Oletteko sosiaalisia?

I don`t know.

Itse olen osittain sosiaalinen ja tulen toimeen ihmisten kanssa ja kiinnostavien ihmisten kanssa on aina mukava jutella. Mutta välillä on pakko päästä olemaan yksin ns. lataamaan akkuja ja olemaan itseni kanssa.

Ei tämä ole mun mielestä mitenkään yksiselitteisesti joko-tai kysymys. Olen ehdottomasti jonkin verran introvertti kuten moni muukin täällä, mutta mikään erakkoluonne en missään nimessä ole. Tykkään tehdä asioita joskus yksinkin enkä ole niin laumasielu, että tarvitsisin kaverin ihan joka tilanteeseen mukaan, mutta kaipaan säännöllisiä ihmiskontakteja ja läheisyyttä. Mulle ihanteellinen sosiaalinen elämä olisi kourallinen hyviä ystäviä, joiden kanssa voi olla oma itsensä.

En mä nyt mikään tuppisuu ole mutta en niin sosiaalinen kuin 10 vuotta sitten. Voi olla että ei tulis sanoja jos kaunotar tulis juttelee, oisin vaan suu auki ja häh..

Olen sen verran sosiaalinen ja ystävällinen kanssaihmisiä kohtaan et sanon kauniilla sanoilla et "vittuun siit edest", sen tajuaa nopsaan eikä tarvii toistaa juuri sanomaansa asiaa.

Miksi sanon näin? Ihan vaan sen takia koska mullekkin sanotaaan samalla tavalla, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

ja miksi pitäisi.

Mun puolesta tämä joutais hävittää vaikkapa heti huomenna pois koko
läpeensä kieroutunut ihmiseliölaji maleksimasta tältä tellukselta.
Että siinä sulle sosiaalisuutta kyllikseen.

Oon sosiaalinen ja monesti miettinyt oonko jotenkin läheisriippuvainen kun tää yksinäisyys ahdistaa niin paljon.

Minäkin viihdyn välillä yksin, mutta olisi kiva jos olisi kavereita. Tai en minä oikein enää edes tiedä millaista on jos olisi kaveri näin aikuisiällä, mulla on viimeksi ollut kaveri 13-vuotiaana, joten olen jo niin yksinäistynyt, etten varmaan enää osaa edes olla ihmisten kanssa.

Olen aika ambiverttiä. Olen toki kai joltakin sosiaalinen ,mutta ei hirveästi ole. En ole paljonkaan ihmisten/jonkun seurassa ,koska jo vuosia. Tulen toimeen paremmin perheen/ sisaruksen kanssa kuin toisten ihmisten. Yleensä minä ihmisten kanssa aika smalltalkia vähän ja lyhyesti. Tietenkin he ainakin mukavia ihmisiä vain kyse muusta syistä. En ole kovin puhelias kun hiljainen ja en toki aina olemaan hiljaisena. ihmiskontakteihin todella vaikeita vaikka yritin ,mutta en tiedä missä vikaan. Ehkä he eivät halua kaverikseni tai ei minua haluttu kuulua joukkoon. Mistä minä tiedän.
Mielummin jään useammin yksin ,koska se jo liikaa minulle ja saanut tarpeekseni.
En luota helposti enää ihmisiin. Siis olen tarkkana ihmisistä ,koska menneisyyteni takia "traumoista" . Olinhan minä lähettänyt vaikka FB viestillä tuntemalleni ,mutta ei kutenkin vastata mitään. Olkoon niin ja lopetin siitä lähettämästä.
Välillä vaikea olla oma itsensä näin.

Kaverin kanssa on sellaista : Rupatella kaverin/kavereiden kanssa , mielellään viettää kavereiden/jonkun kanssa vaikka kahville yms. Myös kaveri soittelee ja ehkä jopa kyläilemässä.

Siksi en ole koko ikäni ollut kavereiden/ jonkun kanssa oikeasti. Oli meillä harrastuksen parissa ,että kavereita mutta ei se kutenkin "meistä oikein kavereita" ole. Ilmeisti taisin jo sopeutunut olemaan yksin ja pärjännyt ilman seuraa.
En enää tiedä ,että pystyisinkö olla ihmisten kanssa tai ihmisten ilmoilla.

Erakko on joskus ihmisen oma valinta kuin omasta tahdosta. Erakko ei ihan ole terveellistä , mutta erakkona kyllä pärjätä aika hyvin.
Mitä yksinäisyyteen jo pitkittynyt liikaa ,että se voi saattaa vaikeampaa eli ei osaa puhua ihmisille/ihmisten kanssa. Jollain tavalla vaikuttaa sosiaalisten taitojen kanssa.

Jos ihminen on ulospäin suuntautunut, niin ihmiset huomata hänet. Jos ihminen sisäänpäin suuntautunut , niin ei ihmiset huomata hänet. En itse ole täysin ulospäin suuntautunut.

Jos olisin niin hiljainen ,että ehkä ihmiset ajattelevat kun olen myös ujo. En ole kovin ujo. Eihän he voi tietää "onko hiljainen vaiko ihan ujo".

