vauva 3kk

nuorempimama

Hei! Minulla on kaksi lasta, vanhempi 2,5v ja kuopus 3kk.
Haluaisin udella, voiko vauvan takertumiselle "tehdä mitään"?
Muistan esikoisen vauva-ajalta, kuinka hänen piti saada olla koko ajan kanssani, isä kelpasi vain "paremman puutteessa", eli jos minä en ollut paikalla. Oh, kun se oli raskasta aikaa.. haluaisin tehdä kaikkeni, jotta kuopuksen kanssa ei kävisi samoin. Ei ole siis tarvetta olla koko ajan erossa vauvasta, mutta tiedättehän.. saisi rauhassa käydä vessassa, suihkussa, syömässä, ulkona, kaupassa yms yms.

Olen huomannut, että jo nyt 3kk ikäinen vauvamme osoittaa, että isän syli tai seura ei ole sama kuin minun, ja onkin alkanut marisemaan perääni. Isänsä sylissä hakee katseellaan minua ja kun näkee minut, alkaa potkimaan ja heilumaan ja naurun ja itkun sekaista epätoivon ininää pitämään, selvästi haluaisi luokseni. Äh.. :-/

voiko siis ns eroahdistusta välttää?

7

174

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ei voi mitään

      No tietenkin on fiksua, että isä hoitaa vauvaa myös mahdollisimman paljon, jotta vauva kiintyy myös häneen ja tottuu siihen, että isäkin on hänen kanssaan. Sen sijaan sille, että sinä olet isää tärkeämpi, ei voi tehdä mitään. Se on vauvalle luonnollista kiintyä ensisijaiseen hoitajaan (joka usein on äiti) voimakkaasti ja olla hänestä riippuvainen. Se on vauvan vaistojen mukaista ja hänen elinehtonsa. Eroahdistukselle et voi tehdä myöskään mitään, se on lapsen normaali kehitysvaihe ja pitää käydä läpi. Onhan se takertuvaisuus joskus ärsyttävää. Silti minua kiinnostaa (älä nyt loukkaannu), että jos inhoat sitä niin paljon, niin miksi teitte toisen lapsen? Yhden kanssa olisi tuo takertuvaisin vaihe ollut jo ohi.

      • nuorempimama

        Hei! kiitos vastauksesta.

        En INHOA sitä, mutta kuten sanoit, se on rankkaa. Lähinnä kiinnostikin että voiko sitä lieventää ja saada vauvan tuntemaan isä aivan yhtä hyväksi ja tärkeäksi vanhemmaksi.


      • Ei voi mitään
        nuorempimama kirjoitti:

        Hei! kiitos vastauksesta.

        En INHOA sitä, mutta kuten sanoit, se on rankkaa. Lähinnä kiinnostikin että voiko sitä lieventää ja saada vauvan tuntemaan isä aivan yhtä hyväksi ja tärkeäksi vanhemmaksi.

        Valitettavasti tosiaan ei oikein voi... Riippuu tietysti paljon lapsestakin, mutta kyllä se äiti tyypillisesti on "tärkeämpi". Ei se vauva- ja taaperoaika loppujen lopuksi onneksi kauhean kauaa kestä, toivottavasti jaksat hyvin sen läpi tämän toisenkin kerran. :)


    • Samaa meillä

      Hei. Tuntuu kuin kirjoittaisit minun tarinaani! esikoinen oli vauva-aikana hyvin takertuvainen minuun. Kuopuksemme on nyt 5kk vanha. Joulun aikaan vauvan ollessa 4kk vanha, mieheni pystyi pitämään töistä kaksi viikkoa vapaata. Oli koko kaksi viikkoa mahdollisimman intensiivisesti kuopuksen kanssa (imetystä tietysti lukuunottamatta). Aluksi lapsi huuteli perääni. Muutaman päivän kuluessa tyttö alkoi nauttimaan silminnähden isän kanssa leikkimisestä ja touhuilusta. Kaksi viikkoa kun kului tuli tytöstä aivan isäntyttö! Nyt mieheni tullessa töistä, tyttö kiljuu, nauraa ja hyppii isän nähdessään. Neuvoni oli siis, jos mahdollista, että miehesi ottaisi töistä vapaata (isyysloma ehkäpä) ja viettäisi sen vauvan kanssa. Meillä miehelleni oli hyvin tärkeää saada yhteys vauvaan, esikoisen vauva-ajan minuun takertuminen kun oli hänellekin rankkaa.

    • papuapapukaija

      Tiedän yhden tapauksen jossa äiti ollut jo vuoden vauvan kanssa kotona ja isä käy joka päivä töissä, ei ole tainnut pitää mitään osyyslomaakaan ja lapsi ei todellakaan ole kiinni äidissään... ei oikeastaan keneenkään takerru sillain, itseäni ihmetyttää tämä kovasti, ystäväni lapsesta kyse.
      En oikein tiedä miten tälläinen onnistuu, muuten ihan normaali lapsi eli kyllä se onnistuu jotenkin että se lapsi ei takerru sinuun, en vain osaa auttaa siinä että miten se onnistuu.

      • vierastaminen ja

        takertuminen on ihan lapsen luonteesta kiinni,en usko että sille mitään voi tehdä tai edes tarvitsisi.


      • Ei voi mitään

        Täytyy heti alkuun sanoa, että voi olla vain lapsen luonteestakin kiinni, mutta huolestuttavampaa kuin takertuminen (joka on normaalia ja asiaankuuluvaa) on se, jos lapsi missään vaiheessa vierasta eikä turvaa vanhempaansa oudossa tilanteessa. Tällöin voidaan epäillä lapsen ja vanhemman välisessä kiintymissuhteessa olevan jotain vikaa. Sellaiseen tilanteeseen toki pääsee aiheuttamalla lapselle hylkäämiskokemuksia ja olemalla vastaamatta hänen tarpeisiinsa, mutta tuskin kukaan haluaa lapsensa perusturvallisuutta järkyttää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia B - ansiotulot ovatkin 0 euroa ja millä rahoilla hän siis elää?

      Oho olipa paljastus nyt tästä luksus elämää viettävästä naisesta.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      2292
    2. Mitä tunteita tunnet

      Häntä kohtaan?
      Ikävä
      102
      1385
    3. Martina tienasi taas enemmän kuin Sofia

      Tuskinpa tuo ketään yllättää.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      170
      1207
    4. Milloin viimeksi tavattiin?

      Onko siitä, päivä, viikko, vuosi, monta vuotta Minä vuonna?
      Ikävä
      53
      1165
    5. Mitä haluaisit sanoa

      kaivatullesi juuri nyt?
      Ikävä
      69
      1115
    6. Mikä naisessa on

      On söpöä?
      Ikävä
      43
      997
    7. Hienoa SDP 24,8%

      Kyllä eilisessä hallituksen kyselytunnilla näkyi miten tyhjää puhetta pääministerin sijaisella Purralla oli. Hän ei vast
      Maailman menoa
      163
      913
    8. Olen rakastunut

      työkaveriin, Pakko ilmaista jonnekin.
      Ikävä
      49
      859
    9. Mua ei kiinnosta ikäiseni

      Mutta hyvää loppuiltaa ja hyvää yötä. 😊✨❤️🥱💤
      Ikävä
      115
      783
    10. Olet ilkeäkin kaiken lisäksi

      Että semmonen pakkaus siellä.
      Ikävä
      67
      776
    Aihe