" oli paremmin. Mihin ihmeeseen sekin ajatus perustuu, kun taloutemme on kohentunut vauhdilla 60-luvusta tähän päivään.
Mankumisen ja kateuden määrä vain lisääntyy. Koskaan ei ole ollut niin hyvin asiat kuin nyt. "

Näinpä.... ei ennen isovanhemmat avustaneet aikuisia lapsiaan, eläkkeet olivat todella pienet. Pikemminkin päinvastoin, useinkin työssäkäyvät lapset joutuivat avustamaan vanhaa äitiään koska kotiäitinä olleilla naisihmisillä ei ollut eläkettä ollenkaan.

Lämmintä kättä saatiin kotoa lähtiessä evääksi, ja monet vielä toivotuksen keralla että kotiin on sitten turha tulla mahapystyssä itkemään.

Nykyinen 30-40v sukupolvi on ensimmäinen jota omat keskiluokkaiset vanhemmat ovat pystyneet koulutuksen lisäksi rahallisesti avittamaan.

niinpä...... kirjoitti:

"Turhaa kuvitella että "ennen" oli paremmin. Mihin ihmeeseen sekin ajatus perustuu, kun taloutemme on kohentunut vauhdilla 60-luvusta tähän päivään.
Mankumisen ja kateuden määrä vain lisääntyy. Koskaan ei ole ollut niin hyvin asiat kuin nyt. "

Näinpä.... ei ennen isovanhemmat avustaneet aikuisia lapsiaan, eläkkeet olivat todella pienet. Pikemminkin päinvastoin, useinkin työssäkäyvät lapset joutuivat avustamaan vanhaa äitiään koska kotiäitinä olleilla naisihmisillä ei ollut eläkettä ollenkaan.

Lämmintä kättä saatiin kotoa lähtiessä evääksi, ja monet vielä toivotuksen keralla että kotiin on sitten turha tulla mahapystyssä itkemään.

Nykyinen 30-40v sukupolvi on ensimmäinen jota omat keskiluokkaiset vanhemmat ovat pystyneet koulutuksen lisäksi rahallisesti avittamaan.

Lue lisää

Näin on.
Mistä ihmeestä on syntynyt sellainen käsitys, että "ennen" isovanhemmat hoitivat lastensa lapset ja jakelivat lapsilleen rahaa? Ehkä sellaisiakin oli, mutta aika vähän. Minä ainakin annoin äidilleni rahaa niin kauan kuin hän eli ja ostin hänelle vaatteita ja muuta mitä hän tarvitsi. Jos hän hoiti lapsiani maksoin siitä käyvän palkan. Nuoremmille sisaruksillenikin ostelin vaatteita silloin kun he olivat vielä koulussa ja minä jo ansiotyössä. Olen todella tyytyväinen siihen, että niin tapahtui. Minua hävettäisi ja kaduttaisi nyt valtavasti, jos olisin aikanani pummannut, saati vaatinut, äidiltäni ilmaisia palveluksia tai rahaa.
Aikuisen terveen ja työkykyisen ihmisen on pyrittävä kaikin keinoin elättämään itse itsensä ja perheensä. Yhteiskunnan vastikkeettomat avustukset ovat osaltaan luoneet yksinkertaisten ihmisten mieliin kuvitelman, että jonkun muun tehtävä on elättää heidät.
Luistimista puheen ollen, minulla ei koskaan ole sellaisia ollut, kun ei ollut varaa niihin. Nykyään on onneksi kirpputoreja, joitla luistimia saa kympillä parilla. Menkää ihmiset vaikka metsään mustikoita poimimaan ja hankkikaa lapsillenne luistinrahat, jollei lapsilisistä liikene. Ja lapset iästä riippuen voivat itsekin tienata luistinrahojaan vaikka pulloja keräämällä. Itse olen sukulaislapsille luistimia ostellutkin, mutta ei niitä minulta kukaan ruinannut. Lahjoja on hauska antaa, jos siihen on mahdollisuus, mutta kukaan ei halua olla riiston ja kiristyksen kohteena.

60-lukulainen, kuulostaa tosi ankealta lapsuudelta. Omatkin vanhemmat koittivat sinnitellä omillaan, sähkötkin vedettiin naapurilta parvekkeen kautta tiukan paikan tullen. Ja sitä laskua ainakin minä olen joutunut nyt aikuisena maksamaan monien itkujen, tuskan, epävarmuuden, ahdistuksen ja huonommuuden tunteen kautta, psykologillakin olen käynyt. Että hyvä että vanhemmat pärjäsivät itsekseen? Kyllä olinkin onnellinen lapsi (en ollut). Nykyään tunnen helpotusta kun pääsin pois ja olen ottanut etäisyyttä vanhempiini. Omat valintani ovat hyvin erilaisia. Nykyään maailma on melko narsistinen, työelämä hyvin rankkaa ja epävarmaa, ihmiset loppuun palaneita ja hukassa. Mielestäni ei ole hyvin. Itse järjestän elämääni eri suuntaan: elän väljemmässä ympäristössä, pidän lähellä ne ketkä arvostavat muutakin kuin rahaa, statusta, ym. materialistista ja osaavat olla onnellisia, eivät suvaitsemattomia, ylenkatseellisia muiden arvostelijoita. Näitäkin löytyy vielä.

Elämä nyt kirjoitti:

60-lukulainen, kuulostaa tosi ankealta lapsuudelta. Omatkin vanhemmat koittivat sinnitellä omillaan, sähkötkin vedettiin naapurilta parvekkeen kautta tiukan paikan tullen. Ja sitä laskua ainakin minä olen joutunut nyt aikuisena maksamaan monien itkujen, tuskan, epävarmuuden, ahdistuksen ja huonommuuden tunteen kautta, psykologillakin olen käynyt. Että hyvä että vanhemmat pärjäsivät itsekseen? Kyllä olinkin onnellinen lapsi (en ollut). Nykyään tunnen helpotusta kun pääsin pois ja olen ottanut etäisyyttä vanhempiini. Omat valintani ovat hyvin erilaisia. Nykyään maailma on melko narsistinen, työelämä hyvin rankkaa ja epävarmaa, ihmiset loppuun palaneita ja hukassa. Mielestäni ei ole hyvin. Itse järjestän elämääni eri suuntaan: elän väljemmässä ympäristössä, pidän lähellä ne ketkä arvostavat muutakin kuin rahaa, statusta, ym. materialistista ja osaavat olla onnellisia, eivät suvaitsemattomia, ylenkatseellisia muiden arvostelijoita. Näitäkin löytyy vielä.

Lue lisää

Miten niin sanot, että lapsuus oli ankea 60-luvulla? Ei ollut.
Moni muukin perhe eli niukilla tuloilla, ei meidän asuinyhteisössämme ollut edes autoa kuin harvalla. Itse tehtiin lapsille vaatteita, varsinkin villavaatteet oli omakutoisia.

Kun ei väljemmästä elämästä tiedä, niin ihan onnellisia lapset olivat. Kavereita oli paljon, ja pihaleikeissä ei monia tarvikkeita tarvittu. Jääkiekko ja maila, kesällä pihaleikkeihin hankitut autot ja muovikipot kotileikkeihin.
Jalkapallo.

Sähkölaskuun raha riitti aina, mutta jonkun kerran oli vuokravelkaa. Mutta eihän se lapsien elämään vaikuttanut. Joka päivä syötiin ihan riittävästi.

En minä suinkaan ruikuttanut sinä aikana, koska olin valinnut kotiäidin osan ensimäisen lapsen syntyessä. En kuvitellutkaan, että saisin apua keneltäkään, en rahallista enkä lastenhoitoa. Lapset olivat aina mukana, kun jonnekin lähdin.
Tiesinhän minä, että kotiin jääminen tietää niukkuutta ja paljon työtä, kun jo pyykinpesu pulsaatorikoneella oli aikamoinen rasitus kerrostalossa.
Pyykkitupa sitten lakanapyykille. Senkin jouduin yksikseni opettelmaan, kuten kaiken muunkin kotityön.
Mutta niin tehtiin monissa muissakin huusholleissa. Tänä päivänä olisikin aika kurjaa pukea lapsi kotitekoisiin vaatteisiin, kun muut kulkevat merkkifarkuissa.
Tämän päivän elintaso ei salli enää toisen vanhemman jäävän kotiin pennittömänä. Hinnat, palkat, asuinkustannukset ja muut menot ovat erilaiset tänä päivänä. Ja maksaahan yhteiskuntakin jo jotain kotona olevalle vanhemmalle.

Mutta kyllä jokaisella vuosikymmenellä on elettävä suu säkkiä myöten, omillaan.

Toivon äidillesi jaksamisia vaativan tyttärensä kanssa. Avauksesi perusteella suurin osa ihmisistä tuntee sääliä äitiäsi kohtaan.

Miksi ette selviäisi, olettehan aikuisia ihmisiä - oletan? Mikä tilanteessanne vaatii sopeutumista?

Rasittaako teitä liikaa, että äitinne käy kerran kuukaudessa kahvilla luonanne? Entä kuinka käy sitten, kun äitinne vanhenee ja tarvitsee teiltä apua viikottain tai päivittäin?

Itse esimerkiksi pesen äitini pyykit ja käyn myös saunottamassa hänet kerran viikossa. Viikottain käyn siivoamassa ja teen pari kertaa vuodessa suursiivouksen, jonka yhteydessä pesen ikkunat. Nyt olen juuri saanut kaikki matot pestyksi "vanhanaikaisesti" mäntysuovalla ja juuriharjalla.

Hienoa, että mummo käy noin usein teillä kylässä! Oma äitini ei pääse hyvin enää liikkumaan, joten hän kyläilee meillä vain noin 2 kertaa vuodessa. Me käymme hänen luonaan ehkä kerran kuukaudessa. Mummomme on meille todella rakas ja lapsille läheinen.

Se kuinka usein isovanhemmat tapaavat lapsenlapsiaan ei ole välittämisen mittari. Jos olisin teidän mummomme osallistuisin lapsenlapseni elämään omien kykyjeni mukaan, mutta en ehkä teidän "toivomallanne tavalla", mutta se ei tarkoittaisi, ettenko rakastaisi teitä ja lastanne. Luulen, että isijaäiti on hiukan narsistinen luonteeltaan ja haluaa "määrätä", miten mummon pitäisi elää.

Lapsellisilta vaikutatte 3-kymppisiksi. Väännetäänpä vähän rautalangasta teillekin.
Kotipalvelu käy äitimme luona 3 kertaa päivässä, mutta eivät he tee suursiivousta, pese mattoja ja ikkunoita ja mikä tärkeintä: pidä seuraa vanhukselle!
Itkisin, jos olisitte minun sukulaisiani!

"Ja meidän mummo on reilusti alle 50-vuotias ja meidän lapsemme on hänen ainoa lapsenlapsi."

"Olemme aikuisia ihmisiä, yli kolmekymmentä vuotiaita, sopeutumista tilanteessamme vaatii se, että mummomme ei halua osallistua lapsenlapsen elämään toivomallamme tavalla"

Jaahas taas yks provoilija jäi kiinni. Olis kannattanu lukea edelliset provoilut että mitä tuli loruiltua läpi niin olisi uskottavuus säilynyt... nyt paljastuit pelkäksi valehtelijaksi ja provoksi.
Vai tekikö äitisi sinut 10 vuotiaana?

Kyllähän se on näin, että täällä purnaa yhdet ja samat ihmiset isovanhemmistaan, ovat katkeria jos oma äiti/ isä tai anoppi/ appi ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä tai yleensä eläkeläisiä ja joilla on nyt sitä yhteistä aikaa, mitä ei ole aiemmin ollut.
Kyllähän se käy älälle, mutta se aika on heilläkin joskus...tulevaisuudessa...

Itse jouduin eläkkeelle jo 48v. (mikä on varmaan kadehdittavaa) sairauden takia, jos joku tietäisi todelliset tuntemukseni, niin ei kadehtisi.
Olisin työelämässä tuhat kertaa mieluummin, kuin pitäisin nämä ainaiset kivut, mitkä ei näy päällepäin.

Nyt olen pääsemässä mummiksi, viimeinkin, yritän voimieni mukaan olla lapsen perheen tukena ja mukana heidän elämässään heidän ehdoillaan, en tuputtamassa enkä torjumassa...

Itselläni ei ollut koskaan isovanhempia ja kadehdin salaa niitä joilla oli, siksi varmaan tykkään kaikista vanhuksista, hoidin omaa dementoitunutta äitiä hautaan saakka, vaikka olin itsekkin aika raakki ja nyt käyn vapaaehtoisena palvelutaloissa seurustelemassa vanhusten kanssa.
Toivon, että minulla olisi jotain annettavaa tuolle tulevalle vauvalle, edes pikkuisen.

Onhan sellaisiakin isovanhempia, jotka haalivat lapsensa lähelleen asumaan, rahan voimalla, että nämä sitten hoitaisivat heitä ja passaisivat siinä, kun lähellä asuvat. Sama toiveajattelu lastenlasten kohdalle, kunhan nämä varttuvat... Raha velvoittaa, jos ei muu.

Näinhän se on. Jos lapset ovat päivähoidossa, on suotavaa, että vanhemmat ovat lastensa kanssa mahdollisimman paljon. Mieluiten tapaamme isovanhempia meillä tai isovanhempien luona. Kaikki ovat paikalla, isovanhemmat leikkivät ja hulluttelevat lasten kanssa ja vanhemmat laittavat ruokaa yms. Se on sitä nykyaikaista yhteisöllisyyttä.

Minulla on varmaan lukihäiriö, koska en saanut tuosta oikein mitään tolkullista ajatusta esiin. Oliko tarkoitus esittää, että kotiäitiys on ainoa oikea tapa naiselle elää?

Kaikki suhteellista kirjoitti:

Minulla on varmaan lukihäiriö, koska en saanut tuosta oikein mitään tolkullista ajatusta esiin. Oliko tarkoitus esittää, että kotiäitiys on ainoa oikea tapa naiselle elää?

Lue lisää

Ainoa tapa todellakin on elää kotiäitinä, jos lapsia muutaman vuoden välein 40 vuotiaaksi asti. Sensijaan on SAIVARTELUA sanoa, - mitä 70-luvun feministit medioivat, ja jättivät "perinteeksi" - että joutuu olemaan kotiäiti? Kun ainoat 1-2 lasta saatiin jo 10 vuotiaaksi vanhempiensa ennen 30-vuotispäivää? Samaan aikaan kuitenkin oli HIENOA, kun eliitin tyttölapset maleksivat lapsettomina "opiskelijoina" yliopistoissa 30 vuotiaiksi. Jotta pääsivät täysillä "opettamaan" tulevaisuuteen!

