viisitoista lapsenlasta

Ihan totta. On ymmärrettävä, että lapsista voi saada tarpeeksi omat lapset hoidettuaan, tai lastenhoidosta ainakin. Ei jaksa hoitaa enää seuraavaa sukupolvea, vaan pitää päästä nauttimaan jo omastakin elämästä.

Jos lapset epäilevät, etteivät jaksa hoitaa itse omia lapsiaan eli lapsenlapsiamme, niin heidän ei lähtökohtaisesti tulisi hankkia lainkaan lapsia. Kukin vastatkoon omistaan. En kaipaisi sitä, mitä en olisi koskaa nähnytkään, mutta jo nähdyt lapsenlapset ovat toki kivoja. Tosin vain käymäseltään omien vanhempiensa kanssa. En jaksaisi enää hoitaa heitä.

passiivinen mummo kirjoitti:

Ihan totta. On ymmärrettävä, että lapsista voi saada tarpeeksi omat lapset hoidettuaan, tai lastenhoidosta ainakin. Ei jaksa hoitaa enää seuraavaa sukupolvea, vaan pitää päästä nauttimaan jo omastakin elämästä.

Jos lapset epäilevät, etteivät jaksa hoitaa itse omia lapsiaan eli lapsenlapsiamme, niin heidän ei lähtökohtaisesti tulisi hankkia lainkaan lapsia. Kukin vastatkoon omistaan. En kaipaisi sitä, mitä en olisi koskaa nähnytkään, mutta jo nähdyt lapsenlapset ovat toki kivoja. Tosin vain käymäseltään omien vanhempiensa kanssa. En jaksaisi enää hoitaa heitä.

Lue lisää

Kun minulla oli pienet lapset, en edes kuvitellut saavani mitään apua äidiltäni. Hänellä itsellään jo oli aikanaan kotiapulainen, jopa yksi lapsenhoitaja, kun oli monta pikkulasta talossa, oli siivooja ja pyykkäri säännöllisesti.
Kun menin naimisiin, huomautti äitini, että siivooja pitää sitten olla joka viikko. Sanoin että osaan kyllä imuroida itsekin, ja minun palkallani ei siivoojaa pestata. Hän närkästyi ja kysyi, eikö mieheni sitten saa palkkaa, herranähköön.

Pienipalkkaisena konttorirottana jouduin jäämään "kotirouvaksi" muutamaksi vuodeksi, aikana, jolloin ei vielä maksettu minkäänlaista kotihoidontukea ja lapsilisä oli lähes muodollisuus 4 krt vuodessa. Palkkani ei olisi riittänyt päivähoitajalle ja työmatkoihin. Elimme köyhyysloukussa kunnes taas menin töihin ja jätin lapset avainkaulalapsina itsekseen iltaan asti.

Kertaakaan ei äitini tarjoutunut maksamaan esim. puhelinlaskuani, vaikka meillä oli maksamattoman laskun takia puhelin suljettunakin monta viikkoa. Hän päin vastoin kertoi vähän naureskellen, että isä olisi halunnut ostaa meille lastenvaunut, mutta hän sanoi siihen kipakasti, että jos perheeseen hankitaan lapsia, niin kyllä he hankkivat lastenvaunutkin. - Varmaan isäni olisi ostanut ne vaunut, jos olisi todella tiennyt, että saimme ilmaiseksi 15 v vanhat vaunut kaukaiselta sukulaiselta, rämät ja lohkeilleet fanerivanut.

Mutta en edes ymmärtänyt katkeroitua. Olin lähtenyt kotoa 17-vuotiaana ja mitään en ollut sen jälkeen kotoa saanut, jollei jotain omenahillopurkkia lasketa. En ollut pyytänytkään senpuoeleen. En minä vaikeuksiani heille kertonut, ja jos he jotain huomasivat, niin ei oltu huomaavinaan.

Niin että eivät ne "kaikki" isovanhemmat ennenkään lapsenlapsiaan paaponeet. Kyllä jokaisessa perheessä ja suvussa on omat tapansa elää.

Isomummu :) kirjoitti:

Kun minulla oli pienet lapset, en edes kuvitellut saavani mitään apua äidiltäni. Hänellä itsellään jo oli aikanaan kotiapulainen, jopa yksi lapsenhoitaja, kun oli monta pikkulasta talossa, oli siivooja ja pyykkäri säännöllisesti.
Kun menin naimisiin, huomautti äitini, että siivooja pitää sitten olla joka viikko. Sanoin että osaan kyllä imuroida itsekin, ja minun palkallani ei siivoojaa pestata. Hän närkästyi ja kysyi, eikö mieheni sitten saa palkkaa, herranähköön.

Pienipalkkaisena konttorirottana jouduin jäämään "kotirouvaksi" muutamaksi vuodeksi, aikana, jolloin ei vielä maksettu minkäänlaista kotihoidontukea ja lapsilisä oli lähes muodollisuus 4 krt vuodessa. Palkkani ei olisi riittänyt päivähoitajalle ja työmatkoihin. Elimme köyhyysloukussa kunnes taas menin töihin ja jätin lapset avainkaulalapsina itsekseen iltaan asti.

Kertaakaan ei äitini tarjoutunut maksamaan esim. puhelinlaskuani, vaikka meillä oli maksamattoman laskun takia puhelin suljettunakin monta viikkoa. Hän päin vastoin kertoi vähän naureskellen, että isä olisi halunnut ostaa meille lastenvaunut, mutta hän sanoi siihen kipakasti, että jos perheeseen hankitaan lapsia, niin kyllä he hankkivat lastenvaunutkin. - Varmaan isäni olisi ostanut ne vaunut, jos olisi todella tiennyt, että saimme ilmaiseksi 15 v vanhat vaunut kaukaiselta sukulaiselta, rämät ja lohkeilleet fanerivanut.

Mutta en edes ymmärtänyt katkeroitua. Olin lähtenyt kotoa 17-vuotiaana ja mitään en ollut sen jälkeen kotoa saanut, jollei jotain omenahillopurkkia lasketa. En ollut pyytänytkään senpuoeleen. En minä vaikeuksiani heille kertonut, ja jos he jotain huomasivat, niin ei oltu huomaavinaan.

Niin että eivät ne "kaikki" isovanhemmat ennenkään lapsenlapsiaan paaponeet. Kyllä jokaisessa perheessä ja suvussa on omat tapansa elää.

Lue lisää

Edellisiin sukupolviin verrattuna ero tosiaan on se, että nykyään todella harvoilla on varaa siivoojaan tai lastenhoitajaan, puhumattakaan että kumpaankin. Palkat varmaan olivat näillä aloilla ennen pienemmät ja isompien palkkakustannusten lisäksi henkilöiden vaihtuvuus suurempaa. Ei se tarkoita sitä että pitäisi olettaa että jos ei nykyaikana näitä itse palkkaa, rutiskoot sitten omassa liemessään. Sillä pitää pärjätä mikä on mahdollista. Mutta se että jättää omat aikuiset lapsensa pärjäämään omillaan, vaikka olisi vara auttaakin ja vaikka näkee että keikkuvat toimeentulemisen reunamailla, kertoo aika paljon ihmisestä itsestään. En sano että pitäisi auttaa koska on pakko, kyllä itse on tultava toimeen, mutta siitähän ei ole monessa nykyperheessä enää kyse, että se olisi valinnanvaraista, vaan auttaa koska välittää. Laupiaat samarialaiset kääntyilisivät haudoissaan jos tietäisivät, niin rappiolle mennyt lähimmäisistä välittäminen ja heidän puolestaan ja hyväkseen toimiminen.

passiivinen mummo kirjoitti:

Ihan totta. On ymmärrettävä, että lapsista voi saada tarpeeksi omat lapset hoidettuaan, tai lastenhoidosta ainakin. Ei jaksa hoitaa enää seuraavaa sukupolvea, vaan pitää päästä nauttimaan jo omastakin elämästä.

Jos lapset epäilevät, etteivät jaksa hoitaa itse omia lapsiaan eli lapsenlapsiamme, niin heidän ei lähtökohtaisesti tulisi hankkia lainkaan lapsia. Kukin vastatkoon omistaan. En kaipaisi sitä, mitä en olisi koskaa nähnytkään, mutta jo nähdyt lapsenlapset ovat toki kivoja. Tosin vain käymäseltään omien vanhempiensa kanssa. En jaksaisi enää hoitaa heitä.

Lue lisää

Itsellä tämä pikkulapsiperhe-aika on elämäni parasta aikaa! Parempaa kun lapsuuteni, itseasiassa. Minä Nautin Elämästä Lasten Kanssa.

Kurjaa että edellinen sukupolvi ei ole nauttinut elämästä lasten kanssa. Ehkä on kuvitellut että se on ruusuilla tanssimista ja pilvien päällä leijailua auringon paistaessa. Tämä ON minun oma elämäni. Miksikä muuksi se olisi lasteni myötä muuttunut?

Meidänkin lapset on isovanhemmista "toki kivoja". Muistan oman mummoni onneksi aikanaan sanoneen minusta ihan eri tavoin. Hän tunsi minut. Hänelle olin rakas. Olen hänelle edelleen jotain muuta kuin "Ihan kiva". Nykyisovanhemmat tuppaavat olemaan lastenlapsille "...iihan kivoja". Ne on jotain vanhoja tyyppejä.

Passiiviselle mummolle:

"Jos lapset epäilevät, etteivät jaksa hoitaa itse omia lapsiaan eli lapsenlapsiamme, niin heidän ei lähtökohtaisesti tulisi hankkia lainkaan lapsia."
Jos isovanhemmat epäilevät, etteivät jaksa omia aikuisia lapsiaan eivätkä lapsenlapsiaan, niin heidän ei lähtökohtaisesti tulisi hankkia lainkaan lapsia.

Vanhemmuus On ELINIKÄISTÄ!

Eriävä mielipide kirjoitti:

Itsellä tämä pikkulapsiperhe-aika on elämäni parasta aikaa! Parempaa kun lapsuuteni, itseasiassa. Minä Nautin Elämästä Lasten Kanssa.

Kurjaa että edellinen sukupolvi ei ole nauttinut elämästä lasten kanssa. Ehkä on kuvitellut että se on ruusuilla tanssimista ja pilvien päällä leijailua auringon paistaessa. Tämä ON minun oma elämäni. Miksikä muuksi se olisi lasteni myötä muuttunut?

Meidänkin lapset on isovanhemmista "toki kivoja". Muistan oman mummoni onneksi aikanaan sanoneen minusta ihan eri tavoin. Hän tunsi minut. Hänelle olin rakas. Olen hänelle edelleen jotain muuta kuin "Ihan kiva". Nykyisovanhemmat tuppaavat olemaan lastenlapsille "...iihan kivoja". Ne on jotain vanhoja tyyppejä.

Passiiviselle mummolle:

"Jos lapset epäilevät, etteivät jaksa hoitaa itse omia lapsiaan eli lapsenlapsiamme, niin heidän ei lähtökohtaisesti tulisi hankkia lainkaan lapsia."
Jos isovanhemmat epäilevät, etteivät jaksa omia aikuisia lapsiaan eivätkä lapsenlapsiaan, niin heidän ei lähtökohtaisesti tulisi hankkia lainkaan lapsia.

Vanhemmuus On ELINIKÄISTÄ!

Lue lisää

Olen sanasta sanaan samaa mieltä.

Äitini itki koko ikänsä, jonka hänet tunsin:
"Yhtäkään lasta en ole halunnut ja aina on pitänyt maha pystyssä kulkea."
"Yhtäkään lapsenlasta en edes syliini ota, olen osani tehnyt."

Ja sanansa piti lapseni eivät oikein asiaa ymmärtäneet ja pyrkivät isovanhempien syliin kun vierailimme. Katselin sitä pois pudottamista jollain syylä, muutaman kerran, sitten lopetimme vierailut enkä huomannut jäänneeni mitään vaille.

Joskus äiti vannoi elävänsä vanhemmaksi kuin sukunsa vanhin täti 87v Kysyin;" miksi? Et halunut yhtään lasta, etkä aijo pitää yhtäkään lapselasta sylissä." Äiti näytti siltä kuin olisi saannut haisunäädän löyhkää päin näköä.
Oma mummuni oli hyvä ihminen. Äiti ei antanut tavata mummua.

mummut kirjoitti:

Olen sanasta sanaan samaa mieltä.

Äitini itki koko ikänsä, jonka hänet tunsin:
"Yhtäkään lasta en ole halunnut ja aina on pitänyt maha pystyssä kulkea."
"Yhtäkään lapsenlasta en edes syliini ota, olen osani tehnyt."

Ja sanansa piti lapseni eivät oikein asiaa ymmärtäneet ja pyrkivät isovanhempien syliin kun vierailimme. Katselin sitä pois pudottamista jollain syylä, muutaman kerran, sitten lopetimme vierailut enkä huomannut jäänneeni mitään vaille.

Joskus äiti vannoi elävänsä vanhemmaksi kuin sukunsa vanhin täti 87v Kysyin;" miksi? Et halunut yhtään lasta, etkä aijo pitää yhtäkään lapselasta sylissä." Äiti näytti siltä kuin olisi saannut haisunäädän löyhkää päin näköä.
Oma mummuni oli hyvä ihminen. Äiti ei antanut tavata mummua.

