Mieheni äiti ei välitä lapsestamme. Lapsi on lähes 2 vee ja ollut hänellä hoidossa tasan kaksi yötä, toinen yö meni niin että mieheni oli sielä siihen asti kun lapsi meni nukkumaan ja haki heti aamulla kun lapsi heräsi. Toinen yö meni silloinkin vasta iltapäivällä sinne ja haettiin seuraavana päivänä heti päikkyjen jälkeen klo 14. Ei luulisi siis olevan liian raskasta.
Alkuun puhui ottavansa lasta paljon ja hoitavansa häntä kun minä menen töihin. Noh, nyt ei näy eikä kuulu. Emme missään vaiheessa ole häntä sinne tyrkyttänyt! Olen aina sanonut että otat sitä mukaa mitä jaksat/haluat. Kyllä me pärjäämme. Mutta eipä juuri kiinnostusta löydy ja se minua surettaa. Lapsen vuoksi :(
Halusin niin kovaa että lapsella olisi muitakin rakkaita ja läheisiä ihmisiä kuin äiti ja isä, mutta enpähän voi tälle mitään. Sitten ihmettelen näitä puheita, että hän niin tykkää lapsestamme ja haluaa ottaa häntä ym. Noh, niinhän se on että teot puhuvat puolestaan!
Hänellä on oma harrastus ja se vie häneltä paljon aikaa. Aina kun näämme hän puhuu vaan siitä eikä juurikaan muusta. Hän on eläkkeellä, ja luulisi olevan paljon aikaa tulla käymään ja nähdä lasta mutta eipä näy.
Nyt varmasti ajattelette, että mummallakin oma elämä ja oikeus harrastuksiin. Tottakai on! Mutta silloin kun kaikki menee lapsenlapsen edelle, (ihan kaikki) se surettaa minua. Oma äitini asuu kaukana joten hän on ainut mummi lapselle. Olenkin siitä hänelle sanonut ja ilmaissut ääneen kuinka kivaa olisi jos lapsella olisi hyvät ja lämpimät välit häneen..No ei tällä menolla tule! Eikä sekään, että olisimme häntä sinne joka vkl viemässä. Olisi kiva että voisi kyläillä edes kerran kuussa, mutta ei.
Onko tämä nykyajan meininki?
Mikä mummoa vaivaa??!!
42
520
Vastaukset
- Aijaha
Onko tämä nykyajan meininki, että pienet lapset käyvät automaattisesti ainakin kerran kuussa yökylässä?
- lue tarkemmin
Kyläillä voisi edes kerran kuussa,ei puhuttu yökyläilystä.Mun mielestä tälläisillä isovanhemmilla ja niitä puolustavilla ei ole ihan kaikki kotona..
- ...
lue tarkemmin kirjoitti:
Kyläillä voisi edes kerran kuussa,ei puhuttu yökyläilystä.Mun mielestä tälläisillä isovanhemmilla ja niitä puolustavilla ei ole ihan kaikki kotona..
Lue tarkemmin, kyllä se taapero oli jo yökyläillyt yksinään mummolla.
- Duunarimutsi
Ensiksi, ei 2-vuotiaan tarvitse vielä lainkaan yökyläillä.
Toiseksi, tuonikäisen lapsen kanssa kyläillään isovanhempien luona koko perheen voimin.
Kolmanneksi, ei noin pientä tarvitse jättää isovanhempien luokse hoitoon.
Neljänneksi, jos olette töissä molemmat, niin luusi kyllä, että HALUATTE viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsenne kanssa.
Minun mielestä avaajan kaltaisilla vanhemmilla ja heitä puolustavilla ei ole ihan kaikki kotona.. - Kyläluudat?
Lapsella on kaikki hyvin niin kauan kuin hänen vanhempansa näkevät, että lapsi menee kaiken muun edelle.
Muistan, että omat lapseni eivät ikinä olleet yötä poissa kotoaan. Mitään yökyläbuumia ei vielä tuolloin harrastettu.
Jos lapsenlikka tarvittiin, tuli mummi lapsen kotiin ja yöpyi siellä sohvalla.
Lapsen paikka on kotona.
Vasta joskus kouluikäisinä he matkustivat omin avuin junalla mummulaan ja olivat siellä talvilomalla. Se oli seikkailua ja selviytymistä. He osasivat ja uskalsivat jo sen ikäisinä.
Eivät meidän lapsemme vieraantuneet isovanhemmistaan, vaikka eivät nukkuneetkaan heidän varavuoteissaan. En ymmärrä, miten juuri yöpyminen lisäisi läheisyyttä.
Itsehän voivat nuoret perheet mennä mummulassa käymään aina silloin, kun aikaa löytyy. Nuorilla on aika kortilla.
Itse tiedän, että kun yritän saada poikasiani kotipesään yhtä aikaa, on se täysi mahdottomuus, ja yhdenkin perheen aikataulut tuntuvat olevan niin kireät, että kyläaikaa ei tahdo löytyä. Lapsenlapset kuitenkin tietävät,, että ovat aina tervetulleita. - Anoppimummu
Lapsellinen käsitys, että ei välitä lapsenlapsesta, koska ei halua häntä yöksi kotiinsa.
Minä olen kovasti kiintynyt lapsenlapseeni, mutta en ole tottunut hoitamaan parivuotiasta. Tunnen olevani aivan avuton näissä hommissa. Pelkäisin, mitä tapahtuu jos hän jäisi yöksi. En ole koskaan joutunut kylvettämään tai pukemaan häntä.
Onko sanottu, että hän uskaltaisi edes nukkua vieraassa paikassa.
