Tapailin jonkun aikaa yhden pojan yh-äitiä, hänen käytöksensä oli
jotenkin ihmeellistä pojan suhteen.
Aloin miettimään, että voisiko liittyä narsismiin?
Poika oli melkein aikuinen, mutta hyvin läheisessä suhteessa äitiinsä.
Hän koki, että minä tavallaan yrittäisin tunkea hänen ja poikansa väliin.
Erilaisissa tilanteissa hän aina yritti, että poika hyötyisi minusta.
Esim. kerran poika lainasi minulta rahaa, kun äidin rahapussi
sattui olemaan tyhjä pojan kaupungille lähtiessä.
Summa oli pieni, enkä alkanut sitä tietenkään pojalta takaisin pyytämään kun maksua ei kuulunut. Myöhemmin puhuin naisen kanssa, että olikohan poika ajatellut sen lahjaksi koska ei sitten huolehtinut takaisinmaksusta.
Nainen ei sitten kuitenkaan muistuttanut poikaansa, vaan antoi asian jäädä silleen. Ja siis pojalla oli omiakin tuloja.
Hän myös kontrolloi, että en olisi liikaa viettänyt aikaa pojan kanssa.
Vaikka tulin ihan hyvin toimeen hänen kanssaan.
Kuuluuko tällainen normaaliin äidinrakkauteen tai johonkin "vieraat miehet ei meidän perhettä riko"-ajatukseen?
Suhteemme viileni pikkuhiljaa, ehkä siksi että minulle ei löytynyt paikkaa perheestä.
seurustelu yh-äidin kanssa
44
3349
Vastaukset
- toinen yh-äiti
Kuulostaa siltä,että sinusta he ottivat kaiken hyödyn irti......
- yksurpo
mulla vähän samanlainen tilanne, mutta sillä erotuksella, että mietin itse
mahdollista narsistimaisuuttani
seurustelin yh-äidin kanssa, hänellä oli yli 2-kymppinen poika, minä ja nainen 5-kymppisiä
niin äiti kyseli poikansa mielipiteitä monissa asioissa, joissa
naiset turvautuvat miesten mielipiteisiin
esim. auton huoltoon viemisessä, puutarhapöydän maalinvalinnassa, jne
eikä voida sanoa, että poika olisi ollut sen enempää "ammattitaitoinen" kuin minäkään, enemmän mulla oli ainakin kokemusta
-olisko mun pitänyt tottua tuohon?
VAI
-olisko naisen pitänyt ajatella, että nyt minä olen "mies talossA"- HHUHUH
Poika yli 20 v, tuo on minusta ihan normaalia kysellä aikuiselta pojaltaa autosta, remontista. Itse olisin huolissani, jos tuollaisia alettaisiin kysellä joltain 10 vuotiaalta.
- yksurpo
nainen oli ollut monta vuotta ilman miestä eronsa jälkeen ja oli tavallaan
antanut pojalleen "isännän paikan"
siinä mielessä ymmärrän tuota heidän tilannettaan jälkikäteen kun tunteet
ovat viilenneet
ja tuo poika tunsi olevansa tärkeä äitinsä "miehenä" eikä äiti halunnut
ottaa asemaa häneltä pois, pelkäsi pahoittavansa pojan mielen
oliko tämä siis mahdoton yhtälö toimiakseen vai kenen olisi pitänyt muuttua?- Kuulostaa juuri
Kuulostaa juuri siltä mitä sanotkin, että äiti tuki poikaansa tuolla tavoin, eikä tahtonut, että uusi mies vie heidän keskinäiseltä suhteeltaan pohjaa.
Mutta sanoisin kuitenkin, että nuo tuollaiset auton huollot ja pöydän maalien valinnat sujuvat kyllä aivan keneltä vain, ei tarvitse katsoa sukupuolta. Heillä nyt tuo liittyi heidän keskinäiseen suhteeseensa ilmeisesti.
Mielestäni mies ei mitään "miehen paikkaa" tuolla tavoin saa. Eiköhän suhde perustu johonkin syvempään...
En ole koskaan kysynyt miehiltä mitään tuollaisia asioita, ihan itse hoidan kaikki tekemiset. - Ou nou
Kuulostaa juuri kirjoitti:
Kuulostaa juuri siltä mitä sanotkin, että äiti tuki poikaansa tuolla tavoin, eikä tahtonut, että uusi mies vie heidän keskinäiseltä suhteeltaan pohjaa.
Mutta sanoisin kuitenkin, että nuo tuollaiset auton huollot ja pöydän maalien valinnat sujuvat kyllä aivan keneltä vain, ei tarvitse katsoa sukupuolta. Heillä nyt tuo liittyi heidän keskinäiseen suhteeseensa ilmeisesti.
Mielestäni mies ei mitään "miehen paikkaa" tuolla tavoin saa. Eiköhän suhde perustu johonkin syvempään...
En ole koskaan kysynyt miehiltä mitään tuollaisia asioita, ihan itse hoidan kaikki tekemiset.Aluksi naureskelen suomalaisen miehen suhtautumista rahaan. Täällä joku kirjoitti tyyliin "ovat ottaneet kaiken hyödyn irti sinusta" kun ap kertoi lainanneensa nuorelle klopille rahaa. Oletin, että koska ap ei maininnut summaa, se oli 5-10 euroa.
Tässä ap on sokea itselleen. Ei kykene pääsemään siitä yli, ettei saa takaisin pientä rahaaummaa.
Vanhoistapojista ei ole parisuhteeseen, koska heidän ajattelunsa keskiö on raha. Parisuhdekin pyörii 'minun, sinun' -riitojen ympärillä. Ihminen ei voi asettaa rahaa ykköseksi elämässään, jos mielii päästä kehittymään vastavuoroisuudessa parisuhteessa.
Parisuhteessa on kysymys ensisijaisesti rakkaudesta, luottamuksen rakentamisesta, toisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta. -Tämä prosessi ei ole mahdollista ihmiselle, jonka koko ajatus- ja arvomaailma (=tunneköyhyys) pyörivät rahan ympärillä.
Yleensä keskustelussakin ainoa aihe on "minun rahani" ja yleensä raha.
Muutoin, tämä yh-äiti ei ole henkisesti valmis parisuhteeseen. Huolestuisin ennemminkin pojasta, johon äiiti on ripustautunut läheisriippuvaisena. Juuri tällaiset äitien pojat eivät osaa rakentaa terveitä parisuhteita, koska ovat kuin naimisissa äitinsä kanssa. Heistä tulee näitä vanhojapoikia, jotka eivät kykene jakamaan itseään, elämäänsä ja tunnemaailmaansa naisen kanssa. Äitisuhde on estänyt tämän kehityksen. Naisesta tulee väline, josta pitää olla rahallista hyötyä.
Sinuna antaisin varoituksen sanan pojalle. Että lähde nyt, kun vielä voit. Terve poika irrottautuu äitinsä ripustautumisesta. - Poikahan on vasta
Ou nou kirjoitti:
Aluksi naureskelen suomalaisen miehen suhtautumista rahaan. Täällä joku kirjoitti tyyliin "ovat ottaneet kaiken hyödyn irti sinusta" kun ap kertoi lainanneensa nuorelle klopille rahaa. Oletin, että koska ap ei maininnut summaa, se oli 5-10 euroa.
Tässä ap on sokea itselleen. Ei kykene pääsemään siitä yli, ettei saa takaisin pientä rahaaummaa.
Vanhoistapojista ei ole parisuhteeseen, koska heidän ajattelunsa keskiö on raha. Parisuhdekin pyörii 'minun, sinun' -riitojen ympärillä. Ihminen ei voi asettaa rahaa ykköseksi elämässään, jos mielii päästä kehittymään vastavuoroisuudessa parisuhteessa.
