Hengellinen väkivalta kirkossa?

Hei,

Millaisia kesksutelun aiheita ehdottaisit? Tuleville viikoille tarvitaan aina hyviä aiheita.

Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei,

Millaisia kesksutelun aiheita ehdottaisit? Tuleville viikoille tarvitaan aina hyviä aiheita.

Merja Lampila, pappi

Merja-pappi kysyi ehdotuksia keskustelunaiheiksi.

Minä en enää oikeastaan jaksa edes välittää, mistä täällä keskustellaan, koska tuntuu, että olen hengannut tällä palstalla jo niin kauan ja olen jotenkin väsynyt. Mutta kommentoin silti.

Tulin tänne palstalla epäilijänä ja etsijänä, joka olen edelleen. Toivoin rakentavaa keskustelua, kenties uusia näkökulmia ja sitä, että jos tältä suunnalta on jotain löydettävissä, se voisi minullekin avautua. Toki näille asioille ei voi mitään aikatauluja laittaa, enkä heitä kirvestä kaivoon, vaikka sanottavaa valaistumista ei nyt vielä olisikaan löytynyt.

Tältä viikon teema-osiolta odotin ehkä selvemmin hengellistä luonnetta. Nyt keskustelu on usein pyörinyt mielestäni toisarvoisissa ja aika kosmeettisissa asioissa (kirkot, virret...). Kärjistäen samaa teemaa voisi jatkaa tyyliin "kirkolliset tekstiilit ja alttaritaulut, stoolan väri, ehtoollismaljan materiaali, kirkonkellot: elektronisena ja manuaalisena, Raamattu: nahkakantisena vai synteettisenä".

Lisäksi keskustelua haittaa se, että tänne tulee jostain syystä keskustelua sekoittamaan ateisteja, jotka eivät omasta mielestäni usein anna keskusteluun paljonkaan uutta vaan jotka haluavat ainoastaan tuoda esille sen, miten he ovat eri mieltä ja kokevat ko. aiheen typeränä ja järjenvastaisena. Eri mieltä saa toki olla, mutta en ymmärrä, mitä he saavat irti siitä, että viikosta toiseen tulevat sabotoimaan ketjut ja mitätöimään muiden kokemukset. Tästä syystä osallistumiseni esim. sinänsä mielenkiintoiseen rukous-aiheiseen ketjuun jäi vähille. On turhauttavaa avautua ja jakaa kokemuksiaan, kun tietää niiden tulevan vähätellyiksi. Korostan, että monet ateistit kirjoittavat mielenkiintoisesti ja tuovat arvokkaan lisänsä tuonne pääpalstalle, mutta tälle teemapalstalle etsiytyy yleensä eräs tietty kirjoittaja, jonka kirjoitustavan koen usein turhauttavana.

Olisin toivonut, että aiheet olisivat täällä selkeämmin hengellisiä. Kun katsoo, mitkä aiheet herättivät eniten keskustelua, on kasteketju varmaan kärjessä. Ihan perusasiat tuntuvat siis puhuttavan, tosin ymmärrän, jos pappeja ei aina huvittaisi samoja asioita pyöritellä vuodesta toiseen. Kasteketjussa tuli ilmi myös se, miten huonosti monet ei-niin-aktiiviset kirkonjäsenet kirkkonsa opin rippikoulusta huolimatta tuntevat. Se herätti ajatuksen, että ehkä perusasioiden kertaus olisi paikoillaan.

Ehdotan aiheeksi uskoa. Siitä tosin puhutaan pääpalstallakin päivittäin, mutta itselläni ainakin on asiasta kysymyksiä. Raamattu voisi olla toinen aihe.

fiat lux kirjoitti:

Merja-pappi kysyi ehdotuksia keskustelunaiheiksi.

Minä en enää oikeastaan jaksa edes välittää, mistä täällä keskustellaan, koska tuntuu, että olen hengannut tällä palstalla jo niin kauan ja olen jotenkin väsynyt. Mutta kommentoin silti.

Tulin tänne palstalla epäilijänä ja etsijänä, joka olen edelleen. Toivoin rakentavaa keskustelua, kenties uusia näkökulmia ja sitä, että jos tältä suunnalta on jotain löydettävissä, se voisi minullekin avautua. Toki näille asioille ei voi mitään aikatauluja laittaa, enkä heitä kirvestä kaivoon, vaikka sanottavaa valaistumista ei nyt vielä olisikaan löytynyt.

