Mieluummin yksin?

Aivan, tuollaisen lähestymisen voi käsittää väärinkin... ikävä kyllä. Tai sitten joku on sitä mieltä että seuranhaku onnistuu paremmin yksin, ja onhan tietenkin selvempää jos ei istu valmiiksi jossain seurassa että omaa seuraa olisi kiva löytää.

Mulla tosin juttu on niinpäin että en halua että oletetaan mun etsivän seuraa jos istun yksin.

Mutta minä käyn niin vähän baareissa että ei ole pelkoa. ;)

minulla ainakaan ole enää mitään mielenkiintoa tarjota kenellekään istumapaikkaa/ kysyä kelpaako juttuseura. Aivan rauhassa mun puolesta saa tästä lähtien olla yksin =)

....Ihmiset yleensä menevät ravintolaan juttuseuran toivossa tai tapaamaan tuttujaan.
Ei siitä voi pahastua, että joku tulee juttelemaan ravintolassa???

Olen itse mennyt pari kertaa kulmakuppilaan tai baariin kirjan kanssa sadetta pitämään. En silti ole pahastunut, jos joku on tullut juttusille.
Viimeksi tämä sateenpitoreissu venyi kolmen tunnin mittaiseksi, kun vanhat tutut pöllähtivät paikalle, enkä raskinutkaan lähteä kotiin.

Toivottavasti tässä ei käy niin, että kohta kapakassa kaikki nököttävät yksin nurkissaan tuoppi kourassa ja mulkoilevat vihamielisesti lähestyviä ihmisiä. Silloinhan ollaan jo samassa tilanteessa kuin busseissa, joissa tuntuu kaikkinainen kommunikaatio olevan kiellettyä:)

Pariutunut höperö kirjoitti:

....Ihmiset yleensä menevät ravintolaan juttuseuran toivossa tai tapaamaan tuttujaan.
Ei siitä voi pahastua, että joku tulee juttelemaan ravintolassa???

Olen itse mennyt pari kertaa kulmakuppilaan tai baariin kirjan kanssa sadetta pitämään. En silti ole pahastunut, jos joku on tullut juttusille.
Viimeksi tämä sateenpitoreissu venyi kolmen tunnin mittaiseksi, kun vanhat tutut pöllähtivät paikalle, enkä raskinutkaan lähteä kotiin.

Toivottavasti tässä ei käy niin, että kohta kapakassa kaikki nököttävät yksin nurkissaan tuoppi kourassa ja mulkoilevat vihamielisesti lähestyviä ihmisiä. Silloinhan ollaan jo samassa tilanteessa kuin busseissa, joissa tuntuu kaikkinainen kommunikaatio olevan kiellettyä:)

Lue lisää

"Toivottavasti tässä ei käy niin, että kohta kapakassa kaikki nököttävät yksin nurkissaan tuoppi kourassa ja mulkoilevat vihamielisesti lähestyviä ihmisiä. Silloinhan ollaan jo samassa tilanteessa kuin busseissa, joissa tuntuu kaikkinainen kommunikaatio olevan kiellettyä:)"

Niinhän on jo nyt.
On tosi tylsää viettää iltaa baarissa kun kukaan ei tuu edes puhumaan mitään. Siksi vietänkin mielummin iltani netissä.

Pariutunut höperö kirjoitti:

....Ihmiset yleensä menevät ravintolaan juttuseuran toivossa tai tapaamaan tuttujaan.
Ei siitä voi pahastua, että joku tulee juttelemaan ravintolassa???

Olen itse mennyt pari kertaa kulmakuppilaan tai baariin kirjan kanssa sadetta pitämään. En silti ole pahastunut, jos joku on tullut juttusille.
Viimeksi tämä sateenpitoreissu venyi kolmen tunnin mittaiseksi, kun vanhat tutut pöllähtivät paikalle, enkä raskinutkaan lähteä kotiin.

Toivottavasti tässä ei käy niin, että kohta kapakassa kaikki nököttävät yksin nurkissaan tuoppi kourassa ja mulkoilevat vihamielisesti lähestyviä ihmisiä. Silloinhan ollaan jo samassa tilanteessa kuin busseissa, joissa tuntuu kaikkinainen kommunikaatio olevan kiellettyä:)

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi. Vaikka haluaisi olla yksin ravintolassa ja silti tullaan seuraa tarjoamaan, niin siitäkin voi kieltäytyä kohteliaasti. Itse ainakin toivoisin joskus, että tultaisiin pyytämään seuraan -ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia-. Ystäviä ja tuttavia ei voi koskaan olla liikaa.

Käytöstavat ovat aina hyvä olla olemassa, valitettavasti niitä tuntuu tänä päivänä olevan aika harvalla.

Pariutunut höperö kirjoitti:

....Ihmiset yleensä menevät ravintolaan juttuseuran toivossa tai tapaamaan tuttujaan.
Ei siitä voi pahastua, että joku tulee juttelemaan ravintolassa???

Olen itse mennyt pari kertaa kulmakuppilaan tai baariin kirjan kanssa sadetta pitämään. En silti ole pahastunut, jos joku on tullut juttusille.
Viimeksi tämä sateenpitoreissu venyi kolmen tunnin mittaiseksi, kun vanhat tutut pöllähtivät paikalle, enkä raskinutkaan lähteä kotiin.

Toivottavasti tässä ei käy niin, että kohta kapakassa kaikki nököttävät yksin nurkissaan tuoppi kourassa ja mulkoilevat vihamielisesti lähestyviä ihmisiä. Silloinhan ollaan jo samassa tilanteessa kuin busseissa, joissa tuntuu kaikkinainen kommunikaatio olevan kiellettyä:)

Lue lisää

Bussissa ja muissa julkisissa kulkuneuvoissa pitää saada ollakin itsekseen omissa oloissaa. Eli kommunikaatio bussissa on kielletty ja se on ihan oikein.

Baari (pubi, ravintola...) sen sijaan on ihan eri juttu. Jos baariin menee, niin sinnehän menee nimenomaan päästäkseen muiden ihmisten seuraan. Eli baarissa kommunikaatio on toivottu asia... =D

kommentti kirjoitti:

Bussissa ja muissa julkisissa kulkuneuvoissa pitää saada ollakin itsekseen omissa oloissaa. Eli kommunikaatio bussissa on kielletty ja se on ihan oikein.

Baari (pubi, ravintola...) sen sijaan on ihan eri juttu. Jos baariin menee, niin sinnehän menee nimenomaan päästäkseen muiden ihmisten seuraan. Eli baarissa kommunikaatio on toivottu asia... =D

Lue lisää

Hmm.

Bussissa on hiirenhiljaista meikäläisen linjoilla niin kauan kun kyydissä on pelkkiä suomalaisia. Kun kyytiin astuu muiden maiden edustajia, kuuluu bussissa lörpötystä, pulinaa ja jutustelun ääniä. Minua se piristää, mutta huomaan usein kanssamatkustajien katsovan hyvin ärtyneenä 'metelin' suuntaan.

Olen muutaman vuoden sisällä kolunnut useammassa maassa erilaiset julkiset liikennevälineet, ja harvassa maassa istutaan tuppisuuna. Monesti voisi kuvitella astuvansa puheensorinan täyttämään baariin:)

Sama asia hotellien aamiaispöydissä. Esimerkiksi Prahassa oli todella voimakas puheensorina, kun siellä oli iso joukko saksalaisia ja itävaltalaisia aamiaisella. Kun tuli suomalaisten aamiaisvuoro, oli todella hiljaista.

Joukkoliikenteen suurkuluttaja kirjoitti:

Hmm.

Bussissa on hiirenhiljaista meikäläisen linjoilla niin kauan kun kyydissä on pelkkiä suomalaisia. Kun kyytiin astuu muiden maiden edustajia, kuuluu bussissa lörpötystä, pulinaa ja jutustelun ääniä. Minua se piristää, mutta huomaan usein kanssamatkustajien katsovan hyvin ärtyneenä 'metelin' suuntaan.

Olen muutaman vuoden sisällä kolunnut useammassa maassa erilaiset julkiset liikennevälineet, ja harvassa maassa istutaan tuppisuuna. Monesti voisi kuvitella astuvansa puheensorinan täyttämään baariin:)

Sama asia hotellien aamiaispöydissä. Esimerkiksi Prahassa oli todella voimakas puheensorina, kun siellä oli iso joukko saksalaisia ja itävaltalaisia aamiaisella. Kun tuli suomalaisten aamiaisvuoro, oli todella hiljaista.

Lue lisää

...ollaan Suomessa, niin ehdottomasti pidän suomalaisesta tavasta olla hiljaa tai liikaa meluamatta bussissa. Korvia ja mieltä riipii hirveä kalkatus. Ja kännykkään ei tarvitse huutaa, mielestäni. Enkä pidä seurusteluVELVOLLISUUDESTA. Muutaman sanasen voin vaihtaa iloisesti jostain AIHEELLISESTA asiasta, mutta olen kovin kovin varuillani: meinaako se vielä jatkaa, hyvä luoja. Mulla on omia ajatuksia, joihin haluan vajota nautiskellen, kun kerrankin tulee heittäydyttyä busan huomaan. Tai vakoilen ihmisten ilmeitä, näen vanhojen rakennusten ornamentit uusin silmin ja sellaista. Äänekäs puhe on hälyä.

Seurustelupaikkoihin mennään seurustelemaan, en oikein ymmärrä niitä, jotka totaalisesti sulkevat oman seuransa muilta. Toki tajuan, ettei seuraan sovi tunkea, ei varsinkaan väkisin, mutta jos muutamakin ystävällisesti heitetty repliikki aiheuttaa vihamielisen tai pelokkaan mulkoilun, niin ihme sakkia on.

