Lapsemme harrastus vie perheemme vararikkoon

Vähävaraisilla on mahdollisuus saada sostoimesta tukea lapsen harrastukseen.

Voisit kai ehdottaa joukkueelle erilaisia tempauksia, joilla kerättäisiin rahaa. Nykyään vanhemmat on todella vähän harrastuksissa mukana esim. kioskien pidossa tai roskien keräys tempauksissa yms. Sosiaalitoimesta tosiaan voit kysellä avustusta ja samoin seurakunnan diakonilta. Jos oikein tiukkaa on, niin mitenkäs sitä autoa voi edes pitää, eihän se pakollinen ole (toki maaseudulta vaikea kulkea ilman autoa, silloin ymmärrän!)
Olet fiksu, kun ajattelet että harrastus on hyvä olla lapsella, ja vielä jos on hänelle tärkeäkin. Vähentäisitkö esimerkiksi joulu- ja syntymäpäivälahjoista, jos lapsi jo ymmärtää, että nekin rahat menee jalkapalloiluun.

Joukkue järjestää muutaman kerran vuodessa turnauksia,
joissa olen ollut mukana kahvia ym. myymässä.
Nämä alentavat pelimaksuja jonkin verran.

Ja auto on enemmän kuin tarpeellinen.
Asumme maalla ja jalkapallojoukkue on eri paikkakunnalla,
matkaa on 25km. Harkkoja on 3-4 kertaa viikossa pelimatkat päälle
eli kilometrejä tulee väh. 200km/vk!

Olen nyt tosiaan pihistänyt kaikesta mahdollisesta (nyt vasta on tajunnut,
mitä kaikkea turhaa ennen on hankkinut!).
Kyllä tuo nuukailu rahahuolia on hiukan helpottanut, mutta tuntuu, että
aina kun on jotain saanut säästöön, niin tulee jokin yllättävä pakollinen menoerä
eli se siitä taas sitten.
Mutta näillä mennään eihän tässä muuta voi.
Kiitän kaikkia keskuseluun osallistuneille ja mukavaa kesän jatkoa!

Lapsen hyvästä harrastuksesta ei saa tinkiä, kaikesta muusta kyllä.
Onko pakko olla auto, bensa ja vakuutukset?
Kävisikö pyörä ja pidemmillä matkoilla bussi?
Peleihin kyyti usein järjestyy joukkuekaverien kimppakyydeillä.
Itse käyn vaikka leipäjonossa että saan harrastusmaksut maksettua, ja tingin kaikesta muusta.
Asuin ennen maalla ja kauppaan oli 6 km, hyvin ne matkat menivät, kun pienin lapsi oli turvaistuimessa ja tangoilla roikkuivat maito- sokeri- ja jauhokassit. Ylämäet olivat raskaita, mutta kyllä sen jaksoi.
Bussilla ei ollut varaa mennä, mutta juuri ja juuri onnistuin lapsen harrastusmaksut maksamaan.
Lapset ovat ykkönen :)

Pitäisi ottaa selvää harastuksen kustannuksista ennen kuin päästetään lapsi sisään kalliiseen harrastustoimintaan. On raadollista sanoa lapselle parin vuoden päästä, että rahat ovat nyt lopussa.
Jos tiedetään harrastus liian hinnakkaaksi, tehtäköön se selväksi lapselle ennen kuin hän lähtee mukaan. Se on vaikeaa lapselle, mutta vielä vaikeampaa on lopettaa kesken kaiken.

Aikuisenja vanhemman on harkittava. Lapsen ruinaaminen ja monkuminen ei tuo penniäkään lisää rahaa harrastuksen ylläpitämiseen.

Tietysti voidaan kysyä, että jos perheessä tupakoidaan, niin millä oikeudella säästetään lapsen harrastuksesta. Tupakka jos mikä on kallis harrastus.

Leipäjononkin leivät joku maksaa - yhteiskunnan varoilla en suostuisi lapsen harrastuksia maksamaan.

Tollovanhemmat voisivat hiukan miettiä mitä kirjoittavat. Tuskin me muut halutaan osallistua teidän taimen harrastemenoihin missään muodossa. Sitäpaitsi on silkkaa tuhlausta kuskata laiskoja pentuja autolla ympäri pitäjää harkoissa ja peleissä.
Menkää metsään kerään marjoja koko pesue.

Oma poikani pelasi myös jalkapalloa lähes 15 vuotta, joten läheltä tuli seurattua tilannetta. Itse olin pojan viimeisen 5-v ajan yksinhuoltajana, joten tiukkaa teki!

