Ihan sattumalta satuin katsomaan kertomuksen Heikistä, joka teki metsätöitä kahdestaan hevosensa kanssa niinkuin ennen vanhaan. Se oli kylläkin Norjassa kuvattu, mutta otsikko viittasi siihen, että Heikki, Henrik, oli alkuperältään suomalainen. Mitenkä minä kiinnostun, ihan innostun tuollaisesta , kaipa ne perintötekijät siellä kurkistaa. Tavallaanhan hän oli metsuri, kaatoi itse puunsa ja kuljetti ne sitten hevosensa kanssa syvässä lumihangessa metsästä. Hoiti myös puitaan ja hevosensa, hänellä oli myös hevosten ´ hoitola´, hevosillakin voi olla psyykisiä vaivoja.
Reipastuttava oli se ohjelma, näki myös miestenmiehiä, ´oikeita´ miehiä, raskasta työtä tekivät Heikki ja hevosensa. Oikeestaan ihan iloksensa, ei säännöllistä palkallista työtä.
Toinen kiinnostava miestyyppi on minulla ollut rajamies, tekee myös rankkaa työtä, mutta luonnossa saa olla koko ajan, erämaitahan ne enimmäkseen nämä rajamiesten työpaikat.
Ei niitä täällä Tampereella, mutta hauska sattuma sattui muutamia viikkoja sitten. Olin odottamassa sitä tilausbussia DUO:n ulkopuolella, sen varpaan luupiikin takia piti sillä kulkea. Kipiätä teki astunta, nyt muutama päivä sitten raplasin sitä pikkuvarvasta ja tunsin sen, ei ollut mikään harha - hermosärky ollut, tunsin sen pikkuruisen piikin, ja annas olla, nyt alkaa olla kipu väistynyt.
Pystyy taas kävellen kaupoille kulkemaan.
Taas sotkin tuon alkuperäisen kertomuksen, siis bussia oottaissa tuli suoraan mun eteen mieshenkilö, sanoi....ollaankos oltu joskus naimisissa vai ollaanko menossa naimisiin. Vieläkin hymyilyttää tilanne. No juteltiin siinä, kertoi olevansa metsuri Ähtäristä.
Kerroinpahan vaan tään pikku episodin, minä menin bussiin ja hän kauppaan.
Jälkeenpäin aattelin, että olipa erinomaisen omaperäinen ´ isku-repliikki.´ Ei oo viel törmätty uudelleen, mut mistäpä sen tietää, jos vaikka toisen kerran sattuu paikalle.
Vanhan ajan viimeinen metsätyömies
40
864
Vastaukset
- Iso-Veli
Palataksemme metsämiehiin ja heppoihin, monissa kunnissa kesäisin palkataan metsänhoidollisiin tehtäviin mies ja hevonen, tai pari.
Tekevät työnsä ensiluokkaisesti, raiskaamatta muuta luontoa.
Heikkejä saisi olla enemmänkin.
Hevonen on ollut korvaamaton historiassa, on vieläkin.
Niin, ja metsämies myös. - jjoutava
Nuori poika, pitkä ruipelo, ajamassa hevosella tukkeja kenttäsahalle tai rankoja rantteelle. Reenpankko takertu välillä kantoon ja jopa oli kova homma kangella vivuta reki liikkeelle ellei jopa joutunut purkamaan koko kuorma.
Noin se oli silloin, mutta aikuinen tottunut hevosmetsuri osaa ja jaksaa paremmin. Ei se ollenkaan hassumpaa hommaa ole ja on ihme ettei ole jo enempi yrittäjiä siinä ammatissa. - Metsurin muija
Itäsuomessa on paljon entisiä metsureita, vai sanoisinko loppuunkuluneita jäseniltään.Ei koneita turhaan kehitelty, vaan todelliseen tarpeeseen.
- realismia.
Moni metsuri kuoli sydänkohtaukseen viisikymppisenä, liian raskas työ ja kovaa rasvaa ruuassa että jaksoi , voita ja läskiä. Pieni tila ei elättänyt, piti käydä savotassa, usein viikkokaudet erossa perheestä. Turhaa romantisointia tuo.
