Eivätkö nuoret vanhemmat rakasta lapsiaan, kun eivät halua hoitaa niitä itse? Tuntuu että nykyään hoidatetaan lapsia jatkuvasti joko isovanhemmilla, päivähoitajilla tai lapsenvahdeilla. Lapset näkevät vanhempiaan ihan minimaalisesti, ja lapsista tulee muiden kuin omien vanhempiensa kasvattamia. Eikö vanhempien oman ajan ja huvittelun määrä saisi yhtään vähentyä kun perheeseen tulee lapsia?
Jos isovanhemmat eivät jaksa hoitaa lapsia jatkuvasti, heitä moititaan itsekkäiksi. Entä lapsen vanhemmat, mitä heidän jaksamattomuutensa on? Entä miten pienet lapset kokevat sen että heitä sysitään aikuiselta toiselle?
Lapset rasittavat
Tarkkailija
41
413
Vastaukset
- Vastailija
Lapset sopeutuvat kaikkeen, kyllä sinä sen tiedät. Vanhemmuus ei ole itsessään vaihtunut mihinkään tai muuttunut, mutta maailma sen ympärillä on.
Mistä sinä tiedät vanhempien ja lasten yhdessäoloajasta mitään? Tarkkailija taitaa olla tarkkaillut vain jotain tiettyä perhettä ja haluaa nyt yleistää asian.
Lapsia ei sysitä sylistä syliin tahallaan. Joskus oli itselläkin sellainen tilanne, mutta lapset ymmärsivät kun heille selitti asian ja luottivat siihen mitä kerroin syyksi. Ja pidin lupaukseni, jos heille jotain lupasin.
Omistani on tullut sivistyneitä, koulutettuja, mukavia ja lämpimiä aikuisia.
Se rakkaus, jonka he ovat lapsena saaneet, kantaa heidät elämän läpi. Ei jokin tilapäinen vaihe lasta suista jengoiltaan.
Lapsihan tässä on tärkein. Ei se, mitä vanhemmat tai isovanhemmat jaksavat tai eivät jaksa. Ainakin omieni päiväkotiaikoina henkilökunta oli todella ihanaa ja mielellään lapseni päikkäriin menivät oppimaan kaikkea samaa kuin muutkin lapset ja olemaan heidän kanssaan yhdessä. Minusta se oli suloista. Yhtä mielellään he kyllä kotiinkin tulivat.
Meillä ei ollut tuossa suhteessa vaikeuksia. Pienet lapset ovat hyvin joustavia, kunhan heillä on se varma tieto, että heitä rakastetaan. Yksikin ihminen riittää. - kahden äiti
Minäkään en pidä tilanteesta että toiset hoitavat lapsiani.
Minua lasten äitinä surettaa kun en näe lapsiani kuin iltaisin. Aamulla on kiire hoitopaikkaan, työpäivän jälkeen minulla on kokouksia ja isä tai isovanhemmat hakee lapset. Harrastan myös liikuntaa, josta en voi luopua oman jaksamiseni takia. Kun tulen lenkiltä, joku on jo pannut lapset nukkumaan. Välillä täytyy hoitaa myös parisuhdetta ja mennä miehen kanssa juhlimaan. Isovanhemmat tai tuttu teinityttö hoitavat. Joskus ihmettelen, miksi hankimme lapsia. On vain vaivaa ja väsymystä, mutta en tiedä miten heidän päivänsä menee, oikeestaan edes tunne heitä.
En ole poikkeus, koska tuttavapiirissämme näyttää olevan sama meininki. En ihan luota isovanhempiin kasvattajina, heidän kasvattajaikänsä on ohi ja nyt he hemmottelevat lapsia epäjohdonmukaisesti
Sopeutuuhan lapset vaikka keskitysleirille kun on pakko, mutta kyllä huolettaa, syntyykö meidän välille minkäänlaista suhdetta joka kestäisi aikuisenakin? En myöskään pidä kaikesta mitä päiväkodissa opitaan. Siellä kilpaillaan huomiosta, kiusataan ja kieroillaan jo lapsena kuin aikuiset ihmiset. Se mitä joskus haaveilin perhe-elämästä, ei ole toteutunut ollenkaan, ollaan vaan joukko ihmisiä saman katon alla, jotka väsytään toisiimme.
Haaveilen että voisin olla kotiäiti!- elämä on
valintoja täynnä ja sinä olet valinnut pitkät työpäivät ja lenkkeilyn.Sinulla olisi myös mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen siis lyhennettyyn työaikaan.Voit vaikuttaa elämääsi!!
- Vastailija
elämä on kirjoitti:
valintoja täynnä ja sinä olet valinnut pitkät työpäivät ja lenkkeilyn.Sinulla olisi myös mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen siis lyhennettyyn työaikaan.Voit vaikuttaa elämääsi!!
Samaa mieltä edellisen kanssa. Pitää osata valita niin, että kaikki ovat tyytyväisiä elämäänsä ja silloin kaikki voittavat. Itse jäin moneksi vuodeksi kotiin, koska näin että muuten eivät asiat ja tunteet järjesty.
Minulla ei ollut isovanhempia roolissa lasten kanssa ja muutamia kertoja jouduin pyytämään jotakin naapurin tyttöä lastenvahdiksi. Vaativia harrastuksia minulla ei ollutkaan. Olin yksinhuoltaja.
Kyllä voi edelleen valita kotiäitiyden, mutta olisiko niin että se ei loppujen lopuksi olekaan se, mitä haluat. Huomaan vain että itse höpisen aina halunneeni koiran, mutta allergisoiduin eläimille. Sen kun sanon jollekin niin yleensä tiedetään ne rodut, joista ei allergia lisäänny. Silloin joudun tunnustamaan, että taitaa ollakin niin, että olen tullut niin laiskaksi etteivät aamulenkit oikein enää kiinnosta. Ikää on nyt lähemmäs 60. Koirat ovat kivoja, mutta kyllä nekin vaativat tiettyä rutiinia.
Kahden äiti - tutustu nyt lapsiisi. Eivät he ole lapsia kovin pitkään. Anna heille se tieto, että rakastat heitä. Elämä kantaa silloin. - mummo neljälle
Hei kahden äiti
Jos et ole yksityisyrittäjä niin voit varmaankin puhua työnantajasi kanssa tilanteestasi. Pyydä heitä siirtämään kokoukset työajalle, miksi niitä ylipäätään täytyy pitää iltaisin kun on muutenkin väsynyt työpäivän jälkeen.?