Minä olen kovasti kiintynyt naapuriini. Tapaamme usein, mutta ei minulla ole mitään tarvetta pyytää häntä yöksi.
Välimme ovat ihan lämpimät.
Samoin kesämökkinaapureiden kanssa. Jos perheen rouva menee tapaamaan vanhaa äitiään Raaheen, ei mieleeni ole tullut tarjota miehelle varavuodetta. Silti olemme ihan ystäviä.- Duunarimutsi
Muuten ihan hyvä teksti, mutta miehesikö sinun lapsesi hoiti, silloin kun hän oli 2-vuotias?
"Minä olen kovasti kiintynyt lapsenlapseeni, mutta en ole tottunut hoitamaan parivuotiasta." - oho
Duunarimutsi kirjoitti:
Muuten ihan hyvä teksti, mutta miehesikö sinun lapsesi hoiti, silloin kun hän oli 2-vuotias?
"Minä olen kovasti kiintynyt lapsenlapseeni, mutta en ole tottunut hoitamaan parivuotiasta."Voi kuule, lastenhoitotaidot unohtuvat ja luottamus omiin taitoihin heikkenee jos ei ole pitkään aikaan lasten kanssa. Oman jaksamisen heikkeneminen tekee myös araksi ottamaan vastuuta. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkaudettomuuden kanssa.
- mummuksi
oho kirjoitti:
Voi kuule, lastenhoitotaidot unohtuvat ja luottamus omiin taitoihin heikkenee jos ei ole pitkään aikaan lasten kanssa. Oman jaksamisen heikkeneminen tekee myös araksi ottamaan vastuuta. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkaudettomuuden kanssa.
Juuri näin.
Ikäihminen, jonka reaktiokyky on hidastunut, jota huimaa ja ottaa sydämestä, jonka on vaikea kumartua jne., ei uskalla ottaa pikkulasta hoitaakseen, koska pelkää pudottavansa sen jne.
Luulisi, etteivät vanhemmat haluaisikaan jättää lastaan vanhan ihmisen vaivoiksi ja mahdollisesti vaaralliseen tilanteeseen.
Rakastamaan ihminen pystyy vielä kuolinvuoteellaankin. - Duunarimutsi
oho kirjoitti:
Voi kuule, lastenhoitotaidot unohtuvat ja luottamus omiin taitoihin heikkenee jos ei ole pitkään aikaan lasten kanssa. Oman jaksamisen heikkeneminen tekee myös araksi ottamaan vastuuta. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkaudettomuuden kanssa.
Kuka on puhunut rakkaudettomuudesta? Lastenhoitotaito on sellainen, mikä unohtuu vain ehkä pahasti dementoituneelta ...tai laiskoilta. Silti olen kyllä sitä mieltä, että 2-vuotiaan ei tarvitse yökyläillä ilman vanhempiaan.
- kukin aikanaan
Duunarimutsi kirjoitti:
Kuka on puhunut rakkaudettomuudesta? Lastenhoitotaito on sellainen, mikä unohtuu vain ehkä pahasti dementoituneelta ...tai laiskoilta. Silti olen kyllä sitä mieltä, että 2-vuotiaan ei tarvitse yökyläillä ilman vanhempiaan.
Duunarimutsi ei osaa kuvitella, miten elämä muuttuu kun ikää tulee. Päällepäin ei välttämätvielä näy muutosta, mutta jaksaminen alkaa vähentyä, tarvitaan useammin lepoa ja omaa rauhaa, ei jaksa kuunnella hälinää ja touhua, ja fyysisetkin vaatimukset lasten perässä pysymiseen, pukemiseen ym ottavat koville. Sille muutokselle ei voi mitään. Ei tarvita dementiaa siihen että ei enää uskalla ottaa vastuuta lapsista kun tuntee voimiensa heikentyneen. Lastenhoitotavat ovat myös niin muuttuneet, että vanhoilla konsteilla hoitaminen saa osakseen kritiikkiä nuoremmilta.
Mutta eipä aikaakaan, kun sinäkin Duunarimutsi ikäännyt itse, ja ymmärrät asian. - Anoppimummu
Duunarimutsi kirjoitti:
Muuten ihan hyvä teksti, mutta miehesikö sinun lapsesi hoiti, silloin kun hän oli 2-vuotias?
"Minä olen kovasti kiintynyt lapsenlapseeni, mutta en ole tottunut hoitamaan parivuotiasta."Olen hoitanut omat lapseni yli 30 v sitten. Kaikki on muuttunut, vaatetusta myöten.
Kyllä minusta olisi hyvin pelottavaa vastata toisen ihmisen lapsesta. Minulta ei sitä pidä vaatia vain siitä syystä, että toisen vanhemman äiti. En ole häntäkään pukenut 25 vuoteen ja omilleen hän muutti 18 v. sitten.
Niin että en todellakaan ole tottunut pikkulapsen hoitoon. - Ei niin yksikert.
Duunarimutsi kirjoitti:
Kuka on puhunut rakkaudettomuudesta? Lastenhoitotaito on sellainen, mikä unohtuu vain ehkä pahasti dementoituneelta ...tai laiskoilta. Silti olen kyllä sitä mieltä, että 2-vuotiaan ei tarvitse yökyläillä ilman vanhempiaan.
Mitä pahaa on laiskuudessa? Ja jos oikein ajatellaan, niin pelkkää itsekkyyttä vanhemmilta on tyrkätä parivuotias mummulaan ja mennä itse viihteelle tai matkalle ilman lapsenhoitohuolia.
