Poikani on vajaa 3vuotias ja ongelmana jo tosi pitkään ollut iltanukutus! Me vanhemmat olemme aivan loppu tähän iltaruljanssiin, koska lapsen nukuttamiseen/nukahtamiseen menee JOKA ILTA 1-2h!! Ensin oon päivän töissä (en suostu tästä enää syyllistymään, koska olin jo 3.5 v putkeen kotona), teen toisen työpäivän kotona ja sitten kun illalla olisi hetki aikaa levähtää itsekin, niin turha luulo. Nyt sovimme lapsen hoitajan kanssa, että rajoittaa päiväunet tuntiin, ajattelimme, että se auttaisi iltaa, mutta ei vaikutusta! Illat menevät näin:
- Iltapala, iltapesut, halit iltasadut, sylittelyä klo 19.30-20 välillä
- Lapset 3v ja 4v (jälkimmäinen nukahtaisi heti mikäli ensimmäinen ei aloittaisi riehumista) nukkuvat samassa huoneessa. Annamme lapsille yhden varoituksen, että jos riehuminen alkaa, niin toinen joutuu nukkumaan eri huoneeseen. Joka ilta joudumme näin tekemään, koska lapset alkavat riehumaan huoneessa (ollaan kokeiltu vieressä istumista, sylittelyä, laulamista, kaikkea mahdollista!), tästä alkaa hirveä huuto, koska kuopus haluaa esikoisen samaan huoneeseen. Monesti poika vaan huutaa/karjuu ja vaikka istuisimme sängyn vieressä, huuto alkaa heti kun lähdemme huoneesta! Poika siis nukahtaa vasta klo 21.30-22 ja herätän pojan aamulla klo 7.30 hoitoon eli unta tulee nyt 9.5-10h reilun tunnin päikkärit hoidossa. Eikös lasten nukkumaanmenoajan pitäisi olla 8-9 välillä eikä kymmeneltä illalla? Poika on myös ruvennut puhumaan aamuisin, ettei halua mennä hoitoon, vaikka itse päivä menee hyvin aina. Pitääkö lapsi vaan jättää huutamaan raivoaansa huoneeseen vai mitä tällä voi tehdä? Harmittaa pojan puolesta, koska tänäänkin oli jo aivan "yliväsynyt", mutta karjui / huusi vaan huoneessaan eikä suostu nukahtamaan! Kotona emme enää saa päiväunille, mutta hoidossa nukahtaa kuulemma (yllätys yllätys!) heti. Tästä tekee erityisen raskasta se, että esikoisella oli sama ongelma (jota kesti vuoden!) ja juuri kun pääsimme siitä, alkoi nuorimmaisella sama! En tiedä kuinka kestän tätä hulluutta - joka ilta poika vetää itkupotkuraivarit nukkumisen suhteen! Vloppuna lapset nukkuivat eri paikoissa (minä olin esikoisen kanssa parin päivän reissulla) ja molemmat lapset nukahtivat tosi hyvin, mutta yhdessä yhtälö on mahdoton.
nukutushelvetti iltaisin
43
1658
Vastaukset
- Miksi..
yritätte nukuttaa lapsia yhteiseen huoneeseen, jos se ei onnistu? Miten reagoitte raivareihin? Itse jättäisin ainakin pojan omaan huoneeseen raivoamaan, sitten poika oppii ettei hyödy raivoamisesta mitään ja luovuttaa ainakin jossain vaiheessa. Jos poika saa raivoamisella huomiota, hän saa juuri sen mihin pyrkii eli hänet palkitaan huonosta käytöksestä.
- fjyfyyyg
Siksi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole, lapsilla ei ole omaa huonetta, vaan yhteinen lastenhuone. Mies ei myöskään enää suostu, että toinen lapsista nukkuisi meidän huoneessa, vaan toinen lapsista usein nukahtaa meidän huoneeseen, josta sitten kannamme omaan sänkyyn lasten huoneeseen ja nukkuu siellä aamuun asti.
- mieti omaa
fjyfyyyg kirjoitti:
Siksi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole, lapsilla ei ole omaa huonetta, vaan yhteinen lastenhuone. Mies ei myöskään enää suostu, että toinen lapsista nukkuisi meidän huoneessa, vaan toinen lapsista usein nukahtaa meidän huoneeseen, josta sitten kannamme omaan sänkyyn lasten huoneeseen ja nukkuu siellä aamuun asti.
käytöstä ja mitä voisit tehdä toisin.Saako lapsi huomiota muuten tarpeeksi? Oletko itse liian kireä lapsen nukkuma-aikaan? Mitäpä jos yksinkertaisesti laitat liian aikaisin lapsen nukkumaan.Ei kaikilla ole samanlainen unen tarve.
Jos nukahtaminen onnistuu vanhempien huoneeseen niin miksei sitä voisi jatkaa? Eikö kuitenkin ole tärkeintä kaikkien jaksaminen eikä pelkästään miehen mielipide.
Onko mahdollista että hoidossa tapahtuu jotain ikävää? - EiNukuta,josEiVäsytä
mieti omaa kirjoitti:
käytöstä ja mitä voisit tehdä toisin.Saako lapsi huomiota muuten tarpeeksi? Oletko itse liian kireä lapsen nukkuma-aikaan? Mitäpä jos yksinkertaisesti laitat liian aikaisin lapsen nukkumaan.Ei kaikilla ole samanlainen unen tarve.
Jos nukahtaminen onnistuu vanhempien huoneeseen niin miksei sitä voisi jatkaa? Eikö kuitenkin ole tärkeintä kaikkien jaksaminen eikä pelkästään miehen mielipide.
Onko mahdollista että hoidossa tapahtuu jotain ikävää?Ajattelin samaa, että jos lapsi saa nukkua aamulla puoli kahdeksaan ja illalla nukuttelu aloitetaan kahdeksalta ja mukana on vielä nuo tunnin päikkärit, niin eihän hänelle ikäänsä nähden jäisi kovin paljon valveillaoloaikaa. Siirtäisin nukkumaanmenoa puoli tuntia myöhemmäksi ja herätystä aamulla puoli tuntia aikaisemmaksi.
Ei voi sanoa, että "Eikös lasten nukkumaanmenoajan pitäisi olla 8-9 välillä eikä kymmeneltä illalla?" koska jotkut lapset herätetään klo 6 tai 6:30. Kyllä teilläkin se rytmi vielä löytyy, viimeistään silloin kun päikkärit jää kokonaan pois ja pojan aktiivisuus iän kerttyessä ulkoleikeissä lisääntyy. Tulee vielä aika, jolloin lapsi nukahtaa istualleen klo 18-19:30. :)
Nyt voisitte jo kokeilla sitä että teette lasten kanssa iltalenkin, jolloin tämä 3v lapsikin kävelee esim. leikkipuistoon ja leikkii sillä tunnin ja sitten koti iltapalalle, pesulle, pisulle ja nukkumaan. - alkuper.
mieti omaa kirjoitti:
käytöstä ja mitä voisit tehdä toisin.Saako lapsi huomiota muuten tarpeeksi? Oletko itse liian kireä lapsen nukkuma-aikaan? Mitäpä jos yksinkertaisesti laitat liian aikaisin lapsen nukkumaan.Ei kaikilla ole samanlainen unen tarve.
Jos nukahtaminen onnistuu vanhempien huoneeseen niin miksei sitä voisi jatkaa? Eikö kuitenkin ole tärkeintä kaikkien jaksaminen eikä pelkästään miehen mielipide.
Onko mahdollista että hoidossa tapahtuu jotain ikävää?No annan niin paljon huomiota lapselle kuin mitä tässä tilanteessa pystyn ja ehdin (käyn päivisin töissä, mutta illat ja vloput olemme perheen kanssa), toki kotityötä ja ruokaakin on tehtävä, joka on aina pois lapselta. Kyllä, olen itse kireä lapsen nukkuma-aikaan, en yksinkertaisest voi sille mitään, sillä aloitan aina "lempeänä" nukutuksen, mutta koska se aina menee mahdottomaksi, niin tottakai olen lopulta myös kireänä ja tulee tiuskittua "nyt nukkumaan". Lapsi on siis väsynyt, joten siksi laitan aiemmin nukkumaan, mutta ei siis vain nukahda, vaan jää riehumaan.