On lapsettomia ja on vähälapsisia ja on monilapsisia naisia?
Itse kuuluin jälkimmäiseen.

On ymmärryshäiriöstä kyse, jos ei tajua asioiden kohdalleen asettamista.
Työssäkäyvä äiti tarvitsee todellisen tukiverkon - kuka tahansa perheessä voi sairastua. Kotiäitidin tarve tulee todellisena oman sairautensa kohdalla?
Kotiäidillä on kuitenkin AIKAA luoda sosiaalisia verkkoja vastaaviin äiteihin.
Näin he ovat toinen toistaan tukien pärjänneet maailman sivu.

Ei vanhemmillani autottomina ja maaseudulla asuen ollut mahdollisuutta "juosta" kaupungeissa monia lapsiaan ja lapsenlapsiaan auttamassa! Sen sijaan heillä kyllä oli joka päivä AVOIMIEN OVIEN PÄIVÄ!

Niinpä, ikäihmistä on osattuu hyödyntää jo edellisissä sukupolvissa.
Naisten osa on ollut palvella ja hoivata.
Kasvatuskin on tähdännyt siihen pikkusiskojen hoivaamisena ja keittiöpiikana.
Naiselle on ollut häpeäksi olla jouten, ainakin sukankudin piti olla.

Yhä vielä ollaan työllistämässä eläkeikäiset naiset. Työllistäjät sanovat pyhästi, että heitä ei tarvitse patistaa, kun he aikanaan ovat isoäitejä. Niin luulisi, ja nykyajan mummut ovat varmaan ajatelleet samoin, mutta ikä tuo yllätyksiä.
Esim sydänvaivoja, selkäkipuja, suonikohjuja, niverikkoa. Voi olla, että työeläke jää minimaalisen pieneksi, tai aviomiehen sairaus vie vaimonkin voimat.
Mummun oma masennus voi yllättää, eläkkeelle joutuminen saattaa olla järkytys.
Mummun hermot eivät kestä kitisevää lapsenlasta, vieraisiin oloihin joutunut vauva saattaa näyttää mieltään koko ajan.
Vilkas leikki-ikäinen voi karata kankealta mummulta matkoihinsa ja mummun hermot kiristyvät ja hätääntyminen on aitoa.
Tuöleeko nuorelle äidille mieleenkään, että hänen vilkas kulmmanmurunsa on suuri haaste mummulle? Hän voi olla aivan näännyksissä hoitohuginsa jälkeen, sillä vastuu lapsesta on raskas. Mitä tahansa voi sattua.

Ei isoäitien huolia pidä vähätellä. Ne saattavat olla ihan aitoja. On törkeää pitää ikäihmisiä itsekkäina ja kylminä ihmisinä, jos toivovat, että lapset tulevat kyläilemään vanhempiensa kanssa ja lähtevät myös pois samaa matkaa.

Kyllä vähän ymmärrystäkin tarvittaisiin eikä ylpeilyä sillä, että mummu tuli JOKA PÄIVÄ jelppimään.

Päivämummu kirjoitti:

Niinpä, ikäihmistä on osattuu hyödyntää jo edellisissä sukupolvissa.
Naisten osa on ollut palvella ja hoivata.
Kasvatuskin on tähdännyt siihen pikkusiskojen hoivaamisena ja keittiöpiikana.
Naiselle on ollut häpeäksi olla jouten, ainakin sukankudin piti olla.

Yhä vielä ollaan työllistämässä eläkeikäiset naiset. Työllistäjät sanovat pyhästi, että heitä ei tarvitse patistaa, kun he aikanaan ovat isoäitejä. Niin luulisi, ja nykyajan mummut ovat varmaan ajatelleet samoin, mutta ikä tuo yllätyksiä.
Esim sydänvaivoja, selkäkipuja, suonikohjuja, niverikkoa. Voi olla, että työeläke jää minimaalisen pieneksi, tai aviomiehen sairaus vie vaimonkin voimat.
Mummun oma masennus voi yllättää, eläkkeelle joutuminen saattaa olla järkytys.
Mummun hermot eivät kestä kitisevää lapsenlasta, vieraisiin oloihin joutunut vauva saattaa näyttää mieltään koko ajan.
Vilkas leikki-ikäinen voi karata kankealta mummulta matkoihinsa ja mummun hermot kiristyvät ja hätääntyminen on aitoa.
Tuöleeko nuorelle äidille mieleenkään, että hänen vilkas kulmmanmurunsa on suuri haaste mummulle? Hän voi olla aivan näännyksissä hoitohuginsa jälkeen, sillä vastuu lapsesta on raskas. Mitä tahansa voi sattua.

Ei isoäitien huolia pidä vähätellä. Ne saattavat olla ihan aitoja. On törkeää pitää ikäihmisiä itsekkäina ja kylminä ihmisinä, jos toivovat, että lapset tulevat kyläilemään vanhempiensa kanssa ja lähtevät myös pois samaa matkaa.

Kyllä vähän ymmärrystäkin tarvittaisiin eikä ylpeilyä sillä, että mummu tuli JOKA PÄIVÄ jelppimään.

Lue lisää

Siis enhän minä mitenkään ylpeillyt, vaan kerroin vaan että kyllä ne mummot ennen tosiaan auttoivat lapsiansa näköjään...ja PALJON.
Täällä kun monet väittävät silmät kirkkaina että NYKYNUORET odottavat (ja vaativat) että mummot hoitais lapsenlapsia, että kyllä ne entisajan nuoretkin osasivat...aika kultaa muistot, vai kuinka se nyt oli:)

Itse en mummoja häiritse, vien muksut päiväkotiin.

5+19 kirjoitti:

Siis enhän minä mitenkään ylpeillyt, vaan kerroin vaan että kyllä ne mummot ennen tosiaan auttoivat lapsiansa näköjään...ja PALJON.
Täällä kun monet väittävät silmät kirkkaina että NYKYNUORET odottavat (ja vaativat) että mummot hoitais lapsenlapsia, että kyllä ne entisajan nuoretkin osasivat...aika kultaa muistot, vai kuinka se nyt oli:)

Itse en mummoja häiritse, vien muksut päiväkotiin.

Lue lisää

Juuri näin. Se on oikein. Jos ikinä hankin itse lapsia, niin en kyllä aio pyytää mummoja apuun vaan hoidan kokonaan itse ja sitten kun menen takaisin töihin, laitan laoset päiväkotiin.

Mummot voivat käydä kylässä kahvilla kuten kuka tahansa muu vieras, mutta en todellakaan lykkäisi lapsiani minnekään sukulaisille hoitoon. Olisihan se jo häpeä jos ei pystyisi heistä itse huolehtimaan!

Meillä miniän vanhemmat omivat lastenlapset, miehen vanhemmat ovat sivussa. Paha on mennä miniän huusholliin auttamaan tai hääräämään samoin kuin miniän vanhemmat tekevät. Kylään mennään kun pyydetään, meillä on aina avoimet ovet lapsille ja lapsenlapsille. Harvemmin meillä käyvät kuin miniän kotona. Jos lastenlapset käyvät, niin useimmin isänsäkanssa ilman äitiä. Pyydetty kyllä on.

Tuli näemmä kirjoitettua aika pitkästi vähän asian sivustakin. Piti vain sanoa että jos asia ei järjesty niin kuin olisitte toivoneet, unohtakaa koko juttu. Lakatkaa pyörittelemästä asiaa mielessänne tai täällä ja jatkakaa elämää. Jos asia vaivaa ja aiheuttaa pahaa mieltä kun näette isovanhempia, älkää nähkö. Kurjaa ja ehkä vähän itsekästäkin, mutta omien lasten takia on joskus oltava vähän itsekäs, koska se vanhempien hyvinvointi on kaikkein tärkeintä jotta perhe-elämä toimii ja lapsilla on hyvä olla. Ydinperhe on hyvän lapsuuden perusta. Vasta sen jälkeen tulee sosiaalinen verkosto ja isovanhemmat. Viisaat isovanhemmat kyllä tajuavat tämän. Jos suhde isovanhempiin ei toimi tai aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa, sellaista suhdetta ei kannata ylläpitää vaan ottaa vähän etäisyyttä ja omaa aikaa, katsoa tasapainottuuko oma elämä pikku hiljaa. Ja yrittää lähennyttää välejä isovanhempiin vaikka puolen vuoden-vuoden kuluttua uudelleen, jos siltä tuntuu.

Juuri näin. Lapset kuuluu hoitaa aina itse. Sukulaisilla, mukaan lukien mummolat, voi kyläillä puolin ja toisin, mutta vanhemmat hoitakoot lapsensa itse.

Omat lapsenlapseni olivat kuukausia rintaruokinnalla, joten yökylään pääsivät vasta lähempänä vuoden ikää.
Lapsi muistaa kyllä isovanhemmat vaikka ei jatkuvasti heitä tapaakaan. Lapsilla on uskomaton muisti ja omaksumiskyky.
Parissa vuodessa he tyhjästä oppivat kaiken elämään liittyvän. Heidän muistinsa toimii hellittämättä.

Tututumisen takia ei lasta ole tarpeen kiikuttaa kaikissa sukulaisissaan. Tulkoot he lasta tapaamaan, jos pitävät itseään niin tärkeinä, että lapsen on välttämättä heidät tunnistettava vilauksessa.

Rauha lapselle kirjoitti:

Omat lapsenlapseni olivat kuukausia rintaruokinnalla, joten yökylään pääsivät vasta lähempänä vuoden ikää.
Lapsi muistaa kyllä isovanhemmat vaikka ei jatkuvasti heitä tapaakaan. Lapsilla on uskomaton muisti ja omaksumiskyky.
Parissa vuodessa he tyhjästä oppivat kaiken elämään liittyvän. Heidän muistinsa toimii hellittämättä.

Tututumisen takia ei lasta ole tarpeen kiikuttaa kaikissa sukulaisissaan. Tulkoot he lasta tapaamaan, jos pitävät itseään niin tärkeinä, että lapsen on välttämättä heidät tunnistettava vilauksessa.

Lue lisää

Siis noinhan se on kuin nimimerkki tuikar tuolla kuvaa.

Jos hoitajaksi ajateltu henkilö - on se sitten isovanhempi, täti tai whoever - on osa vauvan elämää ja arkea kaiken aikaa alusta asti, he tulevat toisilleen tutuksi, ja hoitoon - jopa yöhoitoonkin - jättäminen on helpompaa; vauvaa hoitava henkilö ei tällöin "vaihdu", vaan yksi hoitajista hoitaa.

Hallelujaa vain niille äideille, jotka omivat vauvansa hoidon 24/7 alusta asti, ja sitten ovat surkeita, kun viisikuiselle ei löydy yökyläpaikkaa...

No, toisaalta kaikilla ei ehkä niitä innokkaita mummuttajia ja muita lapsen lähellä halukkaasti viipyviä ei vain ole. Mutta siis, jos niitä on tunkemassa kylään siinä alussa, niin pientä epämukavuutta kannattaa sietää, että niistä tosiaan saa hoitajia sitten aikanaan.

että semmosta kirjoitti:

Siis noinhan se on kuin nimimerkki tuikar tuolla kuvaa.

Jos hoitajaksi ajateltu henkilö - on se sitten isovanhempi, täti tai whoever - on osa vauvan elämää ja arkea kaiken aikaa alusta asti, he tulevat toisilleen tutuksi, ja hoitoon - jopa yöhoitoonkin - jättäminen on helpompaa; vauvaa hoitava henkilö ei tällöin "vaihdu", vaan yksi hoitajista hoitaa.

Hallelujaa vain niille äideille, jotka omivat vauvansa hoidon 24/7 alusta asti, ja sitten ovat surkeita, kun viisikuiselle ei löydy yökyläpaikkaa...

No, toisaalta kaikilla ei ehkä niitä innokkaita mummuttajia ja muita lapsen lähellä halukkaasti viipyviä ei vain ole. Mutta siis, jos niitä on tunkemassa kylään siinä alussa, niin pientä epämukavuutta kannattaa sietää, että niistä tosiaan saa hoitajia sitten aikanaan.

Lue lisää

Voisitko tosiaan erota viisikuisesta vauvastasi yöksi?
En voisi kuvitella mitään asiaa, joka olisi niin tärkeä, ettei lapsi olisi lähelläni yöllä. En voisi nukkua silmäntäyttä. - Korkeintaan sairaala, sairaus joko itsellä tai lähiomaisella.

Niin, lapsia ei pitäisi hankkia ennen kuin on katseltu samaa parisuhdetta ensin vähintään 12 vuotta ja ikää on ainakin 32 vuotta. Sen jälkeen vasta voi alkaa miettiä lisääntymistä.

Tuossa on edellinen sukupolvi tehnyt ihan väärin. Kun joka sukupolvi hankkisi lapset myöhemmin eli vasta päälle 3-kymppisinä, ei olisi tuollaisia ongelmia isovanhempien vaivaamisesta. He kun olisivat aika usein jo haudassa ennen kuin omat lapset hankkisivat ensimmäistäkään lastan. Se olisi varmasti parempi tilanne.

Ja kannattaisi muistaa, että ne lapset ehtii tosiaan hankkia ihan hyvin vielä yli 40-vuotiaanakin. Ei siihen ole mikään kiire ryhtyä alle 30-vuotiaana tai vielä 35-vuotiaanakaan.

12/32 sääntö kunniaan.

Juuri näin. Vaikka en itse isovanhempi olekaan vaan lapseton nuori nainen, niin ajattelen että lapset pitäisi hoitaa kokonaan itse eikä olettaa, että kukaan muu tulee heitä hoitamaan, paitsi jos palkkaa lastenhoitajan tai laittaa lapset päiväkotiin. Jos epäilee etukäteen ettei selviäisi yksin lasten kanssa (siis äiti ja isä, kahdestaan) niin silloin ei pidä hankkia koko lapsia!

en ymmärrä tätä en kirjoitti:

Juuri näin. Vaikka en itse isovanhempi olekaan vaan lapseton nuori nainen, niin ajattelen että lapset pitäisi hoitaa kokonaan itse eikä olettaa, että kukaan muu tulee heitä hoitamaan, paitsi jos palkkaa lastenhoitajan tai laittaa lapset päiväkotiin. Jos epäilee etukäteen ettei selviäisi yksin lasten kanssa (siis äiti ja isä, kahdestaan) niin silloin ei pidä hankkia koko lapsia!