Kumpi on pahempi asia?
Jos on lapsia hankkinut, niin heitä on hoidettava itse. On tietenkin ihanaa, jos isovanhemmat haluavat helliä lapsenlapsiaan ja ottavat heidät yöksi kotiinsa. mutta on ajateltava asiaa myös siltä kannalta, että lapsi kokee helposti mummulan karkotuspaikaksi.
Hän on päivät pitkät päivähoidossa poissa vanhempiensa luota, ja kun viikonloppu tulee, vanhemmat vievät lapsen pois kotoa jopa yöksi. Arka lapsi saattaa ruveta miettimään, mikä on vialla, kun hän ei kelpaa. Mielenosoitukset kotona saattavat olla rajuja.
Luin juuri artikkelin, jossa todetaan, että alle vuoden ikäistä lasta ei saisi yövyttää muiden hoivissa koskaan, sillä lapsen turvallisuudentunne saattaa järkkyä.
Isovanhemmat eivät korvaa omia vanhempia, niin hartaasti kuin siihen pyrkisivätkin.
Ja siihenhän ainaisesti aulis mummu pyrkii: viemään äidin paikan. Hän on valmis aina ja joka hetki ottamaan lapsen hoiviinsa. Hänellä on aikaa paremmin kuin äidillä, hän voi siirtää taloustöitään tai tehdä ne varastoon, olla vain lapsen kanssa.
Mummu voi olla sallivampia, ostaa lapsen mieleistä ruokaa, makeisia, leluja. Ikään kuin kaapia kodin tavoista pohjaa pois, ihan hellyyden ja rakkauden nimissä. Salaa toivoen, että sillä korvaisi lapselle tämän omat vanhemmat.
Tästä suuntauksesta on myös näillä palstoilla puhuttu, ja monet äidit ovat sen huomanneet. Aina on tietenkin ollut anoppi asialla!
No aloittaja ei tätä tarkoita, hän puhuu vain parista yökylästä vuodessa. Mutta ne kirjoittajat, joiden lapset ja lapsenlapset ovat jatkuvasti isovanhempien hoivissa, voisivat pysähtyä miettimään, mikä loppujen lopuksi on lapsen paras. - Duunarimutsi
kukin aikanaan kirjoitti:
Duunarimutsi ei osaa kuvitella, miten elämä muuttuu kun ikää tulee. Päällepäin ei välttämätvielä näy muutosta, mutta jaksaminen alkaa vähentyä, tarvitaan useammin lepoa ja omaa rauhaa, ei jaksa kuunnella hälinää ja touhua, ja fyysisetkin vaatimukset lasten perässä pysymiseen, pukemiseen ym ottavat koville. Sille muutokselle ei voi mitään. Ei tarvita dementiaa siihen että ei enää uskalla ottaa vastuuta lapsista kun tuntee voimiensa heikentyneen. Lastenhoitotavat ovat myös niin muuttuneet, että vanhoilla konsteilla hoitaminen saa osakseen kritiikkiä nuoremmilta.
Mutta eipä aikaakaan, kun sinäkin Duunarimutsi ikäännyt itse, ja ymmärrät asian.En minä sitä epäile, etteikö ikäihmiselle käy työstä 2-vuotiaan perässä juokseminen. Minua vain huvitti jotenkin tämä lause, josta tuli mieleen, että kirjoittajalla lienee ollut lastenhoitaja. :)
"Minä olen kovasti kiintynyt lapsenlapseeni, mutta en ole tottunut hoitamaan parivuotiasta."
2-vuotiaan hoito on minusta sellainen juttu, jossa ei "tottumista" tarvita, koska se käy teiniltäkin jo aika "Luonnostaan". Ehkä tuon tottua sanan tilalle olisi vain ollut parempi laittaa, ettei jaksa hoitaa tms. Tämä voi toki olla murrekysymys. - Duunarimutsi
Ei niin yksikert. kirjoitti:
Mitä pahaa on laiskuudessa? Ja jos oikein ajatellaan, niin pelkkää itsekkyyttä vanhemmilta on tyrkätä parivuotias mummulaan ja mennä itse viihteelle tai matkalle ilman lapsenhoitohuolia.
Kumpi on pahempi asia?
Jos on lapsia hankkinut, niin heitä on hoidettava itse. On tietenkin ihanaa, jos isovanhemmat haluavat helliä lapsenlapsiaan ja ottavat heidät yöksi kotiinsa. mutta on ajateltava asiaa myös siltä kannalta, että lapsi kokee helposti mummulan karkotuspaikaksi.
Hän on päivät pitkät päivähoidossa poissa vanhempiensa luota, ja kun viikonloppu tulee, vanhemmat vievät lapsen pois kotoa jopa yöksi. Arka lapsi saattaa ruveta miettimään, mikä on vialla, kun hän ei kelpaa. Mielenosoitukset kotona saattavat olla rajuja.
Luin juuri artikkelin, jossa todetaan, että alle vuoden ikäistä lasta ei saisi yövyttää muiden hoivissa koskaan, sillä lapsen turvallisuudentunne saattaa järkkyä.
Isovanhemmat eivät korvaa omia vanhempia, niin hartaasti kuin siihen pyrkisivätkin.
Ja siihenhän ainaisesti aulis mummu pyrkii: viemään äidin paikan. Hän on valmis aina ja joka hetki ottamaan lapsen hoiviinsa. Hänellä on aikaa paremmin kuin äidillä, hän voi siirtää taloustöitään tai tehdä ne varastoon, olla vain lapsen kanssa.
