Palstalla ollaan nyt ohjeistamassa isovanhempia.
He saavat nyt neuvoja isovanhemmuuteen, ja pääasiallinen sisältö on, että isovanhempien tulee ensisijaisesti ajatella lapsen lapsia.
Lapsien ajattelemiseen ei riitä, että rukoilee heidän puolestaan iltarukouksen, ajattelee heitä päivittäin, katsoo valokuvia, kutoo villasukkia, EI.
Lastenlasten ajatteleminen tarkoittaa lapsen elämään sekaantumista jatkuvalla syötöllä, yökyläilyä, hoitovastuuta, rahallista avustamista, lahjoja, syntymäpäiviä ja jouluja.
On huomattava, että tämä koskee kaiken ikäisiä isovanhempia. Jokaisella palstalaisella on korkeintaan kahdet isovanhemmat. Ovatko he tulleet ajatelleeksi, että isovanhempien ikähaitari on n. 30 v. Joku tulee isovanhemmaksi alle 50-vuotiaana, jolloin hänellä voi olla 15 v. eläkeikään. Odotetaanko häneltä viikonlopputöitä, yökyläilyjä, talousapua ja rahaa? Rahaa ehkä riittäisi, mutta viikonloppulepo on hänelle yhtä tarpeellinen kuin lapsen vanhemmillekin.
Entä 75-vuotias, jo elämänsä ehtoossa kulkeva sydänvikainen ikäihminen, joka on ollut eläkkeellä jo 10 v. sinnitellen sillä yhä pienenevällä eläkkeellään, johon ei ole koko aikana tullut kuin indeksikorotus, silti kaikki maksut ovat nousseet vuosittain. Miten hän pystyy auttamaan rahallisesti? Onko hän itsekäs, jos säästää itselleen Teneriffanmatkan kerran 3 vuodessa?
Miten tämä isovanhempi jaksaa hoitaa yökyläilijät, syöttää, pestä ja pukea, kun selkä ei kestä nostaa, ja vauhti on hidastunut niin ettei vilkasta lasta saa kiinni, kun tämä karkaa.
Siihen väliin mahtuvat innokkaat ja auliit isovanhemmat, jotka pystyvät ja jaksavat. Pahalta kuitenkin kuulostaa, kun on käynyt ilmi, että yleensä ne intoisovanhemmat ovat naapureiden lapsilla, omilla on se ohjeistettava, joka ei ymmärrä velvollisuuksiaan.
Kirjoittajilla on paha mieli, kun muut lapset saavat isovanhempiensa huomion, mutta omat lapset eivät pääse yökylään kuin 4-5 kertaa vuodessa.
Isovanhempien pitäisi myös ymmärtää, että lasten elämään ei voi sekaantua, koteihin ei saa tulla kutsumatta, lahjoista on etukäteen sovittava, ja joulut ja juhlat muut vietetään lapsen vanhempien päätösten mukaisesti, paitsi silloin, kun isovanhemmat kyllä kutsuvat kaikki muut, mutta ei palstakirjoittajan perhettä. Sekin on yleistä. Siitä se paha mieli vasta tuleekin.
Paha mieli on siis lasten perheissä. Isovanhemmat ovat yleensä narsisteja, joilla ei ole muuta tunnetta kuin vallanhalu. Ja myöhemmin sekin katoaa dementian alle.
Ihmiset ja vanhemmat
23
390
Vastaukset
- d'EgliseLande
Otsikko: ihmiset ja vanhemmat nauratti minua vakavasta pohdiskelevasta tekstistään huolimatta, koska yksi pojistani puhui tarha-ikäisena lapsista ja ihmisistä, kun tarkoitti lapsia ja aikuisia. Moneen kertaan yritin saada hänet sanomaan oikein, mutta ei: lapset ja ihmiset pysyi hänen sanastossaan pitkään.
Jaa-a. Minulla yksinhuoltajana oli kolme lasta kahden vuoden ikähaitarilla. Isovanhemmista yksi isoisä oli jo aikoja sitten kuollut, hänen entinen puolisonsa eli isoäiti oli noin 60, mutta kovin epävakaa psyykkisesti. Omat vanhempani olivat ensin eroamassa ja erosivat, mutta palasivat yhteen, erosivat taas ja isäni sitten kuoli viiden vuoden remputtamisen jälkeen sydänsairauteen.
Lasten isä kuoli heidän ollessaan pieniä.
Minä sain apua kunnalliselta puolelta, elettiin 90-lukua. Pari kertaa lapset ehtivät päästä minun vanhempieni luo yökylään ja pari kertaa uskalsin antaa heidät epävakaalle isoäidille.
