Mistähän mahtaa johtua, että moni julkisuuteen pyrkivä korostaa omaa epävarmuuttaan? Niin tekevät Idolsit, missit, jääkiekkolijat ja ties ketkä.
Teki mieli esittää seuraava johdatteleva kysymys, mutta pyyhin sen näppikseltä...
Itsevarmat ihmiset
32
226
Vastaukset 32
- Nasdaq
Mun käsittääkseni se on koodattu sisään tähän kieleen, jota puhumme. Tai ehkä se on kulttuurin tuote, eli ryhmäpaineen alainen kolmikantapäätös.
Nykyään se vain on niin tajuttoman läpinäkyvää, että ihan surettaa tämä media-opillinen tila.
(reps) - Susanna Koskis
Me kokoomusnuore tollaan itsevarmoja aina
paitsi haastatelussa pääsi pissa sukkahousuun - Kiskisu
Se on tätä yhteistä tunnemediaa ja mediatunnetta, aina pitää muistaa kertoa miten mä koin. Ihan meni iho kananlihalle kun muotoilit ton aloitukses niin hienosti. Hyvä veto, hyvä meininki.
Tulee ensimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa.
Joku epävarmuuttaan korostava voi kokea, että avautumalla omasta epävarmuudestaan hän antaa muille kaltaisilleen toivoa siitä, että on mahdollista pärjätä elämässä vaikka itsetunnossa olisikin puutteita.
Toinen vaihtoehto on, että he kaipaavat taputtelua selkään, ylimääräistä ihailua siitä, että ovat epävarmuudestaan/ongelmistaan huolimatta pärjänneet ja pyrkivät saamaan lisäarvoa menestykselleen.Taidat olla oikeassa.
Aloituksen idea syntyi, kun Janiana Frostell taannoin avautui asiasta iltapäivälehden joulunumeroissa, jolloin ne pysyvät otsikoissa päivä kaupalla tekemättä mitään.
Entinen missikandidaatti, 20 vuottta julkisuudessa vähissä vaatteissa esiintynyt ja sitten avautuminen epävarmuudesta. Ehkä alun perin pelkoa menestyksen puutteesta, mutta tuskin epävarmuudesta.Ratikkakuski kirjoitti:
Taidat olla oikeassa.
Aloituksen idea syntyi, kun Janiana Frostell taannoin avautui asiasta iltapäivälehden joulunumeroissa, jolloin ne pysyvät otsikoissa päivä kaupalla tekemättä mitään.
Entinen missikandidaatti, 20 vuottta julkisuudessa vähissä vaatteissa esiintynyt ja sitten avautuminen epävarmuudesta. Ehkä alun perin pelkoa menestyksen puutteesta, mutta tuskin epävarmuudesta.Janina taitaa kuulua kategoriaan, jossa tarjottavat työtilaisuudet korreloivat suoraan esillä olemisen kanssa. Joten on syytä pysyä esillä.
Sitten on ne, jotka avautuvat monen lehden voimin halustaan yksityisyyteen..Ratikkakuski kirjoitti:
Taidat olla oikeassa.
Aloituksen idea syntyi, kun Janiana Frostell taannoin avautui asiasta iltapäivälehden joulunumeroissa, jolloin ne pysyvät otsikoissa päivä kaupalla tekemättä mitään.
Entinen missikandidaatti, 20 vuottta julkisuudessa vähissä vaatteissa esiintynyt ja sitten avautuminen epävarmuudesta. Ehkä alun perin pelkoa menestyksen puutteesta, mutta tuskin epävarmuudesta.Kauneus ei automaattisesti tuo varmuutta. Ehkä Janina on tavallaan piiloutunut kaikki vuodet kauneutensa taakse, keikistellessä vähissä vaatteissa sisäinen epävarmuus on helppo peittää.
