Miksi isovanhemmat halveksivat nuorempia sukupolvia?

Isovanhemmille kysym

Miksi niin moni isovanhempi-ikäinen osoittaa halveksuntaa ja vihamielisyyttä nuorempia sukupolvia kohtaan?

Miksi nuoremman polven näkemykset ja valinnnat joutuvat jatkuvasti väheksynnän kohteeksi? Onko tuoreemman sukupolven oman ajattelukyvyn osoittaminen ja oman näköisien valintojen tekeminen teistä itsekkyyttä ja merkki siitä ettei kunnioita vanhempaa sukupolvea, halua kuunnella teidän ikäpolvenne mielipiteitä eikä toimia niin kuin olette päättäneet toistenkin puolesta että on hyvä toimia?

Onko teille isovanhempi-ikäisille osoitettu yhtä suurta ja avointa halveksuntaa ja vihaa omien aikuisten lastenne toimesta? Tai omien vanhempienne toimesta aikanaan kun olette läpikäyneet hippi-aikakauden tai toitottaneet uusia idealistisia mielipiteitä, jotka ovat poikenneet vanhempienne arvoista ja näkemyksistä?

Toinen juttu mitä olen alkanut ihmetellä on se, onko läheisten, arjessa läsnä olevien isovanhempien kaipuu omille lapsilleen ja omien vanhempien henkisen tuen kaipaus tuomittavaa? Miksei aikuinenkin saa olla joskus tarvitseva, eikö se ole inhimillistä? Onko pärjättävä yksin, jokainen on saari jne... Ettekö ole itse pyytäneet joskus apua ja tukea omilta vanhemmilta? Pyydättekö puolestanne apua nuoremmalta sukupolvelta vai odotatteko apua ja huomioimista heiltä automaattisesti? Miksi he ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa teille?

En ymmärrä mistä isovanhempi-ikäisten vihamielinen suhtautumistapa juontaa juurensa? Aatteet ja toimintatavat tuntuvat joillakin olevan kuin kultaisena hippiaikana, kaikki muut näkemykset tuomitaan. Kaikki kunnia hippiaatteelle mutta kaikessa se ei toimi. Toiset tuntuvat yhä olevan nuoruuden kapinointi-huumassa, toitotetaan omia idealistisia näkemyksiä, vaaditaan suureen ääneen oikeuksia ja toteutetaan hedonistisesti itseä ja omaa elämää. Nuoremmalla sukupolvella ei nuorena ollut samaa mahdollisuutta, elettiin erilaista aikaa. Sitä mahdollisuutta ei ole nyt eikä tulevaisuudessa. Ajat ovat tiukemmat ja tiukemmiksi muuttuvat. Nyt jo on tiedossa ettei samaa hyvinvointia tule jäämään tulevien sukupolvien osaksi.

Olen 90-luvun lama-ajan nuori, tiukkaa oli. Onneksi isovanhemmat auttoivat vanhempiani rahallisesti. Asuimme isovanhempien ostamassa talossa. Isovanhemmat hoitivat minua kun tarve vaati ja silloin kun vanhemmat tarvitsivat omaa aikaa päästäkseen tuulettumaan, jotta jaksoivat olla hyviä äitejä ja isiä. Työnteko ja uran edistäminen oli vanhemmille tärkeämpää kuin perhekeskeiset arvot, töissä he pääsivät toteuttamaan itseään.

Kun muutin pois kotoa, yritin rahoittaa opiskeluajan elämistä osa-aikatöillä, opintotuki ja laina eivät riittäneet elämiseen. Työtilanne ei ollut hyvä. Siirtyessäni työelämään oman alan työpaikan saanti ei ollut itsestään selvyys, ei ole vieläkään. Pysyvä työpaikka ja saman työnantajan palveluksessa koko iän työskentely uralla edeten on epärealistinen haave. Kuka tahansa voidaan irtisanoa. On palkattomia lomautuksia, silloinkin laskut on maksettava. Jotkut saavat vain pätkätöitä, joilla ei osta omaa asuntoa. Asuntojen hinnat ovat pilvissä ja taloudellisesti on sen verran tiukkaa että asuntosäästäjänä saa olla hyvän aikaa ennen kuin omarahoitusosuus on koossa. Ainakaan meillä vanhemmat eivät halunneet taata asuntolainaa. Koko sen ajan kun minulla on ollut lapsia, lapsiperheiden tukia ja etuuksia on karsittu. Ruoan hinta nousee jatkuvasti, elämismenot kasvavat. Eläkeikää lähestyvät tai sen ylittäneet ovat niin uupuneita raskaista työvuosista etteivät halua pienimmässäkään määrin hoitaa lastenlapsiaan, omat lapsensa hoitaneena heillä on oikeus nauttia elämästä, matkustaa, harrastaa, mennä omissa riennoissa. Niin heillä on, muttei minua voi vaatia hyppimään riemusta jos ei siltä tunnu. Nyt puhutaan eläkeiän nostamisesta, työurien pidentämisestä, palkasta menevien eläkemaksujen nostamisesta, eläkeläisille maksettavien eläkkeiden pienentämisestä, sosiaali-, terveys- ja lähipalveluiden karsimisesta, ilmastonmuutoksen vaatimien toimenpiteiden rahoittamisesta...

Vanhemmat muistuttavat että heillä oli paljon vaikeampaa kuin nykypolvilla. Varmaan tietyin osin, tietyin osin ei. Miksi tuomita nuoremmat sukupolvet niin jyrkästi? Mietin vaan milloin mahtaa meidän sukupolvelle tulla nautittavaksi hippiaika? Entä 80-luvun nousukausi jolloin kaikilla meni hyvin, töitä riitti ja palveluja ja etuja kehitettiin jatkuvasti? Entä se aika kun yhteiskunnan huollettavia ja tuettavia: työttömiä, eläkeläisiä ja lapsiperheitä, oli vähän suhteessa työssäkäyvien suureen määrään, kuten oli suurten ikäluokkien parhaina työvuosina heidän kasvattaessaan omia lapsiaan?

Nuorempi sukupolvi tuntuu kunnioittavan pehmeämpiä, vihreämpiä, perhekeskeisempiä arvoja kuin edellinen sukupolvi ja yrittävän keksiä elämänlaadun parantamiseksi uusia tapoja tehdä asioita. Edellinen sukupolvi arvostelee tätä toisin tekemistä kovin sanoin. Emmekö ansaitse läsnäoloa ja arvostusta omina itsenämme?

110

392

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Muh!

      Esität erittäin hyviä kysymyksiä ja huomioita.

    • ...

      Vanhempi sukupolvi ei ole tottunut nykypäivän tyyliin, että "pehmeitä arvoja" kunnioitetaan niin paljon, ettei esimerkiksi etsitä kokopäiväisesti työtä, jolla itse elätetään lapsensa, vaan tukeudutaan avustuksiin ja tukiin, jotka veronmaksajat maksavat.

      Nykypäivänä on tosiaan paljon enemmän nuoria yksinhuoltajia, jotka eivät mene töihin, koska pärjäävät ihan mukavasti niillä tuilla, joita yhteiskunta maksaa. Edellisen sukupolven nuoruudessa tämä oli harvinaista, koska se olisi ollut moraalisesti arveluttavaa. Nyt sossurahoilla eläminen on yksi rahan ansaitsemismuoto ja ihan tavallista ja hyväksyttävää.

      Edellinen sukupolvi on tottunut olemaan itsenäisempiä, kuin nykyajan "tuhluriprinsessat", jotka odottavat että joku kustantaa heidän elintasonsa, kun he itse eivät siihen kykene.

      • erilaiset äidit..

        Ja voi sitä häpeän määrää jos joku lapsikatraan äiti olisi eronnut ja sen jälkeen tilannut etelästä mustia miehiä, alkanut niiden kanssa lisääntymään ja olettanut että yhteiskunta kustantaa huvin.


      • äiti ja mummo -56

        Edelleen... kuka on kasvattanut tämän nuoren sukupolven?!?
        Juuri tämä edellinen sukupolvi joka nyt haukkuu nuoria joiden kasvattamiseen olisi kannattanut käyttää se aika silloin kun vielä oli sen aika. Nyt sitten haukutaan ja mollataan kun "ovat sellaisia" jne.

        Tottahan se on että nykyisin on noita ilmiöitä mutta älkää nyt mummo ja pappaikäiset yleistäkö tuota kaikkiin nuoren polven vanhempiin.
        Itsekin olisin mieluummin ollut kotona kasvattamassa lapsiani kuin pätkätyössä ja kiikuttanut lapsia ties mihin milloinkin hoitoon kun samalle hoitajalle ei aina päässyt.
        Luojan kiitos meillä oli se ihana ja rakastava mummo joka tuli hätiin kun soitettiin mennä esmes seuraavana aamuna töihin eikä tietoakaan hoitopaikasta illalla.

        Olen 57v. kahden jo aikuisen lapsen yksinhuoltaja ja kahden pienen ihanan lapsenlapsen ikionnellinen mummo joka haluaa hoitaa heitä ja antaa heille rakkautta ja sitä mummoutta mitä oma äitini lapsilleni antoi. Mummo oli meille rakas ja huolehdimme hänestä hautaan asti.

        Arvostetaan nuoria ja arvostetaan iäkkäitä. Sitä syntyy se mistä lapsemme saavat hyvät lähtökohdat ja ESIMERKIN kuinka arvostaa myös muita.
        Ettekö mummot ja papat välitä millaisen sukupolven saamme??????


      • Myrtynyt
        äiti ja mummo -56 kirjoitti:

        Edelleen... kuka on kasvattanut tämän nuoren sukupolven?!?
        Juuri tämä edellinen sukupolvi joka nyt haukkuu nuoria joiden kasvattamiseen olisi kannattanut käyttää se aika silloin kun vielä oli sen aika. Nyt sitten haukutaan ja mollataan kun "ovat sellaisia" jne.

        Tottahan se on että nykyisin on noita ilmiöitä mutta älkää nyt mummo ja pappaikäiset yleistäkö tuota kaikkiin nuoren polven vanhempiin.
        Itsekin olisin mieluummin ollut kotona kasvattamassa lapsiani kuin pätkätyössä ja kiikuttanut lapsia ties mihin milloinkin hoitoon kun samalle hoitajalle ei aina päässyt.
        Luojan kiitos meillä oli se ihana ja rakastava mummo joka tuli hätiin kun soitettiin mennä esmes seuraavana aamuna töihin eikä tietoakaan hoitopaikasta illalla.

        Olen 57v. kahden jo aikuisen lapsen yksinhuoltaja ja kahden pienen ihanan lapsenlapsen ikionnellinen mummo joka haluaa hoitaa heitä ja antaa heille rakkautta ja sitä mummoutta mitä oma äitini lapsilleni antoi. Mummo oli meille rakas ja huolehdimme hänestä hautaan asti.

        Arvostetaan nuoria ja arvostetaan iäkkäitä. Sitä syntyy se mistä lapsemme saavat hyvät lähtökohdat ja ESIMERKIN kuinka arvostaa myös muita.
        Ettekö mummot ja papat välitä millaisen sukupolven saamme??????

        "äiti ja mummo 56": Hieno puheenvuoro! Olen sitä mieltä että jos on muita vaihtoehtoja kuin hoidattaa lapsensa vierailla, niin käyttää niitä läheisiä apuna. Jos voi jäädä kotiin itse hoitamaan lapsia, vielä parempi. Jos on tukea ja apua, ennen kaikkea läsnäolemista arjessa saatavilla, aivan mainiota, tuskin se kenetkään onnettomaksi tekee. Esimerkki on se jota yritän näyttää omille lapsille, tasapuolisesti.


      • tyhmä olet

        " Nykypäivänä on tosiaan paljon enemmän nuoria yksinhuoltajia, jotka eivät mene töihin, koska pärjäävät ihan mukavasti niillä tuilla, joita yhteiskunta maksaa.
        >>Edellisen sukupolven nuoruudessa tämä oli harvinaista, koska se olisi ollut moraalisesti arveluttavaa.
        Nyt sossurahoilla eläminen on yksi rahan ansaitsemismuoto ja ihan tavallista ja hyväksyttävää. "

        Et ole kovin vanha sinäkään.
        Elatustukia on maksettu vasta 1976 >
        Toimeentulotukea on saanut 1982 alkaen >
        Lapsilisä joka kuukausi 1989
        Yksinhuoltaja korotus lapsilisään 1994 >

        On käsittämätöntä ettei tajuta että sosiaaliturvaa ei pahemmin ollut vielä 1950-70 ja jopa 1980-luvulla.


      • Isomummu nyt
        tyhmä olet kirjoitti:

        " Nykypäivänä on tosiaan paljon enemmän nuoria yksinhuoltajia, jotka eivät mene töihin, koska pärjäävät ihan mukavasti niillä tuilla, joita yhteiskunta maksaa.
        >>Edellisen sukupolven nuoruudessa tämä oli harvinaista, koska se olisi ollut moraalisesti arveluttavaa.
        Nyt sossurahoilla eläminen on yksi rahan ansaitsemismuoto ja ihan tavallista ja hyväksyttävää. "

        Et ole kovin vanha sinäkään.
        Elatustukia on maksettu vasta 1976 >
        Toimeentulotukea on saanut 1982 alkaen >
        Lapsilisä joka kuukausi 1989
        Yksinhuoltaja korotus lapsilisään 1994 >

        On käsittämätöntä ettei tajuta että sosiaaliturvaa ei pahemmin ollut vielä 1950-70 ja jopa 1980-luvulla.

        Ikäihmisenä kummastuttaa, että nuorilla ei todellakaan ole käsitystä aikaisempien vuosikymmenien asenteista ja käytännöistä. Sanotaan vakaumuksella, että "ennen" kaikki oli paremmin, ja nyt isovanhemmat ovat muuttuneet itsekkäiksi ja ilkeiksi.
        Luullaan yleisesti esim, että edellisten polvien isovanhemmat toimivat lastenlasten päivähoitajina. Kukaan ei koskaan kerro järjestelyistä kaupunkioloissa, miten isovanhemmat lapsenhoidosta selviytyivät.
        Miten itse arvelette lasten päivähoidon järjestyneen 30-40 v. sitten, kun itse olitte vaippaikäiset? Kuinka moni kirjoittaja ihan oikeasti voi muistaa olleensa päivittäin mummun hoivissa?

        Sivuutetaan kokonaan palkkataso, asuntopula ja työpäivien pituus. Lomien pituudet. Äitiyslomat. Yksityinen päivähoitopaikka kuusiviikkoselle vauvalle? Sairauslomat, lasten sairastelu, koulumatkat ja -maksut. Ei kai vain unohdeta, että kunnanlääkärillä käynti maksoi? Ei kai vain unohdeta, että oppikouluissa perittiin lukukausimaksut, maksettiin kirjat ja oppimateriaali, ruoka? Ei kai vain unohdeta, että autoa ei suinkaan ollut joka huushollissa? Kaikki matkat mentiin julkisilla, tai polkupyörällä, tai kävellen lastenvaunuja työntäen. 60-luvulla lastenvaunuja ei saanut nostaa raitiovaunuihin tai busseihin.

        Yhteiskunnan tuki. Millainen se oli nuorille perheille 60-70-luvuilla? Mikä on käsityksenne siitä?
        Tiedoksi, että neuvolatoimintasilloin oli, mielestäni parempi kuin nykyisin. Omalta kohdaltani muistan käyneeni keskoslapseni kanssa neuvolassa ainakin 2 krt kuussa saamassa tukea ja neuvoja. Omaisia ei ollut lähimaillakaan.


    • ...

      Avaaja lienee niitä isovanhempien kustantamia korkeaan elintasoon tottuneita "tuhluriprinsessoja", koska tämä virke kummastuttaa.

      "Kun muutin pois kotoa, yritin rahoittaa opiskeluajan elämistä osa-aikatöillä, opintotuki ja laina eivät riittäneet elämiseen. "
      Pelkällä opintotuellakin pärjää, jos tekee edes kesäisin töitä, jollei ryyppää ja polta tupakkaa ja jos osaa tehdä ruokaa. Edes lainaa ei tarvita.

      • =)=)=)=)=)=)=)=)

        Älä viitsi hei.
        Ei pelkällä opintotuella pärjää. Oletko sattunut huomaamaan että ruuan hinta (välttämättömyys) on korkea nykysin. Korkeimpia Euroopassa. Osa-aikatöitäkään ei välttämättä ole enää tarjolla samaan tapaan kuin ennen silloin kun ei ollut työttömiä kuin se joukko joka ei töitä halunnut tehdäkään. Kesätöitäkään eivät saa kaikki.

        Taas - maailma on muuttunut. Opintotuki ei ole suuri, vaikka ehkä sinun nuoruudessasi sillä eli hyvin syöden makaronia ja purkkitonnikalaa. Opintotuesta maksetaan muitakin kuluja kuin ruoka.

        En ymmärrä tätä tuhluriprinsessa-väitettä puheenvuorossasi. Onko se vaan kiva ja tarpeeksi provosoiva sana heittää keskusteluun?


      • Isovanhemmille kysym

        En polta ja tapana ei ole ryypätä. En ole prinsessa enkä tuhluri. Tiedän että olisin voinut säästää kesälomarahat koko loppu vuoden elämiseen, mutta siitäkö elämässä on kyse, kitkuttamisesta yhdestä päivästä seuraavaan vuodet läpeensä? Sitä ovat vanhempeni tehneet koko elinikäni. Sitä paitsi, itse asuin sen verran hyvällä asuinalueella - omasta päätöksestäni - että kesätyörahat eivät olisi riittäneet asunnon vuokraan ja elämiskustannuksiin sen lisäksi. Asuin yksityisen henkilön vuokraamassa asunnossa. HOAS:lta en saanut asuntoa muilta kuin "huonommilta alueilta" ja sinne en halunnut lähteä. Joten oma valinta, kieltämättä. Tuhluriksi en sentään sillä perusteella rupea. Tämä ei kismitä minua että piti käydä töissä. Se kismittää että vanhempi polvi sanoo että meidän sukupolvemme on saanut kaiken niin helpolla. Ei kyllä koske minua!


      • Isovanhemmille kysym
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        En polta ja tapana ei ole ryypätä. En ole prinsessa enkä tuhluri. Tiedän että olisin voinut säästää kesälomarahat koko loppu vuoden elämiseen, mutta siitäkö elämässä on kyse, kitkuttamisesta yhdestä päivästä seuraavaan vuodet läpeensä? Sitä ovat vanhempeni tehneet koko elinikäni. Sitä paitsi, itse asuin sen verran hyvällä asuinalueella - omasta päätöksestäni - että kesätyörahat eivät olisi riittäneet asunnon vuokraan ja elämiskustannuksiin sen lisäksi. Asuin yksityisen henkilön vuokraamassa asunnossa. HOAS:lta en saanut asuntoa muilta kuin "huonommilta alueilta" ja sinne en halunnut lähteä. Joten oma valinta, kieltämättä. Tuhluriksi en sentään sillä perusteella rupea. Tämä ei kismitä minua että piti käydä töissä. Se kismittää että vanhempi polvi sanoo että meidän sukupolvemme on saanut kaiken niin helpolla. Ei kyllä koske minua!

        Kesälomarahoilla tarkoitan kesätöistä ansaittuja rahoja jotka käytin 1 viikon lomaan kesän lopulla, lopuilla hankin niitä muutamia asioita joista olin koko edellisvuoden unelmoinut ja kyllä, osan laitoin säästöön seuraavan lukuvuoden elämiseen. Useimpina vuosina ei ollut varaa lomailla, joskus onneksi oli. Omin ansioin ansaittuna.

        Ei kannata olettaa automaattisesti että koko minun sukupolveni olisi tuhlureita, prinsessoja, pullamössölapsia, paapottuja kakaroita tai yhteiskunnan varoilla eläviä loisia. Tai niitä erilaisia äitejä. Luulen että tätä nykyä olen hyvin perinteistä äiti-tyyppiä edustava yksilö. Arvosta perhettä, järkevyyttä ja säästeliäisyyttä, vihreitä ja pehmeitä arvoja myös, ja sitä että ottaa itse vastuun itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. En syytä muita. Ihmettelen miksi niin moni vanhemman sukupolven edustaja syyttää meitä nuorempia?


      • ...
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Kesälomarahoilla tarkoitan kesätöistä ansaittuja rahoja jotka käytin 1 viikon lomaan kesän lopulla, lopuilla hankin niitä muutamia asioita joista olin koko edellisvuoden unelmoinut ja kyllä, osan laitoin säästöön seuraavan lukuvuoden elämiseen. Useimpina vuosina ei ollut varaa lomailla, joskus onneksi oli. Omin ansioin ansaittuna.

        Ei kannata olettaa automaattisesti että koko minun sukupolveni olisi tuhlureita, prinsessoja, pullamössölapsia, paapottuja kakaroita tai yhteiskunnan varoilla eläviä loisia. Tai niitä erilaisia äitejä. Luulen että tätä nykyä olen hyvin perinteistä äiti-tyyppiä edustava yksilö. Arvosta perhettä, järkevyyttä ja säästeliäisyyttä, vihreitä ja pehmeitä arvoja myös, ja sitä että ottaa itse vastuun itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. En syytä muita. Ihmettelen miksi niin moni vanhemman sukupolven edustaja syyttää meitä nuorempia?

        Ei varmastikaan koko teidän sukupolvi ole tuhluriprinsessoita, sillä todellakin joukkoon mahtuu myös niitä, jotka käyttävät kesätyörahat elämiseen talven yli, eivätkä ota opintolainaa.


      • ...
        =)=)=)=)=)=)=)=) kirjoitti:

        Älä viitsi hei.
        Ei pelkällä opintotuella pärjää. Oletko sattunut huomaamaan että ruuan hinta (välttämättömyys) on korkea nykysin. Korkeimpia Euroopassa. Osa-aikatöitäkään ei välttämättä ole enää tarjolla samaan tapaan kuin ennen silloin kun ei ollut työttömiä kuin se joukko joka ei töitä halunnut tehdäkään. Kesätöitäkään eivät saa kaikki.

        Taas - maailma on muuttunut. Opintotuki ei ole suuri, vaikka ehkä sinun nuoruudessasi sillä eli hyvin syöden makaronia ja purkkitonnikalaa. Opintotuesta maksetaan muitakin kuluja kuin ruoka.

        En ymmärrä tätä tuhluriprinsessa-väitettä puheenvuorossasi. Onko se vaan kiva ja tarpeeksi provosoiva sana heittää keskusteluun?

        Totta, että ruoka on kallista. Opiskelijoita on kuitenkin hyvin erilaisia. Toiset osaavat kerätä marjoja ja sieniä, eivätkä esim. muutenkaan elä syödäkseen vaan syövät elääkseen. Jotkut opiskelijat ovat jo kotoa oppineet tekemään ruokaa! Osa-aikatöillä (kesä- ja joulun ajan työt) ja opintotuella elävät opiskelijat ovat terveellisiä elintapoja noudattavia ja hoikkia.

        Maailma on tosiaan muuttunut, koska nykyään näköjään osa opiskelijoista tosiaan kuvittelee, että elintaso täytyy pitäää yhtä korkealla kuin työssäkäyvillä, mutta niinhän asian ei suinkaan tarvitse olla. Ei ole pakko polttaa tupakkaa, juoda kymmenen paukkua baari-illassa, ostaa kaikkea mitä mieli tekee jne.


      • Äitee.
        ... kirjoitti:

        Totta, että ruoka on kallista. Opiskelijoita on kuitenkin hyvin erilaisia. Toiset osaavat kerätä marjoja ja sieniä, eivätkä esim. muutenkaan elä syödäkseen vaan syövät elääkseen. Jotkut opiskelijat ovat jo kotoa oppineet tekemään ruokaa! Osa-aikatöillä (kesä- ja joulun ajan työt) ja opintotuella elävät opiskelijat ovat terveellisiä elintapoja noudattavia ja hoikkia.

        Maailma on tosiaan muuttunut, koska nykyään näköjään osa opiskelijoista tosiaan kuvittelee, että elintaso täytyy pitäää yhtä korkealla kuin työssäkäyvillä, mutta niinhän asian ei suinkaan tarvitse olla. Ei ole pakko polttaa tupakkaa, juoda kymmenen paukkua baari-illassa, ostaa kaikkea mitä mieli tekee jne.

        Kesä ja Joulu on lepäämistä varten, ei työn tekoa.
        Miten luulette opiskelijan jaksavan paahtaa vuodet ympäriinsä opiskelua ja työtä ja siiten siirtyä työelämään tekemään sikaisuuksia mahdiollisesti kaiken kesää.
        Itse en ole patistanut nuoriani kesätöihin juuri siksi että lomat on lomaa varten.
        Emme me aikuisetkaan jaksaisi tuota rataa. Sitten tulee loppuunpalaneita nuoria aikuisia.
        Hyvin nuo minunkin nuoret on aikuistuttuaan hommansa hoitaneet eivätkä ole mitään lellipentuja.


      • Äitee.
        Äitee. kirjoitti:

        Kesä ja Joulu on lepäämistä varten, ei työn tekoa.
        Miten luulette opiskelijan jaksavan paahtaa vuodet ympäriinsä opiskelua ja työtä ja siiten siirtyä työelämään tekemään sikaisuuksia mahdiollisesti kaiken kesää.
        Itse en ole patistanut nuoriani kesätöihin juuri siksi että lomat on lomaa varten.
        Emme me aikuisetkaan jaksaisi tuota rataa. Sitten tulee loppuunpalaneita nuoria aikuisia.
        Hyvin nuo minunkin nuoret on aikuistuttuaan hommansa hoitaneet eivätkä ole mitään lellipentuja.

        Pahoittelen kirjoitusvirheitä...kuitenkin joku niihin puuttuu...


      • höpölöpö
        Äitee. kirjoitti:

        Pahoittelen kirjoitusvirheitä...kuitenkin joku niihin puuttuu...