Mitä tarkoitit että muut lapset saavat isovanhempiensa huomion, mutta sinun eivät?
Siis hyysätäänkö sisarustesi lapsia, mutta sinun ei vai tarkoititko yleisellä tasolla?
Isovanhemmatkin elävät omaa elämäänsä. Meitä ihmisiä on kypsempiä ja epäkypsempiä. Koskaan ei ole hyvä.
Yritä rauhoittua ja rentoutua. Pahemminkin voisi varmaan olla. Minä pahimman rumban ollessa päällä aloin kuvitellä esim, että voisihan joku lapsistani ´tai vaikka kaikki olla jollain tavoin vammautuneita tai mahdollista on, että itse kuolla kupsahdan tai vammaudun tai jotain.
En ole yltiöpositiivinen tyyppi, mutta itse sain rauhan kateuden tunteista kuvittelemalla tilanteen ihan vielä pahemmaksi.
Valoa!- Huoltokodin ovella
Et tainnut huomata, että en kirjoittanut minä-muodossa, vaan mietiskelin palstan antimia ihan yleisellä tasolla.
Et myöskään näköjään huomannut, että kirjoitan hoitokodin ovelta, niin että minulla ei ole henkilökohtaisia isovanhempiongelmia tai -iloja jäljellä. Olin isovanhempi jo 90-luvulla, jolloin sinulla oli omat huoltajuusongelmasi päällä. Selvisit niistä ilman edellisen sukupolven tukea.
Se on siis ihan mahdollista.
Minä olen jo ylikypsä, joten mikään, mikä tällä palstalla eteen tulee, ei ole minulle tätä päivää.
Kiitän korkeampia voimia, ettei minun aikoinani tarvinnut taistella isovanhempien avustuksesta, eikä myöhemmin isovanhempanaolosta. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten jokainen ihminen sai olla oma itsensä ilman syyllistämistä. Nykyisin näyttää olevan trendinä, että ihmisen on mielisteltävä lapsiaan ja lapsenlapsiaan kaikin keinoin voidakseen olla "kypsä" isovanhemmaksi.
Hyvin helposti isovanhempi saa "narsistin" leiman otsaansa, jos elää oman tahtonsa mukaan.
Sinä olet toistaiseksi tuntemassa rauhaa ja olet ilman kateuden tunteita. Palstaa lukevana toivon että tilanteesi ei muuttuisi sittenkään, jos ja kun pääset isovanhemman asemaan tulevaisuudessa..
Koskaan aikaisemmin ei yhteiskuntamme ole ollut niin rauhallisella ja vakaalla pohjalla kuin nyt, ja silti ristiriidat ihmisten kesken vain kasvavat.
Oman itsen korostaminen on jokaisen oikeus ja sen voi parhaiten tehdä painamalla alas muita ja etsimällä etsiä vihamielisyyttä ja itsekkyyttä läheisistään. He eivät osaa ja voi puolustautua näitä hyökkäyksiä vastaan. - d'EgliseLande
Huoltokodin ovella kirjoitti:
Et tainnut huomata, että en kirjoittanut minä-muodossa, vaan mietiskelin palstan antimia ihan yleisellä tasolla.
Et myöskään näköjään huomannut, että kirjoitan hoitokodin ovelta, niin että minulla ei ole henkilökohtaisia isovanhempiongelmia tai -iloja jäljellä. Olin isovanhempi jo 90-luvulla, jolloin sinulla oli omat huoltajuusongelmasi päällä. Selvisit niistä ilman edellisen sukupolven tukea.
Se on siis ihan mahdollista.
Minä olen jo ylikypsä, joten mikään, mikä tällä palstalla eteen tulee, ei ole minulle tätä päivää.
Kiitän korkeampia voimia, ettei minun aikoinani tarvinnut taistella isovanhempien avustuksesta, eikä myöhemmin isovanhempanaolosta. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten jokainen ihminen sai olla oma itsensä ilman syyllistämistä. Nykyisin näyttää olevan trendinä, että ihmisen on mielisteltävä lapsiaan ja lapsenlapsiaan kaikin keinoin voidakseen olla "kypsä" isovanhemmaksi.
Hyvin helposti isovanhempi saa "narsistin" leiman otsaansa, jos elää oman tahtonsa mukaan.
Sinä olet toistaiseksi tuntemassa rauhaa ja olet ilman kateuden tunteita. Palstaa lukevana toivon että tilanteesi ei muuttuisi sittenkään, jos ja kun pääset isovanhemman asemaan tulevaisuudessa..