Tältä viikon teema-osiolta odotin ehkä selvemmin hengellistä luonnetta. Nyt keskustelu on usein pyörinyt mielestäni toisarvoisissa ja aika kosmeettisissa asioissa (kirkot, virret...). Kärjistäen samaa teemaa voisi jatkaa tyyliin "kirkolliset tekstiilit ja alttaritaulut, stoolan väri, ehtoollismaljan materiaali, kirkonkellot: elektronisena ja manuaalisena, Raamattu: nahkakantisena vai synteettisenä".

Lisäksi keskustelua haittaa se, että tänne tulee jostain syystä keskustelua sekoittamaan ateisteja, jotka eivät omasta mielestäni usein anna keskusteluun paljonkaan uutta vaan jotka haluavat ainoastaan tuoda esille sen, miten he ovat eri mieltä ja kokevat ko. aiheen typeränä ja järjenvastaisena. Eri mieltä saa toki olla, mutta en ymmärrä, mitä he saavat irti siitä, että viikosta toiseen tulevat sabotoimaan ketjut ja mitätöimään muiden kokemukset. Tästä syystä osallistumiseni esim. sinänsä mielenkiintoiseen rukous-aiheiseen ketjuun jäi vähille. On turhauttavaa avautua ja jakaa kokemuksiaan, kun tietää niiden tulevan vähätellyiksi. Korostan, että monet ateistit kirjoittavat mielenkiintoisesti ja tuovat arvokkaan lisänsä tuonne pääpalstalle, mutta tälle teemapalstalle etsiytyy yleensä eräs tietty kirjoittaja, jonka kirjoitustavan koen usein turhauttavana.

Olisin toivonut, että aiheet olisivat täällä selkeämmin hengellisiä. Kun katsoo, mitkä aiheet herättivät eniten keskustelua, on kasteketju varmaan kärjessä. Ihan perusasiat tuntuvat siis puhuttavan, tosin ymmärrän, jos pappeja ei aina huvittaisi samoja asioita pyöritellä vuodesta toiseen. Kasteketjussa tuli ilmi myös se, miten huonosti monet ei-niin-aktiiviset kirkonjäsenet kirkkonsa opin rippikoulusta huolimatta tuntevat. Se herätti ajatuksen, että ehkä perusasioiden kertaus olisi paikoillaan.

Ehdotan aiheeksi uskoa. Siitä tosin puhutaan pääpalstallakin päivittäin, mutta itselläni ainakin on asiasta kysymyksiä. Raamattu voisi olla toinen aihe.

Lue lisää

Hei fiat lux,


Hyvästä ja rakentavasta palautteesta. On tosiaan harmi, että usein hyvät keskustelut alkavat olla vänkäämisketjuja ja yleensäkin nettikeskustelut helposti roihahtavat epäasiallisuuksiin ja juupas eipäs keskusteluksi. Juuri tuota mitä kerroit tällä viikon teema -palstalla haettiin. Että voisi rauhassa keskittyä yhteen aiheeseen. Toki nuokin mainitsemasi ei niin hengelliset keskustelun aiheet voivat sisältää syvällistä hengellistä asiaa, mutta niistä voi helposti tulla vain ulkoisiin seikkoihin keskittyvää. Vien nuo mainitsevasi keskustelun aiheet eteenpäin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että voisit löytää tältä palstalta ja pääpalstalta jotakin edes vähän ajatuksia herättävää ja uskoa valaisevaa asiaa.
Siunausta

Merja Lampila, pappi

fiat lux kirjoitti:

Merja-pappi kysyi ehdotuksia keskustelunaiheiksi.

Minä en enää oikeastaan jaksa edes välittää, mistä täällä keskustellaan, koska tuntuu, että olen hengannut tällä palstalla jo niin kauan ja olen jotenkin väsynyt. Mutta kommentoin silti.

Tulin tänne palstalla epäilijänä ja etsijänä, joka olen edelleen. Toivoin rakentavaa keskustelua, kenties uusia näkökulmia ja sitä, että jos tältä suunnalta on jotain löydettävissä, se voisi minullekin avautua. Toki näille asioille ei voi mitään aikatauluja laittaa, enkä heitä kirvestä kaivoon, vaikka sanottavaa valaistumista ei nyt vielä olisikaan löytynyt.