Ihmetyttää ettet ole pyytänyt lyhennettyä työaikaa tai palkankorotuksen sijasta työaikana pidettävään treeniaikaan.
Olisiko AU-pair vaihto-ehto päiväkodin sijaan. Eikö kustannukset olisi suunnilleen yhtäsuuret hoitomaksua ajatellen.
.
- Toinen tarkkailija
Yleensä työssäkäyvät vanhemmat viettävät kaiken vapaa-aikansa lastensa kanssa, mutta kotiäidit ja -isät (ei väliä, ovatko yyhoita, eronneita tai parisuhteessa eläviä), tarvitsevat "lomaa" lapsistaan ja siksi heidän mukuloidensa toinen koti on vähintäänkin joka toinen viikonloppu mummola.
- taaperon äiti
Salli minun epäillä. Olen itsekin kotiäiti ja juuri siksi, että saan olla mahdollisimman paljon lapseni varhaisessa elämässä läsnä. Eikä hänen tarvitse pienenä jo olla kiirekarusellissa ja muiden hoidettavana. Meillä kyllä mummolassa käydään, mutta porukalla. Yökylään jäädään yhdessä, ei erikseen.
Jos hengenhätä olisi, se voisi tulla kyseeseen. - Toinen tarkkailija
taaperon äiti kirjoitti:
Salli minun epäillä. Olen itsekin kotiäiti ja juuri siksi, että saan olla mahdollisimman paljon lapseni varhaisessa elämässä läsnä. Eikä hänen tarvitse pienenä jo olla kiirekarusellissa ja muiden hoidettavana. Meillä kyllä mummolassa käydään, mutta porukalla. Yökylään jäädään yhdessä, ei erikseen.
Jos hengenhätä olisi, se voisi tulla kyseeseen.Ketä kiinnostaa, ellet ole jo isoäitikin?
Olisi lapsesi etu päästä mukaan mainitsemaasi "kiirekaruselliin", mikäli hän on yli 3-vuotias. Kotiäidit ovat niitä, joilla ei ole tarkoitustakaan mennä töihin seuraavaan 20:een vuoteen. - 8954
Toinen tarkkailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa, ellet ole jo isoäitikin?
Olisi lapsesi etu päästä mukaan mainitsemaasi "kiirekaruselliin", mikäli hän on yli 3-vuotias. Kotiäidit ovat niitä, joilla ei ole tarkoitustakaan mennä töihin seuraavaan 20:een vuoteen.Millä perusteella voi olla kotona kaksikymmentä vuotta? Olipa typerä kommentti.
- Pian mummu
taaperon äiti kirjoitti:
Salli minun epäillä. Olen itsekin kotiäiti ja juuri siksi, että saan olla mahdollisimman paljon lapseni varhaisessa elämässä läsnä. Eikä hänen tarvitse pienenä jo olla kiirekarusellissa ja muiden hoidettavana. Meillä kyllä mummolassa käydään, mutta porukalla. Yökylään jäädään yhdessä, ei erikseen.
Jos hengenhätä olisi, se voisi tulla kyseeseen.Kaikenlaista elämään mahtuu.
Minä taas odotan tulevaa mummuvaihetta ensimmäistä kertaa. Ja odotan saavani lasta ainakin joskus meillekin hoitoon. Jatkuvaan hoitamiseen en enää jaksaisi, mutta joitakin jaksoja varmaan. Riippuu niin kaikesta, vanhempien tarpeesta,omasta terveydestä ja sitten tärkein, lapsen tarpeesta. Lapsi voi olla vaativa, mutta arvelen osaavani siihen konstit. Ilman väkivaltaa tai huutamista, ellen säikähdä:)))
Omaa lastani hoidimme aina itse niin paljon, kuin oli mahdollista. Ei sekään ollut välttämättä parasta lapsen kannalta. Lopputulos on kuitenkin hyvä, vastuunsa kantava, ehkä himpun liian kiltti. Siperia senkin hoitaa aikanaan.
- RakkaudellaonLähde
Olisi hyvä tilaisuus
oppia mitä elämä on,
mitä rakkaus on,
silloin kun on
pienen lapsen vanhempi.
Silloinhan sitä näkee
oikeatakin rakkautta,
jos vain haluaa.
Kun en ole tätä
viisautta nähnyt tässä
muodossa,
vaikka olen ns.
viisauden kirjat kahlannut
läpi,
niin kirjoitan tämän.
Elämä on tämä,
mitä on oikea rakkaus.
Siis että käytännössä tajuaa
ja osaa sitä myös soveltaa
elämässään.
Onko pilkka rakkautta?
Välinpitämättömyys?
Tekopyhyys? - kehtaatte valittaa
Tuota en ymmärrä kun vanhemmat valittaa, et isovanhemmat epäjohdon mukasia, ei voi vaatia et he ovat täydellisiä kasvattajia.
Vastuu vanhemmilla ja jos moititte isovanhempia, miksi viette lapset sinne?
Hellyyttä ja rakkautta isovanhemmat voi osoittaa omalla tavalla, vaikkapa leipomalla pullaa, silloin ei tarvii kytätä onko sokeria ja rasvaa voi, voi...tai se jos isovanhempi juttelee ja auttaa syömisessä. - OutiUrsula
Ei kyse ole pelkästä huvittelusta, vaikka joskus sitäkin on oltava. Perheet vievät esim lapsensa noihin Puuhamaihin ja kaikki tykkäävät siitä. meillä nämä olivat kesän kohokohtia.
Pitäisikö lasten olla vanhempiensa kyljessä joka hetki? Mitä siitä jos lapsista tulee muiden kasvattamia jos saavat hyvän kasvatuksen? Luuletko että tulevat syyttelemään vanhempiaan aikuisina siitä? Itselläni oli vaikea tilanne yksinhuoltajana ja lasten päiväkotiaikuiset ymmärsivät tämän ja auttoivat lapsiani samalla tavalla kuin muitakin ja hyvin sen tekivätkin. Vaipoista potalle oppivat 1,5-vuotiaina esimerkin voimalla parissa päivässä. Saivat satuja ja käyntejä yhdessä vaikka missä, askarteluja mielin määrin ja muuta. Päiväkodin henkilökuntaa eli valita laiskimusten joukosta.