Lue lisää

onpa itsekästä ajattelua sinullakin. Röyhkeää kysyä että miksi elää jos ei lapsenlapsia halua sylitellä.
Miksi sinä elät kun et halua ptiää minun koiriani sylissä.

no hoh kirjoitti:

onpa itsekästä ajattelua sinullakin. Röyhkeää kysyä että miksi elää jos ei lapsenlapsia halua sylitellä.
Miksi sinä elät kun et halua ptiää minun koiriani sylissä.

Koiria verrataan lastenlapsiin? Okei... Joillekin nämä tietty voi olla verrannollisia.

Oma lapsi on oma lapsi aikuisenakin, ei mikään kiva lemmikki tai ystävä johon voi valita onko yhteydessä vai ei. Tai voi tietty valita, mutta aika viileää toimintaa minusta jos oman lapsensa karkottaa luotaan.

Lapsi ja lastenlapset turvaavat oman suvun jatkuvuuden. Heidän hyvinvointinsa turvaa edelleen tulevien sukupolvien ketjun. Kaikki eivät tosin tätä näin näe.

On minä, ja sitten on minä, muita ei nähdä. On vain se oma elämä jonka kautta asioita nähdään.

Mielipiteen kirjoittaja hoiti alaikäiset lapsensa äitinä ollessaan, nyt sitten ei enää varmaankaan ole äiti sanan varsinaisessa mielessä, vaan hänestä äitiys rajoittuu vain alaikäisyyteen?

Nyt henkilö on isovanhempi vain paperilla, sillä se rooli ei kiinnosta noin muuten millään tavalla?

Ja sinäkö olet hyvilläsi kun lapsenlapsia ei kuulu! Omituinen ajatus.
Voisiko olla että eivät saa tai muusta syystä halua lapsia. Ei kaikki edes halua.
tuntuu kummalliselta että lasten kasvattaminen on kuin jokin suoritus josta pääsee eroon kun ovat täysi-ikäisiä. Mulle lapseni ovat aina lapsiani eikä heitä noin vain sysätä syrjään elämästä.

Tiedätkö "Jokainen hoitaa itse" noin kun puhut, saavat lapset sen kuvan että vanhemmuus on joku kauhea asia. Kärsimys ja selviytymistehtävä elämässä. Herranjestas, siitähän elämässä on kyse, ainakin noin aluperin: syö, pysy hengissä, lisäänny. Siihen päälle tulevat omien juttujen toteuttaminen, elämän tarkoituksen etsintä, maailman ja syntyjen syvien ymmärtäminen tai sen yrittäminen, itsensä toteuttaminen ja muun vastaavan mielekkään tekeminen. Mutta eivät ne ole kaikki. Olen sitä mieltä ettei kukaan ole koskaan "valmis", loppuun kehitetty versio ihmisenä. Jos sitä jää odottelemaan ennen kuin alkaa vanhemmaksi, saa odotella hamaan loppuun ja silloinkaan ei vielä ole valmis. Miksi lapsille täytyisi täysin omistautua? Minulla oli elämä ennen lapsia, minulla on elämä nytkin kun minulla on lapsia. Eivät lapset sitä mitenkään ryöstä, pikemminkin tuovat elämään sen sisällön. Omia juttuja ja itsensä toteuttamista voi tehdä omien lastensakin kautta, vuosi vuodelta yhä vähemmän, kun joka vuosi lapsi tarvitsee hiukan enemmän omaa tilaa ja vapautta tehdä asiat itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei se ole mikään 18 vuotta täysholhousta ja täysomistautumista ja sitten - naps! - kiitos ja näkemiin, oli kiva tuntea, pärjäähän sitten itseksesi, jälkikasvu, nähdään jos nähdään. Tyrmistyttävä ajatus. Voi olla että teidän kohdallanne sukupolvien ketju päättyy lapsiinne.

itse hoitanut kirjoitti:

Ja sinäkö olet hyvilläsi kun lapsenlapsia ei kuulu! Omituinen ajatus.
Voisiko olla että eivät saa tai muusta syystä halua lapsia. Ei kaikki edes halua.
tuntuu kummalliselta että lasten kasvattaminen on kuin jokin suoritus josta pääsee eroon kun ovat täysi-ikäisiä. Mulle lapseni ovat aina lapsiani eikä heitä noin vain sysätä syrjään elämästä.

Lue lisää

Suoraan en kirjoittanut, että olen hyvillään, mutta oikeassa olet. Onhan se tosi hyvä, että lapsia tehdään vasta vakiintuneeseen parisuhteeseen, joka kestää paremmin maailman myrskyt.

Lapsemme ovat minulle ja miehelleni aina lapsiamme. Olemme esimerkiksi taloudellisestikin hyvin turvanneet heidän elämänsä ja tulemme pitämään heistä "huolta". Sinä haluat vain vääristellä asioita. Se on sinun murheesi.

Eri mieltä kirjoitti:

Tiedätkö "Jokainen hoitaa itse" noin kun puhut, saavat lapset sen kuvan että vanhemmuus on joku kauhea asia. Kärsimys ja selviytymistehtävä elämässä. Herranjestas, siitähän elämässä on kyse, ainakin noin aluperin: syö, pysy hengissä, lisäänny. Siihen päälle tulevat omien juttujen toteuttaminen, elämän tarkoituksen etsintä, maailman ja syntyjen syvien ymmärtäminen tai sen yrittäminen, itsensä toteuttaminen ja muun vastaavan mielekkään tekeminen. Mutta eivät ne ole kaikki. Olen sitä mieltä ettei kukaan ole koskaan "valmis", loppuun kehitetty versio ihmisenä. Jos sitä jää odottelemaan ennen kuin alkaa vanhemmaksi, saa odotella hamaan loppuun ja silloinkaan ei vielä ole valmis. Miksi lapsille täytyisi täysin omistautua? Minulla oli elämä ennen lapsia, minulla on elämä nytkin kun minulla on lapsia. Eivät lapset sitä mitenkään ryöstä, pikemminkin tuovat elämään sen sisällön. Omia juttuja ja itsensä toteuttamista voi tehdä omien lastensakin kautta, vuosi vuodelta yhä vähemmän, kun joka vuosi lapsi tarvitsee hiukan enemmän omaa tilaa ja vapautta tehdä asiat itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei se ole mikään 18 vuotta täysholhousta ja täysomistautumista ja sitten - naps! - kiitos ja näkemiin, oli kiva tuntea, pärjäähän sitten itseksesi, jälkikasvu, nähdään jos nähdään. Tyrmistyttävä ajatus. Voi olla että teidän kohdallanne sukupolvien ketju päättyy lapsiinne.

Lue lisää

Voi, voi sinuakin pientä. En jaksa edes vastata, kun et meidän asioistamme mitään tiedä, kunhan kuvittelet.

Yhtä asiaa en ymmärrä nykyvanhempana. Miten omat lapset tekevät niin katkeriksi ja väsyneiksi kuin mitä isovanhempi-ikäluokka on? Omat lapseni ainakin ovat elämäni valo. He ovat tulevaisuus, toivo ja uusien asioiden pioneereja - siinä missä menneetkin sukupolvet sitä olivat. Ajat muuttuvat. Mummous on muuttunut siinä mukana. Mummouden voisi julistaa uhanalaiseksi lajiksi, se on katoamassa maapallolta, tai korjaan Suomesta.

Mumumu1 kirjoitti:

Yhtä asiaa en ymmärrä nykyvanhempana. Miten omat lapset tekevät niin katkeriksi ja väsyneiksi kuin mitä isovanhempi-ikäluokka on? Omat lapseni ainakin ovat elämäni valo. He ovat tulevaisuus, toivo ja uusien asioiden pioneereja - siinä missä menneetkin sukupolvet sitä olivat. Ajat muuttuvat. Mummous on muuttunut siinä mukana. Mummouden voisi julistaa uhanalaiseksi lajiksi, se on katoamassa maapallolta, tai korjaan Suomesta.

Lue lisää

Täsmälleen samaa mieltä!
Suomessakin menneinä aikoina on ollut tämä että eletään ja lapset kasvatetaan isovanhempien kanssa ja muualla monissa kulttuureissa perinne elää yhä. Harmi että täältä se on itsekkyyden myötä katoamassa. Tai sitten ei...

Itse toivon edessäpäin paljon vuosia jotta voin seurata jälkikasvuni elämää ja olla mukana luonnollisena osana.

Taidat olla uusi keskustelija kun ihmettelet tätä tosiasioiden vääristelemistä. Sehän täällä on kai aina ollut linjana. Voidaan esim. tarttua yhteen sanaan jossain kommentissa ja paisuttaa siitä hommeli, joka vyöryy eteenpäin kuin tankki. Saadaan väärinymmärrystä väärinymmärryksen jälkeen. Lopuksi joku vielä viisaampi tulee sitten setvimään kaiken ja laittamaan pisteen oman näkökantansa mukaisesti ja taistelee ja riipii homman vielä perinjuurin auki ja todistelee oikeassaolemisensa.

Jutut nyt eivät pysy otsikoiden alla vaan karkaavat minne karkaavat. Sitten tullaan heittämään vielä pisteet iin päälle ja kysellään mitä kommentoija valittaa koska on itse soppansa keittänyt
Vaikuttaa siltä että minulle alkaa riittää. Mummelit sössivät lähes kaiken muuksi kuin mistä alun perin oli kyse. Morjens ja hyvät jatkot!

Kyhmy kirjoitti:

Taidat olla uusi keskustelija kun ihmettelet tätä tosiasioiden vääristelemistä. Sehän täällä on kai aina ollut linjana. Voidaan esim. tarttua yhteen sanaan jossain kommentissa ja paisuttaa siitä hommeli, joka vyöryy eteenpäin kuin tankki. Saadaan väärinymmärrystä väärinymmärryksen jälkeen. Lopuksi joku vielä viisaampi tulee sitten setvimään kaiken ja laittamaan pisteen oman näkökantansa mukaisesti ja taistelee ja riipii homman vielä perinjuurin auki ja todistelee oikeassaolemisensa.

Jutut nyt eivät pysy otsikoiden alla vaan karkaavat minne karkaavat. Sitten tullaan heittämään vielä pisteet iin päälle ja kysellään mitä kommentoija valittaa koska on itse soppansa keittänyt
Vaikuttaa siltä että minulle alkaa riittää. Mummelit sössivät lähes kaiken muuksi kuin mistä alun perin oli kyse. Morjens ja hyvät jatkot!

Lue lisää

"Vaikuttaa siltä että minulle alkaa riittää. Mummelit sössivät lähes kaiken muuksi kuin mistä alun perin oli kyse. Morjens ja hyvät jatkot! "

Mitkä hiton mummelit? kun suurin osa kirjoittajista on ihan muita kuin isoäitejä.

Voisit vastata sitten minun viestini alle jos on tarkoitettu minulle.

Kyllä tuolla aloittajalla oli viestissään sama mitä täällä niin usein jauhetaan. Omet on hoidettu ja nyt hoitakoot kun on tehneetkin... Juuri tätä ajatusmallia en voi käsittää. Siihen tarkoitin puuttua viestissäni.
Lestadiolaismummo on asia erikseen.
Mut ylipäätään, mitä te aina valitatte! Olkaa joskus onnellisia siitä että teillä on läheisiä! Valivalivali aina vaan.
Kunpa joskus täällä bongaisi sellaisen viestin.
Minulle mummona olo on etuoikeus, ei velvollisuus.

Iloinen mummo kirjoitti:

Voisit vastata sitten minun viestini alle jos on tarkoitettu minulle.

Kyllä tuolla aloittajalla oli viestissään sama mitä täällä niin usein jauhetaan. Omet on hoidettu ja nyt hoitakoot kun on tehneetkin... Juuri tätä ajatusmallia en voi käsittää. Siihen tarkoitin puuttua viestissäni.
Lestadiolaismummo on asia erikseen.
Mut ylipäätään, mitä te aina valitatte! Olkaa joskus onnellisia siitä että teillä on läheisiä! Valivalivali aina vaan.
Kunpa joskus täällä bongaisi sellaisen viestin.
Minulle mummona olo on etuoikeus, ei velvollisuus.

Lue lisää

Aloituksessa kerottiin ääritapauksena tyypillisestä miniäihmisen asenteesta: mummulta vaaditaan kaikenlaista hoitoapua, vaikka tämä olisi jo itsensä näännyttänyt valtavan lapsilauman kanssa. Ongelmana oli siis miniä, joka ihan selvästi vaatii enemmän kuin mummo enää haluaa tehdä. Esimerkki oli toki kärjistävä, mutta samaa tapahtuu lievemmässä muodossa normaaliperheissä.

Eikö omaisten auttamiseksi riitä, että tekee sen mitä vapaaehtoisesti haluaa, ja jokainen saisi päättää itse kuinka paljon osallistuu toisten elämään, ilman syyllistämistä tai moitteita.

