Mua kiusattiin koulussa ja sain siitä vaikeat traumat. Kiusaaminen ei todellakaan ollut pelkästään henkistä vaan mua lyötiin ja potkittiin porukalla, päätäni uitettiin vessanpöntössä jne. Pari kertaa jouduin jopa menemään päivystykseen kesken koulupäivän. Toisella niistä kerroista käteni oli murtunut. Murtuman aiheuttaneen kiusaajan vanhemmat maksoi aiheutuneet kulut, mutta sen jälkeen kiusaaminen vain paheni.
En ymmärrä, miksei edes vanhempani vaatinut poliisia puuttumaan asiaan, kun rehtorin puhuttelut ei todellakaan auttanut. Kiusaajani sai jatkaa elämäänsä normaalisti, mutta mä jouduin vaihtamaan väkivallan pelossa koulua. Uudessa koulussa mua ei kiusattu yhtä paljon, mutta ei mua sielläkään rauhaan jätetty. Edes fyysisesti. Ja kavereita en saanut lainkaan.
Kiusaaminen on vaikuttanut koko elämääni. Mulla oli aina yli kasin keskiarvo, mutta en pystynyt jatkamaan opiskelua peruskoulun jälkeen, kun pelkäsin kuollakseni että kiusaaminen jatkuisi taas. Sairasloma vaihtui kuntoutustuen kautta pysyväksi eläkkeeksi päivää ennen kuin täytin 25.
Kiusaamisen pahin vaikutus on kuitenkin täydellinen sosiaalinen syrjäytyminen. En ole muutamaan vuoteen jutellut kertaakaan kenenkään muun kuin psykiatrini, muutaman hoitajan ja vapaaehtoisen tukihenkilön kanssa. Musta on tullut täysin kykenemätön normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. En usko tilanteen koskaan korjautuvan, joten toivon vaan että jonain päivänä pääsen eroon tästä raastavasta kaipuusta toista ihmistä kohtaan.
Kiusaamisen aiheuttamat traumat
50
4900
Vastaukset
- fillarinen
Onko sinulla jokin sukupuoli-identiteetin häiriö tai epäselvyyttä sukupuolesta? Jäin vain miettimään nimimerkkiäsi.
Koulukiusaaminen on väärin, mutta tavattoman yleistä. Sinulla oli poikkeuksellisen pahaa kiusaamista. Vahnempiesi olisi tosiaan pitänyt puuttua kiusaamiseen voimakkaammin. Poliisiakin olisi varmasti tarvittu, kun sairaalareissuksi meni. On surullista, että sinua laiminlyötiin koulun ja vanhempiesi tahoilta. Varmasti voisit hyötyä keskusteluterapiasta, jossa sekä voisit käsitellä traumojasi että myös opetella niiden hallintaa arjessa.- tissimiehetär
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Psykiatrini mukaan haen turvaa naiseudesta, koska kaikki kiusaajani oli poikia ja koen siksi miessukupuolen pelottavana ja ahdistavana. Tytöt ei koskaan osallistunut kiusaamiseeni aktiivisesti, joten naisellisuus edustaa mulle turvaa pahasta maailmasta.
Olen jo ollut terapiassa, mutta sitä ei korvata enempää eikä mulla ole varaa maksaa sitä pienestä eläkkeestäni. Nyt mulle tarjotaan pelkkiä psykiatrikäyntejä ja hoitajan keskusteluapua, joka on aika turhaa lässytystä. - ....................
tissimiehetär kirjoitti:
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Psykiatrini mukaan haen turvaa naiseudesta, koska kaikki kiusaajani oli poikia ja koen siksi miessukupuolen pelottavana ja ahdistavana. Tytöt ei koskaan osallistunut kiusaamiseeni aktiivisesti, joten naisellisuus edustaa mulle turvaa pahasta maailmasta.
Olen jo ollut terapiassa, mutta sitä ei korvata enempää eikä mulla ole varaa maksaa sitä pienestä eläkkeestäni. Nyt mulle tarjotaan pelkkiä psykiatrikäyntejä ja hoitajan keskusteluapua, joka on aika turhaa lässytystä.Tissimiehetär, haluaisitko siis, että olisit nainen, kun naiseus edustaa sinulle turvaa pahasta maailmasta? Vai haluaisitko, että sinulla olisi esim. vaimo?
- Döppidöö
Minuakin on kiusattu koko peruskouluajan, ei fyysisesti mutta henkisesti haukkumalla ja syrjimällä, sekä tavaroita pöllitty ja viskottu roskikseen ym. Meni kanssa ammattikoulu poikki aika nopeasti, tuntui että todenteolla romahti vasta peruskouluhelvetin päätyttyä, vaikka ysi menikin jo sovellettuna opiskeluna kotoa käsin. Pienellä avulla ja napit naamassa uskaltauduin kuitenkin kouluun taas vuoden kuluttua ja vuosien varrella arki helpottui ja luottamus ihmisten hyvyyteen on jollekkin tasolle palannut, vaikka yhä traumat vaikuttaa paljon arkeen ja etenkin ihmissuhteisiin.
Melkein uskaltaisin suositella sinuakin kokeilemaan lähteä tekemään jotakin, opiskelemaan vaikka aluksi lyhyen kurssin työväenopistossa tai menemään työmarkkinapäivärahalla tms. työharkkaan alalle joka kiinnostaa taikka vapaaehtoistyöhön kun sinulla on eläke. Muista että jos hommat menee paskaksi taas, niin aina voit lopettaa. Kukaan ei pakota jatkamaan, niin kuin peruskouluhelvetissä. Kuitenkin joku merkityksellinen touhu arjessa tuo paljon sisältöä ja iloa elämään. - kamalaa kohtelua
Tuollaisen kiusaamisen jälkiä voi verrata sotaan.
Sen jälkeistä tilaa voi kuvailla sanalla post trauma.
Tuo on järkyttävää.
Miksi siihen ei ole puututtu?
Miksi sinä tai kiusaajat eivät vaihtaneet koulua?
Kiusaaminen pitää lopettaa.- nouskaa ja näkykää
"Tuollaisen kiusaamisen jälkiä voi verrata sotaan.
Sen jälkeistä tilaa voi kuvailla sanalla post trauma."
Himputin hyvin kuitattu.
Tuota se varmaan on, miinakentällä päivästä päivään kiusatuille.
Posttraumaattiset stressireaktiot sitten seuraavat kokemuksen jälkeen kun ihminen kiusataan araksi.
