Kirjoitan tästä yksinolon ja yksinäisyyden ikeestä joka roikkuu vaatteissani kuin itsepäinen, pinttynyt lika. Vuosien saatossa olen onnistunut rakentamaan ympärilleni kummallisen valheiden verkon, jonka taakse voin mennä turvaan ennemmin kuin sanoa, ettei minulla oikeasti ole ketään ystävää tai kaveria ja puhua hädän hetkellä "yhdestä ystävästä" kun joku töissä kysyy mitä tein viikonloppuna tai lomalla. Mieluummin vaihtoehtona tuo kuin sanoa, että vietin taas yhden yksinäisen viikonlopun, jolloin en vaihtanut sanan sanaa tai ajatuksen ajatusta toisen ihmisen kanssa, en sitä kuinka menin yksin nukkumaan sydämessäni valtava kaipuu naisen syliin, en sitä kuinka taas aamulla avasin silmäni tähän tietoisuuden olotilaan. Mutta hei, sainhan minäkin yhden syntymäpäivä onnittelun, suoraan sähköpostiini - cdon.comista ja siinä se. Kuinka kateellinen olenkaan sisimmässäni ihmisistä jotka kertovat ihanisti lomista, juhlapäivistä, viikonlopuista, elämästä yleensäkin missä vierellä on joku ihminen sitä jakamassa. Joskun tuntuu etten vain jaksaisi kuunella niitä vuodatuksia kaikesta siitä ilosta ja riemusta, ja kuitenkin nauran heidän mukanaan pitääkseni omat kulissit pystyssä.
Mikä minussa sitten on vialla kun en ole saanut pysyviä ystäviä elämääni? Kyllä minullakin on ollut ystäviä ja parisuhteita, elämäni suuri rakkaus, enhän muuten tietäisi niitä kaivata, mutta siitä on aikaa vuosikymmeniä. Kyllä minullakin on kymmenen sormea ja kymmenen varvasta, ulkoisesti jopa kohtuullisen kivan näköinenkin ja kyetäkseni tekemään työni, kuljetan vielä kaikkia inkkareita kanootissani turvallisesti mukana.
Olen kokenut lapsuudesta lähtien etten vain jotenkin kelpaa, kiitoksen sijaan tarjolla oli moitteita, rakkauden, sylissäpidon ja tunteiden näyttämisen sijaan purtiin hammasta, puristettiin käsi nyrkkiin ja itkettiin yksin jossain salassa. Opin taistelemaan paikkani yhteiskunnassa, opettelin rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta vasta aikuisiällä. Onnellisena päädyin jopa kertomaan perheelleni olevani homoseksuaali ja eläväni naisen kanssa sillä seurauksella, että sisarsuhteeni loppuivat siihen paikkaan. Tunne siitä kammottavasta hylkäämisestä ja alhaisista kommenteista omalta perheeltä oli jotain sellaista mitä on vaikea sanoin kuvailla. Kannoin tuosta syyllisyyttä vuosikausia, aloin pitää itseäni jotenkin vähempiarvoisena ja itsetuntoni mureni muru kerrallaan, kunnes eräänä päivänä laitoin pisteen yhdelle kappaleelle elämästäni ja hyväksyin tilanteen, tosiasian että tulisin olemaan ulkopuolinen perheestäni ja omista verisukulaisista aina. Aina on kestänyt 15 vuotta.
Jotenkin vain elämä meni etten kyennyt kertomaan pohjimmaisia tuntojani ja tapahtuneita historiasta silloiselle kumppanilleni, en seuraavalle, enkä sitäkään seuraavalle. Sitten yritin, mutta jostain syystä kumppanini ei kyennyt vastaanottamaan asioita ja päädyin sinkkulesboksi. Avautuminen on vuosien saatossa muuttunut aina vain vaikeammaksi ja siksi myös ystäväpiirini on vähentynyt vähenemistään, kunnes tuli päivä kun havahduin siihen tosiasiaan, ettei minulla ole enää ketään ihmistä elämässäni. Muistini sopukoihin on piirtynyt jälki katseesta, kun kysyttiin kenet laitetaan lähiomaiseksi? "Ei ketään."
