Jos kerran olemme tällä vain egon kahleiden vankina, niin miten ylipäätään ihmisellä on mahdollista se, että voi ottaa selvää asioista ja yrittää vapauttaa itsensä egon otteesta, jos kerta tämä maailma on egon luoma ja täysin egon hallinnassa?
Kuinka ego voi sallia sen, että se häviää pelin mikäli joku saa tietoa kuinka egon voi tuhota?
Tätä minä en ymmärrä tässä, vaikka olen näitä kirjoja lukenut. Mistä voimme tietää ettei ACIM myös ole vain yksi egon harhautuksen väline. Yksi egon koukku johon ihminen iskee luullen sitä "vapaudeksi" vaikka ehkä se kietookin vain vielä entisestään kovempaan otteeseen.
Onko ihminen edes sallittu tietämään "totuutta"? Ja tietääkö kukaan lopulta totuutta? Entä onko sitä totuutta edes olemassa?
Ja entä, jos totuus on olemassa, mitä jos sitä ei todellakaan haluta ihmisten tietoon? Mitä jos kaiken takana onkin vain pahuus itse?
Vai ovatko nämäkin kysymykset vain egon puolustuskeinoja joka luo epäilyksen verhon ja usvan taas eteeni..
Miksi ego sallii ottaa selvää asioista?
39
1283
Vastaukset
""Jos kerran olemme tällä vain egon kahleiden vankina,...""
Siksi juuri minä olen kiinnostunut kurssista koska mielestäni siinä opetetaan kuinka egon oppii hylkäämään.
""Kuinka ego voi sallia sen, että se häviää pelin...""
ego ei salli sitä mutta se ei voi mitän jos se jätetään huomiotta
""Mistä voimme tietää ettei ACIM myös ole vain yksi egon harhautuksen väline"".
Lue vielä kerran Kurssin osa Opetajan käsikirja ja jos mahdollista tekstiosan Uusi alku Minä olen koko ajan ymärtänyt että kurssi tarjoaa vapautta.
""Onko ihminen edes sallittu tietämään "totuutta"? Ja tietääkö kukaan lopulta totuutta? Entä onko sitä totuutta edes olemassa?""
Tässä samoin. En ole hakenut totuutta tai melko pian opiskeluni aloitetuani huomasin että totuus löytyy mielen muutoksen myötä
""Ja entä, jos totuus on olemassa, mitä jos sitä ei todellakaan haluta ihmisten tietoon? Mitä jos kaiken takana onkin vain pahuus itse?""
Tämä on täysin mahdoton ajatus. Katsopa vaikka "kehitysvamaista" kuinka hyvänä useimmat heistäkin kokevat olemassaolonsa. MIKSI siis meidän "tavallisten" pitää nähdä pahana niin moni asia. Katso luku uusi alku.
""Vai ovatko nämäkin kysymykset vain egon...""
Epäilys ja pelko kaikissa muodoissaan on egon harrastuksia. Vain ego voi pelätä. Rakkaus hyväksyy. Rakkaus opettaa ilolla ja rauhalla.Avain sana ja luterilaiselle kristitylle mahdoton ajatus.
Kurssi antaa Jumalasta vain yhden ominaisuuden. Jumala on rakkaus.
Siksi Ihmeiden Oppikurssi ei ole Raamatun lisäosa eikä yritys kirjoittaa raamattua uudelleen. Tämä on aivan oma asiansa.
- Egomies
Ego on ja pysyy, vaikka kuinka lukisi IOK:ta. Ihmetyttää erilaiset tulkinnat IOK:sta. Maineikkaat IOK-opettajat Gary Renard ja Robert Perry ovat eri linjoilla asioista. Googlettamalla löytää juttuja niiden riidoista. Kummassa puhuu Pyhä Henki? Mitä IOK:n opiskelijan tulisi näistä ajatella? Yksi kokee toista ja toinen toista?
Onko harhaisessa maailmassa kaikki negatiivista? IOK:ta lukiessa tulee negatiivinen fiilis, kun se puhuu koko ajan tyyliin: "sinä et...". Ymmärrän, että näin on varmaan sen takia, että ego halutaan "murskata" (vähän sama idea kuin luterilaisessa laki-saarnassa ennen evankeliumia). IOK on lukukokemuksena rankka. Jopa niin rankka, että jotkut ovat tehneet itsemurhan kyllästyessään harhaiseen maailmaan ja halutessaan päästä eroon egosta; vaikka se ei ole IOK:n tarkoitus.
Miten te muut näette harha-maailman? Eikö maailmassa ole paljon hyvääkin? Kaunis luonto ja kaikkea?- Hajoittelija
Tunnistan hyvin tuon masennuksen kun yhä uudelleen tekstissä toistuu "sinä et vielä ymmärrä" tai te ette vielä....
Jotkut ovat ajatelleet että sanelija puhui kirjaimellisesti Helenille hänethän kuvataan erittäin uppiniskaiseksi, jopa kuolemaansa saakka hän taisteli vastaan.
Toisaalta siellä on myös "maailma on paras paikka sen oppimiseksi mikä on maailman tarkoitus.
Luku Egon dynamiikka teksti osan sivulta 228 kappaleen 6 seuraavasti
"Sinulle on annettu luomisen eikä itsehallinnon itsenäisyys. Koko luova toimintasi on seurausta täydellisestä riippuvuudestasi Jumalaan, ja luomisen tehtävä on teille yhteinen....."
Lukekaa lisää ketä kiinnostaa. Tässä kuitenkin voi pitää mielessään että, Jumala on rakkaus. Sen sijaan ego on jotain muuta. Olen siis ikuisesti sitoutunut Rakkauteen siinä on minun vapauteni
Ja omaa ajatteluani on että väkivaltaa ja vainoa on ainakin kaiken tunnetun historian ajalta yritetty eikä tulokset ole kovin kummoisia. (sitä on todella saatu juuri kuten kurssi opettaa - sitä saa mitä tilaa - olisiko edes kokeeksi hyödyllistä kokeilla rakkautta ja anteeksiantoa.
Egomies: "Miten te muut näette harha-maailman? Eikö maailmassa ole paljon hyvääkin? Kaunis luonto ja kaikkea? "
On totta, että tässä egon luomassa harhamaailmassa näyttää olevan myös kauniita ja hyviäkin asioita. Niistä voi ja kannattaakin nautia sydämensä kyllyydestä!
Kauniit ja jalot asiat voivat "nostaa" meitä korkeammille värähtelyalueille tässä egon mihinkään johtamattomassa kehitys-suunnitelmassa. Kaikkia tässä maailmassa olevia ylentäviä asioita voi käyttää mielensä kohottamiseksi kohti sellaisia tietoisuuden tasoja, joilla voi lopulta tulla huomaamaan miten ego toimii, koettaessaan pitää meidät tietämättömänä totuudesta, ja hakemaan sitä sieltä, mistä sitä ei voi löytää, mottona sanonta, "hakekaa, mutta älkää vain löytäkö".