Parisuhteessa on kysymys ensisijaisesti rakkaudesta, luottamuksen rakentamisesta, toisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta. -Tämä prosessi ei ole mahdollista ihmiselle, jonka koko ajatus- ja arvomaailma (=tunneköyhyys) pyörivät rahan ympärillä.
Yleensä keskustelussakin ainoa aihe on "minun rahani" ja yleensä raha.
Muutoin, tämä yh-äiti ei ole henkisesti valmis parisuhteeseen. Huolestuisin ennemminkin pojasta, johon äiiti on ripustautunut läheisriippuvaisena. Juuri tällaiset äitien pojat eivät osaa rakentaa terveitä parisuhteita, koska ovat kuin naimisissa äitinsä kanssa. Heistä tulee näitä vanhojapoikia, jotka eivät kykene jakamaan itseään, elämäänsä ja tunnemaailmaansa naisen kanssa. Äitisuhde on estänyt tämän kehityksen. Naisesta tulee väline, josta pitää olla rahallista hyötyä.
Sinuna antaisin varoituksen sanan pojalle. Että lähde nyt, kun vielä voit. Terve poika irrottautuu äitinsä ripustautumisesta."Sinuna antaisin varoituksen sanan pojalle. Että lähde nyt, kun vielä voit. Terve poika irrottautuu äitinsä ripustautumisesta. "
Poikahan on vasta "melkein" aikuinen..
Itselleni tuli mieleen aivan perustavallinen poika, johon täytyy vielä pitääkin se suhde. Eivät kaikki lähde niin varhain seurustelemaan, alle aikuisuuden. Monenlaiset vaarat vaanivat. En nyt näe mitään ongelmaa tuossa... Voihan äidin ja pojan välillä olla paljon kaikkea muutakin, aivan kaikkea normaalia, mitä mies ei ole vain huomannut.
Erittäin tärkeisiin ja hyviin käytöstapoihin kuuluu myös maksaa lainansa takaisin, pienikin. Ei ole hyvä, jos "unohtaa" maksaa.
Raha ei tietenkään ole kaikki, mutta on tärkeää huolehtia velkansa, pienetkin... - Eihän kyse ollut
Poikahan on vasta kirjoitti:
"Sinuna antaisin varoituksen sanan pojalle. Että lähde nyt, kun vielä voit. Terve poika irrottautuu äitinsä ripustautumisesta. "
Poikahan on vasta "melkein" aikuinen..
Itselleni tuli mieleen aivan perustavallinen poika, johon täytyy vielä pitääkin se suhde. Eivät kaikki lähde niin varhain seurustelemaan, alle aikuisuuden. Monenlaiset vaarat vaanivat. En nyt näe mitään ongelmaa tuossa... Voihan äidin ja pojan välillä olla paljon kaikkea muutakin, aivan kaikkea normaalia, mitä mies ei ole vain huomannut.
Erittäin tärkeisiin ja hyviin käytöstapoihin kuuluu myös maksaa lainansa takaisin, pienikin. Ei ole hyvä, jos "unohtaa" maksaa.
Raha ei tietenkään ole kaikki, mutta on tärkeää huolehtia velkansa, pienetkin..."Erilaisissa tilanteissa hän aina yritti, että poika hyötyisi minusta.
Esim. kerran poika lainasi minulta rahaa, kun äidin rahapussi
sattui olemaan tyhjä pojan kaupungille lähtiessä."
Eihän kyse ollut pelkästään tuosta summasta, vaan se oli vain yksi esimerkki. - Muistakaa nyt hyvät
Ou nou kirjoitti:
Aluksi naureskelen suomalaisen miehen suhtautumista rahaan. Täällä joku kirjoitti tyyliin "ovat ottaneet kaiken hyödyn irti sinusta" kun ap kertoi lainanneensa nuorelle klopille rahaa. Oletin, että koska ap ei maininnut summaa, se oli 5-10 euroa.
Tässä ap on sokea itselleen. Ei kykene pääsemään siitä yli, ettei saa takaisin pientä rahaaummaa.
Vanhoistapojista ei ole parisuhteeseen, koska heidän ajattelunsa keskiö on raha. Parisuhdekin pyörii 'minun, sinun' -riitojen ympärillä. Ihminen ei voi asettaa rahaa ykköseksi elämässään, jos mielii päästä kehittymään vastavuoroisuudessa parisuhteessa.
Parisuhteessa on kysymys ensisijaisesti rakkaudesta, luottamuksen rakentamisesta, toisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta. -Tämä prosessi ei ole mahdollista ihmiselle, jonka koko ajatus- ja arvomaailma (=tunneköyhyys) pyörivät rahan ympärillä.
Yleensä keskustelussakin ainoa aihe on "minun rahani" ja yleensä raha.
Muutoin, tämä yh-äiti ei ole henkisesti valmis parisuhteeseen. Huolestuisin ennemminkin pojasta, johon äiiti on ripustautunut läheisriippuvaisena. Juuri tällaiset äitien pojat eivät osaa rakentaa terveitä parisuhteita, koska ovat kuin naimisissa äitinsä kanssa. Heistä tulee näitä vanhojapoikia, jotka eivät kykene jakamaan itseään, elämäänsä ja tunnemaailmaansa naisen kanssa. Äitisuhde on estänyt tämän kehityksen. Naisesta tulee väline, josta pitää olla rahallista hyötyä.
Sinuna antaisin varoituksen sanan pojalle. Että lähde nyt, kun vielä voit. Terve poika irrottautuu äitinsä ripustautumisesta."Parisuhteessa on kysymys ensisijaisesti rakkaudesta, luottamuksen rakentamisesta, toisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta. -Tämä prosessi ei ole mahdollista ihmiselle, jonka koko ajatus- ja arvomaailma (=tunneköyhyys) pyörivät rahan ympärillä."
Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että juuri tuohon hyörinään moni narsistin uhri on lähtenyt, unohtaen sen toisen, joka vaaniikin ainoastaan etuja... On tärkeää puhua reilusti myös käytännön asioista, ja on tärkeää olla hereillä, jos tuntuu, että aletaan käyttää hyväksi.
Koskaan ei saisi hukkua sinne vaaleanpunaiseen utumereen tyystin, kukkaronsa kohtalon kokonaan unohtaen...
- yksurpo
no mitä tämä osoittaa sitten minun luonteestani jos tuo häiritsi minua, että heidän suhteessaan oli tuollainen vuorovaikutus?
että minä tavallaan halusin määrätä kaapin paikan tuon naisen kanssa, mutta en hyväksynyt, että pojalla olisi ollut mitään valtaa äitiinsä? - yksurpo
Oikeastaan nyt vasta alan näkemään yhtäläisyyksiä lapsuudessani ja naissuhteissani.
Muistan kuinka edesmennyt isäni kontrolloi minua lapsena, se päti myös suhteessani äitiini. Isä oli vahtimassa että olin kiltti äitilleni, en saanut ilmaista negatiivisiä tunteitani. Siitä johtuen en halunnut myöskään ilmaista mitään positiivista kiintymystä, luottamusta, läheisyyttä, rakkautta, jne.
Äiti oli minulle enemmänkin nainen kuka laittoi hyvää ruokaa, huolehti minulle puhtaita vaatteita, siivosi huoneeni, jne. Ehkä vasta joskus todella äärimmäisessä hädässä turvauduin häneen kun tunsin, että yksin en pärjäisi.
Tulee mieleeni, että haenko naissuhteistani nyt sitten sen vuoksi ihmistä jonka kanssa voisimme omistatua 100% toisillemme?