Älkää pirulauta kiusatut antako viimeistä voittoa tollasille tyhmille ihmisille luovuttamalla otetta omasta tulevaisuudestanne ja antamalla raukkisten uhriuttaa teitä -- kourallinen raukkiksia ei teitä määrittele! Maailma on täynnä jämyjä ja reiluja tyyppejä!!!!! - yksinäinenharakka
Tiedän tunteen, olin kiusattu kanssa enemmän tai vähemmän 6 vuotta. Enimmäkseen oli halveksuvia katseita, syrjimistä, olin viimeinen joukkuevalinnoissa, mua uhkailtiin, kirjoja heiteltiin ympäri luokkia, sain kuulla piruilua ulkonäöstäni, . Olin kiltti ja hiljainen, kaiken lisäksi mun koulun rehtori ahdisteli mua seksuaalisesti, (ei jäänyt pelkkään taputteluun) olin tosi ahdistunut ja vihasin sitä äijää. :( En ollut hyvä koulussa, koulu ei kiinnostanut yhtään ja muistutti mua tosta perverssistä. Tota oli mun ala-aste, onneksi muutettiin pariksi vuodeksi pois tosta koulusta, kouluun jossa olin tosi suosittu kaveri, kuudennella sitten palattiin takaisin ja ongelmat alkoivat. Sairastuin syömishäiriöön joka oli pahimmillaan yläasteen alussa. Lukiossa sitten olin sellainen hoikka ja missin näköinen tyttö, sekös oli joillekin ongelma. Silloin vaihtui nynnyn roolini huoraksi ja lesboksi. Koko koulu puhui musta ja kaveristani pahaa, vaikka kukaan ei meitä edes tuntenut sieltä. Kukaan ei suostunut ryhmätöihin mun kanssa yms. Jättihän tuo ikuiset traumat, lukiosta on nyt 10.v ja alan pikkuhiljaa päästä mukaan maailmaan. Oon nyt opiskelmassa kolmatta tutkintoa, joka toki on raskasta ja jännitän kaikkea tosi paljon, mutta pakko on pärjätä ja päästä eteen päin. Monta koulua keskeytin kun en uskaltanut työharjoitteluihin yms. mennä, traumat olivat niin kovat. Esitelmien pito ja ryhmätyöt olivat helvettiä, nykyään nautin niistä ja on ihan hauskaa.. Omalla tavallaan tämä parantuminenkin on raskasta, vaikka pystyn nyt tutustumaan ihmisiin, mulla on vain lyhyitä ihmissuhteita lähinnä. Lapsuuden ja nuoruudenkavereita ei ole, tajuan miten paljosta oon jäänyt paitsi. Olisin taatusti saavuttanut vaikka mitä, jos en olisi ollut kiusattu ja jos olisin luottanut kykyihini. Kurjinta on kukaan ei ymmärrä, enkä voi puhua oikein kenellekkään noista. Muilla on nuoruus täynnä iloisia muistoja, mulla vain synkkyys ja yksinäisyys. Tsemppiä kaikille kiusatuille ja muille elämän kolhimille <3
- hhedoipsiwe33
Tuo on todella... mua on kanssa kiusattu, mutta ite taas sain turvaa siitä ajatuksesta, että siis peruskoulun jälkeen hain ihan toiselle puolelle maata opiskelemaan, jossa kukaan ei tuntenut mua tai kiusaajia... ei tarttenut enää edes pieraista heidän suuntaan.
Mutta mullakin jäi siis juuri ne "tärkeät" vuodet kokematta, eli kaikki nuoruusvuodet... en tiedä, minkä ikäinen olet nyt, mutta itse löysin itseä kiinnostavia harrastuksia 25 vuotiaana, ja sitä kautta löysin kavereita. Meitä yhdisti samat kiinnostuksen kohteet, eikä heitä haitannut mun sosiaalinen kömpelyys. Löysin myös ensimmäisen poikaystävän silloin, 25-vuotiaana. Ei se kauaa kestänyt, mutta oli kuitenkin positiivinen kokemus.
Kiusaamista ei saa hyväksyä, ja ehkä säkin nyt aikuisena voit auttaa niitä, jotka joutuu sen kohteeksi. Haistata niille entisille kokemuksille ja ihmisille... skeidat ja päätä elää omaa elämää parempana kuin he. - Rujoraato
Yksi entinen koulukiusattu ihminen ilmottautuu myös.
Tilanteeni ei ole yhtä paha kuin sulla, mutta samankaltaiset ongelmat seuraavat minuakin. Ihmisiin on vaikeaa ottaa kontaktia ja kaikki työpaikkojen illanvietot ahdistavat kovasti. Parisuhdetta on vaikeaa muodostaa, kun ei luota yhteenkään mieheen tai ei koe olevansa rakkauden arvoinen.
Pahaa tekee juuri tunteiden ristiriitaisuus. Kaipaa ihmisiä ympärilleen ja lähelleen, mutta ahdistaa valtavasti edes katsoa silmiin ja korvat ovat jo valmiiksi luimussa odottamassa uutta iskua naamalle tai sydämeen. Vihaa ja kaipaa ja taas vihaa ja kaipaa.
Muutamat asiat helpottivat oloani ajan kanssa:
Harrastus, jota voi tehdä ilman ihmiskontakteja. Tämä ihan vaan siksi, että sain muuta (ja kiinnostavaa) ajateltavaa ja ei tarvinnut koko aikaa olla "antennit pystyssä" mitä ihmiset ajattelevat. Laumaeläin minussa saa siis oikeasti levätä.
Lopulta aloin harrastamaan ihan ihmisten keskellä; esim. nuo kurssit, joista joku mainitsee ylhäällä ovat hyviä. Ja niissäkin pidin tärkeimpänä asiana sitä, että sieltä saattoi jäädä huomaamattomasti pois jos alkoi ahdistamaan. Kun "pakotie" oli auki, niin uskalsin kulkea hiljalleen kauemmaksi ovesta.
Toinen tärkeä asia minulle oli, että annoin armoa itselleni. En syyttänyt itseäni yksinäisyydestäni vaan toistin ääneen itselleni, että olen hyvä ihminen, vaikka rikkirevittynäkin. Aattelen usein itseäni vain kuin murtuneena luuna; murtuneella jalalla ei kävellä juurikaan, mutta ei kukaan häpeä kävellä kepeillä. Nilkutan henkisessä mielessä lopun ikäni, mutta taittuu se matka näinkin ja ehtii ihailla maisemia.
Mutta totta on sekin, ettei ihmiskaipuu häviä ja nykyään hyväksyn, että on aikoja jolloin kaipaan kipeämmin ihmisseuraa ja useinmiten nautin vaan ihmisten tuotoksista kuten kirjoista, tieteestä ja taiteesta. Usein tunnen kiitollisuuttakin, ettei työkavereiden kanssa tartte olla ystäviä, vaan reilu työkamusuhde täyttää sosiaalisuuden tarpeita hyvin.
En kuitenkaan väitä, että yksikään yllämainituista asioista pelastaa sinut tai edes auttaa. Itsestäni tuntuu, että jos olisin vain rikkinäinen sielu, niin minut voisi vaan korjata, mutta mädäntyneelle sielulle on vaikeaa tehdä mitään. Eli traumat ovat oikeasti niin pahoja, ettei "kun otat vaan niskasta kiinni niin sitten se helpottaa"-fraasit auta.
Toistaiseksi olen selvinnyt kiusaamisesta (sikäli etten ole tappanut itseäni) huomaamalla, että kiusaaminen mädätti vain ihmissuhteisiin soveltuvan sielunosan. Luonnossakaan mätiminen ei kestä ikuisuuksia ja ajan myötä se osa hävisi ja katosi. Ja jäljelle jääneestä sielunpaloista kuroutuu hissukseen taas uutta. Jopa siihen ihmissuhteisiin soveltuvaa sielua.
En siis väitä pystyväni auttamaan, mutta uskon ymmärtäväni ongelmiasi. - 14+5
Minä vannoin kostavani henkilöille, jotka tekivät ylä-aste ajastani helvettiä.
Sittemmin kostonhimo on kadonnut, mutta jäljelle jäi ihmisraunio.
Kiusaaminen oli pelkästään henkistä.
Minua pilkattiin ja syrjittiin, kavereita oli tasan yksi.
Fyysiseksi kiusaaminen ei muuttunut varmaan siksi etten kyennyt puolustautumaan, nielin vaan kaiken.
Luulin kiusaamisen loppuvan 9. luokalla, mutta luokka"kaverit" jatkoivat siitä, mihin koulun päättäneet lopetti.
Edelleenkään 32-vuotiaana en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ihmissuhteiden muodostaminen on aika mahdotonta ja kärsin usein yksinäisyydestä.
Työkavereita on sentään muutama, mutta töiden jälkeen ja viikonloppuisin olen yksin
Nyt jos tulisi samanlainen tilanne, jossain vaiheessa vetäisin turpaan, seurauksista välittämättä.
Kiusaajille pitäisi saada niin ankarat rangaistukset etteivät toista kertaa kiusaa.
Heidän pitäisi joutua kokemaan sama tuska jonka uhreilleen aiheuttavat.
Voimia kaikille kiusaamisen kohteeksi joutuneille- lihuiulh
>Edelleenkään 32-vuotiaana en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Sattumoisin ollaan näköjään melkein samanikäisiä. Ja minäkään en halua olla missään tekemisissä. Ja onneksi ei ole tarvinnutkaan, kun menin toiselle paikkakunnalle lukioon ja muutin 18-vuotiaana vielä kauemmas pois kotoa. En ole ikinä tavannut peruskoulun päättymisen jälkeen kiusaajiani enkä ehkä enää tuntisikaan heitä vaikka tapaisinkin.
> Ihmissuhteiden muodostaminen on aika mahdotonta
Sama.
