On se nyt kumma hittovie!

Lopettakaa ruoasta taistelu! Kyllä lapsi syö kun sen on nälkä. Jos lapsen paino alkaa pudota - ja hän on alunperin normaalipainoinen - ja hän tulee huonokuntoiseksi ja väsyneeksi, on tietysti syytä mennä lääkäriin.
Syömiseen liittyvä ahdistava tunnelma johtaa pahimmassa tapauksessa lapsenne syömishäiriöön.

Mutta tuo isovanhempien törttömäinen käytös vaan pahentaa tilannetta, aaargh!

http://yle.fi/uutiset/suomalaistutkimus_mummien_hoitamat_lapset_lihavampia/6715593

Taistelut?
Jos teillä ei kotona herkkuja tarjota, niin periaatteessa lapsen EI pitäisi taistella tolkuttomasti ruokapöydässä.

Ruokailutilanteessa on jotain häiritsevää, joka saa lapsen takajaloilleen ja taistelemaan vastaan.

Lapsi häiriytyy jatkuvasta toitottamisesta ja ei, ei, ei:n melskaamisesta. Kolmevuotias jo tajuaa asetelman ja on hämillään.
Kielletystä tulee entistä houkuttelevampi asia.

Kannattaisikohan nyt itse rauhoittua ensin, koska sinun "paniikkisi" tarttuu lapseen.
Jos ja kun kotona ei herkkuja viljellä ja olet tiukka makeiden suhteen, mikä on erittäin kunnioitettava asia, niin ei haittaa vaikka uhmakas, terve lapsi jättää yhden aterian väliin.

Syöttekö yhdessä aterian, niin että itsekin syöt rauhallisesti kiinnittämättä lapseen huomiota?
1) Laita lapselle mahdollisimman pieni annos ruokaa eteen ja ruokailuvälineet.
2) Laita myös itsellesi annos.
3) Istuta lapsi pöydän ääreen muiden kanssa. Tai jos olette kahden, niin sitten yhdessä.
4) Kehoita kerran tai kaksi lasta syömään hyväntahtoisella äänellä.
5) Aloita syömään oma annoksesi.
6) Älä kiinnitä lapsen syömiseen huomiota.
7) Juttele niitä näitä perheellesi. Pidä lapsi istumassa pöydän ääressä, mutta älä käskytä häntä yhtään.
8) Nauti omasta ruoastasi
9) Ilmoita, että pian loppuu ateriahetki ja "pian ovat kaikki syöneet".
10) Jos lapsi ei ole koskenutkaan ruokaansa, niin anna olla koskematta. Kysyt vain, aikooko hän syödä. Missään nimessä älä pakota, äläkä kehota, vaan kysy aikooko hän syödä.
11) Lopeta yhteinen ruokailunne, kiitä yhteisesti ja sano: olipa hyvä ruoka.
12) Jos lapsi ei ole syönyt ateriaansa, älä sano mitään, vaan korjaa pois.
13) Ilmoita milloin on seuraava ateria tyyliin: illalla syödään sitten iltapala.
14) ÄLÄ anna ruokaa ennen seuraavaa ateriaa, oli se sitten iltapala tai päivällinen.
15) Anna lapsen marista tyytymättömyyttään, ilmoitat vain, ettei hän halunnut syödä ja nyt pitää odottaa seuravaan ruokahetkeen. Älä ole vihainen, älä vaadi, älä tuomitse lasta.
Hyväksy se, että hän kieltäytyi koskemasta ruokaan. Lapsi oppii syyn ja seurauksen. Hän kokee kuitenkin, että sai "päättää" syömisestään.

Lapsellasi on voimakas tarve itsemääräämiseen ja hallintaan. Annettakoon normaalin nälän määrätä lapsen syöminen. Ei äidin, ei isän, vaan lapsen oman ruoantarpeen ja terveellisen näläntunteen. Se on osa häntä itseään.

minä en saa jäätelöä edes tarjota.Kun tulivat kylään tarjosin vanhenmille ruisleipää kahvin kanssa en muuta,samaa tarjosin lapselle vettä kaikille janojuomaksi.Tuntui pahalta lapsen vuoksi,.Herkut pois vanhenmilta kun tulevat kylään jos enää tulevat.Herkkuja en ole tarjonnut lapselle en karkkia ostanut,lettuja en saa paistaa,joten suljin rahahanat ja siitä nousee rähinä.Tulin siihen päätökseen lasta rakastan mutta kiellot on raskaita jos ruisleipä on mummulassa ainoa herkku.Nyt odotan lasten kesäleiriä jonne olen lupautunut letunpaistajaksi saan rakkaudella paistaa lettuja .

Sinulle Liina Anniina: ohjeesi olivat hyvät ja senlaista toimintamallia olemme jo pidemmän aikaa noudattaneetkin. Mutta ei tulosta.
Lapsi on nälkäkuurilla jokatapauksessa. Monesti lapsesta näkee, että hänellä on kova nälkä ja koko ruuan valmistuksen ajan hän on parkunut ruokaa, mutta ruuan lautaselle saatuaan juoksee pois.
Saattaisimme saada noilla kirjoittamillasi neuvoilla jotain tuloksiakin aikaan, ellei lapsi olisi jo oppinut tuohon että kotona ei tarvitse syödä tylsää kotiruokaa kun sitten viimeistään mummilassa saa kuitenkin vatsan täyteen mehua ja herkkumunkkeja.

