moi

Marika Rökmanin herppisivuilta, osoitteesta:
http://www.herpetomania.fi/marikan_herppisivut/parta-agama.html

Marika Rökman:
AUSTRALIAN PARTA-AGAMA (Pogona vitticeps)

Parta-agama kuuluu liskojen alalahkoon (Sauria) ja agamien heimoon (Agamidae).

Pogona-heimoon kuuluu 8 lajia, joista tutuimpia terraarioharrastajalle ovat P.vitticeps, P.barbata, P.brevis, P.minima ja P.minor. Parta-agamat elelevät luonnossa ainoastaan Australiassa. P.vitticeps tunnetaan englanniksi nimellä "inland bearded dragon" eli "sisämaan parta-agama". Nykyään selvästi suurin osa lemmikiksi myytävistä parta-agamista on kasvatettu tarhoissa, Australiasta tuodaan agamia hyvin vähän. Kasvattajat ovat jalostaneet liskosta eri värimuunnoksia, kuten Red/golden (puna/kulta) ja Sandfire © ("tulihiekka"). Alunperin P.vitticeps on pohjaväriltään ruskeahko tai harmahtava. Nykyään suositaan kasvatuksessa yhä värikkäämpiä punaisia ja keltaisia muotoja. Lisko on tukevarakenteinen ja kasvaa 40-60 cm mittaiseksi. Aikuiset koiraat tunnistaa leveämmästä päästä ja suuremmasta tummasta "parrasta". Koiraat nyökyttelevät myös nopeammin päätään kommunikoidessaan.

Lisko tarvitsee pohjapinta-alaltaan suuren terraarion, vähintään n.150x50x50 cm kokoisen (pituus, leveys, korkeus); mitä suurempi, sen parempi. Terraarioon asutetaan yksi pariskunta tai vain yksi eläin. Pohjamateriaaliksi laitetaan esim.hiekkaa, soraa tai puurouhetta. Mikäli käytetään soraa tai hiekkaa, on pidettävä huoli, ettei eläin pääse vahingossa syömään sitä ruoan mukana. Kiipeily- ja piilopaikoiksi laitetaan puunrunkoja, oksia, juurakoita, kiviä yms. Kasvit eivät ole välttämättömiä, mutta mikäli niitä halutaan terraarioon sijoittaa, niiden on ehdottomasti oltava myrkyttömiä. Terraarioon laitetaan myös matala vesiallas, jonka vesi vaihdetaan päivittäin. Terraariota sumutetaan hiukan päivittäin, ei kuitenkaan niin paljon, etteikö vesi kuivuisi; terraarion on oltava kuiva. Yleisvalaistukseksi hankitaan kahden putken loisteputkivalaisin; ainakin toisen putken on oltava UV - valoa emittoiva (esim. Osram Biolux), toinen voi olla päivänvaloputki. Terraarion toiseen päähän luodaan lämmittelypaikka vaikkapa lampulla, joka suunnataan jonkin lattean kiven päälle. Myös lämpömatto sopii. Lämmittelypaikalla tulee olla n.43-45 oC, muualla terraariossa lämpötilan tulee olla huomattavasti alhaisempi, n.22-25 C. Terraariossa on oltava verkkokatto, jotta ilma vaihtuu mutta liskot eivät karkaile. Yöksi lämmön annetaan laskea 16-21 C:een.

Parta-agamat syövät niveljalkaisia ja kasvisravintoa. Tarjoa mahdollisimman monipuolista sapuskaa: sirkkoja, perhosia, kärpäsiä, etanoita, matoja, toukkia, kuoriaisia, hiirenpoikasia, ituja, salaattia, raastettua porkkanaa, naurista, papuja, maissia, herneitä, broccolia...Poikasilla noin 50% ravinnosta tulisi olla kasviksia; aikuisilla jopa 90 %. Kasvisravinto tarjotaan paloiteltuna tai raastettuna. Lisää ravintoon vitamiineja ja kalsiumia: pölytä esimerkiksi hyönteiset vitamiinijauheessa. Käytä sellaista vitamiinivalmistetta, jossa A-vitamiini on betakaroteenimuodossa. Poikaset ruokitaan 2-3 kertaa päivässä, aikuiset joka toinen päivä. Kalkkia on oltava myös jatkuvasti tarjolla pienessä purkissa.

Parta-agamat ovat hyvin suosittuja lemmikkiliskoja maailmalla, ja mikä ettei: ne ovat helppohoitoisia, hyvin kesyjä, suhteellisen pieniä ja pitkäikäisiä. Parta-agamat elelevät terraario-oloissa 4-10 vuoden ikäisiksi.

Lisätietoja näistä ja muistakin mielenkiintoisista terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä, joka myös julkaisee Suomen ainoaa terraarioeläin-aiheista lehteä, Herpetomaniaa, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai [email protected]


Kuvia

http://www.prehistoricpets.com/images/animals/beardd.jpg
http://www.ddreptiles.com/images/BozoInternetcopy.JPG
http://www.ddreptiles.com/Reptiles%20Photos/BDPic1%20copy.JPG



Ja Psykoherpin, eli Teemu Heinon sivuilta, osoitteesta:

http://www.herppi.net/psykoherp/

löytyy paljon juttua sekä tämmöinen pätkä:

Parta-agamat ovat sekasyöjiä, joten niille on tarjottava sekä hyönteisiä että kasvisruokaa. Poikasten kasvissyöntihalukkuus on usein kehnoa ja ne suosivat hyönteisiä, mutta normaalisti iän myötä kasvisruuan määrä kasvaa suhteessa hyönteisiin. Kuinka paljon ruokavaliosta tulisi kasvisten kattaa aikuisen parta-agaman ravinnosta, sitä ei luultavasti kukaan tarkkaan tiedä. On esitetty arvioita, että jopa 90% aikuisen ruuasta tulisi olla vihanneksia. Tämä tieto perustunee toistaiseksi hyvin harvaan, kenties jopa yhteen, parta-agaman ruumiinavaukseen, jolloin sen vatsalaukusta löytyneestä ruuasta 90% koostui kasvikunnan tuotteista. Toiset puolestaan suosittelevat, että kasvisten tulisi kattaa n. 1/3:n ravinnosta.

Nämä suositukset hyönteisten ja kasvisten suhteesta eivät ole ongelmattomia. Ensimmäinen ongelma näistä prosenteista syntyy siitä, että ne ilmoittavat siis aina vain sitä suhdetta, missä suhteessa annetaan kasviksia ja hyönteisiä. Jos vaikka päätämme antaa suhteessa 1:1 (50% ja 50%) hyönteisiä ja kasviksia, voimme antaa vaikkapa yhden jättijauhomadon viikossa, ja peukalonpään verran salaattia. Ja kas, olemme antaneet hyönteisiä ja kasviksia suhteessa 1:1. Tai sitten voimme antaa joka päivä monta kymmentä jättijauhomatoa, ja vastaavan verran salaattia, ja taas pidämme yllä samaa suhdetta. Kuten kaikki voivat varmasti ymmärtää, eläimen kannalta ei ole lainkaan sama kumman näistä mainituista vaihtoehdoista se syö - vaikka suhdeluku samana pysyisikin.

Toinen ongelma suhteiden kanssa on se, että miltei koskaan ei mainita missä mittayksikössä suhteista puhutaan (mikä puolestaan monissa tapauksissa kielii siitä, että ihminen ei ole huolellisesti perehtynyt asiaan vaan toistaa niitä lukuja joita "joku joskus" on sanonut pohtimatta sanomaansa sen kummemmin). Selvennykseksi otetaanpa pieni esimerkki. Jos pitäydymme edelleen suhdeluvussa 1:1, ja päätämme tarjota liskolle ruokaa painon mukaan. Tällöin esimerkiksi voisimme antaa 10 grammaa jättijauhiksia ja 10 grammaa salaattia. 10 grammaa salaattia vastaisi noin kahta ruokalusikallista valmista sekasalaattia, ja 10 grammaa jättijauhomatoja vastaisi n. 18:aa matoa. Jos taas haluamme puhua ruuan suhteista tilavuuden mukaan, niin tällöin 18:aa matoa vastaava salaattimäärä olisi 1 ruokalusikallinen, mutta se painaakin vain 5 grammaa. Tämän ohjeen mukaisesti siis syöttäessäsi suhteessa 1:1 ruokaa tilavuuden mukaan, syötät painossa mitattuna puolet vähemmän salaattia kuin jos muodostaisit suhdeluvun painon mukaan.

