Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista

Kiitos kommentistasi 🥰🥰

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kiitos kommentistasi 🥰🥰

Totta. Yhteiskunta on sairas ja monesti pitää ihmisten hermostoa luonnottoman ylistimuloidussa ylivirittyneessä tilassa. Jatkuva kilpailu nykyään jo siitä että saa työllä elättää itsensä ja jatkuva riski siitä että joutuu niukkoihin taloudellisiin olosuhteisiin. Pitää palata aikalailla alkulähteille itsestä huolehtimisessa missä huomioi kehon ja mielen ihan basic tarpeita. Esim some ei täysin täytä esim halua olla osa ryhmää.

Kannattaa yrittää kyseenalaistaa ohjelmointi miten omaa päätä on ohjelmoitu. Mieli voi joskus olla se ongelma ja kääntyä itseä vastaan. Esim pitää tilanteessa jossa voi oikeasti huonosti koska muutos on hankalaa

Anonyymi00007 kirjoitti:

Totta. Yhteiskunta on sairas ja monesti pitää ihmisten hermostoa luonnottoman ylistimuloidussa ylivirittyneessä tilassa. Jatkuva kilpailu nykyään jo siitä että saa työllä elättää itsensä ja jatkuva riski siitä että joutuu niukkoihin taloudellisiin olosuhteisiin. Pitää palata aikalailla alkulähteille itsestä huolehtimisessa missä huomioi kehon ja mielen ihan basic tarpeita. Esim some ei täysin täytä esim halua olla osa ryhmää.

Kannattaa yrittää kyseenalaistaa ohjelmointi miten omaa päätä on ohjelmoitu. Mieli voi joskus olla se ongelma ja kääntyä itseä vastaan. Esim pitää tilanteessa jossa voi oikeasti huonosti koska muutos on hankalaa

Lue lisää

Brutaalin rehellinen itsereflektio on avain siihen että tiedostaa ongelmia ja voi myös tarttua niihin. Se ei tarkoita että jos on ongelmia ei voi muuttaa mitään

Anonyymi00007 kirjoitti:

Totta. Yhteiskunta on sairas ja monesti pitää ihmisten hermostoa luonnottoman ylistimuloidussa ylivirittyneessä tilassa. Jatkuva kilpailu nykyään jo siitä että saa työllä elättää itsensä ja jatkuva riski siitä että joutuu niukkoihin taloudellisiin olosuhteisiin. Pitää palata aikalailla alkulähteille itsestä huolehtimisessa missä huomioi kehon ja mielen ihan basic tarpeita. Esim some ei täysin täytä esim halua olla osa ryhmää.

Kannattaa yrittää kyseenalaistaa ohjelmointi miten omaa päätä on ohjelmoitu. Mieli voi joskus olla se ongelma ja kääntyä itseä vastaan. Esim pitää tilanteessa jossa voi oikeasti huonosti koska muutos on hankalaa

Lue lisää

Tuo on itse asiassa mielenkiintoinen pohdinta, että missä määrin me olemme ohjelmoituja, ja toimimme ohjelmoidusti? Ja missä määrin olemme esim. mainonnan, tai manipuloinnin uhreja?

Esim. jo 1980- luvulla tv: ssa, tai missä tahansa tuli jo mainontaa mt-palveluista. Monelleko annettiin se mielikuva, että sieltä saa oikeasti psykososiaalista tukea, apua ja hoitoa? Sitäkin psykossosiaalista tukea annetaan sairauteen ja lääkityksiin, mutta ei esim. muihin sairauden ulkopuolisiksi asioiksi katsottuihin asioihin, kuten ongelmiin läheisissä ihmissuhteissa. Se psykososiaalinen tuki ns. rajataan, ja ylipäätään se hoito, mitä sieltä, tai saa, on kapea-alaisesti keskittynyttä.

Niin minäkin luulin, että sieltä annettaisiin, tai saisi apua, tukea ja hoitoa. Kunnes omakohtaisten kokemusten kautta ymmärsin, että näin ei kuitenkaan itse asiassa käytännössä ollut. Kyllä sieltä kaikenlaisia diagnooseja ja lääkemääräyksiä sai, mutta ei minulle tullut sellaista kokemusta, että siellä olisi nähty potilas esim. tasavertaisena ihmisenä, tai että olisi ymmärretty, kuunneltu, tai tutkittu enemmän oireiden taustalla olevia syitä.

se, mitä nk. mediassa ja mt-palveluiden toimijoiden puolelta annetaan jokin kuva "henkisen hyvinvoinnin edistämisestä", kyllä se jää enemmän tietyntyyppiseksi ja tarkoituksella annetuksi mielikuvaksi.

Mutta palatakseni takaisin siihen, että kuinka paljon me toimimme ohjelmoidusti. Kyllä se pitää jollakin tavalla paikkansa. Ja kyllähän meitä tavalla toisella "ohjelmoidaan" ajattelemaan ja toimimaan jo lapsesta asti, eli sieltä lapsuuuden koti ja kouluajoista lähtien. Aina on mahdollisuus toimia ja valita toisin. Ja jos minulla olisi aikakone, jolla matkustaa ajassa taaksepäin, niin varmasti tekisin monta asiaa toisin. Jääköön tässä kirjoittamatta se ilmeinen asia, jotta kukaan ei loukkaannu.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Tuo on itse asiassa mielenkiintoinen pohdinta, että missä määrin me olemme ohjelmoituja, ja toimimme ohjelmoidusti? Ja missä määrin olemme esim. mainonnan, tai manipuloinnin uhreja?

Esim. jo 1980- luvulla tv: ssa, tai missä tahansa tuli jo mainontaa mt-palveluista. Monelleko annettiin se mielikuva, että sieltä saa oikeasti psykososiaalista tukea, apua ja hoitoa? Sitäkin psykossosiaalista tukea annetaan sairauteen ja lääkityksiin, mutta ei esim. muihin sairauden ulkopuolisiksi asioiksi katsottuihin asioihin, kuten ongelmiin läheisissä ihmissuhteissa. Se psykososiaalinen tuki ns. rajataan, ja ylipäätään se hoito, mitä sieltä, tai saa, on kapea-alaisesti keskittynyttä.

Niin minäkin luulin, että sieltä annettaisiin, tai saisi apua, tukea ja hoitoa. Kunnes omakohtaisten kokemusten kautta ymmärsin, että näin ei kuitenkaan itse asiassa käytännössä ollut. Kyllä sieltä kaikenlaisia diagnooseja ja lääkemääräyksiä sai, mutta ei minulle tullut sellaista kokemusta, että siellä olisi nähty potilas esim. tasavertaisena ihmisenä, tai että olisi ymmärretty, kuunneltu, tai tutkittu enemmän oireiden taustalla olevia syitä.

se, mitä nk. mediassa ja mt-palveluiden toimijoiden puolelta annetaan jokin kuva "henkisen hyvinvoinnin edistämisestä", kyllä se jää enemmän tietyntyyppiseksi ja tarkoituksella annetuksi mielikuvaksi.

Mutta palatakseni takaisin siihen, että kuinka paljon me toimimme ohjelmoidusti. Kyllä se pitää jollakin tavalla paikkansa. Ja kyllähän meitä tavalla toisella "ohjelmoidaan" ajattelemaan ja toimimaan jo lapsesta asti, eli sieltä lapsuuuden koti ja kouluajoista lähtien. Aina on mahdollisuus toimia ja valita toisin. Ja jos minulla olisi aikakone, jolla matkustaa ajassa taaksepäin, niin varmasti tekisin monta asiaa toisin. Jääköön tässä kirjoittamatta se ilmeinen asia, jotta kukaan ei loukkaannu.

Lue lisää

Pieni korjaus edelliseen tekstiin: mainonnassa ja median kautta annetaan tiettyjen toimijoiden puolelta kuva "henkisen hyvinvoinnin edistämisestä". Mutta kyllä jää enemmän tietynlaiseksi tarkoituksellisesti tehdyksi, luoduksi mielikuvaksi. Todellisuus, tai totuus ei näistä palveluista ole ihan se, mikä kuva siitä annetaan. Kyllä sieltä toki diagnooseja ja lääkemääräyksiä saa. Mutta joidenkin kohdalla diagnoosit ovat menneet vikaan , oireiden ja persoonallisuuden piirteiden ylitulkitsemisen takia ja lääkkeet ovat aiheuttaneet enemmän haittaa, kuin hyötyä. Näen tietyntyyppisen mainnon valehteluna. Koska ei kerrota esim. sitä, että systeemi pohjautuu hierarkiseen ja autoritääriseen ajatteluun. Ja että se "kaikki apu, hoito ja tuki" ovat käytännössä joidenkin kohdalla vain annetut diagnoosit ja lääkkeet. Systeemissä on epäkohtia, joita ei edes nähdä, saatika tunnusteta. Niin kova on se ylpeys ja tietynlainen ylimielisyys.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Tuo on itse asiassa mielenkiintoinen pohdinta, että missä määrin me olemme ohjelmoituja, ja toimimme ohjelmoidusti? Ja missä määrin olemme esim. mainonnan, tai manipuloinnin uhreja?

Esim. jo 1980- luvulla tv: ssa, tai missä tahansa tuli jo mainontaa mt-palveluista. Monelleko annettiin se mielikuva, että sieltä saa oikeasti psykososiaalista tukea, apua ja hoitoa? Sitäkin psykossosiaalista tukea annetaan sairauteen ja lääkityksiin, mutta ei esim. muihin sairauden ulkopuolisiksi asioiksi katsottuihin asioihin, kuten ongelmiin läheisissä ihmissuhteissa. Se psykososiaalinen tuki ns. rajataan, ja ylipäätään se hoito, mitä sieltä, tai saa, on kapea-alaisesti keskittynyttä.

Niin minäkin luulin, että sieltä annettaisiin, tai saisi apua, tukea ja hoitoa. Kunnes omakohtaisten kokemusten kautta ymmärsin, että näin ei kuitenkaan itse asiassa käytännössä ollut. Kyllä sieltä kaikenlaisia diagnooseja ja lääkemääräyksiä sai, mutta ei minulle tullut sellaista kokemusta, että siellä olisi nähty potilas esim. tasavertaisena ihmisenä, tai että olisi ymmärretty, kuunneltu, tai tutkittu enemmän oireiden taustalla olevia syitä.

se, mitä nk. mediassa ja mt-palveluiden toimijoiden puolelta annetaan jokin kuva "henkisen hyvinvoinnin edistämisestä", kyllä se jää enemmän tietyntyyppiseksi ja tarkoituksella annetuksi mielikuvaksi.

Mutta palatakseni takaisin siihen, että kuinka paljon me toimimme ohjelmoidusti. Kyllä se pitää jollakin tavalla paikkansa. Ja kyllähän meitä tavalla toisella "ohjelmoidaan" ajattelemaan ja toimimaan jo lapsesta asti, eli sieltä lapsuuuden koti ja kouluajoista lähtien. Aina on mahdollisuus toimia ja valita toisin. Ja jos minulla olisi aikakone, jolla matkustaa ajassa taaksepäin, niin varmasti tekisin monta asiaa toisin. Jääköön tässä kirjoittamatta se ilmeinen asia, jotta kukaan ei loukkaannu.

Lue lisää

Mutta maailmassahan on tonneittain muitakin kuin sairaudentunnottomia ihmisiä, jotka oikeasti saavat apua ongelmiinsa, ja ymmärtäävät, miten he itse voivat omalla asenteellaan ja ajattelutavallaan vaikuttaa siihen miten tilanne kehittyy ulkopuolisten ongelmien kanssa.

Miksi heidän tarvitsema ja saama apu pitäisi mitätöidä vain sen takia, että joku haluaa mustamaalata sitä foorumeilla vuosikausia?

Anonyymi00122 kirjoitti:

Mutta maailmassahan on tonneittain muitakin kuin sairaudentunnottomia ihmisiä, jotka oikeasti saavat apua ongelmiinsa, ja ymmärtäävät, miten he itse voivat omalla asenteellaan ja ajattelutavallaan vaikuttaa siihen miten tilanne kehittyy ulkopuolisten ongelmien kanssa.

Miksi heidän tarvitsema ja saama apu pitäisi mitätöidä vain sen takia, että joku haluaa mustamaalata sitä foorumeilla vuosikausia?

Lue lisää

Olen samaa mieltä tuosta omasta ymmärryksestä, omasta asenteesta ja ajattelutavasta.
En olisi ollut samaa mieltä parikymmentä vuotta sitten, mutta omalla kohdallani psykiatrian apu ja tuki saivat vuosien myötä minut lopulta ymmärtämään olevani itse se, joka aiheutin itselleni psyykkiset ongelmat vääränlaisella ajattelutavalla ja asennoitumisella kaikkeen. Ennen kaikkea itseeni suhtauduin täysin vääränlaisella tavalla.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kiitos kommentistasi 🥰🥰

Ikinä en oo vastuuta ottanu

Anonyymi00122 kirjoitti:

Mutta maailmassahan on tonneittain muitakin kuin sairaudentunnottomia ihmisiä, jotka oikeasti saavat apua ongelmiinsa, ja ymmärtäävät, miten he itse voivat omalla asenteellaan ja ajattelutavallaan vaikuttaa siihen miten tilanne kehittyy ulkopuolisten ongelmien kanssa.

Miksi heidän tarvitsema ja saama apu pitäisi mitätöidä vain sen takia, että joku haluaa mustamaalata sitä foorumeilla vuosikausia?

Lue lisää

Maailmassa on myös paljon heränneitä ihmisiä, jotka tajuaa että psykiatria diagnosoi yhteiskunnan ongelmien vaikutuksia ihmisessä (esim nyky-yhteiskunnan tapa ylivirittää hermostoa ja ei ole mikään terveyden merkki kyetä mukisematta 8-16 työhön, tunti työmatkoihin, kuskaamaan lapsia harrastukseen, syödä eineksiä kiireessä ja loput ajat valmistautua seuraavaan työpäivään) ja ihan ihmisyyteen liittyviä asioita. Suorituskyvyn pitäisi olla jatkuva ja hengähtämistä sallitaan vain hyvin strukturoidusti toisten toimesta. Ihmisyyden ongelmilla viittaan tietoisuutta kuolevaisuudesta, elämään luonnollisena kuuluvaa kärsimystä ja kykyämme filosofiseen pohdintaan. Olemme käytännössä kehittyneitä apinoita joilla on silti aika primitiivisiä tarpeita jotka ei aina toteudu siellä yksiössä istuessa somen äärellä puputtaen energiajuomaa ja mikropitsaa valonsaannin rajoittuessa kännykän valoon. Ja ihmissuhteiden toteutuessa somessa muihin itseä vertailemalla ja parasosiaalisia suhteita tv-sarjan hahmoihin luomalla.

Voi toki sen diagnosoida vaikka ahdistuneisuushäiriöksi ja mennä lääkäriin toteamaan asia ja jutella asia mt ammattilaisen kanssa. Tai sitten kohdata se oma sisällä oleva ihmisapina silmästä silmään, joka kaipaa lepoa, jolla on ylivirittynyt hermosto, jonka suolisto kenties tarvitsisi parempaa bakteerikantaa kuin Nocco-energiajuomasta ja Saarioisen pitsasta tuleva, joka kipuilee suorituspaineiden välimaastossa jossa pitäisi samaan aikaan olla jotain statukseltaan ja että pärjäisi tässä yhteiskumnassa saadakseen elämänsä tarpeet mutta samaan aikaan haluaisi vain olla vapaa eikä jatkuvissa kahleissa suorittamassa elämäänsä. Ja lähetellä hakemuksia jobeihin jossa jättää todellisen minänsä pukuhuoneeseen, dissosioi puolet päivästä jossain firman vaatimassa roolissa. Ja miettii sitten masennuslääkkeiden tarvetta kun sitten ahdistaakin ja etsii viat itsestään

Niin.Vastuu vain verottaa kun köyhyys alkaa ahistaa.

Ja ymmärrän että tämä ei päde esim fyysiseen raskaaseen sairauteen vaikka siinäkin voi kokeilla tehdä asioita hyvinvointinsa eteen

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ja ymmärrän että tämä ei päde esim fyysiseen raskaaseen sairauteen vaikka siinäkin voi kokeilla tehdä asioita hyvinvointinsa eteen

Ja puhun aina pienistä askelista muutoksessa.

Joo. Voit sanoa mut välttämättä asia ei etene. Mä sain aina vastauksen: Katotan sit myöhemmin kun puhuin terapiasta. Se myöhemmin ei koskaa tullu

Anonyymi00017 kirjoitti:

Joo. Voit sanoa mut välttämättä asia ei etene. Mä sain aina vastauksen: Katotan sit myöhemmin kun puhuin terapiasta. Se myöhemmin ei koskaa tullu

Itse olen hiukan jo irtautunut ajatuksesta että terapia ratkaisee asioita tai olisi päivä jolloin asiat olisi käsitelty, lehmätkin lentäisi ja traumat olisi rauhoitettu hermostossa. Kyllä, terapia voi antaa työkalujaa rauhoittaa hermostoa (hermoston ylivirittyminen on mielestäni erittäin suuri ongelma nykypäivänä ja siihen kannattaisi kaikkien satsatq rauhoittamaan sitä), auttaa itsereflektiossa ja ratkaiseen ongelmakohtia. Väittäisin että aika monessa mielenterveyden tilassa (ei varmaan äärimmäiset tilat) voi pyrkiä normaalijärjellä varustettu ihminen alkaa työskennellä itsensä vakauttamisen eteen ellei ole jossain sekoamispisteessä tai elä niin että lähipiiri on kaoottinen. Siihen auttaa perusasiat:esim pyrkiminen päivärytmiin, kunmon elintavat, tasapainoiset sosiaaliset suhteet, kohtuus kaikessa - asian opettelu ja netti on pullollaan hermoston rauhoittamiseen pyrkiviä harjoitteita. Yksinkertaisimmillaan se on hengittäminen rauhallisesti sisään ja ulos ja ottamalla vähän kevyttä liikettä mukaan. Irtautuminen ajatuskehistä esim menemällä luontoon.

Pointti on että you can train your brain. Kun hermosto rauhoittuu, moni uhka rauhoittiu. Tuo on traumaterapiankin ydin

Terapia antaa työkaluja mutta loppuviimein työ tehdään itse. Ja sitä voi tehdä paljon ilman terapiaakin. Toki hyödyttää jos yleisesti on ihmisiä jonka kanssa jäsennellä omaa päänsisäistä sotkua. Toki silloin on terapialle tarvetta jos niillä ihmisillä kenen kanssa juttelee tulee kuormitusta.

Koska maailma on kakka, epäoikeudenmukainen paikka voi valita jäädä märehtimään "en saanut hoitoa vuonna nakki". Vai kokeilla itse lähteä pienin askelin toiminaan asioiden eteen. Toki se vaatii itsereflektiokapasiteettia ja luottamusta itseensä mitä diagnoosikeskeinen ja infantilisoiva mt systeemi voi monilla kyseenalaistaa perusarvoissaan (sairas ei kykene). Toki voi hokea en kykene tai kokeilla hokea kykenen. Asteittain. Pikkuaskelin. Jonain päivänä enemmän kuin toisina. Opettelen.

Ymmärrän toki myös toimintakyvyn haasteet. Mutta uskon yhä vahvemmin nykyään että toimintakyky on asia jota voi harjoitella. Loppupeleissä aivot muokkautuu kokoajan sen mukaan mitä tekee. Ymmärrän toki että mt ongelmat on tasapainoilua ja joskus voi löytää itsensä loukosta "tein virheen, tein samoja virheitä". Joku ei ymmärrä kohtuutta ja suorittaa kaikkea. Sitten uudelleensuunnataan kurssia. Oppimistä on ikä kaikki.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Itse olen hiukan jo irtautunut ajatuksesta että terapia ratkaisee asioita tai olisi päivä jolloin asiat olisi käsitelty, lehmätkin lentäisi ja traumat olisi rauhoitettu hermostossa. Kyllä, terapia voi antaa työkalujaa rauhoittaa hermostoa (hermoston ylivirittyminen on mielestäni erittäin suuri ongelma nykypäivänä ja siihen kannattaisi kaikkien satsatq rauhoittamaan sitä), auttaa itsereflektiossa ja ratkaiseen ongelmakohtia. Väittäisin että aika monessa mielenterveyden tilassa (ei varmaan äärimmäiset tilat) voi pyrkiä normaalijärjellä varustettu ihminen alkaa työskennellä itsensä vakauttamisen eteen ellei ole jossain sekoamispisteessä tai elä niin että lähipiiri on kaoottinen. Siihen auttaa perusasiat:esim pyrkiminen päivärytmiin, kunmon elintavat, tasapainoiset sosiaaliset suhteet, kohtuus kaikessa - asian opettelu ja netti on pullollaan hermoston rauhoittamiseen pyrkiviä harjoitteita. Yksinkertaisimmillaan se on hengittäminen rauhallisesti sisään ja ulos ja ottamalla vähän kevyttä liikettä mukaan. Irtautuminen ajatuskehistä esim menemällä luontoon.

Pointti on että you can train your brain. Kun hermosto rauhoittuu, moni uhka rauhoittiu. Tuo on traumaterapiankin ydin

Terapia antaa työkaluja mutta loppuviimein työ tehdään itse. Ja sitä voi tehdä paljon ilman terapiaakin. Toki hyödyttää jos yleisesti on ihmisiä jonka kanssa jäsennellä omaa päänsisäistä sotkua. Toki silloin on terapialle tarvetta jos niillä ihmisillä kenen kanssa juttelee tulee kuormitusta.

Koska maailma on kakka, epäoikeudenmukainen paikka voi valita jäädä märehtimään "en saanut hoitoa vuonna nakki". Vai kokeilla itse lähteä pienin askelin toiminaan asioiden eteen. Toki se vaatii itsereflektiokapasiteettia ja luottamusta itseensä mitä diagnoosikeskeinen ja infantilisoiva mt systeemi voi monilla kyseenalaistaa perusarvoissaan (sairas ei kykene). Toki voi hokea en kykene tai kokeilla hokea kykenen. Asteittain. Pikkuaskelin. Jonain päivänä enemmän kuin toisina. Opettelen.

Ymmärrän toki myös toimintakyvyn haasteet. Mutta uskon yhä vahvemmin nykyään että toimintakyky on asia jota voi harjoitella. Loppupeleissä aivot muokkautuu kokoajan sen mukaan mitä tekee. Ymmärrän toki että mt ongelmat on tasapainoilua ja joskus voi löytää itsensä loukosta "tein virheen, tein samoja virheitä". Joku ei ymmärrä kohtuutta ja suorittaa kaikkea. Sitten uudelleensuunnataan kurssia. Oppimistä on ikä kaikki.

Lue lisää

Jos joskus on hylkäävä terapiapäätös voi pyrkiä sitä uudelleenhakemaan. Monesti mt ihmiset liikaa myötäilee hoitoväkeä eikä sano mitä he oikeasti tahtovat ja perustele asiaa kunnolla. Ja tiedän että terapiaa ei saa kaikki.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Itse olen hiukan jo irtautunut ajatuksesta että terapia ratkaisee asioita tai olisi päivä jolloin asiat olisi käsitelty, lehmätkin lentäisi ja traumat olisi rauhoitettu hermostossa. Kyllä, terapia voi antaa työkalujaa rauhoittaa hermostoa (hermoston ylivirittyminen on mielestäni erittäin suuri ongelma nykypäivänä ja siihen kannattaisi kaikkien satsatq rauhoittamaan sitä), auttaa itsereflektiossa ja ratkaiseen ongelmakohtia. Väittäisin että aika monessa mielenterveyden tilassa (ei varmaan äärimmäiset tilat) voi pyrkiä normaalijärjellä varustettu ihminen alkaa työskennellä itsensä vakauttamisen eteen ellei ole jossain sekoamispisteessä tai elä niin että lähipiiri on kaoottinen. Siihen auttaa perusasiat:esim pyrkiminen päivärytmiin, kunmon elintavat, tasapainoiset sosiaaliset suhteet, kohtuus kaikessa - asian opettelu ja netti on pullollaan hermoston rauhoittamiseen pyrkiviä harjoitteita. Yksinkertaisimmillaan se on hengittäminen rauhallisesti sisään ja ulos ja ottamalla vähän kevyttä liikettä mukaan. Irtautuminen ajatuskehistä esim menemällä luontoon.

Pointti on että you can train your brain. Kun hermosto rauhoittuu, moni uhka rauhoittiu. Tuo on traumaterapiankin ydin

Terapia antaa työkaluja mutta loppuviimein työ tehdään itse. Ja sitä voi tehdä paljon ilman terapiaakin. Toki hyödyttää jos yleisesti on ihmisiä jonka kanssa jäsennellä omaa päänsisäistä sotkua. Toki silloin on terapialle tarvetta jos niillä ihmisillä kenen kanssa juttelee tulee kuormitusta.

Koska maailma on kakka, epäoikeudenmukainen paikka voi valita jäädä märehtimään "en saanut hoitoa vuonna nakki". Vai kokeilla itse lähteä pienin askelin toiminaan asioiden eteen. Toki se vaatii itsereflektiokapasiteettia ja luottamusta itseensä mitä diagnoosikeskeinen ja infantilisoiva mt systeemi voi monilla kyseenalaistaa perusarvoissaan (sairas ei kykene). Toki voi hokea en kykene tai kokeilla hokea kykenen. Asteittain. Pikkuaskelin. Jonain päivänä enemmän kuin toisina. Opettelen.

Ymmärrän toki myös toimintakyvyn haasteet. Mutta uskon yhä vahvemmin nykyään että toimintakyky on asia jota voi harjoitella. Loppupeleissä aivot muokkautuu kokoajan sen mukaan mitä tekee. Ymmärrän toki että mt ongelmat on tasapainoilua ja joskus voi löytää itsensä loukosta "tein virheen, tein samoja virheitä". Joku ei ymmärrä kohtuutta ja suorittaa kaikkea. Sitten uudelleensuunnataan kurssia. Oppimistä on ikä kaikki.

Lue lisää

Miksi aina mainitaan joku "normaali järki", tai joku muu vastaava (ehkä jopa älyllinen vika), silloin kun puhutaan mt-ongelmista ?
Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia, eivät ne vie järkeä keneltäkään pois, sairaus voi ehkä haitata jollain tasolla järjen käyttöä, mutta sekin taitaa olla ohimenevää, jos haittaa edes on tullut.
Mt-ongelmat eivät tee kenestäkään tyhmää tai järjetöntä, ihmisiä ei voi alkaa arvottamaan sairauden takia.
Sanavalinnat paljastavat usein, mitä mieltä eri ihmiset ovat milloin mistäkin. Toki muissakin asioissa, ei ainoastaan psyykeen tai mt-ongelmiin liittyviin.

Kyllä sitä psykososiaalista tukea on saatavilla esim erilaiset järjestöt järjestää sitä. On myös vertaistukea tarjolla. Ei voi sanoa etteikö terveydenhuollon ulkopuolella ole auttavia tahoja. Kyllä niitä on mutta se vaatii motivaatiota ja haluoa tehdä asioille jotain.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Kyllä sitä psykososiaalista tukea on saatavilla esim erilaiset järjestöt järjestää sitä. On myös vertaistukea tarjolla. Ei voi sanoa etteikö terveydenhuollon ulkopuolella ole auttavia tahoja. Kyllä niitä on mutta se vaatii motivaatiota ja haluoa tehdä asioille jotain.

Lue lisää

Aika moni menee terveydenhuoltoon hakemaan apua jo huonossa kunnossa ja luottaa niihin. Noista ei kerrota ja jos et tiedä niin et osaa etsiä. Puhun nyt toki henk.kohtasista kokemuksista enkä voi sanoa ettei kaikkialla olis sama tilanne mut itse helsingissä noista ei ikinä kerrottu mitään. Tossa lääkkeet ja lääkkeiden seuranta ainut tuki. Toki olin vasta vähän yli 18v joten en edes osannu ite ettiä kun vasta osastolta vapautunut eli korostuu se virallinen tuki. Osastolla kun ehdollistettu siihen ettet ite tee mitään vaan joku tekee sulle, ns laitostunu

Anonyymi00013 kirjoitti:

Kyllä sitä psykososiaalista tukea on saatavilla esim erilaiset järjestöt järjestää sitä. On myös vertaistukea tarjolla. Ei voi sanoa etteikö terveydenhuollon ulkopuolella ole auttavia tahoja. Kyllä niitä on mutta se vaatii motivaatiota ja haluoa tehdä asioille jotain.

Lue lisää

En sanonukkaan ettei ulkopuolella ole. Ihan kiva et on mut julkisella ei (omien kokemusten) mukaan niistä puhuta eikä niihin ohjata. Miten sä voit tietää asioista jos et tiedä et niitä olemassa? Eka kosketus näihin juttuihin on monelle lääkärin kautta

Anonyymi00014 kirjoitti:

Aika moni menee terveydenhuoltoon hakemaan apua jo huonossa kunnossa ja luottaa niihin. Noista ei kerrota ja jos et tiedä niin et osaa etsiä. Puhun nyt toki henk.kohtasista kokemuksista enkä voi sanoa ettei kaikkialla olis sama tilanne mut itse helsingissä noista ei ikinä kerrottu mitään. Tossa lääkkeet ja lääkkeiden seuranta ainut tuki. Toki olin vasta vähän yli 18v joten en edes osannu ite ettiä kun vasta osastolta vapautunut eli korostuu se virallinen tuki. Osastolla kun ehdollistettu siihen ettet ite tee mitään vaan joku tekee sulle, ns laitostunu

Lue lisää

Jos on niin huonossa kunnossa onko motivaatiota ja voimia osallistua järjestöjen tarjoamaan apuun. Ei kaikki masentuneet ole eläneet osastolla. Sulla on ollut vaikea masennus tai mielenterveyssairaus jos osastolla ole joutunut elämään. Missä sinun vanhemmat ovat olleet kun olet voinut huonosti. Ovatko ne niin "sokeita" lapsen pahoinvoinnille ja eikö heitä ole kiinnostanut oman lapsen elämä ja hyvinvointi. Eikö sun vanhemmat ole ole olleet kiinostuneita mitä sulle kuuluu.

Anonyymi00015 kirjoitti:

En sanonukkaan ettei ulkopuolella ole. Ihan kiva et on mut julkisella ei (omien kokemusten) mukaan niistä puhuta eikä niihin ohjata. Miten sä voit tietää asioista jos et tiedä et niitä olemassa? Eka kosketus näihin juttuihin on monelle lääkärin kautta

Lue lisää

Esimerkiksi hakea netistä tietoa. Ihmiset osaa somettaa mutta eivät osaa etsiä tietoa. Miksi ihmiset haluu kaiken valmiina. Aikuiset ihmiset jotka eivät osaa etsiä tietoa. Netissä osataan muuten olla mutta tiedon etsiminen on vaikeaa kun ei haluta nähdä vaivaa.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Esimerkiksi hakea netistä tietoa. Ihmiset osaa somettaa mutta eivät osaa etsiä tietoa. Miksi ihmiset haluu kaiken valmiina. Aikuiset ihmiset jotka eivät osaa etsiä tietoa. Netissä osataan muuten olla mutta tiedon etsiminen on vaikeaa kun ei haluta nähdä vaivaa.