- Yhdessä
alkuper. kirjoitti:
No annan niin paljon huomiota lapselle kuin mitä tässä tilanteessa pystyn ja ehdin (käyn päivisin töissä, mutta illat ja vloput olemme perheen kanssa), toki kotityötä ja ruokaakin on tehtävä, joka on aina pois lapselta. Kyllä, olen itse kireä lapsen nukkuma-aikaan, en yksinkertaisest voi sille mitään, sillä aloitan aina "lempeänä" nukutuksen, mutta koska se aina menee mahdottomaksi, niin tottakai olen lopulta myös kireänä ja tulee tiuskittua "nyt nukkumaan". Lapsi on siis väsynyt, joten siksi laitan aiemmin nukkumaan, mutta ei siis vain nukahda, vaan jää riehumaan.
"...kotityötä ja ruokaakin on tehtävä, joka on aina pois lapselta." 3- ja 4-vuotiaat voi ottaa mukaan niihin kotitöihin ja ruoanlaittoonkin. Anna heidänkin osallistua kykynsä mukaan, sekin voi nimittäin auttaa sitten nukkumaan rauhoittumisessa. Tuon ikäiset ovat innokkaita apureita ja osaavat auttaa jo monessa hommassa. Taidot karttuvat pikkuhiljaa ja ainakin meillä nämä apurit tekivät kouluikäisenä itsenäisesti jo ruokaa, huolehtivat siivouksesta ym.
- Mukaan hommiin!
Yhdessä kirjoitti:
"...kotityötä ja ruokaakin on tehtävä, joka on aina pois lapselta." 3- ja 4-vuotiaat voi ottaa mukaan niihin kotitöihin ja ruoanlaittoonkin. Anna heidänkin osallistua kykynsä mukaan, sekin voi nimittäin auttaa sitten nukkumaan rauhoittumisessa. Tuon ikäiset ovat innokkaita apureita ja osaavat auttaa jo monessa hommassa. Taidot karttuvat pikkuhiljaa ja ainakin meillä nämä apurit tekivät kouluikäisenä itsenäisesti jo ruokaa, huolehtivat siivouksesta ym.
Joo, ehdottomasti tuon ikäiset voi jonottaa avuksi kotitöihin! Meillä jo puolitoistavuotias "osallistuu". Kyllähän se välillä vähäsen hidastaa, mutta lapsi on onnessaan, kun saa sekoittaa taikinaa, imuroida tai viedä lattialle tippuneen sipulinkuoren roskikseen. :D Eiköhän tuosta sitten myöhemmin ole jo oikeasti vähän apuakin.
- Mukaan hommiin!
Mukaan hommiin! kirjoitti:
Joo, ehdottomasti tuon ikäiset voi jonottaa avuksi kotitöihin! Meillä jo puolitoistavuotias "osallistuu". Kyllähän se välillä vähäsen hidastaa, mutta lapsi on onnessaan, kun saa sekoittaa taikinaa, imuroida tai viedä lattialle tippuneen sipulinkuoren roskikseen. :D Eiköhän tuosta sitten myöhemmin ole jo oikeasti vähän apuakin.
Ja jonottaa = jo ottaa
- yli 80 vee
fjyfyyyg kirjoitti:
Siksi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole, lapsilla ei ole omaa huonetta, vaan yhteinen lastenhuone. Mies ei myöskään enää suostu, että toinen lapsista nukkuisi meidän huoneessa, vaan toinen lapsista usein nukahtaa meidän huoneeseen, josta sitten kannamme omaan sänkyyn lasten huoneeseen ja nukkuu siellä aamuun asti.
Asia on niin, että miehesi on kolmas ongelma perheessä. Hän on aikuinen ihminen ja hänellä ei ole mitään syytä olla suostumatta siihen, että yksi lapsi nukkuu makuuhuoneessanne.
Siirtäkää nuorempi nukkumaan sinne pinnasängyssään, josta ei pääse karkaamaan, ja antakaa huutaa ihan rauhassa. Huutakoon mies olohuoneessa sitten sen ajan, jos tahtoo.
Jonkin ajan kuluttua voidaan lapsille kertoa, että jos osaavat nätisti ruveta nukkumaan iltaisin, niin pääsevät taas samaan huoneeseen, mutta harjoitteluaika pitää olla niin pitkä, että iltaräyhääminen on loppunut.
Myöhäistä antaa tätä neuvoa teille, mutta isomummuna haluaisin korostaa nuorille vanhemmille:
ÄLKÄÄ RUVETKO NUKUTTAMAAN LAPSIANNE.
Jos opetatte lapsenne siihen, että nukkumaanmeno on ohjelmanumero, jossa äiti ja isä juoksevat ovessa edestakaisin, laulavat, hyssyttävät, peittelvät, halivat ja pusivat, niin sitähän ihan odottaa koko päivän.
Iltaruuan jälkeen lapsen pitää leikkiä hiljaisia leikkejä, juoksuleikit ovat päivän työtä, illalla rakennetaan legoilla tai piirrellään, ei jänniä tv-ohjelmia, ei riekuta mitenkään, nukkumaan mennään rauhallisten iltatoimien jälkeen.
Iltasatu luetaan sohvalla, ja sitten sänkyyn!
Joku lapsi haluaa yövalon, joku ei, mutta lapsi jätetään sänkyyn nalle kainalossa, peitellään ja hyvää yötä. Jos paikalla joudutaan käymään, kuiskataan vain hiljaa hyvät yöt, ei neuvotella mistään, ei katsota lasta silmiin, vaan järjestetään peitto, ja pois.
Mutta tämä siis alusta asti. Tähän lapsi tottuu samalla tavoin kuin siihen nukuttamiseenkin.
Nukuttaminen vie myös lapsen hermot, se pitäisi muistaa. Ei lapsi oikeastaan halua riekkua, mutta päivän jännitys purkautuu vain sillä tavoin. Lapsi ei ole aikuisen tavoin ajatteleva, vasta opettelee tätä elämää.
Sitä pitää tukea.
- igbolijnöokåpl
Hei,
Sanoit että olette yrittäneet kaikenlaista. Juuri se lienee ongelma. Teiltä puuttuu johdonmukaisuus. Jos jokin tapa ei heti toimi, kokeilette jotain muuta, taas jotain muuta jne...
Tästä lähtien tehdää niin, että kun riehuminen alkaa, sanotte kerran että nyt on uni aika, ja viette omiin sänkyihin. Homma tietysti jatkuu, ja toisella kerralla sanotte, että nyt nukutaan, viettee omiin sänkyihin. Siitä eteenpäin kiikutatte vaikka 5 tuntia lapsia omiin sänkyihin, ettekä puhu mitään!! Ei huomiota, ei hellyyttä, ei leikkejä, ei PERIKSI ANTAMISTA, EI HERMOSTUMISTA.
Se vaatii pitkää pinnaa, mutta kun teette näin hyvin samalla kaavalla joka ikinen ilta, lapset oppivat, mitä riehumisesta seuraa. Sillä tavalla he rauhottuvat, ja tajuavat että ei se riehuminen, kiukuttelu tai mikään auta.
Itse jouduin käymään saman shown läpi nuoremman kanssa. Isompi onneksi oli melko helppo tapaus, eikä kovin pahasti lähtenyt nuoremman pöljyyksiin mukaan. Mutta 1,5 viikon säntillinen opetus, eli hiljaisuus ja rauhallisuus, tuotti tulosta!! Lopulta tyttö kyllästyi riehumaan (ja itkemään, ja vaatimaan eri peittoa, nukkea, vettä.......) ja alkoi käymään unille tosi kiltisti. Sitten olikin kehujen vuoro, ja aina aamulla kovasti ihailua, kun kävi niin fiksusti unille.:)
Nyt lapset ovat jo vuoden menneet nukkumaan ilman mitään ongelmia. Jäävät yksin sänkyyn, samaan huoneeseen, kuin enkelit. Luen 10min iltasadun sängyssä n. 20.15 ja sen jälkeen jäävät nukkumaan. Aamulla heräävät itse n. 7 jälkeen. Sekin voi aamulla vaikuttaa kiukutteluun, kun teillä saattaa yöunet jäädä liian lyhyiksi.