En ymmärrä mistä vedät tämän esiin, että nykyvanhemmat olisivat jaksamattomia. Etteivät osaisi luopua mistään aiemmasta. Kyllä he osaavat ja pystyvät. Vanhemmuus - kuten varmasti tiedät - luo tilanteen, että lapsen tarpeet ovat ensisijaisia. Ei mennä itsekseen huvittelemaan, jos tilanne on sellainen että pitää valita. Väitätkö että jos lapsi roikkuu housunlahkeessa ja itkee että älä mene niin ravistellaan vain lapsi irti ja mennään? Onko sellainen yleistä käytöstä? Omaa aikaa jää ihan riittävästi, koska lapset menevät aikaisempaan nukkumaan. Työelämä on toisenlaista kuin ennen, jos vertailee esim. 70-80 -lukuja tähän päivään. Tämä päivä vaatii läsnäoloa enemmän ja työtä on tehtävä pitempään. Asuntolainat ja eläminen on maksettava. Enpä usko, että lainat ja muut sitoumukset ovat jokaisen hupia, vaan ne ovat pakkovalintoja.
Ei isovanhempien tarvitse olla tukipylväitä perheille. Tyhmää se on heitä itsekkäiksi moittia jos hoito ei sovi. Isovanhemmat ovat mielestäni hyvin usein todella mielellään lastenlastensa luona ja apuna, ymmärtävät perheen tilanteen. Lyhytnäköistä vetää herneet nenään jos kerran tai kaksi hoitamiset eivät sovikaan.
Vanhempien ns. jaksamattomuus ei ole uusi asia. sitä on ollut aina, siitä ei vain saanut puhua ja siksi meillä on paljon henkisesti vaurioituneita, mielenterveysvammaisia aikuisia. Nykyään saadaan apua ja suojellaan perheitä.
Pikkulapsia ei suinkaan sysitä sumeilematta sinne tänne. Kirjoitat tyyliin että heistä oikein pyrittäisiin eroon. Jos äiti on äiti niin kyllä hän hoitaa asian parhain päin, samoin isä. Joskus on tilanne, että on saatava lisäapua että kaikki hoituisi. Kirjoitat kuin se olisi jatkuva olomuoto.
Mihin pyrit tuolla ihmettelyllä? Jos sinun lähipiirissäsi tai vaikka kauempanakin on tuollainen perhe, niin ei kuitenkaan ole syytä yleistää asiaa. Asia ei ehkä kuulu sinulle etkä tiedä kaikkea mitä tähän asiaan sisältyy. Jos olisin sinä ja olisi aikaa niin tarjoaisin apuani. Se olisi vastuunkantoa lapsista kun olen huomannut perheen vaikeudet.
Lapsethan ovat tärkeimmät. Se, että epäilet perheitten rakkautta lapsiaan kohtaan kertoo paljon. Rakastamisen puutteesta ei kannata puhua, mutta joskus vain aika ei riitä kaikkeen. Olet tainnut nähdä vain huonot hetket. - taaperon äiti
Varmaan jossain menee noin. Meillä taas perheenä ollaan aina yhdessä. Lapsi on korkeintaan kaksi tuntia isovanhheman valvonnassa, kun minulla kotiäidillä on lääkärikäynti. Tuoltakin kiiruhdan kotiin, enkä jää mihinkään maleksimaan.
Yleistäminen ehkä herättää enemmän puhetta, mutta myös antaa kuvan ettei asiaa ole ajateltu perusteellisemmin. Eihän kaikki sysää lapsiaan mihinkään, vaikka oman näkökentän saavuttaa vain ne jotka niin tekevät. Ihmiset tuppaavat kiinnittämään enemmän huomiota negatiivisiin asioihin kuin positiivisiin.
Kyllä rutiniitkin väsyttävät ja joskus kaipaisi hiukan itsekseen oleskelua. Totuus ainakin omalla kohdallani on, että kun tällainen hetki "omaan aikaan" olisi mahdollinen, en raaski olla lapsestani erossa. Ehkä sitten kun hän on teini. :)- 7+20
Niinpä. Noin meilläkin oli, pitkän lapsettomuuden jälkeen omastaan nautti, eikä mitenkään halunnut vieraille jättää.
Mielestäni nuo liikuntatarpeet vie voimat. Ihminen väsyy jatkuvassa menossa. Pitäisi osata ollakin aloillaan. Ja antaa muillekin siihen mahdollisuus. Siitä syntyy luovia ratkaisuja, kun aivot saavat levätä, samoin keho.
Onhan toisaalta hyvä liikkuakin, mutta jokin raja on hyvä olla, esim. pari kertaa viikossa. Muuten kyse on riippuvuudesta.
Ei perhe-elämä auvoa aina ole, mutta jos on oikeaa rakkautta, on myös omastaan luopumisen taitoa ja palvelemisen mieltä. Se kantaa hyvää hedelmää, jaksamista, keskinäistä kunnioitusta ja tyytyväisyyttä.
Riittävän levännyt jaksaa nauttia perheestään. Niitä kotihommiakin voi jakaa kehitystason mukaan muillekin. Lapsetkin on syytä opettaa ne tekemään.
Otan itselleni oman hetken lukien tai tehden muuta mieluisaa. Kotona siis.
Aloittajan tilanne tuntuu liian kiireiseltä. Jotakin pitäisi jättää pois. Tyytyä vähempään? Vaikeaa. Arvokysymys, mikä on tärkeintä?
- Pernilla87
Olen huomannut samaa. Puolisoni sisko hoidattaa kahta lastaan vanhemmillaan kaiken aikaa kun asuvat lähellä. Vanhin tulee joka päivä koulusta mummolaan ja haetaan sieltä vasta illalla pois, keskimmäinen on sitten hoidossa muuten vaan päivät pitkät. Monesti lapset ovat mummolassa yökylässä koko viikonlopun, koska pitäähän vanhempien saada sitä "omaa aikaa" (näköjään kaikki arki-illat ja viikonloput).
Jos toisella vanhemmista on vapaapäivä keskellä viikkoa, lapset tuupataan silti mummolaan kun äidin pitää päästä shoppailemaan/isin pitää ajaa nurmikko tai korjata talossa jotain pientä. Jos ovat suvun yhteisellä mökillä, nakittavat toiset katsomaan lasten perään kun äidinkin pitää saada välillä hengähtää ja isin ottaa sikspäkin verran kaljaa.