Mutta Iloinen mummo väänsikin ongelman mummojen haukkumiseksi, väittäen mummoja katkeriksi valittajiksi.

oho3 kirjoitti:

Aloituksessa kerottiin ääritapauksena tyypillisestä miniäihmisen asenteesta: mummulta vaaditaan kaikenlaista hoitoapua, vaikka tämä olisi jo itsensä näännyttänyt valtavan lapsilauman kanssa. Ongelmana oli siis miniä, joka ihan selvästi vaatii enemmän kuin mummo enää haluaa tehdä. Esimerkki oli toki kärjistävä, mutta samaa tapahtuu lievemmässä muodossa normaaliperheissä.

Eikö omaisten auttamiseksi riitä, että tekee sen mitä vapaaehtoisesti haluaa, ja jokainen saisi päättää itse kuinka paljon osallistuu toisten elämään, ilman syyllistämistä tai moitteita.

Mutta Iloinen mummo väänsikin ongelman mummojen haukkumiseksi, väittäen mummoja katkeriksi valittajiksi.

Lue lisää

Älä sinä vääntele Iloisen mummon sanomisia.
Jokainen tekee kuten lystää. tuo lestadiolaismummo voi kieltäytyä kunniasta jos tahtoo ja lestadiolaisminiä hoitaa kun on tehnytkin... ihan kuin vaan...

Ihmettelen vaan sitä miksi valitetaan aina eikä taida ainuttakaan positiivista viestiä olla isovanhemmuudesta täällä. Valivaliketjuja sensijaan löytyy joka lähtöön.
Tämähän on fakta jonka jokainen näkee kun selaa viestejä, ei siinä tarvi iloisen eikä onnettoman mummon sitä kertoa, saati väännellä.
Enkä hauku siten valittajiksi, vaan totean tosiasian.

Iloinen mummo kirjoitti:

Älä sinä vääntele Iloisen mummon sanomisia.
Jokainen tekee kuten lystää. tuo lestadiolaismummo voi kieltäytyä kunniasta jos tahtoo ja lestadiolaisminiä hoitaa kun on tehnytkin... ihan kuin vaan...

Ihmettelen vaan sitä miksi valitetaan aina eikä taida ainuttakaan positiivista viestiä olla isovanhemmuudesta täällä. Valivaliketjuja sensijaan löytyy joka lähtöön.
Tämähän on fakta jonka jokainen näkee kun selaa viestejä, ei siinä tarvi iloisen eikä onnettoman mummon sitä kertoa, saati väännellä.
Enkä hauku siten valittajiksi, vaan totean tosiasian.

Lue lisää

"Eikö omaisten auttamiseksi riitä, että tekee sen mitä vapaaehtoisesti haluaa, ja jokainen saisi päättää itse kuinka paljon osallistuu toisten elämään, ilman syyllistämistä tai moitteita."

Ihan vapaasti edelleen kuka miten haluaa mutta ihmettelen miksi ne samat mummot sitten on vinkumassa kun lapset ei käy katsomassa siinä vaiheessa kun ei enää jalat vedä.
Ja turha taas kääntää vääntää tämä niin että olisi kiitollisuuden velkaa, ei todellakaan vaan rakkaudesta puolin ja toisin.
Se nyt eitunnu mahtuvan kupoliin täällä.
Siitä olen samaa mieltä että jokaisen jaksamisella on rajansa. Silti mummous on rikkaus jota tulisi arvostaa.
Onneksi itselläni ei ole vaativia miniöitä eikä lapsia.

Ilonen mummo kirjoitti:

"Eikö omaisten auttamiseksi riitä, että tekee sen mitä vapaaehtoisesti haluaa, ja jokainen saisi päättää itse kuinka paljon osallistuu toisten elämään, ilman syyllistämistä tai moitteita."

Ihan vapaasti edelleen kuka miten haluaa mutta ihmettelen miksi ne samat mummot sitten on vinkumassa kun lapset ei käy katsomassa siinä vaiheessa kun ei enää jalat vedä.
Ja turha taas kääntää vääntää tämä niin että olisi kiitollisuuden velkaa, ei todellakaan vaan rakkaudesta puolin ja toisin.
Se nyt eitunnu mahtuvan kupoliin täällä.
Siitä olen samaa mieltä että jokaisen jaksamisella on rajansa. Silti mummous on rikkaus jota tulisi arvostaa.
Onneksi itselläni ei ole vaativia miniöitä eikä lapsia.

Lue lisää

Ilonen mummo ei ole iloinen eikä edes mummo. feikki tyyppi pottuilemassa toisten ongelmille.

15+9 kirjoitti:

Ilonen mummo ei ole iloinen eikä edes mummo. feikki tyyppi pottuilemassa toisten ongelmille.

Sinun harmiksesi olen todellakin molempia. Koita kestää. Enkä ole Ilonen vaan Iloinen...

Eikö teidän mielestänne siis saa mummokin olla iloinen. Kumma ajatusmaailma.
Ongelmia vaan pitäis olla... otan osaa.

Kyhmy kirjoitti:

Taidat olla uusi keskustelija kun ihmettelet tätä tosiasioiden vääristelemistä. Sehän täällä on kai aina ollut linjana. Voidaan esim. tarttua yhteen sanaan jossain kommentissa ja paisuttaa siitä hommeli, joka vyöryy eteenpäin kuin tankki. Saadaan väärinymmärrystä väärinymmärryksen jälkeen. Lopuksi joku vielä viisaampi tulee sitten setvimään kaiken ja laittamaan pisteen oman näkökantansa mukaisesti ja taistelee ja riipii homman vielä perinjuurin auki ja todistelee oikeassaolemisensa.

Jutut nyt eivät pysy otsikoiden alla vaan karkaavat minne karkaavat. Sitten tullaan heittämään vielä pisteet iin päälle ja kysellään mitä kommentoija valittaa koska on itse soppansa keittänyt
Vaikuttaa siltä että minulle alkaa riittää. Mummelit sössivät lähes kaiken muuksi kuin mistä alun perin oli kyse. Morjens ja hyvät jatkot!

Lue lisää

Pääsääntöisesti täällä kuitenkin itketään sitä että pitää olla kohtalona mummous.

Iloinen mummo kirjoitti:

Sinun harmiksesi olen todellakin molempia. Koita kestää. Enkä ole Ilonen vaan Iloinen...

Eikö teidän mielestänne siis saa mummokin olla iloinen. Kumma ajatusmaailma.
Ongelmia vaan pitäis olla... otan osaa.

Lue lisää

Luin aloituksen, ja minusta näyttää, että aloittajakin on ihan tavallisen hyvällä tuulella, ei siis kiukuttele eikä valita. Vain ihmettelee, kun niin monet miniät valittelevat ja vaativat kaikenlaista. Mistähän Iloinen mummo keksi, että aloittaja tai ketjun muutkaan kirjoittajat olisivat katkeria? Minusta keskustelu alkoi ihan asiallisesti.

terve menoa oikeesti kirjoitti:

Pääsääntöisesti täällä kuitenkin itketään sitä että pitää olla kohtalona mummous.

Juu kyllä tämä naurattaa. Kohta varmaan osa mummoista haluaa että lastenlapset alkavat kutsua etunimellä. Etteivät vaan ala tuntea oloaan vanhoiksi tai isovanhemmiksi, se kun olisi kauheaa.

Toisille isovanhemmuus on sitten status-kysymys. On kiva leuhkia sillä miten paljon / hienoja lastenlapsia on. Ja sitten tilanteesta riippuen valittaa sitä miten paljon työllistävät ja kuinka erilaisia nykylapset ovat kuin mitä he itse olivat pieninä tai mitä heidän omat lapsensa olivat pieninä. Hurja, sukupolvet ovat erilaisia keskenään, ajat muuttuvat, lapsetkin usein työllistävät vähän enemmän kuin aikuiset, ennen kuulumatonta! No joo eiköhän näin ole aina ollut.

Ja eiköhän entisvanhaankin ole omaan elämäänsä vetäytyneet mummot yksin mökeissään kuolleet, kitisten tai masentuen kun ei kukaan käy katsomassa ja erakoituneet omaan elinpiiriinsä.

Ja sitten on näitä seuraavan sukupolven arjen pyörteissä mukana olleita mummoja, jotka kutoivat sukkia, auttoivat siivouksessa ja ruoanlaitossa, ottivat lastenlapsia pidemmiksikin ajoiksi luokseen kylään. Lastenlapsetkin auttelivat, tosin vähän kerrallaan, oman ikänsä mukaan, samalla kun mummo katsoi perään, huolehti perustarpeista ja vähän paapoikin välillä.

Mutta kun nykyään mummouskin on trendiasia.

Ei ole trendikästä olla sukkaa kutova, aikuisten lastensa ja lastenlastensa elämään keskittyvä mummo, sehän olisi itsensä uhraamista (nykyään)!

Kun ennen puhuttiin eläkkeellä rauhoittumisesta ja perheestä ja läheisistä nauttimista. Niin se perhe ennen käsitti myös ne omat aikuiset lapset ja heidän perheensä. Nykyään heidät lasketaan erilliseksi perheeksi, täysin erilleen isovanhemmista. On eläkkeellä trendikästä harrastaa, tehdä ja mennä.

Eläkeikä on uudet vauhtivuodet!

Onneksi kaikki eivät näistä trendivillityksistä niin välitä.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

sivullinen1 kirjoitti:

Luin aloituksen, ja minusta näyttää, että aloittajakin on ihan tavallisen hyvällä tuulella, ei siis kiukuttele eikä valita. Vain ihmettelee, kun niin monet miniät valittelevat ja vaativat kaikenlaista. Mistähän Iloinen mummo keksi, että aloittaja tai ketjun muutkaan kirjoittajat olisivat katkeria? Minusta keskustelu alkoi ihan asiallisesti.

Lue lisää

Iloinen mummo... mikset voi osoittaa viestiäsi minulle suoraan?...
Pahoittelen jos moitin aloittajaa katkeraksi mutta kirjoituksessa on sellainen tyypillinen valivali-tyyli mikä melkein kaikissa muissa viesteissä paistaa. Valittamista... no joo, sitä tämä kyllä on.
Eli että on oikeus sitä ja tätä eikä kiintymys-suhteen luominen lapsenlapsiin ole niin kovin tärkeää.
Eikö tämä sukupolvi siis ole opettanut lapsilleen juuri tuota mä/musta/mulle-asennetta? Ja taas päästään valittamaan kun lapset eivät auta vanhuksia...

Kuinka jollain isovanhemmalla voi olla niin kiire juoksemaan omia lentojaan että perhesuhteet jää toiseksi.
Ymmärrän toki jos haluaa mennä kun vielä koivet kantaa mutta aikaa pystyy jakamaan myös läheisille. Ja entä kun ne koivet ei kanna enää? Ollaanko sitten valivalittamassa kun lapset ei käy katsomassa. Ehkä heillä on sitten liian kiire menemään menojaan.

Se on henkilökysymys, ei ikäpolvi.

kysy pois kirjoitti:

Se on henkilökysymys, ei ikäpolvi.

Riippuu henkilöstä mutta myös ikäpolvesta, Lapset ovat tottuneet ajattelemaan että vanhemmat auttavat heitä mutta he eivät auta vanhempiaan, ja sama jatkuu vielä aikuisenakin. Jotkut nuoret saattavat leikata vanhempiensa nurmikon, pestä ikkunat tai hakata polttpuita, mutta se on harvinaisempaa kuin se että vanhemmat käyvät nuortensa luona tekemässä tämmösiä hommia. Olen myös huomannut että monet tuttavaperheiden vanhemmat toimivat nuortensa muuttoapuna, mutta kun he itse muuttavat, täytyy ottaa muuttofirma kun muuta apua ei saa.

Vastaan1 kirjoitti:

Riippuu henkilöstä mutta myös ikäpolvesta, Lapset ovat tottuneet ajattelemaan että vanhemmat auttavat heitä mutta he eivät auta vanhempiaan, ja sama jatkuu vielä aikuisenakin. Jotkut nuoret saattavat leikata vanhempiensa nurmikon, pestä ikkunat tai hakata polttpuita, mutta se on harvinaisempaa kuin se että vanhemmat käyvät nuortensa luona tekemässä tämmösiä hommia. Olen myös huomannut että monet tuttavaperheiden vanhemmat toimivat nuortensa muuttoapuna, mutta kun he itse muuttavat, täytyy ottaa muuttofirma kun muuta apua ei saa.

Lue lisää

Ihan outo asetelma meillä että vanhemmat tekee lastensa kotityöt. otan osaa jos jossain noin on.
Samoin muuttoapu.

Kysymys kuuluu, kuka on siis kasvattanut tämän sukupolven joka nyt on niin itsekäs?

katsokaa peiliin kirjoitti:

Ihan outo asetelma meillä että vanhemmat tekee lastensa kotityöt. otan osaa jos jossain noin on.
Samoin muuttoapu.

Kysymys kuuluu, kuka on siis kasvattanut tämän sukupolven joka nyt on niin itsekäs?

