Pakko-oireisuus ja ahdistuneisuus

Mukava kun molemmat vastasitte. En uskonut kenenkään vastaavan. Kiitos vinkeistä. Olen omalla kohdallani myös huomannut pakkooireiden ja ahdistuksen kulkevan käsikädessä. Pyrin olemaan mahd. kärsivälinen ja anteeksi antava itseäni kohtaan. Turhautumista on tosin joskus vaikea välttää.

Minulle tuli vain mieleen. On tietysti hieman vaarallista arvailla. Mutta itsellä on ollut ahditusta/ pelkoa myös liittyen kuluneisiin vuosiin, tuleviin päiviin, viikkoihin, syksyyn... Sain kerran suloisen kortin jossa luki: Eilistä ei saa takaisin huominen tulee ajallaan vietä tämä päivä parhaalla mahdollisella tavalla. Kortti roikkuu peilini nurkassa, kuin muistutuksena varjellen tulevia päiviä.

Toka vastaaja kirjottaa... en ole koskaan käynyt terapiassa, aikoinaan oli 6kk se aika joka piti odottaa että sai kelalta lähetteen... olen lukenut noista terapioista mm. Psykologian opinnoissa. Kognitiivinen behavioristinen terapiamallihan kukaa sitä, että sen minkä olet oppinut vois myös poisoppia.. ihminenhän oppii asioita jatkuvasti ja ahdistuneet ovat jonkun asian oppinut täysin väärin.. eli kyse on "käytösmallesta" joita tällä terapia muodolla pyritään muuttamaan.

Tsemmppiö2 kirjoitti:

Toka vastaaja kirjottaa... en ole koskaan käynyt terapiassa, aikoinaan oli 6kk se aika joka piti odottaa että sai kelalta lähetteen... olen lukenut noista terapioista mm. Psykologian opinnoissa. Kognitiivinen behavioristinen terapiamallihan kukaa sitä, että sen minkä olet oppinut vois myös poisoppia.. ihminenhän oppii asioita jatkuvasti ja ahdistuneet ovat jonkun asian oppinut täysin väärin.. eli kyse on "käytösmallesta" joita tällä terapia muodolla pyritään muuttamaan.

Lue lisää

Aloitin viime talvena terapia muodon nimeltä emdr, sillä en usko pelkästään puhumisen ratkaisevan tilanteita. Olen yrittäny löytää apua monta vuotta sekä puhunut ongelmista peräti reilusti yli kymmenelle ihmisille nuoruusiästä alkaen. Apua olen lähtenyt varovasti hakemaan ensin lähipiiristä koulun puolelta sekä omalta perheeltä, sitten nuorisopalvelujen kautta yksityisiin psygologeihin.... Sairastuneen ihmisen on vaikea löytää apua sekä vaatii paljon energiaa kertoa asiallisesti homman nimi. Lukuisilta pettymyksiltä en ole välttynyt. Omalta perheeltä/ vanhemmilta olen onneksi saanut tukea. Kelan kanssa on ollut hieman vääntöä. En ole aivan varma pystynkö jatkamaan nykyisellä terapeutilla. Yritän imeä vähän tietoa muista hoitokeinoista tueksi. Aikaisemmin ei juuri ole ollut voimia tarkemmin selvittää tietoja omasta tilasta. Kiitos kun vastasit :)

Joo ehkä lievänä,en aikoinaan uskaltanut katsoa peiliin kun ajattelin että " naamani muuttuu hullun katseeksi" tuohon vaivaan auttaa se että menet peilin eteen pelleilemään ilmeillä, ilmeile läheisellesi ja saa hänet nauramaan. Kun osaat nauraa vaivallesi paranet siitä. ahdistuneena tosin nämä jutut ovat "vakavia" mutta kokeile :) näytä itsellesi kieltå ja vedä silmät kun kun kiinalaisellla.. pelkäsin tota hullunkiiltoa silmissä, tokasinnsitte kerran peilikuvalle "mikäköhän se hullunkiilto on" ;)

