Epäonnistunut mindfulnessissa.. :(

Kannattaa aloittaa lenkkeilyllä. Niin ne buddhalaisetkin tekee. Munkit juoksee portaita pitkin, tekee täyskumarruksia hiki päässä - idea on saada mieli rennommaksi rasittamalla kroppaa. Kun olet vuosien myötä hieman rauhoittunut, jatkat mindfulnessia.

Itsekin lenkkeilen joogan sivussa. Jooga ei tuo riittävää fyysistä kuntoa.

Urheilen säännöllisesti, joskus jopa 5-6krt/vko. Spinning, kahvakuula, crosscore, punttisali..

Enkä puhu nyt joogasta, vaan tietoisesta läsnäolosta ilman mitään joogaliikkeitä. Hetken pysähtymisestä ja hyväksyvästä ajattelusta.

Niin minäkin puhun tietoisesta läsnäolosta ilman joogaliikkeitä. Tietoinen läsnäolo ei sinua varten, jos se ei onnistu. Jatka liikkumista.

Itse olen tietoisesti läsnä siten etten keskity hengitykseen. Keskityn kaikkiin tuntemuksiin yhtä aikaa.

Helppoa kuin heinänteko.

Mahtaisikohan jollain olla muitakin vinkkejä kuin että "jos et onnistunut, unohda koko juttu" ?

Paikallaan istuminen voi olla, minulle ainakin, päivän vilkkain hetki. En tiedä mindfulnessista mitään, mutta olen kokeillut kahta erilaista zazenia ja todennut hengityksen seuraamisen ja niiden laskemisen ahdistavaksi ja itselleni sopii paremmin tuo vain istuminen(soto-zen), tosin silmien auki pitäminen tuottaa vaikeuksia. Arvelen, että et varsinaisesti tee mitään väärin,sinun on vain luovuttava tavoittelemasta jotain olotilaa ja kestettävä ne kaikki tulevat ajatukset. Kun niiden antaa tulla ja mennä siinä istuessa ne eivät enää vaivaa muualla elämässä, ehkä niin paljon.

Mutta jään miettimään ajatuksiani! Eli siis tulee ajatus, mietin sitä, se johtaa seuraavaan ajatukseen ja mietin sitä jne. Eli ajatusten kehä, uppoudun. En vaan kertakaikkiaan pysty olla ajattelematta mitään.. :O

Olenko täysin toivoton ja keskittymiskyvytön vai onko alku hankalaa?

Alku on tosihankalaa minullekin. Eräällä tapaa sitä on treenannut tätä ahdistumisentaitoa ja persoonan epävakauttakin tietämättään koko elämänsä. Reagoimalla aina asioihin ja koko elämään antamalla ajatusten meluta pään sisällä. Itse opettelen keskittymään hengitykseen ja tähän hetkeen jota sillä sekunnilla elän- niin ehkä 4-5 hengenvedon ajan edistyn ja rentoudun, jolloin ajatus vapautuu mielen ylivallasta. Sitten ajatus taas alkaa viedä vanhoja ratoja pitkin. Olen kuitenkin tyytyväinen ja yritän pikkuhiljaa kehittyä taidossa. Näen tämän asian vain oppimiskysymyksenä. Ainut asia jonka lähinnä olen oppinut, niin olen lempeä itseäni kohtaan vaikka edistyn heikosti.

Moi,

Kuulostaa tutulta. Olan perustamassa ryhmää, jonka tarkoitus on tutkia kaikkia henkisyyteen liittyviä aspekteja ja erityisesti näihin liittyviä ongelmia. Eli juuri sitä miksi joku ei toimi niinkuin pitäisi. Tiedän itse aika paljon näistä ongelmista ja jotain siitä, miten niistä päästään eteenpäin. Silti, lisää tietoa ja varsinkin konkreettista apua antavia henkilöitä tarvitaan. Saatan tulevaisuudessa olla yksi tällaisista auttajista. Tällä hetkellä minulla on vielä omat haasteet osittain selvittämättä. Jos haluat jutella kanssani pouhelimitse, niin ota yhteyttä minuun vaikka fb:n kautta.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle ja muille samassa tilanteessa oleville!

T. Harri Kantele

Ehkä tästä on apua:
https://www.youtube.com/watch?v=liEEHD-4vZc

Et tee mitään väärin. Toistan, et tee mitään väärin. Sinulla on vain mieli, joka ei kenties koskaan ole tottunut olemaan hiljaa. Se ei tiedä mitä se on. Mielesi on ehkä tottunut olemaan "ylikierroksilla" ja luulee sitä normaaliksi tilakseen. Et ole yksin sen asian kanssa, useimmilla tapahtuu näin.