Ja sitten on vielä kolmaskin ongelma. Ylipäänsä parta-agamien ravinnosta on hyvin vähän tieteellisiä julkaisuja, joten kovin suurta lähdemateriaalia ei ole tarjolla. Ja siitäkään vähästä ei kaikkea ole vielä hyödynnetty. Partisten terraarioravinnossa on mm. kokonaan ohitettu siemenet, joita kuitenkin on ulosteanalyyseissa löytynyt huomattava osa kokonaisravinnosta. Tämä on sinänsä erikoista, koska esimerkiksi piikkihäntäagamilla, Uromastyx sp., peipoille tarkoitettujen siementen syöttäminen on varsin yleinen käytäntö. Miksi näin on, sitä en tiedä, ja koska en ole niiden syöttöä itse kokeillut enkä tiedä oikeastaan kenenkään muunkaan kokeilleen, en tohdi minäkään tässä lähteä niitä suosittelemaan (siementen syönnissäkin on siis vaaransa). Olkoon tämä kuitenkin taas yksi esimerkki siitä, että moni asia parta-agamien hoidossa kaipaa vielä tarkempaa pohdintaa.

Jos tästä kaikesta sinulle tuli tunne, että on huolimatta partisten yleisyydestä terraariossa ei niiden ravinnosta ole ainakaan kovin helposti saatavilla hyvin argumentoitua tietoa, on tunteesi oikea. Partisten ruokavaliossa on asioita, joita vielä ei tiedetä, mutta tällä hetkellä on tultava toimeen niillä tiedoilla jotka meillä on. Jokainen omistaja joutuu kuitenkin itse luomaan käsityksensä oikeasta ravinnosta oman harkintansa pohjalta. Yleissääntö kuitenkin on, että poikaset syövät aikuisiin verrattuna enemmän hyönteisiä (suhteutettuna eläimen ruumiinpainoon) ja aikuisena pääpaino ravinnosta tulee olla kasviksilla. Muista kuitenkin, että parta-agamat ovat nuorina kovia syömään ja niiden kasvuvauhti on hurja. Jos tällöin poikaset eivät saa riittävästi proteiinipitoista ruokaa, siis hyönteisiä, ne jäävät pienempikokoisiksi (jos ne olisivat puita sanoisin kitukasvuissiksi), kuin mihin niiden perimä antaisi myöden. Toisaalta liian nopea kasvu voi myös johtaa ongelmiin. Aikuisina tietenkin partikset ovat tässä suhteessa helpompia, silloin ne vain lihoavat jos syövät liikaa, ja laihtuvat jos syövät liian vähän. Ja lääkekin on tällöin helppo - anna vähemmän ruokaa ja lisää liikuntaa tai syötä lisää. Tämän pohdintajakson jälkeen voimmekin siirtyä vihdoin itse asiaan.

Hyönteiset:
Sirkkojen tulisi muodostaa suurimman osan hyönteisravinnosta kaiken ikäisillä parta-agamilla, mutta etenkin poikasilla. Käytännössä kuitenkin varsinkin pienten sirkkojen riittävä saanti on Suomesta melko hankalaa (ellet itse kasvata sirkkoja), etenkin kun parta-agamat ovat poikasina varsinaisia mustia aukkoja ruuan suhteen. Niinpä käytännön syistä on pakko välillä syöttää muitakin hyönteisiä. Aivan poikasille kelpaa ruuaksi myös buffalomadot, hieman vanhemmilla jauhomadot (Tenebrio molitor). Jauhomatojen kitiinikuori on kuitenkin hyvin paksu ja heikosti sulava ja tästä syystä niitä ei tule käyttää pääruokana. Jotkut mainitsevat jauhomatojen kitiinikuoren mahdollisesti aiheuttavan jopa suolistotukoksia ja tästä syystä suosittelevat syötettäväksi vain juuri nahkaansa luovia matoja. Mikäli päätät itsekin syöttää vain juuri nahkaansa luovia matoja, pidä jauhomatoja huoneen lämmmössä ja aina sattuessasi kulkemaan matopurkin ohitse, tarkista näkyykö siellä aivan valkoisia matoja. Jos moisia on näkyvissä, syötä ne välittömästi liskolle. Käytännössä näiden nahkaansa luovien matojen riittävä löytäminen voi olla hankalaa, siinä tapauksessa suosi valkoisia matoja ja tarjoa tavallisia (tavallisella kitiinikuorella varustettuja) matoja loput. Jääkaapissa jauhomadot säilyvät pidempään (ne eivät kylmässä pääse koteloitumaan yhtä nopeasti), mutta tällöin ne myös luovat hitaammin nahkaansa. Jauhomatojen ravintoarvoista saa hieman ristiriitaista tietoa - niitä väitetään ainakin rasvaiseksi ruuaksi ja toisaalta niiden kalisum-forsforisuhde ei ilmeisesti ole kovinkaan edullinen (optimaalinen olisi vähintään 2:1). Yleisimmin syötettyjen ravintoeläinten ravintoarvoja löydät mm osoitteesta http://www.sonic.net/~melissk/foodnutr.html

Sirkkojen lisäksi toinen hyvä ruokahyönteinen on jättijauhomato (Zoophobas morio). Ne eivät ole yhtä rasvaisia kuin tavalliset jauhomadot ja lisäksi niiden kitiinikuori on suhteessa selvästi ohuempi. Siis käytännössä parempaa ruokaa ja enemmän. Usein parta-agamat saattavat mieltyä jättijauhomatoihin niin paljon, etteivät sirkat enää maistu. Tämä vaihe yleensä on ohimenevää, varsinkin jos sirkkoja ei ole ollut liskon näköpiirissä vähään aikaan. Älä tarjoa jättijauhomatoja kuitenkaan poikasille. Liian suuret hyönteiset saattavat aiheuttaa parta-agamalle takaraajahalvauksen, joka usein johtaa jopa kuolemaan. Tämä riski on erityisesti ongelma poikasille ja ruokaeläimen koon merkitys vähenee liskon vanhentuessa. Sopiva peukalosääntö on, että ruokaeläin ei saisi olla pidempi kuin liskon silmien väli on. Erityisesti sirkkojen kohdalla on syytä olla tarkkana tämän säännön kohdalla. Nuorten aikuisten kohdalla voit alkaa hieman luistamaan jättijauhomatoja antaessasi tästä säännöstä, tarpeeksi pieniä jättijauhomatoja em. ohjeen mukaan kun on lähes mahdotonta löytää. Älä kuitenkaan anna jättijauhomatoja alle 30 senttiä kokonaispituudeltaan olevalle liskolle. Aloita jättijauhomatoihin totuttaminen vain yhdellä tai kahdella ensimmäisillä kerroilla ja pidä pari päivää taukoa syöttäen joitain muita hyönteisiä välillä. Lisää sitten HILJALLEEN jättijauhomatojen määrää. On ehkä hyvä mainita, että urbaani legenda kertoo jättijauhomatojen voivan syödä itsensä ulos liskon mahasta, ja että tästä syystä jättimadoilta olisi leikattava leuat irti. Kyseessä on kuitenkin vain villi huhu eikä siinä ole mitään perää. Liskon vatsahapot hoitelevat kyllä madon nopeasti, oli sillä leuat tai ei.

Joidenkin mielestä lokustit eli kulkusirkat ovat parasta mahdollista ravintoa hyönteissyöjille. Ne ovat myös parta-agamien suurta herkkua päihittäen maullaan jopa vahakoin toukat. Ainoa haittapuoli on, että ne ovat melkoisen kalliita, hintahaarukka on 3-8 mk (tosin niitäkin voit viljellä toki itse). Kulkusirkat ovat kuitenkin kohtalaisen suurikokoisia, joten niitä ei kerralla tarvitse antaa kuin 5-7 kpl. Suosittelen niitä erityisesti kehnosti syövälle liskolle, mutta myös terveet liskot ovat silloin tällöin ansainneet makupalansa – varsinkin kun nämä makupalat ovat terveellisiä!

