Opettajien kelpoisuus

Ei nyky opettajilla useammallkaan ole ammatillista pätevyyttä. Opettajt otetaan kortistosta, ylioppilas tai kuka tahansa.
Luulen että siksi kolut taantuu ja oeptus taso on heikko, kun näillä ylioppilailla ei ole pätevyyttä.

Sitten onkin hyvä syy taas syyttää huonosta koulumenestyksestä oppilasta tai hänen vanhempiaan.

Näinhän se menee, syy on aina lapsissa.

Olen samaa mieltä siitä, että pitäisi olla jokin väylä pitkään opettaneille muodollisesti epäpäteville opettajille pätevöityä. Moni heistä on nimittäin hyvä opettaja.

Toisaalta olisi hienoa, jos vanhemmat olisivat herkempiä vahtimaan sitä, että heidän lapsiaan opettavat mahdollisimman pätevät ihmiset. Valitettavasti vanhemmat ovat hyväuskoisia ja pitävät itsestään selvänä, että parhaat valitaan opettamaan.

Käytännössä vasta virkaan on pakko valita pätevä. Tuntiopettajuuden täyttämisessä rehtorilla on paljon valtaa. Jos kaikki hakijat ovat epäpäteviä, hän voi valita heistä mieleisensä. Näin ollen esimerkiksi erityisluokanopettajan tuntiopettajuutta tekemään voidaan valita vaikka muurari, vaikka tarjolla olisi luokanopettaja tai laaja-alainen erityisopettaja, jotka toki olisivat paljon pätevämpiä. Näin myös tapahtuu ja toimeen saattaa päätyä ihminen, jolla ei ole käytönnössä mitään koulutusta alalle. Tuntiopettajuuden täytön perään ei kukaan koulun ulkopuolinen taho yleensä kysele. Siksi rehtorit joskus valitsevat epäpätevän jopa silloin, kun pätevä ja muutenkin hyvä olisi tarjolla. Olen itse nähnyt tällaista tapahtuvan monta kertaa.

Syitä pätevien tai pätevämpien ohittamiseen on monia. Usein rehtori haluaa pitää talossa hyväksi (helpoksi) alaiseksi kokemansa tutun ihmisen. Kukaanhan ei ole nöyrempi alainen kuin epäpätevä tuntiopettaja. Toisinaan kyseessä on säästötoimi. Koulun budjetista leijonanosan syövät palkkakustannukset. Epäpäteville maksetaan vähemmän. On toki myös tapauksia, joissa epäpätevä ope on oikeasti niin hyvä, että hänet halutaan siksi pitää talossa.

Huoltajien tulisi vaatia, että koulun kotisivuilla tai vuositiedotteissa ilmoitetaan opettajien koulutukset ja kelpoisuudet. Yleensä talossa, jossa epäpäteviä on paljon, on pielessä muutakin... Silloin voi kysyä, miksi kouluun ei saada tai valita päteviä opettajia.

On ihan totta, että alalla on monia hyviä työssäoppineita epäpäteviä opettajia. Mutta miksi heille pitäisi antaa kelpoisuus suoraan? Kai tavoite olisi se, että opettajia koulutetaan riittävästi vastaamaan tarvetta.

Iso ongelma myös minun mielestäni (pätevä erityisluokanopettaja ja opinto-ohjaaja) on se, että millä tahansa koulutuksella voi käyttää opettajan nimikettä. Sijaisena voi olla koulutukseltaan lähihoitaja, mutta nettisivuilla yms. lukee "erityisluokanopettaja Virtanen". Jos hyvää opettaja-ainesta jää rannalle opinnoista ja huonompaa pääsee koulutukseen, pitäisikö koulutusta ja sisäänpääsysysteemiä muuttaa?

"Mukava ja hyvä" opettaja ei aina ole se paras ja pätevin opettaja.

Kyllä muodollisesti epäpätevissä on monenlaista väkeä, sekä hyviä että ei-niin-hyviä. Riippuu mikä on muu koulutus tai osaaminen.

Itse pätevöidyn nyt opettajankoulutuslaitoksella Helsingissä aineenopettajaksi monen vuoden kokemuksen jälkeen. Teen samalla gradua. OKL on kyllä uskomaton paikka: opettajien kouluttajat eivät olekaan huippupedagogeja. Yksi ongelma on nykyinen systeemi, joka edellyttää yliopisto-opettajilta tohtorintutkintoa. Tai kelpaahan joitakin kursseja vetämään tohtorikoulutettavakin. Ennen okl:ään mentiin pitkän opekokemuksen jälkeen. Nyt siellä on monta opettajaa, joilla on open työstä muutaman vuoden, jopa vain yhden vuoden kokemus. Ja he sitten kertovat miten toimia kouluissa! Heidän pitäisi keskittyä teoriaan, ei puhua pienistä vuosien takaisista kokemuksistaan.

Jos selviän polttamatta päreitäni pahemmin okl:n kanssa, niin puolen vuoden kuluttua olen saanut muodollisenkin pätevyyden. Okl ei sovi ainakaan aikuisopiskelijalle ja kuitenkin se on ainoa tapa saada pätevyys ja virka. Enpä usko, että sen suhteen suuria muutoksia tulee lähiaikoina ainakaan, valitettavasti.

Muodollisesti epäpätevien opettajien määrä alkoi kasvaa kouluissa uudelleen 1990-luvulla suuren laman ja yhteiskunnallisten ja poliittisten voimien muututtua oikeistolaisemmiksi. Opettajien pätevyyden voimistamiseen kiinnitettiin huomiota 1960-80-luvuilla, siis yksi yhteen vasemmistolaisuuden ja peruskoulun nousun aikoina. Silloin luotiin vahva opettajien professionaalisuus, joka toki oli jo vanhastaan oli ollut olemassa vuosisatojen ajan, kun koululaitos oli osa papistoa ja kirkkoa. Kun kasvatustieteissä alkoi voimistua oikeistolaiset mm konstruktivistiset pedagiikat ja arvorelativismi, samalla alkoi rappeutua kasvatustieteen ja didaktiikan voima ja pahimmillaan asennemaailma koulutuksen ja opettajienkin keskuudessa on hällä-väliä tai kuten uusliberalistit taloustieteen puolella sanovat: laissez-faire. Opettajien pätevyyden ja epäpätevyyden ihmetteleminen julkisuudessa unohtaa nämä laajemmat historialliset ja ideologiset taustat.