Keinoja, joilla pienentää harrastuskuluja:
- varusteita voi ostaa käytettynä ja usein shortseja ja treenipaitoja sekä sukkia saa esim. kotikaupungin kirppiksiltä
- nappikset kannattaa ostaa juuri tähän aikaan vuodesta alennusmyynneistä
- kimppakuljetuksia kavereiden vanhempien kanssa harjoituksiin/matseihin
- lyhyemmät treenimatkat nuori voi itse mennä polkupyörällä
- nuoren kanssa voi jutella asiasta ja keskustella, voisiko hän kustantaa osan harrastuksesta itse esim. kesätyörahoilla, tekemällä pihatöitä kotona, pienentämällä viikkorahaa (puolet itselle, puolet jalkapalloon)
- erilaiset varainhankintatalkoot esim. pehmopaperin myynti, messuilla ja kesätapahtumissa liikenteen ohjaustyö, mainostenjako, sukkamyynti, keksimyynti, makeismyynti
- kotiotteluissa buffet-pöydän pito, johon kiertävät vuorot (kahvia, teetä, pullaa jne)
- järjestäkää turnaus, jolloin tapahtuman osallistumismaksuista saa aika kivan summan rahaa
- jos lapsella on kummeja ja mummeja, niin kysykää, haluavatko he lahjojen sijasta muistaa lasta tukemalla jalkapalloharrastusta (esim. lahjakortti urheiluliikkeeseen uusien nappisten ostoa varten)

Itse jaoin pahimmassa rahapulavaiheessa mainoksia kattaakseni harrastuskuluja, koska samaan hässäkkään osui auton vaihto ym. menoa.

ei mun mielestä lapsen harrastus sais tulla kulujen edelle siinä vaiheessa se pitää lopettaa. Oisin ylpee jos se vaikka ois kiinnostunu koulusta tai jostain kehittävämmästä kuin urheilu laji

Eihän ne ammattijääkiekkoilijat ja jalkapalloilijatkaan pitkälle ole päässyt sillä että kavereiden kanssa on pelannut! Jos lapsi haluaa harrastaa niin sitä ei todellakaan kuulu viedä häneltä pois! Kyllä uskon että jostain ne rahat saa, itse olisin lapseni vuoksi valmis tinkimään aika paljosta, ja jos en pysty enää tinkimään niin sitten kysyn isovanhemmilta tukea tai ystäviltä lainaksi. Itse olen sitä mieltä että että lapsen elämään kuuluu harrastaminen ja jos joukkuepeleistä pitää niin joukkuepelejä hän myös saa pelata. Koulutuskin on toki tärkeää, mutta annan kyllä lapseni itse päättää mitä haluaa tehdä, en todellakaan tyrkytä hänelle mitään kouluja että vain niiden avulla pääsee pitkälle, tottakai lapseni peruskoulun käy mutta jos lapsi haluaa urheilijaksi eikä insinööriksi niin sen kyllä lapselleni suon.

Menee.

Et ole yksin harmituksesi kanssa. Meillä laji on vielä kalliimmasta päästä, taitoluistelu. Tuntuu että ihan kaikki menee luisteluun. Kun meitä on kaksi normaalissa työssä käyvää aikuista, niin luulisi että lapsi voisi rauhassa harrastaa sitä mitä haluaa ja missä on hyvä. Meillä harrastuksen aloittaminen kävi ihan vahingossa. Lapsi meni kaverin kanssa luistelukouluun ja sattui olemaan lahjakas. Nyt rahaa palaa noin 10 000 € vuodessa ( kausimaksut 5000€, leirit n. 3000€, luistimet ja kilpailupuvut n. 1000€ ja kilpailumatkat ja -maksut vähintään 1000 €)
Ihan kaikesta tingitään, isovanhemmat on valjastettu mukaan auttamaan maksuissa, lapsi kulkee bussilla treeneihin, eli mistään ei voi enää nipistää. Välillä mietin kuinka helppoa elämä olisi ilman tätä harrastusta. Mutta lapsen ehdoilla meilläkin mennään. Enkä halua antaa periksi. Mielestäni jokaisella tulee olla mahdollisuus harrastaa. Juuri tuli joku tutkimus josta selvisi, että lama-ajan lapsista suurella osalla on ollut ongelmia mielenterveyden kanssa. Voisiko olla, että laman aikaan tingittiin juuri lasten harrastuksista?