Joissain eläintieteen kirjoissa sosiaalisuus määritellään siten, että laji joko hakeutuu toisten seuraan tai hakeutuu toisten seurasta poispäin. Kumpiki on sosiaalisuutta. Epäsosiaalisella lajilla yksilöille on samantekevää, ovatko ne yksin vai lajitoverin seurassa. Ihmisten kohdalla yleensä sosiaalisuus nähdään kykynä ja haluna toimia toisten kanssa yhdessä yhteistyössä ja yksinäisyyteen hakeutuvat (tai joutuneet) koetaan epäsosiaalisiksi.

Itse olen "epäsosiaalinen". Olen paljon yksin ja kaipaan paljon omaa tilaa. En kärsi juurikaan yksinäisyydestä. Vähäinenkin vuorovaikutus toisten kanssa riittää tyydyttämään sosiaaliset tarpeeni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tyydyttävämmäksi koen muunkin elollisen maailman kuin ihmiset. Eli minulle riittää hyvin pitkälle seuraksi vaatimattomat lemmikkieläimet (eivät ole edes nisäkkäitä, vaan terraarioeläimiä) ja kasvit. Talvikaudella osallistun myös joihinkin opiston harrasteryhmiin, joissa uuden oppimisen ohella tulee juteltua ihmisten kanssa. Kaiken kilpailun ja suorittamisen koen vaikeaksi, samoin koskettamisen. Toisaalta ihan hyvä saada hieman "siedätyshoitoa". Tuntemattomien koskettamista ei voi kokonaan välttää.

Toki kaipaan jonkin verran tutun ihmisen kosketusta, juttelua ja seksiä. Ne eivät ole vain jokapäiväistä toimintaa. Minulla on suhde, mutta tällä hetkellä emme ole tavanneet useaan kuukauteen. Puhelimessa olemme tosin olleet lähes päivittäin. Parisuhdetta en jaksaisi (siis arjen ja asunnon jakamista toisen ihmisen kanssa). Mutta joku suhde tai ihmissuhde on hyvä olla olemassa. Omaa tilaa on vain oltava runsaasti.

Olen humalassa sosiaalinen. Nyttemmin ollut korkki kiinni ja ei osaa kaivata ihmisiä.

Yleensä viihdyn yksinkin ihan hyvin, mutta joskus kyllä kieltämättä olis ihan kiva jakaa ajatuksiaan jonkun kanssa. Kyllä mä tykkäsin hengailla kavereiden kanssa nuorena kun niitä vielä oli, mutta sitten myöhemmin jäin aikalailla yksin.

Eihän sitä ihmisen kannata katkeraksi heittäytyä vaikka ihmissuhteet olisivat
niin olemattomia ettei niiden eteen enään kannata tehdä töitä.
Voihan sitä aina laittaa oman elämänsä järjestykseen ja nauttia pienistä asi-
oista.

Mä oon yksinäinen vaikka tapaan vähintään kerran päivässä vähintään yhtä ihmistä :o mut se johtuu siitä etten mä oikeesti oo läsnä tai kerro mitään muutaku smalltalkia

En ole sosiaalinen. En tarvitse juurikaan kavereita, mutta tyttöystävän puute häiritsee. En ole myöskään mitään toisessa kiinni roikkuvaa tyyppiä, vaan nainen saisi mennä miten huvittaa, jos vaan on uskollinen. Sellainen menevä nainen olisi oikeastaan hyvä juttu, niin saisi olla yksin aika paljon.

Ihan hyvin menee näin issekseenkin.

Olen todella yksinäinen. Kiusaamisen takia pelkään tuntemattomia, mutta haluan silti edes yhden luotettavan kaverin. Silloin tällöin haluan olla yksin koko päivän.

Syvällä sisällä olen hyvin sosiaalinen. Mutta liian herkkä ja helposti loukkaantuva.

Minäkin voin olla pari kuukautta näkemättä ketään ilman, että tuntuu missään. Mutta olen koko tähän astisen ikäni ollut kykenemätön solmimaan ystävyyssuhteita. Se, mikä alkaa raastaa, vaikka monesti sitä olisi jopa onnellinen yksinään, ei ole seuran puute, vain sellaisen seuran puute, jossa ei ... tuntisi itseään yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Persoonallisuus, joka ei lähtökohtaisesti viihdy kuin aika harvojen parissa enemmän kuin hyvin satunnaisesti, ja siihen päälle jotain henkisiä vaurioita, jotka tuhosivat normaalin terveen itsetunnon kasvuedellytykset ... huono yhtälö.

Yksinäisissä ihmisissäkin on se paha vika, että heitä ei välttämättä yhdistä mikään muu kuin se kirottu yksinäisyys.

Miten se Tolstoin aforismi nyt meni ... kaikki onnelliset perheet ovat samanlaisia, mutta onnettomat yksilöllisiä kukin tavallaan. Monesti tuntuu siltä, että menestyksekkäästi sosialisoituneet ihmiset ovat toistensa klooneja ja samoista syistä toistensa kanssa, mutta yksinäiset ovat kaikki yksinäisiä eri syistä ja jokainen kasvamalla kieroon johonkin kaikille muille käsittämättömään suuntaan ...