        "..." nimimerkille:

        voi hyvää päivää. anteeksi vaan mutta opintotuen lisäksi osa-aikatyötä tehneenä olen silti ollut koko ikäni hoikka ja terve, ei olisi mielessäkään juoda kymmentä paukkua baarissa tai alkaa tupakoida.

        sieniä ja marjoja on keskikaupungilta paha noukkia ilmaiseksi, bussiliput niin kalliita että nuuksioon lähtemistä halvemmaksi tulee kaupasta ostaa, paitsi että pelkällä opintotuella siihenkään ei ole varaa. kirppareita ja kierrätystä voi suosia osa-aikatöissä käyväkin. ja jos etiikkaa miettii, eettisesti tuotetut vaatteet kustantavat yleensä enemmän. viherpiiperö ja hyvän kasvatuksen saanut voi silti tehdä osa-aikatöitä ja elää silti kitkuttaen, juuri toimeen tullen. hinnat ovat mitä ovat. vaatteita ei nyt itsekään kannata ruveta tekemään, kankaat maksavat ainakin täällä päin enemmän kuin alennusvaatteet. vähän kapeakatseinen näkemys. olin itse loma-ajat töissä, vaikka välillä lepoa olisin tarvinnut jos olisi ollut vara valita. silti voi olla helkkarin tiukkaa.


      • Myrtynyt

        "...":n asenne tuntuu olevan jotenkin tosi pessimistinen, hapan ja kärkäs. Omat vanhemmat ainakin ovat kertoneet kuinka opintotuella ja lainalla kustannettiin vuokra ja syöminen, välillä oli tiukkaa ja omat vanhemmat auttoivat silloin. Minä menin opiskelun sivussa töihin ja myin kirppiksillä omaa omaisuutta jos alkoi käydä tiukaksi. Ei riittänyt opintotuki ja laina ainakaan itsellä pakollisiin laskuihin ja menoihin.


    • Hei nimimerkki, Isovahemmille kysym

      Kirjoitit isosta asiasta, joka herättää monenlaisia ajatuksia. Lukiessani ensimmäinen ajatukseni oli, että miten niin isovanhemmat halveksivat nuorempaa sukupolvea? Onko minulta mennyt jotain ohi vai tunnenko kun en ole tuollaista havainnut, en ainakaan omassa ympäristössäni. Olet ilmeisesti itse joutunut kokemaan kertomaasi negatiivista suhtautumista. Itse näen ja tunnen "tapauksia", joissa vanhemmat nimenomaan ovat sitä mieltä, että tämä aika on vaikea nuorille, opiskelijoille ja perheille, juuri mainitsemistasi syistä; asuntojen hinnat ja ruoan hinnan nouseminen ja pätkätyöt yms.

      Yksi asia on se, että ehkä niin on ollut ennenkin, että nuorempi sukupolvi on tehnyt ja toiminut hieman toisin kuin edellinen ja voi olla että vanhemmat eivät sitä syystä tai toisesta ymmärrä vaan kokevat että pitäisi elää "kuten mekin teimme". Maailma ja ympäristömme kuitenkin muuttuu, on pakko etsiä uudenlaisia tapoja joihinkin asioihin.

      Perhekeskeisyys, kierrättäminen, luonnon säästäminen ym ovat kaikki erinomaisia juttuja, joista meillä isovanhempi-ikäisillä on opittavaa nuoremmilta.

      Hyvää viikonloppua,
      Pirkko-pappi

      • ...

        Kyllä isovanhemmat ovat perhekeskeisiä, kierrättävät ja säästävät luontoa, jopa enemmän kuin nuorempii polvi, jos ajattelemme asiaa hiukan tarkemmin. :)


      • Isovanhemmille kysym

        Kiitos rohkaisevasta kirjoituksestasi, Pirkko-pappi. Toivotaan etteivät kaikki ajattele nuoremmasta sukupolvesta niin negatiivisesti kuin mitä olen itse saanut kokea. Se tuntuu joskus todella uuvuttavalta, samoin väheksyntä. Se aiheuttaa senkin että vaikka joskus tukea (henkistä) kaipaisikin, sitä ei ole tarjolla koska vanhempi polvi ei halua nähdä tai ymmärtää että joskus nuorempikin polvi voisi kohdata arjessa asioita jotka ovat vaikeita tai olla väsynyt arjen pyörittämiseen. Aivan kuin siihen ei olisi lupaa tai se olisi tuomittavaa. Kukaan tuskin kuitenkaan on superihminen, vaikka lapsiperhearjesta ja omasta perheestä nauttisikin ja arvostaisi niitä arvoja.

        Tuntuu että kukaan omassa lähipiirissä ei ole voinut myöntää että nykyisillä vanhemmilla voisi olla joitain asioita, jotka ovat hankalia tai tämä aika joissain suhteissa vaikea perheellisille ja työikäisille ihmisille, että voisi olla jopa yhtä vaikeaa kuin aiemmilla sukupolvilla. Itse olen sitä mieltä että joissakin asioissa nykyään on vaikeampaakin, joissakin varmasti taas helpompaa, onneksi.

        Ehkä täällä nimettömänä asian ja turhautumisen purkamisen taustalla on osittain sekin, että vanhemman sukupolven näkemyksen ymmärtämisen lisäksi toivoisin että olisi mahdollisuus järkevässä, riitaa haastamattomassa hengessä herätellä vanhempaa sukupolvea siihen, että kaikki ei ole nykyään paremmin kuin ennen ja että kaikki vanhemmat eivät nykyaikana ole vastuun pakoilijoita tai "erilaisia äitejä" vaikka tällaisiin tarinoihin ja näkökantoihin useimmiten julkisessa mediassa yleisimmin ehkä tartutaan.


    • hippi hippi

      "Miksi niin moni isovanhempi-ikäinen osoittaa halveksuntaa ja vihamielisyyttä nuorempia sukupolvia kohtaan?"
      Kuinka moni moista osoittaa? Ja kuinka moni taas ei osoita?
      "Ettekö ole itse pyytäneet joskus apua ja tukea omilta vanhemmilta? Pyydättekö puolestanne apua nuoremmalta sukupolvelta vai odotatteko apua ja huomioimista heiltä automaattisesti? Miksi he ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa teille?"
      Suomessa oli vuoteen 1970 asti lapsilla elatusvelvollisuus vanhempiaan kohtaan. Suuri osa kadehtimistasi entisistä hipeistä siis on ollut velvollinen elättämään sekä vanhempansa että lapsensa, ja sen myös enemmän tai vähemmän ilomielin tehnyt. Ajatus, että iäkkäiltä vanhemmilta olisi pyydetty rahaa, on sille sukupolvelle vastenmielinen. Kerrotaan kauhutarinoita aikamiespojista, jotka tulivat vanhempiensa eläkepäivinä käymään ja norkoilemaan rahoja, mutta heitä oli todella vähän.
      Sukupolvella, josta puhut, ei ollut nuoruudessaan peruskoulua, opintotukea, pitkiä äitiyslomia eikä vanhempainvapaita, subjektiivista päivähoito-oikeutta lapsilleen, ei ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yms. Ei edes viisipäiväistä työviikkoa. Asuntolainan korko oli parhaimmillaan 16%. Sukupolvi, josta puhut, raatoi ja taisteli maamme sodanjälkeisestä kehitysmaan kaltaisesta agraariyhteiskunnasta maailman johtavaksi hyvinvointivaltioksi, ja ylläpitää sitä edelleen. Tutkimusten mukaan suuret ikäluokat hoitavat myös lastenlapsiaan paljon, jopa enemmän kuin edelliset sukupolvet.
      Nyt alkaisi olla jo nuoremman polven vuoro lopettaa ruikutus ja ryhtyä hommiin.

      • 0o0o0o0o0o

        niin mihin hommiin?
        aloittajan puheenvuoro oli pelkkää asiaa.
        Jos vanhempi polvi halveksii muiden helpompaa elämää niin kyse on kateudesta ja siitä ettei pysytty kyydissä maailman menossa.
        nykyisin mikään ei ole pysyvää. vielä 70-luvulla oli.


      • hippi hippi
        0o0o0o0o0o kirjoitti:

        niin mihin hommiin?
        aloittajan puheenvuoro oli pelkkää asiaa.
        Jos vanhempi polvi halveksii muiden helpompaa elämää niin kyse on kateudesta ja siitä ettei pysytty kyydissä maailman menossa.
        nykyisin mikään ei ole pysyvää. vielä 70-luvulla oli.

        Ihan kaikkin hommiin, joita hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito edellyttää alkaen omasta perheestä ja kodista ja jatkuen kansakunnan kaapin päälle. Vastuunkantoon omasta ja toisten hyvinvoinnista, niin kovaan työhön, kuin se edellyttää.
        En tiedä, mistä on syntynyt sellainen käsitys, että vanhempi polvi halveksii muiden helpompaa elämää. Ja mitä kumman helpompaa elämää, eikö tässä keskustelussa ole tuotu nimenomaan esiin se, että nykyään elämä on vaikeampaa kuin ennen? "Ajat ovat tiukemmat ja tiukemmiksi muuttuvat." "Osa-aikatöitäkään ei välttämättä ole enää tarjolla samaan tapaan kuin ennen silloin kun ei ollut työttömiä kuin se joukko joka ei töitä halunnut tehdäkään." "Mietin vaan milloin mahtaa meidän sukupolvelle tulla nautittavaksi hippiaika?" Ketkähän loppujen lopuksi kadehtivat ja keitä?
        "nykyisin mikään ei ole pysyvää. vielä 70-luvulla oli." Ei nyt sentään noinkaan. Muutenhan kaikki olisi edelleenkin kuin 70-luvulla. Muutoksia on tapahtunut, ja muutoksen eturintamassa ovat olleet suuret ikäluokat, jotka halusivat luoda jälkipolville paremman ja turvallisemman Suomen ja maailman, kuten heidän vanhempansa olivat luoneet heille. Nyt on nuoremmilla näytön paikka. Romutetaanko aikaisempien sukupolvien työ vai jatketaanko sitä?


      • Isovanhemmille kysym

        Hyvä kirjoitus. Ymmärrän tämänkin puolen asiasta. Toinen puoli on se, että hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa kulutettiin myös myöhempään tulevaisuuteenkin satsatut rahat. Näin ei ole aiempien sukupolvien kohdalla toimittu. Jos suuri ikäluokka on maksanut eläkkeensä säntillisesti omalla työllään, mikseivät ne ole nyt sitten käytettävissä? Kun muutkin sukupolvel ovat näin toimineet, miksi on turvauduttava eläkesäästöihin ja eläkeiän nostamiseen? Siksi että varat on käytetty. Sitä hyvinvointiyhteiskuntaa varmaan moni nykyaikuinen ja nuorikin rakentaisi ja ylläpitäisi hyvin mielellään, mutta kun rahaa siihen ei ole. Missään. Se on kylmä totuus.

        Juuri tuo ryhtyä hommiin on se mitä kuulen jatkuvasti. Tällä hetkellä en muuta teekään kuin niitä hommia. Teen niitä itselle, lapsille, nykyään myös vanhemmilleni auttamisen muodossa. Rahaa en vanhemmiltani pyydä, ei tulisi mieleenkään. Ei pidä syyttä suotta olettaa että kaikki nykysukupolven edustajat näin tekisivät, juuri tästä on kyse ja siitä seuraavasta halveksunnasta tai vähintäänkin vähättelystä. Yritän omalta osaltani tukea yhteiskunnan toimivuutta ja sitä että meillä kaikilla olisi parempi tulevaisuus, kuin miltä se tällä hetkellä näyttää taloudellisesti, väestörakenteellisesti, hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden kannalta ja ympäristöllisesti.

        Kun subjektiivista päivähoito-oikeutta ja yhtä pitkää äitiyslomaa - mielestäni erinomaisia uudistuksia ja niitä asioita jotka ovat nykyään paremmin - ei ollut, oli lapset hoidettava jonkun muun toimesta, eli isovanhemman, eikö niin?

        Eli onko isovanhempi-ikäpolven oikeus halveksua ja väheksyä nuorempaa sukupolvea siitä syystä että aiempien sukupolvien ja yhteiskunnan päättäjien aloitteesta ihmisen perusoikeuksiin on nykyään määritelty oikeus päivähoitopaikasta ja äitiyslomasta? Sekö on syy myös sille ettei haluta olla osa oman aikuisen lapsen ja lastenlasten elämää, ei olla läsnä, kuunnella koska mieluummin ulkopuolinen, maksullinen taho hoitaa nämä hommat? Tietysti, saahan sitä tukea psykologiltakin jos tiukka paikka tulee. Jotenkin tuntuu aika kylmältä. Avartava näkökanta kyllä.

        Kiitokset kuitenkin, varmaan osasyynä osan harmiin siitä että kehtaavat sitten nuoret näillä oikeuksilla ruikuttaa. Huomioiden kuitenkin että vastaavasti katon pään päälle ja ruoan pöytään saaminen on melkein kohtuuttoman kallista nousseiden hintojen, ym. ansiosta ja siitä syystä etteivät palkat ole nousseet vastaavaa määrää, ja että huoli siitä että elämisen jotenkin saisi kustannettua myös tulevaisuudessa jos työpaikka menee, ja viimeistään omakohtaisesti siinä vaiheessa kun eläkeikä vihdoin ylittyy ja eläke on luvattoman pieni, ehkä riittämätön, raastaa mieltä ja tuntuu joskus vähän toivottomalta tulevaisuuden näkymältä.

        Kunnioitan vanhempaa sukupolvea, omia vanhempiani ja heidän vanhempiaan. Ei tulisi mieleenkään vähätellä heidän aikaansaannoksiaan. Joskus harmittaa tosin että se on kaikki mistä nykyään puhutaan, se mitä vanhempi ikäluokka on kaikkien hyväksi tehnyt. En ymmärrä, miksei arvonanto voi olla molemminpuolista?

        Onko nuoremman sukupolven vähättelyssä otettu huomioon että kun yhä suurempi joukko elää yhteiskunnan tuilla, lipeää "omista vastuistaan" tai syrjäytyy, loppujen sukupolven edustajien on paiskittava hommia yhä tehokkaammassa ja tehokkaammassa määrin jotta kaikki pyörisi? Lisääntyvä eläkeläisten määrä suhteessa työikäisiin vain kiihdyttää tätä kurssia.


      • hippi hippi
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Hyvä kirjoitus. Ymmärrän tämänkin puolen asiasta. Toinen puoli on se, että hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa kulutettiin myös myöhempään tulevaisuuteenkin satsatut rahat. Näin ei ole aiempien sukupolvien kohdalla toimittu. Jos suuri ikäluokka on maksanut eläkkeensä säntillisesti omalla työllään, mikseivät ne ole nyt sitten käytettävissä? Kun muutkin sukupolvel ovat näin toimineet, miksi on turvauduttava eläkesäästöihin ja eläkeiän nostamiseen? Siksi että varat on käytetty. Sitä hyvinvointiyhteiskuntaa varmaan moni nykyaikuinen ja nuorikin rakentaisi ja ylläpitäisi hyvin mielellään, mutta kun rahaa siihen ei ole. Missään. Se on kylmä totuus.

        Juuri tuo ryhtyä hommiin on se mitä kuulen jatkuvasti. Tällä hetkellä en muuta teekään kuin niitä hommia. Teen niitä itselle, lapsille, nykyään myös vanhemmilleni auttamisen muodossa. Rahaa en vanhemmiltani pyydä, ei tulisi mieleenkään. Ei pidä syyttä suotta olettaa että kaikki nykysukupolven edustajat näin tekisivät, juuri tästä on kyse ja siitä seuraavasta halveksunnasta tai vähintäänkin vähättelystä. Yritän omalta osaltani tukea yhteiskunnan toimivuutta ja sitä että meillä kaikilla olisi parempi tulevaisuus, kuin miltä se tällä hetkellä näyttää taloudellisesti, väestörakenteellisesti, hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden kannalta ja ympäristöllisesti.

        Kun subjektiivista päivähoito-oikeutta ja yhtä pitkää äitiyslomaa - mielestäni erinomaisia uudistuksia ja niitä asioita jotka ovat nykyään paremmin - ei ollut, oli lapset hoidettava jonkun muun toimesta, eli isovanhemman, eikö niin?

        Eli onko isovanhempi-ikäpolven oikeus halveksua ja väheksyä nuorempaa sukupolvea siitä syystä että aiempien sukupolvien ja yhteiskunnan päättäjien aloitteesta ihmisen perusoikeuksiin on nykyään määritelty oikeus päivähoitopaikasta ja äitiyslomasta? Sekö on syy myös sille ettei haluta olla osa oman aikuisen lapsen ja lastenlasten elämää, ei olla läsnä, kuunnella koska mieluummin ulkopuolinen, maksullinen taho hoitaa nämä hommat? Tietysti, saahan sitä tukea psykologiltakin jos tiukka paikka tulee. Jotenkin tuntuu aika kylmältä. Avartava näkökanta kyllä.

        Kiitokset kuitenkin, varmaan osasyynä osan harmiin siitä että kehtaavat sitten nuoret näillä oikeuksilla ruikuttaa. Huomioiden kuitenkin että vastaavasti katon pään päälle ja ruoan pöytään saaminen on melkein kohtuuttoman kallista nousseiden hintojen, ym. ansiosta ja siitä syystä etteivät palkat ole nousseet vastaavaa määrää, ja että huoli siitä että elämisen jotenkin saisi kustannettua myös tulevaisuudessa jos työpaikka menee, ja viimeistään omakohtaisesti siinä vaiheessa kun eläkeikä vihdoin ylittyy ja eläke on luvattoman pieni, ehkä riittämätön, raastaa mieltä ja tuntuu joskus vähän toivottomalta tulevaisuuden näkymältä.

        Kunnioitan vanhempaa sukupolvea, omia vanhempiani ja heidän vanhempiaan. Ei tulisi mieleenkään vähätellä heidän aikaansaannoksiaan. Joskus harmittaa tosin että se on kaikki mistä nykyään puhutaan, se mitä vanhempi ikäluokka on kaikkien hyväksi tehnyt. En ymmärrä, miksei arvonanto voi olla molemminpuolista?

        Onko nuoremman sukupolven vähättelyssä otettu huomioon että kun yhä suurempi joukko elää yhteiskunnan tuilla, lipeää "omista vastuistaan" tai syrjäytyy, loppujen sukupolven edustajien on paiskittava hommia yhä tehokkaammassa ja tehokkaammassa määrin jotta kaikki pyörisi? Lisääntyvä eläkeläisten määrä suhteessa työikäisiin vain kiihdyttää tätä kurssia.

        Tässä muutamia kirjoituksesi herättämiä mietteitä:

        Eläkeikää halutaan nostaa siksi, että eläkkeenmaksuaika jäisi lyhyemmäksi, eli ihmiset eivät ehtisi olla eläkkeellä kovin pitkään ennen kuolemaansa. Toisaalta keskimääräinen elinikä on noussut, joten monet ehtivät nauttia eläkettä kymmeniä vuosia.

        Suurten ikäluokkien tekemästä työstä alkoi kertyä eläkettä vasta 23-vuotiaana. Nythän eläkettä kertyy kaikista työsuhteista 18 ikävuodesta alkaen.

        "Sitä hyvinvointiyhteiskuntaa varmaan moni nykyaikuinen ja nuorikin rakentaisi ja ylläpitäisi hyvin mielellään, mutta kun rahaa siihen ei ole." Hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta rahalla, vaan työllä. Raha on maksuväline, jota vastaan ihmiset myyvät aikaansa ja työtään. Kaikesta työstä ei saa rahallista korvausta, esimerkiksi omien lasten tai vanhempien hoidosta, mutta sellainenkin työ lisää hyvinvointia. Senhän sinäkin olet omakohtaisesti kokenut.

        "Kun subjektiivista päivähoito-oikeutta ja yhtä pitkää äitiyslomaa - mielestäni erinomaisia uudistuksia ja niitä asioita jotka ovat nykyään paremmin - ei ollut, oli lapset hoidettava jonkun muun toimesta, eli isovanhemman, eikö niin?"

        Ei toki. Suurten ikäluokkien nuoruudessa tapahtui suuri muutto, maaltapako. Vanhemmat jäivät syrjäkyliin ja nuoriso muutti kaupunkeihin, monet ulkomaille asti. Kun lapsia syntyi, eivät isovanhemmat pystyneet heitä hoitamaan satojen kilometrien takaa, vaan vanhemmat etsivät kuusiviikkoisille vauvoilleen hoitajaa kauppojen ilmoitustauluilla, tekivät vuorotyötä niin, että toinen hoiti lapsia päivällä, toinen yöllä jne.

        En ymmärrä, keitä tarkoitat kysellessäsi: "Eli onko isovanhempi-ikäpolven oikeus halveksua ja väheksyä nuorempaa sukupolvea siitä syystä että aiempien sukupolvien ja yhteiskunnan päättäjien aloitteesta ihmisen perusoikeuksiin on nykyään määritelty oikeus päivähoitopaikasta ja äitiyslomasta? Sekö on syy myös sille ettei haluta olla osa oman aikuisen lapsen ja lastenlasten elämää, ei olla läsnä, kuunnella koska mieluummin ulkopuolinen, maksullinen taho hoitaa nämä hommat?"

        Vanhempi sukupolvi ei varmastikaan kokonaisuudessaan halveksi nuorempaa, vaan päinvastoin auttaa ja tukee sitä voimiensa mukaan. Uunituoreen tutkimuksen mukaan ( Hämäläinen, Hans; Tanskanen, Antti O.) kuusikymppiset auttavat sekä lapsiaan että vanhempiaan.

        "Joskus harmittaa tosin että se on kaikki mistä nykyään puhutaan, se mitä vanhempi ikäluokka on kaikkien hyväksi tehnyt." Avainsanat ovat "on tehnyt". Vanhemmat sukupolvet ovat jo työtä tehneet ja näyttönsä antaneet, toisin kuin nuoremmat. Siinä syy. Nuorilla on nyt tilaisuutensa ja aikansa.

        Yhteinen toiveemme lienee se, että mahdollisimman harva eläisi yhteiskunnan tuilla tai lipeäisi omista vastuistaan tai syrjäytyisi. Porkkanan lisäksi on tarpeen hieman patistellakin. Eläkeläisten määrän hillitsemiseen taas on vain kaksi konstia: eläkeiän nostaminen tai ns. armonpilleri.


      • Schlir
        hippi hippi kirjoitti:

        Tässä muutamia kirjoituksesi herättämiä mietteitä:

        Eläkeikää halutaan nostaa siksi, että eläkkeenmaksuaika jäisi lyhyemmäksi, eli ihmiset eivät ehtisi olla eläkkeellä kovin pitkään ennen kuolemaansa. Toisaalta keskimääräinen elinikä on noussut, joten monet ehtivät nauttia eläkettä kymmeniä vuosia.

        Suurten ikäluokkien tekemästä työstä alkoi kertyä eläkettä vasta 23-vuotiaana. Nythän eläkettä kertyy kaikista työsuhteista 18 ikävuodesta alkaen.

        "Sitä hyvinvointiyhteiskuntaa varmaan moni nykyaikuinen ja nuorikin rakentaisi ja ylläpitäisi hyvin mielellään, mutta kun rahaa siihen ei ole." Hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta rahalla, vaan työllä. Raha on maksuväline, jota vastaan ihmiset myyvät aikaansa ja työtään. Kaikesta työstä ei saa rahallista korvausta, esimerkiksi omien lasten tai vanhempien hoidosta, mutta sellainenkin työ lisää hyvinvointia. Senhän sinäkin olet omakohtaisesti kokenut.

        "Kun subjektiivista päivähoito-oikeutta ja yhtä pitkää äitiyslomaa - mielestäni erinomaisia uudistuksia ja niitä asioita jotka ovat nykyään paremmin - ei ollut, oli lapset hoidettava jonkun muun toimesta, eli isovanhemman, eikö niin?"

        Ei toki. Suurten ikäluokkien nuoruudessa tapahtui suuri muutto, maaltapako. Vanhemmat jäivät syrjäkyliin ja nuoriso muutti kaupunkeihin, monet ulkomaille asti. Kun lapsia syntyi, eivät isovanhemmat pystyneet heitä hoitamaan satojen kilometrien takaa, vaan vanhemmat etsivät kuusiviikkoisille vauvoilleen hoitajaa kauppojen ilmoitustauluilla, tekivät vuorotyötä niin, että toinen hoiti lapsia päivällä, toinen yöllä jne.

        En ymmärrä, keitä tarkoitat kysellessäsi: "Eli onko isovanhempi-ikäpolven oikeus halveksua ja väheksyä nuorempaa sukupolvea siitä syystä että aiempien sukupolvien ja yhteiskunnan päättäjien aloitteesta ihmisen perusoikeuksiin on nykyään määritelty oikeus päivähoitopaikasta ja äitiyslomasta? Sekö on syy myös sille ettei haluta olla osa oman aikuisen lapsen ja lastenlasten elämää, ei olla läsnä, kuunnella koska mieluummin ulkopuolinen, maksullinen taho hoitaa nämä hommat?"

        Vanhempi sukupolvi ei varmastikaan kokonaisuudessaan halveksi nuorempaa, vaan päinvastoin auttaa ja tukee sitä voimiensa mukaan. Uunituoreen tutkimuksen mukaan ( Hämäläinen, Hans; Tanskanen, Antti O.) kuusikymppiset auttavat sekä lapsiaan että vanhempiaan.

        "Joskus harmittaa tosin että se on kaikki mistä nykyään puhutaan, se mitä vanhempi ikäluokka on kaikkien hyväksi tehnyt." Avainsanat ovat "on tehnyt". Vanhemmat sukupolvet ovat jo työtä tehneet ja näyttönsä antaneet, toisin kuin nuoremmat. Siinä syy. Nuorilla on nyt tilaisuutensa ja aikansa.

        Yhteinen toiveemme lienee se, että mahdollisimman harva eläisi yhteiskunnan tuilla tai lipeäisi omista vastuistaan tai syrjäytyisi. Porkkanan lisäksi on tarpeen hieman patistellakin. Eläkeläisten määrän hillitsemiseen taas on vain kaksi konstia: eläkeiän nostaminen tai ns. armonpilleri.

        työnteosta, eläkkeistä ja eläkeiän nostamisesta sanoisin sen verran, että isot palkat ikälisineen tuottavat enemmän rahaa valtion kassaan veroina.
        työtönkin maksaa veroja, mutta tuotto valtiolle on hippunen verrattuna isompipalkkaisiin henkilöihin, jotka maksavat isommin veroja.
        esimerkkinä - 10 työtöntä peruspäivärahalaista tuottavat kuukaudessa yhteensä valtion kassaan noin 1500 e, kun taas 10 keskipalkkaista suoltavat valtiolle yhteensä vähintään 4-5000 e prosenteistaan riippuen. isojen johtajien palkoista en viitsi edes mainita.
        työttömäksi myös hakeudutaan. tuet ovat kuitenkin sen verran hyviä. se että tapetaan itsensä työntekemisellä, ei ole enää niin kunnioitettavaa ja oikein kuin joskus aiemmin. Vanha sanonta pitää paikkansa: hullu töitä tekee, viisas pääsee helpommalla.
        raha se on joka Suomenkin taloutta pyörittää.

        sivukommenttina varsinaiseen aiheeseen: muistetaan se, että niissä halveksujissa on myös niitä, jotka eivät ole isovanhempia. silloin on helppoa jakaa tuomioita ja nostaa omaa häntäänsä.