Lue lisää

En tiedä aikuisista mut jos et tiedä olemassa olosta niin vaikea ettiä. En edes tienny ite aikoinaan mitään muuta kuin terveydenhuollon. Enkä ole ainut, valitettavasti.

Ei me haluta kaikkea valmiina, on vaan vaikea ettiä tietoa jos et tiedä edes asian olemassa olosta. Luotat sillon niihin asiantuntijoihin. Ok, mun psykoedukaatio oli kans vuoden nakki ja makkara powerpoint et tolla tasolla mennää nykyää

Anonyymi00018 kirjoitti:

Jos on niin huonossa kunnossa onko motivaatiota ja voimia osallistua järjestöjen tarjoamaan apuun. Ei kaikki masentuneet ole eläneet osastolla. Sulla on ollut vaikea masennus tai mielenterveyssairaus jos osastolla ole joutunut elämään. Missä sinun vanhemmat ovat olleet kun olet voinut huonosti. Ovatko ne niin "sokeita" lapsen pahoinvoinnille ja eikö heitä ole kiinnostanut oman lapsen elämä ja hyvinvointi. Eikö sun vanhemmat ole ole olleet kiinostuneita mitä sulle kuuluu.

Lue lisää

Riippuu varmaan mikä ongelma. Nuoret on hyviä piilottamaan ongelmia eikä välttämättä ite edes tiedä et asiat huonommin kuin on. En nyt viitti avaa mun tarinaa uudestaan, ei liity tähän ketjuun. Mut tiedän 6v kokemuksella jotain ja myös sen ettei joitain asiota edes välittävät vanhemmat huomaa. Liian moni mun tuttu joutunu avun piirin vasta sen itsemurha yrityksen jälkeen. Siihen et ota kantaa miksi näin on. Tiedän vaan etten ite ainakaan tienny olevani sairas ennenkuin asiat meni liian pitkälle.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Esimerkiksi hakea netistä tietoa. Ihmiset osaa somettaa mutta eivät osaa etsiä tietoa. Miksi ihmiset haluu kaiken valmiina. Aikuiset ihmiset jotka eivät osaa etsiä tietoa. Netissä osataan muuten olla mutta tiedon etsiminen on vaikeaa kun ei haluta nähdä vaivaa.

Lue lisää

Somettaminen ei tarkota kykyä osata ettiä asioita. Huolimatta mun historiasta olen ainakin omalla luokallani yksi parhaita ettimään tietoja. Ehkä taso on sit niin alhaalla tai oon kiriny, en tiedä.

Mut somettaminen ei oo tiedonhakua. Algoritmi tekee kaiken sun puolesta valmiiksi

Anonyymi00023 kirjoitti:

En tiedä aikuisista mut jos et tiedä olemassa olosta niin vaikea ettiä. En edes tienny ite aikoinaan mitään muuta kuin terveydenhuollon. Enkä ole ainut, valitettavasti.

Ei me haluta kaikkea valmiina, on vaan vaikea ettiä tietoa jos et tiedä edes asian olemassa olosta. Luotat sillon niihin asiantuntijoihin. Ok, mun psykoedukaatio oli kans vuoden nakki ja makkara powerpoint et tolla tasolla mennää nykyää

Lue lisää

Aikuisen ja vanhempien on velvollisuus huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja lapsi saa apua ongelmiinsa. Jos kyse on lapsesta niin eikö aikuisella ole velvollisuus etsiä apua lapselle. Miksi vanhemmat olettaa että lapsen velviollisuus on hakea apua, Vanhemmat on vastuussa lapsen hyvinvoinnista.

Ihmiset ei osaa käyttää esim googlen hakukonetta. Ihmiset ei jaksa etsiä tietoa mistään. Kaikki pitää saada valmiina. Ei voida etsiä tietoa esim "lapsi voi huonosti". Tulee linkkejä mistä voi hakea apua. Mutta kun aivoja ei haluta käyttää kun ne aivot jää somettamiseen ja kuvien jakamiseen instagramissa muissa sosiaalisissa medioissa.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Somettaminen ei tarkota kykyä osata ettiä asioita. Huolimatta mun historiasta olen ainakin omalla luokallani yksi parhaita ettimään tietoja. Ehkä taso on sit niin alhaalla tai oon kiriny, en tiedä.

Mut somettaminen ei oo tiedonhakua. Algoritmi tekee kaiken sun puolesta valmiiksi

Lue lisää

Osataan somettaa mutta ei osata etsiä tietoa. Miten tälläset ihmiset pärjää elämässä joiden elämään kuuluu vaan somettaminen ja jotka haluaa kaiken valmiina. Ei haluta nähdä vaivaa. Ettei vaan rasiteta aivoja jos pitää tietoa hakea. Koski se internettiä tai muuta tiedon lähdettä.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Aikuisen ja vanhempien on velvollisuus huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja lapsi saa apua ongelmiinsa. Jos kyse on lapsesta niin eikö aikuisella ole velvollisuus etsiä apua lapselle. Miksi vanhemmat olettaa että lapsen velviollisuus on hakea apua, Vanhemmat on vastuussa lapsen hyvinvoinnista.

Ihmiset ei osaa käyttää esim googlen hakukonetta. Ihmiset ei jaksa etsiä tietoa mistään. Kaikki pitää saada valmiina. Ei voida etsiä tietoa esim "lapsi voi huonosti". Tulee linkkejä mistä voi hakea apua. Mutta kun aivoja ei haluta käyttää kun ne aivot jää somettamiseen ja kuvien jakamiseen instagramissa muissa sosiaalisissa medioissa.

Lue lisää

Aikuiset hakee apua lapselle jos ne tietää. Tässähän on kyse niistä tapauksista missä ongelmia ei tiedetä ennenkuin ne eskaloituu eikä se lapsikaan näkyvästi oireile ennen pahinta. Minäkin olin koulussa ok menestyjä, jos olisin saany äkkiä 4-5 niin asiat olis huomattu aikasemmin. Mut peruskoulussa arvosanat pysy samana eli puuttu se indikaattori.

Ja aika monesti nuoret sanoo joo voin hyvin vaikkei kaikki olis ihan ok. En siis syytä vanhempia.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Osataan somettaa mutta ei osata etsiä tietoa. Miten tälläset ihmiset pärjää elämässä joiden elämään kuuluu vaan somettaminen ja jotka haluaa kaiken valmiina. Ei haluta nähdä vaivaa. Ettei vaan rasiteta aivoja jos pitää tietoa hakea. Koski se internettiä tai muuta tiedon lähdettä.

Lue lisää

Edelleen somettaminen ei ole tiedonhakua. Algoritmi antaa ehdotuksia ja sä voit helposti selata niitä. Tai postailla kuplassa ja kommentoida. Tiedonhaku on vähän eri asia kuin kommentoida jossain instassa kuvia yms. Tai katella tiktok videoita mitä algoritmi tuo esille.

EI se oo sitä et haluisi kaiken valmiina. Somettaminen vaan ei opeta tiedonhakua eikä kyllä koulutkaan enään.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Osataan somettaa mutta ei osata etsiä tietoa. Miten tälläset ihmiset pärjää elämässä joiden elämään kuuluu vaan somettaminen ja jotka haluaa kaiken valmiina. Ei haluta nähdä vaivaa. Ettei vaan rasiteta aivoja jos pitää tietoa hakea. Koski se internettiä tai muuta tiedon lähdettä.

Lue lisää

Esim. mun AMK:ssa kaikki kurssien materiaalit on annettu PDF:inä. Sun ei tartte ettiä tietoa mihinkään tehtäviin koska vastaukset on jo olemassa olevassa materiaalissa. Oon toki vasta ekaa vuotta, mut koko aikana 1 tehtävä ollu mihin piti ettiä tietoa.

Peruskoulussa tuskinpa asiat paremmin. Lukiossa pari vuotta sit ei myöskään tarttenu ettiä tietoja. Noita taitoja ei vaan opeteta koulussa

Anonyymi00014 kirjoitti:

Aika moni menee terveydenhuoltoon hakemaan apua jo huonossa kunnossa ja luottaa niihin. Noista ei kerrota ja jos et tiedä niin et osaa etsiä. Puhun nyt toki henk.kohtasista kokemuksista enkä voi sanoa ettei kaikkialla olis sama tilanne mut itse helsingissä noista ei ikinä kerrottu mitään. Tossa lääkkeet ja lääkkeiden seuranta ainut tuki. Toki olin vasta vähän yli 18v joten en edes osannu ite ettiä kun vasta osastolta vapautunut eli korostuu se virallinen tuki. Osastolla kun ehdollistettu siihen ettet ite tee mitään vaan joku tekee sulle, ns laitostunu

Lue lisää

Osastoilla tulee varmasti tutustuttua muihinkin potilaisiin, heiltäkin voi saada vinkkiä, mistä voisi saada tukea hoitotahojen ulkopuolelta, esim. yhdistykset ym. Monet mt-puolen asiakkaat ja potilaat osallistuvat jonkinlaiseen toimintaan myös hoitotahojen ulkopuolella.
Yleensä parhaiten info kulkee ihmisten puhuessa asioista keskenään.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Esimerkiksi hakea netistä tietoa. Ihmiset osaa somettaa mutta eivät osaa etsiä tietoa. Miksi ihmiset haluu kaiken valmiina. Aikuiset ihmiset jotka eivät osaa etsiä tietoa. Netissä osataan muuten olla mutta tiedon etsiminen on vaikeaa kun ei haluta nähdä vaivaa.

Lue lisää

Siihen tarvitaan sitä motivaatiota.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Aikuisen ja vanhempien on velvollisuus huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja lapsi saa apua ongelmiinsa. Jos kyse on lapsesta niin eikö aikuisella ole velvollisuus etsiä apua lapselle. Miksi vanhemmat olettaa että lapsen velviollisuus on hakea apua, Vanhemmat on vastuussa lapsen hyvinvoinnista.

Ihmiset ei osaa käyttää esim googlen hakukonetta. Ihmiset ei jaksa etsiä tietoa mistään. Kaikki pitää saada valmiina. Ei voida etsiä tietoa esim "lapsi voi huonosti". Tulee linkkejä mistä voi hakea apua. Mutta kun aivoja ei haluta käyttää kun ne aivot jää somettamiseen ja kuvien jakamiseen instagramissa muissa sosiaalisissa medioissa.

Lue lisää

Kohta käytetään aivoja vielä vähemmän, kun tekoäly tulee koko ajan laajemmin käyttöön.
Tekoälyn taustallakin on tosin ihmisaivot, ei koneetkaan toimi ilman ihmistä.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Edelleen somettaminen ei ole tiedonhakua. Algoritmi antaa ehdotuksia ja sä voit helposti selata niitä. Tai postailla kuplassa ja kommentoida. Tiedonhaku on vähän eri asia kuin kommentoida jossain instassa kuvia yms. Tai katella tiktok videoita mitä algoritmi tuo esille.

EI se oo sitä et haluisi kaiken valmiina. Somettaminen vaan ei opeta tiedonhakua eikä kyllä koulutkaan enään.

Lue lisää

Kyllä nyt varmaan ihmiset osaa googleen kirjoittaa hakusanoja, joilla pystyy sitten löytämään eri asioita. Voi tätä nykyelämää......

Anonyymi00040 kirjoitti:

Osastoilla tulee varmasti tutustuttua muihinkin potilaisiin, heiltäkin voi saada vinkkiä, mistä voisi saada tukea hoitotahojen ulkopuolelta, esim. yhdistykset ym. Monet mt-puolen asiakkaat ja potilaat osallistuvat jonkinlaiseen toimintaan myös hoitotahojen ulkopuolella.
Yleensä parhaiten info kulkee ihmisten puhuessa asioista keskenään.

Lue lisää

Ehkä. Tosin olin ite ala-ikäisten osastoilla missä kellään ei ollut yhtään sen enempää tietoa asioista kuin mullakaan.

Aikuisena olen ollut vaan vähän. Sen 2-3kk täys ikäisyyden jälkeen. En oikeestaan jutellu kenenkään kanssa tollon, olin ainut 18v kun muut jotain 30-40v. Olin vaan liian erilainen vs muut potilaat. Ei oo paljoo yhteistä 18v ja 30v. Muutenkin mun aikaan osastolla oli porukka aika sisäänpäin kääntyneitä. Toi on totta et info kulkee parhaiten mut sekin on aina tilannekohtaista. Tosin olin vasta saanu tollon skitsofrenia diagnoosin ja heitetty aikuisten puolelle ja sain eläkkeenkin aikalailla ilman et tiesin koko asiasta mitään. Oli ehkä vähän liikaa outoja asioita tapahtumassa tollon itelleni

Anonyymi00044 kirjoitti:

Kyllä nyt varmaan ihmiset osaa googleen kirjoittaa hakusanoja, joilla pystyy sitten löytämään eri asioita. Voi tätä nykyelämää......

Osaa mut hakusanat pitää tietää. Jos sä luotat siihen et saat apua hoitotaholta etkä tiedä mitä ettiä niin ei se google auta. Ei se kerro jos et tiedä mitä ettiä. Ja näistä muista ei hoitotahon puolesta ainakaan mulle ikinä kerrottu. Toivottavasti muille on kerrottu. Opin näistä itseasiassa vasta jo siinä vaiheessa kun en enään tartte, ainut mikä kiva lisä on vertaistukiryhmä discordissa. En oo ikinä ketään sieltä nähnyt livenä enkä aiokkaan. Netti riittää keskusteluun

Anonyymi00079 kirjoitti:

Osaa mut hakusanat pitää tietää. Jos sä luotat siihen et saat apua hoitotaholta etkä tiedä mitä ettiä niin ei se google auta. Ei se kerro jos et tiedä mitä ettiä. Ja näistä muista ei hoitotahon puolesta ainakaan mulle ikinä kerrottu. Toivottavasti muille on kerrottu. Opin näistä itseasiassa vasta jo siinä vaiheessa kun en enään tartte, ainut mikä kiva lisä on vertaistukiryhmä discordissa. En oo ikinä ketään sieltä nähnyt livenä enkä aiokkaan. Netti riittää keskusteluun

Lue lisää

No eikös hakusanoja ole ihan, jos vaikka haluat lukea jotain mielenterveyteen liittyvää, niin kirjoittaa vaan mielenterveys, tai vaikka apua mielenterveysongelmiin, jne. jne.
Kirjoittaa niillä sanoilla, missä asiassa tietoa haluaa.
Ei siihen tarvitse opetella mitään sanoja, tai olla jotain tietoa sanoista.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Edelleen somettaminen ei ole tiedonhakua. Algoritmi antaa ehdotuksia ja sä voit helposti selata niitä. Tai postailla kuplassa ja kommentoida. Tiedonhaku on vähän eri asia kuin kommentoida jossain instassa kuvia yms. Tai katella tiktok videoita mitä algoritmi tuo esille.

EI se oo sitä et haluisi kaiken valmiina. Somettaminen vaan ei opeta tiedonhakua eikä kyllä koulutkaan enään.

Lue lisää

Hän puhuu vihasta mutta hän ei halua luottaa netissä olevaan tietoon. Esim mielenterveystalon sivuilla on hyvin kerrottu tunteista ja mitä kaikkea tiettyyn tunteeseen liittyy. Hän ei voi voi lukea sivua mainosten takia. Ensinnäkin siellä ei ole mitään mainoksia joita pitäis klikata päästääkseen lukemaan sivuja. Esim tämä mielelenterveystalo.fi on ihan asiallinen sivusto ja ilman mitään mainoksia. Voihan sitä keksiä tekosyitä ettei tarvi etsiä tietoa.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Kohta käytetään aivoja vielä vähemmän, kun tekoäly tulee koko ajan laajemmin käyttöön.
Tekoälyn taustallakin on tosin ihmisaivot, ei koneetkaan toimi ilman ihmistä.

Lapsi ei mieti että jotain on pielessä kun vie ruokaa vessanpönttöön ja huijaa tietoisesti vanhempia ruokapöydässä. Ja ei ole huolissaan miksi tekee niin.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Osaa mut hakusanat pitää tietää. Jos sä luotat siihen et saat apua hoitotaholta etkä tiedä mitä ettiä niin ei se google auta. Ei se kerro jos et tiedä mitä ettiä. Ja näistä muista ei hoitotahon puolesta ainakaan mulle ikinä kerrottu. Toivottavasti muille on kerrottu. Opin näistä itseasiassa vasta jo siinä vaiheessa kun en enään tartte, ainut mikä kiva lisä on vertaistukiryhmä discordissa. En oo ikinä ketään sieltä nähnyt livenä enkä aiokkaan. Netti riittää keskusteluun

Lue lisää

Ei hakusanoja tartte tietää. Sä voit vaikka googletta painajaiset ja sä pääset asiassa eteenpäin. Miten sä pärjäät koulussa ja tiedonhaussa jos sä et osaa etsiä tietoa. Miten osaa koulussa etsiä tietoa jos ei tiedä millä sanoilla etsiä.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Lapsi ei mieti että jotain on pielessä kun vie ruokaa vessanpönttöön ja huijaa tietoisesti vanhempia ruokapöydässä. Ja ei ole huolissaan miksi tekee niin.

Ja liittyy asiaan miten ?
Tietenkään lapsi, etenkään pieni, ei ole kerennyt oppimaan elämästä kovinkaan paljoa. Pieni lapsi ei kykene ottamaan vastuuta itsestään, ei elämästään, sen takia lapsen elämässä vanhemmat, tai aikuiset muuten ovat tärkeitä. Lapselta ei voi edes odottaa, että hänen pitäisi osata vastuu, se tulee iän myötä mukaan.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Ja liittyy asiaan miten ?
Tietenkään lapsi, etenkään pieni, ei ole kerennyt oppimaan elämästä kovinkaan paljoa. Pieni lapsi ei kykene ottamaan vastuuta itsestään, ei elämästään, sen takia lapsen elämässä vanhemmat, tai aikuiset muuten ovat tärkeitä. Lapselta ei voi edes odottaa, että hänen pitäisi osata vastuu, se tulee iän myötä mukaan.

Lue lisää

Liittyy siten että joutui anoreksian takia osastolle. Minusta 13 vuotias ei ole enää pieni lapsi. Kyllä teini tietää ettei ruokaa viedä vessan pönttöön. heitetä roskiin tai piiloteta. ja tietosesti valehtelee ja huijaa äitiä.

Anonyymi00194 kirjoitti:

Liittyy siten että joutui anoreksian takia osastolle. Minusta 13 vuotias ei ole enää pieni lapsi. Kyllä teini tietää ettei ruokaa viedä vessan pönttöön. heitetä roskiin tai piiloteta. ja tietosesti valehtelee ja huijaa äitiä.

Lue lisää

Kyllä tuonkin ikäinen varmaan osaa miettiä, että jokin on pielessä, jos noin käyttäytyy.
Mutta se käytös johtuu sairaudesta, ja lapsi on yleensä itse ihmeissään ja hukassakin itsensä kanssa.
Valehtelu ja huijaaminen johtuu siitä, kun asia hävettää, voi olla vaikeaa alkaa puhumaan, edes vanhemmalleen, ettei kaikki ole nyt hyvin.

Anonyymi00209 kirjoitti:

Kyllä tuonkin ikäinen varmaan osaa miettiä, että jokin on pielessä, jos noin käyttäytyy.
Mutta se käytös johtuu sairaudesta, ja lapsi on yleensä itse ihmeissään ja hukassakin itsensä kanssa.
Valehtelu ja huijaaminen johtuu siitä, kun asia hävettää, voi olla vaikeaa alkaa puhumaan, edes vanhemmalleen, ettei kaikki ole nyt hyvin.

Lue lisää

Hän ei puhunut kellekkään. Mitenköhän pitkään hän ajatteli olla syömättä ilman että syömättömyys alkaa vaikuttaa kehossa. Jos ei vanhemmilleen uskaltanut puhua niin kait nyt joku aikuinen esim koulussa on jolle puhua. En myöskään ymmärrä ettei 18 vuotias voi kertoa äidilleen että muuttaa yksin asumaan ennen kuin on sen tehnyt. Tekeekö muutkin nuoret näin että muuttavat pois kotoa ilmoittamatta vanhemmilleen?

Sairaudentunto ja myös tuen puute. Olen nyt ite AMK:ssa, mut mut aikoinaan luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi, lääkkeet ja jonnekki eläkkeelle piiloon silmistä. En saanut edes mahdollisuutta yrittää opiskella mitään. Suoraan osastolta eläkkeelle. Toki hoitovirheitä kun diagnoosia ei uudelleentarksastettu avossa eikä luvattua terapiaa tehty mut kertoo vaan mitä totuus on.

Nyt voin toki hyvin ja olen edennyt elämässä. Mut mun tarina kertoo ei nyt välttämättä koko totuutta mut edes pienen osan siitä miten nykyinen järjestelmä ei välttämättä edes yritä tukea millään lailla ihmisiä jos x-diagnoosi

Anonyymi00016 kirjoitti:

Sairaudentunto ja myös tuen puute. Olen nyt ite AMK:ssa, mut mut aikoinaan luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi, lääkkeet ja jonnekki eläkkeelle piiloon silmistä. En saanut edes mahdollisuutta yrittää opiskella mitään. Suoraan osastolta eläkkeelle. Toki hoitovirheitä kun diagnoosia ei uudelleentarksastettu avossa eikä luvattua terapiaa tehty mut kertoo vaan mitä totuus on.

Nyt voin toki hyvin ja olen edennyt elämässä. Mut mun tarina kertoo ei nyt välttämättä koko totuutta mut edes pienen osan siitä miten nykyinen järjestelmä ei välttämättä edes yritä tukea millään lailla ihmisiä jos x-diagnoosi

Lue lisää

Oliko sinulla anoreksia jonka takia jouduit osastolle?

Sain jo päätöksen ja kuun alussa oli terapia. Jep, voin hyvin mut traumat vaatii aikaa. Tää on pitkä prosessi. 6v traumoja ei saa pois parilla kertaa. En tiedä katoaako katkeruus ja sen näkee sit. Tärkeintä olis nyt et voin nukkua ilman unilääkkeitä ja painajaisia. Askel askeleelta.

Kela kyll oli ihan typerä byrokratia

No, olen oireeton ja psyykelääkkeetön. (psykoottisilta oireilta siis oireeton). Tältä osin voin hyvin. Siihen mistä lähdettiin tää on iso parannus puhumattakaan et opiskelen.

Parannettavaa toki on. Mut voin 10x paremmin ku ikinä

Kela oli hidas ja samaan aikaan nopea. Yllätyin ja petyin samaan aikaan. Mut joskus näin, järjesty yllättävän sujuvasti. Psykiatrin piti kyll tehdä uusiks joku mikä lie paperi. Siltä osin ei menny putkeen mut lopputulos suju hyvin. Mun terapeutti kyll oli ihana (tosin sillä selkeesti vapaita aikoja näköjään ollu...)

Katkeruus tulee traumoista. Nään painajasia mut nukun unilääkkeillä. Nimenomaan haluaisin eroon vikasta lääkkeestä ja painajaisista. En nauti nähä unta aina siit et hoitaja tai lääkäri puukottaa mua tai muita painajaisia missä väkivaltaa niden toimesta. Aikalailla aina hoitaja/lääkäri unissa satuttaa mua tavalla tai toisella. Siinä ettei nähny unia oli kieltämättä hyvät puolensa.

Terapia toivottavasti auttaa kun päästään käsittelee traumoja kunnolla... Tää on vaan monen vuoden projekti. Muutenhan mä voin hyvin. Suhteellisesti siis. Painajaiset+ahdistus/esiintymispelko toki oma lukunsa joihin toivon terapian auttavan. Itseasiassa haluan päästä eroon mut en omin voimin pysty. Painajaiset ei auta asiaa

Anonyymi00033 kirjoitti:

No, olen oireeton ja psyykelääkkeetön. (psykoottisilta oireilta siis oireeton). Tältä osin voin hyvin. Siihen mistä lähdettiin tää on iso parannus puhumattakaan et opiskelen.

Parannettavaa toki on. Mut voin 10x paremmin ku ikinä

Lue lisää

Sinusta voit siis hyvin koska sulla ei ole psykoottisuutta. Sinä voit paremmin mutta se että ajattelet ettet koskaan halua päästä katkeruudesta kertoo että sulla hemmetin isoja ongelmia.

Sanot voivasi hyvin. Vaikka sinulla ole psykoottisia oireita niin en saa käsitystä että voit hyvin. Jo senkin takia että sulla ei ole motivaatiota ja halua päästää irti menneisyydestä. En ymmärrä edelleenkään miten voit laittaa osasto ajan suurimmaksia traumaksi niin sun muihin traumaattisiin taphtumiin verrattuna jotka johti syömishäiriöön. Asioiden kieltäminen ei auta sua parempaan hyvinvointiin.

Anonyymi00033 kirjoitti:

No, olen oireeton ja psyykelääkkeetön. (psykoottisilta oireilta siis oireeton). Tältä osin voin hyvin. Siihen mistä lähdettiin tää on iso parannus puhumattakaan et opiskelen.

Parannettavaa toki on. Mut voin 10x paremmin ku ikinä

Lue lisää

Miksi sinulla pitäis olla psykoottisia oireita. Sinähän sanoit että sait väärän diagnoosin niin eihän sulla pitäis olla edes psykoottisia oireita

Anonyymi00036 kirjoitti:

Sinusta voit siis hyvin koska sulla ei ole psykoottisuutta. Sinä voit paremmin mutta se että ajattelet ettet koskaan halua päästä katkeruudesta kertoo että sulla hemmetin isoja ongelmia.

Sanot voivasi hyvin. Vaikka sinulla ole psykoottisia oireita niin en saa käsitystä että voit hyvin. Jo senkin takia että sulla ei ole motivaatiota ja halua päästää irti menneisyydestä. En ymmärrä edelleenkään miten voit laittaa osasto ajan suurimmaksia traumaksi niin sun muihin traumaattisiin taphtumiin verrattuna jotka johti syömishäiriöön. Asioiden kieltäminen ei auta sua parempaan hyvinvointiin.

Lue lisää

No lähtötasoon nähden tosin hyvin, mulla ei oo antipsykootteja (eikä siten niiden haittavaikutuksia), sh nyt hallinnassa ja ekaa kertaa elämässäni on työelämään mahdollisuus. Lähtötasoon nähden voin tosi hyvin. Yli 500mg klotsapiinia ja pari antipsykoottia päälle vs nykynen on iso parannus jo fyysisestikkin. No SH oireita on kehossa mut korjaantuko ne vai ei.. Sen näkee 5v päästä. Vaikka ei niin osteoporoosia en saanut enkä muita vakavia pysyviä haittoja. Voitto siltä osin siis.

Oikeestaan mä oon terapiassa koska haluan voittaa traumat. Okei painajaiset on se isoin motiivi. Niistä haluan eroon. Ja ahdistus/esiintymispelko. Ilman noita varmaan olisin tyytyväinen nykyseen. Noi kuitenkin haittaa elämää/työuraa. Ja kukapa meistä ei haluais tienata rahaa? Rahalla kun saa asioita mitkä tuo onnee. Siltä osin myönnän mun motiivien olevan itsekkäitä.

Koska osasto on mun unissa. 2v jo joka yö melkein nähny unta et hoitaja puukottaa tai lääkäri tai ne tekee mulle jotain. Ja heränny noihin painajaisiin. Pahimmissa unissa ne tekee vielä hirveämpiä asioita mulle. Kidutusta eristyshuoneessa jne. Ja sit se yks lääkäri nauraa paholaisen sarvien kanssa...

Vastaako toi kysymykseen? Painajaiset on se syy. Joka ikinen yö. Unilääke nyt auttaa mut ei poista niitä.

Koskaan ei voi sanoa, ettei mikään onnistu koskaan.
Mahdollisuuksia on aina. Jos on porukkaa, jotka lyttää jo alkuunsa, että ei tuosta enää mitään tule, voi ihmisellä mennä motivaatio ja kaikki alas, eikä ole sitten mielenkiintoa edes yrittää.
Kun vajoaa tarpeeksi alas, sieltä ei ole kuin yksi suunta, eikä ole varmaan vaikea arvata, mikä se on ? Aina on hyvä yrittää, yrittämisen jälkeen vasta voi tietää, kuinka käy.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Miksi sinulla pitäis olla psykoottisia oireita. Sinähän sanoit että sait väärän diagnoosin niin eihän sulla pitäis olla edes psykoottisia oireita

C-PTSD pahimmillaan tekee psykoosin kaltaisia oireita. Mulla oli niitä. Äänet vaikka eri syy taidetaan laskea psykoottisiksi. En ole ihan varma joten helpompi puhua yleisellä tasolla noista psykoottisina oireina. En oo lääkäri niin en tiedä miten C-PTSD vaikeet oireet lasketaan virallisesti

Anonyymi00016 kirjoitti:

Sairaudentunto ja myös tuen puute. Olen nyt ite AMK:ssa, mut mut aikoinaan luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi, lääkkeet ja jonnekki eläkkeelle piiloon silmistä. En saanut edes mahdollisuutta yrittää opiskella mitään. Suoraan osastolta eläkkeelle. Toki hoitovirheitä kun diagnoosia ei uudelleentarksastettu avossa eikä luvattua terapiaa tehty mut kertoo vaan mitä totuus on.

Nyt voin toki hyvin ja olen edennyt elämässä. Mut mun tarina kertoo ei nyt välttämättä koko totuutta mut edes pienen osan siitä miten nykyinen järjestelmä ei välttämättä edes yritä tukea millään lailla ihmisiä jos x-diagnoosi

Lue lisää

Kyllähän he yrittävät tukea. Olethan sinäkin saanut asiasi, ja itsesi kuntoon.
Sinunkin tarinasi kertoo, että kaikki on mahdollista.

Vahva identifioituminen omaan sairauteen ja sillä kaiken perusteleminen miksei esim yritä voi myös viedä omia pärjäämiskeinoja. Pärjääminen alkaa luottamisesta itseensä ja kykyyn ratkoa ongelmia. Se lisää minäpystyvyyttä. Brutaalista itsereflektiokyvystä eli menemistä kohti ongelmia välttelemättä niitä on myös hyötyä. Toki ongelmat esim haitalliset käytöskaavat kannattaa aina tiedostaa ettei toista virheitään ja kykenee auttamaan itseään.