Sillä tunnun aina antavani kaiken naiselle kehen olen suhteessa, mutta naisella onkin sitten usein ollut lapsia, sukulaisia ja ystäviä, ketkä ovat aiheuttaneet sen, että nainen ei pysty/halua omistautua minulle yhtä
suvereenisti kuin minä hänelle. Ennenpitkää petyn siihen, että annan enemmän kuin saan.
En ole perinteisellä tavalla mustasukkainen tai omistushaluinen, enemmänkin tunnen sen kipuna ja kärsimyksenä, kun rakkaani uhraa aikaansa ja miellyttämisentarvettaan jollekin muulle kuin minulle. Se ei aiheuta kiukunpuuskia, vaan alan etsimään pikkuhiljaa poispääsyä tuollaisen "välinpitämättömän" naisen kumppanuudesta.
Nyt mietinkin, että miten osaisin kasvaa tuosta lapsuuteni traumasta ulos.
Toisaalta en usko terapeutinkan apuun koska itse huomaan ja tunnustan vikani. Mietin, että mitä minun pitäisi kokeilla mahdollisessa tulevassa suhteessani?
Vai onkjo parempi olla vain yksin ettei loukkaa ketään?- Sinulla ei ilmeis.
Sinulla ei ilmeisesti ole itsellä lapsia. Ihan ensinnäkin, menneet ajat tapoineen ovat menneitä. Ei voi ihan nykyaikaan siirtää sellaisenaan niitä toiveita. Nykyään yksinhuoltajana eläneet naiset ovat toisinaan joutuneet niin koville ollessaan yhtä aikaa sekä isä että äiti, ja ovat oppineet sen, että kaikki työt ovat naisten töitä...
Ilo on opittu ottamaan irti sitten myös siitä kaikesta. Itse en ihan ymmärrä sitä avutonta naissorttia, joka kyselee yleensä mitään keltään, jos omaisuus ei ole yhteistä. Joten omaa poikaani en kasvattaisi noin kuin kuvailemasi nainen. Mutta tapansa kullakin. Onhan sen pojankin hyvä oppia asioita. Jos hänellä olisi isä siinä kotona, niin tekisi sitten isän kanssa kaikkea. Et kuitenkaan kertonut, missä isä nyt on.
On ikävää, että sinulla on ollut sellainen kontrolli-isä. Äiti on ollut kodin passari, niin kuin ennen taisi useimmiten olla. Olihan ne kodin työt jonkun tehtävä.
Jos nyt kuitenkin olet itse tuota miesten työt - naisten työt -tyyppiä, niin ehkä sinun kannattaisi etsiä ihan siltä pohjalta kaveria itsellesi, että kuka nainen haluaisi miehen tekemään...
Itsekin tässä kaipaisin välillä apua, mutta voin sanoa, että en välttämättä mihinkään teennäisesti jaettuihin rooleihin. Voisin olla hyvinkin ärtynyt jos mies alkaisi päteä asioilla, joita itse olen aina tehnyt ja jotka alueet tunnen hyvin, paremmin kuin moni mies...
Voisin kaivata miestä kumppaniksi, joka tilaisi teatteriliput, auttaisi siivouksessa ja kävisi kaupassa. Ihan aitoa kumppanuutta siis nykyelämään.
Jos sinun naisellasi on lapsia, niin sinun pitäisi tarkkailla sivusta heidän suhdettaan, ette sitten tarkoittamattasi "menisi väliin".
"Tulee mieleeni, että haenko naissuhteistani nyt sitten sen vuoksi ihmistä jonka kanssa voisimme omistatua 100% toisillemme?
Sillä tunnun aina antavani kaiken naiselle kehen olen suhteessa, "
Niin, annat oman kaikkesi, mutta onko tuo myös sen naisen kannalta "kaikki". Naisen kannalta "kaikki" olisi, että otat huomioon hänen kokonaiselämäntilanteensa, hänen ystävänsä ja sukunsa myös. Ymmärrätkö?
Ennemminkin sitten poikkeuksellista on, jos ei ole sukua, mitä huomioida. Uskallanko kysyä omastasi? - Lisäisin tuohon tiet
Sinulla ei ilmeis. kirjoitti:
Sinulla ei ilmeisesti ole itsellä lapsia. Ihan ensinnäkin, menneet ajat tapoineen ovat menneitä. Ei voi ihan nykyaikaan siirtää sellaisenaan niitä toiveita. Nykyään yksinhuoltajana eläneet naiset ovat toisinaan joutuneet niin koville ollessaan yhtä aikaa sekä isä että äiti, ja ovat oppineet sen, että kaikki työt ovat naisten töitä...
Ilo on opittu ottamaan irti sitten myös siitä kaikesta. Itse en ihan ymmärrä sitä avutonta naissorttia, joka kyselee yleensä mitään keltään, jos omaisuus ei ole yhteistä. Joten omaa poikaani en kasvattaisi noin kuin kuvailemasi nainen. Mutta tapansa kullakin. Onhan sen pojankin hyvä oppia asioita. Jos hänellä olisi isä siinä kotona, niin tekisi sitten isän kanssa kaikkea. Et kuitenkaan kertonut, missä isä nyt on.
On ikävää, että sinulla on ollut sellainen kontrolli-isä. Äiti on ollut kodin passari, niin kuin ennen taisi useimmiten olla. Olihan ne kodin työt jonkun tehtävä.
Jos nyt kuitenkin olet itse tuota miesten työt - naisten työt -tyyppiä, niin ehkä sinun kannattaisi etsiä ihan siltä pohjalta kaveria itsellesi, että kuka nainen haluaisi miehen tekemään...
Itsekin tässä kaipaisin välillä apua, mutta voin sanoa, että en välttämättä mihinkään teennäisesti jaettuihin rooleihin. Voisin olla hyvinkin ärtynyt jos mies alkaisi päteä asioilla, joita itse olen aina tehnyt ja jotka alueet tunnen hyvin, paremmin kuin moni mies...
Voisin kaivata miestä kumppaniksi, joka tilaisi teatteriliput, auttaisi siivouksessa ja kävisi kaupassa. Ihan aitoa kumppanuutta siis nykyelämään.
Jos sinun naisellasi on lapsia, niin sinun pitäisi tarkkailla sivusta heidän suhdettaan, ette sitten tarkoittamattasi "menisi väliin".
"Tulee mieleeni, että haenko naissuhteistani nyt sitten sen vuoksi ihmistä jonka kanssa voisimme omistatua 100% toisillemme?
Sillä tunnun aina antavani kaiken naiselle kehen olen suhteessa, "
Niin, annat oman kaikkesi, mutta onko tuo myös sen naisen kannalta "kaikki". Naisen kannalta "kaikki" olisi, että otat huomioon hänen kokonaiselämäntilanteensa, hänen ystävänsä ja sukunsa myös. Ymmärrätkö?
Ennemminkin sitten poikkeuksellista on, jos ei ole sukua, mitä huomioida. Uskallanko kysyä omastasi?"Itsekin tässä kaipaisin välillä apua, mutta voin sanoa, että en välttämättä mihinkään teennäisesti jaettuihin rooleihin. Voisin olla hyvinkin ärtynyt jos mies alkaisi päteä asioilla, joita itse olen aina tehnyt ja jotka alueet tunnen hyvin, paremmin kuin moni mies..."
Lisäisin tuohon tietenkin, että nämä asiat pätevät tietenkin silloin, jos ollaan minun kotonani. Mies on omassa kodissaan valtias... - tee ittes onnellisek
Sinä olet voittaja ihmissuhteessasi, koska olet kykenevä tuollaiseen itsereflektioon; oman sisimpäsi pohdintaan. Se on harvinaista ja loistava perusta tulevaisuudellesi.