      • o0o0o0o0o0o0o
        Schlir kirjoitti:

        työnteosta, eläkkeistä ja eläkeiän nostamisesta sanoisin sen verran, että isot palkat ikälisineen tuottavat enemmän rahaa valtion kassaan veroina.
        työtönkin maksaa veroja, mutta tuotto valtiolle on hippunen verrattuna isompipalkkaisiin henkilöihin, jotka maksavat isommin veroja.
        esimerkkinä - 10 työtöntä peruspäivärahalaista tuottavat kuukaudessa yhteensä valtion kassaan noin 1500 e, kun taas 10 keskipalkkaista suoltavat valtiolle yhteensä vähintään 4-5000 e prosenteistaan riippuen. isojen johtajien palkoista en viitsi edes mainita.
        työttömäksi myös hakeudutaan. tuet ovat kuitenkin sen verran hyviä. se että tapetaan itsensä työntekemisellä, ei ole enää niin kunnioitettavaa ja oikein kuin joskus aiemmin. Vanha sanonta pitää paikkansa: hullu töitä tekee, viisas pääsee helpommalla.
        raha se on joka Suomenkin taloutta pyörittää.

        sivukommenttina varsinaiseen aiheeseen: muistetaan se, että niissä halveksujissa on myös niitä, jotka eivät ole isovanhempia. silloin on helppoa jakaa tuomioita ja nostaa omaa häntäänsä.

        Peruspäiväraha:
        702 €/kk maksaa suoraan pidätettynä -20 % veroa,
        ja lopusta lisää -arvonlisävero
        ruoka vaatteet -14 %
        ja kaikki muu -24 %
        702 € - 20 % = 140 €/kk
        Ruoka 223€ -14 % = 32 €/kk
        Sekä lopusta 338 €/kk -24 % = 81 €

        Eli 702 €/kk tuloista menee 253 €/ kk veroihin, on 36 % tuloista.

        Tuo mikä jää 449 €/kk, menee markkinatalouden yrityksille, maataloudelle. Tulojen katsotaan riittävän elämiseen,
        kun käteen jää 449 €/ kk nettona, tekee 5 388 € /vuodessa.

        Toimeentulotuki:
        480 €/kk ei suoraa veroa
        Ruoka 223 €/kk laskennallinen 48 % josta ALV -14 % = 32 €/kk
        Lopuista alv -24 % , = 61, 68 €

        takaisin peritään välillisinä veroina 93, 64 €/kk.
        Toimeentulotuen ALV-vero on -19,51 % tuesta,

        Käyttöön jää 386,49 €/kk, se on korvamerkitty ruokaan ja arkimenoihin.
        Tekee 4 637,88 €/ vuodessa.

        Voisiko tästä ajatella ihan “kiltisti” oikea käsi ojentaa,
        vasen ottaa takaisin, eikä köyhäkansa edes tajua systeemiä.
        KUN ON VALTA TEHDÄ.
        Verokarhu on kerännyt saatavia erityisesti kiristyneistä arvonlisäverosta ja energiaverosta, eli sitä ei voi kiertää palkkatuloilla elävä.
        Arvonlisävero tuotti vuonna 2012 Suomen valtiolle 17,6 mrd. euroa. 

        http://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Kulutusverot/Arvonlisavero/
        Mm. Viennistä ei makseta alv, se saa vaan tukia eri aluilleen

        http://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Verotuksen-rakenne/
        .
        Kun palkkatulo on 16 000 €/vuodessa on vero prosentti 14,4 %
        Kun eläketulo on 16 000 €/vuodessa on vero prosentti 14,2 %
        Molemmille siis bruttotulo 1 333 € /kk,
        tosin palkkatyössä vuosi jakaja on 12,5, tulo silloin 1 280 €/kk ja kuukausi siirto lomarahaksi on 53 €/kk.

        Käteen jää nettona 1 144 € / kk, 13 728 € / vuodelle,
        veroja otettiin 189 € / kk ja 2 272 €/ vuodelle.
        Lisäksi menee arvonlisäveroa 492 € / kk / 5 904 € / vuodessa.

        Tämän tulotason kokonaisverotus siis 8 176 € /vuosi, on 51 % veroihin vuoden tuloista. Mukaan laskettu vain se kulutus joka ”sallitaan” sosiaaliturvassa.

        http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html#kotitalouksienmenot

        Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat 12,5 %
        Liikenne 11,2 %
        Vaatteet ja jalkineet 4,9 %
        Terveys 4,8
        Muut tavarat ja palvelut 9,6 %

        Nämä yhteensä 43 % tuloista, josta menee -14 % Arvonlisäveroa.

        Säästöön ja kulutuskäyttöön jää 652 €/kk, se on 7824 €/vuodelle.
        ,


      • mennyt aika hoisi
        hippi hippi kirjoitti:

        Tässä muutamia kirjoituksesi herättämiä mietteitä:

        Eläkeikää halutaan nostaa siksi, että eläkkeenmaksuaika jäisi lyhyemmäksi, eli ihmiset eivät ehtisi olla eläkkeellä kovin pitkään ennen kuolemaansa. Toisaalta keskimääräinen elinikä on noussut, joten monet ehtivät nauttia eläkettä kymmeniä vuosia.

        Suurten ikäluokkien tekemästä työstä alkoi kertyä eläkettä vasta 23-vuotiaana. Nythän eläkettä kertyy kaikista työsuhteista 18 ikävuodesta alkaen.

        "Sitä hyvinvointiyhteiskuntaa varmaan moni nykyaikuinen ja nuorikin rakentaisi ja ylläpitäisi hyvin mielellään, mutta kun rahaa siihen ei ole." Hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta rahalla, vaan työllä. Raha on maksuväline, jota vastaan ihmiset myyvät aikaansa ja työtään. Kaikesta työstä ei saa rahallista korvausta, esimerkiksi omien lasten tai vanhempien hoidosta, mutta sellainenkin työ lisää hyvinvointia. Senhän sinäkin olet omakohtaisesti kokenut.

        "Kun subjektiivista päivähoito-oikeutta ja yhtä pitkää äitiyslomaa - mielestäni erinomaisia uudistuksia ja niitä asioita jotka ovat nykyään paremmin - ei ollut, oli lapset hoidettava jonkun muun toimesta, eli isovanhemman, eikö niin?"

        Ei toki. Suurten ikäluokkien nuoruudessa tapahtui suuri muutto, maaltapako. Vanhemmat jäivät syrjäkyliin ja nuoriso muutti kaupunkeihin, monet ulkomaille asti. Kun lapsia syntyi, eivät isovanhemmat pystyneet heitä hoitamaan satojen kilometrien takaa, vaan vanhemmat etsivät kuusiviikkoisille vauvoilleen hoitajaa kauppojen ilmoitustauluilla, tekivät vuorotyötä niin, että toinen hoiti lapsia päivällä, toinen yöllä jne.

        En ymmärrä, keitä tarkoitat kysellessäsi: "Eli onko isovanhempi-ikäpolven oikeus halveksua ja väheksyä nuorempaa sukupolvea siitä syystä että aiempien sukupolvien ja yhteiskunnan päättäjien aloitteesta ihmisen perusoikeuksiin on nykyään määritelty oikeus päivähoitopaikasta ja äitiyslomasta? Sekö on syy myös sille ettei haluta olla osa oman aikuisen lapsen ja lastenlasten elämää, ei olla läsnä, kuunnella koska mieluummin ulkopuolinen, maksullinen taho hoitaa nämä hommat?"

        Vanhempi sukupolvi ei varmastikaan kokonaisuudessaan halveksi nuorempaa, vaan päinvastoin auttaa ja tukee sitä voimiensa mukaan. Uunituoreen tutkimuksen mukaan ( Hämäläinen, Hans; Tanskanen, Antti O.) kuusikymppiset auttavat sekä lapsiaan että vanhempiaan.

        "Joskus harmittaa tosin että se on kaikki mistä nykyään puhutaan, se mitä vanhempi ikäluokka on kaikkien hyväksi tehnyt." Avainsanat ovat "on tehnyt". Vanhemmat sukupolvet ovat jo työtä tehneet ja näyttönsä antaneet, toisin kuin nuoremmat. Siinä syy. Nuorilla on nyt tilaisuutensa ja aikansa.

        Yhteinen toiveemme lienee se, että mahdollisimman harva eläisi yhteiskunnan tuilla tai lipeäisi omista vastuistaan tai syrjäytyisi. Porkkanan lisäksi on tarpeen hieman patistellakin. Eläkeläisten määrän hillitsemiseen taas on vain kaksi konstia: eläkeiän nostaminen tai ns. armonpilleri.

        Ei oppi ojaan kaada,
        eikä tieto tieltä työnnä.

        Työeläkelaki 1961

        Annettu Helsingissä 8. päivänä heinäkuuta 1961
        Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle työntekijälleen, jonka työsuhde sen jälkeen kun hän on täyttänyt mainitun iän, yhdenjaksoisesti on jatkunut vähintään kuuden kuukauden pituisen ajan. Laki ei kuitenkaan koske työsuhdetta,
        1) joka on alkanut työntekijän täytettyä 65 vuotta tai, jos häneen ei aikaisemmin ole sovellettu tätä lakia, hänen täytettyään 55 vuotta;
        2) jonka perusteella työntekijän ei voida katsoa saavan pääasialliseen toimeentuloonsa riittävää ansiota;
        3) jonka perusteella työntekijällä on oikeus muussa laissa säädettyyn tai muussa laissa kokonaan tai suurimmaksi osaksi julkisista varoista kustannettavaksi säädettyyn eläketurvaan.
        Sen estämättä, mitä 1 momentin 1 kohdassa on säädetty, on työnantajan järjestettävä eläketurva lain voimaan tullessa 55, vaan ei 65 vuotta täyttäneelle työntekijälleen, edellyttäen, että tämä on ollut vähintään 15 vuotta hänen palveluksessaan lain antamispäivänä.
        Työnantajalla on oikeus asetuksella säädettävin ehdoin sisällyttää itsensä tämän lain mukaisesti työntekijöitään varten järjestämäänsä eläketurvaan.

        Sairausvakuutuslaki 1963

        Annettu Helsingissä 4. päivänä heinäkuuta 1963
        Vakuutetulla on oikeus saada sairauden perusteella korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista ja sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä päivärahaa sekä raskauden ja synnytyksen perusteella korvausta niistä johtuvista tarpeellisista kustannuksista ja äitiysrahaa.
        Sairaanhoito- sekä raskaus- ja synnytyskustannukset.

        Jokaisella naispuolisella vakuutetulla, jonka raskaus on kestänyt vähintään 180 päivää, on oikeus saada äitiysrahaa.

        Laki lasten päivähoidosta 19.1.1973
        Yleisiä säännöksiä.

        Lasten päivähoidolla tarkoitetaan tässä laissa:
        1) lapsen hoitoa tätä tarkoitusta varten perustetussa laitoksessa, josta jäljempänä käytetään nimitystä päiväkoti;
        2) lapsen hoitoa yksityiskodissa tai muissa perheenomaisissa olosuhteissa, josta hoidosta jäljempänä käytetään nimitystä perhepäivähoito ja hoitokodista nimitystä perhepäiväkoti; sekä
        3) sisällä tai ulkona tapahtuvaa lasten leikin- ja toiminnan ohjausta ja valvontaa tätä tarkoitusta varten varatussa paikassa tai alueella.

        Isyyslaki tuli voimaan lokakuussa 1976 ja Elatustukilaki samana vuonna.
        Sosiaalihuoltolaki 17.9.1982 > ELI TOIMEENTULOTUKI

        Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
        Sosiaalihuollolla tarkoitetaan tässä laissa sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia, sosiaalista luottoa ja niihin liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä
        Tämän lain säännöksiä sovelletaan sosiaalihuoltoon siltä osin, kuin siitä ei lailla ole toisin säädetty.

        Mitä Missä Milloin 1978 (Otava) kertoo elatusturvalain, joka turvaa avioliiton ulkopuolella syntyneille lapselle elatustuen syntymästä alkaen, tulleen voimaan joulukuussa 1976.

        Avioliittolain 13.6.1929/234 4. luku, 46 § (16.4.1987/411):

        ”Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen.
        Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.”

        Kansaneläkelaki tuli voimaan 1.1.1939.

        Äitiysavustus pakkaus 1948, edellytti äitiysneuvola käynnin enen 3. raskauskuukauden loppua. (kuppa testin vuoksi)

        Lapsilisät 1948 joka kolmas kuukausi

        ja alkaen 1989 joka kuukausi.

        Yksinhuoltaja korotus lapsilisään tuli 1994.

        Tällaisena järjestelmä pysyi 1990-luvulle. Työnantajat saattoivat välillä esittää rasituksen osittaista siirtämistä työntekijöille mutta eivät erityisen pontevasti. Näin siksi, että muutoksen myötä työntekijät olisivat vaatineet osuuden myös kassojen hallinnasta. Toiseksi työntekijät olisivat maksuvelvollisuuden myötä saattaneet vaatia tiukemmin palkankorotuksia niin että rasitus olisi lopuksi kuitenkin langennut työnantajille.”

        ”Vasta 1990-luvun alkupuolen suuri lama toi muutoksen ja myös työntekijöiltä ruvettiin osana tulopoliittista ratkaisua keräämään työeläkemaksuja vuoden 1993 alusta.”

        1960 lopulla ja 1970 luvun alussa teollisuudessa saimme tyytyä palkankorotukseen, joka oli työnantajan maksamaan maksua eläkejärjestelmään.
        Palkka jäi pienemmäksi eikä nousut, näin myös eläke jäi pieneksi.

        Äitiysraha 1964, oli 54 päivää josta 1/3 ennen synnytystä.
        Annettu Helsingissä 4. päivänä heinäkuuta 1963


        Laki lasten päivähoidosta 19.1.1973

        Elatustukilaki 1976 (=Kunta, jos ei elatusvelvollinen maksanut elatusapua)

        Kodinhoidon tukea alettiin maksaa valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1980.
        Kotihoidontuki vakiintui vuonna 1985 kun laki kotihoidontuesta astui voimaan.

        Peruspäiväraha verolle 1988 vero on -20 %

        Suomessa lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin vuonna 1984
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuritus


    • 0o0o0o0o0o0o

      Mitäs luulet? Alettaisko mummuksi?

    • nuori mummo

      Minulle oli ihan uutta ja outoa tämä, että nuorempia muka halveksittaisiin. Me isovanhemmathan olemme itse synnyttäneet, hoivanneet ja huoltaneet nuoren sukupolven, jotka ovat rakkaita jälkeläisiämme. Toki vanhemman kokemuksella ja vastuulla näemme erheet ja virheet, joita olemme itsekin nuorena tehneet ja joita emme haluaisi uusien nuorten tekevän, mutta kokemuksen jakaminen ei toki tarkoita halveksimista.

      Sen sijaan ihmettelen sitä vanhusvihaa, jota nyky-yhteiskunnassa on. Vanhuksia ei haluta hoitaa, heihin ei saisi kulua rahaa eikä he saisi käyttää edes omia rahojaan, ei haluta maksaa eläkkeitä, vanhuuden merkkejä ulkonäössä kammoksutaan, ja ihmisparat yrittävät salata ikänsä ettei heitä ikäsyrjittäisi. Rasitteeksi koetut vanhat halutaan pois silmistä ja mieluiten kuolemaan pois. Lisäksi moititaan ja haukutaan, jos he yrittävät elää täysivaltaista aikuisen lailla itsenäistä elämää ja päättää omista asioistaan.

      • Myrtynyt

        Toivottavasti sitä kokemusta jaetaan vaan kysyttäessä eikä ihan kysymättäkin. Jos nuorempi polvi alkaa suhtautua nuivasti oman kokemuksen jakamiseen, voi arvioida itse riittäisikö vähempikin... Jos omaa kokemusta jaetaan ihan joka tilanteessa ja aina kun tulee mieleen siitä helposti seuraa ettei toinen oikein enää jaksaisi kuunnella. Itsellä kokemusta besser wissereistä ja hyvää tarkoittavista neuvoista koskien ihan joka asiaa, vähintääkin kommentoinnista ja hyväksyvästä mielipiteestä vaikka en hyväksyntää erikseen olisi pyytänytkään sille mitä olen parhaillaan tekemässä ja miten lapsen kanssa toimin.

        Kurjaa on nuorisovihan lisäksi yhtä kaikki vanhusviha. Ehkä se vastavuoroisuuden periaatteella vaikuttaisi asenteisiinkin, hoidetaan ja autetaan mielellään jos auttelevat ja osallistuvat itse. Tuskin entisaikoinakaan olisi maataloissa huvittanut katsella nurkissa märisevää ja muita halveksivaa ikäloppua muoria joka odottaisi palvelua ja passausta haluamatta itse laittaa tikkua ristiin paitsi omaksi hyväkseen. Tosin itseä alkanut mietityttämään etten raatsi omaa läheistä heitteille jättää vaikkei häntä pahemmin kiinnostaisikaan muiden elämä tai se miten jaksellaan.


      • 1+18
        Myrtynyt kirjoitti:

        Toivottavasti sitä kokemusta jaetaan vaan kysyttäessä eikä ihan kysymättäkin. Jos nuorempi polvi alkaa suhtautua nuivasti oman kokemuksen jakamiseen, voi arvioida itse riittäisikö vähempikin... Jos omaa kokemusta jaetaan ihan joka tilanteessa ja aina kun tulee mieleen siitä helposti seuraa ettei toinen oikein enää jaksaisi kuunnella. Itsellä kokemusta besser wissereistä ja hyvää tarkoittavista neuvoista koskien ihan joka asiaa, vähintääkin kommentoinnista ja hyväksyvästä mielipiteestä vaikka en hyväksyntää erikseen olisi pyytänytkään sille mitä olen parhaillaan tekemässä ja miten lapsen kanssa toimin.

        Kurjaa on nuorisovihan lisäksi yhtä kaikki vanhusviha. Ehkä se vastavuoroisuuden periaatteella vaikuttaisi asenteisiinkin, hoidetaan ja autetaan mielellään jos auttelevat ja osallistuvat itse. Tuskin entisaikoinakaan olisi maataloissa huvittanut katsella nurkissa märisevää ja muita halveksivaa ikäloppua muoria joka odottaisi palvelua ja passausta haluamatta itse laittaa tikkua ristiin paitsi omaksi hyväkseen. Tosin itseä alkanut mietityttämään etten raatsi omaa läheistä heitteille jättää vaikkei häntä pahemmin kiinnostaisikaan muiden elämä tai se miten jaksellaan.

        Nuorten on sitä vaikea tajuta ja ymmärtää, mutta useimmiten se vanhuksen märinä, kärttyisyys ja pako entisaikain muistoihin on aivoissa tapahtuvien muutosten aiheuttamaa.

        Monet muistisairaudet alkavat noilla oireilla.


    • Isovanhempi :)

      Sinulla on outo käsitys "hippiajasta". Suurin osa ainakin Suomessa eläneistä ihmisistä oli tuskin kuullutkaan mistään hipeistä, tavallinen suomalainen nuori eli ihan arkista elämää opiskeluineen ja ansiotöineen. Perheen perustaminen on jokaisessa sukupolvessa rahanmenoa ja aikaa vievää. Ei kukaan ole siitä helpolla selvinnyt. Kaikki nuoret perheet ovat tiukoilla silloin. Harva täällä hippeili ja käytti LSD:tä tai jammaili puistokonserteissa. Itse en tuntenut ainuttakaan hippiä aikoinani.

      On tietysti hienoa, jos isovanhemmat ja omat vanhemmat pystyivät olemaan avuksi, mutta kaikille ei apua löytynyt, ei silloin, eikä löydy näinäkään päivinä. Perheet ovat erilaiset, samoin taloudellinen tilanne, terveys ja ansiot, lainat ja muut.
      Jossain 70-luvulla käytiin ankarasti kotiin jäävien äitien kimppuun. Heitä nimitettiin siivellä eläjiksi, ja sitähän he oikeastaan olivatkin, koska mitään rahallista tukea ei kotiin jäänyt äiti saanut. Kyllä siinä sai penniä venyttää. Miehen ansioilla elettiin ja onnellisia olivat ne perheet, joita vanhemmat auttoivat. Päivähoitokin oli yksityisten varassa niillä, joille ei kotiin jääminen ollut mahdollista.

      Tiukkoja aikoja eläneet isovanhemmat kyllä muistavat vaikeutensa. Kyllä heillä on halu auttaa mahdollisuuksiensa mukaan. On vain turhaa vertailla isovanhempia keskenään, mikä onnistuu toisilta ei onnistu kolmansilta.Vaikea on ottaa vastaan moitetta ylimielisyydestä ja vihamielisydestä.
      Toivoisin, että et yleistäisi omia kokemuksiasi ulottumaan koko ikäpolveen.

      • Myrtynyt

        "Isovanhempi :)"

        Varmaan ei kaikkiin isovanhempiin yleistettävissä, niin kuin ei nuorempaan polveen "tuhluriprinsessat" ja muutkaan mistä täällä on puhuttu.

        Olen tuota paljon pohtinut että koska lähes kaikilla nuorilla lapsiperheillä on tiukkaa niin rahallisesti, ajallisesti kuin jaksamisen puolesta, miksei tähän kohtaan satsata enemmän? Miksei vanhempi polvi auttaisi ylämäessä? Tietävät kuitenkin mitä se on.

        Itse aikanaan haluan auttaa omia lapsia jos lapsia saavat, miksen auttaisi? Oman suvun jatkuvuudestahan siinä vaan kyse...

        Jossain joku tutkimuskin oli jossa todettiin että isovanhempien tuki vaikuttaa paljon lapsen kehitykseen empaattiseksi, tasapainoiseksi ja menestyväksi aikuiseksi, ja oman vanhemman läsnäolo ja tuki aikuisten lasten ja perheen jaksamiseen ja onnellisuuteen.

        En jotenkin ihmettele että syrjäytyminen, pahoinvointi, burnoutit, avioerot, heitteillejätöt, välinpitämättömyys läheisistä ja ylipäänsä muista ihmisistä sun muut on yhä yleisempiä nykyään. Ei hyväksyttävää mutta jotenkin ymmärrettävää.

        Jatketaan vaan samaan malliin kun niin hyvin toimii...

        Muutamia sukupolvia taakse päin kelatessa käsittääkseni vielä tässäkin maassa elettiin paljon läheisemmin eri sukupolvien edustajien kesken, toinen toistaan autellen ja elämää yhdessä eläen. Nyt omia kuppikuntia jossa toinen toistaan kyräillen.


    • nuori mummo

      Veroja kerätään sitä varten, että niistä yhteisesti järjestetään apua ja turvaa sitä tarvitseville. Verojen kautta jokainen osallistuu maksukykynsä mukaan heikompien auttamiseen, ja se takaa meille turvallisen olon että itsekin saamme apua kun sitä tarvitsemme. Kun olemme veroilla osallistuneet tähän yhteiseen kakkuun ja myös huoltaneet oman perheemme, ei tarvitse enää vaatia että pitäisi lisäksi toimia ilmaisena omasihoitajana vanhemmille tai nuoremmille sukupolville.

      Nykyaikaisen ajattelun mukaan jokainen vastaa itse itsestään ja jos ei siihen pysty, tulee yhteiskunta apuun itse maksamillamme rahoilla. Paluu vanhaan ylisukupolviseen suurperheajatteluun, huutolais- ja syytinkisysteemiin ei kertakaikkiaan enää nykyihmiselle sovi. Ollaan itsenäisiä ja tarvittaessa turvataan yhteiskuntaan, ei rasiteta omaisia. En haluaisi lasteni nääntyvän ja tuskastuvan minuun, hoitamiseeni tai hoitomaksuihini sitten kun olen vanha. En myöskään halua itse nääntyä nuoremman sukupolven auttamiseen, vaan minulla on oma elämäni elettävänä.

    • isovanhempi :)

      Aloittajalla on se harhakäsitys, että vasta tämän sukupolven aikana asunnot ovat olleet kalliita ja lainat raskaita.
      Kun nykyiset isovanhemmat tai ehkäpä heidänkin vanhempansa ostivat sunnon, oli kerättävä säästöön ensin 50 % lainasta. Maksuaikaa ei ollut kuin 5 v.
      Piti vuosikausia osoittaa pankille olevansa hyvä ja säästäväinen asiakas, uskollinen ja nöyrä. Inflaatio iski säästöihin. Kiirettä sai pitää, että rahat johonkin olisivat riittäneet.
      Vauvaloma oli 6 viikkoa. Sen jälkeen oli hommattava kuka tahansa muori vauvaa hoitamaan. Imetystä ei voitu jatkaa.

      Maailman taloudellinen tilanne oli todella paranemaan päin sotavuosien jälkeen, työtä riitti tekevälle. Palkka ei kummoinen ollut kouluttamattomille perheenäideille, mutta kireät ajat heidän nuoruudessaan oli estänyt opiskelut. Töihin suoraan keskikoulusta.
      Niillä opinnoilla ei tänä päivänä pääsisi mihinkään työhön.
      Palkka oli sen mukainen.
      Erilaisissa liukuhihnahommissa 6 päivää viikossa, lapset heti koulun alettua avainkaulalapsina omilla teillään iltaan asti.

      Minä en käsitä, mitä kadehtimista nykyajan ihmiset löytävät niistä raskaista ajoista. 70-luvun poliittinen ilmapiirikin oli niin ahdistava, että esim,. sota- ja pulavuosista ei voinut puhua, veteraanit, sotainvalidit ja entiset lotat olivat halveksittavia törppöjä, joilla ei aikanaan ollut pokkaa kieltäytyä sotatoimista.
      Mielenosoitusmarssit vetivät tuhansia ihmisiä, lakkoja oli tuon tuostakin.