Lue lisää

Alkaa jo kyllästyttää tämä iänikuinen vakiovastaus "Kuka on kasvattanut tämän sukupolven..." Tuolla periaatteella kukaan ei ole itse vastuussa käytöksestään tai mistään teoistaan, kun voi vaan sanoa että vanhemmat kasvattivat minut, syyttäkää heitä

Aina sitä samaa kirjoitti:

Alkaa jo kyllästyttää tämä iänikuinen vakiovastaus "Kuka on kasvattanut tämän sukupolven..." Tuolla periaatteella kukaan ei ole itse vastuussa käytöksestään tai mistään teoistaan, kun voi vaan sanoa että vanhemmat kasvattivat minut, syyttäkää heitä

Lue lisää

Sitten se on vaan iso voi voi jos kyllästyttää. Tosiasiahan se on.
Se, mitä lapsillemme opetamme, muokkaa heidän käytöstään.
Miksi muuten edes kasvattaisimme jos emme opettaaksemme heitä olemaan ihmisiksi.
Tottakai metsään voi mennä vaikka yrittää opettaa ja kasvattaa miten paraiten pystyy.
Lapsilleen voi opettaa että on vastuussa teoistaan! Se kuuluu siihen kasvatukseen herranjestas!
En enää näitä mummojen sepostuksia lukiessani ihmettele miksi on tähän tultu.

Faktaa! kirjoitti:

Sitten se on vaan iso voi voi jos kyllästyttää. Tosiasiahan se on.
Se, mitä lapsillemme opetamme, muokkaa heidän käytöstään.
Miksi muuten edes kasvattaisimme jos emme opettaaksemme heitä olemaan ihmisiksi.
Tottakai metsään voi mennä vaikka yrittää opettaa ja kasvattaa miten paraiten pystyy.
Lapsilleen voi opettaa että on vastuussa teoistaan! Se kuuluu siihen kasvatukseen herranjestas!
En enää näitä mummojen sepostuksia lukiessani ihmettele miksi on tähän tultu.

Lue lisää

Ennenvanhaan sanottiin "koko kylä kasvattaa" , tänään se kuuluu "koko internet tai google kasvattaa" .

Vaikutteita imetään muualtakin kuin omilta vanhemmilta.

Tolta pohjalta se lopullinen vastuu siirtyy Aatamille?

Aatamin ja Eevan syy kirjoitti:

Ennenvanhaan sanottiin "koko kylä kasvattaa" , tänään se kuuluu "koko internet tai google kasvattaa" .

Vaikutteita imetään muualtakin kuin omilta vanhemmilta.

Tolta pohjalta se lopullinen vastuu siirtyy Aatamille?

Lue lisää

Ei tämän nykyisten vanhempien sukupolvi niinkään puuhanneet netissä ja tietsikoiden parissa! Mihin vaan ollaan vierittämässä vastuuta mutta, hui kauhistus, ei toki itselleen.

Nykyisin imetään, mutta vanhempien vastuulla pitää olla yhä myös se mitä lapsi tekee netissä ja kuinka kauan siellä on. Oikeasti voidaan myös valvoa mitä kersa puuhaa netissä.
Ei voi sille Aatamille vastuuta lykätä vain koska muka vanhemmilla ei nykyään ole otetta ja/tai/uskallusta pitää jälkikasvulle kuria ja pitää säännöistä kiinni... tai jopa laatia ne.

syypää? kirjoitti:

Ei tämän nykyisten vanhempien sukupolvi niinkään puuhanneet netissä ja tietsikoiden parissa! Mihin vaan ollaan vierittämässä vastuuta mutta, hui kauhistus, ei toki itselleen.

Nykyisin imetään, mutta vanhempien vastuulla pitää olla yhä myös se mitä lapsi tekee netissä ja kuinka kauan siellä on. Oikeasti voidaan myös valvoa mitä kersa puuhaa netissä.
Ei voi sille Aatamille vastuuta lykätä vain koska muka vanhemmilla ei nykyään ole otetta ja/tai/uskallusta pitää jälkikasvulle kuria ja pitää säännöistä kiinni... tai jopa laatia ne.

Lue lisää

Että sinun logiikalla sen vastuun voi siirtää yhden sukupolven taaksepäin mutta ei siitä taaemmas?

Minun logiikalla taas jokainen aikuinen on ITSE vastuussa omista tekemisistään, jollei ole jotenkin vajaa päästään.

Aatamin ja Eevan syy kirjoitti:

Että sinun logiikalla sen vastuun voi siirtää yhden sukupolven taaksepäin mutta ei siitä taaemmas?

Minun logiikalla taas jokainen aikuinen on ITSE vastuussa omista tekemisistään, jollei ole jotenkin vajaa päästään.

Lue lisää

Se on sinun logiikkasi, siitä vaan. Lapsuuden kokemukset ja siellä saatu kasvatus vaikuttaa siihen mitä olemme aikuisena, sehän on aivan selvää.
Jos kuitenkin voisit pysyä aiheessa etkä alkaa riitelemään typerästi jostain Aatamista ja Eevasta.
Jokaisella on oma mielipide ja se siitä.

syypää? kirjoitti:

Se on sinun logiikkasi, siitä vaan. Lapsuuden kokemukset ja siellä saatu kasvatus vaikuttaa siihen mitä olemme aikuisena, sehän on aivan selvää.
Jos kuitenkin voisit pysyä aiheessa etkä alkaa riitelemään typerästi jostain Aatamista ja Eevasta.
Jokaisella on oma mielipide ja se siitä.

Lue lisää

"Jos kuitenkin voisit pysyä aiheessa etkä alkaa riitelemään typerästi jostain Aatamista ja Eevasta."

Joo... no mä en ollut se joka niin hanakasti sitä peiliä on isovanhemmille tyrkkäämässä, se olit sinä joka alunperinkin käsitit koko keskustelun JÄLLEEN väärin.

Aatamin ja Eevan syy kirjoitti:

"Jos kuitenkin voisit pysyä aiheessa etkä alkaa riitelemään typerästi jostain Aatamista ja Eevasta."

Joo... no mä en ollut se joka niin hanakasti sitä peiliä on isovanhemmille tyrkkäämässä, se olit sinä joka alunperinkin käsitit koko keskustelun JÄLLEEN väärin.

Lue lisää

Älä jaksa vääntää enää. Kuinka aikuisella ihmisellä ei ole muuta tekemistä kuin vängätä jotain asiaa tyyliin "sinäpäs se olit".
Peiliin on katsominen jos ei kasvatustulos miellytä eikä syyttää kaikkea mahdollista muuta... jopa Aatamiin asti!
En ole käsittänyt mitään väärin, opettele tajuamaan lukemasi.

syypää? kirjoitti:

Älä jaksa vääntää enää. Kuinka aikuisella ihmisellä ei ole muuta tekemistä kuin vängätä jotain asiaa tyyliin "sinäpäs se olit".
Peiliin on katsominen jos ei kasvatustulos miellytä eikä syyttää kaikkea mahdollista muuta... jopa Aatamiin asti!
En ole käsittänyt mitään väärin, opettele tajuamaan lukemasi.

Lue lisää

Kuka täällä vänkää?

nauraa ;DDDDD kirjoitti:

Kuka täällä vänkää?

Naura pois ja kuse vaikka housuusi siinä samalla.
Vastaus... sinä!

syypää? kirjoitti:

Naura pois ja kuse vaikka housuusi siinä samalla.
Vastaus... sinä!

Just....Tässä oiva esimerkki ihmisestä joka katsoo olevansa itse mestarikasvattaja ja oikeutettu tarjoamaan muille peiliä.

Aatamin ja Eevan syy kirjoitti:

Just....Tässä oiva esimerkki ihmisestä joka katsoo olevansa itse mestarikasvattaja ja oikeutettu tarjoamaan muille peiliä.

Ok, sovitaan että saat sen viimeisen sanan kun se tuntuu olevan sulle pakkomielle.
Tämä oli tässä. Hanki ihmeessä jotain muutakin elämää.

Kuinka et voi tajuta sitä että jos jokainen miniä vaatii mummulta jokaviikkoista lastenhoitoa, niin yhden lapsen tapaaminen viikoittain vie vähemmän aikaa kuin viiden lapsen tapaaminen viikoittain? Jos kaikki viisi (tai viisitoista) ottaisi yhdellä kertaa, sekin kävisi ylivoimaiseksi.

"Itse en tajua miten lastenlasten määrä vaikuttaa siihen ollaanko heidän kanssaan vai ei. Jotenkin aivan naurettava ajatus. "

Oletko jotenkin vajaa tai jopa tyhmä?

laskutehtävä kirjoitti:

Kuinka et voi tajuta sitä että jos jokainen miniä vaatii mummulta jokaviikkoista lastenhoitoa, niin yhden lapsen tapaaminen viikoittain vie vähemmän aikaa kuin viiden lapsen tapaaminen viikoittain? Jos kaikki viisi (tai viisitoista) ottaisi yhdellä kertaa, sekin kävisi ylivoimaiseksi.

Lue lisää

Nyt taitaa olla kyllä "laskutehtävällä" matikkapää vähän hukassa.

Mä tajuan. Ei kukaan halua 24/7 lapsenlapsiaan vahtia. Ymmärrettävää. Mutta tarkoitan että näe kutakin lasta HARVEMMIN. Näe kukin vuorotellen. Jos et halua joka viikko nähdä, näe vaikka kerran kuussa JOKU LAPSENLAPSISTA, EI KAIKKI! Seuraavassa kuussa on aikaa nähdä sitten SEURAAVA LAPSENLAPSI, ja sitä seuraavassa kuussa SEURAAVA LAPSENLAPSI.

Jos jättää kokonaan näkemättä, aikaa menee 0 tuntia vuodessa. Jos niin tekee, syy on muu. SIIS HARVENNA KUNKIN LAPSENLAPSEN NÄKEMISTÄ, ÄLÄ LOPETA KOKONAAN. Siinä matikkaa noin alkeistasolla, sorry. :D

Jos miniät vaatii jokaviikkoista lastenhoitoa, vastaa ettei joka viikko sovi koska muuten menee koko aika lapsenhoitoon. Kerro miniöillesi kuinka usein sinusta olisi hyvä määrä nähdä? :) Haluatko käyttää vaikkapa pari tuntia kuussa lastenlasten näkemiseen? Näe silloin yhtä lastenlasta kukin kuukausi. Vuosi riittäisi tähän vaikka olisi 12 lastenlasta, ehtisi nähdä kutakin kerran vuodessa. Aika vähän mutta jos logiikka nyt tuli selväksi.

Ja haloo, tietysti yhden lapsen näkeminen vie vähemmän aikaa kuin viiden. Mutta mikset näe HARVEMMIN kutakin lapsenlasta?? Näe niin usein kuin sinusta on hyvä ja KIERRÄTÄ VUOROA. Capish?

En minä täällä toitota että käytä koko viikkosi lastenlasten hoitoon... Yritin nyt tässä rautalangasta vääntää ettei lastenlasten tapaaminen riipu lastenlasten määrästä. Pidempi aikaväli vain menee siihen että on ehtinyt nähdä kaikki yksi kerrallaan. Jos yhden kanssa siihen menee kuukausi, viiden kanssa siihen kuluu viisi kuukautta että on ehtinyt nähdä kaikki.

Jos et halua nähdä joka lapsenlasta joka viikko koska se on liian usein, mikset näe jokaista pari kertaa vuodessa, kyläilyvuoroja vaihdellen lastenlasten kesken?

Tekosyitä mummolta kirjoitti:

Nyt taitaa olla kyllä "laskutehtävällä" matikkapää vähän hukassa.

Mä tajuan. Ei kukaan halua 24/7 lapsenlapsiaan vahtia. Ymmärrettävää. Mutta tarkoitan että näe kutakin lasta HARVEMMIN. Näe kukin vuorotellen. Jos et halua joka viikko nähdä, näe vaikka kerran kuussa JOKU LAPSENLAPSISTA, EI KAIKKI! Seuraavassa kuussa on aikaa nähdä sitten SEURAAVA LAPSENLAPSI, ja sitä seuraavassa kuussa SEURAAVA LAPSENLAPSI.

Jos jättää kokonaan näkemättä, aikaa menee 0 tuntia vuodessa. Jos niin tekee, syy on muu. SIIS HARVENNA KUNKIN LAPSENLAPSEN NÄKEMISTÄ, ÄLÄ LOPETA KOKONAAN. Siinä matikkaa noin alkeistasolla, sorry. :D

Jos miniät vaatii jokaviikkoista lastenhoitoa, vastaa ettei joka viikko sovi koska muuten menee koko aika lapsenhoitoon. Kerro miniöillesi kuinka usein sinusta olisi hyvä määrä nähdä? :) Haluatko käyttää vaikkapa pari tuntia kuussa lastenlasten näkemiseen? Näe silloin yhtä lastenlasta kukin kuukausi. Vuosi riittäisi tähän vaikka olisi 12 lastenlasta, ehtisi nähdä kutakin kerran vuodessa. Aika vähän mutta jos logiikka nyt tuli selväksi.

Ja haloo, tietysti yhden lapsen näkeminen vie vähemmän aikaa kuin viiden. Mutta mikset näe HARVEMMIN kutakin lapsenlasta?? Näe niin usein kuin sinusta on hyvä ja KIERRÄTÄ VUOROA. Capish?