Mielestäni mummonkin ja vaarinkin pitäisi saada välillä hengähtää. Viime syksynä suunnittelivat innoissaan että lähtevät lämpimään lomalle, mutta lähtö peruuntui siihen että mihin vanhempi lapsi olisi koulusta voinut mennä sillä viikolla? Kuitenkin kolmasluokkalainen pärjää jo iltapäivällä sen pari kolme tuntia yksin ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin (90-luvulla kaikki pärjäsivät, iltapäiväkerho oli vain ekaluokkalaisille). Lapsilla on myös toiset eläkkeellä olevat isovanhemmat jotka asuvat lähellä, hekin voisivat ottaa lapsen koulun jälkeen pariksi tunniksi vaikka sen yhden kouluviikon vuodessa, mutta ei.
Anoppi minulle joskus huokaisikin että kun vanhin pärjää jo niin sitten seuraava on vuorossa kun vanhin lapsi alkaa sitten kulkea koulun jälkeen omien kavereidensa kanssa eikä jouda katsomaan pienemmän perään. Nyt on kolmaskin mukula tuloillaan loppuvuodesta niin sama ruljanssi alkaa sen kanssa. Minusta anoppi on omat lapsensa hoitamalla täyttänyt jo velvollisuutensa, ei tarvitse kuudenkympin paremmalla puolella ruveta toisten muksuista kantamaan päävastuuta.- juupsjuups
muistan minäkin kadehtineeni sisareni ja veljeni perheitä, jotka saivat isovanhemmilta apua hyvin paljon lastenhoidossa, koska asuivat siinä vieressä. itse elän 100 kilometrin päässä, joten matka äkkihoitoihin oli liian pitkä. sanoivat kun kysyin joskus että hehän hoitavat tätä ja tätä ja tätä, eivät he voi sinun lapsiasi hoitaa. olen yksinhuoltaja. muutaman kerran lapseni pääsivät viikonlopuksi kun sattui sopimaan niin, että muut hoidettavat olivat jossain matkoilla tms.
kateus vie kalatkin vedestä. muistan kadehtineeni ja sen muistan ikuisesti miten väärin se oli minun lapsiani kohtaan, jotka myöskin olisivat halunneet mummilaan ja viihtyivät siellä. sinne ei päässyt kun paikat olivat jo varattuja. kyllä muistan itkeneeni tuota epätasapuolisuutta.
onneksi lapseni ymmärsivät, että heidän aikansa on sitten kun ehditään ja saivat tosiaan muutaman kerran siellä aikaansa iloissaan viettää. heille ei jäänyt pahoja fiiliksiä. - Pernilla87
juupsjuups kirjoitti:
muistan minäkin kadehtineeni sisareni ja veljeni perheitä, jotka saivat isovanhemmilta apua hyvin paljon lastenhoidossa, koska asuivat siinä vieressä. itse elän 100 kilometrin päässä, joten matka äkkihoitoihin oli liian pitkä. sanoivat kun kysyin joskus että hehän hoitavat tätä ja tätä ja tätä, eivät he voi sinun lapsiasi hoitaa. olen yksinhuoltaja. muutaman kerran lapseni pääsivät viikonlopuksi kun sattui sopimaan niin, että muut hoidettavat olivat jossain matkoilla tms.
kateus vie kalatkin vedestä. muistan kadehtineeni ja sen muistan ikuisesti miten väärin se oli minun lapsiani kohtaan, jotka myöskin olisivat halunneet mummilaan ja viihtyivät siellä. sinne ei päässyt kun paikat olivat jo varattuja. kyllä muistan itkeneeni tuota epätasapuolisuutta.
onneksi lapseni ymmärsivät, että heidän aikansa on sitten kun ehditään ja saivat tosiaan muutaman kerran siellä aikaansa iloissaan viettää. heille ei jäänyt pahoja fiiliksiä.Minun ei kyllä tarvitse kadehtia kun itselläni ei lapsia ole mitä tarvitsisi viedä hoitoon. Surettaa vaan anoppi kun hän meinaa väsyä tuon taakkansa alle. Minusta hän on ansainnut omaa aikaa ja mahdollisuuden mennä eläkkeellä matkallekin ilman että tarvitsee muiden mukaan aikataulujaan säätää. Saa kai sitä pahoillaan olla toista kohdanneesta vääryydestä ihan ilman kadehtimistakin.
- juupsjuups
Pernilla87 kirjoitti:
Minun ei kyllä tarvitse kadehtia kun itselläni ei lapsia ole mitä tarvitsisi viedä hoitoon. Surettaa vaan anoppi kun hän meinaa väsyä tuon taakkansa alle. Minusta hän on ansainnut omaa aikaa ja mahdollisuuden mennä eläkkeellä matkallekin ilman että tarvitsee muiden mukaan aikataulujaan säätää. Saa kai sitä pahoillaan olla toista kohdanneesta vääryydestä ihan ilman kadehtimistakin.
Anoppisi kannattaa nyt pitää puolensa asiassa. Hänen ei ole todellakaan ole pakko aina suostua hoitolapsia ottamaan. Niin minunkin vanhempani tekivät. Ei siellä joka päivä joku lapsenlapsi ollut.
Näissä asioissa pitää pitää järki päässä. Myös kadehtiessa muiden hyvää säkää. Minä muistan sen, että isäni alkaessa sairastaa yritin sanoa veljelleni ja siskolleni että ottakaa huomioon isän kunto. Lapsista lähtee ääntä, vaikka niitä kuinka rakastaa niin kuin isäni teki. Ei äitinikään aina jaksanut pitopöytiä rakennella.
Loppujen lopuksi asia on kuitenkin isovanhempien. Se, että minä kadehdin silloin toisten hyvää lastenhoitotilannetta, johtui siitä että tunsin epäoikeudenmukaisuutta. Vaikka ymmärsin sen, etten voi käyttää pikahoitopaikkaa samaan tapaan kuin sisarukseni. Yksinhuoltaja, joka asuu 100 km päässä ja on kokopäivätöissä, joskus haikaili helpompaa valintaa esim. korvatulehduskierteessä, mutta kun helpompaa vaihtoehtoa ei ollut niin se siitä.
Lasten isä asui ulkomailla.
Ei jäänyt minullekaan pahoja fiiliksiä enkä usko että isovanhemmillekaan. He saivat kyllä valita, ei heitä remputettu pakon edessä. - Pernilla87
juupsjuups kirjoitti:
Anoppisi kannattaa nyt pitää puolensa asiassa. Hänen ei ole todellakaan ole pakko aina suostua hoitolapsia ottamaan. Niin minunkin vanhempani tekivät. Ei siellä joka päivä joku lapsenlapsi ollut.