Pitää kuitenkin muistaa, että niin pahat kuin hyvätkin asiat ovat tämän harhamaailman, tämän unen elementtejä, jotka eivät ikuisuuden näkökulmasta katsottuna ole todellisia, ja jotka häviävät olemattomiin, kun heräämme tästä unesta.
Nekin ovat siis sellaisia asioita, joihin tulee kohdistaa IOK:n mukainen "todellinen anteeksianto", ja käyttää niitä näin tienä lopulliseen heräämiseen. Todellinen anteeksianto on jotain aivan muuta, kuin mitä sillä termillä yleensä käsitetään. Siinä annetaan anteksi kaikki se mitä todellisuudessa ei koskaan ole tapahtunut, vaikka tässä unen maailmassa siltä näyttäisikin.
Kaikki se, mille on onnistunut antamaan näin anteeksi, poistaa "karmaa" niin tästä, kuin tulevistakin elämistä, koska alitajunta, josta me emme ole tietoisia, toteaa meidän jo oppineen ne asiat. Ei siis ole enää tarpeen tuottaa meille sellaisia, joskus hankaliakin tilanteita tai kokemuksia, jotka muutoin olisivat olleet tulossa, koska ne asiat on jo opittu.
Elämä tässä ilmenneessä unimaailmassa tulee siis vähitellen onnellisemmaksi, - niin meidän kuin muidenkin osalta -, koska alitajunnan tasolla olemme yhtä.
Meillä on siis tässä unimaailmassa vapaa tahto vain siinä miten reagoimme asioihin, siis miten suhtaudumme eteen tuleviin tilanteisiin. Tuomitsemmeko ja arvostelemmeko, vain annammeko anteeksi.
IOK:n keskeinen tema: Olenko mieluummin oikeassa vai onnellinen.- EtsiväEgo
Hei!
IOK-kirja olisi kirjahyllyssä - milloinhan jaksaisin taas aloittaa sen tutkailun....Nääs....
Mietityttää henkisen kirjallisuuden/tekstien/mielipiteiden moninaiset käsitteet, jotka hämmentävät "egoani". :)
Mitkähän lukuisista käsitteistä tarkoittavat samaa asiaa ja eikö yksi ja sama kirjoittaja voisi käyttää yhtä käsitettä samasta asiasta kirjoittaessaan? Olisi lukemista/ymmärtämistä helpottavaa, jos kirjoittaja kertoisi, mitä hän itse kirjoituksessaan kullakin käyttämällään käsitteellä tarkoittaa.
Monet ovat kirjoittaneet useitakin seuraavista käsitteistä samaan kirjoitukseen/kirjaan
Ego. Mieli. Egomieli. Anteeksiantamaton mieli. Egottomuus.
Jakautunut mieli. Ihmismieli. Itsekäs mieli.
Pieni itse. Todellinen itse.
Henkinen itse. Ei itse. Itse (isolla kirj.). itse (pienellä kirj.)
Minä. Minuus. Todellinen minuus. Psyyke. Valaistunut. Valaistumaton.
Sisäinen ääni. Sisäinen keho. Kärsimyskeho. Sisäinen lapsi. Ydin. Minuus. Korkeampi minuus.
Jumala. Äiti-Jumala. Jumala sinussa. Tarkkailija. Henki. Pyhä henki. Pyhä henki sinussa. Sielu. Yksilön sielu. Kollektiivinen sielu.
Yliminä. Elämä. Oleminen. Rakkaus. Mestari. Valo. jne. jne.
Mikähän mahtaa olla esim. Egon ja Mielen ero, vai onko se useimmilla kirjoittajilla kuitenkin se sama Egomieli?
Mietin, mikä on esim. erään kirjoittajan "kirkastunut mieli" ja toisen kirjoittajan "pieni mieli" ja voiko mieli, ego tai egomieli kirkastua?
Joskus lukijana miettii, että onko kirjailija itsekään ihan oikeilla jäljillä, mutta luultavasti on - kirjoittamista olisi vain kannattanut ehkä hivenen tarkentaa ja käyttää mielellään samaa käsitettä samasta asiasta. Kirjailija voisi kirjoittaa, että hän ymmärtää/ajattelee vaikka egon ja egomielen samaksi, mutta käyttää tässä kirjassa vain sanaa ego.
Eräs kirjailija kirjoitti kirjaansa Itse ja itse, jotka olivat siis eri asioita - isolla kirjoitettu oli todellinen itse tämän fyysisen ihmisolemuksen “taustalla” ja pienellä kirjoitettu oli kai se ego. Oli hippusen haasteellista muistaa lukemistaan lauseista kumpikin itse.
Eräs kirjoitti, että ihmisen olemuksesta seuraavaa ”Pinnalla on ego ja mieli, syvemmällä sielu ja henki” Siis eri asioita ego ja mieli? Eri asioita myös sielu ja henki?
Eräässä kirjassa luki, että “mielessäsi on pieni kohta, jota myös egoksi kutsutaan“.... Ja just silloin kun olin ajatellut, että ego ja egomieli on sama, niin selvisikin, että ego onkin pieni kohta mielessä.
T. Egon omaava ja valaistukseen pyrkivä etsijä kiittää kaikkia kommenteista ja avusta.:) - Harjoittelija
Jos puhutaan Ihmeiden Oppikurssista kokeile aloittaa sieltä loppuosasta viimeiset noin 100 sivua on Opettajan käsikirja. Siellä on muutamat keskeiset käsitteet selvennetty, tietenkin vain niiltä osin miten niitä on Kurssissa käytetty.
Itse olen hakeutunut muutamien kaverien porukoihin jotka tapaamme silloin tällöin ja siellä on mahdollista rupatella.
Muutamalla sanalla sanoisin että ego on miltei sama kuin itsekkyys ja pelko
Mieli on kuvattu Opettajan käsikirjan sivulla 85 - EtsiväEgo
Kiitos hyvistä vihjeistä.:)
- just be
EtsiväEgo. Siis tämä sinun nimimerkkisikin jo.. mitä sinä etsit? Etsitkö jotain ulkopuolelta?
Miksi et vain muistaisi mitä sinä olet sisäisesti. Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?
- EtsiväEgo
Hei just be.
Ihan hyvät kysymykset sinulla.
Kun tässä hmiskehossa elämme, niin on välillä kiva tehdä asioita ja välillä taas vain olla.
