Kertokaahan mulle mitä IOK sanoo ihmissuhteista. En tarkoita parisuhdetta vaan yleisesti kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa.
Monesti olen törmännyt sellaiseen ns heräämisen tai havahtumisen kokeneen kirjoituksiin, joissa kerrotaan suurinpiirtein näin että kun tämä henkisen heräämisen elämänmuutos pyörähti käyntiin niin alkoi yllättäen törmäämään muihin samoista asioista kiinnostuneisiin tai samoilla aaltopituuksilla oleviin henkilöihin ja sai uusia ystäviä.
Itse en ole ollenkaan kokenut tälläistä efektiä. Olen aina ollut vähän syrjäänvetäytyvä ja itsenäinen. Olen kyllä etsinyt ryhmiä mihin liittyä (virtuaalisesti) mutta mikään ei suuresti houkuta. Tuntuu että ne vähät ihmiset, jotka ympärilläni ovat eivät voisi olla vähempää kiinnostuneita mistään henkisestä kasvusta. Ystäviä minulla on yksi, joka on kuunteleva ja suvaitsevainen, mutta ei yhtä kiinnostunut henkisestä kasvusta kuin minä. Pitääkö tästä päätellä, että "mun juttu" on tämä oma polku eikä mihinkään henkiseen tai hengelliseen yhteisöön kuuluminen?
Ainoa turva on Jumalassa.
Mutta eikö IOKssa puhuta jakamisesta ja rakastamisesta ja veljistä ja avoimuudesta ja se mitä annat sen myös saat itse? Ajaudunko vuoren huipullani liian syvälle luolaani? Minun ei tule lähdettyä mihinkään opintopiireihin tai vastaaviin kohtaamisiin. En kuulu uskontoihin, mutta teoriassa olisi kiva ajatus käydä säännöllisesti kirkossa. Mutta erosin kirkosta eikä sen muodolliset opit vastaa mun ymmärrystä siitä miten asiat ovat. Mutta ihan vaan teoriassa houkuttaa ajatus hengellisestä yhteisöstä.
Eristäytynyt herääminen
15
162
Vastaukset
- ajatuksia
Meidän pitäisi pyrkiä siihen asennemuutokseen, että jokainen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa olisi ns. pyhä kohtaaminen. Miten näemme toisen, siten näemme itsemme - näin alitajuinen mielemme asian ymmärtää.
Jos pidämme toista syyllisenä omaan pahaan oloomme, pidämme tosiasiassa vain itseämme syyllisenä vaikka olemmekin projisoineet pahan olomme toiseen henkilöön. Tämä pätee myös ihmisryhmiin ja näkyy vaikkapa politiikassa ja eri uskontojen välisissä taistoissa.
Ihmissuhteet ovat siis tapa löytää todellinen itse ja antaa anteeksi alitajuiset uskomuksemme.
Ego käyttää ihmissuhteita erottamiseen ja sillä on erityisiä rakkaussuhteita ja erityisiä vihasuhteita kun taas Pyhän Hengen tulkinta ei tee eroa ihmisten välillä vaan näkee kaikki viattomana.
Opintopiirien ja yhteisöjen tarkoitus on ennemmin sosiaalisuudessa ja mahdollisuudessa anteeksiantoon. Ymmärrys ja kokemus Totuudesta herää jokaisessa aikanaan, eikä siihen tarvita kuulumista mihinkään yhteisöön tai uskontokuntaan.
Kristillinen uskonto messuineen ei kohtaa IOK:n sanoman kanssa, mutta jos haluaa kirkossa käydä ja harjoittaa IOK:ta niin eihän siinäkään mitään väärää ole. aloittajalle
Nyt tulit liittyneeksi tänne. Terve tuloa!
IOk.n perus juttuja on: Veljesi on pelastajasi.
Veli tässä yhteydessä on jokainen ihminen jonka kohtaat jopa niin että kohtaaminen on parhaimmillaan sekunnin murto-osassa tapahtunut katseiden kohtaaminen ventovieraan ihmisen kanssa. Mitä sillä hetkellä tunnet ja ajattelet itsestäsi ja hänestä kertoo sinulle millainen itse olet.
Tietenkin veljiä ovat myös kaikki ne kenen kanssa asioit ja ystävystyt, sekä puoliso ja lapsesi jne...- ... aloittaja
Kiitos... en kyllä katso liittyneeni mihinkään. Kirjoittelen aina joskus täällä eri palstoilla anonyymisti. Tiedän ihmisten heijastavan minulle itseäni. Näin ollen minussa täytyy olla paljon tiedostamattomuutta ja turhaa kärsimystä, jos tulkitsen ihmisten tarjoamaa peilikuvaani oikein.
