Väsyneet äidit

Minua ihmetyttää täälläkin usein esitetty käsitys siitä, millaista perhe-elämä oli 1900-luvun alkukymmenillä. Lieneekö se peräisin kansakoulun lukukirjasta vai mistä.
Perhepiiriin kuului useampi sukupolvi vain varakkaiden ja tilanomistajien osalta. Köyhien lapset ja mummot huutokaupattiin ruotuvaivaisiksi. Lapset lähtivät kotoa vähän toisellakymmenellä piioiksi ja rengeiksi. Ihmiset kuolivat nuorina. Jos esim. torppari kuoli eikä hänen vaimonsa löytänyt ripeästi uutta miestä, oli edessä häätö ja piiaksi pestautuminen. Se oli todella vaikeaa pienten lasten kanssa, ja usein perhe tässä vaiheessa hajosi.
Maaseudulla miehet olivat "kotona" eli talvisin metsätöissä ja savotoilla viikkokaudet kotona käymättä, keväät, kesät ja syksyt maatöissä joko omilla tai toisten pelloilla. Kaupungeissa miehet ja yleensä myös naiset tekivät kuusipäiväistä ja kymmentuntista työpäivää tehtaissa. Aivan oma lukunsa olivat sotavuodet, jotka monet nykymummot ja -vaarit muistavat. Isä oli poissa viisi vuotta ja jos tuli kotiin, saattoi olla jalka- tai mielipuoli. 1900-luvun alkupuolella eli 1918 käytiin maassamme verinen sisällisosta, jossa 40 000 suomalaista sai surmansa. Punikkien leskien ja orpojen asema ei ollut kadehdittava. Keuhkotuberkuloosi raivosi maassamme aina 1950-luvulle asti vieden monesta perheestä äidin tai isän.
Jos lapsista huolehtimassa oli oma mummo tai ruotumummo, he olivat niin huonokuntoisia, etteivät muuhun työhön kelvanneet. Mummot ruokkivat lapsia siten, että pureskelivat leipää suussaan, panivat sen rätin sisään ja antoivat mytyn lapsille imettäväksi. Usein kuitenkin lastenhoito jäi hyvinkin pienten sisarusten kontolle. Nämä sitten retuuttivat vauvat ruokatunnin alkaessa tehtaan portille, jossa äiti imetti niitä.
Asia, jossa kurjistumista on tapahtunut, on äitien alkoholinkäyttö. Muutama vuosikymmen sitten eivät äidit sellaista yleensä harrastaneet, olipa mies millainen Turmiolan Tommi tahansa. Nykyään monilla äideillä on kiire baanalle jo vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen.

mummuksi kirjoitti:

Minua ihmetyttää täälläkin usein esitetty käsitys siitä, millaista perhe-elämä oli 1900-luvun alkukymmenillä. Lieneekö se peräisin kansakoulun lukukirjasta vai mistä.
Perhepiiriin kuului useampi sukupolvi vain varakkaiden ja tilanomistajien osalta. Köyhien lapset ja mummot huutokaupattiin ruotuvaivaisiksi. Lapset lähtivät kotoa vähän toisellakymmenellä piioiksi ja rengeiksi. Ihmiset kuolivat nuorina. Jos esim. torppari kuoli eikä hänen vaimonsa löytänyt ripeästi uutta miestä, oli edessä häätö ja piiaksi pestautuminen. Se oli todella vaikeaa pienten lasten kanssa, ja usein perhe tässä vaiheessa hajosi.
Maaseudulla miehet olivat "kotona" eli talvisin metsätöissä ja savotoilla viikkokaudet kotona käymättä, keväät, kesät ja syksyt maatöissä joko omilla tai toisten pelloilla. Kaupungeissa miehet ja yleensä myös naiset tekivät kuusipäiväistä ja kymmentuntista työpäivää tehtaissa. Aivan oma lukunsa olivat sotavuodet, jotka monet nykymummot ja -vaarit muistavat. Isä oli poissa viisi vuotta ja jos tuli kotiin, saattoi olla jalka- tai mielipuoli. 1900-luvun alkupuolella eli 1918 käytiin maassamme verinen sisällisosta, jossa 40 000 suomalaista sai surmansa. Punikkien leskien ja orpojen asema ei ollut kadehdittava. Keuhkotuberkuloosi raivosi maassamme aina 1950-luvulle asti vieden monesta perheestä äidin tai isän.
Jos lapsista huolehtimassa oli oma mummo tai ruotumummo, he olivat niin huonokuntoisia, etteivät muuhun työhön kelvanneet. Mummot ruokkivat lapsia siten, että pureskelivat leipää suussaan, panivat sen rätin sisään ja antoivat mytyn lapsille imettäväksi. Usein kuitenkin lastenhoito jäi hyvinkin pienten sisarusten kontolle. Nämä sitten retuuttivat vauvat ruokatunnin alkaessa tehtaan portille, jossa äiti imetti niitä.
Asia, jossa kurjistumista on tapahtunut, on äitien alkoholinkäyttö. Muutama vuosikymmen sitten eivät äidit sellaista yleensä harrastaneet, olipa mies millainen Turmiolan Tommi tahansa. Nykyään monilla äideillä on kiire baanalle jo vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen.

Lue lisää

Hyvä kiroitus! Lisää tälläisia kirjoituksia,vanhukst on elämän rikkaus,mutta valitettavasti, viettä sen hautaan. Nykynuoret niillä on kaikki vempaimet, pyykkkoneet astiapesukoneet! Jos ei ole, sossu ostaa,mihinkään ei olla tyytyväisiä. Olen miettinyt monasti,miten ne pärjäisivät nykynuoret,jos nyt tulis sota....Kamppeet kasaan,ja evakkoon.....Pahaltahan tuo näyttää Putin,venkoilee siihen malliin. Historia toistaa itseään.

Minun miniäni kohdalla ei ole kyse masennuksesta, mutta kyllä apua sinnekin kysellään jatkuvasti. Minusta näyttää, että nuoret tekevät itse elämästään liian väsyttävää. Ensinnäkin väsymystä aiheuttaa se että kaiken pitää olla täydellistä, pitää ehtiä kampaajalle ja joka päivä kuntolenkille, laihduttaa, meikata ja harrastaa kaikkia samoja harrastuksia kuin ennen äitiyttä. Jotta tämän kaiken jaksaisi, pitää saada mies ja sukulaiset hommiin. Ei voi ottaa rennosti ja vain hoidella kotia ja vauvaa edes alkukuukausina.

Vauvanhoidonkin pitää olla täydellistä. Vauva ei saa itkeä yhtään, joten vauvan viihdyttämiseen menee paljon aikaa. Syöttötavoissa ja -ajoissa, hoitotavoissa ei voi yhtään joustaa neuvolasta saaduista ohjeista vaikka käytäntö sujuisi paremmin aina tilanteen mukaan joustamalla. Sitten tulee vauvahieronnat, vauvauinnit, muskarit, väriterapiat, vauvajumpat, viriketuokiot. Äitiydestä on tehty suoritus joka stressaa ja uuvuttaa.

Sekin stressaa kun on huolehdittava että isä hoitaisi lasta vähintään yhtä paljon. vain siksi että miehenkin on hoidettava kotia. Tulee sanomista ja pettymyksiä. Rennompi ote - se tekee joka ehtii ja viitsii, helpottaisi sitäkin puolta. Vauvan itkuunkin voisi suhtautua ajatellen että itkeminen ei vahingoita lasta, kunhan hoito on hellää ja rakastavaa. Ei haittaa jos vauva silloin tällöin itkee jonkin aikaa, se on lapsen luonnollista käyttäytymistä. Lapsi vaistoaa, jos äiti hermoilee itkua, tai jos äiti suhtautuu leppoisasti ja hätäilemättä.

Masennus on eri asia koska se on sairaus. Mutta masennuksenkin takana on usein juuri riittämättömyyden tunne ja päällekaatuvat kuvitelmat ja tavoitteet äitinä olemisesta. Pitäisi toisaalta voida hyväksyä se että äitiys muuttaa asioita, toisaalta nähdä tilanne elämään kuuluvana muutoksena johon jokainen kykenee kyllä.

turhaa pingotusta kirjoitti:

Minun miniäni kohdalla ei ole kyse masennuksesta, mutta kyllä apua sinnekin kysellään jatkuvasti. Minusta näyttää, että nuoret tekevät itse elämästään liian väsyttävää. Ensinnäkin väsymystä aiheuttaa se että kaiken pitää olla täydellistä, pitää ehtiä kampaajalle ja joka päivä kuntolenkille, laihduttaa, meikata ja harrastaa kaikkia samoja harrastuksia kuin ennen äitiyttä. Jotta tämän kaiken jaksaisi, pitää saada mies ja sukulaiset hommiin. Ei voi ottaa rennosti ja vain hoidella kotia ja vauvaa edes alkukuukausina.

Vauvanhoidonkin pitää olla täydellistä. Vauva ei saa itkeä yhtään, joten vauvan viihdyttämiseen menee paljon aikaa. Syöttötavoissa ja -ajoissa, hoitotavoissa ei voi yhtään joustaa neuvolasta saaduista ohjeista vaikka käytäntö sujuisi paremmin aina tilanteen mukaan joustamalla. Sitten tulee vauvahieronnat, vauvauinnit, muskarit, väriterapiat, vauvajumpat, viriketuokiot. Äitiydestä on tehty suoritus joka stressaa ja uuvuttaa.

Sekin stressaa kun on huolehdittava että isä hoitaisi lasta vähintään yhtä paljon. vain siksi että miehenkin on hoidettava kotia. Tulee sanomista ja pettymyksiä. Rennompi ote - se tekee joka ehtii ja viitsii, helpottaisi sitäkin puolta. Vauvan itkuunkin voisi suhtautua ajatellen että itkeminen ei vahingoita lasta, kunhan hoito on hellää ja rakastavaa. Ei haittaa jos vauva silloin tällöin itkee jonkin aikaa, se on lapsen luonnollista käyttäytymistä. Lapsi vaistoaa, jos äiti hermoilee itkua, tai jos äiti suhtautuu leppoisasti ja hätäilemättä.

Masennus on eri asia koska se on sairaus. Mutta masennuksenkin takana on usein juuri riittämättömyyden tunne ja päällekaatuvat kuvitelmat ja tavoitteet äitinä olemisesta. Pitäisi toisaalta voida hyväksyä se että äitiys muuttaa asioita, toisaalta nähdä tilanne elämään kuuluvana muutoksena johon jokainen kykenee kyllä.

Lue lisää

Kälyni on raskaana ja kotona esikon 2v kanssa. Lasten välissä täytyi harrastaa salilla käyntiä ja mitä milloinkin,Mummo paljon huolehti esikosta ja Isä myös,tai oikeastaan Isä tuli Mummon luo lapsen kanssa kun jäivät kahdestaan.
Paljon on esikko Mummolla muutenkin,hän täyttää 59v tänä vuonna ja on työelämässä. Oikein hirvittää mitä sitten kun vauva tulee,lykätäänkö molemmat Mummolle että taas päästään harrastusten pariin??

Niin tosiaan. Oma äitini hoiti 3 lasta kotona, kotirouvana. Ehti varsin hyvin mihin vain. Isäni toi rahat. Äidillä oli siis ura kotona.
Minulla taas on ura työelämässä. Lapset hoidan myös. Ja kotityöt illalla. Vanhin lapsista osaa käydä kaupassa. Apua saan joskus kun tulee ihan todella välttämätön pakko. Apua saan siis ostamalla. Lasten isä ei asu luonamme eikä hänestä ole meille apua, asuu ulkomailla.

Apua toki tarvitsisin enemmän.
Ne isovanhemmat jotka ihmettelevät joidenkin perheiden avun tarvetta eivät taida huomata kuinka maailma muuttui. Aiemmin naiset olivat pääasiassa kotona ja lapsista huolehtivat myös muut sukulaiset. Nykyäiti on yksin.

Nykyäiti saa revetä joka paikkaan. Tuntuu oudolta etteivät nämä palstan isovanhemmat ymmärrä tätä asiaa. Asuvatkohan ja elävät niin kaukana toisen perheen arjesta?

Vai oliko tarkoitus nostaa haloota väärin, omatekoisin olettamin?

Moto kirjoitti:

Niin tosiaan. Oma äitini hoiti 3 lasta kotona, kotirouvana. Ehti varsin hyvin mihin vain. Isäni toi rahat. Äidillä oli siis ura kotona.
Minulla taas on ura työelämässä. Lapset hoidan myös. Ja kotityöt illalla. Vanhin lapsista osaa käydä kaupassa. Apua saan joskus kun tulee ihan todella välttämätön pakko. Apua saan siis ostamalla. Lasten isä ei asu luonamme eikä hänestä ole meille apua, asuu ulkomailla.

Apua toki tarvitsisin enemmän.
Ne isovanhemmat jotka ihmettelevät joidenkin perheiden avun tarvetta eivät taida huomata kuinka maailma muuttui. Aiemmin naiset olivat pääasiassa kotona ja lapsista huolehtivat myös muut sukulaiset. Nykyäiti on yksin.

Nykyäiti saa revetä joka paikkaan. Tuntuu oudolta etteivät nämä palstan isovanhemmat ymmärrä tätä asiaa. Asuvatkohan ja elävät niin kaukana toisen perheen arjesta?

Vai oliko tarkoitus nostaa haloota väärin, omatekoisin olettamin?

Lue lisää

Tiedätkös että Suomen naiset ovat ainakin 2. maailmansodan jälkeen käyneet aina töissä?
Kotiäitejä on Suomessa ollut aikaisemmin hyvin nmarginaalinen ryhmä ja nykyään kotiäitejä voi olla jopa enemmän kuin aiemmin. Kiitos hyvän sosiaaliturvan.

Moto kirjoitti:

Niin tosiaan. Oma äitini hoiti 3 lasta kotona, kotirouvana. Ehti varsin hyvin mihin vain. Isäni toi rahat. Äidillä oli siis ura kotona.
Minulla taas on ura työelämässä. Lapset hoidan myös. Ja kotityöt illalla. Vanhin lapsista osaa käydä kaupassa. Apua saan joskus kun tulee ihan todella välttämätön pakko. Apua saan siis ostamalla. Lasten isä ei asu luonamme eikä hänestä ole meille apua, asuu ulkomailla.

Apua toki tarvitsisin enemmän.
Ne isovanhemmat jotka ihmettelevät joidenkin perheiden avun tarvetta eivät taida huomata kuinka maailma muuttui. Aiemmin naiset olivat pääasiassa kotona ja lapsista huolehtivat myös muut sukulaiset. Nykyäiti on yksin.

Nykyäiti saa revetä joka paikkaan. Tuntuu oudolta etteivät nämä palstan isovanhemmat ymmärrä tätä asiaa. Asuvatkohan ja elävät niin kaukana toisen perheen arjesta?

Vai oliko tarkoitus nostaa haloota väärin, omatekoisin olettamin?

Lue lisää

Kerrot, että "aiemmin" naiset olivat pääasiassa kotona. Milloin tällainen aika on ollut? Ylimuistoisista ajoista asti suomalaiset naiset ja äidit töissä pelloilla ja navetassa, joko omissaan tai toisten. Lisäksi he hoitivat kotityöt vedenkantoineen - myös eläimille -, pyykinpesuineen rannalla tai avannolla, leipomisineen, keritsimisineen, kehräämisineen, kankaankutomisineen, saippuan- ja makkaranvalmistuksineen yms. Teollistumisen myötä naiset hakeutuivat tehtaisiin tekemään kymmentuntista päivää ja kuusipäiväistä viikkoa. Vielä 1960-luvulla äitiys- eli synnytysloma oli vain 4 - 6 viikkoa.
Kerrot myös, että lapsista huolehtivat myös muut sukulaiset. Lasten isä ei töiltään ja sotimisiltaan eikä muutenkaan lastenhoitoon yleensä osallistunut. Lapsista pitivät yleensä huolta hyvinkin pienet sisarukset, työhön kykenemättömät isoäidit ja ruotumummot. Lapset toivat pikkusisaruksensa tehtaan portille imetettäväksi äidin ruokatauolle. Myöhemmin päivähoitopaikkaa pikkuvauvoille etsittiin kauppojen ilmoitustauluilla.
Näin oli laita suuren valtaenemmistön. Rikkaimmat ja etuoikeutetuimmat, joista elokuvissa kerrotaan, muodostivat vain häviävän pienen joukon kaikista esiäideistämme.
Monet nykyisistä isoäideistämme muistavat vielä ajan, jolloin vesi kannettiin kaivosta, lämmitettiin hellalla, kunhan ensin polttopuut oli pilkottu, kannettu sisään ja hella sytytetty, vauvojen kapalot pestiin käsin vadissa, kuivatettiin narulla ja silitettiin, likavedet kannettiin ämpärillä ulos, jolloin äiti öljylampun valossa ompeli ja kutoi lapselleen vaatteet, jolloin vauvojen purkkiruokia ja kertakäyttövaippoja ei ollut olemassakaan. Eikä suihkua eikä sisävessaa, ei puhelinta eikä pesukonetta, ei sähköhellaa eikä mikroa. Kaukanahan se oli nykytodellisuudesta.