Itse olen sitä mieltä että myös viha ja katkeruus on sallittavia tunteita. Ne pitää elää, kokea ja myös muistaa suunnata elämäänsä muuhun eikä antaa niin paljon tilaa vihansa kohteelle. Anteeksi ei ole pakko koskaan antaa mutta antaminen voi myös helpottaa. Tai ainakin jonkun rauhan teko

Anonyymi00049 kirjoitti:

Kyllähän he yrittävät tukea. Olethan sinäkin saanut asiasi, ja itsesi kuntoon.
Sinunkin tarinasi kertoo, että kaikki on mahdollista.

Joo, mut en virallisen hoidon ansiosta. Mun elämä muuttu parisuhteen kautta mikä johti diagnoosin muutokseen ja vasta sillon sain terapiaa ja tukea. En sillon kun olin skitsofrenia virallisesti

Etkä sä voi sanoa, mihin toinen pystyy, tai mihin ei.
Jos sulla on ollut helpompaa, sä et ole muut, eikä muut ole sinä. Nämä ovat yksilöllisiä asioita.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että myös viha ja katkeruus on sallittavia tunteita. Ne pitää elää, kokea ja myös muistaa suunnata elämäänsä muuhun eikä antaa niin paljon tilaa vihansa kohteelle. Anteeksi ei ole pakko koskaan antaa mutta antaminen voi myös helpottaa. Tai ainakin jonkun rauhan teko

Lue lisää

Onhan ne. Toki joskus nekin menee yli. Kohtuus kaikessa toki hyväksi. Ja ehkä kun oon vaikka 10v vanhempi asiat ihan erilailla. Aika joskus parantaa haavoja.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Joo, mut en virallisen hoidon ansiosta. Mun elämä muuttu parisuhteen kautta mikä johti diagnoosin muutokseen ja vasta sillon sain terapiaa ja tukea. En sillon kun olin skitsofrenia virallisesti

Lue lisää

Ihminen on sosiaalinen olento ja moni mt ongelma voi olla seurausta siitä että esim sosiaaliset tarpeemme ei tule kohdatuksi. Avoimen dialogin mallissa hahmotetaan paremmin mielenterveys myös sosiaalisia ulottuvuuksia omaavana asiana. Työpaikalla näkee ihmisiä mutta ei välttämättä kohtaa ihmisiä tunnetasolla, somesta puhumattakaan. Uskon myös että hermoston ylivirittyminen ja nyky-yhteiskunnan stressaava ja ylistimuloiva elämänmeno on merkittäviä mt-ongelmien lähteitä

Anonyymi00053 kirjoitti:

Etkä sä voi sanoa, mihin toinen pystyy, tai mihin ei.
Jos sulla on ollut helpompaa, sä et ole muut, eikä muut ole sinä. Nämä ovat yksilöllisiä asioita.

Ei ole ollut helppoa. Mutta kerro sinä kun hän ei kerro mitä vihaamisella ja katkeruudella saavuttaa. Nykyhetkeen voi vaikuttaa mutta ei se menneisyyden tapahtumat vihaamalla muutu. Hän opiskelee, hänellä on ihana poikaystävä ja silti pitää katkeroitua ja vihata aikaa kun oli murrosikäinen. Siinähän sitten vihaa jos se tapa pärjätä elämässä .Olen kertonut hänelle mistä viha ja katkeruus johtuu mutta häntä ei kiinnosta koska viha ja katkeruus niin juurtunut häneen.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Ihminen on sosiaalinen olento ja moni mt ongelma voi olla seurausta siitä että esim sosiaaliset tarpeemme ei tule kohdatuksi. Avoimen dialogin mallissa hahmotetaan paremmin mielenterveys myös sosiaalisia ulottuvuuksia omaavana asiana. Työpaikalla näkee ihmisiä mutta ei välttämättä kohtaa ihmisiä tunnetasolla, somesta puhumattakaan. Uskon myös että hermoston ylivirittyminen ja nyky-yhteiskunnan stressaava ja ylistimuloiva elämänmeno on merkittäviä mt-ongelmien lähteitä

Lue lisää

Tähän voin yhtyä. Oma hoito oli aikalailla sitä et hoitaja tapaa 2x kuussa 30-40min, kirjaa lääkkeitä ja kyselee juttuja. Ei se kovin avointa dialogia ollut. Sitkun vielä hoitajatkin saattu vaihtua lennosta.

Avoimen dialogin malli ei taida vain kovin paljoa käytössä olla? Hassua koska toihan oli jo 80-90 luvuilla tehty jos en oo väärässä.

Tiedän. Enkä ole ikinä kiistänyt ettei näin ole. Henk. Kohtaisesti vain koen 6v osastoa pahempana. Ehkä koska menetin nuoruuden, kaverit ja teini-iän.

Ollaa me jo käsitelty mut tää on 2-3v projekti. Tuskinpa mitään nopeaa paranemista odotettavissa. Käsittely on aika hidas projekti ja vie aikaa. Tää on maraton eikä pikajuoksu, valitettavasti.

Painajaiset joo voi johtua eri asioista. Tottakai. Niissä vaan aina osastoteema+pakkotoimeenpiteet korostunu joten oon tehny loogisen päätelmän et ne liittyy osastoaikoihin. Varmasti monimuotoinen ongelma ja sen takia mä kirjaan niitä ylös terapeutille. Unipäiväkirjaa teen tässä. Se varmasti osaa tulkita niitä.. Paremmin kuin minä. Pitää vain kasata tarpeeksi pitkän ajan unia.

Mun tarinahan on aikalailla niin et seksuaalinen oli se eka kortti jonka päälle muut kasaantu. Olisin varmasti selvinny yhestä tapahtumasta ilman et kävi mitä kävi mut epäonnekseni niitä ikäviä asiotia kertyi enemmän kuin nuoren psyyke kestää

Kuten sanoin ehkä mun elämä helpottuu jos painajaisista pääsen eroon. Ne asettaa koko päivälle vähän huonot fiilikset. Olen kyllä iloinen mitä mulla nyt... Samalla surullinen ja... Vihainen. Ehkä outoa olla vihainen ja onnellinen samaan aikaan

Anonyymi00054 kirjoitti:

Onhan ne. Toki joskus nekin menee yli. Kohtuus kaikessa toki hyväksi. Ja ehkä kun oon vaikka 10v vanhempi asiat ihan erilailla. Aika joskus parantaa haavoja.

Aika parantaa haavoja, kyllä.
Ja se auttaa, kun tulee lisää ikää, elämänkokemus lisääntyy, käsitys omasta itsestä, omista tunteista, kaikki muuttuu aina jonkin verran ajan myötä.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Tiedän. Enkä ole ikinä kiistänyt ettei näin ole. Henk. Kohtaisesti vain koen 6v osastoa pahempana. Ehkä koska menetin nuoruuden, kaverit ja teini-iän.

Kannattaako jäädä kiinni ajatukseen, että on menettänyt jotain ? Voisi ajatella, että se aika (jonka ajattelee menetetyksi) oli kuitenkin siinä elämänvaiheessa osa elämää, se tapahtui silloin. Ei siinä sinänsä ole mitään menettänyt, elämä meni vain poikkeavalla tavalla silloin.
Nuoruutta ei toki voi saada takaisin, mutta aikuisenakin voi onnistua saamaan kavereita, luoda hyviäkin ihmissuhteita, ym.
Tulevaisuudestaan voi muokata itse sellaisen, mikä tuntuu hyvältä. Jos mietiskelee vain menneitä, tulevaa on vaikea saavuttaa itseä miellyttävällä tavalla. Tosin parasta on elää tässä päivässä, asioiden edellekään ei oikein pysty menemään.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Ollaa me jo käsitelty mut tää on 2-3v projekti. Tuskinpa mitään nopeaa paranemista odotettavissa. Käsittely on aika hidas projekti ja vie aikaa. Tää on maraton eikä pikajuoksu, valitettavasti.

Painajaiset joo voi johtua eri asioista. Tottakai. Niissä vaan aina osastoteema pakkotoimeenpiteet korostunu joten oon tehny loogisen päätelmän et ne liittyy osastoaikoihin. Varmasti monimuotoinen ongelma ja sen takia mä kirjaan niitä ylös terapeutille. Unipäiväkirjaa teen tässä. Se varmasti osaa tulkita niitä.. Paremmin kuin minä. Pitää vain kasata tarpeeksi pitkän ajan unia.

Mun tarinahan on aikalailla niin et seksuaalinen oli se eka kortti jonka päälle muut kasaantu. Olisin varmasti selvinny yhestä tapahtumasta ilman et kävi mitä kävi mut epäonnekseni niitä ikäviä asiotia kertyi enemmän kuin nuoren psyyke kestää

Lue lisää

Hyväksikäytön uhri syyllistää jollain tasolla itseään tapahtuneesta.
Syyllisyyden tunteet, häpeä, ne on varmaankin kaikki käytävä läpi, että niistä on mahdollista päästä eroon.
Ihminen ei ole seksuaalisen hyväksikäytön uhrina itse syyllinen tapahtuneeseen, syyllinen on se hyväksikäyttäjä.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Kannattaako jäädä kiinni ajatukseen, että on menettänyt jotain ? Voisi ajatella, että se aika (jonka ajattelee menetetyksi) oli kuitenkin siinä elämänvaiheessa osa elämää, se tapahtui silloin. Ei siinä sinänsä ole mitään menettänyt, elämä meni vain poikkeavalla tavalla silloin.
Nuoruutta ei toki voi saada takaisin, mutta aikuisenakin voi onnistua saamaan kavereita, luoda hyviäkin ihmissuhteita, ym.
Tulevaisuudestaan voi muokata itse sellaisen, mikä tuntuu hyvältä. Jos mietiskelee vain menneitä, tulevaa on vaikea saavuttaa itseä miellyttävällä tavalla. Tosin parasta on elää tässä päivässä, asioiden edellekään ei oikein pysty menemään.

Lue lisää

En oo vieläkään kunnolla päässyt yli et menetin kaikki kaverit. Osan tunsin päiväkodista asti. Sen päälle lepositeet, pakkoruokinta... Ilkeet lääkärit ja hoitajat (toki subjektiivisista mut teinille ilkeitä joo). Ainakaan kovin empaattisia ja nuorten kanssa osaavia ne ei ollu. Lisäksi toki se et menetin teinivuodet ja.. mitä menetin vs mitä muut koki. 22v eka rakastuminen on vähän outoa. Muilla oli jo teininä. Mulla ei. Mut tän takia käyn terapiassa.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja pyrin siihen. Noista on vaan vaikea ainakin vielä päästä eroon. Ehkä kun terapia etenee asiat helpottuu. :)

Anonyymi00088 kirjoitti:

Hyväksikäytön uhri syyllistää jollain tasolla itseään tapahtuneesta.
Syyllisyyden tunteet, häpeä, ne on varmaankin kaikki käytävä läpi, että niistä on mahdollista päästä eroon.
Ihminen ei ole seksuaalisen hyväksikäytön uhrina itse syyllinen tapahtuneeseen, syyllinen on se hyväksikäyttäjä.

Lue lisää

Tää on varmasti totta. 4v tosin en edes tiennyt mitä mulle tapahtui. Harva niin nuori tietää noista mitään tai ymmärtää. Itseasiassa koska olin osastolla niin mulla ei edes ollut kunnolla mitään opetusta näihin asioihin. Sairaalakoulu oli aika pintapuolinen. Ihmisen biologiaakin me käytiin pintapuolisesti vaan. Tasosta kertoo kyll sen et läpi pääsi jos oli tunnilla. Vaikka olisit nukkunu. Ala-asteella toki mut sillonhan ei vielä kunnolla seksijutuista puhuta...

Opin siis oikeesti kunnolla näitä asioita vasta lukiossa. Se saattaa myös selittää miksen välttämättä koe sitä niin pahana kuin osastoa. Opin ymmärtämään nää jutut vasta myöhemmin. Paljon myöhemmin kuin olis pitäny

Anonyymi00090 kirjoitti:

En oo vieläkään kunnolla päässyt yli et menetin kaikki kaverit. Osan tunsin päiväkodista asti. Sen päälle lepositeet, pakkoruokinta... Ilkeet lääkärit ja hoitajat (toki subjektiivisista mut teinille ilkeitä joo). Ainakaan kovin empaattisia ja nuorten kanssa osaavia ne ei ollu. Lisäksi toki se et menetin teinivuodet ja.. mitä menetin vs mitä muut koki. 22v eka rakastuminen on vähän outoa. Muilla oli jo teininä. Mulla ei. Mut tän takia käyn terapiassa.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja pyrin siihen. Noista on vaan vaikea ainakin vielä päästä eroon. Ehkä kun terapia etenee asiat helpottuu. :)

Lue lisää

Sinulla on täysi oikeus antaa kulua aikaa ihan niin paljon kuin sitä tarvitset.
Varmasti vuosien varrella helpottaa.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Tää on varmasti totta. 4v tosin en edes tiennyt mitä mulle tapahtui. Harva niin nuori tietää noista mitään tai ymmärtää. Itseasiassa koska olin osastolla niin mulla ei edes ollut kunnolla mitään opetusta näihin asioihin. Sairaalakoulu oli aika pintapuolinen. Ihmisen biologiaakin me käytiin pintapuolisesti vaan. Tasosta kertoo kyll sen et läpi pääsi jos oli tunnilla. Vaikka olisit nukkunu. Ala-asteella toki mut sillonhan ei vielä kunnolla seksijutuista puhuta...

Opin siis oikeesti kunnolla näitä asioita vasta lukiossa. Se saattaa myös selittää miksen välttämättä koe sitä niin pahana kuin osastoa. Opin ymmärtämään nää jutut vasta myöhemmin. Paljon myöhemmin kuin olis pitäny

Lue lisää

Mitä väliä sillä on, oppiiko jotain aiemmin vai myöhemmin ? Ei kannata ajatella, että jokin on tapahtunut liian myöhään, tai että olisi pitänyt tapahtua aiemmin.
Muihin ihmisiin ei ole hyvä vertailla itseään, se ei tee hyvää oloa itselle. Ihmisille tapahtuu asiat omalla painollaan, omalla ajankohdallaan, ei kaikille tarvitse kaiken tapahtua samaan aikaan, saman ikäisenä, tms.

Sanoinko etten nykyään osaa? Mut en ole ammattilainen. Enkä lähtis luottamaan tässä asiassa nettiin vs terapeuttiin jolla koulutus. Joihinkin juttuihin on syystäkin ammattilaiset olemassa. Netti on täynnä väärää tietoa ja mainoksia

Osaan etsiä asioita kyllä itse. Opiskelen tässä just sijottamista ja sijottelen. Harmi et maailmanpolitiikka vähän sotki tätä. Ja etin jo työssäoppimispaikkaakin tässä.

No mun viha/katkeruus ei liiemmin päivällä haittaa elämää. Enemmän se näkyy yöllä

On mulla jo uusia... Silti kaipaan niitä vanhoja... Osasto tuntuu itelle pahemmalle, ehkä siksi kun siitä vähemmän aikaa. Ne yöt lepositeissä, eristyksissä, yksin itkemässä. Ne saa mut ite kokemaan asiat eri tavalla. En oo oikein siskoa päässy suremaan ennen vapautumistakaan.

Se on ehkä enemmän näkökulma kysymys miten ihmiset kokee asioita. 4v en ymmärtäny mitä mulle tehtiin, mut teininä ymmärsin ja koin osaston vankilana. Kummatkin voi olla samaan aikaan totta. Koen vaan ite osaston pahempana. Mut ehkä sen takia kun joka viikko melkein 6v aikana oli joku pakkotoimi

Anonyymi00100 kirjoitti:

Sanoinko etten nykyään osaa? Mut en ole ammattilainen. Enkä lähtis luottamaan tässä asiassa nettiin vs terapeuttiin jolla koulutus. Joihinkin juttuihin on syystäkin ammattilaiset olemassa. Netti on täynnä väärää tietoa ja mainoksia

Osaan etsiä asioita kyllä itse. Opiskelen tässä just sijottamista ja sijottelen. Harmi et maailmanpolitiikka vähän sotki tätä. Ja etin jo työssäoppimispaikkaakin tässä.

Lue lisää

Unien tulkinnassa tärkeintä on kiinnittää huomiota unen herättämiin tunteisiin (esim. pelko, helpotus, häpeä) pikemmin kuin vain symbolien mekaaniseen tulkintaan.

Erityisesti toistuvat, ahdistavat painajaiset ovat merkkejä asioista, joita mieli yrittää käsitellä, ja ne voivat kertoa esimerkiksi käsittelemättömästä traumasta.

Terapeutti ei anna valmiita vastauksia, vaan auttaa asiakasta löytämään yhteydet unien ja valveillaolon välillä.

Painajaiset voivat olla alitajunnan keino prosessoida päivän aikana koettuja vastoinkäymisiä, kun taas heikko pettymysten sietokyky lisää stressiä, joka voi johtaa useampiin painajaisiin. Painajaiset nähdään usein REM-univaiheen aikana, jolloin aivot käsittelevät tunteita. Pettymykset kuten epäonnistuminen tai suunnitelmien muuttuminen ovat merkittäviä stressitekijöitä, jotka voivat laukaista niitä.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Sanoinko etten nykyään osaa? Mut en ole ammattilainen. Enkä lähtis luottamaan tässä asiassa nettiin vs terapeuttiin jolla koulutus. Joihinkin juttuihin on syystäkin ammattilaiset olemassa. Netti on täynnä väärää tietoa ja mainoksia

Osaan etsiä asioita kyllä itse. Opiskelen tässä just sijottamista ja sijottelen. Harmi et maailmanpolitiikka vähän sotki tätä. Ja etin jo työssäoppimispaikkaakin tässä.

Lue lisää

Ei sijoitusten opiskelu auta sua ymmärtää tunteiden taustoja.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Unien tulkinnassa tärkeintä on kiinnittää huomiota unen herättämiin tunteisiin (esim. pelko, helpotus, häpeä) pikemmin kuin vain symbolien mekaaniseen tulkintaan.

Erityisesti toistuvat, ahdistavat painajaiset ovat merkkejä asioista, joita mieli yrittää käsitellä, ja ne voivat kertoa esimerkiksi käsittelemättömästä traumasta.

Terapeutti ei anna valmiita vastauksia, vaan auttaa asiakasta löytämään yhteydet unien ja valveillaolon välillä.

Painajaiset voivat olla alitajunnan keino prosessoida päivän aikana koettuja vastoinkäymisiä, kun taas heikko pettymysten sietokyky lisää stressiä, joka voi johtaa useampiin painajaisiin. Painajaiset nähdään usein REM-univaiheen aikana, jolloin aivot käsittelevät tunteita. Pettymykset kuten epäonnistuminen tai suunnitelmien muuttuminen ovat merkittäviä stressitekijöitä, jotka voivat laukaista niitä.

Lue lisää

Tän takia me kerätään niitä ja käsitellään. Unipäiväkirjaa teen. Tosin se ei vielä kertonu kummemmin seuraavaa vaihetta. Eka kerätään kuukausi ja sitten.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Ei sijoitusten opiskelu auta sua ymmärtää tunteiden taustoja.

Ei mut sanoit etten osaa ettiä tietoa. Vastasin et osaan. Mut tässä terapiassa en yritä sooloilla. En oikein koe olevani osaava kun nää taitaa olla vaikeimpia juttuja. Pääsin tähän asti oireettomaksi ja syömishäiriön yli mut tää menee mun osaamisen ja kykyjen yli yksin

Anonyymi00102 kirjoitti:

On mulla jo uusia... Silti kaipaan niitä vanhoja... Osasto tuntuu itelle pahemmalle, ehkä siksi kun siitä vähemmän aikaa. Ne yöt lepositeissä, eristyksissä, yksin itkemässä. Ne saa mut ite kokemaan asiat eri tavalla. En oo oikein siskoa päässy suremaan ennen vapautumistakaan.

Se on ehkä enemmän näkökulma kysymys miten ihmiset kokee asioita. 4v en ymmärtäny mitä mulle tehtiin, mut teininä ymmärsin ja koin osaston vankilana. Kummatkin voi olla samaan aikaan totta. Koen vaan ite osaston pahempana. Mut ehkä sen takia kun joka viikko melkein 6v aikana oli joku pakkotoimi

Lue lisää

Sä kaipaat sun tarha-ja koulukavereita vaikka et edes tiedä millanen elämätilanne heillä on.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että myös viha ja katkeruus on sallittavia tunteita. Ne pitää elää, kokea ja myös muistaa suunnata elämäänsä muuhun eikä antaa niin paljon tilaa vihansa kohteelle. Anteeksi ei ole pakko koskaan antaa mutta antaminen voi myös helpottaa. Tai ainakin jonkun rauhan teko

Lue lisää

Katkeruus johtuu usein käsittelemättömistä pettymyksistä, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista, petetyksi tulemisesta tai siitä, että kokee jääneensä jostain paitsi (kuten onnellisuudesta). Se syntyy, kun menneisyyden loukkaukset, loukkaantuminen tai hylkääminen jäävät kaivamaan mieltä, ja henkilö takertuu niihin sen sijaan, että päästäisi niistä irti, mikä usein liittyy itsetunto-ongelmiin, vertailuun ja tyytymättömyyteen omaan elämään.

Kuka sano jo etten ole? Ne asuu eri paikkakunnalla eikä löydy facebookista eikä mulla ole numeroita.

En pidä sitä normaalina enkä ole niin ikinä sanonut etten pitäisi sitä pahana mut tajusin vasta vakavuuden myöhemmin. Tai osasin nimetä mitä mulle tehtiin. Osastolla ei tosiaan opeteta näitä eikä mulla ollu tarvetta ennen koulua ettiä kun en nyt sattuneista syistä omannut kontaktia seksiin millään tasolla

Se et ymmärtää loogisesti ei välttämättä auta kun kyse tunteista. Traumat kun on tunteita ja tunteet ei loogisia ole aina. Kyllä mä yritän kuunnella mut oon terapiassa jo syystä. En vaan pysty omin voimin etenemään tästä.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Sä kaipaat sun tarha-ja koulukavereita vaikka et edes tiedä millanen elämätilanne heillä on.

Noh, menetystä. On se 10+v kaverien menetys aika kurjaa. Tuskin meillä enään yhteistä edes on.. Vaikka olis en niitä oo löytäny somesta joten en voi edes ottaa yhteyttä. Eipä sillä, tuskin ne edes muistais mua

Anonyymi00118 kirjoitti:

Katkeruus johtuu usein käsittelemättömistä pettymyksistä, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista, petetyksi tulemisesta tai siitä, että kokee jääneensä jostain paitsi (kuten onnellisuudesta). Se syntyy, kun menneisyyden loukkaukset, loukkaantuminen tai hylkääminen jäävät kaivamaan mieltä, ja henkilö takertuu niihin sen sijaan, että päästäisi niistä irti, mikä usein liittyy itsetunto-ongelmiin, vertailuun ja tyytymättömyyteen omaan elämään.

Lue lisää

Koen todellakin noita. Osasto edustaa mulle henk. kohtasesti eniten noita tunteita mitä muistan eniten. On niitä muitakin mut osasto=vankeus ja kaiken vapauden ja onnellisuuden vienti.

Toki muutakin on.. Osa on nuoruudesta mistä en paljoa muista. Mut tunteet voi jäädä vaikkei osais nimetä tapahtumia

Sinä jatkuvasti tavallaan kiusaat tuota toista tyyppiä halventamalla häntä, ettei hän muka osaisi, pystyisi, jne. Mieti pikkaisen, mitä, tai miten kirjoitat.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Ei mut sanoit etten osaa ettiä tietoa. Vastasin et osaan. Mut tässä terapiassa en yritä sooloilla. En oikein koe olevani osaava kun nää taitaa olla vaikeimpia juttuja. Pääsin tähän asti oireettomaksi ja syömishäiriön yli mut tää menee mun osaamisen ja kykyjen yli yksin

Lue lisää

Ei kaikkea tarvitsekaan osata. Ja paljon mitäänhän ei osaakaan, ennen kuin oppii.
Elämä on opettelua, opettelu ei lopu koskaan, aina oppii jotain uutta.
Parasta on oppia, ettei kannata yrittää liikaa, ei enempää kuin mihin itsellä voimavarat riittää.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Kuka sano jo etten ole? Ne asuu eri paikkakunnalla eikä löydy facebookista eikä mulla ole numeroita.

Miten tiedät että ne asuu eri paikkakunnalla jos et löydä heidän tietojaan. Mistä tiedät missä he asuvat?

Anonyymi00124 kirjoitti:

En pidä sitä normaalina enkä ole niin ikinä sanonut etten pitäisi sitä pahana mut tajusin vasta vakavuuden myöhemmin. Tai osasin nimetä mitä mulle tehtiin. Osastolla ei tosiaan opeteta näitä eikä mulla ollu tarvetta ennen koulua ettiä kun en nyt sattuneista syistä omannut kontaktia seksiin millään tasolla

Lue lisää

Ja silti et pytsy myöntämään että sekin vaikuttaa suhun. Se hyväksikäyttö laukaisi anoreksian jonka takia jouduit osastolla. Mutta sähän oot läpikäynyt sen terapeutin kanssa.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Se et ymmärtää loogisesti ei välttämättä auta kun kyse tunteista. Traumat kun on tunteita ja tunteet ei loogisia ole aina. Kyllä mä yritän kuunnella mut oon terapiassa jo syystä. En vaan pysty omin voimin etenemään tästä.

Lue lisää

Kyllä. Joo mutta itsekin voi perehtyä tunteisiin ja lukea niistä ja keskustella terapeutin kanssa niistä. Netissä kerrotaan hyvin paljon mitä eri tunteet pitää sisällään. En tarkoita että yksin pitää niitä käydä läpi. Mutta niistä voi lukea kuten siitä mitä painajaiset on. Mutta jos haluaa odottaa että terpeutti sanoo samat asiat niin saahan sitäkin odottaa.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Noh, menetystä. On se 10 v kaverien menetys aika kurjaa. Tuskin meillä enään yhteistä edes on.. Vaikka olis en niitä oo löytäny somesta joten en voi edes ottaa yhteyttä. Eipä sillä, tuskin ne edes muistais mua

Lue lisää

Koita elää tässä ajassa. Sinä et ole enää 10 vuotias. Sä olet niin lapsen tasolla. Sulla on hyvin suuria ongelmia ajatella kuin aikuiset. Onko sulla hylätyksi tulemisen tunteita? pelkäätkö jäädä yksin ja tunnet ettet pärjäisi itsenäisesti?

Anonyymi00139 kirjoitti:

Miten tiedät että ne asuu eri paikkakunnalla jos et löydä heidän tietojaan. Mistä tiedät missä he asuvat?

No hyvä lähteä siitä missä ne asu viimeeks. Voi olla ettei niillä ole edes somea omalla nimellä, Onhan tosta jo kauan

Anonyymi00142 kirjoitti:

Koita elää tässä ajassa. Sinä et ole enää 10 vuotias. Sä olet niin lapsen tasolla. Sulla on hyvin suuria ongelmia ajatella kuin aikuiset. Onko sulla hylätyksi tulemisen tunteita? pelkäätkö jäädä yksin ja tunnet ettet pärjäisi itsenäisesti?

Lue lisää

En aktiivisesti kyllä ainakaan. Pärjään hyvin itsenäisesti tällä hetkellä. Mut pelot voi silti olla olemassa vaikkei aktiivisesti tuntisi niitä. Varmaan alitajunnassa onkin.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Kyllä. Joo mutta itsekin voi perehtyä tunteisiin ja lukea niistä ja keskustella terapeutin kanssa niistä. Netissä kerrotaan hyvin paljon mitä eri tunteet pitää sisällään. En tarkoita että yksin pitää niitä käydä läpi. Mutta niistä voi lukea kuten siitä mitä painajaiset on. Mutta jos haluaa odottaa että terpeutti sanoo samat asiat niin saahan sitäkin odottaa.

Lue lisää

Itse asiassa olen. En olisi tässä lääkkeetön jos en olisi ite työstäny. Mullahan ei oo terapiaa ollu ennenkuin sain diagnoosin muutettua ja senkin jälkeen meni kauan et sain. Oon siis ihan ite päässy siihen tilaan ettei oo niitä oireita mitkä traumassa näyttää psykoottisille. Ja joiden takia sain skitsofrenian. Tää loppu vaan on liian vaikea yksin kulkea

No toisaalta mulle luvattiin kaikkea tukea julkiselta. En vaan saanut mitä luvattiin.. Kuten en aikaisemminkaan. Sitä paitsi 18v joka vapautuu osastolta 6v jälkeen luottaa aika vahvasti niihin viranomaisiin. Laitostuin siellä. Ei siis ihme etten osannu vapautuessani mitään enkä tajunnu miten vaikeeta se olis. Miten olisinkaan?

Anonyymi00148 kirjoitti:

No hyvä lähteä siitä missä ne asu viimeeks. Voi olla ettei niillä ole edes somea omalla nimellä, Onhan tosta jo kauan

niin jos on tavannut kaverin viimeksi 10 vuotiaana niin tämä kaveri ei ole voinut mennä esim naimisiin ja ottaa miehensä sukunimeä . Eihän se auta jos 10 vuotiaana on asunut jollain paikkakunnalla. Ihmiset voi muuttaa ja parisuhteessa kaverisi on voinut muuttaa puolison paikkakunnalle tai yhdessä toiselle paikkakunnalle. Jos ne sun ystävät oli läheisiä niin miksi heitä ei kiinnostanut pitää yhteyttä kun jouduit osastolle. Hyvät ystävät ei hylkää. Ja silti kaipaat heitä vaikka he hylkäsivät sut.

6v jälkeen vapaus tuntuu hienommalta kun mikään. Plus mulle luvattiin kaikkea tukea. Minä tietenkin uskoin. Halusin itsenäistyä ja päästä viimein vuosien jälkemään tekemään kaikkea mitä haluan ilman et muut määrää. Olisin mä voinu mennä asumaan joo mut 6v jälkeen mun mielessä oli vaan vapaus. Sitä on vaikea kuvitella. Mulle se oli kuin vankilasta pääsy

Ei ole enään mut niiden oireiden takia sain diagnoosin alunperin ja ite omin voimin sain SH sekä ne oireet kuriin.

