vauva 3kk

nuorempimama

Hei! Minulla on kaksi lasta, vanhempi 2,5v ja kuopus 3kk.
Haluaisin udella, voiko vauvan takertumiselle "tehdä mitään"?
Muistan esikoisen vauva-ajalta, kuinka hänen piti saada olla koko ajan kanssani, isä kelpasi vain "paremman puutteessa", eli jos minä en ollut paikalla. Oh, kun se oli raskasta aikaa.. haluaisin tehdä kaikkeni, jotta kuopuksen kanssa ei kävisi samoin. Ei ole siis tarvetta olla koko ajan erossa vauvasta, mutta tiedättehän.. saisi rauhassa käydä vessassa, suihkussa, syömässä, ulkona, kaupassa yms yms.

Olen huomannut, että jo nyt 3kk ikäinen vauvamme osoittaa, että isän syli tai seura ei ole sama kuin minun, ja onkin alkanut marisemaan perääni. Isänsä sylissä hakee katseellaan minua ja kun näkee minut, alkaa potkimaan ja heilumaan ja naurun ja itkun sekaista epätoivon ininää pitämään, selvästi haluaisi luokseni. Äh.. :-/

voiko siis ns eroahdistusta välttää?

7

196

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ei voi mitään

      No tietenkin on fiksua, että isä hoitaa vauvaa myös mahdollisimman paljon, jotta vauva kiintyy myös häneen ja tottuu siihen, että isäkin on hänen kanssaan. Sen sijaan sille, että sinä olet isää tärkeämpi, ei voi tehdä mitään. Se on vauvalle luonnollista kiintyä ensisijaiseen hoitajaan (joka usein on äiti) voimakkaasti ja olla hänestä riippuvainen. Se on vauvan vaistojen mukaista ja hänen elinehtonsa. Eroahdistukselle et voi tehdä myöskään mitään, se on lapsen normaali kehitysvaihe ja pitää käydä läpi. Onhan se takertuvaisuus joskus ärsyttävää. Silti minua kiinnostaa (älä nyt loukkaannu), että jos inhoat sitä niin paljon, niin miksi teitte toisen lapsen? Yhden kanssa olisi tuo takertuvaisin vaihe ollut jo ohi.

      • nuorempimama

        Hei! kiitos vastauksesta.

        En INHOA sitä, mutta kuten sanoit, se on rankkaa. Lähinnä kiinnostikin että voiko sitä lieventää ja saada vauvan tuntemaan isä aivan yhtä hyväksi ja tärkeäksi vanhemmaksi.


      • Ei voi mitään
        nuorempimama kirjoitti:

        Hei! kiitos vastauksesta.

        En INHOA sitä, mutta kuten sanoit, se on rankkaa. Lähinnä kiinnostikin että voiko sitä lieventää ja saada vauvan tuntemaan isä aivan yhtä hyväksi ja tärkeäksi vanhemmaksi.

        Valitettavasti tosiaan ei oikein voi... Riippuu tietysti paljon lapsestakin, mutta kyllä se äiti tyypillisesti on "tärkeämpi". Ei se vauva- ja taaperoaika loppujen lopuksi onneksi kauhean kauaa kestä, toivottavasti jaksat hyvin sen läpi tämän toisenkin kerran. :)