"Näin ollen minussa täytyy olla paljon tiedostamattomuutta ja turhaa kärsimystä, jos tulkitsen ihmisten tarjoamaa peilikuvaani oikein."
Ei ole oikein eikä väärin. Olet vain erehtynyt. Tuo tarkoittaa minulle että en ole syyllinen enkä syyllistä. Voisitko ajatella että monet myös arvostavat, ihailevat jopa rakastavat sinua. Voi myös kysyä kuka sinun mielessäsi on se joka näkee turhaa kärsimystä. Eikö silloin lähtökohtaisesti oleta tietävänsä miten jokaisen pitäisi toimia, siitä taas seuraa että pitäisi tietää mikä on oikea lopputulos. Viimeistään tässä paljastuu tuskan syy. Tietenkin kokee tuskaa jokainen joka olettaa tietävänsä lopullisen totuuden ja kantaa siitä vastuun tunnetta.
Miten voi kukaan tietää miksi asioita tapahtuu?
Voisi selittää paljonkin mutta Rakasta itseäsi kuten läheistäsi on myös IOK.n perusperiaate ihmissuhteisiin.
Olenko nyt ristiriitainen itsekseni kun ensin selitän kuinka näyttää syntyvän virheitä ja sitten totean ettei mitään virhettä ole. En suinkaan vaan näen oman luomani maailman kuvan. Kuten jokainen.- ... aloittaja
Ok en nyt ihan ymmärrä mutta yritän vastata tähän viestiisi. Missä olen erehtynyt? Tiedän ettei syyllisiä ole, mutta on tiedostamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä ja siksi paljon tuskaa koska erillisyyteen samastuminen.
"Voisitko ajatella että monet myös arvostavat, ihailevat jopa rakastavat sinua."
En tiedä miten tämä liittyy mihinkään? Toki varmasti minua arvostetaan ja kokevat kiintymystä minua kohtaan, onko se sitten rakkautta, en tiedä. Voiko persoona rakastaa toista persoonaa? Tuntevatko he edes minua? Rakastavatko he edes itseään?
Se joka näkee turhaa kärsimystä on Havaitsija joka havaitsee kaiken. Ei erillinen minusta. Vähän niin kuin äiti joka näkee lastensa riitelevän hiekkalaatikolla ja "kuka tönäisi ensin, eiku toi alotti!" ja toinen heittää hiekkaa toisen silmiin. Se on turhaa kärsimystä. Kun näen tasa-arvoisia eläviä olentoja jotka tiedostamattomuudessaan tekevät julmia tekoja toisilleen vaikka toinen ei edes kykene puolustautumaan eikä toisen älyllinen kapasiteetti kykene ymmärtämään tekoa... Jos näet kärsimystä eikö sinun pidä auttaa? Vai toteatko vain ettet voi tietää mikä on oikea lopputulos joten antaa olla. Ja halu auttaa syntyy vaikkei kykenisi konkreettisesti auttamaan. On silti tahto lievittää tuskaa.
En ole väittänyt tietäväni miksi asioita tapahtuu. On niihin varmasti hyvä syy. Miksi on eläinrääkkäystä ja ihmisrääkkäystä. Syy on varmasti rakastava. Mutta edelleen on tahto lievittää tuskaa.
Näen että on vain yksi jota ja joka rakastaa minussa ja sinussa. Jos joskus joku katsoisi minua ja näkisi minut. Milläs sen teen? - Sarcisson
... aloittaja kirjoitti:
Ok en nyt ihan ymmärrä mutta yritän vastata tähän viestiisi. Missä olen erehtynyt? Tiedän ettei syyllisiä ole, mutta on tiedostamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä ja siksi paljon tuskaa koska erillisyyteen samastuminen.
"Voisitko ajatella että monet myös arvostavat, ihailevat jopa rakastavat sinua."
En tiedä miten tämä liittyy mihinkään? Toki varmasti minua arvostetaan ja kokevat kiintymystä minua kohtaan, onko se sitten rakkautta, en tiedä. Voiko persoona rakastaa toista persoonaa? Tuntevatko he edes minua? Rakastavatko he edes itseään?
Se joka näkee turhaa kärsimystä on Havaitsija joka havaitsee kaiken. Ei erillinen minusta. Vähän niin kuin äiti joka näkee lastensa riitelevän hiekkalaatikolla ja "kuka tönäisi ensin, eiku toi alotti!" ja toinen heittää hiekkaa toisen silmiin. Se on turhaa kärsimystä. Kun näen tasa-arvoisia eläviä olentoja jotka tiedostamattomuudessaan tekevät julmia tekoja toisilleen vaikka toinen ei edes kykene puolustautumaan eikä toisen älyllinen kapasiteetti kykene ymmärtämään tekoa... Jos näet kärsimystä eikö sinun pidä auttaa? Vai toteatko vain ettet voi tietää mikä on oikea lopputulos joten antaa olla. Ja halu auttaa syntyy vaikkei kykenisi konkreettisesti auttamaan. On silti tahto lievittää tuskaa.