Koskaan aikaisemmin ei yhteiskuntamme ole ollut niin rauhallisella ja vakaalla pohjalla kuin nyt, ja silti ristiriidat ihmisten kesken vain kasvavat.
Oman itsen korostaminen on jokaisen oikeus ja sen voi parhaiten tehdä painamalla alas muita ja etsimällä etsiä vihamielisyyttä ja itsekkyyttä läheisistään. He eivät osaa ja voi puolustautua näitä hyökkäyksiä vastaan.Jaa-a. Kyllä jatkokirjoituksesi varmaankin hyvin heijasti sinun persoonallisuuttasi.
Minä toivon ihan vilpittömästi, että omat lapseni saavat sitten joskus ihania lapsia ja ihanat äidit heille. Ehkä sitä kautta lisää hienoja ihmisiä, jotka ovat mukana lapsiperheen elämässä.
Kaikkea hyvää!
Oletko muuten hoitokodin vai huoltokodin ovella? Minä taidan lähestyä krematoriota ...
Yhteiskunta ei suinkaan ole sillä pohjalla, mitä kuvailet. Poliitikkojen paasauksesta ei kannata napata esimerkkejä. Eikä kirkonmiesten.
- sarimari
Mistä päättelet, että aloittaja on kateellinen?
Tai että joku isovanhempi olisi "epäkypsä" ellei hoida, tai jaksa hoitaa pieniä lapsia?
Pahoittelen sinun perheellesi sattuneita asioita.
Jotenkin kirjoituksestasi kuitenkin saa hiukan syyllistävän kuvan... - toivoisimme...
Hei,
Meidän perheessä isovanhemmat ovat olleet vapautettuja alle kouluikäisten lastenlastensa hoitamisesta, koska eivät itse ole sitä halunneet. Samoin toivomme, että eivät laittaisi rahojaan lapsenlapsiin, mutta hepä laittavat ja siitä syntyy oikein riitaakin. Älkää siis isovanhemmat paikkailko omaatuntoanne lahjoilla. Ylimääräinen tavara on meidän perheelle vain rasite, kun tilaa on niukalti, emmekä saa hoitoapua teiltä, jotta olisi enemmän energiaa kierrättää ja siivota sitä tavaraa pois. Pieni virkistäytyminen toisi meille vanhemmille voimia, mutta ei kun ei.
Oikeasti toivoisimme teiltä enää kahta asiaa.
1. Olisitte seurana pienten koululaistemme yksinäisinä iltapäivinä, jotta me vanhemmat voisimme käydä töissä hyvillä mielin. Koululaisemme ovat helppoja ja mukavia seuralaisia, joten emme ymmärrä, että miten se teitä häiritsisi, jos he tekisivät läksyjään joskus teillä?
2. Suostuisitte ottamaan apuamme vastaan, ettekä aina jankkaisi omillaan selviytymisestä ja rehentelisi varoillanne ja suunnitelmilla mennä hoitokotiin sitten joskus "vanhana".- Hoitokodin ovella
Isovanhempien ja lastenlasten välinen ystävyys on ainutkertainen suhde, jota ei kannattaisi heittää hukkaan, jos se on ulottuvilla.
Isovanhemmat menettävät paljon, jos pieni koululainen torjutaan, sillä lapsen rakkaus ei arvostele eikä aseta ehtoja.
Voileipä ja maitolasi riittäisivät välipalaksi ja kaikilla olisi läheisyyden ja hyvän mielen tunne.
Koululainen asuu kotona, hän ei majoitu isovanhempien hoivattavaksi, mutta isovanhempien kodin kiireettömyys rauhoittaa lapsenkin mielen tässä aikataulujen täyttämässä maailmassa. - mummuksi
Hoitokodin ovella kirjoitti:
Isovanhempien ja lastenlasten välinen ystävyys on ainutkertainen suhde, jota ei kannattaisi heittää hukkaan, jos se on ulottuvilla.
Isovanhemmat menettävät paljon, jos pieni koululainen torjutaan, sillä lapsen rakkaus ei arvostele eikä aseta ehtoja.
Voileipä ja maitolasi riittäisivät välipalaksi ja kaikilla olisi läheisyyden ja hyvän mielen tunne.
Koululainen asuu kotona, hän ei majoitu isovanhempien hoivattavaksi, mutta isovanhempien kodin kiireettömyys rauhoittaa lapsenkin mielen tässä aikataulujen täyttämässä maailmassa.Mistä ihmeestä isovanhempien kodin kiireettömyydestä te oikein puhutte? Eivät työt ja kiireet siihen lopu, että ihmisille syntyy lastenlapsia.