Tältä viikon teema-osiolta odotin ehkä selvemmin hengellistä luonnetta. Nyt keskustelu on usein pyörinyt mielestäni toisarvoisissa ja aika kosmeettisissa asioissa (kirkot, virret...). Kärjistäen samaa teemaa voisi jatkaa tyyliin "kirkolliset tekstiilit ja alttaritaulut, stoolan väri, ehtoollismaljan materiaali, kirkonkellot: elektronisena ja manuaalisena, Raamattu: nahkakantisena vai synteettisenä".

Lisäksi keskustelua haittaa se, että tänne tulee jostain syystä keskustelua sekoittamaan ateisteja, jotka eivät omasta mielestäni usein anna keskusteluun paljonkaan uutta vaan jotka haluavat ainoastaan tuoda esille sen, miten he ovat eri mieltä ja kokevat ko. aiheen typeränä ja järjenvastaisena. Eri mieltä saa toki olla, mutta en ymmärrä, mitä he saavat irti siitä, että viikosta toiseen tulevat sabotoimaan ketjut ja mitätöimään muiden kokemukset. Tästä syystä osallistumiseni esim. sinänsä mielenkiintoiseen rukous-aiheiseen ketjuun jäi vähille. On turhauttavaa avautua ja jakaa kokemuksiaan, kun tietää niiden tulevan vähätellyiksi. Korostan, että monet ateistit kirjoittavat mielenkiintoisesti ja tuovat arvokkaan lisänsä tuonne pääpalstalle, mutta tälle teemapalstalle etsiytyy yleensä eräs tietty kirjoittaja, jonka kirjoitustavan koen usein turhauttavana.

Olisin toivonut, että aiheet olisivat täällä selkeämmin hengellisiä. Kun katsoo, mitkä aiheet herättivät eniten keskustelua, on kasteketju varmaan kärjessä. Ihan perusasiat tuntuvat siis puhuttavan, tosin ymmärrän, jos pappeja ei aina huvittaisi samoja asioita pyöritellä vuodesta toiseen. Kasteketjussa tuli ilmi myös se, miten huonosti monet ei-niin-aktiiviset kirkonjäsenet kirkkonsa opin rippikoulusta huolimatta tuntevat. Se herätti ajatuksen, että ehkä perusasioiden kertaus olisi paikoillaan.

Ehdotan aiheeksi uskoa. Siitä tosin puhutaan pääpalstallakin päivittäin, mutta itselläni ainakin on asiasta kysymyksiä. Raamattu voisi olla toinen aihe.

Lue lisää

Terve. Laitan tähän linkin saarnasta joka on saarnattu 6.10. Seinäjoella. Aihe on "Mitä on usko". Herättääkö minkälaisia mietteitä? http://www.lhpk.fi/saarnat/?show&file_name=luukas_saarna_20131006_markus_poyry_room4_16-25.mp3

Mr.... kirjoitti:

Terve. Laitan tähän linkin saarnasta joka on saarnattu 6.10. Seinäjoella. Aihe on "Mitä on usko". Herättääkö minkälaisia mietteitä? http://www.lhpk.fi/saarnat/?show&file_name=luukas_saarna_20131006_markus_poyry_room4_16-25.mp3

Lue lisää

Hei, Mr....

En lähde tässä kommentoimaan hänen saarnaansa. Hyvä on huomata, että kyseessähän ei ole evankelis-luterilaisen kirkon papin saarna vaan Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan.


Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei, Mr....

En lähde tässä kommentoimaan hänen saarnaansa. Hyvä on huomata, että kyseessähän ei ole evankelis-luterilaisen kirkon papin saarna vaan Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan.


Merja Lampila, pappi

Lue lisää

No mikä helkkarin er siinä nyt sitten on.

ha ja heh kirjoitti:

No mikä helkkarin er siinä nyt sitten on.

Ei pitäisi olla eroa ei, jos kerran on kyse siitä, mitä on usko. Vastauksen tuohon kun pitäisi olla kaikille kristinuskon suunnille yhteinen. Mutta jos nykyään kirkon mielestä usko on uskoa ihmiseen itteensä, niin silloin tietysti on ero.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei, Mr....