Toki Janina on paljon muutakin tehnyt, mutta esim esiintyjänä mun mielestä Janina on aina ollut tietyllä tapaa epävarma, mitä nyt oon sattunut näkemään. Oli jokin naisille suunnattu ohjelmakin... Bella vai mikä se oli... Kovin herttaiselta Janina siinä vaikutti, mutta herttaisuus ei riitä kun vaaditaan varmuutta ja karismaa.oasis79 kirjoitti:
Kauneus ei automaattisesti tuo varmuutta. Ehkä Janina on tavallaan piiloutunut kaikki vuodet kauneutensa taakse, keikistellessä vähissä vaatteissa sisäinen epävarmuus on helppo peittää.
Toki Janina on paljon muutakin tehnyt, mutta esim esiintyjänä mun mielestä Janina on aina ollut tietyllä tapaa epävarma, mitä nyt oon sattunut näkemään. Oli jokin naisille suunnattu ohjelmakin... Bella vai mikä se oli... Kovin herttaiselta Janina siinä vaikutti, mutta herttaisuus ei riitä kun vaaditaan varmuutta ja karismaa.Muistan nähneeni Janinan livenä joskus 90-luvun alkupuolella. Minusta hän oli olemukseltaan symppis ja ujohko. Sellainen mielikuva minulle hänestä jäi.
Mutta luulis parissakymmenessä vuodessa jo päässeen siitä ujoudesta kun se ammatti(mikä lie se sitten onkaan) on mitä on ja julkisuudessa joutuu sen puolesta paljon olemaan...bravo.bravi kirjoitti:
Janina taitaa kuulua kategoriaan, jossa tarjottavat työtilaisuudet korreloivat suoraan esillä olemisen kanssa. Joten on syytä pysyä esillä.
Sitten on ne, jotka avautuvat monen lehden voimin halustaan yksityisyyteen..Pitäähän se nyt kaikille kertoa, jotta tietävät jättää rauhaan :P
Genio.Mente kirjoitti:
Muistan nähneeni Janinan livenä joskus 90-luvun alkupuolella. Minusta hän oli olemukseltaan symppis ja ujohko. Sellainen mielikuva minulle hänestä jäi.
Mutta luulis parissakymmenessä vuodessa jo päässeen siitä ujoudesta kun se ammatti(mikä lie se sitten onkaan) on mitä on ja julkisuudessa joutuu sen puolesta paljon olemaan...Hänen ammatissaan vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta ja varmuutta olemukseen. Jos on luonteeltaan ujo, joutuu tekemään paljon töitä ettei ujous häiritse työntekoa. Ikä ja kokemus tuo tosiaan yleensä varmuutta, ehkä Janina ei ole täysin osannut hyödyntää sitä, jos edelleen kokee epävarmuutta.
En ole nähnyt ko haastattelua eli en tiedä miten Janina itse on asiaa kommentoinut. Enkä nyt muutenkaan tiedä ihmisestä sen ihmeemmin, jotta tämä on nyt vain pelkkää arvailua :) Kaunis nainen ja tosiaan herttaisen oloinen, ystäväainesta.oasis79 kirjoitti:
Hänen ammatissaan vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta ja varmuutta olemukseen. Jos on luonteeltaan ujo, joutuu tekemään paljon töitä ettei ujous häiritse työntekoa. Ikä ja kokemus tuo tosiaan yleensä varmuutta, ehkä Janina ei ole täysin osannut hyödyntää sitä, jos edelleen kokee epävarmuutta.
En ole nähnyt ko haastattelua eli en tiedä miten Janina itse on asiaa kommentoinut. Enkä nyt muutenkaan tiedä ihmisestä sen ihmeemmin, jotta tämä on nyt vain pelkkää arvailua :) Kaunis nainen ja tosiaan herttaisen oloinen, ystäväainesta.Enpä ole itsekään ujouden kiroistä välttynyt. Mä en vaan tehnyt numeroa siitä. Mitä siitä turhia löpisee ja puhumaan, näkeehän sen ilmankin. Mut se oli silloin joskus kauan kauan sitten...