Joskus on kiva lukea kirjoja ja kun viimeksi erästä kirjaa luin, niin aloin miettiä jälleen kerran, että mikä mahtaa olla syy siihen, että tämäkin kirjoittaja käyttää niin montaa eri käsitettä samasta asiasta. Voisiko kirjoittaa kirjan siten, että lukijan olisi helpompi ymmärtää kirjan anti ja "väärinkäsityksiltä vältyttäisiin".
Siitä nousi tarve kirjoittaa tuo tekstini/kyselyni ja kai se on egoni (tai mielenikö?) joka käsitteihin selvennystä etsii, joten siksi nimimerkki EtsiväEgo.
Ehkä moni olisi kiitollinen, jos joku kirjoittaisi sanakirjan henkisen kirjallisuuden käsitteistä, jotta he (ja itsekin), jotka henkisiä opuksia ja tekstejä lukevat, pääsisivät vähän helpommalla näiden käsitteiden kanssa.
En mielestäni ole sellainen tyyppi, jolla olisi tarvetta olla oikeassa - ehkä erehdyn. Annan hyvin helposti periksi niille ihmisille, jolla oikeassa olemisen tarve on.
Maailman ja ihmisten asiat ja elämäntilanteet ovat usein hyvin monitahoisia, joten ihmisillä on oikeus olla niistä mitä mieltä haluavat - ei siis ole tarvetta olla oikeassa - parempi yrittää ymmärtää.
Onnellisuutta en niinkään hae, sillä elämä väistämättä seilailee onnellisuuden ja muidenkin tunteiden ja tapahtumien välillä, mutta jonkinlaista sisäistä rauhaa toki saisi olla enemmänkin - kyllä sitä jonkin verran onkin - ainakin välillä. :)- oikaisua
Kahden tason ongelma. Sinun maallinen kehosi ja personaallisuutesi elää tasolla 2. Tasolla 2 sanat ovat vain niiden alla piilevien käsitteiden kuvia. Kuvan kuva.
Tasolla 1 ei ole sanoja. Et voi selittää tason 1 asioita sanoin.
Ymmärrätkö, että mieltä ei kiinnosta tason 2 asiat pätkän vertaa. Sinä yrität muistaa mieltesi, mieli on tasolla 1. Tason 2 asioihin ei voi vaikuttaa, ne vain ovat. Ja kaikki vain tapahtuu.
Tasojen sekaannus, tämä on se asia mikä on kaiken avain. Maallinen elämä on vain muotoja ja mitkään muodot eivät toimi eivätkä ole ikuisia.
Ja jonkinlaista "rauhaa" ei ole olemassakaan, on vain rauha. Ei ole välimuotoja. - tdtr
oikaisua kirjoitti:
Kahden tason ongelma. Sinun maallinen kehosi ja personaallisuutesi elää tasolla 2. Tasolla 2 sanat ovat vain niiden alla piilevien käsitteiden kuvia. Kuvan kuva.
Tasolla 1 ei ole sanoja. Et voi selittää tason 1 asioita sanoin.
Ymmärrätkö, että mieltä ei kiinnosta tason 2 asiat pätkän vertaa. Sinä yrität muistaa mieltesi, mieli on tasolla 1. Tason 2 asioihin ei voi vaikuttaa, ne vain ovat. Ja kaikki vain tapahtuu.
Tasojen sekaannus, tämä on se asia mikä on kaiken avain. Maallinen elämä on vain muotoja ja mitkään muodot eivät toimi eivätkä ole ikuisia.
Ja jonkinlaista "rauhaa" ei ole olemassakaan, on vain rauha. Ei ole välimuotoja.Tosi hyvin kirjoitettu, vaikka sanoilla ei tietenkään voi koskettaa sitä...Sitä... Tätä... Joka Olen...
Jos yrittää selittää sanoilla, niin yritys väistämättä epäonnistuu. Koska jo se itse yrittäminen on jo havaittu ja tiedostettu eli yritys ymmärtää on silloin toissijaista tiedostajaan eli havaitsijaan nähden. Kaikki pyrkimys tapahtuu jo Siinä, sen kaikkialla läsnäolevien silmien alla, ikään kuin. Kaikki pyrkimys on pyrkimystä poispäin siitä ja kuitenkin siinä ja siihen. Mutta se on silti kaikki mitä on eikä mitään ole sen ulko- eikä sisäpuolella. Ymmärtääkö kukaan mistä puhun? Ja kuka on ymmärtäjä?
Ei pelkkä kartan luku ja ulkoaopettelu ja teoreettinen käsittäminen vie määränpäähän. Onhan se toki hyödyllistä "2 tasolla", mutta siitäkin on päästettävä irti eikä liikaa kannata yrittää analysoida ja "ymmärtää". Vasta omakohtainen kokemus tuo todellisen ymmärryksen, joka ylittää ymmärryksen. - samaa mieltä ollaan
tdtr kirjoitti:
Tosi hyvin kirjoitettu, vaikka sanoilla ei tietenkään voi koskettaa sitä...Sitä... Tätä... Joka Olen...
Jos yrittää selittää sanoilla, niin yritys väistämättä epäonnistuu. Koska jo se itse yrittäminen on jo havaittu ja tiedostettu eli yritys ymmärtää on silloin toissijaista tiedostajaan eli havaitsijaan nähden. Kaikki pyrkimys tapahtuu jo Siinä, sen kaikkialla läsnäolevien silmien alla, ikään kuin. Kaikki pyrkimys on pyrkimystä poispäin siitä ja kuitenkin siinä ja siihen. Mutta se on silti kaikki mitä on eikä mitään ole sen ulko- eikä sisäpuolella. Ymmärtääkö kukaan mistä puhun? Ja kuka on ymmärtäjä?
Ei pelkkä kartan luku ja ulkoaopettelu ja teoreettinen käsittäminen vie määränpäähän. Onhan se toki hyödyllistä "2 tasolla", mutta siitäkin on päästettävä irti eikä liikaa kannata yrittää analysoida ja "ymmärtää". Vasta omakohtainen kokemus tuo todellisen ymmärryksen, joka ylittää ymmärryksen.Kyllä se jokin minussa ymmärtää. "Löytää" "taajuuden". Ja se riittää.
Samaa mieltä ollaan, ilman sanoja.. täällä ajassa sanottuna "kirjaimellisesti".
- EtsiväEgo
Hei "Oikaisua"
Huomasin, että voimme ajatella samalla tavalla, mutta eri sanoilla - kai.
Ajattelen suunnilleen näin, että maallinen keho, persoonallisuus, ego ja mieli elävät täällä fyysisella tasolla 2.
Tasolla 1 ei ole sanoja. Siellä elää puhdas tietoisuutemme, todellinen olemuksemme, sisäinen itsemme, tarkkailija (käsitteitä on monia samalle asialle).
Täällä pallollamme me elämme muotojen maailmassa, eikä mikään ole pysyvää.
