mielipeitä kehiin kirjastani

Lauserakenne on pielessä, samoin yhdyssanat ja välimerkkien käyttö. Nuo eivät ole ongelma, korjaat ne varmasti ennen kustantajalle lähettämistä.

Itse sain omasta tekstistäni 2-sivuisen palautteen WSOY:ltä, siellä oltiin hyvinkin huolestuneita kuluneista fraaseista, joita sinun tekstissäsi tuntuu riittävän. Voimannostajan näköinen kaveri ei ilku - koululaiset ilkkuu. "Jos pelaat korttisi oikein" lausahdus kuuluu myös kakkafraasien kategoriaan.

Itse en erityisemmin pidä tekstin tyylilajista, mutta siitä ei kannata huolestua jos koko muu kylä tykkää. Totuus kuitenkin on, että hälläväliä asenteella lopputulos on aina huono, eli jos tekstistä puuttuu kustantajien kovasti kaipaama "oma ääni", niin ainakin juonen pitäisi olla nerokas. Eli toivon, että juonen suhteen et ole tyytynyt tavanomaiseen.

en tykkää !

Kirjoitappa uusiksi!

Teksti vaatii perusteellisen uudelleenkirjoittamisen. Lauserakenteet ovat niin sekavia, ettei tapahtumia pysty seuraamaan. Mikä on olkatoppatakki? Miten kello voi lyödä "toisia" olalle? Tällaiset ihmeellisyydet eivät houkuttele jatkamaan lukemista.

Ehkä se auttaisi, jos koettaisit kirjoittaa lyhyempiä lauseita.

Aloittajalle: toivottavasti tämä on läppä etkä ole tosissasi tekstin kanssa. Jos olet, niin pahoittelen mutta kovin raakaa, kliseistä ja keskeneräistä.

Tämä oli kuin miespuolisen Kati Hiekkapellon tekstiä. Täyteen ahdettuja lauseita, jotka sanovat vähän tai niitä ei tajua edes pohtimalla.

En minäkään ymmärrä tätä. Mutta jos aloittaja saa kustannussopimuksen ja kirja julkaistaan, niin luen sen kyllä todella suurella mielenkiinnolla, sillä tämä ainakin on Jotain Ihan Uutta :)

Tsemppiä kuitenkin. Yhdyssanavirheet korjaisin joka tapauksessa ennen kustantajalle lähettämistä

Kannustuksesta ja kehuista ei ole kirjoittajalle mitään hyötyä, niistä ehtii nauttia sitten kun teksti on julkaistu. Käsikirjoitusvaiheessa negatiivinen kritiikki on kaiken perusta. Kirjoittaja "sokeutuu" omaan tekstiinsä ja muiden haukut ovat aina tapa tajuta missä mennään vai mennäänkö missään.

Tuolla tekstillä nyt valitettavasti mennään metsään :)
Minusta tuntuu, että kirjoittaja vaan kokeilee, miten tosikkoporukkaa täällä on ja nauraa itsekseen. Sinänsä aikamoinen saavutus, jos tuontapaista tekstiä on vaikkapa 200 sivua saanut aikaiseksi.

Sivuja tulee sellaiset 170 kirjoitettuna mutta sitten on kuvitus joka vie tilaa ainakin sellaiset 80 ja isot otsakkeet joissa on erilaisia juttuja mukana, joten ne imee kanssa tilaa kummasti. Kuvitus on itse tekemiäni piirroksia ja jonkun verran digikuvia, mutta kysyisinkin erikseen pitääkö teettää valokuvia vai käykö jos lähettää jälkeen päin dikikuvia sähköpostiin? Onko parempi jos vaatisi kuvista tekjän oikeuskorvauksen erikseen? Myönnän että joku kohta on ehkäpä vielä hitusen korjattava tai ainakin tarkennettava mutta en toistaiseksi halua muutella paljon koska olen kuullut toisella korvalla myös siitä että tuoreus kärsii jos menee kokonaan pilkun viilaamiseksi ja kirjoittajan oma ääni jää pois jos koko ajan korjaa ja korjaa vain tekstiä.