Snsnkdkdk kirjoitti:

Joo ehkä lievänä,en aikoinaan uskaltanut katsoa peiliin kun ajattelin että " naamani muuttuu hullun katseeksi" tuohon vaivaan auttaa se että menet peilin eteen pelleilemään ilmeillä, ilmeile läheisellesi ja saa hänet nauramaan. Kun osaat nauraa vaivallesi paranet siitä. ahdistuneena tosin nämä jutut ovat "vakavia" mutta kokeile :) näytä itsellesi kieltå ja vedä silmät kun kun kiinalaisellla.. pelkäsin tota hullunkiiltoa silmissä, tokasinnsitte kerran peilikuvalle "mikäköhän se hullunkiilto on" ;)

Lue lisää

Untuipa hyvälle kuulla, että myös sinulla Snsnkdkdk on ollut samantapaisia
kokemuksia. Kiitos neuvoista:)!

Paroxetin kirjoitti:

Untuipa hyvälle kuulla, että myös sinulla Snsnkdkdk on ollut samantapaisia
kokemuksia. Kiitos neuvoista:)!

Hei, minulla todettiin vuosi sitten pakko-oireinen ahdistuneisuushairio mutta sanoisin etta se on ollut minulle jo yli kymmenen vuotta. Olen nyt 27 vuotias. Kavin kognitiivisessa kayttaytymisterapiassa vuoden verran ja jouduin lopettamaan sen koska lahdin ulkomaille tyoharjoitteluun. Olisin halunnut jatkaa pidempaan silla tallainen hairio ei hetkessa parane eika pakolta parane kokonaan koskaan. Sen kanssa taytyy vain oppia elamaan ja oppia erilaisia uusia kayttaytymismalleja. Minulla pahimmat onglemat ovat sairauksien pelko ja tama siis pakkoajatuksina ja pakko-oireina sitten kotoa lahteminen on vaikeaa kun taytyy paikat tarkistaa moneen kertaan. Noin pari vuotta sitten aloitin maisterivaiheen opinnot ja stressi oli valtava ja olin myos todella yksinainen. uskon etta tama johti siihen etta oireet pahenivat. Aloin valttelemaan kotoa lahtemista, ja en enaa nahnyt kavereita niin usein, silla jo ajatus siita etta taytyisi lahtea kotoa ja tarkistaa kaikki toi ahdistuksen. Tama on vaikea asia ja tasta oli todella vaikea lahtea puhumaan kellekkaan. Se vei aikaa kunnes pari vuotta sitten oli pakko, silla en kyennyt elamaan normaalia arkea. Toissa ollessani tarkistin varaukset moneen kertaan etta ne olivat oikein ja kaikki piti tarkastaa. Opin terapiassa etta tama on kaikki yhteydessa huonoon itsetuntooni. En luota omaan itseeni. kotoa lahtiessa luotan enemman toiseen henkiloon joka sanoo etta kaikki on kunnossa ja voidaan lahtea.

Nyt terapian jalkeen uskon etta parjaan paremmin. Sain todella hyvia elaman ohjeita. En ole enaa niin yksinainen, silla muutin poikaystavani luokse toiseen maahan. Teen tyota josta pidan. Valilla pakko-oireet kuitenkin nousevat pintaan.. meni pari kk kun tunsin olevani vapaa, mutta nyt yhtakkia jostain ovat oireet palannut. Nyt ei auta muu kuin kaivaa terapia muistiinpanot ja yrittaa paasta tasta ahdistuksesta.

Voimia kaikille samasta karsiville! Minun ohjeeni: yrita elaa hetkessa ja pysahtya valilla ja nauttia siita mita naet, koet, tunnet, maistat. Yrita olla ajattelematta menneita tai huomista. Vain tama hetki on tarkea.