Olen 20-vuotias miehen alku ja tällä hetkellä itken yksin kotona. Kukaan ei tiedä miltä minusta tuntuu ja tuntuu että koko maailma romahtaa päälleni. Ehkä olen tullut hulluksi, kun vaivun ajatuksiini jatkuvasti ja en pysty keskittymään oikein mihinkään. Mikään ei tunnu miltään ja yöllä en saa nukutuksi.
Ulkopuolisin silmin kaikki on ollut ja on tälläkin hetkellä ok: olen lukion suorittanut ja armeijan sekä menossa ammattikorkeakouluun syksyllä. Raha ongelmia ei ole.
Totuus on kuitenkin tämä: Äiti on ollut jollain tavalla mielenterveydeltään sairas ihminen ja pienestä pitäen meidän kotien seinien sisäpuolella on tapahtunut kaikenlaista hullua. En nyt jaksaisi lähteä selittämään, mutta oireiden mukaan hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Esim. Vähättelee muiden tekemisiä, nostaa itsensä jalustalle... Koskaan en uskaltanut käskeä kavereita kotiin, koska äiti on tosi tarkka siivous asioiden kanssa ja se rajoitti täysin elämää. Suihkussa ei saanut käydä muuta kuin lauantaisin, kotona lämmitettiin vain eineksiä, kavereita ei saanut käskeä kotiin, nukuin koko lapsuuteni sohvalla (sänky olisi tullut muuten likaiseksi) jne... Rätit oli meidän huushollissa tärkeämpiä kuin ihmiset. Riitoja on ollut varmaan satoja, mutta edelleen isä ja äiti roikkuu toisissaan. Isä on ihan ok tyyppi, mutta kummallekkaan vanhemmista ei voi asiallisesti puhua omista tuntemuksista.
Lukiossa mulla alkoi tulla ensimmäisiä masennuksen oireita. Pääsin kyllä nuorisopsykiatrian poliklinikalle (en syönyt lääkkeitä, kävin vaan keskustelemassa) mutta sieltä minut heitettiin pihalle ennen kuin armeija alkoi. Armeijassa asiat sujui ihan hyvin. Armeijan jälkeen olin 3kk kotona kunnes löysin nyt itselleni kämpän. Olen ollut täällä nyt vasta yhden päivän ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
Tulipa sekava viesti. No, niin on koko ihminenkin sekaisin.
pitkä tarina, mutta ei tiedä mistä aloittaa
14
192
Vastaukset
- hyvinpä aloitit text
Hyvin kuvasit itseäsi ja tätä hetkeä. Luin. Eläydyin.
Itselläni ollut lapsuus-nuoruus vähän samoin, ei ketään läheistä ihmistä omasta perheestä ja tosiaan nyt ajateltuna varmaan myös mun äitini ollut narsisti eli itsetunnoltaan hyvin hauras ja heikko, häntä tavallaan piti varoa ja suojellakin. Kaikki käytännön asiat kyllä hoisi tosi moitteettomasti, mitä lapset tarvitsivat, kodinhoidon, ruuanlaiton, leipomisen. Joskin me lapset sitten vartuttuamme osallistuttiin tähän kaikkeen, mikä hyvä. - Nohh, miks nyt itsestäni puhumaan. Mutta kuitenkin tajusin sua.
Kunhan nyt saat sopivat päämäärät ja tukea tavalla tai toisella pääset varmasti eteenpäin.
Onhan tuo nyt ihan ymmärrettävä kriisikin, kun nyt yksinään aloita elää. Tiätsä, itsenäistymien ja se vapaus, että on vastuullinen itselle omasta elämästään ja kukaan ei epäoleellisesti kyttää, on lopulta ihanaa ja voimaa antavaa.
Minäkin aikoinaan lukiossa aloin oireilla, ahdistus, masennus, jännittämisestä aiheutuneet oireet. Mutta selvisin, kuten sinäkin. Upeeta, että oot armeijankin selvittänyt! Sinussahan ON potentiaalia :) . Nyt vaan kunpa saisit menneisyyden asioiden ja tunteiden kiviriipat jotenskin syrjään, niin pääset eteenpäin. Yritä niitä viel käydä läpi, kohdata, kuten nykyään sanotaan, niin siis mielellään jonkun vaan kanssa. Ikään kuin puhdistuisit elämäsi 20:sta eka vuodesta... Katos, ku voi olla vielä 60 v edessä. (Kehtaankin! ). Kuitenkin, läpikäynti plus tahdon kerääminen kaikenlaiseen anteeksiantamiseen erilaisista menneen elämän vajavaisuuksista ja esteistä aikaa myöten vapauttaa ja löydät itsestäs uusia voimia ja uusis kykyjä, ideoita. Oma elämäsi odottaa Sinua. - Halit, leidi yössä, 66 v - pihalla1
Moro.
Luin viestisi, se herätti ajatuksia.