      Ja se eläkeikä! Se oli 63-65 v. Valtion viroissa sallittiin pysyä virassa vielä 68-vuotiaina. Mutta virallinen

      Kun itse menin työelämään, oli jokaisessa työpaikassani eläkeikä 65 v. Lama-aika 80-luvun lopulla siirsi yhtä äkkiä tuhannet ihmiset työttömyyspäivärahalle ja siitä työttömyyseläkkeelle, aluksi jo 55-vuotiaana. Itse jouduin työttömyyseläkkeelle 60-vuotiaana.
      Niin että ei tämä eläkeiän muuttuminen ole mitenkään outo ajatus isovanhempien ikäisille ihmisille. Meidän eläkkeemme alkoi kertyä vasta 24-vuotiaana, siihen asti työvuosista ei eläkettä kertynyt.

      Mitä kadehtimista teillä on?

      Minä lienen isomummun iässä, kun on jo 80 lasissa.

    • le fromage

      heipä hei mummuksi! vai on jo 80 lasissa? sepäs äkkiä tuli.

      • mummuksi

        Taisit lukea edellisen kirjoittajan nimimerkin väärin.
        Minulla ei ole vielä 80 lasissa, saa nähdä, ehtiikö koskaan tullakaan minulle sen paremmin kuin sinullekaan.
        Nimi merkki "isovanhempi" kertoo asiallista asiaa lähihistoriastamme, josta joillakuilla näyttää olevan kovin hatara ja vääristynyt käsitys. Mistä moinen tietämättömyys oikein kumpuaa?


      • Le fromage
        mummuksi kirjoitti:

        Taisit lukea edellisen kirjoittajan nimimerkin väärin.
        Minulla ei ole vielä 80 lasissa, saa nähdä, ehtiikö koskaan tullakaan minulle sen paremmin kuin sinullekaan.
        Nimi merkki "isovanhempi" kertoo asiallista asiaa lähihistoriastamme, josta joillakuilla näyttää olevan kovin hatara ja vääristynyt käsitys. Mistä moinen tietämättömyys oikein kumpuaa?

        Kenellä se kovin hatara ja vääristynyt käsitys lähihistoriastamme on? Kumpuaisiko lukemattomuudesta, tekstin ymmärtämättömyydestä tai vaikeudesta vai peräti tyhmyydestä? Vous ne ce savez pas jamais. Hyvin taidat tuntea aloittajan alkeelliset käsitykset kuitenkin ja uskallat tulla osoittamaan häntä sormellasi. Sinua vaivaa loukkaamisenhalu.
        Kärkkäästi tulit ilmoittamaan mummuksimattomuudestasi. Kaikilla ei leikkaa eikä ole huumorintajua, mutta pois se sinusta. Sinä soitat torvea vakavana ja tosissasi. Se on hieno piirre vanhassa ihmisessä. Soolotehtäviin vain!

        Siirrytäänpä takaisin otsikon aiheeseen.


      • mummuksi
        Le fromage kirjoitti:

        Kenellä se kovin hatara ja vääristynyt käsitys lähihistoriastamme on? Kumpuaisiko lukemattomuudesta, tekstin ymmärtämättömyydestä tai vaikeudesta vai peräti tyhmyydestä? Vous ne ce savez pas jamais. Hyvin taidat tuntea aloittajan alkeelliset käsitykset kuitenkin ja uskallat tulla osoittamaan häntä sormellasi. Sinua vaivaa loukkaamisenhalu.
        Kärkkäästi tulit ilmoittamaan mummuksimattomuudestasi. Kaikilla ei leikkaa eikä ole huumorintajua, mutta pois se sinusta. Sinä soitat torvea vakavana ja tosissasi. Se on hieno piirre vanhassa ihmisessä. Soolotehtäviin vain!

        Siirrytäänpä takaisin otsikon aiheeseen.

        Iltaa, juusto!
        Joidenkin nimimerkkien viestien perusteella on syytä huolestua niiden kirjoittajien lähihistorian surkeasta tuntemuksesta. Jotkut taas, kuten nimimerkki "isovanhempi" valistavat ansiokkaasti tietämättömämpiään.
        Minä kirjoitan mitä haluan, kunhan en riko palstan sääntöjä.
        Monet ovat täällä jo kummastelleet aloittajan kysymyksenasettelua: "Miksi niin moni isovanhempi-ikäinen osoittaa halveksuntaa ja vihamielisyyttä nuorempia sukupolvia kohtaan?" Ei sellainen ole arkikokemuksen mukaan mitenkään yleistä, onko kenelläkään esitettävänä asiasta tutkimustietoa?
        En harrasta torvisoittoa ollenkaan.


      • Eipä juu yleistetä
        mummuksi kirjoitti:

        Iltaa, juusto!
        Joidenkin nimimerkkien viestien perusteella on syytä huolestua niiden kirjoittajien lähihistorian surkeasta tuntemuksesta. Jotkut taas, kuten nimimerkki "isovanhempi" valistavat ansiokkaasti tietämättömämpiään.
        Minä kirjoitan mitä haluan, kunhan en riko palstan sääntöjä.
        Monet ovat täällä jo kummastelleet aloittajan kysymyksenasettelua: "Miksi niin moni isovanhempi-ikäinen osoittaa halveksuntaa ja vihamielisyyttä nuorempia sukupolvia kohtaan?" Ei sellainen ole arkikokemuksen mukaan mitenkään yleistä, onko kenelläkään esitettävänä asiasta tutkimustietoa?
        En harrasta torvisoittoa ollenkaan.

        Allekirjoitan edellisen. Jos isovanhempi-ikäinen osoittaa halveksuntaa ja vihamielisyyttä nuorempia sukupolvia kohtaan, hän lienee mielenterveysongelmainen. Pitääkö tästä vetää johtopäätös, että tämä sairaus on lisääntymään päin, kun avaaja kirjoittaa "moni"?

        Avauksen luettuani olen aika varma siitä, että avaajallakin omat taustat ovat arveluttavat. Hän ei ehkä ole ihan normaalissa, välittävässä perheyhteisössä kasvanut?


    • Linda*

      Jokaisella ajalla on omat ongelmansa ja vahvuutensa. Kahden nuoruusikäisen ja kolmen nuoremman lapsen Mummona kulostaa tuo nuoremman ikäpolven halveksuminen sekä oudolta että vieraalta. Nykyajan nuoret polvet ovat huomattavan avoimia, tiedonhaluisia ja tietomäärältään ikäisiksiin kokonaan toista luokkaa kuin me ikurit eivätkä kohteliaisuus ja hyvät tavatkaan ole heille vieraita! Jos ei ole jäänyt itselle ns. elämätöntä elämää, ei ole mitään kadehdittavakaan eikä aihetta katkeruuteen, halveksunnasta nyt puhumattakaan, vaan voi kaikella Isovanhemman rakkaudella tukea jälkipolvia heidän pyrkimyksissään ja elämässään. Kaikki ikäpolvet ovat tärkeitä ja arvokkaita, ja jos hyvin käy, kaikki me vuorollamme läpikäymme niistä jokaisen, toinen toisiamme arvostaen!

    • Myrtynyt

      "Hippi hippi:lle": kiitokset vastauksesta ja mielipiteistä. Mielestäni silkkaa asiaa, oikeastaan kaikki nuo faktat ei olleet ainakaan omassa tiedossa.

      Mutta ihmettelen vieläkin sitä mistä ihmeestä ne isovanhemmat jotka auttelevat paljon aikuisia lapsiaan ja osallistuvat lastenlasten elämään, löytyvät? Niistä paljon kirjoitellaan, mutta oma käsitys on että moni isovanhempi haluaa olla ns. moderni isovanhempi ja moderni eläkeläinen, toteuttaa itseään, harrastaa, matkustaa ja mennä omissa menoissaan - ja siihen totta vie heillä on kaikki oikeudet ja toisaalta ymmärrän tämän oman ajan ja elämästä nauttimsen kaipuun - mutta perhekohtaiset arvot eivät siinä ole kyllä kovin vahvasti läsnä arjessa.

      Omalla kohdalla totuus on se että ainakaan omat ja miehen vanhemmat eivät omia vanhempiaan hoida tai avusta millään tavalla. Mutta itse taas olen nuorempana autellut vanhempiani ja miehen vanhempia, pienimuotoisesti yhtä isovanhempaanikin enemmissä määrin kuin hänen oma lapsensa. Omat vanhempani ja miehen vanhemmat eivät puolestaan ole mukana oman perheeni arjessa tai lasteni elämässä tai millään tavoin tukena tai apuna, koska kokevat olevansa sen verran väsyneitä ja oman osuutensa tehneet. Erilailla eri perheissä tietysti, mutta näinkin voi mennä.

      Jos armopilleristä ja eläkeiän nostamisesta on valittava, niin tietysti tuo eläkeiän nosto. Niitä keinoja on käytettävä mitä on käytettävissä ja jotka ovat inhimillisesti kohtuullisia ja järkeviä. Joskus vaan tuntuu onko tuo eläkeiän nostokaan kovin kohtuullinen tai realistinen tavoite, voi olla että työelämän vauhdin yhä kasvaessa ja vaatimusten lisääntyessä jaksaminen vähenee, myös eläkeikää ajatellen. Samalla kun terveyspalveluita ajetaan alas, yhä harvempi jaksamisensa kanssa kamppaileva saa apua henkiseen ja fyysiseen pahoinvointiin tai haluaa satsata omia varojaan tähän jos elämä on muutenkin tiukkaa, ellei sitten vasta pakon edessä. Toivon että tähän se ei mene, mutta joskus on vaikea nähdä muutakaan realistista skenaariota...

      Ehkäpä vaihtoehtoiset elämänvalinnat alkavat sitten kiinnostaa ihmisiä enemmältikin. Omaehtoinen kulutuksen vähentäminen, osa-aikatyöt, oravanpyörästä pois hyppääminen erilaisin valinnoin... niitähän näkee jo nyt. Mutta ratkaiseeko se tapetilla olevan ongelman yhteiskunnan kannalta vai kärjistää sitä...

      • Myrtynyt

        Lisäyksenä että tämä siis vain oma näkemys asiaan mutta meillä nuo asiat eivät menekään kovin tasapuolisesti... =)

        Ehkä oma elämäntilanne ja kokemus vaikuttaa vahvasti omaan mielipiteeseen siitä että kaikki isovanhemmat eivät ole niitä lapsirakkaita isovanhempia ja omina lapsiperheaikoinaan mitenkään kovin sitoutuneesti raataneet oman perheen hyväksi vaan toitottaneet silloin muinoinkin oman ajan tärkeydestä ja itsensä toteuttamisesta sun muusta...


      • 13+10

        "Mutta ihmettelen vieläkin sitä mistä ihmeestä ne isovanhemmat jotka auttelevat paljon aikuisia lapsiaan ja osallistuvat lastenlasten elämään, löytyvät? Niistä paljon kirjoitellaan, mutta oma käsitys on että moni isovanhempi haluaa olla ns. moderni isovanhempi ja moderni eläkeläinen, toteuttaa itseään, harrastaa, matkustaa ja mennä omissa menoissaan - ja siihen totta vie heillä on kaikki oikeudet ja toisaalta ymmärrän tämän oman ajan ja elämästä nauttimsen kaipuun - mutta perhekohtaiset arvot eivät siinä ole kyllä kovin vahvasti läsnä arjessa. "

        Kyllä sen oman elämän ja lastensa auttamisen voi oikein hyvin kohtuudella yhdistää.

        Monet isovanhemmat esim, viettävät talven etelän lomakohteissa ja kesän suomessa. Joillakin kouluikäiset lentävät hiihtolomalla isovanhempien luokse lomaa viettämään, ja kesällä isovanhempien palattua suomeen vietetään taas enemmän aikaa yhdessä.

        Ihan täällä kotomaassakin elellessä voi sen lastenlasten näkemisen tai hoidon ja omat harrastukset yhdistää, jos siinä lasten elämässä ei tarvitse olla läsnä ylenaikaa. Eikä se ole välien säilymisen kannalta suotavaakaan.


      • 13+10
        13+10 kirjoitti:

        "Mutta ihmettelen vieläkin sitä mistä ihmeestä ne isovanhemmat jotka auttelevat paljon aikuisia lapsiaan ja osallistuvat lastenlasten elämään, löytyvät? Niistä paljon kirjoitellaan, mutta oma käsitys on että moni isovanhempi haluaa olla ns. moderni isovanhempi ja moderni eläkeläinen, toteuttaa itseään, harrastaa, matkustaa ja mennä omissa menoissaan - ja siihen totta vie heillä on kaikki oikeudet ja toisaalta ymmärrän tämän oman ajan ja elämästä nauttimsen kaipuun - mutta perhekohtaiset arvot eivät siinä ole kyllä kovin vahvasti läsnä arjessa. "

        Kyllä sen oman elämän ja lastensa auttamisen voi oikein hyvin kohtuudella yhdistää.

        Monet isovanhemmat esim, viettävät talven etelän lomakohteissa ja kesän suomessa. Joillakin kouluikäiset lentävät hiihtolomalla isovanhempien luokse lomaa viettämään, ja kesällä isovanhempien palattua suomeen vietetään taas enemmän aikaa yhdessä.

        Ihan täällä kotomaassakin elellessä voi sen lastenlasten näkemisen tai hoidon ja omat harrastukset yhdistää, jos siinä lasten elämässä ei tarvitse olla läsnä ylenaikaa. Eikä se ole välien säilymisen kannalta suotavaakaan.

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12501992

        Tässä erään miniän aloitus appivanhempien palstalta, yksi tuhansien samankaltaisten aloitusten sarjassa.


      • Linda*
        13+10 kirjoitti:

        "Mutta ihmettelen vieläkin sitä mistä ihmeestä ne isovanhemmat jotka auttelevat paljon aikuisia lapsiaan ja osallistuvat lastenlasten elämään, löytyvät? Niistä paljon kirjoitellaan, mutta oma käsitys on että moni isovanhempi haluaa olla ns. moderni isovanhempi ja moderni eläkeläinen, toteuttaa itseään, harrastaa, matkustaa ja mennä omissa menoissaan - ja siihen totta vie heillä on kaikki oikeudet ja toisaalta ymmärrän tämän oman ajan ja elämästä nauttimsen kaipuun - mutta perhekohtaiset arvot eivät siinä ole kyllä kovin vahvasti läsnä arjessa. "

        Kyllä sen oman elämän ja lastensa auttamisen voi oikein hyvin kohtuudella yhdistää.

        Monet isovanhemmat esim, viettävät talven etelän lomakohteissa ja kesän suomessa. Joillakin kouluikäiset lentävät hiihtolomalla isovanhempien luokse lomaa viettämään, ja kesällä isovanhempien palattua suomeen vietetään taas enemmän aikaa yhdessä.

        Ihan täällä kotomaassakin elellessä voi sen lastenlasten näkemisen tai hoidon ja omat harrastukset yhdistää, jos siinä lasten elämässä ei tarvitse olla läsnä ylenaikaa. Eikä se ole välien säilymisen kannalta suotavaakaan.

        Juurikin näin elävässä elämässä tapahtuu ja tuo yhdistäminen sujuu ihan sutjakkaasti. Ladatuin akuin on meillä isovanhemmilla puhtia ja perspektiiviä temmeltää lastenlasten kanssa ja olla riittävästi - vaan ei liikaa - kukin kaiken matkaa myös omine rientoinemme ja mielenkiinnon kohteinemme läsnä toinen toistemme elämässä ja jakaa vaikutteita ja mielipiteitä...


      • hemuli2
        13+10 kirjoitti:

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/12501992

        Tässä erään miniän aloitus appivanhempien palstalta, yksi tuhansien samankaltaisten aloitusten sarjassa.

        Tästä asioiden yhdistämisestä peesaan. Omasta ajasta varmaan riittäisi hippunen lapsille ja lastenlapsille ilman että koko elämä menee siihen.

        Täällä vaan näyttää siltä että on kaksi ääripäätä, ja niiden edustajat sitten tappelee keskenään... Joko mummot on liiaksi lastenhoidossa mukana niin että oma elämä jää, tai sitten on unohdettu koko aikuisen lapsen perhe eikä haluta auttaa tai osallistua mitenkään, ei suunnilleen edes nähdä.

        Ihmettelen, että jos olen eläkkeellä, eikö jokaisesta 7-päiväisestä viikostani riittäisi esim. 1-2 iltapäivänä paria tuntia lastenlapsille? Itse ajattelen että mielellään paljon enemmän, pari kertaa kuussa yökylässä jos vanhemmat vaan antavat. Omilla aikuisilla lapsillaan kyläilykin on ihan luonnollista, samalla siinä auttelu ihan luonnostaan ja ilman erillistä pyytämistä, miksei sitä joka viikko ehtisi piipahtaa vaikka pariksi tunniksi jos se vaan lapsen perheelle sopii?

        Jos isovanhempi nyt on vielä töissä, niin eikö kunkin kuukauden noin 8 vapaapäivästä (viikonloput) riittäisi esim. 1-2 päivää noin minimissään lastenlapsille, jos ei yökylään halua niin sitten vaikka pari tuntia edes parina päivänä kuukaudessa... Vaikka se on hoitoapua vanhemmille niin tuskin itseltä mitenkään pois kun on aikaa lastenlasten kanssa, ja jaksavat ne vanhemmatkin sitten paremmin kun saavat välillä olla kahdestaan tai omissa menoissaan. Omille lapsillenikin toivoisin joutavani kylään ja vähän auttelemaan (jos haluavat) työtä tehdessäkin ainakin pari kertaa kuukaudessa aivan vähintään, onhan se outoa jos ei olla tekemisissä eikä tiedetä (välitetä) mitä toiselle kuuluu.


      • Mummulassa
        hemuli2 kirjoitti:

        Tästä asioiden yhdistämisestä peesaan. Omasta ajasta varmaan riittäisi hippunen lapsille ja lastenlapsille ilman että koko elämä menee siihen.

        Täällä vaan näyttää siltä että on kaksi ääripäätä, ja niiden edustajat sitten tappelee keskenään... Joko mummot on liiaksi lastenhoidossa mukana niin että oma elämä jää, tai sitten on unohdettu koko aikuisen lapsen perhe eikä haluta auttaa tai osallistua mitenkään, ei suunnilleen edes nähdä.

        Ihmettelen, että jos olen eläkkeellä, eikö jokaisesta 7-päiväisestä viikostani riittäisi esim. 1-2 iltapäivänä paria tuntia lastenlapsille? Itse ajattelen että mielellään paljon enemmän, pari kertaa kuussa yökylässä jos vanhemmat vaan antavat. Omilla aikuisilla lapsillaan kyläilykin on ihan luonnollista, samalla siinä auttelu ihan luonnostaan ja ilman erillistä pyytämistä, miksei sitä joka viikko ehtisi piipahtaa vaikka pariksi tunniksi jos se vaan lapsen perheelle sopii?

        Jos isovanhempi nyt on vielä töissä, niin eikö kunkin kuukauden noin 8 vapaapäivästä (viikonloput) riittäisi esim. 1-2 päivää noin minimissään lastenlapsille, jos ei yökylään halua niin sitten vaikka pari tuntia edes parina päivänä kuukaudessa... Vaikka se on hoitoapua vanhemmille niin tuskin itseltä mitenkään pois kun on aikaa lastenlasten kanssa, ja jaksavat ne vanhemmatkin sitten paremmin kun saavat välillä olla kahdestaan tai omissa menoissaan. Omille lapsillenikin toivoisin joutavani kylään ja vähän auttelemaan (jos haluavat) työtä tehdessäkin ainakin pari kertaa kuukaudessa aivan vähintään, onhan se outoa jos ei olla tekemisissä eikä tiedetä (välitetä) mitä toiselle kuuluu.

        Tietenkin mummuilta riittäisi 1-2 tuntia lapsenlapsille, mutta miten saat sovitetuksi ne tunnit elämääsi?
        Olet työssä, oma elämäsi vaatii asioiden hoitamista, siivousta, pyykkäystä, tuttavia, asiointeja monissa paikoissa, lääkärit, virkistystilaisuudet, harrastukset...
        Miten niistä irrotat juuri 2 tuntia lapsenlapsille? Kuka heidät tuo, kuka vie? Missä yhdessäolo tapahtuisi, kotonasi, lapsen kotona, puistossa? Kaksi tuntia ei riitä, paitsi jos lapsi jo osaa itse liikkua busseissa, mennä ja tulla omatoimisesti koulun jälkeen.

        Sanonpa vaan, että pienen lapsenlapsen kanssa vietetään todella huomattavasti pitempi aika kerrallaan, kaikki muut menot jäävät, ja ennen lapsenhoitohugin pitää tehdä järjestelyjä ja hankintoja, että asiat sujuisivat hyvin.
        Kun lapsi on hoidossa, paneudutaan häneen, ruuat ovat valmiiksi jääkaapissa, viikkosiivous tehty, ja suunnitelma ulkoiluineen ja askarteluineen valmis. Yhteinen aika eletään lapsen ehdoilla, koska mitä tyytyväisempi ja mukautuvaisempi lapsi on, sitä antoisampi on tapaaminen.
        Mummun ja vaarin asia ei ole kasvattaa, kieltää, opettaa, neuvoa, moittia tai peräti rangaista. Mummulassa ollaan saamassa vaihtelua arkeen, ja siellä voi saada osakseen paljon enemmän arvostusta ja hyväksyntää kuin kotona, missä kodinhoito ja muut arkiasiat stressaavat kiireisiä vanhempia.


      • Isovanhemmille kysym
        Mummulassa kirjoitti:

        Tietenkin mummuilta riittäisi 1-2 tuntia lapsenlapsille, mutta miten saat sovitetuksi ne tunnit elämääsi?
        Olet työssä, oma elämäsi vaatii asioiden hoitamista, siivousta, pyykkäystä, tuttavia, asiointeja monissa paikoissa, lääkärit, virkistystilaisuudet, harrastukset...
        Miten niistä irrotat juuri 2 tuntia lapsenlapsille? Kuka heidät tuo, kuka vie? Missä yhdessäolo tapahtuisi, kotonasi, lapsen kotona, puistossa? Kaksi tuntia ei riitä, paitsi jos lapsi jo osaa itse liikkua busseissa, mennä ja tulla omatoimisesti koulun jälkeen.

        Sanonpa vaan, että pienen lapsenlapsen kanssa vietetään todella huomattavasti pitempi aika kerrallaan, kaikki muut menot jäävät, ja ennen lapsenhoitohugin pitää tehdä järjestelyjä ja hankintoja, että asiat sujuisivat hyvin.
        Kun lapsi on hoidossa, paneudutaan häneen, ruuat ovat valmiiksi jääkaapissa, viikkosiivous tehty, ja suunnitelma ulkoiluineen ja askarteluineen valmis. Yhteinen aika eletään lapsen ehdoilla, koska mitä tyytyväisempi ja mukautuvaisempi lapsi on, sitä antoisampi on tapaaminen.
        Mummun ja vaarin asia ei ole kasvattaa, kieltää, opettaa, neuvoa, moittia tai peräti rangaista. Mummulassa ollaan saamassa vaihtelua arkeen, ja siellä voi saada osakseen paljon enemmän arvostusta ja hyväksyntää kuin kotona, missä kodinhoito ja muut arkiasiat stressaavat kiireisiä vanhempia.

        En tiedä miten saat sovitettua elämääsi läheisesi, mutta minulle he ovat paljon tärkeämpiä kuin siivoaminen esim. tai työura. Vaihtaisin työtä, vähentäisin pikku rutiineita ja miettisin mitkä ovat niitä asioita, joita haluan elämässä tehdä, mitkä tekevät onnelliseksi. Kirjoitin alemmas pidemmin tästä.


      • Isovanhemmille kysym
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        En tiedä miten saat sovitettua elämääsi läheisesi, mutta minulle he ovat paljon tärkeämpiä kuin siivoaminen esim. tai työura. Vaihtaisin työtä, vähentäisin pikku rutiineita ja miettisin mitkä ovat niitä asioita, joita haluan elämässä tehdä, mitkä tekevät onnelliseksi. Kirjoitin alemmas pidemmin tästä.

        Vielä pohdin tuota että kun on harrastukset ja virkistystilaisuudet jotka vievät aikaa, niin ettei sitä riitä lastenlapsille. Ok, kiva juttu. Valintoja yhtä kaikki. Vähän eksyi sivupoluille keskustelu kun kyse oli omien aikuisten lasten arvostamisesta, mutta mielenkiintoinen kysymys tämäkin ja tätä täällä keskustelupalstalla on muutenkin puitu aika paljon. Ihmiset ovat niin eri mieltä siitä, mikä elämässä on tärkeää.

        Itselle joku zumba tai kodin imurointi ei voisi koskaan mennä omien lasten, omien vanhempien tai omien lastenlasten edelle, varsinkin silloin jos he tarvitsisivat tukea tai apua, ei kyllä muutenkaan.


      • Isovanhemmille kysym
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Vielä pohdin tuota että kun on harrastukset ja virkistystilaisuudet jotka vievät aikaa, niin ettei sitä riitä lastenlapsille. Ok, kiva juttu. Valintoja yhtä kaikki. Vähän eksyi sivupoluille keskustelu kun kyse oli omien aikuisten lasten arvostamisesta, mutta mielenkiintoinen kysymys tämäkin ja tätä täällä keskustelupalstalla on muutenkin puitu aika paljon. Ihmiset ovat niin eri mieltä siitä, mikä elämässä on tärkeää.

        Itselle joku zumba tai kodin imurointi ei voisi koskaan mennä omien lasten, omien vanhempien tai omien lastenlasten edelle, varsinkin silloin jos he tarvitsisivat tukea tai apua, ei kyllä muutenkaan.

        Kaksi tuntia lapsenlapsen kanssa käsittää kyllä mielestäni sen hetken kun kohdataan se lapsenlapsi, oli se sitten isovanhemman aloitteesta missä tahansa, en työntekoaikaankaan itse laske sitä aikaa kun ajan autolla töihin.


