Työkirjan harjoitus 6

"" Tuleeko päätelmät aina menneisyydestä? Kuten isoäiti? Tuleeko ristiriita valinnoissa tai olenko poissa tolaltani, koska takerrun omiin muistoihini itsestäni? Takerrun omiin kokemuksiini ""

Ihmeiden Oppikurssin mukaan on vain kaksi lähdetä joista toinen ei ole mitään.
On Rakkaus joka sisältää kaiken
On pelko jolla on monta nimeä kuten ego joka ei Totuudessa ole mitään. Täällä ajassa on kuitenkin egon vaikutus hyvin ilmeinen ja hyvä niin silloinhan se on aina helpompaa jättää huomiotta.

Rakkauden kokemus on Totta. On mahdollista oppia näkemään Rakkaus kaikkialla Itse asiassa kurssin opetus johtaa juuri tuon Rakkauden ilmentämiseen.

Aika on eri asia kuin todellisuus? En ole varma, ehkä sana on väärä. Jos ihmisellä on harhanäkyjä, vaikkapa näkee pinkkejä elefantteja eli ronsuja, niin ne ovat hänelle todellisuutta. Mutta ne eivät ole totta. On siis ero todellisuuden ja sen mikä on totta välillä. On elefantti ja on ronsu.

Mikä aika sitten on? On psykologista aikaa ja on fyysistä aikaa. Fyysinen aika on sitä, että aurinko kiertää, solut vanhenevat jne. Se on totta. Psykologinen aika on sitä, että minä saavutan tulevaisuudessa jotain, minusta tulee jotain muuta kuin olen. Se on todellisuutta, se ei ole totta. Se on myös ronsu.

Sarcisson kirjoitti:

Aika on eri asia kuin todellisuus? En ole varma, ehkä sana on väärä. Jos ihmisellä on harhanäkyjä, vaikkapa näkee pinkkejä elefantteja eli ronsuja, niin ne ovat hänelle todellisuutta. Mutta ne eivät ole totta. On siis ero todellisuuden ja sen mikä on totta välillä. On elefantti ja on ronsu.

Mikä aika sitten on? On psykologista aikaa ja on fyysistä aikaa. Fyysinen aika on sitä, että aurinko kiertää, solut vanhenevat jne. Se on totta. Psykologinen aika on sitä, että minä saavutan tulevaisuudessa jotain, minusta tulee jotain muuta kuin olen. Se on todellisuutta, se ei ole totta. Se on myös ronsu.

Lue lisää

Näkeminen on aivan oma lukunsa Iok.ssa

Yksilö näkee vain oman luomansa maailman joka ei ole Todellisuus, vaikka jokaiselle se "oma näkemys täällä ajassa on totta"

Tavoitteena on nähdä anteeksiannettu maailma joka tarkoittaa jotain siihen suuntaan että kaikki minkä fyysisillä silmillään näkee on annettu anteeksi. On oltava elämänsä sivusta katsoja. Se ei estä elämästä, parkkisakot ja verot pitää aina maksaa.

On pidettävä erossa se maailma jonka näkee mielessään ja eri asia on se minkä näkee silmillään.

"Pelkkä aistihavainto tarkoittanee, että tuolin nähdessään ei ajattele sitä tuolina, istuimena - ei tulkitse sitä mitenkään....kai"

Se on toinen tapa kuvata asia. Ei tule mitään ajatusta kun katsoo jotain.
Tai toinen tapa kuvata asia. Ei takerru siihen ajatukseen, mikä tulee kun katsoo jotain.

"Tämä ei ole minun ajatukseni, en koe asiaa näin."

Hmm... Sanotaanko vaikka näin, että absoluuttinen todellisuus on edelleen mielen kohde. Ja kun se on mielen kohde, siihen voi takertua. Ja kun mieli takertuu, se ei ole vapaa. Ja kun mieli luo kohteen, se samalla luo dualismin.

Taisin viitata tähän aiemmin, kun sanoin etten koe näitä unimaailma/todellisuus ja taso1/taso2- ajatuksia enää kauhean omakseni. Hyödyllisiä apukäsitteitä ne kenties ovat?

Sarcisson kirjoitti:

"Pelkkä aistihavainto tarkoittanee, että tuolin nähdessään ei ajattele sitä tuolina, istuimena - ei tulkitse sitä mitenkään....kai"

Se on toinen tapa kuvata asia. Ei tule mitään ajatusta kun katsoo jotain.
Tai toinen tapa kuvata asia. Ei takerru siihen ajatukseen, mikä tulee kun katsoo jotain.

"Tämä ei ole minun ajatukseni, en koe asiaa näin."

Hmm... Sanotaanko vaikka näin, että absoluuttinen todellisuus on edelleen mielen kohde. Ja kun se on mielen kohde, siihen voi takertua. Ja kun mieli takertuu, se ei ole vapaa. Ja kun mieli luo kohteen, se samalla luo dualismin.

Taisin viitata tähän aiemmin, kun sanoin etten koe näitä unimaailma/todellisuus ja taso1/taso2- ajatuksia enää kauhean omakseni. Hyödyllisiä apukäsitteitä ne kenties ovat?

Lue lisää

Juu, absoluuttinen todellisuus on edelleen mielen kohde.

Hyödyllistä on erottaa eri tasoja kuvaavat käsitteet jossain vaiheessa matkaa.

Itse olen vielä siinä vaiheessa, että niitä välillä tarvitsen, mutta mitäpä se haittaa - ajattelen nyt. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Juu, absoluuttinen todellisuus on edelleen mielen kohde.

Hyödyllistä on erottaa eri tasoja kuvaavat käsitteet jossain vaiheessa matkaa.

Itse olen vielä siinä vaiheessa, että niitä välillä tarvitsen, mutta mitäpä se haittaa - ajattelen nyt. :)

Lue lisää

Kenties. Tuossa on kyllä ihan syvällisempi asia takana, se ei ole pelkkä teoria. Voi nimittäin kääntää myös koko tuon todellisuuden jaoettelun ylösalaisin ja miettiä sitä kautta. Absoluuttinen on se, mistä muodon maailma nousee. Muodon maailmasta taas nousee suhteellinen todellisuus. Joten muodon ja suhteellisuuksien todellisuudet ovat absoluutin lapsia. Ne eivät ole erillisiä nyt, eivätkä koskaan ole olleetkaan.

Kristinuskossahan maailma on jaettu kahtia: henkiseen ja maalliseen. Maallisesta pitää pelastua henkiseen. Tässä näin ei ole. Maallinen on henkistä ja henkinen on maallista. Tai: sen sijaan , että Jumala on tuolla jossain, niin tässä me olemme jo Jumalassa.

Samalla koko ajatus Jumalasta muuttuu ihan perustavalla tavalla. Sen sijaan, että se olisi etäinen hallitsija, siitä tulee jotain joka on kaikkialla -sekä sisällä että ulkona. Sen sijaan, että Jumala olisi absoluuttisen hyvä ja oikeamielinen, Jumalasta tulee täydellinen rakkaus. Ja rakkautta nimenomaan IOK:n tarkoittamassa merkityksessä: anteeksiantava ja hyväksyvä.