> ja kärsin usein yksinäisyydestä.
Olen kyllä yksinäinen mutta en osaa sanoa, kärsinkö siitä.
> Työkavereita on sentään muutama, mutta töiden jälkeen ja viikonloppuisin olen yksin
Sama paitsi silloin kun menen Koti-Suomeen. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä peruskoulun jälkeen. Kaikki ihmissuhteet ovat muodostuneet olosuhteiden pakosta, esim. varusmiespalveluksessa, yliopistossa ja työelämässä.
>Nyt jos tulisi samanlainen tilanne, jossain vaiheessa vetäisin turpaan, seurauksista välittämättä.
Jos seurauksena on esim. vankeutta sinulle ja aivovamma kiusaajalle, niin etkö välittäisi siitäkään? Ei mielestäni kannata elämäänsä eikä muiden elämää pilata.
> Kiusaajille pitäisi saada niin ankarat rangaistukset etteivät toista kertaa kiusaa.
Jos osaisin olla samaa mieltä, mutta kun en. Miksi rangaistus auttaisi? Onko esim. vankeudessa kukaan koskaan kuntoutunut ja parantanut tapojaan? - 14+5
lihuiulh kirjoitti:
>Edelleenkään 32-vuotiaana en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Sattumoisin ollaan näköjään melkein samanikäisiä. Ja minäkään en halua olla missään tekemisissä. Ja onneksi ei ole tarvinnutkaan, kun menin toiselle paikkakunnalle lukioon ja muutin 18-vuotiaana vielä kauemmas pois kotoa. En ole ikinä tavannut peruskoulun päättymisen jälkeen kiusaajiani enkä ehkä enää tuntisikaan heitä vaikka tapaisinkin.
> Ihmissuhteiden muodostaminen on aika mahdotonta
Sama.
> ja kärsin usein yksinäisyydestä.
Olen kyllä yksinäinen mutta en osaa sanoa, kärsinkö siitä.
> Työkavereita on sentään muutama, mutta töiden jälkeen ja viikonloppuisin olen yksin
Sama paitsi silloin kun menen Koti-Suomeen. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä peruskoulun jälkeen. Kaikki ihmissuhteet ovat muodostuneet olosuhteiden pakosta, esim. varusmiespalveluksessa, yliopistossa ja työelämässä.
>Nyt jos tulisi samanlainen tilanne, jossain vaiheessa vetäisin turpaan, seurauksista välittämättä.
Jos seurauksena on esim. vankeutta sinulle ja aivovamma kiusaajalle, niin etkö välittäisi siitäkään? Ei mielestäni kannata elämäänsä eikä muiden elämää pilata.
> Kiusaajille pitäisi saada niin ankarat rangaistukset etteivät toista kertaa kiusaa.
Jos osaisin olla samaa mieltä, mutta kun en. Miksi rangaistus auttaisi? Onko esim. vankeudessa kukaan koskaan kuntoutunut ja parantanut tapojaan?Tarkoitin että puolustaisin itseäni, enkä tyytyisi olemaan uhri. Kiusaamiseeni kun ei edes rehtori kyennyt puuttumaan, puhuttelu kiusaajille ei ainakaan parantanut tilannetta.
En ole väkivaltainen, enkä ole ketään koskaan lyönyt, mutta tiedän että jossakin vaiheessa kiehahtaisi.
Rangaistuksella tarkoitin jotain muuta kuin tunti jälki-istuntoa tai puhuttelu, niistä kun ei ole mitään hyötyä, ehkäpä joku häpeärangaistus voisi toimia.
Entiset koulukaverit ovat lähes kaikki muuttaneet paikkakunnalta pois, ei ole pelkoa että heihin törmäisi, ehkä baareissa, jos niissä kävisin.
Ainoa kaverini oli rinnakkaisluokalla ja muut samassa ryhmässä olevat eivät koskaan olleet minulle ilkeitä, vain minun ryhmässä olevat, aktiivisesti tai passiivisesti.
Onhan minussa itsessänikin vikaa... kun en ole pitänyt yhteyttä niihin muutamaan ihmiseen jotka ovat olleet mukavia.
Minulle ihmissuhteet on muodostuneet lähinnä työpaikalla.
Olen miettinyt, miksei kukaan entisistä työkavereista ota minuun yhteyttä, ilmeisesti minussa on jotain pahasti vialla tai sitten he eivät edes muista minua.
Huoh... tässä kirjoittaessa tajuaa, ehkä yksinäisyyteni on omaa syytäni... - Rangaistusonrankaisu
lihuiulh kirjoitti:
>Edelleenkään 32-vuotiaana en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Sattumoisin ollaan näköjään melkein samanikäisiä. Ja minäkään en halua olla missään tekemisissä. Ja onneksi ei ole tarvinnutkaan, kun menin toiselle paikkakunnalle lukioon ja muutin 18-vuotiaana vielä kauemmas pois kotoa. En ole ikinä tavannut peruskoulun päättymisen jälkeen kiusaajiani enkä ehkä enää tuntisikaan heitä vaikka tapaisinkin.
> Ihmissuhteiden muodostaminen on aika mahdotonta
Sama.
> ja kärsin usein yksinäisyydestä.
Olen kyllä yksinäinen mutta en osaa sanoa, kärsinkö siitä.
> Työkavereita on sentään muutama, mutta töiden jälkeen ja viikonloppuisin olen yksin
Sama paitsi silloin kun menen Koti-Suomeen. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä peruskoulun jälkeen. Kaikki ihmissuhteet ovat muodostuneet olosuhteiden pakosta, esim. varusmiespalveluksessa, yliopistossa ja työelämässä.
>Nyt jos tulisi samanlainen tilanne, jossain vaiheessa vetäisin turpaan, seurauksista välittämättä.
Jos seurauksena on esim. vankeutta sinulle ja aivovamma kiusaajalle, niin etkö välittäisi siitäkään? Ei mielestäni kannata elämäänsä eikä muiden elämää pilata.
> Kiusaajille pitäisi saada niin ankarat rangaistukset etteivät toista kertaa kiusaa.
Jos osaisin olla samaa mieltä, mutta kun en. Miksi rangaistus auttaisi? Onko esim. vankeudessa kukaan koskaan kuntoutunut ja parantanut tapojaan?Nämä kiusaamiset eivät tarkkaan ottaen ole mitään kiusaamista, vaan yleensä ankaraa fyysistä ja henkistä väkivaltaa, johon liittyy poikkeuksetta porukalla tehtävää hakkaamista, omaisuuden tuhoamista, uhkailua, kiristämistä ja pelottelua.
Jäljet ovat pysyvät. Uhreille siis. Monet tekijöistä jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Heille se saattoi olla keino hankkia kunnioitusta ja asemaa porukassa, nautintoa alistamisesta, sadismin riemua, oman pahanolon purkamista, muiden hauskuuttamista tms. Osa katuu ja häpeää vanhemmiten, osa jatkaa uraansa uudessa opiskelupaikassa ja sitten myöhemmin myös työelämässä.
Rangaistuksen tarkoitus olisi mielestäni osoittaa, että yhteiskunta ja kouluyhteisö tai työyhteisö eivät suvaitse tällaista toimintaa. Siis käytännössä, juhlapuheet erikseen. Tekijälle kuuluisivat lain määräämien rangaistusten lisäksi myös koulusta erottamiset jne.
Jos ne eivät parantaisi tekijöitä, ne ainakin tuottaisivat heille palautteen toiminnastaan ja signaalin muille: käyttäydy epäsosiaalisesti, niin se tuo sinulle vastineeksi itsellesi vaikeuksia elämääsi. Rangaistus voi myös ehkäistä tekojen tekemistä tai uusimista. Kun sakkoja, ehdonalaisia ja koulusta erottamisia alkaa sataa, niin siinähän on jo aikaa miettiä, että mikä kannattaa ja mikä ei.
Rangaistus on ensisijaisesti rangaistus tekijälleen yhteisöltä ja yhteiskunnalta, sen tarkoitus ei ole ensisijaisesti parantaa vaan rangaista, mikä on näissä tapauksissa aivan oikein. Toimeenpanija: yhteiskunta.