Lue lisää

Niinpä!
Ihmettelen minäkin nuoria äitejä, jotka ovat valmiit jättämään vauvansa mummolaan tai minne muualle tahansa, ja menemään pois yöksi, tai jopa usemmaksi päiväksi matkoille. Äidin ja vauvan välinen side on vielä tuossa vaiheessa niin luja, että molemmat kärsivät erosta. Se ei ole mitenkään hävettävää eikä moitittavaa. Äidin ei ole pakko poistua kotoa vauvan luota entisiin rientoihinsa. Ihan hyviin voi sanoa, että ei halua lähteä mihinkään.

Trendi on se, että lapsi ei saa jarruttaa nuoren ihmisen elämää, kyllä vauvan on opittava, että äiti saattaa poistua läheltä ja tialle tulee mummi tai muu hoitaja.

Väärin.

Vauva ei ole se, jonka pitää oppia. Kyllä oppija on äiti, ja myös isä. Vauva on uusi perheenjäsen, ja vanhempien pitää oppia ottamaan hänet huomioon ja järjestettävä elämänsä lapsen parhaan mukaan. Lapsen parhaaseen kuuluu rauhallinen kotonaolo, lämmin iltakylpy, mukava ruokailutuokio ja asettuminen omaan sänkyyn. Ympärillä kodin äänet ja tuoksut, vanhempien tutut äänensävyt, tutut valot. Niihin lapsi on oppinut, ja on vääryys riistää ne häneltä ja riepottaa hänet jonnekin matkojen päähän. Mummot tulkoot lapsen luo hoitamaan, jos on todella tarpeellisia menoja.

Lapsilta vaaditaan näinä aikoina yhä enemmän ja enemmän, ja sanotaan, että kyllä SEN pitää oppia, ja kyllähän se ymmärtää.
Erotilanteissakin vanhemmat riitelevät keskenään, mutta pitävät päivänselvänä, että lapsi kyllä tyytyy siihen, mitä eroavat vanhemmat tekevät ja mihin hänet sijoitetaan. Kyllä se ymmärtää!

Joskus kummastelee, miksi nuorille on lapsia suotu, kun ei selvitä ilman suvun osallistumista. Kun ihmetellään, kuinka paljon on kohtuullista odottaa isovanhempien apua ja osallistumista. Koska se osallistuminen päättyy? Isovanhempien kuolemaan?

Olen 61 vuotias mummo ja hoidamme tarvittaessa mieheni kanssa 5,5 vuotiasta tyttäreme lasta. Hän on meille hyvin tärkeä ja rakastamme häntä hyvin paljon ! Meillä on myös oma "elämämme". mutta ollessamme pari päivää hänestä erossa, on meillä jo pikkuista ikävä. Hän on kovin kiinnostunut tekemään legoja, piirtämään, potkimaan jalkapalloa ja välillä sitten rauhoittuu katsomaan Pikku Kakkosta television ääreen. Välillä luen hänelle satukirjaa. Hän viihtyy hyvin ulkona ja siellä hän puuhaileekin paljon "pikkuapulaisena" miehelleni. Hei mummot ja vaarit: ottakaa irti kaikki lapsenlapsistanne; he ovat niin vähän aikaa pieniä !!

No hyvänen aika, eihän kenenkään toisen tarvitse olla kiinnostunut teidän lapsistanne! He ovat teidän. Ette kai te hankkineet heitä muita varten?

Olipa epäkypsä kommentti. Varmaan joku teini asialla.

Onnellinen mummo kirjoitti:

Olen 61 vuotias mummo ja hoidamme tarvittaessa mieheni kanssa 5,5 vuotiasta tyttäreme lasta. Hän on meille hyvin tärkeä ja rakastamme häntä hyvin paljon ! Meillä on myös oma "elämämme". mutta ollessamme pari päivää hänestä erossa, on meillä jo pikkuista ikävä. Hän on kovin kiinnostunut tekemään legoja, piirtämään, potkimaan jalkapalloa ja välillä sitten rauhoittuu katsomaan Pikku Kakkosta television ääreen. Välillä luen hänelle satukirjaa. Hän viihtyy hyvin ulkona ja siellä hän puuhaileekin paljon "pikkuapulaisena" miehelleni. Hei mummot ja vaarit: ottakaa irti kaikki lapsenlapsistanne; he ovat niin vähän aikaa pieniä !!

Lue lisää

Viimeinen lause olisi pitänyt kuulua: Hei vanhemmat! ottakaa irti kaikki lapsistanne; he ovat niin vähän aikaa pieniä !!

Ja en siis ole itse isovanhempi vaan lapseton 3-kymppinen nainen, jota harmittaa lukea miten nykyvanhemmat ovat niin heikkoja etteivät pärjää lastensa kanssa ilman múmmoloita ja ties mitä ulkopuolisia apuja. Niillä isovanhemmilla on oma elämänsä. Älkää kiusatko heitä ilmaista hoitoapua vinkumalla, jos teitä ei huvita enää leikkiä kotia. Kyllä lapset hoidettiin entisaikoinakin itse ja naiset tekivät siinä samalla vielä raskasta työtä pellolla jne.

en ymmärrä tätä en kirjoitti:

Ja en siis ole itse isovanhempi vaan lapseton 3-kymppinen nainen, jota harmittaa lukea miten nykyvanhemmat ovat niin heikkoja etteivät pärjää lastensa kanssa ilman múmmoloita ja ties mitä ulkopuolisia apuja. Niillä isovanhemmilla on oma elämänsä. Älkää kiusatko heitä ilmaista hoitoapua vinkumalla, jos teitä ei huvita enää leikkiä kotia. Kyllä lapset hoidettiin entisaikoinakin itse ja naiset tekivät siinä samalla vielä raskasta työtä pellolla jne.

Lue lisää

Niinpä, täälläkin on lapseton n. kolmikymppinen nainen ja ajatellen, että iäkkäillä isovanhempi-ikäisillä voi olla jos vaikka mitä sairauksiakin jo, on todella röyhkeää valittaa netin palstoilla jostakin hoitoavun puuuttumisesta pikkulapsille. Eri asia, jos olisi vaikka työtön 40-50 vuotias fyysisesti terve isovanhempi kyseessä, niin sitten ehkä olisi todella outoa, jos joku lähellä asuva isovanhempi-ikäinen ei haluaisi osallistua omien lastenlastensa aktiiviseen hoitamiseen tai auttaa nuoria perheitä arjessa, mutta saman vaatiminen iäkkäiltä olisi jo aika törkeää. Minä ainakin, vaikka olen nuori tai nuorehko vielä, olen aivan poikki jo viikon jälkeen, jos joutuisin vahtimaan vilkkaita lapsia, joten kuvitelkaa millainen ponnistus se voi olla iäkkäille ja sairaille. Tai kokopäivätöissä käyville, joilla heilläkin pitäisi olla jo jonkin verran vapaa- aikaakin. Omia lapsiaanhan ei kukaan koe vaativiksi, mutta totuus jota ei usein ääneen sanota on se, että jo pikkulapsi-iästä alkaen pikkulapsissa on todella erilaiset käytöstavat omaavia ja heissä on todella erilaisia luonteita, koska lapsen luonne ei ole valmis vaan lapsi on se jollaiseksi hän kehittyy vasta aikuisena, riippuen hoivasta ja välittämisen määrästä lapsena, mistä vastuussa ovat aina lasten omat vanhemmat. Moni lapsiperheellinenkin valittaa, että ei jaksaisi vahtia aina muiden lapsia, joten miksei isovanhempi-ikäiset saisi aiheesta puhua...Joskaan täällä en edes usko kirjoittelevan mitään isovanhempi-ikäisiä ja nuo tehnee vaan jotakin sairasta nettikiusaa viattomille aloituksillaan, jotka tänne kirjoittelee. En luota tähän foorumiin.


Toki lasten pitää saada leikkiä, mutta paljon helpompi muuten on - niin nuoren kuin vanhankin ihmisen- vahtia vaikkapa lasta tai lapsia, jotka jaksaa vaikka tunninkin ajan keskittyä kirjaankin tai vaikka piirtelemiseen, kuin sellaisia lapsia, jotka on tottuneet siihen, että koko ajan pitää olla jotakin viihdykettä heille heidän ehdoillaan ja jotka riehuu koko ajan. Samaten poikalapsien vahtiminen on rankempaa, kuin tyttölasten, jos porukassa on useita pikkupoikia, koska poikalapset nyt vaan ovat rajumoia leikeissään kuin tytöt usein.


Se on se, kun hyvinvointivaltiota ajetaan alas. Työssäkäyvät perheet ovat väsymyksen partaalla. Takaisin kunnalliset kodinhoitajat, siten ennenkin lapsiperheet saivat lastenhoitoapua. Ei meillä ole paluuta 1950-luvun yhteiskuntaan. En tiedä ketään isovanhempi-ikäistä joka ei haluaisi osallistua omien lastenlastensa elämään tai hoitaakin lapsia joskus, mutta voi olla aika kohtuutonta vaatia iäkkäiltä sellaista jaksamista, joka on viisikymmentä- vuotiailla.


Kuinka monessa pikkulapsiperheessä muuten isovanhemmat kutsutaan vaikkapa sunnuntailounaalle tai yökylään edes silloin tällöin? Taitaa nykymeininki olla pikemminkin se monilla, että lapsiperheet menee täyshoitoon ja isovanhempien passattaviksi ja rentoutumaan, mutta homma ei toimi toisin päin, kuten kuuluisi mennä, jos iäkkäitä kunnioitetaan asianmukaisesti.


Itsekin olen tiennyt joitakin muuten ihan fiksuja ihmisiä, jotka vasta siinä vaiheessa kun mummukat unohti laittaa edes itselleen ruokaa, tajusi, että enää ei voi mennä valmiiseen lounaspöytään (en puhu omista sukulaisistani tai läheisistäni).

Sinua varmaan kuitenkin surettaa lapsenlapsiesi huono suhde omiin vanhempiinsa? Tosin, jos tämä "on teillä suvussa", niin lapsesi saavat sitten hoitaa omat lapsenlapsensa ja luoda heihin suhde, mikä olisi kuulunut luoda omiin lapsiinsa (askartelut, läksyt jnpp.)

Meillä on yksi sisarus hoidattanut lapsensa vanhemmillaan ja nyt yksi hänen lapsistaan hoidattaa lapsensa hänellä. Meillä muilla sisaruksilla on ollut normaalimpi suhde eli ikäihmisiä autellaan, eikä käytetä hyväksi. Lapsenlapsiin voi olla muulainenkin hyvä suhde kuin hoitosuhde, Jatkuva hoitosuhde ei edes aina osoittaudu lapsen kannalta parhaaksi vahtoehdoksi.

Sukupolvien ketju kirjoitti:

Sinua varmaan kuitenkin surettaa lapsenlapsiesi huono suhde omiin vanhempiinsa? Tosin, jos tämä "on teillä suvussa", niin lapsesi saavat sitten hoitaa omat lapsenlapsensa ja luoda heihin suhde, mikä olisi kuulunut luoda omiin lapsiinsa (askartelut, läksyt jnpp.)

Meillä on yksi sisarus hoidattanut lapsensa vanhemmillaan ja nyt yksi hänen lapsistaan hoidattaa lapsensa hänellä. Meillä muilla sisaruksilla on ollut normaalimpi suhde eli ikäihmisiä autellaan, eikä käytetä hyväksi. Lapsenlapsiin voi olla muulainenkin hyvä suhde kuin hoitosuhde, Jatkuva hoitosuhde ei edes aina osoittaudu lapsen kannalta parhaaksi vahtoehdoksi.

Lue lisää

En kirjoittanut, että lapsilla olisi huono suhde vanhempiin, siitä ei ole kysymys, vaan vanhempien ajan käytöstä. Joskus ihmettelen, että pitää tehdä niin paljon töitä ettei ehdi kotona käydä kuin kääntymässä.
Eikä ole sukuvika, äitini ei hoitanut minun lapsia ja sen hän teki aivan selväksi. Hänelle lapseni jäivät aika kaukaisiksi, vaikka lähellä asuttiin.
Mikä on lapsen parhaaksi, se nähdään vasta vuosien kuluttua, vielä on turha ryhtyä sitä arvioimaan.

Kirvoittipa äskeinenkin viestisi pari kysymystä:

Millaisia ovat "varsinaiset" isovanhemmat?
Millainen on "isovanhempi-unelma"?
Kenellä on oikeus määrittää isovanhemmuus?
Kerrot olevasi "empaattisempi, tilaa antavampi, aikaa ja huomiota antavampi" äiti kuin oma äitisi oli. Olet myös huolissasi siitä, että koko elämä pyörii lasten ympärillä ja vanhemmat jopa polttavat itsensä loppuun ja tarvitsevat vapaa-aikaa.
Kannattaisiko sinun arvioida omaa äitiyttäsi vielä kerran, ettei sinusta tulisi äitisi ja lastesi marttyyria?

mummuksi kirjoitti:

Kirvoittipa äskeinenkin viestisi pari kysymystä:

Millaisia ovat "varsinaiset" isovanhemmat?
Millainen on "isovanhempi-unelma"?
Kenellä on oikeus määrittää isovanhemmuus?
Kerrot olevasi "empaattisempi, tilaa antavampi, aikaa ja huomiota antavampi" äiti kuin oma äitisi oli. Olet myös huolissasi siitä, että koko elämä pyörii lasten ympärillä ja vanhemmat jopa polttavat itsensä loppuun ja tarvitsevat vapaa-aikaa.
Kannattaisiko sinun arvioida omaa äitiyttäsi vielä kerran, ettei sinusta tulisi äitisi ja lastesi marttyyria?

Lue lisää

mummuksi, vastauksia...

"Millaisia ovat "varsinaiset" isovanhemmat?"

Mielestäni sellaisia jotka jollakin tavalla osallistuvat lastenlastensa elämään, asettamalla lapset ja heidän vanhempansa tässä suhteessa omien tarpeidensa edelle. Eli ei niin että 'minä haluan', 'minä toivoisin', 'minä kyllä pahoitan mieleni jos', 'tiedän että te ette haluaisi toimia näin mutta teen nyt niin ja niin'. Tai että ajattelee että lapsilla on "oikeus" isovanhempiinsa siten että tämä oikeus ajaa kaiken muun edelle, jopa vanhempien hyvinvoinnin jos suhteet vanhempiin ovat huonot eikä isovanhemmalla ole mitään todellista tarvetta tai aikomustakaan korjata suhdetta paremmaksi. Sellainen isovanhempi joka osaa olla myös vanhempi aikuiselle lapselleen. Olla tukena kun tukea tarvitaan (elämän myrskyissä). Oikeasta halustaan auttaisi jos näkee että apua tarvittaisiin (esim. gynekologille tai hammaslääkäriin mennessä, eli vaikka sitten sen kaksi kertaa vuodessa edes voisi kysyä että voisitko katsoa lasta sen aikaa). Ei vaatisi, puuttuisi ja sekaantuisi, neuvoisi ja loukkaantuisi kun neuvoja ei "totella". Olisi aidon kiinnostunut lastenlasten elämästä ja hyväksyisi heidät jokaisen sellaisena kuin he ovat, toisistaan erilaisina ja omanlaisina ihmisinä, jakaen tasapuolisesti huomiota ja kehuja jokaiselle, suosimatta ja ylistämättä yhtä ja jättämättä toisen lähes huomiotta.

