Yksinäisyys ja Facebook

Epätoivosi ja hätäsi paistaa tänne asti. Miksi kukaan haluaisi potentiaalista kiviriippaa omaan elämäänsä, lähelle itseään?

Onkohan olemassa ammattitykkääjiä, jotka olisivat olemassa juuri sitä varten että tykkäävät postauksista ja kommentoivat juttuja, jotta muutkin kommentoisivat...? No, vitsi vitsinä.

Itselläni on ollut vähän samanlainen ongelma Facebookissa myös: aina kun olen postannut jotain, olen saanut vastakommentteja erittäin vähän tai en yhtään. Lähettelin kuvia, kommentteja päivän tapahtumista tai terveydestä, senhetkistä tilannetta vastaavia mietelauseita, mitä erilaisempien testien tuloksia yms. Aloin olla jo todella epätoivoinen kun ei tullut mitään vastakaikua postauksille. Minulla ei ole hirveän paljon Facebook-kavereita; lähinnä nykyisiä työtovereita ja kavereita, muutamia vanhoja koulukavereita ja nettituttuja. Vanhoja koulukavereita en ole jaksanut kutsua ystävikseni kun olen huomannut että lukioaikaiset kaverini tuntuvat asuvan ympäri Suomea, eikä meillä näytä olevan mitään yhteistä Facebook-profiilien perusteella. Toisilla on satoja Facebook-kavereita itselläni hädin tuskin laskettavissa kymmenluvuissa... Olenko liian nirso vai eikö minulla oikeasti ole ystäviä...?

Harmittaa todella paljon kun Facebook tuntuu määrittelevän minkälainen elämäsi on. Kaverit puhuvat jatkuvasti jonkun toisen Facebook-postauksesta ja jos itse ei ole tuon tyypin kaverina, ei pääse jyvälle juttuun ja on ihan pihalla mistä keskustellaan. Toiset saavat keskustelua aikaan pienestäkin postauksesta ja itse yrittää väkisin vääntää jotain.

Toisaalta, sitten on niitä tyyppejä jotka jatkuvasti postaavat arkipäiväisistä tekemisistään ("siivosin tänään", "pesin juuri pyykkiä", "tänään syödään sitä ja tätä", "leivoin juuri jotain", "vihaan selkään puukottajia, mutta enpä kerro miksi" jne.). Sitten on niitä, jotka koko ajan kalastelevat kommentteja tai kehuja ("kerro missä tapasit minut", "millä sanalla kuvaisit minua" jne.). Itseäni ärsyttävät tällaiset postaukset.

Millä tavalla saisi oikeasti avattua keskustelua ilman että pitää väkisin vonkua kommentteja tai etteivät toiset alkaisi inhota postauksiasi...?

Yritän kuitenkin ajatella koko ajan että elämä on muutakin kuin Facebook.

Minkä ikäisiä olette?

Kolmekymppinen.

tarviiko kolmekymppisen enää tuollaisia miettiä?

Voidaan tehdä sopimus että tykätään aina toistemme viesteistä.

Etsi ryhmiä, mitkä kiinnostavat sinua ja huumoriryhmiin, niin saat iloa ja uusia kavereita. Minullakin oli alkuun niukasti kamuja..melkein vain suku ja omat tutut, mutta nyt tulis nii paljon kuin haluis vaa. Liikaa en halua, vaikee hallita ja huomioida silloin kaikkia. Sitten otin sellasen rennon tyylin ja vitsailin, minkä pystyin ja olin mukava ihmisille ja tykkäsin kommentoin niin hyviin kuin huonoihin asioihin. Ryhmiä löytää ihan vahingos, kun kirjoittaa vaa sinne jonkun sen suuntaisen sanan...esim.huumori jne. jotkut suljettuja ryhmiä kylläkin .Onnea sulle ja koeta jaksaa :-)

TUNNE VAMMASTEN! leikki kenttä KOKO "FAC BOOK"!!!!! EI ei köyhemmäks vois elämä mennä....!???? :( ja niin kavereita? ETTÄ!!!!!!!!!! onnex on luonto ja koirat lähellä!!!! niin ei netti "vammasuus"! pääse yllättään.....! :)

kyllä se (kategorialtaan)!! ja aihe aluettensa vuoksi menee hyvinkin!!! "suomalainen kun on"!!!! kun vertaa "FAC BOOKKIIN"

Oon pelannut pelejä facessa ja sitä kautta saanut ulkomaalaisia nais kavereita ja sit olen niiden kans jutellut kaikkee et missä ne asuu ja mitä ne tekee. Monet on ollut kiinnostuneita suomesta ja kyselleet kaikkea millasii suomalaiset on. Olen sit sanonut et naiset on tylyjä ja ennakkoluuloisia ja pinnallisia et niille ei voi mennä juttelee kadulla eikä niitä voi kysyy treffeille. Ne sit on sanoneet et ei täällä austraaliassa tai uudessa seelannissa katsota ulkonäköö ja et kaikki on iloisii ja ennakkoluulottomia. Siel naiset tulee juttelee miehille.