Vankeudessa muuten yllättävän moni on parantanut tapansa ja lopettanut rikolliset tekonsa. Suurin osa ensikertalaisista ei palaa takaisin vankilaan enää koskaan. Se lienee seurausta siitä, että jäähyllä on aikaa miettiä, että tätäkö minä tosiaan elämältäni haluan. - Anonyymi
Ei tyhmää päätä kannata lyödä.olen kiusattu hakattu.60-70luvulla kukaan ei ymmärtänyt.onneks lähin opettaja lupas mulle lyö sinä niitä tunnilla.tappeluja oli lopulta jatkuvasti.jäin koulusta metsikköön ja poissa olot lisäänty.myöhemmin olen saanut nährä väkivaltaa liikaa..nyt 65v olen jotain ymmärtänyt ihmisistä jotka kiusaa.en anna koskaan anteeks mutt olen onnellinen nykyisin.mato on Niljakas kun nousee maan sisältä niin on myös kiusaajat.t.erätura.siperia opettaa?
- sanokaa ei
Te olette nyt aikuisia, teillä on mahdollisuus sanoa ei.
Lapsena tiellä ei ollut keinoja puolustautua, nyt on.
Sanokaa kiusaajalle EI
Te olette jo aikuisia, harjoitelkaa. SE TODELLA PALKITSEE.
ALKUUN PELOTTAA. mutta otat tilanteen kerrallaan.
Ei mitään överiä, vaan menette sen heidän typerän käytöksen yläpuolelle, sanotte "EI".
Mä en tarkoita sitä, että seuraavaa syytöntä pidää piinata, vaan sitä että seuraavan kerran kun teitä NYT aikuisena kohdellaan, siten että koette sen kiusaamisena, sanotte silloin EI.
Joo, vanhemmat sanoivat "...älä välitä...".
Mutta ei se niin mene. Ei kenekään pidä sietää hiljaa mitään sanomatta.
Mä en nimittäin pidä kiusaavaa ihmistä juuri minään.
Mitä ilmeisimmin hän on tyhmä ja ontto.
Siltähän se kuulostaa.
Minuun ei tee vaikutusta - ainakaan hyvää sellaista - se mitä kiusaajat päästelee suustaan.
Kuulin, esim että stubbi ja sen kaverit olivat vielä lukiossa kiusanneet ihmisiä ja ihmettelen miksi sille ei ole tehty mitään.
Minä puutun toistenkin kiusaamineen ja olen ehkä siksi äksyn maineessa, mutta sillä ei ole väliä. Tuolla on joku vieläkin arempi joka ei osaa tai uskalla puolustausua ja jonkun AIKUISEN pitää näyttää mallia - miten ihmisen pitäisi kättäytyä.
ELI
EI kiusata, ja puututaan toisen kiusaamiseen.
EI SE MUUTEN LOPU. - Nonchalant
Minä olen entinen koulukiusattu ja nykyisessä työyhteisössä yksi henkilö työpaikkakiusaa (ns. simputtaa) minua. Muut eivät uskaltaneet puuttua kiusaamiseeni kouluaikoina eivätkä myöskään nyt.
Oma selviytymisstrategiani on "nonchaleeraaminen", eli täydellinen piittaamattomuus kiusaajan teoista. Varsinkin aikuisten kesken olen huomannut sen toimivan aika hyvin. En reagoi kiusaamiseen mitenkään, suorastaan teeskentelen, ettei mitään olisi tapahtunut. Pystyn olemaan täysin viileä. En myöskään vie sitä överiksi, eli esim. ota sarkastista tai ylimielistä asennetta kiusaajaan, vaan olen "asenteeton". Kiusaamistilanteet ovat minulle ilmaa.
Tähän "nonchalant" suhtautumiseen kuuluu myös se, että olen itse aina kohtelias ja teen työni tunnollisesti. Olen henkisesti varautunut siihen, että simputus voi mennä todella pitkälle, joten siksi en hätkähdä mistään tilanteesta ja siksi tämä selviytymisstrategia toimii minulla.
Tämä on tietty luonnekysymys. Joillekin tämä voi olla väärä strategia. Mulla toimii.- ihan kiva, mut...
Joskus se toimii, joskus se antaa kiusaajalle oikeuden siirtää sitä hänen uskalluksen rajaa vieläkin pidemmälle.
Ja valitettavasti olen myös törmännyt ihmisiin, joille pienikin reagointi kiusaamiseen on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.
Varsikin häneessä törmäsin tällaisiin valitettavan usein.
Siellä kiusaaminen on elämäntapa.
Menetelmäsi kuulostaa hyvältä, mutta multa on kai nahka niin palanut, etten enää siedä tuota taktiikkaa. Kyl aikuisten ihmisten pitää opetella käyttäytyään.
En haluaisi kasvattaa tai kouluttaa niitä kaikkia, mutta itseään pitää puolustaa. - ed.
ihan kiva, mut... kirjoitti:
Joskus se toimii, joskus se antaa kiusaajalle oikeuden siirtää sitä hänen uskalluksen rajaa vieläkin pidemmälle.
Ja valitettavasti olen myös törmännyt ihmisiin, joille pienikin reagointi kiusaamiseen on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.
Varsikin häneessä törmäsin tällaisiin valitettavan usein.
Siellä kiusaaminen on elämäntapa.
Menetelmäsi kuulostaa hyvältä, mutta multa on kai nahka niin palanut, etten enää siedä tuota taktiikkaa. Kyl aikuisten ihmisten pitää opetella käyttäytyään.
En haluaisi kasvattaa tai kouluttaa niitä kaikkia, mutta itseään pitää puolustaa.korjaus: HÄMEESSA ( ei häneessä)
- Nonchalant
ihan kiva, mut... kirjoitti:
Joskus se toimii, joskus se antaa kiusaajalle oikeuden siirtää sitä hänen uskalluksen rajaa vieläkin pidemmälle.
Ja valitettavasti olen myös törmännyt ihmisiin, joille pienikin reagointi kiusaamiseen on kuin heittäisi bensaa liekkeihin.
Varsikin häneessä törmäsin tällaisiin valitettavan usein.
Siellä kiusaaminen on elämäntapa.
Menetelmäsi kuulostaa hyvältä, mutta multa on kai nahka niin palanut, etten enää siedä tuota taktiikkaa. Kyl aikuisten ihmisten pitää opetella käyttäytyään.
En haluaisi kasvattaa tai kouluttaa niitä kaikkia, mutta itseään pitää puolustaa."Joskus se toimii, joskus se antaa kiusaajalle oikeuden siirtää sitä hänen uskalluksen rajaa vieläkin pidemmälle."
Ei se siihen _oikeutta_ anna, mutta se toki voi siihen tavallaan houkuttaa, mutta se on hänen oma häpeänsä, moraalinen ongelmansa. Usein käy myös niin, että tämä totaalinen piittaamattomuus lopettaa simputustilanteen siitä syystä, että kiusaaja itsekin ymmärtää tilanteen vaikuttavan muiden silmissä siltä kuin hän riitelisi itsekseen, mikä oikeastaan pitääkin paikkansa, koska simputuksen kohde ei provosoidu riitelemään. Kiusaaja tavallaan tekee itsestään pellen ollessaan ainoa, joka viitsii "riidellä" kaikissa tilanteissa.
Nonchalant on yleinen suhtautuminen myös pikkulapsen kiukutteluun ammattikasvattajien ja pedagogisesti valistuneiden vanhempien kohdalla; kun lapsi ei saa provosoitua aikuista riitelemään kanssaan, hän ennen pitkää lopettaa kiukuttelun, ainakin yleensä. Joten tämän strategian käyttäminen aikuisten kesken implikoi kiusaajalle ja muille yhteisön jäsenille, että kiusaaja on lapsellinen, hänen käytöksensä on epäkypsää, typerää, ärsyttävää, tympäisevää...
Tilanteet ja ihmiset ovat yksilöllisiä. Ei tämä mikään yleinen onnistumisen kaava ole. - Rangaistusonrankaisu
Nonchalant kirjoitti:
"Joskus se toimii, joskus se antaa kiusaajalle oikeuden siirtää sitä hänen uskalluksen rajaa vieläkin pidemmälle."