Ihan ensiksi voisit kokeilla toisenlaista lähestymistä. Älä yritä katkaista ajatusta vaan anna sen tulla. Jos yrität katkaista ajattelun, luot vain itsellesi lisää tuskastumista. Seuraa ajatus loppuun. Jos seuraava tulee niin anna senkin tulla. Mutta kiinnitä huomiota niiden väliin. Ajatusten välissä on tauko, älä anna nopeuden hämätä. Siellä todella on tauko vaikka se kuulostaa aluksi oudolta. Jos ja kun löydät sen, keskity vain ja ainostaan siihen.

Sama koskee hengitystä, ulos- ja sisäänhengityksen välissä on pieni pysähdys. Ei tapahdu mitään hetkeen. Keskity pelkästään siihen, odota sitä. Mutta älä yritä vaikuttaa siihen, älä pidätä hengitystä. Kroppa tietää milloin on tarpeen hengittää, jätä homma sille.

Mitä pitäisi tapahtua? Ei mitään. Jos teet mindfulness-harjoitusta, niin ei pidä tapahtua mitään. Kaikki mikä tapahtuu on oikein. Ajatus on oikein. Tunne on oikein. Ne kertovat sinulle vain mitä tapahtuu. Eli ajatus menee tässä nurinpäin. Älä yritä mitään, älä pyri mihinkään, keskity vain siihen mitä tapahtuu. Se on harjoituksen tehtävä. Vain olla tietoinen siitä mitä sinussa tapahtuu. Voit analysoida sitä jälkeenpäin tai terapeutin kanssa, mutta älä analysoi sitä tehdessä.

Jos se tuntuu edelleen liian vaikealta, niin vielä muutamia apukeinoja. Juttele näistä terapeuttisi kanssa ennenkuin alat tekemään mitään.

Hengityksen laskeminen. Laske hengitykset mielessäsi yhdestä kymmeneen. Yyyy (sisään) ksiiiii (ulos). Ei siis, että siinä oli yksi, vaan todella toistat sanan päässäsi. Kun pääset kymppiin, aloita alusta. Jos ajatus harhautuu, aloita alusta. Voit laskea myös ääneen jos helpottaa aluksi. Tämä on hyvä perusharjoitus, jota voi tehdä missä ja milloin tahansa. Joka kerta kun jokin tuntuu ahdistavalta tai tuskastut, voit tehdä sen.

Sormiharjoitus. Jos tarvit jotain konkreettista vielä, niin ota jotain sormien väliin (kolikko, tulitikku) ja pyöritä sitä peukalon ja muiden sormien avulla. Laske pyörähdyksen mielessäsi ja sama juttu, kun pääset päättämääsi lukuun (ei liian suuri em. 10 on hyvä aluksi), aloita alusta. Koita synkata pyörähdykset ja hengitys, em. viisi kertaa sisäänhengityksen aikana jne.

Minulla oli kaveri, joka pudotti pikkukiviä veteen yksitellen. Joka kerta kun laineet loppuivat, hän pudotti seuraavan. Tahtoo sanoa, että mikä tahansa voi toimia.

Juju on siinä, että pikkuhiljaa aivot totttuvat siihen, että ajatus ei ole se joka aina hallitsee. Ja kun se ei hallitse, sitä voi katsoa avoimesti eikä tarvitse enää reagoida siihen tunteella.

jos on oikeasti sairas, on tärkeää saada puhua oikeiden hoitotahojen kanssa
eikä hakea vastauksia sieltä missä niitä ei ole.

kaikkea kokeiltuani sain rauhan
vasta äärimmäisestä kamppailu-urheilusta.
siinä ei ole kyse kivun sietämisestä, vaan
omien rajojen löytämisestä ja hallinnasta.
jokaisella on valtava määrä potentiaalista energiaa.
on hyvä kokeilla kaikkea, ottaa se mitä tarvii ja jättää loput.

reippaasti vaan, lajeja on monia, peruskursseille voi osallistua ilman aiempaa kokemusta. ei tietenkään sovi akuutissa kriisissä.
ensialkuun voi hakata säkkiä, niin paljon kuin jaksaa.

vastakohtien kautta.

Kiitos kaikista vastauksistanne!
Pohjustan kuitenkin vielä hieman lisää. Liikunnan vastapainoksi haluaisin juuri nimenomaan rauhoittumista. Harrastan siis aktiivisesti liikuntaa, salilla käyn erilaisilla tunneilla useita kertoja viikossa. Teen kunnon treenejä ja puran energiaani. Se auttaa jonkin verran pään sisäiseen sekamelskaan. Aina ei vain ole mahdollista töiden (kolmivuorotyö, raskas sairaalatyö) vuoksi mennä salille.