Millainen on "isovanhempi-unelma"?

Unelma-isovanhempi olisi tuon edellisen kaltainen, lisättynä sillä että isovanhempi tosiaan tahtoisi olla lastenlasten kanssa, ottaisi usein kylään ihan silkasta ilosta että saa paapoa ja olla lastenlasten kanssa. Sellainen johon olisi lämpimät ja läheiset välit, olematta liian läheiset (ei saa urkkia yksityisasioita tai puuttua niihin tai olla suuna-ja-päänä neuvomassa jatkuvalla syötöllä vaan silloin kun neuvoa kysytään). Tiedän kavereiden isovanhempia jotka hoitavat lasta joka viikolla jonain päivänä, lähtevät etelän lomalle yhdessä perheen kanssa ja lomailevat osan aikaa ja hoitavat osan aikaa lasta, koska tahtovat olla lapsenlapsen kanssa, ovat järjestäneet oman kotinsakin sellaiseksi että lapsen on sinne mukava ja helppo tulla kylään, löytyy syöttötuolia, ruokalappua, leluja, pottaa, kirjoja joita ostettu ihan lasta silmällä pitäen. Tuo kuulostaa ihan satumaiselta, enkä oleta että kaikkien tulisi olla tällaisia isovanhempia jos eivät halua, tuo velvoittaisi mielestäni liikaa. Mutta unelmassa: jos tosiaan haluaisi olla unelma-isovanhempi. Itse haluaisin olla tällainen isona. Eikä se tarkoita että lapseni hoidattaisivat lapsensa minulla, kyllä sitä lastenhoitoa ehtii tehdä ihan tarpeiksi asti muina aikoina niin että vastuuntunto ym. kehittyy. Mutta emmehän me ole yksin tässä maailmassa? Emmehän?!

lastenhoitorinkejä kirjoitti:

mummuksi, vastauksia...

"Millaisia ovat "varsinaiset" isovanhemmat?"

Mielestäni sellaisia jotka jollakin tavalla osallistuvat lastenlastensa elämään, asettamalla lapset ja heidän vanhempansa tässä suhteessa omien tarpeidensa edelle. Eli ei niin että 'minä haluan', 'minä toivoisin', 'minä kyllä pahoitan mieleni jos', 'tiedän että te ette haluaisi toimia näin mutta teen nyt niin ja niin'. Tai että ajattelee että lapsilla on "oikeus" isovanhempiinsa siten että tämä oikeus ajaa kaiken muun edelle, jopa vanhempien hyvinvoinnin jos suhteet vanhempiin ovat huonot eikä isovanhemmalla ole mitään todellista tarvetta tai aikomustakaan korjata suhdetta paremmaksi. Sellainen isovanhempi joka osaa olla myös vanhempi aikuiselle lapselleen. Olla tukena kun tukea tarvitaan (elämän myrskyissä). Oikeasta halustaan auttaisi jos näkee että apua tarvittaisiin (esim. gynekologille tai hammaslääkäriin mennessä, eli vaikka sitten sen kaksi kertaa vuodessa edes voisi kysyä että voisitko katsoa lasta sen aikaa). Ei vaatisi, puuttuisi ja sekaantuisi, neuvoisi ja loukkaantuisi kun neuvoja ei "totella". Olisi aidon kiinnostunut lastenlasten elämästä ja hyväksyisi heidät jokaisen sellaisena kuin he ovat, toisistaan erilaisina ja omanlaisina ihmisinä, jakaen tasapuolisesti huomiota ja kehuja jokaiselle, suosimatta ja ylistämättä yhtä ja jättämättä toisen lähes huomiotta.

Millainen on "isovanhempi-unelma"?

Unelma-isovanhempi olisi tuon edellisen kaltainen, lisättynä sillä että isovanhempi tosiaan tahtoisi olla lastenlasten kanssa, ottaisi usein kylään ihan silkasta ilosta että saa paapoa ja olla lastenlasten kanssa. Sellainen johon olisi lämpimät ja läheiset välit, olematta liian läheiset (ei saa urkkia yksityisasioita tai puuttua niihin tai olla suuna-ja-päänä neuvomassa jatkuvalla syötöllä vaan silloin kun neuvoa kysytään). Tiedän kavereiden isovanhempia jotka hoitavat lasta joka viikolla jonain päivänä, lähtevät etelän lomalle yhdessä perheen kanssa ja lomailevat osan aikaa ja hoitavat osan aikaa lasta, koska tahtovat olla lapsenlapsen kanssa, ovat järjestäneet oman kotinsakin sellaiseksi että lapsen on sinne mukava ja helppo tulla kylään, löytyy syöttötuolia, ruokalappua, leluja, pottaa, kirjoja joita ostettu ihan lasta silmällä pitäen. Tuo kuulostaa ihan satumaiselta, enkä oleta että kaikkien tulisi olla tällaisia isovanhempia jos eivät halua, tuo velvoittaisi mielestäni liikaa. Mutta unelmassa: jos tosiaan haluaisi olla unelma-isovanhempi. Itse haluaisin olla tällainen isona. Eikä se tarkoita että lapseni hoidattaisivat lapsensa minulla, kyllä sitä lastenhoitoa ehtii tehdä ihan tarpeiksi asti muina aikoina niin että vastuuntunto ym. kehittyy. Mutta emmehän me ole yksin tässä maailmassa? Emmehän?!

Lue lisää

"Kenellä on oikeus määrittää isovanhemmuus?"

Isovanhemmalla itsellään. Joten hän tehköön niin kuin parhaaksi näkee. Lapset tekevät sitten sen mitä parhaaksi näkevät. Itse näin oman mielenterveyteni kannalta parhaaksi etäännyttää välit nuivasti käyttäytyvään isovanhempaan, koska se aiheutti itselleni niin raskaan mielen että se vaikutti jo perheemme arkeen ja omiin lapsiimme epäsuotuisasti. Jokainen tekee itseään koskevat päätöksensä itse ja hyväksyy toisten päätökset yhtälailla. Joskus on hyvä ottaa toisten toiveita huomioon, jos haluaa elää ja olla tekemisissä toisten kanssa, näin avioliitossa, mutta mielestäni myös lapsi-vanhempi ja lapsi-isovanhempi-suhteissa.

"Kerrot olevasi "empaattisempi, tilaa antavampi, aikaa ja huomiota antavampi" äiti kuin oma äitisi oli. Olet myös huolissasi siitä, että koko elämä pyörii lasten ympärillä ja vanhemmat jopa polttavat itsensä loppuun ja tarvitsevat vapaa-aikaa. Kannattaisiko sinun arvioida omaa äitiyttäsi vielä kerran, ettei sinusta tulisi äitisi ja lastesi marttyyria?"

Kiitos, hyvä huomio. Kävin tuossa lapsikeskeisessä elämänvaiheessa, kaikki lasten puolesta - ja paloin loppuun - mutta koska tukiverkostoa johon nojata, ei ole, rämmin itse ylös, havaitakseni sen tosiasian että omat vanhempani eivät tosiaankaan ole niitä joihin luottaa elämän myrskyissä.

Mieheni sen sijaan onneksi on. Luotan itseeni ja mieheeni. Ja aina kun anoppeja niin parjataan, luotan aika paljon myös anoppiini, hän on hyvä isovanhempi mielestäni, ei vaadi eikä tuputa neuvoja, ei ole herkkä loukkaantumaan eikä pitkävihainen, ei mutkikas ihminen. Omat koukerot siinäkin suhteessa on, mutta ne ovat sellaisia tavallisia, sellaisia jotka eivät vieä energiaa ja voimia ihmisestä ja elämästä. Hän ei ole kaikkein aktiivisimpia isovanhempia, joten en sanoisi että on unelmaisovanhempi, mutta en ole sellaista vaatimassakaan. Pelkästään että kaikille annettaisiin tilaa tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset ja että olisi ihan aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, tässä omasta lapsestaan ja omista lastenlapsistaan, ilman sitoumuksia täyttää kaikenlaisia isovanhemman omia tarpeita, vaateita ja loukkaantumisten/itsesäälin värittämiä pyyntöjä, joihin ei ole käytännössä muuta oikeaa vastausta kuin suostua, riippumatta aiheutuuko suostumisesta huonoja juttuja tai hankaluuksia omalle perheelle, parisuhteelle tai itselle.

Olen sitä mieltä että koska nykymaailma ei ole enää niin yhteisöllinen, on lastenhoitoapuun keksittävä uudenlaisia ratkaisuja. Eikä kyse ole siitä että lapsensa hoidattaisi muilla, tästä on tällä palstalla jauhettu iät ja ajat. Meillä tilanne on se että hoidamme lapset 24/7 miehen kanssa itse. Nykyään jaksan hyvin koska laitan itseni jaksamaan, haluan olla niin hyvä äiti kuin vain on mahdollista, se on vain itsestä kiinni, tekosyitä ei ole. Mutta. Kyllä olen sitä mieltä että aina kun olen saanut vähän omaa aikaa - ja nyt puhun 1-3 kerrasta vuodessa, olen sen jälkeen ollut huomattavasti jaksavampi, iloisempi, lasten juttuihin mukaan osallistuvampi, empaattisempi, rauhallisempi, pitkäpinnaisempi, energisempi touhuamaan kaikenlaista hauskaa ja ylimääräistä ulkona ja kotona... niin kyllä oma aika tekee jokaiselle aina välillä tosi hyvää. aivan sama kuuluuko vanhemman jonkun mielestä hoitaa lasta 24/7, mutta paremman vanhemman lapsi saa kun vanhempi pääsee välillä tekemään jotain muutakin. Sellainen isovanhempi joka ei omalle lapselleen tai lapsenlapselleen tällaista toivo, on minusta vähän hassu. Ja siksi en ymmärräkään tällaisia ihmisiä. Miksi elämän pitäisi olla vaikeaa tai raskasta, yhtä ja ainaista "pakkoa" kun se ei todellisuudessa ole? Muitakin ratkaisuja löytyy.

Mutta koska oma vanhempani kuuluu tällaiseen "pakko"-tavala ajatteleviin, negatiivisiin, apeisiin ihmisiin, en häntä voi nykyään kovin paljon nähdäkään, mieli tulee niin raskaaksi. Olen kuitenkin itse pohjimmiltani todella energinen, iloinen, optimistinen ja elämänmyönteinen ihminen joka nauraa paljon. Saman tyyppisten ihmisten seuraan on mukava hakeutua ja heidän kanssaan nauttia elämästä. Kyllä niitä vakavampiakin tuttuja on, mutta se että joku saa olon jatkuvasti todella huonoksi, saa aikaan sen etten jaksa tavata. Kaikki on itsestä ja asenteesta kiinni. Maailmaa ja toisia ei voi muuttaa, mutta ne ajatukset ja tunteet joita itsellä on, on itse päättänyt ajatella ja tuntea, ja siten voi myös päättää ajatella, tuntea ja suhtautua eri tavalla.

Tuli vähän omaa asiaa mukaan, mutta meillä tilanne on juuri hankala, eikä isovanhempi vieläkään näe ongelman syynä mitään muuta kuin minut, oman lapsensa eikä kärsijänä ketään muuta kuin oman itsensä. Jotkut ovat sellaisia.

lastenhoitorinkejä kirjoitti:

mummuksi, vastauksia...

"Millaisia ovat "varsinaiset" isovanhemmat?"

Mielestäni sellaisia jotka jollakin tavalla osallistuvat lastenlastensa elämään, asettamalla lapset ja heidän vanhempansa tässä suhteessa omien tarpeidensa edelle. Eli ei niin että 'minä haluan', 'minä toivoisin', 'minä kyllä pahoitan mieleni jos', 'tiedän että te ette haluaisi toimia näin mutta teen nyt niin ja niin'. Tai että ajattelee että lapsilla on "oikeus" isovanhempiinsa siten että tämä oikeus ajaa kaiken muun edelle, jopa vanhempien hyvinvoinnin jos suhteet vanhempiin ovat huonot eikä isovanhemmalla ole mitään todellista tarvetta tai aikomustakaan korjata suhdetta paremmaksi. Sellainen isovanhempi joka osaa olla myös vanhempi aikuiselle lapselleen. Olla tukena kun tukea tarvitaan (elämän myrskyissä). Oikeasta halustaan auttaisi jos näkee että apua tarvittaisiin (esim. gynekologille tai hammaslääkäriin mennessä, eli vaikka sitten sen kaksi kertaa vuodessa edes voisi kysyä että voisitko katsoa lasta sen aikaa). Ei vaatisi, puuttuisi ja sekaantuisi, neuvoisi ja loukkaantuisi kun neuvoja ei "totella". Olisi aidon kiinnostunut lastenlasten elämästä ja hyväksyisi heidät jokaisen sellaisena kuin he ovat, toisistaan erilaisina ja omanlaisina ihmisinä, jakaen tasapuolisesti huomiota ja kehuja jokaiselle, suosimatta ja ylistämättä yhtä ja jättämättä toisen lähes huomiotta.

Millainen on "isovanhempi-unelma"?

Unelma-isovanhempi olisi tuon edellisen kaltainen, lisättynä sillä että isovanhempi tosiaan tahtoisi olla lastenlasten kanssa, ottaisi usein kylään ihan silkasta ilosta että saa paapoa ja olla lastenlasten kanssa. Sellainen johon olisi lämpimät ja läheiset välit, olematta liian läheiset (ei saa urkkia yksityisasioita tai puuttua niihin tai olla suuna-ja-päänä neuvomassa jatkuvalla syötöllä vaan silloin kun neuvoa kysytään). Tiedän kavereiden isovanhempia jotka hoitavat lasta joka viikolla jonain päivänä, lähtevät etelän lomalle yhdessä perheen kanssa ja lomailevat osan aikaa ja hoitavat osan aikaa lasta, koska tahtovat olla lapsenlapsen kanssa, ovat järjestäneet oman kotinsakin sellaiseksi että lapsen on sinne mukava ja helppo tulla kylään, löytyy syöttötuolia, ruokalappua, leluja, pottaa, kirjoja joita ostettu ihan lasta silmällä pitäen. Tuo kuulostaa ihan satumaiselta, enkä oleta että kaikkien tulisi olla tällaisia isovanhempia jos eivät halua, tuo velvoittaisi mielestäni liikaa. Mutta unelmassa: jos tosiaan haluaisi olla unelma-isovanhempi. Itse haluaisin olla tällainen isona. Eikä se tarkoita että lapseni hoidattaisivat lapsensa minulla, kyllä sitä lastenhoitoa ehtii tehdä ihan tarpeiksi asti muina aikoina niin että vastuuntunto ym. kehittyy. Mutta emmehän me ole yksin tässä maailmassa? Emmehän?!