Se ekan viikon aikana mulla oli selkä kipeänä ronttaamisesta, itselläkin itku herkässä, turhautunut olo yms. Mutta nielin ne hiljaa, ja se kannatti. Kovasti siis tsemppiä teille koitoksiin!
Määrätietoisuus on kaiken A ja O. Yksikin repsahdus, niin saa alottaa kaiken alusta...
p.s. Ne tunnitiin rajoitetut päikkäritkin voi olla lisänä ihan hyvä juttu. - lapset ovat erilaisi
Tsemppiä myös, pari lasta, joista toinen nukahti aina kun pää kolahti tyynyyn. Toinen kieriskeli ja venkuili hereillä samoin kuin teillä pari tuntia - ihan sama, millaiset päiväunet tai yöunet oli nukuttu tai mikä kellonaika oli. Todella rasittavaa ja itselle raastavaa. No, jos ei muu auta, niin ikä auttaa. Nyt teini-murkkuna ei tekisikään muuta kuin makaisi sängyssä.
Sinällään tuota edellisen antamaa ohjetta kannattaa kyllä kokeilla. - ei paha peikko
Lasten nukuttamisesta kun tekee ongelma, niin sitä ongelmaa onkin vaikea poistaa.
Sitä ei koskaan saa tehdä lapselle sellaiseksi kokemukseksi, jota hän odottaa pelolla. Mitä enempi sitä itse raivostuu, ja huutaa ja käskee, sitä enempi se lapsi pelkää ja alkaa pitää nukkumaanmenoa pahana asiana. Kaikki pitää lapsen kanssa tehdä yhteissovussa.
Pkaottmalla ei saa kuin tuhoa aikaan.
Pirteää lasta ei ikinä nukkumaan, väkisin ei nuku aikuinkaaan.
Päiväunet kannattaa jättää 3 v pois, nukkua saa jos lapsi itse haluaa tai nukahtaa, mutta ei rutiiniomaisesti enää että nukut 2-3 päivällä, se ei onnistu, mitä väsyneempi lapsi illalla, sen helpompaa on saada lapsi ajoissa nukkumaan.
Itse kielsin päiväkodissa lapstemme päiväunet, koska ilta meni puoliyönän aina kun lapset nukkahtivat. Sanoin että ei saa nukuttaa, ja lapset saivat lukea tai loikoa päiväkodissa, mutta ei nukkua.
Se tekspi meillä ja autto ilalla nukkumiseen.- alkuper.
Päiväunia ei saa kuulemma jättää pois (emmekä ole sitä kysyneet), koska hoidossa lapset ovat kuulemma väsyneitä ja nukahtavat HETI. Mutta tosiaan, meillä ei ole mitään ongelmaa vloppuna ja perjantaina, kun lapset ovat kotona - koska silloin he eivät nuku päikkäreitä ja nukahtavat illalla kiltisti (useimmiten) kasin-puolen ysin pintaan. En halua "tapella" asiasta hoitajan kanssa ja toisaalta, ymmärrän kyllä hyvin, miksi lapset tarttee päivähoidossa lepohetken.
- hoitajien luppoaikaa
alkuper. kirjoitti:
Päiväunia ei saa kuulemma jättää pois (emmekä ole sitä kysyneet), koska hoidossa lapset ovat kuulemma väsyneitä ja nukahtavat HETI. Mutta tosiaan, meillä ei ole mitään ongelmaa vloppuna ja perjantaina, kun lapset ovat kotona - koska silloin he eivät nuku päikkäreitä ja nukahtavat illalla kiltisti (useimmiten) kasin-puolen ysin pintaan. En halua "tapella" asiasta hoitajan kanssa ja toisaalta, ymmärrän kyllä hyvin, miksi lapset tarttee päivähoidossa lepohetken.
Päiväunet tarhassa on pakko sen takia, että hoitajat saa juoda kahvia ja rupatella keskenään... ei sen takia että kaikki lapset ovat väsyneitä. Eihän kotihoidossakaan pakoteta lasta pivällä nukkumaan jos ei ole väsynyt.
Päiväkodissa hoitajat haluaa olla vaan.
Lapsille joita ei nukuta pitäisi keksiä tekemistä, eikä pakottaa nukkumaan. Siellä laitetaan 5 vuotiaatkin päiväunille, joka on erittäin pöyristyttävää!
Lapsi saa nukkua jos nukuttaa, mutta ei rutiinomaisesti voi ketään pakottaa nukkumaan!
Keskustelkaa tarhassa, älkääkä kärsikö sitä, lapsihan siitä eniten kärsii, ja sitten aletaan taas syyttämään lasta, että ompa kiukkuinen tai häirikkö! - Kyllä useat
3-vuotiaat vielä tarvitsee päiväunia, varsinkin niinä hoitopäivinä. Hoitopäivät on lasten työpäiviä ja väsyttävät huomattavasti enemmän kuin kotipäivät. Vaikka viikonloppuna ei päiväunia tarvitsisi, voi päiväunet olla vielä hoitopäivinä hyvinkin tarpeellisia. Ja kun tosiaan ne pitää max. tunnin mittaisina niin ei haittaa yöunia.
- Käänteispsykologiaa
Kyllä useat kirjoitti:
3-vuotiaat vielä tarvitsee päiväunia, varsinkin niinä hoitopäivinä. Hoitopäivät on lasten työpäiviä ja väsyttävät huomattavasti enemmän kuin kotipäivät. Vaikka viikonloppuna ei päiväunia tarvitsisi, voi päiväunet olla vielä hoitopäivinä hyvinkin tarpeellisia. Ja kun tosiaan ne pitää max. tunnin mittaisina niin ei haittaa yöunia.
Avaajan lapsi herää aamulla vasta 7:30 ja nukkumaan hän haluaisi lapsensa 20-21. Tuolla rytmillä ei välttämättä päikkäreitä tarvita enää 3-vuotiaana.
Mielestäni avaajan pitäisi kyllä antaa lapsen nukkua päikkärinsä, jotta hän jaksaisi illalla olla perheen kanssa useamman tunnin virkeänä. Aamulla voisi herätystä varhentaa ja illalla myöhentää, jolloin nukkumaan menosta tulee ihana, kaivattu etuoikeus.
Kääntäisin siis tilanteen päinvastaiseksi, en yrittäisi nukuttaa väkisin lasta, vaan "harmittelisin" että voi kun sinua jo nukuttaa noin, mutta jatkeataan aamulla yhteistä aikaamme pirteänä. - Meillä 3v8kk
Käänteispsykologiaa kirjoitti:
Avaajan lapsi herää aamulla vasta 7:30 ja nukkumaan hän haluaisi lapsensa 20-21. Tuolla rytmillä ei välttämättä päikkäreitä tarvita enää 3-vuotiaana.
Mielestäni avaajan pitäisi kyllä antaa lapsen nukkua päikkärinsä, jotta hän jaksaisi illalla olla perheen kanssa useamman tunnin virkeänä. Aamulla voisi herätystä varhentaa ja illalla myöhentää, jolloin nukkumaan menosta tulee ihana, kaivattu etuoikeus.
Kääntäisin siis tilanteen päinvastaiseksi, en yrittäisi nukuttaa väkisin lasta, vaan "harmittelisin" että voi kun sinua jo nukuttaa noin, mutta jatkeataan aamulla yhteistä aikaamme pirteänä.nukkuu yössä 11-12 tuntia ja kyllä silloin tällöin tarvitsee silti päiväunet. Jos olisi hoidossa niin ihan varmasti olisi vielä väsyneempi kuin nyt. Ja aloittajan lapsi on vielä alle 3v.