Kukas maksaa vanhempien harrastukset joihin hänellä itsellä ei ole varaa?
Laitanko tähän tilinumeroni?

Jalkapalloa voi kuka tahansa harrastaa puistossa pallon hinnalla. No joo, lisäksi pitää olla kunnon lenkkarit jalassa ja vesipullo. Kukaan ei pakota menemään seuroihin. Köyhiä perheitä on paljon, yhdistetään voimat.

Joskus vois lukea kysymyksen paremmin...hmmmphhffhhf...
Kyselit säästövinkkejä...
en rupea keksimään pyörää uudelleen, täällä on kaikki mahdollinen kirjattuna, ruokavinkeistä lähtien, ja vaikka ne on paljolti kasvisruokia, kuka niihin kieltää laittamasta lihaa joukkoon!
Juu ja huutonetissä menee urheilukamaa jos vaan ei oo ihan loppu!

http://www.saunalahti.fi/meriam1/puutteenpera/

Usko pois, aina löytyy jostakin mistä pihistää. Ja huomaat sitten kun lapsi on aikuinen että se kannatti. Ja silloin on sitten aikaa elää vanhemmilla sitä omaa elämää. Lasten ehdoilla sitä jotuu elämään kun niitä ton tullut hankittua. Parempi niin sillä muuten voi käydä niin että elää myöhemmin loppuelämän katuen.

Miksi suomalainen ja lapsi ei saisi käyttää harrastukseensa veronmaksajien rahoja. Ilman muuta hae lapsellesi tukea. Itse käyn omalla kustannuksellani jumpassa ja aika kalliissa sellaisessa. Paikalla on paljonkin tummaihoisia naisia, jotka enemmän tai vähemmän ovat kiinnostuneita koko harrastuksesta. Kysympä vaan, kuka heidän harrastuksen maksaa, kileitaidottomien naisten?
Kuntien pitäisi muutenkin osallistua enemmän lasten harrastusten tukemiseen,koska kaikilla ei ole varaa harrastaa. Jos lapsi tykkää jalkapallosta,niin se ei tosiaankaan merkitse sitä, että hän tykkäisi myös näistä edullisimmista harrasteista,kuten esim.partiosta.

Eipä ihme, että enää ei näytä olevan kenelläkään varaa mihinkään, kun tuhoomus...anteeksi kokoomus on täällä vauhdissa. Mitähän ajattelevat ne, jotka kokoomusta äänestävät...vai ajattelevatko mitään:

http://vallanvahdit.weebly.com/villen-tarina.html
http://jyrkikatainenvalhe.blogspot.fi/2012/03/onko-jyrki-katainen-rehellinen.html

Tässä seurauksia Käteisen "yhteisvastuusta" Kreikkaa kohtaan: http://velkakello.fi/

Kyllä se tulee kaupungilla hengaa ja juomaa. Ootko ite kasvanu tynnyris

kävisit töissä etkä lusmuilis siel koneel 24/7 -.-

Nyt vaan vyötä tiukemmalle. Uuden tutkimuksen mukaan tytöt menestyy elämässä paremmin jos ne pelaa jalkapalloa.

http://www.ruokalappu.com/?p=124

Kun olin lapsi meille ei ollut edes autoa, vanhemmillani ei olisi ollut sellaiseen varaa. Jos nyt johonkin harrastukseen oli varaa niin bussilla tarvittaessa mentiin (tosin meillä esim. kaupunkiin bussit kulki 20-30 min välein), junalla tai jos pääsi jonkun joukkuekaverin vanhemman kyydillä.

Harrastukset ovat mielestäni kuitenkin "extraa", toisilla tekee tiukkaa ostaa ihan perusjuttuja lapselleen, vaatteita, ruokaa ym. Peruskoulun loputtua jatko-opinnoissani oli hankaluuksia saada ostettua mm. kaikki tarvittavat kirjat.

Get FREE PSN Codes only at freepsnstorecodes.info - Thank you so much for the free PSN Code freepsnstorecodes.info!

Tästä tulikin vähän pidempi kun oli tarkoitus :)

Törmäsin tähän teidän pikku ketjuunne ja muutama huomio.

Jee lapsi harrastaa... mutta kuinka paljon teillä jää aikaa olla lapsen/lasten kanssa ? joo seurataan kentän laidalla ja kannustetaan.. keskustelua, leikkiä lenkkeilyä/urheilua lapsen kanssa ? jääkö noihin aikaa.
meillä toinen aikuinen töissä, toinen opiskelee uutta ammattia ja käy samalla töissä, ikävä kyllä jälkimmäisellä ei pahemmin jää aikaa olla lasten kanssa.'
tietoinen riski paremman tulevaisuuden toivossa.