Kristityt mystikot oivalsivat ihan saman aikanaan.

John St. Cross: "Jumala on jo kotona, me vain olemme lähteneet kävelylle ja eksyneet."

Mestari Eckhart: "Silmä, jolla näen Jumalan, on sama silmä, jolla Jumala näkee minut."

Sarcisson kirjoitti:

Kenties. Tuossa on kyllä ihan syvällisempi asia takana, se ei ole pelkkä teoria. Voi nimittäin kääntää myös koko tuon todellisuuden jaoettelun ylösalaisin ja miettiä sitä kautta. Absoluuttinen on se, mistä muodon maailma nousee. Muodon maailmasta taas nousee suhteellinen todellisuus. Joten muodon ja suhteellisuuksien todellisuudet ovat absoluutin lapsia. Ne eivät ole erillisiä nyt, eivätkä koskaan ole olleetkaan.

Kristinuskossahan maailma on jaettu kahtia: henkiseen ja maalliseen. Maallisesta pitää pelastua henkiseen. Tässä näin ei ole. Maallinen on henkistä ja henkinen on maallista. Tai: sen sijaan , että Jumala on tuolla jossain, niin tässä me olemme jo Jumalassa.

Samalla koko ajatus Jumalasta muuttuu ihan perustavalla tavalla. Sen sijaan, että se olisi etäinen hallitsija, siitä tulee jotain joka on kaikkialla -sekä sisällä että ulkona. Sen sijaan, että Jumala olisi absoluuttisen hyvä ja oikeamielinen, Jumalasta tulee täydellinen rakkaus. Ja rakkautta nimenomaan IOK:n tarkoittamassa merkityksessä: anteeksiantava ja hyväksyvä.

Kristityt mystikot oivalsivat ihan saman aikanaan.

John St. Cross: "Jumala on jo kotona, me vain olemme lähteneet kävelylle ja eksyneet."

Mestari Eckhart: "Silmä, jolla näen Jumalan, on sama silmä, jolla Jumala näkee minut."

Lue lisää

S:"Absoluuttinen on se, mistä muodon maailma nousee. Muodon maailmasta taas nousee suhteellinen todellisuus..."

Noin käsittääkseni ajattelen, mutta onko siinä joku ristiriita sen kanssa, että "absoluuttinen todellisuus on edelleen mielen kohde"?

Oikeastaan kaikki on Jumalaa...

MInulle ei sovi enää nimimerkki Mietiskelijä, sillä en jaksa enää analysoida asioita riittävästi. Lukaisen nopeasti ja sanon/kirjoitan mitä mieleen putkahtaa, joten väärinkäsityksiäkin saattaa syntyä - armahtanette minua. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

S:"Absoluuttinen on se, mistä muodon maailma nousee. Muodon maailmasta taas nousee suhteellinen todellisuus..."

Noin käsittääkseni ajattelen, mutta onko siinä joku ristiriita sen kanssa, että "absoluuttinen todellisuus on edelleen mielen kohde"?

Oikeastaan kaikki on Jumalaa...

MInulle ei sovi enää nimimerkki Mietiskelijä, sillä en jaksa enää analysoida asioita riittävästi. Lukaisen nopeasti ja sanon/kirjoitan mitä mieleen putkahtaa, joten väärinkäsityksiäkin saattaa syntyä - armahtanette minua. :)

Lue lisää

Nimimerkki on oikein, tämä on hyvä kysymys. Itseasiassa erinomainen kysymys.

Vastaus on todennäköisesti juuri siinä, että ajattelet näin olevan. Tai testataan? Ota kynä ja paperia.

Piirrä keskelle pieni ympyrä, jonka nimi on Absoluuttinen Todellisuus.

Sen ympärille isompi ympyrä, jonka nimi on Muodon Todellisuus.

Ja vielä yksi ympyrä sen ympärille, jonka nimi on Suhteellinen Todellisuus.

Onko se kuva se mitä ajattelet?

Sarcisson kirjoitti:

Nimimerkki on oikein, tämä on hyvä kysymys. Itseasiassa erinomainen kysymys.

Vastaus on todennäköisesti juuri siinä, että ajattelet näin olevan. Tai testataan? Ota kynä ja paperia.

Piirrä keskelle pieni ympyrä, jonka nimi on Absoluuttinen Todellisuus.

Sen ympärille isompi ympyrä, jonka nimi on Muodon Todellisuus.

Ja vielä yksi ympyrä sen ympärille, jonka nimi on Suhteellinen Todellisuus.

Onko se kuva se mitä ajattelet?

Lue lisää

Kiitos Sarcisson.

Piirsin ja voin ajatella asian noinkin - sipulin kuorimista ja siellä sisimpänä Absoluutti.

Voin piirtää myös yhden ison ympyrän ja ajatella, että siinä on kaikki mitä on. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Kiitos Sarcisson.

Piirsin ja voin ajatella asian noinkin - sipulin kuorimista ja siellä sisimpänä Absoluutti.

Voin piirtää myös yhden ison ympyrän ja ajatella, että siinä on kaikki mitä on. :)

Lue lisää

Älä hukkaa paperia! Piirrä toinen.

Piirrä keskelle pieni ympyrä, jonka nimi on Suhteellinen Todellisuus.

Sen ympärille isompi ympyrä, jonka nimi on Muodon Todellisuus.

Ja vielä yksi ympyrä sen ympärille, jonka nimi on Absoluuttinen Todellisuus.

Kumpi on parempi? Tai kumpi kuvaa ajatustasi paremmin? Kumpi on oikein?

Sarcisson kirjoitti:

Älä hukkaa paperia! Piirrä toinen.

Piirrä keskelle pieni ympyrä, jonka nimi on Suhteellinen Todellisuus.

Sen ympärille isompi ympyrä, jonka nimi on Muodon Todellisuus.

Ja vielä yksi ympyrä sen ympärille, jonka nimi on Absoluuttinen Todellisuus.

Kumpi on parempi? Tai kumpi kuvaa ajatustasi paremmin? Kumpi on oikein?

Lue lisää

:) Riippuu siitä mitä ajattelen, eli hukkasin jo ajatukseni.

Mutta jos ajattelen sitä, että riisun kaikki käsitteet itsestäni, ympäristöstäni ja ihan kaikesta, niin mitä jää jäljelle kaiken riisumisen jälkeen on tuo Absoluutti.

Sanoisin, että ensimmäinen piirros on parempi. Pitää lukea kaikki uudestaan joku kiireettömämpi päivä, kun on enemmän aikaa ja parempi järjenjuoksu. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

:) Riippuu siitä mitä ajattelen, eli hukkasin jo ajatukseni.

Mutta jos ajattelen sitä, että riisun kaikki käsitteet itsestäni, ympäristöstäni ja ihan kaikesta, niin mitä jää jäljelle kaiken riisumisen jälkeen on tuo Absoluutti.

Sanoisin, että ensimmäinen piirros on parempi. Pitää lukea kaikki uudestaan joku kiireettömämpi päivä, kun on enemmän aikaa ja parempi järjenjuoksu. :)

Lue lisää

Heh, jos hukkasit ajatuksesi niin hyvä. Sitten tiedät mikä on "mielen kohde".