Lapsuuden roolisi istuu tiukassa. Kaikki kärsimys, mitä koet, johtuu siitä, että hakeudut tilanteisiin, joissa voit kokea nuo tunteet yhä uudelleen ja uudelleen. Periaatteesssa yhdistät ihmissuhteet noihin tunteisiin. Voisithan vain kokea vastaavassa tilanteessa, että jahaa, tässä tapahtuu näin. Voi siis myös olla, että päässäsi rakennat tuon kuvion, jos on vähänkään aihetta.
Itse olen käymässä läpi omaa lapsuuden rooliani, ja tuleeko myös vanhempieni suvuista. Valitsen seurustelu- ja ystävyyssuhteita, joissa minä olen antaja, rakastava jne. Itse jään suhteessa rakkauden kerjäläiseksi, ulkopuoliseksi. Miehen elämässä hän oli naimisissa vanhempiensa kanssa, minua kohdeltiin ulkopuolisena. Lomat hän vietti vanhempiensa kotona, minä olin kuin kulissi.
Joo, sopii kysyä, miksi menin tällaisen kanssa. Eihän sitä aluksi näe, vaikka tilanne olisi ollut ilmiselvä kenelle tahansa. Minä en vissiin itse kyennyt muodostamaan läheistä suhdetta, sellaista, jossa olisin myös itse joutunut vastaanottamaan rakkautta ja myötätuntoa. Siksi 'valkkasin' kaverin, joka ei kyennyt minua rakastamaan.
Niin pitkälle pitää ihmisen mennä, että ymmärtää oman vastuunsa onnettomassa parisuhteessa. Toisaalta, jos luovuttaa liian aikaisin, ennen kuin löytää syyn omaan osallisuuteensa, sama kuvio toistuu.
Tuntuu kuin edessä olisi uusi elämä, vielä tässä iässä. On niin paljon opittavaa. Vanhaan minääni en enää palaa. Itkut on itketty. Nyt on ilon ja naurun vuoro.
- yksurpo
Teräviä huomioita.
Kasvoin tosiaan maaseudulla, jossa vielä enemmän korostui vanhanaikaisuus. 70-luvun kaupunki-ilmapiiri olisi ollut paljon vapaampi ja sukupuoliroolitkaan eivät niin jäykkiä. > tosiaankin mennyt maailma ja minä dinosaurus
ja tuo pojan isä oli vuosia sitten häipännyt ryyppäämään eikä ollut paljoa väleissä ex-perheeseen
miesten työt vs. naisten työt hmm....
itse pidän ruokakaupassa käymisestä ja kokkauksesta, pyykinpesu on helppoa nykytekniikalla
ehkä siivous tuntuu turhamaiselta koska omat puhtausnormit ovat sen verran väljemmät, että yksi kerta kuukaudessa riittäisi. Tosin ainakin mattojen kanssa jo kotonakin totuin äitiä auttamaan.
Mitä tulee miesten töihin, niin ne olen tottunut tekemään yksin. Olishan se mieltälämmittävää jos nainen tulisi vaikka imuroimaan autoa samalla kun mä vaihdan talvirenkaita.
Ehkä yksi syy miksi en ole koskaan halunnut omia lapsia on se, että silloin olisi taas enemmän ihmisiä jakamassa naisen huomiota. Eräs kaverikin sanoi joskus hänestä tuntuneen, että lapsi tuli hänen ja vaimonsa väliin.
Tuo onkin kyllä totta, että annan just sitä mitä itse haluan saada takaisin.
Jos mua alkaa haittaamaan naisen iltamenot, niin lopetan itse kaikki vähätkin harrastukset ja istun kotona odottaen, että koska annan aikani hänelle niin hänenkin pitäis antaa sama mulle.
Itsellä ei paljoa sukua ole jäljellä, joten ei huomiota tarvitse.
Olen yksin viihtyvää tyyppiä, vaikka olenkin avoin, iloinen, puhelias, jne.
Ja sitten aina ihastun sosiaalisiin naisiin vaikka joku syrjäytynyt hiljainen hissukka olis mulle paljon parempi.- NM:lle yksurpo
"Ehkä yksi syy miksi en ole koskaan halunnut omia lapsia on se, että silloin olisi taas enemmän ihmisiä jakamassa naisen huomiota. Eräs kaverikin sanoi joskus hänestä tuntuneen, että lapsi tuli hänen ja vaimonsa väliin.
Tuo onkin kyllä totta, että annan just sitä mitä itse haluan saada takaisin.
Jos mua alkaa haittaamaan naisen iltamenot, niin lopetan itse kaikki vähätkin harrastukset ja istun kotona odottaen, että koska annan aikani hänelle niin hänenkin pitäis antaa sama mulle."
Pakko vastata, kun niin hyvin istuu omaan elämääni. Minulla nimittäin oli juuri tuollainen kaveri, siinä mielessä että hän ikäänkuin kyllästi minut itsellään. Oli kuin olisi sanonut: "Annan sulle tuota, tuota ja vielä tuotakin! Siitäs saat! Ja nyt sä annat mulle..." Hän tuputti minulle kaiken maailman palveluksia, oli aina vaatimassa aikaani (vaikka olisin mielelläni halunnut tehdä jotain muutakin) ja koko maailman asiat olisi pitänyt jakaa Hänen kanssaan. Omistushaluisuutta siis. No, oma vikani oli että en tajunnut ajoissa vaatia sellaista kaveruutta, joka olisi miellyttänyt myös itseäni. Kun lopulta tajusin missä vika oli, olin niin leipiintynyt koko ihmiseen, että edes kaveruuden parantaminen ei enää kiinnostanut, vaan pistin välit poikki kerralla.
Näen tämän koko asian niin, että ns. "mieleltään hyvinvoiva" ihminen:
1) Ei ripustaudu kehenkään yhteen ihmiseen. Ei etsi yhdestä, edes erityisen mukavasta, ihmisestä itselleen turvaa (ikäänkuin uutta vanhempaa) itselleen. Uskaltaa luottaa moniin, jopa tuntemattomiin, siinä määrin kuin se on tarpeen, että saa elämäänsä rikastuttavaa ajateltavaa / rikastuttavia ihmissuhteita.
2) Sallii myös elämänsä muille ihmisille vapauden valita. Jos toisen ei ole hyvä olla juuri nyt minun kanssani, miksi minun pitäisi vaatia sitä? Pakko aiheuttaa juuri päinvastaiset seuraukset, eli toinen ei todellakaan halua enää olla yhdessä (sääli on myös tavallaan pakkoa). Pitää vain luottaa siihen, että se toinen kyllä palaa sieltä takaisin ja hänen on hyvä olla minun kanssa tarvitsemastaan vaihtelusta huolimatta. Eihän hän muuten palaisi.
Kaikista suhteista kuolee kipinä, jos "kaksi vanhaa varista" vaan kököttävät vuodesta toiseen samalla langalla. Ei tietenkään pidä olla syrjähyppyjä, mutta pitää olla ne monet ihmiset, keiden kanssa saa vuorovaikutusta, paljon uusia ajatuksia - ei se yksi voi mitenkään riittää. Tai voi toki vakuutella koko elämänsä loppuun asti että "kyllä riittää", mutta ei se mikään aidosti onnellinen suhde ole. (Jos joku väittää muuta, en usko!)
Eikö ole ikiaikainen totuus?: toista ei voi omistaa. Sen sijaan pitää opetella tulemaan toimeen omien tunteidensa/ajatustensa kanssa. Pitää sanoa itselleen: olen turhaan omistava häntä ja epäluuloinen muita kohtaan. Jostainhan se aina johtuu, mutta joka tapauksessa sellaiset tunteet ovat aina turhia. Ne johtuvat asioista menneisyydessä - mutta nyt eletään nykyisyydessä. Sitä pitää vain riittävästi ajatella, uhrata sille aikaansa. Pitää pikkuhiljaa pyrkiä siihen, että tulisi toimeen toisen tarpeiden kanssa ja oppisi itse luottamaan mahdollisuuksiinsa kaikenlaisten ihmissuhteiden, ei vain yhden tai muutaman suhteen. Sillä tavalla - uskoisin - voi vähitellen löytää elämästä aivan uuden puolen.