Tollen kirjasta Läsnäolon voima muutama pätkä tässä:
Mielestä: "Se sisältää myös valeitsen (ego) valetunteet eli emootiot sekä kaikki psyykkis-emotionaaliset reaktiot. Emootio viriää mielen ja kehon kohdatessa."
"Tarkkailemalla mielen toimintoja vapaudut sen vastarinnasta ja voit silloin sallia läsnäolevan hetken olle. Silloin saat tunnun siitä, mitä on olla sisäisesti vapaa ulkonaisista olosuhteista, mitä on todellinen rauhan tila."
"Vapautettuaan itsensä aineen ja mielen muotoihin samastumisesta, tietoisuudesta tulee puhdas tai valaistunut tietoisuus tai läsnäolo, Tämä on jo tapahtunut muutamien ihmisten kohdalla ja näyttää väistämättömältä, että se tulee tapahtumaan pian paljon suuremmassa mitassa."
"Suurin osa ihmisistä on vielä itsekeskeisen tietoisuuden muodon otteessa - he samastuvat mieleensä ja antavatsen hallita itseään. Elleivät he vapauta itseään mielen kahleista ajoissa, se tulee tuhoamaan heidät."
Läsnäolon voima -kirjassa on myös jonkin verran lainauksia IOK:sta - hän tuntuu olevan siis samalla kannalla ainakin joidenkin IOK:n kirjoitusten kanssa, jos olen oikein ymmärtänyt.
Olen kokenut voimakasta sisäistä rauhaa syvässä meditaatiossa, jossa olen "unohtanut kehoni ja kaiken siihen liittyvän. Myös vahva läsnäolemisen taito on eräänlaista sisäisen rauhan kokemista. - Harjoittelija
Ystävämme nimim. oikaisua, en oikein saa kiinni mitä tarkoitat. Vaikeita juttuja nämä ainakin minulle.
Sain juuri Juha Pitkäsen kirjan Vapaus valita, siinä hän kuvaa omaa käsitystään Ihmeiden Oppikurssista.- no enpä tiedä
Pitkäsen kirja on muuten ihan ok, mutta siellä täällä vilisee ihmeellisiä ristiriitoja. Kuten sivulla 235 harjoituksen lopussa. Harjoitus koskee mielen sisällä tapahtuvaa keskustelua "oikean mielen" ja "väärän mielen" kanssa. Tarkoituksena on oppia erottamaan "oikea mieli", eli PH ja miten sen oppii tunnistamaan.
Lainaus kirjasta:
"Jos esimerkiksi olet rakastunut ja käytät tätä harjoitusta ja saat keskustelussa selvän vastauksen siihen, ettei sinun tule edetä tässä suhteessa yhtään pidemmälle, ota se kiitollisena vastaan ja toimi sen mukaisesti."
Siis hetkinen. Tasojen sekaannus. Ja nyt sitten PH:ta yhtäkkiä kiinnostaakin se "maanpäällinen helvetti" ja niinkin lapsellinen asia kuin rakastuminen. Rakkaus ihmisten välillä, joka on vain heijastus siitä Isosta Rakkaudesta.. noh, joka tapauksessa.. edellä kirjassa puhutaan tason 2 kriiseistä.. elämän kriiseistä.. jotka ovat ehdoton osa tason 2 elämää ja saattaa laukaista tason 2 ihmisissä kaipuun havahtumiseen. Miksi PH haluaisi estää "rakastumisen" johonkin, jos ehkä kuitenkin rakastuminen voisi viedä vaikkapa "kriisiin".
Valitettavasti ei pysty purematta kaikkea nielemään, vaikka paljon tässäkin kirjassa kehotetaan "heittäytymään virtaan", joka on helppoa, mutta äärimmäisen vaikeaa. Ja kirjassa vilisevät tietynlaiset ristiriidat kuten ylläoleva ei oikein anna siihen (virtaanheittäytymiseen) mahdollisuutta.
Kanavoinnista puhutaan, ja tietysti vain IOK-kanavointi on oikeaa kanavointia. Kaikki muu lytätään. Miten minun luulema sisäinen "oikea mieli" huutaa punaista hälytysvaloa. - no enpä tiedä
no enpä tiedä kirjoitti:
Pitkäsen kirja on muuten ihan ok, mutta siellä täällä vilisee ihmeellisiä ristiriitoja. Kuten sivulla 235 harjoituksen lopussa. Harjoitus koskee mielen sisällä tapahtuvaa keskustelua "oikean mielen" ja "väärän mielen" kanssa. Tarkoituksena on oppia erottamaan "oikea mieli", eli PH ja miten sen oppii tunnistamaan.
Lainaus kirjasta:
"Jos esimerkiksi olet rakastunut ja käytät tätä harjoitusta ja saat keskustelussa selvän vastauksen siihen, ettei sinun tule edetä tässä suhteessa yhtään pidemmälle, ota se kiitollisena vastaan ja toimi sen mukaisesti."
Siis hetkinen. Tasojen sekaannus. Ja nyt sitten PH:ta yhtäkkiä kiinnostaakin se "maanpäällinen helvetti" ja niinkin lapsellinen asia kuin rakastuminen. Rakkaus ihmisten välillä, joka on vain heijastus siitä Isosta Rakkaudesta.. noh, joka tapauksessa.. edellä kirjassa puhutaan tason 2 kriiseistä.. elämän kriiseistä.. jotka ovat ehdoton osa tason 2 elämää ja saattaa laukaista tason 2 ihmisissä kaipuun havahtumiseen. Miksi PH haluaisi estää "rakastumisen" johonkin, jos ehkä kuitenkin rakastuminen voisi viedä vaikkapa "kriisiin".
Valitettavasti ei pysty purematta kaikkea nielemään, vaikka paljon tässäkin kirjassa kehotetaan "heittäytymään virtaan", joka on helppoa, mutta äärimmäisen vaikeaa. Ja kirjassa vilisevät tietynlaiset ristiriidat kuten ylläoleva ei oikein anna siihen (virtaanheittäytymiseen) mahdollisuutta.
Kanavoinnista puhutaan, ja tietysti vain IOK-kanavointi on oikeaa kanavointia. Kaikki muu lytätään. Miten minun luulema sisäinen "oikea mieli" huutaa punaista hälytysvaloa.jatkoa...
Pitääpi vielä korjata, että Pitkäsen kirja ei ole pelkästään ok.. vaan loistava ja oivaltaa! Mutta kirja ei ole minun mielestäni täydellinen. Se piti sanomani tarkalleen ottaen.
Juha Pitkänen kertoo näistä tasoista kirjassaan mm. sivulla 70, otsakkeella ”Tasojen sekaannus”.
IOK:ssa asiaa selvitetään ainakin sivulla 24 otsakkeen ”Parantuminen pelosta vapautumisen seurauksena”.