Olen läpi elämäni ollut hyvin impulsiivinen, herkästi ärsyyntyvä, keskistymiskyvytön ihminen. Päässäni risteilee useasti samaan aikaan monia eri asioita ja stressaantuneena en tunnun muitsavan puoliakaan. Esim. "mitäs mun pitikään nyt just ajatella..mulla oli joku ajatus kesken.."
Koko ajan jäsennän ja järjestelen päässäni asioita ja tilanteita. Jos teen jotakin intensiivisesti, piénikin keskeytys saa ärsyyntymään ja herpaantumaan.

Olen hyvin malttamaton. Asioiden pitäisi tapahtua nyt ja heti.
Epävakaa persoonallisuushäiriöni on melko hallitsevassa osassa elämääni. Olen lähes täysin tunteiden/tunnetilojen vietävänä. Tulkitsen ihmisten eleitä ja ilmeitä väärin, koen että aina on jotakin rivien välissä, pohdin ja kääntelen liikaa, ajaudun ristiriitoihin. Näen asiat herkästi negatiivisessa valossa.

No, jokatapauksessa psykoterapiassa käyn vaivoineni ja se on äärimmäisen hyvä asia.

Uskon että mindfulnessista olisi juuri minulle hyötyä jos vain onnistuisin katkaisemaan ajatusteni kehän edes hetkeksi. Hengityksen seuraaminen ja laskeminen ahdistaa, tulee teennäiseksi. Tulee jopa siis fyysisiä oireita, keho ei malta pysyä paikallaan, alkaa ahdistamaan.

Käsitin että mindfulnessissa juuri nimenomaan pitäisi olla rentoutunut ja olla ajattelematta mitään.

diagnoosien käyttäminen todella on hölmöä. olin hauras jouduttuani väkivallan kohteeksi. nyt, paljon luettuani ymmärrän että sairaita on tekijät, ei uhrit.

kenelle tahansa voisi laittaa jossain vaiheessa keskivaikean masennuksen, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön tai sekamuotoisen persoonan,
joten ei kannata miettiä sitä mikä on vialla vaan sitä mikä toimii.
pointti on kuitenkin omien rajojen ymmärtämisessä.
täytyy tietää mistä on vastuussa (omista teoista)
jotta näkee mistä ei ole vastuussa (muiden teoista).

tunnekaruselliin ohjeeksi: tunteita voi hallita ajattelulla, niin oudolta kuin se kuulostaakin. se mitä ajattelee, vahvistuu. eli itsesuggeroinnilla.
kerää yksinkertaisia voimalauseita, hoe jotain vaikka kuukausi tai vuosi,
kyllä varmasti vastetta löytyy ennemmin tai myöhemmin.
esim "käytännön asiat ei ole tunneasioita", "aina ei ole kyse minusta",
"olen tärkeä ja arvokas sellaisena kuin olen" ym.
myös lääkkeistä voi olla apua.

huomaa myös että mindfulnessia ei ole äsken keksitty, vaan se perustuu buddhalaisuuteen.

Diagnoosista sen verran että kyllä olen aivan varma että se on oikea ja perustellusti tehty. Useita erilaisia testejä läpi käytiin. Ja tuo aiemmin kuvailemani oli vain murto-osa oireistani. Ja kyllä, haittaa elämääni voimakkaasti.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00994

Siellä kattavasti tietoa ja kyllä kuvaa minua valitettavasti lähes täysin. :(

Mutta se diagnooseista.

Kiitos neuvoista ja vinkeistä. Ehkä harjoittelun myötä saan mielenrauhaa ja hyväksyvää läsnäoloa.

Ja tosiaan, syön mielialalääkettä (Cipralex).

hei perhoinen,
jos luet vielä tätä niin
jatka vaan harjoittelua meditaatiossa! Ei sitä nopeasti opi, se on pitkä prosessi, ja tärkeintä on uskoakseni se että valitsemasi meditaatiotekniikan mukaisesti sitkeästi vain istut sen 10-15 minuuttia (lopuksi vaikka 20min? ), vaikka viisi aluksi, jos tuntuu pitkältä. Sitten vähitellen tottuessasi lisäät aikaa jos haluat. Ja ne ajatukset, kyllä niitä tulee, mutta vähitellen opit suhtautumaan niihin meditoidessasi siten, että niiden pohtimisen sijaan ne vain käväisevät mielessäsi. Edistymisen huomaat sitten ehkä puolen vuoden / vuoden kuluttua, mutta hyötyjä voi tulla piankin, vaikka tuntuisi "ettei osaa". Jos (miltei) joka päivä pystyt vaikka pienenkin hetken meditoimaan niin tottumus tulee avuksi sitten vähitellen. Tämä nyt meditoinnista yleisesti, mindfulness lienee zen-sukulainen.