Ja sinä joka ilmeisesti ajattelit mummulakäyntien olevan harvassa, että "antakaa vanhusten paapoa ja nauttikaa elämästä," niin täytyypi nyt sanoa, että siellä mummilassa on ollut tapana käydä useana päivänä viikossa (auttamassa eläkeikäisiä milloin missäkin.)

Ja vielä, tuo aloitukseni sanavalinta oli hieman väärä - emme me taistele lapsen kanssa ruokailutilanteessa, vaan lähinnä tuo lapsen syömättömyys on taistelua meille vanhemmille (jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan).

Olisiko tästä vinkistä hyötyä:

Jättäkää lapsi muutamaksi kerraksi kotiin jomman kumman vanhemman kanssa, kun on mummolassa käynti. (mummolle voi selittää valkean valheen, miksi lapsi ei tullut)
Eli tällöin saadaan tasattua lapsen elimistön hiilihydraatit normaalille tasolle. Pitäkää kotiherkut visusti kaapissa tänä aikana.

Kun lähdette tauon jälkeen mummolaan, niin yrittäkää ensin saada lapsi syömään masu täyteen tavallista ruokaa.
Houkuttelemalla, leikin varjolla... lapsi voisi olla vaikka pieni kisu, jolle syötetään erilaisia merten eläviä.
Kisu itse pyytää naukumalla ruokaa, jota hänelle syötetään lusikalla.
Lapsi voi itse nimittää, mitä kisu syö milläkin suupalalla.
Anna lapsen elehtiä kuin kissa, syötettäköön vaikka pöydän alle kyseinen mirri...
Lapsihan voi keksiä hassuja asioita, joita syö... voit auttaa häntä... nyt kissa syö ison valaskalan, nyt vaarallisen ravun... jne.
Ihastelet suureen ääneen, mitä kaikkea ihmeellistä tuo kisu osaa popsia.
Olet äärimmäisen hämmästynyt, kuinka kisu osaa popsia ihmeellisiä ruokia.
Ehkä ei niin etiketin mukaista ole tämä tapa syödä, mutta näistä ruokatilanteista lapselle jää iloinen ja kepeä tunnelma.

Ja ruoan tumppaamisen jälkeen lähdette mummolaan. Kylläinen lapsi ei niin himoitse kiellettyjä herkkuja.
Osta lapselle yllätyslahja mukaan, jonka näytät vasta mummolassa. Auta lasta siellä leikin alkuun... legoja tai mitä hyvänsä mistä lapsi todella pitää... silloin herkut eivät tule niin keskeiseksi toiminnaksi.

Ehkä mummo oivaltaa, että lapsen kanssa voi tehdä muutakin hemmottelua kuin ahtaa herkkuja pienokaiseen.
Yritä saada mummo mukaan leikkimään lapsen kanssa uudella lelulla, ehkä siinä olisi paras vinkki ja vihjaus isovanhemmille, että herkun sijaan voisi ostaa palapelin tai muuta pikkukivaa lapselle yhdessä puuhattavaksi.

oliskohan isovanhemmatkin teille epäterveellisiä, ottakaa välimatkaa ja jatkossa ette voi heitä enää syyttää..te täydelliset vanhemmat, hoitakaa lapsenne itse..

ja hyvä kun lähdette kotiin, saa vanhat ihmiset olla rauhassa...älkää tulko ihan heti, emme ole yksinäisiä ei sillä verukkeellakaan..

Harventakaa isovanhempien kyläilyjä ainakin lapsen osalta ja menkää kylään vasta iltapäivällä eli sitten kun lapsi on ensin kotona syönyt jo aamupalan ja lounaan.

Olen niin kyllästynyt lukemaan vuodatuksia siitä, että lapsi ei syö "kunnon ruokaa". Ihmettelen aina, miksi lapselle on muuta tarjottu. Miksi lapselle ei aina ole annettu kunnon ruokaa? Kyllä lapsi oppii kerrasta, että nuo pienet pyöreät leivonnaiset ovat makseita ja maistuvia.
Kerrasta oppivat.
Karkki on toinen nopeasti opittu.
Itse olet lapsellenne opettanut epäterveellisiä tottumuksia.

Lapsi ei taistele yksin. Sinä osallistut siihen ihan yhtä tulisesti. Kun on ruvettu kronaamaan ruuan kanssa, on siitä vaikea päästä, koska lapsi käyttää valtaansa. Kieltäytymällä syömästä hän saa vanhempiensa huomion. Kerran voimantuntoon päästyään hänen on vaikea siitä irrottautua.
Kun aikuiset sitten noudattavat muualta saatuja kasvatusneuvoja ja vievät lautasen pois määräajan kuluttua, lapsi ei suinkaan alistu, vaan päättää taistella loppuun asti.
Lapsi on siitä erikoinen olento, että pystyy olemaan syömättä uskomattoman pitkiä aikoja. Jos kasvatusmielessä noudatetaan ruoka-aikoja, niin menee monta päivää ehkä, ennen kuin lapsi todella syö ruokapöydässä. Vanhempien kärsivällisyys saattaa pettää paljon aikaisemmin, ja niin palataan tappeluun ja lapsi on voittanut erän.