- Hoitokodin ovella
mummuksi kirjoitti:
Mistä ihmeestä isovanhempien kodin kiireettömyydestä te oikein puhutte? Eivät työt ja kiireet siihen lopu, että ihmisille syntyy lastenlapsia.
Ei minulla ainakaan kovin kiire ole, eläkkeellä ja hiljaiseloa jo 25 v.
Ihmisellä ei ole enää niin kiire sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet ja kotiin jää kaksi tai yksi asukas.
Totta kai kiireen saa luoduksi kun yrittää, menoja voi haalia, harrastuksia, matkoja ja ikähän ei estä bilettämistä yms. Moni ikääntynyt vain ei enää niitä kaipaa.
Siihenhän varmaan perustuukin se, että lasten perheet edellyttävät isovanhempien osallistuvan kaikkeen lastenlasten asioihin. Omat tarpeet pitäisi jättää toiselle sijalle.
Sitä olen kritisoinut, sillä isovanhempien pitää saada elää oma elämänsä, mutta jos he eivät lainkaan luo suhteita lapsenlapsiinsa, menetys on heidän.
Monet isovanhemmat ottavat piian ja rengin tehtävät, ja silloinhan kiireet eivät todellakaan lopu. - Duunarimutsi
Hoitokodin ovella kirjoitti:
Ei minulla ainakaan kovin kiire ole, eläkkeellä ja hiljaiseloa jo 25 v.
Ihmisellä ei ole enää niin kiire sen jälkeen, kun lapset ovat lähteneet ja kotiin jää kaksi tai yksi asukas.
Totta kai kiireen saa luoduksi kun yrittää, menoja voi haalia, harrastuksia, matkoja ja ikähän ei estä bilettämistä yms. Moni ikääntynyt vain ei enää niitä kaipaa.
Siihenhän varmaan perustuukin se, että lasten perheet edellyttävät isovanhempien osallistuvan kaikkeen lastenlasten asioihin. Omat tarpeet pitäisi jättää toiselle sijalle.
Sitä olen kritisoinut, sillä isovanhempien pitää saada elää oma elämänsä, mutta jos he eivät lainkaan luo suhteita lapsenlapsiinsa, menetys on heidän.
Monet isovanhemmat ottavat piian ja rengin tehtävät, ja silloinhan kiireet eivät todellakaan lopu.Nyt sinä itse syyllistyit siihen, että aloit kirjoittamaan stereotyyppisesti "isovanhempien kodin kiireettömyydestä" ja unohdit tyystin ne isovanhemmat, jotka ovat duunissa ja tekevät pitkää päivää.
- Ihme toivomuksia
Antakaa isovanhempien elää mitenkä haluaa. Ostakoon roinaa jos he tykkäävät ostaa. Nehän voi lahjoittaa tai myydä. Itsekkin menisin hoitokotiin ennemmin kuin riippuisin riippana omaisille. Mikä pakko se on lasten kanssa olla jos se ei kiinnosta niin minkä sille voi. Jos omat lapset ovat olleet ihan tarpeeksi aikanaan ja nyt haluaa jo jotain muuta kuin lapsi harrastuksia vaikka sitten kuinka helppoja olisivat. He voivat pelätä että saisivat jatkuvasti toimia lapsenvahteina.
- Parasta on ollut
Itse olen saanut olla lastenlasten arjessa mukana, välipalaa koulun jälkeen antamassa ja läksyjen teossa tukemassa.
Yökylää silloin kun siihen on jollakulla ollut tarvetta.
Vanhemmat muistavat joka kerta kiittää.
Ja lastenlasten kanssa on ollut mukavaa, parasta aikaa elämässä.
Niin ja takana on kuitenkin vuosikymmeniä akateemisia työvuosia.
Ja lapsilla on huolehtivaset ja rakastavat, työssäkäyvät vanhemmat.
Vaikkei arki aina näin ruusuista olekaan, niin pääasiassa kuitenkin.
Kyse on yhteistyöstä ja kompromisseista.
Toivon samaa mukavaa muillekin.- mussum
Viimeinen ja ensimmäinen teksti kannattaa lukea. Mussutukset sikseen siitä välistä.
Uskallan veikata, että työssäkäyvänkin isovanhemman kodin atmosfääri on kiireetön ja lepuuttava lapselle. Koska lapsi, hänen läsnäolonsa priorisoidaan. Ei istuta netissä päivittämässä facebookstatusta, ei juututa puhelimeen. Ollaan läsnä lapselle, tavoitettavissa.