En minä täällä toitota että käytä koko viikkosi lastenlasten hoitoon... Yritin nyt tässä rautalangasta vääntää ettei lastenlasten tapaaminen riipu lastenlasten määrästä. Pidempi aikaväli vain menee siihen että on ehtinyt nähdä kaikki yksi kerrallaan. Jos yhden kanssa siihen menee kuukausi, viiden kanssa siihen kuluu viisi kuukautta että on ehtinyt nähdä kaikki.

Jos et halua nähdä joka lapsenlasta joka viikko koska se on liian usein, mikset näe jokaista pari kertaa vuodessa, kyläilyvuoroja vaihdellen lastenlasten kesken?

Lue lisää

Jos et saanut selvää mitä tarkoitan, niin:

Jos on yksi lapsenlapsi ja haluaa käyttää kuukaudessa yhteensä 2 tuntia lapsenlapsen hoitoon, niin häntä voi nähdä näin:

tammikuu: 2 tuntia lapsenlapselle
helmikuu: 2 tuntia lapsenlapselle
maaliskuu: 2 tuntia lapsenlapselle
huhtikuu: 2 tuntia lapsenlapselle
toukokuu: 2 tuntia lapsenlapselle
kesäkuu: esim lapsenlapsista vapaa kuukausi
heinäkuu: 2 tuntia lapsenlapselle
elokuu: 2 tuntia lapsenlapselle
syyskuu: 2 tuntia lapsenlapselle
lokakuu: 2 tuntia lapsenlapselle
marraskuu: 2 tuntia lapsenlapselle
joulukuu: esim lapsenlapsista vapaa kuukausi
= vuoden aikana yhteensä 20 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa (lapsenlapsi ehtii tavata sinut 10 kertaa vuodessa)


Jos on viisi lastenlasta ja haluaa käyttää kuukaudessa yhteensä 2 tuntia lastenlasten hoitoon, niin heitä voi nähdä näin:

tammikuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 1:lle
helmikuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 2:lle
maaliskuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 3:lle
huhtikuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 4:lle
toukokuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 5:lle
kesäkuu: esim lapsenlapsista vapaa kuukausi
heinäkuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 1:lle
elokuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 2:lle
syyskuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 3:lle
lokakuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 4:lle
marraskuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 5:lle
joulukuu: esim. lapsenlapsista vapaa kuukausi
= vuoden aikana yhteensä 20 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa (kukin lapsenlapsi ehtii tavata sinut 2 kertaa vuodessa)


Ei siis tarvitse käyttää kuukauden aikana yhtään enempää aikaa viiden lapsenlapsen näkemiseen kuin yhdenkään lapsen kanssa. Määrä ei vaikuta ajankäyttöön, ainoastaan siihen että kutakin lapsenlasta näkee HARVEMMIN kuin mitä yhtä lapsenlasta näkisi!


Jos sinulla on yksi lapsenlapsi etkä halua nähdä häntä ollenkaan:

tammikuu: 0 tuntia lapsenlapselle
helmikuu: 0 tuntia lapsenlapselle
maaliskuu: 0 tuntia lapsenlapselle
jne. kunnes koko vuosi on mennyt
= vuoden aikana yhteensä 0 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa (lapsenlapsi ehtii tavata sinut 0 kertaa vuodessa)

Jos sinulla on viisi lastenlasta etkä halua nähdä heitä ollenkaan:

tammikuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 1:lle
helmikuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 2:lle
maaliskuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 3:lle
huhtikuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 4:lle
toukokuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 5:lle
jne. kunnes koko vuosi on mennyt
= vuoden aikana yhteensä 0 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa (kukin lapsenlapsi ehtii tavata sinut 0 kertaa vuodessa)

Jos tällä selitykselläkään et ymmärrä logiikka miksi lastenlasten määrä ei vaikuta siihen miksei heitä voisi nähdä OLLENKAAN, voi olla että minä kuuluisin niihin henkilöihin jotka eivät välttämättä olisi ihan hirmu kiinnostuneita tutustuttamaan omia lapsiani kyseiseen henkilöön. Miten sitten vaikeammat jutut elämässä menisivät jos näin simppeli homma menis näin monimutkaiseksi... :(

et vai? kirjoitti:

"Itse en tajua miten lastenlasten määrä vaikuttaa siihen ollaanko heidän kanssaan vai ei. Jotenkin aivan naurettava ajatus. "

Oletko jotenkin vajaa tai jopa tyhmä?

Lue lisää

Taidan olla sitten sinun määrityksesi mukaan sekä vajaa että tyhmä koska en tosiaan tajua. :D

Jos kaupassa on yksi maitotölkki ja olet yhden purkin maitoa ostamassa, niin otat sen, mutta sitten jos hylly on täysi maitopurkkeja niin jätät sun logiikalla maitopurkin kauppaan? Eli et ota niistä sitä yhtä purkkia sillä kerralla? Niinkö?

Sori en kyllä ymmärräkään. Musta se ei tee ihmistä tyhmäksi tai vajakiksi.

Eihän sun tarvitse niitä kaikkia maitoja kerralla ostaa, vaikka niitä nököttäisi yhtä monta siellä hyllyssä seuraavallakin kauppakerralla. Riittää varmaan kun ostaa sen yhden purkin kerralla ja seuraavalla kauppakerralla sitten taas yhden.

sori en vielkään taj kirjoitti:

Taidan olla sitten sinun määrityksesi mukaan sekä vajaa että tyhmä koska en tosiaan tajua. :D

Jos kaupassa on yksi maitotölkki ja olet yhden purkin maitoa ostamassa, niin otat sen, mutta sitten jos hylly on täysi maitopurkkeja niin jätät sun logiikalla maitopurkin kauppaan? Eli et ota niistä sitä yhtä purkkia sillä kerralla? Niinkö?

Sori en kyllä ymmärräkään. Musta se ei tee ihmistä tyhmäksi tai vajakiksi.

Eihän sun tarvitse niitä kaikkia maitoja kerralla ostaa, vaikka niitä nököttäisi yhtä monta siellä hyllyssä seuraavallakin kauppakerralla. Riittää varmaan kun ostaa sen yhden purkin kerralla ja seuraavalla kauppakerralla sitten taas yhden.

Lue lisää

Tai eihän sun tarvi tihentää kauppakäyntejä sen takia että hylly on täysi maitoa. Käyt yhtä usein hakemassa sen tarvitsemasi yhden litran maitoa, riippumatta siitä onko hyllyssä yksi vai useampia purkkeja. Sori en palkkaisi sua töihin, vaikken kaupassa työskentelekään.

Tekosyitä mummolta kirjoitti:

Jos et saanut selvää mitä tarkoitan, niin:

Jos on yksi lapsenlapsi ja haluaa käyttää kuukaudessa yhteensä 2 tuntia lapsenlapsen hoitoon, niin häntä voi nähdä näin:

tammikuu: 2 tuntia lapsenlapselle
helmikuu: 2 tuntia lapsenlapselle
maaliskuu: 2 tuntia lapsenlapselle
huhtikuu: 2 tuntia lapsenlapselle
toukokuu: 2 tuntia lapsenlapselle
kesäkuu: esim lapsenlapsista vapaa kuukausi
heinäkuu: 2 tuntia lapsenlapselle
elokuu: 2 tuntia lapsenlapselle
syyskuu: 2 tuntia lapsenlapselle
lokakuu: 2 tuntia lapsenlapselle
marraskuu: 2 tuntia lapsenlapselle
joulukuu: esim lapsenlapsista vapaa kuukausi
= vuoden aikana yhteensä 20 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa (lapsenlapsi ehtii tavata sinut 10 kertaa vuodessa)


Jos on viisi lastenlasta ja haluaa käyttää kuukaudessa yhteensä 2 tuntia lastenlasten hoitoon, niin heitä voi nähdä näin:

tammikuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 1:lle
helmikuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 2:lle
maaliskuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 3:lle
huhtikuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 4:lle
toukokuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 5:lle
kesäkuu: esim lapsenlapsista vapaa kuukausi
heinäkuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 1:lle
elokuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 2:lle
syyskuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 3:lle
lokakuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 4:lle
marraskuu: 2 tuntia lapsenlapsi numero 5:lle
joulukuu: esim. lapsenlapsista vapaa kuukausi
= vuoden aikana yhteensä 20 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa (kukin lapsenlapsi ehtii tavata sinut 2 kertaa vuodessa)


Ei siis tarvitse käyttää kuukauden aikana yhtään enempää aikaa viiden lapsenlapsen näkemiseen kuin yhdenkään lapsen kanssa. Määrä ei vaikuta ajankäyttöön, ainoastaan siihen että kutakin lapsenlasta näkee HARVEMMIN kuin mitä yhtä lapsenlasta näkisi!


Jos sinulla on yksi lapsenlapsi etkä halua nähdä häntä ollenkaan:

tammikuu: 0 tuntia lapsenlapselle
helmikuu: 0 tuntia lapsenlapselle
maaliskuu: 0 tuntia lapsenlapselle
jne. kunnes koko vuosi on mennyt
= vuoden aikana yhteensä 0 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa (lapsenlapsi ehtii tavata sinut 0 kertaa vuodessa)

Jos sinulla on viisi lastenlasta etkä halua nähdä heitä ollenkaan:

tammikuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 1:lle
helmikuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 2:lle
maaliskuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 3:lle
huhtikuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 4:lle
toukokuu: 0 tuntia lapsenlapsi numero 5:lle
jne. kunnes koko vuosi on mennyt
= vuoden aikana yhteensä 0 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa (kukin lapsenlapsi ehtii tavata sinut 0 kertaa vuodessa)

Jos tällä selitykselläkään et ymmärrä logiikka miksi lastenlasten määrä ei vaikuta siihen miksei heitä voisi nähdä OLLENKAAN, voi olla että minä kuuluisin niihin henkilöihin jotka eivät välttämättä olisi ihan hirmu kiinnostuneita tutustuttamaan omia lapsiani kyseiseen henkilöön. Miten sitten vaikeammat jutut elämässä menisivät jos näin simppeli homma menis näin monimutkaiseksi... :(

Lue lisää

En puutu laskelmiisi muilta osin kuin väitteeseesi "vuoden aikana yhteensä 0 tuntia lapsenlapsiaikaa ja muu aika on omaa aikaa". Mitä tarkoitat omalla ajalla? Sitäkö aikaa, jolloin isovanhempi ei ole lapsenlapsensa kanssa? Kuulemani ja kokemani mukaan juuri lapsenlasten kanssa vietetty aika on usein isovanhempien ominta aikaa. Heidän muu aikansa saattaa jakaantua esim. seuraavasti:

Kuu kuin kuu: töissä 160 tuntia, ylitöissä 10 tuntia, työmatkoilla 40 tuntia, vanhempia hoitamassa 20 tuntia. Loppuaika kuluu helposti kotitalous- ja pihatöihin, oman kunnon ylläpitämiseen, juoksevien asioiden hoitamiseen, sairasteluun ja lepoon. Usein ikääntyvä puolisokin tarvitsee jonkinasteista hoitoa ja huomioimista. Jos lapsenlapsi asuu kaukana, saattaa matkoihin hänen luokseen ja luotaan kulua useampi tunti.

Hyvä kirjoitus tuo edellinen.
Järkipuhetta! Viisautta!
Taitaa olla niin, että vähemmän kuitenkin on näitä poikkeuksellisia isovanhempia, lapsia ja lastenlapsia joiden kesken pitää kaikki olla pilkuntarkasti jaettuna, sovittuna ja mieluiten paperilla.
Hyvä huomio keskustelussa on se, että omat lapseni määrittävät etusijassa kanssakäymisen meidän isovanhempien kanssa. Yhteistyössä siis, ei kenenkään tuomaroimana.
Se asian on päivänselvä, kenen perheeseen ja päätäntävaltaan lapset tai lapsenlapset kulloinkin kuuluvat. Kukaan meidän porukoissa ei tule "vaatimaan" itselleen jotain lastenlasten suhteen eikä kenenkään suhteen, joka on vanhempi eikä tule myöskään "nauttimaan lapsenlapsista" etuoikeutetusti. Kaikki ovat suhtautuneet toisiinsa luonnollisesti ja ystävällisesti. Kaikki tietävät sen, että vanhemmat ensijaisesti vastaavat lapsistaan.

On kovin harmillista, että melkein verissäpäin ja oman henkensä ja terveytensä uhalla jotkut isovanhemmat tai heidän lapsensa joutuvat pitämään huolta jälkikasvustaan. Epäilen kuitenkin tätä joukkoa hyvin pieneksi.

Rauhoittukaa nyt, hyvät ihmiset. Maailma on muuttunut kaikin tavoin.