"Minimimäärä kavereita, että voidaan vielä katsoa normaaliksi. Kuitenkin tuntuu, että kaikki nämä "kaverit" etääntyvät minusta yhä kauemmaksi, keskustelut jäävät vähäiseen eikä paljon yhteistä ole. "

Hienoa, että merkkaat heidät "kavereiksi" mutta et tainnut tajuta että "kaveri" ja "ystävä" on e-d-e-l-l-e-e-n-k-i-n kaksi (2) eri asiaa... Tietenkin "kaverit" etääntyy, se on normaalia...

Ja ei, (vaikea lausua, vaikea kirjoittaa, vaikea edes ajatella koko paikkaa) facebook ei ole ajan käytön arvoista että miettisit mitä sinne kirjoitat... Parempi että nyt vaan jätät sen rauhaan - ihan vaikka nyt heti... Koska huomaat kuinka paljon se aiheuttaa turhaa päänsärkyä...

Älä välitä mitä ihmiset ajattelevat sinusta. On tärkeämpää mitä itse ajattelet itsestäsi. Se heijastuu ulospäin.

Kaverimäärää ei tarvitse näyttää kenellekään, koska sen saa asetuksista niin että se kaverilista ja kuinka monta kaveria listalle kuuluu, näkyy vain itsellesi. Eli ei tarvitse yhtään nolostella vaikka kavereita olisi lähtökohtaisesti vähän.

Jos ihmiset eivät live-elämästä tunne sinua hyvin ettekä kasvotustenkaan paljoa mitään juttele tai vietä vapaa-aikaa yhdessä niin ei heitä kiinnosta työkavereille ja puolitutuille kommentoida, sympatiseerata ja tykkäillä kun heillä on varmasti omatkin (läheisemmät ja todelliset) kaverit sitä varten.

Ymmärrän kyllä pointtisi. Itselläni on kaverilista piilossa ja listalle kuuluu noin kolme kaveria plus sukulaiset. En yleensä koskaan kirjoita mitään tilapäivityksiä. Jaan sellaisia linkkejä tai kuvia, joista ITSE pidän. Täytän oman aikajanani minua miellyttävillä ja minua kiinnostavilla asioilla, jotka piristävät minua. Niitä voi jakaa muillekin. Joskus saan tykkäyksiä, useimmiten en. Mitä sitten?

FBssä on myös sellaisia kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä, että kenen jutuista tykätään ja kenen ei. Esim. jos en muutenkaan ole kyseisen ihmisen kanssa missään tekemisissä, niin en tykkäile hänen jutuistaan (koska ne eivät muutenkaan kiinnosta). Perusperiaatteena on, että reagoin kuten reagoisin ihan kasvotustenkin. Jos liikaa tykkäilee niin se voidaan myös tulkita huomionhakuisuudeksi, että haluaisi myös vastatykkäyksiä.

Kannattaa tosiaan miettiä mistä itse on kiinnostunut ja mitkä on niitä asioita jotka erottavat sinut niistä puolitutuista joiden kanssa sinulla ei ole mitään yhteistä. Sitten haet sinua kiinnostavaan aiheeseen liittyviä ryhmiä. Liity positiivisiin ryhmiin mistä saat irti myönteisiä ajatuksia. Ryhmissä voit ensin katsella keskusteluja ja sitten osallistua niihin itsekin. Ole vain oma itsesi äläkä odota mitään.

elä ystävä hyvä yritä saada ihmiskontaktia faseböökissä, pelkkä toisten tekemiseen ja oman itsensä vertaamisfoorumi jossa kaiken urvot funtsii et " mulla menee paremmin kuin tolla" menttaliteetilla. aidon ihmiskontaktin korvike. pahin virhe on ottaa ystäväksi fäseböökissä joku naispuolinen työkaveri. sitten voit rauhassa alkaa viilaamaan cv: tä ennen yt:tä. sosial forum sucks.

Kannattaa vaan itsepintaisesti jatkaa päivittelyä, niin itse olen tehnyt. :D

Auttaa kummasti jos kirjoitat jostain päivän polttavasta jutusta tai vaikka postaat jonkun sopivan uutisen - niin että ne herättää keskustelua.

Näin porukka kiinnittää huomiota sinuun.

Myös muiden seinillä kannattaa käydä kommentoimassa.

1. et tiedä facebookin kautta ihmisten elämästä yhtään mitään, vai uskotko todella, että joku kerkeää tehdä 8 tuntia töitä, sitten salille, koiran kanssa harrastuksiin (agility/toko), lapset harrastuksiin, sitten tehdään ruokaa, leivotaan, keitellään mehuja, siivotaan jne.
2. ketä kiinnostaa edes, että joku on pessyt pyykkiä ?
3. mikset liity johonkin luontoryhmään, jos olet itse kiinnostunut luonnosta ? Tai oikeastaan en edes tiedä onko siellä mitään luontoharrastajien ryhmiä, ainakin osa muista ryhmistä järjestää tapaamisiakin jne.