Mummu voi olla sallivampia, ostaa lapsen mieleistä ruokaa, makeisia, leluja. Ikään kuin kaapia kodin tavoista pohjaa pois, ihan hellyyden ja rakkauden nimissä. Salaa toivoen, että sillä korvaisi lapselle tämän omat vanhemmat.
Tästä suuntauksesta on myös näillä palstoilla puhuttu, ja monet äidit ovat sen huomanneet. Aina on tietenkin ollut anoppi asialla!
No aloittaja ei tätä tarkoita, hän puhuu vain parista yökylästä vuodessa. Mutta ne kirjoittajat, joiden lapset ja lapsenlapset ovat jatkuvasti isovanhempien hoivissa, voisivat pysähtyä miettimään, mikä loppujen lopuksi on lapsen paras.Olen ihan samaa mieltä kanssasi - jokainen hoitakoon itse mukulansa, mutta mutsivainaani ei olisi ikinä käyttänyt sanontaa, ettei ole "tottunut" hoitamaan 2-vuotiasta, koska hänellä oli 5 lasta. :)
Mutta kuten edelliselle vastasin, tämä lienee murrekysymys ja kirjoittaja tarkoitti ettei ikänsä vuoksi jaksa enää hoitaa 2-vuotiasta. Mielestäni hoitorutiinit kyllä pääkoppaan palautuvat saman tien, vaikka välissä olisi vuosikymmenten tauko. Se on toki eri juttu, käykö lapsenhoito enää yhtä sujuvasti ja helposti kuin nuorempana. - Duunarimutsi
Anoppimummu kirjoitti:
Olen hoitanut omat lapseni yli 30 v sitten. Kaikki on muuttunut, vaatetusta myöten.
Kyllä minusta olisi hyvin pelottavaa vastata toisen ihmisen lapsesta. Minulta ei sitä pidä vaatia vain siitä syystä, että toisen vanhemman äiti. En ole häntäkään pukenut 25 vuoteen ja omilleen hän muutti 18 v. sitten.
Niin että en todellakaan ole tottunut pikkulapsen hoitoon.Kaksivuotiaat ovat samanlaisia nyt kuin 30 vuotta sitten. Niillä on vaatteet päällä ja ei ne suuresti eroa siitä, milllaisia vaatteita käytettiin 30 vuotta sitten, ne tarvitsevat ruokaa ja jotkut vielä kuivan vaipan tai vaihtoehtoisesti potalle laittoa.
Onneksi äitini ei viiden mukulan mutsina unohtanut millaisia lapset ovat, vaikkakaan en hänellä lapsiani hoidattanut kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. - mummuksi
Duunarimutsi kirjoitti:
Kaksivuotiaat ovat samanlaisia nyt kuin 30 vuotta sitten. Niillä on vaatteet päällä ja ei ne suuresti eroa siitä, milllaisia vaatteita käytettiin 30 vuotta sitten, ne tarvitsevat ruokaa ja jotkut vielä kuivan vaipan tai vaihtoehtoisesti potalle laittoa.
Onneksi äitini ei viiden mukulan mutsina unohtanut millaisia lapset ovat, vaikkakaan en hänellä lapsiani hoidattanut kuin äärimmäisessä hätätilanteessa.Vaipat ovat nykyään aivan erilaisia kuin edellisen sukupolven ollessa pikkulapsia. Hoitoaineet ja ruokailusuositukset ovat muuttuneet. Myös hoito- ja kasvatusohjeet ovat koventuneet 70-luvun summerhilliläisestä menosta.
30 vuotta sitten vatsallaan nukuttamista pidettiin turvallisimpana vaihtoehtona, nyt suositukset ovat kääntyneet, elleivät päälaelleen niin ainakin selälleen. Siihen aikaan vauva jätettiin vaunuissaan kaupan ulkopuolelle, nyt sellaista ei enää uskalla tehdä, vaan se on raahattava mukana metri metriltä ostoshelvetin möykässä.
Jos mummo jaksaisikin lasta hoitaa, niin kelpaisiko se vanhemmille? - nuori mummu
mummuksi kirjoitti:
Juuri näin.
Ikäihminen, jonka reaktiokyky on hidastunut, jota huimaa ja ottaa sydämestä, jonka on vaikea kumartua jne., ei uskalla ottaa pikkulasta hoitaakseen, koska pelkää pudottavansa sen jne.
Luulisi, etteivät vanhemmat haluaisikaan jättää lastaan vanhan ihmisen vaivoiksi ja mahdollisesti vaaralliseen tilanteeseen.
Rakastamaan ihminen pystyy vielä kuolinvuoteellaankin.kaikki mummut ei ole ikäihmisiä. Olen 52 ja lapsenlapset jo koululaisia ja kaksivuotias tuskin on niin särkyväinen, että putoaisi ja hajoaisi Mutta tietenkin , jos mummo on sairas en suosittele ottamaan lapsia hoitoon.
- vaikeaako
mummuksi kirjoitti:
Vaipat ovat nykyään aivan erilaisia kuin edellisen sukupolven ollessa pikkulapsia. Hoitoaineet ja ruokailusuositukset ovat muuttuneet. Myös hoito- ja kasvatusohjeet ovat koventuneet 70-luvun summerhilliläisestä menosta.
30 vuotta sitten vatsallaan nukuttamista pidettiin turvallisimpana vaihtoehtona, nyt suositukset ovat kääntyneet, elleivät päälaelleen niin ainakin selälleen. Siihen aikaan vauva jätettiin vaunuissaan kaupan ulkopuolelle, nyt sellaista ei enää uskalla tehdä, vaan se on raahattava mukana metri metriltä ostoshelvetin möykässä.