Ja voisin vielä lisätä, jos on vaikeaa löytää aikaa meditoida, kokeile ennen nukkumaan menoa, etenkin jos ajatukset pyörivät päässä valvottaen. Siitä on mukava jatkaa uniin.

Joillekkin ihmisille meditaatio on melkein mahdoton tehtävä. Ainakin aluksi, niin kuin pari muutakin on jo maininnut niin aloittaisin jostain muusta päästä kuin meditaatiosta.

Pehmeä hatha jooga on meditaatiota itsessään - siinä käytetään kehon liikkeitä jotta saadaan mieli keskittymään muuhun kuin omaan ajatteluunsa. Siinä hiljennetään asteittain.

Tämä tai sitten ulkona luonnossa hyvin pitkä lenkki, yritä panna merkille erinlaisia yksityiskohtia mutta olla ajattelematta niitä analyyttisesti. Keskity kävelyyn, hengittämiseen ja ympäröivään maailmaan, jos ajatuksia tulee niin anna niiden tulla vain. Parin tunnin päästä niin olen melko varma että mieli pikkuhiljaa antaa periksi. Jos on mieli vilkas, niin kokeile viettää aikaa rauhoittavassa ympäristössä.

Kun olet tarpeeksi oppinut rauhoittua liikunnan kautta niin sitten vasta voit vaikka kokeilla pysyä ihan paikalla ja meditoida, mutta kuitenkin ohjastuksen kanssa - video, cd tai mp3 jossa opastetaan meditaatioon.

Meditaatioita on kahdenlaisia. Poissulkevia meditaatioita ja hyväksyviä mindfulness-tyylisiä. Harjoittanut molempia.

Hyväksyvä läsnäolo = mindfulness. Myös ymmärtävä läsnäolo, tämä tarkoittaa sanatonta hyväksyvää ymmärtämistä.

Hyväksyvässä läsnäolossa ei tarvitse kaavamaisesti keskittyä hengitykseen. Hyväksyt kaikki tuntemukset ja ajatukset, jotka tulevat eteen. Kokemus on, että ne väistyvät silloin, kun niiden antaa olla. Annat luvan itsellesi olla sellainen kuin juuri nyt olet. Et koeta muuttaa itseäsi. Ei edes salaisena motiivina "ajatusten karkoittaminen" tai "tuntemusten poissulkeminen". Sama idea kuin psykoterapiassa.
Juuri tällöin, paradoksaalisesti kyllä, nuo tuntemukset ja ajatukset alkavat sulaa ja muuttua. Koet vähitellen iloa elämässäsi, kun olet muuttamatta itseäsi. Muutut hyväksyvällä läsnäololla keskittymättä hengitykseen kuitenkin huomaamatta.

kehoittaisin lopettamaan meditoinnin. Sen vaaroista ja juurista ei länsimaissa kerrota mitään. On vaarallista pyrkiä tyhjentämään mieli, jolloin menee oman mielen ja kropan hallinta ja jokin toinen voima (näissä tapauksissa pahuuden henkimaailma) saattaa ottaa ihmisestä täyden hallinnan. Jos ihminen hoitaa jotain traumaattista kokemustaan meditoinnin avulla, hän saattaa olla pahemmassa vaarassa. Näin ollen tila ei eroa välttämättä juurikaan niiden ihmisten tilasta, jotka on lääketieteen termein polttomerkitty skitsofreenikoiksi, vaikka usein heidän kokemuksensa ovat täysin aitoja, mutta ne vain tapahtuvat henkimaailmassa, johon normaalisti ihmisellä ei ole pääsyä kuin esim. erilaisten rituaalien (meditointi tai jooga, noituus (esim wicca) yms.) kautta. Ihminen siis näkee ja kokee jotain, joka ei ole ns. meidän maailmastaan, mutta joka on silti aitoa eikä ihminen ole hullu (kuten lääketiede pyrkii väittämään). Kannattaa ottaa selvää englanninkielisiltä kriittisiltä sivuilta, mistä buddhalaisessa tai hindulaisuudessa meditoinnissa ja mielenharjoituksessa on oikeastaan kyse ja mihin se pohjautuu. Sinuna pysyisin siitä kaukana. Olen kuullut monien sekoavan meditoinnin ja joogan harjoittelun seurauksena, koska he ovat tietämättään avanneet ovensa henkimaailmaan, jossa pahat henget ottavat otteensa ihmisestä heidän avattuaan ns. kolmannen silmänsä. Valaistuminen ei ole sitä, mitä luullaan. Ihmiset saattavat joutua kokonaan henkiolentojen alistamiksi. Kaikkea hyvää elämääsi!