Menkää naiset pyykkille rantaan ja huuhtokaa talvella avannossa, sekin niin romanttista. - aika aikaa
realismia. kirjoitti:
Moni metsuri kuoli sydänkohtaukseen viisikymppisenä, liian raskas työ ja kovaa rasvaa ruuassa että jaksoi , voita ja läskiä. Pieni tila ei elättänyt, piti käydä savotassa, usein viikkokaudet erossa perheestä. Turhaa romantisointia tuo.
Menkää naiset pyykkille rantaan ja huuhtokaa talvella avannossa, sekin niin romanttista.Aika kultaa muistot.
Hyvän muistaa, pahan unohtaa.
Lapsena pahankin oli hyvää. - jjoutava
aika aikaa kirjoitti:
Aika kultaa muistot.
Hyvän muistaa, pahan unohtaa.
Lapsena pahankin oli hyvää.Turha on mitätöidä aloittajan hyvää kokemusta siinä ohjelmasta. Aika on muuttunut eikä metsurintyötä tänään voi verrata vanhoihin aikoihin. Sairastavuus ja aikainen kuolleisuus metsureilla johtui monista muistakin syistä kuin työstä, vaikkakin moottorisaha painoi siihen aikaan jopa 15 kg !?
Kannatan Metsänhoitoa hevospelillä ja nuorempi jos olisin voisin jopa pyrkiä niihin hommiin.
- susmorsian ek.
Niinhän se olikin, rankkaa TYÖTÄ. Mutta tämän Heikin kohdalla oli toisin, hänkin sai reuman, lääkäri kehoitti toimistotöihin ja kuntoliikuntaan. Mutta sellaisessahan Heikki-kulta olis kupsahtanut ennen aikojaan. Koneet olivat jo tulleet miesten tilalle metsätöihin, Heikki päätti, että hän hankkii omia erikoispuitaan metsästään oman priima-hevosensa kanssa, tarvitsevat kyllä kunnon hommia molemmat....silloin tällöin. Muutti raskasta ruokavaliotaan, hoiti niitä toisten burn-out- hevosia ja opetti huippuhevosensa myös ravihevoseksi.
Että silviisii...onks viel jottai valittamista.- sama sus
Nyt pitäs laittaa ittelleen oikein pari plussaa, erinomaisesta tarinasta, mutta sitäkään en ossaa tehä, ei ole tullu sitäkään opetelluksi.
- susm.
sama sus kirjoitti:
Nyt pitäs laittaa ittelleen oikein pari plussaa, erinomaisesta tarinasta, mutta sitäkään en ossaa tehä, ei ole tullu sitäkään opetelluksi.
Katotaas nyt, tuliko!
- susm.
susm. kirjoitti:
Katotaas nyt, tuliko!
Ai noin helppoo, okei, saan minäki joskus plussaa. DDD
- kl.
Voi vain ihmetellä, kuinka työvoimantarve on äkisti vähentynyt.
Ei tarvita savottoja, ei uittoja.
http://www.äkäslompolo.fi/valokuvia/metsatyo.html- +++
En tiedä, miksei linkki näy, vaikka on täsmälleen oikein.
Pääseehän sillä silti googlen kautta perille. - Kkkkkkkk*
+++ kirjoitti:
En tiedä, miksei linkki näy, vaikka on täsmälleen oikein.
Pääseehän sillä silti googlen kautta perille.Myös kopioimalla linkki www-osoiteriville
- kl.
Kkkkkkkk* kirjoitti:
Myös kopioimalla linkki www-osoiteriville
Kiitti, enpä sitä tiennytkään!
Oliskohan suyynä miestenkin hakeutuvan vähemmän raskaisiin ammateihin, nopeus kun oli valttia, eikä metsätraktorit tarvinnut savottakämppiä muonittajineen. Onhan se kaikessa muuttunut,..ennen oli kylällä pyykkäreitäkin, jotka ottivat pestäkseen ja silittääkseen. OLi kauluksien tärkkääjiäkin, puuseppiä joilta tilattiin huonekaluja:) Miks'ei viehätystä tuottaa tuon ajan maailma, mutta kaopa se kaulus oli aika kova ja "tyyris" pitää.
Paljon onkin Norjasta luonnonmukaiseen elämään palaavia, kuka lampaidenkin kasvatukseen, kuin ennen, ja koko perheen voimin.