Olisin voinu muuttaa joo. Mut 18v... 6v vastas vankilaa. Se vapaus. Se tunne oli kaikki mitä halusin. En halunnu olla enään kenenkään valvonnassa. Oma koti oli =vapaus mulle. Ja joo, en miettiny asiaa kovin pitkälle. Oletin sen olevan helppoa kun kaikkihan niin tekee. Etenkin kun tukea luvattiin julkiselta. Kuulosti hyvälle. Plus tässä vaiheessa en edes tiennyt miten vähän osaan. Olin vähän naivi ja laitostunu ja luotin liikaa terveydenhuollon tukeen. Ei siitä yli eikä ali pääse et olin liikaa keskittyny vapauteen. Vanhemmilla olisin saanu asua mut mulle osastovuosien jälkeen oma koti, ilman jaettua huonetta... Oli se mitä halusin. Asunto mikä täysin mun.

Ei mulla tarve ole saada omaa tahtoa läpi aina. Osastollahan ei ollu omaa tahtoa, päinvastoin olen vasta oppimassa taas ilmaisemaan omaa tahtoani. Osastollakun toteltiin eikä kyselty mitään niin olen tältä osin vasta... Oppimassa edelleen ilmaisemaan sitä.

Yritän ottaa aina yritykset ja epäonnistumiset tapana oppia uutta. Epäonnistuminen ei oo maailmanloppu ellei toki kyse Kelasta... Ja yritän sopeutua odottamattomiin muutoksiin, mikä toki vähän vaikeaa kun ADHD mut yritän kuitenkin

Anonyymi00160 kirjoitti:

6v jälkeen vapaus tuntuu hienommalta kun mikään. Plus mulle luvattiin kaikkea tukea. Minä tietenkin uskoin. Halusin itsenäistyä ja päästä viimein vuosien jälkemään tekemään kaikkea mitä haluan ilman et muut määrää. Olisin mä voinu mennä asumaan joo mut 6v jälkeen mun mielessä oli vaan vapaus. Sitä on vaikea kuvitella. Mulle se oli kuin vankilasta pääsy

Lue lisää

Määrääkö sun äiti sua kun olet 18 v ja täysikänen? Oletko sä kotona vankilassa? Olet sanonut viime vuonna että olit 18 vuotiaana teinin tasolla . Kauheeta jos sä tunnet kotonakin olevasi vanki. Onko sun äiti joku hirviö joka lukitsee sun kotiin?

Pakko kysyä oletko muuten nykyään tyytyväinen elämääsi ja itseesi? Muistatko mitä sinulle sanoin viime vuonna lääkityksen yhteydestä painajaisiin. Sanoitko sinä terapeutille siitä.

Anonyymi00162 kirjoitti:

Määrääkö sun äiti sua kun olet 18 v ja täysikänen? Oletko sä kotona vankilassa? Olet sanonut viime vuonna että olit 18 vuotiaana teinin tasolla . Kauheeta jos sä tunnet kotonakin olevasi vanki. Onko sun äiti joku hirviö joka lukitsee sun kotiin?

Pakko kysyä oletko muuten nykyään tyytyväinen elämääsi ja itseesi? Muistatko mitä sinulle sanoin viime vuonna lääkityksen yhteydestä painajaisiin. Sanoitko sinä terapeutille siitä.

Lue lisää

Ei tieteenkään määrää. EN vaan tajunnu asioita niinkuin tajuan nyt. Halusin vapautta ja kotona asuminen ei vastannut mun mielikuvaa siitä. 6v jälkeen oma koti vaan oli.. Kaikkea sitä mitä toivoin. Tykkään mun äidistä mut mulla oli tollon... Vähän ADHD prioriteetit. En miettiny oikeestaan asiaa tarpeeksi

Ei olla vielä puhuttu painajaisista kun tehdään se unikirjan jälkeen. eli ens kuussa. Työnalla siis vasta. Terapeutti haluaa kasata kunnolla dataa ennen sitä. Ei kiistänyt mut haluaa eka nähdä miten nukun ja mitä unia näen jne.

Anonyymi00163 kirjoitti:

Ei tieteenkään määrää. EN vaan tajunnu asioita niinkuin tajuan nyt. Halusin vapautta ja kotona asuminen ei vastannut mun mielikuvaa siitä. 6v jälkeen oma koti vaan oli.. Kaikkea sitä mitä toivoin. Tykkään mun äidistä mut mulla oli tollon... Vähän ADHD prioriteetit. En miettiny oikeestaan asiaa tarpeeksi

Ei olla vielä puhuttu painajaisista kun tehdään se unikirjan jälkeen. eli ens kuussa. Työnalla siis vasta. Terapeutti haluaa kasata kunnolla dataa ennen sitä. Ei kiistänyt mut haluaa eka nähdä miten nukun ja mitä unia näen jne.

Lue lisää

Saat sä aina tahtosi läpi. Sanoit äidillesi että haluut muuuttaa yksin asuu ja äiti antoi sun mennä. Ei kiinnostanut miten tulet pärjäämään.

No siis olin mä tyytyväinen mut 6v jälkeen vapaus oli tärkeintä. En miettiny mitään muutakuin et oon vapaa. Niin yksinkertaista. EI kotona ollu vikaa, en vaan miettiny asioita sen pidemmälle kuin et ok. oon 18v ja nyt vapaa. Tätä mä haluan. Kotona ei ollu vikaa mut osaston jälkeen kaipasin vapautta. Sitä ettei kukaan enään määrä millo nukkumaan ja millon ruoka jne.

Ei vanhemmat ollu välinpitämättömiä, Mut olin 18v. Täysikänen. Hoitoneuvottelut heti ton jälkeen oli vaan mun kanssa. Vanhempia ei otettu mukaan enään vaikka olisin tahtonut, Päätös siis muutosta oli aikalailla mun oma.

Ja mitä vanhempiin tulee, ei ne vastustanu. Ne luuli et tuettu asuminen on tukea. Eikä kukaan tainnu edes tietää etten osaa... Noita juttuja kun ei osastolla oikein tehdä niin taitojen puute ei tullu kellekkään mieleen. Tosin lääkärien/sossun olis pitäny varmaan tajuta 6v jälkeen että voin vähän heikko olla mut kaikki oletti jotain muuta.

Olen tyytyväinen tällä hetkellä. Itseeni en vielä ihan. Olen aika epävarma itestäni

Anonyymi00166 kirjoitti:

Saat sä aina tahtosi läpi. Sanoit äidillesi että haluut muuuttaa yksin asuu ja äiti antoi sun mennä. Ei kiinnostanut miten tulet pärjäämään.

Edelleen. Mulla oli tuettu asuminen. Sen piti olla se tuki. Mut todellisuudessahan tää on lääkevalvontaa, ei mitään muuta

Anonyymi00168 kirjoitti:

Edelleen. Mulla oli tuettu asuminen. Sen piti olla se tuki. Mut todellisuudessahan tää on lääkevalvontaa, ei mitään muuta

No mitä sä teit kun huomasit ettei sopimusta noudateta. Mitä teit siinä tilanteessa?

En sanonu et äiti määräis. Halusin vapautta ja vanhemmilla asuminen ei sitä 18v joka just vapautu 6v vankilasta ollut sitä. Tein aika tunne pohjalta päätöksen en ajatellu asiaa sen kummemmin. En mä asiasta edes kertonut vanhemmille ku vasta ku muutin koska aikalailla sain asunnon heti kun vapauduin eli yhden iltapäivän aikana. Tosin selkeästi ne oli jo päättäny paikasta ajat sit koska sain muuttaa heti tuettuun asumiseen ja viikon päästä omaan asuntoon.

Niin ja lääkäri oli se joka ehdotti tuettua asumista. Emmä perustellu ite mitenkään. Ne vaan kerto mitä tuettu asuminen on ja mä totesin et tonne mä meen. Tää kaikki tapahtu hoitoneuvottelussa jossa vapauduin 6v jälkeen. Siel oli sossu, lääkäri ja minä.

En siis ikinä keskustellu muutosta vanhempien kanssa ennen sitä. Kaikki tapahtu tosi nopee. Ja hei, tuetun asumisen piti olla sitä tukemista. Paperilla onkin. Mut tosielämässä ne vaan kyylää lääkkeiden ottoa ja meetkö psykoosiin yms. Ei ne tee käytönnön tukea. Mut koska paperilla se on niin kaikki piti sitä tukena mulle.

Anonyymi00170 kirjoitti:

No mitä sä teit kun huomasit ettei sopimusta noudateta. Mitä teit siinä tilanteessa?

Noh, valitin ohjaajille ja kuten aikasemmin sanoin sain tukea sukulaisilta.

Tosin kun oli skitsoftrenia diagnoosi niin kukaan ei ottanu todesta mua. Olan kohautus. Kyllä sä saat sitä tukea mitä luvattiin, kuvittelet vaan muuta kun sulla on toi sairaus.

Mut halpa vuokra oli aikalailla syy jatkaa asumista. Ja tossa vaiheessa ajattelin diagnoosin olevan ok joten hyväksyin et ehkä mä koen vaan väärin asioita

Anonyymi00171 kirjoitti:

En sanonu et äiti määräis. Halusin vapautta ja vanhemmilla asuminen ei sitä 18v joka just vapautu 6v vankilasta ollut sitä. Tein aika tunne pohjalta päätöksen en ajatellu asiaa sen kummemmin. En mä asiasta edes kertonut vanhemmille ku vasta ku muutin koska aikalailla sain asunnon heti kun vapauduin eli yhden iltapäivän aikana. Tosin selkeästi ne oli jo päättäny paikasta ajat sit koska sain muuttaa heti tuettuun asumiseen ja viikon päästä omaan asuntoon.

Niin ja lääkäri oli se joka ehdotti tuettua asumista. Emmä perustellu ite mitenkään. Ne vaan kerto mitä tuettu asuminen on ja mä totesin et tonne mä meen. Tää kaikki tapahtu hoitoneuvottelussa jossa vapauduin 6v jälkeen. Siel oli sossu, lääkäri ja minä.

En siis ikinä keskustellu muutosta vanhempien kanssa ennen sitä. Kaikki tapahtu tosi nopee. Ja hei, tuetun asumisen piti olla sitä tukemista. Paperilla onkin. Mut tosielämässä ne vaan kyylää lääkkeiden ottoa ja meetkö psykoosiin yms. Ei ne tee käytönnön tukea. Mut koska paperilla se on niin kaikki piti sitä tukena mulle.

Lue lisää

Voitko kertoa mitä sinä teit kun huomasit ettei sopimusta noudateta? Kenelle siitä ilmoitit ja mihin toimenpiteisiin ryhdyit?

Anonyymi00173 kirjoitti:

Voitko kertoa mitä sinä teit kun huomasit ettei sopimusta noudateta? Kenelle siitä ilmoitit ja mihin toimenpiteisiin ryhdyit?

valitin ohjaajille ja sukulaiset autto. Etenkin mun mummi koska se kerkes tulla päivällä auttamaan.

Mut virallisesti, ketään ei kiinnostanut. Valitin ohjaajille ja polillakin sanoin. Mut... Kaikki pantiin diagnoosin piikkiin. Mä vaan kuvittelen, kyll ne kuule sua auttaa. Kukaan ei ottanu mun valituksia tosissaan. Kun ohjaajat oli sitä mieltä et ne auttaa niin sana vs sana hävisin.

Toinen ongelma oli krooninen alimiehitys. Niillä aina 1-2 vajaata

Puhuin osastolla. Siellä ne määräsi. Halusin niistä eroon. Siitä se vapauden kaipuu tuli. Ja lisäks 6v aina jaettu huone....

En muista tarkalleen mitä ne sano, mut diagnoosin perusteella ne perusteli. Etten joudu osastolle takasin. Ja 3x viikossa näkeminen halvalla vuokralla on aika hyvä kompromissi. Plus mun ei tarttenu ostaa huonekaluja. Kalustettu asunto jo

Ei lääkkeiden otosta puhuttu mitään. Muutakuin et miten tärkeetä syödä kun sulla diagnoosi... Se on näitä juttuja missä puhutaan asioita mut todellisuus on eri. Käytännössähän ne vaan kyselee ootko syöny lääkkeet, onko oireita jne.

Anonyymi00174 kirjoitti:

valitin ohjaajille ja sukulaiset autto. Etenkin mun mummi koska se kerkes tulla päivällä auttamaan.

Mut virallisesti, ketään ei kiinnostanut. Valitin ohjaajille ja polillakin sanoin. Mut... Kaikki pantiin diagnoosin piikkiin. Mä vaan kuvittelen, kyll ne kuule sua auttaa. Kukaan ei ottanu mun valituksia tosissaan. Kun ohjaajat oli sitä mieltä et ne auttaa niin sana vs sana hävisin.

Toinen ongelma oli krooninen alimiehitys. Niillä aina 1-2 vajaata

Lue lisää

Mitä valvira vastasi ja teki kun valititte sinne?

Anonyymi00176 kirjoitti:

Puhuin osastolla. Siellä ne määräsi. Halusin niistä eroon. Siitä se vapauden kaipuu tuli. Ja lisäks 6v aina jaettu huone....

En muista tarkalleen mitä ne sano, mut diagnoosin perusteella ne perusteli. Etten joudu osastolle takasin. Ja 3x viikossa näkeminen halvalla vuokralla on aika hyvä kompromissi. Plus mun ei tarttenu ostaa huonekaluja. Kalustettu asunto jo

Ei lääkkeiden otosta puhuttu mitään. Muutakuin et miten tärkeetä syödä kun sulla diagnoosi... Se on näitä juttuja missä puhutaan asioita mut todellisuus on eri. Käytännössähän ne vaan kyselee ootko syöny lääkkeet, onko oireita jne.

Lue lisää

Voi hyvänen aika. Se lääkkeiden otto on sama kuin lääkkeiden syöminen

Anonyymi00178 kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Se lääkkeiden otto on sama kuin lääkkeiden syöminen

Jep mut ei valvontaa tarkoita

Anonyymi00176 kirjoitti:

Puhuin osastolla. Siellä ne määräsi. Halusin niistä eroon. Siitä se vapauden kaipuu tuli. Ja lisäks 6v aina jaettu huone....

En muista tarkalleen mitä ne sano, mut diagnoosin perusteella ne perusteli. Etten joudu osastolle takasin. Ja 3x viikossa näkeminen halvalla vuokralla on aika hyvä kompromissi. Plus mun ei tarttenu ostaa huonekaluja. Kalustettu asunto jo

Ei lääkkeiden otosta puhuttu mitään. Muutakuin et miten tärkeetä syödä kun sulla diagnoosi... Se on näitä juttuja missä puhutaan asioita mut todellisuus on eri. Käytännössähän ne vaan kyselee ootko syöny lääkkeet, onko oireita jne.

Lue lisää

että lääkäri katsoi tuetin asumisen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kotona asumisen. Mitäköhän sen äiti on puhunut lääkärin kanssa jos lääkäri katsoo tuetun asumisen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin äidin kanssa asumisen

Anonyymi00177 kirjoitti:

Mitä valvira vastasi ja teki kun valititte sinne?

Mä en ikinä valittanu valviraan. En kyllä edes olis osannukkaan tollon. Sen jälkeen kun kukaan ei kuunnellu eikä kiinnostanu ettei tää vastaa sovittua mä vaan hain tuen sukulaisilta ja myöhemmin poikaystävältä. Alistuin vähän siihen et tää kuuluu vaan mun sairauteen ja kuvittelen

Anonyymi00178 kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Se lääkkeiden otto on sama kuin lääkkeiden syöminen

Ymmärrän asian niin et ne halus et syön lääkkeet. Mut missään vaiheessa ei puhuttu et joku mua valvoo verikokeiden lisäksi

Anonyymi00179 kirjoitti:

Jep mut ei valvontaa tarkoita

Siihen tuettuun asumiseen kuuluu lääkehoito. Lääkehoitoon kuuluu että lääkkeiden ottoa valvotaan

Anonyymi00182 kirjoitti:

Ymmärrän asian niin et ne halus et syön lääkkeet. Mut missään vaiheessa ei puhuttu et joku mua valvoo verikokeiden lisäksi

Voi helvetti. Se lääkehoito kuuluu siihen. Koita ymmärtää.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Puhuin osastolla. Siellä ne määräsi. Halusin niistä eroon. Siitä se vapauden kaipuu tuli. Ja lisäks 6v aina jaettu huone....

En muista tarkalleen mitä ne sano, mut diagnoosin perusteella ne perusteli. Etten joudu osastolle takasin. Ja 3x viikossa näkeminen halvalla vuokralla on aika hyvä kompromissi. Plus mun ei tarttenu ostaa huonekaluja. Kalustettu asunto jo

Ei lääkkeiden otosta puhuttu mitään. Muutakuin et miten tärkeetä syödä kun sulla diagnoosi... Se on näitä juttuja missä puhutaan asioita mut todellisuus on eri. Käytännössähän ne vaan kyselee ootko syöny lääkkeet, onko oireita jne.

Lue lisää

Halusit yksin asumaan koska et halunnut syödä lääkkeitä joita kuitenkin joudit syömään. Luuletko että kun et asu kotona niin sun ei tartte syödä lääkkeitä

Anonyymi00183 kirjoitti:

Siihen tuettuun asumiseen kuuluu lääkehoito. Lääkehoitoon kuuluu että lääkkeiden ottoa valvotaan

No se oli 100% se mitä ne anto. Tosta seikasta ei puhuttu sanallakaan. kun suostuin. Vähän virheellistä mainontaa

En mä valittanu ku hoitajalle polilla ja sit ohjaajille. Luovutin kun ketään kiinnostanu.

Mummin kaa puhuin et tää on aika heikkoa mut ei me valittamisesta puhuttu mitään. Ehkei se tienny. Olihan se jo tollon yli 70v

Anonyymi00184 kirjoitti:

Voi helvetti. Se lääkehoito kuuluu siihen. Koita ymmärtää.

On eri asia et kuuluu kuin et se on 100% sitä mitä annetaan. Tosta ei edes puhuttu sanallakaan. En olis suostunu jos olisin tienny. Ne kätevästi teki sen mistä ei puhuttu ja jätti tekemättä sen mistä puhuttiin. Se on se ongelma.

En valittais jos lääkehoito olis ollu osa mutkin se oli ainut mitä tuettu asuminen sisälsi. Ei mitään sovituista jutuista.

Anonyymi00187 kirjoitti:

No se oli 100% se mitä ne anto. Tosta seikasta ei puhuttu sanallakaan. kun suostuin. Vähän virheellistä mainontaa

Miksi et tehnyt muistutusta ja valittanut korkeammalle taholle. Jos siinä sopimuksessa mainitaan lääkehoito niin se pitää sisällää lääkkeiden oton valvonnan. Miksi sä et ottanut selville etukäteen asioita. Oliko se lääkäri sama jota vihasit osastolla? ja sitten luotat ihmiseen jota vihaat

Anonyymi00189 kirjoitti:

On eri asia et kuuluu kuin et se on 100% sitä mitä annetaan. Tosta ei edes puhuttu sanallakaan. En olis suostunu jos olisin tienny. Ne kätevästi teki sen mistä ei puhuttu ja jätti tekemättä sen mistä puhuttiin. Se on se ongelma.

En valittais jos lääkehoito olis ollu osa mutkin se oli ainut mitä tuettu asuminen sisälsi. Ei mitään sovituista jutuista.

Lue lisää

No miksi sä et purkanut sopimusta

Anonyymi00188 kirjoitti:

En mä valittanu ku hoitajalle polilla ja sit ohjaajille. Luovutin kun ketään kiinnostanu.

Mummin kaa puhuin et tää on aika heikkoa mut ei me valittamisesta puhuttu mitään. Ehkei se tienny. Olihan se jo tollon yli 70v

Lue lisää

Ei käynyt mielessä ottaa siihen tahoon yhteyttä jonka kaa teitte sopimuksen ?

Niin. Ne puhu et olis hyvä ottaa lääkkeet kun sulla se diagnoosi. Se oli enemmän sellasta ohjeistusta skitsofrenian hoitoon. Mut kukaan ei puhunu lääkevalvonnasta. Ne on kaksi eri asiaa. Lääkevalvonta ei oo sama ku et kerrotaan et sun diagnoosin takia näiden otto tärkeetä. Mun piti saada ite ottaa ne, sen sijaan ne jako aina lääkkeet ja kyttäs ja kyseli aina oireista jne. EIkä koskaan tehny niitä asioita mistä puhuttiin eli Kelan paperien auttamisessa tai kokkailun opettamisesta yms.

Ja miksen valittanu? Koska olin 18v joka ei osannu ees Kelan hakemuksia vielä ite tehdä. Arvaa tiesinkö mikä on Valvira? En. En osannu valittaa kun hoitajalle ja ohjaajille. Ja kerran lääkärille mut alistuin kohtalooni kun ketään ei kiinnostanu ja pantiin mun palaute sairauden piikkiin. Ja mun omaiset vissiin ei tajunnu miten pahasti ne jätti tekemättä sovitut jutut... Ihan niiku mun hoitosuunnitelmakin unohdettiin.

Nyt osaisin valittaa mut en sillon. Tää oli muutenkin outo järjestelmä. Ostopalvelu jossa kaupungin, yksityisen ja keikkatyöläisiä mukana. Tosi sekava järjestelmä.

En sanonu ikinä etten olis pyytäny. Sukulaiset autto ja erityisesti mummi. Se ei tarkota ettei ne olis auttanu myöskin :) Mummi vaan nyt sattu olemaan se joka voi auttaa enemmän arkisin

Anonyymi00192 kirjoitti:

No miksi sä et purkanut sopimusta

Halpa vuokra. Jos se nyt korotusten jälkeen oli 600+plus vesi ja sähkö niin se oli tollon jotain 400e

jälkiviisana näin. Mut en tollon osannu valittaa ku noille. Täytyy muistaa et olin 6v osastolla ja kaikki tällanen ihan uutta.

Anonyymi00190 kirjoitti:

Miksi et tehnyt muistutusta ja valittanut korkeammalle taholle. Jos siinä sopimuksessa mainitaan lääkehoito niin se pitää sisällää lääkkeiden oton valvonnan. Miksi sä et ottanut selville etukäteen asioita. Oliko se lääkäri sama jota vihasit osastolla? ja sitten luotat ihmiseen jota vihaat

Lue lisää

Lääkehoidosta ei mainittu mulle sanaakaan. Ja vaik olis mainittu niin se ei silti saa olla 100% sitä mitä tarjotaan jos luvattu myös tukea asumiseen ja arkiaskareihin. Selkeä sopimusrikko.

Ja hei, olin 18v. En mä tienny näistä mitään. Oli eri lääkäri kyllä. Eri osasto ja eri lääkäri. Tota lääkäriä en ollu ikinä edes nähny ennen tota neuvottelua. Eli ihan tuntematon

Jos sulla on 6v määrätty miten teet asiat niin oma asunto on siinä kohtaa tarjottuna aika iso vapaus.En näe mitään vainoharhaista siinä et halusin 6v vankeuden jälkeen vapautta. Ihan normaali reaktio. En varmana olis ainut joka haluis vapautta enemmän kuin mitään.

Jaa ite 6v huone vaihtuvien ihmisten kanssa ja ole muiden määrämä. Siinä kohtaa se oma asunto on tosi vapauttava idea. Halusin enemmän kuin mitään muuta tollon vapautta. En miettiny mitään muuta. Tunnepitoinen päätös jonka tein yhden aamupäivän kokouksen aikana. Olikohan se hoitoneuvottelu 1h pitunen. Sinä aikana tein päätöksen

Anonyymi00195 kirjoitti:

Ei käynyt mielessä ottaa siihen tahoon yhteyttä jonka kaa teitte sopimuksen ?

No nehän ohjaajat on sen sopimuksen tehty osapuoli. Samoin se hoitaja. Otin yhteyttä niihin joihin oletin et pitää. Osastolla protokolla oli aina kysy hoitajalta. Tein aikalailla sen mitä mulle opetettu osastolla. Se oli luonnollinen toimintatapa tollon sen perusteella mitä olin oppinu.

Anonyymi00167 kirjoitti:

No siis olin mä tyytyväinen mut 6v jälkeen vapaus oli tärkeintä. En miettiny mitään muutakuin et oon vapaa. Niin yksinkertaista. EI kotona ollu vikaa, en vaan miettiny asioita sen pidemmälle kuin et ok. oon 18v ja nyt vapaa. Tätä mä haluan. Kotona ei ollu vikaa mut osaston jälkeen kaipasin vapautta. Sitä ettei kukaan enään määrä millo nukkumaan ja millon ruoka jne.

Ei vanhemmat ollu välinpitämättömiä, Mut olin 18v. Täysikänen. Hoitoneuvottelut heti ton jälkeen oli vaan mun kanssa. Vanhempia ei otettu mukaan enään vaikka olisin tahtonut, Päätös siis muutosta oli aikalailla mun oma.

Ja mitä vanhempiin tulee, ei ne vastustanu. Ne luuli et tuettu asuminen on tukea. Eikä kukaan tainnu edes tietää etten osaa... Noita juttuja kun ei osastolla oikein tehdä niin taitojen puute ei tullu kellekkään mieleen. Tosin lääkärien/sossun olis pitäny varmaan tajuta 6v jälkeen että voin vähän heikko olla mut kaikki oletti jotain muuta.

Olen tyytyväinen tällä hetkellä. Itseeni en vielä ihan. Olen aika epävarma itestäni

Lue lisää

Epävarmuudessakaan ei ole mitään väärää tai pahaa. Se helpottaa ajan myötä, kun onnistuu erilaisissa asioissa ja alkaa tuntua, että osaa ja pärjää.
Kukaan ei osaa ennen kuin opettelee ja oppii.

En mä miettiny rahajuttuja lainkaan tollon. Tuskinpa kukaan nuori osastolla miettii. Ja tottakai äitiä ja iskää kiinnosti mut 18v nyt ehkä vähän luulee itestään liikojaan. Etenkään kun ei ollu kontekstia ja kuten sanoin tuetun asumisen piti olla se puuttuva tuki mitä se ei ollut.

Luonnollisesti luulin et osaan kun se näyttää helpolle.

En ikinä pyytäny apua valittamisessa. Valitin ohjaajille ja hoitajalle ja lääkärille koska luulin et ne kuuntelee-> kun niitä ei kiinnostanut annoin asian olla. Sanoin toki vanhemmille tästä mut en pyytäny ikinä apua. Koin turhaksi kun koin ettei ketään kiinnosta

Kuuluu ehkä joo mut jos tuettu asuminen on vain lääkkeiden valvontaa ja jakoa niin onko se susta tuettua asumista? Musta ei ole lainkaan.

Äiti autto miten pysty ja iskä myös. Kaikki sukulaiset autto mua kyllä asumisessa sen mukaan miten kykeni. Tottakai ne autto.

Mitä valittamiseen tulee, valitin->ketään ei kiinnostanu ja pantiin diagnoosin piikkin->Koin ettei ketään kiinnosta->Annoin asian olla.

Halvan vuokran ja sijainnin takia. Halusin itsenäistyä, mennä kouluun jne kaikkien vuosien jälkeen. Ei liity mitenkään äitiin. Jos et oo ite ollu vankina 6v niin vaikea ymmärtää miten iso halu olla itsenäinen ja vapaa. Vaikka sit meniskin pieleen ekana.

Joo, jatkoin koska halpa vuokra. Ja sijainti. Ainoot kriteerit miksi jatkoin. Jälkiviisana hyvä ratkasu koska mulla on nyt 20 000e rahaa säästötilillä. Mut tollon, sijainti oli mahtava. Metro vieressä avas vapauden ja joo. Kävin baareissa ja muualla missä teinit käy teinivuosina. Ja sekoilin vähän kuten teinit

Joo tiedän nykyään mut tollon en. Enkä mä kysyny niiltä apua koska koin että kun niitä ei kiinnostanut niitä tuetun ohjaajia eikä lääkäriä ja hoitajia vaan mun kritiikki pantiin diagnoosin piikkiin et turha yrittää, niitä ei kiinnosta. Muutenkin luulin et tein oikein koska osastolla toimittiin noin ja tein vaan sen mitä olin oppinu. Alistuin enkä sen kummemmin edistäny asiaa. Sanoin vanhemmille mut en pyytäny apua varsinaisesti. Se oli toki jälkiviisana virhe.

Sitä paitsi niiden ohjaajien ja hoitajan olis pitäny vaik väärä kanava kyll kuunnella mun huolia eikä panna kaikkea diagnoosin piikkiin.

Anonyymi00226 kirjoitti:

En mä miettiny rahajuttuja lainkaan tollon. Tuskinpa kukaan nuori osastolla miettii. Ja tottakai äitiä ja iskää kiinnosti mut 18v nyt ehkä vähän luulee itestään liikojaan. Etenkään kun ei ollu kontekstia ja kuten sanoin tuetun asumisen piti olla se puuttuva tuki mitä se ei ollut.

Luonnollisesti luulin et osaan kun se näyttää helpolle.

Lue lisää

18 vuotias ei mieti rahajuttuja. Eihän sun tarvinnut miettiä kun sun ite ei tarvinnut maksaa. Sinulla oli mahdollisuus purkaa se sopimus ,mutta jostain syystä kotiin palaaminen oli pahempaa kuin se ettei tuetun asumisen sopimusta noudatettu. Voitko kertoa mikä siinä tuetussa asumisessa oli parempaa kun sua ei autettu,kuin jos olisit saanut kotona asua? Voisitko kertoa miksi sun äiti ja isä ei auttanut siinä valitusprosessissa? Eikö sun vanhemmolla ole kykyä aikuisina ihmisinä selvittää asioita. Eivät kait sun vanhemmat olleet 24/7 töissä.

Anonyymi00226 kirjoitti:

En mä miettiny rahajuttuja lainkaan tollon. Tuskinpa kukaan nuori osastolla miettii. Ja tottakai äitiä ja iskää kiinnosti mut 18v nyt ehkä vähän luulee itestään liikojaan. Etenkään kun ei ollu kontekstia ja kuten sanoin tuetun asumisen piti olla se puuttuva tuki mitä se ei ollut.

Luonnollisesti luulin et osaan kun se näyttää helpolle.

Lue lisää

Antaako muidenkin vanhemmat lapsensa muuttaa pois kotoa jos ei ole valmiuksia itsenäiseen elämään.

Anonyymi00227 kirjoitti:

En ikinä pyytäny apua valittamisessa. Valitin ohjaajille ja hoitajalle ja lääkärille koska luulin et ne kuuntelee-> kun niitä ei kiinnostanut annoin asian olla. Sanoin toki vanhemmille tästä mut en pyytäny ikinä apua. Koin turhaksi kun koin ettei ketään kiinnosta

Lue lisää

Sitä valitusta ei tehdä ohjaajille ja lääkärille. Ja teitkö sen valituksen kirjallisena. Epäilen ettet tehnyt. Ihmettelen ettet pyytänyt vanhempien apua ja hekään ei ymmärtäneet kysyä sulta tarviitko apua. Noinko rakastavat vanhemmat toimii ettei järjen käyttö ole sallittu. Kun lääkäri sanoi että äiti voi mennä vois neuvotteluista niin äitisi meni kiltisti pois ja eikä kysynyt miksi hän ei voi olla mukana. Miltä susta muuten tuntui kun sait ettet ollut suunniteltu ja haluttu. Miltä se tuntui ja tuntuu kun lapsi saa tietää että ei ole toivottu. Älä vaan sano ettei se vaikuta suhun. Kun oma äiti ja isä kertoo tällästä.