Pir kirjoitti:

...ollaan Suomessa, niin ehdottomasti pidän suomalaisesta tavasta olla hiljaa tai liikaa meluamatta bussissa. Korvia ja mieltä riipii hirveä kalkatus. Ja kännykkään ei tarvitse huutaa, mielestäni. Enkä pidä seurusteluVELVOLLISUUDESTA. Muutaman sanasen voin vaihtaa iloisesti jostain AIHEELLISESTA asiasta, mutta olen kovin kovin varuillani: meinaako se vielä jatkaa, hyvä luoja. Mulla on omia ajatuksia, joihin haluan vajota nautiskellen, kun kerrankin tulee heittäydyttyä busan huomaan. Tai vakoilen ihmisten ilmeitä, näen vanhojen rakennusten ornamentit uusin silmin ja sellaista. Äänekäs puhe on hälyä.

Seurustelupaikkoihin mennään seurustelemaan, en oikein ymmärrä niitä, jotka totaalisesti sulkevat oman seuransa muilta. Toki tajuan, ettei seuraan sovi tunkea, ei varsinkaan väkisin, mutta jos muutamakin ystävällisesti heitetty repliikki aiheuttaa vihamielisen tai pelokkaan mulkoilun, niin ihme sakkia on.

Lue lisää

..on vähän sitä samaa kuin tuolla toisaalla kirjoitin "paksusta sumusta", joka ympäröi ihmisen.

Minuakin häiritsee kovaääninen pälätys bussissa tai metrossa ja se on tosi raivostuttavaa, että monella on tapana kaivaa kännykkä esiin juuri matkan ajaksi ja soittaa ympäriinsä.

Toisaalta joskus olen juttutuulella ja alan hiljalleen pölistä kanssamatkustajan kanssa. Toisinaan juttu luistaa koko matkan, mutta toisinaan huomaan aloittaessani toista lausetta, että minun toivotaan olevan hiljaa. Siinä sitten menee loppumatka suu supussa ja sisällä hirveä hinku päästä puhumaan jollekin....yleensä erittäin tärkeää asiaa, kuten Iltalehden lööpistä tai muusta yhteiskuntaamme pöyristyttävästä tapauksesta..:)

Jennifer40 kirjoitti:

..on vähän sitä samaa kuin tuolla toisaalla kirjoitin "paksusta sumusta", joka ympäröi ihmisen.

Minuakin häiritsee kovaääninen pälätys bussissa tai metrossa ja se on tosi raivostuttavaa, että monella on tapana kaivaa kännykkä esiin juuri matkan ajaksi ja soittaa ympäriinsä.

Toisaalta joskus olen juttutuulella ja alan hiljalleen pölistä kanssamatkustajan kanssa. Toisinaan juttu luistaa koko matkan, mutta toisinaan huomaan aloittaessani toista lausetta, että minun toivotaan olevan hiljaa. Siinä sitten menee loppumatka suu supussa ja sisällä hirveä hinku päästä puhumaan jollekin....yleensä erittäin tärkeää asiaa, kuten Iltalehden lööpistä tai muusta yhteiskuntaamme pöyristyttävästä tapauksesta..:)

Lue lisää

...pöyristyttävä lööppi ja muu yhteiskuntaa ravisteleva SAA murtaa radiohiljaisuuden, näin ikäänkuin sukellusvenetermein ilmaistuna. Esimerkkinä vaikkapa kyläkauppiaiden päivittäiset tiedotteet, olisi yli-inhimillistä olla livauttamatta niistä jotakin ironista :D. Tarkennankin tässä kantaani: ei aamukeskustelua liikennevälineissä. Itsekkäistä syistä tietenkin. Herään yleensä hyväntuulisena, mutta se katkeaa kuin kananlento, jos pakotetaan keskustelemaan, se kun vaatii ponnistelua. Tuohon aikaan en pysty edes teetä nielemään.

Pir kirjoitti:

...ollaan Suomessa, niin ehdottomasti pidän suomalaisesta tavasta olla hiljaa tai liikaa meluamatta bussissa. Korvia ja mieltä riipii hirveä kalkatus. Ja kännykkään ei tarvitse huutaa, mielestäni. Enkä pidä seurusteluVELVOLLISUUDESTA. Muutaman sanasen voin vaihtaa iloisesti jostain AIHEELLISESTA asiasta, mutta olen kovin kovin varuillani: meinaako se vielä jatkaa, hyvä luoja. Mulla on omia ajatuksia, joihin haluan vajota nautiskellen, kun kerrankin tulee heittäydyttyä busan huomaan. Tai vakoilen ihmisten ilmeitä, näen vanhojen rakennusten ornamentit uusin silmin ja sellaista. Äänekäs puhe on hälyä.

Seurustelupaikkoihin mennään seurustelemaan, en oikein ymmärrä niitä, jotka totaalisesti sulkevat oman seuransa muilta. Toki tajuan, ettei seuraan sovi tunkea, ei varsinkaan väkisin, mutta jos muutamakin ystävällisesti heitetty repliikki aiheuttaa vihamielisen tai pelokkaan mulkoilun, niin ihme sakkia on.

Lue lisää

Siis ihan tosissani nyt kyllä ihmettelen!
Voiko joku tosiaan mennä julkiseen tilaan ja vaatia hiljaisuutta? Kyllä silloin suosittelen oman auton käyttämistä.
Missä vaiheessa meistä on kansana tullut vielä pahemmin yksilökeskeisiä, erakoituvia, ääniä sietämättömiä, omaan itseemme käpertyviä ja epäsosiaalisia.
Vieras ihminen tulee puhumaan --- hui kamala! Minä en halua kokea mitään uutta, saatikka joutua juttelemaan ventovieraalle - elämänpiirini voisi vahingossa vaikka saada uusia juttuja. Voisin vahingossa tämän myrkyllisen rauhani häiritsijän ansiosta kuulla jonkun toisen elämästä jotain. Ei, se ei käy.
Minä olen suomalainen. Jämpti. Uppiniskainen. Hiljainen. Vetäytyvä. Seurani valitseva. Erakoituva. Yksinäisyyttäni ruikuttava...

Toisenlainen tarina: Minä kuljen päivittäin julkisilla. En ole koskaan pahastunut viereeni istuvaa ihmistä, joka alkaa jutella. Itse asiassa minulla on lukuisia bussituttuja, joiden kanssa kuljetaan usein sattumalta samoihin aikoihin ja on alettu keskustella matkojen aikana. Olen kuullut mielenkiintoisia tarinoita ventovieraiden ihmisten kertomana. En ole ystävystynyt näiden ihmisten kanssa, vaan ne ovat nimenomaan bussituttuja, joiden kuulumiset on kiva kuulla. Muutamalla kaverillani on samanlaisia kokemuksia. Liekö sitten asia niin, että olemme pervoja!?

Ihmettelevä sosiaalinen ihm... kirjoitti:

Siis ihan tosissani nyt kyllä ihmettelen!
Voiko joku tosiaan mennä julkiseen tilaan ja vaatia hiljaisuutta? Kyllä silloin suosittelen oman auton käyttämistä.
Missä vaiheessa meistä on kansana tullut vielä pahemmin yksilökeskeisiä, erakoituvia, ääniä sietämättömiä, omaan itseemme käpertyviä ja epäsosiaalisia.
Vieras ihminen tulee puhumaan --- hui kamala! Minä en halua kokea mitään uutta, saatikka joutua juttelemaan ventovieraalle - elämänpiirini voisi vahingossa vaikka saada uusia juttuja. Voisin vahingossa tämän myrkyllisen rauhani häiritsijän ansiosta kuulla jonkun toisen elämästä jotain. Ei, se ei käy.
Minä olen suomalainen. Jämpti. Uppiniskainen. Hiljainen. Vetäytyvä. Seurani valitseva. Erakoituva. Yksinäisyyttäni ruikuttava...

Toisenlainen tarina: Minä kuljen päivittäin julkisilla. En ole koskaan pahastunut viereeni istuvaa ihmistä, joka alkaa jutella. Itse asiassa minulla on lukuisia bussituttuja, joiden kanssa kuljetaan usein sattumalta samoihin aikoihin ja on alettu keskustella matkojen aikana. Olen kuullut mielenkiintoisia tarinoita ventovieraiden ihmisten kertomana. En ole ystävystynyt näiden ihmisten kanssa, vaan ne ovat nimenomaan bussituttuja, joiden kuulumiset on kiva kuulla. Muutamalla kaverillani on samanlaisia kokemuksia. Liekö sitten asia niin, että olemme pervoja!?

Lue lisää

Eikös ole mielenkiintoista, että ollaan erilaisia? Sinä saat olla sellainen kun olet ja minä laiseni. En tosin tuollainen kuin kuvaat, mutta usko vapaasti mitä haluat. Voit kuitenkin onnitella itseäsi: kuulut voittajiin, julkisissa liikennevälineissä te sosiaaliset hallitsette. Neuvoasikin olen noudattanut, ajelen yleensä omalla autolla, tosin muista syistä. Autoradiossa klassinen päällä. Älä silti vihaa meitä, en minäkään sinua, hieman kärsin vain.

Olen kuvitellut, että sosiaalisuuteen kuuluu myös erilaisuuden sietäminen, meidän tyypillisten suomalaisten mieltymystenkin? Itse en mainosta olevani erityisen sosiaalinen.

