Läheisriippuvainen koira

Vaikea sanoa näkemättä, mutta tulee mieleen pari mahdollisuutta. Joko sinussa vain on jotakin mikä on saanut koiran kiintymään juuri sinuun, tai sitten se jostain syystä pitää sinua heikompana kuin muita ja katsoo tarpeelliseksi pitää huolta sinusta ja siksi hermostuu jos ei näe sinua.

Kuinka vahva rooli sinulla on perheessäsi noin yleisellä tasolla? Yrittääkö koira estää sinua esim menemästä ulos ovesta, vai kulkeeko se perässäsi ja vain jää ovelle vinkumaan mentyäsi?
Ja miten koira käyttäytyy, jos joku vie sen lenkille ja sinä lähdet sillä välin ulos niin ettei koira näe lähtöäsi? Noteeraako se mitenkään poissaoloasi, vai alkaako se etsiä sinua heti palattuaan?

Kiitos vastauksestasi!
Vaikea sanoa mikä rooli minulla on, mutta en ole luonteeltani mikään ujo hissukka, mutta en myöskään mikään räyhääjäkään. Aika tavallinen olen kai:)

Koira ei yritä estää minua lähtemästä, vaan jää juuri ovelle itkemään.
Jos koira on lenkillä ja lähden sillä aikaa niin koira etsii kuulemma jokapaikasta ja menee sitten ovelle "odottamaan".
Jos olen kotona esim luen niin koira leikkii lasten kanssa, mutta heti jos nousen koira lopettaa leikkimisen ja tuijottaa minua niin kauan kuin istun taas johonkin.

Tämä rasittaa siis jo hieman koko perhettä. Mutta eniten minua, kun tosiaan tuntuu ettei omassa kodissa saa olla "vapaasti" .
En vain pysty käsittämään miksi koira on niin leimautunut juuri minuun?
Eikö koira yleensä liimannu niihin ketkä sen kanssa eniten viettävät aikaa?
Niin ja sillon kuin koira tuli meille pentuna niin olin itse 2 päivän työmatkalla, joten koira vietti ensimmäiset päivänsä meillä ilman minua....

Okei. Entä mitä se tekee jos menet pitkäksesi lattialle? Tuleeko kylkeen kyhnäämään, vai rauhoittuko yleensä vain jonnekin?

Ja miten se suhtautuu, jos miehesi tulee viereesi tai ottaa sinut syliin? Etenkin jos hän "kahmaisee" sinut äkkiliikkeellä syliinsä?

Miten se suhtautuu muihin koiriin kun olet sen kanssa lenkillä? Pyrkiikö tutustumaan, nostaako metelin vai onko se silloinkin kiinnostuneempi sinusta?

Paljon kysymyksiä, mutta yritän niiden avulla saada tolkkua siitä, yrittääkö koira suojella sinua vai onko kyse jostain muusta.

Ai niin, haluaisin tietää myös, onko koirasi uros vai narttu?

Koira on narttu.
Ei reagoi jos mieheni minua halii tai vastaavaa.
Jos makoilen lattialla niin koira innostuu, hyppii päälle ja "riehaantuu" .
Ulkona haluaa yleensä tutustua muihin koiriin, mutta jos toinen koira haukkuu niin tulee jalkojeni taakse "turvaa hakemaan" .

Hmm... Suojeluvietistä ei sitten ole kyse.

No, hyvä uutinen on kuitenkin, että on olemassa JOTAIN mikä vetää sen huomion pois sinusta. Nyt pitäisi vielä keksiä, miten sen huomion saa pois sinusta myös kotona. Mitä kaikkea olette kokeilleet? Leluja? Makupaloja (joita yleensä inhoan mutta jotka saattaisivat tässä tapauksessa toimiakin)? Entä jos koiran hakee pois ovelta vaikka olohuoneeseen ja esim harjailee sitä rauhallisesti tai muuten vain silittelee ja pitää sitä hyvänä? Rauhoittuuko pitkänkään ajan kuluessa vai pyrkiikö koko ajan takaisin ovelle, vai kieltäytyykö siirtymästä oven edestä kokonaan?

Todelliselta eroahdistukselta tuo käytös ei oikein kuulosta. Se, että se vain istuu ovella odottamassa, kuulostaa pikemminkin siltä, että sillä on "vain" ikävä, ja nyt pitäisi keksiä jotakin - mitä tahansa - joka saisi sen ajattelemaan jotakin muuta.

Sanoit, että perheesi on kouluttanut koiraa. Jos se tottelee käskyjä kotona, sille voisi laittaa jonkun oman paikan johonkin sopivaan kohtaan, niin he voisivat komentaa sen sinne ja pysymään siellä.

Voisit myös alkaa itse osallistua sen koulutukseen enemmän. En tiedä miten hyvin se on koulutettu tai kuinka se tottelee ketäkin, mutta jos saisit sen vahvemmin hallintaasi, se tottelisi käskyjäsi, kun komennat sen pysymään aloillaan kun menet vaikka sinne vessaan.