Vähemmän terveellisiä makupaloja ovat vahakoisat, (koiperhosen toukkia), joskin silloin tällöin syötettynä ne puolustavat kyllä paikkaansa ruokavalioon tervetulleena vaihteluna. Vahakoisat ovat kuitenkin hirvittävän rasvaisia ja liskot helposti rupeavat nirsoilemaan muun ruuan kanssa jos saavat paljon näitä toukkia. Tästä syystä on viisasta olla tarjoamatta niitä kuin kerran tai pari kuukaudessa ja silloinkin vain muutamia kerrallaan.Samoin kuin tavallisia jauhomatoja, voit säilyttää myös vahakoisia jääkaapissa. Tällöin ne eivät koteloidu niin nopeasti ja sinulla on enemmän aikaa syöttää ne pois. Kotelot on muuten helppo avata saksilla varovasti päästä ja kaivaa esim. pinseteillä kotelostaan ulos.

Hiiren vastasyntyneitä poikasia, pinkkejä, voi myös silloin tällöin antaa AIKUISELLE parta-agamalle. Ne eivät kuitenkaan sinänsä ole välttämättömiä, joten jos lisko ei tunnu niistä innostuvan, niin ole vain antamatta. Kuitenkin muniville naaraille ne antavat sopivaa lisäpotkua, mutta muninta-ajan ulkopuolella ja uroksille niiden syöttäminen on mielestäni tarpeetonta (paitsi jos lisko syystä tai toisesta pitäisi saada lihomaan). Rasvaisuutensa takia niitä ei tule syöttää liikaa, joten enintään kerran kuussa on ehdoton maksimi normaali oloissa..

Vihannekset: Koska parta-agamat ovat sekasyöjiä, ei niille tarjottaviin salaatteihin tarvitse kiinnittää yhtä huolellisesti huomiota kuin esimerkiksi iguaanin salaatteihin. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että niille voi silloin tällöin heitellä salaatinlehtiä ja luulla syöttävänsä liskoaan hyvin. Vaihtelu ja monipuolisuus on tärkeää ja voit syöttää melkein mitä kasviksia tahansa mitä itsekin söisit. Pidä kuitenkin kohtuus kaikessa – älä tarjoa jatkuvasti jotakin tiettyä kasvista. Suosi kasveja, joiden kalsium-fosforisuhde on yli yhden, siis kasveja joissa on enemmän kalsiumia kuin fosforia. Seuraavista taulukoista (klikkaa allaolevia linkkejä) löydät tarvitsemasi tiedot kasvisten valintaan.

Vihannekset Hedelmät Juurekset

Salaatin tulisi pääosin koostua tumman vihreistä lehtevistä kasviksista ja hedelmien ja marjojen on tarkoitus toimia vain höysteenä - ne eivät saa muodostaa salaatista pääosaa. Huomioi myös, että sekä pinaatti että kaikki Brassica-suvun kasvit (kaalit) sisältävät runsaasti oksaalihappoa, joka estää kalkin imeytymistä. Vaikka siis osan kys. kasvien CA:P-suhteet ovat mainiot, on kaikkien kyseisten kasvien runsastä syöttämistä vältettävä. Silloin tällöin syötettyinä ne puolustavat kuitenkin erittäin hyvin paikkansa eikä niitä ole syytä jättää kokonaankaan pois (paitsi kenties pinaatti). Taulukoista puuttuu voikukka, joka on kaikilta osin syötävää ja erinomaista ravintoa. Myös porkkanan päät (siis vihreät osat) ovat hyvää ruokaa (tosin pidä huolta, että niihin ei ole ruiskutettu torjunta-aineita).

Hyviä vinkkejä saat myös tutkimalla iguaanille tarkoitettujen salaattien reseptejä ja soveltaa niitä sellaisenaan parta-agamalle. Eräs varmasti kaikkein suosituimmista iguaanisivuista ovat Melissa Kaplanin sivut, ja hänen salaattireseptinsä löydät osoitteesta: http://www.sonic.net/melissk/part3b.html#Basic Salad.

Joskus liskot mielellään lisäävät vähän kastiketta salaattiinsa...


Kuinka paljon ruokaa?

VIHANNEKSET: Olipa parta-agamasi sitten minkä ikäinen tahansa, tarjoa sille joka päivä vihanneksia. Mieluiten anna vihanneksia heti aamupäivällä, jolloin liskolla on aikaa koko päivä tutustua salaattikupin antimiin. Koska hyönteiset yleensä ovat parta-agamille enemmän mieleen kuin vihannekset, on hyvä antaa salaattia nälkäiselle liskolle jo aamulla ja vasta iltapäivällä sitten antaa hyönteisiä. Pilko erityisesti poikasille vihannekset aivan pieneksi silpuksi, aikuselle voit tarjota jo hieman suurempiakin paloja, ehkäpä sellaisia kuin itsekin haluaisit omassa salaatissasi nähdä. Lisävinkkejä niiden partisten varalle jotka eivät syö vihanneksia, löydät täältä.

HYÖNTEISET:

Poikasille (0-4 kk) annetaan sirkkoja (tai välillä buffalomatoja) 2-3 kertaa päivässä. Toiset antavat liskon syödä kerralla niin paljon kuin se suinkin jaksaa, itse ruokin tällöinkin mieluummin hieman maltillisemmin. Aivan pienet poikaset eivät jaksa paljoakaan syödä kerralla, ja niitä onkin syytä syöttää vähän useammin. Mutta jo reilun kuukauden ikäiselle ja siitä eteenpäin ei mikään ruoka tunnu niille enää riittävän. Itse pidän tapana syöttää tämän ikäisille noin parikymmentä hyönteistä päivässä. MUISTA, ETTEI HYÖNTEISEN PITUUS SAA OLLA SILMIENVÄLIÄ PIDEMPI!!! Älä kuitenkaan jätä terraarioon syömättömiä ruokaeläimiä, sillä liskot saattavat stressaantua ympärillä pomppivista sirkoista. Öiseen aikaan sirkat saattavat myös ruveta pureskelemaan liskoa paremman ruuan puutteessa, joten tästäkin syystä ylimääräiset hyönteiset on poistettava terraariosta

4 kk- n.8-9 kk vanhoja parta-agamia syötetään hyönteisten osalta kerran tai kaksi päivässä. Viimeistään tässä vaiheessa on syytä ruveta jo hellästi pakottamaan parta-agamia syömään myös vihanneksia jos ne eivät tätä ennen ole sitä tehneet. Noin puolivuotiaita voi jo syöttää kerran päivässä, kunhan salaatti on annettu aamupäivällä. Tarjoa tällöin hyönteisiä vasta iltapäivällä, kuitenkin ehdottomasti vähintään pari tuntia ennen nukkumaan menoa (jotta lisko ehtii sulatella ruokaansa vielä kunnolla ennen valojen sammumista). Ruokalistan on hyvä koostua pääasiassa edelleen sirkoista ja silloin tällöin jauhomadoista. Kun lisko on kokonaismitaltaan n. 32 cm, voit alkaa tarjota myös jättijauhomatoja. Tarjoathan niitä kuitenkin aluksi vain yhden tai kaksi kerrallaan ja hiljalleen lisää jättijauhomatojen määrää.

Nuoret aikuiset/aikuiset voivat jo syödä kaikkia aiemmin mainittuja ruokaeläimiä. Aikuiselle niitä voi syöttää joka tai joka toinen päivä. Itse syötän mieluummin nykyisin useammin hyönteisiä ja päivän mittaan vain jokusen sen sijaan että syöttäisin niitä kerralla hirvittävän määrän usean päivän välein. Jos liskosi alkaa luistelemaan salaatinsyönnistä, vähennä hyönteisten määrää kunnes salaatti alkaa taas maistua. Pidä kuitenkin huolta, ettei liskon paino pääse putoamaan - jos se alkaa laihtua, palauta hyönteisten määrä ennalleen, mutta yritä edelleen tarjota vihanneksia.

