vihaan toisia ihmisiä

Mulla on samanlaista, välillä en pystynyt töihin, kun rupesi ahdistamaan ja oli pakko päästä pois työpaikalta. Muut ihmiset voi ajatella, että et halua olla heidän kanssa tekemisissä. Haluaisitko kuitenkin vähän enemmän mitä tällä hetkellä olet. Minua ahdistaa olla paljon yksin, mutta myös ihmisten kanssa olo ahdistaa. Oletko jäänyt paljon historiassasi yksin. Onko vaikea siksi kysyä muilta apua, kun huomaa tarvitsevansa muita? Jos sinulla on mielipide, se kannattaa sanoa, ihminen tarvitsee vastavuoroisuutta. Muut kuitenkin lähestyvät sinua kysyen jotain. Se on minusta hyvä asia. Et sinä aivan kauhea voi olla, jos sinulta tullaan kysymään neuvoa, muutkin tarvitsevat sinua. Minusta kannattaisi jo hakea apua, ettei asia mene pahemmaksi ja ettet menetä työkykyäsi, minulle kävi niin ja paluu työhön on vaikeaa. Sinulla voi olla yleinen ahdistuneisuus häiriö, minulla se puhkesi n.38 vuotiaana. Lääkitys on hyvä ja psykoterapia.

Olen jäänyt paljon historiassani yksin ja tullut usein torjutuksi.
Opiskellessani ammattikoulussa kukaan luokallani ei halunnut olla minun kaverini ja vietin aina välitunnit yksin. Myös ruokailussa söin yksin.
Olin koulussa aina se kenet valittiin viimeiseksi ryhmätöihin.

Jos en ota huomioon kirjoitusasuasi, tuo voisi olla oma elämänkerta lyhyesti. Jos ei osaa elää tavallisten ihmisten normeilla, voin sanoa kokemuksen rintaäänellä, että elämä on yhtä helvettiä. Minut ja eleeni tulkitaan aina väärin.

Sosiaalinen lahjakkuus tai äly, millä sitä haluakaan kutsuttavan, on elämässä kantava voima. Edeltämainitun ominaisuuden omistajat ovat aina silmissäni kaikkein lahjakkaimpia.

olen varmasti ruma vaikken ole ylipainoinen, minua on koulukiusattu myös. Kiusaamisen ottaminen riippuu monesti ihmisestä. Toinen sietää sitä enemmän ja toinen vähemmän. Ihmiset haluaa kuulua johonkin se antaa kuvan siitä että on hyväksytty. Jos hyväksytysti tulemisen tunnetta ei saa voin kuvitella seurauksien olevan kertomasi perusteinen. En tiedä mistä johtuu ettei jotakuta hyväksytä joukkoon ja sitä alkaa helposti katsoa sitä vikaa itsestään. Miksi meidän pitäisi elää niin kuin joku toinen haluaa, miksi emme voisi olla sellaisia kuin ikinä haluamme.
Minua on luultu elämäni aikana vaikka miksi, välillä se on loukkaavaa toisinaan en taas jaksa välitttää.
Toiset on hiljaisia ja toiset on suu auki 24h. Ja aina kun ei jollekin ei sovi ollaan rääpimässä toista.

Ai saatat puhua joskus? Kyllä se on tietysti hienoa kuulla toisen ääni, mutta jos haluaa olla hiljaa niin sitten olet.
Sinun pitää puhua koska itse niin haluat eikä muiden painostuksesta.
Ahdistus kohtauksiin sinun ehkä kannattaisi kysyä apua ennenkuin nen pahenevat.
Ihmisillä voi olla enemmän vaikeuksia kuin sinulla, se ei näy välttämättä päällepäin, joten en olisi sinuna kateellinen heille vaan paremminkin toivoisit heillä olevan asiat hyvin.
Sinuun suhtaudutaan aina siten kuinka kunkin mielentila on kehittynyt milloinkin.
Ei sinun elämän laadulla ole merkitystä siinä oletko yksin vai kavereiden kanssa.
Jos haluat kavereita hankit niitä ja jos et niin olet ilman niitä.
Ihan sama mitä muut ovat siitä mieltä, sinun mielesi ratkaisee.
Sosiaaliseksi ei synnytä siihen kasvetaan. Sinäkin voit halutessasi olla sosiaalinen, jos sitä haluat, opettele.
Rakkaus on ihmisen sisällä, se tarvitsee päästää vain ulos.