Ajattelu tarvitsee aina kohteen. Ja kun sillä on kohde, se suuntautuu sitä kohti. Yritämme löytää polun siihen kohteeseen.

Mitä tuossa tapahtui, oli se, että käänsin ajattelusi kuvan avulla toisinpäin. Siksi hukkasit polun hetkeksi. Kuvat eivät ole sama asia, ne ovat kaksi eri olettamusta maailmasta. Ensimmäistä voisi kuvata "yksijumalaiseksi", se olettaa että maailmalla on alkulähde (Absoluutti), joka täytyy löytää. Toinen on "itämainen", se olettaa että ei ole mitään keskusta -vaan että kaikki on samaa Absoluuttia.

Tämä on iso ero olettamuksissa. Se ilmenee em.lauseissa, mitä IOK käyttää sen ensimmäisen kuvan pohjalta: "Kaikki on Jumalasta. Jumala on sormessa. Kaikella on Jumalan tarkoitus. On jotain mikä ei ole Jumalasta." Toisen kuvan pohjalta lauseet kuuluisivat: "Kaikki on Jumalaa. Sormi on Jumalassa. Jumalalla ei ole yksittäistä tarkoitusta. Ei ole mitään Jumalan ulkopuolella."

Tavallaan nuo ovat kaksi jumala/maailma-käsitystä, mitä lähes kaikissa uskonnollisissa suuntauksissa on sisällä. Muoto ja yksityiskohdat vain vaihtuvat.

Tämä höpötys vain siksi, että jos luet M:aa tällä hetkellä, niin hyvä pitää mielessä. Ne eivät ole suoraan verrannollisia tällä tavoin.

Sarcisson kirjoitti:

Heh, jos hukkasit ajatuksesi niin hyvä. Sitten tiedät mikä on "mielen kohde".

Ajattelu tarvitsee aina kohteen. Ja kun sillä on kohde, se suuntautuu sitä kohti. Yritämme löytää polun siihen kohteeseen.

Mitä tuossa tapahtui, oli se, että käänsin ajattelusi kuvan avulla toisinpäin. Siksi hukkasit polun hetkeksi. Kuvat eivät ole sama asia, ne ovat kaksi eri olettamusta maailmasta. Ensimmäistä voisi kuvata "yksijumalaiseksi", se olettaa että maailmalla on alkulähde (Absoluutti), joka täytyy löytää. Toinen on "itämainen", se olettaa että ei ole mitään keskusta -vaan että kaikki on samaa Absoluuttia.

Tämä on iso ero olettamuksissa. Se ilmenee em.lauseissa, mitä IOK käyttää sen ensimmäisen kuvan pohjalta: "Kaikki on Jumalasta. Jumala on sormessa. Kaikella on Jumalan tarkoitus. On jotain mikä ei ole Jumalasta." Toisen kuvan pohjalta lauseet kuuluisivat: "Kaikki on Jumalaa. Sormi on Jumalassa. Jumalalla ei ole yksittäistä tarkoitusta. Ei ole mitään Jumalan ulkopuolella."

Tavallaan nuo ovat kaksi jumala/maailma-käsitystä, mitä lähes kaikissa uskonnollisissa suuntauksissa on sisällä. Muoto ja yksityiskohdat vain vaihtuvat.

Tämä höpötys vain siksi, että jos luet M:aa tällä hetkellä, niin hyvä pitää mielessä. Ne eivät ole suoraan verrannollisia tällä tavoin.

Lue lisää

Voi sinua Sarcisson. :) Kiitos viisaasta höpötyksestäsi. Et päästä minua helpolla, vaikka toisaalta tuo helppoa onkin - vaikea selittää..

"Ensimmäistä voisi kuvata "yksijumalaiseksi", se olettaa että maailmalla on alkulähde (Absoluutti), joka täytyy löytää. Toinen on "itämainen", se olettaa että ei ole mitään keskusta -vaan että kaikki on samaa Absoluuttia."

Koen tuon Toisen, eli itämaisen käsityksen lähemmäksi sydäntäni. Sillä valitesemallani toisella piiroksella kuvasin eri asiaa, eli sitä prosessia mikä tapahtuu kun heräilee ja riisuu itsestään pois sitä, mitä ei ole, jotta lopulta "liukenee" Absoluuttiin -kaikkeen, mitä on.

Mietiskelijä kirjoitti:

Voi sinua Sarcisson. :) Kiitos viisaasta höpötyksestäsi. Et päästä minua helpolla, vaikka toisaalta tuo helppoa onkin - vaikea selittää..

"Ensimmäistä voisi kuvata "yksijumalaiseksi", se olettaa että maailmalla on alkulähde (Absoluutti), joka täytyy löytää. Toinen on "itämainen", se olettaa että ei ole mitään keskusta -vaan että kaikki on samaa Absoluuttia."

Koen tuon Toisen, eli itämaisen käsityksen lähemmäksi sydäntäni. Sillä valitesemallani toisella piiroksella kuvasin eri asiaa, eli sitä prosessia mikä tapahtuu kun heräilee ja riisuu itsestään pois sitä, mitä ei ole, jotta lopulta "liukenee" Absoluuttiin -kaikkeen, mitä on.

Lue lisää

Siis sekoilen. Kirjoitin alkuvaiheessa piirroksista" ...- sipulin kuorimista ja siellä sisimpänä Absoluutti. Nyt tarkennan, että tämä on sitä, että riisuu itsestään pois kaiken mitä ei ole ja sitten yhtyy tuohon isoon ympyrään:

"Voin piirtää myös yhden ison ympyrän ja ajatella, että siinä on kaikki mitä on."

Ajatten kai ihan hassusti, mutta yhdistän nuo kaksi ideaa, eli ajattelen, että maailmalla on se alkulähde - koti, mutta samalla ajattelen, että se alkulähde on kaikki mitä on. Kaikki on alkulähdettä, kaikki on Jumalaa.

Kun emme enää usko erillisyyteen, huomaamme olevamme kaikki, joka on samalla Yksi.

Dodiin Sarcisson ja kumppanit - olen täysin pihalla? :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Voi sinua Sarcisson. :) Kiitos viisaasta höpötyksestäsi. Et päästä minua helpolla, vaikka toisaalta tuo helppoa onkin - vaikea selittää..

"Ensimmäistä voisi kuvata "yksijumalaiseksi", se olettaa että maailmalla on alkulähde (Absoluutti), joka täytyy löytää. Toinen on "itämainen", se olettaa että ei ole mitään keskusta -vaan että kaikki on samaa Absoluuttia."

Koen tuon Toisen, eli itämaisen käsityksen lähemmäksi sydäntäni. Sillä valitesemallani toisella piiroksella kuvasin eri asiaa, eli sitä prosessia mikä tapahtuu kun heräilee ja riisuu itsestään pois sitä, mitä ei ole, jotta lopulta "liukenee" Absoluuttiin -kaikkeen, mitä on.

Lue lisää

Sinulla on ilmeisesti krisitillinen tausta? Oletan näin, koska sana Jumala aiheuttaa aina kommenteissasi jonkin mielleyhtymän itsellesi (joka sekoittaa).