Pir kirjoitti:

Eikös ole mielenkiintoista, että ollaan erilaisia? Sinä saat olla sellainen kun olet ja minä laiseni. En tosin tuollainen kuin kuvaat, mutta usko vapaasti mitä haluat. Voit kuitenkin onnitella itseäsi: kuulut voittajiin, julkisissa liikennevälineissä te sosiaaliset hallitsette. Neuvoasikin olen noudattanut, ajelen yleensä omalla autolla, tosin muista syistä. Autoradiossa klassinen päällä. Älä silti vihaa meitä, en minäkään sinua, hieman kärsin vain.

Olen kuvitellut, että sosiaalisuuteen kuuluu myös erilaisuuden sietäminen, meidän tyypillisten suomalaisten mieltymystenkin? Itse en mainosta olevani erityisen sosiaalinen.

Lue lisää

oletko ylläri- vai piilososiaalinen? ;)

Pir kirjoitti:

Eikös ole mielenkiintoista, että ollaan erilaisia? Sinä saat olla sellainen kun olet ja minä laiseni. En tosin tuollainen kuin kuvaat, mutta usko vapaasti mitä haluat. Voit kuitenkin onnitella itseäsi: kuulut voittajiin, julkisissa liikennevälineissä te sosiaaliset hallitsette. Neuvoasikin olen noudattanut, ajelen yleensä omalla autolla, tosin muista syistä. Autoradiossa klassinen päällä. Älä silti vihaa meitä, en minäkään sinua, hieman kärsin vain.

Olen kuvitellut, että sosiaalisuuteen kuuluu myös erilaisuuden sietäminen, meidän tyypillisten suomalaisten mieltymystenkin? Itse en mainosta olevani erityisen sosiaalinen.

Lue lisää

Kuullostaa hiukan oudolta vaatia kaikkia ihmisiä olemaan hiljaa esimerkiksi bussissa, joka on monesti kohtaamispaikka. Ihmiset törmäävät siellä vanhoihin tuttuihin tai hyvänpäiväntuttuihin ja juttelevat. Ei voi olla, että täällä syyllistetään ihmisiä, jotka keskustelevat keskenään esimerkiksi bussissa. Tosi outoa.

Toinen sosiaalinen kirjoitti:

Kuullostaa hiukan oudolta vaatia kaikkia ihmisiä olemaan hiljaa esimerkiksi bussissa, joka on monesti kohtaamispaikka. Ihmiset törmäävät siellä vanhoihin tuttuihin tai hyvänpäiväntuttuihin ja juttelevat. Ei voi olla, että täällä syyllistetään ihmisiä, jotka keskustelevat keskenään esimerkiksi bussissa. Tosi outoa.

Lue lisää

..."täällä syyllistetään ihmisiä, jotka keskustelevat keskenään esimerkiksi bussissa"...

Ensinnäkään tuskin ketään meistä hirveästi häiritsee ns. tavallinen keskusteluääni.

Toisekseen pakko tarttua tuohon sanaan "syyllistetään".

Ketään ei nykypäivän Suomessa saa syyllistää yhtään mistään. Eletään kuin pellossa vaan. MINULLA on oikeus tehdä niinkuin haluan kanssaihmisistä piittamatta.

Öykkäröinti ja viidakon lait pelaavat.

Itse käytän ihan oman mukavuuteni takia autoa - myös työmatkalla, joka on noin 2 kilometriä.

Eipähän tarvitse bussissa kuunnella, katsella, palella, hikoilla saati HAISTELLA...

Voit vapaasti syyllistää minua tästä EPÄSOSIAALISUUDESTANI, sillä syyllinen siihen todellakin olen. (jos mittarina käytetään sitä mitä mielestäni on korrekti käyttäytyminen julkisissa kulkuvälineissä).

Toinen sosiaalinen kirjoitti:

Kuullostaa hiukan oudolta vaatia kaikkia ihmisiä olemaan hiljaa esimerkiksi bussissa, joka on monesti kohtaamispaikka. Ihmiset törmäävät siellä vanhoihin tuttuihin tai hyvänpäiväntuttuihin ja juttelevat. Ei voi olla, että täällä syyllistetään ihmisiä, jotka keskustelevat keskenään esimerkiksi bussissa. Tosi outoa.

Lue lisää

Missä täällä lukee, että ketään PAKOTETAAN olemaan hiljaa? Minäkin juuri totesin, että te sosiaaliset saatte puolestani olla sellaisia kuin olette. Vaikka itseäni meluisuus kiusaa, niin ei mikään kestä ikuisuuksia, bussimatkakaan. Sitä paitsi vajoan helposti ajatuksiini ja melu häipyy tajunnasta. Monet sosiaaliset ovat jopa hoksanneet, että keskustelun voi käydä sordiinolla. Usein kumminkin 5 % porukasta ottaa "estradin haltuun" kailottamalla, muut 95 % nököttävät penkeillään koettaen kestää.

Tuttavien kohtelias huomioiminen on kokonaan toinen juttu, kuin vieraan seuraan tuppaaminen. Meitä on eri vireessä kulkevia ihmisiä, joskus syleillään koko maailmaa ja ollaan avoimia, toisinaan on pinnassa raapaisualttius, väsymys tms. Jotkut ovat ujoja tai muuten hiljaisia perusluonteeltaan, jotkut pulisijoita, kaikille on tilaa. Olisi kohteliasta ottaa huomioon myös tämä.

Mutta ei tämä teema niin tärkeä ole, että siitä viitsisi enempää sanoa.

tradefox69 kirjoitti:

..."täällä syyllistetään ihmisiä, jotka keskustelevat keskenään esimerkiksi bussissa"...

Ensinnäkään tuskin ketään meistä hirveästi häiritsee ns. tavallinen keskusteluääni.

Toisekseen pakko tarttua tuohon sanaan "syyllistetään".

Ketään ei nykypäivän Suomessa saa syyllistää yhtään mistään. Eletään kuin pellossa vaan. MINULLA on oikeus tehdä niinkuin haluan kanssaihmisistä piittamatta.

Öykkäröinti ja viidakon lait pelaavat.

Itse käytän ihan oman mukavuuteni takia autoa - myös työmatkalla, joka on noin 2 kilometriä.

Eipähän tarvitse bussissa kuunnella, katsella, palella, hikoilla saati HAISTELLA...

Voit vapaasti syyllistää minua tästä EPÄSOSIAALISUUDESTANI, sillä syyllinen siihen todellakin olen. (jos mittarina käytetään sitä mitä mielestäni on korrekti käyttäytyminen julkisissa kulkuvälineissä).

Lue lisää

..loistava kommentti. Ei tuohon ole mitään lisättävää.

Pir kirjoitti:

Missä täällä lukee, että ketään PAKOTETAAN olemaan hiljaa? Minäkin juuri totesin, että te sosiaaliset saatte puolestani olla sellaisia kuin olette. Vaikka itseäni meluisuus kiusaa, niin ei mikään kestä ikuisuuksia, bussimatkakaan. Sitä paitsi vajoan helposti ajatuksiini ja melu häipyy tajunnasta. Monet sosiaaliset ovat jopa hoksanneet, että keskustelun voi käydä sordiinolla. Usein kumminkin 5 % porukasta ottaa "estradin haltuun" kailottamalla, muut 95 % nököttävät penkeillään koettaen kestää.

Tuttavien kohtelias huomioiminen on kokonaan toinen juttu, kuin vieraan seuraan tuppaaminen. Meitä on eri vireessä kulkevia ihmisiä, joskus syleillään koko maailmaa ja ollaan avoimia, toisinaan on pinnassa raapaisualttius, väsymys tms. Jotkut ovat ujoja tai muuten hiljaisia perusluonteeltaan, jotkut pulisijoita, kaikille on tilaa. Olisi kohteliasta ottaa huomioon myös tämä.

Mutta ei tämä teema niin tärkeä ole, että siitä viitsisi enempää sanoa.

Lue lisää

..loistava kommentti.

Ja ei kai sitä tuttavaakaan tarvitse tervehtiä kailottamalla niin suureen ääneen, että pussit seinät pullistelevat..:D

Itse pyrin ihan luonnostaan hiljalleen puheluun, jos yleensä innostun jutustelemaan. Ja puhelimeen puhun tosi hiljaa. Ja minua suunnattomasti ärsyttää jokapäiväinen puhelinkailotus joka alkaa sanoilla "bussissa, metrossa, menossa sinne ja sinne.." Ja siitä sitten seuraa toosi tärkeä keskustelu, jonka yksityiskohdan tietää jokainen matkaa tekevä. No joo.

heta kirjoitti:

oletko ylläri- vai piilososiaalinen? ;)

En ole mitään ylläriä, kaamee tavis. Enkä juuri piilokaan, tai no, ensin on piilossa vaikka mitä, koska en kertoile kovin paljoa itsestäni, mutta sitäkin enemmän mielipiteistäni. Töissä ja useimmissa sosiaalisissa tilanteissa. Kun on vauhtiin päästyään niinkin puhelias kuin minä, ei paljon salaisuuksia jää (paitsi tämä kaappius useimmille). Ehkä duunikavereiden mielestä voisi se olla piilevä ominaisuus, etten olekaan niin sosiaalinen, kuin päältä näyttää.

Luin ensin, että kumpaa sinä Heta olet, olin jo sormet näppäimellä vastaamassa, kunnes luin tarkemmin. Säästän sinut kaikkitietävältä analyysiltä :). Aika hyvin olisit pärjännyt.

Jennifer40 kirjoitti:

..loistava kommentti.