En lähde tässä kommentoimaan hänen saarnaansa. Hyvä on huomata, että kyseessähän ei ole evankelis-luterilaisen kirkon papin saarna vaan Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan.


Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Tervehdys Merja.
Laitoin linkin juuri senvuoksi, että tämä saarna on hyvin Kristus keskeinen mitä tulee pelastumiseemme. Saarna myös erinomaisesti tuo esille ihmisen ansiottomuuden pelastumisensa suhteen. Elikkä pelastava usko on olla täydellisesti Jeesuksen kantamana.
Kun täällä joku kyseli, että voitaisiin ottaa keskustelun aiheeksi uskon niin tämä saarna kyllä antaa siihen hyvät eväät. Itse kyllä sanon saarnasta ison aamenen.

Hieman ihmettelen sinun kommenttiasi, mutta uteliaisuuttani haluaisin kyllä tietää minkä takia olisi hyvä huomata "että kyseessähän ei ole evankelis-luterilaisen kirkon papin saarna vaan Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan."

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei,

Millaisia kesksutelun aiheita ehdottaisit? Tuleville viikoille tarvitaan aina hyviä aiheita.

Merja Lampila, pappi

Voitaisiin keskustella vaikka siitä, miksi kirkossa keskitytään niin yksituumaisesti, sekä konservatiivi- että liberaalipuolella, vain kahteen asiaan: 1) Ihmisen sisäiseen elämään plus suhtautumiseen toisiin ihmisyksilöihin. 2) Sukupuoleen ja sukupuolisuuteen liittyviin asioihin.

Miksi ei katsota ulospäin yhteiskuntaan ja maailmaan ja oteta kantaa siinä kukoistaviin synteihin, ahneuden synnyttämiin epäoikeudenmukaisuuteen ja luonnon turmelemiseen? Miksi noista asioista puhuminen tuntuu olevan kirkossa suorastaan tabu? Joutuisiko siinä itse kukin katsomaan omia syntejään?

Kyllästyttää vain tuo kirkon tunkkainen sisäänpäinkääntyneisyys. Ulkopuolisessa maailmassa nähdään vain sukupuoliasiat. Muu "ei kuulu uskon alueelle". Miksikähän ne sitten kuuluvat?

No en mä tiedä, voisinko itse osallistua, jos sellainen ihme tapahtuisi, että kirkossa alettaisiin puhua muustakin kuin siitä itsestään plus noista teemoista 1) ja 2). Kun tarvitsee tehdä muutakin, enkä tiedä, olisiko itsellä edes paljon sanottavaa.
Mutta siis, tuo turhauttaa, että kirkon keskutelut veivaa aina samoissa ahtaissa ympyröissä.

tuo ">>>" kirjoitti:

Voitaisiin keskustella vaikka siitä, miksi kirkossa keskitytään niin yksituumaisesti, sekä konservatiivi- että liberaalipuolella, vain kahteen asiaan: 1) Ihmisen sisäiseen elämään plus suhtautumiseen toisiin ihmisyksilöihin. 2) Sukupuoleen ja sukupuolisuuteen liittyviin asioihin.

Miksi ei katsota ulospäin yhteiskuntaan ja maailmaan ja oteta kantaa siinä kukoistaviin synteihin, ahneuden synnyttämiin epäoikeudenmukaisuuteen ja luonnon turmelemiseen? Miksi noista asioista puhuminen tuntuu olevan kirkossa suorastaan tabu? Joutuisiko siinä itse kukin katsomaan omia syntejään?

Kyllästyttää vain tuo kirkon tunkkainen sisäänpäinkääntyneisyys. Ulkopuolisessa maailmassa nähdään vain sukupuoliasiat. Muu "ei kuulu uskon alueelle". Miksikähän ne sitten kuuluvat?

No en mä tiedä, voisinko itse osallistua, jos sellainen ihme tapahtuisi, että kirkossa alettaisiin puhua muustakin kuin siitä itsestään plus noista teemoista 1) ja 2). Kun tarvitsee tehdä muutakin, enkä tiedä, olisiko itsellä edes paljon sanottavaa.
Mutta siis, tuo turhauttaa, että kirkon keskutelut veivaa aina samoissa ahtaissa ympyröissä.