Ei se siihen _oikeutta_ anna, mutta se toki voi siihen tavallaan houkuttaa, mutta se on hänen oma häpeänsä, moraalinen ongelmansa. Usein käy myös niin, että tämä totaalinen piittaamattomuus lopettaa simputustilanteen siitä syystä, että kiusaaja itsekin ymmärtää tilanteen vaikuttavan muiden silmissä siltä kuin hän riitelisi itsekseen, mikä oikeastaan pitääkin paikkansa, koska simputuksen kohde ei provosoidu riitelemään. Kiusaaja tavallaan tekee itsestään pellen ollessaan ainoa, joka viitsii "riidellä" kaikissa tilanteissa.
Nonchalant on yleinen suhtautuminen myös pikkulapsen kiukutteluun ammattikasvattajien ja pedagogisesti valistuneiden vanhempien kohdalla; kun lapsi ei saa provosoitua aikuista riitelemään kanssaan, hän ennen pitkää lopettaa kiukuttelun, ainakin yleensä. Joten tämän strategian käyttäminen aikuisten kesken implikoi kiusaajalle ja muille yhteisön jäsenille, että kiusaaja on lapsellinen, hänen käytöksensä on epäkypsää, typerää, ärsyttävää, tympäisevää...
Tilanteet ja ihmiset ovat yksilöllisiä. Ei tämä mikään yleinen onnistumisen kaava ole.Hyvä jos toimii. Silti, olen joskus havainnut itse, että monet rääkääjät tuntuvat tarvitsevan signaalia toiminnastaan. He puskevat ja puskevat päälle, koska kohde ei pane vastaan, eikä aseta rajoja. He kokevat olevansa voittajia, ja koska sadismi palkitsee heitä, he jatkavat sitä. Jos heidät esimerkiksi nolataan muiden kuullen heidän asiaton käytöksensä asiallisesti julkituoden, voi mennä pasmat sekaisin.
- ykyt34645ytr
Minä olen käyttänyt samaa taktiikkaa koulukiusaamiseen. Ei se mitään lopettanut, mutta ainakaan en näyttänyt pelkääväni heitä. Alakoulussa minua kiusattiin silloin tällöin, mutta 7 ja 8 luokka kiusattiin aika aktiivisesti. Nyt 9 luokalla kiusaajat ovat unohtaneet minut ainakin toistaiseksi.
- Anonyymi
Kiusattu hakattu solvattu jopa yritetty tappaa minut mutt erätura on selvinnyt.puolustin itseäni kun muut ei sitä tehneet.ei mene enää öisille kaduille jos ei ole pakko.väkivalta on sairasta..
- 11+8
Minuakin kiusattiin koulussa lähinnä ylä-asteella. Lähinnä heiteltiin tavaroita, ei huolittu mihinkään porukkaan, ei puhuttu ja nimiteltiin. Joka ikinen päivä tätä. Kiusaamiseen osallistui lähinnä luokan pojat. Opet eivät välittäneet. Ainakin näin oletan, kun eivät he ole voineet olla sitä kiusaamista näkemättä. Kotona en uskaltanut asiasta kertoa ja en usko että se olisi mitään edes auttanut. Psyykkinen tuska meni niin pitkälle, että suunnittelin tappavani pahimman kiusaajani ja sen jälkeen itseni. Silloin viiltelin itseäni ensimmäisen kerran, kun halusin nähdä pystynkö tappamaan itseni ranteet auki vetämällä. Tulin siihen tulokseen että en pysty enkä keksinyt mitään muutakaan nopeaa itsemurha keinoa niin jäi myös tuo tappaminen. Vaikka kouluampumiset ovat ikävä ja vakava asia niin pystyn kyllä asettumaan myös ampujan asemaan, jos kouluampuminen johtuu kiusaamisesta. Sitä ei voi tajuta miten hirvittävältä se tuntuu.
Vaikka kiusaaminen jatkui vain pari vuotta niin se jätti kyllä psyykkisesti mittavat vauriot.
Parikymppisenä tuli totaali romahdus ja vietin psyk.sairaaloissa parisen vuotta. Diagnooseja oli vino pino, mutta mikään ei oikein kuvannut tilanettani. Sitten tapasin tytön, jonka kanssa vietin 13 vuotta yhdessä kunnes erosimme hänen kyllästyttyä minun totaalisesti muuttuneeseen persoonaan. Uusi romahdus seurasi tätä ja taas sairaalajaksoja. Viimein kuitenkin minulla diagnosoitiin dissosiatiivinen identiteettihäiriö ja nyt saan viimeinkin apua tuohon. Yksi persoonista on juuttunut sinne koulukiusaamiseen aikaan ja on edelleen peloissaan ja vihainen.
Olen kyllä onnistunut opiskelemaan ammatin ja ollut töissäkin. Sosiaaliset tilanteet kuitenkin ahdistavat edelleen. Yhtään ystävää minulla ei ole eikä koskaan ole ollutkaan. Ainoa ystäväni oli tyttöystäväni, mutta valitettavasti yksi dissosiatiivisista persoonista tuhosi sen suhteen.
Olisi kyllä kiva päästä niille kiusaajille sanomaan mitä heidän toimensa ovat aiheuttaneet minulle ja näyttämään käsivarsia ja jalkoja jotka ovat yhtä arpikudosta.
Oikeastaan muuta en toivo, kuin että heidän elämänsä on mennyt vieläkin pahemmin pilalle.- kjhlk
> Ainakin näin oletan, kun eivät he ole voineet olla sitä kiusaamista näkemättä.
Kun olin neljännellä luokalla tullut kiusatuksi vuoden ja otin asian puheeksi, luokanopettaja sanoi olevansa itselleen vihainen, ettei ollut huomannut ahdinkoani. Eli ei kannata olettaa, että kiusaaminen huomataan. - 14.05.1959
kjhlk kirjoitti:
> Ainakin näin oletan, kun eivät he ole voineet olla sitä kiusaamista näkemättä.
Kun olin neljännellä luokalla tullut kiusatuksi vuoden ja otin asian puheeksi, luokanopettaja sanoi olevansa itselleen vihainen, ettei ollut huomannut ahdinkoani. Eli ei kannata olettaa, että kiusaaminen huomataan.Koulussa 5lk. jälkeen alkoi ja en kertonut maikoille,kestin vain..Kotona nyt oli turha puhua kun faija kokoajan matkaduuneissa ettei se tietänyt(välittänyt?) kotioloista mitään.Mutsilleko ois pitänyt puhua,pyytää apua...? Se kun pahoinpiteli mua tosi rankasti ihan pienestä.Faijakin ekan kerran hiffas kun naamassa asti oli viikon takaiset piiskauksen jäljet,akka sai järjettömän kohtauksen...
- Hanurista tulee
Ymmärrän suo. Olen itse koti,koulu, työpaikka ja avioliitto kiusattu. Fyysinen ja Psyykkinen väkivalta on tullut tututksi. Siihen vielä sairaudet päälle päässä olevesta kasvaimesta alkaen, niin on alkanut väliin tuntuun että se HELVETTI onkin täällä maan päällä. Ettei tarvi pelotella enää kuoleman jälkeisellä. Mäkin oon ihan yksin. Kun oon niin hajalla ettei pysty luottaan kehenkään.
Ettei alkaisi se SAATANaLLINEN kidutus ja kun on romuna niin ei kestä enään. Yleensä en kirjoita nettiin mitään, mutta nyt osui ja upposi.
Sen verran sanon siitä että ambulannsia ja poliisia väliin tarvittin apuun. Nyt alkaa tuleen kyyneleet silmiin ja tunnen koko kehossani miten se reakoi sanoin po... ja amb.... .
Tässä vähän aikaa huilasin ja totean että teki tosi
hyvää puhkaista tämä hemmetin henkinen
mätäpaise.Kirjoittaa se tähän.
Miettikää kiusaajat ja väkivallan käyttäjät miten voitte tuhota toisen ihmisen koko loppu elämän.