      • Isovanhemmille kysym
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Kaksi tuntia lapsenlapsen kanssa käsittää kyllä mielestäni sen hetken kun kohdataan se lapsenlapsi, oli se sitten isovanhemman aloitteesta missä tahansa, en työntekoaikaankaan itse laske sitä aikaa kun ajan autolla töihin.

        Tiedän isovanhempia jotka eivät tee mitään järjestelyitä lapsenlapsen tullessa kylään, he ovat sen verran tuttuja ja läheisiä että lastenlapsi solahtaa osaksi omaa arkea ja elämää ihan samoin kuin omat aikuiset lapsetkin. Mutta ehkä joillain elämä on eriytynyt niin omille raiteille että koti tai omat ympyrät ovat täysin aikuisen maailmaan suuntautuneita, eivätkä ole soveltuva lastenlapsille sellaisenaan.


      • Isovanhemmille kysym
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Tiedän isovanhempia jotka eivät tee mitään järjestelyitä lapsenlapsen tullessa kylään, he ovat sen verran tuttuja ja läheisiä että lastenlapsi solahtaa osaksi omaa arkea ja elämää ihan samoin kuin omat aikuiset lapsetkin. Mutta ehkä joillain elämä on eriytynyt niin omille raiteille että koti tai omat ympyrät ovat täysin aikuisen maailmaan suuntautuneita, eivätkä ole soveltuva lastenlapsille sellaisenaan.

        Tulee nyt kommentoitua osissa.

        Mutta voi luoja. Onko sinulla suunnitelma ihan lastenlasten tapaamista varten! Ihan oikeasti?

        Miksei viikkosiivousta voi tehdä silloin kun lastenlapsi on paikalla, ota mukaan siivoamaan, tee siitä hauska leikki. Vai onko arki työn ja harrastusten puolesta niin kiireistä että siivouskin on hoidettava kiireellä?

        Vai näettekö niin harvoin että on sitten se aika käytettävä viimeistä sekuntia myöten pelkästään lastenlapseen? Ei ihme että nykylapsista kasvaa prinsessoja kun sitä oikein toitotetaan heille, kaiken muun pitäisi jäädä sillä hetkellä kun lapsi astuu ovesta sisään?

        Eihän se herran jestas niin mene kotonakaan, kyllä lapsiperheen kotona arkirutiinit ja muut hoidetaan ihan niiden lasten läsnäollessa.


      • Elämän taidot
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Tulee nyt kommentoitua osissa.

        Mutta voi luoja. Onko sinulla suunnitelma ihan lastenlasten tapaamista varten! Ihan oikeasti?

        Miksei viikkosiivousta voi tehdä silloin kun lastenlapsi on paikalla, ota mukaan siivoamaan, tee siitä hauska leikki. Vai onko arki työn ja harrastusten puolesta niin kiireistä että siivouskin on hoidettava kiireellä?

        Vai näettekö niin harvoin että on sitten se aika käytettävä viimeistä sekuntia myöten pelkästään lastenlapseen? Ei ihme että nykylapsista kasvaa prinsessoja kun sitä oikein toitotetaan heille, kaiken muun pitäisi jäädä sillä hetkellä kun lapsi astuu ovesta sisään?

        Eihän se herran jestas niin mene kotonakaan, kyllä lapsiperheen kotona arkirutiinit ja muut hoidetaan ihan niiden lasten läsnäollessa.

        Ja se lapsi oppii siitä arjessa mukana olosta kaikkein parhaiten. Kokkaus ja siivoustaidot on ihan tärkeitä oppia pikku hiljaa mukavasti niin luontuvat sitten aikuisenakin siinä sivussa.


      • Isovanhemmille kysym
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Tulee nyt kommentoitua osissa.

        Mutta voi luoja. Onko sinulla suunnitelma ihan lastenlasten tapaamista varten! Ihan oikeasti?

        Miksei viikkosiivousta voi tehdä silloin kun lastenlapsi on paikalla, ota mukaan siivoamaan, tee siitä hauska leikki. Vai onko arki työn ja harrastusten puolesta niin kiireistä että siivouskin on hoidettava kiireellä?

        Vai näettekö niin harvoin että on sitten se aika käytettävä viimeistä sekuntia myöten pelkästään lastenlapseen? Ei ihme että nykylapsista kasvaa prinsessoja kun sitä oikein toitotetaan heille, kaiken muun pitäisi jäädä sillä hetkellä kun lapsi astuu ovesta sisään?

        Eihän se herran jestas niin mene kotonakaan, kyllä lapsiperheen kotona arkirutiinit ja muut hoidetaan ihan niiden lasten läsnäollessa.

        Ja meillä kotona emme ole stressaantuneita arkirutiineiden hoidosta. Nehän ovat osa tavallista elämää. Siivous on ihan perusjuttu ja ihan mukavaa kun sen rauhassa ja sille varatulla ajalla tekee. Kokkaus ja siivoushulluksikin voin vähän tunnustautua, ja se luontuu ihan hyvin pikkulapsiperheen kiireisessä arjessa, lasten harrastuksiin kuskauksen lomassa vaikka lapsia on useampi.


      • Le fromage
        hemuli2 kirjoitti:

        Tästä asioiden yhdistämisestä peesaan. Omasta ajasta varmaan riittäisi hippunen lapsille ja lastenlapsille ilman että koko elämä menee siihen.

        Täällä vaan näyttää siltä että on kaksi ääripäätä, ja niiden edustajat sitten tappelee keskenään... Joko mummot on liiaksi lastenhoidossa mukana niin että oma elämä jää, tai sitten on unohdettu koko aikuisen lapsen perhe eikä haluta auttaa tai osallistua mitenkään, ei suunnilleen edes nähdä.

        Ihmettelen, että jos olen eläkkeellä, eikö jokaisesta 7-päiväisestä viikostani riittäisi esim. 1-2 iltapäivänä paria tuntia lastenlapsille? Itse ajattelen että mielellään paljon enemmän, pari kertaa kuussa yökylässä jos vanhemmat vaan antavat. Omilla aikuisilla lapsillaan kyläilykin on ihan luonnollista, samalla siinä auttelu ihan luonnostaan ja ilman erillistä pyytämistä, miksei sitä joka viikko ehtisi piipahtaa vaikka pariksi tunniksi jos se vaan lapsen perheelle sopii?

        Jos isovanhempi nyt on vielä töissä, niin eikö kunkin kuukauden noin 8 vapaapäivästä (viikonloput) riittäisi esim. 1-2 päivää noin minimissään lastenlapsille, jos ei yökylään halua niin sitten vaikka pari tuntia edes parina päivänä kuukaudessa... Vaikka se on hoitoapua vanhemmille niin tuskin itseltä mitenkään pois kun on aikaa lastenlasten kanssa, ja jaksavat ne vanhemmatkin sitten paremmin kun saavat välillä olla kahdestaan tai omissa menoissaan. Omille lapsillenikin toivoisin joutavani kylään ja vähän auttelemaan (jos haluavat) työtä tehdessäkin ainakin pari kertaa kuukaudessa aivan vähintään, onhan se outoa jos ei olla tekemisissä eikä tiedetä (välitetä) mitä toiselle kuuluu.

        Juuri juttelin päivällä erään työtoverini kanssa näistä hoitojärjestelyistä lastensa suhteen ja heillä toimii systeemi, että jommankumman vanhemmat hakevat vuorotellen AINA perjantaisin lapset (2) päiväkodista ja tuovat heidät vanhemmilleen lauantaisin iltapäivällä. Isovanhemmat sopivat nämä asiat siis keskenään lasten vanhempien siunauksella. Vanhemmat saavat huilata työviikon jälkeen ja isovanhemmat saavat nauttia lastenlasten seurasta vuoroperjantaisin-lauantaisin. Lapsenlapset tykkäävät tästä myös.

        Systeemi toimi kuulemma jo silloin, kun tenavat olivat vielä kotihoidossa, siis ihan vauvoja. Kaikki saivat osuutensa eikä vuoroista ja muista tarvinnut erikseen neuvotella. Perjantai-iltapäivänä tiedettiin kaikkien tilanne. Tietenkin systeemit sovittiin uudelleen, jos on sairautta/matkoja/jotain muuta erikoista, mutta homma kuulemma kulkee peruslinjallaan hyvin.

        Eli win-win -tilanne.

        Kaikki tuntevat säännöt ja kunnioittavat muita.


      • joopa joo.....
        Le fromage kirjoitti:

        Juuri juttelin päivällä erään työtoverini kanssa näistä hoitojärjestelyistä lastensa suhteen ja heillä toimii systeemi, että jommankumman vanhemmat hakevat vuorotellen AINA perjantaisin lapset (2) päiväkodista ja tuovat heidät vanhemmilleen lauantaisin iltapäivällä. Isovanhemmat sopivat nämä asiat siis keskenään lasten vanhempien siunauksella. Vanhemmat saavat huilata työviikon jälkeen ja isovanhemmat saavat nauttia lastenlasten seurasta vuoroperjantaisin-lauantaisin. Lapsenlapset tykkäävät tästä myös.

        Systeemi toimi kuulemma jo silloin, kun tenavat olivat vielä kotihoidossa, siis ihan vauvoja. Kaikki saivat osuutensa eikä vuoroista ja muista tarvinnut erikseen neuvotella. Perjantai-iltapäivänä tiedettiin kaikkien tilanne. Tietenkin systeemit sovittiin uudelleen, jos on sairautta/matkoja/jotain muuta erikoista, mutta homma kuulemma kulkee peruslinjallaan hyvin.

        Eli win-win -tilanne.

        Kaikki tuntevat säännöt ja kunnioittavat muita.

        Useat yli 60v isovanhemmat ovat itsekin vielä työelämässä ja todellakin tarvitsevat itsekin palautumisajan työviikon jälkeen, että ÄLÄ YRITÄ!


      • mummuksi
        Le fromage kirjoitti:

        Juuri juttelin päivällä erään työtoverini kanssa näistä hoitojärjestelyistä lastensa suhteen ja heillä toimii systeemi, että jommankumman vanhemmat hakevat vuorotellen AINA perjantaisin lapset (2) päiväkodista ja tuovat heidät vanhemmilleen lauantaisin iltapäivällä. Isovanhemmat sopivat nämä asiat siis keskenään lasten vanhempien siunauksella. Vanhemmat saavat huilata työviikon jälkeen ja isovanhemmat saavat nauttia lastenlasten seurasta vuoroperjantaisin-lauantaisin. Lapsenlapset tykkäävät tästä myös.

        Systeemi toimi kuulemma jo silloin, kun tenavat olivat vielä kotihoidossa, siis ihan vauvoja. Kaikki saivat osuutensa eikä vuoroista ja muista tarvinnut erikseen neuvotella. Perjantai-iltapäivänä tiedettiin kaikkien tilanne. Tietenkin systeemit sovittiin uudelleen, jos on sairautta/matkoja/jotain muuta erikoista, mutta homma kuulemma kulkee peruslinjallaan hyvin.

        Eli win-win -tilanne.

        Kaikki tuntevat säännöt ja kunnioittavat muita.

        Kertomassasi tapauksessa on kaikesta päättäen kaksi perheensä ainokaista löytänyt toisensa, perustanut perheen ja jäänyt asumaan kummankin vanhempien naapuriin. Muutenhan tuo ei onnistu. Seuraavassa polvessa se ei enää luultavasti toimikaan, kun lapsia on kaksi.

        Isovanhemmat saavat nauttia lastenlasten seurasta, mutta vanhemmat eivät ehdi paljon lapsistaan nauttia eivätkä lapset vanhemmistaan: arkipäivät päiväkodissa ja viikonloput mummoloissa. Mutta saavathan vanhemmat huilata. Vielä enemmän he saisivat huilata, kun antaisivat lapsensa huostaan.


      • Le fromage
        Le fromage kirjoitti:

        Juuri juttelin päivällä erään työtoverini kanssa näistä hoitojärjestelyistä lastensa suhteen ja heillä toimii systeemi, että jommankumman vanhemmat hakevat vuorotellen AINA perjantaisin lapset (2) päiväkodista ja tuovat heidät vanhemmilleen lauantaisin iltapäivällä. Isovanhemmat sopivat nämä asiat siis keskenään lasten vanhempien siunauksella. Vanhemmat saavat huilata työviikon jälkeen ja isovanhemmat saavat nauttia lastenlasten seurasta vuoroperjantaisin-lauantaisin. Lapsenlapset tykkäävät tästä myös.

        Systeemi toimi kuulemma jo silloin, kun tenavat olivat vielä kotihoidossa, siis ihan vauvoja. Kaikki saivat osuutensa eikä vuoroista ja muista tarvinnut erikseen neuvotella. Perjantai-iltapäivänä tiedettiin kaikkien tilanne. Tietenkin systeemit sovittiin uudelleen, jos on sairautta/matkoja/jotain muuta erikoista, mutta homma kuulemma kulkee peruslinjallaan hyvin.

        Eli win-win -tilanne.

        Kaikki tuntevat säännöt ja kunnioittavat muita.

        Tosiaankaan - en aio udella tämän työtoverin perheen suhteista ja muusta mutta sen muistan että hänellä on lapseton vanhempi sisar. Kaikki tietääkseni asuvat samassa kaupungissa vaikkeivat ripirinnan. En oikein usko, että heillä on tarkoitus tehdä tästä järjestelystä jonkinlainen sukuperinne.
        Vanhemmat viettävät lastensa kanssa ajan la-ip:stä perjantaiaamuun. Isovanhemmat perjantai.iltapäivästä lauantai-iltapäivään eli 6 1.
        Ihmettelen hieman, mistä tuo huostaanantoasia nyt nousi. Lapsia ei anneta noin vaan huostaan.


      • kirsty
        mummuksi kirjoitti:

        Kertomassasi tapauksessa on kaikesta päättäen kaksi perheensä ainokaista löytänyt toisensa, perustanut perheen ja jäänyt asumaan kummankin vanhempien naapuriin. Muutenhan tuo ei onnistu. Seuraavassa polvessa se ei enää luultavasti toimikaan, kun lapsia on kaksi.

        Isovanhemmat saavat nauttia lastenlasten seurasta, mutta vanhemmat eivät ehdi paljon lapsistaan nauttia eivätkä lapset vanhemmistaan: arkipäivät päiväkodissa ja viikonloput mummoloissa. Mutta saavathan vanhemmat huilata. Vielä enemmän he saisivat huilata, kun antaisivat lapsensa huostaan.

        Tämäpä on yksiviivainen kannanotto. En ymmärrä miksi kaiken pitäisi pyöriä vain ylläolevin ehdoin.

        Entäpä jos toinen vanhempi on tai ei ole ainokainen ja toinenkin on tai ei ole. Näillä voi olla sisaruksia aivan hyvin, joko vanhempia tai nuorempia, lapsellisia tai lapsettomia.Tämä systeemi oli siis sovittu tämän perheen kesken. Siitäkö on tarkoitus muistuttaa että kaikille yhtä paljon ja siksi näiden vanhempien olisi pakko olla perheensä ainokaisia? Tilanne voi tietenkin olla niin, mutta nuo voivat olla myös adoptoituja nuo vanhemmat tai toinen heistä tai lapsetkin. Tarinahan ei kerro asiaa ja se on muutenkin sivuseikka. Isovanhemmista yksi tai toinenkin (heitähän taitaa olla 4 yhteensä) voi olla joko töissä, eläkkeellä, osa-aikaeläkkeellä tai ei ole koskaan töissä ollutkaan. Vaihtoehtoja kyllä on ja nekin tulevat kysymykseen.
        Jos asuu esim. Espoossa tai vaikka Jyväskylässä niin siellä lääniä riittää. Autot on keksitty, ei siellä toisen sylissä tarvitse elää. Tietenkään systeemi ei toimi hyvin jos välimatkaa on vaikka sata kilometriä, mutta silloinkin se on viitseliäisyydestä ja omasta halusta kiinni. Sekä taloudellisesta tilanteesta. Jotkut haluavat ja saavat osallistua lapsiperheen elämään täysin palkein kaikessa sovussa eikä sitä sovi mennä moittimaan jos osapuolet ovat tyytyväisiä.

        Miksi tuo systeemi pitäisi venyttää seuraavaan sukupolveen? Outo heitto. Kestää varmaankin parikymmentä vuotta että näistä lapsenlapsista tulee vanhempia itsestään ja saattavat asua vaikka Kiinassa. Mikään ei koskaan takaa, että kaikki ihmiset ja asiat pysyvät aina ennallaan tai että saman järjestelyn pitää toimia jatkossa. Mukaanhan tulee puolison suku. Harkitsematonta olettaakaan niin.
        Luultavasti silloinkin nykyisten lasten tulevilla puolisoilla on myös vanhemmat tai toivottavasti ainakin. Jos vain jaksamista löytyy ja välimatkat ovat pienet niin asetelman pyörittäminen kahdenkin perheen lasten kanssa sujuu, jos halua ja terveyttä riittää. Riippuu myös ikäeroista ja asuinpaikkavalinnoista.

        Ei elämää mitenkään voi suunnitella eteenpäin kymmeniä vuosia.

        Minä ymmärrän että Le fromage otti keskusteluun osaa siksi, että kuuli lastenhoitojärjestelystä, joka kuulosti uudelta ja hyvältä hänestä. Hän ei tarkoittanut varmaankaan sitä sodanjulistukseksi. Hän toi keskusteluun esimerkin toisenlaisesta ratkaisusta ja esitteli kuulemansa järjestelyn.

        Tuntuu, että edellinen kirjoittaja paheksuu ylläolevaa systeemiä. Huilaaminenko on paha asia? Jos ei itse aikoinaan päässyt huilivuoroon koskaan niin turha siitä on katkeroitua niin, että muutkaan eivät saisi huilata vaan lasten kanssa painetaan pää punaisena koko ajan. Toinen ihminen ei voi palstan kautta tietää miksi vanhempi tai isovanhempi tarvitsee normaalia enemmän lepoa.
        Minä tunnen erään äidin, joka sai aivoverenvuodon heti synnytyksen jälkeen eikä toipunut siitä ihan ennalleen vaikka pystyy töissä käymäänkin. Ei leikitä nyt sankareita äitien tai isien kesken, jäärätä ja vaadita muita jääräämään läpi harmaan kiven.

        Eikös huostaanotot ja -annot tapahdu lastensuojelun kautta? Pitääkö lapsia suojella rakastavilta sukulaisiltaan, joiden kanssa viihtyvät? Miksi tämä kortti heitetään mukaan keskusteluun? Onpa omituista nakella tuolla tavin niskojaan tietämättä mistä on kysymys. Vinoiluksi se on tarkoitettu. Muuta selitystä ei ole.


      • mummuksi
        Le fromage kirjoitti:

        Tosiaankaan - en aio udella tämän työtoverin perheen suhteista ja muusta mutta sen muistan että hänellä on lapseton vanhempi sisar. Kaikki tietääkseni asuvat samassa kaupungissa vaikkeivat ripirinnan. En oikein usko, että heillä on tarkoitus tehdä tästä järjestelystä jonkinlainen sukuperinne.
        Vanhemmat viettävät lastensa kanssa ajan la-ip:stä perjantaiaamuun. Isovanhemmat perjantai.iltapäivästä lauantai-iltapäivään eli 6 1.
        Ihmettelen hieman, mistä tuo huostaanantoasia nyt nousi. Lapsia ei anneta noin vaan huostaan.

        Parempi onkin, ettet kirjoittele tänne muiden ihmisten asioista. Mutta koska kutienkin aloitit keskustelun, niin vielä pari kommenttia:
        Tuskinpa kertomastasi käytännöstä sukuperinnettä tulee, muutenhan nykyiset vanhemmat eivät voisi isovanhemmiksi tultuaan enää huilata.
        Kerrot: "Vanhemmat viettävät lastensa kanssa ajan la-ip:stä perjantaiaamuun." Ovatko lapset siis päiväkodissa vain perjantaisin?
        Lapset otetaan huostaan, jos vanhemmat eivät pysty niitä hoitamaan, vaan huilaavat.


      • mummuksi
        kirsty kirjoitti:

        Tämäpä on yksiviivainen kannanotto. En ymmärrä miksi kaiken pitäisi pyöriä vain ylläolevin ehdoin.

        Entäpä jos toinen vanhempi on tai ei ole ainokainen ja toinenkin on tai ei ole. Näillä voi olla sisaruksia aivan hyvin, joko vanhempia tai nuorempia, lapsellisia tai lapsettomia.Tämä systeemi oli siis sovittu tämän perheen kesken. Siitäkö on tarkoitus muistuttaa että kaikille yhtä paljon ja siksi näiden vanhempien olisi pakko olla perheensä ainokaisia? Tilanne voi tietenkin olla niin, mutta nuo voivat olla myös adoptoituja nuo vanhemmat tai toinen heistä tai lapsetkin. Tarinahan ei kerro asiaa ja se on muutenkin sivuseikka. Isovanhemmista yksi tai toinenkin (heitähän taitaa olla 4 yhteensä) voi olla joko töissä, eläkkeellä, osa-aikaeläkkeellä tai ei ole koskaan töissä ollutkaan. Vaihtoehtoja kyllä on ja nekin tulevat kysymykseen.
        Jos asuu esim. Espoossa tai vaikka Jyväskylässä niin siellä lääniä riittää. Autot on keksitty, ei siellä toisen sylissä tarvitse elää. Tietenkään systeemi ei toimi hyvin jos välimatkaa on vaikka sata kilometriä, mutta silloinkin se on viitseliäisyydestä ja omasta halusta kiinni. Sekä taloudellisesta tilanteesta. Jotkut haluavat ja saavat osallistua lapsiperheen elämään täysin palkein kaikessa sovussa eikä sitä sovi mennä moittimaan jos osapuolet ovat tyytyväisiä.

        Miksi tuo systeemi pitäisi venyttää seuraavaan sukupolveen? Outo heitto. Kestää varmaankin parikymmentä vuotta että näistä lapsenlapsista tulee vanhempia itsestään ja saattavat asua vaikka Kiinassa. Mikään ei koskaan takaa, että kaikki ihmiset ja asiat pysyvät aina ennallaan tai että saman järjestelyn pitää toimia jatkossa. Mukaanhan tulee puolison suku. Harkitsematonta olettaakaan niin.
        Luultavasti silloinkin nykyisten lasten tulevilla puolisoilla on myös vanhemmat tai toivottavasti ainakin. Jos vain jaksamista löytyy ja välimatkat ovat pienet niin asetelman pyörittäminen kahdenkin perheen lasten kanssa sujuu, jos halua ja terveyttä riittää. Riippuu myös ikäeroista ja asuinpaikkavalinnoista.

        Ei elämää mitenkään voi suunnitella eteenpäin kymmeniä vuosia.

        Minä ymmärrän että Le fromage otti keskusteluun osaa siksi, että kuuli lastenhoitojärjestelystä, joka kuulosti uudelta ja hyvältä hänestä. Hän ei tarkoittanut varmaankaan sitä sodanjulistukseksi. Hän toi keskusteluun esimerkin toisenlaisesta ratkaisusta ja esitteli kuulemansa järjestelyn.

        Tuntuu, että edellinen kirjoittaja paheksuu ylläolevaa systeemiä. Huilaaminenko on paha asia? Jos ei itse aikoinaan päässyt huilivuoroon koskaan niin turha siitä on katkeroitua niin, että muutkaan eivät saisi huilata vaan lasten kanssa painetaan pää punaisena koko ajan. Toinen ihminen ei voi palstan kautta tietää miksi vanhempi tai isovanhempi tarvitsee normaalia enemmän lepoa.
        Minä tunnen erään äidin, joka sai aivoverenvuodon heti synnytyksen jälkeen eikä toipunut siitä ihan ennalleen vaikka pystyy töissä käymäänkin. Ei leikitä nyt sankareita äitien tai isien kesken, jäärätä ja vaadita muita jääräämään läpi harmaan kiven.

        Eikös huostaanotot ja -annot tapahdu lastensuojelun kautta? Pitääkö lapsia suojella rakastavilta sukulaisiltaan, joiden kanssa viihtyvät? Miksi tämä kortti heitetään mukaan keskusteluun? Onpa omituista nakella tuolla tavin niskojaan tietämättä mistä on kysymys. Vinoiluksi se on tarkoitettu. Muuta selitystä ei ole.

        Mihin viittaat tällä lauseelle: "Siitäkö on tarkoitus muistuttaa että kaikille yhtä paljon ja siksi näiden vanhempien olisi pakko olla perheensä ainokaisia?" Kenelle kaikille ja mitä yhtä paljon?

        Entä mitä mahdollinen adoptio vaikuttaa mihinkään, saati isovanhempien työllisyystilanne?

        Kieltämättä paheksun sitä, että vanhemmat asettavat huilaamisen lastensa edelle joka ikinen viikonloppu. Normaali-ihmiset haluavat olla omien lastensa seurassa edes viikonloppuisin. Jos eivät halua, on huostaanotto varteenotettava mahdollisuus.


      • Mirja-Mai
        mummuksi kirjoitti:

        Kertomassasi tapauksessa on kaikesta päättäen kaksi perheensä ainokaista löytänyt toisensa, perustanut perheen ja jäänyt asumaan kummankin vanhempien naapuriin. Muutenhan tuo ei onnistu. Seuraavassa polvessa se ei enää luultavasti toimikaan, kun lapsia on kaksi.

        Isovanhemmat saavat nauttia lastenlasten seurasta, mutta vanhemmat eivät ehdi paljon lapsistaan nauttia eivätkä lapset vanhemmistaan: arkipäivät päiväkodissa ja viikonloput mummoloissa. Mutta saavathan vanhemmat huilata. Vielä enemmän he saisivat huilata, kun antaisivat lapsensa huostaan.

        Sääliksi käy sinua, mummuksi. Vierailet palstalla tietämässä ja olettamassa kaikenlaista. Pystytkö välillä olemaan sekaantumatta, jos pipoa kiristää noin kovasti.


      • Outoja oletuksia
        mummuksi kirjoitti:

        Mihin viittaat tällä lauseelle: "Siitäkö on tarkoitus muistuttaa että kaikille yhtä paljon ja siksi näiden vanhempien olisi pakko olla perheensä ainokaisia?" Kenelle kaikille ja mitä yhtä paljon?

        Entä mitä mahdollinen adoptio vaikuttaa mihinkään, saati isovanhempien työllisyystilanne?