Ja ei kai sitä tuttavaakaan tarvitse tervehtiä kailottamalla niin suureen ääneen, että pussit seinät pullistelevat..:D

Itse pyrin ihan luonnostaan hiljalleen puheluun, jos yleensä innostun jutustelemaan. Ja puhelimeen puhun tosi hiljaa. Ja minua suunnattomasti ärsyttää jokapäiväinen puhelinkailotus joka alkaa sanoilla "bussissa, metrossa, menossa sinne ja sinne.." Ja siitä sitten seuraa toosi tärkeä keskustelu, jonka yksityiskohdan tietää jokainen matkaa tekevä. No joo.

Lue lisää

Hih,
Minä saan jatkuvasti moitteita siitä, että pidän kännykkääni äänettömällä liikkuessani ulkosalla. En vastaa siihen, ellen ole jossain, missä siihen vastaaminen ei aiheuta häiriötä.
Olen kuulemma neuroottinen ja vanhanaikainen.
Mielestäni En ole -- en vain halua puhua puhelimessa esimerkiksi bussissa, koska kuuluvuus ainakin meillä 'maalla' on aika surkea ja joutuisin varmasti kyselemään jatkuvasti 'mitä..-)

Minäkin juttelen bussissa mielelläni, mutta vain vieruskaverin kanssa jos se sattuu olemaan tuttu tai sukulainen. Meidän busseissamme on valitettavan usein narkkareita ja laitapuolen kulkijoita, jotka katsovat aiheelliseksi häiriköidä ja uhkailla esimerkiksi kaikkia ulkomaalaisia.....
Huvittuneena seuraan aamubussissa näitä 'liikeneuvotteluiden' pitäjiä:-) Firman asiat kailotetaan suureen ääneen kaiken kansan kuultaviksi. Mitäköhän yrityksissä tykättäisiin, jos tiedettäisiin, että liikesalaisuudet vuosivat juuri useankymmenen ihmisen korviin.....

Pir kirjoitti:

En ole mitään ylläriä, kaamee tavis. Enkä juuri piilokaan, tai no, ensin on piilossa vaikka mitä, koska en kertoile kovin paljoa itsestäni, mutta sitäkin enemmän mielipiteistäni. Töissä ja useimmissa sosiaalisissa tilanteissa. Kun on vauhtiin päästyään niinkin puhelias kuin minä, ei paljon salaisuuksia jää (paitsi tämä kaappius useimmille). Ehkä duunikavereiden mielestä voisi se olla piilevä ominaisuus, etten olekaan niin sosiaalinen, kuin päältä näyttää.

Luin ensin, että kumpaa sinä Heta olet, olin jo sormet näppäimellä vastaamassa, kunnes luin tarkemmin. Säästän sinut kaikkitietävältä analyysiltä :). Aika hyvin olisit pärjännyt.

Lue lisää

vasta onkin yllättävää, hmm yhä.

Tuossa ylempänä äimistelit, että eikös julkisosiaaliselta voisi odottaa myös erilaisuuden hyväksyntää, sos.asteiden, jopa epä-:kin. Näin minäkin odottelen, kun ehtivät niin moneen. Usein tinkii olemaan lahjakkaankin näkökenttä suht' kapeikko.

Entäpäs, jos tosiaan on niin, että sosiaalisuus (~ulospäinhuitelevaisuus) on suojakuori, jota sosiaalisesti lahjakkaat käyttävät piilotellakseen epäsosiaalisuuttaan, koska tietävät ettei se 'yleisen mittapuun' mukaan kovin kovaa valuuttaa ole. Siis henkiinjäämiskeino.

Ja vastaavasti tosisosiaaliset suojautuvat vauhtiin pääsyltä ja sosiaalisen paistatuksen säteilyvaurioilta vähättelemällä seuraelämätaitojansa olemalla viileämpiä, ns. oletettavasti vahvan sisäelämän viettäjiä.

Ehkä yleishälinöitsijä yrittääkin tutkailla noiden omalaatuisten, vaikenevien, itsellisten pärjääjien salaisuutta, ajatellen 'Tietääköhän se olemisesta vaan jotain enemmän?'. Joku sinnikkäämpi häirikkö saattaa olla jopa kateellinen, piilevämmin sosiaalisen lahjakkuudesta. Täytyy pohtia vielä.

Kaikkitietävyys se vasta mielenkiintoista on :) .

heta kirjoitti:

vasta onkin yllättävää, hmm yhä.

Tuossa ylempänä äimistelit, että eikös julkisosiaaliselta voisi odottaa myös erilaisuuden hyväksyntää, sos.asteiden, jopa epä-:kin. Näin minäkin odottelen, kun ehtivät niin moneen. Usein tinkii olemaan lahjakkaankin näkökenttä suht' kapeikko.

Entäpäs, jos tosiaan on niin, että sosiaalisuus (~ulospäinhuitelevaisuus) on suojakuori, jota sosiaalisesti lahjakkaat käyttävät piilotellakseen epäsosiaalisuuttaan, koska tietävät ettei se 'yleisen mittapuun' mukaan kovin kovaa valuuttaa ole. Siis henkiinjäämiskeino.

Ja vastaavasti tosisosiaaliset suojautuvat vauhtiin pääsyltä ja sosiaalisen paistatuksen säteilyvaurioilta vähättelemällä seuraelämätaitojansa olemalla viileämpiä, ns. oletettavasti vahvan sisäelämän viettäjiä.

Ehkä yleishälinöitsijä yrittääkin tutkailla noiden omalaatuisten, vaikenevien, itsellisten pärjääjien salaisuutta, ajatellen 'Tietääköhän se olemisesta vaan jotain enemmän?'. Joku sinnikkäämpi häirikkö saattaa olla jopa kateellinen, piilevämmin sosiaalisen lahjakkuudesta. Täytyy pohtia vielä.

Kaikkitietävyys se vasta mielenkiintoista on :) .

Lue lisää

niin piilososiaalinen ole, ettet tekisi noita pistokokeita, jotka itseasiassa on aika hyökkääviä;) Kiinnostavalla ja jännittävällä tavalla. Ei ihan incignito liikuta kukaan ja nähdyksi (jonkun näkemäksi ainakin) on mieli tulla jokaisella.

Että on jokaisessa asiassa vastakohdat itsessään mukana. Jos paita on noin päin, se ihonläheisempi puoli on sisäpuoli, jos käännät sen, ulkopuolesta tulee sisäpuoli, mutta se on taas se ihonläheisempi sisäpuoli...

Mitenkä sitä lapsena opettelin piirtämään... ensin tein ääriviivat ja sitten sen sisustan. Tai niin minä piirtelin ja piirtelen yhä. En viivoja joissa on toisessa päässä ulospäinhuitelevaiset ja toisessa tosisosiaaliset, vaan ympyröitä ja palloja jotka pyörii... Ja se sisus vauhdissa sekoittuu...

Mitä se muuten on se sosiaalisuus? Pelkoa/rohkeutta, uteliaisuutta/tylsyyttä, suuntaa kohti/pois, hallitsemista/hallittavana olemista...? Heitetään sinne pallon sisään ja katsotaan mitä missäkin törmäyksessä pinnalla on...

june.m kirjoitti:

niin piilososiaalinen ole, ettet tekisi noita pistokokeita, jotka itseasiassa on aika hyökkääviä;) Kiinnostavalla ja jännittävällä tavalla. Ei ihan incignito liikuta kukaan ja nähdyksi (jonkun näkemäksi ainakin) on mieli tulla jokaisella.

Että on jokaisessa asiassa vastakohdat itsessään mukana. Jos paita on noin päin, se ihonläheisempi puoli on sisäpuoli, jos käännät sen, ulkopuolesta tulee sisäpuoli, mutta se on taas se ihonläheisempi sisäpuoli...

Mitenkä sitä lapsena opettelin piirtämään... ensin tein ääriviivat ja sitten sen sisustan. Tai niin minä piirtelin ja piirtelen yhä. En viivoja joissa on toisessa päässä ulospäinhuitelevaiset ja toisessa tosisosiaaliset, vaan ympyröitä ja palloja jotka pyörii... Ja se sisus vauhdissa sekoittuu...

Mitä se muuten on se sosiaalisuus? Pelkoa/rohkeutta, uteliaisuutta/tylsyyttä, suuntaa kohti/pois, hallitsemista/hallittavana olemista...? Heitetään sinne pallon sisään ja katsotaan mitä missäkin törmäyksessä pinnalla on...

Lue lisää

esittämääsi hahmottamisen menetelmää. :)

heta kirjoitti:

vasta onkin yllättävää, hmm yhä.

Tuossa ylempänä äimistelit, että eikös julkisosiaaliselta voisi odottaa myös erilaisuuden hyväksyntää, sos.asteiden, jopa epä-:kin. Näin minäkin odottelen, kun ehtivät niin moneen. Usein tinkii olemaan lahjakkaankin näkökenttä suht' kapeikko.

Entäpäs, jos tosiaan on niin, että sosiaalisuus (~ulospäinhuitelevaisuus) on suojakuori, jota sosiaalisesti lahjakkaat käyttävät piilotellakseen epäsosiaalisuuttaan, koska tietävät ettei se 'yleisen mittapuun' mukaan kovin kovaa valuuttaa ole. Siis henkiinjäämiskeino.

Ja vastaavasti tosisosiaaliset suojautuvat vauhtiin pääsyltä ja sosiaalisen paistatuksen säteilyvaurioilta vähättelemällä seuraelämätaitojansa olemalla viileämpiä, ns. oletettavasti vahvan sisäelämän viettäjiä.