Jos lapsi herää aamulla JO 7.30 niin miksi ihmeessä sitä pitäisi siitä vielä aikaistaa? Meillä lapsella loppui iltataistelut muutenkin pian 3v täytettyään, aika teki tehtävänsä. - Käänteispsykologiaa
Meillä 3v8kk kirjoitti:
nukkuu yössä 11-12 tuntia ja kyllä silloin tällöin tarvitsee silti päiväunet. Jos olisi hoidossa niin ihan varmasti olisi vielä väsyneempi kuin nyt. Ja aloittajan lapsi on vielä alle 3v.
Jos lapsi herää aamulla JO 7.30 niin miksi ihmeessä sitä pitäisi siitä vielä aikaistaa? Meillä lapsella loppui iltataistelut muutenkin pian 3v täytettyään, aika teki tehtävänsä.Aikaistamista ehdotan siksi, että mielestäni lapsi nukkuu pitkään. Useimmat hoitoon vietävät lapset heräävät klo 6:30-7, että ehtivät tehdä aamutoimet kiireettä. Myös kouluun heräillään ainakin meillä tuohon aikaan.
Jos halutaan lapsi illalla aikaisin punkkaan, on aamulla myös varhaisempaa herääminen - luonnollisesti.
- EiNukuta,jos...
Avauksen luettuani syynä saattaa olla että provosoitte nuorimmaista riehumaan. Pelkästään tuo yksi varoitus on liian vähän 3-vuotiaalle!
Eli erottamalla lapset heti ekasta rikkeestä, saatte nuorimmaisenne huutamaan. Kyllä tuossa vähän pidempää pinnaa tarvittaisiin.
Et kerro mitä teette yhdessä ennen iltapalaa, -pesuja, haleja ja iltasatua. Ulkoiletteko yhdessä esim päivällisen jälkeen? Pelaatteko lautapelejä? Meneekö kaikki aikasi äidillä kotitöissä ja isällä jossan muussa (tietsikalla, tv:n ääressä, lehden takana)?
Nuorimmainen hakee huomiota, koska ei tunne saavansa sitä tarpeeksi vanhemmiltaan. Iltariekkumisella hän saa huomiota, eikä lapselle ole väliä onko huomio negatiivista vaiko positiivista.- alkuper.
Huoh, aina tätä "äidin syyllistämistä" (ei saa tarpeeksi äidin huomiota/syliä). Eilen meni näin: Hain lapset hoidosta jo 15.30, menimme sisälle syömään, leikin ja lauloin lasten kanssa (ruoka oli tällä kertaa valmiina). Sitten menimme yhdessä ulos klo 17-18.30. Tämän jälkeen menin vielä nuorimmaisen kanssa kahdestaan kauppaan, koska ajattelin, että hän saa siellä minun kahdenkeskistä aikaa. Kauppareissu meni hyvin. Sitten kotiin, iltapalat ja lapset rupesivat leikkimään vielä kun minä rupesin tekemään tämän päivän ruokia. Mies teki lasten iltatoimet ja vei nukkumaan. Eilen huutoa kesti vain 15 min (kun olimme lapset erottaneet eri huoneisiin taas) ja nukahti paremmin klo 21.15. Mutta aamu alkoi taas huutamisella ja sillä, että ei halua mennä hoitoon jne. Hoidossa kuulemma menee hyvin kuitenkin hoitajan mukaan. Itse käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa / salilla, muun ajan vietän lasten kanssa (toinen näistä kerroista on vloppuna). Meillä ei mies enää illalla jaksa lähteä ulos lasten kanssa (useimmiten), joten jos olen jumpassa, niin silloin ovat useimmiten sisällä leikkimässä miehen kanssa. Joka päivä sylittelen ja sanon rakastavani poikaa. En tiedä missä mättää. Tein aiemmin osa-aikaista työtä, mutta sittemmin siirryin kokoaikaiseksi, koska mun työmäärä oli jopa enemmän kuin kokoaikaisella, joten siinä ei ollut järkeä.
- ongelmaan on
alkuper. kirjoitti:
Huoh, aina tätä "äidin syyllistämistä" (ei saa tarpeeksi äidin huomiota/syliä). Eilen meni näin: Hain lapset hoidosta jo 15.30, menimme sisälle syömään, leikin ja lauloin lasten kanssa (ruoka oli tällä kertaa valmiina). Sitten menimme yhdessä ulos klo 17-18.30. Tämän jälkeen menin vielä nuorimmaisen kanssa kahdestaan kauppaan, koska ajattelin, että hän saa siellä minun kahdenkeskistä aikaa. Kauppareissu meni hyvin. Sitten kotiin, iltapalat ja lapset rupesivat leikkimään vielä kun minä rupesin tekemään tämän päivän ruokia. Mies teki lasten iltatoimet ja vei nukkumaan. Eilen huutoa kesti vain 15 min (kun olimme lapset erottaneet eri huoneisiin taas) ja nukahti paremmin klo 21.15. Mutta aamu alkoi taas huutamisella ja sillä, että ei halua mennä hoitoon jne. Hoidossa kuulemma menee hyvin kuitenkin hoitajan mukaan. Itse käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa / salilla, muun ajan vietän lasten kanssa (toinen näistä kerroista on vloppuna). Meillä ei mies enää illalla jaksa lähteä ulos lasten kanssa (useimmiten), joten jos olen jumpassa, niin silloin ovat useimmiten sisällä leikkimässä miehen kanssa. Joka päivä sylittelen ja sanon rakastavani poikaa. En tiedä missä mättää. Tein aiemmin osa-aikaista työtä, mutta sittemmin siirryin kokoaikaiseksi, koska mun työmäärä oli jopa enemmän kuin kokoaikaisella, joten siinä ei ollut järkeä.
siis helppo ratkaisu.Lapsi myöhemmin nukkumaan jos päikkärietä hoidossa nukkuu.Jos kerran viikonloppuisin homma hoituu helposti kun ei nuku päivällä niin asiahan on aika selvä,laitat liian aikaisin nukkumaan.
- enkä ole
alkuper. kirjoitti:
Huoh, aina tätä "äidin syyllistämistä" (ei saa tarpeeksi äidin huomiota/syliä). Eilen meni näin: Hain lapset hoidosta jo 15.30, menimme sisälle syömään, leikin ja lauloin lasten kanssa (ruoka oli tällä kertaa valmiina). Sitten menimme yhdessä ulos klo 17-18.30. Tämän jälkeen menin vielä nuorimmaisen kanssa kahdestaan kauppaan, koska ajattelin, että hän saa siellä minun kahdenkeskistä aikaa. Kauppareissu meni hyvin. Sitten kotiin, iltapalat ja lapset rupesivat leikkimään vielä kun minä rupesin tekemään tämän päivän ruokia. Mies teki lasten iltatoimet ja vei nukkumaan. Eilen huutoa kesti vain 15 min (kun olimme lapset erottaneet eri huoneisiin taas) ja nukahti paremmin klo 21.15. Mutta aamu alkoi taas huutamisella ja sillä, että ei halua mennä hoitoon jne. Hoidossa kuulemma menee hyvin kuitenkin hoitajan mukaan. Itse käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa / salilla, muun ajan vietän lasten kanssa (toinen näistä kerroista on vloppuna). Meillä ei mies enää illalla jaksa lähteä ulos lasten kanssa (useimmiten), joten jos olen jumpassa, niin silloin ovat useimmiten sisällä leikkimässä miehen kanssa. Joka päivä sylittelen ja sanon rakastavani poikaa. En tiedä missä mättää. Tein aiemmin osa-aikaista työtä, mutta sittemmin siirryin kokoaikaiseksi, koska mun työmäärä oli jopa enemmän kuin kokoaikaisella, joten siinä ei ollut järkeä.
koskaan tajunnut näitä työmääräni pysyi samana juttuja,ettekö pysty sanomaan esimiehelle mitään.Itse en ainakaan tuppisuuksi jäisi enkä sen takia pidentäisi työpäivääni.Tai miksei isät tee sitä lyhyempää päivää jos äideille vaikeaa!Lapsen etu kuitenkin olla lyhyempiä päiviä töissä.