Jos mummo jaksaisikin lasta hoitaa, niin kelpaisiko se vanhemmille?näköjään tiedät varsin hyvin, miten lapsia nykyään hoidetaan, En kyllä usko, että kaksivuotias järkyttyy mahdottomasti, jos pari kertaa saa hiukan erilaista ruokaa.
Ainakin itse mummona olen oppinut ihan helposti kuinka nykyvaippoja käytetään, nehän on paljon helpompia asentaa, kuin entiset sideharsovaipat ja muovit.
Otan välillä lapsenlapsia yökylään, viihtyvät hyvin ja meillä on hauskaa. En unissanikaan kuvittele ryöstäväni vanhemmilta heidän asemaansa, haluan olla vain yksi läheinen ihminen lasten elämässä ilman mitään sen kummempia vaateita. - mummuksi
vaikeaako kirjoitti:
näköjään tiedät varsin hyvin, miten lapsia nykyään hoidetaan, En kyllä usko, että kaksivuotias järkyttyy mahdottomasti, jos pari kertaa saa hiukan erilaista ruokaa.
Ainakin itse mummona olen oppinut ihan helposti kuinka nykyvaippoja käytetään, nehän on paljon helpompia asentaa, kuin entiset sideharsovaipat ja muovit.
Otan välillä lapsenlapsia yökylään, viihtyvät hyvin ja meillä on hauskaa. En unissanikaan kuvittele ryöstäväni vanhemmilta heidän asemaansa, haluan olla vain yksi läheinen ihminen lasten elämässä ilman mitään sen kummempia vaateita.Tiedän tai en, sillähän ei ole väliä.
Vastasin nimimerkille Duunarimutsi, joka oli sitä mieltä, että "Kaksivuotiaat ovat samanlaisia nyt kuin 30 vuotta sitten. Niillä on vaatteet päällä ja ei ne suuresti eroa siitä, milllaisia vaatteita käytettiin 30 vuotta sitten, ne tarvitsevat ruokaa ja jotkut vielä kuivan vaipan tai vaihtoehtoisesti potalle laittoa."
Aivan näin ei asia ole, vaan lastenhoitosuositukset, -tarvikkeet ja -välineet ovat muuttuneet paljonkin 30 vuodessa. Outoa olisikin, elleivät olisi muuttuneet.
Ruokailusuositusten noudattamisessa ei ole kysymys niinkään lapsen järkyttymisestä kuin siitä, mikä on lapselle terveellistä tai minkä hänen vanhempansa uskovat olevan terveellistä. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet, ja moni ikäihminen ei halua ottaa sitä riskiä, että hänen tarjoamansa ruoat sairastuttavat lapsen. Omia lapsia on aina helpompi hoitaa kuin toisten lapsia. - kaksivuotiaan
mummuksi kirjoitti:
Tiedän tai en, sillähän ei ole väliä.
Vastasin nimimerkille Duunarimutsi, joka oli sitä mieltä, että "Kaksivuotiaat ovat samanlaisia nyt kuin 30 vuotta sitten. Niillä on vaatteet päällä ja ei ne suuresti eroa siitä, milllaisia vaatteita käytettiin 30 vuotta sitten, ne tarvitsevat ruokaa ja jotkut vielä kuivan vaipan tai vaihtoehtoisesti potalle laittoa."
Aivan näin ei asia ole, vaan lastenhoitosuositukset, -tarvikkeet ja -välineet ovat muuttuneet paljonkin 30 vuodessa. Outoa olisikin, elleivät olisi muuttuneet.
Ruokailusuositusten noudattamisessa ei ole kysymys niinkään lapsen järkyttymisestä kuin siitä, mikä on lapselle terveellistä tai minkä hänen vanhempansa uskovat olevan terveellistä. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet, ja moni ikäihminen ei halua ottaa sitä riskiä, että hänen tarjoamansa ruoat sairastuttavat lapsen. Omia lapsia on aina helpompi hoitaa kuin toisten lapsia.Kaksivuotiaat syö jo monenlaista ruokaa. Kaksivuotiaat osaa jo itse kääntyä sängyssä
mahalleen, selälleen ja kyljelleen. Kaksivuotiaat käyttää liki aina housuvaippoja, vedetään jalkaan kuin pukkuhousut. Monet osaa jo pissata pottaan. Kaksivuotias syö jo monenlaista kotiruokaa, ihan perusruokaa. Ei se kaksivuotiaan hoitaminen nyt niin haasteellista ole. - mummo 2
kaksivuotiaan kirjoitti:
Kaksivuotiaat syö jo monenlaista ruokaa. Kaksivuotiaat osaa jo itse kääntyä sängyssä
mahalleen, selälleen ja kyljelleen. Kaksivuotiaat käyttää liki aina housuvaippoja, vedetään jalkaan kuin pukkuhousut. Monet osaa jo pissata pottaan. Kaksivuotias syö jo monenlaista kotiruokaa, ihan perusruokaa. Ei se kaksivuotiaan hoitaminen nyt niin haasteellista ole.Kaksivuotias ei välttämättä osaa vielä puhua ta ihuonosti. Mummo ei välttämättä ymmärrä lapsen puheen tarkoitusta. sitten itkevä lapsi ja hermoileva mummo yötä vasten, kumpikin hätääntyneitä.
Itse otin yöksi, kun ymmärsin lapsen puheen. Samoin oli helpompi ottaa kaksi lasta, kun toinen oli jo isompi ja toimi tulkkina.