Käsitykseni mukaan kyse on siitä, että 1 taso, eli tämä ilmennyt maailmamme sekoitetaan mielessä ja toiminnassakin helposti tasoon 2, eli siihen meidän alkukotiimme, Ykseyteen, jossa olemme todellisuudessa kaiken aikaa.
IOK:n mukaan ilmenneen maailman asioita koetetaan parantaa tällä maailmallisella tasolla, tasolla 1, vaikka ne pitäisi parantaa tasolla 2, syiden tasolla, koska syitä voidaan muuttaa, mutta seurauksia ei. Kun syyt saadaan muutettua, muuttuvat seurauksetkin.
Tätä varmaan Etsiväegokin tarkoitti avauksessaan. Kun asioista puhutaan niin kovin monella nimellä, teettää se paljon työtä selvittää itselleen, mistä milloinkin on on kysymys. Pitkänen selvästikin tarkoituksella käyttää samoja sanoja kuin IOK, ettei lisäisi enää tätä määritelmien kirjoa...
Näistä samoista tasoista käytetään mm. Carlos Castanedan kirjoissa muinaisten tolteekkien sanontoja, tonaali ja naguaali. Siinä järjestelmässä tonaali on siis taso 1 eli tämä maailma ja naguaali on taso 2, eli se, mistä emme voi mitään tietää.Tämä vain, jos täällä sattuu olemaan Castanedan kirjojen tuntijoita. Mutta muutoinhan ne jutut kuuluvat toiselle palstalle... :)- Harjoitelija
asojen sekaannus?
Mielestäni mitään ei tapahdu missään. Tai kaikki mitä tapahtuu on lukijan mielessä.
Kun kerrot miten olet ymmärtänyt J.P.n tekstin eipä siihen ole mitään lisäämistä, se on sinun kokemuksesi ja tämä on tässä 2 tasolla.
Kun tapahtuu että oivallan jotakin tai päätän että nyt toimin näin, silloin otan mukaani luottamuksen että lopputulos on se mikä on minulle nyt paras. Sehän on joskus vaikkapa liikenne onnettomuus tai jotain aivan erinomaisen hyvää.
Kun tietoisesti olen kiitollinen elämästäni (joka sisältää mitä milloinkin, kaiken edellä kuvaamani) silloin tietoinen päätökseni kiitollisuudesta ulottuu tasolle 1
J.P "ota se kiitollisena vastaan ja toimi sen mukaisesti."
Samoin:
""Kanavoinnista puhutaan, ja tietysti vain IOK-kanavointi on oikeaa kanavointia. Kaikki muu lytätään. Miten minun luulema sisäinen "oikea mieli" huutaa punaista hälytysvaloa""
Ei ole "oikeaa" eikä "väärää" kanavointia. On sinun KOKEMUKSESI siitä. Kuten sanoin tuossa edellä. Itse kukin meistä kokee erilaisia tuntemuksia koska olemme vielä niin vahvasti kokemassa erillisyyttä. Tällä tasolla 2. Itse asiassa liki kaikki on vertailua paitsi se puhdas ja vilpitön kiitollisuus. Se ei sisällä vertailua.
Saatan tietenkin tehdä kummallisia johtopäätöksiä kanavoinnista niin kuin mistä tahansa mutta se ei ole kanavoinnin syy. - Sarcisson
Oletteko koskaan miettineet, että jos ego ("minä haluan/en halua",tietoisuuden keskus) on lopulta illuusio, jonka mieli on luonut...niin koko ajatus egon hävittämisestä on nurinkurinen. Se, että yritämme päästä eroon egosta onkin egon vahvistamista. Että pidämme egoa niin todellisena, että sitä vastaan pitää oikein taistella. Se täytyy hävittää, sen juonia pitää varoa. Eikö egon olemassaolo pelkästään vahvistu noista ajatuksista? Eikö siitä tule silloin todellinen ja erillinen meistä? Mieli jakaantuu egoon ja muuhun, ja se jakaantunut mieli taistelee itseään vastaan? Miten se voisi voittaa itsensä?
Mitä jos totuus olisi paljon yksinkertaisempi? Jos totuus ei olekaan absoluutti kaiken takana? Jos totuus on vain sitä, että vain näkee mikä on illuusiota ja valhetta? Illuusio katoaa ja se mikä kulloinkin jää, on se totuus? - Harjoittelija
Sarcisson
Juuri näin minäkin olen ymmärtänyt.
Tekstiosan sivuilta 100 eteenpäin kerrotaan juuri tuosta. Ego tekee kysymyksen mitä sinä olet mutta se jättää vastaamatta kun se ei tiedä. Sen sijaan Pyhä Henki tietää ja vastaa Opeta vain rakkautta sillä sitä sinä olet- Sarcisson
Kiitos vastauksesta, hyvä pointti. Mutta huomaatko mikä hyvin hienovarainen ja ovela silmänkääntötemppu usein tapahtuu. Jos aikaisemmin samaistuimme egoon, nyt samaistumme rakkauteen. Ennen halusimme olla itsekäs ja kerätä itsellemme kaikkea, nyt haluamme olla epäitsekäs ja jakaa kaikille. Mutta avainsana tuossa on haluta. Samaistumme universaaliin rakkauteen. Haluamme olla se universaali rakkaus. Hoksaatko? Ego kysyy kuka minä olen? Ego ei löydä vastausta ja se keksii vastauksen: Minä olen rakkaus ja kaikki on rakkautta. Ja se tuntuu tietysti upealta ja lohduttavalta. Mutta se on edelleen ego, joka haluaa olla rakkaus. Se identifoi itsensä rakkauteen. Miten nerokas meidän mielemme onkaan!
- acimlai nen
Sarcisson kirjoitti:
Kiitos vastauksesta, hyvä pointti. Mutta huomaatko mikä hyvin hienovarainen ja ovela silmänkääntötemppu usein tapahtuu. Jos aikaisemmin samaistuimme egoon, nyt samaistumme rakkauteen. Ennen halusimme olla itsekäs ja kerätä itsellemme kaikkea, nyt haluamme olla epäitsekäs ja jakaa kaikille. Mutta avainsana tuossa on haluta. Samaistumme universaaliin rakkauteen. Haluamme olla se universaali rakkaus. Hoksaatko? Ego kysyy kuka minä olen? Ego ei löydä vastausta ja se keksii vastauksen: Minä olen rakkaus ja kaikki on rakkautta. Ja se tuntuu tietysti upealta ja lohduttavalta. Mutta se on edelleen ego, joka haluaa olla rakkaus. Se identifoi itsensä rakkauteen. Miten nerokas meidän mielemme onkaan!
Sacrisson: "Mutta se on edelleen ego, joka haluaa olla rakkaus."
Tärkeä pitää mielessä.