Ei, ei näin. En kyllä ymmärtänyt mitään. Aluksi ollaan kadulla ja sitten jossain kapakassa? missä vaiheessa henkilöt siirtyivät sisälle?

Koittta vielä hioa teksitikeinoja kaiken kansan ymmärrettävämäksi, jottei tule liian aikaisin alettua oikein tarinaa julkaisemaan, ettei tule sitä haittaa, jota joku jo mainitsi, ettei ihmiset oikein ymmärrä, mistä puhutaan ja missä edes ollaan, jos jossain nyt kuitenkin kerta ollaan. Pitäähän se teksti olla niin, että kun jo koulussakin, jossa sentää ei kirjailijat opeta että tulee selkeo kun lukee eikä tarviten pysähdellä kuin valtamerilaiva karille ajaa, koko ajan miettimään, että mitäs tässä. Sanotaan.

Kielioppi pielessä, epäselvää luettavaa, lauseet liian pitkiä. En tajunnut mistä koko jutussa oli kyse: ensin oltiin kadulla, sitten kapakassa...?

Ei muuten oltu kadulla juuri nimeksikään, mikä ei vielä mitään kerro, eikä aika kapakassakaan tullut heti ensiksi mieleen turhaan, sillä sehän oli koko asian ydin. Ja kuten joku jo mainitsikin edellä, valtamerikaiva karille ajaa, mutta ei sitä tarvitse kaikkien alkaa heti mietttimään, kuin olisi joku Nobel tulossa tai pääsisi kartanomaisemaan mustelmiaan kirjoittamaan arupahalla tai vastaavalla.
Kuitenkin on hyvä jos kaikki nauttisivat viimeaikoina alkaneesta kesästä, elikkä hyvää kesää kaikille tänne.

Tässä oli sellaista ranskalaisen filmin tuomaa tunnelmaa mukana, mutta loppu ei ollut ihan linjassa sen kanssa. Hiontaa tarvitaan vielä rahtusen verran, mutta matkintaa en keskustelussa kylläkään nähnyt vaikka niin näyttiin (jossakin kohdin) väittävän.

Ihan paska :-)

En antaisi viittä tähteä, koska teksti on vielä joiltakin osin hiomatonta, mutta kaksi tähteä siitä, että tapahtumat etenivät ripeästi ja kirjoittaja sai paljon asiaa mahtumaan melko lyhyeen muotoon. Kannattaisi kylläkin käyttää imaisua ilotyttö mielummin kuin tuota h:kirjaimella alkavaa, tai sitten vaikka kevytkenkäinen nainen tai maksullinen nainen tai vastaavaa. Myös Ahavoitunut karpaasi lienee hieman yliampuva kuvaus, vaikka oliskin isokokoinen tai ruskettunut. kyseessä.

Teksti kaipaa uudelleen kirjoittamista. Lue Ellroyta ja kirjoita koko käsis uusiksi pari kolme kertaa, niin kyl se siitä.

Miten niin kirja?

Keskustelija viitannee kirjailija James Ellroyn tuotantoon.

Vai kysyitkö nimim. imlito 1, että mikä kirja Ellroyn laajahkosta tuotannosta?

Tämä on näköjään julkaistu ja voittanutkin jossakin.

Nythän tämä niittää mainetta ihan Loiria myöten jossa on jo 700 sivua, vaikka puuttuu panokumppanit ja keskeiset huumeet. Tämä on käännetty Amerikassa ja kovasti siitä on keskusteltu koska tyyli on joku gonsto taivas taava. Rytmi kuulemma ratkaisee ja verrataan naivistisen maalaistaiteen mestariteoksiin.

Samankaltaista kuin Arttu Tuomisen teksti.

Joo, ei oo julkaisukelpoista. Omakustanteena toki voi julkaista, miten kökköä tekstiä tahansa, mut ei mikään kustantamo tuollasesta kiinnostu.

Kuluneet fraasit?

Mutta eivätkö kuluneet fraasit ole sitä arkielämää jota kadunmiehet häpeämättä käyttävät?

"Huora kompuroi silmä mustana katua alas maalattuna, mikä niistä, nenä tuopissa itse sankari Peter Rysy kysyi nauraen."
No vitsihän tämä on heti ensimmäiseltä riviltä. Eikä kovin hyvä.