Niin muutimme mekin Sipoon luonnonhelmaan aikanaan Hesasta, ja hyvät vuodet lasten kasvaa ne olivatkin. Omatoimisuus ja työntekotait siinä kehittyy, kellä vaan, jonka selvitä täytyy alkeellisimmissakin oloissa.Metsätyöt tulivat tutuiksi jo kouluvuosina. Vain pelkkä hakkuu, ei hevosajo, eli puunkorjuu. Muistan kun enot kaatoivat vaneripuiksi sopivia jo "lehteen". Kesäkelillä tukki kerrallaan koivut sitten hevosella tienvarteen.
Propsien myöhemmin tukkitöitä omista ja savottaakin valtion mailla tehtiin. Kevään propsit vielä kuorittiin. Se "parkkaus" olikin mieleistä hommaa.
Sen muistan, että jo 1960 luvulla isot päättäjät rakennuttivat vanhuuden kodin kodittomille ikämetsureille. Paikkakuntaa en muista, mutta hieno kädenojennus, ikänsä ja terveytensä metsätöissä uhranneille.No juu, se jätkien eläkekoti on Lieksa-alueella, oiskohan se Hattuvaaraa. Monet monituiset kerrat ollaan autolla sen ohi ajettu, kun mentiin sinne Itkiinpohjaan, Hyvin vaatimaton puurakennus, silmissäni voin sen nytkin nähdä, kun ajattelen sitä, Hiekkatien mutka sen kohdalla ja tienristeys. Yritin katella tuolta netistä, mutten näköjään ossaa oikeeta nimikettä laittaa. Jospa löytyy myöhemmin.
Sen sijaan täältä Tampereen Pispalasta löytyy Uittomiesten talo, rakennettu jo vuonna 1892. Se rakennus on, voinee sanoo, ikuinen, järeästä hongasta, kuuden tuuman vahvuisesta hirrestä rakennettu.
1920-luvulla sitä laajennettiinkin, mutta sitten se oli kaiketi myöhemmin pitkään asumaton.
Nyt vasta vuonna 2011 kaupunki osti sen kunnostettavaksi talkoovoimin. Nyt se on rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskus.
Löytyy netistä haulla Uittomiesten talo.
Kalle Päätalon kotitalo täällä Tampereella on aika lähellä sitä minun edellistä asuinpaikkaa, Viialan kaupunginosassa, samoin Kallelle omistettu pieni urheilukenttä, talvella kunnossapidettävä luistinrata.- jjoutava
sus.morsian kirjoitti:
No juu, se jätkien eläkekoti on Lieksa-alueella, oiskohan se Hattuvaaraa. Monet monituiset kerrat ollaan autolla sen ohi ajettu, kun mentiin sinne Itkiinpohjaan, Hyvin vaatimaton puurakennus, silmissäni voin sen nytkin nähdä, kun ajattelen sitä, Hiekkatien mutka sen kohdalla ja tienristeys. Yritin katella tuolta netistä, mutten näköjään ossaa oikeeta nimikettä laittaa. Jospa löytyy myöhemmin.
Sen sijaan täältä Tampereen Pispalasta löytyy Uittomiesten talo, rakennettu jo vuonna 1892. Se rakennus on, voinee sanoo, ikuinen, järeästä hongasta, kuuden tuuman vahvuisesta hirrestä rakennettu.
1920-luvulla sitä laajennettiinkin, mutta sitten se oli kaiketi myöhemmin pitkään asumaton.
Nyt vasta vuonna 2011 kaupunki osti sen kunnostettavaksi talkoovoimin. Nyt se on rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskus.
Löytyy netistä haulla Uittomiesten talo.
Kalle Päätalon kotitalo täällä Tampereella on aika lähellä sitä minun edellistä asuinpaikkaa, Viialan kaupunginosassa, samoin Kallelle omistettu pieni urheilukenttä, talvella kunnossapidettävä luistinrata.Lapin jätkille avattiin 50v sitten Palosalmi-koti "Rovala" n. 40 km Rovaniemeltä Pelloon päin varsinainen jätkille tarkoitettu koti. Myös Lieksassa on, mutta tätä Palosalmi-kotia uutisoitiin aikoinaan kunnianosoituksena kodittomille Lapinjätkille.