Minä olen joskus inhonnut esiintymistä, minkälaista tahansa, yli kaiken. Ai että mä inhosin sellaista harjoiteltua esilläoloa. Mä aloin tykätä esiintymisestä oikeastaan vasta yli kolmikymppisenä, mutta siinä vaiheessa teinkin sen omilla ehdoilla eikä se ollut mulle mikään pakkopulla. Ammattina siitä olisi tullut sellainen. Inhosin myös mikkiin laulamista. En tykännyt siitä miltä ääneni kuulosti. Nykyisin viihdyn ehkä parhaiten juuri sellaisen pienehkön yleisön ja mikin edessä. Tosin kesken biisien, en kiinnitä minkäänlaista huomiota yleisöön edelleenkään, en oikeastaan edes soita ja laula heille. Soitan itselleni ja laulan mikille. Se on ollut ihan toimiva keino. Se ja aurinkolasit... :)
Mutta niin kuin sanoin. Onnekseni se ei ole ammattini.Genio.Mente kirjoitti:
Enpä ole itsekään ujouden kiroistä välttynyt. Mä en vaan tehnyt numeroa siitä. Mitä siitä turhia löpisee ja puhumaan, näkeehän sen ilmankin. Mut se oli silloin joskus kauan kauan sitten...
Minä olen joskus inhonnut esiintymistä, minkälaista tahansa, yli kaiken. Ai että mä inhosin sellaista harjoiteltua esilläoloa. Mä aloin tykätä esiintymisestä oikeastaan vasta yli kolmikymppisenä, mutta siinä vaiheessa teinkin sen omilla ehdoilla eikä se ollut mulle mikään pakkopulla. Ammattina siitä olisi tullut sellainen. Inhosin myös mikkiin laulamista. En tykännyt siitä miltä ääneni kuulosti. Nykyisin viihdyn ehkä parhaiten juuri sellaisen pienehkön yleisön ja mikin edessä. Tosin kesken biisien, en kiinnitä minkäänlaista huomiota yleisöön edelleenkään, en oikeastaan edes soita ja laula heille. Soitan itselleni ja laulan mikille. Se on ollut ihan toimiva keino. Se ja aurinkolasit... :)
Mutta niin kuin sanoin. Onnekseni se ei ole ammattini.mitä vain, jotta selviää esiintymisestä liikoja takeltelematta.
Itseäni auttaa usein ns ystävällisen sielun löytäminen yleisöstä, aina kuitenkin on se joku, ketä oikeasti kiinnostaa, joka hymyilee ja on vastaanottavainen esitykselle. Ei tietty voi vain yhdelle esitelmöidä, mutta jo yksi hymy antaa rohkeutta kahlata esitys läpi. Tavallaan toimin ehkä päinvastoin kuin sinä eli haen sen "tuen" yleisöstä, jos koen sitä tarvitsevani.
Jännitän esiintymistä jonkin verran, mutta en niin paljoa, että sen takia olisin koskaan jättänyt esiintymättä. Aiheesta riippuen jopa pidän esiintymisestä enkä sinänsä pelkää olla esillä, joskaan en myöskään hakeutumalla hakeudu esille.
Olen nuorena lauleskellut aika paljon eikä se silloin jännittänyt, lauloin tosin sooloja vain harvakseltaan, mutta nykyään tarvitsee parin viinilasillisen verran rohkaisua, jos meinaa jotain lurauttaa :) Taidot aika ruostuneet... Ei auttaisi edes aurinkolasit ;)
Tuli tuosta omasta äänestä mieleen kun olin hetken radiossa töissä, jokin harjoittelujakso, ja muistan järkyttyneeni omasta äänestäni kun jälkikäsittelin nauhoja :) Oon kuitenkin saanut äänestäni aika paljon kehuja, miehiltä tietty kuten naiset yleensä, mutta myös esim opettajilta. Hassua miten eri tavalla oman äänensä kuulee :)oasis79 kirjoitti:
mitä vain, jotta selviää esiintymisestä liikoja takeltelematta.
