masennus?

Ja sit tähän vielä lisää, niin tein semmosen testin missä sanottiin että poden jonkinasteista masennusta, mutta eihän ne kyllä aina ole oikeassa!

Voi hyvä lapsi,ikää vasta 13 ja elämä edessä.Nyt puhumaan luotettavalle aikuiselle esim.koulun terkkari, mitäs vanhemmat sun pitää kertoa että on huolia.Älä jää yksin murehtimaan mitään asioita hae apua.Kaikki itsemurhat on turhia.

Itse murha ei ole ikinä toistan ikinä mikään ratkaisu!!!! Se vaan aiheuttaa taas kerran turhan kuoleman ja suurta surua läheisille!!! Sinun täytyy kertoa kaiki läheisillesi ja yrittää saada ammatti apua jostain!
Jokasella on merkityksensä maailmassa ja susta välitetään! MUISTA SE!

No itsensä kuristaminen on sinänsä mahdotonta. Sun pääs pistää sut lopettamaan. Ranteet auki isolla veitsellä, hirttä ittes. Katolta hyppääminen ja junan alle jääminen ei oo niin hyviä vaihtoehtoja. Kaikista paras ois ku menisit vaa puhuu jollekulle. En oo mikää itsemurhaan yllättäjä vaa 13v masentunu viiltelijätyttö:3

Hei,

Kuulostaa siltä, että hyötyisit ajatustesi ja kokemustesi jakamisesta jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Kouluterveydenhoitaja on yksi hyvä vaihtoehto tähän.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä klo 15-07, sunnuntaisin klo 15-07.

Meihin voit ottaa yhteyttä myös Tukinetin kautta (www.tukinet.net).

Jos haluat mieluummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Net-Tuki Live päivystää joka arkipäivä klo 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus

Itsekkin oon tuon asian kanssa paininut kutosesta asti, mutta alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Mene terkkarille nyt ihan rohkeesti vaan (tiedän, tuntuu ihan kauheelta ajatukselta, mutta kerran se vaan kirpasee), sano, että sulla on ahdistusta ja pyydä, että saisit kävästä kuraattorille puhumassa. Et varmaan nyt ainakaan alkuun halua että vanhemmat tietää(..?) niin kuraattori on oikea ratkaisu. Siitä ei saa vanhemmat tietää ja saat asioitasi selvitettyä!:) Sano terkkarillekkin, että haluat ettei vanhemmat nyt ainakaan toistaiseksi saa tietää. Aina on toki hyvä, että vanhemmat on sinun olosta ja ajatuksista perillä, mutta itsellä oli sellanen olo, että halusin hoitaa asian niiden tietämättä, koska mua jollain tapaa nolotti puhua niille tämmösistä asioista. Tsemppiä!:)