Teksti ensinnäkin ihan yhtä pötköä. Repliikit ja ajatukset samassa pötkössä kerronnalliset tekstin kanssa. Ensinnäkin repliikit eli se mitä joku sanoo eri riville ja lainausmerkkeihin ja puheviivalla(viiva sanomisen alkuun, niin kuin ranskalainen viiva) ja ajatukset voi laittaa myös lainausmerkkeihin, jos haluaa erottaa ne. Muutenkin tekstiä pitäisi aikatavalla työstää, lauseet aika kömpelöitä. Tuollainen teksti ei mene läpi kustantajalla ihan tuollaisena.

Monipuolisuus on valttia kirjoittajalla. Kannattaa lukea monipuolisesti kirjallisuustta (myös tietokirjoja) ja lehtiä, kuunnella erilaista musiikkia (eikä kannata juuttua pelkästään nykymusiikkiin), katsella erilaisia elokuvia eri vuosikymmeniltä, tutkia taidetta, kävellä luonnossa, pitää päiväkirjaa jne. Ja kannattaa laajentaa sanavarastoa ja löytää erilaisia kielikuvia, mutta kaiken A ja O on se, että teksti pysyy kaikesta huolimatta ymmärrettävänä.

Korjaus: lainausmerkkeihin tai puheviivalla.

Oivallinen neuvo tuo jossa kehoitettiin tutustumaan erilaiseen taiteeseen ja käymään metsässä, mutta lehtien lukemista ei voi suositella, sillä tietysti käteen eksyy ensin seitsemän päivää, jolloin ollaan vain hako teillä tai muussa vastaavassa tai muussakin kulttuurissa jotakin hassua muovailuvahaa kulhossa ja päällä kyltti päästä. Mutta jos on joku elokuva tulossa, epäilen sen olevan sivupolku, tuon kirjoittajan, eli hän liittyy asiaan ehkä tarinan sisällä, ei niinkään kokonaisuuden luojana, vaikka niin luulee. Ehkä lähipiirissä on tekeillä jotakin. Nykyään kyllä tartutaan erikoisiin asioihin, että ei voi olla satavarma siitä että niin ei ole.

Höpöhöpö, ei mitään järkeä valmistaa elokuvaa keskenräisestä käsikirjoituksesta, jossa on lisäksi paljon muutakin osaamattomuutta jne.
Mutta voipi olla, että joku erikoinen tyyppi on siihen törmännyt ja hänellä on oikkunsa lisäksi mahtava määrä rahaa jolla aiheuttaa tuollaisen elokuvan tekemisen, mutta ehkä maapallon toisella puolella on mahdollista sekin vielä pisteeksi iin päähän.

Uskomatonta kyllä, törmäsin netissä ranskankieliseen keskusteluun, jossa aiheena oli tämä tuotanto. On vaikeata ymmärtää mikä on tämän jutun ydin? Onko tämä monoliitti ennen monoliittia?

Mahtaako liittyä Rennie Harliniin ja siihen mitä on järkkäämässä mannerten väliin?

TÄÄ ON NIIN TYYPILLISTÄ ALAMAAILMAN SEPUSTELUA, HELPOMPI KATSOA TUO KAIKKI LEFFOISTA KUN JAKSAA LUKEA JA LEFFOISSA TULEE SE VARSINAINEN ASIA KESKIÖÖN KUN IHMETELLÄ LUKEMALLA HUORAN MUSTAA SILMÄÄ TAI AHAVOINUTTA KARPAASIA.

Mitä tuo edellinen anomyymi tarkoittaa, koska en löytänyt elokuvan ja käsikirjoituksen välimaastosta yhtäkään seikkaa, joka viittaisi lainausten suuntaan, sensijaan rivien välistä saattoi lukea, ja sen suuret kirjaimetkin kertoivat, että kyseessä lienee lyhytjännitteisen ja opintonsa keskeyttäneen pikkukaupunkilaisen (lasken Helsingin pikkukaupunkeihin) päämäärättömästi paikasta toiseen poukkoileva mieskohtainen ahdistus yhtyneenä itsekeskeiseen keikarointiin, joka oli tyypillistä myös 1800-luvun puolivälin nihilistisille, älymystyröinä itseään pitävien piireille.