Näin haluan uskoa. - Mussutimussuti
mussum kirjoitti:
Viimeinen ja ensimmäinen teksti kannattaa lukea. Mussutukset sikseen siitä välistä.
Uskallan veikata, että työssäkäyvänkin isovanhemman kodin atmosfääri on kiireetön ja lepuuttava lapselle. Koska lapsi, hänen läsnäolonsa priorisoidaan. Ei istuta netissä päivittämässä facebookstatusta, ei juututa puhelimeen. Ollaan läsnä lapselle, tavoitettavissa.
Näin haluan uskoa.Mussuttelet sterotypiota kyllä nyt sinäkin. Kyllä useimmissa kodeissa lapsi priorisoidaan, ei heidän tarvitse sitä varten mummolaan mennä. :)
Meillä mummo istuu kaiket päivät puhelimessa, ollen itse äänessä ja jos ei ole puhelimessa, on silti itse äänessä, eikä koskaan kysy, mitä esim. lapsenlapsille kuuluu.
- Vanhempi läpi elämän
Mielestäni isovanhempien ohjeistaminen on yhtä turhaa kuin aikuisten lasten ohjeistaminen. Jokainen omalla tavallaan.
Toisaalta, olen sitä mieltä että jokainen on vastuussa oman elämänsä järjestämisestä. Jos eläkeikä on kurjaa, miksei ole järjestänyt asioita paremmin? Ehkä se on kurjien sattumusten summaa, mutta onko se lasten tai lastenlasten vika?
Hehän sen laskun sitten maksavat siltä osin että lapsilta puuttuu tukemaan kykenevä vanhempi tai lastenlapsilta jaksava isovanhempi. Ei tarvitse ei, eikä ole oikeutta arvostella. Mutta ei lastenkaan tarvitse kuunnella sitä katkeraa valitustakaan vuodesta toiseen tai yrittää tehdä isovanhemman elämästä valoisampaa.
Itse jokainen on vastuussa itsestään ja omasta elämästään. Aikuiset lapset ovat vastuussa omista lapsistaan, heidän tulee olla kiinnostuneita omien lastensa hyvinvoinnista. Kuten isovanhempienkin tulisi olla kiinnostuneita omien aikuisten lastensa hyvinvoinnista, kuolemaansa saakka. Vai loppuuko se vanhemmuus johonkin? - ajan henki
Onko isovanhemmuus sitä, että palvellaan kaikin tavoin jälkipolvea ja siirretään oma elämä, omat harrastukset, ystävät ja omat työkiireet syrjään? Että tullaan paikalle aina kun pyydetään, otetaan lapsia yökylään ja mukaan matkoille, ostetaan tavaroita, annetaan rahaa? Että hössötetään nuoren perheen elämää kokopäiväisesti ja eletään itse vain heidän kauttaan?
Jos isovanhempi on väsynyt, hän on laiska, jos ei osaa, on dementoitunut, jos ei halua, on kylmä ja itsekäs? Jos haluaa tehdä myös omia kiinnostavia asioitaan, on huono äiti ja huono mummu? Tämmöisen käsityksen täällä saa nuorten perheiden kirjoituksista.
Mutta kun poliitikot ehdottavat, että lasten tulisi pitää huoli vanhoista vanhemmistaan, muuttuu ääni: jokainen vastatkoon vain itsestään ja yhteiskunnan kuuluu maksaa ja hoitaa vanhukset.
Ristiriitaista. Jos vanhemmat tulevat nuoreen perheeseen auttamaan, heitä moititaankin siitä että tuppautuvat liikaa. He tekevät virheitä, ovat ärsyttäviä, omaavat omia mielipiteitä, ottavat liikaa kantaa, eivät ole riittävän nöyriä. Siispä nuoret vastatkoon omasta elämästään ja yhteiskunnalta tulee apu tarvittaessa.
Vanhempien tehtävä on tehty kun lapset aikuistuvat. Sen jälkeen jatketaan itsenäisinä rakastavina ystävinä, jotka pitävät yhteyttä niin kuin ystävät pitävät, mutta eivät puutu toistensa elämään. Ystäviäkin autetaan, mutta on lupa myös kieltäytyä, ja voidaan panna omia kiireitä etusijalle. Molemmilla osapuolilla on oikeus nauttia elämästään myös erillisinä, ei vain palvella toisiaan.
Eläinäiditkin vierottavat pentunsa, ja jatkavat omaa elämäänsä. Niin ihminenkin, vaikka yhteys pysyy läpi elämän - toisenlaisena, ei enää lapsi-aikuinen-suhteena, vaan aikuinen-aikuinen. Joskus tuntuu että nykynuoret pysyvät lapsina vielä sittenkin kun ovat itse vanhempia. - Tytär ja äiti
"Jos ei halua, onko itsekäs"
mielestäni on
"Jos haluaa tehdä myös omia kiinnostavia asioitaan, on huono äiti ja huono mummo?"