Minua koulukiusattu ollut nuorena ja melko pitkään. Haukuttu juntiksi,nynnyksi ja mäntiksi.En enää helposti luota heihin ja en halua heidän kavereiksi eli he menettivät minut.En kiinnostaa enää mitä heille kuuluu tai heidän elämästään.Ruokakauppaan minulla ei ole pelkoa vain normaalisti ja kotiin vaikka en välitä jos ihmiset toljoittivat minua.Ymmärrän sinua miltä se tuntuu.Kun et enää peruskoulussa niin unohtaa menneisyydestä vaikka muistot eivät häviää.Miksi pitäisi valehdella esimiehelle miten vietit viikonlopuksi?En voisi valehdella mitenkään vaikka he ehkä ajatella "kauhea" mut pyh.Opiskelu ja työ on minulle ok ,mutta olen huomannut kun saattaa minulle tulossa vaikeita.Itsenäinen työ ihan ok mutta taas ahdistaa liikaa yksin ja tylsää sekä työpaikalla tyyökavereiden kanssa voi ehkä olla vaikea minulle koska en varmasti paljon puhua kuin hiljaa.En enää tiedä mitä tekisin eteen.Ihan tyhmältä jos pitäisi puhua jopa työtoverille ellen haluaisi.Ihan sama minulle jos menetän työkykyäni niin okei koska ei siinä muu auta.On olemassa kaltaisiasi ihmisiä jotka ongelmia mutta elämä on semmoista ja ei helppoja ole.

Sama juttu mulla. Tuntuu, että minun elämäni on pilattu täysin. En koskaan ole tehnyt kenellekään mitään pahaa ja silti olen saanut kokea kaiken vääryyden. Jos minua ei ole haukuttu niin seurani ei kuitenkaan ole ollut toivottua. Olen aina ollut todella herkkä ja kiltti ihminen ja aika ujo myös. Asiaa eivät todellakaan ole parantaneet nämä ikävät kokemukset. Tiedän, että minussakin on varmaan 100 epäkohtaa, mutta silti tiedän olevani syytön toisten huonoon kohteluun. Luottaa en pysty enää keneenkään ja kaikki nuoruuden unelmat on kyllä murskattu. En voi mitenkään olla niin kamala ihminen.

Maksan kovan hinnan tästä kaikesta. Näen itseni rumana, olen ahdistunut ja pelkään eri asioita, en osaa olla ihmisten kanssa, epäilen aina kaikkea ja välillä olen täysin epätoivoinen ja valmis luovuttamaan. Ylpeä olen vain ja ainoastaan siitä, että olen aina mennyt eteenpäin ja käynyt koulut loppuun, vaikka sitten ryömimällä, jos voimat on olleet ihan lopussa. Mitään iloa tästä kaikesta ei silti ole ollut. Olen vain aina mennyt eteenpäin kuin unessa, kaikki on ollut jotain mitäänsanomatonta. Ei minun elämäni ole todellakaan mitään kadehdittavaa. Sain tästä kaikesta sellaisen taakan mitä kannan vielä pitkään.

Olisi ollut kivaa elää se "normaali" nuoruus. Silloin minäkin olisin varmasti vähän rohkeampi ja suhtautuisin positiivisesti asioihin. Jollekin nämä minun kokemukseni olisivat varmasti joku pikkujuttu, mutta itse olin jo ennen kiusaamista niin epävarma ja sitten vielä muutot ja koulunvaihdot. Se kaikki oli vaan liikaa. Luovutin, kun huomasin, ettei ketään kiinnosta minun seurani. Sitten olinkin aivan yksin ja kiusattu. En kerjää mitään sääliä, mutta olen todella huolissani tulevaisuudestani. Ei minusta taida enää mitään "normaalia" tulla ja sosiaalinen elämäni tulee varmaan olemaan melko vaikeaa jos nyt sitten ikinä sitä seuraa saan. Kaikkeen sitä joutuu, elämä on kuin jotain surkuhupaisaa komediaa. Aina ajattelee, että täytyy olla positiivinen. Silti en varmaan koskaan pysty olemaan aito positiivinen itseni joka ennen olin. Mutta luovuttaa ei saa.

