Mitkä asiat onnellistuttavat sinua eniten

Tänään tunsin, että elämä vielä suht hyvin kohdillaan. Sellainen tunne antaa, vaikka lyhytaikaisenakin antaa uskoa huomiseen. Työhön mihin tartuin, onnistui.

Tänään ei työt ole vaatineet paljoakaan minulta, pari maissinkolvia keitin päivällä ruuakseni 2 nakin kera:) Ilta -ateriaa en ole edes ajatellut vielä, ja vasta myöhemmin pesen päivän astiat.

Huomenna on edessä hieman enemmän säiden viilennyttyä, ,...mutta se on vasta huomenna!

On hyvä oppia eläämään vain hetkessä, jossa on hyvä olla - viileys ihollakin on nyt niin virkistävää

*En mä enää etsi virvatulta* laulaa Vesa Loiri .. H.P musiikkiohjelmassa,...

Katselin hieman sen toimintaa, näkyy olevan kaupallinen kanava, on seuranhakua,..mainoksia ja toivemusiikkia.

Kaikkea tarvitaan :)

Samoin kiitos!
Tuo tehtävien valmiiksi saaminen, onkin mielihyvää tuottava asia,
kuten cc jo omaltakin osaltaan iloitsi. Kaikille meille se on yhteistä, vaikka uupuukin joskus, niin pienen palautumisen jälkeen se ilo saa vallan!

Hyviä hetkiä vaan kesävieraitenne seurassa!

Pienet asiat ovat hämmästyttävän onnellistavia.
Olin vuoroani odottamassa hammaslääkäriin, nuorempi mies katsoo ja hymyilee
mielestäni en ollut koskaan tavannut häntä, ja jopa ajatus lääkärille menon pelosta.
Hän tulee ja kättelee, äänikään ei vaikuta tutulta, aloin jo toivoa että jotain selvää tuosta 'lähentelevästä' miehestä saisin.

Selvisi kun esitteli itsensä, lähinaapurin poika joka muutti pois paikkakunnalta juuri ennen koulujen alkua, siinäpä päiviteltiin ja hauskaa oli.
Kyllä sitä eroa kasvaa 40 vuodessa.
Hän tunnusti että aina tuli asiaa meidän pihaan kun grilliä sytyteltiin, sai syödäkseen makkaraa mahan täydeltä meidän katraan jatkeena.
Hän oli perheen ainoa lapsi ja tykkäsi kun oli kavereita aina meillä, siinä keskustelussa oli sitä iloa, jälleen tutustumista ja muistelemista, vieläkin kuin jälkikaikuna kuulen hänen tarttuvan kähisevän naurunsa.

Olihan soma tarina, ei ihan jokapäiväinenkään! Kyllä en tuntisi minäkään pikkupoikaa aikamiehestä het kättelyssä!

Olen kerran kokenut samankaltaista iloa, kuullessani Ranskassa käydessämme tuon serkun luona, kertoessaan jo viisissäkymmenissä, kuinka onnellinen hän oli kun sai syödä kaakaon kanssa ranskanleipää kerran meillä, ja sai ottaa lisääkin! Hellyttävää ihan,...

On se onnellistuttavaa, kun mukavia kokemuksia jää lasten mieleen, ne on henkisiä eväitä elämänsä varrelle

Rakas ihmissuhde. Toistaan tukien käy ihmisen tie.
Onko parempaa, ei lie?

Ikävä kyllä luin aluksi tätä sekamelslaa palstalla, se oli virhe. Terroristimmeko? aikaansaannosta ilkeyttää lähes joka ketjua. Yritän sivuuttaa ne kuten monet muutkin, vaikka ei se mikään ratkaisu olekaan.

Niin, jännittävän värinen aamu tänään noin tunti sitten, jotenkin pehmeän pastellinsävyinen, ei se keskikesän aamuun juuri usein satu. Ei kestä kauan, kun luonto kypsimmillään eikä se välttämättä ole aina kaunista. Nuo koivurouvatkin ovat tulleet pöyhkeän, röyhkeän ´runsaiksi´ olemukseltaan.

