Onko pakko mennä oikeudenistuntoon?

Avoinasianajo valtakirja jurisitille taitaa riittää...?

Riita-asiassa on mentävä istuntoon siinä tapauksessa, että tuomioistuin määrää asianomistajan / vastaajan, ns. asianosaisena henkilökohtaisesti kuultavaksi.
Sellainen säädös on prosessilaissa. Mutta ellei siis tuomioistuin ihan erikseen haasta jutun asianosaista paikalle, asianajovaltuus riittää. Juristi edustaa päämiestään täysillä.

Toisaalta, ei ole haittaa jos menee asianajajansa kanssa; niin saa tehdä.

Mutta kun on asianajaja, on luovuttanut puhevallan käytön hänelle. Usein on hyvä, että asiaosainen itse on mukana, koska asianajaja ei välttämättä muista jotakin yksityiskohtaa, ja voi sen sitten paikan päällä päämieheltään tarkistaa, jne.

Siivili-eli riita-asioissa ei siis "pakkoa" ole mennä, mutta jos ei noudata tuomioistuimen määräystä /(= jos siis on määrätty olemaan läsnä) - niin prosessilaissa on selkeät säädökset seuraamuksista.

Kyllä ammattitaitoiset asianajajat nämä kiemurat tietävät!

Ota yhteyttä ja kysy sovettelua. Tulee edullisemmaksi. Jos saat muutamalla tonnilla sovittua, kannattaa. Asuntokauppariidoissa tuomareilla ei ole osaamista ja ne voivat kestää vuosia. Päätökset ovat eri tahoilla ristiriidassa toisiinsä nähden, etkä välttämättä saa koskaan perustelua päätöstä. Näin kävi itselle.

5 vuotta oikeudenkäyntiä voi murtaa kenet tahansa, jos vielä koet oikeusmurhan, voi koko perheesi olla hoitoa vaille.

Meillä vielä käräjätuomari yritti kolme kertaa saada vastapuolen sovittelemaan, mutta ei. Oikeusturvavakuutus riittää siihen, että tapaat asianajajasi ja hän lukee haasteen. Yleensä näissä menee 40-50.000 euroa molemmilta ja jompi kumpi maksaa koko potin.

Asianajajasi on toivottavasti keskittynyt tähän aiheeseen, muuten olet tehnyt jo vikatikin.

Kyllä. Kannattaa yrittää sovitella. Prosessilakikin velvoittaa tuomioistuinta, etsimään sovintoratkaisua.

Prosessit voivat kestää yleensäkin pitkään. Itselle ja perheelle tuli voitto v. 2002-2003, mutta aikaa oli kulunut 7 vuotta. Ja oikeusmurhiakin mahtui; mutta ei perhe mitään "hoitoa" silti tarvinnut. Surutyötä toki kaikissa kriiseissa joutuu tekemään, käsittelemään psyyken prosessit, mutta sehän kuuluu (yleensä) jokaisen ihmisen elämään. Raskaat asiat pitää työstää.
Tunnen kyllä tapauksia, joissa monelle psyyken voimat ovat romahtaneet...

Kun ottaa realistisen, jopa inhorealistisen asenteen, eikä tavoittele kuuta taivaalta, eikä elä illuusioissa oikeuslaitoksen "oikeuden jakamisesta", niin se auttaa jo paljon! Voi tulla häviö, voitto, kaikkea sitlä väliltä. Tuomioistuimissa olo kuin arpapeliä. Koskaan ei tiedä millainen käräjätuomari tai hovioikeustuomari sattuu kohdalle`? Jos on hyvä-veli-sakkia, vahvemman valtaan antautunut, ei hyvä!

Jos ei ole ihan pakko mennä käräjillä asioitaan ratkomaan, kannattaa v'älttää!

Kyllä aikuiset fyysisesti yleensä nämä kestävätkin. Masennus voi toki puhjeta, koska menee luottamus oikeudenmukaisuuteen, joka on melkoisen perustarve. Nuorsio voi oirehtia näissä tapauksissa myös masentumalla, eristäytymällä, viiltelemällä, agressoitumalla ja itsetuhoisesti. Nämä tosin tulevat yleensä epäoikeudenmukaisen käsittelyn ja oikeudenkäyntien pitkän prosessin johdosta, jolloin perhe voi kokea taloudellisia vaikeuksia, menettää omaisuutensa, joutua sijaisasuntokierteeseen, joissa voi olla homeita, joille on jo altistuttu aiemminkin. Samoin taloudellinen katastrofi yleensä lopettaa perheen lasten harrastukset, normaalit kuviot esim. siinä kohden, mitä voi ostaa verrattuna entiseen elämään, onko matkusteltu, onko ollut paljon maksullisia harrastuksia jne. ystäväpiiri voi tämän vuoksi poistua takavasemmalle.