Jos sana "myös" tarkoittaa sitä että lapset ovat välillä isovanhemmalla hoidossa, esim. kerran kuussa pari tuntia ja lomilla vaikka 2-7 päivää yökylässä niin sanoisin että ei ole itsekästä. Mutta jos sana "myös" on se mitä omat isovanhemmat käyttävät vaikka eivät osallistu meidän elämään edes siten että soittaisivat lapsen syntymäpäivänä, puhumattakaan että muuten soittaisivat lapsille ja rupattelisivat puhelimessa - edes joskus, vaikka kerran - niin silloin se on mielestäni itsekästä ja tekopyhää!
Jokainen oikeuttaa omat tekemisensä omalla tavallaan, mutta on turha syyllistää omia aikuisia lapsiaan sitten siitä että ovat kylmäkiskoisia teitä kohtaan. Jos teoilla ja valinnoilla selkeästi kerrotaan ettei kiinnosta, ainakin minä olen sellainen ihminen että valitsen sitten jonkun sellaisen ihmisen seuran jota oikeasti kiinnostaa. Tämä pätee ystäviin ja samoin myös vanhempiini. Vanhemmillani on oikeus isovanhemmuuteen. Mutta olisihan minullakin oikeus vanhempiin, heitä vain ei ole muuten kuin paperilla. Hyvin kiitollinen olen synttäri- ja joululahjoista, etenkin omille lapsilleni annetuista. Mutta koen että se on sellainen kohtelias tapa, jonka avulla isovanhemmat vaientavat syyllisyydentuntonsa mitä tulee heidän isovanhemmuuteensa ja vanhemmuuteensa minua kohtaan.
Ihan rehellisesti sanoen: minä en ainakaan ole missään määrin kiinnostunut pitämään huolta omista ikääntyvistä vanhemmistani sitten kun se aika koittaa. Miksi hemmetissä olisin kun heitä ei kiinnosta tuon taivaallista!
Se vastavuoroisuus pätee myös toiseen suuntaan. He ovat hankkineet lapsen, minut, en ole siitä heille velkaa. En ole pyytänyt syntyä, vaikka olenkin sanoinkuvaamattoman kiitollinen elämästäni, tästä upeasta mahdollisuudesta.
Lapsena minut hoidettiin, perustarpeet täytettiin, mutta se oli kaikki. Ne perustarpeet täyttyvät isovanhemmilla sitten jossain hoitokodissa ihan yhtä hyvin kuin että minä passaisin heitä vastentahtoisesti. Kuka sitä vieraita ihmisiä paapomaan kun oman talouden, jaksamisen ja elämän kanssa on ihan riittävästi tekemistä? Ihan niin kuin tuntuu olevan isovanhemmillakin tällä hetkellä, ja oli jo siinä vaiheessa kun muutin pois kotoa, itseasiassa jo lapsena kotona asuessani.
"Vanhempien tehtävä on tehty kun lapset aikuistuvat."
Siis mitä ihmettä? Eikö vanhemmuus enää olekaan elämän pituinen matka? Lapsen hankintaa tulee miettiä sillä hänen vanhempansa on sen jälkeen koko ikänsä, ei vanhemmuus lopu mihinkään tiettyyn pisteeseen. Mielestäni eläimillä emo-poikanen-suhde menee täysin erilailla kuin ihmisillä. Mutta ehkä meitä onkin emoja, ja sitten varsinaisia oikeita äitejä. Minun sydämeni särkyisi jos minun täytyisi joskus hylätä oma lapseni, aikuisenakaan.
Minä en kyllä ole lapseni "ystävä". Olen hänen äitinsä niin kauan kuin henki pihisee, senkin jälkeen, riippumatta siitä kuinka vanha lapseni on. En määräile häntä tai mene tuputtamaan neuvoja kun hän on aikuinen, nytkin pyrin ohjaamaan häntä määräämisen sijasta, vaikka tietyt säännöt tietysti on. Äiti on tuki ja turva, äidin luokse voi aina mennä kun tarvitsee olkapäätä ja lohdutusta. Näin koen vaikkei minulla tällaista ollutkaan varsinaisesti koskaan. Ystävä voi kuunnella mutta on ihan eri asia kuin äiti. Jokaisella pitäisi olla äiti, sanan varsinaisessa merkityksessä. Jokainen tarvitsisi äidin, joka ei jätä häntä, ei lapsena, ei aikuisena.- kunnioitus?