Tämä koditon' jätkä lähtee maaailimalle, mieli tekis lähteä nyt heti ja kauas - on ennenki teheny. jjoutava kirjoitti:
Lapin jätkille avattiin 50v sitten Palosalmi-koti "Rovala" n. 40 km Rovaniemeltä Pelloon päin varsinainen jätkille tarkoitettu koti. Myös Lieksassa on, mutta tätä Palosalmi-kotia uutisoitiin aikoinaan kunnianosoituksena kodittomille Lapinjätkille.
Tämä koditon' jätkä lähtee maaailimalle, mieli tekis lähteä nyt heti ja kauas - on ennenki teheny.No, lähetään, mie kyl ensin evästä tuolta DUO:sta!
- Ramoona*
sus.morsian kirjoitti:
No, lähetään, mie kyl ensin evästä tuolta DUO:sta!
Ihanko meinaatte kahdestaan lähteä, olis täällä muitakin mukaan lähtijöitä, vaikka Suomen erämaihin tai ainakin luonnonsuojelualueille retkille, kun hyvistä eväistäkin vihjaillaan.
Minäkin olen jo kodin perintönä saaanut rakkauden metsiin ja aimo annoksen käytännön kokemusta niissä liikkumisesta, työskenelystä ja tietoakin. Sama kolutus on isälläni kuin susmorsiamen isällä, ja maata viljelleet esi-isät molemmin puolin ovat aina lisätienestiä metsästä saaneet.
Hirvittävää tämä metsäkoneiden jälki, siinä menee helppokulkuiset marjamaatkin , eikä se taimien istutuskaan helppoa ole, vaikka sinne on laikkuja koneella tehty. Tässä lähimetsässäni ehdin jo aamukävelyn koiran kanssa tehdä, raikkaassa sateenjälkeisessä tuoksussa, syksyn merkit jo pihlajanmarjojen alkavassa punerruksessa. Mustikat jäivät pieniksi, sienet ehkä vasta heräilemässä, puolukkaa näkyisi tulevan.
Punkaharjulla on Suomen metsäntutkimuskeskus ja upea metsämuseo Lusto, Harjumaisemien lisäksi siellä on tutkimusmetsä ja puulajipuisto. Arboretumit eri puolilla Suomea ja muualla maailmassa ovat aina suosikkikohteita. Oltiin jo kihlamatkalla Punkaharjulla, monet kerran on sinne palattu sen jälkeen.
Luston edustalla sijaitsee hieno Ajomies-patsas , joka on Herman Joutsenen suunnittelema. Luonnollista kokoa oleva patsas on kunnianosoitus metsätyössä puurtaneelle työparille, miehelle ja suomenhevoselle. Jousten on tehnyt muitakin upeita hevospatsaita, ravureista, ja Seinäjoelle sodassa palvelleiden suomenhevosten kunnioitukseksi. jjoutava kirjoitti:
Lapin jätkille avattiin 50v sitten Palosalmi-koti "Rovala" n. 40 km Rovaniemeltä Pelloon päin varsinainen jätkille tarkoitettu koti. Myös Lieksassa on, mutta tätä Palosalmi-kotia uutisoitiin aikoinaan kunnianosoituksena kodittomille Lapinjätkille.
Tämä koditon' jätkä lähtee maaailimalle, mieli tekis lähteä nyt heti ja kauas - on ennenki teheny.Totta kai Lapin ja Kainuun metsätöistä eläneet olivat jätkiä. Metsuri nimi on ehkä paha loukkaus ja moka minulta. "Kaksi vanhaa tukkijätkää, jätkää vain ei mitään muuta".
Varmaan tuota Palosalmen Rovalaa hain. Saattaa olla 50 vuotta kun olen tuosta artikkelin lehdessä nähnyt.
Vanhat jätkät sanoivat savottaan tulleelle nuorelle miehelle. Lähde poika kevyempiin töihin kun vielä pääset.
Jätkän piti olla hyvin sairas ennenkuin hänet lääkäriin saatiin. Saattoivat makoilla kämpillä monia päiviä, jos kunto siitä tokenisi.- veteraanin poika
Ramoona* kirjoitti:
Ihanko meinaatte kahdestaan lähteä, olis täällä muitakin mukaan lähtijöitä, vaikka Suomen erämaihin tai ainakin luonnonsuojelualueille retkille, kun hyvistä eväistäkin vihjaillaan.