Näissä asioissa pitää pitää järki päässä. Myös kadehtiessa muiden hyvää säkää. Minä muistan sen, että isäni alkaessa sairastaa yritin sanoa veljelleni ja siskolleni että ottakaa huomioon isän kunto. Lapsista lähtee ääntä, vaikka niitä kuinka rakastaa niin kuin isäni teki. Ei äitinikään aina jaksanut pitopöytiä rakennella.
Loppujen lopuksi asia on kuitenkin isovanhempien. Se, että minä kadehdin silloin toisten hyvää lastenhoitotilannetta, johtui siitä että tunsin epäoikeudenmukaisuutta. Vaikka ymmärsin sen, etten voi käyttää pikahoitopaikkaa samaan tapaan kuin sisarukseni. Yksinhuoltaja, joka asuu 100 km päässä ja on kokopäivätöissä, joskus haikaili helpompaa valintaa esim. korvatulehduskierteessä, mutta kun helpompaa vaihtoehtoa ei ollut niin se siitä.
Lasten isä asui ulkomailla.
Ei jäänyt minullekaan pahoja fiiliksiä enkä usko että isovanhemmillekaan. He saivat kyllä valita, ei heitä remputettu pakon edessä.Sinulla on kummallinen pakkomielle tuosta kadehtimisesta. Mikä osansa siinä on kadehtimisella jos minua harmittaa anopin taakka, varsinkin kun hän sitä tavan takaa valittaa? Mistä syystä minä miehen siskoa kadehtisin, eihän se lastenhoito ole mitenkään minulta pois. Anopin jaksamisesta se on pois.
Tietysti anopin pitäisi voida itse asiasta sanoa ja pitää puolensa. Kaikki eivät kuitenkaan ole jämäkkää tyyppiä tai eivät kehtaa tai muuten uskalla sanoa riidan pelossa. Oletko sitä mieltä että huomaavaisuutta ei voi osoittaa niitä kohtaan jotka eivät ole tarpeeksi jämeriä pitämään puoliaan? Sellaiset kiltit ihmiset saavatkin mielestäsi jäädä jyrän alle ja heitä saakin käyttää surutta hyväkseen? Joku tolkku pitäisi olla sillä toisellakin osapuolella ettei jatkuvasti kuormita vanhaa ihmistä.
Minä en tunne kateutta. Epäoikeudenmukaisuutta tunnen, anopin puolesta. - juupsjuups
Pernilla87 kirjoitti:
Sinulla on kummallinen pakkomielle tuosta kadehtimisesta. Mikä osansa siinä on kadehtimisella jos minua harmittaa anopin taakka, varsinkin kun hän sitä tavan takaa valittaa? Mistä syystä minä miehen siskoa kadehtisin, eihän se lastenhoito ole mitenkään minulta pois. Anopin jaksamisesta se on pois.
Tietysti anopin pitäisi voida itse asiasta sanoa ja pitää puolensa. Kaikki eivät kuitenkaan ole jämäkkää tyyppiä tai eivät kehtaa tai muuten uskalla sanoa riidan pelossa. Oletko sitä mieltä että huomaavaisuutta ei voi osoittaa niitä kohtaan jotka eivät ole tarpeeksi jämeriä pitämään puoliaan? Sellaiset kiltit ihmiset saavatkin mielestäsi jäädä jyrän alle ja heitä saakin käyttää surutta hyväkseen? Joku tolkku pitäisi olla sillä toisellakin osapuolella ettei jatkuvasti kuormita vanhaa ihmistä.
Minä en tunne kateutta. Epäoikeudenmukaisuutta tunnen, anopin puolesta.Pernilla haluaa ymmärtää nyt väärin.
Minä puhuin omasta kateudestani. Se käy ilmi tekstistäni.
Samaa mieltä olemme siitä, että anoppisi hyväksikäytölle, jos sellaista on, pitää saada loppu ja tolkku. Jos sinä tunnet nuo asiat tarkasti ja tunnet nämä ihmisetkin perinpohjin niin voisitko jotenkin puuttua asiaan. Se on vaikeata, mutta mieti tarkoin jos sinusta olisi apua. Se vaatii paljon. Kysy ensin anopiltasi asiaa.
Muuten sinun tulee jättää perheet ja heidän suhteensa ja hoitamisensa rauhaan, koska et voi mitenkään kaikkea asioista tietää. Tunnen eräänkin ihmisen, joka puhuu aivan toista kuin tarkoittaa ja mikä totuus on.
En halua alkaa riidellä Pernillan tai kenenkään muunkaan kanssa ketjussa. Minähän en tunne muita perheitä kuin omani niin hyvin että lähes kaiken tietäisin.
Hei.
Ketjussa on monenlaisia ajatuksia lapsista, heidän hoitamisestaan ja vanhemmuudesta. Jokainen perhe on erilainen ja perheen tilanteet vaihtelevat. Oikeastaan vain perhe itse on oman elämänsä asiantuntija, joka päättää ja tietää miten heidän on para elää ja toimia. Ei kannata välttämättä kovin paljon arvostella muiden elämää, kun emme kuitenkaan loppuun asti tiedä ihmisten tilanteista ja niiden taustoista ja syistä. Jotkut vanhemmat joutuvat menemään töihin vaikkeivät välttämättä tahtoisi laittaa lasta hoitoon. Jotkut haluavat ja myös kykenevät ja hoitavat lapsensa itse melko pitkään, nykyäänkin. Oman tuntumani mukaan enemmistö pienten lasten vanhemmista ei suinkaan harrasta huvittelua ja hoidata lapsiaan muilla. Kyllä nykyajan vanhemmat rakastavat lapsiaan, ei ihminen ole siinä muuttunut. Onneksi. Ajattelen, että on vaan hyvä, jos vanhemmat joskus saavat kahdenkeskistä aikaa vaikkapa isovanhempien hoitaessa lasta, mutta tietenkin kohtuus kaikessa, niin tässäkin asiassa. Se, että isovanhemmat saavat olla lastenlasten kanssa niin halutessaan, on kaikkien iloa ja etu :)
Hyvää kesää,
Pirkko-pappi- Mummo 2014
Anteeksi vain, mutta minusta tämä Kuunteleva kirkko-projekti on sopimaton. Jos sinä nimimerkki Pirkko-pappi, et itse ole isoäiti, ei sinulla ole asiaa tälle isovanhempien keskustelupalstalle. Kaikkien kleskustelijoiden pitää lähteä samalta viivalta. Harmittaa evlut kirkon tunkeminen joka paikkaan.