Itse ainakin mielummin olen lasten kanssa sen vähän vapaa-ajan kotona tekemässä jotain mukavaa... kun toinen vaihtoehto on tämä "noniin joni petteri 12v nyt on kiire äkkiä kamat kasaan ja kentälle.. lissu 2v kakkasitko taas housuun.. nyt on KIIRE" .. ajoa 10-30min, harkat, ajo kotiin.. kello jo varmaan 8-9 onkos jonin läksyt tehty, iltapalakin pitäs tehdä ja kotityöt.

itse perheestä jolla ei rahaa harrastaa, tosin ei pikkukylässä ollut edes pahemmin mahdollisuuksia.. jäipähän aikaa KOULUN käyntiin ja kotitehtäviin ja PERHEEN kanssa oleiluun.
hyvät numerot, hyvä ammatti ja ei pelkoa YT neuvotteluista.
kertaakaan en ole aikuisena kironnut vanhempiani harrastusten puutteesta.

vaikka olisikin rahaa kustantaa lapsen futis/jääkiekko/ratastus. haluanko stressata perhettä turhalla kiireellä. vai käytänkö nekin rahat vaikka useampaan lomareissuun vuodessa ja olen enemmän lasten kanssa?

parasta aikaa katselen kansalaisopistosta jotain muutaman kuukauden kursseja mihin muksut vois mennä, ja katos ei oo edes kalliita.

ilman kalliita harrastuksiakin kummatkin lapset käyttäytyy koulussa hyvin, eivät ole koulukiusaajia ja saa hyviä numeroita.

niinkuin aikaisemmin sanottu 1 miljoonasta menee sinne nhl:ään, loput löytyykin sitten työkkärin listoilta ja siwan kassalta.
(ei mitään siwan myyjiä vastaan :) )
ei sillä junnuliikan maalikuninkuudella töitä saada.

Perhe, toimeentulo, koulu, harrastukset.
mikäs teillä on tärkeysjärjestys ?

ps. 30v mies voi myös leikkiä nukeilla ja värittää ponin kuvia ;)

Oma toimeentulo -nimimerkille: Aivan mahtava tilitys. Juuri näin. Tärkeysjärjestys sama myös tässä perheessä ja sekä oman lapsuuden0perheen historia ja arvot sekä nykyinen perherakennekin taitaa olla hyvin sama teidän kanssa. Meillä tyttö saa harrastaa, käytettävissä olevat resurssit ja realiteetit huomioon ottaen, mutta paljon tärkeämpiä ovat monet muut asiat ja meilläkin puhutaan siitä, ettei kaikkien harrastusten tarvitse olla kalliita. Statuskilpailuun lapsen kavereiden vanhempien kanssa en lähde ja kasvatan lastani myös luopumaan tarpeettoman ja merkityksettömän nokittelun tarpeesta. Ajattelemaan omilla aivoillaan ja kuuntelemaan omaa sydäntään.

Täällä moni sanoo, että lapsella on oikeus harrastaa mitä haluaa ja se mahdollistetaan sille vaikka mikä tulisi. Mitä teette sitten, kun lapsenne haluaa alkaa formulakuskiksi, esteratsastajaksi tai jääkiekkoilijaksi? Tai haluaa harrastaa mitä tahansa superkallista harrastusta, joka saattaa lopulta vaarantaa koko perheen toimeentulon, josta lapsenkin hyvinvointi lopulta on täysin riippuvainen? Olen täsmälleen samaa mieltä täällä yhden kirjoittajan kanssa siitä, että vanhempien tulee arvioida etukäteen, onko lapsen harrastukseen varaa myös pitkällä tähtäimellä ja olosuhteiden muuttuessa, sillä lapsen repiminen pois menestyksekkäästä harrastuksesta rahanpuutteen takia on paljon raaempaa ja julmempaa kuin kieltää häntä harrastamasta sitä heti alusta alkaen.