Nimimerkkisi selittää mielipiteesi.
Kirjoitapa uudestaan sitten, kun olet nykyisovanhempi.

mummuksi kirjoitti:

Nimimerkkisi selittää mielipiteesi.
Kirjoitapa uudestaan sitten, kun olet nykyisovanhempi.

tuliko hyvä mieli?
menepäs muualle välillä vänkäämään tietojesi ja pullistelusi kanssa, ehkä ihan oikeiden ihmisten pariin suitsimaan heidän mielipiteitään, jotka eivät sinulle sovi.
Sinä huutelet puskista ja puun takaa nettipalstoilla. tuolle sinun ylimielisyydellesi ei muuta voi kuin nauraa ...
en kaipaa vastaustasi, vaikka sinä niin luulet.

peace and friendship kirjoitti:

tuliko hyvä mieli?
menepäs muualle välillä vänkäämään tietojesi ja pullistelusi kanssa, ehkä ihan oikeiden ihmisten pariin suitsimaan heidän mielipiteitään, jotka eivät sinulle sovi.
Sinä huutelet puskista ja puun takaa nettipalstoilla. tuolle sinun ylimielisyydellesi ei muuta voi kuin nauraa ...
en kaipaa vastaustasi, vaikka sinä niin luulet.

Lue lisää

Kirjoittelen missä ja milloin haluan, kuten sinäkin, enkä siihen sinun lupiasi tai kaipuitasi tarvitse.
Huutelen aivan yhtä lailla "puskista ja puun takaa" kuin sinäkin, mutta en sentään yhtä kiukkuisesti.
Rauhaa ja ystävyyttä sinulle - oikein roppakaupalla!

Jos joku kommentoi että nykysukupolven mielipiteet muuttuvat kun vanhenemme ja olemme isovanhempi-iässä, niin enpä usko. Itse ajattelen äitiydestäkin hyvin toisella tapaa kuin oma äitini aikoinaan. Jokainen on vastuussa itsestään. Ja siitä että järjestää elämänsä sellaiseksi että se on tyydyttävää, lapsiperheaikoinakin. Ja kuten isovanhemmat itsekin sanovat, eihän lapsiperheaika ole sitä että voisi entiseen malliin mennä omiin menoihinsa ja toteuttaa itseään, vaan on keskityttävä perheeseen. Elämä on valintoja, ne eivät yleensä sulje toisia valintoja pois vaan niitä voi toteuttaa rinnakkain, äitiyden rinnalla ihminen on edelleen myös nainen, eläkeläisikäisen rinnalla edelleen myös äiti, jotkut myös isovanhempia, ne tulevat tietyin vastuin.

Hei kaikille, isovanhemmille, lapsille, miniöille ...

Monenlaisia kommentteja lapsten hoitamisesta; saako vai pitääkö isovanhempien hoitaa lapsenlapsiaan ja jos pitää, niin minkä verran. Jokainen meistä on erilainen, onneksi. Jokainen perhe on erilainen, onneksi. Jokainen ihmissuhde on erilainen, joka sekin on hieno juttu. Ja vielä, meidän jaksamisemme on vaihtelevaa. Itse ajattelen niin, ettei isovanhemmilla ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia, ellei ole halua, aikaa tai voimia. Monet isovanhemmat kuitenkin mielellään ovat lastenlasten kanssa, onhan se hauskaa ja mukavaa, melkein parasta elämässä - sanovat monet isovanhemmat. Hyvä juttu on, jos isovanhemmat voivat reilusti ja avoimesti jutella lastensa kanssa lastenhoidosta, pelkäämättä kenenkään loukkaantumista. On helpottavaa kaikille, jos voi kysyä apua sitä tarvitessaan tai toivoessaan. Ja on helpottavaa tietää, että voi kieltäytyä lastenhoidosta, jos itsellä on muuta mielessä tai ei vaan jaksa tai huvita. Kunnioitus, reiluus, avoimuus ja keskusteluyhteys ovat mainioita juttuja.

Hyvää syyskuun jatkoa,
Pirkko-pappi

Odotahan nyt sinne isovanhemmuuteen asti niin sitten tiedät, mitä silloin jaksat.
Et voi tietää, millainen näkemys vanhemmillasi oli isovanhemmuudesta silloin, kun he olivat nuoria vanhempia.
Elämä opettaa, jos ei muuta, niin hitaasti kävelemään, sanotaan.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei kaikille, isovanhemmille, lapsille, miniöille ...

Monenlaisia kommentteja lapsten hoitamisesta; saako vai pitääkö isovanhempien hoitaa lapsenlapsiaan ja jos pitää, niin minkä verran. Jokainen meistä on erilainen, onneksi. Jokainen perhe on erilainen, onneksi. Jokainen ihmissuhde on erilainen, joka sekin on hieno juttu. Ja vielä, meidän jaksamisemme on vaihtelevaa. Itse ajattelen niin, ettei isovanhemmilla ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia, ellei ole halua, aikaa tai voimia. Monet isovanhemmat kuitenkin mielellään ovat lastenlasten kanssa, onhan se hauskaa ja mukavaa, melkein parasta elämässä - sanovat monet isovanhemmat. Hyvä juttu on, jos isovanhemmat voivat reilusti ja avoimesti jutella lastensa kanssa lastenhoidosta, pelkäämättä kenenkään loukkaantumista. On helpottavaa kaikille, jos voi kysyä apua sitä tarvitessaan tai toivoessaan. Ja on helpottavaa tietää, että voi kieltäytyä lastenhoidosta, jos itsellä on muuta mielessä tai ei vaan jaksa tai huvita. Kunnioitus, reiluus, avoimuus ja keskusteluyhteys ovat mainioita juttuja.

Hyvää syyskuun jatkoa,
Pirkko-pappi

Lue lisää

Ihan vaan haluan tietää mitä kirkko tällä palstalla tekee?

mummuksi kirjoitti:

Odotahan nyt sinne isovanhemmuuteen asti niin sitten tiedät, mitä silloin jaksat.
Et voi tietää, millainen näkemys vanhemmillasi oli isovanhemmuudesta silloin, kun he olivat nuoria vanhempia.
Elämä opettaa, jos ei muuta, niin hitaasti kävelemään, sanotaan.

Lue lisää

Keskustelu on mennyt vähän sivuraitelle, mutta kommentoin tätä kun herättää ajatuksia.

Oma hartain toive on ettei minusta koskaan tule samanlaista kuin äitini.

Ei lasteni äitinä. Ei aikuisten lasten äitinä. Eikä toivon mukaan tulevien lastenlasteni isoäitinä.

En tahdo loukata, ja siksi en sano asiaa äidilleni. Mutta näin ajattelen. En kohtele häntä kylmästi, ainakaan tahallani, alitajuisesti se varmasti jonkun verran vaikuttaa omaan käytökseen ja intoon sopia tapaamisia ja kun tavataan. Mutta en siitä huolimatta jättäisi äitiäni yksinäiseen vanhuuteen.

Hän on valinnut tiensä. Minä voin valita omani. Eikä omani tarvitse olla kostoa tai katkeruutta häntä kohtaan. Olen päässyt siitä yli. Haluan ja toivon kaikille ihmisille hyvää.

Jos minusta jostain syystä tulee samanlainen kuin millainen mummo omilla lapsillani nyt on, olen itseeni katkerasti pettynyt.

Odotan sinne isovanhemmuuteen saakka, mutta omat elämänkokemukset kun usein vaikuttavat valintoihimme, en usko että minusta yhtäkkiä tulee joku toinen ihminen, ja minulla se mitä olen saanut lapsena ja nyt kokea vaikuttaa jumalattoman paljon siihen kuka tänään olen ja mitä ajattelen vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta.

Tuskin se ihan muuksi muuttuu eläkeiässäkään. Jos muuttuu ja minusta tulee itsekäs ja tunnekylmä omia aikuisia lapsiani ja lastenlapsiani kohtaan, toivon että he saavat minut ravisteltua hereille.

Sitten kun olen mumm kirjoitti:

Keskustelu on mennyt vähän sivuraitelle, mutta kommentoin tätä kun herättää ajatuksia.

Oma hartain toive on ettei minusta koskaan tule samanlaista kuin äitini.

Ei lasteni äitinä. Ei aikuisten lasten äitinä. Eikä toivon mukaan tulevien lastenlasteni isoäitinä.

En tahdo loukata, ja siksi en sano asiaa äidilleni. Mutta näin ajattelen. En kohtele häntä kylmästi, ainakaan tahallani, alitajuisesti se varmasti jonkun verran vaikuttaa omaan käytökseen ja intoon sopia tapaamisia ja kun tavataan. Mutta en siitä huolimatta jättäisi äitiäni yksinäiseen vanhuuteen.

Hän on valinnut tiensä. Minä voin valita omani. Eikä omani tarvitse olla kostoa tai katkeruutta häntä kohtaan. Olen päässyt siitä yli. Haluan ja toivon kaikille ihmisille hyvää.

Jos minusta jostain syystä tulee samanlainen kuin millainen mummo omilla lapsillani nyt on, olen itseeni katkerasti pettynyt.

Odotan sinne isovanhemmuuteen saakka, mutta omat elämänkokemukset kun usein vaikuttavat valintoihimme, en usko että minusta yhtäkkiä tulee joku toinen ihminen, ja minulla se mitä olen saanut lapsena ja nyt kokea vaikuttaa jumalattoman paljon siihen kuka tänään olen ja mitä ajattelen vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta.

Tuskin se ihan muuksi muuttuu eläkeiässäkään. Jos muuttuu ja minusta tulee itsekäs ja tunnekylmä omia aikuisia lapsiani ja lastenlapsiani kohtaan, toivon että he saavat minut ravisteltua hereille.

Lue lisää

Toivottavasti elämäsi sujuu parhain päin, eikä sinun tarvitse isoäiti-ikäisenä olla itseesi "katkerasti pettynyt".
Hieman vain panee miettimään äitiäsi kohtaan tuntemasi katkeruus, jota tekstisi uhkuu, vaikka muuta väität. Sinuna pyrkisin pääsemään siitä aidosti eroon ja sopimaan asiat äitisi kanssa niin kauan kuin vielä ehdit. Katkeruus on raskas perintö, joka siirtyy helposti sukupolvelta toiselle.

Sitten kun olen mumm kirjoitti:

Keskustelu on mennyt vähän sivuraitelle, mutta kommentoin tätä kun herättää ajatuksia.

Oma hartain toive on ettei minusta koskaan tule samanlaista kuin äitini.

Ei lasteni äitinä. Ei aikuisten lasten äitinä. Eikä toivon mukaan tulevien lastenlasteni isoäitinä.

En tahdo loukata, ja siksi en sano asiaa äidilleni. Mutta näin ajattelen. En kohtele häntä kylmästi, ainakaan tahallani, alitajuisesti se varmasti jonkun verran vaikuttaa omaan käytökseen ja intoon sopia tapaamisia ja kun tavataan. Mutta en siitä huolimatta jättäisi äitiäni yksinäiseen vanhuuteen.

Hän on valinnut tiensä. Minä voin valita omani. Eikä omani tarvitse olla kostoa tai katkeruutta häntä kohtaan. Olen päässyt siitä yli. Haluan ja toivon kaikille ihmisille hyvää.

Jos minusta jostain syystä tulee samanlainen kuin millainen mummo omilla lapsillani nyt on, olen itseeni katkerasti pettynyt.

Odotan sinne isovanhemmuuteen saakka, mutta omat elämänkokemukset kun usein vaikuttavat valintoihimme, en usko että minusta yhtäkkiä tulee joku toinen ihminen, ja minulla se mitä olen saanut lapsena ja nyt kokea vaikuttaa jumalattoman paljon siihen kuka tänään olen ja mitä ajattelen vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta.

Tuskin se ihan muuksi muuttuu eläkeiässäkään. Jos muuttuu ja minusta tulee itsekäs ja tunnekylmä omia aikuisia lapsiani ja lastenlapsiani kohtaan, toivon että he saavat minut ravisteltua hereille.

Lue lisää

Ymmärrän sinua. Mielenterveyden horjuminen tai epävakaa persoonallisuus on minullekin tuttua erään sukulaiseni kautta. Myös alkoholin ykkösasiaksi nostaminen on vanhempien naisten tätä päivää.
Toivon todella kaikkea hyvää sinulle.
Minuun ottaa yhteyttä eräs hyvin kaukainen entinen sukulainen joka haluaisi ilmeisesti nyt jostain syystä lähentyä. Minä en halua ja olen melko kylmäkiskoinen hänelle, kylläkin tarkoituksella. Nykyisin en ole enää vastannut hänelle kun soittaa. Hän on ollut minulle aikoinaan erittäin tyly silloin kun minä todella olisin tarvinnut apua ja sitä oletin saavani kun hän sitä tarjosi minulle.

Joskus joutuu tekemään kylmiä ja tunteettomia ratkaisuja, jotta saisi säilytettyä oman itsensä, rauhansa ja mielenterveytensä..

mummuksi kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Mielenterveyden horjuminen tai epävakaa persoonallisuus on minullekin tuttua erään sukulaiseni kautta. Myös alkoholin ykkösasiaksi nostaminen on vanhempien naisten tätä päivää.
Toivon todella kaikkea hyvää sinulle.
Minuun ottaa yhteyttä eräs hyvin kaukainen entinen sukulainen joka haluaisi ilmeisesti nyt jostain syystä lähentyä. Minä en halua ja olen melko kylmäkiskoinen hänelle, kylläkin tarkoituksella. Nykyisin en ole enää vastannut hänelle kun soittaa. Hän on ollut minulle aikoinaan erittäin tyly silloin kun minä todella olisin tarvinnut apua ja sitä oletin saavani kun hän sitä tarjosi minulle.