Nimimerkille "Tytär ja äiti".
Neuvoisin sinua selkeästi kertomaan vanhemmillesi, että sinusta synttäri- ja joululahjat ovat vain joku tapa, jota et yhtään arvosta, etkä katso olevasi tuommoisten perusteella mitenkään velvollinen sen enempää kunnioittamaan vanhempiasi kuin edesauttamaan puheellasi ja asenteellasi lastesi ja vanhempiesi välistä sidettä. Näinollen vanhempasi voisivat säästää pienistä eläkkeistään merkittävän summan jättämällä noidenkin lahjojen ostelemisen.
Toivottavasti saat aikanaan samanlaiset lapset from hell, kun lapsesi ovat aikuisia. Olet aivan ne kuule ansainnut. - Apu ja autettavat
kunnioitus? kirjoitti:
Nimimerkille "Tytär ja äiti".
Neuvoisin sinua selkeästi kertomaan vanhemmillesi, että sinusta synttäri- ja joululahjat ovat vain joku tapa, jota et yhtään arvosta, etkä katso olevasi tuommoisten perusteella mitenkään velvollinen sen enempää kunnioittamaan vanhempiasi kuin edesauttamaan puheellasi ja asenteellasi lastesi ja vanhempiesi välistä sidettä. Näinollen vanhempasi voisivat säästää pienistä eläkkeistään merkittävän summan jättämällä noidenkin lahjojen ostelemisen.
Toivottavasti saat aikanaan samanlaiset lapset from hell, kun lapsesi ovat aikuisia. Olet aivan ne kuule ansainnut.Nimimerkille "Tytär ja äiti":
Isovanhempana ja tyttären äitinä olen satavarma, että en missään tapauksessa ota vastaan tyttäreni apuja, jos ja kun vanhenen. Siivousapua saa rahalla, kotisairaanhoito käy tarvittaessa, taksilla pääsee terveyskeskukseen ja jos ei jaksa tehdä ruokaa, voi tilata kunnan/kaupungin ruokapalvelusta. Monilla paikkakunnilla on myös ikäihmisille tarkoitettuja muita palveluita.
On selvääkin, että jos aikuista tytärtä tai hänen jälkikasvuaan pyytää auttamaan, on apu kehnoa, hutaisten tehty ja sillä ajalla, mikä tyttärelle sopii. Perheenjäseniltä on turha vaatia parempaa työn jälkeä, sillä vastaus napakasti tulisi olemaan: "Jos ei kelpaa, niin voin olla tulemattakin." Ilmaista apua ei pidä arvostella, ja vaikka siitä maksaisikin, niin tuskinpa se olisi tekijän mielestä kylliksi.
Dementikot ovat erikseen. Heitä on käytävä katsomassa siitäkin huolimatta, että he itse eivät muista toisen käyneen. Valittavat vihaisesti aina, että heidät on unohdettu ja hylätty, vaikka auttajat kävisivät aamuin illoin.
Se on raskasta ja tuskastuttavaa. Monille kuitenkin arkea. Tsemppiä heille.
Lapsenhoito voi olla yhtä rasittavaa, mutta lapsi on iloinen ja seurallinen, sairas vanhus ei ole, vaan ehkä hyvinkin kärttyisä ja vastahankainen autettava.
- 4+15
Minä olen työelämässä täysillä oleva mummo. Hoidan lapsenlasta mielestäni liikaakin. Minä olen omat lapseni hoitanut, ja harrastanut jos olen siltä ehtinyt. Miksi minun harrastukseni ovat jotenkin huonompia, ja niistä pitäisi ensin joustaa? Ja joskus kun lapsenlapsi on viikonlopun mummolassa, niin vaikka se kivaa onkin, niin ei siinä kyllä akkuja ladata seuraavalle viikolle. Mistä täällä oikein kiukutellaan, siitäkö kun yhteiskunta hoitaa lapset vain päivisin, jonkun muun se pitäisi tehdä iltaisin ja viikonloppuisin??
- …---...
Mielestäni isovanhemmat nimenomaan saavat elää sitä omaa elämäänsä. Lasten vanhemmat taas joutuvat laittamaan joitakin osia elämästään jäihin odottamaan.
Miksi hyväkuntoiset isovanhemmat eivät anna lahjaksi aikaansa? Varsinkin, kun meillä on muistikuva omasta lapsuudestamme, että meitäkin hoiti milloin kukakin sukulainen tai perhetuttu! Vanhemmillamme oli paljon enemmän aikaa omille menoilleen, kuin mitä meille on ollut mahdollista!