- Kyllä yksi
varoitus todellakin riittää 3-vuotiaalle. Moneen kertaan jankkaaminen opettaa lapselle vain sen, että aikuisen sana ei merkitse mitään. Kyllä 3-vuotias sen jo ymmärtää, että jos varoituksen jälkeen seuraa heti "rangaistus", niin sitä ensimmäistä varoitusta kannattaa totella.
- alkuper.
enkä ole kirjoitti:
koskaan tajunnut näitä työmääräni pysyi samana juttuja,ettekö pysty sanomaan esimiehelle mitään.Itse en ainakaan tuppisuuksi jäisi enkä sen takia pidentäisi työpäivääni.Tai miksei isät tee sitä lyhyempää päivää jos äideille vaikeaa!Lapsen etu kuitenkin olla lyhyempiä päiviä töissä.
Ja mua taas ärsyttää se, että ihmiset eivät ymmärrä sitä, että kaikki työpaikat eivät ole normaaleja klo 8-16 vakituisia työpaikkoja. Itselläni oli tässä sellainen tilanne, että tietty työprojekti (jota ei voi tehdä kuin minä) oli saatava tänä vuonna valmiiksi...joo, lain mukaan olisin voinut tehdä osittaista, mutta tämä olisi tarkoittanut seuraavaa:en olisi saanut työprojektia valmiiksi, jonka seurauksena organisaatio olisi menettänyt todella paljon rahaa ja mulle tehtiin hyvin selväksi, että jos projekti ei valmistu, niin työsopimusta ei jatketa eli olisin menettänyt työpaikan, koska työn luonteeseen kuuluu, että saan tuon työn valmiiksi tuossa ajassa. Mies on myös samalla alalla, joten hänellä sama juttu ja vielä enemmän vastuuta. Meidän työ on hyvin henkilöön sidottua, jonka vuoksi sijaisia yms. on todella vaikea saada jos tarvii. Niin ja bonuksena vielä yt-neuvottelut organisaatiossa parhaillaan. Jos mullakin olis normaali vakituinen työ, niin ehkä uskaltaisinkin toimia toisin!
- EiNukuta,jos...
alkuper. kirjoitti:
Huoh, aina tätä "äidin syyllistämistä" (ei saa tarpeeksi äidin huomiota/syliä). Eilen meni näin: Hain lapset hoidosta jo 15.30, menimme sisälle syömään, leikin ja lauloin lasten kanssa (ruoka oli tällä kertaa valmiina). Sitten menimme yhdessä ulos klo 17-18.30. Tämän jälkeen menin vielä nuorimmaisen kanssa kahdestaan kauppaan, koska ajattelin, että hän saa siellä minun kahdenkeskistä aikaa. Kauppareissu meni hyvin. Sitten kotiin, iltapalat ja lapset rupesivat leikkimään vielä kun minä rupesin tekemään tämän päivän ruokia. Mies teki lasten iltatoimet ja vei nukkumaan. Eilen huutoa kesti vain 15 min (kun olimme lapset erottaneet eri huoneisiin taas) ja nukahti paremmin klo 21.15. Mutta aamu alkoi taas huutamisella ja sillä, että ei halua mennä hoitoon jne. Hoidossa kuulemma menee hyvin kuitenkin hoitajan mukaan. Itse käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa / salilla, muun ajan vietän lasten kanssa (toinen näistä kerroista on vloppuna). Meillä ei mies enää illalla jaksa lähteä ulos lasten kanssa (useimmiten), joten jos olen jumpassa, niin silloin ovat useimmiten sisällä leikkimässä miehen kanssa. Joka päivä sylittelen ja sanon rakastavani poikaa. En tiedä missä mättää. Tein aiemmin osa-aikaista työtä, mutta sittemmin siirryin kokoaikaiseksi, koska mun työmäärä oli jopa enemmän kuin kokoaikaisella, joten siinä ei ollut järkeä.
En minä äitiä syyllistänyt. Luepa tarkemmin. Mitä se isä tekee iltaisin lasten kanssa (muuta kuin iltatoimet ja laittaa nukkumaan)? Poika ehkä tarvitsee juuri nyt enemmän huomiota isältä kuin äidiltä.
- jhyyttt
Minulla pisti silmään aloituksessasi se, että olette tuon saman käyneet esikoisen kanssa läpi vastikään... Mikä auttoi silloin? Vai oliko se vain aika? Toinen on se, että millaista tuo iltasatu-sylittelyaika on, omassa sängyssä vai jossain muualla? Rauhottaisiko paikan vaihto tilannetta?
Meillä hyväksi havaittuja kikkoja, joista voi saada ideaa...
Kummankin lapsen kanssa suuremmat nukuttelut on lopetettu sillä, että reilu vuosikkaana tehtiin iltasatujutut yms. vuoteessa ja sitten siirryin samassa huoneessa olevalle nojatuolille lukemaan/tekemään käsitöitä tmv. tylsää ja hiljaist hommaa. Parin päivän päästä tuoli siirtyi aina lähemmäksi huoneen ovea ja pikkuhiljaa oven ulkopuolelle. Sillä päästiin huutamatta siitä, että äiti poistuu huoneesta ja nukahdetaan itsekseen.
Meidän lapsia rauhoittaa myös se, että illalla iltasadun jälkeen peitellään ja pusutellaan ja kerrataan vielä lyhyesti päivän juttuja ja mukavia asioita. Esikoinen 4,5v nukkuu päiväkodissa välillä päikkärit (ihan sen vuoksi, että herätys on jo 5.45) ja ei sitten aina malta yöunille ennen kymmentä, silloin hän saa kömpiä meidän sänkyyn unta hakemaan ja kannetaan sitten omaan sänkyyn.
Muita ajatuksia...
Onko esim. tv päällä iltaisin, rauhottaisiko sen sulkeminen?
Jos tuntuu, että ne päiväunet ei sovi teidän elämään niin ihmeessä juttele vielä sen päivähoitajan kanssa asiasta. Kyllä nuo meillä ainakin ymmärsivät, kun tänään otin esille esikoisen päiväunet ja valvomiset hoitopäivinä (lukee rauhassa omassa sängyssä, ei vain nukahda) ja sovittiin, että kokeillaan olla nukkumatta parina päivänä. - äiti+3
Meillä oli varsinainen ongelma kun yrittivät pakkonukuttaa kolmivuotiastamme päiväkodissa. Siitä seurasi vaan inho ja raivo päivähoitoon menoa kohtaan. Kehtasivat vielä hoitajat nauraa, että poikamme oli aina viimeinen pylly pystyssä kun pyöri sängyssä. Onneksi jäin äitiyslomalle 5 kk kidutuksen jälkeen ja poika pääsi päikkäreistään, joita ei ollut nukkunut perhepäivähoidossakaan sen jälkeen kun täytti 2. Poika ei vaan tarvinnut paljon unta. Nukkumaan mentiin klo 21 ja aamulla olivat kaikki lapsemme hereillä klo 6.00 ihan joka aamu, oli arki tai pyhä. Toisaalta ei koskaan tarvinnut herätellä tarhaan tai kouluun lähtöä varten ennen kuin olivat 10 v :) Eli jos haluat pojan nukkuvan enemmän, on sinun järjestettävä hänelle iltaisin jotain väsyttävää aktiviteettia, kuten uintia tms. Päikkäreistä kannattaa yrittää neuvotella päiväkodin kanssa uudemman kerran.
Niin ja kyllä minä ainakin välillä tein sitten kotona viikonloppunakin noin 16h työpäivän. Tietty johonkin väliin oli pakko laittaa ruokaa yms, mutta siitä taas töiden ääreen. Lapset tottuvat kyllä siihenkin jos se ei ole jokapäiväinen käytäntö, vaan lapsillekin on joskus aikaa. Nyt isoina lapset muistelevat lämmöllä sitä, kuinka kiva oli kun äiti oli usein kotona tekemässä töitä jo kun he tulivat koulusta vaikka aamulla olikin selvittävä yksin kouluun, ei se haitannut. Mukavampaa oli kun äiti ja ruoka odottivat iltapäivällä. Kaikki eivät vaan ole samanlaisia, mutta yleensä rytmi kullekin löytyy etsimällä ja olemalla kärsivällinen.