Voisit myös kokeilla, onko koira vessareissujen aikana yhtään rauhallisempi, jos jätät oven raolleen niin että se näkee, haistaa ja kuulee sinut (juttele sille rauhallisesti), muttei pääse luoksesi. Joitakin se rauhoittaa, toisia ei.

Samoin kun makoilet sohvalla tai missä löhöiletkin, anna toisen jalkasi tai kätesi roikkua reunan yli niin että koira pääsee haistamaan sinua vaikkei syliin pääsekään. Olen päässyt rivien välistä käsitykseen että kyseessä olisi pieni koira.

Edelleen ehdotan, että koetatte saada koiran väsymään ihan kunnolla, kun käytte sen kanssa lenkillä. Juoksuttakaa sitä niin paljon kuin voitte. Juoskaa sen kanssa itse, tai heitelkää sille palloa tms kotipihassanne, tai mitä tahansa, kunhan saatte sen väsymään. Jos koira on uuvuksissa tullessaan kotiin, se todennäköisesti nukkuu kuin tukki eikä jaksa välittää siitä vaikka lähtisitkin liikkeelle. Tämä tosin ei toimi kaikkiin... Jotkut koirat ovat sellaisia energiapakkauksia, että viisi minuuttia nukuttuaan ne ovat taas virkeitä kuin sähköiskun jäljiltä. Mutta kannattaa ainakin kokeilla. Jos yksi teistä ei saa väsytettyä sitä, toinen voi jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Kun yksi tulee kotiin, toinen lähtee saman tien uudelle lenkille.

Kiitos jälleen ja annoitkin hyviä vinkkejä, mitä meinaan kyllä kokeilla.
Ainakin oven voisi jättää raolleen ja roikottaa jalkaa sohvalta jne:).
Koiramme tosiaan on oikea energia pakkaus ja tuntuu jaksavan loputtomiin.
Koiran kanssa kyllä harrastetaan paljon, käydään koirapuistoissa, koulutetaan, temppuja ja pitkiä lenkkejä.

Koira on hyvin koulutettu ja tottelee yhtälailla kaikkia perheenjäseniä.
Mieheni on yrittänyt keksiä koiralle muuta kun olen poissa.
Kun koira on ovella niin mies kutsuu luokseen ja koira aina tulee, mutta palaa kuitenkin aina ovelle odottamaan.
Ja vaikka koira olisi saanut juosta tunnin metsässä vapaana ja on syvässä unessa niin herää silti jos vaihdan asentoa/paikkaa.

Ehkä voisin kokeilla jos viettäisin sitten enemmän aikaa koiran kanssa, mutta pelottaa jos se vain lisää riippuvuutta?

Niin ja kyseessä on pieni kääpiövillakoira, vuodenikäinen touhupakkaus!!!:)
Koira on aina pitänyt minua "ihmisenään" , mutta nyt vasta on lisääntynyt tuo vahtiminen ja hätääntyminen kun ei pääse lähelleni.

No jos se lähtee ovelta kun joku sitä kutsuu, tilanne ei ole läheskään niin paha kuin voisi olla.

Nyt sitten: aina kun sinä lähdet jonnekin, joku kutsuu koiran luokseen ja pitää sen luonaan kunnes tulet takaisin. Ensin vain hetkeksi kerrallaan, esim kun laitat pyykit pesukoneeseen tms, sitten hiljalleen pidemmäksi aikaa. Kun lähdet paikaltasi ja koira aikoo seurata sinua, joku kutsuu sen luokseen ja touhuaa sen kanssa jotakin. Jos koira ottaa yhdenkin askeleen sinun perääsi, se kutsutaan oitis takaisin. Se vaatii perheeltä paljon, mutta luulen, että se kyllä maksaisi vaivan.

Sitten, jos ja kun, se alkaa olla rauhallinen poissaollessasi, sitä ei enää tarvitse "hyysätä" niin paljon, vaan sen voi vain komentaa maahan jonkun viereen ja käskeä sen pysyä siinä kunnes tulet. Ja kun tulet, älä tee siitä numeroa, vaan tule vain takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

En oikein usko, että sen riippuvuus sinusta kasvaisi jos alkaisit osallistua sen koulutukseen. Tällä hetkellä koira tavallaan hallitsee sinua, mutta jos alat ottaa osaa sen koulutukseen, voit vaihtaa osia, jolloin sinä alat hallita koiraa ja sen riippuvaisuus vähenee. Toisinkin voi käydä, kyllä, mutta jostain syystä minusta tuntuu, että tässä tapauksessa niin ei käy.