Koemme jo vittuiluna, kun isovanhemmat tuovat meille tavaraa, josta ihan varmasti joudumme hankkiutumaan eroon! Olisi muutakin tekemistä! Meillä on niukemmat tilatkin kuin heillä kahdestaan! Puhuttu on, mutta tyhjentäessään kaappejaan työntävät ne meille. Ostavatkin jotain turhaa, "kun halvalla saa". Täyttävät näillä omia tarpeitaan, ei meidän.
Isovanhemmat, jotka annatte aikaa lapsenlapsillenne, mielestäni teidän ei täydy laittaa omia harrastuksianne sivuun. Mutta jos vaihtoehtoina on, että isäkin pääsee mukaan synnytykseen, mutta kerran viikossa oleva kerhonne olisi juuri silloin, niin kyllä minä menisin hoitamaan perheen vanhempaa sisarusta! Miettikää, että moni vanhempi olisi tyytyväinen, jos isovanhemmat huomioisivat heitä vain tarpeellisissa tilanteissa. Yksi huvimenokin vuodessa voisi tosin olla voimaannuttava lahja! On aika epätoivoinen olo, kun me vanhemmat emme yksin pysty olemaan kahdessa paikassa yhtäaikaa ihan aina ja hoitoapuakaan ei edes rahalla löydy! - huohkissta
Saahan nähdä kuinka ihmeellisiä isovanhempia näistä nykyvanhemmista lainkaan mahtaa aikanaan tulla.
Itsestä tuntuu - näin mummipuolena - että mikään ei tunnu riittävän. Aikuiset lapset haluaa viikkoviikkoilua että ne kakaranpaskiaiset sais muualle (toiselle vanhemmalle) joka toinen viikko, ja sitten kun on se oma viikko niin silloinkin pitää käyttää hyväksi kaikki hiton mummot ukit ja mummopuolet että lapset pääsis yökylään ja harrastuksiin ja kuka mihinkin. Itse pitää silloin mennä uuden suhteensa kanssa ulkomaille ja tekemään sitä viidettäkin lasta siihen edellisten jatkoksi. - itsenäinen mummu
Hyvin sanottu, Huohkista, huokailen rinnallasi!
En jaksa lukea kaikkia, mutta minusta aloittaja kuvasi osuvasti tätä aikaamme. Isovanhemmille asetetaan valtaisia vaatimuksia ja heidän pitäisi uhrata aikansa lastensa ja lastenlasten auttamiseen. Eikö nykyihmiset osaa elää perhe-elämää ilman jatkuvaa ulkopuolista apua? Kun lapsia hankitaan, niin miksi niitä ei hoideta ja olla itse niitten kanssa, vaan sysitään sukulaisille. Omasta lapsenroolista ei osata aikuistua ollenkaan, vaan roikutaan vanhemmista riippuvaisina loputtomiin.
No, aikanaan näistäkin vanhemmista tulee isovanhempia. Ehkä he siinä vaiheessa huomaavat olevansa vihdoin vapaita lastenhoidosta ja auttamisvastuusta ja että heillä vihdoinkin on omaa aikaa tehdä kaikkea sitä mihin eivät aikaisemmin lastenhoidolta ehtineet. Juuri silloin syntyykin uusi sukupolvi , ja heitä ruvetaan parkumaan apuun. - MinnaLiisa
Olen huomannut että Isovanhempien odotetaan automaattisesti olevan ns hoitoautomaatteja,ruoka-automaatteja ja välillä varmaan raha-automaattejakin.
Meillä Isosisko jolla kaksi lasta,toinen jo muuttanut kotoa ja tämä iltatähti,hoidattaa pojan äidillämme. Päiväkoti meni kiinni,on juniori ollut vkon hoidossa ja sitten vielä tuli vkonloppuna yökylään että päästiin tansseihin.
Mummolta ei ikinä kysytä,ehditkö,tuupataan vaan ovesta sisään.
Minulla on myös poika,joka tänä vuonna on ollut Mummolla 2 kertaa yökylässä, Mummo itse pyytänyt. En tiedä onko sitten hänelle tullut tarvetta piikoa meidänkin lasta vai onko halunnut pojan oikeasti kylään. Me käymme molemmat vanhemmat työssä ja kyllä haluamme viettää oman vapaa-aikamme perheen kesken. Juoksut on juostu ja humpataan lisää sitten joskus kun lapsi kasvaa.
Iso hatunnosto nyky Isovanhemmille! Pitäkää oma päänne ja nauttikaa elämästä juuri niin kuin haluatte!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162178Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842118- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101296Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841207Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854