Vitamiinilisäys: Koska terraario-oloissa kasvatettaville liskoille ei mitenkään voida syöttää täsmälleen samaa ruokaa kuin ne söisivät luonnossa, jää samalla joitakin tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita liskolta saamatta pelkän ravintonsa mukana. Tästä syystä on tärkeää, että liskon ruokaan lisätään monivitamiinivalmistetta ja kalkkia puutostilojen ehkäisemiseksi. Toisaalta liiasta lisäyksestä aiheutuu myös ongelmia, ja tästä syystä puhtaan kalkin käyttäminen vitamiinin sijasta välillä on hyväksi (toki myös kalkkia voi annostella liikaa, mutta ei yhtä herkästi). Vitamiinijauheen tulisi olla monivitamiinivalmistetta, jossa A-vitamiini on betakaroteenin muodossa. Käytännössä voi olla kutakuinkin mahdotonta löytää Suomesta tällaista valmistetta, itse olen joutunut tilamaan USA:sta tuotetta nimeltä Herptivite.

Puhtaana kalkkina voit käyttää apteekista saatavaa liitujauhoa tai matelijoille tarkoitettuja kalkkijauheita. Itse suosin T-Rexin Bone Aid microstick calcium powderia, sillä se tuntuu tarttuvan ylivoimaisesti parhaiten hyönteisiin. Kun pölytät ruokaeläimet, heitä ne pussiin tai kuppiin jonka pohjalla on kulloinkin tarvittavaa jauhetta ja ravista niin, että ruokaeläimet saavat itseensä pölykerroksen. Sen jälkeen ne ovat valmiita tarjoiltaviksi.

Seuraavassa on yksi ehdotus aavistuksen muokattuna kokeneelta kasvattajalta, Bill Mearsilta, vitamiinilisäysaikatauluksi.( Hänen loistavat parta-agamasivunsa löydät muuten osoitteesta: http://www.fortunecity.com/greenfield/porton/350/ . Linkki löytyy myös "linkit" osiosta.) Koska seuraava ehdotus on määriltään aika pieni, on ehdottoman tärkeää, että syötät ruokaeläimet täysipainoisesti. Käytä matelijoille tarkoitettua monivitamiinijauhetta jossa A-vitamiini on korvattu betakaroteenilla. (tosin Suomesta tämän kaltaista tuotetta on erittain vaikea hankkia.)

POIKASET: (0-2 KK) Pölytä hyönteiset vitamiinilla kerran päivässä kahtena päivänä viikossa, ja muina viikon päivinä kalkilla. Jätä vihannekset pölyttämättä.

NUORET LISKOT: (2 KK- 8-9 KK)) Pölytä hyönteiset joka toinen päivä, kerran viikossa vitamiinilla (tai ehkä jopa hieman harvemminkin) ja muina kertoina pelkällä kalkilla. Älä pölytä vihanneksia.

N. 9 KK -AIKUISET: Pölytä vitamiinilla hyönteiset pari kertaa kuussa, ja puhtaalla kalkilla 1-2 kertaa kuussa. Ole kuitenkin tarkkana, jos pienimpiäkään MBD:n oireita esiintyy, lisää kalkin määrää. Voit vaihtoehtoisesti myös laittaa vitamiinia salaattiin, jos hyönteisten pölyttäminen tuntuu vaivalloiselta. Pidä huoli kuitenkin, että liskot tällöin syövät salaatin.


Ruokaeläinten ravitseminen, ”Olet sitä mitä syöt”: Pelkkä hyönteisten heitteleminen terraarioon ei riitä. Ruokaeläimet on hyvin ”tankattava” ennen kuin syötät niitä liskolle, sillä vain syöttämällä hyönteisille kunnon ravintoa voidaan varmistua siitä, että myös lisko saa tarvitsemaansa tasapainoista ravintoa.. Tankkaamattoman hyönteisen syöminen voisi olla rinnastettavissa vaikkapa makkaran kuoriin. Tuskinpa haluat syödä pelkkiä kuoria, jos itse makkaraakin on tarjolla…

Voit syöttää sirkoille ja madoille samoja ruoka-aineksia. Niitä ovat vehnäleseet, kauraryynit, soijajauho, kuivahiiva (hiukan) ja HYLA maitojauhe (maitojauhe sisältää hyvin kalkkia mikä on elintärkeää liskoille).. Lisäksi näille hyönteisille on hyvä tarjota lisäksi kostutettua tai talouskoneella jauhettua (kiitokset Soilelle vinkistä) kissan/koiran ruokaa ja kalanruuaksi tarkoitettuja hiutaleita. Laita sirkka/matoboksiin mieluiten kaikki em. aineksia kerrallaan. Muutaman päivän välein näille hyönteisille on myös tarjottava jotain kostearuokaa, jotta ne saavat juodakseen. Hyväksi havaittuja ovat ainakin porkkanan ja appelsiinin viipaleet. Toki muitakin vihanneksia voit kokeilla, ja jos liskolta jää päivällä osa salaatista syömättä voit mainiosti syöttää jämät ruokahyönteisille. Koska usein eläinkaupat eivät kiinnitä kunnolla huomiota ruokaeläinten ravintoon, tankkaa ostamiasi hyönteisiä väh. 24 tuntia ennen syöttöä. Sanomattakin lienee selvää, että hyvää ravintoa tarjoamalla hyönteiset kestävät hengissä pidempään, joten pidä ruokaa niiden saatavilla koko ajan. Halutessasi voit syöttää hyönteisille myös vitamiinijauhetta pieniä määriä.

Vesi: Parta-agamat saavat suuren osan tarvitsemastaan nesteestä vihanneksista ja sirkoista, joten ne eivät usein juo. Vesikuppia voit pitää terraariossa koko ajan, mutta jos liskot sotkevat vedellä koko terraarion, poista se. Toiset laittavat vesikupin muutamaksi tunniksi terraarioon joka toinen päivä. Jos parta-agamasi ei kuitenkaan juo vesikupista, on sitä parasta silloin tällöin (vaikka kerran pari viikossa) juottaa neulattomalla ruiskulla. Laita tippa vettä liskon huuliin, ja odota kunnes se alkaa nuolla tippaa pois. Tarvittaessa laita toinen tippa. Ja kun lisko nuolaisee, laita hieman raollaan olevaan suuhun (tai itse asiassa huuliin) taas yksi tippa. Luultavasti tässä vaiheessa lisko tajuaa vettä olevan tarjolla, ja se alkaa nuolemaan ruiskua. Tietenkään aina lisko ei halua juoda edes tällä tavalla, siinä tapauksessa kunnioitettakoon moista päätöstä. Kylvettäminen on myös oiva keino yrittää saada lisko juomaan. Em. keinojen lisäksi poikasten terraarion jotakin kulmaa on hyvä suihkuttaa päivittäin (0-2 kk 2-3 kertaa päivässä), jotta poikaset saavat pisaroista juodakseen. Parta-agaman poikaset ovat nimittäin todella pieniä, ja koska ne elävät melko kuumissa oloissa on nestehukan vaara kohtalaisen suuri.



Sitten on Henna Lappalaisen sivut, joilla kerrotaan tämmöinen juttu:

Untamo - Parta-agama - Pogona vitticeps

Untamo tuli meille pienenä poikasena 19.7.01. Se hurmasi heti kaikki perheenjäsenet kallistelemalla uteliaana päätään katselijoille. Tullessaan Untamo oli noin 15 cm pitkä, mutta pohjattomalla ruokahalullaan se on kasvanut nopeasti ja nyt (30.1.02) se on jo 32 cm pitkä.

Parta-agamien ruokavalioon kuuluvat hyönteiset ja kasvikset, mutta tätä kasvisasiaa Untamo ei oikein tahdo vielä sisäistää. Madot, kärpäset ja koppakuoriaiset kyllä kelpaavat. Untamon pohjattoman ruokahalun takia olemme alkaneet pitää myös jauhomato farmia.

Untamo asuu 300 litraisessa terraariossa, joten tilaa sille toistaiseksi on riittämiin. Terraarion päällä on kaksi loisteputkea, toinen niistä on UV-valo. Lämmittelypaikaksi sille on laitettu spottivalo roikkumaan laakean kiven yläpuolelle. Pohjalla on karkeata hiekkaa ja sisustuksena on isoja laakeita kiviä, muovikasveja ja iso kanto, joka on sen lempipaikka. Terraariossa on myös iso matala uima-astia. Pienellä lautasella on tarjolla liitujauhetta, jota se käy syömässä aika paljon. Kasviksia on myös lautasella tarjolla.