Niin ja kyllä meillä kaikilla kolmella lapsella oli ihan erilainen nukkumisrytmi ja varsinkin heidän ollessaan pieniä, se kyllä välillä vähän rassasi ja rajoitti menoja, mutta aikansa kutakin. Ei heitä vaan saannut millään samaan rytmiin. - kivatmuistot
Tuntuu että se väsynyt ja uupunut, kireä perheenjäsen on juuri äityliini. Kolme lasta, joista nuorin 9, hoitaneena toivon, ettei pojallesi jäisi päällimmäisenä lapsuusmuistona mieleen huutava, uhkaava äiti, joka pakottaa nukkumaan vaikka ei nukuta. Lapsia on niin monenlaisia. Yleisellä tasolla minäkin olisin ehdottanut nukuttamisen alkamista 20.30-21 nuorimmalle. Mutta sitten sen uupuneimman perheenjäsenen on päästävä unille. Nimittäin äidin.
Itämaisen ahimsa-filosofian hengessä, tehkää mitä teette kunhan se tapahtuu rakastavassa, lasta kunnioittavassa hengessä. Isän on nyt joustettava, hänhän tässä vähimmällä pääsee. Eli ehdotan kokeilemaan vaikka viikon! Kun lapsi on iltapalat popsinut, pisut ja pesut valmiit, hän voisi vaikka tutkia jotakin kuvakirjaa makkarin sängyssä sillä välin kun äiti rivakasti hoitaa omat iltatoimensa ja on valmis vuoteeseen. Sitten luette parisängyssä yhdessä viisi-kymmenen minuuttia jotakin kivaa, rauhoittavaa. Äiti lukee paksua satu- tai seikkailukirjaa, vaikka Muumeja tai mistä nyt tykkäättekin. Ja valot sammuvat noin 21-21.15. Poika saa nukahtaa turvallisesti äidin kainaloon. Tulet huomaamaan että aamutkin rauhoittuvat, tai voit varovasti kysellä onko siellä hoidossa jotakin joka harmittaa.
Isä sillä välin on nukuttanut nelivuotiaan lastenhuoneeseen, tai äiti peitellyt ennen yhdeksää. Ja kun isi tulee nukkumaan, hän kantaa kolmivuotiaan (vasta 2 nyt) omaan sänkyyn. Jos äidillä on omasta mielestään pakottava tarve saada jotakin hyödyllistä vielä aikaiseksi klo 21 jälkeen, laita aamulla herätyskello puolta tuntia aiemmin itsellesi soimaan ja hoida hommat silloin.
Lempeydellä ja levänneenä hommat hoituvat sujuvimmin.- Enkannata
Näillä ohjeilla tulee avioero alle vuodessa... Kyllä iltaisin on oltava aikuisten kahdenkeskistä aikaa puhua kuulumisia, katsoa leffaa, harrastaa seksiä, saunoa rauhassa, tai mitä nyt minäkin iltana.
- 1+13
Enkannata kirjoitti:
Näillä ohjeilla tulee avioero alle vuodessa... Kyllä iltaisin on oltava aikuisten kahdenkeskistä aikaa puhua kuulumisia, katsoa leffaa, harrastaa seksiä, saunoa rauhassa, tai mitä nyt minäkin iltana.
Eikö puhua ehdi ennen klo 21:ä. Leffaa voi katsoa sitten viikonloppuna, ei noin puhkirääkätty äiti tarvitse leffaa kunhan saa sukat kuivumaan ennen nukkumaanmenoaan. Seksiä harrastetaan sitten kun sankari-isi on kantanut nukkuvan lapsen omaan sänkyynsä kymmenen aikaan. Yökyöpelöinti on perseestä kun on pieniä lapsia ja nukutusongelmia. Ja vaativa päivätyö joka kiristää hermoja.
Tulee vain kierre "nyt on saakeli kakaroiden jo nukahdettava jotta me aikuiset pääsemme viettämään laatuaikaa vuosikertaviinin ja k-16-elokuvan parissa". Toivoisin, että me-henki vallitsee iltaisinkin, eikä ajankäyttö jakaudu kahteen leiriin, "me" ja "he".
No sanotaanko että meillä/minulla on yhtäaikaa nukkumaan meneminen osoittautunut ainoaksi inhimilliseksi ja toimivaksi ratkaisuksi, vaikka nuorin valvookin turhan myöhään. Mutta toimii ja olemme tähän tyytyväisiä. - Itse tulen..
1+13 kirjoitti:
Eikö puhua ehdi ennen klo 21:ä. Leffaa voi katsoa sitten viikonloppuna, ei noin puhkirääkätty äiti tarvitse leffaa kunhan saa sukat kuivumaan ennen nukkumaanmenoaan. Seksiä harrastetaan sitten kun sankari-isi on kantanut nukkuvan lapsen omaan sänkyynsä kymmenen aikaan. Yökyöpelöinti on perseestä kun on pieniä lapsia ja nukutusongelmia. Ja vaativa päivätyö joka kiristää hermoja.
Tulee vain kierre "nyt on saakeli kakaroiden jo nukahdettava jotta me aikuiset pääsemme viettämään laatuaikaa vuosikertaviinin ja k-16-elokuvan parissa". Toivoisin, että me-henki vallitsee iltaisinkin, eikä ajankäyttö jakaudu kahteen leiriin, "me" ja "he".
No sanotaanko että meillä/minulla on yhtäaikaa nukkumaan meneminen osoittautunut ainoaksi inhimilliseksi ja toimivaksi ratkaisuksi, vaikka nuorin valvookin turhan myöhään. Mutta toimii ja olemme tähän tyytyväisiä.töitä arkisin klo 21.30, pitäisiköhän sanoa miehelle, että valvottaa lapsia siihen asti, että voin sitten suoraa autosta kävellä lasten kanssa nukkumaan työpäivän jälkeen? No en todellakaan! Kyllä meillä on lapset (1v ja 3v) nukkumassa kun tulen töistä ja siitä alkaa vanhempien yhteinen ilta-aika.
- EiNukuta,jos...
Enkannata kirjoitti:
Näillä ohjeilla tulee avioero alle vuodessa... Kyllä iltaisin on oltava aikuisten kahdenkeskistä aikaa puhua kuulumisia, katsoa leffaa, harrastaa seksiä, saunoa rauhassa, tai mitä nyt minäkin iltana.
Jos lapsiperheen vanhemmat eroavat siitä syystä, että lapsia ei pakkonukuteta, niin joutaavatpa eroamaankin. On jopa parempi että eroavat, jos avioliitto on niin hataralla pohjalla.
- kivatmuistot
Itse tulen.. kirjoitti:
töitä arkisin klo 21.30, pitäisiköhän sanoa miehelle, että valvottaa lapsia siihen asti, että voin sitten suoraa autosta kävellä lasten kanssa nukkumaan työpäivän jälkeen? No en todellakaan! Kyllä meillä on lapset (1v ja 3v) nukkumassa kun tulen töistä ja siitä alkaa vanhempien yhteinen ilta-aika.
Yritinkö sanoa, että kaikkien on tehtävä samalla tavalla omista työajoista jne. riippumatta? Toivottavasti sinulla ja lapsilla on yhteistä valveillaoloaikaa muulloinkin kuin viikonloppuina. Mutta jos ei, isi hoitaa hommat.
Aloittajan perheestä tuli se kuva, että äiti on jonniinverran hukassa velvollisuuksien ristitulessa. Hänen tämänhetkinen listansa aloituksen perusteella tuntuu olevan, että prioriteetti n:o 1 on työ, yhteinen ala miehen kanssa, ura siellä, ja myös prioriteetti 2 on miehen mieltymykset. Jos mies haluaa että lasten on nukuttava lastenhuoneessa klo 20 ja että äiti juoksee koko valveillaoloaikansa työn ja taloustöiden velvoittamana, niin heikkona kolmosena, rasitteena kiireisessä arjessa tulee kaksivuotias poika nelivuotiaan veljensä ohella. Äidin toive omaan aikaan on siis mahdollista vasta siinä hypoteettisessa tilassa, että klo 20.15 molemmat lapset jo nukkuvat eikä työ-mies-kotitalous-bermudankolmiossa ole enää tekemätöntä odottamassa. Huhhuh. Eli jokainen minuutti jonka kaksivuotias valvoo yli kahdeksan on pois Äidin Omasta Ajasta. Herää kysymyksiä työnjaosta ja ostopalvelujen hankkimisen mahdollisuudesta.