Toinen, mitä ihmettelen usein on se, kuinka helposti ollaan kritisoimassa kaikkia muita yhteiskunnan rakenteita siitä, miten kaikki muu on tehty niin älyttömän kalliiksi ja miten se on sen ja tämän poliitikon/puolueen/hallituksen vika. Kukaan ei näytä kritisoivan tai kyseenalaistavan ollenkaan näiden harrastusinstanssien, seurojen ja liigojen perimiä harrastuskustannuksia, jotka ovat vuosi vuodelta paisuneet jo aivan naurettaviin lukuihin. Jos harrastus maksaa liikaa, niin oikea osoite ei välttämättä ole syyttää kaikkia muita elämän osa-alueita rahanmenosta vaan ehkä voisi joskus kysyä, miksi sen täytyy maksaa niin paljon. Miksi esim. jalkapallon harrastamisesta on tehty sellainen rahastuskone kuin mitä se nykyisin on? Esimerkkejä on lukuisia.

Annan tyttärelleni ihan kaiken, jonka voin ja pystyn, mutta en mitään, mikä voi todella vaarantaa täysin meidän perheen toimeentulon ja tulevaisuuden. Se nimittäin ampuu silloin jokaisen perheenjäsenen omaan jalkaan ja koko laiva uppoaa. Eikä se ole kenenkään etu. Lapsen on hyvä oppia joskus myös pettymään ja ymmärtämään elämän realiteetteja ja punnitsemaan, mikä on mahdollista ja mikä ei ja miksi näin on. Hänen on aika ajoin ihan terveellistäkin kokea, ettei aina saa kaikkea sitä, mitä taivaalta vain haluaa kurkotella. Silti elämä voi olla täydellistä ja täynnä onnistumisen ja riemun hetkiä, kunhan alkaa juoksemaan vain niiden unelmien perässä, jotka ovat edes jollain järjellisellä tasolla realistisia saavuttaa. Meidän perheessä ratsastusharrastus ei ole vaihtoehto, vaikka asutaan ison hevostallin vieressä. Se vain on aivan liian kallista. Jos tyttö haluaa ratsastaa, hän voi ratsastaa aika ajoin huvikseen ja käydä siellä muutamia kertoja vuodessa ja alkaa ratsastamaan enemmän sitten aikuisena, jos hevoset on yhä in. Mutta mihinkään kilparatsastusharrastukseen tästä taloudesta ei irtoa riittävästi euroja. Ei, vaikka kuinka toivoisimme niin ja vaikka kuinka paljon rakastaisimme tytärtämme.

Aivan mahtavan tyttären 36-vuotias isä.

Etteköhän te sitten kerro, jos oikeasti on rahat loppu.
Aina ei voi saada kaikkea.

Nämä ovat valintakysymyksiä ja arvokysymyksiä perheille, mihin ne rahat laitetaan ja mikä on tärkeää elämässä.

Itse olen kahden lapsen yh-äiti ja poika harrastanut muutaman vuoden lätkää, kuten joku tuossa kirjoitti että vahingossa sitten lähtikin harrastus pidemmälle, niin kävi täälläkin, poika meni aluksi vaan luistelukouluun ja kohta olikin joukkueessa pelaamassa.

Tällä hetkellä kuukausimaksu on 250 e , tähän päälle turnausmaksut mitkä saattaa olla kuukaudessa joskus 400 e, luistimet oli alennuksesta 200 e ja mailojen hinnat 100 e ylöspäin jne...

Bensakulut ja muut maksut päälle. Tähän harrastukseen on sitoutunut lähes koko suku, erosta huolimatta me molemmat vanhemmat tätä maksetaan, isovanhemmat ja joskus kummitkin omasta tahdostaan jotain varusteita ostavat. Ilman heidän tukeaan tämä ei olisi mahdollista mutta lähtökohta on että me vanhemmat kaikki maksetaan pääsääntöisesti.

Olen tietenkin joutunut itse tinkimään omista hankinnoistani mutta poika saa pelata niin kauan kun siihen on mahdollisuus ja intohimoa löytyy.

Hän on saanut aivan valtavasti hyvää urheilusta, uusia kavereita, oppinut toimimaan ryhmässä, on saanut olla kapteeni, saanut palkintoja ja tottakai on hyvä kunto eikä tarvitse huolehti lapsen ylipainosta tai siitä että lapsi pelaa päivät pitkät vaan pleikkaria.

Toinen lapsista on hetken harrastanut mieleisiään lajeja ja paljon, paljon halvempia lajeja mutta hänellä ei ole ollut mielenkiintoa vielä sitoutua johonkin tiettyyn lajiin vielä vaan kaverit on tärkeimmät ja pelkkä ulkona olo ja hän saa niin mennäkin.