Untamo tulee rohkeasti kädelle syömään, eikä enää pelkää terraariosta nostamistakaan. Tosi hauska veikko tuo Untamo.

Keväällä 2004 Untamo yllätti meidät pyöräyttämällä noin 30 munaa terraarioon. Harmi vain, että munat eivät ole hedelmöittyneitä, koska neiti Untamo on asunut koko ajan yksinään. Näin myös kariutuivat suunnitelmamme parta-agamaperheen perustamisesta Saksasta hankitun nuoren Fräulein-agamatytön kanssa. Jossain vaiheessa ehkä mietimme vielä poikaystävän hankintaa näille neideille.

Kuvia Untamosta (Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana:)



Markku Hassinenkin tietää hirmuisesti parta-agamista ja kasvattaakin niitä.
On tuottanut jo kivasti poikasia.

Samoin Vantaanpuistolainen eläinlääkäri Johanna Raulio, haluatko puhelinnumeron?

Sekä Herpetomania-lehdistä löytyy juttua ja kannattaa seikkailla myös osoitteessa
www.herppi.net
Erityisesti suosittelisin keskustelemaan ihan henk.koht kasvattajien kanssa.
Suomen herpetologisella yhdistyksellä on myös tuo Teemu Heino -niminen neuvova herpetomaani, jolle voi ihan rohkeasti soitella ja turista :)

Eiköhän näistä nyt jotain pientä selviä?

Vielä sieltä Teemun sivuilta:

Terraario
Koko: Vaikkeivät parta-agamat vaadi koko huoneen kokoisia tiloja, on niillä kuitenkin oltava tilavat terraariot. Vaikka parta-agamat ovatkin varsinaisia löhöilijöitä, ne myös ovat hyvin vilkkaita sille päälle sattuessaan. Saman kolikon toinen kääntöpuoli on, että liian pienissä tiloissa asutettuna parta-agamat eivät takuulla ole vilkkaita, vaan vain makaavat, mulkoilevat ja lihovat. Lisäksi liikunnan puutteesta seuraa helposti myös ummetusta, mikä jo luonnostaankin on parta-agamilla jonkin sortin tyyppivaiva. Toinen käytännön ongelma liian pienestä terraariosta on lämpötilanvaihtelu. Ei riitä, että terraario on riittävän lämmin, sieltä on löydyttävä myös viileitä kohtia. Käytännössä näiden viileämpien alueiden järjestäminen on äärimmäisen hankalaa, ellei jopa mahdotonta liian pienissä terraarioissa. Älä siis haksahda joidenkin eläinkauppojen ideaan siitä, että liskoa voi pitää pienessä terraariossa (eräs kauppa sanoo puolimetriä kertaa metri!) koska sitä voidaan pitää vapaana päivittäin. Vaikka lisko näin saisikin riittävän määrän liikuntaa, on lämpötilojen kanssa vielä ongelmat edessä. Osta siis kerralla riittävän tilava terraario, edellä mainittujen syiden lisäksi suuret terraariot on helpompi sisustaa näyttävän näköisiksi.

Vaan mikä sitten on riittävän tilava? Kahdelle parta-agamalle soveltuu MINIMISSÄÄN 150 cm x 60 cm. Korkeutta terraariossa tulisi olla vähintään 50 cm, sillä parta-agamat kiipeilevät mielellään oksilla ja muilla tasoilla oleillen lähes koko ajan hieman maan pinnan yläpuolella. Vaikka terraarioon asutettaisiin vain yksi lisko, ei em. mitoista ole juuri tinkimistä. Ja mitä suurempi terraario on, sen parempi.

Poikasten terraario voi olla hieman pienempi, tosin tämä riippuu toki poikasesta. Aivan pienet, n. pari kuuta vanhat voivat oleilla vaikkapa 40 x 60 cm kokoisessa terraariossa, ja kun ne aikansa kasvavat, ne siirretään suurempaan terraarioon. Ostamalla ensin pienen terraarion, KULUTAT VAIN TURHAA RAHOJASI, sillä vuoden sisällä joudut kuitenkin ostamaan täysimittaisen terraarion. Toiset kasvattajat suosittelevat poikasten pitämistä pienemmissä tiloissa, jotta esim. ruoka löytyy helpommin ja lisko ei katoa pieneen terraarioon niin helposti, toiset taas laittavat pienetkin poikaset oikopäätä lopulliseen terraarioonsa. Päätitpä sitten tehdä kummin tahansa, OSTA KUITENKIN SEN KOKOINEN TERRAARIO KUN AIKUINEN TARVITSEE, ja jaa sitten terraario sopivan kokoiseksi esimerkiksi pahvilaatikon seinällä, pleksillä tai muulla sopivaksi katsomallasi materiaalilla. Näin säästät rahojasi ja kertahankinnan jälkeen Sinun ei tarvitse enää murehtia väistämättä edessä olevaa investointia.

Materiaalit: Terraarion materiaalilla ei juurikaan ole väliä. Lasiset terraariot liukuovilla maksavat 2000 – 3000 mk, ja ovat erittäin näyttävän näköisiä. Ne kuitenkin ovat aika painavia eivätkä ymmärrettävästi kestä kolhuja, tosin eivät ne myöskään ihan hipaisusta särykään. Mielestäni olennaisin haitta niissä liittyy ilmanvaihtoon; sitä on vaikea jälkikäteen enää lisätä, ja jos ilmanvaihto alkujaan on liian pieni, on riittävää lämpötilojen vaihtelua vaikea luoda terraarioon. Jos siis ostat lasiterraarion, suosittelen että teetät sen, ja vaadit että koko katto on tehty reikälevystä, tai että sinne on ainakin sijoitettu normaalia suurempi ala reikälevyä. Näihin levyihin on sitten helppo kiinnittää myös tarvittavat lamput. Myös akvaariota voi käyttää, tosin silloin on tuuletus järjestettävä niin, että ilma varmasti kiertää pohjan kautta. Käytännössä tällöin on syytä joko poistaa päätylasi ja korvata ainakin osa siitä ilmaa läpäisevällä materiaalilla, reikälevy lienee helpoin ratkaisu. Jotkut ovat myös asentaneet tietokoneen tuulettimia terraarion yläosiin, joka sitten kierrättää ilmaa pohjan kautta. Mikäli päädyt lasiterraarioon, peitä terraariosta mieluiten kolme seinää (mutta jätä toki tuuletusaukot peittämättä); lisko voi stressaantua joutuessaan kokolasiseen terraarioon, jonka kaikki sivut ovat läpinäkyviä.

Mikäli terraarion sivuilla on reikälevystä tehdyt tuuletusaukot , on liskon kiipeily niissä estettävä (ks. kuva 1). Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että parta-agamien kynnet ovat melkoisen pitkät ja soveltuvat hyvin puussa kiipeilemiseen. Kun nämä koukkumaiset kynnet ovat reikälevyn rei'issä ja liskolta sattuukin vaikka etujaloista ote pettämään, jäävät takajalat ikävästi loukkuun reikiin ja helposti joko murtuvat tai lähtevät sijoiltaan liskon tippuessa. Helpoin ratkaisu lienee kapeahkojen hyllyjen (n. 10-15 cm leveiden) rakentaminen reunoille niin, että ne ovat puolessa välissä reikälevyä. Niinpä lisko ei voi kiivetä reikälevyä pitkin, mutta pääsee kuitenkin hieman ylemmäs lämmittelemään hyllyn päälle.



Kuva 1: Tämä kiipeilyleikki voi päättyä ikävästi. Liskon tippuessa kynnet jäävät ritilään helposti kiinni, jolloin jalka on vaarassa murtua tai lähteä sijoiltaan. (Kuvassa oleva Aleksanteri on muuten juuri "litistänyt" itsensä aivan kapeaksi päästämällä kaiken ilman kehostaan ulos. Tästä syystä se näyttää sairaalloisen laihalta vaikkei sitä todellisuudessa olekaan.)

Jos suunnittelet käyttäväsi vanhaa akvaariota, on siihen ehdottomasti tehtävä kansi. Vaikka parta-agamat näyttävät kömpelöiltä, ne ovat hämmästyttävän hyviä hyppijöitä erityisesti pieninä ja varmasti keksivät keinon paeta terraariostaan, jos siihen vain annetaan mahdollisuus.