Absoluutti ei ole Jumala. Se ei ole mitään, johon palata tai johon ihminen liukenee. Tai joka pitää löytää, tai siihen pitää löytää yhteys.

Jos piirrät samat kuvat uudestaan, ikäänkuin apukeinoksi keskusteluun?

Mutta tee tällä kerralla näin (sisältä ulospäin):

1. Kuva (tietoisuus-muoto-suhteeellinen)
2. Kuva (suhteellinen-muoto-tietoisuus)

Taustaksi katsomiseen hindulainen tarina:
Alussa Tietoisuus oli yksin. Se ei voinut nähdä itseään, koska se oli kaikki. Ja sanoi: "Anna minusta tulla monta. Anna minun syntyä." Ja Tietoisuus hajotti itsensä pieniin osiin, jotta jokaisen osan kautta se voisi nähdä jokaisen osan itsestään.

Muistuttaa alkuräjähdystä, eikö totta? Maailmaa ei luotu jonkinlaiseksi vaan luominen tapahtuu edelleen.

Käytin sana Tietoisuus, että olisi M:n ajatusten mukainen kuvaus. Nyt jos katsot niin molemmat kuvat ovat sama asia, ei väliä kumpaa katsoo. Kaikki on lähtöisin Tietoisuudesta ja kaikki on edelleen Tietoisuutta. Molemmat suunnat ovat oikein. Fyysinen, henkinen ja moraalinen ovat kaikki Tietoisuutta. Ei eroja, ei tasoja.

Tai, pahin vihamiehesi on Tietoisuus. Pulu pihalla on Tietoisuus. Kun lapsi katsoo äitiään, niin Tietoisuus katsoo itseään. Tässä kuvassa ei tarvita mitään opettelua tai harjoittelua tai teorioita, pelkkä syvällinen oivallus riittää: Minä olen sinä. Sinä olet minä.

Hindut sanovat usein, että maailma on uni, jota Tietoisuus näkee. Asian voisi kuvitella myös itse.

Ajattele, että sinulla on mahdollisuus nähdä millaista unta tahansa. Kaikki on mahdollista. Alkuun tietysti uneksisi kaikkea hyvää ja miellyttävää -kaikki päättyisi juuri niinkuin haluan. Mutta lopulta siihenkin kyllästyisi.

Mitä sitten uneksisi? Lopulta kenties uneksisi sellaisen maailman, josta edes unennäkijä ei tietäisi mitä seuraavaksi tapahtuu. Unen, jossa kaikki (myös pahat asiat) olisivat mahdollisia. Uneksisi juuri tällaisen maailman kuin missä nyt elämme.

Tai he sanovat, että maailma on kosminen leikki, jossa jokainen voi valita itselleen roolin. Toisesta tulee cowboy ja toisesta intiaani, toisesta ryöväri ja toisesta poliisi. Ja leikin tiimellyksessä uppoudumme rooleihimme niin hyvin, että unohdamme mitä alunperin olimme. Kuvittelemme olevamme roolimme ja meidän vain täytyy muistaa uudestaan olevamme Tietoisuus.

Liukenemisesta vielä. Kun seuraavan kerran laitat ruokaa (tai miehesi toivottavasti tekee sen), niin katso kattilaan jossa on vettä. Kun lämpötila nousee tarpeeksi, niin vesi alkaa kiehua. Nousee kuplia ja ne sanovat "poks".

Toisen kuvan idea on sama. Tietoisuudesta nousee ihmisiä, jotka sanovat "poks". Ne eivät liukene takaisiin Tietoisuuteen, koska ne eivät koskaan olleet mitään muuta kuin se Tietoisuus. Ne olivat Tietoisuuden ottamia muotoja, kuplia. Tietoisuuden ilmentymiä, manifestaatioita. Tai minä. Tai sinä.

Sarcisson kirjoitti:

Sinulla on ilmeisesti krisitillinen tausta? Oletan näin, koska sana Jumala aiheuttaa aina kommenteissasi jonkin mielleyhtymän itsellesi (joka sekoittaa).

Absoluutti ei ole Jumala. Se ei ole mitään, johon palata tai johon ihminen liukenee. Tai joka pitää löytää, tai siihen pitää löytää yhteys.

Jos piirrät samat kuvat uudestaan, ikäänkuin apukeinoksi keskusteluun?

Mutta tee tällä kerralla näin (sisältä ulospäin):

1. Kuva (tietoisuus-muoto-suhteeellinen)
2. Kuva (suhteellinen-muoto-tietoisuus)

Taustaksi katsomiseen hindulainen tarina:
Alussa Tietoisuus oli yksin. Se ei voinut nähdä itseään, koska se oli kaikki. Ja sanoi: "Anna minusta tulla monta. Anna minun syntyä." Ja Tietoisuus hajotti itsensä pieniin osiin, jotta jokaisen osan kautta se voisi nähdä jokaisen osan itsestään.

Muistuttaa alkuräjähdystä, eikö totta? Maailmaa ei luotu jonkinlaiseksi vaan luominen tapahtuu edelleen.

Käytin sana Tietoisuus, että olisi M:n ajatusten mukainen kuvaus. Nyt jos katsot niin molemmat kuvat ovat sama asia, ei väliä kumpaa katsoo. Kaikki on lähtöisin Tietoisuudesta ja kaikki on edelleen Tietoisuutta. Molemmat suunnat ovat oikein. Fyysinen, henkinen ja moraalinen ovat kaikki Tietoisuutta. Ei eroja, ei tasoja.

Tai, pahin vihamiehesi on Tietoisuus. Pulu pihalla on Tietoisuus. Kun lapsi katsoo äitiään, niin Tietoisuus katsoo itseään. Tässä kuvassa ei tarvita mitään opettelua tai harjoittelua tai teorioita, pelkkä syvällinen oivallus riittää: Minä olen sinä. Sinä olet minä.

Hindut sanovat usein, että maailma on uni, jota Tietoisuus näkee. Asian voisi kuvitella myös itse.

Ajattele, että sinulla on mahdollisuus nähdä millaista unta tahansa. Kaikki on mahdollista. Alkuun tietysti uneksisi kaikkea hyvää ja miellyttävää -kaikki päättyisi juuri niinkuin haluan. Mutta lopulta siihenkin kyllästyisi.

Mitä sitten uneksisi? Lopulta kenties uneksisi sellaisen maailman, josta edes unennäkijä ei tietäisi mitä seuraavaksi tapahtuu. Unen, jossa kaikki (myös pahat asiat) olisivat mahdollisia. Uneksisi juuri tällaisen maailman kuin missä nyt elämme.

Tai he sanovat, että maailma on kosminen leikki, jossa jokainen voi valita itselleen roolin. Toisesta tulee cowboy ja toisesta intiaani, toisesta ryöväri ja toisesta poliisi. Ja leikin tiimellyksessä uppoudumme rooleihimme niin hyvin, että unohdamme mitä alunperin olimme. Kuvittelemme olevamme roolimme ja meidän vain täytyy muistaa uudestaan olevamme Tietoisuus.