- sananvapaus
Mummo 2014 kirjoitti:
Anteeksi vain, mutta minusta tämä Kuunteleva kirkko-projekti on sopimaton. Jos sinä nimimerkki Pirkko-pappi, et itse ole isoäiti, ei sinulla ole asiaa tälle isovanhempien keskustelupalstalle. Kaikkien kleskustelijoiden pitää lähteä samalta viivalta. Harmittaa evlut kirkon tunkeminen joka paikkaan.
Tässä papin puheenvuorossa on vähän semmonen moittiva ja paheksuva asenne niitä kohtaan, jotka kirjoittavat pohtiakseen näkemiään epäkohtia. Ei se ole muiden elämän arvostelua, jos on huolissaan lasten tilanteesta joissakin perheissä. Jos ajatellaan että jokainen olkoon itse elämänsä asiantuntija, ei kukaan myöskään vastaisi täällä kenenkään viesteihin. Vastauksiahan täällä halutaan ja kannanottoja, mielipiteitä ja keskustelua.
Haittaako jos kertoo mielipiteen, joka ei olekaan sopiva kaikkien perheiden kohdalla? Jokainen osaa kai arvioida, onko omalla kohdalla samanlainen tilanne vai ei, eikä ota moitettakaan itseensä, jos se ei itseä koske.
- se maanvetovoima :)
Väärinkäsityksiä voi tulla ja usein isovanhemmat hoitaa lapsia mielellään.Ulkopuolisen silmissä voi näyttää hyväksikäytöltä, mutta mummot usein jo väsyneen näköisiä muutenkin, eikä johdu siitä, et väsyvät lapsenlapsiinsa.
- mummuksi
Kyllä lastenlasten hoito väsyttää jo ennestäänkin vasyneitä mummoja (ja vaareja).
Pari tuntia menettelee, mutta kokopäivähoito on liian rankkaa useimmille eläkeikäisille. Ja nuoremmat käyvät töissä.
Ihmeellisen paljon isovanhemmat kuitenkin jaksavat, kuten olemme saaneet lukea ja kuulla. - Dostres
mummuksi kirjoitti:
Kyllä lastenlasten hoito väsyttää jo ennestäänkin vasyneitä mummoja (ja vaareja).
Pari tuntia menettelee, mutta kokopäivähoito on liian rankkaa useimmille eläkeikäisille. Ja nuoremmat käyvät töissä.
Ihmeellisen paljon isovanhemmat kuitenkin jaksavat, kuten olemme saaneet lukea ja kuulla.Nimenomaan näin. Enpä usko että ihan 24/7 lapsenlapsiaan hoitavia isovanhempia on paljoa. Itselleni sopii hyvin pari päivää kerrallaan, varsinkin näin kesäaikaan. Tämä asia on niin kiinni tilanteista ja perheistä ja isovanhempien kunnosta.
Muutenkin - viikonloppuna meille sopii tulla useammaksi tunniksi. Parissa tunnissa ei saa kivaa vierailua aikaiseksi, tuntuu siltä.
Tuskinpa niitä kylmästi hyväksikäytettyjä mummoja ja vaareja paljoa on. Jos on, niin asiaan täytyy puuttua sen, joka epäilee jotain väärää tapahtuvaksi.
- 9 lapsen isoäiti
Ilmeisesti "Tarkkailija" ei ole vanhempi, isoäiti, isoisä, eikä myöskään saanut voettää sellaista rikasta lapsuutta, jossa lapsen elämään kuuluu automaattisesti monia luotettavia, rakastavia aikuisia.
Lisäksi hänen "tarkkailualueensa" vaikuttaa kovin kapealta otokselta "nuorista vanhemmista" ja vielä kapeammalta isovanhempien suhteen.
Siksipä yritän vastata kysymyksiinsä asiallisesti - silläkin uhalla että epäilen niiden olevan pohjimmiltaan silkkaa provoa.
Ensinnäkään ei missään nimessä ole rakkauden puutetta pitää huoli siitä, että lapsellaan on pienestä alkaen toimiva, elävä, rakastava ja vastuullinen turvaverkko eli sallia tämän elämään myös isovanhemmat, kummit, tädit, enot yms läheiset. Vanhemmuudestaan epävarmimmat vaativat , jos ylipäätään lapselleen tuon sallivat, että heidän tulee saada itsensä olla aina välissä välittäässä ja ohjailemassa tuon suhteen kehittymistä. Silloin suhde teitenkin kärsii ja äiti/isä itsekkyydessään riistää lapselta jotain korvaamatonta.
Toisekseen perheet, joissa lapset näkevät vanhempiaan "minimaalisesti" on äärettömän vähän. Itse en tunne yhtään vaikka tunnen kymmeniä pienlapsiperheitä.
Vanhempien "oma aika ja huvittelu" taas. Näin isoäitinä en ymmärrä miksi sen pitäisi dramaattisesti vähentyä lasten myötä.
Se on yksinomaan organisointikysymys. Jos mummi haluaa lapset kanssaan uimaan kerran viikossa ja sen jälkeen vaikka ottaa tavakseen käydä heidän kanssaan pizzalla tms. niin on silkkaa marttyyriytta kököttää ne hetket kotona kirkastamassa kruunuaan. Salille, kurssille, kavereita tapaamaan, ratsastustunneille tai mille ikinä kiinnostaa.
Tai jos kummitäti haluaa tulla yhdeksi yöksi kuukaudessa lapsia hoitamaan/viedä heidät mökilleen/luokseen/purjehtimaan jne. niin sen sijaan, että käyttäisi ajan "kärsien ikävää" se kannattaa satsata parisuhteeseen vaikka lyhyen matkan merkeissä. Loppujen lopuksi vanhempien suhde on lapsen kodin ja turvallisuuden tärkein perusta.
Sillä lailla jaksaa vanhempikin paremmin ja lopulta suurin voittaja on lapsi.
Samoin voivat vanhemmat hyvin vaihdella hoitovastuuiltoja niin että kumpikin saa yhden "erityisen illan" lapsen/lapsien kanssa ja sillä aikaa kun se hoitovastaava käy vaikkalapsen kanssa futistreeneissä tai baletissa tai katselee viikon pitkän perheleffan tai mitä kullekin sopii, niin toinen saa vapaasti virkistäytyä miten tahtoo.