Itse olen tällä hetkellä 24v, juuri valmistumassa oleva nuori mies.
Uskon, että tiedän ainakin 94% miltä sinusta tuntuu.
Olen tavallaan samassa tilanteessa, ulospäin näyttää kaikki hyvältä. Kukaan ei osaa aavistaa sisälläni vellovia tunteita.
Molemmat vanhempani ovat kuolleet liialliseen juomiseen, aluksi vihasin juovia ihmisiä, mutta nykyään huomaan että itsekin alan olemaan alkoholisoitumisen partaalla..
Armeijaa en ole vielä käynyt, menossa olen ja toivon että sieltä saisin edes jonkinlaisen suunnan elämääni.
Tämä viesti tuskin sinua auttaa, mutta oli vaan pakko päästä purkamaan omia tuntemuksia asiaan liittyen.- hyvinpä aloitit text
Luin 'sinutkin'.
Voih ku löytäisit 1 kpl ihmisen miettimään kanssas sua. - Halit.
- Täti
Moi,
viestistäsi välittyi jollain lailla, ettet ole päässyt koko elämäsi aikana purkamaan tuntojasi, ja nyt ne tulevat vyöryen, kun olet vihdoin päässyt omillesi vanhempiesi ikeestä. Mene ihmeessä puhumaan jonkun kanssa, yksin ei kannata asioita hautoa. Seurakunnan perheneuvonta on ilmainen palvelu ja siellä on paljon fiksujakin terapeutteja.
Paljon lämpimiä ajatuksia!- pitkä tarina
Kiitos ihanista viesteistä.Te olette ainoa tuki, mikä minulla tällä hetkellä on.
haluaisin sanoa nimimerkille "pihalla 1" että itselle nimenomaan armeija on ollut parasta aikaa elämässäni. Jos kestää vaan sen fyysisen rääkin niin sieltä löytää uusia ystäviä pakostakin (itsellä on Se yksi ja ainoa mihin pidän yhteyttä) ja yhteisöllisyyden tunne on enemmän siellä läsnä kuin siviilissä.
Itse ihmettelen, että kun koko elämän odottaa että pääsen yksin asumaan ja sitten kun oikeasti pääsee niin olo menee huonommasta entistä huonompaan. Tuntuu, että elämän musta lanka on hävinnyt ja elämä on yhtä selviytymistä päivästä toiseen.
- runolintu
Tiedän miltä sinusta tuntuu ja mitä koet. Käy ihmeessä jonkuu juttusilla se auttaa ja jos saat mielialalääkettä ota vaa......en ny jaksa omaa stoorii tähä kirjottaa. mutta oma äiti kuoli ja romahdin täysin kun kukaan ei ollut "komentelemassa" olin hukassa piti ettii oma elämän johtotähti....tsemii
- saman kokenu
Kuuntele aurora eilisen aurinko ja itke ja anna anteeksi, älä katkeroidu......
- eräs iäkkäämpi
En lukenut toisten vastauksia vaan vastaan niin kuin mielikvaani syntyy. Ensinnäkin kirjoitat erittäin hyvää ja järkevää tekstiä. Olet lahjakas ihminen. Ymmärrät hyvin, mitä ongelmasi juontuu ja sinulla on käsitys, mitä taustastasi huolimatta käsitys, mitä kotielämän pitäisi olla ja mitä se ei ole.
Kun oelt joutunut elämään tuollaisessa orjuudessa, niin sinun on siksi vaikea avautua, olet joutunut sopeutumaan, mukautumaan sairaan ihmisen oikkuihin.
Kun olet päässyt omaan kämppääsi, niin tavalaan olet kuin päässyt puristavasta paketista ulos ja kaaos siitä mielelle syntyy.
Nyt vain alat purkamaan sieluasi. Hyvä alku nyt näin. Selviydyt varmasti.- pitkä tarina
No tänään jaksoin raahautua lenkille vaikka Se lähteminen vaikeaa olikin. Olo helpotti ainakin hetkeksi. Pitääpä ottaa tavaksi tuo lenkillä käynti vaikka kolme kertaa viikossa. Jos alkaisi jossain vaiheessa näkyä tunnelin päässä valoa...Unelmana olisi, että jossain vaiheessa pystyisi taas nauttimaan elämästä (viimeksi tälläinen hetki on ollut silloin kun pääsin armeijasta).
Hain myös kesätyöpaikkoihin, mutta mihinkään en ole päässyt. Kävin myös maaliskuussa työvoimatoimistossa, mutta sieltä en saanut muutakun sanssi kortin (työttömyystukea en saa koska lukio ja työmarkkinatuessa on 5kk karenssi). Sikäli en voi valittaa kun tällä hetkellä isä maksaa vuokrat siihen asti kunnes saan opintotukea ja minä maksan loput kulut. - Kalju Pitkätukka
pitkä tarina kirjoitti:
No tänään jaksoin raahautua lenkille vaikka Se lähteminen vaikeaa olikin. Olo helpotti ainakin hetkeksi. Pitääpä ottaa tavaksi tuo lenkillä käynti vaikka kolme kertaa viikossa. Jos alkaisi jossain vaiheessa näkyä tunnelin päässä valoa...Unelmana olisi, että jossain vaiheessa pystyisi taas nauttimaan elämästä (viimeksi tälläinen hetki on ollut silloin kun pääsin armeijasta).
