miksi lapsi ei tottele?

"miksi lapselle täytyy samasta asiasta sanoo joko käsky tai kielto?"

Koska olet valinnut niin sanoa. Niin, ei tarvitse jos ei halua. Minä en esimerkiksi käskytä lastani kotona kuten en töissäkään (siis neuropsykiatristen lasten parissa työskentelevänä) tai kiellä asioita. Joskus kun olen tosi väsynyt, esim. näiden yövuorojen jälkeen, käskytän tai sorrun kieltämään kotona omalta lapselta, mutta töissä pyrin pitämään aina ammattimaisuuden yllä. Kyllä minä siis kotonakin tiedän, että lapsi tarvitsee ohjausta eikä kieltoja, mutta ei sitä vain jaksa kun on pinna tiukkana väsymyksestä, mutta en missään nimessä usko, että lapseni tarvitsisi kieltoja tai käskyjä yhtään sen enempää kuin kukaan toinenkaan lapsi.

"kuuluuko mihin ikään testaaminen millon vanhemmat suuttuu?"

itse olen ymmärtänyt, että se ikä on noin 0-70 vuoden välillä, sitten yleensä vanhemmat viimeistään kuolevat.

"miten toimitte jos lapsi on pyydetty menemään sänkyyn rauhottumaan ja lapsi hokee heti kokoajan olevansa rauhoittunut? olla reagoimatta? tai yms tilanteet kun lapsi hokee samaa sanaa ? "

Nyt miten minä toimisin josta ei varmaan ole apua, koska et toimi samoin. Minun lapseni on ahdistunut jos hän on rauhaton ja tulisi tilanne että pitää ohjeistaa rauhoittumaan. En koskaan jätä ahdistunutta lasta yksin, eli häntä ei käskettäisi sänkyynsä rauhoittumaan. Jos lapsi tilanteessa hokee jotain, niin silloin hänelle ei mene puhe perille, vuorovaikutus ei toimi puheella, jolloin minä tulkitsisin siinä halatessa hänen olemuksestaan sen milloin on sen verran rauhoittunut, että voi yrittää alkaa jutella. Näiden pahojen uhmakohtausten jälkeen meillä ainakin käydään läpi se mitä tapahtui; mitä äiti olisi voinut tehdä toisin ja miltä lapsesta tuntui ja miksi niin tuntui. Eli nimeän tunteita aktiivisesti "sinua harmitti koska ei päästy lähtemään uimahalliin, vaikka sinun olisi tehnyt mieli ja siki sinä menit hepulille, sinua itketti, ja olit vihainen... Äiti ei voi sinua uimahalliin lähteä viemään, koska sinulla on nuha, mutta me voimme mennä kun taas olet parantunut. Kun sait hepulin äitikin meinasi hermostua ja anteeksi kun äiti korotti siinä ääntään, mutta äitiin sattuu kun puret ja lyöt..." Tämä tunteiden nimeäminen on erittäin tärkeä juttu uhmiksille, koska hehän juuri opettelevat tunteidensa hallintaa ja niitä on helpompi hallita kun tunnistaa niitä.

Normaali elämässä, siis kun ei ole uhmiskohtausta päällä, minä pääasiassa huomioin ja kehun lasta kun toimii oikein ja jätän vähemmälle huomiolle kun toimii ei-toivotusti. Oikeaa koirakoulua siis. Meillä lapsi ei hoe samoja asioita, mutta heittäytyy sellaiseksi lässyttäväksi rääväsuuksi ja eleilee ärsyttävästi, hänen näkemyksensä huumorista kai, mutta meistä vanhemmista tosi ärsyttävää. ja kyllä, jätän reakoimatta. Tätä esiintyy aina kun meillä on hauskaa ja lapsi menee ylikierroksille, silloin lopetan oman leikin, lopetan hymyilyn, otan mahdollisesti lehden tai jotain käsiini ja keskityn siihen, kunnes lapsen riehakkuuskohtaus on ohi, niin palaan heti takaisin häneen ja siihen missä leikki oli.

Tulipas pitkä kuin romaanista, joten leikattava kahteen viestiin...

Perheen mielestä minä jankutan samaa asiaa liikaa. Itse teen sitä siitä syystä, että jos ei mitenkään reagoida, että on kuultu, ymmärretty ja oltu joko samaa mieltä tai eri mieltä, niin en ole varma. Tai sitten haluan tehdä niin kuin haluan, mutta toivon jonkinlaista "muka" kompromissia tai myöntymystä muiltakin perheessä.

Lapseni valtaisan miksi -kyselykauden lopetin vahingossa sanomalla hänelle kipakasti kerran ajaessani autoa, että nyt ei enää yhtään miksi-kysymystä kun äiti ajaa. Siihen loppui kokonaan ja olen sitä harmitellut kauan.

Miksi lasten tulisi olla aina hyvin käyttäytyviä, istua hiljaa ja toimia järkevästi? Eihän aikuisetkaan siihen aina pysty,

Alle 13 vuotias ei vielä tajua pyyntöä.