Täällä puhutaan paljon isovanhemmista, jotka eivät jaksa hoitaa lapsia "jatkuvasti". Se on mielenkiintoinen isovanhempien laji, joka on enemmistönä vain nettipalstoilla. Muualla 90% isovanhemmista kaipaisi paljon enemmän yhteistä aikaa lastenlastensa kanssa. Joskus sitä kaipausta on niin paljon, että se tuntuu/näyttää melkein suoranaiselle kärsimykselle.
Sääli, että lastenkin aika on rajallista.
2 mummia, 2 ukkia, 4 kummia, 3 tätiä ja 3, setää 2 enoa puolisoineen jne. eivät millään voi kaikki saada "kyllikseen"... siis jos vanhemmat ovat rakastaneet lastaan kylliksi alusta asti salliakseen oikeiden suhteiden kehittymisen näihin ja muihin läheisiin.- yhden isoäiti
Tämä 9 lapsenlapsen opettajaihminen haluaa varmaan tahallaan käsittää väärin koko keskustelun ajatuksen. Ei kai ole kyse siitä etteikö lapsella saisi olla paljon lähipiirin aikuisia, vaan siitä että omat vanhemmat loistavat kovin usein poissaolollaan. On tosiasia että monissa perheissä vanhemmat tuskin tapaavat lapsiaan hereilläoloaikana, joko omasta halustaan tai olosuhteiden pakosta. Sitä ei ihan korvaa se että on mummuja, setiä ja tätejä.
On turha tuomita isovanhempia, jotka haluavat omaa aikaa ja rauhaa, tai myöskään isovanhempia jotka haluavat tavata lapsia jatkuvasti. Me ihmiset saadaan olla erilaisia ja meillä on oikeus järjestää elämäämme kukin omien tarpeittemme mukaan. On tietysti myös lasten vanhempia jotka haluavat paljon omaa rauhaa, ja ehkä silloin lasten onkin parempi olla jonkun muun kanssa. - 9 lapsen isoäiti
yhden isoäiti kirjoitti:
Tämä 9 lapsenlapsen opettajaihminen haluaa varmaan tahallaan käsittää väärin koko keskustelun ajatuksen. Ei kai ole kyse siitä etteikö lapsella saisi olla paljon lähipiirin aikuisia, vaan siitä että omat vanhemmat loistavat kovin usein poissaolollaan. On tosiasia että monissa perheissä vanhemmat tuskin tapaavat lapsiaan hereilläoloaikana, joko omasta halustaan tai olosuhteiden pakosta. Sitä ei ihan korvaa se että on mummuja, setiä ja tätejä.
On turha tuomita isovanhempia, jotka haluavat omaa aikaa ja rauhaa, tai myöskään isovanhempia jotka haluavat tavata lapsia jatkuvasti. Me ihmiset saadaan olla erilaisia ja meillä on oikeus järjestää elämäämme kukin omien tarpeittemme mukaan. On tietysti myös lasten vanhempia jotka haluavat paljon omaa rauhaa, ja ehkä silloin lasten onkin parempi olla jonkun muun kanssa.Hyvä yhden isoäiti On ikävää, että tuttavapiiriisi kuuluu paljon lapsia, jotka tuskin tapaavat vanhempiaan. Itse en ole sellaisiin törmännyt kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin taustalla on ollut jokin ihan muu syy kuin oman ajan halu
Mutta tämän minä jo kirjoitinkin, vaikka ehkä missasit luennassasi?
Toisaalta onnistuit samaan aikaan lukemaan tekstistäni sellaista, mitä en kirjoittanut. Eli en todellakaan paheksu tai tuomitse isovanhempia jotka haluavat omaa aikaa ja rauhaa. En myöskään millään lailla amtanut ymmärtää, etteikö ihmisillä olisi oikeutta järjestää elämäänsä kukin omien tarpeittensa mukaan (tiettyjen ilmiselvien rajoitusten mukaan kumminkin.)
En ole "opettajaihminen" enkä ole koskaan ollutkaan, mutta jos tahtoisin alkaa sanailemaan samaan tyyliin kuin sinä, sanoisin, että ehkä sellaisesta olisi sinulle hyötyä. Luentunymmärtämisesi on nimittäin aka heikkoa.
- Manuelaner
Hyvä 9 lapsen isoäiti! Puhut asiaa.
Uskon, että tuo aloitus oli alun perin tarkoitettu kähinän aiheuttamiseksi palstalla eli siis provosoinniksi. Sitä irtoaa tällä palstalla aika ajoin ja silloin kaikkien n(tai muutamien) pitää riidellä keskenään ja nokitella mennen tullen, etsiä neuloja heinäsuovista ja irroittaa jopa sanat ja lauseet yhteyksistään.
Pieni on ihmisen mieli.
Mitä tulee tuohon kirkon kommentteihin - sama oikeus heillä on ottaa osaa keskusteluun. Sehän on vain kommentti. Eihän kirkolla sen suurempaa sananvaltaa ole täällä, vain ajatteliko joku niin että kirkko tietää asiat paremmin vai mistä tuo kiusaantuminen johtuu? Sama oikeus Pirkko-papilla on osallistua oli hän sitten mummi tai ei. Kannattaisiko mennä nyt kysymään itseltään muttama asia ja miettiä omaa varakatseisuuttaan tai senm puutetta. - xxxxxxxxx
Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempien sivuilla sanotaan näin:
______
Vanhemman pidettävä huolta itsestään
Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi hyvin
Omien tarpeiden sivuuttaminen on pienen lapsen vanhemmille luonnollista, mutta jaksaakseen arjessa omiakin tarpeita kannattaa kuunnella. Oma harrastus tai esimerkiksi kavereiden tapaaminen voi olla suuri voimavara arjessa.
Vanhempana ei pidä kokea huonoa omatuntoa kodin ulkopuolisesta ajasta. On suositeltavaa harrastaa omiakin juttuja arjen vastapainona. Tunti-pari kodin ulkopuolella silloin tällöin ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa, päinvastoin se voi tehdä ihmeitä omalle jaksamiselle. Näillä sivuilla esitellään tarkemmin aikuisen hyvinvoinnin eri osa-alueita. Voit poimia esitellyistä ideoista ne, jotka sopivat juuri sinulle.