Minäkään en pystynyt jatkaan opiskeluja. Elämä oli ajautumista asiasta toiseen. Alkoholi ja lääkkeet kuluui elämään koulu ajalta lähtien aikaa myöden pahentuen. Nyt olen kuivilla.
En osaa kuvitella että voisin pystyisin enää saamaan yhtään ihmis suhdetta aikaan kun on kodin ulkopuelella liikkumine rajoitettua sekin rajoittaa mahdollisuuksia. Todennäköisesti yksin
hautaan saakka. Lopetan turinani tähän toivottovasti tästä saa selvää. Terv. Lonely Rider. - kiusattuuhri
Kiusaamista on monenlaista, mutta pahinta on lapsen hyväksi käyttö seksuaalisesti jonka uhri olin isäni käytti minua hyväkseen kun olin alle kymmenvuotias ja sen jälkeenkin sain siitä hyvin traumaattisen kokemuksen josta en ole toipunut aikuisiälläkään ja siksi kärsin monia henkisiä juttuja varsinkin mitkä liittyvät seksuaalisuuteen ja suhteissa miehiin. Pedofiiliisäni ei myönnä mitään, mutta minä uhrina kannan suurta tuskaa sisälläni hän rikkoi minut henkisesti ja ruumillisesti hän elukka isäni vihaan häntä ja hänenlaisiaan kieroutuneita ihmisiä.
- Yksinäinen harakka
Olen myös ollut kiusattu monta vuotta elämästäni, ala-asteen kuudennelta lukion kolmannelle asti. Yläasteella kiusaaminen oli julmia katseita, piruilua päin näköä, uhkailua, tavaroiden sotkemista ja pientä näpistelyä. Muistan kun yläasteella sain uudet farkut ja sitten pari ääliötä sotkivat ne. Mun kaverilla oli silloin pitkät selän puoliväliin ulottuvat hiukset ja nuo samat likat tunkivat hänen hiuksiinsa jotain vappulimaa joka ei lähtenyt pois, joten kaveri tuli seuraavana päivänä lyhyissä hiuksissa kouluun. Kaikkea tuollaista, vihkoihin kirjoiteltiin kaikkea tyhmää ja piirreltiin.. Mulle ja kaverille ei kukaan kertonut, että uintia ei ole, joten me ajeltiin turhaan bussilla uimahallille ja oltaisiinkin voitu nukkua vielä pari tuntia.
Kiusattuuhri, minäkin olen lapsena joutunut pedofiilin uhriksi, tosin kokemukseni eivät ole noin rankkoja kuin sinulla. Naimisissa oleva kouluni silloinen reksi oli hyväksikäyttäjäni :( Karmeeta kuinka tuollainen äijä toimii lasten parissa! Unohdin tuon tapahtuman pitkäksi aikaa, mutta aiheesta luettuani alkoi nuo asiat heijastua vähitellen takaisin. Nyt tiedän sen kaiken tapahtuneeksi, mutta en todellakaan aio antaa sen enää rikkoa minua! Tsemppiä sinulle kiusattuuhri
- jääbä87
Täällä ilmoittautuu myös jota on koulukiusattu.
Minua kiusattiin koko yläaste ajan, myös toisen asteen koulussa. Jouduin keskeyttämään kahteen kertaan koulut tuolla toisen asteen koulussa. Kolmannen kerran kun aloitin toisen asteen koulun, niin myös siellä minua kiusattiin henkisesti, että myös fyysisesti.
Minulla on erittäin pahat arvet jäänyt henkiselle puolelle.
Myös minun on erittäin vaikea luottaa kenenkään.
Sosiaalinen kanssa käyminen on erittäin vaikeaa.
Pelkään puhua ihmiselle senkin takia, kun jos puhuin jollekkin joistain asioissa koulussa, niin sen jälkeen alkoi selän takana pahan puhuminen ja haukkuminen. Minkä jälkeen alkoi henkinen, että myös fyysinen kiusaaminen.
Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään kaveria eikä ystävää, ihan senkin takia kun en yksinkertaisesti luota kenenkään ja sosiaalinen puoli on huono. Ikää minulla on vasta 27vuotta. - mimi2
Kuulostaa ikävältä tämä aloittajan tarina! Itse myös olin vakavasti koulukiusattu lapsena, mutta nämä kokemukset ei ole vaikuttaneet aikuisena minä-kuvaani. Lapset ovat julmia toisiaan kohtaan, eivätkä ymmärrä koulukiusaamisen seurauksia. Nyt aikuisena olen ehkä välillä ujo, ahdistun helposti. Monta vuotta taistelin näitä ongelmia vastaan, nyt vihdoin parikymppisenä olen sinut itseni kanssa. Pääsen varmasti ujoudesta ja ahdistuksestakin vielä täydellisesti eroon. Olen löytänyt aitoja ystäviä vasta lähempänä aikuisikää. Pystyn jopa työskentelemään ammatissa, jossa autan kaikenlaisia ihmisiä. En jaksa olla katkera lapsuuden kouluvuosista, vaan olen onnistunut unohtamaan ne. Elämässä olen kokenut harvinaisen paljon vastoinkäymisiä, mutta kiusaaminen oli vain yksi niistä. Perheenjäseniäni on sairastunut ja kuollut, olen eronnut ja jäänyt melkein yksinhuoltajaksi. Kaikesta selviää, kun on tahtoa selvitä!
- andjusticeforall
kirjottakaa googleen: Healingeagle.net viha
En oo ite käyttäny terapeuttia tai lääkkeitä, itse paranin tuon avulla ja paranen. Itse kertoja on kokenut tosi tuskaisen elämän joten tietää mistä puhuu ja miten voi parantua. Teksti on tosi vaikuttavaa ja osuu sielun pohjalle , ainakin mulle osu. - Juppelispuppelis
Minä myös kiusaamisuhri, elellään päivä kerrallaan ilman vihaa....
- fhjhgjhghjfhj
Koulu kiusaamisesta pitäisi antaa todella kovat rangaistukset. Esim. jos kiusaaminen aiheuttaa niin pahat traumat ettei kykene enää käymään koulussa pitäisi kiusaajien vanhempien kustantaa yksityis opetus kiusatulle (äärimmäisen kallista), tai ensiksi kokeilla kiusaajien siirtämistä toiseen kouluun. Jos kiusaaminen jatkuu koulu ajan ulkopuolella niin lähestymis kielto ja jos sitä toistuvastu rikkoo niin nuorisovankilaan. Nämä ovat kovia rangaistuksia mutta nämä ongelmat eivät ole ikinä puhutteluilla kadonneet, koska kiusaajat luulevat olevansa koskemattomia.
Mitä opettaa nuorelle ettei toisten vahingoittamisesta tule seuraamuksia? Jos työpaikalla aikuinen lyö toista aikuista kovaa päähän tai jopa teloo käden niin mennäänkö silloin pomon kanssa juttelemaan ja torutaan vähän ja sama jatkuu? Ei. Silloin asiasta tulee poliisi asia tai jopa oikeusjuttu. Kiusaamiseen pitäisi suhtautua äärimmäisen vakavasti HETI. Kakaroiden täytyy oppia heti että ei kannata kajota toisiin ihmisiin ellei halua maksaa pitkää penniä heille.
Ehkä ongelma on siinä että puhutaan kiusaamisesta, koska se kuulostaa lasten nahistelulta tai joltain mitättömältä asialta. Jos asiasta puhuttaisiin aikuisten termein olisi kyse päälle käymisestä, kunnian loukkaamisesta, varastamisesta, uhkailusta etc. Ei kuulosta kovin mitättömältä enää.
Kouluilla on velvollisuutensa oppilaiden turvallisuuden suhteen. Ehkä he eivät halua tehdä poliisi juttua edes kaikkein raaoimmista kiusaamisista etteivät vaan vuoda julkisuuteen. Suojelevat omaa nahkaansa siis.
Itseäni ainakin raivostuttaa kuulla että noin monia on kiusattu ja että kiusaajat eivät joutuneet vastuuseen teoistaan.- Mites mun maineeni?
"Ehkä he eivät halua tehdä poliisi juttua edes kaikkein raaoimmista kiusaamisista etteivät vaan vuoda julkisuuteen. Suojelevat omaa nahkaansa siis."