Terraarion voi myös tehdä enemmän tai vähemmän itse. Jos sinulta löytyy tarpeeksi urheilumieltä, voit vesivanerista nikkaroida itse terraarion ja laittaa siihen sitten mieleisesi liukuovet. Hieman laiskempi henkilö voi muuntaa jonkun kaapiston, laatikoston, tv-tason tai vastaavan terraarioksi poistamalla hyllyt ja asentamalla liukuovet. Katosta ja sivuilta poistetaan osa seinistä ja korvataan jälleen, yllätys, yllätys, esim. reikälevyllä riittävän ilman vaihdon takaamiseksi. Muista kuitenkin paloturvallisuus, lamput saattavat kuumentua joskus yllättävän paljon ja herkästi syttyvien materiaalien lähellä ne saattavat aiheuttaa ikävyyksiä. Useimmat (?) moiset laatikostot ovat sisäpuolelta käsittelemättömiä, mutta jos näin ei ole, mieti tarkkaan soveltuuko se liskon asumukseksi sellaisenaan vai pitäisikö sisus esimerkiksi hioa ennen terraarioksi muuntamista. Mikäli käytät puista terraariota, on pohja syytä peittää jollain helposti puhdistettavalla ja nestettä hylkivällä materiaalilla, esim. pleksillä. Parta-agamat nimittäin ulostavat reippaita määriä ja mikäli alusmateriaali läpäisee vettä, imee puuterraarion pohja sisäänsä tuon liskosta poistuvan nesteen ja terraariota on lähes mahdotonta puhdistaa putipuhtaaksi. Lasiterraarioihin verrattuna puuterraariot ovat kevyempiä, eivät yhtä särkyviä ja erityisesti halvempia. Ongelmana on, että luultavasti joudut itse sen nikkaroimaan tai ainakin keksimään jonkun, joka tekisi sen puolestasi. Riippuu toki taidoistasi, mutta lopputulos ei aina ole yhtä näyttävä kuin lasiterraariot ovat. Hyviä rakennusohjeita terraarioon on kirjoittanut Ari Kuorikoski.

Valaistus: Parta-agamat tarvitsevat päiväaktiivisina eläiminä UV-B-säteitä kehittävän loisteputken terraarioonsa. UV-B:n ansiosta lisko kehittää D3-vitamiinia, joka puolestaan vaikuttaa kalkin imeytymiseen. Juuri kalkin imeytymisen kannalta UV-B putket ovat tärkeät. Nämä loistevalot säteilevät myös UV-A-säteitä, joilla uskotaan olevan ”psykologisia” vaikutuksia liskoon ja sen käyttäytymiseen. UV-A säteiden epäillään vaikuttavan mm. aktiivisuuteen, ruokahaluun ja lisääntymiskäyttäytymiseen. Koska UV-B säteet eivät käytännössä läpäise juurikaan lasia, on nämä putket asetettava terraarion sisäpuolelle. Samoin näiden loisteputkien on oltava enintään neljänkymmenen sentin päässä liskosta; UV-B-säteteiden määrä siitä eteenpäin laskee niin alhaiseksi, ettei putkista enää ole juurikaan hyötyä. UV-B-putki on vaihdettava kuuden kuukauden välein, sillä vaikka lamppu muuten palaisi normaalisti, sen UV-säteily vähenee ajan mittaa. Tästä syystä lamppu on ehdottomasti vaihdettava puolivuosittain.

UV-B:tä säteilevät putket eivät valaise terraariota parhaalla mahdollisella tavalla, joten yhden UV-B-putken rinnalle on syytä hankkia päivänvalon spektriä jäljittelevä putki (ei siis kahta UV-B-putkea!). Näin liskolle taataan riittävä valon määrä (jota parta-agamat tarvitsevat paljon) ja samalla niille kehittyy myös D3-vitamiinia, joka on siis kalkin imeytymisen kannalta tärkeää.

Valoja on syytä pitää keskikesällä päällä n. 13-14 tuntia, ja pitkin syksyä voi valaistusaikaa lyhentää vähitellen, vaikka esim. vartti per viikko, kunnes joulun tienoilla valot ovat lyhimmillään, n. 11 tuntia päällä päivässä. Jos terraario sijaitsee huoneessa, jossa on elämää valojen sammumisenkin jälkeen, on terraario syytä peittää tummalla lakanalla tai vastaavalla, jottei liskojen unet turhia häiriinny ympärillä syttyvistä ja sammuvista valoista ja liikkeestä. Aina kun ressukat eivät oikein tajua mennä suojaisaan piiloon nukkumaan...

Lämmitys: Parta-agamien terraariossa on oltava selkeät lämpötilanvaihtelut. Vaihtolämpöisenä eläimenä parta-agaman ruumiinlämpö on riippuvainen ympäristön lämpötilasta, eikä se tästä syystä pysty sulattamaan ruokaansa liian viileissä oloissa. Lämmönvaihtelu saadaan helpoiten järjestämällä toiseen päähän terraariota lämmittelypaikka, jossa lämpötila saisi olla n. 37 – 38 ° C. Poikasille voi pitää paria astetta viileämpää lämmittelypaikkaa, sillä ne ovat hieman alttiimpia nestehukalle. Jokaisen liskon on mahduttava samaan aikaan tämän lämmittelypaikan alle, tai vaihtoehtoisesti jokaiselle liskolle järjestetään oma lämmittelypaikka. Helpoin ratkaisu on laittaa tavallinen spottivalo (luultavasti 25 W tai 40 W riittää) terraarion sisäpuolelle, kuitenkin niin ettei lisko pääse polttamaan itseään siihen. ÄLÄ KÄYTÄ LÄMPÖKIVIÄ LÄMMITTELYPAIKAN LUOMISEEN, ne lämpenevät usein epätasaisesti ja jotkut kohdat saattavat kuumentua niin, että aiheuttavat liskolle palovammoja. Parta-agamat lämmittelevät mielellään hieman korkeammalla kohdalla pitäen silmällä ympäristöään, joten spotti on hyvä suunnata jollekin oksalle tai muulle terraarion lattian yläpuolella olevalle tasolle. Tästä syystä lämpömattokin on hieman kehno ratkaisu, ne luovat lämpimän kohdan maan pinnalle. Kun lämmittelypaikka on asennettu toiseen päähän, laskevat lämmöt yleensä luonnostaan sopiviksi niin, että vastakkaiseen päätyyn muodostuu viileämpi alue. Täällä lämpötila saa laskea 26-27 asteen tienoille, jopa muutaman asteen allekin. Suurissa terraarioissa voi olla tarpeen asentaa lämmittelypaikat molempiin päihin.Vielä kerran painotan, että on tärkeää luoda liskolle itselleen mahdollisuus säädellä omaa lämpötilaansa, ja tästä syystä terraariossa on oltava selvästi kuumempi pääty ja viileämpi pääty. Yövaloja tai lämpömattoja ei kannata yöaikaan käyttää ellei lämpötila laske alle 16 asteen

Lämpötilojen mittaukseen on parasta käyttää digitaalimittareita, jotka mittaavat samanaikaisesti lämmön kahdesta eri kohdasta. Näin saat kätevästi mitattua sekä viileän päädyn että lämpimän päädyn lämmöt. Pidä mittari terraariossa koko ajan, ja muista myös tarkistaa lämmittelypaikan lämpötila säännöllisesti. Ilmojen viiletessä tai lämmetessä ja spotin vanhetessa lämpötilat muuttuvat salakavalasti. Älä käytä teippimittareita, ne mittaavat lämmön terraarion lasista ja usein eri kohdasta kuin missä lisko on, ja kaiken lisäksi ne eivät edes ole luotettavia. Tavallinen lämpömittari menettelee, mutta pitemmän päälle digitaalimittari on kaikkein kätevin. Kehittyneemmissä mittareissa on myös muisti, jonka avulla voi seurata vuorokauden ylintä ja alinta lämpötilaa, mistä on hyötyä erityisesti yölämpöjä tarkkailtaessa.