Ehkä yleishälinöitsijä yrittääkin tutkailla noiden omalaatuisten, vaikenevien, itsellisten pärjääjien salaisuutta, ajatellen 'Tietääköhän se olemisesta vaan jotain enemmän?'. Joku sinnikkäämpi häirikkö saattaa olla jopa kateellinen, piilevämmin sosiaalisen lahjakkuudesta. Täytyy pohtia vielä.

Kaikkitietävyys se vasta mielenkiintoista on :) .

Lue lisää

...mutta vastaan haasteeseen. Klassisen nelikentän avulla voi selittää mitä vaan eli

1) Löytyy sosiaalisia sosiaalisia, aitoja, he vaistoavat vuorovaikutuskenttää ja sen toimijoita, eivät kaappaa kuningasroolia, mutta saattavat joutua keskushenkilöiksi (muiden tiedostamaton tai tiedostettu vapaa valinta), rohkaisevat arkoja tuputtamatta, pelastavat tilanteita, pyrkivät antamaan tilaa hiljaisillekin, eivät silti järkytä itseoikeutetun häärijätyypin egoa ja välttävät näin jännitteet. Joutuvat monasti vetämään jotain roolia onnistuakseen sovitteluissa. Ykköstyypin sosiaaliset tuottavat yllätyksiä siinä mielessä vähän, että heiltä luultavasti odotetaan melkein ihmeitäkin, tarvittaessa. Eli katteeks kävis ellen itsekin lankeaisi loveen näiden edessä.

2) Sosiaalisia valtiaita, keräävät ympärilleen hovin, määräävät tahdin ja tunnelman, tietävät, mikä on sosiaalista ja mikä ei, tarvitsevat jatkuvia positiivisia merkkejä alamaisiltaan, jakavat suopeuttaan uskollisille, tarvittaessa ojentavat kriittisesti, ja kukoistavat kaikesta tästä, mitä hyvyydessään ovat saaneet aikaan. Aika ennustettavissa olevia. Heidän seurassaan voi olla mukavaakin, tai sitten ei.

3) Ei-sosiaalisia vetäytyjiä, erakkoina viihtyviä tai arkoja viihtymättömiä, tarkkailijoita, heidät liian usein ohitetaan, ei vaivauduta kuuntelemaan edes silloin, kun he katsovat tarpeelliseksi tai uskaltavat ilmaista kantansa. Nämä lienevät potentiaalisia yllättäjiä?

4) Ei-sosiaalisia sosiaalisia, hallitsevat vuorovaikutusmekanismeja tavalla, joka istuu heille, ei siis välttämättä suvereenisti, tulee yllättäviä tilanteita, joissa ovat äimän käkenä, mutta oppivat nopeasti ja selviävät taas eteenpäin. Tämänkin tyypin edustajat voivat yllättää, mutta he eivät oikeastaan pyri siihen, tavoittelevat jonkinlaista rehellisyyttä, arjen hallintaa mieluummin kuin hankalan häikäisevää kimallusta tai joukkojen ihailua.

Siinä amatöörimäisesti esitetty tyypittely, tämän tapaisia yleistyksiä esitetään tuon tuostakin, tätä minun juttua ei kannata ottaa tosissaan. Kuvittelen, että harva olisi puhdasverinen lajityyppinsä edustaja. Itseni sijoittaisin kai neloseen. Indigo kuvasi mainiosti omia mekanismejaan pärjätä, itse käytän huumoria sekä suojautumiseen että sosiaaliseen tilanteeseen mukaanpääsyyn. Huumori on myös pakotie tunteellisista tilanteista (omien, muiden), siis monelta herkältä ja kauniilta mahdollisuudelta. Niin että kaikkitietävyys, itseironiaa.

Pir kirjoitti:

...mutta vastaan haasteeseen. Klassisen nelikentän avulla voi selittää mitä vaan eli

1) Löytyy sosiaalisia sosiaalisia, aitoja, he vaistoavat vuorovaikutuskenttää ja sen toimijoita, eivät kaappaa kuningasroolia, mutta saattavat joutua keskushenkilöiksi (muiden tiedostamaton tai tiedostettu vapaa valinta), rohkaisevat arkoja tuputtamatta, pelastavat tilanteita, pyrkivät antamaan tilaa hiljaisillekin, eivät silti järkytä itseoikeutetun häärijätyypin egoa ja välttävät näin jännitteet. Joutuvat monasti vetämään jotain roolia onnistuakseen sovitteluissa. Ykköstyypin sosiaaliset tuottavat yllätyksiä siinä mielessä vähän, että heiltä luultavasti odotetaan melkein ihmeitäkin, tarvittaessa. Eli katteeks kävis ellen itsekin lankeaisi loveen näiden edessä.

2) Sosiaalisia valtiaita, keräävät ympärilleen hovin, määräävät tahdin ja tunnelman, tietävät, mikä on sosiaalista ja mikä ei, tarvitsevat jatkuvia positiivisia merkkejä alamaisiltaan, jakavat suopeuttaan uskollisille, tarvittaessa ojentavat kriittisesti, ja kukoistavat kaikesta tästä, mitä hyvyydessään ovat saaneet aikaan. Aika ennustettavissa olevia. Heidän seurassaan voi olla mukavaakin, tai sitten ei.

3) Ei-sosiaalisia vetäytyjiä, erakkoina viihtyviä tai arkoja viihtymättömiä, tarkkailijoita, heidät liian usein ohitetaan, ei vaivauduta kuuntelemaan edes silloin, kun he katsovat tarpeelliseksi tai uskaltavat ilmaista kantansa. Nämä lienevät potentiaalisia yllättäjiä?

4) Ei-sosiaalisia sosiaalisia, hallitsevat vuorovaikutusmekanismeja tavalla, joka istuu heille, ei siis välttämättä suvereenisti, tulee yllättäviä tilanteita, joissa ovat äimän käkenä, mutta oppivat nopeasti ja selviävät taas eteenpäin. Tämänkin tyypin edustajat voivat yllättää, mutta he eivät oikeastaan pyri siihen, tavoittelevat jonkinlaista rehellisyyttä, arjen hallintaa mieluummin kuin hankalan häikäisevää kimallusta tai joukkojen ihailua.

Siinä amatöörimäisesti esitetty tyypittely, tämän tapaisia yleistyksiä esitetään tuon tuostakin, tätä minun juttua ei kannata ottaa tosissaan. Kuvittelen, että harva olisi puhdasverinen lajityyppinsä edustaja. Itseni sijoittaisin kai neloseen. Indigo kuvasi mainiosti omia mekanismejaan pärjätä, itse käytän huumoria sekä suojautumiseen että sosiaaliseen tilanteeseen mukaanpääsyyn. Huumori on myös pakotie tunteellisista tilanteista (omien, muiden), siis monelta herkältä ja kauniilta mahdollisuudelta. Niin että kaikkitietävyys, itseironiaa.

Lue lisää

tästä tuli. Tykkään analyyttisistä naisista. Ja jos vielä löytyy aitoa auliutta ja avuliaisuutta niin sitten minä puolestani lankean loveen...

Tästedes laitan sun nelikentän mun lelupallon sisään ja annan sen vääntyä mutkalle piirin pienen vauhdissa... Kun olen luopunut toivosta, että mistään elollisesta saa esiin mitään todellista symmetriaa...

heta kirjoitti:

vasta onkin yllättävää, hmm yhä.

Tuossa ylempänä äimistelit, että eikös julkisosiaaliselta voisi odottaa myös erilaisuuden hyväksyntää, sos.asteiden, jopa epä-:kin. Näin minäkin odottelen, kun ehtivät niin moneen. Usein tinkii olemaan lahjakkaankin näkökenttä suht' kapeikko.

Entäpäs, jos tosiaan on niin, että sosiaalisuus (~ulospäinhuitelevaisuus) on suojakuori, jota sosiaalisesti lahjakkaat käyttävät piilotellakseen epäsosiaalisuuttaan, koska tietävät ettei se 'yleisen mittapuun' mukaan kovin kovaa valuuttaa ole. Siis henkiinjäämiskeino.

Ja vastaavasti tosisosiaaliset suojautuvat vauhtiin pääsyltä ja sosiaalisen paistatuksen säteilyvaurioilta vähättelemällä seuraelämätaitojansa olemalla viileämpiä, ns. oletettavasti vahvan sisäelämän viettäjiä.

Ehkä yleishälinöitsijä yrittääkin tutkailla noiden omalaatuisten, vaikenevien, itsellisten pärjääjien salaisuutta, ajatellen 'Tietääköhän se olemisesta vaan jotain enemmän?'. Joku sinnikkäämpi häirikkö saattaa olla jopa kateellinen, piilevämmin sosiaalisen lahjakkuudesta. Täytyy pohtia vielä.

Kaikkitietävyys se vasta mielenkiintoista on :) .

Lue lisää

eli nakuttelenpa tähän kohtaa, kun piti jäädä vielä notkumaan, koska täällä tykitetään,,, tehokkaasti. Mukavaa.

Yksi sosiaalisuusasteselitys voisi olla yöunen määrä; jotkut heiluu hepulissa ja toiset ovat vähännukkuneen rukouksia seuraavana päivänä.

Hahmottelen sakuroillani aina tilanteen, esim. käynnissä oleva keskustelu, mukaan, ehkä järjestyksessä ensin täytteet, sitten ääriviivat. Eli siihen sopisi tuo nelikentän (riskianalyysi) kolmospaikan pelaaja: tarkkailija, joka yrittää tunkea täytteitä erilaisiin hahmottamismenetelmiin. Elävämmissä tilanteissa käytän avaruudellisempaa käsivaraisluonnostelua, toivoakseni.