Tuo on valitettavan totta. On kuvottavaa lukea kuinka jotkut koulujen rehtoritkin ovat kuitenneet kiusaamistapaukset vain kommentoimalla että "Meidän koulussamme ei ole kiusaamista", tai raivostuneet siitä kun vanhemmat ovat turhautuneina ottaneet yhteyttä korkeampiin tahoihin ja ohittaneet rehtorit yms.
Ihminen joka on enemmän huolissaan omasta ja koulun maineesta kuin oppilaiden hyvinvoinnista on ammattitaidoton ja surkea rehtori/opettaja.
Muistan minä omilta yläasteajoiltakin kuinka mm. liikunnanopettaja sulki silmänsä kiusaamiselta ja kaveerasi niiden pahimpien kiusaajien kanssa.
- evakon reki
Suomi on takapuolesta. Ollut luvattu kiusaajien maa jo pitkään. Olen miettinyt ongelmaa, ja tullut tulokseen että Suuri ja Mahtava itänaapurissa, ja sodat sen kanssa ovat traumatisoineet varsinkin viimesotien evakot ja heidän jälkeläisensä. Niin ilkeitä ja läpeensä pahoja ihmisiä en ole konsaan tavannut kuin karjalan evakkojen jälkeläisistä eräät ovat. Esimiehenä työpaikalla tai omana vanhempana. Todella sairaita kusipäitä.
- Olet arvokas
Niin ilkeitä ihmisiä.... Kyllä niitä evakkoja kiusattiin, kun tulivat toisten mannuille... Oli pakko. Tuovat eri murteella toisten alueelle. Alkaen kiusasi murteet. En tiedä miten aikuiset... Olivat katkeria, kun toisille annettiin tontti mihin talo rakentaa. Ne toiset oli oikeesti joutuneet lähtemään kotoaan ja jättämään KAIKEN. Eiköhän niitä kiusaajia ja kiusattuja ole kaikissa heimoissa. Ei voi yleistää . Hyviä ihmisiä on myös kaikissa kansiossa. Hyviä. Heti
Kun hyviä ihmisiä löytää ap, niin alat eheytyä.
Olet jo matkan alussa. Luotat terapeuttien ja pariin henkilöön. Siitä se lähtee. Luo itsellesi mahdollinen hyvä tulevaisuus. Ala maalaamaan mielessäsi tai kirjoita mitä toivot. Sen on mahdollista toteutua. Pikkuhiljaa. Luo itsellesi hyvä tulevaisuus. Uskalla. ( negatiiviset helposti vie energiaasi).
Olet hieno ja arvokas ihminen. Olet sinä. Ne kiusaajat ovat ollee tuolloin tosi typeriä. Se heidän typeryydestä ei ole sinun vikasi eikä sinun vastuulla. Se on heidänkin juttunsa. Jätä heidän typeryydestä omakseen.
Sinulla on oma hieno elämä. Sinulla on elämä. Voit alkaa valita sinne hyviä asioita. - Olet arvokas
Olet arvokas kirjoitti:
Niin ilkeitä ihmisiä.... Kyllä niitä evakkoja kiusattiin, kun tulivat toisten mannuille... Oli pakko. Tuovat eri murteella toisten alueelle. Alkaen kiusasi murteet. En tiedä miten aikuiset... Olivat katkeria, kun toisille annettiin tontti mihin talo rakentaa. Ne toiset oli oikeesti joutuneet lähtemään kotoaan ja jättämään KAIKEN. Eiköhän niitä kiusaajia ja kiusattuja ole kaikissa heimoissa. Ei voi yleistää . Hyviä ihmisiä on myös kaikissa kansiossa. Hyviä. Heti
Kun hyviä ihmisiä löytää ap, niin alat eheytyä.
Olet jo matkan alussa. Luotat terapeuttien ja pariin henkilöön. Siitä se lähtee. Luo itsellesi mahdollinen hyvä tulevaisuus. Ala maalaamaan mielessäsi tai kirjoita mitä toivot. Sen on mahdollista toteutua. Pikkuhiljaa. Luo itsellesi hyvä tulevaisuus. Uskalla. ( negatiiviset helposti vie energiaasi).
Olet hieno ja arvokas ihminen. Olet sinä. Ne kiusaajat ovat ollee tuolloin tosi typeriä. Se heidän typeryydestä ei ole sinun vikasi eikä sinun vastuulla. Se on heidänkin juttunsa. Jätä heidän typeryydestä omakseen.
Sinulla on oma hieno elämä. Sinulla on elämä. Voit alkaa valita sinne hyviä asioita.Niin, joo vielä. Minuakin kiusattiin harrastuksessa. Tykkäsin harrastuksesta, mutta olin kai uhka siellä yhdelle, joka halusi eristää. Meitä oli kolme.
Muutakin vastoinkäymisiä on ollut. Sellaisa, mille en ole mahtanut mitään. Isoja kriisipisteitä tässä elämäni aikana.
Itkien menin monesti harjoituksiin. Vasta aikuisena tajuan miten raskasta se on ollut. Vasta aikuisena ymmärrän sen merkityksen.. Eristäytyminen ja yksinäisyys.
No, olen kuitenkin kouluttautunut, minulla on hyvä työ ja ihana perhe.
Ruikuttaa kannattaa, koska kiusaaminen on niin väärin. Omaa elämää ei silti kannata jättää elämättä. Tämä elämä on nyt. Olen arvokas. Sinä olet arvokas.
Kiusaajat on luusereita. Heidän typeryyttä. Kiusatun vika ei se kiusaaminen ole koskaan! Ei kannata itseä syytellä. Jokaisella on oikeus olla ja elää asellaisena kuin on. Kenelläkään ei ole oikeutta kiusata toista. Ei kenelläkään.
Voimia kaikille. Olette hienoja ja arvokkaita ihmisiä. Jos et uskalla sanoa kiusaajille, että "lopeta senkin typerys" niin sano se edes mielessäsi. Ja pikkuhiljaa sinä irrottaudut siitä altavastaajana olosta.
Onko jotain kiusattujen tukiryhmän?
Suututtaa niin se, että jotkut typerät ihmiset saa valtaa ja kiusaavat toisia. Ne on mitättömyyksiä ne kiusaajat. Mitättömiä mitättömyyksiä.
Jättäkää ne sinne oven taakse ne mitättömät. Ja pieraiskaa mielessänne oikein lemukakka pieru heille.
Voimia. Ei ole sinun vikasi, jos sinua on kiusattu. Ei vaan ole.
- tupuna2
Voimia sinulle. Varmaan turhauttavaa sinulle sanoa, että yritä askel kerrallaan toisia ihmisiä kohti. Kyllä niitä kivojakin ihmisiä tulee löytymään ympäriltä. Luota itseesi, olet mahtava persoona.
Todella ikävää tuo koulukiusaaminen. Itse olin uhri myös koko peruskoulun ajan. Kun yhdestä ongelmasta päästiin kiusaajat keksivät seuraavan asian mistä kiusata. Ammattikoulu ja muutto toiselle paikkakunnalle paransi ihmeesti oloa.
Läheiselläni oli sama kohtalo kuin sinulla, armeija vei loputkin voimat häneltä.
Lapsiani yritettiin kiusata jo päiväkodissa. Opetin heidät siinä vaiheessa lyömään, mutta kyllä se oli vaikea asia heille. Lopulta oppivat, kiusaajat olivat ihmeissään. Peruskoulusta sain rehtorin heittämään luurin korvaan. Mieheni kävi jopa välitunnilla kävelemässä koulun pihalla, siellä kun ei ollut aina valvojaa. Myös poliisilla uhkailtiin rehtoria. Kyllä näissä asioissa vanhempien pitäisi ottaa kovat otteet käyttöön. Omat vanhempani eivät ymmärtäneet asioita, ihmettelivät vain miksi olen niin totisen näköinen aina, miksen ole kuin jonkun muun lapsi.....!
Ja opettajat! Vanhempainillassa yritettiin kuitata naurulla ja tyyliin menneet luurangot...opettaja sai kyllä kuulla kunniansa.