Liukenemisesta vielä. Kun seuraavan kerran laitat ruokaa (tai miehesi toivottavasti tekee sen), niin katso kattilaan jossa on vettä. Kun lämpötila nousee tarpeeksi, niin vesi alkaa kiehua. Nousee kuplia ja ne sanovat "poks".

Toisen kuvan idea on sama. Tietoisuudesta nousee ihmisiä, jotka sanovat "poks". Ne eivät liukene takaisiin Tietoisuuteen, koska ne eivät koskaan olleet mitään muuta kuin se Tietoisuus. Ne olivat Tietoisuuden ottamia muotoja, kuplia. Tietoisuuden ilmentymiä, manifestaatioita. Tai minä. Tai sinä.

Lue lisää

Kiitos. Pikaisesti muutama kommentti nyt ja myöhemmin lisää...

Olen oppinut kyllä iltarukouksen lapsena, mutta siihenpä se kristillinen taustani sitten loppuukin. Isä-Poika-Pyhähenki -kolmio lienee kristillisten Jumala, mutta saatan erehtyä siitäkin.

Monet kirjoittavat, että Absoluutti on sama kuin Jumala. Minulle kaikki seuraavat tarkoittavat samaa:

Jumala. Absoluutti, Tietoisuus, Elämä, Alkulähde, Rakkaus, Perimmäinen Todellisuus, .Alkukoti, Alkumeri jne vaikka kuinka paljon.

Tuon valaistuneen liukenemisen ajatteln kuin sinä kirjoitit "poks", en vain osannut sitä ilmaista niin hyvin. Eli ajattelin, että tuo liukeneminen kertoisi siitä, että taas ollaan sitä samaa, mitä ollaan koko ajan oltukin, mutta olemme olleet nukuksissa siitä tiedosta.

Ajattelin siis, että kuten monista pisaroista tulee isompi lätäkkö kun kaikki pisarat liukenee siihen samaan paikkaan - kuitenkin kun kaikki on pohjimmiltaan samaa, niin myös ne pisarat ovat olleet koko ajan sitä samaa kaikkea.

Ehkä sana sulaminen olisi ollut parempi kuin liukeneminen. Ensin vesi jäätyy ja sitten sulaa takaisin vedeksi, mutta tuo poks -juttu on vielä parempi. :) Sanat ja käsitteet eivät riitä kuvaamaan tuota Kaikki - Ei mitään - Yksi.

Sarcisson kirjoitti:

Sinulla on ilmeisesti krisitillinen tausta? Oletan näin, koska sana Jumala aiheuttaa aina kommenteissasi jonkin mielleyhtymän itsellesi (joka sekoittaa).

Absoluutti ei ole Jumala. Se ei ole mitään, johon palata tai johon ihminen liukenee. Tai joka pitää löytää, tai siihen pitää löytää yhteys.

Jos piirrät samat kuvat uudestaan, ikäänkuin apukeinoksi keskusteluun?

Mutta tee tällä kerralla näin (sisältä ulospäin):

1. Kuva (tietoisuus-muoto-suhteeellinen)
2. Kuva (suhteellinen-muoto-tietoisuus)

Taustaksi katsomiseen hindulainen tarina:
Alussa Tietoisuus oli yksin. Se ei voinut nähdä itseään, koska se oli kaikki. Ja sanoi: "Anna minusta tulla monta. Anna minun syntyä." Ja Tietoisuus hajotti itsensä pieniin osiin, jotta jokaisen osan kautta se voisi nähdä jokaisen osan itsestään.

Muistuttaa alkuräjähdystä, eikö totta? Maailmaa ei luotu jonkinlaiseksi vaan luominen tapahtuu edelleen.

Käytin sana Tietoisuus, että olisi M:n ajatusten mukainen kuvaus. Nyt jos katsot niin molemmat kuvat ovat sama asia, ei väliä kumpaa katsoo. Kaikki on lähtöisin Tietoisuudesta ja kaikki on edelleen Tietoisuutta. Molemmat suunnat ovat oikein. Fyysinen, henkinen ja moraalinen ovat kaikki Tietoisuutta. Ei eroja, ei tasoja.

Tai, pahin vihamiehesi on Tietoisuus. Pulu pihalla on Tietoisuus. Kun lapsi katsoo äitiään, niin Tietoisuus katsoo itseään. Tässä kuvassa ei tarvita mitään opettelua tai harjoittelua tai teorioita, pelkkä syvällinen oivallus riittää: Minä olen sinä. Sinä olet minä.

Hindut sanovat usein, että maailma on uni, jota Tietoisuus näkee. Asian voisi kuvitella myös itse.

Ajattele, että sinulla on mahdollisuus nähdä millaista unta tahansa. Kaikki on mahdollista. Alkuun tietysti uneksisi kaikkea hyvää ja miellyttävää -kaikki päättyisi juuri niinkuin haluan. Mutta lopulta siihenkin kyllästyisi.

Mitä sitten uneksisi? Lopulta kenties uneksisi sellaisen maailman, josta edes unennäkijä ei tietäisi mitä seuraavaksi tapahtuu. Unen, jossa kaikki (myös pahat asiat) olisivat mahdollisia. Uneksisi juuri tällaisen maailman kuin missä nyt elämme.

Tai he sanovat, että maailma on kosminen leikki, jossa jokainen voi valita itselleen roolin. Toisesta tulee cowboy ja toisesta intiaani, toisesta ryöväri ja toisesta poliisi. Ja leikin tiimellyksessä uppoudumme rooleihimme niin hyvin, että unohdamme mitä alunperin olimme. Kuvittelemme olevamme roolimme ja meidän vain täytyy muistaa uudestaan olevamme Tietoisuus.

Liukenemisesta vielä. Kun seuraavan kerran laitat ruokaa (tai miehesi toivottavasti tekee sen), niin katso kattilaan jossa on vettä. Kun lämpötila nousee tarpeeksi, niin vesi alkaa kiehua. Nousee kuplia ja ne sanovat "poks".

Toisen kuvan idea on sama. Tietoisuudesta nousee ihmisiä, jotka sanovat "poks". Ne eivät liukene takaisiin Tietoisuuteen, koska ne eivät koskaan olleet mitään muuta kuin se Tietoisuus. Ne olivat Tietoisuuden ottamia muotoja, kuplia. Tietoisuuden ilmentymiä, manifestaatioita. Tai minä. Tai sinä.

Lue lisää

" Absoluutti ei ole Jumala. Se ei ole mitään, johon palata"

Eikö juuri tässä ilmene että sinun Sarcisson on tarkoitus tuoda esiin kristillisen Jumala käsityksen virheellisyys.

IOK opettaa että Jumala on Rakkaus. Siis aivan jotain muuta kuin Raamatun opetus.
Ja miten voi "palata" rakkauteen noin syvemmin ajatellen? Aivan ilmeisesti yritän kuvailla asiaa johon eivät sanat riitä

enkelipallo kirjoitti:

" Absoluutti ei ole Jumala. Se ei ole mitään, johon palata"

Eikö juuri tässä ilmene että sinun Sarcisson on tarkoitus tuoda esiin kristillisen Jumala käsityksen virheellisyys.