- millä mitata
Vastuu toisen lapsesta tuntuu aina suuremmalta kuin omasta, silloin kun on hoitajaksi lupautunut.
Likikään kaikki parivuotiaat eivät tykkää yökyläilystä. Mummon luona voi vierailla koko perhe, jolloin mummusta tulee vähitellen tuttu puolin ja toisin.
Mummun luona voi alkuun olla vaikka pari tuntia ilman vanhempia. Lapselle tulee luottamus, että hän pääsee kotiin.
Mummu on voinut unohtaa, miten lapsia hoidetaan ja jokainen lapsi on erilainen. Usein nuorella perheellä on myös erilaisia tapoja.
Kun olette mummolassa tai mummo teillä, niin tämä osoittaa kiinnostusta lapseen puhumalla lapselle, ottamalla syliin, antamalla ruokaa, leikkimällä pallolla jne. Se, että mummu ottaa yökylään, ei ole kiinnostuksen ja tykkäämisen mitta.- Miksi pitäisi?
Ihmettelen tätä, miksi mummun luona pitää olla ilman vanhempia? Eihän pienet lapset ole muuallakaan kylissä ilman vanhempia.
- Ei ole pakko välittä
On paljon parempi, että lakkaat ajattelemasta koko asiaa. Meillä eivät tunne mieheni vanhempia lainkaan. Veikkaan, että jos tulisivat vastaan eivät tuntisi, joka on mahdollista koska samassa kaupungissa asutaan.
Alkuun yritin niin vietävästi, soittelin, lähettelin kortteja, kuvia,tekstareita ym. Vuodet kuluivat ja yhteydenpito oli niin yksipuolista, että jätin sikseen. Kolmannen lapsemme syntymästä eivät edes tienneet. Eivät ne lapset jää mistään paitsi, huomaavat kyllä jos heistä ei välitä. Jaksamisia! - hyödyn tavoitteluko?
Eihän lasten tarvitse käydä yökylässä tai hoidossa isovanhemmilla. Vierailkaa koko perheenä, ja lapset saavat samalla seurustella isovanhempien kanssa. Omat kolme lastani eivät olleet pienenä kertaakaan yksin kylässä isovanhemmilla, ja suhteet ovat kehittyneet oikein hyvin sillä tavalla.
Lasten kanssa seurustelu ei tarkoita hoitajana toimimista eikä rakastaminen tarkoita sitä että haluaa olla hoitovastuussa. Mummo voi olla hyvin rakas ja läheinen, vaikka ei toimisikaan lastenhoitajana. Älä sekoita rakkautta ja hyötysuhdetta keskenään.- Ei väkisin
Voisit pitää huolta omasta suhteestasi lapseesi ja jättää mummun omaksi asiaksi sen, millaisen suhteen hän itse haluaa lapsenlapsiinsa. Eihän kaikilla lapsilla ole edes isovanhempia ollenkaan, eikä se ole välttämätöntä. Lapsi tarvitsee läheiset suhteet omiin vanhempiin, se on pääasia. Muut aikuiset tulevat sitä mukaa miten heitä on lähellä luonnostaan, eikä kehenkään tarvitse yrittää tehdä suhdetta väkisin. Jos mummu ei välitä lapsista, hänellä on siihen oikeus ja se asia ei sinulle kuulu, ja väkisin ylläpidetty suhde ei ole lapsellekaan hyväksi.
Anna siis mummun itse päättää, kuinka paljon hän haluaa olla tekemisissä lasten kanssa. Toisaalta harvoin tapaaminen ei tarkoita ettei silti rakastaisi.
- äitiliini
Äitini aikanaan painosti minua kovasti lastentekoon ja niin lupaili hoitavansa lasta paljon kun syntyy. Lapsi on nyt vuoden eikä ole ollut kuin pieniä hetkiä mummollaan hoidossa. Ei äitini jaksa! Ja vastuu lapsesta stressaa häntä aivan hirveästi! Anopillani on aivan sama tilanne
äitini kuvitteli että vauva on pieni enkeli. Eipä ole. Se on hirmu koheltaja ja tutkii kaikki mshdolliset vaaranpaikat. Ei vanha enää jaksa sellaista. - Avioeroa odotellessa
Olen myös mummi ja mieluusti olen lapsenlastani hoitanut, vaikka usein on miniä laittanut poikani soittamaan ja moittimaan, mitä taas olen tehnyt väärin! Joskus on miniäni päin näköä eisttänyt "kiitokseksi" moitteita -ihan syyttä.Olenko antanut ruoan väärään aikaan tai onko lapsi saanut jätsipuikon ym ym vastaavaa.
Nyt olen saanut tarpeekseni toisen lapsen synnyttyä ja pidän todella näppini irti tarjoutumatta tai pyydettäessä auttamaan. Joku roti pitää mummojakin ja heidän apuaan kohtaan olla. Anoppi ei ole tyytymättömän nykynaisen sylkykuppi. - Tumpelo mummu
Duunarimummo on kyllä ihan tehopakkaus, kun noin helpoksi lastenhoidon mieltää. Minulla kolme omaa, on ekasarja lapsenlapsia 13-14 vuotiaat, ja olen taas unohtanut miten lapsia hoidetaan. Nyt on 2-vuotias ja kun hoidan häntä, otan tarkat ohjeet äidiltä, en vaan yhtään muista ruoka-aineita enkä -aikoja. Omassa kodissa en tohtisi lasta pitää yötä, on verhoja tällätty nuppineuloilla, pikku tavaraa pöydillä, pesuaineita avoimilla hyllyillä. Miksi ihmeessa pelkistäisin kotini sellaiseksi kuin se oli omien lasteni ollessa pieniä, jolloin oli arjen tärkeimpiä asioita välttää vahinkoja.