Jälkihuomautus: lukaisin vielä uudestaan aiemman tekstisi ja tajusin siellä suorat kysymykset:
"Nyt mietinkin, että miten osaisin kasvaa tuosta lapsuuteni traumasta ulos.
Toisaalta en usko terapeutinkan apuun koska itse huomaan ja tunnustan vikani. Mietin, että mitä minun pitäisi kokeilla mahdollisessa tulevassa suhteessani?
Vai onkjo parempi olla vain yksin ettei loukkaa ketään? "
Toivottavasti tästä tekstistä olisi tosiaan jotain mikä luotaisi uusille urille (jos nyt edes huomaat sen!).
En itsekään maksaisi itseäni kipeäksi terapeutin takia, kun heillä ei käsittääkseni edes ole mitään takuita, että heiltä saisi avun. Luulen että näitä asioita voi ratkoa myös itsekseen pohdiskelemalla... Itse kyllä olen tarvinnut terapeuttia, mutta onnekseni hyvin vähän.
Niin... Toivottavasti onnistut löytämään itsellesi avun ja onnellisen parisuhteen!
- Sosiaaliset ihmiset
"Ja sitten aina ihastun sosiaalisiin naisiin vaikka joku syrjäytynyt hiljainen hissukka olis mulle paljon parempi."
Sosiaaliset ihmiset vetävät sen huomion.
"Tuo onkin kyllä totta, että annan just sitä mitä itse haluan saada takaisin.
Jos mua alkaa haittaamaan naisen iltamenot, niin lopetan itse kaikki vähätkin harrastukset ja istun kotona odottaen, että koska annan aikani hänelle niin hänenkin pitäis antaa sama mulle."
Ihan suoraan sanoen... tuo haiskahtaa jonkinlaiselta pelleilyltä. Onko nyt mahdollista, että jos ajattelisit ihan pohjanmaan kautta noita asioita? Eli kysyt itseltäsi, mitä aikuisten oikeasti haluat tehdä. Niin harrasta niitä asioita, mitkä ovat sinulle tärkeitä, niin tärkeitä, että et anna kenenkään ihmisen ilman painavaa syytä tulla väliin.
Kenelläkään ei ole syytä lopettaa toisen rakkaita harrastuksia. Itse olen taiteellinen ihminen, enkä antaisi kenenkään, en kenenkään tuhota harrastuksiani turhan takia. Kuherruskuukausi on kuherruskuukausi, tai miten vain. Sen ajan voi sopia kuinka pitkäksi ikinä yhdessä sovitaan, mutta joskus sieltä tullaan alas. Tiedäthän? Mikä kerran menee ylös, se ennemmin tai myöhemmin tulee myös alas.
Keskinäinen kunnioitus on tärkeää, varmaankin tärkeintä. - yksurpo
Tuo harrastus oli tosiaan sen enempää ajattelematta sanottu. Ajankäyttö olisi ollut parempi.
Mutta siltikin arvostelen naisen tekemisiä taas kerran sen perusteella, että hän ei ole minun kanssani vaan toisten ihmisten kanssa.
Kärjistettynä esim. jos hän lähtee yksin tunnin lenkille pururadalle, niin olen ylpeä hänestä, lämmitän saunan valmiiksi ja puristan raikkaan tuoremehun jonka hän voi juoda takaisin tullessaan.
Mutta jos hän menee jonkun porukan mukaan juoksemaan tunniksi, niin se tuntuukin jo epämiellyttävältä.
Molemmissa tilanteissahan minun olotilani pitäisi olla sama, mutta se hänen muiden seurassa viihtymisensä häiritsee. Ja ottaisi todella paljon päähän jos siinä juoksuporukassa olisi yksikin mies mukana.- Varmasti, jos siellä
"Ja ottaisi todella paljon päähän jos siinä juoksuporukassa olisi yksikin mies mukana." : D : D
Varmasti, jos siellä kotona odotat puristelemssa tuoremehuja rakkaallesi.
Nyt vain tuntuu, että olette eri aallonpituudella naisesi kanssa...
Sinun pitäisi mennä ja sinne lenkkiporukkaan, minun mielestäni. Ja jos juoksu ei ole sinun lajisi, niin sinun pitäisi ehdottomasti hankkia itsellesi tasavertaiset menot.
Tapasin kerran ravintola yössä... vuosia sitten erään mieshenkilön, joka oli mielestäni todella kiva ja hänkin tuntui pitävän minua mielenkiintoisena, ainakin ensi alkuun.
Mutta näiden täälläkin palstalla kertomieni tapausten vuoksi minua ihmetytti hänessä hänen mustasukkainen ajattelutapansa, jonka hän kyllä jollain tapaa reiluna (plussaa hänelle siitäkin) miehenä toi esiin käymissämme puheluissa.
Hän puhui myös omasta narsistisuudestaan... puhuitko sinäkin muuten näissä jossakin kommenteistasi?
- yksurpo
Joo, mä tosiaan yritän analysoida itseäni, että olenko narsisti.
En muuten just tälle palstalle kirjottaiskaan.
Mulla on muutama hyvä ystävä, jotka kyllä pitävät minua pyyteettömänä ja lojaalina.
Vastaavasti saatan joskus auttaa ihan tuntematonta auttamisen ja yllättämisen ilosta.
Mutta kyllä sitten kaikki muut ihmiset menevät kategoriaan "yhdentekeviä"
Mun suurin synti naisten suhteen on, että en jaksa nähdä vaivaa syvempään tutustumiseen vaan kuvittelen kaikkien ihmisten olevan samanlaisia, joista sitten yksi miljoonasta saa mut tuntemaan jotain.
Enkä edes pidä tilanteesta, että menisin tarkoituksella johonkin baariin tutustumaan tuntemattomiin ihmisiin. - Juurikin niin. Vert.
"Mun suurin synti naisten suhteen on, että en jaksa nähdä vaivaa syvempään tutustumiseen vaan kuvittelen kaikkien ihmisten olevan samanlaisia, joista sitten yksi miljoonasta saa mut tuntemaan jotain."
Juurikin niin. Vertaan nyt sinua tapaamaani henkilöön, olkoon vaikka M. Oletkin mielenkiintoinen löytö minulle täällä palstalla. Itse en sellaisia puheita ihmisen omasta suusta kuultuna mitenkään painavasti ota huomioon. Olen täällä palstallakin sanonut, että meillä on keskuudessamme minun mielestäni varttinarsisteja vaikka kuinka paljon. Äidit eivät aina ole ehtineet pelkästään yhtä lasta tuudittelemaan...
Pidin kyseisen miehen asennetta iskutekniikkana. Siis sitä, että hän ei kunnolla tutustunut, vaan teki ehdotuksia siihen tyyliin, että kuin olisimme jo olleet suhteessa.. tai suhde olisi ollut tulevaisuutta.
Ihan neuvona sitten vain sinnekin päin. Naiselle täytyy aina jättää perääntymistie, jos hän ei olekaan lopulta kiinnostunut.
Ilmeisesti sitoutumishalukkaita on kuitenkin löytynyt, vaikka et olekaan halunnut tutustua kunnolla.
Itse olen niin persoona, niin persoona... en voi tulla pitkään läheisessä suhteessa toimeen ihmisen kanssa, joka ei kunnioita nimenomaan m i n u a.