Lue lisää

Sinulle "lastenhoitorinkejä". Lue tämä oma lauseesi ajatuksella ja mieti olisiko sinulla mahdollisesti jonkinlainen persoonallisuushäiriö?

"Mielestäni sellaisia jotka jollakin tavalla osallistuvat lastenlastensa elämään, asettamalla lapset ja heidän vanhempansa tässä suhteessa omien tarpeidensa edelle."

Aika uskomatonta? kirjoitti:

Sinulle "lastenhoitorinkejä". Lue tämä oma lauseesi ajatuksella ja mieti olisiko sinulla mahdollisesti jonkinlainen persoonallisuushäiriö?

"Mielestäni sellaisia jotka jollakin tavalla osallistuvat lastenlastensa elämään, asettamalla lapset ja heidän vanhempansa tässä suhteessa omien tarpeidensa edelle."

Lue lisää

Jo vain, olen terve. Voisihan sitä mennä juttelemaan ja varmistaa asia, mutta luulen että on kyse väärinkäsityksestä, liian kiivaasta suhtautumistavasta ja liiallisesta kärjistämisestä sinun kohdallasi. Jotenkin tuntuu että voisi olla äitini joka laittaa tuon kommentin, hän on muutenkin minulle juuri noin ilkeä ja kärkevä. Mutta toivon totisesti ettei nyt sentään.

Elikkä... jokainen asettakoon omat tarpeensa edelle muista kun on oma elämä kyseessä, ihan siksi että jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja tunteistaan ja tarpeidensa täyttämisestä.

Mutta. Nimenomaan suhteessa omaan aikuiseen lapseen ja lapsenlapseen on hyvä laittaa ne omat tarpeet taka-alalle ja miettiä, mikä on hyväksi lapselle ja lapsenlapselle.

Kun on lapsen hankkinut, on vanhempi ihan koko ikänsä. Lapsi ei ole vanhempaa varten vaan vanhempi nimenomaan lasta varten!!!!!!

Jos ei tätä halua, niin miksi ihmeessä on niitä lapsia mennyt tekemään, itseä varten vai?? Kyllä tietysti lapsia hankitaan kun halutaan perustaa perhe ja saada kaikki siihan kuuluva, mutta kun se lapsi on syntynyt, olisi hyvä heittää omat tarpeet sen lapsen tarpeiden alapuolelle. Lapsi tulee ensin. Itsellä se menee näin koko elämän ajan, myös silloin kun lapseni on aikuinen. Ei tarkoita että pyhittäisin elämäni lapsille, vaan haluan huolehtia että olen heille läsnä ja saatavilla silloin kuin he tarvitsevat. Jos olen kasvattanut heidät hyvin, pärjäävät itse (kuten minä) mutta tietysti jokainen tarvitsee joskus apua, olkapäätä tai tukea.

Itselläni on sellainen vanhempi, joka tässä suhteessa lähtee liikkeelle vain siitä mitä hän itse haluaa, tarvitsee, toivoo, ym. ja mikään muu ei käy. Silloin loukkaannutaan. Tätä tarkoitin. Ihanneisovanhempi olisi sellainen, jonka kanssa voi olla tekemisissä kuin aikuiset ihmiset ikään, niin että puolin ja toisin kunnioitamme toisiamme, ottaen huomioon että hänen pitäisi olla äitini ja mielestäni äideillä on yleensä enemmän velvollisuuksia lastaan kohtaan kuin lapsella äitiään kohtaan. Näin ajattelen myös omia lapsia koskien.

Ja mitä lapsenlapsiin tulee, he ovat lapsia. Jos heidän kanssaan haluaa olla tekemisissä, on lähdettävä liikkeelle puhtaasti siitä, mikä on lapselle hyväksi ja mitä hän tarvitsee.

Mielestäni on itsekästä ajatella mitä isovanhempi voi lapsenlapsesta saada ja perustaa koko suhde tälle.

Tästä oli kyse kun kirjoitin että unohtaisi omat tarpeensa.

lastenhoitorinkejä kirjoitti:

Jo vain, olen terve. Voisihan sitä mennä juttelemaan ja varmistaa asia, mutta luulen että on kyse väärinkäsityksestä, liian kiivaasta suhtautumistavasta ja liiallisesta kärjistämisestä sinun kohdallasi. Jotenkin tuntuu että voisi olla äitini joka laittaa tuon kommentin, hän on muutenkin minulle juuri noin ilkeä ja kärkevä. Mutta toivon totisesti ettei nyt sentään.

Elikkä... jokainen asettakoon omat tarpeensa edelle muista kun on oma elämä kyseessä, ihan siksi että jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja tunteistaan ja tarpeidensa täyttämisestä.

Mutta. Nimenomaan suhteessa omaan aikuiseen lapseen ja lapsenlapseen on hyvä laittaa ne omat tarpeet taka-alalle ja miettiä, mikä on hyväksi lapselle ja lapsenlapselle.

Kun on lapsen hankkinut, on vanhempi ihan koko ikänsä. Lapsi ei ole vanhempaa varten vaan vanhempi nimenomaan lasta varten!!!!!!

Jos ei tätä halua, niin miksi ihmeessä on niitä lapsia mennyt tekemään, itseä varten vai?? Kyllä tietysti lapsia hankitaan kun halutaan perustaa perhe ja saada kaikki siihan kuuluva, mutta kun se lapsi on syntynyt, olisi hyvä heittää omat tarpeet sen lapsen tarpeiden alapuolelle. Lapsi tulee ensin. Itsellä se menee näin koko elämän ajan, myös silloin kun lapseni on aikuinen. Ei tarkoita että pyhittäisin elämäni lapsille, vaan haluan huolehtia että olen heille läsnä ja saatavilla silloin kuin he tarvitsevat. Jos olen kasvattanut heidät hyvin, pärjäävät itse (kuten minä) mutta tietysti jokainen tarvitsee joskus apua, olkapäätä tai tukea.

Itselläni on sellainen vanhempi, joka tässä suhteessa lähtee liikkeelle vain siitä mitä hän itse haluaa, tarvitsee, toivoo, ym. ja mikään muu ei käy. Silloin loukkaannutaan. Tätä tarkoitin. Ihanneisovanhempi olisi sellainen, jonka kanssa voi olla tekemisissä kuin aikuiset ihmiset ikään, niin että puolin ja toisin kunnioitamme toisiamme, ottaen huomioon että hänen pitäisi olla äitini ja mielestäni äideillä on yleensä enemmän velvollisuuksia lastaan kohtaan kuin lapsella äitiään kohtaan. Näin ajattelen myös omia lapsia koskien.

Ja mitä lapsenlapsiin tulee, he ovat lapsia. Jos heidän kanssaan haluaa olla tekemisissä, on lähdettävä liikkeelle puhtaasti siitä, mikä on lapselle hyväksi ja mitä hän tarvitsee.

Mielestäni on itsekästä ajatella mitä isovanhempi voi lapsenlapsesta saada ja perustaa koko suhde tälle.

Tästä oli kyse kun kirjoitin että unohtaisi omat tarpeensa.

Lue lisää

Minulle sukupolvien ketju on kuin renkaat, jotka ovat toisensa kanssa yhteyksissä, mutta silti erilliset taipumaan haluamaansa suuntaan. Jos ketju katkeaa, molemmat päät ovat edelleen käyttökelpoisia renkaita, joita voi käyttää uudelleen uusissa ketjuissa. Nykyisten erojen ja avoliittojen aikaan ketjuja onkin monenlaisia ja erikokoisin renkain.

Ihminen ei ole vanhempiensa osa, sukunsa kasvannainen, vaan itsellinen henkilö, ihminen, jonka vanhemmat ovat nejane. Vanhemmat kasvattavat uuden sukupolven, joka ei ole velvollinen olemaan vanhempiensa jatke.

Irrottauduttuaan lapsuudestaan ihminen on persoonallisuus, joka ei tarvitse enää vanhempiensa tai muiden suvun piirissä elävien apua.
Jos ei niin olisi, ei kukaan koskaan olisi lähtenyt maailmaa valloittamaan, tutustumaan uusiin paikkoihin, muuttanut amerikoihin, ruvennut sukelluskoulun opettajaksi Thaimaahan, saamelaisen vaimonsa porojen hoitajaksi, rajavartijaksi, astronautiksi.
Olisimme vain vanhempiimme kiinnittyneitä, avuttomia ja säälittäviä olentoja, jotka yrittävät huolehtia omista jälkeläisistään suvun ja omien vanhempien vaikutuspiirissä. Vanhempien kuoltua olisi osamme olla se keskipiste, johon nuoremmat sukuun kuuluvat tukeutuvat. Tämän keskipisteen arvoihin kuuluu luotettavuus ja huolenpito, avunanto niin rahallisesti kuin henkilökohtaisen hoidon muodossakin omat tarpeet unohtaen.

Eläinkuntaan kuuluvilla olennoilla jälkeläisten kasvattaminen näkyy selvemmin: Pentuja hoidetaan täysipäiväisesti ja uhrautuvasti vuoden ajan, jonka jälkeen aikuistuneet pennut ajetaan pois laumasta hakemaan omat reviirinsä.
Tarkoitus ei ole palluttaa jo itsenäisesti toimeentulevia pentuja, vaan pakotettava heidät etsimään oma elämänsä.
Vain siten suku jatkuu elinvoimaisena.

Parasta olisi myös ihmisten kesken. Ihmisellä on monta roolia elämässä, mm. pari vuosikymmentä vanhemmuutta. Sitten se aika jätetään taakse ja eletään uutta roolia. Jos siihen kuuluu lapsenlapsia, niin ne eivät enää ole perheen keskipiste.

lastenhoitorinkejä kirjoitti:

mummuksi, vastauksia...

"Millaisia ovat "varsinaiset" isovanhemmat?"

Mielestäni sellaisia jotka jollakin tavalla osallistuvat lastenlastensa elämään, asettamalla lapset ja heidän vanhempansa tässä suhteessa omien tarpeidensa edelle. Eli ei niin että 'minä haluan', 'minä toivoisin', 'minä kyllä pahoitan mieleni jos', 'tiedän että te ette haluaisi toimia näin mutta teen nyt niin ja niin'. Tai että ajattelee että lapsilla on "oikeus" isovanhempiinsa siten että tämä oikeus ajaa kaiken muun edelle, jopa vanhempien hyvinvoinnin jos suhteet vanhempiin ovat huonot eikä isovanhemmalla ole mitään todellista tarvetta tai aikomustakaan korjata suhdetta paremmaksi. Sellainen isovanhempi joka osaa olla myös vanhempi aikuiselle lapselleen. Olla tukena kun tukea tarvitaan (elämän myrskyissä). Oikeasta halustaan auttaisi jos näkee että apua tarvittaisiin (esim. gynekologille tai hammaslääkäriin mennessä, eli vaikka sitten sen kaksi kertaa vuodessa edes voisi kysyä että voisitko katsoa lasta sen aikaa). Ei vaatisi, puuttuisi ja sekaantuisi, neuvoisi ja loukkaantuisi kun neuvoja ei "totella". Olisi aidon kiinnostunut lastenlasten elämästä ja hyväksyisi heidät jokaisen sellaisena kuin he ovat, toisistaan erilaisina ja omanlaisina ihmisinä, jakaen tasapuolisesti huomiota ja kehuja jokaiselle, suosimatta ja ylistämättä yhtä ja jättämättä toisen lähes huomiotta.

Millainen on "isovanhempi-unelma"?

Unelma-isovanhempi olisi tuon edellisen kaltainen, lisättynä sillä että isovanhempi tosiaan tahtoisi olla lastenlasten kanssa, ottaisi usein kylään ihan silkasta ilosta että saa paapoa ja olla lastenlasten kanssa. Sellainen johon olisi lämpimät ja läheiset välit, olematta liian läheiset (ei saa urkkia yksityisasioita tai puuttua niihin tai olla suuna-ja-päänä neuvomassa jatkuvalla syötöllä vaan silloin kun neuvoa kysytään). Tiedän kavereiden isovanhempia jotka hoitavat lasta joka viikolla jonain päivänä, lähtevät etelän lomalle yhdessä perheen kanssa ja lomailevat osan aikaa ja hoitavat osan aikaa lasta, koska tahtovat olla lapsenlapsen kanssa, ovat järjestäneet oman kotinsakin sellaiseksi että lapsen on sinne mukava ja helppo tulla kylään, löytyy syöttötuolia, ruokalappua, leluja, pottaa, kirjoja joita ostettu ihan lasta silmällä pitäen. Tuo kuulostaa ihan satumaiselta, enkä oleta että kaikkien tulisi olla tällaisia isovanhempia jos eivät halua, tuo velvoittaisi mielestäni liikaa. Mutta unelmassa: jos tosiaan haluaisi olla unelma-isovanhempi. Itse haluaisin olla tällainen isona. Eikä se tarkoita että lapseni hoidattaisivat lapsensa minulla, kyllä sitä lastenhoitoa ehtii tehdä ihan tarpeiksi asti muina aikoina niin että vastuuntunto ym. kehittyy. Mutta emmehän me ole yksin tässä maailmassa? Emmehän?!

Lue lisää

No jopas on unelmat, hyvänen aika! Älkää nyt sentään lastatko kaikkea mahdollista isovanhemmille enää tässä vaiheessa, kun olette itse vanhempia, ja voitte omistautua täydestä sydämestänne lapsiinne. Antakaa isovanhempien elää omaa elämäänsä ja olla kiinnostunut lastenlasten elämästä luonteensa ja jaksamisensa mukaisesti. Miettikää mitä itse annatte vanhemmillenne, muuta kuin vaatimuksia ja toivomuksia!

lastenhoitorinkejä kirjoitti:

Jo vain, olen terve. Voisihan sitä mennä juttelemaan ja varmistaa asia, mutta luulen että on kyse väärinkäsityksestä, liian kiivaasta suhtautumistavasta ja liiallisesta kärjistämisestä sinun kohdallasi. Jotenkin tuntuu että voisi olla äitini joka laittaa tuon kommentin, hän on muutenkin minulle juuri noin ilkeä ja kärkevä. Mutta toivon totisesti ettei nyt sentään.