    • Samaa meillä

      Hei. Tuntuu kuin kirjoittaisit minun tarinaani! esikoinen oli vauva-aikana hyvin takertuvainen minuun. Kuopuksemme on nyt 5kk vanha. Joulun aikaan vauvan ollessa 4kk vanha, mieheni pystyi pitämään töistä kaksi viikkoa vapaata. Oli koko kaksi viikkoa mahdollisimman intensiivisesti kuopuksen kanssa (imetystä tietysti lukuunottamatta). Aluksi lapsi huuteli perääni. Muutaman päivän kuluessa tyttö alkoi nauttimaan silminnähden isän kanssa leikkimisestä ja touhuilusta. Kaksi viikkoa kun kului tuli tytöstä aivan isäntyttö! Nyt mieheni tullessa töistä, tyttö kiljuu, nauraa ja hyppii isän nähdessään. Neuvoni oli siis, jos mahdollista, että miehesi ottaisi töistä vapaata (isyysloma ehkäpä) ja viettäisi sen vauvan kanssa. Meillä miehelleni oli hyvin tärkeää saada yhteys vauvaan, esikoisen vauva-ajan minuun takertuminen kun oli hänellekin rankkaa.

    • papuapapukaija

      Tiedän yhden tapauksen jossa äiti ollut jo vuoden vauvan kanssa kotona ja isä käy joka päivä töissä, ei ole tainnut pitää mitään osyyslomaakaan ja lapsi ei todellakaan ole kiinni äidissään... ei oikeastaan keneenkään takerru sillain, itseäni ihmetyttää tämä kovasti, ystäväni lapsesta kyse.
      En oikein tiedä miten tälläinen onnistuu, muuten ihan normaali lapsi eli kyllä se onnistuu jotenkin että se lapsi ei takerru sinuun, en vain osaa auttaa siinä että miten se onnistuu.

      • vierastaminen ja

        takertuminen on ihan lapsen luonteesta kiinni,en usko että sille mitään voi tehdä tai edes tarvitsisi.


      • Ei voi mitään

        Täytyy heti alkuun sanoa, että voi olla vain lapsen luonteestakin kiinni, mutta huolestuttavampaa kuin takertuminen (joka on normaalia ja asiaankuuluvaa) on se, jos lapsi missään vaiheessa vierasta eikä turvaa vanhempaansa oudossa tilanteessa. Tällöin voidaan epäillä lapsen ja vanhemman välisessä kiintymissuhteessa olevan jotain vikaa. Sellaiseen tilanteeseen toki pääsee aiheuttamalla lapselle hylkäämiskokemuksia ja olemalla vastaamatta hänen tarpeisiinsa, mutta tuskin kukaan haluaa lapsensa perusturvallisuutta järkyttää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi sä valitsit

      Juuri minut sieltä?
      Ikävä
      73
      3246
    2. Kerro nyt rehellisesti fiilikset?

      Rehellinem fiilis
      Suhteet
      62
      2545
    3. Hei........

      Pelkkä sun näkeminen saa mut hymyilemään pitkin iltaa. Oot niin 🤩😘 Edellinen poistettiin.
      Ikävä
      56
      2176
    4. Mitä sanoa pituudeksi näillä mittaustuloksilla?

      Jos jossain tarttee ilmoittaa pituus sentin tarkkuudella? Mitattu neljästi virallisesti ja mittaustulokset on olleet 1
      Sinkut
      94
      2105
    5. Heilutetaanko peittoa hieman

      Heilutetaan peittoa vähän ;3
      Ikävä
      55
      2012
    6. Tilanteesi nyt?

      Kysymys otsikossa
      Suhteet
      42
      1624
    7. Kaipaan sua, Ope

      Mietin, että ajatteletko sinä minua?..
      Ikävä
      40
      1610
    8. Mä en jaksa suojella sua enää

      Oot osa mun tarinaa ja ensirakkaus 🩷🌈 Olisiko niin kauheata, jos muutkin ystävämme tietäisivät? Se on jo niin vanha ”t
      Ikävä
      14
      1293
    9. EU:n uusin idea - jatkossa joudut tunnistautumaan kun katsot PORNOA!

      "Pornon katsominen muuttuu täysin Euroopan komissio on kehittänyt sovelluksen, jolla internetin käyttäjä voi todistaa p
      Maailman menoa
      139
      1218
    10. Vuodetvierii

      E siitä tulee nyt 50 vuotta oivoi
      Ähtäri
      6
      1113
    Aihe