Olen ollut lapsena erittäin helppo hoitaa. Minun vanhemmat ovat kasvattaneet minut erittäin tiukasti. Olen hyvin kohtelias kaikille enkä osaa suojella itseäni sillä en ole ikinä saanut sanoa vanhemmilleni ei. Siitä on luuten seurannut kamaluuksia. Minua on lapsena pedofiili hyväksikäyttänyt siksi etten sanut sanoa ei. Vanhemmat ovat käyttäneet aina henkistä väkivaltaa ja osanneet hiljentää minut. Siskolla joku piuha meni sekasin kun vanhempani adoptoi minut. Sisko oli lapsuudessa ihan hirveä. Seksuaalisesti hyäksikäytti minua, kiusasi minua ja tuli kuiskaamaan minulle ilkeitä asioita kun leikinomassa huoneessa. Hän tuli vääntämään minulta käsiä ja puristi niin että aloin itkeä kivusta. Sen jälkeen sisko hiljensi minut ja pyysi aina anteeksi ettei vanhemmat kuulleet, hetken päästä teki aina saman. Jouduinpirämään salaisuuksia ja ottamaan vastuut niistä ja sain rangaistuksia. Kun olin tarpeeksi vanha minulle yhetiin uusi huone. Valitsin ikeasta kaapiston. Kuljetimme kotiin ja kun sisko näki kaapiston se alkoi valittaa ja huusibja raivos nii kauan että se palautettiin ja jouduin olemaan ilman kaapistoa. Seuraavana päivänä sisko meni ostamaan samanlaisen päiväkirjan. Elämä on ollut epäreilua. Olen katkeroitunut. Siskoni aina sanoi minulle että se on parempi ja et siitä tykätään enemmän. Oon pienenä sanonut et äiti rakastaa sua yhtä paljon kuin mua. Sitten se on aina toivonu ja sanonu että toivois mua lastenkotiin. Joku oli tehnyt musta lukuisia lastensuojelu ilmoituksia ja minut huostaanotetiin ja suljettiin laitokseen. Vanhemmat olivat yietenkin helpottuneita ja sanoivat sulla on täällä parempi olla et takuat asioita ja myöhemmin ymmärrät miksi sut laitettiin tänne. Sisko ei halunnut tulla vierailee koska oli tenyt musta ilmoituksen. Pääsin pois 2 viikossa koska katsottiinetten tarvitse enempää hoitoa. Vnhemmat aina oli ilkeitä ja siskoni myös. Yritin itsemurhaa ja kirjoitin kirjeen miksi tein näin. Minut huostaanotettiin taas ja meinasin joutua lastenkotiin. Sen jälkeen sikoni on ollut etäinen ja hiljainen ja vanhemmat ovatolleet samanlaisia kuin ennen. Nyt kun olen 21-vuotias asun avomieheni kanssa omistusasunnossa ja elämä on ok. Äitini soittelee minulle joka viikko monta kertaa ja meilläon säännöllisettapaamiset...ettei äitini suutu. Harvoin voimme mitään suunnitella kun tytyy elää kuin äitini haluaa. Kun tulen kotiin hän pistää mieheni töihin ja ne työt ei ole mitään pikkuisia. Ja minun pitää ajaa nurmikko ja hieroa jartioita. En juo alkoholia sillä äitiion kieltänyt sen. Kun on vieraita minulle ei tarota mitään vaihtoehtoistakaan kun vettä. Hän sanoo että vesi on terveellistä. Pelkään äitiäni enemmän kun mitään muuta. Sitten hän ihmettelee miksi saa kuulla kaiken viimeisenä. Ja siskoni on alkoplisti joka asuu 25 vuotiaana kotona ja valittaa kaikesta ja järjestelee juhlia missä käytetään huumeita ja joudun aina olemaan hiljaa. Tuntuu että minua ei rakasteta. Olen katlera että en voi elää normaalisti. Minulla eiole hirveesti ystäviä sillä puhun kirjakieltä ja en käytä alkoholia ja olen liian kiltti ja kohtelias. :( mutta jos muutun ja olen oma itseni pelkään että menetän vanhempani. Anteeksi kirjoitusvirheet, en jaksanut laittaa niitä ..en vaan jaksa enää mitään.
Kamala perhe.
2
342
Vastaukset
sos-kriisikeskus vastaa:
Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
sos-kriisikeskus / pekka- Äiti on pahin?
Ei hyvänen aika! :( Olet täysi-ikäinen ja oman elämäsi omaava nuori NAINEN! Ei tarvitse suostua enää lain silmissäkään säännöllisiin tapaamisiin. Entinen poikakaverinikin oli laitoksessa suurimman osan nuoruudesta ja joutui alaikäisenä kestämään tapaamiset vaan lopetti ne kun täytti 18 vuotta eli saavutti papereilla täysi-ikäisyyden. Käytti tapaamisten vuoksi huumeita koska ei kestänyt sitä henkistä piinaa mikä vaivasi ennen sekä jälkeen tapaamisten. Ei käyttänyt asunnolla tietenkää vaan ulkona ollessaan (yritti palata selvänä iltaa myöten takaisin). Nykyään ei enää koe tarvetta kuulemma käyttää kun ei joudu stressaa äidistään.
Mulla on sama juttu oman äitini kanssa ilman huumeiden käyttöä etten halua tavata koska tapaamiset menee aina huutamiseksi ja äidin puolelta sen ''olisinpa tehnyt abortin'' jankaamiseksi. Suositan että menet vaikka johonkin tukiryhmään juttelemaan tai kirjoitat päiväkirjaa jos tuntuu ettet pysty kasvokain avautumaan.Toi on esimerkiksi yksi hyvä sivusto lähteä avautumaan ilman ääntä asioista sekä saada tukea: https://www.tukinet.net/keskustelu/index.tmpl
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663005
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai252093Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671688Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t241540- 281291
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161287Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61196Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281160Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101117Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621001