- EtsiväEgo
Kiitos Cruisery, Harjoittelija ja Sarcisson ajatuksistanne - selkeää ja ymmärrettävää. :)
- Harjoitelija
Miten nerokas meidän mielemme onkaan!
Aivan niin. Sarcisson
Tuntuu kuin tekisit jakokysymyksen testataksesi onko minulla kirja käytössä vai heittelenkö omasta päästäni ja monta hymiöö tähän....
Tekstiosan sivulla 115 on otsikkona juuri vastaus sinulle (mielestäni)
seuraavasti: "Jotta saisit anna kaikki kaikille."
Tämä tarkoittaa mielessä tapahtuvaa toimintaa.. antamista. Ego haluaa vain itselleen ja pelkää menettävänsä antaessaan. Tai vähintään odottaa saavansa korvauksen. P.H antaa antamisen ilosta, rakkaus on täysin pyyteetöntä. Vai sitä voi P.H. mielestä jakaa mikä lisääntyy jaettaessa
jatkuu "Jotta saisit rauhan opeta rauhaa jotta saisit sen itse"
En sano että osaisin tai kovinkaan syvällisesti ymmärtäisin mutta kiinnostunut olen ja ainakin epäilen olevani "jäljillä" ?- Sarcisson
"Tuntuu kuin tekisit jakokysymyksen testataksesi onko minulla kirja käytössä"
Heh, en testaa ihmisiä tuolla tavalla. Jos tunne tulee, niin se tulee sinun sisältäsi?
Mietin tuossa yhteydessä "Jotta saisit anna kaikki kaikille", mitä se tarkoittaa? Joskus helpottaa kun kääntää asian ylösalaisin, oletko huomannut? Jotta pystyisi todella antamaan, niin eikö se toisinpäin ole, että ei pidä mistään kiinni? Ei ole mitään mistä ei voisi luopua? Ei takerru mihinkään asiaan. Joskus ajattelin, että egon voisi kuvata myös tarrautumisena kaikkiin asioihin. Minun työni, minun perheeni, minun mielipiteeni jne. jne. Ja ainakin jollain tavalla tarrautuu johonkin, niin siitä syntyy pelkoa. Entä jos menetän sen tai jotain tapahtuu? Tai myös, kun haluan jotain todella kovasti? Entä jos en saakaan sitä? Entä jos se ei olekaan mitä haluan? Siksi kai vasta silloin antamaan täysin kun on täysin vapaa kaikesta tarrautumisesta?
- acimlai nen
Meillä on decision making mind (päätöksentekevä mieli) joka on koko ajan valintatilanteessa, valitako ego vai Kristus.
Kurssi puhuttelee oikeastaan päätöksentekijämieltä, ei egoa.
Toisaalta olen muistelevinani että Garyn mukaan juuri ego tekisi päätöksen itseään vastaan...Mitenkähän tämä oikein menikään?
Ego käyttää kyllä varmasti ACIMIa harhautuksen välineenä. Se saa meidät esimerkiksi väittelemään siitä, mikä tekee ACIM:ista fyysisenä kirjana todellisen vaikka tarkoitus olisi omaksua sen ulkomuodon takana oleva sisältö.
Kennethin videot selkeyttävät minusta hyvin ACIM:in metafysiikkaa.
http://www.youtube.com/watch?v=0CaDg8zGVUs
http://www.youtube.com/watch?v=W4DrmJyJk1w- Sarcisson
Hei kiitos, tuossa videossa tuli mutkan kautta, se mitä yritin tuolla ylempänä hahmottaa (itselleni?). Jos elän unimaailmassa, niin on turha yrittää päästä eroon unimaailmasta johonkin todelliseen maailmaan. En voi päästä siitä eroon, koska se että uskon sen unimaailman olevan totta, on juuri se uni. Jos yritän päästä unesta eroon, se tarkoittaa, että pidän sitä totena. Luuppi siis. Ymmärtääkö joku?
Unesta ei tarvitse herätä vaan se riittää, että ymmärtää syvällisesti sen olevan unta. Herääminen on seuraus, ei keino? - Oneness...
Sarcisson kirjoitti:
Hei kiitos, tuossa videossa tuli mutkan kautta, se mitä yritin tuolla ylempänä hahmottaa (itselleni?). Jos elän unimaailmassa, niin on turha yrittää päästä eroon unimaailmasta johonkin todelliseen maailmaan. En voi päästä siitä eroon, koska se että uskon sen unimaailman olevan totta, on juuri se uni. Jos yritän päästä unesta eroon, se tarkoittaa, että pidän sitä totena. Luuppi siis. Ymmärtääkö joku?
Unesta ei tarvitse herätä vaan se riittää, että ymmärtää syvällisesti sen olevan unta. Herääminen on seuraus, ei keino?Tämä oli hieno oivallus, Sarcisson.
Olen oudoksunut IOK:ssa sitä, että "egoa" pitää vastustaa ikään kuin kyseessä olisi kristinuskon paholaista vastaava homma. Yksinkertaisempaa olisi ajatella niin, että kaikki on niin kuin on - oli se sitten "hyvää" tai "pahaa". Kaikki on kuitenkin kaikessa, ja jos haluaa päästä selville kuka/mkä on, niin pysyy "olen"-tunnossa lisäämättä siihen yhtään mitään... - Sarcisson
Oneness... kirjoitti:
Tämä oli hieno oivallus, Sarcisson.
Olen oudoksunut IOK:ssa sitä, että "egoa" pitää vastustaa ikään kuin kyseessä olisi kristinuskon paholaista vastaava homma. Yksinkertaisempaa olisi ajatella niin, että kaikki on niin kuin on - oli se sitten "hyvää" tai "pahaa". Kaikki on kuitenkin kaikessa, ja jos haluaa päästä selville kuka/mkä on, niin pysyy "olen"-tunnossa lisäämättä siihen yhtään mitään...Hyvin laitettu tuo. Mietin samaan asiaan liittyvää juttua, en tiedä osaanko pukea tätä yhtä selvästi, mutta yritetään?
Meillä on kaikilla jonkinlainen ristiriita sisällämme. On toisaalta se, mitä koemme olevamme juuri nyt ja toisaalta se, millainen haluaisimme olla juuri tässä tilanteessa. Eli suora kokemus itsestämme ja ihannekuva itsestämme. "Ego" on se, joka luo tuon kuvan (illuusion). Haluaisin olla rohkeampi, kauniimpi, älykkäämpi jne. Samalla syntyy ahdistus siitä, että olen juuri tällainen: pelokas, ruma, tyhmä jne. On jatkuva ristiriita todellisuuden ja ihannekuvan välillä, mistä syntyy tietysti ahdistusta ja hämmennystä. Mutta myös pelkoa: "Entä jos en koskaan saavuta sitä, mitä haluan olla. Jos jään tällaiseksi?" Eli tuloksena on kärsimystä.