Kyllä onnellistuttamisesta voi puhua monin erilaisin sanoin, ei ainoastaan kauniilla kuvakielellä. Toisille luonto on se läheisin kohde, tärkein asia onnellisuuden kokemisessa. Toisille vaikkapa ihmiset.
Viisasko....no ei, mutta kokenein, kun suvun vanhin olen ollut lähes 25 vuotta. Pitäisi (omasta tahdostani) vielä jaksaa olla se tuki ja turva, johon läheiset ovat tottuneet. Joittenkin läheisten avioliitto-ongelmiinkin olisi kenties hyvä olla hyviä neuvoja annettaviksi, mutta tyhjentyneeksi ja neuvottomaksi on alkanut itsensä tuntea.
Voi miten mielellään tuntisi jo itseään hössötettävän, ja jonkun muun jo astuvan remmiin toisia jelppaamaan, viisaamman ja jaksavamman. Mutta onnellisuutta (vaikka välillä sydämeen sattuu kovastikin) tuntee siitä läheisyyden saavuttamisesta omiensa kanssa, kun ongelmia, vaikeitakin, voidaan ratkoa peittelemättä, rehellisin sanoin.

Onni ja äitinsä nukkuvat tuolla sängyssäni. Itte tässä sohvalla jotenkuten, mutta onhan taas aikaa nukkua paremminkin vaikka päivä pääksytysten.
Aviollisissa ongelmissa on ´viisaasti´ vaikea toista neuvoa, omat ratkaisunsa on jo 39-vuotiaan tehtävä. Mutta kun, jos, muistaa itseään tuon ikäisenä, ratkaisuja ei ollutkaan yksinkertaista ja helppoa tehdä.

No onnellisuudesta otsikon mukaan ei tainnut kovin kirjoituksestani tiristä, sen verran näkee kuitenkin, että himpun verran olen minäkin vielä elossa.
Tänään menemme uimaan Ahvenisjärveen....Onni nyt vuosi ja seitsemän kuukautta. Huhhhuh, en jaksais enää paimentaa, joka paikkaan ennättävä hän.

Tuttu tunne tuo, kun kasvillisuus ryöpsähtää röyhkeäksi:D Eipä siinä auta kuin hillitä ja ohjata sitä toimivaksi.

Viilliviini on jo osin rehvastellut portin yläosan, mutta kun nyt näkisin laulurastaan poikasten lentävän käyn siihen työhön. Enhän voi häritä pesimärauhaa. Ahkeraan nuo pujahtelevat ato suussaan lehvien sekaan.

Kyllä se aidalla istumapaikka on emolle pysyvä, siinä se esittää matosaalistaan melko pitkän ajan ennenkuin sujahtaa hommiinsa.

Ihan oikein ei minusta ole, jos lapset alkaisivat kaikki aviolliset huolensa äidille kertomaan, kas kun jokainen on oma yksilönsä, ja on madollista asioiden värittäminen tunnekuohussa.
Liian helppo ratkaisu on juosta äidin helmoihin, kyllä pienen lapsen äidin pitää ensijaisesti ajatella, missä lapsella on paras paikka.
Varmaan olis hermot venymässä kellä ikäselläsi tahansa,..pikku vilistelijää paimentaessa:D Ulkona toki on avaraa pojan kirmata ja tutkia maailmaa, mutta eihän niitä voi laskea kovin pitkälle yksinkään.
Voihan peeveli, ovatko valloittaneet sänkysi, eihän tuosta mitään tule ja mummi joutuu epämukavasti nukkumaankin kaiken huolen lisäksi.

Suutu nyt jo terveesti sellaista itsekkyyttä ! Jokin raja pitää nynnyilylläkin olla.

Kotiin sopimaan asiansa miehensä kanssa eikä majailla äidin
hoivassa.
Voihan sitä kannustaa omaa osuuttaankin tarkastamaan kun tunteet on lauhtuneet,...
no mitäpä minä tässä neuvomaan kun en tiedä eripuran syitä, mutta likkani passittaisin vähin äänin neuvoen omaan kotiinsa sopimaan miehensä kanssa asiansa:D

Koeta pärjätä!

Voihan nenä, madollista tuli tuohonkin:D

Mahdollista värittyä tunnekuohussa!

Ohoh, sadepisarat pompahtelevat nyt täällä,...heippa vaan

Onnellistyttavat, mutta sivuutan sanan eniten. Kaupunkiin lähtö, huomenna ja sääskettömät illat, joista saatiin nauttia alkuviikolla. Torstainen rankkasade toi sääsket taasen maisemaan. Enhän erityisemmin kärsi sääskistä, huomioin ne kuitenkin. Kesäpaikalle lähtö kaupungista on toinen onnellistuttava asia ja molempiin liittyy lähtö.

Lähtö on toivottavasti tuolla jossakin tietymättömissä, vaikka lapsuudessa kuulin papin saarnaavan "varjele pahalta äkkikuolemalta". Ihminen lähtee johonkin parempaan kuin nyt on ja taasen sieltä paremmasta lähdetään parempaan. Niin hetkessä on se onnellisuus. Eniten' on liikaa vaadittu. Näin on omasta näkökulma tällä hetkellä. Saa nähhä miten huomenna.