Tämän kyselyn voi ottaa kohteliaana välittämisenä. Nykyään puhutaan niin paljon äidin masenuksestä, että haluavat vaan varmistaa, että tiedätte apua olevan tarjolla, jos sitä tarvittaisiin.

Moto kirjoitti:

Niin tosiaan. Oma äitini hoiti 3 lasta kotona, kotirouvana. Ehti varsin hyvin mihin vain. Isäni toi rahat. Äidillä oli siis ura kotona.
Minulla taas on ura työelämässä. Lapset hoidan myös. Ja kotityöt illalla. Vanhin lapsista osaa käydä kaupassa. Apua saan joskus kun tulee ihan todella välttämätön pakko. Apua saan siis ostamalla. Lasten isä ei asu luonamme eikä hänestä ole meille apua, asuu ulkomailla.

Apua toki tarvitsisin enemmän.
Ne isovanhemmat jotka ihmettelevät joidenkin perheiden avun tarvetta eivät taida huomata kuinka maailma muuttui. Aiemmin naiset olivat pääasiassa kotona ja lapsista huolehtivat myös muut sukulaiset. Nykyäiti on yksin.

Nykyäiti saa revetä joka paikkaan. Tuntuu oudolta etteivät nämä palstan isovanhemmat ymmärrä tätä asiaa. Asuvatkohan ja elävät niin kaukana toisen perheen arjesta?

Vai oliko tarkoitus nostaa haloota väärin, omatekoisin olettamin?

Lue lisää

Aloitus ainakin käsitteli äitiä, joka hoitaa lasta kotona, ei käy töissä

näin luulen kirjoitti:

Tämän kyselyn voi ottaa kohteliaana välittämisenä. Nykyään puhutaan niin paljon äidin masenuksestä, että haluavat vaan varmistaa, että tiedätte apua olevan tarjolla, jos sitä tarvittaisiin.

Lue lisää

Onko masennus trendi-sairaus? Tuntuu että on muotia olla masentunut. Onko ennen ollut masennusta äideillä? Voi olla että ei ole ehditty töiltä masennusta sairastamaan.

Niimpä, ei ennen istuttu television ja videoitten äärellä karamelliä mässyttäen. 20 min kävelymatkakin mennään bussilla kouluun rättiväsyneen näköisenä puolinukuksissa.

Ihminen kun ei jaksa tehdä mitään niin aivan taatusti masentuu. Arkiset suoritukset jo masentaa kun se ei olekkaan yhtä riemua.

Ihan järjetöntä passata nuori niin että se makaa masentuneena ja muut tekevät hänen työnsä, se masennus ei varmasti sillä lähde. Pitää potkia perseelle että alkaa itse selviytymään.

Ne passataan pilalle kirjoitti:

Niimpä, ei ennen istuttu television ja videoitten äärellä karamelliä mässyttäen. 20 min kävelymatkakin mennään bussilla kouluun rättiväsyneen näköisenä puolinukuksissa.

Ihminen kun ei jaksa tehdä mitään niin aivan taatusti masentuu. Arkiset suoritukset jo masentaa kun se ei olekkaan yhtä riemua.

Ihan järjetöntä passata nuori niin että se makaa masentuneena ja muut tekevät hänen työnsä, se masennus ei varmasti sillä lähde. Pitää potkia perseelle että alkaa itse selviytymään.

Lue lisää

En tiedä auttaako pelkästään "persiille potkiminen" kun yhteiskunnan pitäisi muuttua terveyttä suosivaan suuntaan. Viimeaikojen kehitys on ollut täysin päinvastainen. Vapaa-aika lisääntyy, mutta lisääntyvää vapaa-aikaa ei käytetä liikuntaan, vaan netissä nyhjöttämiseen, pelaamiseen ja tv:n katseluun. Työstä ei saada enää liikuntaa.

Ravitsemussuositukset ovat ainoastaan kaupallisia - eivät millään muotoa terveyttä edistäviä. Harmittavan moni myös uskoo sokeasti mainoksiin ja jos siellä sanotaan esim. jonkin aamiaismuron olevan terveellinen, siihen uskotaan, vaikka totuus olisi täysin päinvastainen. Einekset ovat helppoja ja nopeita, mutta niihin lisätään suurinpiirtein huvikseen mallassokeria, joka pitkällä tähtäimellä tappaa 2-tyypin diabeteksen muodossa.

Joka vaivaan löytyy apteeksita lääke, mutta lääkkeitten sivuvaikutukset eivät ole laajalti tiedossa, eikä kaikesta ole pitkäaikaistutkimuksia.

Ne passataan pilalle kirjoitti:

Niimpä, ei ennen istuttu television ja videoitten äärellä karamelliä mässyttäen. 20 min kävelymatkakin mennään bussilla kouluun rättiväsyneen näköisenä puolinukuksissa.

Ihminen kun ei jaksa tehdä mitään niin aivan taatusti masentuu. Arkiset suoritukset jo masentaa kun se ei olekkaan yhtä riemua.

Ihan järjetöntä passata nuori niin että se makaa masentuneena ja muut tekevät hänen työnsä, se masennus ei varmasti sillä lähde. Pitää potkia perseelle että alkaa itse selviytymään.

Lue lisää

Nuori? Kouluun?
Ymmärsin, että aloittaja haluaisi keskusteltavan äideistä, joille ei mikään tunnu riittävän, vaan apuja pyydellään liiabn kanssa.
Voin olla väärässäkin.

Moto kirjoitti:

Nuori? Kouluun?
Ymmärsin, että aloittaja haluaisi keskusteltavan äideistä, joille ei mikään tunnu riittävän, vaan apuja pyydellään liiabn kanssa.
Voin olla väärässäkin.

Lue lisää

Hän tarkoitti varmaankin sitä, että jo nuorilla kunto on heikko, kun jalkoja ei saa käyttää kävelemiseen. :)
Äitien väsymys johtuunee siitä, että he havaitsevat rapautuvan kunnon vasta ehkä liian myöhään ja tuolloin alkaa hillitön kuntosalilla käyminen, joka kyllä uuvuttaa lopulta naisen kuin naisen, jos hänellä on siinä vielä pieniä lapsia.

Eipä pidetty joo niin raskaana suorituksena. Ei tarvinnut kouluttaa itseään jatkuvasti pysyäkseen mukana työelämässä eikä tarvinnut myöskään ahertaa hullun lailla lomautuksen tai potkujen pelossa. Työpaikka ei yleensä ollut uhattuna eikä oltu sitouduttu suuriin asunto- tai opintolainoihin.

Ei ollut myöskään superäitejä, joihin nuori äiti kokemattomuuksissaan itseään vertaa ja tuntee riittämättömyyttä siitäkin.

Äitiysloma oli lyhyt, mutta saatavilla oli kotiinkin lastenhoitajia, joiden huomassa monikin lapsi kasvoi. Maalta saatiin nuoria tyttöjä näihin töihin. Apuja siis saatiin. Perheet olivat yhtenäisempiä ja monessa perheessä oli luonnollista, että isovanhemmat tai vanhapiikatäti tai vastaava huolehti lapsista ja teki sen vielä mielellään.

Omasta kunnostaan on huolehdittava jokaisen. Nykyäiti ei juokse lehmien perässä ja kanna vettä kaivolta. Hänen on mentävä salille tai juoksulenkille erikseen. Fyysinen kunto tukee henkistä kuntoa. Äidin pitää hoitaa itseään, että pysyy mukana kunnialla, siis oravanpyörässä ja että työpaikka pysyy, lainat saadaan maksettua, koti ja lapset saadaan hoidettua ja elämän jatkuvuus saadaan taattua. Sitten olikin jo seuraavan lapsen vuoro. Nykyisin kolmen lapset perheet ovat melko yleisiä.

Mukavuuksia ei ollut, mutta ei ollut vaateitakaan. Hygienia oli mitä oli, esimerkiksi. Viihdykkeitä taisivat olla ompeluseurat ja vastaavat. Tai sai kutoa sukkaa illalla jos jaksoi. Ei tarvinnut rentoutua telkkarin ääressä tai joogata. Nukkumaan mentiin maatalousväestön tahtiin, noin klo 8. Poikkeuksena koko kuvioon oli se suuri osa rouvia, jotka tosiaan saivat keittäjät, lastenhoitajat ja muuta palvelusväkeä. Ja joiden aviomies toi varat tähän kuvioon. Mitä valittamista siinä olisi ollut! Hyvin silloin jaksettiin äitien velvollisuudet, koska taustapeli oli käynnissä koko ajan.

Eivät äidit ole muuttuneet, vaan maailma.

pinssi kirjoitti:

Eipä pidetty joo niin raskaana suorituksena. Ei tarvinnut kouluttaa itseään jatkuvasti pysyäkseen mukana työelämässä eikä tarvinnut myöskään ahertaa hullun lailla lomautuksen tai potkujen pelossa. Työpaikka ei yleensä ollut uhattuna eikä oltu sitouduttu suuriin asunto- tai opintolainoihin.

Ei ollut myöskään superäitejä, joihin nuori äiti kokemattomuuksissaan itseään vertaa ja tuntee riittämättömyyttä siitäkin.

Äitiysloma oli lyhyt, mutta saatavilla oli kotiinkin lastenhoitajia, joiden huomassa monikin lapsi kasvoi. Maalta saatiin nuoria tyttöjä näihin töihin. Apuja siis saatiin. Perheet olivat yhtenäisempiä ja monessa perheessä oli luonnollista, että isovanhemmat tai vanhapiikatäti tai vastaava huolehti lapsista ja teki sen vielä mielellään.

Omasta kunnostaan on huolehdittava jokaisen. Nykyäiti ei juokse lehmien perässä ja kanna vettä kaivolta. Hänen on mentävä salille tai juoksulenkille erikseen. Fyysinen kunto tukee henkistä kuntoa. Äidin pitää hoitaa itseään, että pysyy mukana kunnialla, siis oravanpyörässä ja että työpaikka pysyy, lainat saadaan maksettua, koti ja lapset saadaan hoidettua ja elämän jatkuvuus saadaan taattua. Sitten olikin jo seuraavan lapsen vuoro. Nykyisin kolmen lapset perheet ovat melko yleisiä.

Mukavuuksia ei ollut, mutta ei ollut vaateitakaan. Hygienia oli mitä oli, esimerkiksi. Viihdykkeitä taisivat olla ompeluseurat ja vastaavat. Tai sai kutoa sukkaa illalla jos jaksoi. Ei tarvinnut rentoutua telkkarin ääressä tai joogata. Nukkumaan mentiin maatalousväestön tahtiin, noin klo 8. Poikkeuksena koko kuvioon oli se suuri osa rouvia, jotka tosiaan saivat keittäjät, lastenhoitajat ja muuta palvelusväkeä. Ja joiden aviomies toi varat tähän kuvioon. Mitä valittamista siinä olisi ollut! Hyvin silloin jaksettiin äitien velvollisuudet, koska taustapeli oli käynnissä koko ajan.

Eivät äidit ole muuttuneet, vaan maailma.

Lue lisää

Tässä vähän tarkennusta:
Ei ehkä tarvinnut kouluttaa, mutta taitoja oli hankittava senkin edestä, jotta sai perheelle vaatteita ja ruokaa. Taksvärkkipäivät oli tehtävä, tai oli häätö edessä. Omat viljelmät joutui hoitamaan yötä myöten. Palkkatyötä tehtiin kuutena päivänä viikossa ja kymmenen tuntia päivässä. Laiskalla työntekijällä oli edessä lähtö kilometritehtaalle - eikä Kela tullut avuksi.
Superäitejä toki oli. Ne onnekkaat, jotka olivat saaneet kaikki tai useimmat lapsensa pidettyä hengissä, halveksivat niitä, joilta lapset kuolivat toisensa jälkeen. Ahkerien ja taitavien äitien lapsilla oli paremmat vaatteet kuin toistaitoisten lapsilla, ja siitä sai kuulla myös. Jopa se, että perheeseen syntyi poikia, oli ylemmyyden aihe.
Isovanhemmat hoitivat jos hoitivat vain yhden lapsensa lapsia, sen, jonka syytinkiläisiä he olivat ja joka oli perinyt talon. Vanhapiikatädit olivat töissä piikoina tai tehtaissa. Köyhemmän kansanosan mummot olivat kuolleet tai ruotuvaivaisia itsekin.
Torpparit maksoivat vuokransa kovalla työllä, köyhemmällä väellä ei omaa kotia ollutkaan, vaan he asustivat toisten tuvan nurkassa tai saunassa. Jos lapsia ei pystytty hoitamaan, ne myytiin huutokaupalla sille, joka otti halvimmalla nurkkiinsa.
Kun ehkäisyä ei ollut, syntyi lapsia tiuhaan tahtiin - ja kuoli.
Sukkaa joutui kutomaan, jos sai villoja ja osasi ne kehrätä langaksi. Naiset kutoivat sukkia jopa kävellessään tiellä. Köyhien ja taitamattomien lapsilla ei sukkia ollutkaan.
Nukkumaan pääsi kun työt ja karja oli hoidettu. Ja kyllä vauvat ennenkin valvottivat.
Maailma on muuttunut ja elämä helpottunut. Kiitos esiäideille, jotka vaikeista oloistaan huolimatta jatkoivat elämää. Ilman heidän raatamistaan meitä ei olisi.

mummuksi kirjoitti:

Tässä vähän tarkennusta:
Ei ehkä tarvinnut kouluttaa, mutta taitoja oli hankittava senkin edestä, jotta sai perheelle vaatteita ja ruokaa. Taksvärkkipäivät oli tehtävä, tai oli häätö edessä. Omat viljelmät joutui hoitamaan yötä myöten. Palkkatyötä tehtiin kuutena päivänä viikossa ja kymmenen tuntia päivässä. Laiskalla työntekijällä oli edessä lähtö kilometritehtaalle - eikä Kela tullut avuksi.
Superäitejä toki oli. Ne onnekkaat, jotka olivat saaneet kaikki tai useimmat lapsensa pidettyä hengissä, halveksivat niitä, joilta lapset kuolivat toisensa jälkeen. Ahkerien ja taitavien äitien lapsilla oli paremmat vaatteet kuin toistaitoisten lapsilla, ja siitä sai kuulla myös. Jopa se, että perheeseen syntyi poikia, oli ylemmyyden aihe.
Isovanhemmat hoitivat jos hoitivat vain yhden lapsensa lapsia, sen, jonka syytinkiläisiä he olivat ja joka oli perinyt talon. Vanhapiikatädit olivat töissä piikoina tai tehtaissa. Köyhemmän kansanosan mummot olivat kuolleet tai ruotuvaivaisia itsekin.
Torpparit maksoivat vuokransa kovalla työllä, köyhemmällä väellä ei omaa kotia ollutkaan, vaan he asustivat toisten tuvan nurkassa tai saunassa. Jos lapsia ei pystytty hoitamaan, ne myytiin huutokaupalla sille, joka otti halvimmalla nurkkiinsa.
Kun ehkäisyä ei ollut, syntyi lapsia tiuhaan tahtiin - ja kuoli.
Sukkaa joutui kutomaan, jos sai villoja ja osasi ne kehrätä langaksi. Naiset kutoivat sukkia jopa kävellessään tiellä. Köyhien ja taitamattomien lapsilla ei sukkia ollutkaan.
Nukkumaan pääsi kun työt ja karja oli hoidettu. Ja kyllä vauvat ennenkin valvottivat.
Maailma on muuttunut ja elämä helpottunut. Kiitos esiäideille, jotka vaikeista oloistaan huolimatta jatkoivat elämää. Ilman heidän raatamistaan meitä ei olisi.

Lue lisää

Maailma ei mielestäni ole niin paljon muuttunut.

Aiemmilla sukupolvilla olivat mummot ja muut suunnilleen pihapiirissä ja tapana oli että mm. isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan. Sama tapa on edelleen voimissa monissa kehittymättömimmissä maissa. Suomessakin aiemmin.

En sano että minkään ajan äideillä helppoa olisi, mutta se on totuus että ennen vanhaan äideillä oli sukulaisistaan apua lastenhoidossa. Kotiapulaiset olivat myös yleisiä. Vai kutoivat esiäidit sukkia tiellä kävellessään! Jopas oli kiire ennenmuinoin!