"Enkä edes pidä tilanteesta, että menisin tarkoituksella johonkin baariin tutustumaan tuntemattomiin ihmisiin. "
Onhan se vähän kuin orjamarkkinoille menisi, sekä itse että ne muut. Minä en missään baareissa käykään, muuta kuin kahvilla ; ). Mutta minulla on muita menoja, joissa olen mukana. Varmaan täytyy kuitenkin vähentää hurjasti niitä menoja, jos joskus alan seurustella jonkun kanssa joka ei samoja asioita harrasta.
Taideharrastuksistani en kuitenkaan luovu ennen kuin on multaa päällä. - yksurpo
Joskus pienetkin asiat saavat nauramaan ja hyvälle tuulelle!
Ajelin tuossa välillä kaupassa, jätskituutti kädessä, radiosta tuli 25v. vanhaa discoa "Tell it to my heart", piste iin päälle oli kun edellä menevän auton avonaisesta ikkunasta musta labradorinnoutaja piti päätään ulkona vauhdissa ja alkoi heiluttamaan häntäänsä niin että se hakkasi kuskia päähän ;-)
Onkohan kukaan koskaan vaihtanut täällä mitään yhteystietoja?
Jos ei, niin menee kyllä paljon samanhenkisiä tuttavuuksia hukkaan.
Jossain treffipalstalla kun yrittää vääntää väkisin tikusta juteltavaa, täällä on jo päästy valmiiksi puolen vuoden terapiaa vastaavalle tasolle.
Ja kun anonyymi emaili on helppoa rekisteröidä treffien sopimista varten.
Vaikka iltalenkille tai huoltsikkakahveille PK-seudulla..........
Siinähän sitä olis kiva saada tarkennusta taideharrastuksiin..... - Jatkan kirjoittelua
"Vaikka iltalenkille tai huoltsikkakahveille PK-seudulla..........
Siinähän sitä olis kiva saada tarkennusta taideharrastuksiin..... "
Jatkan kirjoittelua myöhemmin. Nyt on iltamenoa... Että, miten sanottaisiin... Kirjoittelemisiin. Toivottavasti palaat palstalle. - yksurpo
hauskaa iltaa, pidä itsesi naisena ;-)
- katse eteenpäin
Seurasin tuota keskusteluanne. Mies alkoi ehdottaa tapaamista, nainen perääntyi. Se on ihme juttu, mutta minullakin tulee vastareaktio, jos mies liian nopeasti ehdottaa tapaamista.
Tälle miehelle sen verran, että ehkä pääset tutustumaan naiseen ja ennen kaikkea itseesi syvällisemmin, kun et tavoittele seurustelun aloittamista. Toistat tavallaan kaavaa. Et pääse uudelle alueelle. Toistat lapsuudessasi oppimaasi kaaviota.
Tutustu ihmisiin. Päästä irti ja huomenna voit jutella toisen ihmisen kanssa. Vapaana, ilman sitoumuksia. Sitten kun tutustuminen jatkuu ja jatkuu, se tapahtuu omalla painollaan. Nyt yrität soveltaa samaa kaavaa jokaiseen kohtaamiseen.
Minä olen itse miettinyt, että ihanaa kun olen vapaa tutustumaan kuka minä olen. Siinä sivussa voi tutustua ihmisiin, vaikka odotushuomeessa. 15 minuuttia on ok. Antaa elämän virrata ja tapahtua.
Kaikkea hyvää matkallesi. - En oikeasti peräänt.
katse eteenpäin kirjoitti:
Seurasin tuota keskusteluanne. Mies alkoi ehdottaa tapaamista, nainen perääntyi. Se on ihme juttu, mutta minullakin tulee vastareaktio, jos mies liian nopeasti ehdottaa tapaamista.
Tälle miehelle sen verran, että ehkä pääset tutustumaan naiseen ja ennen kaikkea itseesi syvällisemmin, kun et tavoittele seurustelun aloittamista. Toistat tavallaan kaavaa. Et pääse uudelle alueelle. Toistat lapsuudessasi oppimaasi kaaviota.
Tutustu ihmisiin. Päästä irti ja huomenna voit jutella toisen ihmisen kanssa. Vapaana, ilman sitoumuksia. Sitten kun tutustuminen jatkuu ja jatkuu, se tapahtuu omalla painollaan. Nyt yrität soveltaa samaa kaavaa jokaiseen kohtaamiseen.
Minä olen itse miettinyt, että ihanaa kun olen vapaa tutustumaan kuka minä olen. Siinä sivussa voi tutustua ihmisiin, vaikka odotushuomeessa. 15 minuuttia on ok. Antaa elämän virrata ja tapahtua.
Kaikkea hyvää matkallesi."Seurasin tuota keskusteluanne. Mies alkoi ehdottaa tapaamista, nainen perääntyi. Se on ihme juttu, mutta minullakin tulee vastareaktio, jos mies liian nopeasti ehdottaa tapaamista."
En oikeasti perääntynyt. Ei minulla periaatteessa ole mitään "huoltsikkakahveja" vastaan. Minulla oli oikeasti menoa...
"Sitten kun tutustuminen jatkuu ja jatkuu, se tapahtuu omalla painollaan. "
Olen tietenkin sinun kanssasi samaa mieltä tuosta.
- yksurpo
En ollut niin vakavalla mielellä ehdottamassa tapaamista, ajattelin vain että jos hänelläkään ei olisi mitään erikoista tekemistä, niin olisko jännää ex tempore käydä jossain juomassa kahvit tuntemattoman kanssa.
En mä mitään seurustelua pyrkiny aloittamaan, vaan just niin kun itse kirjoitit:
"Tutustu ihmisiin. Päästä irti ja huomenna voit jutella toisen ihmisen kanssa. Vapaana, ilman sitoumuksia."- Voisi olla ihan jänn
"En ollut niin vakavalla mielellä ehdottamassa tapaamista, ajattelin vain että jos hänelläkään ei olisi mitään erikoista tekemistä, niin olisko jännää ex tempore käydä jossain juomassa kahvit tuntemattoman kanssa."
Voisi olla ihan jännää...
Laitan jonkun postin itselleni, mihin voi kirjoittaa. - Vai voisitko laittaa
Vai voisitko laittaa itse sähköpostiosoitteen? Saat nimettömänä esim. kirjautumalla ja ottamalla itsellesi rekisteröidyn nimimerkin.
Yksi syy olla hakeutumatta YH-mimmin tuttavaksi...
- yksinhuoraaja YH
YH on lyhenne YksinHuoraajasta.
- Niin, nainen olen ja
"Yksi syy olla hakeutumatta YH-mimmin tuttavaksi... "
Niin, nainen olen ja kirjoittelen täällä tuosta narsismiasiasta. Mutta että nyt mahdollisimman sekaisin kaikki asiat menisivät, niin innostuin tuosta yh-jutusta, ja mitä nimenomaan tuo yksurpo asiasta tuumi.
Minulla on ja on ollut yksinhuoltajia tuttavapiirissä ja asia askarruttaa välillä minuakin. Nimenomaan siltä kantilta, että itselleni joskus tulee fiilis, että haluavatko minultakin jotakin.. ja haluavatko olla ystäviä enää, kun käy ilmi, etten heittäydy hyväksikäytettäväksi lainkaan. Joskus tulee tosiaan fiilis, että yritetään jotenkin tulla tykö ja mitä sitten voisi käyttää hyödyksi, niin käytettäisiin.