Toisia todellisuuksia kun avaruuksien luotaajat miettivät niin mainitsevat jotain madonreiästä, josta voisi livahtaa jonkun reaalimaailman rinnalle silmukan heittämään toiseen reaalimaailmaan, jossa myös omat ulottuvuutensa ja ajankulunsa. Kuvittelen tuon hieman lutteroksi, notkeaksi kumipalloksi, jonka voi pinnan aukon kautta muljauttaa sisuspuoli ulospäin ja ulkopinta sisälle (paitamenetelmääsi, june.m). Niille pinnoillehan voisi elämänselitykset piirrellä. Sellaisia palloja oli meillä alakoululapsina.

Puhdasveristä mitään tuskin löytyy, kun elämän merkki on muutos, ja monena saa olla. Ja noista mallinnoksista tulee mieleen 'mahdottomat kappaleet', joita ei voi valmistaa, joissa on vain yksi pinta. Lieneekö sisä- vai ulkopuolta, pintaa vaan. Mutta neliskontista. Hyvä olisi sopeutua ykkösestä neloseen, tilaisuuksien vaatimilla tavoilla, tarkoituksenmukaisesti, välillä huilaillen.
,,,

Pir kirjoitti:

...mutta vastaan haasteeseen. Klassisen nelikentän avulla voi selittää mitä vaan eli

1) Löytyy sosiaalisia sosiaalisia, aitoja, he vaistoavat vuorovaikutuskenttää ja sen toimijoita, eivät kaappaa kuningasroolia, mutta saattavat joutua keskushenkilöiksi (muiden tiedostamaton tai tiedostettu vapaa valinta), rohkaisevat arkoja tuputtamatta, pelastavat tilanteita, pyrkivät antamaan tilaa hiljaisillekin, eivät silti järkytä itseoikeutetun häärijätyypin egoa ja välttävät näin jännitteet. Joutuvat monasti vetämään jotain roolia onnistuakseen sovitteluissa. Ykköstyypin sosiaaliset tuottavat yllätyksiä siinä mielessä vähän, että heiltä luultavasti odotetaan melkein ihmeitäkin, tarvittaessa. Eli katteeks kävis ellen itsekin lankeaisi loveen näiden edessä.

2) Sosiaalisia valtiaita, keräävät ympärilleen hovin, määräävät tahdin ja tunnelman, tietävät, mikä on sosiaalista ja mikä ei, tarvitsevat jatkuvia positiivisia merkkejä alamaisiltaan, jakavat suopeuttaan uskollisille, tarvittaessa ojentavat kriittisesti, ja kukoistavat kaikesta tästä, mitä hyvyydessään ovat saaneet aikaan. Aika ennustettavissa olevia. Heidän seurassaan voi olla mukavaakin, tai sitten ei.

3) Ei-sosiaalisia vetäytyjiä, erakkoina viihtyviä tai arkoja viihtymättömiä, tarkkailijoita, heidät liian usein ohitetaan, ei vaivauduta kuuntelemaan edes silloin, kun he katsovat tarpeelliseksi tai uskaltavat ilmaista kantansa. Nämä lienevät potentiaalisia yllättäjiä?

4) Ei-sosiaalisia sosiaalisia, hallitsevat vuorovaikutusmekanismeja tavalla, joka istuu heille, ei siis välttämättä suvereenisti, tulee yllättäviä tilanteita, joissa ovat äimän käkenä, mutta oppivat nopeasti ja selviävät taas eteenpäin. Tämänkin tyypin edustajat voivat yllättää, mutta he eivät oikeastaan pyri siihen, tavoittelevat jonkinlaista rehellisyyttä, arjen hallintaa mieluummin kuin hankalan häikäisevää kimallusta tai joukkojen ihailua.

Siinä amatöörimäisesti esitetty tyypittely, tämän tapaisia yleistyksiä esitetään tuon tuostakin, tätä minun juttua ei kannata ottaa tosissaan. Kuvittelen, että harva olisi puhdasverinen lajityyppinsä edustaja. Itseni sijoittaisin kai neloseen. Indigo kuvasi mainiosti omia mekanismejaan pärjätä, itse käytän huumoria sekä suojautumiseen että sosiaaliseen tilanteeseen mukaanpääsyyn. Huumori on myös pakotie tunteellisista tilanteista (omien, muiden), siis monelta herkältä ja kauniilta mahdollisuudelta. Niin että kaikkitietävyys, itseironiaa.

Lue lisää

..4 (neljä).

Pir kirjoitti:

...mutta vastaan haasteeseen. Klassisen nelikentän avulla voi selittää mitä vaan eli

1) Löytyy sosiaalisia sosiaalisia, aitoja, he vaistoavat vuorovaikutuskenttää ja sen toimijoita, eivät kaappaa kuningasroolia, mutta saattavat joutua keskushenkilöiksi (muiden tiedostamaton tai tiedostettu vapaa valinta), rohkaisevat arkoja tuputtamatta, pelastavat tilanteita, pyrkivät antamaan tilaa hiljaisillekin, eivät silti järkytä itseoikeutetun häärijätyypin egoa ja välttävät näin jännitteet. Joutuvat monasti vetämään jotain roolia onnistuakseen sovitteluissa. Ykköstyypin sosiaaliset tuottavat yllätyksiä siinä mielessä vähän, että heiltä luultavasti odotetaan melkein ihmeitäkin, tarvittaessa. Eli katteeks kävis ellen itsekin lankeaisi loveen näiden edessä.

2) Sosiaalisia valtiaita, keräävät ympärilleen hovin, määräävät tahdin ja tunnelman, tietävät, mikä on sosiaalista ja mikä ei, tarvitsevat jatkuvia positiivisia merkkejä alamaisiltaan, jakavat suopeuttaan uskollisille, tarvittaessa ojentavat kriittisesti, ja kukoistavat kaikesta tästä, mitä hyvyydessään ovat saaneet aikaan. Aika ennustettavissa olevia. Heidän seurassaan voi olla mukavaakin, tai sitten ei.

3) Ei-sosiaalisia vetäytyjiä, erakkoina viihtyviä tai arkoja viihtymättömiä, tarkkailijoita, heidät liian usein ohitetaan, ei vaivauduta kuuntelemaan edes silloin, kun he katsovat tarpeelliseksi tai uskaltavat ilmaista kantansa. Nämä lienevät potentiaalisia yllättäjiä?

4) Ei-sosiaalisia sosiaalisia, hallitsevat vuorovaikutusmekanismeja tavalla, joka istuu heille, ei siis välttämättä suvereenisti, tulee yllättäviä tilanteita, joissa ovat äimän käkenä, mutta oppivat nopeasti ja selviävät taas eteenpäin. Tämänkin tyypin edustajat voivat yllättää, mutta he eivät oikeastaan pyri siihen, tavoittelevat jonkinlaista rehellisyyttä, arjen hallintaa mieluummin kuin hankalan häikäisevää kimallusta tai joukkojen ihailua.

Siinä amatöörimäisesti esitetty tyypittely, tämän tapaisia yleistyksiä esitetään tuon tuostakin, tätä minun juttua ei kannata ottaa tosissaan. Kuvittelen, että harva olisi puhdasverinen lajityyppinsä edustaja. Itseni sijoittaisin kai neloseen. Indigo kuvasi mainiosti omia mekanismejaan pärjätä, itse käytän huumoria sekä suojautumiseen että sosiaaliseen tilanteeseen mukaanpääsyyn. Huumori on myös pakotie tunteellisista tilanteista (omien, muiden), siis monelta herkältä ja kauniilta mahdollisuudelta. Niin että kaikkitietävyys, itseironiaa.

Lue lisää

Mielenkiintoinen keskustelu!

Keskustelen bussissa ja bussipysäkillä ja milloin missäkin, jos juttuseuraa löytyy. Minulle on helppoa vaihtaa muutama sana esim kaupan sovituskoppiin jonottaessa tms tilanteessa.

Olen pitänyt itseäni ulospäinsuuntautuvana, mutta yllätyin täysin, kun eräs minut kouluaikoina vuosikausia tuntenut henkilö hiljattain sanoi minun olleen syrjäänvetäytyvä! Eikä hän ollut edes väärässä. Olen ilmeisesti ulospäinsuuntautuva vieraiden ihmisten seurassa, mutta tutumpien seurassa muutun varovaisemmalksi (olisiko tässä yksi syy siihen, miksi tänne kirjoittelen!) Olen hyvinkin avoin tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten tulee raja ja sen jälkeen alkavat ne yllätykset.

"Pir:n nelikentässä" sijoitun ehkä osittain ykköseen ja osittain neloseen. Ykkönen silloin, kun näen siihen tarvetta, "omissa oloissani" nelonen ja ajoittain ehkäpä jopa kolmonen.

heta kirjoitti:

eli nakuttelenpa tähän kohtaa, kun piti jäädä vielä notkumaan, koska täällä tykitetään,,, tehokkaasti. Mukavaa.

Yksi sosiaalisuusasteselitys voisi olla yöunen määrä; jotkut heiluu hepulissa ja toiset ovat vähännukkuneen rukouksia seuraavana päivänä.

Hahmottelen sakuroillani aina tilanteen, esim. käynnissä oleva keskustelu, mukaan, ehkä järjestyksessä ensin täytteet, sitten ääriviivat. Eli siihen sopisi tuo nelikentän (riskianalyysi) kolmospaikan pelaaja: tarkkailija, joka yrittää tunkea täytteitä erilaisiin hahmottamismenetelmiin. Elävämmissä tilanteissa käytän avaruudellisempaa käsivaraisluonnostelua, toivoakseni.