Missäpäin suomea asut? Kiinnostaako tutustua ihmisiin, jotka ehkä suhtautuisivat jännitykseesi myötämielisesti ja kärsivällisesti?

Mitä täällä höpistään, etteikö ihmisten vihaamisesta ole mitään hyötyä.
Tämähän menee kuin juna raiteilla vääjäämätöntä loppua kohden, en usko
tätä verkostoitunutta urkinta ja kyttäysmaailmaa pystyttävän enää kääntämään
kurssiltaan pois ennen lopullista tuhoa.

Nämä taustavoimat, jotka käytännössä suorittavat tämän ns. likaisen työn,
eli kehittävät yhä pidemmälle ja automatisoivat tämän ihmisten täydellisen
urkinta- ja vakoilusysteemin vielä paljon pahemmaksi, lisättynä yhä
pidemmälle viedyillä automaattisilla tappokoneilla, joita muuten on jo
olemassa. Ne vie tämän tietokoneistetun tietokoneiden valvoman maailman
siihen pisteeseen, että ne koneet päättävät sitten lopulta ottaa vallan pois
näiltä muutamilta itselleen kaiken vallan ja omaisuuden keränneiltä, jotka
vielä siinä surkuhupaisassa suuruudenhulluudessaan kuvittelevat vielä
kykenevänsä hallitsemaan tätä tietokoneistettua urkinta kontrolloitua
maailmaa. Ne koneet tulee sitten hävittämään tämän lajin pois tältä
tellukselta tallustelemasta lopullisesti.

Näistä on aina silloin tällöin tehty uutisjuttuja, kuinka entisajan science-fiction
kirjoittelut on ainakin osittain toteutuneet nykyisin.
Joidenkin kannalta valitettavasti nämä viimeaikaisimmat vastaavat jutut ja
elokuvat tulevat samalla tavalla tulevaisuudessa toteutumaan, nää tämän
ajan taustalla piiloissa pysyttelevät toimijat tulevat ajamaan tän maailman
siihen. Itse henkilökohtaisesti suren ainoastaan sitä, etten mitä suurimmalla
todennäköisyydellä tule enää olemaan hengissä todistamassa tätä tämän
eliölajin tuhoa. Mun puolesta se vois tulla vaikka heti huomenna.

Ihmisten kohdalla vaikuttaa että miten tulee itse toimeen muiden kanssa. Tietty osa ihmisistä on aina ns. idiootteja n. 20% 60-75%:a neutraaleita ja 5-20%:a enemmän tai vähemmän mukavia.

Sinun pitäisi harjoitella sosiaalisia tilanteita niin ettet joutuisi niissä ongelmiin.

Sukupuolella on varsin iso merkitys. Jos olet nainen, niin pystyt varsin helposti saamaan keskustelu ja jutteluseuraa netistäkin. Jos olet mies, niin silloin tilanne on vaikeampi, koska seuran saaminen on paljon monimutkaisempaa.

Voithan kokeilla jonkinlaista terapiaakin jos saisit tällöin juteltua enemmän asioista. Toisaalta parasta apua saisit todennäköisesti joltakin samassa tilanteessa olevalta, joka suostuisi juttelemaan kanssasi.

Olet joutunut nöyryytyksen kohteeksi ja nielemään kiukkusi. Sinulle vihasta on tullut patoutuneiden tunteiden lisäksi puolustusmekanismi jolla torjut sen ettet itse enää tule hyläytksi. Siis koet hallitsevasi itse elämääsi torjumalla vihalla toisten lähestymisyritykset.
Sinun kannattaa hakea apua. Et ole todellisuudessa niin kylmä kuin uskot olevasi.

treenaa itsesi. kokoamme ryhmän. hankimme aseet. kaikki vihan ja viha kaikkien puolesta.