IOK opettaa että Jumala on Rakkaus. Siis aivan jotain muuta kuin Raamatun opetus.
Ja miten voi "palata" rakkauteen noin syvemmin ajatellen? Aivan ilmeisesti yritän kuvailla asiaa johon eivät sanat riitä

Lue lisää

"tarkoitus tuoda esiin kristillisen Jumala käsityksen virheellisyys"
Tavallaan, tosin tuo nyt oli pelkästään Mietiskelijälle. Hän hakee ratkaisua toisesta suunnasta, joka on lähempänä minun kokemuksiani. Sinä kenties tulet suunnasta, jonka tunnistan monen tapaamani kristillisen mystikon suunnaksi.

En tiedä, onko minulla varsinaista tarkoitusta. Ehkä herättää jotakuta miettimään itse ja kokeilemaan itse käytännössä asioita? Ei pelkästään lukemaan kirjaa tai toistamaan tiettyjä lauseita siitä? Ei rakentamaan teoriaa vaan elämään se käytännössä?

Ehkä siinä mielessä kyseenalaistan varovasti vähän koko Jumalan ideaa. En siksi, että siinä varsinaisesti olisi mitään vikaa. Mutta vähän kuin mystikot ajattelivat, että Jumala ja Rakkaus eivät ole pelkästään sanoja, joista tulee hyvä fiilis ja saa lohtua, vaan ne ovat todellisia kokemuksia ja koettava itse. Joille on antauduttava täysin, kuten ehkä sinä sanoisit?

"Jesus, show me what the attachments and cravings are which hold me down below your level of total self-surrender, real love."

Sarcisson kirjoitti:

Sinulla on ilmeisesti krisitillinen tausta? Oletan näin, koska sana Jumala aiheuttaa aina kommenteissasi jonkin mielleyhtymän itsellesi (joka sekoittaa).

Absoluutti ei ole Jumala. Se ei ole mitään, johon palata tai johon ihminen liukenee. Tai joka pitää löytää, tai siihen pitää löytää yhteys.

Jos piirrät samat kuvat uudestaan, ikäänkuin apukeinoksi keskusteluun?

Mutta tee tällä kerralla näin (sisältä ulospäin):

1. Kuva (tietoisuus-muoto-suhteeellinen)
2. Kuva (suhteellinen-muoto-tietoisuus)

Taustaksi katsomiseen hindulainen tarina:
Alussa Tietoisuus oli yksin. Se ei voinut nähdä itseään, koska se oli kaikki. Ja sanoi: "Anna minusta tulla monta. Anna minun syntyä." Ja Tietoisuus hajotti itsensä pieniin osiin, jotta jokaisen osan kautta se voisi nähdä jokaisen osan itsestään.

Muistuttaa alkuräjähdystä, eikö totta? Maailmaa ei luotu jonkinlaiseksi vaan luominen tapahtuu edelleen.

Käytin sana Tietoisuus, että olisi M:n ajatusten mukainen kuvaus. Nyt jos katsot niin molemmat kuvat ovat sama asia, ei väliä kumpaa katsoo. Kaikki on lähtöisin Tietoisuudesta ja kaikki on edelleen Tietoisuutta. Molemmat suunnat ovat oikein. Fyysinen, henkinen ja moraalinen ovat kaikki Tietoisuutta. Ei eroja, ei tasoja.

Tai, pahin vihamiehesi on Tietoisuus. Pulu pihalla on Tietoisuus. Kun lapsi katsoo äitiään, niin Tietoisuus katsoo itseään. Tässä kuvassa ei tarvita mitään opettelua tai harjoittelua tai teorioita, pelkkä syvällinen oivallus riittää: Minä olen sinä. Sinä olet minä.

Hindut sanovat usein, että maailma on uni, jota Tietoisuus näkee. Asian voisi kuvitella myös itse.

Ajattele, että sinulla on mahdollisuus nähdä millaista unta tahansa. Kaikki on mahdollista. Alkuun tietysti uneksisi kaikkea hyvää ja miellyttävää -kaikki päättyisi juuri niinkuin haluan. Mutta lopulta siihenkin kyllästyisi.

Mitä sitten uneksisi? Lopulta kenties uneksisi sellaisen maailman, josta edes unennäkijä ei tietäisi mitä seuraavaksi tapahtuu. Unen, jossa kaikki (myös pahat asiat) olisivat mahdollisia. Uneksisi juuri tällaisen maailman kuin missä nyt elämme.

Tai he sanovat, että maailma on kosminen leikki, jossa jokainen voi valita itselleen roolin. Toisesta tulee cowboy ja toisesta intiaani, toisesta ryöväri ja toisesta poliisi. Ja leikin tiimellyksessä uppoudumme rooleihimme niin hyvin, että unohdamme mitä alunperin olimme. Kuvittelemme olevamme roolimme ja meidän vain täytyy muistaa uudestaan olevamme Tietoisuus.

Liukenemisesta vielä. Kun seuraavan kerran laitat ruokaa (tai miehesi toivottavasti tekee sen), niin katso kattilaan jossa on vettä. Kun lämpötila nousee tarpeeksi, niin vesi alkaa kiehua. Nousee kuplia ja ne sanovat "poks".

Toisen kuvan idea on sama. Tietoisuudesta nousee ihmisiä, jotka sanovat "poks". Ne eivät liukene takaisiin Tietoisuuteen, koska ne eivät koskaan olleet mitään muuta kuin se Tietoisuus. Ne olivat Tietoisuuden ottamia muotoja, kuplia. Tietoisuuden ilmentymiä, manifestaatioita. Tai minä. Tai sinä.

Lue lisää

Hei taas.

Kun Sarcisson kirjoitit: "Absoluutti ei ole Jumala", niin minulla herää kysymys, mikä on Jumala sinun mielestäsi (tai monien mystikoiden mielestä) tai ajattelitko vain, että minulla on käsitys Jumalasta esim. persoonallisena Luojana tms.?

Mitenhän minä ajattelen niin, että Jumala. Absoluutti, Tietoisuus, Elämä, Alkulähde, Rakkaus, Perimmäinen Todellisuus, .Alkukoti, Alkumeri jne olisivat kaikki samaa tietoisuutta...

Jotkut ajattelevat, että Jumala loi maailman. Ehkei ole ketään varsinaista luojaa, vaan ehkä luominen on vain elämän luonne - luomista ei voi estää...

Tuo hindulainen tarina on jotenkin ihana ja kuvaa myös sitä, miten itse ajattelen, vaikken aina osaa sitä pukea sanoiksi.

Tarinasta tuli mieleeni myös Juhan kirja, jossa hän käsittääkseni kertoi IOK:n mukaan olevan niin, että Mieli on jakaantunut moneksi ja jakaantuu edelleen...

Edelleen tuosta tarinasta tuli mieleen Walschin kirjasarja Keskusteluja Jumalan kanssa, joissa mainittiin Jumalan kokevan itseään meidän ihmisten kautta....

Koen, että lähes kaikissa uskonnoissa ymmärretty jotain "oikein". On samoja asioita eri tavoin kerrottuna ja varsinkin eri tavoin ymmärrettynä niin kääntäjien kuin lukijoidenkin taholta - minunkin.