Toisia todellisuuksia kun avaruuksien luotaajat miettivät niin mainitsevat jotain madonreiästä, josta voisi livahtaa jonkun reaalimaailman rinnalle silmukan heittämään toiseen reaalimaailmaan, jossa myös omat ulottuvuutensa ja ajankulunsa. Kuvittelen tuon hieman lutteroksi, notkeaksi kumipalloksi, jonka voi pinnan aukon kautta muljauttaa sisuspuoli ulospäin ja ulkopinta sisälle (paitamenetelmääsi, june.m). Niille pinnoillehan voisi elämänselitykset piirrellä. Sellaisia palloja oli meillä alakoululapsina.

Puhdasveristä mitään tuskin löytyy, kun elämän merkki on muutos, ja monena saa olla. Ja noista mallinnoksista tulee mieleen 'mahdottomat kappaleet', joita ei voi valmistaa, joissa on vain yksi pinta. Lieneekö sisä- vai ulkopuolta, pintaa vaan. Mutta neliskontista. Hyvä olisi sopeutua ykkösestä neloseen, tilaisuuksien vaatimilla tavoilla, tarkoituksenmukaisesti, välillä huilaillen.
,,,

Lue lisää

vanhaksi, kun hipsin nukkumaan, vaikka bileet on parhaimmillaan... eipä ennen ollut niin. :D

Tänä päivänä, jolloin elämässä on tapahtunut hirveitä, järkyttäviä, itkettäviä, sydäntä raastavia asioita, ojennan kukkasen (*ojentaa*) sinne tuntemattomalle, koska on lohduttavaa ajatella, että jossain "piilossa" on "sosiaalisia" ihmisiä, joilla on omat kynät ja värityskirjat......

Sitä muutosta minä tässä ajattelen... muutosta muutoksen vuoksi... alkuja ja loppuja ilman alkua ja loppua. Kaikkialla sama kummallinen laajeneminen ja hajoaminen... niin kuin renkaat veden pinnassa, kun heittää kiven. Niin kuin oksa, jonka silmuun kehittyy toinen ja siihen taas uusi silmu... eksponentiaalista laajenemista. Sykkivää. Niin kuin maailmankaikkeus tai sydän. Tai lutterot pallot.

Mitähän lienen 16-vuotiaana pohdiskellut, kun sen aikuisessa päiväkirjassani, jota tässä selaan, seisoo:"Eloton materia on kuluvaa. Niin kuin kivihiili, raha tai fillarin ketjut. Niiden kanssa on oltava säästeliäs. Elollisen kohdalla on päin vastoin: mitä enemmän säästelet, sen vähemmäksi käy. Pätee fyysiseen voimaan, mielikuvitukseen, rakkauteen... ne lisääntyvät tuhlaamalla."

Jaksavan, pontevan nuoren ihmisen puhetta. Jota ihmetteleepi tässä ikänsä ihmetellyt ja mihinkään päätymätön. Ihmettelee laajenevasti ja avartuvasti niin kauan, kunnes itse haihtuupi näkymättömiin. Tuon nelikentän suhteen meinaan olla niin aidosti sosiaalinen, että jätän arvioinnin kokonaan joukkuetovereille.

june.m kirjoitti:

vanhaksi, kun hipsin nukkumaan, vaikka bileet on parhaimmillaan... eipä ennen ollut niin. :D

Tänä päivänä, jolloin elämässä on tapahtunut hirveitä, järkyttäviä, itkettäviä, sydäntä raastavia asioita, ojennan kukkasen (*ojentaa*) sinne tuntemattomalle, koska on lohduttavaa ajatella, että jossain "piilossa" on "sosiaalisia" ihmisiä, joilla on omat kynät ja värityskirjat......

Sitä muutosta minä tässä ajattelen... muutosta muutoksen vuoksi... alkuja ja loppuja ilman alkua ja loppua. Kaikkialla sama kummallinen laajeneminen ja hajoaminen... niin kuin renkaat veden pinnassa, kun heittää kiven. Niin kuin oksa, jonka silmuun kehittyy toinen ja siihen taas uusi silmu... eksponentiaalista laajenemista. Sykkivää. Niin kuin maailmankaikkeus tai sydän. Tai lutterot pallot.

Mitähän lienen 16-vuotiaana pohdiskellut, kun sen aikuisessa päiväkirjassani, jota tässä selaan, seisoo:"Eloton materia on kuluvaa. Niin kuin kivihiili, raha tai fillarin ketjut. Niiden kanssa on oltava säästeliäs. Elollisen kohdalla on päin vastoin: mitä enemmän säästelet, sen vähemmäksi käy. Pätee fyysiseen voimaan, mielikuvitukseen, rakkauteen... ne lisääntyvät tuhlaamalla."

Jaksavan, pontevan nuoren ihmisen puhetta. Jota ihmetteleepi tässä ikänsä ihmetellyt ja mihinkään päätymätön. Ihmettelee laajenevasti ja avartuvasti niin kauan, kunnes itse haihtuupi näkymättömiin. Tuon nelikentän suhteen meinaan olla niin aidosti sosiaalinen, että jätän arvioinnin kokonaan joukkuetovereille.

Lue lisää

pohdittu sinä-16-vuotiaalta. Vakavasti, kevennellen, samanaikaisesti silloinkin. Millainen oli tuo pohtija, mitä on säilynyt nykyiseen saakka, mitä on jäänyt kyydistä pois tai muuttunut kai ainakin? Onko mielestäsi sinä silloin yhä sinussa mukana? Samalla tavalla kuin puolella on vastapuolensa ja muita puolia, kuin täysi on ollut joskus tyhjä, kuin tyhjässä on täyttymisenaihe mukana.

Huomaako 'elollisen' muutoksen yleensä, tai vain, silloin, kun muuttumistahti tekee asian tiettäväksi, antaa tuta? Kumma kyllä, 'elottoman materian' havaitsemme helposti, niin harvinaista kuin se on, oliko 9x % maailmankaikkeudesta tyhjää täysi! Kukkanen kauniina vettä juo, kiitos.

june.m kirjoitti:

vanhaksi, kun hipsin nukkumaan, vaikka bileet on parhaimmillaan... eipä ennen ollut niin. :D

Tänä päivänä, jolloin elämässä on tapahtunut hirveitä, järkyttäviä, itkettäviä, sydäntä raastavia asioita, ojennan kukkasen (*ojentaa*) sinne tuntemattomalle, koska on lohduttavaa ajatella, että jossain "piilossa" on "sosiaalisia" ihmisiä, joilla on omat kynät ja värityskirjat......

Sitä muutosta minä tässä ajattelen... muutosta muutoksen vuoksi... alkuja ja loppuja ilman alkua ja loppua. Kaikkialla sama kummallinen laajeneminen ja hajoaminen... niin kuin renkaat veden pinnassa, kun heittää kiven. Niin kuin oksa, jonka silmuun kehittyy toinen ja siihen taas uusi silmu... eksponentiaalista laajenemista. Sykkivää. Niin kuin maailmankaikkeus tai sydän. Tai lutterot pallot.

Mitähän lienen 16-vuotiaana pohdiskellut, kun sen aikuisessa päiväkirjassani, jota tässä selaan, seisoo:"Eloton materia on kuluvaa. Niin kuin kivihiili, raha tai fillarin ketjut. Niiden kanssa on oltava säästeliäs. Elollisen kohdalla on päin vastoin: mitä enemmän säästelet, sen vähemmäksi käy. Pätee fyysiseen voimaan, mielikuvitukseen, rakkauteen... ne lisääntyvät tuhlaamalla."

Jaksavan, pontevan nuoren ihmisen puhetta. Jota ihmetteleepi tässä ikänsä ihmetellyt ja mihinkään päätymätön. Ihmettelee laajenevasti ja avartuvasti niin kauan, kunnes itse haihtuupi näkymättömiin. Tuon nelikentän suhteen meinaan olla niin aidosti sosiaalinen, että jätän arvioinnin kokonaan joukkuetovereille.

Lue lisää

Niitä ei voi välttää, niitä tulee joskus, liiankin kanssa, onneksi ei aina. Koeta kestää.

Kun nuorena tajusin avaruuden laajenemisen, se oli hirvittävää. Näin ikää omaavana vanhiksena elän sen tiedon kanssa ok, on lohdullista tietää, ettei avaruus vielä rupea ilmeisesti SUPISTUMAAN tuhansiin vuosimiljooniin. 12-13 vuotiaana koin tuskaa pelkän oman aurinkomme räjähtämisestä "melko pian", koetin saada vanhempia sisaruksia väittämään, ettei se pidä paikkaansa. Turhaan.

On lohdullista, että paljon vielä "laajenee", ymmärryskin, uskon niin. Vaikka me ihmiset ollaan sitkeitä ennakkoluuloissamme ja tavoissamme, olemme sentään oppivaisimmat eläimet tällä pallolla. Jossain kaukaisessa tulevaisuudessa olemme toisillemme paljon enemmän kuin nyt. En tietenkään näe sitä päivää.

En kirjoittanut päiväkirjaa lapsena, olin "retee", mamishommaa. Mutta 12-13 iässä tein kaikki tärkeimmät päätökset "moraalifilosofiassani", noudatan niitä lähes sellaisenaan vieläkin. Valehtelemisen suhteen olen joutunut joustamaan, on tilanteita, joissa ei halua nolata ketään. Muutenkaan en ole niin kunnollinen, kuin silloin luulin, mutta perusrunko pitää.