Onnestain on puolet sinun...Perheenäitinä ja nyt kahdeksan lapsenlapsen mummina jälkikasvun hyvinvointi ja onnistumiset ovat varmasti suurin onnellistuttaja, kuten varmasti muillakin samassa tilanteessa olevilla. Mutta eihän toisten kautta pelkästään voi eikä pidäkään elää, aikuinen on vastuussa omasta onnestaan.

Luonnon lähellä , sen kanssa sopusoinnussa eläminen ja sen tarjoamat erityiskokemukset antavat syvää tyydytystä ja onnentunnetta. Eilen illalla uinti vilpoisassa, raikkaassa merivedessä, kun aurinko oli jo painumassa mailleen ja vesi punahehkuinen. Nukuttiin veneessä ja koettiin verkot aikaisin aamulla, mutta nyt ei ollut kalaonnea. Sadevesi oli kastellut puolestani puutarhan ja uusia ruusulajeja oli puhjennut kukkaan. Sateen jälkeen tuoksut tuntuvat entistä suloisemmilta ja vivahteikkaammilta, väritkin kuin kirkastuneet.

Ihanaa lukea,..kuvaat niin elävästi uinnin veden vilpoisuudessa ja puutarhan, ja koko luonnon tuoksut on sateen jälkeen kuin,....
puhtaat elämän eliksiirit,...

enpä ehdi enempää,.jatkan hetken vielä E.Leinon ja Freya Schoultz'in tarinan selvittelyä, uutta oli minulle heillä olleen tyttärenkin Helkan,...

Ilonaiheita on päivittäin, kun mitään henkeäsalpaavaa ei edes odota, näitä onnen pipanoita löytyy.
Kävin tänään tarkastamassa marjasadon valmistumista ja sain monta kourallista syödä mustikoita, miten hyvältä ne maistui aivan kesältä.
Kun ei ollut kumisaappaita en päässyt yhtään poikkeamaan polulta sillä reitillä on aina löytynyt myös kanttarelleja, luin jostain että niitä on jo löytynyt, täällä kun ei ole tullut sadetta voi olla että vielä on odotettava.

Yritin jäädä hetkeksi kuuntelemaan lintujen konserttia, vaan ei siitä tullut mitään, pieniä kärpäsiä oli aivan pilvenä ympärillä, sinne on varauduttava myrkkyjen kanssa

Syksyn suuntaan tässä mennään kun merkkejä seuraa.

Eilisestä myöhäisillasta näki jo selvästi valoisan päivän lyhentymisen. Pysyi kuitenkin koko yön melko lämpöisenä. Meillä on metsäpalovaroitus ja maasto kuivaa.
Perättäiset sadepäivät alkaisivat nostaa jo ensimmäisiä syötäviä sieniä. Lintujen äänet lienevät tältä kesältä paljolti hiljenneet. Niillä on nyt poikaset, ovat hiljakseen.

Alkukesästä näki salamointiakin. Monissa osin Suomea koettiin jo rajuja ukkosmyrskyjä. En niitä erityisesti pelkää, mutta tuhoahan ne vaan toisivat.

Tuntuu tuo sähköisyys ainakin täällä Espoossa, eikä sitä osaa edes kuvailla, sen vaan aistii luonnossa kuin odotusta ilmanalassa.

Olipa kiva juttu kun huomasin pienen räpyttelijän pihalla lehvistön suojassa,...siellä rastaanpoikaset jo lentelevät aitauksen ulkopuolella oleviin marjakuusiin portin kautta:D

Suojainen alue se onkin, joten menköön nyt muutama päivä vielä niin saan tehtyä pienet karsintahommat.

Syksy on vielä kaukana,---- heinä-elo-syyskuun loppuun on vielä runsaasti aikaa,...runsas pilvikerros tietty estää auringon paisteen, mutta luonto nauttii paahteen jälkeen tästä, ja niin minäkin:D

Tänään ilahdutti suuresti mustarastaan luritus tuolla sireenpensaassa. Että jaksoikin luritella, oikein naurattamaan alkoi tuo into. Huolimatta tämän huushollin ja ympäristön sekasorrosta, vielä sentään nuo luonnon äänet ilahduttavat.

Luin tuota susmorsmaikin tarinaa ja ajattelin, että oli ne lapset pieniä tai suuria, nuoria tai vanhoja niin aina heidän murheensa ja ongelmansa ovat myös isän ja ädin murheita. Ei niistä koskaan pääse, paitsi tietysti, kun tuonne tuonen maille joutuu.

Sadetta olen tässä odotellut, kun säätiedotus lupaili, mutta hitusen verran aamulla rapsautti ja siihen se jäi. Kasvimaalle tuota vettä kaipaan.