Elikkä... jokainen asettakoon omat tarpeensa edelle muista kun on oma elämä kyseessä, ihan siksi että jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja tunteistaan ja tarpeidensa täyttämisestä.

Mutta. Nimenomaan suhteessa omaan aikuiseen lapseen ja lapsenlapseen on hyvä laittaa ne omat tarpeet taka-alalle ja miettiä, mikä on hyväksi lapselle ja lapsenlapselle.

Kun on lapsen hankkinut, on vanhempi ihan koko ikänsä. Lapsi ei ole vanhempaa varten vaan vanhempi nimenomaan lasta varten!!!!!!

Jos ei tätä halua, niin miksi ihmeessä on niitä lapsia mennyt tekemään, itseä varten vai?? Kyllä tietysti lapsia hankitaan kun halutaan perustaa perhe ja saada kaikki siihan kuuluva, mutta kun se lapsi on syntynyt, olisi hyvä heittää omat tarpeet sen lapsen tarpeiden alapuolelle. Lapsi tulee ensin. Itsellä se menee näin koko elämän ajan, myös silloin kun lapseni on aikuinen. Ei tarkoita että pyhittäisin elämäni lapsille, vaan haluan huolehtia että olen heille läsnä ja saatavilla silloin kuin he tarvitsevat. Jos olen kasvattanut heidät hyvin, pärjäävät itse (kuten minä) mutta tietysti jokainen tarvitsee joskus apua, olkapäätä tai tukea.

Itselläni on sellainen vanhempi, joka tässä suhteessa lähtee liikkeelle vain siitä mitä hän itse haluaa, tarvitsee, toivoo, ym. ja mikään muu ei käy. Silloin loukkaannutaan. Tätä tarkoitin. Ihanneisovanhempi olisi sellainen, jonka kanssa voi olla tekemisissä kuin aikuiset ihmiset ikään, niin että puolin ja toisin kunnioitamme toisiamme, ottaen huomioon että hänen pitäisi olla äitini ja mielestäni äideillä on yleensä enemmän velvollisuuksia lastaan kohtaan kuin lapsella äitiään kohtaan. Näin ajattelen myös omia lapsia koskien.

Ja mitä lapsenlapsiin tulee, he ovat lapsia. Jos heidän kanssaan haluaa olla tekemisissä, on lähdettävä liikkeelle puhtaasti siitä, mikä on lapselle hyväksi ja mitä hän tarvitsee.

Mielestäni on itsekästä ajatella mitä isovanhempi voi lapsenlapsesta saada ja perustaa koko suhde tälle.

Tästä oli kyse kun kirjoitin että unohtaisi omat tarpeensa.

Lue lisää

Kyllä minä olen ajatellut asian näin, että kun minun lapseni alkavat olemaan aikuisia, heilllä on oma perhe ja talonsa, ei minun enää tarvitse asettaa heitä itseni ja mieheni (lasteni isän) edelle.

Meillä on oikeus tehdä elämällämme ihan mitä meitä huvittaa. Jos terveyttä riittää, me matkustelemma niin paljon kuin sielu sietää. Aion silti kyllä olla lasteni vanhempi lopun ikäni, mutta jos he esim. katkaisevat välinsä meihin, kun emme ole aina heidän ja heidän lastensa käytettävissä, niin se on sitten heidän asiansa.

lastenhoitorinkejä kirjoitti:

Jo vain, olen terve. Voisihan sitä mennä juttelemaan ja varmistaa asia, mutta luulen että on kyse väärinkäsityksestä, liian kiivaasta suhtautumistavasta ja liiallisesta kärjistämisestä sinun kohdallasi. Jotenkin tuntuu että voisi olla äitini joka laittaa tuon kommentin, hän on muutenkin minulle juuri noin ilkeä ja kärkevä. Mutta toivon totisesti ettei nyt sentään.

Elikkä... jokainen asettakoon omat tarpeensa edelle muista kun on oma elämä kyseessä, ihan siksi että jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja tunteistaan ja tarpeidensa täyttämisestä.

Mutta. Nimenomaan suhteessa omaan aikuiseen lapseen ja lapsenlapseen on hyvä laittaa ne omat tarpeet taka-alalle ja miettiä, mikä on hyväksi lapselle ja lapsenlapselle.

Kun on lapsen hankkinut, on vanhempi ihan koko ikänsä. Lapsi ei ole vanhempaa varten vaan vanhempi nimenomaan lasta varten!!!!!!

Jos ei tätä halua, niin miksi ihmeessä on niitä lapsia mennyt tekemään, itseä varten vai?? Kyllä tietysti lapsia hankitaan kun halutaan perustaa perhe ja saada kaikki siihan kuuluva, mutta kun se lapsi on syntynyt, olisi hyvä heittää omat tarpeet sen lapsen tarpeiden alapuolelle. Lapsi tulee ensin. Itsellä se menee näin koko elämän ajan, myös silloin kun lapseni on aikuinen. Ei tarkoita että pyhittäisin elämäni lapsille, vaan haluan huolehtia että olen heille läsnä ja saatavilla silloin kuin he tarvitsevat. Jos olen kasvattanut heidät hyvin, pärjäävät itse (kuten minä) mutta tietysti jokainen tarvitsee joskus apua, olkapäätä tai tukea.

Itselläni on sellainen vanhempi, joka tässä suhteessa lähtee liikkeelle vain siitä mitä hän itse haluaa, tarvitsee, toivoo, ym. ja mikään muu ei käy. Silloin loukkaannutaan. Tätä tarkoitin. Ihanneisovanhempi olisi sellainen, jonka kanssa voi olla tekemisissä kuin aikuiset ihmiset ikään, niin että puolin ja toisin kunnioitamme toisiamme, ottaen huomioon että hänen pitäisi olla äitini ja mielestäni äideillä on yleensä enemmän velvollisuuksia lastaan kohtaan kuin lapsella äitiään kohtaan. Näin ajattelen myös omia lapsia koskien.

Ja mitä lapsenlapsiin tulee, he ovat lapsia. Jos heidän kanssaan haluaa olla tekemisissä, on lähdettävä liikkeelle puhtaasti siitä, mikä on lapselle hyväksi ja mitä hän tarvitsee.

Mielestäni on itsekästä ajatella mitä isovanhempi voi lapsenlapsesta saada ja perustaa koko suhde tälle.

Tästä oli kyse kun kirjoitin että unohtaisi omat tarpeensa.

Lue lisää

Sinä "lastenhoitorinkejä" vaikutat kyllä todella keskeneräiseltä ja kehittymättömältä - olisitkohan hiukan liian kauan paapottu?

Yllä paljon fiksua mietittävää sinulle... Eiköhän se elämä kouli. Sinuakin.

Minulle tulee lasteni ensivuosista mieleen miten ihania ovat olleet ja mitä kaikkea ihmeellistä ovat oppineet ja mitä ollaan yhdessä perheenä tehty.

Isovanhempia kun muistelee siltä ajalta, vähän kirpaisee. Jotenkin eka ajatus on se että vieläkin hämmästelen miten erilaista suhteeni ja lapseni suhde on ollut heihin, kuin mitä etukäteen olen isovanhemmuudesta kuvitellut ja ajatellut. Vieläkin ajattelen että käyttäytyvät jotenkin omituisesti. Ei siinä muuta.

Ennen ajattelin että toivottavasti asiat korjaantuvat kun lapset alkavat muistaa selkeästi isovanhemmat ja suhteensa heihin ja itsenäisemmin ovat heidän seurassaan. Eivät ole korjaantuneet. Painin asian kanssa melkoisesti, kunnes maltoin päästää unelmasta irti.

Sen seurauksena havaitsin, että minusta tuntuu jotenkin vastenmieliseltä olla heihin yhteydessä. Kehitin tästä jonkunlaisen turhautumisenkin kun tuntuu etten voi vaikuttaa asioihin, johti jonkin näköiseen uupumukseen, josta olen nyt päässyt yli kun keskustelin asioista psykologin kanssa. Tuli oman elämän läpi ruotimisen ja isovanhemmuuden lisäksi selvitettyä omat suhteeni vanhempiini, niissäkin on klikannut omituisesti niin kauan kuin muistan.

Selitti paljon asioita. Sai minut yhtäkkiä huomaamaan itsessäni ja omassa toiminnassani olevia huonoja asioita, joita olen lähtenyt korjaamaan vaimona, äitinä ja ihmisenä noin ylipäätään.

Tulos: parisuhteeni on parantunut huimasti, lapseni ovat rentoutuneet ja tulleet empaattisemmiksi ja rauhallisemmiksi ja elämäni on alkanut sujua leppoisasti. Sisälläni on lempeä ja rauhallinen olo lähes koko ajan. Suhteeni lasten isovanhempiin on viilennyt huomattavasti, osittain siksi etten enää kinua heidän seuraansa ja osin siksi että kun tapaamme, huomaan miten erilaisia olemme ja miten itsekkäitä, stressaantuneita ja negatiivisia ihmisiä he ovat, siinä määrin että minun on vaikea pakottaa itseäni ottamaan heihin yhteyttä. Joskus menee näin.

Hoitakaapa itse kakaranne.
Isovanhemillakin on oikeus elää omaa elämäänsä. Nykyajan nuorilla 70-80 -luvuilla syntyneillä on ihmeellinen käsitys, että kaikki ovat heitä varten ja heidän pitää saada kaikki edut ja kiva heti ja nyt.
Metsä vastaa tosiaan niin kuin sinne huudetaan. Ei paljon kiinnosta lapsenlapset, kun vierailuillekin määrätään etukäteen melkein miten pitää lasten aikana puhua, miten pukeutua, kuinka kauan kylässä ollaan jne.
Eipä sitä paljon viihteellä käyty, kun te olitte lapsia. Vanhempien kun kuuluu ihan itse hoitaa lapsensa. Jos siihen ei kykene, pitää käyttää ehkäisyä.

Tähtisadetikku ei ole huomannut, kuinka erilaisia ihmiset ovat.

Mitä vikaa on sellaisessa suvussa, joka kutsuu toisiaan sukujuhliin ja pitää tärkeänä, että sinne tullaan lasten kanssa.

Monet vanhemmat ovat itse työelämässä, he ovat hoidattaneet omat lapsensa maksullisissa päiväkodeissa, joten heillä ei ole kokemusta isovanhempien avusta.
He ovat tehneet työnsä, maksaneet veronsa, kouluttaneet lapsensa, jotka nyt ovat oman elämänsä herroja. Tällaiset vanhemmat elävät nyt elämää, josta lapset ovat lentäneet omiin suuntiinsa. He ovat lapsistaan kiinnostuneita, ja toivovat, että lapsenlapset tutustuvat suvun jäseniin.

Muta he eivät enää ole kiinnostuneita lapsenhoidosta, ehkä ihan siitä syystä, että eivät olleet omiaankaan hoitaneet. Pikkulapset eivät ole kaikkien ikääntyneitten ihmisten sydäntä lähellä. Monilla on hermot tiukalla. Monet ovat ajatelleet jo omien lapsiensa pieninä ollessa, että enempää ei enää jaksaisi sekoamatta.
Moni on ymmärtänyt, että ei ole osannut kasvattaa lapsiaan oikein Moni käsittää, että olisi pitänyt sitä, pitänyt tätä, ja on tehnyt siinä ja siinä virheen.
Ei haluta enää tehdä samoja virheitä uusien lapsien kohdalla.

Miksi ottaa hoitaakseen lapsia, jos tietää, ettei jaksa olla iloinen, ymmärtäväinen ja huolekas isovanhempi, vaan ärtyy helposti, tietää olevansa liian vaativa, tuskastuu lapseen ilman todellista syytä jne. Jos isovanhempi yrittää selittää tätä lapsen vanhemmille, nämä pahastuvat eivätkä ymmärrä yhtään.

Tähtisadetikkukaan ei ymmärtäisi, vaan pitää näitä isovanhempia tylyinä ja rusinat pullasta"-isovanhempina. Hän ei huomaa esim. sitä, että hänkin on "rusinat pullasta"-miniä, koska tapaa miehensä sukua vain jossakin yhteistapaamisissa. Koska ei pidä niistä, kieltäytyy kokonaan tapaamasta sukua ja estää lapsiaankin tutustumasta heihin. Hän ei salli lastensa tutustua serkkuihinsa tai muihin ihmisiin, koska appivanhemmat eivät halua hoitaa hänen lapsiaan. Hän kostaa sen koko suvulle.
Mitä kauemmaksi hän lapsensa vie miehensä suvun lähettyviltä, sitä pienemmät ympyrät hän suo omille lapsilleen.

T-sadet- on ilmeisesti itsekin eriytetty niistä ihmisistä, jotka hänen lapsuudessaan eivät olleet innokkaita lapsenhoitajia, siksi hänen näköalansa on niin kapea.

mummulla oma elämä kirjoitti:

Hoitakaapa itse kakaranne.
Isovanhemillakin on oikeus elää omaa elämäänsä. Nykyajan nuorilla 70-80 -luvuilla syntyneillä on ihmeellinen käsitys, että kaikki ovat heitä varten ja heidän pitää saada kaikki edut ja kiva heti ja nyt.
Metsä vastaa tosiaan niin kuin sinne huudetaan. Ei paljon kiinnosta lapsenlapset, kun vierailuillekin määrätään etukäteen melkein miten pitää lasten aikana puhua, miten pukeutua, kuinka kauan kylässä ollaan jne.
Eipä sitä paljon viihteellä käyty, kun te olitte lapsia. Vanhempien kun kuuluu ihan itse hoitaa lapsensa. Jos siihen ei kykene, pitää käyttää ehkäisyä.

Lue lisää

Niinhän me hoidammekin itse lapsemme :) Tässä ei olekaan kyse niinkään siitä, että tarvitsisimme kipeästi hoitoapua, sillä omat vanhempani ottavat lapsiamme hoitoon todella usein. Joten hoitoapua saamme kyllä yllin kyllin.

Jos tarvitsen hoitoapua, en tarvitse sitä viihteellä käymiseen, sillä en käy viihteellä. Kun omat vanhempani ottavat lapset hoitoon, käytän ajan yleensä huushollin hoitamiseen. Sulatan jääkaapin, pesen uunin tai ikkunat. Teen jonkun pikkuprojektin joka on hankalampi toteuttaa silloin kun muksut on paikalla.

Mieleni täyttää vain tietynlainen haikeus siitä, että miehen vanhemmat eivät halua olla lastemme kanssa. He jäävät lapsillemme vieraiksi ihmisiksi.