Olen joskus ihmetellyt, tuntisinko sitä yksinäistä vintiötä, joka tiesi kaiken paremmin kuin hellivä isä, suhtautui myönteisen huvittuneesti opettajiin (paitsi yhteen mies- ja yhteen naisopeen, joita ihaili), joka oli vakava ja pelle, joka halusi olla voittaja urheilussa (ei yleensä ollut), ei tiedoissa (siinä yllätyksekseen pärjäsi), sai kavereita, muttei tiennyt, mitä niillä piti tehdä jne. Muistan, kun (kameran puuttuessa) tuijotin silloin tällöin isoon keittiön peiliin (asuin silloin maalla): muista nyt, minkä näköinen olet, joskus tämä kiinnostaa sua, muista, kato tarkkaan. Ja minä tosiaan muistan. Luultavasti kuitenkin kulkisen sen tytön ohi, mikä olin, jos näkisin. Ehkä hätkähtäisin epävarmasti, vaikken tietäisi miksi. Siis jos aika-avaruus jotenkin sattumoisin toisi tuon kakaran elinvaiheen tähän nykyiseen aikajatkumoon hetkellisesti.

Minusta tuntuu, että olin nuorena ajattelevaisempi ja viitseliäämpi kuin nyt. Sinun, June, muistiinpanot vahvistavat oletustani, että useat meistä juuri nuorina ajattelevat syvällisesti (omissa mittasuhteissaan kukin) ja fiksaavat tulevaisuuttaan. Tärkeä vaihe. Myöhemmin pinnallisuus ja opportunismi voi viedä voiton, sitä perustellaan realismilla (elämä ei ole utopiaa), hedonismilla (eletään vain kerran), väsymyksellä (ei nyt jaksa aina, tehköön muut), ahneudella (miksen minä kun muutkin) jne.

Mutta ei me yleensä keskimäärin pahoja olla. Tykätään toisistamme, hapuillaan, tavoitellaan, vaikkei onnistuta.

Pir kirjoitti:

Niitä ei voi välttää, niitä tulee joskus, liiankin kanssa, onneksi ei aina. Koeta kestää.

Kun nuorena tajusin avaruuden laajenemisen, se oli hirvittävää. Näin ikää omaavana vanhiksena elän sen tiedon kanssa ok, on lohdullista tietää, ettei avaruus vielä rupea ilmeisesti SUPISTUMAAN tuhansiin vuosimiljooniin. 12-13 vuotiaana koin tuskaa pelkän oman aurinkomme räjähtämisestä "melko pian", koetin saada vanhempia sisaruksia väittämään, ettei se pidä paikkaansa. Turhaan.

On lohdullista, että paljon vielä "laajenee", ymmärryskin, uskon niin. Vaikka me ihmiset ollaan sitkeitä ennakkoluuloissamme ja tavoissamme, olemme sentään oppivaisimmat eläimet tällä pallolla. Jossain kaukaisessa tulevaisuudessa olemme toisillemme paljon enemmän kuin nyt. En tietenkään näe sitä päivää.

En kirjoittanut päiväkirjaa lapsena, olin "retee", mamishommaa. Mutta 12-13 iässä tein kaikki tärkeimmät päätökset "moraalifilosofiassani", noudatan niitä lähes sellaisenaan vieläkin. Valehtelemisen suhteen olen joutunut joustamaan, on tilanteita, joissa ei halua nolata ketään. Muutenkaan en ole niin kunnollinen, kuin silloin luulin, mutta perusrunko pitää.

Olen joskus ihmetellyt, tuntisinko sitä yksinäistä vintiötä, joka tiesi kaiken paremmin kuin hellivä isä, suhtautui myönteisen huvittuneesti opettajiin (paitsi yhteen mies- ja yhteen naisopeen, joita ihaili), joka oli vakava ja pelle, joka halusi olla voittaja urheilussa (ei yleensä ollut), ei tiedoissa (siinä yllätyksekseen pärjäsi), sai kavereita, muttei tiennyt, mitä niillä piti tehdä jne. Muistan, kun (kameran puuttuessa) tuijotin silloin tällöin isoon keittiön peiliin (asuin silloin maalla): muista nyt, minkä näköinen olet, joskus tämä kiinnostaa sua, muista, kato tarkkaan. Ja minä tosiaan muistan. Luultavasti kuitenkin kulkisen sen tytön ohi, mikä olin, jos näkisin. Ehkä hätkähtäisin epävarmasti, vaikken tietäisi miksi. Siis jos aika-avaruus jotenkin sattumoisin toisi tuon kakaran elinvaiheen tähän nykyiseen aikajatkumoon hetkellisesti.

Minusta tuntuu, että olin nuorena ajattelevaisempi ja viitseliäämpi kuin nyt. Sinun, June, muistiinpanot vahvistavat oletustani, että useat meistä juuri nuorina ajattelevat syvällisesti (omissa mittasuhteissaan kukin) ja fiksaavat tulevaisuuttaan. Tärkeä vaihe. Myöhemmin pinnallisuus ja opportunismi voi viedä voiton, sitä perustellaan realismilla (elämä ei ole utopiaa), hedonismilla (eletään vain kerran), väsymyksellä (ei nyt jaksa aina, tehköön muut), ahneudella (miksen minä kun muutkin) jne.

Mutta ei me yleensä keskimäärin pahoja olla. Tykätään toisistamme, hapuillaan, tavoitellaan, vaikkei onnistuta.

Lue lisää

..minua koskettaa erityisesti nuo loppusanat:

"Mutta ei me yleensä keskimäärin pahoja olla. Tykätään toisistamme, hapuillaan, tavoitellaan, vaikkei onnistuta."

Jotenkin nuo sanat kuin lennähtivät tuohon tekstin loppuun, irrallisina, minua huvittavina, toki myös ilahduttavina, mutta kuitenkaan en malta olla kysymyttä,

että et kai sentään ole luullutkaan, että me pahoja oltais?

june.m kirjoitti:

tästä tuli. Tykkään analyyttisistä naisista. Ja jos vielä löytyy aitoa auliutta ja avuliaisuutta niin sitten minä puolestani lankean loveen...

Tästedes laitan sun nelikentän mun lelupallon sisään ja annan sen vääntyä mutkalle piirin pienen vauhdissa... Kun olen luopunut toivosta, että mistään elollisesta saa esiin mitään todellista symmetriaa...

Lue lisää

Ystävällisesti sanottu, aina tämmöisestä hyrähtää hyvälle tuulle vaikkei ois ansainnut. Siis tämä mun purkaus tuli ihan lonkalta, ei mitään "tieteellistä", otin nurkkakiviksi muutamia tyyppejä työuraltani ja annoin asenteitteni pursua näkyviin. Mahdollisimman epäobjektiivista, kuten varmaan kaikille muillekin näkyi :).

Jennifer40 kirjoitti:

..minua koskettaa erityisesti nuo loppusanat:

"Mutta ei me yleensä keskimäärin pahoja olla. Tykätään toisistamme, hapuillaan, tavoitellaan, vaikkei onnistuta."

Jotenkin nuo sanat kuin lennähtivät tuohon tekstin loppuun, irrallisina, minua huvittavina, toki myös ilahduttavina, mutta kuitenkaan en malta olla kysymyttä,

että et kai sentään ole luullutkaan, että me pahoja oltais?

Lue lisää

luullut. Uskon ihmisten perushyvyyteen tai no, jonkinlaiseen suureen haluun hyvyyteen. Jos ihmisiä kohdellaan kunnolla ja oikeudentuntoisesti, niin siihen tavallisesti vastataan. Sairaudet ovat erikseen, ts. kaikenlaista kompleksisuutta on (psykopaatit yms), mutta ne ovat tavallaan marginaalisia, jos rakenteellisia vääryyksiä ja yksilöllistä kiusaamista pystyttäisiin vähentämään. Ja aina tulee olemaan ylivoimaista itsekkyyttä, se pitäisi ottaa hempeilemätä huomioon kanssakäymisten "säännöissä".

Taitaa olla kulttuurimme sanelema juttu.
Jostain syystä ihmiset eivät uskalla lähestyä mielenkiintoista kohdetta ryhmässä.

Asuin muutaman vuoden Usassa ja siellä oli taas laumahenkisyys kova sana. Mentiin aina ulos klikeissä ja klikkeihin tuli sitten aina ulkojäseniä istuskelemaan. Hyvin siinä pariutuminen onnistui -- paremminkin, koska kaverit toimivat toistensa mainostajina ja puolestapuhujina ja naittajina jopa.
Se oli sosiaalista aikaa.


Täällä taas tuntuu vallitsevan sellainen soolohenki kaikessa. Yksin halutaan lähteä etsimään kumppania eikä huolita samaan pöytään ystäviäkään jos se mielenkiinnon kohde osuu illan aikana paikalle.

Kahdesta tavasta valitsisin kuitenkin mieluiten sellaisen, että myös kaveriporukan keskellä rennon sosiaalisessa tilanteessa voisi rauhassa tarkkailla millainen ihminen on ja tehdä tuttavuutta tähän tämän kavereidenkin kautta...

mieltä, minustakin on vain hienoa ja todella ihan vain ystävällistä kun joku/jotkut tulevat juttelemaan. Itsekin olen paljon ihan yksinäni ollut liikenteessä, kun ei tunne ketään ja vain kiva kun huomioidaan, ja joku tulee vain juttelemaan.

Hienoa ja kohteliasta se on omasta mielestäni. =)