Itseäni auttaa usein ns ystävällisen sielun löytäminen yleisöstä, aina kuitenkin on se joku, ketä oikeasti kiinnostaa, joka hymyilee ja on vastaanottavainen esitykselle. Ei tietty voi vain yhdelle esitelmöidä, mutta jo yksi hymy antaa rohkeutta kahlata esitys läpi. Tavallaan toimin ehkä päinvastoin kuin sinä eli haen sen "tuen" yleisöstä, jos koen sitä tarvitsevani.
Jännitän esiintymistä jonkin verran, mutta en niin paljoa, että sen takia olisin koskaan jättänyt esiintymättä. Aiheesta riippuen jopa pidän esiintymisestä enkä sinänsä pelkää olla esillä, joskaan en myöskään hakeutumalla hakeudu esille.
Olen nuorena lauleskellut aika paljon eikä se silloin jännittänyt, lauloin tosin sooloja vain harvakseltaan, mutta nykyään tarvitsee parin viinilasillisen verran rohkaisua, jos meinaa jotain lurauttaa :) Taidot aika ruostuneet... Ei auttaisi edes aurinkolasit ;)
Tuli tuosta omasta äänestä mieleen kun olin hetken radiossa töissä, jokin harjoittelujakso, ja muistan järkyttyneeni omasta äänestäni kun jälkikäsittelin nauhoja :) Oon kuitenkin saanut äänestäni aika paljon kehuja, miehiltä tietty kuten naiset yleensä, mutta myös esim opettajilta. Hassua miten eri tavalla oman äänensä kuulee :)Heh, alkupätkä näköjään jäi pois muttei siinä nyt ollut muuta kuin, että kannattaa käyttää parhaaksi havaitsemiaan keinoja selvitäkseen esiintymisestä :)
Koskaan ei voi olla liian varma omasta suosiostaan, on hyvä vetää epävarmuuskortti esiin. Liian itsevarma julkkis leimataan usein itsekkääksi ja leuhkaksi. Sellainen käytäs ei ole kovinkaan suosittua kannattajien keskuudessa.
Elämä on usein epävarmaa vuoristorataa, suosiota tulee ja menee. Artistit ja julkkikset elää aaltoliikkeessä. Ehkä epävarmuus on myös herkkyyttä ja kykyä mukautua nopeasti muuttuviin elämäntilanteisiin.Ovat varmaan epävarmoja ja kun kaikki muutkin tietävät sen, odotukset heitä kohtaan eivät nouse liian suuriksi. Joku voi tietysti yrittää kerätä sympatiapisteitäkin sillä tavalla, mutta se on varmaan kokeneempien mediassa olevien ihmisten vedätystä.
Mieleenjäänyt lause edesmenneeltä miss Armi Aavikolta meni suurinpiirtein näin "Kun minut kruunattiin Miss Suomeksi, en itkenyt onnesta vaan pelosta, mitä missivuoteni eteen tuo". On aika tyhjentävä lause.
Suurimmalle osalle kuitenkin esim. Idols on suuri loikka omalla uralla (tai sitten ei), on luonnollista olla epävarma, onko esim. biisivalinta hyvä, kestääkö ääni, pääseeekö jatkoon.
Pari suotta sitten suursuosikki oli epävarma jatkaako laulajan uraa, kun suosio tuntui olevan hiipumassa. Sen jälkeen myönsi, kun viimeisin kappale oli nostattanut suosiota.- Nasdaq
runontaja kirjoitti:
Tämä sopii hyvin loppukevennykseksi
http://www.youtube.com/watch?v=63zqnKKNdkUJuurihan tämä keskustelu alkoi, ja nyt jo tulee loppukevennys.
(reps) Nasdaq kirjoitti:
Juurihan tämä keskustelu alkoi, ja nyt jo tulee loppukevennys.
(reps)Elämä on joskus julmaa, kirjoituspalstallakin.