Joskus joutuu tekemään kylmiä ja tunteettomia ratkaisuja, jotta saisi säilytettyä oman itsensä, rauhansa ja mielenterveytensä..

Lue lisää

Etkö tosiaan keksi itsellesi omaa nimimerkkiä?
Mikä sinua pelottaa niin paljon, että et voi edes nimimerkillä seistä sanojesi takana, vaan joudut lainaamaan minun jo pitkään käyttämääni nimimerkkiä?

mummuksi kirjoitti:

Etkö tosiaan keksi itsellesi omaa nimimerkkiä?
Mikä sinua pelottaa niin paljon, että et voi edes nimimerkillä seistä sanojesi takana, vaan joudut lainaamaan minun jo pitkään käyttämääni nimimerkkiä?

Lue lisää

Mitä tarkoitat? Mitä pelkäät kun palstoilla on toinenkin mummuksi? Sinulla on nyt mahdollisuus rekisteröityä mummuksi-nimimerkillä, jolloin kukaan muu ei voi sen nimen alla kommentoida.
Onnea rekkautumisen johdosta!

mummuksi kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Mitä pelkäät kun palstoilla on toinenkin mummuksi? Sinulla on nyt mahdollisuus rekisteröityä mummuksi-nimimerkillä, jolloin kukaan muu ei voi sen nimen alla kommentoida.
Onnea rekkautumisen johdosta!

Lue lisää

Samat sanat.

mummuksi kirjoitti:

Samat sanat.

Hehe vaihtakaa molemmat sitä nimimerkkiä. Onko niin kamalaa? Itse kirjoitan milloin yhdellä, milloin toisella nimimerkillä. Yritän olla käyttämättä samaa nimimerkkiä kuin joku muu jos huomaan että joku kirjoittaa jollain nimimerkillä jatkuvasti, esim. "mummuksi". Mitä sitä toisen nimmaria ottamaan? Toisaalta, onko väliä jos ei yksilöidy. Kukaan ei tosielämässä kuitenkaan tuomitse kun täällä ei ketään yksilöidä ja jos haluaa jollain nimimerkillä kirjoitella niin kirjoittaa yhdellä nimimerkillä ja vaihtaa sen kummemmin mihinkään huutelematta toiseen jos alkaa nettihäirintää tai saman nimimerkin käyttöä esiintyä, itsellä ei tosin kummastakaan kokemusta ja aika satunnaisesti täällä loppujen lopuksi edes käyn tai kommentoin eri ketjuihin tai aihealueisiin mitä nyt milloinkin kiinnostaa lukea tai vaihtaa mielipiteitä.

Tämä ikuinen kiistakysymys ratkeaisi siten, että kukaan ei VAATISI lähimmäisiltään mitään. Jos kaikki kunnioittaisivat toistensa kykyä itse arvioida, paljonko jaksaa ja haluaa. Voi pyytää tai tarjota apuakin, mutta hyväksyä loukkaantumatta ja valittamatta sen, että jokaisella on oikeus päättää itse mitä tekee.

vapaaehtoisuus kirjoitti:

Tämä ikuinen kiistakysymys ratkeaisi siten, että kukaan ei VAATISI lähimmäisiltään mitään. Jos kaikki kunnioittaisivat toistensa kykyä itse arvioida, paljonko jaksaa ja haluaa. Voi pyytää tai tarjota apuakin, mutta hyväksyä loukkaantumatta ja valittamatta sen, että jokaisella on oikeus päättää itse mitä tekee.

Lue lisää

Itselläni on 10 lastenlasta. Iältään 2-17. Aina olen pyrkinyt hoitamaan heitä, kun on ollut tarvetta. Ja muulloinkin. Silloin kun vanhemmat lapsenlapset olivat pieniä, niin oli oikein vuorot kuka pääsee yökylään. Silloin jaksoin hyvin heitä hoitaa. Oi kuika ihanaa oli saada heidät luoseni.
nyt on vuosia tullut enemmän. En ihan niin paljon jaksa. Lapseni ymmärtävät sen.
Kun on hoidon tarvetta, niin hoidan, mutta sitten lapseni käyvät esim. siivoamassa tai jotain auttamassa, että jaksan hoitaa hoitaa heidän lapsiaan.
Kyläilen heidän luonaan, mutta kysyn sopiiko tulla.
syntymäpäiville osallistun aina. Jos joskus ei pääse, menen heti kun pääsen. Kaikki ovat rakkaita.

Useimmat isovanhemmat haluavat tai haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan, vaikka voimat eivät enää riittäisikään, ja lisäksi monet lapset, miniät ja vävyt odottavat, pyytävät ja vaativat heiltä apua. Juuri viikko sitten yksi tuntemani isoäiti nääntyi lapsenlapsiaan hoitaessaan sairaalakuntoon, ja toinen on murheen murtama, kun ei liikuntakyvyttömänä pääse toiselle paikkakunnalle lapsenlapsiaan hoitamaan. Kaipa niitäkin joku tarpeeksi ilkeä ihminen voi pitää tekosyinä. Nämä mummot eivät ole osanneet sanoa ei. Johtuneenko siitä, että ovat suomalaisia. Toivottavasti heitä ei enää enempää vielä siitäkin syyllistetä.
Hyvä olisi, jos asioista voisi keskustella. Omien lasten kanssa se yleensä onnistuukin, mutta muutamien miniöiden kanssa olen nähnyt siitä seuraavan yhtä väärinkäsitysten sekamelskaa.

mummuksi kirjoitti:

Useimmat isovanhemmat haluavat tai haluaisivat hoitaa lastenlapsiaan, vaikka voimat eivät enää riittäisikään, ja lisäksi monet lapset, miniät ja vävyt odottavat, pyytävät ja vaativat heiltä apua. Juuri viikko sitten yksi tuntemani isoäiti nääntyi lapsenlapsiaan hoitaessaan sairaalakuntoon, ja toinen on murheen murtama, kun ei liikuntakyvyttömänä pääse toiselle paikkakunnalle lapsenlapsiaan hoitamaan. Kaipa niitäkin joku tarpeeksi ilkeä ihminen voi pitää tekosyinä. Nämä mummot eivät ole osanneet sanoa ei. Johtuneenko siitä, että ovat suomalaisia. Toivottavasti heitä ei enää enempää vielä siitäkin syyllistetä.
Hyvä olisi, jos asioista voisi keskustella. Omien lasten kanssa se yleensä onnistuukin, mutta muutamien miniöiden kanssa olen nähnyt siitä seuraavan yhtä väärinkäsitysten sekamelskaa.

Lue lisää

Palaan vielä tähän ylläolevaan. Onneksi isoäiti pääsi jo sairaalasta vaikka tipassa vielä onkin ja taas näyttävät lapsenlapset melskaavan hänen asunnollaan, kun hänelle lämpimäisiä juuri vein. Liikuntakyvytönkin saatiin rullatuolilla toiselle paikkakunnalle viimein kun perhe vaatimalla hänet sinne vaati. Odotukset voitiin siis täyttää ja hyvä niin.
Näissä lapsiperheissä on niin päin, että omat lapset on totutettu siihen että isoäidiltä voi vaatia aina mitä vain. miniät ja vävyt on kasvatettu toisella tavalla ja he eivät systeemistä oikein pidä, mutta eivät osaa hanttiinkaan panna, koska järjestely hyödyttää.
Kieroutunutta kasvatusta jo ties kuinka monennessa polvessa.

mummuksi kirjoitti:

Palaan vielä tähän ylläolevaan. Onneksi isoäiti pääsi jo sairaalasta vaikka tipassa vielä onkin ja taas näyttävät lapsenlapset melskaavan hänen asunnollaan, kun hänelle lämpimäisiä juuri vein. Liikuntakyvytönkin saatiin rullatuolilla toiselle paikkakunnalle viimein kun perhe vaatimalla hänet sinne vaati. Odotukset voitiin siis täyttää ja hyvä niin.
Näissä lapsiperheissä on niin päin, että omat lapset on totutettu siihen että isoäidiltä voi vaatia aina mitä vain. miniät ja vävyt on kasvatettu toisella tavalla ja he eivät systeemistä oikein pidä, mutta eivät osaa hanttiinkaan panna, koska järjestely hyödyttää.
Kieroutunutta kasvatusta jo ties kuinka monennessa polvessa.

Lue lisää

Siis onkohan niin että isoäiti ihan itse haluaa ne lapsenlapset piristykseksi sinne vaikka se välillä ottaa voimille? Olisitko väärässä käsityksessä ja säälit ihmistä jo itseasiassa nauttii lastenlasten seurasta, kaikki ei välttämättä koe heitä rasitteina niin kuin sinä ehkä jossain mielessä?

Olen kyllä sitä mieltä että jos ovat isoäidille rasite, niin jo on kumma jos ei aikuinen ihminen saa sanaa suustaan ja sano missä haluaa asua tai päät ihan itse siitä missä asuu. Turha nurista jos ei saa suutaan auki. Ja on kumma jos ei saa sanottua että tänään en jaksa.

Eri asia sitten nämä jutut juuri. Mutta nyt ei ehkä perusisovanhemmuuden kohdalla ole kyse sairaalasta kotiutuneesta, tipassa olevasta, pyörätuolilla liikkuvasta hauraasta mummosta. Kyse on omaa elämäänsä viettävästä mummosta joka sanoo että lastenlasten lukumäärän takia ei halua olla tekemisissä.

Sekin ok, kunhan kertoo syyt lapsilleen ja lastenlapsille ettei tarvitse arvailla ja pahoittaa turhasta mieltään. sitä helposti kuvittelee ettei toinen ihminen pidä a) sinusta b) lapsistasi, ja se sattuu jos kyse omasta äidistä, anopista tai mummosta.

Ja sitten jos syy on oman elämän viettäminen ja omat kiireet, sekin on ok, mutta ei siitä taas pidä loukkaantua jos joku muu pahoittaa siitä mielensä. Minä pahoittaisin mieleni jos oma paras ystäväni kertoisi että hänen harrastuksensa ja muut ihmiset menevät tästä lähtien minun edelleni eikä enää halua kovin paljon nähdä, etten enää ole niin tärkeä hänelle. Hänellä olisi kaikki oikeus, mutta ihmettelisin mistä tällainen johtuu. Ja sanomattakin selvää että välit viilenisivät. Ja tässä ei nyt kyse kaverista vaan yhdestä läheisimmistä ihmisistä, omasta äidistä, miehen äidistä tai omasta mummosta.

siis entinen sh-piirin johtaja

Aloittajan tekstistä: "Lapsenlapsia rakastetaan toki, vaikka ei toimittaisi lastenhoitajana tai ei päästäisikään synttäreille omilta kiireiltä. "

Missä se rakkaus näkyy?

Miten se rakastaminen osoitetaan toiselle, sydämen salattuna tunteenako vaan vai korulauseina?

Kiitos kommentistasi. Aivan kuin olisi omaa tekstiään lukenut.
En yritä saada huomiota perheelleni enää, koska teen sen kuitenkin taas jotenkin väärin. Pysyn paremmassa kunnossa henkisesti pysyttelemällä kauempana vanhemmistani.

Muvti kirjoitti:

Kiitos kommentistasi. Aivan kuin olisi omaa tekstiään lukenut.
En yritä saada huomiota perheelleni enää, koska teen sen kuitenkin taas jotenkin väärin. Pysyn paremmassa kunnossa henkisesti pysyttelemällä kauempana vanhemmistani.

Lue lisää

Se on hassua miten siitä vanhemmista etäämmäs erkaantumisestakin tuntee aluksi syyllisyyttä. Mutta kun saa vähän enemmän omaa tilaa ja ehtii miettiä asioita etäämmältä, alkaa helpottaa ja tajuaa että asia olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Samaa mieltä kirjoitti:

Se on hassua miten siitä vanhemmista etäämmäs erkaantumisestakin tuntee aluksi syyllisyyttä. Mutta kun saa vähän enemmän omaa tilaa ja ehtii miettiä asioita etäämmältä, alkaa helpottaa ja tajuaa että asia olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Lue lisää

Entäpä toisinpäin? Oletteko te nuoret valmiita auttamaan vanhempianne myös silloin kun se ei teille itsellenne sovi? Oletteko valmiit perumaan harrastuksenne ja huvimenonne, jos vanhemmat tarvitsevat teitä vaikkapa hoitamaan kotiasioita tai hakemaan koiran hoitoonne? Menettekö joka kerta vanhempienne merkkipäiville, entä autatteko taloudellisesti, jos heillä on vaikeaa?

Onko teille vanhempienne tunteilla ja tarpeilla merkitystä? Vai onko niin että vain nuorempi osapuoli kertoo, milloin, mitä ja miten, ja vaatii itselleen kaikkea mitä tuntee tarvitsevansa? Muistatteko koskaan, kuinka monta vuotta elämästään he ovat käyttäneet lapsistaan huolehtimiseen?