Nykyisin äidit ovat melko lailla yksin.
Isovanhemmat ovat teräkunnossa ja muuttuneet tai ovat kasvatetut itsekkäiksi, jolloin lastenlasten hoitaminen joskus koetaan kovin työlääksi. Ei ehditä, kun on golfmatkoja ja muuta kotkotusta. Ollaan hyväkuntoisia, jota ei oltu aiemmin raskaan työn uuvuttamana. Opittiin myös itsekkäiksi. Minäminäminä. Eipä ollut enää sitä talvisodan henkeä?

mummuksi kirjoitti:

Tässä vähän tarkennusta:
Ei ehkä tarvinnut kouluttaa, mutta taitoja oli hankittava senkin edestä, jotta sai perheelle vaatteita ja ruokaa. Taksvärkkipäivät oli tehtävä, tai oli häätö edessä. Omat viljelmät joutui hoitamaan yötä myöten. Palkkatyötä tehtiin kuutena päivänä viikossa ja kymmenen tuntia päivässä. Laiskalla työntekijällä oli edessä lähtö kilometritehtaalle - eikä Kela tullut avuksi.
Superäitejä toki oli. Ne onnekkaat, jotka olivat saaneet kaikki tai useimmat lapsensa pidettyä hengissä, halveksivat niitä, joilta lapset kuolivat toisensa jälkeen. Ahkerien ja taitavien äitien lapsilla oli paremmat vaatteet kuin toistaitoisten lapsilla, ja siitä sai kuulla myös. Jopa se, että perheeseen syntyi poikia, oli ylemmyyden aihe.
Isovanhemmat hoitivat jos hoitivat vain yhden lapsensa lapsia, sen, jonka syytinkiläisiä he olivat ja joka oli perinyt talon. Vanhapiikatädit olivat töissä piikoina tai tehtaissa. Köyhemmän kansanosan mummot olivat kuolleet tai ruotuvaivaisia itsekin.
Torpparit maksoivat vuokransa kovalla työllä, köyhemmällä väellä ei omaa kotia ollutkaan, vaan he asustivat toisten tuvan nurkassa tai saunassa. Jos lapsia ei pystytty hoitamaan, ne myytiin huutokaupalla sille, joka otti halvimmalla nurkkiinsa.
Kun ehkäisyä ei ollut, syntyi lapsia tiuhaan tahtiin - ja kuoli.
Sukkaa joutui kutomaan, jos sai villoja ja osasi ne kehrätä langaksi. Naiset kutoivat sukkia jopa kävellessään tiellä. Köyhien ja taitamattomien lapsilla ei sukkia ollutkaan.
Nukkumaan pääsi kun työt ja karja oli hoidettu. Ja kyllä vauvat ennenkin valvottivat.
Maailma on muuttunut ja elämä helpottunut. Kiitos esiäideille, jotka vaikeista oloistaan huolimatta jatkoivat elämää. Ilman heidän raatamistaan meitä ei olisi.

Lue lisää

Esiäideillekö tässä ollaan kiitosta nyt keräämässä.

Huvittavaa, kun otsikko ja aloittaja käsittelevät jotain muuta. Edellinen kirjoittaja puhuu 1800-luvun asioista sekä sotien aikaisista käytännöistä.

Tottakai silloin osattiin sen aikaiset keinot, oli pakko osata. Toisaalta paljon lapsia myös kuoli huonohkoon hoitoon etenkin sairauksien kohdalle sattuessa. Eihän lapsia edes pidetty oikein ihmisinä noina ylläolevina aikoina. Lapset olivat välttämätön paha omien himojen seurauksina ... ei ymmärretty lisääntymisestä ja sen ehkäisyyn ei ollut keinoja.

Turha nyt heittää kehiin jotain villasukan vauhdissa kutomisia. Taisi ollakin provo.

ihmettelen kovasti, mistä juontuu halu arvostella äitejä. Vanhemman sukupolven äiti arvostelemassa nuoremman sukupolven edustajaa samassa tilanteessa. Ihan tulee mieleen, että eikö vanhempi sukupolvi saanutkaan kiitosta uhrauksistaan ja kynnet verillä raatamisestaan ja nyt heitä alkaa ottaa pattiin sekin asia monen muun lisäksi. Arvostusta ei saa sitä pyytämällä ja vaatimalla. Mikä meni pieleen?
Sodat? Alkoholin saanti? Jenkkilästä tulviva nuorisokulttuuri?
Joskus nämä ns. esiäidit eivät kunnioittaneet lastaan ja näyttivät sen heille. Nykyäidit ymmärtävät tämän asian toisin.

Jos aloittaja tuntee yhden tällaisen vetelyksen joka makaa sohvalla vaatimassa itselleen kaikenlaista niin pitää muistaa olla stereotyypittelemättä kaikkia samaan kastiin.
Olisiko aloittajalla ehkä useampikin miniä siis? Vai tyttäristäkö on kysymys? Kenelle pitää silloin esittää kysymyksiä nuorten naisten tilasta äitinä?

Maailma on muuttunut, siskot. Ihmisen pitää muistaa se ja olla vertailematta liiaksi erilaisia oloja keskenään.

Pohdiskelua5 kirjoitti:

Maailma ei mielestäni ole niin paljon muuttunut.

Aiemmilla sukupolvilla olivat mummot ja muut suunnilleen pihapiirissä ja tapana oli että mm. isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan. Sama tapa on edelleen voimissa monissa kehittymättömimmissä maissa. Suomessakin aiemmin.

En sano että minkään ajan äideillä helppoa olisi, mutta se on totuus että ennen vanhaan äideillä oli sukulaisistaan apua lastenhoidossa. Kotiapulaiset olivat myös yleisiä. Vai kutoivat esiäidit sukkia tiellä kävellessään! Jopas oli kiire ennenmuinoin!

Nykyisin äidit ovat melko lailla yksin.
Isovanhemmat ovat teräkunnossa ja muuttuneet tai ovat kasvatetut itsekkäiksi, jolloin lastenlasten hoitaminen joskus koetaan kovin työlääksi. Ei ehditä, kun on golfmatkoja ja muuta kotkotusta. Ollaan hyväkuntoisia, jota ei oltu aiemmin raskaan työn uuvuttamana. Opittiin myös itsekkäiksi. Minäminäminä. Eipä ollut enää sitä talvisodan henkeä?

Lue lisää

Kyllä maailma on muuttunut. Nyt elämme hyvinvointivaltiossa, jossa työkyvyttömistä ja -haluttomistakin ja heidän lapsistaan pidetään huolta. Ennen ainoa turva oli oma työ. Ei ollut myöskään lasten päivähoitoa.
"Mummot ja muut" olivat suunnilleen pihapiirissä vain maanomistajilla eli perheen esikoispojan perheellä, joka oli saanut periä kotitilansa ja ottanut korvaukseksi vanhempansa syytingille. Talollisten nuoremmat lapset asuivat uudistiloilla tai torpissa, jotka sijaitsivat kymmenienkin kilometrien päässä kantatilalta. Valtava joukko oli myös maatonta väkeä, renkejä, itsellisiä, loisia, joilla itsellään paremmin kuin vanhemmillaankaan ei ollut pysyvää asuntoa, saati pihapiiriä. Miniäksi taloon tulleella naisella ei ollut lastenhoitajana omaa äitiään eikä sukulaisiaan, vaan hän joutui palvelemaan ja passaamaan appivahempansa miehensä ja lastensa lisäksi. Seuraavassa sukupolvessa vahinko pantiin kiertämään.
Teollistumisen myötä nuoret hakeutuivat tehdaspaikkakunnille ja perustivat siellä perheen. Mummot jäivät kauas kotipitäjiin. Asuttiin ahtaudessa, jonne mummoja ei olisi edes mahtunut.
Niin, ja kyllä esiäidit tosiaan kutoivat sukkia tiellä kävellessään. Kaikki aika oli käytettävä hyödyksi, jotta perhe olisi pysynyt hengissä. Sukan kutominen oli pitkän prosessin päätepiste. Ensin oli kasvatettava ja hoidettava lampaat, kerittävä ne, karstattava ja harjattava villa sekä kehrättävä siitä lankaa. Kehrääminen tapahtui kahteen kertaan. Sitten vasta päästiin kutomaan. Pikkulasten äidit kehräsivät talvisin iltakaudet ja liikuttelivat toisella jalalla tai kädellä vauvan kehtoa. Pellavan valmistus oli vielä työläämpää.
Kun otit talvisodan puheeksi, niin siihen aikaan miehet siis olivat rintamalla ja naiset tekivät kaiken työn, mitä yhteiskunnassa ja kodissa tarvittiin, hoitivat lapsensa sekä kutoivat tuntemattomille sotilaille valtavan määrän sukkia ja kintaita. Ja pakenivat lapsineen hälytyksen tullen pommisuojaan, kasvattivat kaupunkiasunnossaan sikaa ja kadunvarsilla perunaa sekä tekivät hamstrausretkiä maaseudulle saadakseen lapsilleen ruokaa.
Nykyaika on historian parasta, turvallisinta ja helpointa aikaa kaikille täällä Suomessa. Jokaisen on syytä tehdä työtä turvatakseen tämän tilanteen jatkumisen.

mummuksi kirjoitti:

Kyllä maailma on muuttunut. Nyt elämme hyvinvointivaltiossa, jossa työkyvyttömistä ja -haluttomistakin ja heidän lapsistaan pidetään huolta. Ennen ainoa turva oli oma työ. Ei ollut myöskään lasten päivähoitoa.
"Mummot ja muut" olivat suunnilleen pihapiirissä vain maanomistajilla eli perheen esikoispojan perheellä, joka oli saanut periä kotitilansa ja ottanut korvaukseksi vanhempansa syytingille. Talollisten nuoremmat lapset asuivat uudistiloilla tai torpissa, jotka sijaitsivat kymmenienkin kilometrien päässä kantatilalta. Valtava joukko oli myös maatonta väkeä, renkejä, itsellisiä, loisia, joilla itsellään paremmin kuin vanhemmillaankaan ei ollut pysyvää asuntoa, saati pihapiiriä. Miniäksi taloon tulleella naisella ei ollut lastenhoitajana omaa äitiään eikä sukulaisiaan, vaan hän joutui palvelemaan ja passaamaan appivahempansa miehensä ja lastensa lisäksi. Seuraavassa sukupolvessa vahinko pantiin kiertämään.
Teollistumisen myötä nuoret hakeutuivat tehdaspaikkakunnille ja perustivat siellä perheen. Mummot jäivät kauas kotipitäjiin. Asuttiin ahtaudessa, jonne mummoja ei olisi edes mahtunut.
Niin, ja kyllä esiäidit tosiaan kutoivat sukkia tiellä kävellessään. Kaikki aika oli käytettävä hyödyksi, jotta perhe olisi pysynyt hengissä. Sukan kutominen oli pitkän prosessin päätepiste. Ensin oli kasvatettava ja hoidettava lampaat, kerittävä ne, karstattava ja harjattava villa sekä kehrättävä siitä lankaa. Kehrääminen tapahtui kahteen kertaan. Sitten vasta päästiin kutomaan. Pikkulasten äidit kehräsivät talvisin iltakaudet ja liikuttelivat toisella jalalla tai kädellä vauvan kehtoa. Pellavan valmistus oli vielä työläämpää.
Kun otit talvisodan puheeksi, niin siihen aikaan miehet siis olivat rintamalla ja naiset tekivät kaiken työn, mitä yhteiskunnassa ja kodissa tarvittiin, hoitivat lapsensa sekä kutoivat tuntemattomille sotilaille valtavan määrän sukkia ja kintaita. Ja pakenivat lapsineen hälytyksen tullen pommisuojaan, kasvattivat kaupunkiasunnossaan sikaa ja kadunvarsilla perunaa sekä tekivät hamstrausretkiä maaseudulle saadakseen lapsilleen ruokaa.
Nykyaika on historian parasta, turvallisinta ja helpointa aikaa kaikille täällä Suomessa. Jokaisen on syytä tehdä työtä turvatakseen tämän tilanteen jatkumisen.

Lue lisää

Kylläpä meni ihan tuonne 1700-luvulle asti. Kehrääminen tapahtui kahteen kertaankin oikein. Voi hyvä ihme sentään. Lapsia sitten kuoli nurkkiin, mutta ei sillä niin väliä ollutkaan. Sikoja pidettiin varmaankin vielä edellisen sukupolven aikanakin? Ankaraa oli elämä mutta ei valitettu eikä apua pyydetty!
Jokaisen on tosiaan tehtävä työtä turvatakseen tämän tilanteen jatkumisen. Juuri siksi äidit ovat töissä väsymässä lasten- ja kodinhoidon ohella nykyelämän vaatimuksia täyttämässä. En ihmettele lainkaan heidän väsymistään ja sitä että pyytävät apua. Muutama vuosi sitten lehtien palstoilla kerrottiin väsyneistä äideistä, jotka tappoivat lopulta lapsensa väsymyksensä vuoksi. Olisi vaan pitänyt kestää vaikka ei enää kestänytkään. Näinhän se kai meni. Ne jotka lapsensa tappoivat olivat siis luusereita.
Talvisotakin kesti kymmeniä vuosia varmaan?

Ja äidit liikuttelivat kehtoa. Joissain kulttuureissa puhutaan kehdon liekuttamisesta, mutta liikuttamistahan voi myös harrastaa.

Aloittaja ei ota ollenkaan osaa tähän keskusteluun. Miksi? Olisiko joutunut taas lähtemään laiskojen äitien hommia paikkaamaan, kun eivät vaan kykene mihinkään ilman armeijaa apulaisia.

Maailma muuttui aivan hurjaa vauhtia. Mummelit vaan jankaavat vanhoilla vaatimuksillaan ymmärtämättä nykyajan vaatimuksia?

pikku tolkkua kirjoitti:

Kylläpä meni ihan tuonne 1700-luvulle asti. Kehrääminen tapahtui kahteen kertaankin oikein. Voi hyvä ihme sentään. Lapsia sitten kuoli nurkkiin, mutta ei sillä niin väliä ollutkaan. Sikoja pidettiin varmaankin vielä edellisen sukupolven aikanakin? Ankaraa oli elämä mutta ei valitettu eikä apua pyydetty!
Jokaisen on tosiaan tehtävä työtä turvatakseen tämän tilanteen jatkumisen. Juuri siksi äidit ovat töissä väsymässä lasten- ja kodinhoidon ohella nykyelämän vaatimuksia täyttämässä. En ihmettele lainkaan heidän väsymistään ja sitä että pyytävät apua. Muutama vuosi sitten lehtien palstoilla kerrottiin väsyneistä äideistä, jotka tappoivat lopulta lapsensa väsymyksensä vuoksi. Olisi vaan pitänyt kestää vaikka ei enää kestänytkään. Näinhän se kai meni. Ne jotka lapsensa tappoivat olivat siis luusereita.
Talvisotakin kesti kymmeniä vuosia varmaan?

Ja äidit liikuttelivat kehtoa. Joissain kulttuureissa puhutaan kehdon liekuttamisesta, mutta liikuttamistahan voi myös harrastaa.

Aloittaja ei ota ollenkaan osaa tähän keskusteluun. Miksi? Olisiko joutunut taas lähtemään laiskojen äitien hommia paikkaamaan, kun eivät vaan kykene mihinkään ilman armeijaa apulaisia.

Maailma muuttui aivan hurjaa vauhtia. Mummelit vaan jankaavat vanhoilla vaatimuksillaan ymmärtämättä nykyajan vaatimuksia?

Lue lisää

1700-, 1800- ja 1900-luvuille tosiaan pääsi menemään, koska alun perin vastasin henkilölle, joka kertoi, millaista äitien elämä "aiemmin" oli. Aiemmin on pitkä aika.
Lapsia kuoli nurkkiin ja sinne, missä heidän kuolinvuoteensa sattui sijaitsemaan. Kyllä se varmasti tuotti suurta surua vanhemmille ja lähipiirille.
Talvisota kesti runsaat sata kunnian päivää, mutta sodat ja ruoan säännöstely toistakymmentä vuotta. Sinä aikana sikoja kasvatettiin ahtaitten kaupunkikotien keittiön nurkassa, jotta perhe pysyisi hengissä. Tämän ajan monet nykyiset isoäidit vielä muistavat.
Kehtoa eli kätkyttä voi liekuttaa, keinuttaa, kiikuttaa, tuudittaa. Kaikki nämä verbit mahtuvat yläkäsitteen liikuttaa alle. Harrastushan kehdon liikuttelu ei ollut, vaan välttämätön toimi, jolla sai lapsen pidettyä hiljaisena.
Nykyaikana kenenkään ei tarvitse Suomessa surmata lapsiaan väsymyksen, köyhyyden tai kurjuuden takia. Yhteiskunta auttaa monin tavoin. Toista oli vielä pari sukupolvea sitten, jolloin keuhkotautinen yksinhuoltajaäiti toivoi ja rukoili, että lapsi saisi kuolla ennen häntä. Nykyään avioton lapsi ei ole enää häpeä, kuten "aiemmin", jolloin epätoivoiset, isäntiensä raiskaamat piikatytöt surmasivat pienokaisiaan. Nykyään abortti on laillinen ja yhteiskunnan varoilla tapahtuva toimenpide, toisin kuin isoäitien nuoruudessa, jolloin siitä sai vankeusrangaistuksen.
Suomalaiset äidit ovat hoitaneet ja kasvattaneet lapsiaan halki sodan, nälän ja ruton vuosisatojen, ja siksi olemme nyt täällä. Kyllä lastenhoito onnistuu nykyäänkin. Jos kovasti väsyttää, voi jättää väliin baari-illat ja internetissä notkumisen ja mennä nukkumaan.

mummuksi kirjoitti:

1700-, 1800- ja 1900-luvuille tosiaan pääsi menemään, koska alun perin vastasin henkilölle, joka kertoi, millaista äitien elämä "aiemmin" oli. Aiemmin on pitkä aika.
Lapsia kuoli nurkkiin ja sinne, missä heidän kuolinvuoteensa sattui sijaitsemaan. Kyllä se varmasti tuotti suurta surua vanhemmille ja lähipiirille.
Talvisota kesti runsaat sata kunnian päivää, mutta sodat ja ruoan säännöstely toistakymmentä vuotta. Sinä aikana sikoja kasvatettiin ahtaitten kaupunkikotien keittiön nurkassa, jotta perhe pysyisi hengissä. Tämän ajan monet nykyiset isoäidit vielä muistavat.
Kehtoa eli kätkyttä voi liekuttaa, keinuttaa, kiikuttaa, tuudittaa. Kaikki nämä verbit mahtuvat yläkäsitteen liikuttaa alle. Harrastushan kehdon liikuttelu ei ollut, vaan välttämätön toimi, jolla sai lapsen pidettyä hiljaisena.
Nykyaikana kenenkään ei tarvitse Suomessa surmata lapsiaan väsymyksen, köyhyyden tai kurjuuden takia. Yhteiskunta auttaa monin tavoin. Toista oli vielä pari sukupolvea sitten, jolloin keuhkotautinen yksinhuoltajaäiti toivoi ja rukoili, että lapsi saisi kuolla ennen häntä. Nykyään avioton lapsi ei ole enää häpeä, kuten "aiemmin", jolloin epätoivoiset, isäntiensä raiskaamat piikatytöt surmasivat pienokaisiaan. Nykyään abortti on laillinen ja yhteiskunnan varoilla tapahtuva toimenpide, toisin kuin isoäitien nuoruudessa, jolloin siitä sai vankeusrangaistuksen.
Suomalaiset äidit ovat hoitaneet ja kasvattaneet lapsiaan halki sodan, nälän ja ruton vuosisatojen, ja siksi olemme nyt täällä. Kyllä lastenhoito onnistuu nykyäänkin. Jos kovasti väsyttää, voi jättää väliin baari-illat ja internetissä notkumisen ja mennä nukkumaan.