Älä epäröi pyytää apua
Älä epäröi pyytää lastenhoitoapua, jos tuntuu, että tarvitset hetken omaa aikaa tai haluat vaikka nukkua pari tuntia kunnolla."
______
Ihan samoja asioita on neuvolasta saavissa oppaissa. Neuvotaan vastaanottamaan ja pyytämään apua, jos sitä tuntee tarvitsevansa.
Miksi (monet) isovanhemmat suhtautuvat lastenlastensa hoitamiseen niin, että se on ensisijaisesti avun antamista vanhemmille? Miksei asiaa nähdä niin, että se on isovanhemman ja lapsen yhteistä aikaa, joka on sinällään tärkeää? Jos vanhemmatkin saavat siinä samalla hengähdystauon, niin sehän on vain kaikille osapuolille hyväksi. - JennaP1
Jospa kertoisin tänne myös äitinä omasta tilanteestani. Tulin lukemaan palstaa kun on ongelmia lastemme isovanhempien kanssa, joihin yritän etsiä ratkaisua. Olen juuri tuollainen äiti joka ei jaksa olla lapsien kanssa, enkä tiedä miten asian vois ratkaista. Eihän jaksamiseen voi pakottaakkaan.
Rakastan heitä, mutta en kestä hälinää enkä lasten touhua ja jatkuvaa peräänkatsomista (3 ja 6 v). He ovat suloisia nukkuessaan ja on kiva pukea heidät nätiksi ja mennä huvipuistoon, mutta tavallinen arki on välillä sietämätöntä. Tuntuu että ei ole hetkenkään rauhaa, pitää katsoa perään, kieltää, opastaa, tuputettava ruokaa, siivottava sotkuja jne, ja hermot ei kestä. Mieskään ei ole halukas olemaan lasten kanssa vaan häipyy omiin menoihinsa.
Olen vielä nuori ja haluan tavata ystäviä, harrastaa, pitää hauskaa, ja tunnen olevani vanki kotona jos en pääse menemään. On helpotus kun saan olla päivät töissä ja aikuisten seurassa, ja iltaisin lapset ovat enimmäkseen isovanhempien luona. On totta että en ole paljoa lasten kanssa, mutta mielestäni se on oikeutettua, koska itsestänikin on pidettävä huolta. Isovanhemmillakin on harrastuksia, joten jatkuvasti on vääntöä siitä kuka luopuu omista menoistasan lasten takia. Oikeastaan meillä riidellään tästä aina, joko miehen tai lasten isovanhempien kanssa.- teidän arki
on sietämätöntä koska olet todella huono vanhempi! Lapset kaipaavat äitiään ja isäänsä,on erittäin törkeää että aikuinen ei tätä tajua vaan ajattelee vaan omaa napaa.Toivottavasti tämä oli provo koska surulliseksi tulee tuollaisia lukiessa.
- huohkista
Hanki lapsille tukiperhe tai anna ne adoptioon.
Ehkä isovanhemmatkin inhoavat hälinää kälinää ja koko ipanoitasi. Ja mahdollisesti sinuakin. Olet jo vammauttanut omat vanhempasi ja he yrittävät ehkä toipua täysin toopesta ipanastaan, ja sinä senkun teet lisää mukuloita, joita et jaksa hoitaa.
Jätä hoitamatta, kai ne muksut siitä sitten vähenevät? - Tititio
No eipä ole ensimmäinen kerta kun epäkypsä nainen ryhtyy äidiksi. Näitä tarinoita on vaikka millä mitalla vuosikymmenten aikana.
Miksi ihmeessä riitelette luopumisesta? Tehkää lukujärjestys, johon on merkitty kaikkien kotkotukset ja kuka ketäkin hoitaa.
Onneksi minä olin totaaliyksinhuoltaja kolmelle lapselle, ei tarvinnut kiistellä hoitajasta ja vastuullisesta henkilöstä lasten kohdalla..
Mene ihmeessä jos menohaluja kerran on! Kunhan järkkäät jonkun lastenhoitajaksi. Vaikuttaa siltä ette pode tunnontuskia tai syyllisyyttä lastesi kohdalla joten anna palaa vaan. Kyllä lapsille riittää yksikin aikuinen, pakkoko niitä on jokaiselle ripotella.
Tajua samalla se, minkä psyykkisen pohjan lapsillesi järjestät jos tahallaan sysit heitä syrjemmälle. Psyykkisesti vammautuneita lapsia saadaan aika helposti aikaan. Sinä et ole sopiva äidiksi, joten luovu hommasta. - 9 lapsen isoäiti
teidän arki kirjoitti:
on sietämätöntä koska olet todella huono vanhempi! Lapset kaipaavat äitiään ja isäänsä,on erittäin törkeää että aikuinen ei tätä tajua vaan ajattelee vaan omaa napaa.Toivottavasti tämä oli provo koska surulliseksi tulee tuollaisia lukiessa.
Surulliseksi tulee, kun lukee "teidän arki" - tyyppisten tyhmien fasistien kommentteja. Toivottavasti lähipiirissään ei ole ainuttakaan lasta jota pääsee vahingoittamaan.
- Luitko hyvä
9 lapsen isoäiti kirjoitti:
Surulliseksi tulee, kun lukee "teidän arki" - tyyppisten tyhmien fasistien kommentteja. Toivottavasti lähipiirissään ei ole ainuttakaan lasta jota pääsee vahingoittamaan.
isoäiti tuota tarinaa missä äiti myönsikin ettei juuri omia lapsiaan näe kun tyrkkii ne joka päivä isovanhemmille.Ja sinä tulit surulliseksi vain "teidän arki" kommentista..
- vanha äiti
9 lapsen isoäiti kirjoitti:
Surulliseksi tulee, kun lukee "teidän arki" - tyyppisten tyhmien fasistien kommentteja. Toivottavasti lähipiirissään ei ole ainuttakaan lasta jota pääsee vahingoittamaan.
Mistä sinä tuon fasistin repäisit?
- mieti sitä
Miltähän tuntuu lapsista kun näkevät että aikuiset riitelevät siitä kuka joutuu heitä hoitamaan?
- Tititio
Sitä minäkin tarkoitin. Parempi silloin äitien on tehdä jokin korjausliike tilanteessa jotta lapset saavat sen, jonka ansaitsevat. Hoivan, huolenpidon, ymmärryksen, rakkauden.
Miksi ihmeessä kaikki pitää laittaa kärsmään!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap172214Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842178Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101426- 1011407
Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841277Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1471206Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.253912- 78889
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173884- 63874