Epävarmuudesta puheenollen, monella itsevarmalla miehellä ja naisella on povet hieman tutisseet, kun kirkossa ovat menneet kohti alttaria sanoakseen "Tahdon"
- Öitä!
Niinhän ne tämän palstan julkkisetkin näyttäisivät huomaamattansa tekevän.
Silloin jää kusipään leima sille toiselle mulkvistille. Se kuuluu ihan Suomalaiseen kulttuuriin. Suomalaisen kuuluu vähätellä itseään ja esiintyä epävarmana.
Toista on Amerikassa jossa itsekehu on sosiaalista kanssakäymistä ja itsensä vähättelijää katsotaan pitkään.- Jenkeissä ehkä:.
.
Mutta britanniassa jos sanot bändisi olevan maan paras sitä pidettäisiin Syvästi Moukkamaisena käytöksenä
Sellaista ei sanota
. Mielenkiintoista pohdintaa, kiitos siitä.
Teistäkin moni on esiintynyt epävarmuudestaan huolimatta. Kysynkin seuraavaksi, että mikä saa teidät tekemään niin?- Hä?
Nyt Ratikka, oikeesti hei. Mikä aika tämä on viritellä asiapitoista keskustelua? Tahdomme verta! (tai aineski ne kuset ja paskat)
Hä? kirjoitti:
Nyt Ratikka, oikeesti hei. Mikä aika tämä on viritellä asiapitoista keskustelua? Tahdomme verta! (tai aineski ne kuset ja paskat)
Kysymys huomiselle.
Eritteitä toivovat voivat jokainen mennä viettämään aikaansa vessaansa ja viillellä itseään lisäksi, jos se parantaa tunnelmaa. Tai hankkia vaikka lemmkin tai peräti lapsen. ;-)Mä pidän siitä tunteesta, mikä tulee hyvin menneen esityksen jälkeen. Erityisesti, jos on jostain syystä jännittänyt paljon etukäteen. Se on sitä kliseistä itsensä voittamista ;)
Esiintymisestä myös oppii joka kerta jotain, kokemuspohja kasvaa ja sitä myöden myös varmuus. Siitä on hyötyä erityisesti työelämässä.
Ei esiintymiseen kuole ja jopa ne parhaimmat mokaa joskus. Se on ihan sallittua ja joskus jopa piristävää :)- runontaja off
Hetkellinen mielenhäiriö. Kansakoulussa (se oppivelvollisuusjuttu ennen peruskoulua) olin innokas esiintyjä koulun joulu- ja kevätjuhlissa. 7-8 luokalla (eli kansalaiskoulussa) ei enää kiinnostanut.
Ammattikoulussa juonsin joulujuhlan, koska minulle se lykättiin. Ainakin osasin sanoa rehtorin nimen väärin ja koko koulu hörähti nauramaan. Ei haitannut, oltiin juotu pukutiloissa pullollinen kossua.
Viimeisin julkinen esiintymiseni oli runopuulaakissa, en päässyt jatkoon, koska ky. runoni oli erittäin lyhyt ja kuuntelija eikä tuomaristo päässeet siitä jyvälle.
Hyvä kysymys, siis molemmat.
Luulen että itselleni on kysymys nimenomaan epävarmuuden sietämisestä - sen haltuunotosta. Ja siitä, mitä asioita jännittää/-nyt, niin mahdollisuus niihin vähitellen vaikuttaa -> ne eivät ole merkittäviä.
Ehkä seuraava pointti olisi siinä, ettei tarvitse "ostaa" toisen hyväksymistä.
Vaikken mikään esiintyjä olekaan, mutta avautuminen tai itsensä riisuminen alastomaksi (kielikuva :p) on rankka juttu. Se on eräänalainen selviytymisen opettelemisen muoto.- runontaja off
Tuossa muuten on se mielenkiintoinen juttu, moni näyttelijä on sanonut hakeutuneensa näyttelijän uralle ujouden vuoksi. Toisaalta, jkin lahja heillä on oltava, jotta päässeet koulutukseen.