Tuosta liikunnasta tarkentaisin sen verran, että saako koira juosta? Tarkoitan kunnolla, täydellä vauhdilla, niin kuin silloin kun se kaahailee toisten koirien kanssa. Vuotiaalle koiralle ei välttämättä riitä se, että sen kanssa vain kävellään, vaikka käveltäisiin pitkäänkin. Istu-seuraa-maahan-harjoitukset eivät ole varsinaista liikuntaa vaikka muuten antaakin ajankulua ja ajatustyötä. Myöskään temput eivät ole liikuntaa sillä tavalla kuin energinen koira usein tarvitsee. Jotkut väittävät että aivojumppa väsyttää koiraa, mutta ainakaan meillä ei yksikään koira ole rauhoittunut sen avulla. Keskittyminen kyllä karisi kun alkoi väsyttää, mutta ne tarvitsivat silti fyysistä liikuntaa samalla tavalla kuin normaalistikin, ollakseen tyytyväisiä ja rauhallisia. Sama juttu on tämän nykyisen collieni kanssa.

Siksi ehdotankin, että alatte Juoksuttaa (!) koiraa niin että se saa käyttää kroppaansa tosissaan. Tietenkin on sen verran varottava ettei siltä tyystin happi lopu kesken kaiken, mutta oletan teidän tuntevan sen tarpeeksi hyvin, että tunnette sen rajat. Juoskaa sen kanssa, heitelkää palloja tai keppejä tai mitä tahansa, harrastakaa agilityä. Mitä tahansa mahdollisimman vauhdikasta menoa. Katsotaan miten se vaikuttaa teidän koiraanne.

Anteeksi, tuli pitkä teksti.

miten edellinen vastasi ja hyvinkin asiantuntevasti. Minulla on pari ns. pienempää koiraa, yli kuusi vuotias narttu (spanieli/pinsneri) sekä pari vuotias uros (villis/käppänä) ja varsinkin uros kun nuori on niin energiaa piisaa, vaikka muille jakaa. Muistakaa vain se vesi. Koiralle on äärimmäisen tärkeää saada tarpeeksi vettä, jottei muutu rusinaksi ja käy kalpaten. Ei paljon, mutta jotta joisi edes vähän leikin lomassa. Tästä uroksesta olen tehnyt "pallohullun". Eli ei nää muuta kuin pallon ja jopa illalla tv:tä katsellessani tulee syliini pallo suussa. Siihen tehoaa vain se, että otan pallon pois ja piiloon sekä ilmoitan reippaasti että LOPPU. Kaikkein väsyttävintä on ollut metsässä pallon perässä kirmaten. Molemmat koirani tykkäävät etsiä ja olen sitä varten hommannut pienen pallon heittokepin (Musti ja Mirri), siis ei sitä normi kokoa. Kongi pallot ovat hyviä ja kestäviä ja niitä voi myös pestä välillä. Heitä ihan pesupussissa koneeseen. Ne vinkuvat ja löytyy kaikille koirille sopivan kokoisia. Vettä pidän aina mukana. Vesipullojakin juottokaukaloineen saa kohtuu hintaan. Nämä energiapakkaukset, siis koirat tarvitsevat tosiaan paljon myös vapaata liikuntaa ja sehän on kivaa, jos koira osaa perusjutut eikä lähde omille teilleen. Käyn lähes päivittäin tutussa metsässä heittämässä palloa vaihtelevassa maastossa. Tarkistan kyllä alustavasti alueen, missä heitän mahdollisten vaaratekijöiden osalta. Mutta toisaalta mikä alue vaan kelpaa pallon tms. heittelyyn. Villiksethän on hyviä tasapainoilijoita ja ovat myös hyviä hyppäämään. Oma sopiva hyppyjuttu myös vie mukavasti energiaa. Itselläni on rengas- ja estehyppy esteet. Meillä mennään niistäkin pallon perässä. Koiranne on vielä nuori, joten oppii jopa helpolla uusia asioita. Meillä nuoremmalle alkoivat vasta nyt korvat kuulla, mitä siltä halua. Toki normijutut osasti jo, mutta oli tää murkkuvaihe taas tuossa välissä ja mentiin vanhoilla opeilla liki vuoden. No, se siitä, mutta onpa kiva katsella, kun koira sentään välillä kotiin päästyään suorastaan häviää näkyvistä ja ilmaantuu sitten aikanaan jostakin ja tietty se kotipallo (pehmo semmoinen, halkaisija 20 cm) suussa näkyville ja se ilme, että eiköhän taas leikitä. Ihanaa on. Koirasi varmaan palvoo sinua, josta tulikin mieleen, että onko ollut mitään ilkeetä tapahtumaa ulkona josta olet pelastanut koirasi. Minä pelastin erään dogin en nyt ihan hampaista, mutta melkein ja sen jälkeen vanhempi koirani katsoi minua koko kotimatkan silmiin palvoen ja tänäkään päivänä ei haluaisi olla minusta erossa, mutta alistuu siihen pakon edessä. Onnellisia leikkihetkiä Teille.

Koska et huomioi koiraa (?), se on ottanut sinut johtajakseen koska olet "vahvin" teidän laumastanne (koiran mielestä).