Tietysti älykkästi ajateltuna vastaus on jotakuinkin ilmiselvä: jos haluan päästä eroon tuosta kärsimyksestä, minun on luovuttava "egosta". Tai minun on tuhottava "ego". Jotta asiat olisivat elämässäni paremmin ja olisin parempi ihminen, "egon" on poistuttava. Mutta trikki tapahtuu juuri tuossa.
Kuka on se, joka haluaa, että olisi paremmin tai olisin parempi? P.H? Jumala? Ykseys? Vai...se sama "ego"? Jos olen rehellinen itselleni ja menen itseeni, niin mikä on vastaus? Haluanko, että maailmassa olisi rakkautta, koska minusta tuntuisi paremmalta sellainen maailma? Haluanko, että "ego" tuhoutuisi, koska minusta tulisi parempi tai henkisempi ihminen?
Kuka siis kysyy - pitäisikö sen olla ensimmäinen ja kenties ainoa kysymys mitä lopulta tarvitaan, heti aluksi? - Oneness...
Sarcisson kirjoitti:
Hyvin laitettu tuo. Mietin samaan asiaan liittyvää juttua, en tiedä osaanko pukea tätä yhtä selvästi, mutta yritetään?
Meillä on kaikilla jonkinlainen ristiriita sisällämme. On toisaalta se, mitä koemme olevamme juuri nyt ja toisaalta se, millainen haluaisimme olla juuri tässä tilanteessa. Eli suora kokemus itsestämme ja ihannekuva itsestämme. "Ego" on se, joka luo tuon kuvan (illuusion). Haluaisin olla rohkeampi, kauniimpi, älykkäämpi jne. Samalla syntyy ahdistus siitä, että olen juuri tällainen: pelokas, ruma, tyhmä jne. On jatkuva ristiriita todellisuuden ja ihannekuvan välillä, mistä syntyy tietysti ahdistusta ja hämmennystä. Mutta myös pelkoa: "Entä jos en koskaan saavuta sitä, mitä haluan olla. Jos jään tällaiseksi?" Eli tuloksena on kärsimystä.
Tietysti älykkästi ajateltuna vastaus on jotakuinkin ilmiselvä: jos haluan päästä eroon tuosta kärsimyksestä, minun on luovuttava "egosta". Tai minun on tuhottava "ego". Jotta asiat olisivat elämässäni paremmin ja olisin parempi ihminen, "egon" on poistuttava. Mutta trikki tapahtuu juuri tuossa.
Kuka on se, joka haluaa, että olisi paremmin tai olisin parempi? P.H? Jumala? Ykseys? Vai...se sama "ego"? Jos olen rehellinen itselleni ja menen itseeni, niin mikä on vastaus? Haluanko, että maailmassa olisi rakkautta, koska minusta tuntuisi paremmalta sellainen maailma? Haluanko, että "ego" tuhoutuisi, koska minusta tulisi parempi tai henkisempi ihminen?
Kuka siis kysyy - pitäisikö sen olla ensimmäinen ja kenties ainoa kysymys mitä lopulta tarvitaan, heti aluksi?Joo trikki siinä piilee. Voisi sanoa, että "paha ego" ja "hyvä ego" taistelevat vallankahvasta ja ovat loppupeleissä sama se ego. Se, joka tarvitsee olla jotakin (tiettyä), ollakseen. Nisargadatta Maharaj voisi sanoa kenties: et ole yhtään mitään ja samalla olet kaikki.
- masokistisadisti
Sarcisson kirjoitti:
Hyvin laitettu tuo. Mietin samaan asiaan liittyvää juttua, en tiedä osaanko pukea tätä yhtä selvästi, mutta yritetään?
Meillä on kaikilla jonkinlainen ristiriita sisällämme. On toisaalta se, mitä koemme olevamme juuri nyt ja toisaalta se, millainen haluaisimme olla juuri tässä tilanteessa. Eli suora kokemus itsestämme ja ihannekuva itsestämme. "Ego" on se, joka luo tuon kuvan (illuusion). Haluaisin olla rohkeampi, kauniimpi, älykkäämpi jne. Samalla syntyy ahdistus siitä, että olen juuri tällainen: pelokas, ruma, tyhmä jne. On jatkuva ristiriita todellisuuden ja ihannekuvan välillä, mistä syntyy tietysti ahdistusta ja hämmennystä. Mutta myös pelkoa: "Entä jos en koskaan saavuta sitä, mitä haluan olla. Jos jään tällaiseksi?" Eli tuloksena on kärsimystä.
Tietysti älykkästi ajateltuna vastaus on jotakuinkin ilmiselvä: jos haluan päästä eroon tuosta kärsimyksestä, minun on luovuttava "egosta". Tai minun on tuhottava "ego". Jotta asiat olisivat elämässäni paremmin ja olisin parempi ihminen, "egon" on poistuttava. Mutta trikki tapahtuu juuri tuossa.
Kuka on se, joka haluaa, että olisi paremmin tai olisin parempi? P.H? Jumala? Ykseys? Vai...se sama "ego"? Jos olen rehellinen itselleni ja menen itseeni, niin mikä on vastaus? Haluanko, että maailmassa olisi rakkautta, koska minusta tuntuisi paremmalta sellainen maailma? Haluanko, että "ego" tuhoutuisi, koska minusta tulisi parempi tai henkisempi ihminen?
Kuka siis kysyy - pitäisikö sen olla ensimmäinen ja kenties ainoa kysymys mitä lopulta tarvitaan, heti aluksi?Tässä tullaan taas siihen mikä ehkä aloittajallakin oli mielessä.. miten mahtava, voimakas ja lähes omnipotentti ego voi olla niin lepsu, että sallisi jotain tällaista...
..entä onko tämän kaiken takana jonkinlainen Kaikkien Masokistien Äiti? - Harjoittelija
Oneness... kirjoitti:
Tämä oli hieno oivallus, Sarcisson.
Olen oudoksunut IOK:ssa sitä, että "egoa" pitää vastustaa ikään kuin kyseessä olisi kristinuskon paholaista vastaava homma. Yksinkertaisempaa olisi ajatella niin, että kaikki on niin kuin on - oli se sitten "hyvää" tai "pahaa". Kaikki on kuitenkin kaikessa, ja jos haluaa päästä selville kuka/mkä on, niin pysyy "olen"-tunnossa lisäämättä siihen yhtään mitään...Ego ei salli. Mutta se ei voi mitään jos se jätetään valitsematta.
On mahdollista kysyä. " Mitä rakkaus tekisi tässä tilanteessa"
Toisaalta tällöin pitäisi Rakkaus ymmärtää korkeimmalta hengen tasolta. Siis rakkaus joka etsii syytä tai motiivia ei ole rakkautta lainkaan.