Minäkin olen jo kodin perintönä saaanut rakkauden metsiin ja aimo annoksen käytännön kokemusta niissä liikkumisesta, työskenelystä ja tietoakin. Sama kolutus on isälläni kuin susmorsiamen isällä, ja maata viljelleet esi-isät molemmin puolin ovat aina lisätienestiä metsästä saaneet.
Hirvittävää tämä metsäkoneiden jälki, siinä menee helppokulkuiset marjamaatkin , eikä se taimien istutuskaan helppoa ole, vaikka sinne on laikkuja koneella tehty. Tässä lähimetsässäni ehdin jo aamukävelyn koiran kanssa tehdä, raikkaassa sateenjälkeisessä tuoksussa, syksyn merkit jo pihlajanmarjojen alkavassa punerruksessa. Mustikat jäivät pieniksi, sienet ehkä vasta heräilemässä, puolukkaa näkyisi tulevan.
Punkaharjulla on Suomen metsäntutkimuskeskus ja upea metsämuseo Lusto, Harjumaisemien lisäksi siellä on tutkimusmetsä ja puulajipuisto. Arboretumit eri puolilla Suomea ja muualla maailmassa ovat aina suosikkikohteita. Oltiin jo kihlamatkalla Punkaharjulla, monet kerran on sinne palattu sen jälkeen.
Luston edustalla sijaitsee hieno Ajomies-patsas , joka on Herman Joutsenen suunnittelema. Luonnollista kokoa oleva patsas on kunnianosoitus metsätyössä puurtaneelle työparille, miehelle ja suomenhevoselle. Jousten on tehnyt muitakin upeita hevospatsaita, ravureista, ja Seinäjoelle sodassa palvelleiden suomenhevosten kunnioitukseksi.Ramoonan kertomasta tulee mieleen, että talvi ja jatkosota olivat meidän suurimmat ja raskaimmat savotat. Niissä metsää kaatui miesten ohella. Ei ollut ruokahuolto läheskään tukkikämppien luokkaa.
Pitääkin mennä joskus tuota Seinäjoen patsasta katsomaan kun on muutenkin siellä päin käyntiä. Tuo Punkaharjun hevospatsas on minullekkin tuttu, komea on ja luonnikas.
Löytyisiköhän lukuja, miten paljon hevosia kaatui, haavoittui ja varmaan nääntyi ihan nälkään ja rasituksiin. Kiinnostava aihe ja ketju.
No joo, saada edes elämäsä loppuvaiheen olla vapaa siitä rehkimisestä, ja kavereiden kanssa jakaa elämänkokemuksiaan!
Itselläni oli tilaisuus tutustua Sipoon aikoina evakkomieheen, joka pienellä 5 hehtaarin tilallaan, eleli ja teki metsätöitä talvet pitkät, vaimon hoidellessa lypsykarjan, leipoessa ja osaltaan yrittäessä kaikin tavoin
. Saivat rakennettua uuden "pytingin" ja koulutettua kaikki lapsensa hyviin ammatteihin. Todella kunnioitettavaa yritteliäisyyttä, joskin vaimon uupumus maatalouskokouksissa oli ihan huolestuttavaa.
Tuollainen kova yrittäminen voi mennä niin veriin, ettei osaa hellittäkään, mies sai kulumien lisäksi aivoinfarktin, joka sitten rajoitti viimein sitä rehkimistä. Sai kyllä Valtiolta mitallejakin, hyvästä karjan jalostamisesta, joita tilattiin myöskin Venäjälle.
Kovaa voi elämäkin olla, olkoon sitten työ tai urheilu, jossa huippuunsa kestävyydessä suorittaminen vaatii lopulta veronsa. Joskus tuntuu, että vähempikin tavalliselle ihmiselle riittäisi, mutta yrittämisen päämäärätietoisuutta en voi olla ihailematta!- sini-sirkku ek
Harmillista kun jää kirjaimia pois, enkä tiedä olisko tuo pieni leikkaus käsivarressa vaikuttanut liian hentoon painallukseen, Selvää jos saa on kaikki hyvin!