Lue lisää

Kannattaako yleistää joidenkin ehkä kuviteltujen kyllästyneiden, pettyneiden äitien "vaatimukset" ja tilanteet?

Kyllä joka vuosi ja jokaisena aikana äideillä vaikeutensa ovat olleet. Sehän ihan kuuluu äitiyteen. Se koulii ihmistä. Kaikki eivät kouliinnu.

Nykyisinkin. Ennen lapsia jätettiin esim. kirkon portaille kun ei enää jaksettu, vaikka tarkoitus ja tahto olivat hyvät.

Minusta on hyvä että äidit pyytävät apua. Mikään pakkohan näiden mummojen ei ole apuansa antaa jos eivät niin halua tai voi tehdä. Ei pidä olla liian uhrautuvainen. Voi esimerkiksi sopia, että jos nuori perhe niin toivoo, voi mummo tai joku vaikkapa kerran viikossa antaa muutaman tunnin vapaan koko perheelle. Ei se minusta liikaa ole kenellekään tai keneltäkään pois.

Jos isien pitää vaihtaa vaipat niin se on vain oikein tilanteessa.

En minä ymmärrä miksi äidit eivät saisi apua pyytää enkä myöskään sitä miksi se aloittajassa herättää vastenmielisyyttä. Toivotaan, että aloittaja tulee mukaan keskusteluun.

Olen toteuttanut itse tätä suhteellisen säännöllistä avunantoa omien lastenlasteni kohdalla. Kerran viikossa suunnilleen. Kaikki siitä hyötyvät. Joissain perheissä asiat voidaan jakaa. Ei tarvitse vetää tiukkoja rajoja sen suhteen mitä kukin tekee ja kenen rooliin mikin kuuluu. Lapsen hoitaminenhan tässä kai pääasia on.

Itse sairastuin ensimmäisen lapsen vauva-aikana kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lukekaapa sen oireita. Se ei varsin piristänyt kun TSH oli 100:n pinnassa.

Jos joku äiti haluaa baariin niin menköön minun puolestani. Ei äitiys sido naista kodin seinien sisäpuolelle päivästä toiseen. Ainakin oma miniäni sanoo piristyneensä kovasti kun tapasi juuri viime viikolla tyttökavereitaan. Lapsi on nyt 1,5 kuukautta.

Taisi olla aloittajalla pikkupikku raivo päällä - ja kateus?

Liekuttaminen on kehdolle oikea verbi, ei liikuttaminen.

Pohdiskelua5 kirjoitti:

Maailma ei mielestäni ole niin paljon muuttunut.

Aiemmilla sukupolvilla olivat mummot ja muut suunnilleen pihapiirissä ja tapana oli että mm. isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan. Sama tapa on edelleen voimissa monissa kehittymättömimmissä maissa. Suomessakin aiemmin.

En sano että minkään ajan äideillä helppoa olisi, mutta se on totuus että ennen vanhaan äideillä oli sukulaisistaan apua lastenhoidossa. Kotiapulaiset olivat myös yleisiä. Vai kutoivat esiäidit sukkia tiellä kävellessään! Jopas oli kiire ennenmuinoin!

Nykyisin äidit ovat melko lailla yksin.
Isovanhemmat ovat teräkunnossa ja muuttuneet tai ovat kasvatetut itsekkäiksi, jolloin lastenlasten hoitaminen joskus koetaan kovin työlääksi. Ei ehditä, kun on golfmatkoja ja muuta kotkotusta. Ollaan hyväkuntoisia, jota ei oltu aiemmin raskaan työn uuvuttamana. Opittiin myös itsekkäiksi. Minäminäminä. Eipä ollut enää sitä talvisodan henkeä?

Lue lisää

Otatteko ikinä selvää mistään asiasta, ennen kuin kirjoitatte faktana tänne pastalle huuhaatanne!
Miten niin aikaisemmilla sukupolvilla oli mummut ja muut suunnilleen pihapiirissä?
Mistä sellainen kuvio putkahtaa?

"Ennen" maalla elettiin maatalouden ehdoilla. Kotoa ei lähdetty mihinkään. Karja vaati hoitoa joka päivä määräaikoina. Peltotyöt oli tehtävä sään mukaan.
Vaikka olisi asuttu kuinka lähellä tahansa ei ollut mahdollisuutta lähteä lapsenlapsia hoivaamaan. Ja milläs menit? Kävellen? Ei autoja, eikä hevosta huviajeluun voinut ottaa. Mummut eivät ajaneet polkupyörällä.
Lapset saivat olla keskenään, opetella hoitamaan itsensä ja toisensa, sillä kukaan ei joutanut lapsenlikaksi.

Oli tietysti suurperheitä, joissa elettiin monessa polvessa saman katon alla. Siellä lapset olivat kotonaan, ja heidät hoidettiin perheenjäsenten voimin, joka perheessä olosuhteiden mukaan. Tietysti jotkut mummot olivat hyviä lastenhoitajia, mutta niin olivat isosiskotkin, ja lapset osallistuivat työn tekoon pienestä pitäen, ei heitä hoidettu mitenkään erityisesti. Pantiin paimeneen, kitkemään porkkanapenkkiä, marjaan, jelppimään keittiössä apupiikana. Jo ennen kouluikää oli monia tehtäviä, joita lapsilla teetettiin.
Se oli maalla, se.

Kaupungeissa ei isovanhempia näkynyt, he olivat siellä kotitilalla, tai jos olivat kaupungissa itsekin, olivat töissä hautaan saakka, sillä mistäpä tilapäistöitä tehneet tai palvelusväki olisi eläkettä saanut! Pyykkäreille riitti töitä, ja he olivat yleensä vanhempia naisia. Pesutupiin ei lapsia voinut tuoda.
Monissa virkamieskodeissa talousapulainen oli vuosikymmenet palveluksessa. Eipä ollut mahdollisuutta hoitaa lapsenlapsia.

"Paremmissa" perheissä oli sitten ne kotiapulaiset. Isovanhemmilla käytiin kylässä ja käyttäydyttiin kiltisti. Kotona oli niinä aikoina lapsillakin omat tehtävänsä.

Mitä tulee kutomiseen, niin se oli opeteltava jo alakoulussa. Jokaisella oli käsin kudotut sukat, lapaset, villatakit, myssyt. Kyllä ison perheen naisväellä kutomista piisasi. Lastenhoito, kutominen, talous ja puutarha olivat naisten töitä. Tytöt ne joutuivat remmiin jo pienestä pitäen. Pojilla oli helpompaa.

Sotien jälkeen oli asuntopula huutava, ja muukin toimeentulo huonoa. Vuokralautakunta toimi vielä 1950-luvulla. Ei kaupunkiin noin vain päässyt asumaan. Mummoilla oli kotinsa maalla, ja siellä oli pysyttäväkin. Avainkaulalapsia oli tuhansia. Vielä 60-luvullakin monet isommat lapset olivat kotona keskenään, koska päivähoitopaikkoja ei ollut. Äitiyslomat lyhimmillään 3 viikkoa, sitten oli löydettävä joku naapuri, joka suostui hoitamaan vauvan.

Suututtavaa väittää "entisiä aikoja" niin paljon paremmiksi. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa, ja sen ajan ihmiset elivät sellaista elämää, sillä sitä elivät kaikki. Mutta kukapa niitä takaisin haluaisi? Kaikkensahan he yrittivät, että elinolosuhteet paranisivat.
Ja ovathan ne ihan toiset nyt, mutta jos entisistä ajoista puhutan, niin muistetaan vain mansikka-ahot, uimarannat, mummun leipomukset, onnen ajat ihanassa lapsuudessa. Lapset eivät muusta tietäneet, heille ei vanhempien ongelmat olleet tärkeät.

Eivät ole vieläkään.

Juu, en ymmärrä myöskään tätä, että miksi mennään 100 vuotta ajassa taaksepäin, kun 25-30 vuottakin riittää yhden sukupolven väliseksi "kuiluksi". :D

Tuolloin oli lama, kouluttautua piti, ja työpaikoista tapeltiin silloinkin. Nykyistä suurempi osa naisista kävi kodin ulkopuolella töissä, koska työttömyyprosenttikin on ollut pienempi. Niin ja lapset jaksettiin hoitaa itse, erityislapsia oli vähemmän kuin nyt, eroja vähemmän kuin nyt, lasten psyykkistä pahoinvointia vähemmän kuin nyt.

Eli äitisi sai apua. Sinusta. Ei ollut siis täysin isäsi varassa mitä avun saantiin tulee.

Tiedustelen, mikä antaa signaalin, että jokin kirjoittajista kuvittelee että asunnot saatiin ilman asuntolainaa? Jossain vaiheessa esim 80-luvun hulluina vuosina saatiin asuntolainaa ilman mitään pesämunaa. Mutta asuntolainaa oli pakko ottaa,jos aikoi jossain asua. Muistan tämän oikein hyvin. Ennen avioitumistani ja lapsia jouduin itse asumaan alivuokralaisasunnoissa.
Vai oli lomautuksia jo 60-luvulla ja työkatkoja? Millähän alalla?

Onko niin, että työelämässä pysyminen on vain helpottunut. Koulutukset ovat lyhentyneet ja helpottuneet eikä samaan aikaan tarvitse hoitaa perhettä, muita sitoutumuksia ja opiskeluja. Joku muu hoitaa? Äidin ei tarvitse eikä äiti saa väsyä tuosta taakasta?

Hei.

Milenkiintoinen ketju ja monenlaisia kommentteja äideistä, lasten hoitamisesta, jaksamisesta ja avun pyytämisestä. Meitä on monenlaisia äitejä, perheitä, lapsia, isovanhempia ja meillä erilaisia voimavaroja sekä aikaa muille annettavissa eri elämäntilanteista johtuen. Mielestäni on hyvä, jos apua tarvitseva uskaltaa ja voi sitä pyytää, toivottavasti hän sitä silloin myös saa. Kukaan meistä ei selviä läpi elämänsä ilman toisia ihmisiä, kaikki tarvitsemme joskus tukea, vuorollamme. Mutta jos näyttää siltä, että joku pyytää lapsenhoitoapua usein "turhaan", olisi ehkä tärkeätä kyetä kieltäytymään siitä. Ja vaikkapa keskustelemaan asiasta, jos tuntuu sen olevan mahdollista. Jos kokee haluavansa olla lapsenlapsen ja perheen elämässä mukana, voihan sen ääneen sanoa: "Olen mielelläni apuna ja vietän aikaani Maijan kanssa, joten voitte kysyä minua hoitamaan häntä. Mutta aina en pääse tai jaksa, joten silloin kieltäydyn." Jos asian voi kertoa rauhalliseen sävyyn tavallisessa tapaamisessa, jolloin ei ole hoitamassa lapsenlasta, asian luulisi tulevan ymmärretyksi. Ihmettelen voiko oma lapsi tai miniä tai vävy eli lapsenlapsen vanhempi siitä loukkaantua tai suuttua? Ei ainakaan pitäisi. Eihän tilanteessa tarvitse edes alkaa selittämään miksei pääse hoitamaan eikä myöskään tarvitse ihmetellä miksi vanhemmat eivät jaksa hoitaa itse. Jos lapsenlapsen vanhemmilla on ihan oikea tarve, sairaus, masennus tms. kaipa silloin isovanhemmat yrittävät auttaa, luulisin.

Hyvää kesää ja jaksamista vanhemmille sekä isovanhemmille,
Pirkko-pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei.

Milenkiintoinen ketju ja monenlaisia kommentteja äideistä, lasten hoitamisesta, jaksamisesta ja avun pyytämisestä. Meitä on monenlaisia äitejä, perheitä, lapsia, isovanhempia ja meillä erilaisia voimavaroja sekä aikaa muille annettavissa eri elämäntilanteista johtuen. Mielestäni on hyvä, jos apua tarvitseva uskaltaa ja voi sitä pyytää, toivottavasti hän sitä silloin myös saa. Kukaan meistä ei selviä läpi elämänsä ilman toisia ihmisiä, kaikki tarvitsemme joskus tukea, vuorollamme. Mutta jos näyttää siltä, että joku pyytää lapsenhoitoapua usein "turhaan", olisi ehkä tärkeätä kyetä kieltäytymään siitä. Ja vaikkapa keskustelemaan asiasta, jos tuntuu sen olevan mahdollista. Jos kokee haluavansa olla lapsenlapsen ja perheen elämässä mukana, voihan sen ääneen sanoa: "Olen mielelläni apuna ja vietän aikaani Maijan kanssa, joten voitte kysyä minua hoitamaan häntä. Mutta aina en pääse tai jaksa, joten silloin kieltäydyn." Jos asian voi kertoa rauhalliseen sävyyn tavallisessa tapaamisessa, jolloin ei ole hoitamassa lapsenlasta, asian luulisi tulevan ymmärretyksi. Ihmettelen voiko oma lapsi tai miniä tai vävy eli lapsenlapsen vanhempi siitä loukkaantua tai suuttua? Ei ainakaan pitäisi. Eihän tilanteessa tarvitse edes alkaa selittämään miksei pääse hoitamaan eikä myöskään tarvitse ihmetellä miksi vanhemmat eivät jaksa hoitaa itse. Jos lapsenlapsen vanhemmilla on ihan oikea tarve, sairaus, masennus tms. kaipa silloin isovanhemmat yrittävät auttaa, luulisin.

Hyvää kesää ja jaksamista vanhemmille sekä isovanhemmille,
Pirkko-pappi

Lue lisää

Kumpa olisikin aina noin helppoa. Itse olen ollut lastenhoitoapuna silloin kun lapsenlapsi oli ihan pieni ja vanhemmat kaipasivat lepoa, tai kahdenkeskistä aikaa.
Tuli kerta kun en oman sairauteni vuoksi voinut ottaa lasta luokseni, miniäni otti asiasta nokkiinsa, eikä pitkään aikaan kysellyt lapsenhoitoapua.
Toisille isovanhemmille vietiin.
No nyt kun lapsenlapsi on hieman vanhempi (4v), hän käy joka viikko meillä, ei auta vaikka olisi kiire, kipeänä jne. Sovittava on silloin kun heille sopii.
Oma poikani ei osaa ottaa kantaa asiaan, muuten kun kieltämällä lasta, jolloin miniä suuttuu. Suuttuu siis siitä, että me huonot isovanhemmat emme ehdi joka viikko ( 3 krt viikossa lapsenhoitoavuksi).
Hänen kanssaan puhuminen on kun puhuisi seinälle, jos en suostu, saa taas aiheen olla loukattu.
Nyt päätin, että en välitä. Minulla on omat työni, harrastukseni, sekä omat kiireeni. Jos olen omat lapseni hoitanut aikuiseksi, ilman isovanhempien apua, ilman muutakaan lapsenhoitoapua kun tarha, niin en todellakaan ala jokaviikkoiseksi lapsenhoitajaksi.
Toki sen verran ettei lapsenlapsi vieraannu, mutta oikeus se on meillä isovanhemmillakin kotirauhaan.

välillä väsy mummi kirjoitti:

Kumpa olisikin aina noin helppoa. Itse olen ollut lastenhoitoapuna silloin kun lapsenlapsi oli ihan pieni ja vanhemmat kaipasivat lepoa, tai kahdenkeskistä aikaa.
Tuli kerta kun en oman sairauteni vuoksi voinut ottaa lasta luokseni, miniäni otti asiasta nokkiinsa, eikä pitkään aikaan kysellyt lapsenhoitoapua.
Toisille isovanhemmille vietiin.
No nyt kun lapsenlapsi on hieman vanhempi (4v), hän käy joka viikko meillä, ei auta vaikka olisi kiire, kipeänä jne. Sovittava on silloin kun heille sopii.
Oma poikani ei osaa ottaa kantaa asiaan, muuten kun kieltämällä lasta, jolloin miniä suuttuu. Suuttuu siis siitä, että me huonot isovanhemmat emme ehdi joka viikko ( 3 krt viikossa lapsenhoitoavuksi).
Hänen kanssaan puhuminen on kun puhuisi seinälle, jos en suostu, saa taas aiheen olla loukattu.
Nyt päätin, että en välitä. Minulla on omat työni, harrastukseni, sekä omat kiireeni. Jos olen omat lapseni hoitanut aikuiseksi, ilman isovanhempien apua, ilman muutakaan lapsenhoitoapua kun tarha, niin en todellakaan ala jokaviikkoiseksi lapsenhoitajaksi.
Toki sen verran ettei lapsenlapsi vieraannu, mutta oikeus se on meillä isovanhemmillakin kotirauhaan.