Lainaus kurssin tekstiosan sivulta 7 luvusta Ilmestys, aika ja ihmeet 3
" Minulla ei ole mitään mitä sinäkin et voisi saavuttaa. Minulla ei ole mitään mikä ei tule Jumalalta. Ero meidän välillämme tulee siitä että minulla ei ole mitään muuta"
Oneness sinulle sanoisin että olet saanut virheellistä tietoa Kurssista. Kurssi nimenomaan opettaa että sitä mitä vastustat sen teet todelliseksi itsellesi. - Sarcisson
Harjoittelija kirjoitti:
Ego ei salli. Mutta se ei voi mitään jos se jätetään valitsematta.
On mahdollista kysyä. " Mitä rakkaus tekisi tässä tilanteessa"
Toisaalta tällöin pitäisi Rakkaus ymmärtää korkeimmalta hengen tasolta. Siis rakkaus joka etsii syytä tai motiivia ei ole rakkautta lainkaan.
Lainaus kurssin tekstiosan sivulta 7 luvusta Ilmestys, aika ja ihmeet 3
" Minulla ei ole mitään mitä sinäkin et voisi saavuttaa. Minulla ei ole mitään mikä ei tule Jumalalta. Ero meidän välillämme tulee siitä että minulla ei ole mitään muuta"
Oneness sinulle sanoisin että olet saanut virheellistä tietoa Kurssista. Kurssi nimenomaan opettaa että sitä mitä vastustat sen teet todelliseksi itsellesi."Ego ei salli. Mutta se ei voi mitään jos se jätetään valitsematta."
Tuohon Oneness yrittää mielestäni juuri tuoda lisää valaistusta.
Jos "ego" ei ole mitään todellista alunperinkään ei tarvitse valita mitään. Ei ole mitään valintaa. Päinvastoin ajatus valinnasta vain lisää erillisyyttä, ajatusta siitä että "ego" on todellinen. Lause "Et ole yhtään mitään" viittaa siihen. "Ego" ei ole pysyvä rakennelma meissä, vaan se on ajatus jostain jota luomme ja ylläpidämme koko ajan.
Katsoin kerran ystäväparini kaksosia, vauva-iässä. Kun toinen puhkesi itkuun, niin muutaman sekunnin päästä toinen liittyi mukaan. Mikä oli sinällään liikuttavaa, mutta siinä oli isompi juttu myös. Pieni lapsi ei osaa vielä erottaa mikä on toisen tunne ja mikä oma. Kaikki on samaa. Silloin ajattelin, että....
Ihmisen mieli on kuin luola. Ulkopuolelta tulevat tuuli ja äänet (aistit) sisälle ja saavat luolan ikäänkuin tuntemaan itsensä. Seinät heijastavat ääntä (kokeminen) ja lattialle kertyy hiekkaa (tieto). Jossain vaiheessa kehitystä ihminen kiinnostuu siitä luolasta itsenään, tn varhain lapsuudessa. Se luola on pysyvämpi kuin se mitä tapahtuu ulkopuolella, se ei muutu jatkuvasti. Tutkimme sitä luolaa aluksi tyhjänä, mutta ajan kuluessa alamme sisustaa sitä.
Ripustamme valokuvia seinälle (muistot), pistämme sinne kauniita ja mukavia esineitä (omat pitämisemme) ja teemme maalauksia tulevaisuudesta. Ja tietysti luolan seinistä kuulee kaiun omista ajatuksista. Joku tuntuu puhuvan siellä.Luolassa siis asuu joku ja sitä jotain me kutsumme sanalla "ego" tai sanomme, että tämä olen minä.
Mutta juttu on siinä, että jos onnistuisimme vertauskuvallisesti piiloutumaan luolan nurkkaan ja vain tarkkailemaan mitä tapahtuu, niin.... Tavaroita ja valokuvia ilmestyy seinille, kuuluu ääniä, mutta emme koskaan näe varsinaista asukkia. Me vain päättelemme, että joku asuu siellä mutta emme koskaan todella löydä sieltä ketään.
Ja kun ajatus jostain pysyvästä "egosta" lakkaa, oivallamme että koko "ego" olikin pelkkä ajatus, looginen virhepäätelmä. Ja tuuli puhaltaa itsestään luolan uudelleen tyhjäksi ja se voi täyttyä jollain muulla, vaikkapa rakkaudella.
Mutta rakkaus ei ole tässäkään vaihtoehto vaan seuraus. Se edellyttää, että luola todella on tyhjä. Joka on siis samakuin: "Et ole yhtään mitään" tai "Minulla ei ole mitään mikä ei tule Jumalalta."
- EtsiväEgo
Kiitos Sarcisson.
Kuinka hienosti osaatkin laittaa sanoiksi asioita. Ajattelen juuri noin, vaikken ole osannut sitä sanoa.
Mm. Läsnäolon voima- ja Nisargadatta Maharaj:sta kertovat -kirjat ovat auttaneet minua ymmärtämään tätä ajattelutapaa.- Sarcisson
Jep,molemmat hakevat omilla tyyleillään samaa ajatusta (tai oikeastaan kokemusta?). Samoin Jiddu Krishnamurti, jos etsii filosofisempaa ja "ei-niin-mystistä" mietittävää...
“Don’t try to understand! It’s enough if you do not misunderstand.”
― Sri Nisargadatta Maharaj
"There is no path to truth, it must come to you."
-J. Krishnamurti
- Harjoitelija
Unesta ei tarvitse herätä vaan se riittää, että ymmärtää syvällisesti sen olevan unta. Herääminen on seuraus, ei keino?
Kyllä se noin menee, pitää vain muistaa joka hetki että olen tässä vain sivustakatsoja vaikka "näyttää" siltä että olen vimmatusti mukana.- Harjoittelija
Miksi ego sallii ottaa selvää asioista?
Koska "asioita " riittää loputtomiin. Aina kun löydetään uusi "asia" syntyy satoja "uusia" kysymyksiä. Egon motto IOK.n mukaan "Etsi mutta älä löydä"
Kurssi opettaa TOTUUTTA Se ei koko ajan tee uutta totuutta "löydetyn" jatkoksi
Totus voi olla vain yksi
Opettele kuulemaan totuus, ole totuuden janoinen, luovu tiedon janosta.
Kurssin osa Työkirja on yksi (monista) tapa oppia kuulemaan.
- Anonyymi
Olisiko Sarcisson kirjoittanut kirjan? Tai voiko hänen ajatuksiaan lukea jostain muualta? Blogista? Youtubesta? Luennoiko jossain?
Kiitos vihjeistä. :) ee
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 972823
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042390- 912170
- 171972
- 421816
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1601804Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451777- 781716
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1321513Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411304