Mielestäni on tosi hienoa, että Sarcisson tai kuka tahansa haluaa herättää jotakuta miettimään itse ja kokeilemaan itse käytännössä näitä asioita, joista kirjoittelemme. Kiitos kaikille, jotka jaksatte kertoa mielipiteitänne aiheista.

Mietiskelijä kirjoitti:

Hei taas.

Kun Sarcisson kirjoitit: "Absoluutti ei ole Jumala", niin minulla herää kysymys, mikä on Jumala sinun mielestäsi (tai monien mystikoiden mielestä) tai ajattelitko vain, että minulla on käsitys Jumalasta esim. persoonallisena Luojana tms.?

Mitenhän minä ajattelen niin, että Jumala. Absoluutti, Tietoisuus, Elämä, Alkulähde, Rakkaus, Perimmäinen Todellisuus, .Alkukoti, Alkumeri jne olisivat kaikki samaa tietoisuutta...

Jotkut ajattelevat, että Jumala loi maailman. Ehkei ole ketään varsinaista luojaa, vaan ehkä luominen on vain elämän luonne - luomista ei voi estää...

Tuo hindulainen tarina on jotenkin ihana ja kuvaa myös sitä, miten itse ajattelen, vaikken aina osaa sitä pukea sanoiksi.

Tarinasta tuli mieleeni myös Juhan kirja, jossa hän käsittääkseni kertoi IOK:n mukaan olevan niin, että Mieli on jakaantunut moneksi ja jakaantuu edelleen...

Edelleen tuosta tarinasta tuli mieleen Walschin kirjasarja Keskusteluja Jumalan kanssa, joissa mainittiin Jumalan kokevan itseään meidän ihmisten kautta....

Koen, että lähes kaikissa uskonnoissa ymmärretty jotain "oikein". On samoja asioita eri tavoin kerrottuna ja varsinkin eri tavoin ymmärrettynä niin kääntäjien kuin lukijoidenkin taholta - minunkin.

Mielestäni on tosi hienoa, että Sarcisson tai kuka tahansa haluaa herättää jotakuta miettimään itse ja kokeilemaan itse käytännössä näitä asioita, joista kirjoittelemme. Kiitos kaikille, jotka jaksatte kertoa mielipiteitänne aiheista.

Lue lisää

Ajattelin, että sinulla on jokin mielen kohde tai kuva, jokin konsepti päässäsi. Siis olettamus, jokin josta on vaikea päästää irti. Mielen kohde?


Minulla ei ole mielipidettä Jumalasta itselläni...mutta...pistän tähän otteen yhden ystäväni, ranskalainen jesuiittapappi, ja minun kirjeenvaihdosta. Käännettynä jotenkin näin:

"Kun ajattelin Jumalaa, ajattelin sitä mitä tiedän Jumalasta. Tieto perustuu menneisyyteen, se on aikaan sidottua -aivan kuten sanoit. Se on ideoihin sidottua. Kun siis ajattelin Jumalaa, ajattelin omaa kuvaani siitä millaisen halusin Jumalan olevan.

Se, mikä on todella Jumalaa, saatoin kokea vasta kun mieli oli täysin hiljaa. Tämä hiljaisuus ei synny kurinalaisella harjoituksella tai itsehypnoosilla. Se hiljaisuus syntyy vasta kun kaikki ongelmat ovat lakanneet. Kun ei ole enää ketään, joka ajattelee.

Olen Mestarin (Eckhart) kautta löytänyt saman kuin mistä puhut. Jos ennen Jumala oli kuva ajatuksissani, niin nyt ymmärrän, että Jumala on kokemus. Olla yhtä Hänen kanssaan tai jos haluat (kirottu ateisti!), olla yhtä maailman kanssa.

On turhaa yrittää päästä eroon ajattelemisesta tai estää sitä millään tavoin. Jokainen ajatus täytyy käydä lävitse ja ymmärtää, mistä ja miksi se tulee. Vasta silloin se, mikä on vielä tuntematonta meille, voi tulla esiin. Totuutta ei voi kutsua. Jos me kutsumme tai rukoilemme sitä, me kutsumme sitä mitä tiedämme. Tuntematon on todella tuntematonta.

Hiljaisuus on minullekin käytännössä vain mielen yksinkertaisuutta, vapautta ideoista ja uskomuksista. Jotta voisi ymmärtää totuuden, täytyy olla rakkautta ja jotta voisi olla rakkautta, täytyy olla ymmärrys totuudesta. Toinen ei synny ilman toista.

Jotta todellisuuden voi antaa tulla, täytyy lakata etsimästä sitä. Jotta voi löytää Jumalan, täytyy luopua Jumalasta.

Sen sijaan mielestäni täytyy ensin ymmärtää se, mikä sydäntä ja mieltä vaivaa. Kärsivä ihminen ei voi koskaan löytää Jumalaa. Hän ei etsi totuutta, hän etsii pelastusta kärsimyksestään. Kärsimyksen on lakattava ensin.

Jumala ei astu taloon, jossa joku jo asuu. Hän astuu vain tyhjiin huoneisiin, joissa kukaan ei enää puhu.

Siunausta, ystäväsi -Marc "

Sarcisson kirjoitti:

Ajattelin, että sinulla on jokin mielen kohde tai kuva, jokin konsepti päässäsi. Siis olettamus, jokin josta on vaikea päästää irti. Mielen kohde?


Minulla ei ole mielipidettä Jumalasta itselläni...mutta...pistän tähän otteen yhden ystäväni, ranskalainen jesuiittapappi, ja minun kirjeenvaihdosta. Käännettynä jotenkin näin:

"Kun ajattelin Jumalaa, ajattelin sitä mitä tiedän Jumalasta. Tieto perustuu menneisyyteen, se on aikaan sidottua -aivan kuten sanoit. Se on ideoihin sidottua. Kun siis ajattelin Jumalaa, ajattelin omaa kuvaani siitä millaisen halusin Jumalan olevan.

Se, mikä on todella Jumalaa, saatoin kokea vasta kun mieli oli täysin hiljaa. Tämä hiljaisuus ei synny kurinalaisella harjoituksella tai itsehypnoosilla. Se hiljaisuus syntyy vasta kun kaikki ongelmat ovat lakanneet. Kun ei ole enää ketään, joka ajattelee.

Olen Mestarin (Eckhart) kautta löytänyt saman kuin mistä puhut. Jos ennen Jumala oli kuva ajatuksissani, niin nyt ymmärrän, että Jumala on kokemus. Olla yhtä Hänen kanssaan tai jos haluat (kirottu ateisti!), olla yhtä maailman kanssa.

On turhaa yrittää päästä eroon ajattelemisesta tai estää sitä millään tavoin. Jokainen ajatus täytyy käydä lävitse ja ymmärtää, mistä ja miksi se tulee. Vasta silloin se, mikä on vielä tuntematonta meille, voi tulla esiin. Totuutta ei voi kutsua. Jos me kutsumme tai rukoilemme sitä, me kutsumme sitä mitä tiedämme. Tuntematon on todella tuntematonta.

Hiljaisuus on minullekin käytännössä vain mielen yksinkertaisuutta, vapautta ideoista ja uskomuksista. Jotta voisi ymmärtää totuuden, täytyy olla rakkautta ja jotta voisi olla rakkautta, täytyy olla ymmärrys totuudesta. Toinen ei synny ilman toista.