        Kieltämättä paheksun sitä, että vanhemmat asettavat huilaamisen lastensa edelle joka ikinen viikonloppu. Normaali-ihmiset haluavat olla omien lastensa seurassa edes viikonloppuisin. Jos eivät halua, on huostaanotto varteenotettava mahdollisuus.

        Mietihän itse, jos osaat adoptiotaustat, isovanhempien työllisyystilanteet ja sen, kuinka ne vaikuttavat lasten hoitamishaluihin ja -kykyihin. Miten hyvilläsi oletkaan ettei tätä hyvää systeemiä sinun mielestäsi voida jatkaa seuraaviin sukupolviin. Mikään ei sitä estä, etkä sinä sitä tiedä.En tiedä miksi sitä pitäisi nyt paheksua, nollata ja miksi se sinua ilahduttaa. Kysymys on kai yhden perheen ja heidän isovanhempiensa hyvin sujuvasta systeemistä. Se näyttää satuttavan sinua. Sinulla taitaa olla toisenlaisia kokemuksia näistä asioista, mutta ei ole syytä olettaa että kaikki rämpivät kurjuudessa jatkuvasti ja että on pakko hyppiä jonkun pillin mukaan.
        Tuosta lepäämisestä vielä - ethän voi tietää miksi tuo järjestely on luotu. Vanhemmissa on mm. fyysisesti vammautuneita tai jotain sairautta sairastavia. Joskus heitä on kaksikin perheessä. Sinä oletat heti että kyse on mukavuudenhalusta, että halutaan vaan vetää leediä.
        Hiukan itsekritiikkiä kommentointiin, ole hyvä.


      • mummuksi
        Outoja oletuksia kirjoitti:

        Mietihän itse, jos osaat adoptiotaustat, isovanhempien työllisyystilanteet ja sen, kuinka ne vaikuttavat lasten hoitamishaluihin ja -kykyihin. Miten hyvilläsi oletkaan ettei tätä hyvää systeemiä sinun mielestäsi voida jatkaa seuraaviin sukupolviin. Mikään ei sitä estä, etkä sinä sitä tiedä.En tiedä miksi sitä pitäisi nyt paheksua, nollata ja miksi se sinua ilahduttaa. Kysymys on kai yhden perheen ja heidän isovanhempiensa hyvin sujuvasta systeemistä. Se näyttää satuttavan sinua. Sinulla taitaa olla toisenlaisia kokemuksia näistä asioista, mutta ei ole syytä olettaa että kaikki rämpivät kurjuudessa jatkuvasti ja että on pakko hyppiä jonkun pillin mukaan.
        Tuosta lepäämisestä vielä - ethän voi tietää miksi tuo järjestely on luotu. Vanhemmissa on mm. fyysisesti vammautuneita tai jotain sairautta sairastavia. Joskus heitä on kaksikin perheessä. Sinä oletat heti että kyse on mukavuudenhalusta, että halutaan vaan vetää leediä.
        Hiukan itsekritiikkiä kommentointiin, ole hyvä.

        Todella outoja oletuksia sinulla: " Miten hyvilläsi oletkaan ettei tätä hyvää systeemiä sinun mielestäsi voida jatkaa seuraaviin sukupolviin." "Se näyttää satuttavan sinua." "Sinulla taitaa olla toisenlaisia kokemuksia näistä asioista, mutta ei ole syytä olettaa että kaikki rämpivät kurjuudessa jatkuvasti ja että on pakko hyppiä jonkun pillin mukaan." "Sinä oletat heti että kyse on mukavuudenhalusta, että halutaan vaan vetää leediä."

        Hiukan itsekritiikkiä kommentointiin, ole hyvä.


      • mummuksi
        Mirja-Mai kirjoitti:

        Sääliksi käy sinua, mummuksi. Vierailet palstalla tietämässä ja olettamassa kaikenlaista. Pystytkö välillä olemaan sekaantumatta, jos pipoa kiristää noin kovasti.

        Ihan turhaan.
        Vai niin.
        Pystyn, vaikka pipoa ei kiristäkään.


      • Iloa myös mummille
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Tulee nyt kommentoitua osissa.

        Mutta voi luoja. Onko sinulla suunnitelma ihan lastenlasten tapaamista varten! Ihan oikeasti?

        Miksei viikkosiivousta voi tehdä silloin kun lastenlapsi on paikalla, ota mukaan siivoamaan, tee siitä hauska leikki. Vai onko arki työn ja harrastusten puolesta niin kiireistä että siivouskin on hoidettava kiireellä?

        Vai näettekö niin harvoin että on sitten se aika käytettävä viimeistä sekuntia myöten pelkästään lastenlapseen? Ei ihme että nykylapsista kasvaa prinsessoja kun sitä oikein toitotetaan heille, kaiken muun pitäisi jäädä sillä hetkellä kun lapsi astuu ovesta sisään?

        Eihän se herran jestas niin mene kotonakaan, kyllä lapsiperheen kotona arkirutiinit ja muut hoidetaan ihan niiden lasten läsnäollessa.

        Ei herranjestas oleteta, että muidenkaan vieraitten aikana otetaan siivousvälineet esille ja pannaan vieraat siivoamaan. Miksi lapsi ei saisi tuntea olevansa odotettu ja kaivattu? Varsinkin ,jos lapset ovat mummulla 1-2 tuntia kerrallaan?

        Näissä keskusteluissa tulisi olla perusteluna ikä. Kuinka vanhoja ovat mummut, kuinka vanhoja lapset.

        Mitä sisältyy mummulassa oloon? Jos lapsi saa huomiota ja arvostusta mummulassa, niin pänniikö se vanhempia niin, että arvellaan, että mummut tekevät lapsenlapsista prinsessoja? Kotona ei ole aikaa paneutua lapsiin samassa määrin. Lapsi voikin kaivata mummulaan, kun kotona on aina kiire, eikä vanhemmilla ole aikaa lapselle siivouksen ja taloudenpidon keskellä. Sekö onkin se pointti?

        Oletin, että kyseessä on leikki-ikäiset pienokaiset, joiden seurassa aika menee mummulta 100 %, varsinkin, kun lapset ovat innokkaita ja haluavat mummun seuraa.

        Siivoaako aloittaja todella pikkulapsien kanssa ja antaa heille tehtäviä siinä ohessa? Minkä ikäisiä nämä ihmelapset ovat?


      • Aineenopettaja
        mummuksi kirjoitti:

        Parempi onkin, ettet kirjoittele tänne muiden ihmisten asioista. Mutta koska kutienkin aloitit keskustelun, niin vielä pari kommenttia:
        Tuskinpa kertomastasi käytännöstä sukuperinnettä tulee, muutenhan nykyiset vanhemmat eivät voisi isovanhemmiksi tultuaan enää huilata.
        Kerrot: "Vanhemmat viettävät lastensa kanssa ajan la-ip:stä perjantaiaamuun." Ovatko lapset siis päiväkodissa vain perjantaisin?
        Lapset otetaan huostaan, jos vanhemmat eivät pysty niitä hoitamaan, vaan huilaavat.

        Kivaahan se on muiden juttuja lukea, vaikka eivät kirjoita edes koko totuutta. Sen voi kuitenkin ottaa totuutena. Koko totuus ei mahdu tänne, eikä sen varmaankaan ollut edes tarkoitus edellisellä hoitojärjestelyn esiintuojalla. Harmi vaan etten pääse tuntemaan kenestä puhutaan. Selviääkö asia Seiskasta?

        Kertomassasi tapauksessa on kaikesta päättäen kaksi perheensä ainokaista löytänyt toisensa, perustanut perheen ja jäänyt asumaan kummankin vanhempien naapuriin. Muutenhan tuo ei onnistu. Seuraavassa polvessa se ei enää luultavasti toimikaan, kun lapsia on kaksi.

        Kerrotko, miten päädyit näihin oletuksiin. Olen huolestunut johtopäätöstesi äkkinäisyydestä. Eikö olisi parempi ajatella laajemmin; yllämainitut vaihtoehdot eivät ole ainoita mahdollisia, vaikka tunnut niin ajattelevan. Kannattaisiko pohtia uudelleen?

        Lapset otetaan huostaan, jos vanhemmat eivät pysty niitä hoitamaan, vaan huilaavat.
        Lapsista käytetään yleensä hän-pronominia ja sen muoto on objektin partiviissa "heitä" silloin kun on kyse monikkomuodosta.Tarkkuutta tekstiin!


      • su2009
        Aineenopettaja kirjoitti:

        Kivaahan se on muiden juttuja lukea, vaikka eivät kirjoita edes koko totuutta. Sen voi kuitenkin ottaa totuutena. Koko totuus ei mahdu tänne, eikä sen varmaankaan ollut edes tarkoitus edellisellä hoitojärjestelyn esiintuojalla. Harmi vaan etten pääse tuntemaan kenestä puhutaan. Selviääkö asia Seiskasta?

        Kertomassasi tapauksessa on kaikesta päättäen kaksi perheensä ainokaista löytänyt toisensa, perustanut perheen ja jäänyt asumaan kummankin vanhempien naapuriin. Muutenhan tuo ei onnistu. Seuraavassa polvessa se ei enää luultavasti toimikaan, kun lapsia on kaksi.

        Kerrotko, miten päädyit näihin oletuksiin. Olen huolestunut johtopäätöstesi äkkinäisyydestä. Eikö olisi parempi ajatella laajemmin; yllämainitut vaihtoehdot eivät ole ainoita mahdollisia, vaikka tunnut niin ajattelevan. Kannattaisiko pohtia uudelleen?

        Lapset otetaan huostaan, jos vanhemmat eivät pysty niitä hoitamaan, vaan huilaavat.
        Lapsista käytetään yleensä hän-pronominia ja sen muoto on objektin partiviissa "heitä" silloin kun on kyse monikkomuodosta.Tarkkuutta tekstiin!

        Minkä aineen opettaja olet?

        "Lapsista käytetään yleensä hän-pronominia ja sen muoto on objektin partiviissa "heitä" silloin kun on kyse monikkomuodosta."

        Tarkkuutta tekstiin!


      • su2009
        su2009 kirjoitti:

        Minkä aineen opettaja olet?

        "Lapsista käytetään yleensä hän-pronominia ja sen muoto on objektin partiviissa "heitä" silloin kun on kyse monikkomuodosta."

        Tarkkuutta tekstiin!

        Yritäpäs arvata.


      • su2009
        su2009 kirjoitti:

        Minkä aineen opettaja olet?

        "Lapsista käytetään yleensä hän-pronominia ja sen muoto on objektin partiviissa "heitä" silloin kun on kyse monikkomuodosta."

        Tarkkuutta tekstiin!

        Imartelevaa, että minun ammattini kiinnostaa ... en tiennytkään omaavani näin suurta vaikutusta ja mielenkiintoa tällä palstalla. Edelläkävijöitä ja opastajia ilmiselvästi tarvitaan.


      • kohta on joulu
        su2009 kirjoitti:

        Yritäpäs arvata.

        Pistit pahan. Retoromanian kenties?


      • puhumattakaan uudest
        su2009 kirjoitti:

        Imartelevaa, että minun ammattini kiinnostaa ... en tiennytkään omaavani näin suurta vaikutusta ja mielenkiintoa tällä palstalla. Edelläkävijöitä ja opastajia ilmiselvästi tarvitaan.

        Hienoa, että saat sinäkin kokea tulevasi imarrelluksi! Toivottavasti muutkin mainitsemasi tarpeesi tyydyttyvät joskus jossakin.


      • su2009
        puhumattakaan uudest kirjoitti:

        Hienoa, että saat sinäkin kokea tulevasi imarrelluksi! Toivottavasti muutkin mainitsemasi tarpeesi tyydyttyvät joskus jossakin.

        samaa toivon sinulle. et kuitenkaan halunnut selvittää outoja yhteenvetojasi tuon esimerkkiperheen rakenteesta, asuinpaikoista ja siitä miksi lastenhoitojärjestely ei toimisi seuraavassa sukupolvessa. kun oikaisee mutkia tuohon tapaan varmalla kädellä, olisi myös syytä perustella kirjoittamansa.


    • monessa roolissa

      Minäkin ihmettelen, mistä aloittajan käsitys halveksunnasta on syntynyt. Minusta vanhemmat ihmiset yleensä ihailevat ja ihmettelevät nuorten taitoja ja tietoja, ja kyselevät nuoremmilta neuvoja esim. tietokoneasioissa. Käytännön asioissa puolestaan saattaa vanhemmalla väellä olla tietotaitoa, jota saa vain kokemuksen kautta, mutta eihän taitojen puute ole mikään syy halveksia ketään.

      Käymme itse vanhempiemme luona usein, vaihdetaan kuulumisia ja seurustellaan. mutta en rupea siellä siivoamaan ja auttamaan enempää kuin joku lampunvaihto tai muu pikainen tarve. Heillä käy siivooja ja kodinhoitaja, jotka olen verorahoillani maksanut. Omaishoitajaksi en rupea myöhemminkään, vaan sitten kotihoitaja käy useammin tai löytyy laitospaikka. Laitoksessakin lupaan vierailla usein ja pidän seuraa muutenkin mielelläni.

      Tapaamme paljon myös lastemme perheitä. Saatan tarjota sunnuntaiaterian ja seurustelen lastenlasten kanssa käydessään, mutta hoitovastuuta en pidä velvollisuutenani. Olen hoitanut lapsia riittävästi kun kasvatin heidät aikuisiksi, tuin vielä opiskeluaikoinakin, ja nyt he vastaavat itse perheestään. Ei hoitajana jaksa toimia koko elämää.Olen ansainnut oman aikani ja maksan päivähoidoista ja muista lapsiperheiden tarpeista verorahoillani.

      Tämä riittää, ja jokainen on tyytyväinen itsenäisyydestään.

    • Isovanhemmille kysym

      Paljon tullut hyviä kommentteja ja näkökantoja. Kaikkia en ehtinyt selaamaan vielä läpi mutta...

      "hippi-hippi" niitä nuorempaa polvea tukevia isovanhempia näkee mediassa, omassa lähiympäristössä tiedän kahdet isovanhemmat jotka ovat tällaisia edes jossain määrin, muuten loistavat poissaolollaan. Mitenhän tutkimus on tehty, tai onko suuria alueellisia vaihteluita maantieteellisesti?

      "13 10" ajan jakamisesta omien rientojen ja läheisten välillä juuri kyse, ei oman elämän uhraamisesta kenenkään toisen hyväksi, mutta ei myöskään täydellisestä omanapaisuudesta, jota osa harrastaa ja vielä halveksuu jos joku uskaltaa toivoa jotain muuta tai esittää ajatuksensa ääneen.

      "Mummulassa" oletko koskaan kuullut vertausta lasipurkista ja kivistä, jota verrataan elämään ja omiin valintoihin? Jos sinulla on lasipurkki, isoja ja pieniä kiviä ja hiekka, miten saat kaikki mahtumaan pulloon? Ensin isot kivet, sitten pienet kivet joista osa sujahtelee kätevästi isojen kivien lomaan, sitten hiekka, joka valuu mukavasti kivien väleihin, täyttäen purkin kokonaan. Mutta annas olla jos laitat ensin hiekan ja sen päälle pikku kivet, niin huomaat etteivät isot kivet mahdu päälle ollenkaan, tai vain osa niistä, koska kivien väliin jää tyhjää tilaa johon ei yllättäen olekaan mitään laitettavaa ja osa isoista kivistä jää auttamatta pois purkista.

      Vertauksen lasipurkki on kuin elämä. Isot kivet läheisiä ihmisiä, omia lapsia, omia vanhempia, lapsenlapsia, ystäviä ja niitä oikeasti tärkeitä asioita elämässä kuten onnellisuus ja terveys, joilla on pitkässä juoksussa jotain merkitystä. Pikku kivet ovat muita asioita elämässä, jotka vaan on pidettävä kunnossa ja jotka ovat myös tärkeitä esim. työ, koti, varallisuus, ei niin läheiset tuttavat, harrastukset, riennot ja virkistystilaisuudet. Hiekka on arkipäivän rutiineita ja asioiden hoitamista, siivous, pyykkäys, asioinnit.

      Jos aikansa pyhittää pikku rutiineihin, työntekoon, harrastuksiin ja siivoukseen, ei aika riitä läheisille, sehän on selvä. Jos taas priorisoi tärkeimmäksi asiaksi elämässä perheen, läheiset, jaksamisensa ja sen mikä tekee onnelliseksi, ja sitä väistämättä yrittää sovittaa työnsä ja harrastuksensa niitä silmällä pitäen, tekee tarvittaessa radikaalejakin ratkaisuja elämänsä muuttamiseksi jotta elämä olisi tyydyttävää, ja kyllä, se on mahdollista. Elämässä voi tehdä valintoja ja valita sellaisen työn joka ei kuormita liikaa.

      Tietysti valintakysymys, jos ei arvosta läheisiä ihmisiään vaan haluaa mieluummin satsata työuraan ja keskittyä omaan elämäänsä rientojen muodossa. Siivous ja arkirutiinit ovat sitten ne, jotka on mahdollista sovittaa niihin väleihin joihin jää aikaa. Ja ne ovat niitä asioita joista voi tarvittaessa joustaa - siirtää myöhemmälle - jos ei ole aikaa. Vai haluatko vanhana, vanhana olla ylpeä siitä että tulipa siivottua ja hoidettua kaikenlaisia pikku rutiineita säntillisisesti? Saat kympin arvosanan sitten niistä. Välittävän ihmisen roolista, äidin ja isovanhemman roolista en menisi sitten puhumaan, voi tulla ikävä tajuamisen paikka. Että tässäkö se elämä sitten oli? Pahoittelen jos loukkaan, mutta tätä mieltä olen.

      • Moitittu mummo

        Nyt olet tätä mieltä?
        Etkö juuri moittinut sitä, että mummu halua järjestää aikaa lapsenlapsille ja siirtää arkirutiinit, koska ne ovat asioita, joista voi tarvittaessa joustaa.
        Suorastaat pöyristyit ajatuksesta, että mummu ihan paneutuisi lapsenlapsensa kanssa seurusteluun.
        Aikaisemmassa puheenvuorossasi lasten hoitaminen menee siinä arkiaskareitten lomassa.


      • Isovanhemmille kysym
        Moitittu mummo kirjoitti:

        Nyt olet tätä mieltä?
        Etkö juuri moittinut sitä, että mummu halua järjestää aikaa lapsenlapsille ja siirtää arkirutiinit, koska ne ovat asioita, joista voi tarvittaessa joustaa.
        Suorastaat pöyristyit ajatuksesta, että mummu ihan paneutuisi lapsenlapsensa kanssa seurusteluun.
        Aikaisemmassa puheenvuorossasi lasten hoitaminen menee siinä arkiaskareitten lomassa.

        Kyllä, olen edelleen samaa mieltä. Selvennän. Mielestäni tavallinen arki ja asioiden yhdessä tekeminen ilman suunnattomia järjestelyitä ja rahankäyttöä on lapselle ja isovanhemmalle kummallekin hyväksi. Niin jaksamista ja aikaa löytyy paremmin lastenlapsille eikä siitä tule syy nähdä harvoin tai ei ollenkaan. Mutta jos joku on vetänyt elämässään aikataulun niin tiukoille että arki ja siivouskin on aikataulutettava niin tehokkaaksi ettei siihen mahdu lastenlasta mukaan, eikä sitten halua luopua yhdestäkään harrastuksesta tai riennosta, puhumattakaan että joustaisi vähän siivousrutiineista, jotta voisi nähdä joskus lapsenlapset ja viettää heidän kanssaan aikaa, tutustua heihin, niin mielestäni elämän arvot ovat kyllä jotenkin nurinkurin. Hämmästytti että jollain voi tosiaan elämä mennä näihin. Lasipurkki-vertaus johon viittasin, asettaa ykköseksi läheiset ja rakkaat asiat joilla on pitkässä juoksussa merkitystä, sen jälkeen tulevat riennot ja muut ihan kivat jutut ja vasta viimeisellä sijalla siivous ja rutiinit joita pystyy yleensä järjestelemään ja siirtämään myöhemmälle jotta voi tehdä niitä asioita joilla on elämässä todella merkitystä. Jos en saisi ladta mahdutetuksi arkeen, hölläisin aikataulua. Jos en haluaisi luopua riennoista niin vähintäänkin hoitaisin sitten siivouspuolen huonosti, mieluummin kuin menettäisin mahdollisuuden tutustua omaan lapsenlapseeni. En usko että vousin myöhemmin antaa itselleni moista typeryyttä anteeksi. Jonkin sortin himosiivoojana voisi tuottaa vaikeuksia mutta asiaa ei silti tarvitsisi miwttiä edes pientä hetkeä. Hassua että närkästyit kirjoituksesta. Tarkoitus ei ole loukata ketään. Haluaisin vain kovasti ymmärtää miksi osa toimii niin päättömästi. Jokin selityshän on läheiskylmyydelle oltava. Mutta ehkä se on juuri se että ihmiset arvottavat asiat eri tavoin. Läheistensä menettäminen vapaaehtoisesti tuntuu vaan surulliselta.


      • Moitittu mummo
        Isovanhemmille kysym kirjoitti:

        Kyllä, olen edelleen samaa mieltä. Selvennän. Mielestäni tavallinen arki ja asioiden yhdessä tekeminen ilman suunnattomia järjestelyitä ja rahankäyttöä on lapselle ja isovanhemmalle kummallekin hyväksi. Niin jaksamista ja aikaa löytyy paremmin lastenlapsille eikä siitä tule syy nähdä harvoin tai ei ollenkaan. Mutta jos joku on vetänyt elämässään aikataulun niin tiukoille että arki ja siivouskin on aikataulutettava niin tehokkaaksi ettei siihen mahdu lastenlasta mukaan, eikä sitten halua luopua yhdestäkään harrastuksesta tai riennosta, puhumattakaan että joustaisi vähän siivousrutiineista, jotta voisi nähdä joskus lapsenlapset ja viettää heidän kanssaan aikaa, tutustua heihin, niin mielestäni elämän arvot ovat kyllä jotenkin nurinkurin. Hämmästytti että jollain voi tosiaan elämä mennä näihin. Lasipurkki-vertaus johon viittasin, asettaa ykköseksi läheiset ja rakkaat asiat joilla on pitkässä juoksussa merkitystä, sen jälkeen tulevat riennot ja muut ihan kivat jutut ja vasta viimeisellä sijalla siivous ja rutiinit joita pystyy yleensä järjestelemään ja siirtämään myöhemmälle jotta voi tehdä niitä asioita joilla on elämässä todella merkitystä. Jos en saisi ladta mahdutetuksi arkeen, hölläisin aikataulua. Jos en haluaisi luopua riennoista niin vähintäänkin hoitaisin sitten siivouspuolen huonosti, mieluummin kuin menettäisin mahdollisuuden tutustua omaan lapsenlapseeni. En usko että vousin myöhemmin antaa itselleni moista typeryyttä anteeksi. Jonkin sortin himosiivoojana voisi tuottaa vaikeuksia mutta asiaa ei silti tarvitsisi miwttiä edes pientä hetkeä. Hassua että närkästyit kirjoituksesta. Tarkoitus ei ole loukata ketään. Haluaisin vain kovasti ymmärtää miksi osa toimii niin päättömästi. Jokin selityshän on läheiskylmyydelle oltava. Mutta ehkä se on juuri se että ihmiset arvottavat asiat eri tavoin. Läheistensä menettäminen vapaaehtoisesti tuntuu vaan surulliselta.

        En nyt kalsa etsiä pitkistä teksteistäsi aikaisempia mielipiteitäsi, mutta mieleeni on vain iskostunut, että toivoit, että isovanhemmat olisivat lastenlastensa kanssa edes 1-2 tuntia kerrallaan, jolleivat voi ottaa heitä pari kertaa viikossa iltahoivaan.

        Nyt pidät ilman muuta selvänä, että isovanhemmat nuolevat asuntoaan kaiken aikaa, eikä siivousvimmalta voi ottaa lapsia kotiinsa. Minä puolestani haluan korostaa, että 1-2 tuntia kerrallaan on vierailuaika, jolloin vieraaseen - tässä tapauksessa lapsenlapseen - kiinnitetään kaikki huomio.
        Kuvittelen myös tilannetta, että lapsenlapsi olisi taloudessani kahtena päivänä viikossa. Isoäiti-ikäisenä huomautan, että monilla ikääntyneellä on jo ne vaivat, jotka nuorille ovat tuntemattomat: sydänviat, selkäkivut, jäykät nivelet, univaikeudet jne. He väsyvät.
        Jos ovat työelämässä yhä, he tarvitsevat vapaa-aikansa ainakin yhtä kipeästi kuin nuorempi polvi.
        Taloudenpito ei onnistu vilkkaiden lastenlasten aikana, "siinä ohessa", koska isovanhempien asunto ei ole sisustettu lapsiystävälliseksi. Ei ole lastenhuonetta, ei edes lapsille rajattua aluetta, tekeminen loppuu ilman virikkeitä. Lapsi pettyy, jos isovanhemmat tekevät arkisia asioitaan kiinnittämättä lapseen huomiota. Hän on syrjäytetty. Isovanhemmille itselleen on helpompaa ja antoisampaa olla lapsen/lapsien kanssa koko sen ajan, jonka lapset paikalla viettävät. Ei siinä pitäisi olla ihmettelyyn syytä. Isovanhemmatkin viihtyvät lapsien kanssa.

        "Mutta ehkä on juurii se, että ihmiset arvottavat asiat eri tavoin."

        Kirjoitus asian toiselta laidalta koetaan närkästymiseksi ja loukkaantumiseksi.
        Minusta se on keskustelun suola. Miltä tuntuisi, jos kaikki osallistujat olisivat aivan samaa mieltä isovanhempien itsekkyydestä? Auttaisiko se?
        Onko lyttyynlyöty isovanhempi nöyrempi ja auliimpi lapsenhoitaja?