Luulen että vaimo oikeasti on kiukkuinen miehelleen, mutta ei uskalla sanoa vastaan, ja sijaiskärsijänä ovat "hankalat" lapset. Rakkaudella ja kiireettä kohdellut taaperot harvoin äityvät huutaviksi häiriköiksi "on daily basis". Kerrostalossa ei päivittäinen tunnin-kahden huutokonsertti edes olisi mahdollinen, omakotitalossa asunevat.
Ehdottamani järjestely on väliaikainen. Kaksi-kolmevuotias on vielä pieni. Joitakin vielä imetetäänkin kaksivuotiaana. Kehotan vakavaan harkintaan, kannattaako kiintymyssuhteen traumatisoitumisen uhalla pokkuroida työelämää ja aikuista miestä valintatilanteissa. Lapsi ei voi erota eikä ottaa yhteyttä kasvatusammattilaisiin, hän on vanhempiensa armoilla. Lopputulos nuorena ja aikuisena riippuu mm. perusturvallisuudesta ja minäkuvan rakastettavuudesta. - yhhyyhhhh
EiNukuta,jos... kirjoitti:
Jos lapsiperheen vanhemmat eroavat siitä syystä, että lapsia ei pakkonukuteta, niin joutaavatpa eroamaankin. On jopa parempi että eroavat, jos avioliitto on niin hataralla pohjalla.
Painoin vahingossa plussan, kun piti miinustaa. Kaukana olet todelisuudesta... Sinulla ei liene mitään käsitystä siitä, miten asioilla on tapana edetä, miten parisuhteesta huolehditaan jne... Yksi asia johtaa toiseen, ja siitä seuraa ongelmia.
Ja jos ajatuksesi on se, että joutavatpa eroamaan, niin et pahemmin arvosta perhearvoja. - EiNukuta,jos...
yhhyyhhhh kirjoitti:
Painoin vahingossa plussan, kun piti miinustaa. Kaukana olet todelisuudesta... Sinulla ei liene mitään käsitystä siitä, miten asioilla on tapana edetä, miten parisuhteesta huolehditaan jne... Yksi asia johtaa toiseen, ja siitä seuraa ongelmia.
Ja jos ajatuksesi on se, että joutavatpa eroamaan, niin et pahemmin arvosta perhearvoja.Ei kun arvosta niitä perhearvoja niin paljon, että niihin sisältyy ensisijaisesti myös lasten hyvinvointi. Olen pakkonukutetun puoliso ja hän kärsii yhä äitinsä "kasvatustyylistä" tässä nukutusasiassa.
- On paljonkin..
kivatmuistot kirjoitti:
Yritinkö sanoa, että kaikkien on tehtävä samalla tavalla omista työajoista jne. riippumatta? Toivottavasti sinulla ja lapsilla on yhteistä valveillaoloaikaa muulloinkin kuin viikonloppuina. Mutta jos ei, isi hoitaa hommat.
Aloittajan perheestä tuli se kuva, että äiti on jonniinverran hukassa velvollisuuksien ristitulessa. Hänen tämänhetkinen listansa aloituksen perusteella tuntuu olevan, että prioriteetti n:o 1 on työ, yhteinen ala miehen kanssa, ura siellä, ja myös prioriteetti 2 on miehen mieltymykset. Jos mies haluaa että lasten on nukuttava lastenhuoneessa klo 20 ja että äiti juoksee koko valveillaoloaikansa työn ja taloustöiden velvoittamana, niin heikkona kolmosena, rasitteena kiireisessä arjessa tulee kaksivuotias poika nelivuotiaan veljensä ohella. Äidin toive omaan aikaan on siis mahdollista vasta siinä hypoteettisessa tilassa, että klo 20.15 molemmat lapset jo nukkuvat eikä työ-mies-kotitalous-bermudankolmiossa ole enää tekemätöntä odottamassa. Huhhuh. Eli jokainen minuutti jonka kaksivuotias valvoo yli kahdeksan on pois Äidin Omasta Ajasta. Herää kysymyksiä työnjaosta ja ostopalvelujen hankkimisen mahdollisuudesta.
Luulen että vaimo oikeasti on kiukkuinen miehelleen, mutta ei uskalla sanoa vastaan, ja sijaiskärsijänä ovat "hankalat" lapset. Rakkaudella ja kiireettä kohdellut taaperot harvoin äityvät huutaviksi häiriköiksi "on daily basis". Kerrostalossa ei päivittäinen tunnin-kahden huutokonsertti edes olisi mahdollinen, omakotitalossa asunevat.
Ehdottamani järjestely on väliaikainen. Kaksi-kolmevuotias on vielä pieni. Joitakin vielä imetetäänkin kaksivuotiaana. Kehotan vakavaan harkintaan, kannattaako kiintymyssuhteen traumatisoitumisen uhalla pokkuroida työelämää ja aikuista miestä valintatilanteissa. Lapsi ei voi erota eikä ottaa yhteyttä kasvatusammattilaisiin, hän on vanhempiensa armoilla. Lopputulos nuorena ja aikuisena riippuu mm. perusturvallisuudesta ja minäkuvan rakastettavuudesta.yhteistä aikaa lasten kanssa, teen töitä vain 20h viikossa. Meillä on kuopus nukkunut omassa huoneessa 9kk ikäisestä asti, enkä kyllä enää isoa lasta minäkään ottaisi takaisin omaan makuuhuoneeseeni.
- kivatmuistot
On paljonkin.. kirjoitti:
yhteistä aikaa lasten kanssa, teen töitä vain 20h viikossa. Meillä on kuopus nukkunut omassa huoneessa 9kk ikäisestä asti, enkä kyllä enää isoa lasta minäkään ottaisi takaisin omaan makuuhuoneeseeni.
Kaksivuotiaasi on kumman isoksi muuttunut, vertaat häntä vanhempaan lapseesi ilmeisesti. Pidätkö häntä sylissä enää, siihen olisi hyvä mahdollisuus juuri kirjaa lukiessa vaikka jossakin mukavassa nojatuolissa. Olisi tärkeää ihan hössötyksiltään opetella hetkeen pysähtymisen, läsnäolon taitoa. Jutella leppoisasti lasten kanssa ja kysellä, miten pikku miehen päivä on mennyt (oletan koko ajan että ovat poikia, korjaa jos olen väärässä).
Lapsi itse tietää paljonko on tarpeeksi äidin aikaa ja huomiota. Jos ei sitä ole ollut tarpeeksi, stressaavan tarhapäivän vastapainoksi, niin joko hyvällä tai pahalla lapsi hankkii itselleen sitä, mitä puuttuu. Myöskin jos iltaväsymys on vain henkistä uupumusta, mutta fyysinen liikunnantarve ei ole täyttynyt, taas iltariitaa luvassa.
Ilmeisesti viimeisin vastaus ei ollutkaan aloittajan, eli meni sekaisin, kuka mitäkin.
Aloittajalle kirjoitin, yrityksenä samaistua pikku huutajan tunnetiloihin. - En ole
kivatmuistot kirjoitti:
Kaksivuotiaasi on kumman isoksi muuttunut, vertaat häntä vanhempaan lapseesi ilmeisesti. Pidätkö häntä sylissä enää, siihen olisi hyvä mahdollisuus juuri kirjaa lukiessa vaikka jossakin mukavassa nojatuolissa. Olisi tärkeää ihan hössötyksiltään opetella hetkeen pysähtymisen, läsnäolon taitoa. Jutella leppoisasti lasten kanssa ja kysellä, miten pikku miehen päivä on mennyt (oletan koko ajan että ovat poikia, korjaa jos olen väärässä).