Anonyymi00236 kirjoitti:

Sitä valitusta ei tehdä ohjaajille ja lääkärille. Ja teitkö sen valituksen kirjallisena. Epäilen ettet tehnyt. Ihmettelen ettet pyytänyt vanhempien apua ja hekään ei ymmärtäneet kysyä sulta tarviitko apua. Noinko rakastavat vanhemmat toimii ettei järjen käyttö ole sallittu. Kun lääkäri sanoi että äiti voi mennä vois neuvotteluista niin äitisi meni kiltisti pois ja eikä kysynyt miksi hän ei voi olla mukana. Miltä susta muuten tuntui kun sait ettet ollut suunniteltu ja haluttu. Miltä se tuntui ja tuntuu kun lapsi saa tietää että ei ole toivottu. Älä vaan sano ettei se vaikuta suhun. Kun oma äiti ja isä kertoo tällästä.

Lue lisää

No suullisesti. Niiku osastolla aina. Ei tullu mieleen pyytää apua sillon. Olin vasta saanut diagnoosin ja muuttanu omilleen sinne tuettuun asuntoon. En tiennyt ketään muutakaan jolle valittaa. Kaikki oli uutta sillon. Ehkä mun vanhemmat oletti et kysyn apua tai ohjaajat auttaa. En tiedä

Kun täytin 18v niin mun vanhempia ei edes kutsuttu. Eikä kukaan joka käy töissä pääse 2h varoitusajalla. Ne oli aina randomisti niin et hoitaja sano et joo näät lääkärii tänään 10 jne. Eli sinne ei otettu kuin mut. Toi vika meni samaa kaavaa. En edes tienny et mut vapautetaan ennen tota. En sit tiedä onko toi tavallinen käytöntö mut mulla meni näin. 18v kai ajatellaan kaikkien olevan täysikäsiä oli ne sit ollu 6v osastolla tai ei. Eli en saanut ottaa ketään mukaan vaik olisin halunnu.

Vaikka mä synnyinkin vahingossa ei se tarkota etten ole toivottu. Kaikki raskaudet ei synny suunnitellusti. Vahinko ei tarkota ettei ole toivottu. Mun vanhemmat kyllä rakastaa mua, ne teki mitä pysty ja luotti järjestelmään. Järjestelmä vaan ei auttanu kuten piti

Anonyymi00235 kirjoitti:

Antaako muidenkin vanhemmat lapsensa muuttaa pois kotoa jos ei ole valmiuksia itsenäiseen elämään.

Useimmat ei oo 6v osastolla. Sitä paitsi, edelleen. Tuettu asuminen piti olla tuki joten siltä osin kukaan ei nähnyt ongelmaa. Ja kukaan tuskin ajatteli mitä 6v laitoksessa tekee nuorelle. Harvemmin kai 6v ollaan putkeen osastolla

Ihmiset kommunikoi eritavoin. Mulla on myös ADHD joten sillä voi olla kommunikaatiossa merkitystä. Ehkä olin liian epäselvä tai ne aatteli et sopeudun tähän.

Jos lääkärit sanoo pakkotoimenpiteiden olleen tarpeellisia niin mun vanhemmat ei voinu millään tietää et ne rikko lakia. Se selvisi mullekkin vasta 2025. Monta vuotta vapautumisen jälkeen. Joten ne ei voinu todellakaan tietää sitä tollon. Ne pysty vaan tekemään mitä voi kun näki mua.

Anonyymi00232 kirjoitti:

18 vuotias ei mieti rahajuttuja. Eihän sun tarvinnut miettiä kun sun ite ei tarvinnut maksaa. Sinulla oli mahdollisuus purkaa se sopimus ,mutta jostain syystä kotiin palaaminen oli pahempaa kuin se ettei tuetun asumisen sopimusta noudatettu. Voitko kertoa mikä siinä tuetussa asumisessa oli parempaa kun sua ei autettu,kuin jos olisit saanut kotona asua? Voisitko kertoa miksi sun äiti ja isä ei auttanut siinä valitusprosessissa? Eikö sun vanhemmolla ole kykyä aikuisina ihmisinä selvittää asioita. Eivät kait sun vanhemmat olleet 24/7 töissä.

Lue lisää

Niin, opin ne rahajutut myöhemmin. Osastolla on aika kuplassa. En ollu ikinä verkkopankkiakaan käyttäny vielä tossa vaiheessa.

En miettiny asiaa kuin vapauden kannalta. Ja ehkä halusin itsenäistyä. En nyt kovin loogisesti aatellu tollon välttämättä. Olihan mulla hitto vie 600mg klotsapiiinia ja 4-5 muuta antipsykoottiakin tollon.

Ei ne auttanu kun en kysynyt apua suoraan. kerroin vaan miten tää nyt on tällasta. En oo ikinä ollu se maailman paras suoraan puhuja. Tottakai ne olis varmaan auttanu jos olisin kysyny mut.. En kysyny, ehkä ne koko sen vaan mielipiteenä yms.

Anonyymi00228 kirjoitti:

Kuuluu ehkä joo mut jos tuettu asuminen on vain lääkkeiden valvontaa ja jakoa niin onko se susta tuettua asumista? Musta ei ole lainkaan.

Äiti autto miten pysty ja iskä myös. Kaikki sukulaiset autto mua kyllä asumisessa sen mukaan miten kykeni. Tottakai ne autto.

Mitä valittamiseen tulee, valitin->ketään ei kiinnostanu ja pantiin diagnoosin piikkin->Koin ettei ketään kiinnosta->Annoin asian olla.

Lue lisää

Kuka pakotti sua asumaan kun huomasit ettet saa luvattua apua? Miksi et voinut kotiin mennä asumaan? Teitkö sinä kirjallisen valituksen ? Teit kirjallisenm valituksen johon vastattiin . ja sinä ja vanhempasi olivat jo tämäb ekan valituksen jälkeen lopen uupuneita.

Kysyn vielä kerran miksi sinä et muuttanut takasin kotiin kun sopimusta ei noudatettu. Sinä jatkoit asumista tuetussa asumisessa vaikka sulla oli mahdollisuus mennä vanhemman luokse asumaan. Ihmettelen oliko se tuettu asuminen ilman apua parempi kuin asuminen kotona äidin tai isän luona.

Anonyymi00229 kirjoitti:

Halvan vuokran ja sijainnin takia. Halusin itsenäistyä, mennä kouluun jne kaikkien vuosien jälkeen. Ei liity mitenkään äitiin. Jos et oo ite ollu vankina 6v niin vaikea ymmärtää miten iso halu olla itsenäinen ja vapaa. Vaikka sit meniskin pieleen ekana.

Joo, jatkoin koska halpa vuokra. Ja sijainti. Ainoot kriteerit miksi jatkoin. Jälkiviisana hyvä ratkasu koska mulla on nyt 20 000e rahaa säästötilillä. Mut tollon, sijainti oli mahtava. Metro vieressä avas vapauden ja joo. Kävin baareissa ja muualla missä teinit käy teinivuosina. Ja sekoilin vähän kuten teinit

Lue lisää

Ja kotona asuessa et olis voinut mennä kouluun? halvan vuokran ja sijainnin takia jatkoit. Ei herran jestas. pyysikö sun vanhemmat rahaa jotta olisit saanut asua kotona. Ei hyvää päivää. Paljion sun äiti olis pyytänyt sulta rahaa kotona asumisesta?

Ihan metron takia halusit jatkaa tuetussa asumisessa. Sekoilit kuten teinit. Etkö olis saanut lähteä kaupungille jos olisit asunut kotona. Sinähän olit jo täysikänen ja aikuinen. Äiti määrää aikuista. ja silti rakastat äitiäsi vaikka hän ei olis päästänyt sua bilettää aikuisena. Vastasitko siihen miltä susta tuntui kun kuulit että sä olet ollut vahinkolapsi. Eikö se vaikuta suhun mitenkään . Miltä se kuulosti kun sulle se kerrottiin.

Anonyymi00237 kirjoitti:

No suullisesti. Niiku osastolla aina. Ei tullu mieleen pyytää apua sillon. Olin vasta saanut diagnoosin ja muuttanu omilleen sinne tuettuun asuntoon. En tiennyt ketään muutakaan jolle valittaa. Kaikki oli uutta sillon. Ehkä mun vanhemmat oletti et kysyn apua tai ohjaajat auttaa. En tiedä

Kun täytin 18v niin mun vanhempia ei edes kutsuttu. Eikä kukaan joka käy töissä pääse 2h varoitusajalla. Ne oli aina randomisti niin et hoitaja sano et joo näät lääkärii tänään 10 jne. Eli sinne ei otettu kuin mut. Toi vika meni samaa kaavaa. En edes tienny et mut vapautetaan ennen tota. En sit tiedä onko toi tavallinen käytöntö mut mulla meni näin. 18v kai ajatellaan kaikkien olevan täysikäsiä oli ne sit ollu 6v osastolla tai ei. Eli en saanut ottaa ketään mukaan vaik olisin halunnu.

Vaikka mä synnyinkin vahingossa ei se tarkota etten ole toivottu. Kaikki raskaudet ei synny suunnitellusti. Vahinko ei tarkota ettei ole toivottu. Mun vanhemmat kyllä rakastaa mua, ne teki mitä pysty ja luotti järjestelmään. Järjestelmä vaan ei auttanu kuten piti

Lue lisää

Se helvetti tehdään kirjallisena. Ei silloin tehdä mitään jos ei kirjallisena valitusta tehdä, Sun vanhemmat olettaa kaikkea. Eikö sulle annettu harkinta-aikaa että sun piti päättää heti kun pääset osastolta. Eikö sulle annettu aikaa miettiä asiaa .

Ethän sä edes kertonut sun vanhemmille että sä muutat. Eikö sun puhelimella voi soittaa tai laittaa viestiä vanhemmille.

Kuka sanoi että mahdollinen valitus sopimuksen rikkomisesta tapahtuu suullisesti? oliko se siinä sopimuksessa sanottu. oliko siinä sopimuksessa edes kohtaa missä mainitaan sopimuksn noudattamatta jättäminen.

Anonyymi00238 kirjoitti:

Useimmat ei oo 6v osastolla. Sitä paitsi, edelleen. Tuettu asuminen piti olla tuki joten siltä osin kukaan ei nähnyt ongelmaa. Ja kukaan tuskin ajatteli mitä 6v laitoksessa tekee nuorelle. Harvemmin kai 6v ollaan putkeen osastolla

Lue lisää

joo ei olla varmaan. Kuka sanoi että valitus tehdään suullisena ja ohjaajille ? Niinkö sulle sanottiin kun sä teit sitä tuetun asumisen sopimusta. Niinkö siinä sopimuksessa sanottiin?

Anonyymi00239 kirjoitti:

Ihmiset kommunikoi eritavoin. Mulla on myös ADHD joten sillä voi olla kommunikaatiossa merkitystä. Ehkä olin liian epäselvä tai ne aatteli et sopeudun tähän.

Jos lääkärit sanoo pakkotoimenpiteiden olleen tarpeellisia niin mun vanhemmat ei voinu millään tietää et ne rikko lakia. Se selvisi mullekkin vasta 2025. Monta vuotta vapautumisen jälkeen. Joten ne ei voinu todellakaan tietää sitä tollon. Ne pysty vaan tekemään mitä voi kun näki mua.

Lue lisää

Nyt sä vetoast ADHD hen kun aikasemmin sä vetosit vapauden kaipuuseen. Sun vanhemmat oli sit vasta halukkaita auttaa ja ottaa asioista selvän kun hait korvauksia? miten sun vanhemmat osas silloin hakea tietoa kun eivät osanneet valitusta tehdä tuetusta asumisesta.

Anonyymi00240 kirjoitti:

Niin, opin ne rahajutut myöhemmin. Osastolla on aika kuplassa. En ollu ikinä verkkopankkiakaan käyttäny vielä tossa vaiheessa.

En miettiny asiaa kuin vapauden kannalta. Ja ehkä halusin itsenäistyä. En nyt kovin loogisesti aatellu tollon välttämättä. Olihan mulla hitto vie 600mg klotsapiiinia ja 4-5 muuta antipsykoottiakin tollon.

Ei ne auttanu kun en kysynyt apua suoraan. kerroin vaan miten tää nyt on tällasta. En oo ikinä ollu se maailman paras suoraan puhuja. Tottakai ne olis varmaan auttanu jos olisin kysyny mut.. En kysyny, ehkä ne koko sen vaan mielipiteenä yms.

Lue lisää

Halusit itsenäistyä ja sulla oli kauhee kiire asian kanssa. Oli varmaan kauheeta mennä kotiin opetelee asioita. Vaikeahan sua auttaa kun ihminen ei osaa edes vanhemmiltaan pyytää apua ja vanhemmat ei tajua kysyä sulta tarviitko apua esim siinä valitusasiassa.

Sä oletat kaikkee. Yleensäkin jos valitetaan niin se tehdään kirjallisesna. Mutta sun vanhemmatkaan ei tiedä tätä. eikä kukaan sun sukulaisista.

Anonyymi00242 kirjoitti:

Ja kotona asuessa et olis voinut mennä kouluun? halvan vuokran ja sijainnin takia jatkoit. Ei herran jestas. pyysikö sun vanhemmat rahaa jotta olisit saanut asua kotona. Ei hyvää päivää. Paljion sun äiti olis pyytänyt sulta rahaa kotona asumisesta?

Ihan metron takia halusit jatkaa tuetussa asumisessa. Sekoilit kuten teinit. Etkö olis saanut lähteä kaupungille jos olisit asunut kotona. Sinähän olit jo täysikänen ja aikuinen. Äiti määrää aikuista. ja silti rakastat äitiäsi vaikka hän ei olis päästänyt sua bilettää aikuisena. Vastasitko siihen miltä susta tuntui kun kuulit että sä olet ollut vahinkolapsi. Eikö se vaikuta suhun mitenkään . Miltä se kuulosti kun sulle se kerrottiin.

Lue lisää

Mieti nyt edes vähän, miten kirjoittelet.
Ei elämä ole kaikilla helppoa, kaikki eivät ole kuten sinä. Vaikka ei kai sinullakaan niin helppoa ole ollut.
Mutta et kuitenkaan voi vähätellä sitä, miten toinen on asioita kokenut.
Vahinkolapsesta sen verran, että olen sellainen itsekin, eikä se ole koskaan minua vaivannut millään tavalla. Olen oikeastaan kiitollinen, että vahinko oli tapahtunut, muutenhan en olisi olemassa. Eikä minunkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niillä mennään, mitä on.

Anonyymi00247 kirjoitti:

Mieti nyt edes vähän, miten kirjoittelet.
Ei elämä ole kaikilla helppoa, kaikki eivät ole kuten sinä. Vaikka ei kai sinullakaan niin helppoa ole ollut.
Mutta et kuitenkaan voi vähätellä sitä, miten toinen on asioita kokenut.
Vahinkolapsesta sen verran, että olen sellainen itsekin, eikä se ole koskaan minua vaivannut millään tavalla. Olen oikeastaan kiitollinen, että vahinko oli tapahtunut, muutenhan en olisi olemassa. Eikä minunkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niillä mennään, mitä on.

Lue lisää

Ja 18 vuotias ajattelee kuin teini. Nyt on kyse siitä ettei hän osannut pyytää apua ja hänen vanhemmatkaan eivät ymmärtäneet kysyä tarvitseeko oma lapsi apua joka on elänyt laitoksessa. En minä vähättele. Mutta hän kertoo kun valitusta ei huomioitu. Ja nyt saan kuulla että hän on yksinään suullisesti valittanut ja vielä henkilöille jolle sitä valitusta ei tehdä,Se valitus ei ole ollut virallinen. ja silloin asioille ei tehdä mitään kun sä et sano virheistä edes henkilölle jolle se valitus pitää tehdä. Ja jälkikäteen itketään kun valitusta ei huomioitu kun sellaista ei ole ikinä tehty.

Anonyymi00247 kirjoitti:

Mieti nyt edes vähän, miten kirjoittelet.
Ei elämä ole kaikilla helppoa, kaikki eivät ole kuten sinä. Vaikka ei kai sinullakaan niin helppoa ole ollut.
Mutta et kuitenkaan voi vähätellä sitä, miten toinen on asioita kokenut.
Vahinkolapsesta sen verran, että olen sellainen itsekin, eikä se ole koskaan minua vaivannut millään tavalla. Olen oikeastaan kiitollinen, että vahinko oli tapahtunut, muutenhan en olisi olemassa. Eikä minunkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niillä mennään, mitä on.

Lue lisää

Otin tuon vahinkolapseuden esiin, koska hänen vanhempansa erosivat nuorina. 18 vuotiaana haluaa hankkia lapsen ja muutaman vuoden kuluttua erotaan kun on haaveiltu lapsesta ja perhe-elämästä. Ja reilu parikymppisenä ei olekaan enää mukavaa kun rajottaa bilettämistä ja hauskan pitoa. 18-vuotiaana pidetään hauskaa eikä osata ajatella että se lapsi on heidän vastuulla seuraavat 18 vuotta.

Anonyymi00247 kirjoitti:

Mieti nyt edes vähän, miten kirjoittelet.
Ei elämä ole kaikilla helppoa, kaikki eivät ole kuten sinä. Vaikka ei kai sinullakaan niin helppoa ole ollut.
Mutta et kuitenkaan voi vähätellä sitä, miten toinen on asioita kokenut.
Vahinkolapsesta sen verran, että olen sellainen itsekin, eikä se ole koskaan minua vaivannut millään tavalla. Olen oikeastaan kiitollinen, että vahinko oli tapahtunut, muutenhan en olisi olemassa. Eikä minunkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niillä mennään, mitä on.

Lue lisää

Miksi hän ei osannut kysyä äidiltää tai isältään voisivatkjo he auttaa häntä. Ei asiota hoideta oletuksilla ja arvauksialla.

Anonyymi00247 kirjoitti:

Mieti nyt edes vähän, miten kirjoittelet.
Ei elämä ole kaikilla helppoa, kaikki eivät ole kuten sinä. Vaikka ei kai sinullakaan niin helppoa ole ollut.
Mutta et kuitenkaan voi vähätellä sitä, miten toinen on asioita kokenut.
Vahinkolapsesta sen verran, että olen sellainen itsekin, eikä se ole koskaan minua vaivannut millään tavalla. Olen oikeastaan kiitollinen, että vahinko oli tapahtunut, muutenhan en olisi olemassa. Eikä minunkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niillä mennään, mitä on.

Lue lisää

Muutitko sinäkin pois kotoa ilman taitoja ja tietoja,koska halusit vapautta ja itsenäistyä?

Anonyymi00247 kirjoitti:

Mieti nyt edes vähän, miten kirjoittelet.
Ei elämä ole kaikilla helppoa, kaikki eivät ole kuten sinä. Vaikka ei kai sinullakaan niin helppoa ole ollut.
Mutta et kuitenkaan voi vähätellä sitä, miten toinen on asioita kokenut.
Vahinkolapsesta sen verran, että olen sellainen itsekin, eikä se ole koskaan minua vaivannut millään tavalla. Olen oikeastaan kiitollinen, että vahinko oli tapahtunut, muutenhan en olisi olemassa. Eikä minunkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niillä mennään, mitä on.

Lue lisää

Hän muutti kuitenkin kotiin ennen kuin muutti poikaytsävänsä kanssa yhteen. Miksi hän kuitenkin muutti kotiin vähäksi aikaa,jos kotona asuminen oli niin kamalaa.

Anonyymi00247 kirjoitti:

Mieti nyt edes vähän, miten kirjoittelet.
Ei elämä ole kaikilla helppoa, kaikki eivät ole kuten sinä. Vaikka ei kai sinullakaan niin helppoa ole ollut.
Mutta et kuitenkaan voi vähätellä sitä, miten toinen on asioita kokenut.
Vahinkolapsesta sen verran, että olen sellainen itsekin, eikä se ole koskaan minua vaivannut millään tavalla. Olen oikeastaan kiitollinen, että vahinko oli tapahtunut, muutenhan en olisi olemassa. Eikä minunkaan elämä ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niillä mennään, mitä on.

Lue lisää

Tuettu asuminen sopii henkilöille, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta arjen toiminnoissa, mutta selviytyvät osittain omatoimisesti. Mikä oli se osittainen omatoimisuus joka hänellä oli?

Anonyymi00253 kirjoitti:

Tuettu asuminen sopii henkilöille, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta arjen toiminnoissa, mutta selviytyvät osittain omatoimisesti. Mikä oli se osittainen omatoimisuus joka hänellä oli?

Lue lisää

Painotan tässä kohtaa et täytin kriteerit. Omatoimisuus= en ole psykoosissa ja kykenevä toimimaan itsenäisesti tuen kanssa. Ei ne olis mua laittanut jos en olis täyttäny kriteerejä. Toki kukaan ei huomioinut mitä 6v osastolla tekee

Valitettavasti suurin ongelma oli et ne ei tehny mitään mitä lupas. Nimenomaan niiden piti ohjata ja tukea arjen askareissa. Ja mulla sopimuksessa painotettiin et se sisältää myös tuetuisti asioden opettamista.

Anonyymi00250 kirjoitti:

Miksi hän ei osannut kysyä äidiltää tai isältään voisivatkjo he auttaa häntä. Ei asiota hoideta oletuksilla ja arvauksialla.

Varmaan siksi että en tiennyt miten toimia oikeasti. Luulin et tein oikein ja koin ettei ketään kiinnosta. Koko sen ajan kun mulla oli väärä diagnoosi mua vähäteltiin ja kaikki pantiin vaan sairauden piikkiin. 18v joka ekaa kertaa vapaa 6v jälkeen, ajattelee asioita vähän eri tavalla. En ees ollu maailman fiksuin sillon.

Menin vetää ekalla viikolla kännit (en tosin tarkotuksella, en vaa ollu ikinä juonu joten meni yli...)

Anonyymi00239 kirjoitti:

Ihmiset kommunikoi eritavoin. Mulla on myös ADHD joten sillä voi olla kommunikaatiossa merkitystä. Ehkä olin liian epäselvä tai ne aatteli et sopeudun tähän.

Jos lääkärit sanoo pakkotoimenpiteiden olleen tarpeellisia niin mun vanhemmat ei voinu millään tietää et ne rikko lakia. Se selvisi mullekkin vasta 2025. Monta vuotta vapautumisen jälkeen. Joten ne ei voinu todellakaan tietää sitä tollon. Ne pysty vaan tekemään mitä voi kun näki mua.

Lue lisää

Miksi sinä et sanonut äidillesi kun hän kävi sua osastolla katsomassa että haluat osaston jälkeen muuttaa yksin asumaan ja tarvitset äidin apua asioiden kanssa? Sinä luotit enemmän lääkäriin jokta vihasit kuin omaan äitiin jota rakastat ja joka välittää sun hyvinvoinnista. Mikä sai sut luottamaan läkäriin joka oli rikkonut jo lupaukset.Milä sut sai sut luottamaan ihmiseen jota vihasit ja mikä sai sinut luottamaan samaan lääkäriin myöhemmin. Sanot vihaavasi lääkäriä joka järjesti sulle asunnon. Etkö osaa olla kiitollinen hänelle siitä että hän oli järjestämässä asuntoa sulle. Ilman sitä lääkäriä et olisj saanut tuettua asumista.

Anonyymi00248 kirjoitti:

Ja 18 vuotias ajattelee kuin teini. Nyt on kyse siitä ettei hän osannut pyytää apua ja hänen vanhemmatkaan eivät ymmärtäneet kysyä tarvitseeko oma lapsi apua joka on elänyt laitoksessa. En minä vähättele. Mutta hän kertoo kun valitusta ei huomioitu. Ja nyt saan kuulla että hän on yksinään suullisesti valittanut ja vielä henkilöille jolle sitä valitusta ei tehdä,Se valitus ei ole ollut virallinen. ja silloin asioille ei tehdä mitään kun sä et sano virheistä edes henkilölle jolle se valitus pitää tehdä. Ja jälkikäteen itketään kun valitusta ei huomioitu kun sellaista ei ole ikinä tehty.

Lue lisää

Niiden ohjaajien ja lääkärien olis kyllä pitäny vähintään neuvoa kelle valittaa. Sen sijaan mua vähäteltiin ja kaikki pantiin skitsofrenian piikkiin. Terveydenhuollon mielestä ja ohjaajien mielestä mun kokemukset oli vaan harvoja. Kannustavaa.

En nyt olis niin kritisoiva kuitenkaan, tein vaan sen mukaan miten mut optettu 6v aikana osastolla. OSastolla ei saanu ite tehdä mitään muutaku sormia pyöritellä. Joo olin tyhmä mut järjestelmä myös petti mut

Anonyymi00257 kirjoitti:

Niiden ohjaajien ja lääkärien olis kyllä pitäny vähintään neuvoa kelle valittaa. Sen sijaan mua vähäteltiin ja kaikki pantiin skitsofrenian piikkiin. Terveydenhuollon mielestä ja ohjaajien mielestä mun kokemukset oli vaan harvoja. Kannustavaa.

En nyt olis niin kritisoiva kuitenkaan, tein vaan sen mukaan miten mut optettu 6v aikana osastolla. OSastolla ei saanu ite tehdä mitään muutaku sormia pyöritellä. Joo olin tyhmä mut järjestelmä myös petti mut

Lue lisää

Eikö siinä sopimuksessa oltu kerrottu jos sopimuksen ehtoja rikotaan? Eikö siinä ollut yhteystietoja ?

Anonyymi00257 kirjoitti:

Niiden ohjaajien ja lääkärien olis kyllä pitäny vähintään neuvoa kelle valittaa. Sen sijaan mua vähäteltiin ja kaikki pantiin skitsofrenian piikkiin. Terveydenhuollon mielestä ja ohjaajien mielestä mun kokemukset oli vaan harvoja. Kannustavaa.

En nyt olis niin kritisoiva kuitenkaan, tein vaan sen mukaan miten mut optettu 6v aikana osastolla. OSastolla ei saanu ite tehdä mitään muutaku sormia pyöritellä. Joo olin tyhmä mut järjestelmä myös petti mut

Lue lisää

Mitä sä oletat että psykiatrian osastolla tehdään? Pyörittikö ne muutkin potilaat peukaloita?

Anonyymi00256 kirjoitti:

Miksi sinä et sanonut äidillesi kun hän kävi sua osastolla katsomassa että haluat osaston jälkeen muuttaa yksin asumaan ja tarvitset äidin apua asioiden kanssa? Sinä luotit enemmän lääkäriin jokta vihasit kuin omaan äitiin jota rakastat ja joka välittää sun hyvinvoinnista. Mikä sai sut luottamaan läkäriin joka oli rikkonut jo lupaukset.Milä sut sai sut luottamaan ihmiseen jota vihasit ja mikä sai sinut luottamaan samaan lääkäriin myöhemmin. Sanot vihaavasi lääkäriä joka järjesti sulle asunnon. Etkö osaa olla kiitollinen hänelle siitä että hän oli järjestämässä asuntoa sulle. Ilman sitä lääkäriä et olisj saanut tuettua asumista.

Lue lisää

Sanoin jo aikasemmin tän mut en tienny vapautuvani kuin vasta sillon kuin hoitoneuvottelu oli. Mut heitettiin pihalle saman päivän aikana ja tein tuettuun asumiseen päätöksen tapaamisen aikana. Miten mä voisin sanoa mitään kun ei tiedetty et vapaudun? Kieltämättä niiden toiminta oli vähän outoa. Mut näin tapahtu. Tein päätöksen tapaamisen aikana missä sossu, hoitaja ja lääkäri. Tuli aika puskista koko tilanne joten en ollu edes miettiny asiaa ennen tapaamista. Ne kyllä selkeästi oli ja halus mut tuettuun ja aikalailla tais ohjata mun päätöksen menemään sinne.

Ja eri lääkäri. En ollu ikinä tavannu tota jonka kanssa viimeinen hoitoneuvottelu. Eka ja vika kerta kun kyseistä näin. Se lääkäri jota erityisesti vihaan oli eri, se joka teki useita hoitovirheitä ja pakkotoimenpiteitä.

Anonyymi00257 kirjoitti:

Niiden ohjaajien ja lääkärien olis kyllä pitäny vähintään neuvoa kelle valittaa. Sen sijaan mua vähäteltiin ja kaikki pantiin skitsofrenian piikkiin. Terveydenhuollon mielestä ja ohjaajien mielestä mun kokemukset oli vaan harvoja. Kannustavaa.

En nyt olis niin kritisoiva kuitenkaan, tein vaan sen mukaan miten mut optettu 6v aikana osastolla. OSastolla ei saanu ite tehdä mitään muutaku sormia pyöritellä. Joo olin tyhmä mut järjestelmä myös petti mut

Lue lisää

Ei psykiatrian osasto ole sitä varten mitä sinä oletit. Älä oleta vaan ota asioista selvää.

Anonyymi00258 kirjoitti:

Eikö siinä sopimuksessa oltu kerrottu jos sopimuksen ehtoja rikotaan? Eikö siinä ollut yhteystietoja ?

Ainut paperi mikä mulla oli vuokrasopimus ja lista sovittuja asioita, joku hoitosuunnitelma.

Ei mitään yhteystietoja eikä muuta. Tein tuetusta kyll sopimuksen osastolla mut en saanu sitä paperia itelleni. Se meni jonnekkin sossun mukana

Anonyymi00259 kirjoitti:

Mitä sä oletat että psykiatrian osastolla tehdään? Pyörittikö ne muutkin potilaat peukaloita?

Jaa-a. Mitä mä oletan? No omien kokemusten mukaan siellä ei tehdä mitään muutakuin sormien pyörittelyä. Kaikki vaan kuluttaa aikaa. Alaikäsenä sairaalakoulu.

Se mitä tiedän et muualla maailmassa tehdään on terapiaa ja muuta. Suomes tosin osasto on vaan säilytys. Alaikästen osastolla sentään oli jotain toimintaa, askatetelua yms.

Anonyymi00240 kirjoitti:

Niin, opin ne rahajutut myöhemmin. Osastolla on aika kuplassa. En ollu ikinä verkkopankkiakaan käyttäny vielä tossa vaiheessa.

En miettiny asiaa kuin vapauden kannalta. Ja ehkä halusin itsenäistyä. En nyt kovin loogisesti aatellu tollon välttämättä. Olihan mulla hitto vie 600mg klotsapiiinia ja 4-5 muuta antipsykoottiakin tollon.