2- vuotias vilistää koko ajan. Hoidan häntä omassa kodissaan 1-2 krt/kk muutamia tunteja, jos isä on pois ja äidillä on vuorotyö. Yhden yön olen siellä ollut, meni kyllä ihan hyvin, mutta tekstasin pari kertaa äidille kun en osannut. Koko ajan jännittää ettei satu mitään. Olen ihan väsynyt kun pääsen kotiin, mutta silti olen aina valmis menemään uudestaan. - aloitta1
Unohtui siis mainita, että olen itse lapseni kanssa 99% ajasta. Että ette kyllä voi haukkua minua etten vietä aikaa lapseni kanssa! Lapsi on kova menemään, kova tahtomaan ja kova ääninen, niinkuin lapset yleensä ja olisihan se kiva joskus itsekkin huokaista ja tietää että lapsi turvallisessa hoidossa.
En ole mennyt vielä takaisin töihin, mutta kesän jälkeen olen menossa.
Mumma alussa monesti painotti, kuinka haluaa hoitaa ym. Ehkä se harmittaa eniten. Katteettomat lupaukset. Lisäksi kiva katsoa vierestä miten nuoria äitejä paapotaan (pienet lapset hoidossa melkein joka vkl) ja itse ei saa ikinä vähän aikaa vaan olla. Te joilla on on tai on ollut sama tilanne, ymmärrätte kyllä minua :) - käsitteet sekaisin
Siis hoitajaako olet vailla?
- kukin tavallaan
Jos suret sitä että lapselta puuttuu suhde mummuun, sanoisin että lapset tottuvat monenlaisiin mummuihin. Oma lapsuuskokemukseni oli, että toinen mummu tykkäsi kovasti lapsista ja touhusi paljon meidän kanssa, toinen ei halunnut olla paljoa lasten kansperheenä kylässä. Silti molemmat mummut olivat yhtä rakkaita ja muistan molempia lämmöllä, hyväksyen sen että olivat erilaisia ihmisiä. Ehkä hyväksymistä auttoi, kun äiti selitti ihan normaaliasiana, että toinen mummu ei jaksa lasten kanssa ja häntä ei pidä liikaa häiritä, mutta että olemme silti mummulle tärkeitä. Kummankin mummun vierailuja odotettiin innolla.
Aloittajalle ehdotan, että palkkaat välillä lapsenvahdin niin että saat omaa aikaa. Hyväksy anoppi sellaisena kuin hän on, niin saat harvastakin yhteydenpidostanne hyvää mieltä, vaikka et apua saisikaan. - Nuorehko mummu
kukin tavallaan kirjoitti:
Jos suret sitä että lapselta puuttuu suhde mummuun, sanoisin että lapset tottuvat monenlaisiin mummuihin. Oma lapsuuskokemukseni oli, että toinen mummu tykkäsi kovasti lapsista ja touhusi paljon meidän kanssa, toinen ei halunnut olla paljoa lasten kansperheenä kylässä. Silti molemmat mummut olivat yhtä rakkaita ja muistan molempia lämmöllä, hyväksyen sen että olivat erilaisia ihmisiä. Ehkä hyväksymistä auttoi, kun äiti selitti ihan normaaliasiana, että toinen mummu ei jaksa lasten kanssa ja häntä ei pidä liikaa häiritä, mutta että olemme silti mummulle tärkeitä. Kummankin mummun vierailuja odotettiin innolla.
Aloittajalle ehdotan, että palkkaat välillä lapsenvahdin niin että saat omaa aikaa. Hyväksy anoppi sellaisena kuin hän on, niin saat harvastakin yhteydenpidostanne hyvää mieltä, vaikka et apua saisikaan.Jos lapsi on kova menemään ja kovaääninen, niin siinähän selitys onkin, miksi mummu ei halua. Minäkään en halua kotiini lapsia, jotka sotkevat ja rikkovat paikkoja. Oman lapsen kanssa jaksaa paremmin kuin jos joutuu ottamaan vastuuta toisen lapsesta. Ei se ole laiskuutta, mutta en vain halua. Kun olen hoitanut oman perheeni aikuisiksi, haluan nyt vuorostani vapautta jomaan elämääni, en halua aloittaa uudestaan pikkulapsiruljanssia.
Kokemuksen myötä olen oppinut pitämään puoleni ja sanomaan terveesti ei, me ollaan nyt eri perheitä ja kukin vastaa itsenäisesti omista asioistaan. Minä en puutu aikuisten lasteni ajankäyttöön eivätkä he minun, ja tapaamme toisiamme vapaina itsenäisinä ihmisinä puolin ja toisin. Kun tapaamme, he saavat hoitaa ja kasvattaa itse lapsiaan ja minä olen vain mummu, joka rakastaa ja jota lapset rakastavat.
- klälöä
Kuulostat kyllä kaikkea muuta kuin rakastavalta..Lähinnä todella kylmältä mummolta. Lisäksi valikoivalta..Jos lapsi olisi hiljainen ja istuisi paikallaan hiljaa eikä koskisi mihinkään niin sittenkö saisi hyväksyntäsi?!