Erilaiset vapaaehtoiset kriisipisteet, terveydenhuolto ja ystävät voivat auttaa, mutta tällaisen perheen vanhemmat voivat olla liian väsyneitä hoitamaan asiaa, jos prosessiin on liittynyt muitakin työllistäviä seikkoja päivätyön ja oikeudenkäynnin tason, papereiden ja koko asian tiimoilta.

En nyt halua pelotella, mutta jos alkuperäinen kirjoittaja tutustuu vähänkin Suomen oikeuslaitoksen tapauksiin kyseisessä aihealueessa, ei oikeasti kannata alkaa pelleilemään ko. asian kanssa.

Samaa mieltä nimmarin "alhaista" kanssa. Oikeusprosessit ovat likaista sotaa, usein, ja siellä vahvemman valta ajaa kumoon. Harva jaksaa ja selviytyy ehjin nahoin, saatikka että saisi "oikeutta"!

Suomen oikeusvaltiomaine on niin alakantissa, prosesseissa jatkuvasti vääriä menettelyitä, ihmisoikeusrikkomuksia.

Toki on poikkeuksia, joissa jo alun alkaen voi näytöistä nähdä, että voitto tulee. Ja silti se on riskin ottamista. Vain yksi korruptoitunut käräjätuomari, virkamies, jne, niin voitto väännetäänkin kamalaksi vahingoksi ja oikeusmurhaksi!

Kokemusta on liikaa törkeillä Suomen oikeuslaitosfoorumeilla!

Aloittaja: selvitä tasan tarkkaan kaikki tarpeellinen... ja silleen. Asianajajat kyllä ryhtyvät ajamaan juttuja, uskottelevat voitostakin. SE on heidän leipänsä, työnsä ajaa juttuja. Mutta asianajajatkaan eivät monesti välitä voittaako vai häviääkö asiakas; päämies? Kunhan palkkiot vain juoksevat!

Näin raadollista ja rajua se on. Aikanaan itsellä oli hometalojutun uhrina ollessa perästi 4 asianajajaakin. Eka oli ok, mutta siirtyi yritysjuristiksi. Toinen olikin jäävi, ollut hometalopetospankin johtajan kanssa aikanaan työkaveri, OP:n lainopillisella osastolla.... Kolmas oli muka hyvä (?) mutta heti näkyi olevansa vain "rahastaja"... ja siitä lähtien aloin opiskella prosessilakia, ajaa juttua itse (1998). Sitten oli vielä neljäs asianajaja, kiltti mutta... ja toimi konsultoivana juristina. Omin voimin sitten voitto tuli 2002-1003, mutta se vaati hirmuista työtä, osaamista,...

Onkohan Suomessa myös päätetty jossain pimeällä tuomaritaholla, että nämä home- ja kosteusasiat lakaistaan pois, niitä olisi niin paljon, että on syytä tehdä asia mahdottomaksi. Lakia pitäisi nyt muuttaa enemmän Ruotsin lain suuntaan. Ehkä se onkin tarkoitus, ensin ajavat asiat näillä lainvastaisilla tuomioilla siihen tilaan, jota voi kutsua: käytännössä lakia on aina tulkittu näin -tyyliksi.

Aika kova hinta vaan kansalaisten taloudelle ja henkiselle tilalle. Ja siis lakiemme sekä myös tuomarin ohjeiden vastaista.

Mutta tämä nyt ei oikeuslaitosta tai tuomareita vähääkään kiinnosta. Tässä jos jossain on nyt keisarilla ei ole vaatteita -meininki. Ketä sinne oikikseen oikein valitaan, kun homma on mennyt tälle tasolle. Jotain ulkoaoppimisen mestareita, joilla ei ole minkäänlaista taitoa tulkita lain kirjainta tai henkeä. Häpeällistä.