Ei ne auttanu kun en kysynyt apua suoraan. kerroin vaan miten tää nyt on tällasta. En oo ikinä ollu se maailman paras suoraan puhuja. Tottakai ne olis varmaan auttanu jos olisin kysyny mut.. En kysyny, ehkä ne koko sen vaan mielipiteenä yms.

Lue lisää

Miksi sulle on lapsena verkkopankkisopimus jos sä et ole käyttänyt sitä? Miksi sun äiti ei ole hankkinut sulle verkkopankkitunnuksia lapsena kun siihen on ollut mahdollisuus. Sinulla on ollut mahdollisuus solmia verkkopankkisoipimus jo 7 vuotiaana mutta siitäkään sun äiti ja isä ei ollut sulle kertonut. Saanko kysyä mitä sun vanhemmat on sulle opettanut?

Anonyymi00264 kirjoitti:

Miksi sulle on lapsena verkkopankkisopimus jos sä et ole käyttänyt sitä? Miksi sun äiti ei ole hankkinut sulle verkkopankkitunnuksia lapsena kun siihen on ollut mahdollisuus. Sinulla on ollut mahdollisuus solmia verkkopankkisoipimus jo 7 vuotiaana mutta siitäkään sun äiti ja isä ei ollut sulle kertonut. Saanko kysyä mitä sun vanhemmat on sulle opettanut?

Lue lisää

On mulla sopimus tehty. Mut tiedätkai et osastolla ei oo laitteita? Pankkien sovellukset on aika uusia ja mun aikana oli lukulistat. Jäi siis käytännön syistä verkkopankit tekemättä.

Ja jos oon 6v osastolla niin tekologia kehittyy aika paljon. Putosin vähän kelkasta vuosien saatossa. Ihan perus jutut mitä 13v nyt opetetaan. Tosin 6v unohtaa jo

Anonyymi00265 kirjoitti:

On mulla sopimus tehty. Mut tiedätkai et osastolla ei oo laitteita? Pankkien sovellukset on aika uusia ja mun aikana oli lukulistat. Jäi siis käytännön syistä verkkopankit tekemättä.

Ja jos oon 6v osastolla niin tekologia kehittyy aika paljon. Putosin vähän kelkasta vuosien saatossa. Ihan perus jutut mitä 13v nyt opetetaan. Tosin 6v unohtaa jo

Lue lisää

Ja siis mulla oli pitkään käytössä ihan Nokian perus näppäinpuheolin

Anonyymi00265 kirjoitti:

On mulla sopimus tehty. Mut tiedätkai et osastolla ei oo laitteita? Pankkien sovellukset on aika uusia ja mun aikana oli lukulistat. Jäi siis käytännön syistä verkkopankit tekemättä.

Ja jos oon 6v osastolla niin tekologia kehittyy aika paljon. Putosin vähän kelkasta vuosien saatossa. Ihan perus jutut mitä 13v nyt opetetaan. Tosin 6v unohtaa jo

Lue lisää

Voitko kertoa mihin sinä tarvitsit osastolla verkkopankkia? Kuule kyllä ne avainlukulistat on edelleen käytössä. Ethän sinä osannut edes kotiköitä ja ruokaa tehdä. Ja se ruuan laitto ei ole siitä muuttunut mitä se oli ennen kuin osastolle jouduit. Eikö sun kotona ollut kodinkoneita vai miten sulle voi tulla kodinkoneet niin uutena asiana elämään. Eikö sun äiti tehnyt ruokaa kotona jos sä et osaa edes perunoita keittää?

Anonyymi00254 kirjoitti:

Painotan tässä kohtaa et täytin kriteerit. Omatoimisuus= en ole psykoosissa ja kykenevä toimimaan itsenäisesti tuen kanssa. Ei ne olis mua laittanut jos en olis täyttäny kriteerejä. Toki kukaan ei huomioinut mitä 6v osastolla tekee

Valitettavasti suurin ongelma oli et ne ei tehny mitään mitä lupas. Nimenomaan niiden piti ohjata ja tukea arjen askareissa. Ja mulla sopimuksessa painotettiin et se sisältää myös tuetuisti asioden opettamista.

Lue lisää

Koita ymmärtää että sä et edes valittanut oikeille henkilöille ja se valitus on tehtävä kirjallisesti. Sä et tehnyt sitä valitusta oikealla tavalla. Onko sulla vaikeus ymmärtää että valitus tehdään kirjallisesti ja toisille ihmisille. Voisitko kertoa oliko siinä sopimuksessa kerrottu yhteyshenkilö ja miten toimitaan jos sopimusta ei noudateta.

Anonyymi00255 kirjoitti:

Varmaan siksi että en tiennyt miten toimia oikeasti. Luulin et tein oikein ja koin ettei ketään kiinnosta. Koko sen ajan kun mulla oli väärä diagnoosi mua vähäteltiin ja kaikki pantiin vaan sairauden piikkiin. 18v joka ekaa kertaa vapaa 6v jälkeen, ajattelee asioita vähän eri tavalla. En ees ollu maailman fiksuin sillon.

Menin vetää ekalla viikolla kännit (en tosin tarkotuksella, en vaa ollu ikinä juonu joten meni yli...)

Lue lisää

Jos sä et tiedä miten toimitaan oikein niin ei käynyt mielessä pyytää apua? Miksi luulit tekeväsi oikein ? Koit ettei ketään kiinnosta. Juurihan sä kerroit ettet pyytänyt sun vanhemmilta apua ja hekään eivät ymmärtäneet kysyä tarviitko apua. Vanhemmat ei ole nähneet lastaan kuuteen vuoteen ja heitä ei kiinnosta miten pärjäät. onko sulla vaikeus pyytää apua omilta vanhemmilta. Menit juomaa kännit ekalla viikolla ja sen takia et voi pyytää vanhemmilta apua.miten toi juominen liittyy siihen että voisit sanoa vanhemmille että tarvitset apua.

Anonyymi00260 kirjoitti:

Sanoin jo aikasemmin tän mut en tienny vapautuvani kuin vasta sillon kuin hoitoneuvottelu oli. Mut heitettiin pihalle saman päivän aikana ja tein tuettuun asumiseen päätöksen tapaamisen aikana. Miten mä voisin sanoa mitään kun ei tiedetty et vapaudun? Kieltämättä niiden toiminta oli vähän outoa. Mut näin tapahtu. Tein päätöksen tapaamisen aikana missä sossu, hoitaja ja lääkäri. Tuli aika puskista koko tilanne joten en ollu edes miettiny asiaa ennen tapaamista. Ne kyllä selkeästi oli ja halus mut tuettuun ja aikalailla tais ohjata mun päätöksen menemään sinne.

Ja eri lääkäri. En ollu ikinä tavannu tota jonka kanssa viimeinen hoitoneuvottelu. Eka ja vika kerta kun kyseistä näin. Se lääkäri jota erityisesti vihaan oli eri, se joka teki useita hoitovirheitä ja pakkotoimenpiteitä.

Lue lisää

Oikeesti. Et voinut ilmoittaa äidille et isälle että pääset pois osastolta. Mikset? Eikö sulla ollut mahdollisuus mitenkään ilmoittaa. Eikö sulla ollut puhelinta? sä olisit voinut kysyä pitääkö se päätös tehdä heti. niin lääkäri ehdottaa tuettua asumista ettei potilaalla ole riski sairastua uudestaan jan joutua takas osastohoitoon.

Sulla oli vaan vapaus mielessä. ja sulta ei edes nähtävästi edes haastateltu kuten tehdään kun haetaan tuettuun asumiseen.

Anonyymi00254 kirjoitti:

Painotan tässä kohtaa et täytin kriteerit. Omatoimisuus= en ole psykoosissa ja kykenevä toimimaan itsenäisesti tuen kanssa. Ei ne olis mua laittanut jos en olis täyttäny kriteerejä. Toki kukaan ei huomioinut mitä 6v osastolla tekee

Valitettavasti suurin ongelma oli et ne ei tehny mitään mitä lupas. Nimenomaan niiden piti ohjata ja tukea arjen askareissa. Ja mulla sopimuksessa painotettiin et se sisältää myös tuetuisti asioden opettamista.

Lue lisää

Kun asukas selviytyy melko itsenäisesti, se tarkoittaa asumispalveluiden kontekstissa yleensä sitä, että hän pystyy huolehtimaan päivittäisistä toiminnoistaan ja asunnon siisteydestä pitkälti itse, mutta tarvitsee tukea tai ohjausta tietyissä arjen käytännön asioissa, kuten asioinnissa.

joo eivät pitäneet lupausta ja sä et valittanut siitä , et oikealle henkilölle etkä kirjallisesti. Sinä vaan oletit ja arvailit . ja sulla ei ollut kykyä edes pyytää apua . Mä en ymmärrä mihin perustat nää oletukset ja arvailut asioiden hoitamisessa.

Anonyymi00262 kirjoitti:

Ainut paperi mikä mulla oli vuokrasopimus ja lista sovittuja asioita, joku hoitosuunnitelma.

Ei mitään yhteystietoja eikä muuta. Tein tuetusta kyll sopimuksen osastolla mut en saanu sitä paperia itelleni. Se meni jonnekkin sossun mukana

Lue lisää

Tuetun asumisen sopimuksesta, kuten muistakin asumiseen liittyvistä sopimuksista,
kuuluu antaa kopio myös hakijalle. Kirjallinen sopimus on suositeltava ja monesti välttämätön riitatilanteiden välttämiseksi.

Oliko se avun pyytäminen vanhemmilta niin vaikea jos sulla ei ole tietoa miten toimitaan kun sopimuksia tehdään ja allekirjoitetaan. Mikä oletus sulla on tilanteissa jossa sä allekirjoitat asiapapereita. Eikö sulla käynyt mielessä pyytää itsellesi kopiota siitä sopimuksesta. Äläkä vetoa että olit 6 vuotta osastolla . Sulla oli mahdollisuus kertoa vanhemmille ja pyytää heitä tueksi mutta kun ei saa suuta auki.

Ihmettelen myös miten pystyit valittaa suullisesti vaikka sulla ei ole todisteita sopimuksesta johon vetoat.

Anonyymi00263 kirjoitti:

Jaa-a. Mitä mä oletan? No omien kokemusten mukaan siellä ei tehdä mitään muutakuin sormien pyörittelyä. Kaikki vaan kuluttaa aikaa. Alaikäsenä sairaalakoulu.

Se mitä tiedän et muualla maailmassa tehdään on terapiaa ja muuta. Suomes tosin osasto on vaan säilytys. Alaikästen osastolla sentään oli jotain toimintaa, askatetelua yms.

Lue lisää

Ja anoreksian ensimmäinen hoitoaskel on ravitsemushoito. Tämä sanotaan käypähoitosuunnitelmassa. Sinä et voi potilaana alkaa määrää miten hoito toteutetaan ja missä järjetyksessä. Terapia tulee sen jälkeen kun potilaan ravitsemustila on parantunut. ja sinä et koskaan päässyt sille tasolle kun kieltäydyt syömästä. Ja pakkoruokinta on sen takia koska sinä et elä pyhällä hengellä. Olen ymnärtänyt että osastolla on ruokailu. sinulla oli mahdollisuus syödä. ja silloin kun potilas on aliravittu niin hänen pitää saada ravintoaineet letkun kautta.

Anonyymi00274 kirjoitti:

Ja anoreksian ensimmäinen hoitoaskel on ravitsemushoito. Tämä sanotaan käypähoitosuunnitelmassa. Sinä et voi potilaana alkaa määrää miten hoito toteutetaan ja missä järjetyksessä. Terapia tulee sen jälkeen kun potilaan ravitsemustila on parantunut. ja sinä et koskaan päässyt sille tasolle kun kieltäydyt syömästä. Ja pakkoruokinta on sen takia koska sinä et elä pyhällä hengellä. Olen ymnärtänyt että osastolla on ruokailu. sinulla oli mahdollisuus syödä. ja silloin kun potilas on aliravittu niin hänen pitää saada ravintoaineet letkun kautta.

Lue lisää

Tiedät varmaan myös ongelman? Mulla Anoreksia oli seurausta C-PTSD:stä. Se perinteinen käypähoitosuunnitelma ei päde ja toimi jos trauma on se ajava tekijä. Tän on mun nykyinen psykiatri myös sanonut. Jos syömishäiriö on traumapohjanen se terapia on hoitoon välttämätön.

Ongelma on vaan ollut siinä ettei kukaan osannut diagnisoida mua. Ne hoiti mua siis vuosia väärin. Ikinä onnistumatta hoitamaan anoreksiaa koska mun anoreksia ei ole se perinteinen. Oikeestaan ne teki jo tossakin virheen. Epätyypillinen syömishäiriö on oikea diagnoosi, ei anoreksia. Mulla vaan meni sekin pieleen. Oireilin anoreksian kaltasesti vaikka ihan eri sairaus. Eli mun kohdalla käypähoitosuunnitelmalla ei toimi, se hoitaa väärällä tavalla. Samoin osaston hoito. Akuuttiosastolla ei oo edes syömishäiriö osaamista. Jos syöminen ahdistaa liikaa ei järki siihen auta. Ahdistus kun on tunne

Anonyymi00273 kirjoitti:

Tuetun asumisen sopimuksesta, kuten muistakin asumiseen liittyvistä sopimuksista,
kuuluu antaa kopio myös hakijalle. Kirjallinen sopimus on suositeltava ja monesti välttämätön riitatilanteiden välttämiseksi.

Oliko se avun pyytäminen vanhemmilta niin vaikea jos sulla ei ole tietoa miten toimitaan kun sopimuksia tehdään ja allekirjoitetaan. Mikä oletus sulla on tilanteissa jossa sä allekirjoitat asiapapereita. Eikö sulla käynyt mielessä pyytää itsellesi kopiota siitä sopimuksesta. Äläkä vetoa että olit 6 vuotta osastolla . Sulla oli mahdollisuus kertoa vanhemmille ja pyytää heitä tueksi mutta kun ei saa suuta auki.

Ihmettelen myös miten pystyit valittaa suullisesti vaikka sulla ei ole todisteita sopimuksesta johon vetoat.

Lue lisää

Jaa, kiva tietää et ne rikko totakin. Noh kertoo vaan siitä miten paljon tuettu asuminen kiinnostaa palveluntuottajaa ja hyvinvointialuetta tai kuka nyt se tilaaja onkaan. Miks mun koko hoitohistoria on täynnä hoitovirheitä ja muuta ihan alusta alkaen... Ihmekkää et ne ikinä saanu oikeeta diagnoosia tällä menolla.

No luulin toimineeni oikein ja luovutin vähättelyn jälkeen. Opettelin asioita ja ei ollu syytä olettaa et toimin väärin.

No voin valittaa suullisesti koska ohjaajat ties et oon niiden asiakas? Siis mun tiedoissahan näky et olin tuetussa asumisesta. Eli se tieto oli järjestelmissä vaikkei mulla sopparia itelläni ollutkaan. Lääkäri/hoitajat myös näki. En sit tiedä mitä tarkalleen siellä niillä näky mut kaikki tiesi kyllä et olen asukas+mullahan se vuokrasopimus.

Anonyymi00271 kirjoitti:

Kun asukas selviytyy melko itsenäisesti, se tarkoittaa asumispalveluiden kontekstissa yleensä sitä, että hän pystyy huolehtimaan päivittäisistä toiminnoistaan ja asunnon siisteydestä pitkälti itse, mutta tarvitsee tukea tai ohjausta tietyissä arjen käytännön asioissa, kuten asioinnissa.

joo eivät pitäneet lupausta ja sä et valittanut siitä , et oikealle henkilölle etkä kirjallisesti. Sinä vaan oletit ja arvailit . ja sulla ei ollut kykyä edes pyytää apua . Mä en ymmärrä mihin perustat nää oletukset ja arvailut asioiden hoitamisessa.

Lue lisää

Kaippa ne ite tietää kriteerinsä kun ne sinne mut laitto. Ei pitäs olla yllätys ollu niille et tartten tukea 6v jälkeen.

No ainakin yritin valittaa sillä tiedolla mikä mulla oli. Toisaalta, mun historian tuntien ne ei olis kuitenkaa tehny mitää. Mulla on hoitohistoria täynnä hoitovirheitä ja laiminlyöntejä joten jälkiviisana tuskinpa olis tapahtunu mitää.

Niin, mä olin ollu osastolla ja perustin ne siellä opittuihin tapoihin. Nyt toki osaan mut olenhan jo huomattavasti vanhempi. En ole enään 18v

Anonyymi00270 kirjoitti:

Oikeesti. Et voinut ilmoittaa äidille et isälle että pääset pois osastolta. Mikset? Eikö sulla ollut mahdollisuus mitenkään ilmoittaa. Eikö sulla ollut puhelinta? sä olisit voinut kysyä pitääkö se päätös tehdä heti. niin lääkäri ehdottaa tuettua asumista ettei potilaalla ole riski sairastua uudestaan jan joutua takas osastohoitoon.

Sulla oli vaan vapaus mielessä. ja sulta ei edes nähtävästi edes haastateltu kuten tehdään kun haetaan tuettuun asumiseen.

Lue lisää

No mitä se ilmottaminen olis auttanu? Sain tietää vapautuvani vasta tässä kyseissä tapahtumassa ja ne halus et päätän heti. siellä. Mulla oli siis jotain 1h aikaa tehdä päätös just siinä ja heti. Aika paljon tietoa 18v tuli, en rehellisesti kerennyt oikein sisäistämään kaikkea tietoa kun se vapautuminen toi tunnekuohun. ADHD ei oikein edistä myöskään asiaa. Tuli ihan liikaa tietoa ja menin vähän lukkoon. Tosin ehkä ne tarkotuksella teki näin et kirjotan paperin ja suostun. Koko asetelma oli vähän tehty niin et ihanku se oli se tavote noille.

Ei mua joo haastateltu. Tai jos haastateltiin niin se oli se hoitoneuvottelu sitten. Kieltämättä ne oli aikalailla päättäny jo et meen sinne. Ei varmaan toikaan menny kaikkien sääntöjen mukaan tai sit olin erityistapaus yms. En tiedä, tuntuu vähän oudolle kyllä jälkiviisana et sain paikan heti ku vapaudun. Ne halus mut sinne ja tartti mun nimen. Koska pakottaa ei saa piti vissiin sit kikkailla suostumus

Anonyymi00269 kirjoitti:

Jos sä et tiedä miten toimitaan oikein niin ei käynyt mielessä pyytää apua? Miksi luulit tekeväsi oikein ? Koit ettei ketään kiinnosta. Juurihan sä kerroit ettet pyytänyt sun vanhemmilta apua ja hekään eivät ymmärtäneet kysyä tarviitko apua. Vanhemmat ei ole nähneet lastaan kuuteen vuoteen ja heitä ei kiinnosta miten pärjäät. onko sulla vaikeus pyytää apua omilta vanhemmilta. Menit juomaa kännit ekalla viikolla ja sen takia et voi pyytää vanhemmilta apua.miten toi juominen liittyy siihen että voisit sanoa vanhemmille että tarvitset apua.

Lue lisää

osastollahan ne kävi mua tapaamassa tosi usein, joten eihän meillä 6v väliä ollut. Joka viikko jompikumpi kävi. Eli kyllä me nähtiin. Ja en pyytäny apua joo koska luulin et toimin oikein ja ettei ketään niitä kiinnosta. Ehkä ne oletti et asia etenee jos etenee. Olin kuitenkin 18v ja auttohan ne mua sit muissa jutuissa minkä pysty. Toi valitus homma nyt ainut mikä ei menny putkeen, mun syy toki kun en tajunnu. Toisaalta, mistä hitosta mä olisin voinu tietää et toimin väärin. EI ollu kontekstia

Joo, vedin kännit. Ei se liity apua pyytämiseen vaan siihen etten nyt ehkä 18v ollu se maailman fiksuin :D Eipä sillä, tekeehän muutkin tos iässä tyhmyyksiä. En sentää kokeillu huumeita. Tuolla oli tehostettu yksikkö mis aika moni poltti kannabista,

Anonyymi00268 kirjoitti:

Koita ymmärtää että sä et edes valittanut oikeille henkilöille ja se valitus on tehtävä kirjallisesti. Sä et tehnyt sitä valitusta oikealla tavalla. Onko sulla vaikeus ymmärtää että valitus tehdään kirjallisesti ja toisille ihmisille. Voisitko kertoa oliko siinä sopimuksessa kerrottu yhteyshenkilö ja miten toimitaan jos sopimusta ei noudateta.

Lue lisää

Joo mä jälkiviisana tiedän tämän. Tollon en. Ero on siinä mitä tiesin nyt vs kun olin 18v

Ei. En muista ikinä nähneeni mitään tollasta. Sekin soppari minkä sossun kaa kirjotin oli lähinnä vuokrasopimusta vastaava. Puumerkki alle jne. Mulla ei oo ikinä ollut tollasta mis yhteyshenkilöä nimetty tai toimintatapoja. Ainut mistä tiedän et ohjeistus oli ottaa yhteyttä ohjaajiin jos ongelmia. Se oli virallinen ohjeistus ja psykan poliin jos ongelmia oireiden kanssa. Noikin tehtiin suullisesti kun perehdytettiin asumiseen

Noh se mitä koin sillon on eri kuin mitä tuumin nyt. oon viisastunu vuosien saatossa.

Osaan pyytää apua mut en sillon tajunnu tarttevani valittamiseen apua koska toimin kuten osastolla opetettu-> meet hoitajan puheille. Täs tapauksessa ohjaaja vastasi hoitajaa. Ja anyway ne ite käski suullisesti olemaan ytheydessä ohjaajiin .

En ole ikinä sanonut ettei mulla olis muitakin traumoja. Mullahan on paljonkin. Osasto vaan traumatisoi mua lisää. Mut en ole ikinä kieltänyt muita traumoja. jokainen trauma on osa mun palapeliä. Oletettavasti jos yksikin puuttuisi asiat olis menny eri tavalla.

En sanonu et liittyy ylensyömistä ja ahmintaa. Mun oireet oli anoreksiaa mut diagnoosi joka istuu paremmin on silti epätyypillinen syömishäiriö. Eihän mulla olis ollu anoreksiaa virallisena diagnoosina muuten.

Epätyypillinen sopii parhaiten koska se on se joka yleisimmiten on jos traumaperäinen. Noiden diagnosointi on joskus vaikeaa

Suurin osa syömishäiriöitä sairastavista ei täytä kaikkia laihuushäiriön, ahmimishäiriön tai muun määritellyn syömishäiriön diagnostisia kriteerejä, jolloin diagnoosina voi olla epätyypillinen syömishäiriö. Henkilöllä voi esimerkiksi olla laihuushäiriön oireet, mutta hänen painonsa ei ole laskenut niin paljon, että laihuushäiriön diagnoosin voisi asettaa. Toisaalta henkilö voi olla ajautunut ahmimisen ja ankaran pakkoliikunnan kierteeseen, mutta oireita on harvemmin kuin ahmimishäiriön diagnoosi edellyttää.

Epätyypillisen syömishäiriön oireita voivat olla muun muassa syömiskäyttäytymisen vaihtelut paastoamisen, ahmimisen ja normaalin syömisen välillä, painon vaihtelut, ruoan ja oman ulkomuodon jatkuva ajatteleminen ja häiriintynyt suhde ruokaan. Epätyypillistä syömishäiriötä sairastavan tilanne on yleensä yhtä hankala kuin laihuushäiriötä tai ahmimishäiriötä sairastavan tilanne ja aiheuttaa elämälle samalla tavalla vakavaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista haittaa. Epätyypillinen syömishäiriö ei siis ole helpompi sairaus tai kevyemmin hoidettavissa kuin diagnostiset kriteerit täyttävät syömishäiriöt. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti oirekuvan mukaan.

Tiedän. Mut asuin monta vuotta siellä. En ehkä osannu 18v asioita mut nyt olen jo viisaampi ja vanhempi. Eka opetus oli 19v asumistuen kanssa kun en osannu laittaa hakemusta ja katkes tuki kun en ollu ajallaan hakenu. Vuosien saatossa erehdyksen ja kokemuksen kautta eri ihmisten tukemana

Vaikken 18v osannu asioita ei se tarkoita etten osaa nyt. Ja tiedän miten sopimukset tehdään nyt. Mut olenkin jo useamman vuoden vanhempi. Tajuan kyllä miten se oltais tehty mut en sillon 18v. Puhutaan menneestä kuitenkin, ei nykyhetkestä. Joo valitin väärin, mut toisaalta tuskin ne olis tehny mitään. Koko tuettu asuminen on vitsi. Ainut hyvä asia on vuokran halpuus

Anonyymi00283 kirjoitti:

Joo mä jälkiviisana tiedän tämän. Tollon en. Ero on siinä mitä tiesin nyt vs kun olin 18v

Ei. En muista ikinä nähneeni mitään tollasta. Sekin soppari minkä sossun kaa kirjotin oli lähinnä vuokrasopimusta vastaava. Puumerkki alle jne. Mulla ei oo ikinä ollut tollasta mis yhteyshenkilöä nimetty tai toimintatapoja. Ainut mistä tiedän et ohjeistus oli ottaa yhteyttä ohjaajiin jos ongelmia. Se oli virallinen ohjeistus ja psykan poliin jos ongelmia oireiden kanssa. Noikin tehtiin suullisesti kun perehdytettiin asumiseen

Lue lisää

Sä meet kirjoittaa asiapaperin jonka sisältöä et lue etkä ymmärrä.

Kuten sanoin en nyt ajatellu ihan loogisesti sillon. Onhan se vapautta 6v vankeuteen verrattuna. Joo, olisin voinu purkaa mut jopa minä tajusin kuinka halpa vuokra se oli. Etsä halvempaa saa mistään. Vaikka vuosien saatossa vuokra noussukki niin se oli silti tosi halpa kun vesi+sähkö mukana. Joo, kela makso eläkkeen ja asumistuen. En tavallaan maksanu ite mitää.

No niin, se on mitä tuumin nykyään. Eihän ne pakottanu tietenkään vaan ohjaili. En ehkä 18v ajatellu asiaa noin mut nykyään joo. Meinaan ei ihan ehkä normaalia et päätös tehään noin nopeesti tai et on jo. Ne oli etukäteen tehny jo päätöksen, en olis muuten saanu heti.

Ja joo tiedän mitä se on paperilla. Tiedän myös mitä se on oikeasti. Totuus ei ole aina sitä mitä papereissa lukee.

En ikinä sanonu ettei ne olis kyselly. Ja etten olis kertonu. Tottakai mä kerroin mut mitä ne voi tehdä jos mulle tehdään pakkotoimenpiteitä? Lääkäri teki niistä päätöksen eikä niitä silloin kukaan tiennyt et ne oli tehty lainvastasesti. EIkä mun vanhemmat olis saanu mua pois osastolta koska M3. Mun vanhemmilla ei ollu sitä tietoa mitä mun nykyisellä psykiatrilla on joka näki tiedoista kirjaukset ja suoraan todennu niiden olleen väärin perustein tehtyjä. Mut noi tapahtu vuosia sitten jo. Sitä lääkäriä ei voinut kukaan haastaa

Anonyymi00291 kirjoitti:

Sä meet kirjoittaa asiapaperin jonka sisältöä et lue etkä ymmärrä.

Ymmärsin mä kyllä mihin sitoudun. En vaan osannu valittaa oikealle taholle huonosta palvelusta

Ei sopimuksen rikkomisesta puhuttu mitään. Ohjeistus oli et tuetun asumiseen liittyvissä ota yhteyttä ohjaajiin ja psyk.polila sairauteen liittyvissä. Tossa ohjeistus minkä sain.

Ei siitä sopimuksesta tai sen rikkomisesta kukaan ikinä puhunu missään. ja kuten sanoin alistuin kun vähäteltiin ja annoin asian olla koska halpa vuokra.

Tiedän kyllä mun traumat. Enkä ole sanonut et ne alko osastolta. Koen itse ne vain pahimmaksi kidutukseksi. Se ei silti tarkoita ettei olis muuta, ne on osa mun traumahistoriaa.

Joo, tiedän. Mun psykiatri on tota mieltä. Tosin sitä on turha enää korjata koska sillä ei ole väliä. Joten virallisesti anoreksia mulla oli. Mut pyskiatrin mukaan epätyypillinen istuu paremmin mulle. Nyanssi ero

Anonyymi00288 kirjoitti:

En ole ikinä sanonut ettei mulla olis muitakin traumoja. Mullahan on paljonkin. Osasto vaan traumatisoi mua lisää. Mut en ole ikinä kieltänyt muita traumoja. jokainen trauma on osa mun palapeliä. Oletettavasti jos yksikin puuttuisi asiat olis menny eri tavalla.

En sanonu et liittyy ylensyömistä ja ahmintaa. Mun oireet oli anoreksiaa mut diagnoosi joka istuu paremmin on silti epätyypillinen syömishäiriö. Eihän mulla olis ollu anoreksiaa virallisena diagnoosina muuten.

Epätyypillinen sopii parhaiten koska se on se joka yleisimmiten on jos traumaperäinen. Noiden diagnosointi on joskus vaikeaa

Suurin osa syömishäiriöitä sairastavista ei täytä kaikkia laihuushäiriön, ahmimishäiriön tai muun määritellyn syömishäiriön diagnostisia kriteerejä, jolloin diagnoosina voi olla epätyypillinen syömishäiriö. Henkilöllä voi esimerkiksi olla laihuushäiriön oireet, mutta hänen painonsa ei ole laskenut niin paljon, että laihuushäiriön diagnoosin voisi asettaa. Toisaalta henkilö voi olla ajautunut ahmimisen ja ankaran pakkoliikunnan kierteeseen, mutta oireita on harvemmin kuin ahmimishäiriön diagnoosi edellyttää.

Epätyypillisen syömishäiriön oireita voivat olla muun muassa syömiskäyttäytymisen vaihtelut paastoamisen, ahmimisen ja normaalin syömisen välillä, painon vaihtelut, ruoan ja oman ulkomuodon jatkuva ajatteleminen ja häiriintynyt suhde ruokaan. Epätyypillistä syömishäiriötä sairastavan tilanne on yleensä yhtä hankala kuin laihuushäiriötä tai ahmimishäiriötä sairastavan tilanne ja aiheuttaa elämälle samalla tavalla vakavaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista haittaa. Epätyypillinen syömishäiriö ei siis ole helpompi sairaus tai kevyemmin hoidettavissa kuin diagnostiset kriteerit täyttävät syömishäiriöt. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti oirekuvan mukaan.

Lue lisää

No mikä diagnoosi sulla oli kun osastolle jouduit? mikä sun osastolle joutumisen syy oli?