Hyvää ja voimaannuttavaa yötä kaikilla! - *Kukkahame*
Toinen Hattuvaara on Ilomantsissa, kuuluisa ortodoksikylänäkin tunnettu, siellä kaunis tzasouna kuin nähtävyys.
Hattuv aarasta pääsee hyvälle lakkasuolle jossa rajamerkintöjä sinivalkoisin renkain merkittyjä käkkärämäntyjä.
Suolle kaivettu kuivatuskanavia myöhemmin ja maaperässä vitivalkoista hiekkaa kuin lumivalleja keskellä suota.- susmorsian ek.
Jokos se jj. livahti, minä kun vasta evväitten hankinnasta tulin. Pitkälle pärjättäs, kun olis muikku- tai ahvenkukko, kilo voita ja piimää ja puukko tietysti.
Niin kh. Hattuvaaroja lie usseempiaki vielä. Muistan senki, kun isäni sano, että hän mennee Hatun taakse Piiloon. Piilo-niminen paikka oli kans, tais olla Lieksan Hattuvaaran Piilo se. Nyt vasta tuli sekkii mieleeni, että mitähän hän sielläkii teki, kun ei ottanu minnuu mukaansa. Jaahah....vai niin! Salat tullee vihdoin julki! - *Kukkahame*
susmorsian ek. kirjoitti:
Jokos se jj. livahti, minä kun vasta evväitten hankinnasta tulin. Pitkälle pärjättäs, kun olis muikku- tai ahvenkukko, kilo voita ja piimää ja puukko tietysti.
Niin kh. Hattuvaaroja lie usseempiaki vielä. Muistan senki, kun isäni sano, että hän mennee Hatun taakse Piiloon. Piilo-niminen paikka oli kans, tais olla Lieksan Hattuvaaran Piilo se. Nyt vasta tuli sekkii mieleeni, että mitähän hän sielläkii teki, kun ei ottanu minnuu mukaansa. Jaahah....vai niin! Salat tullee vihdoin julki!Tuolta mainitsemastani suolta saimme monet hyvät lakkasadot, toista on nyt heinää kasvaa valtoimenaan ja käkkärämännyt saaneet pituutta.
Outoa kuitenkin kun mänty on kangasmaan puu ja siellä suolla oli vain ja ainoastaan mäntyä, sitä niukkakasvuista.
On siinä autiotuvalla kahvitkin joskus keitetty, kun niitä paarmoja ja itikoita tuli valtoimenaan esille useinkin niin jatkoimme matkaa, tuulisella säällä siellä voi istuskella rapuilla, niin jos muistimme ottaa silloin kahvinporot mukaan.
Muistutankin tässä samalla että saa olla erimieltä ja kateellinenkin vaikka ;-)) haitanneeko tuo, maailmaa olen kiertänyt ja myös kotimaata! - kaupungin kasvatti
*Kukkahame* kirjoitti:
Tuolta mainitsemastani suolta saimme monet hyvät lakkasadot, toista on nyt heinää kasvaa valtoimenaan ja käkkärämännyt saaneet pituutta.
Outoa kuitenkin kun mänty on kangasmaan puu ja siellä suolla oli vain ja ainoastaan mäntyä, sitä niukkakasvuista.
On siinä autiotuvalla kahvitkin joskus keitetty, kun niitä paarmoja ja itikoita tuli valtoimenaan esille useinkin niin jatkoimme matkaa, tuulisella säällä siellä voi istuskella rapuilla, niin jos muistimme ottaa silloin kahvinporot mukaan.
Muistutankin tässä samalla että saa olla erimieltä ja kateellinenkin vaikka ;-)) haitanneeko tuo, maailmaa olen kiertänyt ja myös kotimaata!Miksi tuon kateuden tähän vetäsit, eikä sinun muistoista kukaan voi eikä halua olla eri mieltä. Riitaako pitäisi olla ? Muuten tosi mielenkiintoinen ja kiva ketju näin enempi kaupunkilaisen luettavaksi. Kiva kun metsähenkeä ja maahenkeä vielä löytyy. Ainakin vanhemmasta sukupolvesta.