Mä luulen, että moni ihminen haluaa kertoa oman "vaikeuksien kautta voittoon"-tarinansa eli rohkaista sellaisia, joilla on vaikeuksia uskoa itsensä voittamiseen, esim. juuri esiintymisen suhteen.
Minusta esillä olevat ihmiset, esim. näyttelijät ovat usein epävarmoja ihmisiä, mutta heillä on kova tarve saada hyväksyntää, mm. esiintymisen kautta. Tuntea "olevansa olemassa". Itseä on esim. usein yllättänyt näyttelijöiden (arvostettujen, menestyneidenkin) loputon tarve saada kehuja ja "rapsutuksia" mahdollisimman monilta. Usein tämä siis varmaankin kumpuaa jonkin asteisesta epävarmuudesta, en oikein osaa sitä muulla selittää.
Itse en nauti esiintymisestä juurikaan, mutta parissa työssäni sitä joskus joutuu tekemään. Silloinkin yritän tuoda sitä asiaa mitä joudun esittelemään mahdollisimman hyvin esiin, en itseäni. Eli suuntamaan huomion pois itsestäni,
vaikka olisinkin esillä. Uskon että näyttelijällä, laulajalla jne. on usein sama ajatus: tuodaan esille roolihenkilön persoona, että tärkeä tarina tulee esille, laulajalla musiikkikappale. Jopa mallit yleensä esittelevät vaatteita, eivät itseään. Siispä esillä oleva henkilö saattaa ola hyvinkin epävarma henkilö oikeasti, työroolin takana. Koska hänellä on kuitenkin palo tehdä sitä työtä, hän voittaa epävarmuutensa.Oiskohan niin, että epävarmuus on pelkoa tavoitteensa/haaveensa menettämisestä jollekin toiselle ja itsevarmuus on taas sitä, että on realisti askeltaessaan kohti tavoitettaan/haavettaan.
- Nasdaq
Harvinaisen mielenkiintoinen näkökulma.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tässä ovat Elämäni biisi vieraat lauantai 19.9. - Yksi vieras on kohuttu TTK-juontajaehdokas
Elämäni biisi vieraslista on harvinaisen mielenkiintoinen lauantaina. Mukana myös kohuttu TTK-juontajaehdokas, josta ei201334Mies joka on oikeasti kiinnostunut
Ja näkee sut pitkäaikaisena kumppanina, siirtää vaikka vuoria selvittääkseen asiat eikä ota pienintäkään riskiä menettää1331241- 641230
- 1081215
Kunnanhallitus
Miten käy täällä vuosia tuomioita jakaneelle valittajalle, hovioikeus hylännyt kaikki syytteet.671049- 109999
Rauha, sopiiko
Ei häiritä enää toisiamme. Annetaan molemmille rauha unohtaa, pyydän tätä todella. Kiitos. Miehelle.94957Miesten (epä)viehättävyydestä kysymys
Mieltä askarruttava asia, liki dilemma. Palstallahan jotkut miesoletetut usein toteavat, että kaikki naiset tavoittelev182923- 84847
- 43824
Ei siitä pääse yli, eikä ympäri!
Pakko se on myöntää ja tunnustaa. Olisin halunnut p*nna sinua sydämeni kyllyydestä. Itseäni vanhemmalle naiselle66791Myönnetään, tunnen lämpimiä tunteita kohtaasi
Vaikutat tosin liian hyvältä ollaksesi totta. Komeita miehiä on maailma pullollaan mutta sinussa on jotain.....50686- 43656
- 58653
- 70636
- 98628
Humppila korvasi johtajia tekoälyllä
https://yle.fi/a/74-20215155 Humppilassa on lakkautettu teknisen ja hallintojohtajan virat. Säästöä tuli hetkessä 15087618Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r123592- 52564
Mnot, miksi sinulle on tärkeää solvata uskovia?
Onko sinulla joku katkeruus tai peräti viha heitä kohtaan? Kirjoituksesi nimittäin tihkuvat katkeruutta ja vihaa uskovi304552