Ja vielä, en tietenkään määrää sitä kauanko meillä pitää olla kylässä jne. Tuntuu vaan kohtuuttomalta, että tulla tupsahdetaan kylään koska tahansa kun käyvät vielä niin harvoin. Olisi kiva, että ilmoittaisivat etukäteen niin voisi varautua pullalla tai muulla tarjottavalla. Jo ovella tullessaan ilmoittavat, että nyt on kiire, älä vaan keitä kahvia. Ovat oikeasti 5 minuuttia takit päällä eteisessä/aulassa ja tuumaavat, että nyt täytyy lähteä. Olenkin miettinyt, että keitänkö niin pirun pahaa sumppia vai mikä tässä mättää.

Mieheni vanhemmat ovat aikoinaan saaneet omilta vanhemmiltaan hoitoapua paljon. Mieheni oli mummolassa maalla hoidossa 3-vuotiaasta alkaen joka kesä useita viikkoja putkeen ja myös talvisin, että nämä miehen vanhemmat kerkisi viettää laatuaikaa keskenään. Toisekseen miehellä ja hänen pikkusiskollaan on pitkä ikäero. Joten silloin kun mieheni oli yläasteikäinen, hänet jätettiin usein tätä pikkusiskoa hoitamaan. Vanhempien menojen vuoksi hän kiikutti 1-vuotiasta siskoaan aamulla aikaisin tarhaan ennen kouluun menoa. Nykyäänhän tällainen toiminta ei ole edes sallittua, sillä lapsen tarhaan tuomista ja hakemista ei saa jättää alle 18-vuotiaan vastuulle. Joten mieheni vanhemmat ovat saaneet rutkasti hoitoapua ensin omilta vanhemmiltaan ja myöhemmin mieheltäni.

Mummulla ja vaarilla on tosiaan oma elämä, eipä siinä mitään.

Näkökulma :) :) kirjoitti:

Tähtisadetikku ei ole huomannut, kuinka erilaisia ihmiset ovat.

Mitä vikaa on sellaisessa suvussa, joka kutsuu toisiaan sukujuhliin ja pitää tärkeänä, että sinne tullaan lasten kanssa.

Monet vanhemmat ovat itse työelämässä, he ovat hoidattaneet omat lapsensa maksullisissa päiväkodeissa, joten heillä ei ole kokemusta isovanhempien avusta.
He ovat tehneet työnsä, maksaneet veronsa, kouluttaneet lapsensa, jotka nyt ovat oman elämänsä herroja. Tällaiset vanhemmat elävät nyt elämää, josta lapset ovat lentäneet omiin suuntiinsa. He ovat lapsistaan kiinnostuneita, ja toivovat, että lapsenlapset tutustuvat suvun jäseniin.

Muta he eivät enää ole kiinnostuneita lapsenhoidosta, ehkä ihan siitä syystä, että eivät olleet omiaankaan hoitaneet. Pikkulapset eivät ole kaikkien ikääntyneitten ihmisten sydäntä lähellä. Monilla on hermot tiukalla. Monet ovat ajatelleet jo omien lapsiensa pieninä ollessa, että enempää ei enää jaksaisi sekoamatta.
Moni on ymmärtänyt, että ei ole osannut kasvattaa lapsiaan oikein Moni käsittää, että olisi pitänyt sitä, pitänyt tätä, ja on tehnyt siinä ja siinä virheen.
Ei haluta enää tehdä samoja virheitä uusien lapsien kohdalla.

Miksi ottaa hoitaakseen lapsia, jos tietää, ettei jaksa olla iloinen, ymmärtäväinen ja huolekas isovanhempi, vaan ärtyy helposti, tietää olevansa liian vaativa, tuskastuu lapseen ilman todellista syytä jne. Jos isovanhempi yrittää selittää tätä lapsen vanhemmille, nämä pahastuvat eivätkä ymmärrä yhtään.

Tähtisadetikkukaan ei ymmärtäisi, vaan pitää näitä isovanhempia tylyinä ja rusinat pullasta"-isovanhempina. Hän ei huomaa esim. sitä, että hänkin on "rusinat pullasta"-miniä, koska tapaa miehensä sukua vain jossakin yhteistapaamisissa. Koska ei pidä niistä, kieltäytyy kokonaan tapaamasta sukua ja estää lapsiaankin tutustumasta heihin. Hän ei salli lastensa tutustua serkkuihinsa tai muihin ihmisiin, koska appivanhemmat eivät halua hoitaa hänen lapsiaan. Hän kostaa sen koko suvulle.
Mitä kauemmaksi hän lapsensa vie miehensä suvun lähettyviltä, sitä pienemmät ympyrät hän suo omille lapsilleen.

T-sadet- on ilmeisesti itsekin eriytetty niistä ihmisistä, jotka hänen lapsuudessaan eivät olleet innokkaita lapsenhoitajia, siksi hänen näköalansa on niin kapea.

Lue lisää

Kiitos hyvästä näkökulmasta. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi tuota puolta, että isovanhemmat eivät halua olla lasten kanssa sen vuoksi, että pikkulasten seura saattaa heistä jopa aivan satunnaisestikin olla liian työlästä ja tuskastuttavaa. Se puolestaan voi aiheuttaa isovanhemmassa sellaisia negatiivisia reaktioita mitkä eivät ole hyväksi lapsellekaan saati edesauta hyvän isovanhempi-lapsi suhteen muodostumisessa. Tämä ajatus puoltaa kyllä siinä mielessä paikkaansa, että en minäkään tietenkään haluaisi antaa lapsiani hoitoon ihmiselle, jolla tiedän olevan kovin lyhyen pinnan mistä voisi seurata ikäviä konflikteja lapsen kanssa.

Toisaalta tuskastun itsekin lapsiini melkein päivittäin ja mielestäni se on vain elämää, lapset kun ovat sellaisia, että harvemmin toimivat kuin ihmisen mieli. Milloin on sukka huonosti, milloin on väärää ruokaa jne. Luulen, että jokaisen vanhemman (ja isovanhemman) on luotava omat selviytymismenetelmänsä näissä tuskastuttavissa tilanteissa. Jos isovanhempi pelkää näitä tilanteita, onko sekään oikea toimintatapa, että hän käytännössä sulkee itsensä pois lapsen ja tämän perheen elämästä? Entä ajatteleeko isovanhempi sitä puolta asiassa, että silloin kun lapsenlapset ovat pieniä, on juuri se oikea hetki tarjota apua omalle lapselleen?

Selventäisin vielä tuota juhliin osallistumattomuutta. Kosto on mielestäni kovin voimakas sana kuvaamaan tilannettamme. En ole koskaan ollut mikään juhlijatyyppi. En yksinkertaisesti pidä juhlista ja niissä käymisestä. Ennen lapsia kävin miehen suvun juhlissa kun se on niin kovin tärkeää näille miehen vanhemmille. Aikuiset pärjää aina, mutta pikkulasten kanssa juhlissa oleminen vasta tuskaisaa ja työlästä onkin. Lastenhoitotilat juhlapaikoilla ovat usein puutteelliset. Siinä sitä sitten vaihdetaan kakkavaippaa auton takapenkillä ja pitopöydän antimet menee sivu suun kun imetät vauvaa jossain takahuoneessa. Taaperoikäinen saa uhmakohtauksia. Mietit, että mihinkäs täällä voit laittaa lapsia päiväunille. Pitkät automatkat juhlapaikalle kesäkuumalla tuskastuttavat ja väsyttävät pieniä lapsia. Ei ole välttämättä niin yksinkertaista osallistua juhliin lasten kanssa.

Tein päätöksen, että en enää uhraudu näiden miehen vanhempien tähden, koska suhteestamme puuttuu vastavuoroisuus. He eivät halua olla lastemme kanssa ja auttaa omaa poikaansa tämän arjessa. Toimin nykyään täysin oman mieleni mukaan eli jätän juhlat juhlimatta kun siltä tuntuu ja jään mieluummin kotiin lapsien kanssa. Mieheni on toki vapaa ottamaan lapset mukaansa ja menemään heidän kanssaan noihin sukunsa juhliin. Mies ei kuitenkaan halua, koska juhlapaikalla yksin kahden villin nappulan hoitaminen käy täydestä työstä ja koska hän tietää, että omat vanhempansa eivät auta lasten kanssa edes tuolla juhlapaikalla sen vertaa, että katsoisivat lapsia sen aikaa, että saisi itse käytyä wc:ssä tai kahvit juotua. Myös hän on todennut, että on käytännöllisempää jäädä kotiin. Aivan toinen tarina taas on se, että monissa juhlissa katsotaan nykyään karsaasti lapsivieraita. Esimerkiksi moniin häihin lasten tulo on suorastaan kielletty. Eli teet niin täi näin niin aina väärin päin.

Tähtisädetikku kirjoitti:

Kiitos hyvästä näkökulmasta. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi tuota puolta, että isovanhemmat eivät halua olla lasten kanssa sen vuoksi, että pikkulasten seura saattaa heistä jopa aivan satunnaisestikin olla liian työlästä ja tuskastuttavaa. Se puolestaan voi aiheuttaa isovanhemmassa sellaisia negatiivisia reaktioita mitkä eivät ole hyväksi lapsellekaan saati edesauta hyvän isovanhempi-lapsi suhteen muodostumisessa. Tämä ajatus puoltaa kyllä siinä mielessä paikkaansa, että en minäkään tietenkään haluaisi antaa lapsiani hoitoon ihmiselle, jolla tiedän olevan kovin lyhyen pinnan mistä voisi seurata ikäviä konflikteja lapsen kanssa.

Toisaalta tuskastun itsekin lapsiini melkein päivittäin ja mielestäni se on vain elämää, lapset kun ovat sellaisia, että harvemmin toimivat kuin ihmisen mieli. Milloin on sukka huonosti, milloin on väärää ruokaa jne. Luulen, että jokaisen vanhemman (ja isovanhemman) on luotava omat selviytymismenetelmänsä näissä tuskastuttavissa tilanteissa. Jos isovanhempi pelkää näitä tilanteita, onko sekään oikea toimintatapa, että hän käytännössä sulkee itsensä pois lapsen ja tämän perheen elämästä? Entä ajatteleeko isovanhempi sitä puolta asiassa, että silloin kun lapsenlapset ovat pieniä, on juuri se oikea hetki tarjota apua omalle lapselleen?

Selventäisin vielä tuota juhliin osallistumattomuutta. Kosto on mielestäni kovin voimakas sana kuvaamaan tilannettamme. En ole koskaan ollut mikään juhlijatyyppi. En yksinkertaisesti pidä juhlista ja niissä käymisestä. Ennen lapsia kävin miehen suvun juhlissa kun se on niin kovin tärkeää näille miehen vanhemmille. Aikuiset pärjää aina, mutta pikkulasten kanssa juhlissa oleminen vasta tuskaisaa ja työlästä onkin. Lastenhoitotilat juhlapaikoilla ovat usein puutteelliset. Siinä sitä sitten vaihdetaan kakkavaippaa auton takapenkillä ja pitopöydän antimet menee sivu suun kun imetät vauvaa jossain takahuoneessa. Taaperoikäinen saa uhmakohtauksia. Mietit, että mihinkäs täällä voit laittaa lapsia päiväunille. Pitkät automatkat juhlapaikalle kesäkuumalla tuskastuttavat ja väsyttävät pieniä lapsia. Ei ole välttämättä niin yksinkertaista osallistua juhliin lasten kanssa.

Tein päätöksen, että en enää uhraudu näiden miehen vanhempien tähden, koska suhteestamme puuttuu vastavuoroisuus. He eivät halua olla lastemme kanssa ja auttaa omaa poikaansa tämän arjessa. Toimin nykyään täysin oman mieleni mukaan eli jätän juhlat juhlimatta kun siltä tuntuu ja jään mieluummin kotiin lapsien kanssa. Mieheni on toki vapaa ottamaan lapset mukaansa ja menemään heidän kanssaan noihin sukunsa juhliin. Mies ei kuitenkaan halua, koska juhlapaikalla yksin kahden villin nappulan hoitaminen käy täydestä työstä ja koska hän tietää, että omat vanhempansa eivät auta lasten kanssa edes tuolla juhlapaikalla sen vertaa, että katsoisivat lapsia sen aikaa, että saisi itse käytyä wc:ssä tai kahvit juotua. Myös hän on todennut, että on käytännöllisempää jäädä kotiin. Aivan toinen tarina taas on se, että monissa juhlissa katsotaan nykyään karsaasti lapsivieraita. Esimerkiksi moniin häihin lasten tulo on suorastaan kielletty. Eli teet niin täi näin niin aina väärin päin.

Lue lisää

Tähtisadetikku kuvaa aikaisemmassa kirjoituksessaan, että lapset ovat olleet korkeintaan 1-3 krt vuodessa isovanhemmilla, ja se on niin ottanut päähän, että viimeiseen 2 vuoteen ei ole isovanhempia vaivattu, ja sukukokouksiin ei enää mennä.

Nyt vielä paremmin voi ymmärtää isovanhempia, jos tuon ikäiset lapset ovat vielä niin hallitsemattomia, ettei heitä voi silmistä päästää sen vertaa, että pääsisi vessaan.
Lapsille vaihdetaan vaipat auton takapenkillä.

Huolestuneena lapsista kysynkin minkä ikäisiä he oikein ovat.

Ongelmalapset? kirjoitti:

Tähtisadetikku kuvaa aikaisemmassa kirjoituksessaan, että lapset ovat olleet korkeintaan 1-3 krt vuodessa isovanhemmilla, ja se on niin ottanut päähän, että viimeiseen 2 vuoteen ei ole isovanhempia vaivattu, ja sukukokouksiin ei enää mennä.

Nyt vielä paremmin voi ymmärtää isovanhempia, jos tuon ikäiset lapset ovat vielä niin hallitsemattomia, ettei heitä voi silmistä päästää sen vertaa, että pääsisi vessaan.
Lapsille vaihdetaan vaipat auton takapenkillä.

Huolestuneena lapsista kysynkin minkä ikäisiä he oikein ovat.

Lue lisää

Varsinaisesti se, että isovanhemmat ovat antaneet hoitoapua muutaman kerran ei ota päähän. Päähän on ottanut eläkeläisten jatkuva kiire ja hankaluus sopia lastenhoidosta heidän kanssaan. Lastemme huomioimatta jättäminen on ottanut päähän ja lyhyeksi jäävät vierailut luonamme harmittavat.