Lapsia voi jo pienestä opettaa olemaan sotkematta tai rikkomatta.- no voi voi
Kyllä rakastavakin ihminen saa sanoa ei, ja asettaa rajat sekä lasten että aikuisten tapaamisille omien tarpeittensa mukaan. Ei tarvitse kaikessa uhrautua ja unohtaa omaa elämäänsä. On myös hyvä oppia vastaanottamaan ei-sana, ja hyväksymään se että toisilla on oikeus kieltäytyä pyynnöistä jotka ei itselle sovi.
- Näin meillä
Minun lapsi oli ekaa kertaa mummulla yökylässä 7-vuotiaana, muuten kävimme koko perheen voimin mummolassa kylässä, mummo ja vaari eivät käyneet kertaakaan meillä. Vaan me menimme mummolaan, joka toinen viikonloppu.
Olimme pari tuntia mummolassa ja tulimme kotiin - Itsekäs isovanhempi
Miten se että hoitaa lastenlapsiaan 1-2 kertaa kuukaudessa pari tuntia kerrallaan tekee elämästä lapsiruljanssia? En vaan käsitä. Yksin petaa, yksin makaa.
- Itsekäs isovanhempi
Ja tuli vielä mieleen että meillä mummut ajattelevat että lastenlapset niin rakastavat heitä ja että he ovat lapsille tärkeitä. Eivät jotenkin huomaa todellisuutta, kyllä lapset rakastavat heitä tietysti, mutta aika vieraita ihmisiä lapsille ovat.
Olen huomannut että lapseni ovat hihkuneet riemusta kun pitkästä aikaa ovat nähneet mummun ja hauskaa on ollut joka kerta. Samoin toisen mummun kanssa. Itku on meinannut lapsilla tulla kun mummulakäynti on ohi koska tietävät että menee taas pitkä aika kunnes seuraavan kerran nähdään.
Nykyään lapsilla on ikää sen verran että ovat kyselleet mennäänkö jommallekummalle mummulle tai tulisko mummu kylään. Olen kertonut ettei juuri tänään oikein voida tavata. Kun ovat kysyneet syytä, olen yrittänyt kertoa että mummullakin on omat kiireensä. Lapset ovat lopettaneet kyselyn kun ovat tajunneet ettei se ole minusta kiinni nähdäänkö vaan että muut asiat menevät mummulla lasten edelle. OIen yrittänyt selittää että ihmisten elämä on joskus kiireistä ja yritetään taas nähdä kun mummutkin niin tykkäävät heistä.
Olen tukahduttanut oman kaiherruksen siitä että voisi olla jotain enemmänkin. Haluaisin että mummut ja lapsenlapset olisivat toisilleen rakkaita ja pitäisivät toisistaan kovasti.
Kuitenkin, kauhistuttavaa oli huomata että kun viime kerralla näkivät mummut, eivät enää hihkuneet ja nuorimmainen laittoi kulmat kurttuun eikä halunnut kummankaan syliin, ei koko tapaamisaikana. Ei tainnut pieni muistaa mummuja. Ja vanhemmat lapset menivät omiin leikkeihinsä, juttelivat pääasiassa minulle ja isälleen jos tuli jotain asiaa. Pelkään jo nyt että peli on isovanhempien osalta menetetty. Toisaalta, en voi sille mitään. Kannustan lapsia juttelemaan heille ja kehun kuinka ihania isovanhemmat ovat mutta pakottaa en tahdo sellaiseen mikä ei heidän välillään tule luonnostaan.
- 20+14
Tuota hyvänen aika, mikä pakko mummolassa on olla yökylässä. Itse en koskaan ollut yökylässä isän-äidin luona, vaikka mummo olikin todella läheinen. Ja äidinäidin luona olin pari yötä teininä, kun mummoni ei halunnut vaarin reissun aikana olla yksin, olin siis mummon tuki ja turva.
Omat lapseni, olivat jonkun verran mummolassa ihan olosuhteiden pakosta, yhden lapsen leikkaushoito vaati paljon reissuja helsinkiin ja silloin lapset olivat mummolla. Nuori lapsistani on varmaan ollut ehkä 3 yötä mummulassa, ja lapsikin on jo yli 10v.
Ehkäpä mummu huomasi että noin pienen lapsen kanssa on raskasta, kun ei ole enää nuoruuden voimissa. Lapsi voi itkeä äitiä ja isiä, pitkäänkin ja ikävää omaan sänkyyn.
Kyllä mummin kanssa ehtii touhuta sitten kun on kouluikäinen. Jos haluaa - kirvesmiehen muija
On vain hyväksyttävä, että kaikkia isovanhempia ei lapsenlapset kiinnosta. Älä suotta sure sellaista mihin et voi vaikuttaa. Jo oman mielenterveyden tähden kannattaa opetella hvyäksymään asiat joihin ei voi vaikuttaa. Anna mummon elää omaa elämäänsä ja otta teihin sitten yhteytää kun haluaa. Pidä sinä häneen yhteyttä jos se tuntuu sinusta tärkeältä. Mutta muista että et syyllistä.
- Mummi 46 v
Taidan olla vähän outo isovanhempi. Olen vasta 46-v. mutta ihan onnessani tuore mummi. Otan lapsenlapseni heti yökylään, kun vain vanhemmat päästävät. Jos lapselle tulee esim. koliikkia tai muuten valvottaa öisin, niin olen luvannut hoitaa vauvaa, että saavat levätä.
Käyn kylässä usein ja he meillä, että lapsenlapseen tulee lämmin ja läheinen suhde alusta asti. Mielestäni 2-v. ei tosiaankaan ole liian pieni menemään mummilaan yökylään.
Käyn töissä ja harrastan mutta kyllä lapset ja lastenlapset mahtuu aina elämääni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162178Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842118- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101296Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841207Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854