Lapsi itse tietää paljonko on tarpeeksi äidin aikaa ja huomiota. Jos ei sitä ole ollut tarpeeksi, stressaavan tarhapäivän vastapainoksi, niin joko hyvällä tai pahalla lapsi hankkii itselleen sitä, mitä puuttuu. Myöskin jos iltaväsymys on vain henkistä uupumusta, mutta fyysinen liikunnantarve ei ole täyttynyt, taas iltariitaa luvassa.
Ilmeisesti viimeisin vastaus ei ollutkaan aloittajan, eli meni sekaisin, kuka mitäkin.
Aloittajalle kirjoitin, yrityksenä samaistua pikku huutajan tunnetiloihin.aloittaja, niinkuin huomasitkin. Meillä kuopus on 1v9kk ja on siis vuoden jo nukkunut omassa huoneessaan. On mielestäni jo iso, kun kohta on pikkusisaruskin hänelle jo maailmassa. Vauvan paikka on sitten äidin ja isän huoneessa, isommat omissa huoneissaan. Huomiota lapset saavat pitkin päivää, kun eivät ole päivähoidossa.
- alkuper.
kivatmuistot kirjoitti:
Yritinkö sanoa, että kaikkien on tehtävä samalla tavalla omista työajoista jne. riippumatta? Toivottavasti sinulla ja lapsilla on yhteistä valveillaoloaikaa muulloinkin kuin viikonloppuina. Mutta jos ei, isi hoitaa hommat.
Aloittajan perheestä tuli se kuva, että äiti on jonniinverran hukassa velvollisuuksien ristitulessa. Hänen tämänhetkinen listansa aloituksen perusteella tuntuu olevan, että prioriteetti n:o 1 on työ, yhteinen ala miehen kanssa, ura siellä, ja myös prioriteetti 2 on miehen mieltymykset. Jos mies haluaa että lasten on nukuttava lastenhuoneessa klo 20 ja että äiti juoksee koko valveillaoloaikansa työn ja taloustöiden velvoittamana, niin heikkona kolmosena, rasitteena kiireisessä arjessa tulee kaksivuotias poika nelivuotiaan veljensä ohella. Äidin toive omaan aikaan on siis mahdollista vasta siinä hypoteettisessa tilassa, että klo 20.15 molemmat lapset jo nukkuvat eikä työ-mies-kotitalous-bermudankolmiossa ole enää tekemätöntä odottamassa. Huhhuh. Eli jokainen minuutti jonka kaksivuotias valvoo yli kahdeksan on pois Äidin Omasta Ajasta. Herää kysymyksiä työnjaosta ja ostopalvelujen hankkimisen mahdollisuudesta.
Luulen että vaimo oikeasti on kiukkuinen miehelleen, mutta ei uskalla sanoa vastaan, ja sijaiskärsijänä ovat "hankalat" lapset. Rakkaudella ja kiireettä kohdellut taaperot harvoin äityvät huutaviksi häiriköiksi "on daily basis". Kerrostalossa ei päivittäinen tunnin-kahden huutokonsertti edes olisi mahdollinen, omakotitalossa asunevat.
Ehdottamani järjestely on väliaikainen. Kaksi-kolmevuotias on vielä pieni. Joitakin vielä imetetäänkin kaksivuotiaana. Kehotan vakavaan harkintaan, kannattaako kiintymyssuhteen traumatisoitumisen uhalla pokkuroida työelämää ja aikuista miestä valintatilanteissa. Lapsi ei voi erota eikä ottaa yhteyttä kasvatusammattilaisiin, hän on vanhempiensa armoilla. Lopputulos nuorena ja aikuisena riippuu mm. perusturvallisuudesta ja minäkuvan rakastettavuudesta.En voi sanoa omalla kohdallani olevan kysymys mistään "uran luomisesta", vaan pikemminkin työpaikan säilyttämisestä (sama juttu miehelle), koska työpaikkoja ollaan parhaillaan karsimassa ja toimintoja tehostamassa eli jos et saa tuloksia, lennät ulos (siis ihan oikeasti!). Ja ei, minulla ei ole oikeasti mitään mahdollisuutta työllistyä omalla paikkakunnallani jos tästä irtisanoutuisin, koska työpaikkoja ei oikeasti tällä alalla ole! Enkä voi olla enää hoitovapaallakaan, koska nuorin on jo 3v.
- edel.
EiNukuta,jos... kirjoitti:
Ei kun arvosta niitä perhearvoja niin paljon, että niihin sisältyy ensisijaisesti myös lasten hyvinvointi. Olen pakkonukutetun puoliso ja hän kärsii yhä äitinsä "kasvatustyylistä" tässä nukutusasiassa.
Ei ole puhuttu pakkonukutuksesta, vaan siitä että lapsi rauhallisesti opetetaan nukkumaan omassa sängyssään. Lapselle ei saa huutaa ja raivota, mutta ei myöskään lapsen kiukku saa sanella missä ja milloin nukutaan.
Minutkin on opetettu unikoululla nukkumaan omassa huoneessa, omassa sängyssä. Ja jo alle 1 vuotiaana. Hyvin nukun nykyäänkin.:) Se on eri asia, jos on muistoja ja kokemuksia illalla raivoamisesta. Se on tyystin eri asia. - EiNukuta,jos...
edel. kirjoitti:
Ei ole puhuttu pakkonukutuksesta, vaan siitä että lapsi rauhallisesti opetetaan nukkumaan omassa sängyssään. Lapselle ei saa huutaa ja raivota, mutta ei myöskään lapsen kiukku saa sanella missä ja milloin nukutaan.
Minutkin on opetettu unikoululla nukkumaan omassa huoneessa, omassa sängyssä. Ja jo alle 1 vuotiaana. Hyvin nukun nykyäänkin.:) Se on eri asia, jos on muistoja ja kokemuksia illalla raivoamisesta. Se on tyystin eri asia.Pakkonukuttamiselle tarkoitan sitä, että lapsi laitetaan nukkumaan liian varhain, vain koska vanhempien mielestä se on heille sopiva aika lasten nukkumaanmenolle. Ei siis välitetä siitä, onko lapsi väsynyt ja unen tuloon orjentoitunut.
- zipz
Kolme vuotias voi olla vähän pieni tähän juttuun, mutta kannattanee kokeilla:
laita seinälle molemmille oma iso kartonki, pahvi tmv. taulu, ja siihen kuukauden ajalle jokaiselle päivälle oma ruutu (siis kalenteri :-) Osta sitten iso kasa kivoja tarroja ja selitä molemmille, että kun iltapuuhat ja nukkumaan meno sujuu hienosti (käykää yhdessä läpi, että mitä siihen kuuluu, ja minkälaista käytöstä/lopputulosta odotatte) niin saa laittaa esim. illalla jo yhden tarran (hyvin sujuneista iltapuuhista) ja aamulla toisen tarran, jos nukahtaminenkin sujui hienosti. Joinakin päivinä saa ehkä yhden tarran, joinakin kaksi (ja siitä kovasti kehutaan), ja joskus tullee takapakkia, eikä yhtään tarraa....
Mutta sitten kun on saanut jonkun tietyn tarramäärän kerättyä, niin saa palkinnoksi jonkun kivan (pienen) jutun tmv.
Meillä tuo tarra juttu auttoi aikoinaan moneen seikkaan. Tyttö oli jossain vaiheessa ottanut tavaksi kiukutella aamuisin. Kun tuo tapa saatiin tuolla tarroittelulla katkaistua, niin ei jonkun ajan kuluttua tarvinnut enää tarrojakaan, kun aamut sujuivat hyvin.
Toinen toimiva juttu oli se, että tyttö sai piirtää itselleen ohjeistuksen, esim. iltapuuhiin. Hän piirsi mitä tehdään ensin , ja mitä sen jälkeen tapahtuu jne. Ja jos oli vaikeuksia, niin pyysin häntä katsomaan siitä omasta piirustuksestaan, että miten oli sovittu asioiden hoitamisesta, ja homma sujui taas :-)
Tsemppiä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee3921545- 1051288
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1161230Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1651155- 44997
- 63906
Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32826Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s91814Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0810Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni170709