Itsekin kirjailevana ihmisenä totean kuten joskus vuosia sitten veneen karille ajaettuani, että mitenkäs tässä nyt näin kävi, että tähän päädyttiin, vaikka tulikin pintanaarmujen jälkeen onnenpotku ison rahapelivoiton muodossa, itse asiassa vaurion vuoksi jopa.

Tämä muistuttaa elokuvan käsikirjontatusta mies joka kuoli.

Mutta tämä on jotenkin vetävämpi ja uskottava näinä aikoina.

On niissä samaa, koska on mainosmies ja toimittaja, joten kaikki sujuu kuin rasvattu salama. Mutta tuossa vain pyöritään jäätelökioskin ympärillä pyörimässä ympyrää ja kuolemassa pää uunissa tai muuten paistuen valmiina haudattavaksi, että tulisi vain väärinkäsityksiä oikaistavaksi viimeiselle minuutille että sohvilla tyydytettäisiin äkkinäiset kauhun tarpeet

Värikästä kielenkäyttöä, joka uponnee tiettyyn lukijakuntaan. Eikö tällaisia suorasukaisia kirjoja ole Suomi täynnä? Eli jos tarina on hyvä, jota ei ole jo kerrottu, mahtunee sinunkin kirjasi joukkoon.

Ei kaikki oli vielä kerrottu edes kirjassa josta kirvailija kertoi ylen ohjelmasassa.

Itse kurssit käyneenä voin todeta että jotkin luulevat osaavansa kirjoittaa oikein hienostikkin, mutta eivät kuitenkaan saa aikaiseksi laadukasta jälkeä joka imaisisisi lukijan mukaansa tarinan virtaan, elikkä myisi siten myösitsensä myös kirjakaupassa.

missä kaupassa hän myy itseään ja onko näyteikkunassa että tietäisi mennä ostamaan ja onko siellä takahuone?

Ei ole uskottavaa että myisi itseään kaupassa ja vieläpä kirjakaupassa, jossa ei ole edes korkeita hyllyjä, enkä ole kuullut että kirjallisuuden alalla olisi itsekursseja joka on muuten yhdys sana. Mitä tulee aloitukseen, karpaasia parempi sana olisi ehkä ahavoitunut tai vanakkarakenteinen.

Kai tämä on vitsi?

Tuossa tekstipläjäyksessä on niin monta virhettä, että on helpompi luetella mikä siinä ei ole pielessä.

Kustantamot eivät lisäksi anna palautetta, elleivät he ole kiinnostuneita käsikirjoituksesta. Vastauksena on geneerinen "kiitos luottamuksestanne kustantamoamme kohtaan, mutta valitettavasti joudumme toteamaan, ettei aineistonne sovellu tämänhetkiseen kustannusohjelmaamme."

Mitenkä niin ettei sovellu tämänhetkiseen kustannusohjelmaanne, jos kerran ette anna edes palautetta vaikka kirjoittaja luottaa teidän kustantamoonne?
Sitä paitsi geneerinen kirja voidaan ihan hyvin tuoda markkinoille, koska muiden vastaavien tuotteiden aika on ohi eli kaikki se on vääjäämättä vanhentunut omaan muottiinsa ja sen sisältämää kieltä on lisäksi mahdotonta lukea sen kummallisen ajankuvan vuoksi, mikä häiritsee myös kaupankäyntiä teidän piireissänne, missä aina iskostetaan joka väliin, että rahaa päähän, niin kaikki onnistuu, vaikka mikään ei kuitenkaan onnistu, ei kukaan ole ainakaan nähnyt missään sellaista, ei joulunakaan, vaikka kaikki huusivat yhteen ääneen juhlapöydässä, että oli tullut ylennyksiä ja uusia asuntoja ja lapsille balettitunteja.

Onko tämä mummolasta tai vintiltä Porvoosta?
Tunsin tällaisen, mutta se ei voinut olla sama, vaikka siitä tehtiin teatteriesitys.