Alusmateriaali: Alusmateriaalit ovat varmasti yksi kiistellyimmistä aiheista matelijaharrastajien kesken. Sama ongelma pätee myös parta-agamiin. Ainut asia, mistä kasvattajat tuntuvat olevan edes hieman yhtä mieltä on, että alle puolivuotiaat poikaset on syytä asuttaa talouspaperin tai sanomalehden päälle. Näin terraario on helppo puhdistaa heti, kun se likaantuu, eivätkä poikaset ahneuksissaan (ja kalkin puutettaan) syö alusmateriaalia. Noin puolivuotiset parta-agamat voi yrittää siirtää jollekin kauniimmalle alustalle ja koska parta-agamat rakastavat kaivamista, on niille hyvä tarjota mahdollisuus tähänkin ajanvietteeseen. Laitettaessa liskoja uudelle alustalle ne saattavat maistella sitä hieman välittömästi, eikä vielä ole syytä huoleen (tosin riippuu toki alusmateriaalista). Jos lisko kuitenkin näyttää rupeavan syömään alusmateriaalia enemmänkin, on se syytä siirtää pikimmiten takaisin paperille tai matolle. Vatsassa sulamaton pohjamateriaali saattaa aiheuttaa suolistotukoksen, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. Tämän asian kanssa ei siis ole leikkiminen. Valitettavasti täydellistä alusmateriaalia ei siis ole, ja omistajan on käytettävä omaa arvostelukykyään alusmateriaalin valinnassa. Kuten alla olevasta käy ilmi, itse kannatan hiekkaa sen haitoista huolimatta. Seuraava lista sisältää myös joitakin materiaaleja, joita ei ole Suomessa saatavilla. Nämäkin materiaalit ovat silti mainittuina, sillä on oletettavissa niiden saapuvan myös kotimaisiin eläinkauppoihin lähivuosina.

HIEKKA: Yksi suosituimmista (ja mielestäni paras) alusmateriaaleista parta-agamilla on hieno hiekka. Paras vaihtoehto on lampsia rautakauppaan, ja ostaa Optirocin pakkaamaa hiekkaa, jonka jyväkoko on 0,5 mm – 1,2 mm. Saat ostaa niitä 25 kg:n pusseissa, ja yksi pussi maksaa n. 40 mk. Hiekkaa olisi hyvä olla terraarion pohjalla n. 5 cm, jotta liskot voivat kaivella ilman, että pohja tulee heti vastaan. Samoin ulosteiden poistaminen kokonaan on helpompaa, jos hiekkaa on tarpeeksi ( Tällöin riittää pelkkä hiekan poisto, muussa tapauksessa joudut rättihommiin).On äärimmäisen tärkeää, että hiekan joukossa ei ole suurempia jyviä, ne saattavat tukkia suoliston. Tästä syystä hiekan kerääminen ulkoa on huono idea, lisäksi itse keräämässäsi hiekassa voi olla ties mitä mömmöjä ja pöpöjä, joita tuskin haluat liskosi lähettyville. Huonona puolena hiekalla on, että se voi aiheuttaa tarpeeksi syötynä suolistotukoksen, vaikka jyväkoko olisikin tarpeeksi pieni. Ole siis tarkkana, ja jos huomaat liskosi syövän sitä tai ulosteissa näkyy selkeästi hiekkaa, siirrä partiksesi turvallisemmalle alustalle. Lisäksi vaikka hiekkaa olisi kuinka runsaasti, on kaiken ulosteiden tahraamaan hiekan poistaminen hankalaa ja osa nesteestä valuu aivan pohjaan saakka. Käytännössä tämä ei kuitenkaan mielestäni ole suuri ongelma, terraario on siivottava n. 2-3 kk:n välein perusteellisemmin, kunhan vain kakat poistaa heti kun niitä ilmaantuu. Ennen kuin laitat hiekan terraarioon, voit pestä sen (ja se on myös kuivattava, mikä viekin sitten vähän enemmän aikaa…) tai mikäli laiskottaa, kaatele hiekkaa ämpäristä toiseen parisenkymmentä kertaa ylimääräisen pölyn poistamiseksi.

KANIN PELLETIT: Osa kokeneista kasvattajista vannovat kanin pellettien nimeen. Saat niitä eläinkaupasta ja ne ovat siis kanin ruuaksi tarkoitettuja pellettejä. Kanin pellettien ehdoton etu on siinä, että vaikka lisko niitä söisi, ne sulavat mahassa ja näin ollen suolistotukoksen vaara on hyvin pieni. Lisäksi ne imevät ulosteet hyvin itseensä, joten kaikki liskosta tulevat eritteet on helppo siivota pois. Miinusta tämä alusta saa pilaantuvuudestaan, kastuessaan se mätänee aika pian. Tästä syystä kanipellettejä käytettäessä ei terraariossa kannata pitää vesiastiaa. USA:ssa nämä ovat muuten hyvin suuressa suosiossa, Suomessa harvempi toistaiseksi on tähän alusmateriaaliin mieltynyt. Kuitenkin mielestäni parhaiden vaihtoehtojen joukossa juuri vatsassa sulavuutensa takia..

MATTO: Jotkut käyttävät mielellään alusmateriaalina matelijoille tarkoitettua mattoa (Repticarpet) tai rautakaupasta tai muusta vastaavasta liikkeestä hankittua kynnysmattoa. Jos ostat maton rautakaupasta, ole varovainen mitä mattoa ostat, jotkut matot saattavat sisältää liskolle vaarallisia kemikaaleja, tosin kynnysmatot kai harvemmin. Parasta matossa on, että lisko ei voi sitä syödä (ellei reunasta ole irtoillut lankoja, leikkaa pois ne tai polta reunat. Syötynä nämä langat ovat liskolle vaarallisia) ja siten suolistotukosten vaaraa ei ole. Tätä tulisikin käyttää jos liskollasi on tapana syödä alusmateriaaliansa runsaasti. Kuten jo aiemmin on mainittu, parta-agamat kaivelevat aika paljon, eikä sitä tietenkään matolla voi oikein harrastaa. Jos päädyt maton hankintaan, niin osta niitä kaksi kerrallaan. Sillä aikaa kun toinen on pesussa (nämä matot on helposti pestävissä ja kuivuvat aika nopeasti) voi toisen sujauttaa terraarioon.

TALOUSPAPERI, SANOMALEHTI: Alle puolivuotiaille poikasille suositellaan paperin käyttöä alustana. Ollessaan ruuan suhteen pieniä mustia aukkoja (poikaset syövät helposti 40 sirkkaa kerrallaan) tulee toisesta päästä tavaraa samaan tahtiin. Paperi on halpaa ja se voidaan (ja on syytä) vaihtaa aina kun ulosteita ilmaantuu. Hirvittävän ruokahalunsa takia parta-agaman poikaset saattavat yrittää syödä lähes mitä vain (mm. kimaltelevaa kynsilakkaa ja sormuksia) joten on syytä pitää niitä tällöin alustalla jota ei voi syödä. Alusmateriaalin syönti usein yhdistetään myös kalkin puutteeseen (MBD), ja kasvavat poikaset ovat alttiimpia tälle tilalle kuin täysikasvuiset (lukuunottamatta munivia naaraita). Tästäkin syystä on ehdottomasti järkevää ottaa varman päälle ja pitää alle puolivuotiaat paperialustalla. Rumahan se on, mutta silti sen arvoista…Olen myös kuullut joidenkin käyttävän tavallisia pyyhkeitä alusmateriaalina myös aikuisille. Eräs henkilö kertoi lisäksi pitävänsä hiekka-astiaa yhdessä terraarion kulmassa, jossa liskot voivat käydä puuhailemassa. Tämän ratkaisun etu on, että terraario on helppo pitää puhtaana, mutta toisaalta, jos laitat terraarioon hieman hiekkaa, voit kai peittää koko lattiankin sillä samoin tein.

YESTERDAY NEWS: Toistaiseksi Suomessa ei näitä ilmeisesti kierrätyspapereista valmistettuja ”rakeita” ole myynnissä. Monet Yhdysvaltalaiset ovat valinneet kuitenkin tämän alusmateriaaliksi liskoilleen. Yesterday Newsit eivät sula mahassa ja ovat siten riski suolistotukokselle. Parta-agamat eivät kuitenkaan kovin helposti näitä rupea spontaanisti syömään, joten se lienee kuitenkin suht’ turvallinen. SYÖTÄ KUITENKIN LISKOT TERRAARION ULKOPUOLELLA käyttäessäsi tätä alusmateriaalia riskien minimoimiseksi. YN on kuulemma helppo siivota ja se imee hajut itseensä kuulemma hyvin. Varmasti tätäkin alusmateriaalia saa Suomesta lähivuosina.