Jotta todellisuuden voi antaa tulla, täytyy lakata etsimästä sitä. Jotta voi löytää Jumalan, täytyy luopua Jumalasta.

Sen sijaan mielestäni täytyy ensin ymmärtää se, mikä sydäntä ja mieltä vaivaa. Kärsivä ihminen ei voi koskaan löytää Jumalaa. Hän ei etsi totuutta, hän etsii pelastusta kärsimyksestään. Kärsimyksen on lakattava ensin.

Jumala ei astu taloon, jossa joku jo asuu. Hän astuu vain tyhjiin huoneisiin, joissa kukaan ei enää puhu.

Siunausta, ystäväsi -Marc "

Lue lisää

Sarxissonin ystävä Marc: "Se, mikä on todella Jumalaa, saatoin kokea vasta kun mieli oli täysin hiljaa. Tämä hiljaisuus ei synny kurinalaisella harjoituksella tai itsehypnoosilla. Se hiljaisuus syntyy vasta kun kaikki ongelmat ovat lakanneet. Kun ei ole enää ketään, joka ajattelee."

Tuli mieleen, että jos ei ole enää ketään, joka ajattelee, niin kuka sitten on se, joka kokee?

Mietiskelijä kirjoitti:

Sarxissonin ystävä Marc: "Se, mikä on todella Jumalaa, saatoin kokea vasta kun mieli oli täysin hiljaa. Tämä hiljaisuus ei synny kurinalaisella harjoituksella tai itsehypnoosilla. Se hiljaisuus syntyy vasta kun kaikki ongelmat ovat lakanneet. Kun ei ole enää ketään, joka ajattelee."

Tuli mieleen, että jos ei ole enää ketään, joka ajattelee, niin kuka sitten on se, joka kokee?

Lue lisää

Tehdään vertaus? Jos olet koskaan kokenut jotain traagista tai jotain todella kaunista, sellaista joka pistää sanattomaksi? Vaikka huikea auringonlasku, joka vetää täysin hiljaiseksi ettei pysty kuin vain katsomaan sitä? Jos olet, niin katositko sinä sillä hetkellä?

Sarcisson kirjoitti:

Tehdään vertaus? Jos olet koskaan kokenut jotain traagista tai jotain todella kaunista, sellaista joka pistää sanattomaksi? Vaikka huikea auringonlasku, joka vetää täysin hiljaiseksi ettei pysty kuin vain katsomaan sitä? Jos olet, niin katositko sinä sillä hetkellä?

Lue lisää

Hyvä idea tuo vertaus - luulen. :)

Olen kokenut sekä traagista että kaunista - pitääpä muistella...

Ajattelija minussa varmaan katosi, koska en kyennyt ajattelemaan. En koe, että katosin. Jos katosin, niin tapahtumaa minussa koki - tarkkailija, tajunta, kuka?

Nukuttaa niin, etten jaksa ajatella oikein järkevästi, ja sitten aamulla olen muka niin unenpöpperössä, etten taaskaan kykene ajattelemaan järkevästi - myönnän viimeistään sitten, etten vain tajua.

Onko ajattelija minussa sama kuin minä, joka ajattelen....

Kauniita unia kaikille :)

Siellä näen myös tuohon uskonnollisuuteen vastauksen.

Niin kauan kun teen eron uskonnollisuus/ ei uskonnollisuus kurssi on kesken

Kuten on tullut esille on äärettömän hyvä että on ego joka kihahtaa heti kun Rakkaus saa jalansijaa, miten muuten voisin oppia Rakkauden ja anteeksiannon?

Eli erottelukyky on kuitenkin lahja?

Kun olen oppinut sen minkä Kurssista (elämästä) on mahdollista minun mieleni avulla oppia en tarvitse erottelukykyä. Silloin tapahtuu se mikä Tuhlaajapoika kertomuksessa on kuvattu. Isä tulee vastaan ja ottaa viimeisen askeleen....

Sanojen symboliikkaa tietenkin, mutta miten voi kuvailla sitä mitä ei voi kuvailla??

Totuuden etsijä lienet sinäkin Harjoittelija ollut lapsesta asti.

Kirjat antavat pieniä murusia, joista olisi koottava itseä tyydyttävä kokonaisuus - totuus.

On hyvä, että kirjoja on monenlaisia, kun ihmisiäkin on monenlaisia. Hienoa, että koet saavasi IOK:sta sen, mitä tarvitset.

Itse lueskelen silloin tällöin Ramana Maharsia, mutta olen vasta ihan alkutaipaleella hänen tekstiensä suhteen.

Olen ollut vuosikymmeniä sitä mieltä, ettei totuuden selville saaminen voi olla niin vaikeaa kuin se tuntuu olevan - kumma kuvio. Ne, jotka ovat totuuden löytäneet, sanovat sen olevan yksinkertainen, mutta silti vaikea tajuta.

IOK on mielestäni vähän samaa sarjaa vaativuudessa kuin Urantia, vaikka aika erilaisia ovatkin. Niiden suhteen joku sisälläni kapinoi - miksi niistä ei ole tehty sellaisia, että mahdollisimman moni voisi helposti ymmärtää sen "yksinkertaisen totuuden"?

Mietiskelijä kirjoitti:

Totuuden etsijä lienet sinäkin Harjoittelija ollut lapsesta asti.

Kirjat antavat pieniä murusia, joista olisi koottava itseä tyydyttävä kokonaisuus - totuus.

On hyvä, että kirjoja on monenlaisia, kun ihmisiäkin on monenlaisia. Hienoa, että koet saavasi IOK:sta sen, mitä tarvitset.

Itse lueskelen silloin tällöin Ramana Maharsia, mutta olen vasta ihan alkutaipaleella hänen tekstiensä suhteen.

Olen ollut vuosikymmeniä sitä mieltä, ettei totuuden selville saaminen voi olla niin vaikeaa kuin se tuntuu olevan - kumma kuvio. Ne, jotka ovat totuuden löytäneet, sanovat sen olevan yksinkertainen, mutta silti vaikea tajuta.

IOK on mielestäni vähän samaa sarjaa vaativuudessa kuin Urantia, vaikka aika erilaisia ovatkin. Niiden suhteen joku sisälläni kapinoi - miksi niistä ei ole tehty sellaisia, että mahdollisimman moni voisi helposti ymmärtää sen "yksinkertaisen totuuden"?

Lue lisää

Kun meillä jokaisella on se ego niin terhakka niin onhan se "vaikeaa"!?

Rakasta Itseäsi koska sinun Itsesi pystyy antamaan ajatuksensa maailmasta anteeksi itselleen niin homma on hoidettu.

Ei kurssin sanomaa sen tiiviimmin liene sanottu. Ego vain kaipaa kiemuroita ja ongelmia ja sekoittaa tasot ja käsitteet. Vapaus valita sivulla 70 on paremmin kuvattu tasojen sekoittamisen välttämättömyys egon kannalta
Heti on ego äänessä ja sanoo että enhän nyt minä voi olla hyvä enkä ymmärrä