LASTEN ITKU.

Menkää itseenne te häpeämätön kansa, sillä lastenne itku on ainaisesti minun korvissani. Alati minä kuulen tuskan huudon ja valituksen äänen: ” Miksi me emme saaneet nähdä päivän valoa, te pahat äidit annoitte meidät pois. Miksi te isät ette antaneet meidän elää, kun te meidät tapoitte. Elin- tasonne alttarilla te meidät uhrasitte, viattomat lapsi raukkanne tapoitte. Meitä on satoja miljoonia, jotka valitamme kovaa kohtaloamme. Taivaskaan ei meisstä huolta pitäneet, vaan myivät meidät elintasonsa alttarilla, vanhojen johtajien hengen uudistamiseen. Puhkoen meidän sielumme ja pannen vanhan sielunsa niin uudistumaan, jotta ainaisesti eläisivät meidän lapsi parkojen kautta. Me valitamme ainaisesti kovaa kohtaloamme. Älkää hyvät vanhemmat antako meidän kuolla valoa saamatta. Elämä on se valo, jota me kaipaamme ainaisesti. Ajatelkaa... te häpeämätön ihmis suku, sillä meidän veremme aina syyttää vanhempien suurta julmuutta. Ymmärtäkää...se viaton veri, joka huutaa oikeutta. Mitä on Jeesuksen veri ja viattomuus meidän sielujemme viatonmaan vereemme nähden? Satojen miljoonain lasten henki ja veri huutaa oikeutta, kautta aika kausien tuskan ja vaivan. Naama voiteillanne te naiset voitelette itseänne, ne on tehty meidän lasten ruumiistamme, tiesittekö sitä? Hävetkää, hävetkää, te kauheat voiteiden tekijät ja käyttäjät!
Me lapset kysymme? Missä on se vanhurskas Jumala ja se vanha Luoja ja se rakastava Jeesus kuningas, joka valkealla valheella ( Joh. Ilm. Valkea hevonen ) ratsastaa? Kirjoitus perkele meidät petti, kautta aikojen antaen toivon, valheen vallan itselleen. Nuo vanhat, hävetkää te ihmissuvun johtajat. Missä ovat vanhurskaat sielu, missä uskon sankarit, jotka eivät koskaan auttaneet, sillä pahuus oli saanut niin suuren vallan? Paavali setä kirjoitti oikein: ” Maa ja taivas ja kaikki mitä niissä on, on pahuuden pieksämänä ollut kautta aikojen." ( Alkuperäinen kirjoitus )

Kirjoitin Taivaan lasten sanelemana, aitona yhteytenä.