    • Isovanhemmille kysym

      "monessa roolissa" tuo onkin näkemyskysymys. Itse en voisi hyväksyä sitä tosiasiaa että haluaisin vain verovarojen puolesta osallistua omien aikuisten lasteni elämään ja lastenlasteni elämään. Hyvä jos neuvoa kysytään puolin ja toisin, meillä tässäkin on selkeä poikkeus. Vanhemmat eivät suorastaan kestä mitään vahingossakaan annettua neuvoa, kokevat sen itsensä väheksyntänä, sivuuttavat sen - kuten itsekin välillä on ärsytyksen vuoksi alkanut heidän neuvojensa suuntaan nykyään tapahtua vaikken tee sitä tietoisesti - ja yleensä tekevät sitten täysin eri tavoin kuin mitä on tullut välillämme puheeksi, jotenkin tarve osoittaa että tekevät kaiken juuri niin kuin itse haluavat, haluavat oikein toitottaa sitä. Siksi se vähättelevä suhtautuminen omaan itseen tuntuu entistä nurjemmalta.

    • Isovanhemmille kysym

      Vähän aiheen sivusta mutta näitä kommentteja lukiessa luulen alkavani ymmärtää miksi isovanhempien, lasten ja lastenlasten toiveet ja näkemykset eivät kohtaa ja osa kokee vihamielisyyttä, halveksuntaa tai vähättelyä vanhemmalta sukupolvelta. Ehkä osa isovanhemmista kokee paineena lastensa odotukset itseään kohtaan, varsinkin lastenlapsiin suuntautuvat toiveet? Että pitäisi olla hyvin siisti koti, monipuoliset ja maistuvat ruoat, antoisa ja virikkeitä täynnä oleva vierailu, jne? Onko näin?

      Kun taas lapset ehkä toivoisivat vain vähän arjessa mukana olemista, auttavan käden ojentamista / osallistumista oma-aloitteisesti ihan vaikka pikku asioissa kylässä käydessä, lastenlasten ulos viemistä tai kylään ottamista vaikka pariksi tunniksi muuten vaan, ruokaakaan ei tarvitse silloin välttämättä laittaa, voivat kotona syödä.

      Ja kun näkemykset eivät kohtaa ja isovanhemmista tuntuu ettei heitä arvosteta omana itsenään ja ollaan kysymässä (vaatimassa) heiltä isompaa panosta, mutta sitten edes hyvää tarkoittavia neuvoja ei haluta kuunnella, eikä tule mileen että tuntuvat vierailta kun eivät muutenkaan osallistu perheen arkeen niin neuvojakaan ei huvittaisi kuunnella, ja tästä seuraa molemminpuolista vähättelevää suhtautumista?

      Ainakaan itse en odota, enkä usko että moni muukaan, että isovanhemman koti olisi mitenkään tip top lapsenlapsen saapuessa kylään. Tai että ruoat olisi tehty valmiiksi ja isovanhempi suunnitellut jotain erityistä ohjelmaa tai tekemistä lastenlapselle, tai muuten lahjoisi tai kuluttaisi ylenmäärin rahaa, tai ylipäänsä yhtään enempää kuin mitä normaaliarjessa kuluu. Jos on ruoan laadusta tingittävä lapsenlapsen takia niin ainakin meidän muksuille kelpaavat ihan hyvin nakit ja muusi, makaronilaatikko, makkarakeitto, tonnikalaleivät ja hernekeitto, tms. ihan samoin kuin kalliimmat tai eksoottisemmatkin pöperöt. Eikä tarvitse olla pullaa tai karkkia, jäätelöä tai muita herkkuja tai ihmeellisyyksiä.

      Tajusin juuri että tuo "Minusta vanhemmat ihmiset yleensä ihailevat ja ihmettelevät nuorten taitoja ja tietoja" kolahti siinä mielessä lujasti että en ole tällaista vilpitöntä ihailua saanut omilta vanhemmiltani.

      Jotenkin heillä on aina ollut tarve osoittaa paremmuutensa, ylivertaisuutensa ja tietämyksensä asiasta kuin asiasta. Ehkä oma kokemus liittyy tähän. Muiden osalta näkemys on muodostunut oman lähipiirin ja tämän palstan mielipiteiden välityksellä. Ehkä se etten ole kuin yksittäistapauksissa nähnyt selkeästi toisenlaista suhtautumistapaa, vaikuttaa asiaan.

    • monessa roolissa

      Tarkennan vielä ajatustani verorahoilla "hoitamisesta" , kun tuntuu ettei se tullut ihan ymmärretyksi. Minusta lähisukulaisten eri sukupolvien elämään osallistuminen (riippumatta siitä mihin ikäpolveen kuulutaan) on välittämistä, kuuntelemista, sitä että tavataan ja vaihdetaan kuulumisia, puhutaan iloista ja murheista, ja viihdytään yhdessä. Mutta taloutensa kuuluu jokaisen hoitaa kukin itse.

      Lähimmäisapu on tietysti paikallaan kohtuullisessa määrin, mutta ilmaisena omaishoitajana ei ole pakko toimia, ei nuorempaan eikä vanhempaan suuntaan, eikä myöskään sisaruksiaan tarvitse hoitaa tai rahoittaa, eikä muuten ystäviäänkään, vaikka heitä rakastetaan myös. Toisten avunsaannista ja taloudesta ei tarvitse olla vastuussa, koska sitä varten olemme itse maksaneet veroja, jotta yhteiskunta tekisi tämän käytännön huollon puolestamme. Eikä tästä tarvitse myöskään kokea syyllisyyttä tai omantunnontuskia, koska tosiaan annamme joka palkastamme rahaa tätä tarkoitusta varten.

      Vielä perusteluja: Kaikilta ei omaishoito (koskee myös lastenhoitoa) suju, ei jaksa, ei huvita. On omat kiireet ja oman elämän rasitteet, siispä on parempi että annan rahaa ja yhteiskunta hoitaa sen käytännön puolen. Samalla saan turvaa itsellenikin, että en ole riippuvainen omaisten auttamistahdosta, jos kova paikka tulee. Kauhistun ajatusta että lapseni joutuisivat omien rasitteittensa ohessa kulkemaan minua hoitamassa tai maksamaan hoitomaksujani asuntovelkojensa lisäksi. Se johtaisi monessa perheessä vihaan ja katkeruuteen. Vastaavasti en halua kuormittaa itseäni tehtävillä jotka eivät suju, vaan "palkkaan" siihen verorahoilla jonkun joka jaksaa. Tämä ei toki tarkoita ettei omaisiaan rakastaisi.

      • ei naivisti

        Kovasti tunnut luottavan yhteiskunnan apuun vastineeksi verorahoillesi? Palaa todellisuuteen ja lue uutisia!


      • monessa roolissa
        ei naivisti kirjoitti:

        Kovasti tunnut luottavan yhteiskunnan apuun vastineeksi verorahoillesi? Palaa todellisuuteen ja lue uutisia!

        Joo, oikeassa olet. Ei päättäjiin tietenkään voi luottaa, mitä tekevät verorahoillamme, mutta ainakin periaatteessa ne on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi. Ja viime vuosiin asti se on niin aika hyvin toiminutkin. On voitu luottaa, että meidät kaikki koulutetaan ja tarvittaessa hoidetaan, on taattu päivähoito- ja vanhainkotipaikat tarvitseville. Tämä nykyhallituksen uusi suunta on niin yllättävä, ettei sitä osaa vielä edes todeksi uskoa.

        Joka tapaukasessa ajattelen, että olen parhaani tehnyt kun olen niin paljon veroja maksanut, enkä ota itselleni omantunnontuskia siitä jos en rahallisen "hyväntekeväisyyden" lisäksi vaadi itseltäni omaisten hoitamista enempää kuin jaksan ja haluan.


      • Todellisuus
        monessa roolissa kirjoitti:

        Joo, oikeassa olet. Ei päättäjiin tietenkään voi luottaa, mitä tekevät verorahoillamme, mutta ainakin periaatteessa ne on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi. Ja viime vuosiin asti se on niin aika hyvin toiminutkin. On voitu luottaa, että meidät kaikki koulutetaan ja tarvittaessa hoidetaan, on taattu päivähoito- ja vanhainkotipaikat tarvitseville. Tämä nykyhallituksen uusi suunta on niin yllättävä, ettei sitä osaa vielä edes todeksi uskoa.

        Joka tapaukasessa ajattelen, että olen parhaani tehnyt kun olen niin paljon veroja maksanut, enkä ota itselleni omantunnontuskia siitä jos en rahallisen "hyväntekeväisyyden" lisäksi vaadi itseltäni omaisten hoitamista enempää kuin jaksan ja haluan.

        Tulevaisuudessa eläkkeelle pääsee myöhemmin ja eläke on pienempi. Tämä johtuu siitä että taloustilanne on yleismaailmallisesti niin huono, Suomen velkataakka niin suuri ja eläkeläisten määrä suhteessa työssä käyvien määrään kasvaa hurjasti suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.

        Voi se olla hallituksen suunta, mutta mistä muusta rahat sitten otetaan pois että voidaan säilyttää nykyeläkkeiden taso?

        Peruspalveluita karsitaan jo nyt, joten tuskin vanhusten hoito ainakaan paremmalla tolalla tulevaisuudessa on. Maksut nousevat jatkuvasti, myös palkasta maksettava eläkemaksu, ja tälläkin yritetään eläkeiän nosto ja eläkkeen pienentämisen lisäksi saada aikaan se että kaikille ylipäänsä voidaan maksaa eläkettä niin kauan kuin he elävät. Omantunnon tuskia tuskin kannattaa itselleen ottaa, mutta reaaliteetit on hyvä tajuta. Niille ei voi mitään.

        Itse tiedostan, että jos en halua vanhempieni ja appivanhempieni viettävän vanhuuttaan kurjuudessa, voi hyvinkin tulla eteen se päivä että joudun pohtimaan omaishoidon kysymyksiä hyvinkin läheisesti. Ja voi olla ettei ole varaa jäädä hoitamaan omaisia kotiin, vaan nimenomaan pyörittää normaalia arkiruljanssia siinä sivussa ja yrittää jotenkin autella ja katsoa vähän vanhemman sukupolven perään että pärjäävät.

        Ei tästä tarvitse masentua tai yöuniaan menettää, edessä vaan on erilaiset ajat ja paras on hakea itselle ne keinot ja se elämäntapa joka sopii itselle parhaiten ja saa aikaan hyvinvointia omassa ja lähipiirissä.


      • mummuksi
        Todellisuus kirjoitti:

        Tulevaisuudessa eläkkeelle pääsee myöhemmin ja eläke on pienempi. Tämä johtuu siitä että taloustilanne on yleismaailmallisesti niin huono, Suomen velkataakka niin suuri ja eläkeläisten määrä suhteessa työssä käyvien määrään kasvaa hurjasti suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.

        Voi se olla hallituksen suunta, mutta mistä muusta rahat sitten otetaan pois että voidaan säilyttää nykyeläkkeiden taso?

        Peruspalveluita karsitaan jo nyt, joten tuskin vanhusten hoito ainakaan paremmalla tolalla tulevaisuudessa on. Maksut nousevat jatkuvasti, myös palkasta maksettava eläkemaksu, ja tälläkin yritetään eläkeiän nosto ja eläkkeen pienentämisen lisäksi saada aikaan se että kaikille ylipäänsä voidaan maksaa eläkettä niin kauan kuin he elävät. Omantunnon tuskia tuskin kannattaa itselleen ottaa, mutta reaaliteetit on hyvä tajuta. Niille ei voi mitään.

        Itse tiedostan, että jos en halua vanhempieni ja appivanhempieni viettävän vanhuuttaan kurjuudessa, voi hyvinkin tulla eteen se päivä että joudun pohtimaan omaishoidon kysymyksiä hyvinkin läheisesti. Ja voi olla ettei ole varaa jäädä hoitamaan omaisia kotiin, vaan nimenomaan pyörittää normaalia arkiruljanssia siinä sivussa ja yrittää jotenkin autella ja katsoa vähän vanhemman sukupolven perään että pärjäävät.

        Ei tästä tarvitse masentua tai yöuniaan menettää, edessä vaan on erilaiset ajat ja paras on hakea itselle ne keinot ja se elämäntapa joka sopii itselle parhaiten ja saa aikaan hyvinvointia omassa ja lähipiirissä.

        Kerrot, että "edessä vaan on erilaiset ajat". Erilaiset kuin mitkä? Isovanhempien sukupolvi on nähnyt varsin erilaisia aikoja kuin nuoremmat, ja väitän, että kovempia. Se, että "Peruspalveluita karsitaan jo nyt" on ikäihmisille paluuta normaalitilaan. Kymmenien vuosien kulutusjuhliin verovaroilla ei ole missään, ei Suomessakaan, varaa.
        Elintasoa laskemalla ja omatoimisuudella pärjätään kuitenkin vielä pitkään.
        Suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämistä on odotettu ja pelätty jo kymmeniä vuosia. Minua huolestuttaa siinä eniten se, ketkä hoitavat heidän hommansa ja ylläpitävät hyvinvointiyhteiskuntaamme heidän jälkeensä.


      • mummuksi
        mummuksi kirjoitti:

        Kerrot, että "edessä vaan on erilaiset ajat". Erilaiset kuin mitkä? Isovanhempien sukupolvi on nähnyt varsin erilaisia aikoja kuin nuoremmat, ja väitän, että kovempia. Se, että "Peruspalveluita karsitaan jo nyt" on ikäihmisille paluuta normaalitilaan. Kymmenien vuosien kulutusjuhliin verovaroilla ei ole missään, ei Suomessakaan, varaa.
        Elintasoa laskemalla ja omatoimisuudella pärjätään kuitenkin vielä pitkään.
        Suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämistä on odotettu ja pelätty jo kymmeniä vuosia. Minua huolestuttaa siinä eniten se, ketkä hoitavat heidän hommansa ja ylläpitävät hyvinvointiyhteiskuntaamme heidän jälkeensä.

        kysyt taas tietämättömänä, että mistä erilaisista ajoista edellinen puhuu. onko muistisi huono?
        suuri osa ikäihmisistä vaatii edelleen suureen ääneen hemmottelua ja palveluita itselleen, koska ovat niitä aiemminkin saaneet eli kovat ajat kuitattiin jo. Kaikki eivät suinkaan ole vaatimattomia mökinmummoja, vaikka heitäkin löytyy. Kulutusjuhliin nimenomaisesti nämä ikäihmiset osallistuivat eivätkä halua juhlimista nyt lopettaa. Kuka niistä saavutetuista eduistaan luopua haluaa?
        Elintasoa on syytä eläkeläistenkin laskea ja ryhtyä omatoimiseksi. Pakottakaa sukulaisenne osallistumaan hoitoonne ja muuhun. Näinhän kuluja on muissakin maissa pidetty kurissa. Hyvinvointivaltio keksii kyllä uudet rahanreijät, ei sitä tarvitse pelätä. Omatoimisuus kunniaan!
        Suurista ikäluokista saatiin jäädä erilaisten sopimusten ja pankkien kanssa solmituin eläkesäästämisten turvin eläkkeelle varsin varhain ja hyväkuntoisina 80-luvun helpon elämän jälkeen, jolloin rahaa tulvi ovista ja ikkunoista. Lisää siis pitäisi taas saada sitä samaa kuin mitä ennenkin. Mikään ei saa muuttua?

        Eikö se ala olla jo selvää, että maahanmuuttajat tekevät Suomessa työt hyvin pitkälle. He maksavat verot Suomeen, saavat palkkaa ja heille kuuluvia etuja ja siis ylläpitävät näitä sodan jälkeen syntyneiden kulisseja. Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta ei kannata huolestua. Kyllä se jatkuu, mutta suomalaiset eivät siihen tekijöinä osallistu.

        Onneksi minulla kuitenkin on itse aikoinaan hankittua varallisuutta, jonka arvo säilyy ja jonka voi halutessaan muuttaa käteiseksi nopeasti ja siten saada sen mitä haluaa. Se riittää minulle. Muista en tiedä. Enkä edes välitä.

        Kyllä Suomessa rahaa riittää. Seuratkaa asioita. Kyykkyyn ei ole syytä mennä vielä ollenkaan. Rahaa on. Ja lisää sen tekijöitä tulossa.


      • No nyt menin ulalle
        mummuksi kirjoitti:

        kysyt taas tietämättömänä, että mistä erilaisista ajoista edellinen puhuu. onko muistisi huono?
        suuri osa ikäihmisistä vaatii edelleen suureen ääneen hemmottelua ja palveluita itselleen, koska ovat niitä aiemminkin saaneet eli kovat ajat kuitattiin jo. Kaikki eivät suinkaan ole vaatimattomia mökinmummoja, vaikka heitäkin löytyy. Kulutusjuhliin nimenomaisesti nämä ikäihmiset osallistuivat eivätkä halua juhlimista nyt lopettaa. Kuka niistä saavutetuista eduistaan luopua haluaa?
        Elintasoa on syytä eläkeläistenkin laskea ja ryhtyä omatoimiseksi. Pakottakaa sukulaisenne osallistumaan hoitoonne ja muuhun. Näinhän kuluja on muissakin maissa pidetty kurissa. Hyvinvointivaltio keksii kyllä uudet rahanreijät, ei sitä tarvitse pelätä. Omatoimisuus kunniaan!
        Suurista ikäluokista saatiin jäädä erilaisten sopimusten ja pankkien kanssa solmituin eläkesäästämisten turvin eläkkeelle varsin varhain ja hyväkuntoisina 80-luvun helpon elämän jälkeen, jolloin rahaa tulvi ovista ja ikkunoista. Lisää siis pitäisi taas saada sitä samaa kuin mitä ennenkin. Mikään ei saa muuttua?

        Eikö se ala olla jo selvää, että maahanmuuttajat tekevät Suomessa työt hyvin pitkälle. He maksavat verot Suomeen, saavat palkkaa ja heille kuuluvia etuja ja siis ylläpitävät näitä sodan jälkeen syntyneiden kulisseja. Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta ei kannata huolestua. Kyllä se jatkuu, mutta suomalaiset eivät siihen tekijöinä osallistu.

        Onneksi minulla kuitenkin on itse aikoinaan hankittua varallisuutta, jonka arvo säilyy ja jonka voi halutessaan muuttaa käteiseksi nopeasti ja siten saada sen mitä haluaa. Se riittää minulle. Muista en tiedä. Enkä edes välitä.

        Kyllä Suomessa rahaa riittää. Seuratkaa asioita. Kyykkyyn ei ole syytä mennä vielä ollenkaan. Rahaa on. Ja lisää sen tekijöitä tulossa.

        Mistä "mummuksi" puhuu?

        Olen 81-vuotias, mieheni 83.
        Elämme omakotitalossa, molemmilla on ollut sairautensa, mm. syöpä kummallakin.
        Kukaan ei käy meillä meitä hoitamassa, olemme saaneet terveen paperit ja elämme omaa elämäämme, ilman kotiapuja ja hoitajia. Saamme eläkkeen kerran kuussa, mutta mitään muita tuloja tai raha-avustuksia emme ole ikinä saaneet. Terveyskeskus on lähellä, sieltä saamme lääkärin kun tarvitsemme, apteekki vieressä K-kaupan kulmalla.

        Miksi pakottaisimme sukulaisemme meille hoitajiksi, taivas meitä siitä varjelkoon.
        Mitä tulee maahanmuuttajiin, en tunne ensimmäistäkään. Palvelualoilla heitä tuntuu olevan, siinä K-kaupassa, kirjastovirkailijana ja terveyskeskuksen palvelutiskillä. Kouluissa heidän lapsiaan alkaa olla jo koko lailla. Lapsenlapsen luokassa useampia. Hän on tosin siis ammattioppilaitoksessa, muut lapsenlapset aikuisia ja työelämässä.

        Onko tässä ketjussa vallalla käsitys, että meidän eläkeläisten tulisi mennä kyykkyyn? Miksi?


      • kysyn vaan
        mummuksi kirjoitti:

        kysyt taas tietämättömänä, että mistä erilaisista ajoista edellinen puhuu. onko muistisi huono?
        suuri osa ikäihmisistä vaatii edelleen suureen ääneen hemmottelua ja palveluita itselleen, koska ovat niitä aiemminkin saaneet eli kovat ajat kuitattiin jo. Kaikki eivät suinkaan ole vaatimattomia mökinmummoja, vaikka heitäkin löytyy. Kulutusjuhliin nimenomaisesti nämä ikäihmiset osallistuivat eivätkä halua juhlimista nyt lopettaa. Kuka niistä saavutetuista eduistaan luopua haluaa?
        Elintasoa on syytä eläkeläistenkin laskea ja ryhtyä omatoimiseksi. Pakottakaa sukulaisenne osallistumaan hoitoonne ja muuhun. Näinhän kuluja on muissakin maissa pidetty kurissa. Hyvinvointivaltio keksii kyllä uudet rahanreijät, ei sitä tarvitse pelätä. Omatoimisuus kunniaan!
        Suurista ikäluokista saatiin jäädä erilaisten sopimusten ja pankkien kanssa solmituin eläkesäästämisten turvin eläkkeelle varsin varhain ja hyväkuntoisina 80-luvun helpon elämän jälkeen, jolloin rahaa tulvi ovista ja ikkunoista. Lisää siis pitäisi taas saada sitä samaa kuin mitä ennenkin. Mikään ei saa muuttua?

        Eikö se ala olla jo selvää, että maahanmuuttajat tekevät Suomessa työt hyvin pitkälle. He maksavat verot Suomeen, saavat palkkaa ja heille kuuluvia etuja ja siis ylläpitävät näitä sodan jälkeen syntyneiden kulisseja. Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta ei kannata huolestua. Kyllä se jatkuu, mutta suomalaiset eivät siihen tekijöinä osallistu.

        Onneksi minulla kuitenkin on itse aikoinaan hankittua varallisuutta, jonka arvo säilyy ja jonka voi halutessaan muuttaa käteiseksi nopeasti ja siten saada sen mitä haluaa. Se riittää minulle. Muista en tiedä. Enkä edes välitä.

        Kyllä Suomessa rahaa riittää. Seuratkaa asioita. Kyykkyyn ei ole syytä mennä vielä ollenkaan. Rahaa on. Ja lisää sen tekijöitä tulossa.

        Onko täällä kaksi henkilöä nimimerkillä Mummuksi, kun nämä peräkkäiset kirjoitukset puhuvat niin eri asiaa?


      • arvaaskuka
        kysyn vaan kirjoitti:

        Onko täällä kaksi henkilöä nimimerkillä Mummuksi, kun nämä peräkkäiset kirjoitukset puhuvat niin eri asiaa?

        Ei enää. Alkuperäinen mummuksi siirtyi kirjoittelemaan eri nimimerkeillä, kun kyllästyi tähän itsepintaiseen apinoijaan, jonka viesti on mm. julkaistu 21.9. klo 18.31.


      • mummuksi
        No nyt menin ulalle kirjoitti:

        Mistä "mummuksi" puhuu?

        Olen 81-vuotias, mieheni 83.
        Elämme omakotitalossa, molemmilla on ollut sairautensa, mm. syöpä kummallakin.
        Kukaan ei käy meillä meitä hoitamassa, olemme saaneet terveen paperit ja elämme omaa elämäämme, ilman kotiapuja ja hoitajia. Saamme eläkkeen kerran kuussa, mutta mitään muita tuloja tai raha-avustuksia emme ole ikinä saaneet. Terveyskeskus on lähellä, sieltä saamme lääkärin kun tarvitsemme, apteekki vieressä K-kaupan kulmalla.

        Miksi pakottaisimme sukulaisemme meille hoitajiksi, taivas meitä siitä varjelkoon.
        Mitä tulee maahanmuuttajiin, en tunne ensimmäistäkään. Palvelualoilla heitä tuntuu olevan, siinä K-kaupassa, kirjastovirkailijana ja terveyskeskuksen palvelutiskillä. Kouluissa heidän lapsiaan alkaa olla jo koko lailla. Lapsenlapsen luokassa useampia. Hän on tosin siis ammattioppilaitoksessa, muut lapsenlapset aikuisia ja työelämässä.

        Onko tässä ketjussa vallalla käsitys, että meidän eläkeläisten tulisi mennä kyykkyyn? Miksi?

        No hyvä ihme, eihän sinun tarvitse ainuttakaan maahanmuuttajaa tuntea. He tekevät työnsä ja maksavat veronsa Suomelle ilman, että heidän täytyisi esittäytyä julkisesti kenellekään.

        Älä viitsi trollata olevasi 81-vuotias. Tekstistä näkyy ihan toinen ikä.


      • Marjaana2
        arvaaskuka kirjoitti:

        Ei enää. Alkuperäinen mummuksi siirtyi kirjoittelemaan eri nimimerkeillä, kun kyllästyi tähän itsepintaiseen apinoijaan, jonka viesti on mm. julkaistu 21.9. klo 18.31.

        Hyvä ratkaisu vaihtaa nimimerkkiä niin pääset irti vainoajasta. Kyllähän se on täällä huomattu että olit joutunut jonkun sairaan häirikön hampaisiin, kun joka kommenttiisi tuli joku asiaton vastaus, nimimerkkiäsi on käytetty jonkun muun teksteissä ja välillä on epäilty toisten kirjoittamia viestejä sinun viesteiksesi. Kyllähän jokainen keskusteluja seuraava huomaa tällaiset häiriköinnit.

        Valitettavaa että täällä pääsee hyviäkin keskusteluja pilaamaan jotkut sairaat tyypit, joilla on pahaa sanottavaa joka asiaan ja jotka vain haluavat lietsoa riitaa, ja kai jotenkin sairaasti nauttivat siitä.


      • mummuksi
        No nyt menin ulalle kirjoitti:

        Mistä "mummuksi" puhuu?

        Olen 81-vuotias, mieheni 83.
        Elämme omakotitalossa, molemmilla on ollut sairautensa, mm. syöpä kummallakin.
        Kukaan ei käy meillä meitä hoitamassa, olemme saaneet terveen paperit ja elämme omaa elämäämme, ilman kotiapuja ja hoitajia. Saamme eläkkeen kerran kuussa, mutta mitään muita tuloja tai raha-avustuksia emme ole ikinä saaneet. Terveyskeskus on lähellä, sieltä saamme lääkärin kun tarvitsemme, apteekki vieressä K-kaupan kulmalla.

        Miksi pakottaisimme sukulaisemme meille hoitajiksi, taivas meitä siitä varjelkoon.
        Mitä tulee maahanmuuttajiin, en tunne ensimmäistäkään. Palvelualoilla heitä tuntuu olevan, siinä K-kaupassa, kirjastovirkailijana ja terveyskeskuksen palvelutiskillä. Kouluissa heidän lapsiaan alkaa olla jo koko lailla. Lapsenlapsen luokassa useampia. Hän on tosin siis ammattioppilaitoksessa, muut lapsenlapset aikuisia ja työelämässä.