Noh, menin Kelan toimipisteelle ja virkailij n kaa tein. En tiedä kuuluko niille mut oli sen verran ystävällinen et autto. Ei mulla varsinaisesti ole ongelmia avun pyynnössä jos tiedän et tartten apua. On vähän vaikeaa pyytää apua jos ei tiedä et toimii väärin vaan luulee tehneensä oikein.

Noh, osaston jälkeen omilleen muutto tais kuulua osaa itsenäistymistä ja itsensä ettimistä. Onhan se vapaus 6v jälkeen aika hämmentävää.

Näinhän se on. Valitettavasti kukaan ei miettinyt mitä 6v osastolla tekee.

Anonyymi00302 kirjoitti:

No mikä diagnoosi sulla oli kun osastolle jouduit? mikä sun osastolle joutumisen syy oli?

Syömishäiriö ja osastolla sain nuoren ensipsykoosi diagnoosin. En heti kun jouduin vaan olikohan 3-4kk siitä kun jouduin

Menin vapaaehtoisena mut kun halusin ulos kun ihan kamala paikka niin sain M3. Ja sille tielle jäin. Ei se sit ollutkaan niin vapaaehtoista.

Syömishäiriö kai täytti ton. Olin aika alipainonen tossa vaiheessa. Ja siitä parikuukautta sain nuoren ensipsykoosidiagnoosin.

Joo, mut syömishäiriö täyttää ton kriteerin jos alipainoinen liikaa.

Myöhemmin sit tuli itsetuhosuus mukaan mut kuten todettu, osasto pahensi mun tilaa ja osasto on se mikä triggeröi traumaoireet psykoottisiksi ja itsetuhoisuuteen. Ennen osastoa ainut oire oli syömishäiriö anoreksian kaltaisin oirein

Anonyymi00306 kirjoitti:

Syömishäiriö ja osastolla sain nuoren ensipsykoosi diagnoosin. En heti kun jouduin vaan olikohan 3-4kk siitä kun jouduin

Mikä siinä ekassa osastohoidossa meni pieleen kun et parantunut?

Anonyymi00310 kirjoitti:

Mikä siinä ekassa osastohoidossa meni pieleen kun et parantunut?

No varmaan kun ne hoiti väärää juttua tai ei osannu. Toi on kaikki samaa osastohoitoa. Menin, ja olin 6v siellä

Anonyymi00310 kirjoitti:

Mikä siinä ekassa osastohoidossa meni pieleen kun et parantunut?

Meni varmana pieleen se et ne hoiti pelkkää syömishäiriötä eka, sitkun aloin oireilemaan lisää sain uuden diagnoosin. Osastolla ne tulkittiin psykoosiksi ja myöhemmin nuoren ensipsykoosi muuttu skitsofreniaksi. Pieleen meni jo siinä ettei jo avossa olleita tietoja osastolla osattu yhdistää traumaan.

Luulin osaavani enemmän kuin osaan. Eikä kukaan tajunnut miten jäljessä olen mikä kertoo järjestelmän toiminnasta. Luulis et lääkärit tietäs et 6v osastolla voi vaikuttaa kehitykseen hieman. Mut nähtävästi ei. Niidenhän vastuulla mun vapautus lopulta oli.

Luovutin. Joo. Tosin luulin et tein oikein eikä ketään kiinnosta. Mut sehän oli ihan sama kun osastolla. Sielläkin opin ettei ketään kiinnosta kuunnella mua. Ettei ketään kiinnosta miten voin. Ihan sama kaava siis jatku vapaanakin. Siellä opin ettei lääkäreitä ja hoitajia kiinnosta mun vointi. Joten tein vaan samaa mitä opin siellä. Sun on helppo arvostella kun et ole nuoruutta viettäny osastolla ja laitostunu. Jos et tiedä ja kukaan ei neuvo toimit sen tiedon varassa mikä sulla on.

Mun vanhemmat sori vaan osaa aika hyvin asioita. Kummatkin on esimiesasemassa olevia. Joten älä sano ettei ne osaa koska se on vale. Ne ei vaan tajunnu et valitin väärin koska eihän niillä ollut mitään tekemistä mun tuetun kanssa. Tottakai ne oletti tuetun auttavan tossa kun se on tuettua asumista. Kerroin niille ettei ne tee mitään sovittua. En muistaakseni muuta.

Koska olin alipainonen. Ja itseasiassa ei kuulu. Kyse on siitä täyttääkö diagnostiset kriteerit. Psykiatrini mielestä täytän ne mut virallisesti mulla anoreksia. Se miksei sitä muuteta on koska jälkikäteen on mahdotonta enään sanoa täytänkö vai ei. Mut hänen mielestään se sopii paremmin siihen oireenkuvaan mitä mulla ilmeni. Mut kun sain diagnoosin kriteerit oli eri. Ne on muuttunu tässä välissä. En sitten tiedä millä tavoin mut jotain muutosta ja tietoa tullu. Oireilin vaan anoreksiaan epätyypilliseti jo tolloin mut sain silti anoreksia diagnoosin. Tässä on myös väliä lääkärillä.

Mitä hoitoa mä halusin? Noh, mulle luvattiin apua syömishäiriöön. Sen takia menin osastolle koska aattelin et se auttaa. Sen sijaan jouduin nuorten osastolle, joka ei edes ole erikoistunut syömishäiriöihin. Siinä jo se eka virhe. Olisin halunnut apua syömiseen, en mä tollon tiennyt mitä se on. Kuhan saan apua. Noh, en saanut oikeestaan mitään mikä auttais. ne kyttäs et syön ja pakotti syömään välittämättä et mua ahdisti. Ja mitä enemmän mua ahdisti sitä huonommin söin

Osasto oli ihan sekalainen kaikille. Olin samalla osastolla, en tosin 6v putkeen vaan parilla itseasiassa. Taisin vaihdella jopa useampaankin otteeseen. Kaupunkia pari kertaa. Mikään ei ollut syömishäiriöön erikoistunut. Eli osastot ihan normaaleja. Eli sillä poliklinalla ei ollu tossa vaiheessa enää väliä.

Eniten aikaa vietin tampereella vaikeiden tapausten osastolla siinä vaiheessa kun itsetuhosuus tuli mukaan

Anonyymi00313 kirjoitti:

Luulin osaavani enemmän kuin osaan. Eikä kukaan tajunnut miten jäljessä olen mikä kertoo järjestelmän toiminnasta. Luulis et lääkärit tietäs et 6v osastolla voi vaikuttaa kehitykseen hieman. Mut nähtävästi ei. Niidenhän vastuulla mun vapautus lopulta oli.

Lue lisää

Tätä ilmiötä, jossa ihminen yliarvioi oman osaamisensa tai tietonsa, kutsutaan
Dunning–Kruger-ilmiöksi (tai Dunning–Kruger-efektiksi). Se on kognitiivinen vinouma, jossa heikon osaamisen omaava henkilö ei kykene tunnistamaan omaa tietämättömyyttään.

Tiedossa oli mun lapsuusajan traumat mut ne keskitty syömishäiriöön ja se sitten osaston myötä unohdettiin kokonaan. Kun muut oireet tuli kuvaan ne keskitty niihin. Kukaan ei ikinä mua kuunnellu, lukenu tietoja tai yhistäny traumoja mun oireisiin. Sitkun tuli ensipyskoosidiagnoosi ne keskitty siihen lääkkeillä. Harmi vaan mikään niistä ei oikein toiminut. Mitenpä ne voisi kun trauma ei ole psykoosi

Miten ne hoiti? Yritti pakottaa syömään, laitto nenämahaletkua. Siinä about hoito mitä sain. Ruokaympyrää kanssa mut se ei auta jos ahistaa liikaa. Tota sit 6v aika pitkälti. Sitkun muut oireet tuli (ja psykoosi oli vaan diagnoosi, oikeestihan ne oli traumaoireita jotka tulkittiin väärin)

Anonyymi00321 kirjoitti:

Tätä ilmiötä, jossa ihminen yliarvioi oman osaamisensa tai tietonsa, kutsutaan
Dunning–Kruger-ilmiöksi (tai Dunning–Kruger-efektiksi). Se on kognitiivinen vinouma, jossa heikon osaamisen omaava henkilö ei kykene tunnistamaan omaa tietämättömyyttään.

Lue lisää

Jep. Mut toisaalta voiko mua syyttää jos olin 6v osastolla? Aika moni 18vuotiaana oli uutta ja tein eka kertaa. Tein 18v niitä mitä moni tekee teininä. Ja sekoilin nuorten tyypilliseen tapaan myös. Unohdin kokonaan mikä se efekti oli mut toi selittää tosi hyvin millanen olin kun vapauduin.

Tosin se ei vapauta järjestelmää siitä ettei ne tajunnu miten vähän henkilö joka 6v osastolla ja vapautuu 18v oikeesti osaa. Eihän siellä osastolla opi mitään

Jos lääkäri sanoo mun vanhemmille perustelut onko niillä ollut mahdollisuuksia tietää et kyseinen lääkäri tehny väärin? Ei tietenkään. Miten ne olis voinu tietää et se tekee väärin? En tietäis edes noista ilman nykyistä lääkäriä joka näkee perustelut yms. Mun vanhemmilla ei ollu tätä tietoa sillon.

Tottakai mä valitin niille mut nillä ei ollu syytä olettaa et lääkäri tekee väärin. Koin sen kidutuksena mut lääkäri selitti asiat pakollisena hoitona jne. Mun vanhempien oli pakko uskoa lääkäriä koska eihän ne tiedä totuutta osastolla

Joo, sanoin et koen et ne ei tee mitään sovittua asiaa mulle. Kyllä ne ihmetteli mut sanoin valittaneeni asiasta. Joten kai ne oletti et valitus tehty ja asia sillä selvä.

Niin. Me puhutaan tapahtumista jotka tapahtu kun olin 18v. Siitä on 5-6v aikaa jo. Eli menneistä.

Eli aikalailla homma meni näin

Terveyskeskus, jossa mun traumahistoria on kerrottu siltä osin kun sillon sitä oli->avo jossa en tosin kauaa kerennyt olemaan -> Vapaaehtoisena osastolle-> Halusin pois koska vihasin ja koin turhaksi-> M3-> Sit en muista kauan olin mut tuli psykootiset oireet-> Nuoren ensipsykoosidiagnoos+itsetuhoisuus->Siirto tampereelle vaikeahoitosten puolelle-> Kun täytin 18 aikuisten osasto-> Tosta aika pian vapautus

Tiedän mitä kirjoitin. Kyse on muustakin kuin onko ahmintaa vai ei. Mä en vaan oireiden kuvaltani istu sen mielestä anoreksiaan. Suurin diagnostinen kriteeri on painon pudotuksen nopeudessa, toi ero +muuta eroja toki on joita kun sain anoreksia diagnoosin ei huomattu. Mulla toki meni osastolla paino alle anoreksian rajan.

Osaan syödä. Kyse ei ole ikinä ollut siitä et tietääkö vai ei. Ei ainakaan mun kohdallani. Kyse on siitä ettet pysty syömään koska ahdistaa liikaa. Ihan sama tiedätkö miten syödään jos et pysty koska ahdistaa.

ja ihan tiedoksi, noille mennään lähetteellä. Olen nytkin vegaani ja kasvisyöjä 10v+. Osaan syödä kyllä ja tiedän. Mulla syömishäiriö oli vaan trauman oire, en siis laihduttanut laihduttamisen takia vaan koska en pystynyt syömään ahdistuksen takia. Halusin apua ahdistukseen. Kun menin osastolle mulle luvattiin apua syömiseen. Noh en saanut. Pakottaminen ei oikein auta ahdistukseen, päin vastoin mitä enemmän ne pakotti sitä enemmän ahdistuin

Diagnostiset kriteerit kerkeää muuttua vuosikymmenen aikana.

Joo olin alipainonen niinkuin sanoin ja kuukautisetkin loppui. Niinkun olen sanonut Niikun Oireilin anoreksian kaltaisesti ja sain anoreksiadiagnoosin. Mut mun nykyinen psykiatrin mielestä kun käytiin läpi mun historiaa ja sain traumadiagnoosin oli sitä mieltä, et epätyypillinen kuvaa mua paremmin.

Anoreksia, erilaistumaton skitsofrenia-> C-PTSD+ADHD+epätyypillinen SH. Noi selittää mun oirekuvan joka diagnisoitiin vuosia väärin. Mullahan ei ikinä ollut pakonomainen tarve laihduttaa eikä ankaraa itsekuria syömisen suhteen. Päinvastoin laihduin en halusta vaan siitä etten pystynyt koska ahdisti ja syömisen välttäminen oli keino välttää ahdistusta. Kehonkuva toki vääristynyt.

Anonyymi00322 kirjoitti:

Tiedossa oli mun lapsuusajan traumat mut ne keskitty syömishäiriöön ja se sitten osaston myötä unohdettiin kokonaan. Kun muut oireet tuli kuvaan ne keskitty niihin. Kukaan ei ikinä mua kuunnellu, lukenu tietoja tai yhistäny traumoja mun oireisiin. Sitkun tuli ensipyskoosidiagnoosi ne keskitty siihen lääkkeillä. Harmi vaan mikään niistä ei oikein toiminut. Mitenpä ne voisi kun trauma ei ole psykoosi

Miten ne hoiti? Yritti pakottaa syömään, laitto nenämahaletkua. Siinä about hoito mitä sain. Ruokaympyrää kanssa mut se ei auta jos ahistaa liikaa. Tota sit 6v aika pitkälti. Sitkun muut oireet tuli (ja psykoosi oli vaan diagnoosi, oikeestihan ne oli traumaoireita jotka tulkittiin väärin)

Lue lisää

Mikset sä mennyt sitten terapiaan jos kerta halusit puhua traumoista? Missä vaiheessa sä halusit terapiaan?

Sanoin jo, osaan syödä. En tartte siihen tukea. En vaan pystynyt syömään koska ahdisti. Siinä on aika iso ero osaako vai ei. Ja miten mä meen tollaselle ilman lähetettä?

Ekalla osastolla sain lähinnä nenämahaletkun ja ruokaympyröitä. Sama toistu muillakin osastoilla. Kukaan ei ikinä oikeastaan tosta kummempaa apua tarjonnu. Sitkun tuli muut oireet niin ne keskitty niihin onnistumatta siinäkään. Antipsykootteja ja rauhottavia sain mut nekään ei ikinä toiminu.

Osastolla en siis saanu oikein mitään mikään olis mua auttanu. Olisin halunnut tukea syömiseen eli ettei ahdista syöminen. En nyt sen tarkemmin ton ikäsenä osannu sanoa mitä haluan, menin osastolle koska syöminen oli vaikeaa ja halusin apua. Noh, en saanu ja lääkärit aina ihmetteli miksei tää toimi. Silti aina yritettiin samaa->Ne saa mut normipainoon->mua edelleen ahdistaa-> en syö->toista sama uudelleen. Ja tota sit mentiin 6v. Et osaavaa hoitoa oli.

Anonyymi00332 kirjoitti:

Mikset sä mennyt sitten terapiaan jos kerta halusit puhua traumoista? Missä vaiheessa sä halusit terapiaan?

Enhän mä ite pääse sellaseen. En mä tossa vaiheessa vielä erityisesti tienny traumojen olevan mitenkään pahat. Kukaan ei tossa vaiheessa tienny niiden vaikuttavan niin paljon joten olisin saanut kai jotain yleisterapiaa. Sen olis pitäny olla se mikä auttaa mua käsittelemään niitä.

Avossa piti olla mut osasto tuli ennen sitä. Ja mulle luvattiin osastolla terapiaa. Noh, en saanut. Niiden mielestä tosin hoitajan kanssa puhuminen vastasi terapiaa et sitä sain.

Anonyymi00326 kirjoitti:

Niin. Me puhutaan tapahtumista jotka tapahtu kun olin 18v. Siitä on 5-6v aikaa jo. Eli menneistä.

Kyllä. Mutta teidän perheessä vaan oletetaan ja arvaillaan asioita . Ja toimitte sitten näiden arvailujen perusteella mitkä on kaukana totuudesta ja tiedosta. Että oma luotto arvauksiin on niin kova ettei siihen tarvita tietoa.

Mun vanhemmilla oli toki tollon kaikki syy olettaa et lääkäri tekee oikein. Kerroin kyllä miten koin asian vanhemmilleni mut hoitoneuvotteluissa (osassa en ollu mukana niin en tiedä) Lääkäri on perustellu miksi näin tehty mun vanhemmille eikä ne oo kokenu et mitään väärää olisi tapahtunut. Sillosen tiedon perusteella ne siis toimi miten toimi eikä kokenu et olis virheitä. Olinhan mä itsetuhonen tossa vaiheessa ja koin asian kidutuksena kuten kuka tahansa teini kokisi

Ja mun vanhemmilla ei ollu pääsyä osaston kirjauksiin kuten mun nykysellä psykiatrilla oli. Siinä on se ero.

Anonyymi00336 kirjoitti:

Kyllä. Mutta teidän perheessä vaan oletetaan ja arvaillaan asioita . Ja toimitte sitten näiden arvailujen perusteella mitkä on kaukana totuudesta ja tiedosta. Että oma luotto arvauksiin on niin kova ettei siihen tarvita tietoa.

Lue lisää

Kuinka moni ihminen kyseenalaistaa lääkärin jos ei ole syytä olettaa et toimittu väärin? Tottakai mä pidin sitä kidutuksena. Mut lääkärin mielestä se oli normaali reaktio lepositeisiin teinille

En. Vaan sain M3 koska halusin poistua ja ne halusi estää sen. Olin tossa vaiheessa jo vakavasti alipainonen eli sen takia sain M3. Mut en olis välttämättä saanut ellen olis halunnu lähteä. Mähän itseasiassa kävelin ovesta ulos vaatteet päällä ja hoitajat juoksi pysäyttää mut. -> Sen jälkeen sain pakkohoidon.

Anonyymi00336 kirjoitti:

Kyllä. Mutta teidän perheessä vaan oletetaan ja arvaillaan asioita . Ja toimitte sitten näiden arvailujen perusteella mitkä on kaukana totuudesta ja tiedosta. Että oma luotto arvauksiin on niin kova ettei siihen tarvita tietoa.

Lue lisää

Ei me arvailla eikä oleteta. Mut mun vanhemmilla oli kaikki syy luottaa lääkäriin ja et saan asianmukaista hoitoa asianmukaisin perustein. Olin pakkohoidossa ja itsetuhoinen. Ei varmaan vaikeeta perustella pakkotoimenpiteitä vaikka kokisin ne kidutuksena. Muutenkin kuulemma normaalia nuorille kokea tollaset rankkkana.

Mun vanhemmat teki päätöksen sen tiedon perusteella mikä niillä oli. Enkä minäkään tienny hoitovirheistä kuin 2023-2024. Monta vuotta meni ennenkuin edes tiesin et mun historia täynnä virheitä ja hoitovirheitä ja jopa laittomuuksia. Valitettavasti 2026 niitä on turha enää viedä minnekkään. Liian kauan aikaa menny.

Se ei silti poista sitä et jokainen toimii sen tiedon varassa mitä ollu sillon. Mun vanhemmilla oli puuttelliset tiedot ja ne toimi niiden pohjalta tietämättä et lääkäri tekee väärin

Epätyypillinen ja anoreksia on tosi samankaltaisia. Ahmimista voi olla muttei välttämättä ole. Mulla virallisesti anoreksia on ja sen sain jo ennen osastoa sen tiedon perusteella mitä siellä oli. En siis saanut osastolla muutakuin painon putoamisen vielä enemmän. Muista et mut on diagnisoitu DSM-5 aikana tai sen pohjalta siis. Nykyään taitaa jo DSM-10 tai 11 olla

Eating Disorder Not Otherwise Specified / EDNOS - kriteerit eivät täyty täysin yhteen tiettyyn diagnoosiin. Eli siis kriteereissä eroa. Sellanen kattodiagnoosi epätyypillisille tapauksille. Painon pudotus ja se etten ennen osastoa ollut anoreksian painorajoissa. Lisäksi kuten sanoin mulla ei ollut laihdutustavoitteena. Sellasia hienoisia eroja. Ja toki myös sillosen lääkärin mielipide oireista. Kun sain anoreksia diagnoosin epätyypillinen oli vielä vähän Suurin syy toki on et luokitukset muuttunu

Joo niin halusin hoitoa. Mulla vaan ei eka ollut pahaa oloa. Se tuli hiljalleen. Syöminen jäi pois sillon tällön, ei vaan tehny mieli-> se eteni pikku hiljaa ahdistukseen mut sitäkään ei aina ollut. En kokenu et mulla olis ollu mitää pahemmin vialla vielä tossa vaiheessa. Jotain teini-juttuja kun finnejä tuli jne. Sit vietiin lääkäriin ja sain anoreksian. Olin tosin vielä aika ok painoinen eli en edes alipainoinen, asiat eteni hitaasti ja sit kiihty

Halusin terapiaan siinä vaiheessa kun ahdistus alko tulemaan joka aterialle.Ja siitä puhuttiin mulle. Sitä ennen mietin vaan et ehkä tää syömishäiriö menee tästä kun ikää tulee. Oon rehellinen en miettiny et mussa vielä vikaa kun painokaan pahasti vielä alhaalla. Valitettavasti paino voi olla ok vaikka keho olis muuten huonossa hapessa. Heräsin ongelmaan fyysisten ongelmien myötä.

Täyttäisin nykyisen kriteeristön mukaan epätyypillisen paremmin kuin anoreksian kun otetaan huomioon kaikki oireet. Sillähän ei ole väliä koska virallisesti mulla anoreksia vielä papereissa. Ja muuttaminen jälkikäteen on vähän turhaa enään tässä vaiheessa. Etenkään kun en ole enään aktiivisesti oireileva ja me puhutaan +10v sitten tehdystä diagnoosista. Mahdoton muuttaa diagnoosia jos en enään oireile. Se vaan selittää mun tarinaa, miten oireilin epätyypillisesti eikä mun kokonaiskuvaa osattu yhdistää traumoihin. Mun psykiatrin kanssa ollaan käyty kattavasti asiat läpi, diagnoosin muutoshan ei ollut mikään helppo projekti

Niin, ne oli niitä oireita joita kaikila teineillä. Luulin syömisenkin vaan olevan osa teiniyttä. Hormonijuttuja kun teini joten en osannut huolestua itsekkään aluksi. En osannut oikein ite vielä tossa vaiheessa huolestua

Epätyypillinen on jälkikäteen nyt 2023 se mikä sopis paremmin, ei se millä olin yli 10v. Se diagnoosi tehtiin sillon sen aikaisen kriteeristön mukaan ja tiedolla. Horjahtaminen eli pyörtyminen oli niitä syömishäiriön oireita. Se ei ollut ainut oire, mulla oli muitakin toki jo mut se mistä kaikki käynnisty kunnolla. Sen jälkeen aika pian lääkäri ehdotti osastolle menoa, olin tollon kyllä vielä aika normaalipainoinen mut paino ei tarkoita ettei keho voisi olla aliravittu. ->Osastolla sit paino romahti täysin

Niin, mulla ei ollut anoreksian kaltaisesti tavoitteena laihduttaa. Se ei silti tarkoita etten olisi laihtunut. Tein sen vaan hitaammin ja huomaamatta. Olin toki myös pitkä joten muutoksia ei huomaa niin helposti.

Ei sillä oo mitään tekemistä pelkäänkö äitiä vai ei. Noi kuuluu syömishäiriöön. En kokenu olevani sairas, enemmän vaan jotain teinijuttuja jotka menee ohi. Pillottelu on osa syömishäiriöitä. Ahdistus ei tosiaan ollut ennen osastoa jatkuva. Oli hyviä ja huonoja päiviä. Niitä päiviä jollon söin normaalisti ja sit niitä jollon skippasin. Sen takia mun paino ei pudonnu edes niin nopeasti kuin anoreksiassa yleensä. Ne tapahtumat ennen osastoa vaan oli se vaihe kun hommat eskaloitui

ja me puhutaan nyt aika kaukasista jutuista. En välttämättä muista kaikkia tapahtumia. niin tarkalleen. Etenkin osastolle joutuminen ja eka vuosi.... Varmaan traumoista johtuen on aika haalea muistikuva. Mut sellanen on ihmismieli

En mä vielä tossa vaiheessa puhunu mitään. Normaalistikkin on niitä päiviä kun ihmisillä vaan ei tee mieli ruokaa eri syistä. Syömishäiriöt on sen takia salakavalia koska usein et tunne et sussa mitään vikaa

Ei niitä tollon aatelle epänormaalina. Kuuluu syömishäiriöön. Valitettavasti se hämärtää ajatuksia ja kaikkea ei edes sen kummemmin aattele.

Mun vanhemmat kuuli siitä ekaa kertaa vasta terveyskeskuksessa missä kerrottiin kaikkea mulle tapahtuneita juttuja+SH.

Anonyymi00351 kirjoitti:

ja me puhutaan nyt aika kaukasista jutuista. En välttämättä muista kaikkia tapahtumia. niin tarkalleen. Etenkin osastolle joutuminen ja eka vuosi.... Varmaan traumoista johtuen on aika haalea muistikuva. Mut sellanen on ihmismieli

Lue lisää

Eli terapiassa sun ei tartte käydä sun traumoja läpi ja sitä miksi jouduit osastolle?

Anonyymi00356 kirjoitti:

Eli terapiassa sun ei tartte käydä sun traumoja läpi ja sitä miksi jouduit osastolle?

Miten niin ei tartte? En sanonu niin. Sanoin vaan etten välttämättä muista kaikkea niin tarkasti. Tuskinpa kukaan muistaa 100% kaiken mitä tapahtunu

Se on niitä syömishäiriön juttuja+ en halunnu huolestuttaa äitiä. Ihan normaalia SH toimintaa valitettavasti

Anonyymi00340 kirjoitti:

En. Vaan sain M3 koska halusin poistua ja ne halusi estää sen. Olin tossa vaiheessa jo vakavasti alipainonen eli sen takia sain M3. Mut en olis välttämättä saanut ellen olis halunnu lähteä. Mähän itseasiassa kävelin ovesta ulos vaatteet päällä ja hoitajat juoksi pysäyttää mut. -> Sen jälkeen sain pakkohoidon.

Lue lisää

No silloin se M3 on ihan aiheellinen.

Anonyymi00360 kirjoitti:

No silloin se M3 on ihan aiheellinen.

Tiedän. En ikinä kiistänyt ettei olisi. Aiheestahan mä sain., sitä ei voi kieltää.. Siitä vaan tuli monen vuoden reissu. Eikä ne ikinä onnistunu vuosien saatossa parantamaan mua, mentiin saman kaavan mukaan vuosia. Sehän se tässä vaan surullista on et vuosia meni eikä kukaan ikinä miettiny miksei mikään mitä ne tekee toimi.

Siihen vapautumiseen meni aika kauan ja sekin vaatii mun omaa taistelutahtoa. Jossain vaiheessa viha osastoa kohtaan oli voimakkaampi kuin syömisen ahdistus+opin huijaamaan hoitajia ja lääkäreitä. Tein mitä piti et pääsen ulos ja piilottelin oireita ja sanoin mitä ne haluaa kuulla. 6v oppii lukemaan ihmisiä aika hyvin. Ja näkemään miten asiat toimii. Ja pääsin ulos. Sain itteni just sen verran vakaaksi et ne heitti mut pihalle. Eihän ne oireet mihinkään kadonnu tietenkään. En avossa vaan enään kertonu ja nyökkäilin. Vaatii sen lukion et lopulta sain ite asiat hallintaan siihen pisteeseen et asiat meni niiku ne on nykyään

Kerroin mä vanhemmille ja ne lääkärille. Mitä muuta ne voi tehdä? Jo tossa vaiheessa kaikki pantiin sen nuoren ensipsykoosin piikkiin vaikkei mulla ollutkaan muuta psykoosidiagnoosia vielä tossa vaiheessa. Kaikki pantiin aikalailla vaan sen piikkiin. Ilman et kukaan tiesi miksi. Olin vaan oireileva teini muiden joukossa osastolla. Yksi monista.

Yritti ne lohduttaa mut ei ne voinu oikein mitään tehdä muutakuin yrittää lohduttaa ja viemällä mua ulos sillon kun sain mennä. Käytiin kattomassa urheilua jne. Huolissaanhan ne oli mut ei ne paljoa voinu tehdä. Ne aina sano et pitää luottaa et hoitohenkilökunta tietää mitä tekee ja kaikki kääntyy kyll paremmaksi. M3 kun on niin vanhempien keinot aika rajalliset. Tapaamisetkin oli rajattuja

Anonyymi00357 kirjoitti:

Miten niin ei tartte? En sanonu niin. Sanoin vaan etten välttämättä muista kaikkea niin tarkasti. Tuskinpa kukaan muistaa 100% kaiken mitä tapahtunu

No miten sä käyt sun traumoja läpi jos sä et muista.

Syömishäiriö on tollanen. Ei se normaalia ole mut sairastuneelle on. Eikä sitä tollon mieti sen kummemmin. En mä miettiny asiaa syvällisemmin kuten tuskinpa moni muukaan sairastunut. Siitä tulee vaan normaalirutiini jossain vaiheessa.

Sairastunut ei mieti asioita tolla tavalla. ne on vähänkuin refleksi. Sä toimit epänormaalilla tavalla mut ne on sulle normaaleja. Noita tosin ei voi ymmärtää jos ei ite oo sairastunut SH:ta ikinä. Tietyt jutut vaan tulee sairastuneelle normaaliksi eikä niitä mieti.

Anonyymi00365 kirjoitti:

No miten sä käyt sun traumoja läpi jos sä et muista.

En muista kaikkea tarkasti mut ei se tarkoita etten muista asioita. Yksityiskohdat ei aina oo niin tarkkoja mut sillä ei terapian kannatla niin väliä. Ne traumaattiset muistot on olemassa kyllä, et vaan välttämättä esimö 6v muista kaikkea

Anonyymi00359 kirjoitti:

Se on niitä syömishäiriön juttuja en halunnu huolestuttaa äitiä. Ihan normaalia SH toimintaa valitettavasti

Missä vaiheessa sä halusit terapiaan eli huomasit ettei kaikki ole hyvin

Anonyymi00359 kirjoitti:

Se on niitä syömishäiriön juttuja en halunnu huolestuttaa äitiä. Ihan normaalia SH toimintaa valitettavasti

Miksi sä et puhunut koulussa esim terveydenhoitajalle

Anonyymi00363 kirjoitti:

Kerroin mä vanhemmille ja ne lääkärille. Mitä muuta ne voi tehdä? Jo tossa vaiheessa kaikki pantiin sen nuoren ensipsykoosin piikkiin vaikkei mulla ollutkaan muuta psykoosidiagnoosia vielä tossa vaiheessa. Kaikki pantiin aikalailla vaan sen piikkiin. Ilman et kukaan tiesi miksi. Olin vaan oireileva teini muiden joukossa osastolla. Yksi monista.