Itse olen myös harrastanut paljon lapsena ja mielestäni siitä saa paljon hyvää kuitenkin. Mutta jokainen tekee omat valintansa ja lapsesta kasvaa varmasti aivan normaali tasapainoinen aikuinen ilman kallista harrastustakin :)

Kaikki maailmassa maksaa. Toisen lattia on toisen katto. Suu säkkiä myöten.
Kannattanee keskittyä välittämään lapsesta, antamaan aikaa hänelle, keskustelemaan ja touhuamaan. Pakkoko on harrastukseenkin ruinuta väheneviä verorahoja? Rakennetaan mielummin lastensairaala! Siihen annan mielelläni verorahoista.

Ei muksujen TARvitse harrastaa mitään, jos EI lompsasta löydy katetta.

Köyhän kakaran EI kuulu saada kaikkea, mitä rikas saa.

Se pitää pienestä pitäen opettaa muksuille, että KAIKKI MAKSAA.

eläminen on kallista mutta kannattaa satsata lapseen se ehkä pitää hänet hyvällä tiellä kun tulee murrosikä. jos kerta vain on yksi harrastus niin tsemppiä lapsen takia !

Ostakaa pienempi auto joka vie vähemmän bensaa!

Pidätkö rahoistasi enemmän, kuin lapsestasi, toope

Voi hellanlettas sentää. Itse halusin skidin harrataa lätkää. Vanhemmat teki selväks heti, että noin kalliita harrastuksii emme lähde maksamaanm, että unohda semmoset harrastukset. Hyvä niin sillä ei ole mitää järkeä tuhlata hirveitä määriä lasten harrastuksii. Vanhemmat ei ole mitää viikkorahoikaa koskaa antanu, koska rahat pitää ansaita. Eli töihin, jos haluaa rahaa näin mulle on opetettu. Naurettavaa, että vanhemmat luopuisi esim autosta pelkän lapsen harrastuksen takii. Kavereidenkaa kaupungil hengaaminen on ilmasta eli ihan hyvä vaihtoehto. Myös pelikonsolil pelaaminen ei ole kallista. Pelit voi ostaa käytettyn halvalla ja kavereilta lainaamalla. Ei tarvi ostaa uutena kaupasta. Fudist voi pelaa ilmaseks myös ei tarvi pelaa missää joukkueesa. Lenkkeily on myös ilmasta. Täällä on paljon halpoja harrastuksii. Itse käyn salil ja ei maksa, kun 70 euroo vuodessa. Kunnasali siis kyseessä. Yksityiset aika kalliit kyllä on.

tsemppiä! :)

Kaikkea ei silti verorahoista kuulu maksella.

osta sille pumpattava barbara.. .se auttaa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jalkapalloa pelataan kahteen eri suuntaan, jännittämiseen, pelkotiloihin, jos pallo karkaa jaloista ja sitäpaitti barbara ei valita mistään, kuten jalkapalloyleisö yleensä mölisee niinkuin roskalaatikon takana pallomahaansa surkutteleva juoppolalli hah hah ahh hah ahaa hah hahahah aha a aha ahah hahahahh haaa...etkö osaa/ettekö osaa kasvattaa lastanne, kun pitää tänne kirjoitella päivänselviä lapsen kasvatus juttuja? Minä itse tiesin lapsena ollessani ilman mitään rahaa mitä harrastin mitä vaikeimmilla tekniikoilla ja silmät kiinni. ..ja sitten myöhemmin tästä samankaltaisesta jutusta, mitä harrastin niin käväisin oikealla puolella kokeilemassa nyrkkeilysäkkiä niin AVOT! Esim.teräskontteja, tynnyreitä, seiniä, betonilattioita.. .myös päätäni käytin betonilattiaa vasten paukuttelussa.. .alakerran ihmiset kuuntelivat ihmeissään kauheeta paukuttelua. ..luulivat, että yläkerrassa hypitään...nykyään en enään harrasta näitä kovimman luokan harrastuksia. ..silloin tällöin, jos huvittaa niin heittelen teräaseita seinään, tasapainoittelen eri esineitä vaikka pihakoivua, eri tavaroita esim.pyykkitelinettä sormeni päässä..sellaista, minkä saa anttilasta tai rahatta lainaksi naapurista. Maksoiko nämä harrastukset mitään ei markan markkaakaan. OTTAKAA LAINAKSI JOSTAIN. Sopikaa sopiva hinta..et silleen...

Ihanaa lukea näitä keskivertotavisten keskivertoja selvityksiä keskivertoelämästään. Suomi nousuun lamasta!

4H:lla saa harrastaa halvemmalla..

Ja käydä leireillä :)

http://www.lastenleiri.fi/

jalkapallo on fyysisesti hyvä laji