Vähän varovaiseksi tulee, eikä jaksa aina ajatella, että voisi heittäytyä edes ystävyyssuhteeseen ilman suuren suurta varovaisuutta. Aivan käsittämätöntä hyväksikäyttökuviota on lähipiirissä, eivätkä ne mitään narsisteja ole. - yksurpo
[email protected]
suhtaudun varauksella aluksi jos alkaa tulemaan viestejä monista eri osoitteista sinuna esiintyen, tietenkin kuka tahansa saa kirjoittaa kunhan ei yritä olla joku muu
ja tosiaan kaikkihan ovat sitten anonyymeinä tietenkin - Yksurpo
Olet läheisriippuvainen. Se on tyypillinen ominaisuus narsistin uhreissa, Emme kai me muuten sitä skeidaa sietäisi. Hyvä, kun tiedostat sen nyt. Voit alkaa hallita sitä ja ymmärtää paremmin itseäsi. Tietenkään sinun ei tarvise olla yksin. Opettelet vaan itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa ja sitten kun löydät hyvän kumppanin, opettelet antamaan toiselle tilaa. Haasteellista, mutta hyvällä tavalla ja mahdollista.
- yksurpo
"Olet läheisriippuvainen"
Hienosti näyttää nettiyhteys toimivan siellä luolassasikin yhteiskunnan ulkopuolella, jonne olet riippumattomana ihmisenä halunnut siirtyä elämään- NM:lle yksurpo
Vaikea ottaa selvää että kuka kirjoittaa alkuperäisellä nimimerkillä ja kuka vastaa siihen samalla nimimerkillä - mutta kehottaisin vielä alkuperäistä nimimerkkiä Yksurpo katsomaan palstalla ylöspäin (30.8. kirjoitettujen alla), vastasin sinne juuri tällä samalla nimimerkillä jotain minkä toivoisin auttavan.
- yksurpo
Ei vaan, aloin mielessäni analysoimaan, että mitä on läheisriippuvuus.
Varmasti kaikissa on sitä jonkinverran, ellei nyt sitten tosiaan asu luolassa yksin
Mutta milloin se on ongelma?
Silloin kai jos toisen läheisyys tuottaa enemmän huonoa oloa kuin hyvää, silloin tuntee olevansa riippuvainen siitä, eikä pysty irtautumaan vaikka elämä muuttuisi onnellisemmaksi.
Itse en tunnustaudu siinä mielessä riippuvaiseksi.
Ehkä enemmänkin minun on vaikea luopua siitä omassa päässäni olevasta
kuvasta, että millainen toinen todellisuudessa on.
Vertauksena sanoisin, että harva työpaikaltakaan heti lähtee ovet paukkuen lätkimään jos palkka on päivän myöhässä.
Mutta riippuvaiseksi sanoisin sitä, joka vielä kolmen palkattoman kuukauden jälkeen jaksaa kysellä pomoltaan, että joko tässä kuussa tulisi jotain tilille. - sannakoo
varokaa YHäitejä, ne kaikki ovat mielisairaita ja siksi ovatkin yksin.
miehet juosseet karkuun.- 1muIkku
Äläs nyt liioittele, hulluja on vain n.65%, sellaisia jotka nelikymppisinä lähtevät etsimään itseään. Löytämättä koskaan.
Lopuilla on oikea syykin lähteä, mies on ollut täysi sika. Silti heitäkin kannattaa varoa, sillä millainen nainen nai sian? Vähän yksinkertainen ripustautuja?
Ettei menisi aivan toivottomaksi, niin vihjaan mitä kannattaisi tehdä. Heittäkää ne ruusunpunaiset lasit mitä pikimmiten romukoppaan ja ajatelkaa suhdetta järjellä. Jos senkin päälle vielä sietää toista, tai jopa pitää hänestä, niin alku näyttää hyvältä.
Kannattaa keskustella avoimesti siitä miksi nainen on päätynyt YH:ksi ja lukea oikea vastaus rivien välistä. Siellä se totuus kuitenkin piilee.
Ei kannata välittää pienistä valkoisista valheista vaan ole uskovinasi, niin se oikeuttaa sinutkin valehtelemaan pikkuasioissa.
Jos eron syy on aiotun kumppanin mustasukkaisuus, niin juokse lujaa karkuun ja heti. Se tauti vain pahenee ja on saatanallinen riesa.
Meistä miehistä annan naisille vain yhden vinkin. Enempää ei tarvitakaan. Me miehet olemme 99% varmuudella täysiä paskiaisia jos aikuisena olemme vapailla markkinoilla. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.
Naisten etenkin täytyy ajatella järjellä, ei tunteella. Jos mies sanoo aikovansa erota, niin hänellä itsellään ei ole pienintäkään aikomusta erota. Tunnen tapauksia joissa sitä eroa on tehty yli 15 vuotta ja kun se viimein tuli, niin mies katosi.
Viiden ja kymmenen vuoden prosesseja on jo useampiakin ja kaikissa sama juttu. Aina on joku syy miksi ette voi mennä miehen luo. Oikeasti se on perhe, mutta selityksissä ihan mitä tahansa ebolasta agenttitarinoihin.
Onnea ja menestystä sen kunnollisen etsintään! Graalin malja on suurinpiirtein yhtä helppo löytää. 1muIkku kirjoitti:
Äläs nyt liioittele, hulluja on vain n.65%, sellaisia jotka nelikymppisinä lähtevät etsimään itseään. Löytämättä koskaan.
Lopuilla on oikea syykin lähteä, mies on ollut täysi sika. Silti heitäkin kannattaa varoa, sillä millainen nainen nai sian? Vähän yksinkertainen ripustautuja?
Ettei menisi aivan toivottomaksi, niin vihjaan mitä kannattaisi tehdä. Heittäkää ne ruusunpunaiset lasit mitä pikimmiten romukoppaan ja ajatelkaa suhdetta järjellä. Jos senkin päälle vielä sietää toista, tai jopa pitää hänestä, niin alku näyttää hyvältä.
Kannattaa keskustella avoimesti siitä miksi nainen on päätynyt YH:ksi ja lukea oikea vastaus rivien välistä. Siellä se totuus kuitenkin piilee.
Ei kannata välittää pienistä valkoisista valheista vaan ole uskovinasi, niin se oikeuttaa sinutkin valehtelemaan pikkuasioissa.
Jos eron syy on aiotun kumppanin mustasukkaisuus, niin juokse lujaa karkuun ja heti. Se tauti vain pahenee ja on saatanallinen riesa.
Meistä miehistä annan naisille vain yhden vinkin. Enempää ei tarvitakaan. Me miehet olemme 99% varmuudella täysiä paskiaisia jos aikuisena olemme vapailla markkinoilla. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.
Naisten etenkin täytyy ajatella järjellä, ei tunteella. Jos mies sanoo aikovansa erota, niin hänellä itsellään ei ole pienintäkään aikomusta erota. Tunnen tapauksia joissa sitä eroa on tehty yli 15 vuotta ja kun se viimein tuli, niin mies katosi.
Viiden ja kymmenen vuoden prosesseja on jo useampiakin ja kaikissa sama juttu. Aina on joku syy miksi ette voi mennä miehen luo. Oikeasti se on perhe, mutta selityksissä ihan mitä tahansa ebolasta agenttitarinoihin.
Onnea ja menestystä sen kunnollisen etsintään! Graalin malja on suurinpiirtein yhtä helppo löytää."Meistä miehistä annan naisille vain yhden vinkin. Enempää ei tarvitakaan. Me miehet olemme 99% varmuudella täysiä paskiaisia jos aikuisena olemme vapailla markkinoilla."
Niin, no todennäköisyys sitte törmätä kunnolliseen mieheen lie samaa luokkaa todennäköisyys törmätä narsistiin...
Että mahdollista on, hieman hymyilyttääkin tässä kohtaa...
Joo muistan kun aikoinaan lähes viiskymppisenä tulin ns. vapaille markkinoille, niin kyllä tosiaan ajattelin noin ns. vapaista miehistä perustellen sitä siihen tapaan, ettei nainen jätä hevin hyvää miestä tai iki sinkuissa lie joku vika minkä vuoksi eivät ole kyenneet parisuhteeseen...