Hain myös kesätyöpaikkoihin, mutta mihinkään en ole päässyt. Kävin myös maaliskuussa työvoimatoimistossa, mutta sieltä en saanut muutakun sanssi kortin (työttömyystukea en saa koska lukio ja työmarkkinatuessa on 5kk karenssi). Sikäli en voi valittaa kun tällä hetkellä isä maksaa vuokrat siihen asti kunnes saan opintotukea ja minä maksan loput kulut.Elämästä nauttiminen syntyy pienistä hetkistä.
En edes uneksi sellaisesta, että suurin osa päivistä olisi nautittavia kokonaisuudessaan.
Koska saat itsesi haalattua lenkille, et selvästikään ole lääkityksen tarpeessa.
Itse en päässyt lenkille, hyvä kun kerran viikossa pesulle.
Kouluajalta(peruskoulu amis työllisyyskurssit...) jäi yksi ystävä, johon pidän yhteyttä joskus.
Armeijasta ei yhtään, vaikka sinänsä tulin toimeen ihmisten kanssa.
11v työuralta jäi yksi kaveri.
Armeijassa oli sikäli helppoa, että kaikki oli järjestetty, ei tarvinnut itse huolehtia muusta kuin käskyjen täyttämisestä. - täällä päällä ...
pitkä tarina kirjoitti:
No tänään jaksoin raahautua lenkille vaikka Se lähteminen vaikeaa olikin. Olo helpotti ainakin hetkeksi. Pitääpä ottaa tavaksi tuo lenkillä käynti vaikka kolme kertaa viikossa. Jos alkaisi jossain vaiheessa näkyä tunnelin päässä valoa...Unelmana olisi, että jossain vaiheessa pystyisi taas nauttimaan elämästä (viimeksi tälläinen hetki on ollut silloin kun pääsin armeijasta).
Hain myös kesätyöpaikkoihin, mutta mihinkään en ole päässyt. Kävin myös maaliskuussa työvoimatoimistossa, mutta sieltä en saanut muutakun sanssi kortin (työttömyystukea en saa koska lukio ja työmarkkinatuessa on 5kk karenssi). Sikäli en voi valittaa kun tällä hetkellä isä maksaa vuokrat siihen asti kunnes saan opintotukea ja minä maksan loput kulut.Hienoa että oelt päättänyt alkaa lenkkeilemään. Jospa mukaan tulisi jokin luontoharrastus; kalastus, lintujen katselu, valokuvaus ym. Nuorilla monesti takkuilee ja vie aikansa kun saa oman elämän reilaamaan.'
Ja hyvä että isäsi pystyy tukemaan.
Hei
Mä haluaisin vain sanoa, että mun mielestäni on tosi hienoa, että tällä palstalla on ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja tsempata toisia ja kertoa rohkaisevia esimerkkejä. Se näyttää minun mielestäni tosi upealta. Me ihmiset olemme täällä toisiamme varten ja tarvitsemme toinen toisianne. Siis ilahduttavaa kannustusta!
Minäkin toivon tsemppiä jokaiselle, joka on elämässään tullut väärin ja kaltoin kohdelluksi. Ja toivon voimia lähteä hakemaa apua.
Päivi-pappi Hämeestä- pitkä tarina
Kuuntelevalle kirkolle: Hain myös hautausmalle kesätöihin. lähetin kirjallisen hakemuksen ja oletin että sieltä edes vastattaisiin että " haku ei kohdistunut sinuun". Mitään vastausta ei ole kuulunut. Mielestäni törkeää toimintaa.
Toiseksi vaikka kuinka rukoilisin Jumalan apua, että edes hän auttaisi niin ei mitään vastausta. Tämä tuntuu pahalta.
Hei
Olen todella pahoillani, että et saanut mitään vastausta työnhakuusi. Olen samaa mieltä siitä, että kaikille hakijoille olisi ehdottomasti vastattava.
Minä ajattelen, että Jumalan apu tulee monella tavalla, usein eri tavalla kuin ihminen itse odottaa. Minua ilahduttaa, että olet halunnut rukoilla. Luotan siihen, että Jumala kuitenkin vastaa, vaikka mitään ei näyttäisi kuuluvan.
Jos sopii, niin rukoilen puolestasi.
Päivi-pappi Hämeestä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108216- 392529
- 1212243
- 221909
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151644- 111479
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161442"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141389- 151262
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121173