Lue lisää

Niin ja väsymykseni määrä tuli esille jo ensimmäisestä sanasta, piti toki olla kunpa.. ei kumpa...:(

Sen ei-sanan sanominen on niin kova temppu.
Älä sekaannu heidän touhuihinsa ollenkaan. Miksi teet niin? Etkö ole kuullut vanhempien vastuusta lapsiinsa nähden? Mitä se sinulle kuuluu että joidenkin perheissä asiat ovat toisin kuin toisilla.
Tuo ihmettely, jota selität puhtaaksi ihmettelyksi, haisee. Halusit siis kuoron toistelemaan että ennenkin on jne., pelloilla synnytetty ja jatkettu heti heinäntekoa vartin huilaamisen jälkeen. Saunassa synnytettiin ja lähdettiin heti vellinkeittoon. Sitäkö sinä hait?

Lapsen saaminen ja kasvatus on rankkaa puuhaa. Meillä 4 kk:n ikäinen itku vauva jolla ollut ongelmia syntymästä asti. Ensin oli koliikkia sitten hampaita ja nyt nukkumattomuutta, nukutaan vain pikku pätkiä ja nukkumaan mennessä huudetaan kurkku suorana15 minuuttia helppoa ei ole ollut mutta yksin olen lapseni hoitanut kun mies on töissä ja anopilla on 4 muutakin lastenlasta joten en ole kinunut apua vaikka sietokyvyn rajoilla mennään. Minulle jäi aloittajan kirjoituksesta sellainen mielikuva että on itse itsekäs kun ei saa tehdä mitä haluaa ja entisaikoihin vertailu on tuehaa kun nykyään monet mummut ja papa ovat itse niin biletys henkistä porukkaa että eivät ehdi lastenlapsia hoitaa kun joka viikonloppu pitää mennä tanssimaan että jaksaa viikon taas töissä. kyllä nykyään mummut ja papat ovat paljon itsekkäämpiä kuin ennen.

suttuinen äippä kirjoitti:

Lapsen saaminen ja kasvatus on rankkaa puuhaa. Meillä 4 kk:n ikäinen itku vauva jolla ollut ongelmia syntymästä asti. Ensin oli koliikkia sitten hampaita ja nyt nukkumattomuutta, nukutaan vain pikku pätkiä ja nukkumaan mennessä huudetaan kurkku suorana15 minuuttia helppoa ei ole ollut mutta yksin olen lapseni hoitanut kun mies on töissä ja anopilla on 4 muutakin lastenlasta joten en ole kinunut apua vaikka sietokyvyn rajoilla mennään. Minulle jäi aloittajan kirjoituksesta sellainen mielikuva että on itse itsekäs kun ei saa tehdä mitä haluaa ja entisaikoihin vertailu on tuehaa kun nykyään monet mummut ja papa ovat itse niin biletys henkistä porukkaa että eivät ehdi lastenlapsia hoitaa kun joka viikonloppu pitää mennä tanssimaan että jaksaa viikon taas töissä. kyllä nykyään mummut ja papat ovat paljon itsekkäämpiä kuin ennen.

Lue lisää

Anna sinä mummojen ja pappojen bilettää, sillä he ovat hommansa hoitaneet. Sinulla se biletysvaihe on nyt auttamatta ohi seuraavaksi 15 vuodeksi. :D

Käypkö katteeksi? kirjoitti:

Anna sinä mummojen ja pappojen bilettää, sillä he ovat hommansa hoitaneet. Sinulla se biletysvaihe on nyt auttamatta ohi seuraavaksi 15 vuodeksi. :D

Ei todellakaan käy. On se kumma jos elämässä ei muuta viihdykettä ole kuin ilta rientoot. Onko se tosiaan jotenkin isovanhemmilta pois jos he auttavat arjen alkuun? Joillekin se voi olla todella suuri apu, toki jos se on ylitsepääsemätöntä olisi silloin itse kannattanut miettiä lasten tekoa siinähän on pian se vaara että saa myös lapsen lapsia...,

Just joo taas. Napakasti ylläoleva nimimerkki jälleen vaihtuu ja napakkaan pyrkivään tyyliinsä jälleen motkottaa asian vierestä. Kuinka on nämä kakarat pilattu. Kuka on pilannut??? Kuka on totuttanut nämä lapset tällaisiksi? Minä vastaan - se edellinen sukupolvi, jonka te itse kasvatitte. Jaksat vaan

Älä yleistä. Vielä kerran - älä yleistä. Jos sinulla on tällaisia sukulaisia tai tuttavia niin älä luule että kaikki ovat samanlaisia.

Äidit ovat aina äitejä. Maailma muuttuu. Sinä et sitä taida huomata.

Jos äiti on väsynyt eikä tahdo jaksaa niin häntä pitää auttaa. Mitä siinä vaiheessa asiaa auttaa se, että joku louskuttaa leukojaan siitä kuinka vuosisatojen ajan on vaikeuksia ollut ja kuinka on vain pärjättävä.
Sinä et tiedä siis nykyajan vaikeuksista. Jaksat vain taivastella omien olettamustesi hurmiossa ja luet sekä tulkitset yksisilmäisesti vanhaa kotien historiaa. Ennen oli sinun mielestäsi paremmin, se on jo selvinnyt.

Sinä se tässä mitalin ansaitset. Sinä osasit ja jaksoit! Jopa tiellä kävellessä kutoa sukkaa! Elämä oli ihanaa! Nykyäidit ovat täysin laiskoja verenimijöitä ja taas teitä tarvitaan paapomaan heidät sängynpohjille.
Et sinä taida kasvatuksesta mitään tietää. JOs et mitään vaadi ja näytä esimerkilläsi mitään asiaa koskevaa niin jatka ihmeessä historiatietojen kertaamista ja tuskittelua omista vaivoistasi lastesi suhteen. Näitä analyysejä on melkoisen hauskakin lukea, kun rivien välistä tihkuu pidätettyä raivoa.

Älä nyt vain anna ihmisille aikaa totutella uuteen tilanteeseensa. Ennen muinoin perheillä oli paljon sukua ja muita ihmisiä auttamassa, kun lapsi syntyi perheeseen. Tai jopa yksinhuoltajalle. Sinä tiedät sen, jos historiasta jotain osaat poimia.

Tibbu kirjoitti:

Just joo taas. Napakasti ylläoleva nimimerkki jälleen vaihtuu ja napakkaan pyrkivään tyyliinsä jälleen motkottaa asian vierestä. Kuinka on nämä kakarat pilattu. Kuka on pilannut??? Kuka on totuttanut nämä lapset tällaisiksi? Minä vastaan - se edellinen sukupolvi, jonka te itse kasvatitte. Jaksat vaan

Älä yleistä. Vielä kerran - älä yleistä. Jos sinulla on tällaisia sukulaisia tai tuttavia niin älä luule että kaikki ovat samanlaisia.

Äidit ovat aina äitejä. Maailma muuttuu. Sinä et sitä taida huomata.

Jos äiti on väsynyt eikä tahdo jaksaa niin häntä pitää auttaa. Mitä siinä vaiheessa asiaa auttaa se, että joku louskuttaa leukojaan siitä kuinka vuosisatojen ajan on vaikeuksia ollut ja kuinka on vain pärjättävä.
Sinä et tiedä siis nykyajan vaikeuksista. Jaksat vain taivastella omien olettamustesi hurmiossa ja luet sekä tulkitset yksisilmäisesti vanhaa kotien historiaa. Ennen oli sinun mielestäsi paremmin, se on jo selvinnyt.

Sinä se tässä mitalin ansaitset. Sinä osasit ja jaksoit! Jopa tiellä kävellessä kutoa sukkaa! Elämä oli ihanaa! Nykyäidit ovat täysin laiskoja verenimijöitä ja taas teitä tarvitaan paapomaan heidät sängynpohjille.
Et sinä taida kasvatuksesta mitään tietää. JOs et mitään vaadi ja näytä esimerkilläsi mitään asiaa koskevaa niin jatka ihmeessä historiatietojen kertaamista ja tuskittelua omista vaivoistasi lastesi suhteen. Näitä analyysejä on melkoisen hauskakin lukea, kun rivien välistä tihkuu pidätettyä raivoa.

Älä nyt vain anna ihmisille aikaa totutella uuteen tilanteeseensa. Ennen muinoin perheillä oli paljon sukua ja muita ihmisiä auttamassa, kun lapsi syntyi perheeseen. Tai jopa yksinhuoltajalle. Sinä tiedät sen, jos historiasta jotain osaat poimia.

Lue lisää

Tibbu hyvä. Mitä hyötyä luulet olevan siitä että osoitellaan syyllisiä ja haukutaan toisia kirjoittajia? Etkö osaa etsiä rakentavia ratkaisuja ongelmaan syyttelyn sijaan? Näitä riidanhaastajia tuntuu täällä riittävän...

Edellinen kirjoittaja antoi mielestäni hyvän selityksen nuorten jaksamattomuuteen, ja tottakai ME, edellinen sukupolvi ollaan heidät uusavuttomiksi kasvattaneet. Syyllistäminen on kuitenkin tässä tilanteessa täysin turhaa, on vain mietittävä miten tästä eteenpäin.

Minäkin olen kasvattanut lapseni ajan hengen mukaisesti uusavuttomiksi, ja nyt mietin, pitäisikö minun edelleen auttaa heitä kun he eivät selviydy kaikesta itse. Vai teenkö auttaessani samaa virhettä jonka tein kun autoin heitä lapsena. Olisiko nyt vihdoin aika lakata auttamasta ja tekemästä heille kaikkea valmiiksi ja jättää heidät opettelemaan selviytymistä ihan omin voimin? Vähän liian myöhässä tosin, ja vaikeampaa sen oppiminen on aikuisena kuin olisi ollut nuorempana. Mutta onko parempi koventaa linjaa myöhään kuin ei milloinkaan?

Tibbu kirjoitti:

Just joo taas. Napakasti ylläoleva nimimerkki jälleen vaihtuu ja napakkaan pyrkivään tyyliinsä jälleen motkottaa asian vierestä. Kuinka on nämä kakarat pilattu. Kuka on pilannut??? Kuka on totuttanut nämä lapset tällaisiksi? Minä vastaan - se edellinen sukupolvi, jonka te itse kasvatitte. Jaksat vaan

Älä yleistä. Vielä kerran - älä yleistä. Jos sinulla on tällaisia sukulaisia tai tuttavia niin älä luule että kaikki ovat samanlaisia.

Äidit ovat aina äitejä. Maailma muuttuu. Sinä et sitä taida huomata.

Jos äiti on väsynyt eikä tahdo jaksaa niin häntä pitää auttaa. Mitä siinä vaiheessa asiaa auttaa se, että joku louskuttaa leukojaan siitä kuinka vuosisatojen ajan on vaikeuksia ollut ja kuinka on vain pärjättävä.
Sinä et tiedä siis nykyajan vaikeuksista. Jaksat vain taivastella omien olettamustesi hurmiossa ja luet sekä tulkitset yksisilmäisesti vanhaa kotien historiaa. Ennen oli sinun mielestäsi paremmin, se on jo selvinnyt.

Sinä se tässä mitalin ansaitset. Sinä osasit ja jaksoit! Jopa tiellä kävellessä kutoa sukkaa! Elämä oli ihanaa! Nykyäidit ovat täysin laiskoja verenimijöitä ja taas teitä tarvitaan paapomaan heidät sängynpohjille.
Et sinä taida kasvatuksesta mitään tietää. JOs et mitään vaadi ja näytä esimerkilläsi mitään asiaa koskevaa niin jatka ihmeessä historiatietojen kertaamista ja tuskittelua omista vaivoistasi lastesi suhteen. Näitä analyysejä on melkoisen hauskakin lukea, kun rivien välistä tihkuu pidätettyä raivoa.

Älä nyt vain anna ihmisille aikaa totutella uuteen tilanteeseensa. Ennen muinoin perheillä oli paljon sukua ja muita ihmisiä auttamassa, kun lapsi syntyi perheeseen. Tai jopa yksinhuoltajalle. Sinä tiedät sen, jos historiasta jotain osaat poimia.

Lue lisää

Kiinnitin hämmentyneenä huomioni yhteen kohtaan vuodatuksessasi. Kerroit nimimerkille "Uusavuttomat" seuraavaa: "Sinä osasit ja jaksoit! Jopa tiellä kävellessä kutoa sukkaa!"
Yritin etsiä moista väitettä kyseisen nimimerkin tekstistä, mutta en löytänyt. Käsittääkseni minä olen ollut ainoa, joka täällä on tuosta vanhasta tavasta edes kertonut, paitsi sen kyseenalaistajat. Olen toki luullut, että asia on ollut yleisesti tiedossa, mutta ehkäpä jotkut eivät tunne historiaa kovin hyvin. Kerrattakoon vielä, että "ennen" naiset tosiaankin kutoivat sukkaa kävellessään. Aikaa ei ollut tuhlattavissa.
Puutun myös toiseen väitteeseesi, jonka esität samassa viestissäsi: "Ennen muinoin perheillä oli paljon sukua ja muita ihmisiä auttamassa, kun lapsi syntyi perheeseen. Tai jopa yksinhuoltajalle. Sinä tiedät sen, jos historiasta jotain osaat poimia." Joidenkuiden kohdalla näin olikin, mutta ei kaikkien. Usein äitiä auttoi synnytyksessä lapsenpäästäjä, vaikkakin varsinkin aviottomat äidit saattoivat joutua synnyttämään yksinkin. Vielä 1920-luvulla, jolloin kunnissa oli jo koulutettuja kätilöitä, nämä saattoivat kieltäytyä lähtemästä naimattoman synnyttäjän avuksi. Nykyään synnytykset tapahtuvat yleensä sairaaloissa, ja äidin ja lapsen apuna on korkeasti koulutettua henkilökuntaa. Maksuton neuvolapalvelu on kaikkien ulottuvilla.
Siitä, miten asiat olivat "ennen", voit saada tietoa vaikkapa tutkimalla v. 1881 syntyneen kirjailija Joel Lehtosen elämän alkutaivalta.

mummuksi kirjoitti:

Kiinnitin hämmentyneenä huomioni yhteen kohtaan vuodatuksessasi. Kerroit nimimerkille "Uusavuttomat" seuraavaa: "Sinä osasit ja jaksoit! Jopa tiellä kävellessä kutoa sukkaa!"
Yritin etsiä moista väitettä kyseisen nimimerkin tekstistä, mutta en löytänyt. Käsittääkseni minä olen ollut ainoa, joka täällä on tuosta vanhasta tavasta edes kertonut, paitsi sen kyseenalaistajat. Olen toki luullut, että asia on ollut yleisesti tiedossa, mutta ehkäpä jotkut eivät tunne historiaa kovin hyvin. Kerrattakoon vielä, että "ennen" naiset tosiaankin kutoivat sukkaa kävellessään. Aikaa ei ollut tuhlattavissa.
Puutun myös toiseen väitteeseesi, jonka esität samassa viestissäsi: "Ennen muinoin perheillä oli paljon sukua ja muita ihmisiä auttamassa, kun lapsi syntyi perheeseen. Tai jopa yksinhuoltajalle. Sinä tiedät sen, jos historiasta jotain osaat poimia." Joidenkuiden kohdalla näin olikin, mutta ei kaikkien. Usein äitiä auttoi synnytyksessä lapsenpäästäjä, vaikkakin varsinkin aviottomat äidit saattoivat joutua synnyttämään yksinkin. Vielä 1920-luvulla, jolloin kunnissa oli jo koulutettuja kätilöitä, nämä saattoivat kieltäytyä lähtemästä naimattoman synnyttäjän avuksi. Nykyään synnytykset tapahtuvat yleensä sairaaloissa, ja äidin ja lapsen apuna on korkeasti koulutettua henkilökuntaa. Maksuton neuvolapalvelu on kaikkien ulottuvilla.
Siitä, miten asiat olivat "ennen", voit saada tietoa vaikkapa tutkimalla v. 1881 syntyneen kirjailija Joel Lehtosen elämän alkutaivalta.

Lue lisää

Mummuksi ei taida tietää, että suomenkielessä nykyisin voidaan käyttää sinä-passiivia, joka on siirtynyt meille englanninkielestä. You couldn't understand that!