Mutta tosiaan mahdollista on löytää ns. kunnollinenkin mies joka on hyvinkin tämänkaltainen...
http://www.youtube.com/watch?v=uZYHtRVqTDU- kokemusta on
1muIkku kirjoitti:
Äläs nyt liioittele, hulluja on vain n.65%, sellaisia jotka nelikymppisinä lähtevät etsimään itseään. Löytämättä koskaan.
Lopuilla on oikea syykin lähteä, mies on ollut täysi sika. Silti heitäkin kannattaa varoa, sillä millainen nainen nai sian? Vähän yksinkertainen ripustautuja?
Ettei menisi aivan toivottomaksi, niin vihjaan mitä kannattaisi tehdä. Heittäkää ne ruusunpunaiset lasit mitä pikimmiten romukoppaan ja ajatelkaa suhdetta järjellä. Jos senkin päälle vielä sietää toista, tai jopa pitää hänestä, niin alku näyttää hyvältä.
Kannattaa keskustella avoimesti siitä miksi nainen on päätynyt YH:ksi ja lukea oikea vastaus rivien välistä. Siellä se totuus kuitenkin piilee.
Ei kannata välittää pienistä valkoisista valheista vaan ole uskovinasi, niin se oikeuttaa sinutkin valehtelemaan pikkuasioissa.
Jos eron syy on aiotun kumppanin mustasukkaisuus, niin juokse lujaa karkuun ja heti. Se tauti vain pahenee ja on saatanallinen riesa.
Meistä miehistä annan naisille vain yhden vinkin. Enempää ei tarvitakaan. Me miehet olemme 99% varmuudella täysiä paskiaisia jos aikuisena olemme vapailla markkinoilla. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.
Naisten etenkin täytyy ajatella järjellä, ei tunteella. Jos mies sanoo aikovansa erota, niin hänellä itsellään ei ole pienintäkään aikomusta erota. Tunnen tapauksia joissa sitä eroa on tehty yli 15 vuotta ja kun se viimein tuli, niin mies katosi.
Viiden ja kymmenen vuoden prosesseja on jo useampiakin ja kaikissa sama juttu. Aina on joku syy miksi ette voi mennä miehen luo. Oikeasti se on perhe, mutta selityksissä ihan mitä tahansa ebolasta agenttitarinoihin.
Onnea ja menestystä sen kunnollisen etsintään! Graalin malja on suurinpiirtein yhtä helppo löytää.1mulkku olen kanssasi samaa mieltä. Naimaton nainen olen, joten minulla on hyvä arvostelukyky.
kuulostaapa tutulta...............mun suuri rakkaus otti ja meni naimisiin juuri saman-
laisen muijan kans, tai en mä tiiä, onks ne ees naimisis, mut heillä on 1 yhteinen
pieni viaton tyttö. Ja sillä muijalla on jo ennestään toisen miehen kanssa n. 12-v pojankloppi. Nyt siis ikä. En vaan ymmärrä noita hulluja, jotka sekaantuu naisiin ja miehiin, joliia on jo ennestään yksikin oma lapsi toisen kanssa.......sellaiset on vain seksin perään, kun eivät enää saa sitä siltä lapsen isältä tai äidiltä.......ne on
pelkkiä seksihulluja, eivät ole muun perässä ! ja kyttäävät sen toisen miehen/nai
- sen RAHOJA !! tai toisin päin.............rakastan sitä siskoni miehen pikkuveljeä vielä pitkään....onhan meillä toki yhteinen kummilapsikin, ja sillä muijalla ei ole mitään muuta. Kumma, kun Akin (sen rakkaani) perhe ja muu suku hyväksyi sen
muijan ja penskan.......en oo tvannu niitä, enkä haluu edes nähdä heitä ! he ovat
pilanneet rakkaani elämän ! olenhan tuntenut Akin jo yli 20-vuotta, olimme jopa samassa rippikoulussa aikoinaan......ja missä tämä muija oli ? vaipoissaan vielä,
vauveli kun on !
Ei sun eikä kenenkään muun, jonka oma lapsi se EI OLE, ei tosiaankaan saa lai
-nata senttiäkään rahaa hänelle ! Edes ton ikänen, joka on jo aikuistumassa tai jo aikuinen. Ethän SÄ OLE SIITÄ vastuussa ! jos ei omalta isältä rahaa heru, niin
se on heidän ongelmansa, ei sun ! ei sun pidä siihen puuttua. Kas, kun se pojan
-kloppi ei oo multa tai mun isoltasiskolta tullu mankuun rahaa........sekin päivä vielä koettaa ennenmmin tai myöhemmin.......kun ei Aki tai muija tai oma isä sitä rahaa anna.......vaik miten mankuu.....
Ei kuulu mitenkään. Menkööt tenava töihin tai mankuun omalta isältään rahaa, jos sen tarve on ! ei kannata sekaantuu tollaseen muijaan/mieheen, jolla on jo ennestään yksikin oma lapsi toiisen kanssa, siitä seuraa vain sydänsuruja sille toiselle, joka rakastaa sitä pettäjää....vaikka se pettäisikin....ja vielä pahempaa, jos kummallakin on yksikin oma lapsi ja halutaan lisää toisen kanssa......uusiope
-rheet ne vasta hävyttömiä ovat !!! vanhempien naapurissa asuu yks sellanen. Kummallakin on pari omaa lasta toisen kanssa, osa jo aikuisia......ja niillä on jo ainakin 2-3 yhteistä pientä alle kouluikäistä lasta ! ja he ovat jo liian vanhoja sii-
hen, ja ovat lisäksi huonoja vanhempia, huonoimmasta päästä olevat ! kumpikin
vetelee savuja lähes koko ajan, ja kauppa on vieressä, niin mennään vaan au-
tolla sinne, ei kävellen.....liian laiskoja kumpikin kappalainen kävellä sinne ! ne on asuneet tollaset yli 10-v siinä muiden kiusaksi.........hävettää niin........
Jos lainaat rahaa jollekin, joka ei ole sun omasi, kuten esim. toi poika, niin totta- kai se raha, pienikin summa, on maksettava takaisin piakkoin. Jos äiti ei tästä vä
-litä, niin se jos mikä on NARSISMIN MERKKI !!! piupaut vaan moiselle.......antaa
sen sekoilla ja rellestää........en välitä, vaik tappaisi jonkun viattoman ihmisen.....- Yh ja ylpeä
Hohhoijaa. Kummallista,miten yksinkertaisuus paistaa joidenkin viesteistä. Ihmiset eroavat, oli lapsia tai ei. Niin käy kaikille. Onko eronnut aina jotenkin huono ja paha? Ja vielä se osapuoli, joka on rohkeasti ja vastuullisesti jäänyt huolehtimaan lapsista?? Haloo, syitä eroon on monenlaisia, ja yleisin syys on nykyään se, etteivät monet miehet osallistu perheen pyöritykseen, koska kuvittelevat olevansa pelkästään tienaajan roolissa menneen maailman normien mukaisesti. Jotkut ovat vielä itsekin sielultaan lapsia.. Perhe-elämä vaatii kärsivällisyyttä ja loputtomasti voimia. Toivon, että te jäätte joskus yksinhuoltajiksi:D Tai ei sittenkään, en toivo todellakaan teille lapsia, niin köyhää ja mustavalkoista on ajattelunne.
- hyvä näin
onneksi tässä vaiheessa huomasit.Etsi itsellesi vapaa kaveri ja olet toisen siittämistä lapsista vapaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 898176
- 896268
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon556188Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme344771- 423256
- 503245
- 442799
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per462740- 482712
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo572672