Minuakin on kummastuttanut se täällä esiintynyt vaatimus, että kunnon isovanhempien pitäisi hoitaa lastenlapsiaan silloin, kun heille ei sovi. Miten se käytännössä edes tapahtuisi?
Lasten vanhemmat saavat töistä vapaata lastensa sairauden takia, mutta isovanhemmat eivät saa vapaata lastenlastensa sairauden takia. Siinä on melkoinen ero. Ja isovanhemmillakin on oma elämänsä, parisuhteensa ja kotinsa, joita hoidetaan iltaisin ja viikonloppuisin.
Useimmat isovanhemmat hoitavat mielellään lastenlapsiaan jos terveys antaa periksi, mutta nimenomaan silloin, kun se heille itselleen sopii.

mikä on ongelma? kirjoitti:

Minuakin on kummastuttanut se täällä esiintynyt vaatimus, että kunnon isovanhempien pitäisi hoitaa lastenlapsiaan silloin, kun heille ei sovi. Miten se käytännössä edes tapahtuisi?
Lasten vanhemmat saavat töistä vapaata lastensa sairauden takia, mutta isovanhemmat eivät saa vapaata lastenlastensa sairauden takia. Siinä on melkoinen ero. Ja isovanhemmillakin on oma elämänsä, parisuhteensa ja kotinsa, joita hoidetaan iltaisin ja viikonloppuisin.
Useimmat isovanhemmat hoitavat mielellään lastenlapsiaan jos terveys antaa periksi, mutta nimenomaan silloin, kun se heille itselleen sopii.

Lue lisää

Lastemme isoäiti ei ole koskaan hoitanut lapsiamme minuuttiakaan. Ei soita koskaan lapsille(eikä lasten äidille, eli miniälleen). Asuu kaukana ja on nuori hyväkuntoinen eläkeläinen. Kyläilee mielellään usein ja pitkään meillä miehensä kanssa täysihoidolla. On itsekäs ja pahantahtoinen. En ole koskaan kuullut hänen sanovan mitään hyvää kenestäkään. Kauanko tätä pitää vielä sietää? Ei tulisi mieleenkään pyytää hoitamaan ainoita lapsenlapsiaan. Ei saisi pidettyä hengissä niitä puolta päivääkään kun keskittyy vain itseensä.

luottamuspulassa kirjoitti:

Lastemme isoäiti ei ole koskaan hoitanut lapsiamme minuuttiakaan. Ei soita koskaan lapsille(eikä lasten äidille, eli miniälleen). Asuu kaukana ja on nuori hyväkuntoinen eläkeläinen. Kyläilee mielellään usein ja pitkään meillä miehensä kanssa täysihoidolla. On itsekäs ja pahantahtoinen. En ole koskaan kuullut hänen sanovan mitään hyvää kenestäkään. Kauanko tätä pitää vielä sietää? Ei tulisi mieleenkään pyytää hoitamaan ainoita lapsenlapsiaan. Ei saisi pidettyä hengissä niitä puolta päivääkään kun keskittyy vain itseensä.

Lue lisää

Miten ihmeessä hän voi kyläillä teillä usein ja pitkään täysihoidolla? Kuka häntä täysihoitaa?

Minusta tuollaista ei pidä sietää.

Itse asiassa varmaan sietämisestä tässä koko keskustelussa on kyse. Kaikkea ei ole pakko sietää, edes sukulaisilta. Ei omilta vanhemmilta. Ei miehen vanhemmilta. Eikä omilta lapsiltaankaan.

Kunnioitetaan toisiamme, niin asiat ehkä sujuvat paremmin. Ei oleteta, puhutaan.

Hyvä näkemys, on totta että tietysti tekee sen mukaan mikä on mahdollista eli mikä itselle sopii! Mutta pari ajatusta...

En sanoisi että työnantajan kanssa tulee alkaa kinaamaan tai lakata sairastamasta, muttet ehkä kysynyt tosissasi?

Tosi kurjaa ettet voinut vuosiin harrastaa mitään omaa lasten kanssa, kivempaahan se olisi ollut että olisi saanut jotain vastapainoa perheajelle? Perheen kanssakin on mukavaa, mutta minä ainakaan en lakannut olemasta nainen omine ystävineni, tarpeineni ja mielenkiinnonkohteineni tullessani äidiksi. Enkä nyt sano että harrastaisin itse jotain, ei siihen ole mahdollisuutta. Mutta en väitä, ettenkö harrastaisi jos se vain olisi mahdollista. Olen huomannut että olen paljon pirteämpi, jaksavampi, iloisempi ja osallistuvampi äiti lapsilleni kun olen saanut vähän omaa aikaa ja tehdä omia juttuja, vaikka se hyvin harvoin tapahtuukin.

Tässä dilemmassa jota pyöritellään ja joka kirvoittaa niin kärkkäitä mielipiteitä, on ongelma se että kumpikin osapuoli on tyytymätön, jos ei tilanteeseen niin vähintään siihen mitä toinen siitä ajattelee.

Toisen toiminta aiheuttaa toiselle pahaa mieltä ja toinen tietää sen muttei halua muuttaa toimintaansa, vaikka näkee että se aiheuttaa hallaa ihmissuhteelle. Näissä tapauksissa itsellä on jäänyt ihmisen näkeminen vähemmälle, ei välttämättä tietoisella päätöksellä. Näinhän se käy että ne kenen kanssa on mukavaa ja asiat sujuu, niiden kanssa ollaan ja tulee oltua luonnostaan tekemisissä.

Yleensä ystävien kanssa joustetaan puolin ja toisin, tietty työajat ja sairastamiset huomioiden mutta kyllä kalenterista löytyy tunteja työn ulkopuoleltakin ja yleensä joutuu vähän sovittelemaan omia menojaan tai miettimään mikä sopisi kummallekin osapuolelle ja missä voisi tehdä kompromisseja jotta toista ihmistä voi nähdä ja molemmat ovat tyytyväisiä. Miksei aikuisen lapsen ja vanhemman suhde voi olla samanlainen, toista kunnioittava ja toisen tarpeet ja mielipiteet hyväksyvä ja huomioiva myös lastenlasten syntymän jälkeen? Eikä yksipuolisesti lapsiperheen suuntaan, muttei yksipuolisesti myöskään isovanhemman suuntaan.

Minusta on hienoa jos lapset auttelevat isovanhempiaan ja vanhempiaan, näin meillä tehdään mahdollisuuksien mukaan. Kurjaa jos kaikki eivät ole tähän valmiita. Miksi olla tekemisissä kovin paljon sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole valmiita vähän auttelemaan silloin kun sen tarpeessa on (oli se sitten isovanhempi tai aikuinen lapsi tai lastenlapset), huomioimaan ja osoittamaan välittämistä näkemällä ja olemalla läsnä elämässä?

On minullakin muutama "ystävä" joiden kanssa ei nykyään enää nähdä, olemme etääntyneet vuosien kuluessa. Kutsun näitä vanhoiksi ystäviksi tai lapsuudenystäviksi, koska ei olla tekemisissä. Vanhempia ei mielestäni voi sanoa menneisyyden vanhemmiksi, vanhemmuuden kun yleensä ei katsota loppuvan, mutta sanoisin että vanhempi jonka kanssa ei olla tekemisissä, on lapsuuden ajan vanhempi, jolla se vanhemmuus on kyllä käytännössä lakannut, joten ei tarvitse lapsen tai lastenlastenkaan pahemmin huomioida, eihän niille vanhoille lapsuudenystävillekään tungeta vieraisille, pyydetä kylään tai muutenkaan nähdä, olisi epäluontevaa. Mutta ei se mitään mummoutta tai vaariutta edusta silloin lapsi-isovanhempi-suhteessa.

Mielipidekysymys kirjoitti:

Hyvä näkemys, on totta että tietysti tekee sen mukaan mikä on mahdollista eli mikä itselle sopii! Mutta pari ajatusta...

En sanoisi että työnantajan kanssa tulee alkaa kinaamaan tai lakata sairastamasta, muttet ehkä kysynyt tosissasi?

Tosi kurjaa ettet voinut vuosiin harrastaa mitään omaa lasten kanssa, kivempaahan se olisi ollut että olisi saanut jotain vastapainoa perheajelle? Perheen kanssakin on mukavaa, mutta minä ainakaan en lakannut olemasta nainen omine ystävineni, tarpeineni ja mielenkiinnonkohteineni tullessani äidiksi. Enkä nyt sano että harrastaisin itse jotain, ei siihen ole mahdollisuutta. Mutta en väitä, ettenkö harrastaisi jos se vain olisi mahdollista. Olen huomannut että olen paljon pirteämpi, jaksavampi, iloisempi ja osallistuvampi äiti lapsilleni kun olen saanut vähän omaa aikaa ja tehdä omia juttuja, vaikka se hyvin harvoin tapahtuukin.

Tässä dilemmassa jota pyöritellään ja joka kirvoittaa niin kärkkäitä mielipiteitä, on ongelma se että kumpikin osapuoli on tyytymätön, jos ei tilanteeseen niin vähintään siihen mitä toinen siitä ajattelee.

Toisen toiminta aiheuttaa toiselle pahaa mieltä ja toinen tietää sen muttei halua muuttaa toimintaansa, vaikka näkee että se aiheuttaa hallaa ihmissuhteelle. Näissä tapauksissa itsellä on jäänyt ihmisen näkeminen vähemmälle, ei välttämättä tietoisella päätöksellä. Näinhän se käy että ne kenen kanssa on mukavaa ja asiat sujuu, niiden kanssa ollaan ja tulee oltua luonnostaan tekemisissä.

Yleensä ystävien kanssa joustetaan puolin ja toisin, tietty työajat ja sairastamiset huomioiden mutta kyllä kalenterista löytyy tunteja työn ulkopuoleltakin ja yleensä joutuu vähän sovittelemaan omia menojaan tai miettimään mikä sopisi kummallekin osapuolelle ja missä voisi tehdä kompromisseja jotta toista ihmistä voi nähdä ja molemmat ovat tyytyväisiä. Miksei aikuisen lapsen ja vanhemman suhde voi olla samanlainen, toista kunnioittava ja toisen tarpeet ja mielipiteet hyväksyvä ja huomioiva myös lastenlasten syntymän jälkeen? Eikä yksipuolisesti lapsiperheen suuntaan, muttei yksipuolisesti myöskään isovanhemman suuntaan.

Minusta on hienoa jos lapset auttelevat isovanhempiaan ja vanhempiaan, näin meillä tehdään mahdollisuuksien mukaan. Kurjaa jos kaikki eivät ole tähän valmiita. Miksi olla tekemisissä kovin paljon sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole valmiita vähän auttelemaan silloin kun sen tarpeessa on (oli se sitten isovanhempi tai aikuinen lapsi tai lastenlapset), huomioimaan ja osoittamaan välittämistä näkemällä ja olemalla läsnä elämässä?

On minullakin muutama "ystävä" joiden kanssa ei nykyään enää nähdä, olemme etääntyneet vuosien kuluessa. Kutsun näitä vanhoiksi ystäviksi tai lapsuudenystäviksi, koska ei olla tekemisissä. Vanhempia ei mielestäni voi sanoa menneisyyden vanhemmiksi, vanhemmuuden kun yleensä ei katsota loppuvan, mutta sanoisin että vanhempi jonka kanssa ei olla tekemisissä, on lapsuuden ajan vanhempi, jolla se vanhemmuus on kyllä käytännössä lakannut, joten ei tarvitse lapsen tai lastenlastenkaan pahemmin huomioida, eihän niille vanhoille lapsuudenystävillekään tungeta vieraisille, pyydetä kylään tai muutenkaan nähdä, olisi epäluontevaa. Mutta ei se mitään mummoutta tai vaariutta edusta silloin lapsi-isovanhempi-suhteessa.

Lue lisää

"Mielipidekysymys". En tiedä kuvitteletko olevasi eri linjoilla kuin minä, kosk et ole.

Itse en voisi kuvitella jättäväni lapsiani pulaan, kun he tulevat lapsia saamaan, olenhan autellut miehenikin lapsia kun se vain mahdollista on.

Silti sieltäkin käsin on joskus tullut tuota heittoa, että "autellaan vaan kun itselle sopii".

No sille ei kyllä vaan voi mitään, että aina ei sovi. Aina ei jaksa. Ja kyllä, olen ollut niinkin itsekäs, että olen halunnut pitää yllä välejä omiin aikuisiin lapsiini, omiin sisaruksiini, omiin ystäviini, ja niihin miehen lapsiin joilla ei vielä ole lapsia, kun yleensä se on se yksi ja sama perhe joka tarvitsisi apua ja lapsenhoitoa loputtomiin, joka viikko... Eikä todellakaan ole kiitollinen, vaan aina tyytymätön...

En ole vaihdellut työvuorojani enkä ollut sairastamatta tuon perheen vuoksi. En tiedä vielä millainen tulen olemaan mummona, kun en ihan oikean oikea mummo vielä edes ole. Mutta toivon kyllä että omien lasteni kanssa viestintä tulee olemaan toista luokkaa kuin tämän miehen pojan ja miniän kanssa.. ja uskonkin, että tulee olemaan.