Oikeata suomenkieltä se ei ole, mutta kaikki kommentit eivät ole aivan oikeakielisiä näillä palstoilla. Edes nämä sinun lähettämäsi. Eivätkä sisällä täydellisiä lauseita.
Uusavuttomat on siis sama henkilö kuin tämä mummuksi, koska kalikka kalahti niin pahasti nilkkaan. Paljastit itsesi ... monessa muussakin kommentissa.

Sanoin, että älä yleistä. Sinä yleistät siitä huolimatta. Älä poimi detaljeja elämästä ennen vanhaan ja perheiden historiikeista. Ja nuo tekstisi tosiaan ovat 1800-luvun lopun asioita. Miksi niitä tässä jauhat? Mitä se hyödyttää? Tässä voisi yhtä hyvin vedota vaikkapa 1600-luvun Ruotsi-Suomeen, jossa sattui ja tapahtui vaikka mitä.

Aloittaja herätti keskustelua nykyäideistä. Sinä junnaat noin 150 vuoden takaisissa käytännöissä.

Sinun mielestäsi siis KAIKKI nykyäidit ovat aloittajan - jonka epäilen olevan sinä itse - mukaisesti veteliä laiskimuksia, jotka venyvät sohvilla ja huutavat muita apuun pentujensa kanssa, koska heidät on kasvatettu sellaisiksi. Onko näin todella sinun mielestäsi? Kaikki? Olisikohan nyt taas yleistyksen paikka sinulta?

En ymmärrä sinun tarkoitustasi. Sinä haluat haukkua nykyäidit. Jos sinun lähipiirissäsi näitä avuttomia äitejä on, niin mene ihmeessä auttamaan jos sinulta apua pyydetään.

Lapsen hyvinvointi on tärkeämpi kuin se, minkälaiset vanhemmat hänellä on. Älä urputa näillä palstoilla näitä älyttömiä historiajuttujasi, vaan pysy otsikon aiheessa. Se on palstojen tarkoitus muutenkin.

Lapsen hoitaminen - vaikka sitten huostaanotettuna - on se tärkein asia, kun lapsi syntyy ja kasvaa. Jos äidistä ei ole mihinkään, niin tee nyt ihmeessä lastensuojeluilmoitus, kun kohtaat tällaista kauheutta.

Hämmentyneenä katson sinun pahasuopuuttasi. Toivon, että voisit päästä siitä eroon. Sillä varmaankin on syynsä. Mutta voit nyt vielä iäkkäämpänäkin pyytää anteeksi elämältä ja edes yrittää korjata asenteitasi. Jumala näkee kaiken.

En kirjoita enää tähän ketjuun, koska aloittajan asia hävisi jo täysin näkymättömiin. Se taisi olla alunperinkin herätys alkaa haukkua nykyihmisten asenteita.

Jatka sinä nyt tätä historian lehtien kääntelemistä minun puolestani rauhassa.
Taivastele muitakin asioita, jotka äitiyteen liittyvät. Voit oppia niistä jotakin.

mummuksi kirjoitti:

Kiinnitin hämmentyneenä huomioni yhteen kohtaan vuodatuksessasi. Kerroit nimimerkille "Uusavuttomat" seuraavaa: "Sinä osasit ja jaksoit! Jopa tiellä kävellessä kutoa sukkaa!"
Yritin etsiä moista väitettä kyseisen nimimerkin tekstistä, mutta en löytänyt. Käsittääkseni minä olen ollut ainoa, joka täällä on tuosta vanhasta tavasta edes kertonut, paitsi sen kyseenalaistajat. Olen toki luullut, että asia on ollut yleisesti tiedossa, mutta ehkäpä jotkut eivät tunne historiaa kovin hyvin. Kerrattakoon vielä, että "ennen" naiset tosiaankin kutoivat sukkaa kävellessään. Aikaa ei ollut tuhlattavissa.
Puutun myös toiseen väitteeseesi, jonka esität samassa viestissäsi: "Ennen muinoin perheillä oli paljon sukua ja muita ihmisiä auttamassa, kun lapsi syntyi perheeseen. Tai jopa yksinhuoltajalle. Sinä tiedät sen, jos historiasta jotain osaat poimia." Joidenkuiden kohdalla näin olikin, mutta ei kaikkien. Usein äitiä auttoi synnytyksessä lapsenpäästäjä, vaikkakin varsinkin aviottomat äidit saattoivat joutua synnyttämään yksinkin. Vielä 1920-luvulla, jolloin kunnissa oli jo koulutettuja kätilöitä, nämä saattoivat kieltäytyä lähtemästä naimattoman synnyttäjän avuksi. Nykyään synnytykset tapahtuvat yleensä sairaaloissa, ja äidin ja lapsen apuna on korkeasti koulutettua henkilökuntaa. Maksuton neuvolapalvelu on kaikkien ulottuvilla.
Siitä, miten asiat olivat "ennen", voit saada tietoa vaikkapa tutkimalla v. 1881 syntyneen kirjailija Joel Lehtosen elämän alkutaivalta.

Lue lisää

Historiaa hyvin tunteva ei tiedä välttämättä mitään sukka-detaljeja. Ne eivät ole maailmanhistorian kannalta ihan hirveän käänteentekeviä asioita.

Tibbu kirjoitti:

Mummuksi ei taida tietää, että suomenkielessä nykyisin voidaan käyttää sinä-passiivia, joka on siirtynyt meille englanninkielestä. You couldn't understand that!

Oikeata suomenkieltä se ei ole, mutta kaikki kommentit eivät ole aivan oikeakielisiä näillä palstoilla. Edes nämä sinun lähettämäsi. Eivätkä sisällä täydellisiä lauseita.
Uusavuttomat on siis sama henkilö kuin tämä mummuksi, koska kalikka kalahti niin pahasti nilkkaan. Paljastit itsesi ... monessa muussakin kommentissa.

Sanoin, että älä yleistä. Sinä yleistät siitä huolimatta. Älä poimi detaljeja elämästä ennen vanhaan ja perheiden historiikeista. Ja nuo tekstisi tosiaan ovat 1800-luvun lopun asioita. Miksi niitä tässä jauhat? Mitä se hyödyttää? Tässä voisi yhtä hyvin vedota vaikkapa 1600-luvun Ruotsi-Suomeen, jossa sattui ja tapahtui vaikka mitä.

Aloittaja herätti keskustelua nykyäideistä. Sinä junnaat noin 150 vuoden takaisissa käytännöissä.

Sinun mielestäsi siis KAIKKI nykyäidit ovat aloittajan - jonka epäilen olevan sinä itse - mukaisesti veteliä laiskimuksia, jotka venyvät sohvilla ja huutavat muita apuun pentujensa kanssa, koska heidät on kasvatettu sellaisiksi. Onko näin todella sinun mielestäsi? Kaikki? Olisikohan nyt taas yleistyksen paikka sinulta?

En ymmärrä sinun tarkoitustasi. Sinä haluat haukkua nykyäidit. Jos sinun lähipiirissäsi näitä avuttomia äitejä on, niin mene ihmeessä auttamaan jos sinulta apua pyydetään.

Lapsen hyvinvointi on tärkeämpi kuin se, minkälaiset vanhemmat hänellä on. Älä urputa näillä palstoilla näitä älyttömiä historiajuttujasi, vaan pysy otsikon aiheessa. Se on palstojen tarkoitus muutenkin.

Lapsen hoitaminen - vaikka sitten huostaanotettuna - on se tärkein asia, kun lapsi syntyy ja kasvaa. Jos äidistä ei ole mihinkään, niin tee nyt ihmeessä lastensuojeluilmoitus, kun kohtaat tällaista kauheutta.

Hämmentyneenä katson sinun pahasuopuuttasi. Toivon, että voisit päästä siitä eroon. Sillä varmaankin on syynsä. Mutta voit nyt vielä iäkkäämpänäkin pyytää anteeksi elämältä ja edes yrittää korjata asenteitasi. Jumala näkee kaiken.

En kirjoita enää tähän ketjuun, koska aloittajan asia hävisi jo täysin näkymättömiin. Se taisi olla alunperinkin herätys alkaa haukkua nykyihmisten asenteita.

Jatka sinä nyt tätä historian lehtien kääntelemistä minun puolestani rauhassa.
Taivastele muitakin asioita, jotka äitiyteen liittyvät. Voit oppia niistä jotakin.

Lue lisää

Korjaan muutaman virheellisen väitteesi:

"Uusavuttomat on siis sama henkilö kuin tämä mummuksi, koska kalikka kalahti niin pahasti nilkkaan. Paljastit itsesi ... monessa muussakin kommentissa." En todellakaan ole sama henkilö, enkä siten ole voinut "paljastaa" itseäni. Myös arvelusi siitä, että olisin aloittaja, on perätön. En siis ole aloittaja, enkä ole tässä keskustelussa käyttänyt mitään muuta nimimerkkiä kuin sitä, mikä on tässäkin viestissä.

"Mummuksi ei taida tietää, että suomenkielessä nykyisin voidaan käyttää sinä-passiivia, joka on siirtynyt meille englanninkielestä. You couldn't understand that!" Tiedän ja ymmärän. Sen sijaan en ole varma siitä, tarkoitatko sinä viestissäsi sinä-sanalla aktiivia vai passiivia. Kumpaa tarkoitat esim. lauseessa "Sinä junnaat noin 150 vuoden takaisissa käytännöissä"?'

"Sinä yleistät siitä huolimatta. Älä poimi detaljeja elämästä ennen vanhaan ja perheiden historiikeista." Väität toisaalta, että yleistän, toisaalta, että poimin detaljeja. Kumpaa tarkoitat?

Koska täällä muutama kirjoittaja kertoi, millaista oli "ennen", olen kertonut siitä vähän lisää.

Viestissäsi esiintyy tämän tästä seuraavanlaista: "Sanoin, että älä yleistä." "Älä poimi detaljeja..." "Älä urputa..." "Jatka sinä nyt tätä..." "Taivastele..." Mistä olet saanut käsityksen, että tarvitsen sinulta ohjeita ja määräyksiä sen suhteen, mitä kirjoitan?

Aivan uteliaisuuttani toivon, että esittäisit muutamia eimerkkejä tueksi väitteillesi, että viestini eivät ole oikeakielisiä eivätkä sisällä täydellisiä lauseita. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta tämä on liian epämääräistä, jotta siitä olisi hyötyä.

Kamoon.... kirjoitti:

Historiaa hyvin tunteva ei tiedä välttämättä mitään sukka-detaljeja. Ne eivät ole maailmanhistorian kannalta ihan hirveän käänteentekeviä asioita.

No sittenhän oli mainio asia, että tulin maininneeksi siitä.
Jos jotakin asiaa ei tiedä, ei kannata ruveta väittämään vastaan, vaan ottaa opiksi ja viisastua.

Tibbu kirjoitti:

Mummuksi ei taida tietää, että suomenkielessä nykyisin voidaan käyttää sinä-passiivia, joka on siirtynyt meille englanninkielestä. You couldn't understand that!

Oikeata suomenkieltä se ei ole, mutta kaikki kommentit eivät ole aivan oikeakielisiä näillä palstoilla. Edes nämä sinun lähettämäsi. Eivätkä sisällä täydellisiä lauseita.
Uusavuttomat on siis sama henkilö kuin tämä mummuksi, koska kalikka kalahti niin pahasti nilkkaan. Paljastit itsesi ... monessa muussakin kommentissa.

Sanoin, että älä yleistä. Sinä yleistät siitä huolimatta. Älä poimi detaljeja elämästä ennen vanhaan ja perheiden historiikeista. Ja nuo tekstisi tosiaan ovat 1800-luvun lopun asioita. Miksi niitä tässä jauhat? Mitä se hyödyttää? Tässä voisi yhtä hyvin vedota vaikkapa 1600-luvun Ruotsi-Suomeen, jossa sattui ja tapahtui vaikka mitä.

Aloittaja herätti keskustelua nykyäideistä. Sinä junnaat noin 150 vuoden takaisissa käytännöissä.

Sinun mielestäsi siis KAIKKI nykyäidit ovat aloittajan - jonka epäilen olevan sinä itse - mukaisesti veteliä laiskimuksia, jotka venyvät sohvilla ja huutavat muita apuun pentujensa kanssa, koska heidät on kasvatettu sellaisiksi. Onko näin todella sinun mielestäsi? Kaikki? Olisikohan nyt taas yleistyksen paikka sinulta?

En ymmärrä sinun tarkoitustasi. Sinä haluat haukkua nykyäidit. Jos sinun lähipiirissäsi näitä avuttomia äitejä on, niin mene ihmeessä auttamaan jos sinulta apua pyydetään.

Lapsen hyvinvointi on tärkeämpi kuin se, minkälaiset vanhemmat hänellä on. Älä urputa näillä palstoilla näitä älyttömiä historiajuttujasi, vaan pysy otsikon aiheessa. Se on palstojen tarkoitus muutenkin.

Lapsen hoitaminen - vaikka sitten huostaanotettuna - on se tärkein asia, kun lapsi syntyy ja kasvaa. Jos äidistä ei ole mihinkään, niin tee nyt ihmeessä lastensuojeluilmoitus, kun kohtaat tällaista kauheutta.

Hämmentyneenä katson sinun pahasuopuuttasi. Toivon, että voisit päästä siitä eroon. Sillä varmaankin on syynsä. Mutta voit nyt vielä iäkkäämpänäkin pyytää anteeksi elämältä ja edes yrittää korjata asenteitasi. Jumala näkee kaiken.

En kirjoita enää tähän ketjuun, koska aloittajan asia hävisi jo täysin näkymättömiin. Se taisi olla alunperinkin herätys alkaa haukkua nykyihmisten asenteita.

Jatka sinä nyt tätä historian lehtien kääntelemistä minun puolestani rauhassa.
Taivastele muitakin asioita, jotka äitiyteen liittyvät. Voit oppia niistä jotakin.

Lue lisää

En ole minäkään innostunut enää kirjoittamaan tähän ketjuun, koska nimim. Tibbu väittää, että syyllistän jonkun. Kenet mahdan syyllistää?
Sanon, kuten asia on: Nykyisin kasvatusperiaattein lapisista kasvatetaan uusavuttomia, koska jokaisesta työsuorituksesta uhataan tehdä lastensuojeluilmoitus ja katsotan, että lasta hyväksikäytetään, jos hän joutuu paimentamaan pienempiään tai siivoamaan keittiön.

En myöskään hyväksy sitä, että ilman muuta katsotaan, että olen kirjoittanut ketjuun usealla nimimerkillä. En todellakaan ole. Miksi olisin?

Olen yhä sitä mieltä, että jos ihmiset eivät ole tottuneet taloustöihin ja opetelleet ruuanlaittoa ym. arjen askareita, he totisesti väsyvät kun joutuvat pikkulapsen hoitajiksi omaan huusholliinsa. Varmasti apua kaivataan ja pyydetään.

Syyllisiksi voidaan leimata ne vanhemmat, joiden mielestä lapselle ei saa aiheuttaa pahaa mieltä ja pettymyksiä, vaatia työntekoa, oppimaan ikäviäkin hommia. Vakuutan, että edellistenkin sukupolvien nuoret äidit ovat joutuneet hoitamaan taloutensa omin avuin, ainakin kaupungeissa pienissä kerrostaloasunnoissa. "Herrasväet" sitten erikseen kotiapulaisineen ja lastenhoitajineen, mutta ei niissäkään perheissä isovanhempia työllistetty.

Nimim. Tibbun kiivaus osoittaa, että on tainnut kalikka kolahtaa.

mummuksi kirjoitti:

No sittenhän oli mainio asia, että tulin maininneeksi siitä.
Jos jotakin asiaa ei tiedä, ei kannata ruveta väittämään vastaan, vaan ottaa opiksi ja viisastua.

Ei kukaan ole väittänytkään vastaan. Turha Sinun vaan laukoa tuollaista, että "jos ei tunne historiaa" jonkun arkihistoriallisen kuriositeetin takia.

Kamoon... kirjoitti:

Ei kukaan ole väittänytkään vastaan. Turha Sinun vaan laukoa tuollaista, että "jos ei tunne historiaa" jonkun arkihistoriallisen kuriositeetin takia.

Tällaisia kommentteja tietämättömiltä on kirvonnut, kun kerroin, että "ennen" naiset kutoivat sukkaa mm. tiellä kävellessään:
"Turha nyt heittää kehiin jotain villasukan vauhdissa kutomisia. Taisi ollakin provo." "Vai kutoivat esiäidit sukkia tiellä kävellessään! Jopas oli kiire ennenmuinoin!" "Sinä se tässä mitalin ansaitset. Sinä osasit ja jaksoit! Jopa tiellä kävellessä kutoa sukkaa!"
Ovatko nuo vastaan väittämistä vai eivät, lienee makuasia. Kukaan ei kuitenkaan ole kiittänyt tai kertonut ilahtuneensa opittuaan uuden asian.
Mutta näin siis kuitenkin asia on, eli "ennen" naiset kutoivat sukkia mm. tiellä kävellessään. Nykyäänkin sukkia kudotaan työmatkoilla, olen itsekin kutonut kymmeniä sukkapareja työmatkoillani junissa. Yhtä paljon taitoa se ei vaadi kuin kävellessä kutominen.