Lue lisää

Kyllä uskova saarnaa aina vahvasti elämällään. Luulen, että avoimesti Kristuksen Herrakseen tunnustavia tarkkaillaan aika tiukasti. Jos vaikka uskova alkaa työelämässä arvostelemaan yltiömarkkinatalouden mukanaan tuomaa ahneutta ja häikäilemätöntä hyväksikäyttöä aletaan nimittelemään kommariksi ja kommarithan on ateistia. Tämäntyyppinen asenneperintö on vielä lujassa suomenniemellä. Sama pätee luonnon ja eläintensuojeluun. Ja näin uskova kokee kiusallisiksi aiheiksi ottaa niihin kantaa.
Totuus kyllä on se, että raamattu opettaa meitä juuri rakastamaan ja huolehtimaan lähimmäisistämme ja pitämään huolta luonnosta ja eläimistä.
Usein on myös niin, että on kovin helppo käydä sellaisten elämänalueen syntien arvostelijaksi mihin ei itse koe syyllistyvänsä.

Mr.... kirjoitti:

Kyllä uskova saarnaa aina vahvasti elämällään. Luulen, että avoimesti Kristuksen Herrakseen tunnustavia tarkkaillaan aika tiukasti. Jos vaikka uskova alkaa työelämässä arvostelemaan yltiömarkkinatalouden mukanaan tuomaa ahneutta ja häikäilemätöntä hyväksikäyttöä aletaan nimittelemään kommariksi ja kommarithan on ateistia. Tämäntyyppinen asenneperintö on vielä lujassa suomenniemellä. Sama pätee luonnon ja eläintensuojeluun. Ja näin uskova kokee kiusallisiksi aiheiksi ottaa niihin kantaa.
Totuus kyllä on se, että raamattu opettaa meitä juuri rakastamaan ja huolehtimaan lähimmäisistämme ja pitämään huolta luonnosta ja eläimistä.
Usein on myös niin, että on kovin helppo käydä sellaisten elämänalueen syntien arvostelijaksi mihin ei itse koe syyllistyvänsä.

Lue lisää

Hurskasteluahan se kristityillä enimmäkseen on. Suulla puhutaan, että kristityn tulee puolustaa oikeudenmukaisuutta ja luontoa, mutta kun on omat edut kysymyksessä, on toinen ääni kellossa. Noin liian paljon itsellänikin.
Noissa on kysymys niin suurista asioista, koko maailman tulevaisuudesta, että juuri hurskastelu tympii eniten.

>>> kirjoitti:

Hurskasteluahan se kristityillä enimmäkseen on. Suulla puhutaan, että kristityn tulee puolustaa oikeudenmukaisuutta ja luontoa, mutta kun on omat edut kysymyksessä, on toinen ääni kellossa. Noin liian paljon itsellänikin.
Noissa on kysymys niin suurista asioista, koko maailman tulevaisuudesta, että juuri hurskastelu tympii eniten.

Lue lisää

Sellaisiahan me ollaan. On mielenkiintoista pohdiskella ,että mistähän tällainen käytös johtuu. Onko ns. hurskastelu kilvoittelua vai oman syntisyytensä peittelyä vai molempia.
Kaiken takana on varmaan myös vääränlaisen opetuksen omaksuminen. Kristillisyydessä kun on myös niin monta suuntaa. Kun puhutaan oman ratkaisun tekemisestä tai uskon myötä menestymisen saamisesta tässä maailmassa, itselläni ainakin nousee ensinmäisenä epäilykset mieleen, että ollaanko nyt oikealla asialla. Nämä seikat kun antavat ihmisen omalle tekemiselle pelastumisen suhteen merkityksen.

Luterilaisuudessa kun puhutaan ihmisestä joka on yhtäaikaa syntinen ja vanhurskas. On hyväksi kun joka päivä joutuu katselemaan omaa syntisyyttään silloin myös saa nähdä Kristuksen armon tulleen omalle kohdalle ylenpalttiseksi.
Kun kohtaa maailman taholta kommenttia, että "sinäkin muka uskovainen ja käyttäydyt noin", niin eihän siihen voi vastata kuin, että oikeassa olet, mutta minulla on Kristus joka on sovittanut syntini.
Tapahtuuko uskovassa ihmisessä sitten mitään parempaan suuntaan menoa elämänvaelluksessa? Nyt astuu kuvaan Pyhän Hengen rooli, siitä lienee myös paljon keskustelunaihetta.