Kuvaan yleisesti kokemuksia viimeisten muutaman vuoden ajalta siitä minkälaista pienten lasten kanssa juhlissa oleminen on. Ei meillä enää ole vauvaa, jolle takapenkillä vaihdetaan vaipat. Jotkut isovanhemmat ovat kovin ymmärtämättömiä lapsiperheitä kohtaan siinä mielessä, että kuvittelevat, että pikkulasten kanssa on niin helppoa ja mukavaa tulla juhliin. Ei se niin mene. Pikkulapsia on helpompi hoitaa kotona. Voi jättää juhlat väliin ja mennä viettämään kaunista kesäpäivää vaikka rannalle. Lapsetkin taatusti nauttivat päivästä enemmän kuin siitä, että heitä raahataan johonkin juhlapaikalle. Jokainen toki tyylillään, tässä ei ole tarkoitus moitiskella niitä vanhempia, jotka näkevät sen vaivan, että vievät lapsiaan juhliin. Päinvastoin nostan heille hattua kun viitsivät moiseen rumbaan lähteä. Minä en enää tuota vaivaa viitsi nähdä, kun toiselta puolelta ei tule oikein mitään takaisin. Ihmissuhteet kun yleensä perustuvat vastavuoroisuuteen ja toisten huomioimiseen.

Toinen on nyt taapero ja toinen leikki-ikäinen. Pienempi tekee edelleen silloin tällöin vaippaan tarpeensa, joskus pottaan. Eivät mielestäni ole ongelmalapsia. Tosin nuoremmalla on melkoinen uhmakausi päällä, mikä kylläkin kuuluu tuohon ikään. Ihan tavallisia innostuvia ja leikkiviä lapsia ovat. Omat vanhempani ottavat heitä tosi mielellään hoitoon. Miehen vanhemmat eivät. Taaperoa ei voi tietenkään jättää juhlapaikalla hetkeksikään yksin. Leikki-ikäistäkään en vielä jättäisi valvomatta. Tämän ikäiset lapset ovat aika energiapakkauksia, koko ajan on joku touhu menossa. Heidän kanssaan on helpompaa, kun lähtee ulos rannalle tai leikkipuistoon, jossa voivat purkaa tuota energiaansa vapaasti. Verrattuna siihen, että ensin ajaa pitkät matkat juhliin, jossa lapset pitkästyvät helposti ja vanhempien pitää toppuutella leikkejä ettei lapset häiritse muuta juhlaväkeä. Varsinkin taaperoa on valvottava silmä kovana jos juhlapaikalla on jyrkkiä portaita tai muita pudotuksia. Juhliin tulo ei ole pienten lasten vanhemmille juhlaa ja lepoa, vaan täyttä työtä.

Näkökulma :) :) kirjoitti:

Tähtisadetikku ei ole huomannut, kuinka erilaisia ihmiset ovat.

Mitä vikaa on sellaisessa suvussa, joka kutsuu toisiaan sukujuhliin ja pitää tärkeänä, että sinne tullaan lasten kanssa.

Monet vanhemmat ovat itse työelämässä, he ovat hoidattaneet omat lapsensa maksullisissa päiväkodeissa, joten heillä ei ole kokemusta isovanhempien avusta.
He ovat tehneet työnsä, maksaneet veronsa, kouluttaneet lapsensa, jotka nyt ovat oman elämänsä herroja. Tällaiset vanhemmat elävät nyt elämää, josta lapset ovat lentäneet omiin suuntiinsa. He ovat lapsistaan kiinnostuneita, ja toivovat, että lapsenlapset tutustuvat suvun jäseniin.

Muta he eivät enää ole kiinnostuneita lapsenhoidosta, ehkä ihan siitä syystä, että eivät olleet omiaankaan hoitaneet. Pikkulapset eivät ole kaikkien ikääntyneitten ihmisten sydäntä lähellä. Monilla on hermot tiukalla. Monet ovat ajatelleet jo omien lapsiensa pieninä ollessa, että enempää ei enää jaksaisi sekoamatta.
Moni on ymmärtänyt, että ei ole osannut kasvattaa lapsiaan oikein Moni käsittää, että olisi pitänyt sitä, pitänyt tätä, ja on tehnyt siinä ja siinä virheen.
Ei haluta enää tehdä samoja virheitä uusien lapsien kohdalla.

Miksi ottaa hoitaakseen lapsia, jos tietää, ettei jaksa olla iloinen, ymmärtäväinen ja huolekas isovanhempi, vaan ärtyy helposti, tietää olevansa liian vaativa, tuskastuu lapseen ilman todellista syytä jne. Jos isovanhempi yrittää selittää tätä lapsen vanhemmille, nämä pahastuvat eivätkä ymmärrä yhtään.

Tähtisadetikkukaan ei ymmärtäisi, vaan pitää näitä isovanhempia tylyinä ja rusinat pullasta"-isovanhempina. Hän ei huomaa esim. sitä, että hänkin on "rusinat pullasta"-miniä, koska tapaa miehensä sukua vain jossakin yhteistapaamisissa. Koska ei pidä niistä, kieltäytyy kokonaan tapaamasta sukua ja estää lapsiaankin tutustumasta heihin. Hän ei salli lastensa tutustua serkkuihinsa tai muihin ihmisiin, koska appivanhemmat eivät halua hoitaa hänen lapsiaan. Hän kostaa sen koko suvulle.
Mitä kauemmaksi hän lapsensa vie miehensä suvun lähettyviltä, sitä pienemmät ympyrät hän suo omille lapsilleen.

T-sadet- on ilmeisesti itsekin eriytetty niistä ihmisistä, jotka hänen lapsuudessaan eivät olleet innokkaita lapsenhoitajia, siksi hänen näköalansa on niin kapea.

Lue lisää

Mietin kovasti tuota "he eivät enää ole kiinnostuneita lapsenhoidosta, ehkä ihan siitä syystä, että eivät olleet omiaankaan hoitaneet. Pikkulapset eivät ole kaikkien ikääntyneitten ihmisten sydäntä lähellä. Monilla on hermot tiukalla. Monet ovat ajatelleet jo omien lapsiensa pieninä ollessa, että enempää ei enää jaksaisi sekoamatta. -- Miksi ottaa hoitaakseen lapsia, jos tietää, ettei jaksa olla iloinen, ymmärtäväinen ja huolekas isovanhempi, vaan ärtyy helposti, tietää olevansa liian vaativa, tuskastuu lapseen ilman todellista syytä jne."

Hitsi, näin se saattaa olla omien ja miehen vanhempien kohdalla. Mutta kyllä tuntuu ettei ole järin mukavia ihmisiä kyseessä. Okei, kaikki eivät voi olla ihmisläheisiä tyyppejä. Jotkut ovat kiinnostuneempia työurasta, riennoista ja kissanristiäisistä, oman itsensä viihdyttämisestä. Ehkä tosiaan etsin ympärilleni erilaisia ihmisiä etteivät lapseni vaan ime tällaista elämän mallia ja arvomaailma itseensä, menisi ihminen hukkaan siinä kohtaa.

Kauhistus! kirjoitti:

Mietin kovasti tuota "he eivät enää ole kiinnostuneita lapsenhoidosta, ehkä ihan siitä syystä, että eivät olleet omiaankaan hoitaneet. Pikkulapset eivät ole kaikkien ikääntyneitten ihmisten sydäntä lähellä. Monilla on hermot tiukalla. Monet ovat ajatelleet jo omien lapsiensa pieninä ollessa, että enempää ei enää jaksaisi sekoamatta. -- Miksi ottaa hoitaakseen lapsia, jos tietää, ettei jaksa olla iloinen, ymmärtäväinen ja huolekas isovanhempi, vaan ärtyy helposti, tietää olevansa liian vaativa, tuskastuu lapseen ilman todellista syytä jne."

Hitsi, näin se saattaa olla omien ja miehen vanhempien kohdalla. Mutta kyllä tuntuu ettei ole järin mukavia ihmisiä kyseessä. Okei, kaikki eivät voi olla ihmisläheisiä tyyppejä. Jotkut ovat kiinnostuneempia työurasta, riennoista ja kissanristiäisistä, oman itsensä viihdyttämisestä. Ehkä tosiaan etsin ympärilleni erilaisia ihmisiä etteivät lapseni vaan ime tällaista elämän mallia ja arvomaailma itseensä, menisi ihminen hukkaan siinä kohtaa.

Lue lisää

Kaikki ihmiset eivät ole syntyneet sinun tarpeitasi tyydyttämään, heillä voi olla omakin elämä, eikä siltikään ole hukkaan heitettyä heidän kannaltaan.

Nimimerkki "huoh" ja monet muutkin Etelä-Euroopan perhekulttuurin ihailijat:

Siellä Etelä-Euroopassa, missä suku hoitaa toki paljon lapsenlapsia, on kolikolla myös sellainen kääntöpuoli, että ne isovanhemmat säätävät ja päättävät sangen monista asioista aikuisten lastensa ja näiden puolisoiden elämään liittyen.

Monesti se on se isoisoäiti, suvun matriarkka, joka kyllä laittaa spagettia ja pizzaa niinkuin vain meidän mama voi, mutta vastaavasti sanoo miniöilleen ja vävyilleenkin missä näiden kaappi milloinkin seisoo. Ja todellakaan homma ei käytännössä toimi niin että aikuiset lapset pyytelevät hoitoapua silloin kun heille sopii, kyllä se on niin että isovanhemmat kertovat miten aikuisille lapsille asiat milloinkin sopivat tai ei, ja siihen on tyytyminen.

Olisi kiinnostavaa tietää moniko suomalainen miniä tai aikuinen tytär sietäisi vastaavaa kohtelua.

Muissa kulttuureissa koko lastenhoito perustuu perheen apuun. Mitään yhteiskunnan ylläpitämiä tarhoja ei ole, kaikki maksaa, jos jonnekin pääsee. Palkat ovat toista tasoa kuin täällä, moniin perheisiin otetaan kotiapulainen, joka hoitaa talouden, tai isoäiti tulee aamunkoitossa paikalle, jollei jopa asu saman katon alla. Sitä paitsi monissa perheisä äiti on kotona, koska kulttuuri ei tue perheellisen naisen työssäoloa.

Meillä on niin erilainen yhteiskunta, että on ihan turha ihastella - huoh - ihania isoäitejä pizzaa leipomassa. Kyllä hekin saattavat väsyä.

hintansa kaikella kirjoitti:

Nimimerkki "huoh" ja monet muutkin Etelä-Euroopan perhekulttuurin ihailijat:

Siellä Etelä-Euroopassa, missä suku hoitaa toki paljon lapsenlapsia, on kolikolla myös sellainen kääntöpuoli, että ne isovanhemmat säätävät ja päättävät sangen monista asioista aikuisten lastensa ja näiden puolisoiden elämään liittyen.

Monesti se on se isoisoäiti, suvun matriarkka, joka kyllä laittaa spagettia ja pizzaa niinkuin vain meidän mama voi, mutta vastaavasti sanoo miniöilleen ja vävyilleenkin missä näiden kaappi milloinkin seisoo. Ja todellakaan homma ei käytännössä toimi niin että aikuiset lapset pyytelevät hoitoapua silloin kun heille sopii, kyllä se on niin että isovanhemmat kertovat miten aikuisille lapsille asiat milloinkin sopivat tai ei, ja siihen on tyytyminen.

Olisi kiinnostavaa tietää moniko suomalainen miniä tai aikuinen tytär sietäisi vastaavaa kohtelua.

Lue lisää

Suoraan sanoen jos vanhempani ja miehen vanhemmat olisivat tiiviisti mukana elämässämme ja sain heiltä niin henkistä tukea kuin apua arjessa, en välittäisi pätkääkään jos haluavat vähän sanoa miten mikäkin tehdään. Ehkä tällaisten ihmisten mielipiteitä silloin kuuntelisikin mielellään ja pohtisi että niissä voi olla totuuden siemen, vaikka jostain ajattelisikin eri tavoin. Mutta ihmisen joka näyttää kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, ei viitsi ottaa vastaa mitään neuvonpoikastakaan, jottei vain vahingossakaan itse muistuta missään määrin samanlaista idioottia. Vaihtaisin mennen tullen matriarkkaan joka osaisi olla avuksi, ihan itse oma-aloitteisesti eikä pyytämällä, puhumattakaan siitä että kieltäytyy itsekkäistä syistä. Ja jos isovanhempi kertoo milloin hänelle sopii, niin mikäs siinä jos se sopii useita kertoja viikossa tai edes kerran viikossa. ;) Ja sittenhän on niitä perheen sisäisiä asioita varmaan keski-euroopassakin joissa tehdään just niin kuin perheelle itsellensä sopii silloin kuin matriarkat ei ole näkemässä. :D Täytyy muuttaa Italiaan, tosin ei taida auttaa kun suomalaiset isovanhemmat pysyisivät siinäkin tapauksessa.

Mamma mia-miau kirjoitti:

Muissa kulttuureissa koko lastenhoito perustuu perheen apuun. Mitään yhteiskunnan ylläpitämiä tarhoja ei ole, kaikki maksaa, jos jonnekin pääsee. Palkat ovat toista tasoa kuin täällä, moniin perheisiin otetaan kotiapulainen, joka hoitaa talouden, tai isoäiti tulee aamunkoitossa paikalle, jollei jopa asu saman katon alla. Sitä paitsi monissa perheisä äiti on kotona, koska kulttuuri ei tue perheellisen naisen työssäoloa.

Meillä on niin erilainen yhteiskunta, että on ihan turha ihastella - huoh - ihania isoäitejä pizzaa leipomassa. Kyllä hekin saattavat väsyä.

Lue lisää

ja kommentoinpa vielä tuota pizzanpyöritystä. Meillä isovanhempien ruoanlaittoinnostus on luokkaa 0 tai 1 asteikolla 1-10. Itse olen innostuneempi kokkauksesta ja kodinhoidosta kuin he, mutta jokainen saa itse valita. Siinäkin mielessä ottaisin mielelläni matriarkan, nipottaisi vaikka kodin siivouksesta ja neuvoisi hyviä sukureseptejä, että minä rakastaisin ja kaipaan sitä!

Hei sinä huoh, joka pidät mm. työsskäyvien isovanhempien ajatusmaailmaa oksettavana. Mieti vähän mitä hölmöyksiä suustasi päästät. Voit vallan hyvin mennä asumaan metsään alkukantaisiin oloihin. Muista ettet käytä meidän työssäkäyvien verotuloillamme rakentamaan yhteiskuntaa mitenkään hyväksesi! Tervemenoa!

Sanoppa sille tyttärellesi että eroaa siitä miehestä joka ei kestä omia leikki-ikäisiä lapsiaan. Ei ne lapset ole ylivilkkaita, vaan he juuri nyt reagoivat tällä tavalla perheen pahaan oloon ja isän vihamielisyyteen heitä kohtaan.
Jos jaksat niin ota lapset hoitoosi ja ota yhteyttä vävysi vanhempiin jos he ovat elossa. Kerro että olet huolissasi heidänkin lapsenlapsistaan.
Onko tyttärelläsi sisaruksia jotka voisivat joskus olla lapsenvahtina?