Yritti ne lohduttaa mut ei ne voinu oikein mitään tehdä muutakuin yrittää lohduttaa ja viemällä mua ulos sillon kun sain mennä. Käytiin kattomassa urheilua jne. Huolissaanhan ne oli mut ei ne paljoa voinu tehdä. Ne aina sano et pitää luottaa et hoitohenkilökunta tietää mitä tekee ja kaikki kääntyy kyll paremmaksi. M3 kun on niin vanhempien keinot aika rajalliset. Tapaamisetkin oli rajattuja

Lue lisää

Mistä sulle tuli ensipsykoosi?

Noh aattelin et tää ahdistus ja muu kuuluu osana teiniyttä. Emmä sen kummemin asiaa miettiny. Mut ihan normaali syömishäiriön oireita nää on. Ei ole psykoottista vaan se miten SH toimii. Se on salakavala ja hämärtää asioita.

Ja tän takia SH on vakava sairaus. Sairastunu ei tajua olevansa sairas. Kuten en minäkään ennen kuin fyysisesti aloin oireilla

Anonyymi00370 kirjoitti:

Miksi sä et puhunut koulussa esim terveydenhoitajalle

Varmaan koska en kokenut olevani sairas tässä vaiheessa

Anonyymi00369 kirjoitti:

Missä vaiheessa sä halusit terapiaan eli huomasit ettei kaikki ole hyvin

Ennen osastolle menoa. Kun siitä puhuttiin ja ahdistus alko olemaan liian kova. Fyysiset oireet oli se mikä sai mut miettimään ettei kaikki oo hyvin.

Mulle puhuttiin terapiasta ja mietitittiin josko se auttais ja mä ajattelin samaa. Menin ihan sen mukaan mitä ne siellä puhui

Se on miten koin ite asiat. Ei välttämättä totuus.

Et oo selkeesti tietonen syömishäiriöstä. Piilottelu, sairaudentunnottomuus jne on osa sitä. Sillä ei oo mitään tekemistä psykoottisuuden kanssa. Päin vastoin mähän olin mitä toon osaan anoreksian kaltasia oireita tulee ihan tyypillinen tapaus. Sä koet tietyt SH oireet normaaliksi etkä edes ajattele niitä epänormaaleina. ne kuuluu siihen.

SH on salakavala ja sairaudentunnottomuuden ja piilottelun takia moni ei tajua sairastavansa enenkuin asiat eskaloituu liikaa

Se, että ihmisestä tulee täysi-ikäinen, ei tarkoita, että heti olisi osattava olla järkevä ja fiksu aikuinen. Aikuisuuttakin täytyy opetella.

Onhan se itselle vaarallista, jos ei syö ollenkaan.

En mitään. Tein asiat niin ettei äiti tienny tietenkin.

En mä tiedä miksi niin tein, piilottelu kuuluu sairauteen enkä osaa vastata miksi. Sh nyt vaan on tunnepohjanen ja epälooginen. En tajunnu mussaolevan mitään vikaa ennen lääkäriä ja fyysisiä oireita. Se vaan, eteni salakavalasti. Osaston ja ton välillä on kuitenkin aikaa, siinä välissä asiat eskaloitua ja tajusin itekkin sairauteni. Valitettavastl ahdistus myöskin paheni

Anonyymi00296 kirjoitti:

Ymmärsin mä kyllä mihin sitoudun. En vaan osannu valittaa oikealle taholle huonosta palvelusta

nii ja silloin asioille ei voida tehdä mitään.

Anonyymi00297 kirjoitti:

Ei sopimuksen rikkomisesta puhuttu mitään. Ohjeistus oli et tuetun asumiseen liittyvissä ota yhteyttä ohjaajiin ja psyk.polila sairauteen liittyvissä. Tossa ohjeistus minkä sain.

Ei siitä sopimuksesta tai sen rikkomisesta kukaan ikinä puhunu missään. ja kuten sanoin alistuin kun vähäteltiin ja annoin asian olla koska halpa vuokra.

Lue lisää

Eikö siinä sopimuksessa mainittu asiasta?

Olet kyllä todella kova kyselemään.
Miksi kyselet jatkuvasti samaa asiaa, vähän vain eri muodossa ?

Anonyymi00352 kirjoitti:

En mä vielä tossa vaiheessa puhunu mitään. Normaalistikkin on niitä päiviä kun ihmisillä vaan ei tee mieli ruokaa eri syistä. Syömishäiriöt on sen takia salakavalia koska usein et tunne et sussa mitään vikaa

Lue lisää

Kyllä ihminen yleensä nälkäänsä syö. Joo mutta tietoisesti valehtelit ja huijasit äiti joten tiesit ettet tee oikein kun viet ruokaa vessaan.

Tässä on nyt vivahde ero. Koin et mut laitettiin syyttä usein. Lääkäri erimieltä ja perusteli asian miksi näin.

Ei ne mua syyttä laittanu, sehän rikkois lakia. Koin ite näin ja tiedän toki nyt ettei asia ole mustavalkoista. Hoitovirhe siitä tulee, kun niitä käytetään lain vastaisesti. Mun kohdalla nää kaksi syytä: potilas sidotaan rangaistuksena sekä lepositeiden käyttö vaikka olin vain levoton enkä vaaraksi itselleni tai muille.

Lääkäri toki perustellu asiat niin ettei tota voinu kukaan tietää. Siellä on muutama sellanen kohta missä rikottu lakiakin mulla. Mut edelleen, mun vanhemmat ei voinu tätä tietää

Äiti kuuli siitä vasta terveyskeskuksessa. Sillon oli vähän isompia ongelmia vaikka toki huolestui joo

Tolle jolle vastasit en ole minä ihan btw :D

En pidä kotia vankina enkä niin sanonu. Tuli jo selväksi et luulin osaavani enemmän kuin osasin. Sille on oma ilmiö ja nimi. Ei se oo siitä ettei kelpais apu vaan luulin tietty osaavani

Ei mikään. Mut tässä on vivahde ero. Mun poikaystävällä oli tärkeä rooli, et skitsofenia diagnoosi muuttu c-ptsd ja sain oiken diagnoosin vuosien jälkeen.

Anonyymi00404 kirjoitti:

Tässä on nyt vivahde ero. Koin et mut laitettiin syyttä usein. Lääkäri erimieltä ja perusteli asian miksi näin.

Ei ne mua syyttä laittanu, sehän rikkois lakia. Koin ite näin ja tiedän toki nyt ettei asia ole mustavalkoista. Hoitovirhe siitä tulee, kun niitä käytetään lain vastaisesti. Mun kohdalla nää kaksi syytä: potilas sidotaan rangaistuksena sekä lepositeiden käyttö vaikka olin vain levoton enkä vaaraksi itselleni tai muille.

Lääkäri toki perustellu asiat niin ettei tota voinu kukaan tietää. Siellä on muutama sellanen kohta missä rikottu lakiakin mulla. Mut edelleen, mun vanhemmat ei voinu tätä tietää

Lue lisää

Olit siis levoton mutta se ei näkynyt päälle päin? Miten lääkäri tiesi sun olevan levoton jos hän ei nähnyt että olet levoton

Anonyymi00407 kirjoitti:

Ei mikään. Mut tässä on vivahde ero. Mun poikaystävällä oli tärkeä rooli, et skitsofenia diagnoosi muuttu c-ptsd ja sain oiken diagnoosin vuosien jälkeen.

No auttoko se sua tuetussa asumisessa kun sä saanut sulle luvattua apua?

Anonyymi00408 kirjoitti:

Olit siis levoton mutta se ei näkynyt päälle päin? Miten lääkäri tiesi sun olevan levoton jos hän ei nähnyt että olet levoton

Siis, lepositeitähän ei saa käyttää ellei se oo viimeinen jos mikään muu ei toimi.

Joo, oon ollu levoton. Todellakin olin osastolla. Mut pelkkä levottomuus ei riitä perusteeksi käyttää lepositeitä. Siinähän on tarkat kriteerit. Mulla tulee hoitovirhe siinä, et ne laitto niitä vaikka en olis tehny mitää ja olin levoton. Turhan helposti siis

Anonyymi00410 kirjoitti:

No auttoko se sua tuetussa asumisessa kun sä saanut sulle luvattua apua?

Alettiin jo seurustelemaan siinä vaiheessa kun en asumisessa tartte tukea. Toki byrokratia on sille helpompaa ja auttaa siinä. Kela jne nyt on monimutkasia valitettavasti.

Joo. Unohdin sen nimen. Mut toi pätee muhun 18v tosi paljon.

Anonyymi00411 kirjoitti:

Siis, lepositeitähän ei saa käyttää ellei se oo viimeinen jos mikään muu ei toimi.

Joo, oon ollu levoton. Todellakin olin osastolla. Mut pelkkä levottomuus ei riitä perusteeksi käyttää lepositeitä. Siinähän on tarkat kriteerit. Mulla tulee hoitovirhe siinä, et ne laitto niitä vaikka en olis tehny mitää ja olin levoton. Turhan helposti siis

Lue lisää

no miten se levottomuus näkyi sussa?

Anonyymi00412 kirjoitti:

Alettiin jo seurustelemaan siinä vaiheessa kun en asumisessa tartte tukea. Toki byrokratia on sille helpompaa ja auttaa siinä. Kela jne nyt on monimutkasia valitettavasti.

Lue lisää

Mihin se minä osaan ja tiedän kaikesta kaiken asenne hävis

Anonyymi00413 kirjoitti:

Joo. Unohdin sen nimen. Mut toi pätee muhun 18v tosi paljon.

meinaatko siitä puhua terapiassa

Anonyymi00416 kirjoitti:

Mihin se minä osaan ja tiedän kaikesta kaiken asenne hävis

EI mulla ikinä ole sellaista ollut. Dunning–Kruger-efekti vaan oli voimakas mulla 18v. Eri asenne kuin asenne

Anonyymi00415 kirjoitti:

no miten se levottomuus näkyi sussa?

No aikalailla olin levoton enkä pysyny paikassa.. aikalailla ADHD perus ilmentymä mulla levottomuus mut totahan ei tollon kukaan tienny

Anonyymi00418 kirjoitti:

EI mulla ikinä ole sellaista ollut. Dunning–Kruger-efekti vaan oli voimakas mulla 18v. Eri asenne kuin asenne

Turhaan sit itkit kun sun valituksiin ei reagoitu. Kun luulet itsestäsi liikoja

Anonyymi00419 kirjoitti:

No aikalailla olin levoton enkä pysyny paikassa.. aikalailla ADHD perus ilmentymä mulla levottomuus mut totahan ei tollon kukaan tienny

Eikö osastolla saanut liikkua ja kävellä

Anonyymi00417 kirjoitti:

meinaatko siitä puhua terapiassa

En tiiä. Onko sillä enään väliä? En koe sen vaikuttavan mun elämään enään.

Anonyymi00420 kirjoitti:

Turhaan sit itkit kun sun valituksiin ei reagoitu. Kun luulet itsestäsi liikoja

Vaikka mulla oliskin ollu niin ne teki silti laiminlyönnin ja tuettu asuminen tolla metodilla ei tue ketään itsenäiseen elämään. Se fakta ei muutu.

Veronmaksajat maksaa turhasta siis

Anonyymi00421 kirjoitti:

Eikö osastolla saanut liikkua ja kävellä

Saa mut tiedät varmaan et ADHD tekee ehkä enemmän ku yleensä. Ja kun mulla itsetuhoisuuden historiaa niin ne ylireagoi turhan usein. Muutenkin lepositeillä uhkailu syömiseen ei sekään ihan ok toimintaa ole

Anonyymi00418 kirjoitti:

EI mulla ikinä ole sellaista ollut. Dunning–Kruger-efekti vaan oli voimakas mulla 18v. Eri asenne kuin asenne

niin sä vaan luulit tietäväsi vaikka et tiennyt

Anonyymi00423 kirjoitti:

Vaikka mulla oliskin ollu niin ne teki silti laiminlyönnin ja tuettu asuminen tolla metodilla ei tue ketään itsenäiseen elämään. Se fakta ei muutu.

Veronmaksajat maksaa turhasta siis

Lue lisää

No mitä sä nyt maksat asumisesta. Sun poikaystävä maksoi sen asunnon niin paljon sä osallistuit sen asunnon maksuun

Anonyymi00424 kirjoitti:

Saa mut tiedät varmaan et ADHD tekee ehkä enemmän ku yleensä. Ja kun mulla itsetuhoisuuden historiaa niin ne ylireagoi turhan usein. Muutenkin lepositeillä uhkailu syömiseen ei sekään ihan ok toimintaa ole

Lue lisää

no miten ne sai sut syömään. Ethän sä kuutta vuotta ollut syömättä

Anonyymi00425 kirjoitti:

niin sä vaan luulit tietäväsi vaikka et tiennyt

Yliarvioin omia kykyjäni joo. Toki en ollut ainut. Lääkäri myöskin ja tuettu asuminen oli vitsi. Mut toisaalta, nyt mulla on rahaa säästössä mut tuolla ei kyllä kukaan itsenäiseen elämään pääse jos se tavoitteena

Anonyymi00426 kirjoitti:

No mitä sä nyt maksat asumisesta. Sun poikaystävä maksoi sen asunnon niin paljon sä osallistuit sen asunnon maksuun

No tienaan nyt vaan sen mitä saa eläkettä ilman asumistukea. Osallistun 50% siitä eli jotain 450e kuluihin. Loput menee sit sekalaisiin omiin menoihin

Anonyymi00427 kirjoitti:

no miten ne sai sut syömään. Ethän sä kuutta vuotta ollut syömättä

Mitäs luulet? Ei ne saanukkaan. Ne vaan esti painon putoamisen laittamalla nenämahaletkua melkein heti jos skippasin syömisen. Mut ei ne ikinä saanu mua kunnolla syömään koska ahdistukseen ei tehty mitään

Anonyymi00429 kirjoitti:

Yliarvioin omia kykyjäni joo. Toki en ollut ainut. Lääkäri myöskin ja tuettu asuminen oli vitsi. Mut toisaalta, nyt mulla on rahaa säästössä mut tuolla ei kyllä kukaan itsenäiseen elämään pääse jos se tavoitteena

Lue lisää

Ota nyt siitäkin itelles ongelma traumojen lisäksi

Anonyymi00431 kirjoitti:

Mitäs luulet? Ei ne saanukkaan. Ne vaan esti painon putoamisen laittamalla nenämahaletkua melkein heti jos skippasin syömisen. Mut ei ne ikinä saanu mua kunnolla syömään koska ahdistukseen ei tehty mitään

Lue lisää

Olisko niiden pitänyt antaa sun kuolla aliravitsemukseen.

Anonyymi00430 kirjoitti:

No tienaan nyt vaan sen mitä saa eläkettä ilman asumistukea. Osallistun 50% siitä eli jotain 450e kuluihin. Loput menee sit sekalaisiin omiin menoihin

etkö sä asu omistusasunnossa?

Anonyymi00430 kirjoitti:

No tienaan nyt vaan sen mitä saa eläkettä ilman asumistukea. Osallistun 50% siitä eli jotain 450e kuluihin. Loput menee sit sekalaisiin omiin menoihin

Mikset sä ole hakenut asumistukea? eikö sun poikaystävä autakaan sua

Anonyymi00435 kirjoitti:

etkö sä asu omistusasunnossa?

Vastike+lainaa mikä tarvittiin lisänä. Mut mä en saa muuta tuloa kuin eläkkeen

Joo mä tiedän kyllä. Mut ollaan myös todettu et ne totaalisesti epäonnistu hoidossa kerta 6v olin. Olin aika monta vuotta normaalipainoinen siellä, en vaan pystyny syömään kovinkaan usein koska ahdisti liikaa. Eikä niillä ollut mitään hoitoa tukea siihen.

Kaikinpuolin onnistunutta hoitoa kun 6v meni eikä mitään saatu aikaan. Katos kun en saanu ikinä mitään mikä toimis. Ruokaympyröitä oli mut ne i pahemmin ahdistukeen auta

Anonyymi00436 kirjoitti:

Mikset sä ole hakenut asumistukea? eikö sun poikaystävä autakaan sua

En saa. Kela ei anna mulle enää. Mun poikaystävä tienaa liikaa

Anonyymi00438 kirjoitti:

Vastike lainaa mikä tarvittiin lisänä. Mut mä en saa muuta tuloa kuin eläkkeen

niin kun sun poikaystävällä on niin isot tulot niin ei jää asumistukea maksuun

Anonyymi00442 kirjoitti:

niin kun sun poikaystävällä on niin isot tulot niin ei jää asumistukea maksuun

Liian isot joo. Jään henk. kohtasesti tappiolle tässä mut asiat korjaantuu jos pääsen työelämään. Siihen asti 450e riittää mulle jos nyt talous ei mee vessanpytystä alas enempää maailmassa

Anonyymi00443 kirjoitti:

Liian isot joo. Jään henk. kohtasesti tappiolle tässä mut asiat korjaantuu jos pääsen työelämään. Siihen asti 450e riittää mulle jos nyt talous ei mee vessanpytystä alas enempää maailmassa

Lue lisää

Mitä sitten jos et saa töitä kun valmistut

Anonyymi00444 kirjoitti:

Mitä sitten jos et saa töitä kun valmistut

Noh. Sit mulla on eläke. Ja sijotuksia ja osakkeita

Anonyymi00445 kirjoitti:

Noh. Sit mulla on eläke. Ja sijotuksia ja osakkeita

Mihin oot sijoittanut?

Anonyymi00445 kirjoitti:

Noh. Sit mulla on eläke. Ja sijotuksia ja osakkeita

Ootko niin varma. Kun valmistut niin sun pitää ilmoitaa kelaan ja sun työkyky uudelleen arvioidaan. ja jos sut todetaan työkykyiseksi ja et saa töitä niin sä saat työttömyyskorvausta joka on vähemmän kuin eläke.

Anonyymi00446 kirjoitti:

Mihin oot sijoittanut?

Noita pankkien rahastoja vaan ja omia toki. Yhteensä siis tuloja 10 000e täl hetkellä

Anonyymi00447 kirjoitti:

Ootko niin varma. Kun valmistut niin sun pitää ilmoitaa kelaan ja sun työkyky uudelleen arvioidaan. ja jos sut todetaan työkykyiseksi ja et saa töitä niin sä saat työttömyyskorvausta joka on vähemmän kuin eläke.

Lue lisää

Mikään ei ole varmaa toki. Eläke ei mulla mene automaattisesti valmistumisesta pois. Saan työskennellä x-summan verran ilman et eläke menee pois.

Jos teet töitä jatkuvasti ja ansaitset yli 990 euroa kuukaudessa, voit jättää eläkkeen lepäämään enintään 2 vuodeksi. Silloin sinulle ei makseta eläkettä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse hakea eläkettä uudelleen, jos työt loppuvat 2 vuoden sisällä.

Eli mulla ei eläke katkea automaattisesti vaikka valmistun. Varmistin asian Kelasta jo. Eli joko oon eläkkeellä tai töissä. Mulla ei tarkisteta työkykyä uudelleen valmistumisen takia

Anonyymi00449 kirjoitti:

Mikään ei ole varmaa toki. Eläke ei mulla mene automaattisesti valmistumisesta pois. Saan työskennellä x-summan verran ilman et eläke menee pois.

Jos teet töitä jatkuvasti ja ansaitset yli 990 euroa kuukaudessa, voit jättää eläkkeen lepäämään enintään 2 vuodeksi. Silloin sinulle ei makseta eläkettä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse hakea eläkettä uudelleen, jos työt loppuvat 2 vuoden sisällä.

Eli mulla ei eläke katkea automaattisesti vaikka valmistun. Varmistin asian Kelasta jo. Eli joko oon eläkkeellä tai töissä. Mulla ei tarkisteta työkykyä uudelleen valmistumisen takia

Lue lisää

Taitaa olla niitä harvoja positiivisia juttuja skitsofrenia diagnoosista. Vaikka olikin väärä niin oireet+lääkitys ollu aikoinaan niin pahat et ne ei pura sitä ellen työllisty. Nähtävästi uusi ammatti on eri kuin ensimmäinen ammatti. Eli koska mulla ei oo ammattia enkä ole ikinä ollu työelämässä skippaan ton

Anonyymi00449 kirjoitti:

Mikään ei ole varmaa toki. Eläke ei mulla mene automaattisesti valmistumisesta pois. Saan työskennellä x-summan verran ilman et eläke menee pois.

Jos teet töitä jatkuvasti ja ansaitset yli 990 euroa kuukaudessa, voit jättää eläkkeen lepäämään enintään 2 vuodeksi. Silloin sinulle ei makseta eläkettä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse hakea eläkettä uudelleen, jos työt loppuvat 2 vuoden sisällä.

Eli mulla ei eläke katkea automaattisesti vaikka valmistun. Varmistin asian Kelasta jo. Eli joko oon eläkkeellä tai töissä. Mulla ei tarkisteta työkykyä uudelleen valmistumisen takia

Lue lisää

Mutta sehän on hyvä että työkykyä ei arvioida uudelleen. Ainakin sulla on sitten isommat tulot jos et saa töitä kun valmistut,kuin olisit työtön.

Anonyymi00449 kirjoitti:

Mikään ei ole varmaa toki. Eläke ei mulla mene automaattisesti valmistumisesta pois. Saan työskennellä x-summan verran ilman et eläke menee pois.

Jos teet töitä jatkuvasti ja ansaitset yli 990 euroa kuukaudessa, voit jättää eläkkeen lepäämään enintään 2 vuodeksi. Silloin sinulle ei makseta eläkettä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse hakea eläkettä uudelleen, jos työt loppuvat 2 vuoden sisällä.

Eli mulla ei eläke katkea automaattisesti vaikka valmistun. Varmistin asian Kelasta jo. Eli joko oon eläkkeellä tai töissä. Mulla ei tarkisteta työkykyä uudelleen valmistumisen takia

Lue lisää

sä oletkin eri kirjoittaja puhutko uudesta valmistumisesta vai työkyvyn uudelleen arvioinnista.

Anonyymi00451 kirjoitti:

Mutta sehän on hyvä että työkykyä ei arvioida uudelleen. Ainakin sulla on sitten isommat tulot jos et saa töitä kun valmistut,kuin olisit työtön.

Joo. Toisaalta harjottelutkin palkattomia. Saan tosiaan vähän erilaisen kohtelun koska teen ekaa tutkintoa ja omaan 0 päivää työssäelämässä oloa (toistaiseksi siis)

Enhän mä enään syö lääkkeitä. Vikat lopetin viime vuonna. Noh unilääke sikseen.

Ne vaan on ne mitkä papereissa takaa ettei kukaan toistaseks kyseenalaista eläkettä ellen niin ite halua tai saa töitä

Anonyymi00453 kirjoitti:

sä oletkin eri kirjoittaja puhutko uudesta valmistumisesta vai työkyvyn uudelleen arvioinnista.

300e tais olla suoja-osuus minkä sai tehdä ilman et menettää eläkkeen. Toki sillä ei tee mitään koska mun allalla tollasia palkkoja ei oo. Koska en omaa ammattia ja se minkä teen on eka, ei automaattisesti tuu työkvyn uudelleenarviointia. Eri asia jos tekisin toista ammattia. Tää etenkin koska omaan työkokemusta 0 päivää niin työkyvyn arviointia ei tehdä mun tapauksessa.

Eli valmistuminen ei vie eläkettä enkä joudu työttömäksi ellen niin halua. Sain jo ens vuodeks harjottelupaikankin... Äidin työpaikalla mut kaikkihan käyttää yhteyksiä

Anonyymi00455 kirjoitti:

Enhän mä enään syö lääkkeitä. Vikat lopetin viime vuonna. Noh unilääke sikseen.

Ne vaan on ne mitkä papereissa takaa ettei kukaan toistaseks kyseenalaista eläkettä ellen niin ite halua tai saa töitä

Lue lisää

Miten se työ saa diagnoosin poistettua? Kun olet töissä niin sulla ei voi olla diagnoosia. Näinkö sulle on terveydenhuollossa sanottu?

Anonyymi00456 kirjoitti:

300e tais olla suoja-osuus minkä sai tehdä ilman et menettää eläkkeen. Toki sillä ei tee mitään koska mun allalla tollasia palkkoja ei oo. Koska en omaa ammattia ja se minkä teen on eka, ei automaattisesti tuu työkvyn uudelleenarviointia. Eri asia jos tekisin toista ammattia. Tää etenkin koska omaan työkokemusta 0 päivää niin työkyvyn arviointia ei tehdä mun tapauksessa.

Eli valmistuminen ei vie eläkettä enkä joudu työttömäksi ellen niin halua. Sain jo ens vuodeks harjottelupaikankin... Äidin työpaikalla mut kaikkihan käyttää yhteyksiä

Lue lisää

No sullahan on mahdollisuus päästä sun äidin työkaveriksi kun valmistut

Anonyymi00458 kirjoitti:

Miten se työ saa diagnoosin poistettua? Kun olet töissä niin sulla ei voi olla diagnoosia. Näinkö sulle on terveydenhuollossa sanottu?

Ei vaan ne perusteet millä sain eläkkeen vaikka diagnoosi muuttui antaa mun pitää eläkkeen vaikka valmistuisin +ilman työhistoriaa niitä ei kiinnosta tutkia mun työkykyä vissiin.

Ei se diagnoosi traumoista katoa mut meinasinkin et tää on niitä mis skitsofrenia, vaikkakin nyt vanha antaa taloudellista turvaa

Anonyymi00459 kirjoitti:

No sullahan on mahdollisuus päästä sun äidin työkaveriksi kun valmistut

Toivottavasti ei. Äiti vaan järkkäs harkkapaikan mut mun ohjaaja+esimies on joku muu. Mun Äidin alainen tosin. Tää on tätä parempaa hyvävelisysteemiä sit

Koululle toki fine koska äiti ei oo mun ohjaaja eikä sillä roolia. Kuitenkin isompi paikka kyseessä

Anonyymi00460 kirjoitti:

Ei vaan ne perusteet millä sain eläkkeen vaikka diagnoosi muuttui antaa mun pitää eläkkeen vaikka valmistuisin ilman työhistoriaa niitä ei kiinnosta tutkia mun työkykyä vissiin.

Ei se diagnoosi traumoista katoa mut meinasinkin et tää on niitä mis skitsofrenia, vaikkakin nyt vanha antaa taloudellista turvaa

Lue lisää

Kun valmistut, ilmoita siitä Kelaan. Kela arvioi, onko sinulla edelleen oikeus kuntoutustukeen tai työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Mutta hienoa että kela on arvioinut jo etukäteen sun oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Hassua että muiden pitää täyttää Tarkistushakemus työkyvyttömyyseläkkeeseen ja sulle on tehty jo päätös vaikka et ole valmistunut. Ja kelassa on tieto sun työkyvystä ja lääkärinlausuntokin sitä varten jo tehty kun valmistut joskus

Anonyymi00456 kirjoitti:

300e tais olla suoja-osuus minkä sai tehdä ilman et menettää eläkkeen. Toki sillä ei tee mitään koska mun allalla tollasia palkkoja ei oo. Koska en omaa ammattia ja se minkä teen on eka, ei automaattisesti tuu työkvyn uudelleenarviointia. Eri asia jos tekisin toista ammattia. Tää etenkin koska omaan työkokemusta 0 päivää niin työkyvyn arviointia ei tehdä mun tapauksessa.

Eli valmistuminen ei vie eläkettä enkä joudu työttömäksi ellen niin halua. Sain jo ens vuodeks harjottelupaikankin... Äidin työpaikalla mut kaikkihan käyttää yhteyksiä

Lue lisää

Mutta eihän enää ole suojaosaa. Mitä väliä mitä ennen on ollut, kun enää ei ole.

Anonyymi00462 kirjoitti:

Kun valmistut, ilmoita siitä Kelaan. Kela arvioi, onko sinulla edelleen oikeus kuntoutustukeen tai työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Mutta hienoa että kela on arvioinut jo etukäteen sun oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Hassua että muiden pitää täyttää Tarkistushakemus työkyvyttömyyseläkkeeseen ja sulle on tehty jo päätös vaikka et ole valmistunut. Ja kelassa on tieto sun työkyvystä ja lääkärinlausuntokin sitä varten jo tehty kun valmistut joskus

Lue lisää

Tietenkin ilmoitan. Mut mä saan tehdä töitä tiettyyn määrään asti ilman et menetän eläkettä. En tiedä mistää päätöksestä mut mun eläke ei katkea vaikka valmistun.

Meen vanhoilla papereilla millä sain terapiankin. Ehkä mun tilanne eroaa muihin siinä mielessä, et sain 18v eläkkeen ilman et mulla ikinä ammattia ja tää on mun eka tutkinto ikinä. Eli mulla ei eläke katoa mihinkään jos se virkailija ties mitä puhuu.

Anonyymi00464 kirjoitti:

Tietenkin ilmoitan. Mut mä saan tehdä töitä tiettyyn määrään asti ilman et menetän eläkettä. En tiedä mistää päätöksestä mut mun eläke ei katkea vaikka valmistun.

Meen vanhoilla papereilla millä sain terapiankin. Ehkä mun tilanne eroaa muihin siinä mielessä, et sain 18v eläkkeen ilman et mulla ikinä ammattia ja tää on mun eka tutkinto ikinä. Eli mulla ei eläke katoa mihinkään jos se virkailija ties mitä puhuu.

Lue lisää

Niin ja kai mun C-PTSD+ADHD+SH täyttää virallisina diagnooseina edelleenkin kriteerit. Tiedän vaan mitä virkailija sanonu ku kysyin työntekoa kun selvitin tota palkallista harjottelua

Anonyymi00464 kirjoitti:

Tietenkin ilmoitan. Mut mä saan tehdä töitä tiettyyn määrään asti ilman et menetän eläkettä. En tiedä mistää päätöksestä mut mun eläke ei katkea vaikka valmistun.

Meen vanhoilla papereilla millä sain terapiankin. Ehkä mun tilanne eroaa muihin siinä mielessä, et sain 18v eläkkeen ilman et mulla ikinä ammattia ja tää on mun eka tutkinto ikinä. Eli mulla ei eläke katoa mihinkään jos se virkailija ties mitä puhuu.

Lue lisää

Opiskelu ei itsessään vie eläkettä, jos opiskelu ei paranna työkykyäsi siinä määrin, että voisit palata työelämään. Eli sä tiedät jo ettei sun työkyky parane. Mitä järkeä sun opiskella jos sun työkyky ei parane.