Niin jotta, menneet kansakoulukaverini ja peruskoulukaverini, kiusaajani, täältä pesee kun tavataan. Taidatte jäädä toiseksi tällä erää. Mutta, opetitte tärkeän asian jota vanhempani eivät opettaneet: Älä välitä toisista, tee niin kuin itse haluat, älä välitä toisten mielipiteistä, pistä hanttiin. Ihmisiä voi ja saa ärsyttää henkisellä tasolla raivon partaalle...... - 1nuorinainen
Miten paljon näitä tarinoita tästä maasta löytyy! Ja vieläkö kysytään, mistä johtuu pahoinvointi ja syrjäytyminen?
Itse olin huomaamattomammin koulukiusattu, pari vuotta melko satunnaisesti sanallista herjaamista ja tarkoituksellinen porukasta ulos jättäminen, mutta tämä jätti kyllä jälkensä. Pahimmasta ajasta on nyt kulunut kymmenen vuotta, ja joka vuosi on ollut muutos parempaan. Nyt 25v ajattelen itsessäni olevan viisautta, jota jotkut eivät saa koskaan. Elän toisenlaista, yksinäisempää/itsenäisempää elämää kuin monet, mutta olen tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Olen onnellinen voidessani tavata erittäin inspiroivia ihmisiä ja saadessani tehdä työtä itseäni koskettavan asian eteen. Miksi edes haluaisin olla tavallinen ihminen, sosiaalisten normien rajaama "häkkilintu"?
Yksi asia, mitä kyllä haluaisin, on oma, hyvä perhe. En ole vielä saanut osakseni rakastavaa perhettä - sellaista, jossa jokainen hyväksyttäisiin omana itsenä ja rakastettaisiin avoimesti - joten toivon että sellainen joku päivä tulisi osakseni.
Ehkä kannustaisin muita rikkinäisiä tähän ajatteluun: mitä uutta, hyvää minulle on tapahtunut lähiaikoina? Entä, millaisia pieniä lähitavoitteita voisin pyrkiä saavuttamaan, ja kuinka se käytännössä onnistuu? Pitää muistaa, että jokaisella on oma elämä ja sen mukaan yksilöllinen tavoitetaso. Ei edes ole tarkoitus, että kaikki nauttisivat samoista asioista. Eli, voi kysyä itseltään: mistä minä pidän, ja mistä haluaisin oppia pitämään, ja aloittaa kokeileminen siitä.
Hyviä tsemppikirjoja saattaisi löytyä esim. Anna-Liisa Valtavaaralta, Kimmo Takaselta tai Raisa Cacciatorelta (näillä on ollut ainakin itselleni ajatuksia).
Ei elämää kannata elää vain "selviytymistarkoituksessa". Elämästä pitää nauttia. Se mitä joskus tapahtui, ei tapahdu enää. Jokaisessa ihmisessä on muutoksen siemenet. Millainen haluat olla?
Vielä kirjoitan tämän: jos et tiedä, mistä nauttia (- minäkään en ole aina tiennyt) niin kysy sitä itseltäsi. Lähde metsään etsimään jotakin kaunista tai muuten vaikuttavaa. Katso ulos ikkunasta: mitä luonto tarjoaa? Mitä kaunista huomaat ohi kulkevissa ihmisissä? Useat heistä ansaitsevat syystä tai toisesta sympatiaa. Kirjastossa on paljon mielenkiintoa herättäviä aineksia, netistä tietysti löytyy myös, mutta sieltä on ehkä vaikeampi etsiä. Useampaan kertaan mainitut kansalaisopiston kurssit ovat tosiaan hieno juttu: siellä voi tavata muita, keitä kiinnostavat samat asiat kuin itseä. Oikeastaan maailmassa on aivan liian paljon kaikkea mielenkiintoista, elämän aika vaan on rajallinen. Voi kun kouluaikansakin olisi voinut käyttää oman mielenkiintonsa ravitsemiseen..! - Ahava
Mut ei kannata vatvoa loppuun ikäänsä, on muitakin kiusattu...
- 14+5
Ei tosiaan kannata elää menneisyydessä, tuollaiset kokemukset vaan muokkaa ihmistä paljon.
Lisäksi menneisyyden haamut tulevat usein mieleen, juuri silloin kun on muutenkin huono mieli.
Miksi minä?... on kysymys jota usein kysyn itseltäni, vaikka pitäisi kysyä siltä kiusaajalta.
Osaiskohan kiusaaja antaa vastausta?
Veikkaan ettei muistaisi koko asiaa, minä en unohda...
- DUSJA
Kiusajalle pitäis opiskella erikois koulussa...että kaikki muut voisivat rauhassa...
- 234234234
totta
- Sama sama
Minuakin kiusattiin koulussa alaluokilla, koska en osannut puolustautua. Ihmiset ovat todella julmia. Mutta olisitko noin korkealla, jos niin ei olisi tapahtunut. Aloit lukea oikein kovasti. Ja työssä olen kokenut, kuinka ihminen jätetään yksin, jos mokaa. Lähes kaikki kaikkoavat, mutta yksi ei kaikonnut, pomo. Se riitti. Opin sen ,että haluan tukea sitä, joka kompastuu. Ja varsinkin, jos hän on rakas
- jamesmoriarty
Minua kiusattiin ala asteella mutta onneksi ei enään yläasteella mutta silti olen halunnut kostaa kiusaajalleni ja pian hänelle ei koita hyvät päivät
- Anonyymi
Minua kiusattiin koko peruskoulu ja ammattikoulu.
Nykyään työt ei onnistu. Kiusaaminen oli fyysistä väkivaltaa, tavaroideni rikkomista, haukkumista, tavoiroideni varastamista, syrjintää ja monen luokan voimin nämä perkeleet sitä tekivät. Kiusaajat olivat kaikkia mahdollisia koulukasteja.
Kiusaaminen alkoi heti 1lk ja se oli vielä suht siedettävää. 3lk aloitin toisessa koulussa ja helvetti alkoi siellä vuosi vuodelta vain kiusaaminen paheni ja meni väkivaltaisemmaksi. Kiusattiin esim mitä pelejä pelasin ja asioista mistä tykkäsin. Haukuttiin kehariksi yms.
Kärsin yhteensä 12v joka on tuhonnut mielenterveyteni täysin. Aikuisena ei työt onnistu ja vihaan ihmisiä helvetisti. Toivon kanssa kiusaajilleni helvetillistä loppuelämää ja tuskaista kuolemaa. - Anonyymi
Opin koulukiusaamisestani että ihmiset ovat kusipäitä suurin osa. Nykyisin aikuisetkin karmeita sikoja, etuilijoita ja huutelijoita, opettavat sen lapsilleenkin. Haluaisi vaan täältä jo pois.
- Anonyymi
Hoi,kiusatut jos teitä on koulussa kiusattu niin sen ei tarvitse määrittää millaisia ootte tällä hetkellä.Yläasteella kiusaajat on jotkut tosi lapsellisia ja häpeävät aikuisena käytöstään,tosin pieni osa pysyy kusipäisenä koko elämän.Minuakin syrji tytöt ja pojat kiusasi olin luokan hiirulainen eli helppo kohde.Siis voitteko kuvitella,pojat tirskui ja osoitteli sormella!tosi neitimäistä.Minulta on isä kuollut jo kun olin pieni,siitäkin kiusattiin ja nimiteltiin pilkkanimellä ja muuta mukavaa.Eivät kuitenkaan onnistuneet nujertamaan meikäläistä,ehei sitä iloa en niille junteille suonut.Paras neuvo meille kiusatuille on että jatkaa elämäänsä eikä anna kenenkään määrittää mikä olet.
- Anonyymi
Itseä kiusattiin ammattikorkeakoulussa asti. Opinnot jouduin lopettamaan. Meni yli vuosikymmen, kun vihdoin sain tutkinnon. Työtä ei tässä iässä enää löydy, kun niin iso reikä ansioluettelossa.
https://kirjekiusaajilleni.blogspot.com/?m=1
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1293617- 851865
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151651Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541372Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1151206VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu911202- 681089
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi28982- 65964
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k99953