- *Kukkahame*
kaupungin kasvatti kirjoitti:
Miksi tuon kateuden tähän vetäsit, eikä sinun muistoista kukaan voi eikä halua olla eri mieltä. Riitaako pitäisi olla ? Muuten tosi mielenkiintoinen ja kiva ketju näin enempi kaupunkilaisen luettavaksi. Kiva kun metsähenkeä ja maahenkeä vielä löytyy. Ainakin vanhemmasta sukupolvesta.
Lorena vetäsi ensin!
Eikö kaupunkilaisen sovi lukea toisia ketjuja? - kaupungin kasvatti
*Kukkahame* kirjoitti:
Lorena vetäsi ensin!
Eikö kaupunkilaisen sovi lukea toisia ketjuja?Jaa, siis keskinäistä keljuilua. Satunnaisesti luen ja osallistunkin joskus. Pitäisköhän ihan selata ketjut, näkis mistä on kateus lähtöisin. Jos se on tuosta ja vanhasta lakkasaaliista, siitä mikäli voisin olla kade ;)
- Lorena*
Kiitos kl. linkistä joka vei suoraan äkäslompoloon ja entisajan metsätyöntekijöiden arkeen. Ilta pyörähti puoleenyöhön kun siinä vasemmalla oli muitakin hyviä kohteita kuten Jounin kauppa jonka vaiheita seuratessa pienessä talossa olevasta kaupasta nuppineuloista suurempiin tilattaviin ostoihin saakka kyläläisten pelvelu Jounilla pelasi.
Ajan ratas kulki eteenpäin Jouni ja Jouni Kaulasen jälkikasvu on edelleenkin kaupan ohjaksissa, ainakin kolmannen polven Sampo Kaulasen näpeissä on Äkäslompolossa merkittävä tavaratalo. Tavaratalo kantaa edelleen Jounin kauppana nimeä asukkaiden ja katonrajassa olevan nimikyltin mukaan.
Joskus kun aika illalla tuntuu pysähtyvän, suosittelen avaamaan Jounin linkin:
http://www.xn--kslompolo-u2ab.fi/valokuvia/metsatyo.html
-ja matka entisajan Äkäslompolon kuvioista tämän päivän näkymiin voi alkaa.
Silloin kun olin nuorempi olin hiihtoloma reissulla Äkäslompolon maisemissa, jäin jotenkin koukkuun, joten ruskamatkakin tuli tehdyksi kaverin kanssa seuraavana syksynä. Patikointi retken eväitä kävimme ostamassa Jounin kaupassa. Jos on ketterät jalat, kohtuullinen kunto hyvä notskin tekijä ja kahvinkeittäjä mukana, retki antaa uutta puhtia elämään. Voi ne ajat entiset........ - jjoutava
Suomalaisen naisen geeneissä on savottaemäntä säilynyt hyvin. Näissäkin kirjoituksissa huomaa vilauksia ruokahuollon osaamisesta ja halusta huolehtia jätkistä. Jätkät puolestaan savottaemännän rauhaan kohdistuvia rikkeitä tekeviä rankaisivat ankarimmalla sakinhivutuksella. Tappelu oli savotoilla sallittua mutta toisen tappaminen ei.
susm. kertoi isänsä sanoneen, että "hän menee Hatun taakse Piiloon." Sen enempää sekaantumatta asiaan, niin kyllä Lieksan alueella on Hatukylä ja Piilovaara. Minusta maininta puheessa sopii hyin siihen. Piilovaara on Kivilahdesta Lieksaan päin ja Hatunkylä vähän pojoisempana ja itään päin. Voi olla asia toisinnii ja sekään ei haittaa mitään.
Olen kyllä ko. alueella melko paljon liikkunut ja myös savottahommissa ollut. Työni on ollut perushommaa pokasahan kanssa. Voimakkaimmat muistot tulevat siitä, että työ oli todella kovaa, jotta jotain killinkiä sai hankituksi. Kauneusarvot maisemista unohtui, täytyi saada mahdollisimman paljo pölliä tai tukkia tehdyksi. Kaikkihan oli urakkatyötä. En tästä enempää, olen jo joskus riittävästi kertoillut.
jjoutava on oikeassa. Kyllä kämpillä oli melkein aina korpilaki voimassa. Myös rehellisyys oli ainoa ehto. Eihän siellä ollut mitään lukittuja tiloja. Kyllä tavaroiden täytyi säilyä, enkä muista kuin yhden tapauksen, jossa pikku varkauteen syyllistynyt sai äkkilähdön. Kyllä sekin selvitettiin riittävän todenmukaisesti.- capt. cöpenick
Savotoilla saattoi vallita ankara Lapin laki. Jätkät kertoivat tapahtuneesta tosiasiasta. Kämppävarkaan puseron hihojen jätkät pujottivat riu'un.