Kun en ole aivan ikäloppukaan vielä, hetkittäin kaipuu ihmisen lähelle nostaa päätään jopa niin, että se saa minut miettimään olisiko minussa vielä naista kaivautumaan kolostani. Jos tämä koskettaa jotain lukijaa ja olet kokenut jotain samansuuntaisia ajatuksia, voit kirjoittaa ajatuksiasi sp:n [email protected]
Pitäkää huolta ja rakastakaa tosianne.
Yksinäinen, lesbo ja 47v
15
707
Vastaukset
- Kasiopeia
Haa, laiton sulle postia, mutta ...sulla on tossa väärä osote..eikait yahoo,fi o olemassa??? Eli se on .com
- Kasiopeia
No ei se okkaan com...vaan tosiaan fi...
- Aäsödlfkgjh
Hei, sosiaalinen media ja portaalit käyttöön (qruiser jne), löytyisikö jotain sieltä? Tsemppiä!
- Täysikuu
Ens kuussa on Mummiksen risteily ja 20 .vuotisbileet. Mummiksesta löytänyt ihan hauskoja one night standejä. Joitain pidempiäkin juttuja : ) Et eikun sekaan.
- Utelias...
Mikä on mummis?!
- 40jayliminäkin
En löydä mitään infoa risteilystä tai 20v juhlista??
- anselmitar7389*
Hei yksinäinen, kirjoituksesi herätti hyvin paljonkin ajatuksia ja tunteita minussa. Olen samanikäinen ns.myöh.heränn.tämän suuntautumiseni kanssa tai siis herännyt siihen todellisuuteen, että tämä avioliitto, missä olen "vankina", on pelkkää kulissia ja valhetta ja oikeastaan, en tiedä enää, että kuinka kauan tätä elämää pitää tällä tavalla jatkaa vai mitä tässä pitää tehdä vai onko vain todettava, että tämmöistä tämä elämä vaan on...minullakin on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja annan itsestäni ensin hyvinkin tylyn vaikutelman ja olen huono pitämään yhteyksiä ystäviin ja pikkuhiljaa jotkin ystävyyssuhteet sitten lopahtavat. Naissuhteita minulla ei ole ollut, pelkästään haaveillut ja kuten sinullakin niin välillä tulee ihan miltei fyysinen kipu ja kaipaus tuntea naisen iho ja lämpö...en tiedä...voimia sinulle!
- ...
Oletko miettinyt miksi ja miten olet huono pitämään yhteyksiä? Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Siis, eihän siihen tarvita kuin pelkkä puhelinsoitto tai viesti, että hei, mitä kuuluu(?) tai jos sinulle joku soittaa tai viestittää, niin riittää, että vastaat siihen. Ei se sen kummallisempaa ole. Ei siinä sen enempää välttämättä tarvitse selitellä tai kysellä. Mikä siinä niin kamalan vaikeaa on? Jos kerta naimisissa olet, niin kyllä sinulla varmasti on tuntumaa siitä, miten ihmiseen kuin ihmiseen pidetään yhteyttä, ethän muuten naimisissakaan olisi.
Löytyykö täältä jotain näin raastavaa ja sydänverellä kirjoitettua. Iho kananlihalla luin lauseita lauseiden perään, palasin alkuun ja luin uudestaan. Tuntuu kuin jonkinmoinen ahdistus on pian purkautumassa itkuna ulos.
Toivon sydämestäni, että tulisit esiin piilostasi ja antaisit ihmisten tulla elämääsi.
Luottaisit ihmisen hyvyyteen ja omaan sielusi kauneuteen.- kflsfjeihlgk
Olen päälle kolmikymppinen ja samankaltaisessa tilanteessa, tosin välit perheenjäseniin ovat vielä ok, mutta hekin asuvat kaukana. Pikkuhiljaa välit sukulaisiin ovat etääntyneet ja kavereita ei ole ollut sitten kouluvuosien, työkavereita lukuun ottamatta. Kaikenlaista olen yrittänyt, jotta tulisi sosiaalista elämää enemmän, mutta ei millään. Qruiserit ym. ovat olleet ihan turhia. Asiaa ei yhtään tee helpommaksi se, että nolostelen yksinäisyyttäni ja aina uudet ihmiset alkavat kysellä ystäväpiiristäni, jota ei siis ole.
Olen alkanut ajatella, että olen vain sellainen ihminen, jonka kanssa oikein kukaan ei halua olla. Naamassa, työssä jne. ei ole vikaa, kai se luonteessa jotenkin on. Hirvittää jo ajatella vanhuutta, millaista silloin on, kun ei ole edes työkavereita.- etäystävä
Hei te, jotka koette olevanne yksinäisiä.
Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että oikeasti vika ei ole teissä älkääkä alkako ajatella, että teidän luonteenne tai kykynne olla kanssakäymisessä muiden kanssa olisi jotenkin puutteellinen, koska mitä todennäköisemmin tästä ei ole kyse!
Kuka tahansa voi joutua kokemaan yksinäisyyttä jossakin vaiheessa elämää. Yksinäisyyteenkin on varmasti useampia polkuja ja aikuisiällä hyvien ja kestävien kontaktien luominen saattaa olla aikaavievää ja haasteellista - mutta ei sekään mahdotonta ole!
Haluan korostaa, että itseä ei kannata syyllistää, niin ihimillistä kuin se onkin. Itseasiassa on vain terveen ihmisen merkki, että osaa myös pohtia omaa rooliaan tilanteessa. Se on itseasiassa taito, joka tekee meistä ihmisistä mukavia. Sinäkin olet varmasti mukava ihminen, aivan kuin alottajakin!
Älkää luovuttako kavereiden etsiskelyn suhteen! Sitä etseskelyä kannattaa kuitenkin tehdä hienovaraisesti ja ilman paineita. Kannustaisin hakeutumaan vapaa-ajalla sellaisten harrastusten pariin, jotka edellyttävät ryhmätyöskentelyä. Oli se sitten urheilun tai minkä tahansa järjestötoiminnan parissa. Lisäksi voit yrittää tutustua ihmisiin internetissä, elvyttää suhteita sukulaisiin ja ehdottaa heille tapaamisia yms. Tee asioita, jotka sinua kiinnostaa, mene vaikkapa seuramatkoille tms.
Kun teet asioita vapaa-ajallasi, ei sinun myöskään ole sitten vaikea puhua vapaa-ajastasi esimerkikis treffeillä ollessasi. Älä häpeä itseäsi ja tilannettasi, vaan keskity asioiden tekemiseen! Kun olet rento ja avoin, niin pikku hiljaa alat huomata, että ympärilläsi on ihmisiä. Kun itse ajattelet itsestäsi hyvää, niin se näkyy ulospäin ja ihmiset myös kiinnostuvat sinusta!
Yksinäisyydessä on se hankala puoli, että niin helposti alkaa itseään syyllistää tilanteesta. Mutta sitä juuri ei pidä tehdä. Tuossa tilanteessa, kun tuntuu, että ei ole muita ympärillä, on ensisijaisen tärkeää, että itse rakastat itseäsi ja olet reilu ystävä itsellesi! Kohtele itseäsi empaattisesti, kuten kohtelisit toista ihmistä vastaavassa tilanteessa! Me kaikki olemme erilaisia tyyppejä ja kaikenlaisille ihmisille löytyy kavereita! En epäile hetkeäkään, ettettekö myös sinä ja aloittaja kykene vielä löytämään omaa paikkaanne muiden joukosta!
Kun on kokenut yksinäisyyttä joskus, niin on todennäköisesti myöhemmin aavistuksen empaattisempi ja ainakin kokemusta rikkaampi elämässään. Sillä hetkellä kun tilanne on akuutti, on varmaan vaikea nähdä kokemuksen arvoa, mutta kannattaa kuitenkin yrittää. Suuntaa katse siihen aikaan, kun yksinäisyytesi on jo ohitse ja olet jättänyt tämän huolen taakse. Tämäkin vaihe elämässä menee ohi, aivan kuten kaikki muutkin vaiheet! <3 - hymyileväpäivä
Kerrassaan hieno kirjoitus. Mukavaa lukea positiivisen tseppaavaa tekstiä.
- Viole
Virtuaalihaleja!♥
- minnihiiri1996
Tunnen naisen,jolla on sama ongelma, hän ei uskalla tutustua eikä liikkua missään pelätessään paljastuvansa. Varmaan pitäisi ensin pystyä muuttamaan koko ajatus-
maailma positiiviseksi. Mutta vaikeaa se on, itselläni on joskus mielessä ajatus miten
itse kokee asian parinkymmenen vuoden kuluttua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1222896
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi832652- 172158
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191747"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211658Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151499Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak171459Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu281417Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161387Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61302