        Onko tässä ketjussa vallalla käsitys, että meidän eläkeläisten tulisi mennä kyykkyyn? Miksi?

        Luuletko, että terveyskeskukset ja kirjastot sun muut ovat yksityisrahoitteisia? Ehei, kuule. Verovaroilla ne ylläpidetään ja niistä sinäkin pääset hyötymään.
        Ne tunteattomat maahanmuuttajat sitä rahaa sinne tahkoavat.
        Katsopas Valviran sivuja, kun osaat nettiä käyttää. Sieltä selviää sinun mahdollisuutesi saada myös apua. Ilmeisesti 75-vuotis tsekkaus kummankin kohdalla meni jo.
        Jos olette niin loistavassa kunnossa kaikin puolin ja jaksatte kaiken itse, niin mikäs siinä. Sekin apu menee sitten paremmin tarvitseville.
        Omatoimisuuteen kannustan. Haette itse vielä puolukoita metsästä ja taitaa muutama sienikin vielä löytyä. Kävelylenkkiä vaan jaksamisen mukaan.
        Ei tässä tokikaan kyykytetä ketään, mutta kannustetaan siihen että jos löytyy ruutia tehdä ja hoitaa kaikki itse, niin siinähän yhteiskunnan varat säästyvät niitä paremmin tarvitseville.


      • Kuules tätä mieltä
        mummuksi kirjoitti:

        kysyt taas tietämättömänä, että mistä erilaisista ajoista edellinen puhuu. onko muistisi huono?
        suuri osa ikäihmisistä vaatii edelleen suureen ääneen hemmottelua ja palveluita itselleen, koska ovat niitä aiemminkin saaneet eli kovat ajat kuitattiin jo. Kaikki eivät suinkaan ole vaatimattomia mökinmummoja, vaikka heitäkin löytyy. Kulutusjuhliin nimenomaisesti nämä ikäihmiset osallistuivat eivätkä halua juhlimista nyt lopettaa. Kuka niistä saavutetuista eduistaan luopua haluaa?
        Elintasoa on syytä eläkeläistenkin laskea ja ryhtyä omatoimiseksi. Pakottakaa sukulaisenne osallistumaan hoitoonne ja muuhun. Näinhän kuluja on muissakin maissa pidetty kurissa. Hyvinvointivaltio keksii kyllä uudet rahanreijät, ei sitä tarvitse pelätä. Omatoimisuus kunniaan!
        Suurista ikäluokista saatiin jäädä erilaisten sopimusten ja pankkien kanssa solmituin eläkesäästämisten turvin eläkkeelle varsin varhain ja hyväkuntoisina 80-luvun helpon elämän jälkeen, jolloin rahaa tulvi ovista ja ikkunoista. Lisää siis pitäisi taas saada sitä samaa kuin mitä ennenkin. Mikään ei saa muuttua?

        Eikö se ala olla jo selvää, että maahanmuuttajat tekevät Suomessa työt hyvin pitkälle. He maksavat verot Suomeen, saavat palkkaa ja heille kuuluvia etuja ja siis ylläpitävät näitä sodan jälkeen syntyneiden kulisseja. Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta ei kannata huolestua. Kyllä se jatkuu, mutta suomalaiset eivät siihen tekijöinä osallistu.

        Onneksi minulla kuitenkin on itse aikoinaan hankittua varallisuutta, jonka arvo säilyy ja jonka voi halutessaan muuttaa käteiseksi nopeasti ja siten saada sen mitä haluaa. Se riittää minulle. Muista en tiedä. Enkä edes välitä.

        Kyllä Suomessa rahaa riittää. Seuratkaa asioita. Kyykkyyn ei ole syytä mennä vielä ollenkaan. Rahaa on. Ja lisää sen tekijöitä tulossa.

        "Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta ei kannata huolestua. Kyllä se jatkuu, "

        Tiedätkös, hyvä että uskoa riittää mutta hyvinvointiyhteiskunnan palveluita on jo nyt karsittu rankalla kädellä. Ei jatku.

        Nyt jo vanhusten hoidosta säästetään, kaikilla ei ole varaa hyvään vanhainkotipaikkaan, tiedän jo oman isoäidin kohdalta tämän.

        Eläkesäästöt on tulossa.

        Terveyskeskuspalveluita karsitaan.

        Neuvolapalvelut on nyt jo enää puolet siitä mitä ne oli ensimmäisen lapsen ollessa vauva, siellä käydään TODELLA harvoin, myös ensisynnyttäjät nykyään eivät juuri neuvolaan pääse paitsi muutamaan tarkastukseen kun ennen siellä käytiin kontrollissa harva se viikko!

        Opiskelijoiden tukia leikataan, taas.

        Lapsilisä poistuu.

        Kouluja suljetaan, opetusryhmät kasvavat.

        Sama juttu tarhoissa.

        Ruoan hinta nousee. Ja nousee. Ja nousee. Ruoan verotus nousee.

        Verotusta kiristetään. Palkkoja ei ole varaa juuri nostella, työntekijälakkojenkaan painostamana. Rahaa ei ole käytettävissä saman verran suhteessa elämiskuluihin kuin ennen.

        Mutta juu, hyvinvointihan jatkuu. Jaa-a, hyvä juttu. En kyllä tiedä missä ja kenellä se jatkuu.

        Tämä oma näkemys.

        Onneksi sinulla on varallisuutta:

        "Onneksi minulla kuitenkin on itse aikoinaan hankittua varallisuutta, jonka arvo säilyy ja jonka voi halutessaan muuttaa käteiseksi nopeasti ja siten saada sen mitä haluaa. Se riittää minulle. Muista en tiedä. Enkä edes välitä. "

        Näin on myös isovanhempieni ja vanhempieni kohdalla, nyt käyttävät sitä nimenomaan oman hyvinvointitason säilyttämiseen, siihen heillä kaikki oikeus.

        Kurjaa on se, että tiedän ettei siitä jää meille seuraaville sukupolville mitään. Toisaalta en ole sitä kärkkymässä, vaikka harmittaa omasta puolesta se että nyt on niin tiukkaa ettei varallisuutta ole perheellisenä samalla tavalla varaa kerryttää, muuten kuin omistusasunnon maksamisen kautta. Pikku hiljaa.

        Kuten sanoit: "Kyykkyyn ei ole syytä mennä vielä ollenkaan. Rahaa on." Se on hyvä että joillain on mistä ottaa. Mutta ei kannata tulla toisille sanomaan että hyvinvointiyhteiskunta jatkuu ja on millä mällätä. Kaikilla ei näin ole.


      • Nuori äiti
        mummuksi kirjoitti:

        No hyvä ihme, eihän sinun tarvitse ainuttakaan maahanmuuttajaa tuntea. He tekevät työnsä ja maksavat veronsa Suomelle ilman, että heidän täytyisi esittäytyä julkisesti kenellekään.

        Älä viitsi trollata olevasi 81-vuotias. Tekstistä näkyy ihan toinen ikä.

        "Mummuksi" ei kaikki kasikymppiset ole seniileitä. Tiedän yhden jolla on vasta aikuisikään ehtinyt nuorin lapsi ja hyvin järki ja jaksaminen pelaa. Jos omat vanhempasi olivat vanhuudenraihnaita tai dementoituneita, tms. niin ei kannata olettaa että sitä on kaikissa suvuissa. Hyvä että on virkeitä ja valveutuneita vanhuksia.


      • mummuksi
        Kuules tätä mieltä kirjoitti:

        "Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta ei kannata huolestua. Kyllä se jatkuu, "

        Tiedätkös, hyvä että uskoa riittää mutta hyvinvointiyhteiskunnan palveluita on jo nyt karsittu rankalla kädellä. Ei jatku.

        Nyt jo vanhusten hoidosta säästetään, kaikilla ei ole varaa hyvään vanhainkotipaikkaan, tiedän jo oman isoäidin kohdalta tämän.

        Eläkesäästöt on tulossa.

        Terveyskeskuspalveluita karsitaan.

        Neuvolapalvelut on nyt jo enää puolet siitä mitä ne oli ensimmäisen lapsen ollessa vauva, siellä käydään TODELLA harvoin, myös ensisynnyttäjät nykyään eivät juuri neuvolaan pääse paitsi muutamaan tarkastukseen kun ennen siellä käytiin kontrollissa harva se viikko!

        Opiskelijoiden tukia leikataan, taas.

        Lapsilisä poistuu.

        Kouluja suljetaan, opetusryhmät kasvavat.

        Sama juttu tarhoissa.

        Ruoan hinta nousee. Ja nousee. Ja nousee. Ruoan verotus nousee.

        Verotusta kiristetään. Palkkoja ei ole varaa juuri nostella, työntekijälakkojenkaan painostamana. Rahaa ei ole käytettävissä saman verran suhteessa elämiskuluihin kuin ennen.

        Mutta juu, hyvinvointihan jatkuu. Jaa-a, hyvä juttu. En kyllä tiedä missä ja kenellä se jatkuu.

        Tämä oma näkemys.

        Onneksi sinulla on varallisuutta:

        "Onneksi minulla kuitenkin on itse aikoinaan hankittua varallisuutta, jonka arvo säilyy ja jonka voi halutessaan muuttaa käteiseksi nopeasti ja siten saada sen mitä haluaa. Se riittää minulle. Muista en tiedä. Enkä edes välitä. "

        Näin on myös isovanhempieni ja vanhempieni kohdalla, nyt käyttävät sitä nimenomaan oman hyvinvointitason säilyttämiseen, siihen heillä kaikki oikeus.

        Kurjaa on se, että tiedän ettei siitä jää meille seuraaville sukupolville mitään. Toisaalta en ole sitä kärkkymässä, vaikka harmittaa omasta puolesta se että nyt on niin tiukkaa ettei varallisuutta ole perheellisenä samalla tavalla varaa kerryttää, muuten kuin omistusasunnon maksamisen kautta. Pikku hiljaa.

        Kuten sanoit: "Kyykkyyn ei ole syytä mennä vielä ollenkaan. Rahaa on." Se on hyvä että joillain on mistä ottaa. Mutta ei kannata tulla toisille sanomaan että hyvinvointiyhteiskunta jatkuu ja on millä mällätä. Kaikilla ei näin ole.

        kylläpä olikin valoisa kommentti.

        muuten - jos lainaa vain osan lauseesta niin lauseen merkitys muuttuu. minä sanoin että hyvinvointiyhteiskunta säilyy, mutta suomalaiset eivät siihen tekijöinä osallistu. sinä lainasit lausetta vain siihen asti että sait merkityksen muuttumaan.
        on epäkorrektia vääntää toisen ihmisen kannanottoja oman mielensä mukaisiksi.

        syytä onkin pelata korttinsa niin että sijoitukset pitävät arvonsa. minä vastaan omasta omaisuudestani, jonka itse olen luonut. muut vastaavat omastaan omien pelimerkkiensä pohjalta.


      • mumuksi
        Nuori äiti kirjoitti:

        "Mummuksi" ei kaikki kasikymppiset ole seniileitä. Tiedän yhden jolla on vasta aikuisikään ehtinyt nuorin lapsi ja hyvin järki ja jaksaminen pelaa. Jos omat vanhempasi olivat vanhuudenraihnaita tai dementoituneita, tms. niin ei kannata olettaa että sitä on kaikissa suvuissa. Hyvä että on virkeitä ja valveutuneita vanhuksia.

        oohoh, vai on onnistunut tuttavasi synnyttämään lapsen kuusikymppisenä! onnitteluni! ainutlaatuista suorastaan.
        minä en väittänyt kasikymppisiä seniileiksi. sinä sen kirjoitit. minä totesin, että trolli väittää olevansa 81, vaikka tekstistä näkyy ihan toinen ikä.
        älä vääristele.


      • arvaaskuka
        Marjaana2 kirjoitti:

        Hyvä ratkaisu vaihtaa nimimerkkiä niin pääset irti vainoajasta. Kyllähän se on täällä huomattu että olit joutunut jonkun sairaan häirikön hampaisiin, kun joka kommenttiisi tuli joku asiaton vastaus, nimimerkkiäsi on käytetty jonkun muun teksteissä ja välillä on epäilty toisten kirjoittamia viestejä sinun viesteiksesi. Kyllähän jokainen keskusteluja seuraava huomaa tällaiset häiriköinnit.

        Valitettavaa että täällä pääsee hyviäkin keskusteluja pilaamaan jotkut sairaat tyypit, joilla on pahaa sanottavaa joka asiaan ja jotka vain haluavat lietsoa riitaa, ja kai jotenkin sairaasti nauttivat siitä.

        juu näin on. kaikkihan tätä draamaa seuraavat henkeään pidätellen ...


      • heko heko
        arvaaskuka kirjoitti:

        juu näin on. kaikkihan tätä draamaa seuraavat henkeään pidätellen ...

        Oletko löytänyt lopultakin sisältöä elämääsi? Ei nyt ihan draamaa kuitenkaan.


      • mummuksi
        mummuksi kirjoitti:

        Luuletko, että terveyskeskukset ja kirjastot sun muut ovat yksityisrahoitteisia? Ehei, kuule. Verovaroilla ne ylläpidetään ja niistä sinäkin pääset hyötymään.
        Ne tunteattomat maahanmuuttajat sitä rahaa sinne tahkoavat.
        Katsopas Valviran sivuja, kun osaat nettiä käyttää. Sieltä selviää sinun mahdollisuutesi saada myös apua. Ilmeisesti 75-vuotis tsekkaus kummankin kohdalla meni jo.
        Jos olette niin loistavassa kunnossa kaikin puolin ja jaksatte kaiken itse, niin mikäs siinä. Sekin apu menee sitten paremmin tarvitseville.
        Omatoimisuuteen kannustan. Haette itse vielä puolukoita metsästä ja taitaa muutama sienikin vielä löytyä. Kävelylenkkiä vaan jaksamisen mukaan.
        Ei tässä tokikaan kyykytetä ketään, mutta kannustetaan siihen että jos löytyy ruutia tehdä ja hoitaa kaikki itse, niin siinähän yhteiskunnan varat säästyvät niitä paremmin tarvitseville.

        Joo eipä tainnut 81-vuotias mummo oikein enää pysyä totuuden syrjässä kiinni. Mutta hienoa se on, että ollaan omatoimisia ja ahkeria edelleen ja hoidetaan kaikki itse. Varmaankaan ei päästetä edes 5-6 -kymppisiä lapsia auttamaan, etenkään talvella lumenpudotuksissa. Upeata, että sellaisiakin paikkoja on vielä, joissa on terveyskeskus, apteekki ja kauppa ihan vieressä. Hyvin on valittu omakotitalon paikka ja tsäkä käynyt. Itse asun ruuhka-Suomessa ja terveyskeskukseen on 2 km, apteekkiin ja kauppaan 1,5 eri suuntaan.


      • mummuksi
        heko heko kirjoitti:

        Oletko löytänyt lopultakin sisältöä elämääsi? Ei nyt ihan draamaa kuitenkaan.

        Hyvä, että sait elämänsisältöä muualta. Draama käy joskus omaan nilkkaan.


      • huolestunut lukija
        mummuksi kirjoitti:

        Hyvä, että sait elämänsisältöä muualta. Draama käy joskus omaan nilkkaan.

        Saattaa käydä. Missä kunnossa nilkkasi on tätä nykyä? Entä pääsi?


      • huolestunut lukija
        huolestunut lukija kirjoitti:

        Saattaa käydä. Missä kunnossa nilkkasi on tätä nykyä? Entä pääsi?

        Ketä kiusaat?


    • sivullinen1

      Jos puhutaan vähän politiikkaakin, niin kiinnittäisin huomion siihen, että kolmen A:n Suomessa on todellisuudessa yllin kyllin rahaa ja huippurikkaita huviloineen ja purjeveneineen, yksityissairaalat ja kalliit vanhustentalot ovat myös täyskäytössä ja maksukykyä riittää. Päättäjille ja pomoille riittää uskomattoman isoja palkkoja ja bonuksia ja käsittämättömän suuria eläkkeitä. Näistähän ei edes yritetä säästää, vaan siellä päässä palkkoja ja etuja korotellaan samalla kun toisessa päässä säästetään näiden hyvinvoivien hyvinvointia varten. Kansa saadaan suostumaan säästöihin, kun uskotellaan että ajat ovat huonot. Sama meno on nyt muissakin Euroopan maissa.

      Joo, peruspalveluita karsitaan, mutta miksi ei karsita yhtään huippueläkkeistä tai muista huippueduista? Mietippä mihin niitä veroja siis kerätään, kun niitä ei käytetä sairaanhoitoon, vanhuksiin eikä lapsiin. Mieti sitäkin, haluatko itse aikanaan rasittaa lapsiasi sillä että hoitavat ja kustantavat sinun vanhuuttasi. Kuinka he voisivat kulkea minua hoitamassa, kun asuvat toisella puolella maata? Olen valmis maksamaan veroja sen eteen, että yhteiskunta hoitaisi minut niillä minun itse maksamillani verorahoilla, eikä niitäkin kustannuksia otettaisi (toiseen kertaan) lapsiltani.

      • nääntynyt

        Meillä eletään juuri tuota todellisuutta. Ollaan reilu kuuskymppisiä eläkeläisiä, vanhempani lähes yhdeksänkymppisiä ja huonossa kunnossa kotonaan 60 kilometrin päässä. Siellä käy kodinhoitaja pikaisesti kerran viikossa, katsoo lääkkeet ja tarkistaa tilanteen. Me käymme mieheni kanssa siellä kaksi kertaa viikossa: siivotaan, käydään kaupassa, laitetaan valmiiksi muutaman päivän ruoka, pestään pyykit ja autetaan heille perusteellisempi peseytyminen. Yksin en jaksa, koska en ole itsekään terve. Tätä on jatkunut jo vuosia ja jatkuu edelleen... oma elämä pyörii täysin näillä ehdoilla, tai omaa elämää ei suoraan sanottuna ole. Mitään muuta apua ei ole järjestynyt, ei myöskään mitään korvauksia, eikä tätä voi jättää tekemättäkään. Joskus tuntuu että en enää jaksa, mutta vaihtoehtoja ei ole.

        Lapsenlapsia näemme välillä, mutta mielestäni terveet nuoret eivät tarvitse siihen apuamme. Tämä ei ole nuorten aliarvioimista, vaan omien voimavarojemme rajallisuudesta johtuva pakko. En seuraa politiikkaa, mutta seuraavissa vaaleissa yritän tehdä valintoja, jotka varmistaisivat etteivät omat lapseni joudu joskus samaan tilanteeseen.


    • Näin näen koen

      Näinhän se

      "Suomessa on todellisuudessa yllin kyllin rahaa ja huippurikkaita huviloineen ja purjeveneineen, yksityissairaalat ja kalliit vanhustentalot ovat myös täyskäytössä ja maksukykyä riittää.

      Päättäjille ja pomoille riittää uskomattoman isoja palkkoja ja bonuksia ja käsittämättömän suuria eläkkeitä. Näistähän ei edes yritetä säästää, vaan siellä päässä palkkoja ja etuja korotellaan samalla kun toisessa päässä säästetään näiden hyvinvoivien hyvinvointia varten.

      Kansa saadaan suostumaan säästöihin, kun uskotellaan että ajat ovat huonot. Sama meno on nyt muissakin Euroopan maissa."

      On Suomessa varallisuutta. Mutta se on jakautunut hyvin epätasapuolisesti ja tilanne vain kärjistyy tehtyjen päätösten kautta.

      Köyhät kyykkyyn -asenne vain ei toimi enää paljon pidemmälle, koska loppuun palaneita ihmisiä ei saada enää suostuteltua takaisin oravanpyörään pikku palkoilla, pätkätöillä ja jatkuvalla irtisanomisvaaralla.

      Heillä ei ole varaa eikä pian kiinnostustakaan kuluttaa, toisenlaiset arvot ovat jo alkaneet nousta pintaan, sen näkee yhä lisääntyvänä vaihtoehtoisen elämäntyylin valintana. Kun ei ole suurta massaa taviskuluttajia, rikkaat törsäävät mitä törsäävät mutta sanomattakin selvää että samalla tavalla ei yhteiskunta silloin enää pyöri, palvelut suppenevat kun niin pieni joukko niitä tarvitsee eikä niiden tuottaminen ole kannattavaa. Ne porhojen palvelutkin alkavat kustantaa enemmän ja enemmän jotta liiketoiminta olisi harvoilla asiakkailla kannattavaa.

      Niin porhotkin syövät oman hyvinvointinsa nurkasta pikku hiljaa yhä suuremman palan pois.

      Muutoksia on tulossa, tavalla tai toisella ollaan murroksen edessä, sen verran isoja ongelmia ja kysymyksiä on ratkaistavana. Jännä nähdä mitä tapahtuu. Sillä aikaa voi yrittää järjestää oman elämänsä hyväksi ja tyydyttäväksi vähemmällä pätäkällä ja yrittää varautua tulevaisuuteen.

    • Ajan henki

      Eihän kai kukaan halveksi nuorempiaan, mistä ihmeestä tällainen aloitus?

      Joku kirjoitti aikaisemmin: "Miksi pakottaisimme sukulaisemme meille hoitajiksi, taivas meitä siitä varjelkoon." - Ei tuo ole itse päätettävissä. Jonkun on pakko hoitaa vanhempiaan, ja jonkun on pakko ottaa sukulaisilta apua vastaan, kun yhteiskunta ei enää auta. Toinen vaihtoehto on jättää heitteille tai virua itse heitteillä, jos oma kyky huolehtia itsestään ei riitä.

      Mietitäänpä vähän menneitä vuosikymmeniä, ja tässä yhteenvetoa: Sotien jälkeen oli vaikeaa, mutta kova into muuttaa Suomi paremmaksi kaikille. Tehtiin kaikenlaisia parannuksia terveydenhuollon, koulutuksen, vanhustenhoidon ja köyhäinhoidon suhteen, jotta kukaan ei jäisi heitteille. Rakennettiin teitä, sairaaloita, kaikenlaisia palveluja myös maaseudulle jotta joka paikassa kansalaiset olisivat tasa-arvoisia. perustettiin uusia virkoja huolehtimaan kaikkien hyvinvoinnista, ja samalla syntyi työpaikkoja.

      60-80-luvulla kaikki tuntui menevän jatkuvasti parempaan päin, päivähoitoasiat saatiin kuntoon, ennaltaehkäisevä terveydenhoito vähensi sairaskuluja, työajat lyhenivät, aloitettiin vuorotteluvapaat ja osaeläkeratkaisut jaksamisen avuksi. Näillä parannuksilla on selvitty luottavaisesti sekä lama-ajat että nousukaudet, kunnes nyt muutamassa vuodessa on ruvettu romuttamaan kaikki se hyvinvointi, jota aikaisemmin kehitettiin.

      Nyt maaseutu tyhjenee, palveluja ja virkoja lopetetaan ja ihmiset jäävät työttömiksi, sairaita ja vanhuksia ei hoideta, eläkkeet pienenevät, jokainen vastatkoon vain omista asioistaan. Pakostakin tässä on huolissaan sekä omasta että nuoremman polven tulevaisuudesta. Ei todellakaan ole kyse nuorten halveksunnasta, vaan huoli ajan hengestä, jossa ihminen jätetään selviytymään yksin.

      Sanotaan ettei ole rahaa. Rahaa voidaan kerätä yhteiseen pottiin palauttamalla lopetettuja palveluja ja virkoja ja elävöittämällä taas maaseutuakin, jolloin työllisyys ja hyvinvointi paranee ja verotulot lisääntyvät.

      Ainoa toivo on siinä että saisimme toisenlaiseia päättäkiä...

    • yks vanha

      Minäkin vastaan aloittajalle, että ei ole nuoren polven halveksimista kun kauhistellaan nykyistä maailmanmenoa. Ihan samassa maailmassahan me vanhemmatkin ihmiset eletään ja ollaan mukana tekemässä samoja päätöksiä ja valintoja. Se että nyt menee huonosti monella taholla on meidän kaikkien aikaansaamaa - ikään katsomatta.

      Kaikki me ollaan menty mukaan tähän maailmaa tuhoavaan kasvu- ja kulutushysteriaan, kaikki haluamme itsellemme mukavuuksia, jotka kuluttavat luonnonvaroja, itse olemme äänestäneet päättäjät, joille on tärkeää vain raha mutta ei inhimillisyys ja toisista huolehtiminen.

      Jos voivottelemme nykymaailmaa, se ei tarkoita että syyttäisimme nuorta polvea, koska olemme itsekin osa nykymaailmaa. Jos nyt on jokin helpommin kuin ennen, se asia on helpompaa myös meille vanhoille, Tämä ei ole ikäpolviristiriita, vaan ristiriita jatkuvan kasvun ja kestävän tasapainon välillä, ristiriita itsekkyyden ja huolenpidon välillä jne. ja koskee kaikenikäisiä.

      Ei ole totta että vanhat kritisoisivat nuoria, mutta nuoret tuntuvat luulevan tai pelkäävän että niin olisi.

    • Isovanhemmille kysym

      Rohkaiseva puheenvuoro. Samalla kertoo hyvin nykyajasta, olen samaa mieltä noista kohdista. Olipa virkistävää lukea kirjoitus jossa ei syyllistetä tai syytetä ketään. Ehkä itselläkin välillä turhan kärkäs asenne, jota voisi vähän hioa. Tuntemukset on välillä vahvasti vieläkin aloituksen kaltaiset, mutta ehkä on niin että on vain sattunut kohdalle ihmisiä jotka ajattelevat siten, vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä vanhemmalla polvella on. Suurten haasteiden ja kysymysten edessä ollaan joka sukupolvi, vaavista vaariin ja muksusta mummoon. Toivotaan että suvaitsevaisuus puolin ja toisin ja lähimmäisistä välittäminen lisääntyisivät taas yhteiskunnassa ja jokapäiväisessä elämässä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      100
      7060
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      30
      2741
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      33
      2313
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      87
      1996
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      14
      1717
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      9
      1515
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1397
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      14
      1361
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      8
      1314
    10. Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...

      Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan
      Suomalaiset julkkikset
      32
      1298
    Aihe