Varas pantiin kävelemään kovassa pakkasessa maantietä pitkin seuraavalle kämpälle tietäen, että väli oli pitkä.
Minun savottakokemus jäi kahteen savottakämppään Kainuun Sotkamossa. Saatin veljeni kanssa palsta propsien hakkuuseen.
Veli osti alkeellisen moottorisahan metsätöitä silmällä pitäen. Strait Rebelissä oli edestakaisin liikkuva terä. Pokamiehet naureskelivat meille.
Toinen reissu oli samoissa maisemissa keväällä männyntaimien istutusta. Entisessä savottakämpässä kortteeria pidimme. Istuttajat nuoria sällejä.
Herranen aika, miten mielenkiintoista tuo ynnämuun kertoma, selvis sekkii hatun takana piilossa oikein. Minäkin kun siinä kymmenen vuoden kieppeillä olin isän mukana tukkikämpillä kiertäessämme, niin aika hatarat mielikuvat on niistä. Voimakkaimpina kuitenkin se Koitereen reissu ja Jorhonjärven soutaminen kapeaa pikku jokea myöten, isän uistellessa koko matkan, sinne pikkuruiselle kämpälle, jossa taisi olla vain 2-3 makkuulaveria. Kuikan huutelot on jotenki jääny mieleen.
Sitten muistan myös äärettömän kirkasvetiset hiekkapohjaiset lammet jossain siellä, ilmeisesti Hatukylän seutuvilla. Pohja näkyi ihan selvästi.
Mitenkäs tänne meiän palstalle on näinkin monta jätkää osunu, kolme tunnistettavaa miun laskujen mukkaan, kivahan se. Ilmankos ollaan melkolailla samalla aaltopittuudella ajatuksistamme ja mielipitteillämme. Ite pidän kans kunniana, kun joku nimitti minuu kansannaiseks. Niihä mie oonkin.
Nyt tää kansannainen jatkaa sen laulukilpailun finaalin kuunteluu. Ootan, milloin kroatialaispoika esiintyy, neljä ennää jälellä.- puistometsuri
Kauko Käyhkön kaksi vanhaa tukkijätkää oli aikoinaan paljon suosittu ainakin metsäradio-ohjelmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=Tzbp8I57TFU Tuonne Itä-Suomeen onkin paljon noita hattuja osunu, mistähän sekkii lienee saanu alkunsa. Ynnämuu tarkotti varmaan Hatunkylää. Isä oliki välillä sellanen veijari, esimerkiks oli ranskaa puhuvinaan meille lapsille, painottamalla tiettyjä tavuja, ni sehän oliki meistä ihan vierasta kieltä. " Las TEN ko DIN ka DUL la o LII tu LII pa LOO."
Näinhän se on, Hatunkylää tarkoitin - voimani eivät riittäneet tarpeeksi kovaan iskuun näppäimelle. Toinen maininta samasta kylästä on kirjoituksessani oikea. Sori huolimaton menettelyni!
- hyvä susm !!!
Saat oikeet miehiset miehet poteroistaan, jopa ynnämuun skillanin helmoista tänne rahvaan puolelle. Ja hyvä te metsien naiset myös !!!
- capt. cöpenick
Näitä sota-ajan eläneitä ei tarvi paljon raaputtaa kun sieltä alkaa muistoista nousemaan karuja aikoja.
Ei ollut aika reiättömiä housuja jalkaan kun piikkilankoihin koulusta palatessamme pöksyt revittiin, kengätkin mitä sitten olivat.
Isä joutui viemään aamupimeällä hevosella suksensa katkoneet kersansa kouluun. Kesät olivat kuitenkin mahtavia. Muistoissa aina poutaisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv262476- 1142106
- 1221769
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?681647Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.91517Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo901075Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0161261074Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt87985Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno35967Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu15959