Hei,

Ajattelen aivan samoin siitä, mikä on hyvää ja pahaa uskonnollisuutta. Jos on niin omassa mielipiteessään kiinni ja ei pysty keskusteluun toisella lailla ajattelevien kanssa, niin helposti tilanne muuttuu sellaiseksi, että toista yrittää pakottaa omaan "muotiinsa". Toistemme arvostaminen ja kunnioittaminen on kaikkein tärkeintä.



Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei,

Ajattelen aivan samoin siitä, mikä on hyvää ja pahaa uskonnollisuutta. Jos on niin omassa mielipiteessään kiinni ja ei pysty keskusteluun toisella lailla ajattelevien kanssa, niin helposti tilanne muuttuu sellaiseksi, että toista yrittää pakottaa omaan "muotiinsa". Toistemme arvostaminen ja kunnioittaminen on kaikkein tärkeintä.



Merja Lampila, pappi

Lue lisää

No tehän tällä palstalla just yritätte pakottaa omaan muottiin. Koko palsta on luotu muottiin pakottamisen takia.

Mutta arvaas mitä !!!
Minä en aio suostua teidän muottiinne.
Oliko yllätys.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei,

Ajattelen aivan samoin siitä, mikä on hyvää ja pahaa uskonnollisuutta. Jos on niin omassa mielipiteessään kiinni ja ei pysty keskusteluun toisella lailla ajattelevien kanssa, niin helposti tilanne muuttuu sellaiseksi, että toista yrittää pakottaa omaan "muotiinsa". Toistemme arvostaminen ja kunnioittaminen on kaikkein tärkeintä.



Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Ei ole Merja toistemme arvostaminen ja kunnioittaminen kaikkein tärkeintä, vaan kaikkein tärkeintä on jokin muu, mietipä mikä. Mieti vaikka rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäistä osaa.
Te yritätte tunkea ihmistä tärkeimmäksi ettekä tajua, että teette sillä kristinuskon ihmisten silmissä mitäänsanomattomaksi (jos nyt ajatellaan lähetyskäskyn kannalta).
Sellanen paradoksi siinä on.

se on moro kirjoitti:

No tehän tällä palstalla just yritätte pakottaa omaan muottiin. Koko palsta on luotu muottiin pakottamisen takia.

Mutta arvaas mitä !!!
Minä en aio suostua teidän muottiinne.
Oliko yllätys.

Lue lisää

Joo niin on. Pappeus-aihe keskusteluss tähdennettiin ettei loukkaava saa olla eli toisin sanoen kritiikki pitää pitää sisällään.

Sillä tavoin ne pakottavat siihen muottiinsa.

Väität tämän palstan olevan aikamoista hengellistä väkivaltaa. Oletko sinä sitten masokisti, kun kerran täällä käyt?

kysymysmerkkinä kirjoitti:

Väität tämän palstan olevan aikamoista hengellistä väkivaltaa. Oletko sinä sitten masokisti, kun kerran täällä käyt?

Hei nimim. täältä vaan,

Nyt kyllä en saa ajatuksestasi kiinni. Mitä tarkoitat, että me eli kirkon työntekijätkö luomme kuvaa hyviksistä ja pahiksista? Voitko antaa esimerkkejä?

Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei nimim. täältä vaan,

Nyt kyllä en saa ajatuksestasi kiinni. Mitä tarkoitat, että me eli kirkon työntekijätkö luomme kuvaa hyviksistä ja pahiksista? Voitko antaa esimerkkejä?

Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Turha esittää viatonta. Uskovaiset ovat teidän mielestänne niitä hyviksiä ja kritiikkiä antavat niitä pahiksia -pahoja ateisteja. Joopa joo.

älä esitä kirjoitti:

Turha esittää viatonta. Uskovaiset ovat teidän mielestänne niitä hyviksiä ja kritiikkiä antavat niitä pahiksia -pahoja ateisteja. Joopa joo.

Ei se tällä palstalla noin mene.
Palstaa ylläpitävä "tulkaa kaikki liike" on ne hyvikset.
Koko muu kirkko ne pahikset.

Raja hyvän ja pahan välillä menee mielestäni tässä.

http://www.iltalehti.fi/verot/2013110117673491_vr.shtml