Tibbu kirjoitti:

Mummuksi ei taida tietää, että suomenkielessä nykyisin voidaan käyttää sinä-passiivia, joka on siirtynyt meille englanninkielestä. You couldn't understand that!

Oikeata suomenkieltä se ei ole, mutta kaikki kommentit eivät ole aivan oikeakielisiä näillä palstoilla. Edes nämä sinun lähettämäsi. Eivätkä sisällä täydellisiä lauseita.
Uusavuttomat on siis sama henkilö kuin tämä mummuksi, koska kalikka kalahti niin pahasti nilkkaan. Paljastit itsesi ... monessa muussakin kommentissa.

Sanoin, että älä yleistä. Sinä yleistät siitä huolimatta. Älä poimi detaljeja elämästä ennen vanhaan ja perheiden historiikeista. Ja nuo tekstisi tosiaan ovat 1800-luvun lopun asioita. Miksi niitä tässä jauhat? Mitä se hyödyttää? Tässä voisi yhtä hyvin vedota vaikkapa 1600-luvun Ruotsi-Suomeen, jossa sattui ja tapahtui vaikka mitä.

Aloittaja herätti keskustelua nykyäideistä. Sinä junnaat noin 150 vuoden takaisissa käytännöissä.

Sinun mielestäsi siis KAIKKI nykyäidit ovat aloittajan - jonka epäilen olevan sinä itse - mukaisesti veteliä laiskimuksia, jotka venyvät sohvilla ja huutavat muita apuun pentujensa kanssa, koska heidät on kasvatettu sellaisiksi. Onko näin todella sinun mielestäsi? Kaikki? Olisikohan nyt taas yleistyksen paikka sinulta?

En ymmärrä sinun tarkoitustasi. Sinä haluat haukkua nykyäidit. Jos sinun lähipiirissäsi näitä avuttomia äitejä on, niin mene ihmeessä auttamaan jos sinulta apua pyydetään.

Lapsen hyvinvointi on tärkeämpi kuin se, minkälaiset vanhemmat hänellä on. Älä urputa näillä palstoilla näitä älyttömiä historiajuttujasi, vaan pysy otsikon aiheessa. Se on palstojen tarkoitus muutenkin.

Lapsen hoitaminen - vaikka sitten huostaanotettuna - on se tärkein asia, kun lapsi syntyy ja kasvaa. Jos äidistä ei ole mihinkään, niin tee nyt ihmeessä lastensuojeluilmoitus, kun kohtaat tällaista kauheutta.

Hämmentyneenä katson sinun pahasuopuuttasi. Toivon, että voisit päästä siitä eroon. Sillä varmaankin on syynsä. Mutta voit nyt vielä iäkkäämpänäkin pyytää anteeksi elämältä ja edes yrittää korjata asenteitasi. Jumala näkee kaiken.

En kirjoita enää tähän ketjuun, koska aloittajan asia hävisi jo täysin näkymättömiin. Se taisi olla alunperinkin herätys alkaa haukkua nykyihmisten asenteita.

Jatka sinä nyt tätä historian lehtien kääntelemistä minun puolestani rauhassa.
Taivastele muitakin asioita, jotka äitiyteen liittyvät. Voit oppia niistä jotakin.

Lue lisää

Tibbun mielestä suomen kielessä voidaan "nykyisin käyttää sinä-passiivia".
Ei voi.
Suomen kieli ei tunne sitä ja se aiheuttaa vain sekaannusta, jos sellaista käytetään. Käyttäjä tarkoittaa silloin aivan muuta kuin mitä kuulija ymmärtää.
Vaikea ulkopuolisen edes tietää nytkään, missä kirjoituksesi osassa sinä-passiivi on olliut käytössä.

mummuksi kirjoitti:

Tällaisia kommentteja tietämättömiltä on kirvonnut, kun kerroin, että "ennen" naiset kutoivat sukkaa mm. tiellä kävellessään:
"Turha nyt heittää kehiin jotain villasukan vauhdissa kutomisia. Taisi ollakin provo." "Vai kutoivat esiäidit sukkia tiellä kävellessään! Jopas oli kiire ennenmuinoin!" "Sinä se tässä mitalin ansaitset. Sinä osasit ja jaksoit! Jopa tiellä kävellessä kutoa sukkaa!"
Ovatko nuo vastaan väittämistä vai eivät, lienee makuasia. Kukaan ei kuitenkaan ole kiittänyt tai kertonut ilahtuneensa opittuaan uuden asian.
Mutta näin siis kuitenkin asia on, eli "ennen" naiset kutoivat sukkia mm. tiellä kävellessään. Nykyäänkin sukkia kudotaan työmatkoilla, olen itsekin kutonut kymmeniä sukkapareja työmatkoillani junissa. Yhtä paljon taitoa se ei vaadi kuin kävellessä kutominen.

Lue lisää

Vuosisadan vaihteessa syntynyt anoppini oli monilapsisen perheen vanhin.
Siihen aikaan tehtiin kaikki kotona, ommeltiin vaatteet ja kudottiin sukat. Anoppi kutoi todella nopeasti ja virheettömästi. Hän kertoi, että oli saanut luvan lukea kirjoja, jos samalla kutoi, joten hän oli pienestä pitäen opetellut kutomaan kudinta katsomatta.

Kaikilla lapsilla oli kotikutoiset sukat vielä pitkälle 1900-luvulla. Onnellisia ne perheet, joille oli siunaantunut taitava kutoja-mummo, sillä pehmeät villasukat kuluivat pian kantapäistä ja varpaista, ja niitä piti parsia ja kunnostaa kaiken aikaa.
Kutominen oli hyvinkin tarpeellinen ja pakollinen työ esimummoillemme, ei ole mitään syytä ylenkatsoa sitä taitoa, vaikka nykypäivän ihmiset eivät ole sitä opetelleetkaan.
Tiedoksi Tibbulle, että syy on tietysti mummojen, jotka eivät ole taitoa lapsenlapsilleen opettaneet, en siis syyllistä nykyajan nuoria, vaikka tulinkin sanoneeksi, että taito on häviämässä.
Edelliset polvet ovat toki syylliset kaikkiin murheisiin, mitä taloudenpito ja uusavuttomuus tämän päivän nuorille äideille aiheuttaa.

Tibbu eikä kukaan muukaan siis saa esittää kritiikkiä muiden mielipiteistä, jotka menevät reippaasti ohi aloittajan aiheen. Hienoa. Tämä on keskustelupalsta.

Tämä palsta on täynnä besserwissereitä, se on nähty ennenkin.

Käykää vain toistenne kimppuun taas niin on teilläkin jotain mitä sykähdyttää tunteitanne.

Minä ymmärrän Tibbun kiivauden tämän ketjun ns. asioiden suhteen. Palstan piti käsitellä otsikon mukaan väsyneitä äitejä ... sen sijaan meni rintojen röyhistelyksi siitä kuinka satoja vuosia on penskoja saatu ja hoidettu muka ilman apuja. Ja kuinka hyvä nytkin on, että muutama ihminen saa tietää kuinka sukkia kudottiin tiellä kävellessä. Burn-out ja suorituspaineet näkyivät luonnollisesti tuolloin toisenlaisena.

Tätä päivää ja vanhoja asioita EI VOI SUORAAN VERRATA TOISIINSA. Toivon kovasti, että tuo syyttely ja haukkuminen nyt loppuisi muutaman nimimerkin välillä.

Tämä luu kaluttiin loppuun. Jos mummuksi tai uusvuttpmat haluavat edellen rähjätä siitä kuinka oikeassa ovat kaiken suhteen, niin jatkakaa sitä latua. Ja tutkia toisten kirjoittajien mahdollisesti kiusallaan tehtykjä härnäyksiä. Siis provosointeja. Mukaan vaan provoon niin että hippulat vinkuu! Nerokasta.

Lapsen hoitamisesta ja hänen edustaan ja äitinsä auttamisesta vaikeuksissa ei juuri kukaan välitä, vaan kehuskellaan sillä kuinka itse hommat hoidettiin ja kuinka 1800-luvulta lähtien asiat makasivat.

Siis - jos joku äiti ei pärjää lapsensa kanssa väsymyksen vuoksi niin juoskoon suohon ennemmin kuin pyytää ja saa apua. Se tässä näyttää olevan se keskusajatus.

Lapset ensin. Se ajatus kantio minua ja vaikeuksiani aikoinaan.

Minä olen se tärkein kirjoitti:

Tibbu eikä kukaan muukaan siis saa esittää kritiikkiä muiden mielipiteistä, jotka menevät reippaasti ohi aloittajan aiheen. Hienoa. Tämä on keskustelupalsta.

Tämä palsta on täynnä besserwissereitä, se on nähty ennenkin.

Käykää vain toistenne kimppuun taas niin on teilläkin jotain mitä sykähdyttää tunteitanne.

Minä ymmärrän Tibbun kiivauden tämän ketjun ns. asioiden suhteen. Palstan piti käsitellä otsikon mukaan väsyneitä äitejä ... sen sijaan meni rintojen röyhistelyksi siitä kuinka satoja vuosia on penskoja saatu ja hoidettu muka ilman apuja. Ja kuinka hyvä nytkin on, että muutama ihminen saa tietää kuinka sukkia kudottiin tiellä kävellessä. Burn-out ja suorituspaineet näkyivät luonnollisesti tuolloin toisenlaisena.

Tätä päivää ja vanhoja asioita EI VOI SUORAAN VERRATA TOISIINSA. Toivon kovasti, että tuo syyttely ja haukkuminen nyt loppuisi muutaman nimimerkin välillä.

Tämä luu kaluttiin loppuun. Jos mummuksi tai uusvuttpmat haluavat edellen rähjätä siitä kuinka oikeassa ovat kaiken suhteen, niin jatkakaa sitä latua. Ja tutkia toisten kirjoittajien mahdollisesti kiusallaan tehtykjä härnäyksiä. Siis provosointeja. Mukaan vaan provoon niin että hippulat vinkuu! Nerokasta.

Lapsen hoitamisesta ja hänen edustaan ja äitinsä auttamisesta vaikeuksissa ei juuri kukaan välitä, vaan kehuskellaan sillä kuinka itse hommat hoidettiin ja kuinka 1800-luvulta lähtien asiat makasivat.

Siis - jos joku äiti ei pärjää lapsensa kanssa väsymyksen vuoksi niin juoskoon suohon ennemmin kuin pyytää ja saa apua. Se tässä näyttää olevan se keskusajatus.

Lapset ensin. Se ajatus kantio minua ja vaikeuksiani aikoinaan.

Lue lisää

Vaikka vastasitkin toiselle, mainitsit minunkin nimimerkkini, joten vielä muutama sana.
Koska tämän viestiketjun alkupuolella kerrottiin, kuinka lasten ja äitien asiat "ennen" olivat, ja koska näissä kertomuksissa oli paljon vääriä käsityksiä, lähdin oikomaan niitä. Rähjännyt en ole. Jos sellaista väität, esittänet esimerkkejä.

Minä olen se tärkein kirjoitti:

Tibbu eikä kukaan muukaan siis saa esittää kritiikkiä muiden mielipiteistä, jotka menevät reippaasti ohi aloittajan aiheen. Hienoa. Tämä on keskustelupalsta.

Tämä palsta on täynnä besserwissereitä, se on nähty ennenkin.

Käykää vain toistenne kimppuun taas niin on teilläkin jotain mitä sykähdyttää tunteitanne.

Minä ymmärrän Tibbun kiivauden tämän ketjun ns. asioiden suhteen. Palstan piti käsitellä otsikon mukaan väsyneitä äitejä ... sen sijaan meni rintojen röyhistelyksi siitä kuinka satoja vuosia on penskoja saatu ja hoidettu muka ilman apuja. Ja kuinka hyvä nytkin on, että muutama ihminen saa tietää kuinka sukkia kudottiin tiellä kävellessä. Burn-out ja suorituspaineet näkyivät luonnollisesti tuolloin toisenlaisena.

Tätä päivää ja vanhoja asioita EI VOI SUORAAN VERRATA TOISIINSA. Toivon kovasti, että tuo syyttely ja haukkuminen nyt loppuisi muutaman nimimerkin välillä.

Tämä luu kaluttiin loppuun. Jos mummuksi tai uusvuttpmat haluavat edellen rähjätä siitä kuinka oikeassa ovat kaiken suhteen, niin jatkakaa sitä latua. Ja tutkia toisten kirjoittajien mahdollisesti kiusallaan tehtykjä härnäyksiä. Siis provosointeja. Mukaan vaan provoon niin että hippulat vinkuu! Nerokasta.

Lapsen hoitamisesta ja hänen edustaan ja äitinsä auttamisesta vaikeuksissa ei juuri kukaan välitä, vaan kehuskellaan sillä kuinka itse hommat hoidettiin ja kuinka 1800-luvulta lähtien asiat makasivat.

Siis - jos joku äiti ei pärjää lapsensa kanssa väsymyksen vuoksi niin juoskoon suohon ennemmin kuin pyytää ja saa apua. Se tässä näyttää olevan se keskusajatus.

Lapset ensin. Se ajatus kantio minua ja vaikeuksiani aikoinaan.

Lue lisää

"Minä olen se tärkein" väittää, että rähjäsin.

Vainiin. Mikä asia mielestäsi kirjoituksessani on "rähjäämistä"?.
Tämä on keskustelupalsta. Olisit lukenut mielipidekirjoitukseni tarkkaan, ennen kuin rupeat vastaamaan, sillä en ole syyllistänyt yhtäkään nuorta äitiä, joka kaipaa ja pyytää apua. Minähän ole arv. Tibbun kanssa samaa mieltä. Edellinen polvi tässä syyllinen on, juuri tämä polvi, jolta on otettu entiset kasvatusmenetelmät pois eikä ole annettu uusia tilalle.
Vanhemmat eivät enää uskalla olla auktoriteetteja.

Sanon vain mielipiteeni siitä suuntauksesta, että kodeista ei nykyisin saa elämän eväitä tavallisen arjen pyörittämiseen, koska pidetään pahana sitä, että lasta käytetään "työvoimana" omassa kodissaan. Mutta vain tekemällä oppii.
Tosipaikan tullessa nuoren on sitten vaikeaa selviytyä. Ennemmin tai myöhemmin on hänelle kuitenkin opetettava jokapäiväiset toimet.

Tulkitseeko itsensä tärkeäksi tunteva tämän mielipiteen rähjäämiseksi? Eivätkö kotityöt maistu?

Tibbu kommentoi vielä sen verran, että mummeleiden olisi nyt syytä pitäytyä otsikon aiheessa, vaikka kuinka tekisi mieli kehua omilla ansioillaan. Mitä muuta nämä vuosisatojen takaiset ja omakehuiset mielipiteet kertovat? Kannustavatko ne jotenkin aloittajaa toimimaan oikein aloittamassaan mielipidekyselyssä? Että pitäisikö aloittajan mennä nyt uhoamaan nuoren äidin eteen vaikkapa lampaiden kasvatuksesta lapsi kainalossa tai pesukoneettomuudesta. Tai vaikka siitä ennen muinoin lapsille hankittiin imettäjät parempiin perheisiin?
Tibbuko rähinän aloitti?

Tiesitkö sen, että lukija lukee tekstin oman mielentilansa mukaan. On harmillista, että teksteihin ei saada mukaan esimerkiksi ohjetta, että lue tämä lakonisesti äläkä heti lähde hyökkäämään jonkun kirjoittajan mielipidettä vastaan, vaikka olisit kuinkakin ansioitunut alueella, josta ns. keskustelu kirpoaa.

Jäitä hatunlierien alle nyt, hyvät rouvat.

Tibbu kirjoitti:

Tibbu kommentoi vielä sen verran, että mummeleiden olisi nyt syytä pitäytyä otsikon aiheessa, vaikka kuinka tekisi mieli kehua omilla ansioillaan. Mitä muuta nämä vuosisatojen takaiset ja omakehuiset mielipiteet kertovat? Kannustavatko ne jotenkin aloittajaa toimimaan oikein aloittamassaan mielipidekyselyssä? Että pitäisikö aloittajan mennä nyt uhoamaan nuoren äidin eteen vaikkapa lampaiden kasvatuksesta lapsi kainalossa tai pesukoneettomuudesta. Tai vaikka siitä ennen muinoin lapsille hankittiin imettäjät parempiin perheisiin?
Tibbuko rähinän aloitti?

Tiesitkö sen, että lukija lukee tekstin oman mielentilansa mukaan. On harmillista, että teksteihin ei saada mukaan esimerkiksi ohjetta, että lue tämä lakonisesti äläkä heti lähde hyökkäämään jonkun kirjoittajan mielipidettä vastaan, vaikka olisit kuinkakin ansioitunut alueella, josta ns. keskustelu kirpoaa.

Jäitä hatunlierien alle nyt, hyvät rouvat.

Lue lisää

En ole syyttänyt ketään täällä rähinöinnistä - toisin kuin sinä - enkä tiedä, kuka väitetyn rähinöinnin on aloittanut. En myöskään ole kehunut omilla ansioillani, enkä ymmärrä, kuinka sellaisiksi "vuosisatojen takaiset" asiat voitaisi laskea.
Kenenkään ei ole mielestäni syytä mennä uhoamaan minnekään. Erityisen vastenmielistä on se, että toisia kirjoittajia syytellään perusteettomasti.
Jospa yrittäisit rauhoittua ja lukisit viestini vielä kertaalleen, niin ehkä huomaisit uhonneesi turhasta.