ÄLÄ KÄYTÄ SEURAAVIA ALUSMATERIAALEJA PARTA-AGAMILLE:

CALCISAND: Vaikka pakkauksessa väitetään calcisandin olevan 100 % elimistössä sulavaa, se ei sitä kuitenkaan käytännössä ole. Sen sijaan calcisandin epäillään innostavan liskoa syömään sitä mm. värinsä puolesta. Tietenkään tieteellistä tutkimusta tämän tiimoilta ei ole tehty, mutta koska calcisandista käytetään aika voimakkaita sanoja ja sen tiedetään aiheuttaneen useita suolistotukoksia, on minun mielestäni syytä pysyä erossa tästä alusmateriaalista. Jo pelkästään tuotteen väittäminen 100 % sulavaksi on mielestäni riittävä syy olla ostamatta calcisandia, sillä tämä harhaan johtava mainonta saattaa koitua liskon kuolemaksi . Lisäksi calcisand on ymmärtääkseni karkeampaa kuin esim. aiemmin mainittu Optirocin hiekka, joten se tukkeuttaa elimistön helpommin. Calcisand on myös selvästi kalliimpaa verrattuna tavalliseen hiekkaan.

CORN COB: HUONOIN MAHDOLLINEN VALINTA ALUSMATERIAALIKSI! Corn Cob on ilmeisesti maissin ytimestä valmistettua pellettiä. Jos liskosi sattuu syömään yhdenkin moisen palasen, on luultavasti ongelmia edessä. Corn Cob nimittäin kostuessaan turpoaa ja näin ollen pienenä nielty palanen paisuu liskon elimistössä ja helposti juuttuu sinne kiinni. Corn Cob ei myöskään sula elimistöön, joten kerran juututtuaan palanen on siinä ja pysyy. Mikäli joku yrittää sinulle tätä myydä alusmateriaaliksi, suhtaudu sen jälkeen skeptisesti kaikkeen mitä myyjä sinulle kertoo. Ja muista valistaa häntä tämän alusmateriaalin vaaroista!

SAKSANPÄHKINÄN KUORET: USA:ssa jotkut suosittelevat alusmateriaaliksi käytettävän saksanpähkinän kuoria. Ne ovat kuitenkin teräväreunaisia eivätkä sula mahassa, joten myöskään ne eivät sovellu mielestäni parta-agaman alusmateriaaliksi.

”REPTILE BARK": Eläinkaupat myyvät matelijoille alusmateriaaliksi myös puuhaketta. Tunnetuin tähän tarkoitukseen kulkee suunnilleen nimellä ”Repti Bark”, riippuen valmistajasta. Parta-agamia silmällä pitäen ainut reptibarkin hyvä puoli on sen kauneus.. Kuitenkin aika harvat valitsevat tämän alusmateriaaliksi parta-agamille sen ilmeisten haittojen takia: palat ovat sen kokoisia, että nieltynä ne saattavat helposti aiheuttaa suolistotukoksen. Ruokakupista karanneet sirkat kykenevät helposti piiloutumaan reptibarkiin ja karanneet ruokaeläimet saattavat jyrsiä nukkuvaan liskoon haavoja paremman ruuan puutteessa, siksi reptibarkilla pidettäessä liskot on hyvä syöttää jossain toisessa astiassa, esim. vauvojen ammeessa tai faunaboksissa. Reptibark imee itseensä helposti nestettä ja on siten hankala puhdistaa, joten näinkin paljon ulostavilla liskoilla kuin parta-agamat tämä alusmateriaali alkaa pian haista.

Terraarion sisustaminen: Kuten jo aiemmin mainittiin, parta-agamat pitävät kiipeilystä ja mielellään pysyttelevät maan pinnan yläpuolella. Tästä syystä terraarioon on hyvä laittaa erilaisia paksuja kiipeilyoksia, hyllyjä tai muita maan yläpuolella olevia tasoja. Pidä kuitenkin huolta ettei lisko pääse liian lähelle polttavia lamppuja. Jos kiipeilypaikka on kovin korkealla (yli 40 cm), älä laita sen alapuolelle mitään kovaa. Nimittäin vaikka parta-agamat ovatkin hyviä kiipeilijöitä, joskus niidenkin arvostelukyky pettää ja ne mätkähtävät päistikkaa maahan. Kun alastulo on pehmeä, ei liskolle tästä koidu mitään vahinkoja. Toki tämä saattaa kuulostaa hätävarjelun liioittelulta, mutta usko pois, olen kuullut useampia juttuja näin loukkaantuneista parta-agamista etkä takuulla halua sen sattuvan omalle kohdallesi.

Terraarioon voi myös laittaa joitakin kiviä koristeeksi luodaksesi enemmän luonnollisen näköisen ympäristön. On makuasia käytätkö laakeita kiviä vaiko korkeita, mutta pidä huoli, että kivi ei keiku hiventäkään eikä lisko pääse sen alle edes kaivamalla. Parta-agamasi nimittäin aivan varmasti jossain välissä rupeaa kaivamaan reittiä kiven alle, ja jos kivi on vähääkään painava ja se keikahtaa tai lisko kaivaa sen alle, on tuloksena murskaantunut entinen parta-agama. Myönnän että edellinen oli aika brutaalisti ilmaistu, mutta nähtyäni erään sähköpostiviestin kutakuinkin tyyliin ”Liskoni kaivoi kiven alle, sen pää on nyt kuin pannukakku ja suolet pihalla…”, ei tämä asia ole enää paljoakaan naurattanut.

Eläviä kasveja ei terraarioon kannata laittaa, niistä tulee hakkelusta hetkessä ja terraario menee vain karmeaan siivoon. Jos haluat, voit laittaa muovi/silkkikasveja terraariota elävöittämään. Mikäli päätät laittaa silkkikasveja poikasten terraarioon, pidä silmällä mitä tekokasveille tapahtuu. Ahneet poikaset saattavat nimittäin luulla sitä ruuaksi ja alkavat niitä mutustelemaan. Ja nämä muovinpalaset tuskin kovin terveellisiä nieltyinä ovat. Aikuisten terraariossa tekokasvien kanssa tuskin tulee mitään ongelmia satunnaisia liskon itsensä organisoimia uusia sisustuksia lukuun ottamatta, tosin parta-agamien ollessa kyseessä ei mikään tietenkään ole varmaa... : )

Kantaville naaraille on lisäksi laitettava muninta-astia, johon ne voivat laskea munansa. Muninta-astiasta enemmän kohdassa "lisääntyminen"



Sitten siellä olisi vielä tämmöisiä juttuja, jos esim lisko kieltäytyy ruoasta:

Sekalaista:

Vihanneksista kieltäytyvä parta-agama

Anopin ihmeteko

Parsakaali tekee hulluksi?

Partisten nukkuma-asennot

Parta-agamillekin voi syntyä kaksosia

0.0.0 - mitä ihmettä?

Patteja kainalossa

Virikkeitä partiksen elämään

TOSITARINA: Salamatkustaja Espanjasta

Vahinkoja sattuu partiksillekin...

Jättijauhiksen hyökkäys


Noita kannattaa käydä kurkkimassa jos kiinnostus herää. Osoitehan oli:
http://www.herppi.net/psykoherp/sekalaista.htm


Sitten olisi vielä paljon muitakin aiheita tuolla Teemun sivuilla, mutta eivät mahtuisi tänne... ;D

Kuten:
Olet lämpimästi tervetullut!





Parta-agamat:



Muutama sana näistä sivuista



Mikä ihmeen parta-agama?

Lyhyt esittely parta-agamista, niiden koosta ja eliniästä



Ostan, en osta, ostan sittenkin:

Ennen kuin päätät ostaa parta-agaman, sinun on syytä lukea tämä.








Käsittely:




Elekieli

Nyt on käynyt silleen että heräsin tässä tunti sitten ja katsoin liskoni terraariion ja siell oli yksi muna. Tässähän ei olisi mitään ihmeellistä muuten paitsi että minulla on vain yksi lisko. Onko mitään tietoa miten yksi lisko voi hedelmöittyä yksin?