Hyvää yötä!

Tavata vieraita ja tuttuja, tässä korostaisin vieraita suomalaisia, matkalla tapaa monia.

Tietenkin rahan teko maailman pörsseissä.

Mennä itseensä levollisen ja tasapainoisen tuntuisena ja tuntea, miten paljon elämän vastoinkäymiset, tuska ja epätoivo ovat kehittäneet ja antaneet rauhallisuutta ja viisautta tähän loppuelämään. Oppia hyväksymään vihdoin asiat,, joille ei voikaan mitään. Ei enää taistella.
Ymmärtää se, että eniten ahdistusta ja tuskaa tuottaneilla asioillakin on merkityksensä, tarkoituksensa ollut. Ja vielä ymmärtää se, ettei elämä olisi voinut toisin kulkea. Kun on yrittänyt parhaansa toisen epätoivon ja hädän hetkillä, tietää, että se on tulevaisuuden voimavara tälle toiselle. Antaa itsessään olevia voimia toisille, voi joku pieni hetki menneisyydessä olla apu tulevaisuudessa.

Vieä se, että mikään asia, tilanne ei ole niin paha, että se olisi pahin, antaa uskoa toivottamalle, että kaikesta selviää parhaalla mahdollisella tavalla.

On kuitenkin muistettava vanha totuus; good news are no news. suomeksi, hyvät uutiset eivät ole uutisia.

Itse kukin voi tietysti kertoa kotioloistaan, terveydestään ja lintujen laulusta pihapuissa.

Ikäänkuin keskustelua on kun toinen väittää kotiolojaan muita paremmaksi.

Vain eri mieltä olemalla syntyy keskustelua jos ollaan riitelemättä.

Aivan oikea yleissääntö tuo poliittisissa debatt'eissa onkin!
Kun aloitus kuitenkin on tehty kysymyksen muotoon, osallistuttaessa siihen vastataan yleensä suoraan!

Aiheen aloitus jo kertoo, miksi aloite tehtiin! Kokonaistarjontaan nähden on monessakin erimielisiä palstalla!

Oikeutettua silloin pitää yksi keskusteluaihe subjektiivisenä annetun aiheen mukaan, niinkuin osallistujat on tehneetkin.

Uutiset taas eivät sisälly otsikon aihepiiriin tällä kertaa!

Minulla taas iloa tuottaa,kun ilman apuvälineitä saan kävellä hiljalleen rantapolkuamme pitkin. Koiran vuoksi on tampattu ja jyrätty hyvä polku ja on tarpeen sairauksien kohdatessa minullekin. Tänään on pilvipouta-aamu toivoisin vihdoin sadetta tännekin ihmeellistä ,kun 10km päässä on ollut rankkasae ja särkijärviköhän se häivytti edelliset sateet ohi meistä. Lapsen lapset ja lasten lapset oli illalla uimassa neljä kipaletta -väriä tuovat vanhusten elämään.
ikä haarukka -2v--11v joten mukavimmillaan. mummon mehu ja minun äitini sanoin "seksit" teki kauppansa.

Jaa a taitaa olla maaseudulla usein käytetty hauskuttelusana
siskoni, joka maalaistalon emäntänä kehoitti ottamaan kahvipöydän tarjottavaa, sanoi: ottakaa seksiä kanssa ja nauroi niin heleästi:D

Voi että on hyvä kun pääset paremmin liikkeelle nyt, johan se keventää olemista monin tavoin. Sateesta taidettiinkin mainita sen olleen kovin kuuroluonteista, silloin voi raja kulkea jopa naapurin heinäpellon ja meijän perunapellon välissä, kummalle sitten harmiksi tai iloksi osuukin:D

Mukavassa iässä on lastenlapsesi, on niiden kirmailuja hauska seurata, ja tarjottavat maistuu taatusti:)

terveisiä!
En minä nyt ymmärtänyt oikein, että Ruuneperin viesti olisi ollut kovin rakentava,

Pieni moitesävy kaikui lauseissa. Ei saisi kertoa mitään hyvää, koska hyvät uutiset eivät ole hyviä uutisia. Olisiko nyt parempi, että tässä kaikki alkaisivat valittaa tämän elämän surkeutta?

Minä en osaa tänne valitella elämän vastoinkäymisiä. Niitähän on varmaan sattunut matkanvarrella jokaiselle. Ne pidän perhepiirissä. Ne eivät kuulu yleisen keskustelun piiriin.

Lienee parempi, ettei tänne turhaan enää kirjoittele mitään positiivista. Ollaan vaan murhemielellä.