Tibbu kirjoitti:

Tibbu kommentoi vielä sen verran, että mummeleiden olisi nyt syytä pitäytyä otsikon aiheessa, vaikka kuinka tekisi mieli kehua omilla ansioillaan. Mitä muuta nämä vuosisatojen takaiset ja omakehuiset mielipiteet kertovat? Kannustavatko ne jotenkin aloittajaa toimimaan oikein aloittamassaan mielipidekyselyssä? Että pitäisikö aloittajan mennä nyt uhoamaan nuoren äidin eteen vaikkapa lampaiden kasvatuksesta lapsi kainalossa tai pesukoneettomuudesta. Tai vaikka siitä ennen muinoin lapsille hankittiin imettäjät parempiin perheisiin?
Tibbuko rähinän aloitti?

Tiesitkö sen, että lukija lukee tekstin oman mielentilansa mukaan. On harmillista, että teksteihin ei saada mukaan esimerkiksi ohjetta, että lue tämä lakonisesti äläkä heti lähde hyökkäämään jonkun kirjoittajan mielipidettä vastaan, vaikka olisit kuinkakin ansioitunut alueella, josta ns. keskustelu kirpoaa.

Jäitä hatunlierien alle nyt, hyvät rouvat.

Lue lisää

Toivoa sopii, että oma mielentilasi muuttuu valoisammaksi kun säät taas vähän lämpenevät. Voit ehkä lukea ja kirjoittaa nuoren väsyneen äidin näkökulmasta ja kertoa, miksi nuori äiti väsyy lapsen hoidossa.
Jokainen pikkulapsen äiti tietää mitä on yövalvominen, ja kuinka kurjaa on kannella vauvaa tuntikausia ja kuunnella koliikki-itkua avuttomana. Jos perheessä on sitten se "iso"-sisko, joka herää klo 7, eli juuri kun vauva on nukahtanut, on ilman muuta selvää, että nuori äiti väsyy.

Oman lapsen hoitamiseen löytyy kuitenkin kummasti voimavaroja, joita ei ole tiennyt omaavansakaan, ennen kuin huomaa, että vauvan pienikin äännähdys herättää, mutta miehen kuorsaus tai hissin kolke ei häiritse.
Kaikilta isovanhemmilta ei näitä voimavaroja enää löydy, ja se varmasti on yksi syy siihen, miksi nuori äiti arvelee, että hänet on kokonaan hylätty työtaakan alle.

On tietysti väärin sanoa, että se aika menee kyllä ohi, ja sen ovat edellisenkin polven äidit kokeneet, siksi en sitä sanokaan, vaan jätän Tibbun kumppaneineen kuvittelemaan, että tämä on ensimmäinen väsyvä ikäpolvi ihmiskunnan historiassa.

Kyllä tässä ketjussa keskusteluksi taidetaan nimittää sitä että haukutaan ja herjataan ja pyydetään tarkentamaan mitä tarkoitetaan. Ollaan kiinni kuin rakkikoirat.
Sen verran tätä luin. Kirjoittajat eivät pysy asiassa vaan lähtevät kaivamaan muiden kommenteista kaikenlaista virhettä omien väittämiensä tueksi.
Luepas tarkemmin niin huomaat.
Nyt sinä itse olet paheksumassa muiden kirjoituksia. Loppukappaleessa esität otsikon mukaista omaa mielipidettäsi. Sitä samaa moni on tehnyt, mutta moni muu taas ei.

Naurattaa, koska paljastat itsesi kuitenkin.

Kaikki äidit eivät todellakaan ole aloittajan tekstissä kuvailtuja henkilöitä. Poikkeuksia on. Jos aloittajan tuttava- ja perhepiirissä tuollaista esiintyy, niin silloinhan on todella syytä etsiä tilanteen syitä, jos ne itselle kuuluvat selvittää. Annetaanpas perheiden selvittää asiansa niihin liikaa puuttumatta. Haloon nostaminen nettipalstalla tuskin heitä auttaa. Se antaa vain hyvän mielen sille, jonka tarkoitus oli puhua pahaa. Jos epäilee, että jotain kamalaa tapahtuu perheissä niin silloin on varmasti syytä ilmoittaa asia sosiaaliviranomaiselle epäilyksenä lapsen huono kohtelu. Siihen saakka äitiä ja koko perhettä voidaan auttaa joko sukulaisten tai ystävien avulla, jolloin tilannetta saadaan hoidettua eteenpäin.

Kyllä lapsen etu on tärkein. Jotkut naiset eivät ole syntyneet heti äideiksi. Me kaikki joudumme elämässämme opettelemaan yhtä ja toista ja luopumaan omasta mukavuudestamme.

Neljän famo kirjoitti:

Kyllä tässä ketjussa keskusteluksi taidetaan nimittää sitä että haukutaan ja herjataan ja pyydetään tarkentamaan mitä tarkoitetaan. Ollaan kiinni kuin rakkikoirat.
Sen verran tätä luin. Kirjoittajat eivät pysy asiassa vaan lähtevät kaivamaan muiden kommenteista kaikenlaista virhettä omien väittämiensä tueksi.
Luepas tarkemmin niin huomaat.
Nyt sinä itse olet paheksumassa muiden kirjoituksia. Loppukappaleessa esität otsikon mukaista omaa mielipidettäsi. Sitä samaa moni on tehnyt, mutta moni muu taas ei.

Naurattaa, koska paljastat itsesi kuitenkin.

Kaikki äidit eivät todellakaan ole aloittajan tekstissä kuvailtuja henkilöitä. Poikkeuksia on. Jos aloittajan tuttava- ja perhepiirissä tuollaista esiintyy, niin silloinhan on todella syytä etsiä tilanteen syitä, jos ne itselle kuuluvat selvittää. Annetaanpas perheiden selvittää asiansa niihin liikaa puuttumatta. Haloon nostaminen nettipalstalla tuskin heitä auttaa. Se antaa vain hyvän mielen sille, jonka tarkoitus oli puhua pahaa. Jos epäilee, että jotain kamalaa tapahtuu perheissä niin silloin on varmasti syytä ilmoittaa asia sosiaaliviranomaiselle epäilyksenä lapsen huono kohtelu. Siihen saakka äitiä ja koko perhettä voidaan auttaa joko sukulaisten tai ystävien avulla, jolloin tilannetta saadaan hoidettua eteenpäin.

Kyllä lapsen etu on tärkein. Jotkut naiset eivät ole syntyneet heti äideiksi. Me kaikki joudumme elämässämme opettelemaan yhtä ja toista ja luopumaan omasta mukavuudestamme.

Lue lisää

Neljän famo, paheksut sitä että "itse paheksun muitten kirjoituksia" . Joo, todella paheksun sitä että haukutaan jä pilkataan keskustelun sijasta. Muutamat ovat esittäneet hyviä ajatuksia, mutta varsinkin Tibbu tyrmää ne kaikki omakehuksi tms. Myös "Minä olen se tärkein" moitti toisten ihan asiallisia kirjoituksia.

Mitä ihmettä tarkoittaa "paljastat itsesi"? Ajatteletko että oikeasti tarkoittaisin jotain muuta kuin kirjoitan, vai mitä? Kirjoitin kyllä ihan todellisen mielipiteeni. Mikä naurattaa? Sanot: "Loppukappaleessa esität omaa mielipidettäsi" Enkö saisi? Siinä siis oli esimerkkinä kaksi vaihtoehtoista toimintatapaa (täältä keskustelusta poimittuja) ja toteamus että muitakin vaihtoehtoja on?

Sanot: "Annetaanpas perheen selvittää asia niihin puuttumatta" ... aloittaja kuitenkin halusi keskustella aiheesta jota on pohdiskellut. On ymmärrettävää että isovanhemmat saattavat väsyä jatkuviin lapsenvahtipyyntöihin, ja ruveta miettimään, onko se kaikki oikeasti tarpeen. Itselläni on hyvin samanlainen tilanne, ja olen kysynyt ystävieni mielipiteitä ja kokemuksia tuekseni. Joskus on aika vaikea päättää, noudattaisko kaikkia pyyntöjä vai kieltäytyisikö sittenkin välillä.

Vaihtoehtoja. kirjoitti:

Neljän famo, paheksut sitä että "itse paheksun muitten kirjoituksia" . Joo, todella paheksun sitä että haukutaan jä pilkataan keskustelun sijasta. Muutamat ovat esittäneet hyviä ajatuksia, mutta varsinkin Tibbu tyrmää ne kaikki omakehuksi tms. Myös "Minä olen se tärkein" moitti toisten ihan asiallisia kirjoituksia.

Mitä ihmettä tarkoittaa "paljastat itsesi"? Ajatteletko että oikeasti tarkoittaisin jotain muuta kuin kirjoitan, vai mitä? Kirjoitin kyllä ihan todellisen mielipiteeni. Mikä naurattaa? Sanot: "Loppukappaleessa esität omaa mielipidettäsi" Enkö saisi? Siinä siis oli esimerkkinä kaksi vaihtoehtoista toimintatapaa (täältä keskustelusta poimittuja) ja toteamus että muitakin vaihtoehtoja on?

Sanot: "Annetaanpas perheen selvittää asia niihin puuttumatta" ... aloittaja kuitenkin halusi keskustella aiheesta jota on pohdiskellut. On ymmärrettävää että isovanhemmat saattavat väsyä jatkuviin lapsenvahtipyyntöihin, ja ruveta miettimään, onko se kaikki oikeasti tarpeen. Itselläni on hyvin samanlainen tilanne, ja olen kysynyt ystävieni mielipiteitä ja kokemuksia tuekseni. Joskus on aika vaikea päättää, noudattaisko kaikkia pyyntöjä vai kieltäytyisikö sittenkin välillä.

Lue lisää

Niinhän se on, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Sinun pitää nyt miettiä ihan itse mikä sinut paljastaa. Nauraminen on tietenkin kiellettyä, koska esität ns. mielipiteesi kovin vakavasti ja oikeassa olevana. Sinä saat esittää omat mielipiteesi minun puolestani. Tässä vain menevät nyt vastaukset ja niihin vastaukset hieman sikinsokin.

Tykkäätkin siis jankuttaa. Minä en taida enempää ehtiä nyt, koska tyttären perhe on tulossa iltakahville lastensa kanssa. Ajattele - aion tarjota heille apuani, koska siellä on alle puolivuotias vauva ja kolmivuotias esikoinen! Tytär ei väsymystään valita, mutta tekee varmaankin hyvää parisuhteelle, että saavat olla vaikkapa viikonloppuna kahdestaan ja huilia.

Hei hei ja yritä jaksaa! Kaikkea hyvää!

Neljän famo kirjoitti:

Niinhän se on, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Sinun pitää nyt miettiä ihan itse mikä sinut paljastaa. Nauraminen on tietenkin kiellettyä, koska esität ns. mielipiteesi kovin vakavasti ja oikeassa olevana. Sinä saat esittää omat mielipiteesi minun puolestani. Tässä vain menevät nyt vastaukset ja niihin vastaukset hieman sikinsokin.

Tykkäätkin siis jankuttaa. Minä en taida enempää ehtiä nyt, koska tyttären perhe on tulossa iltakahville lastensa kanssa. Ajattele - aion tarjota heille apuani, koska siellä on alle puolivuotias vauva ja kolmivuotias esikoinen! Tytär ei väsymystään valita, mutta tekee varmaankin hyvää parisuhteelle, että saavat olla vaikkapa viikonloppuna kahdestaan ja huilia.

Hei hei ja yritä jaksaa! Kaikkea hyvää!

Lue lisää

Haha, huomaattekos että Neljän famo = Tibbu

Juuri näin. Oltiin itse summerhilliläisesti kasvatettuja eikä osattu opettaa omia lapsia selviytymään elämästä. nyt on hyvä ihmetellä nykyvanhempien osaamattomuutta.
Syyllistäminen on hallussa tällä palstalla. Sanoisin sitä hyvin pirulliseksi viritykseksi.

Jotakin unohtui.
Olen niin mielenkiintoinen henkilö, että joku vaivautuu kirjoittamaan minusta moisen sepitelmän ja vieläpä yrittää omia identiteettini.
Vaikka keskustelu saa ja sen pitääkin rönsyillä, on tämä sinun nyt puskemasi rönsy aivan tarpeeton.

mummuksi kirjoitti:

Jotakin unohtui.
Olen niin mielenkiintoinen henkilö, että joku vaivautuu kirjoittamaan minusta moisen sepitelmän ja vieläpä yrittää omia identiteettini.
Vaikka keskustelu saa ja sen pitääkin rönsyillä, on tämä sinun nyt puskemasi rönsy aivan tarpeeton.

Lue lisää

Minä olen alkuperäinen Mummuksi ja sinä sepittelet minusta jostain syystä omituista soopaa.
Keskustelujen sivurönsyt ovat tarpeen. Se, joka ei pidä rönsyistä, on hyvin kapeakatseinen.
Minä jatkan omalla nimimerkilläni. Sinun identiteetistäsi en tiedä enkä siitä suuremmin välitä. Voithan tehdä identiteettivarkaussyytteen, jos se sinusta tuntuu hyvältä, mutta minä todella olen Mummuksi.

Eikö vain olekin törkeää. Ihmettelen kovasti tuon henkilön mielenterveyttä. En ole kylläkään huomannut yhtäläisyyksiä joidenkin toisten kirjoittajien kanssa, mutta en niin kovin tarkasti vertaile tekstejä, joita tänne ilmestyy. Mutta minun tapauksessani identiteettivarkaus tällä palstalla on totinen tosi. Joku toinen siis lähti kirjoittelemaan minun nikilläni mitä sattui ja näin tahrasi minut, riiteli ja levitti pahaa mieltä.

Eräs asi joka minua vaivaa, on se että usein kirjoitellaan otsikon vierestä. Oletan sen olevan tätä nykynuorison välinpitämättömyyttä säännöistä, jotka näilläkin palstoilla on.

Minä kyllä kirjoitan aina omalla nimimerkilläni. MInusta on epäreilua vaihdella nikkiään. Joskus on kuulemani mukaan käynyt niinkin, että yksi ja sama henkilö täyttää koko ketjun ilmeisesti aivan hupimielessä.

Ja tietysti ihmisten pitää pitää hauskaakin! Jos se heltiää näin kepeästi nettipalstoilla, niin mikäs siinä!

Aion lähitulevaisuudessa liittyä jäseneksi, jolloin identiteettivarkaus ei onnistu näin vain.

Mummuksi kirjoitti:

Eikö vain olekin törkeää. Ihmettelen kovasti tuon henkilön mielenterveyttä. En ole kylläkään huomannut yhtäläisyyksiä joidenkin toisten kirjoittajien kanssa, mutta en niin kovin tarkasti vertaile tekstejä, joita tänne ilmestyy. Mutta minun tapauksessani identiteettivarkaus tällä palstalla on totinen tosi. Joku toinen siis lähti kirjoittelemaan minun nikilläni mitä sattui ja näin tahrasi minut, riiteli ja levitti pahaa mieltä.

Eräs asi joka minua vaivaa, on se että usein kirjoitellaan otsikon vierestä. Oletan sen olevan tätä nykynuorison välinpitämättömyyttä säännöistä, jotka näilläkin palstoilla on.

Minä kyllä kirjoitan aina omalla nimimerkilläni. MInusta on epäreilua vaihdella nikkiään. Joskus on kuulemani mukaan käynyt niinkin, että yksi ja sama henkilö täyttää koko ketjun ilmeisesti aivan hupimielessä.

Ja tietysti ihmisten pitää pitää hauskaakin! Jos se heltiää näin kepeästi nettipalstoilla, niin mikäs siinä!

Aion lähitulevaisuudessa liittyä jäseneksi, jolloin identiteettivarkaus ei onnistu näin vain.

Lue lisää

Koko ketjulle terveisiä: tekispä mieli siteerata Alexander Stubbia: "Voi v***u mitä p****a!"

just näin, stubbilaisuus kunniaan. voi vittu mitä paskaa.

Sinä se syyllistyt milloin mihinkin. Nytkin piti oikein korostaa peräkaneettina sitä asiaa, että kiinnostuit keskustelun moraalikysymyksistä. Oman aikani kasvatti
- voi sinun kanssasi. Toivotaan, että löydät seuraa.

Nämä akat vaan jaksaa riidellä aiheesta jossa ei ole oikeesti mitään riidan syytä.

ohhoh kirjoitti:

Nämä akat vaan jaksaa riidellä aiheesta jossa ei ole oikeesti mitään riidan syytä.

Kadehtivat toistensa lapsuutta. Kadehtivat toistensa isovanhempia. Unelma onnen ajasta, joka oli ennen.
Löytävät syylliset ja syyt omiin epäonnistumisiinsa muista, Syyttelevät eri sukupolvia omasta aikaansaamattomuudestaan.

Miksi perheissä pitäisi olla lapsia? Kenen iloksi he syntyvät, kun heistä ei ole kuin vaivaa ja vanhemmat väsyvät itsekkäiden isovanhempien takia.