En ole väittänyt tietäväni miksi asioita tapahtuu. On niihin varmasti hyvä syy. Miksi on eläinrääkkäystä ja ihmisrääkkäystä. Syy on varmasti rakastava. Mutta edelleen on tahto lievittää tuskaa.
Näen että on vain yksi jota ja joka rakastaa minussa ja sinussa. Jos joskus joku katsoisi minua ja näkisi minut. Milläs sen teen?Ihmisessä on kaksi ominaisuutta: itsesuojelu ja itsensä säilyttäminen. Eka tarkoittaa samaa kuin sinä tarkoitat: samaistuminen erillisyyteen. Kokemus siitä, että on erillinen Minä ja on erillinen maailma. Käytännössä sen voi havata siitä tunteesta, että pään sisällä on vankina pieni tarkkailija, joka katsoo ja kuulee ulkomaailmassa tapahtuvia asioita.
Ja olet oikeassa, valtaosa kärsimyksestä maailmasta johtuu tästä erillisyydestä. Se saa meidät toimimaan tavoilla, jotka aiheuttavat kärsimystä toisille ja myös itsellemme. Valta, viha, kosto, kiusaaminen jne. nousevat tarpeesta suojella itseään, määritellä oma paikkansa suhteessa toisiin ja varmistaa se mikä on "minun" ja "minä".
Myötätunnossa ei ole mitään väärää, päinvastoin. Kenties näet selkeämmin ja pystyt kokemaan syvemmin joitain asioita. Se on kaunis piirre ihmisessä, mutta sen hintana saattaa olla oma kärsimys toisten kautta ja toivottomuus siitä, että tuntee voivansa tehdä niin vähän.
Ei ole tarpeen paeta kärsimystä ja selittää kaikkia tekoja intellektuaalisesti avunpyynnöiksi, tai rakkauden teoiksi. Tai miettiä mikä on oikein tai väärin. Näet sen jo: ihmiset tekevät näitä tekoja tietämättömyyttään.
"He eivät tiedä mitä he tekevät".
Buddhalaisuudessa on tällainen lause:
"Kärsimys on vaan ei ketään kärsijää,
teko on vaan ei ketään tekijää."
En itse usko sieluun, mutta jos uskoisin, niin sanoisin että sinulla on kaunis sielu. Se on helppo nähdä, samoin kuin sinut siellä pääsi sisällä vielä. Jos vain tulet ulos kokonaan sieltä, niin rakkaus hoitaa itse itsensä. - ... aloittaja
Sarcisson kirjoitti:
Ihmisessä on kaksi ominaisuutta: itsesuojelu ja itsensä säilyttäminen. Eka tarkoittaa samaa kuin sinä tarkoitat: samaistuminen erillisyyteen. Kokemus siitä, että on erillinen Minä ja on erillinen maailma. Käytännössä sen voi havata siitä tunteesta, että pään sisällä on vankina pieni tarkkailija, joka katsoo ja kuulee ulkomaailmassa tapahtuvia asioita.
Ja olet oikeassa, valtaosa kärsimyksestä maailmasta johtuu tästä erillisyydestä. Se saa meidät toimimaan tavoilla, jotka aiheuttavat kärsimystä toisille ja myös itsellemme. Valta, viha, kosto, kiusaaminen jne. nousevat tarpeesta suojella itseään, määritellä oma paikkansa suhteessa toisiin ja varmistaa se mikä on "minun" ja "minä".
Myötätunnossa ei ole mitään väärää, päinvastoin. Kenties näet selkeämmin ja pystyt kokemaan syvemmin joitain asioita. Se on kaunis piirre ihmisessä, mutta sen hintana saattaa olla oma kärsimys toisten kautta ja toivottomuus siitä, että tuntee voivansa tehdä niin vähän.
Ei ole tarpeen paeta kärsimystä ja selittää kaikkia tekoja intellektuaalisesti avunpyynnöiksi, tai rakkauden teoiksi. Tai miettiä mikä on oikein tai väärin. Näet sen jo: ihmiset tekevät näitä tekoja tietämättömyyttään.
"He eivät tiedä mitä he tekevät".
Buddhalaisuudessa on tällainen lause:
"Kärsimys on vaan ei ketään kärsijää,
teko on vaan ei ketään tekijää."
En itse usko sieluun, mutta jos uskoisin, niin sanoisin että sinulla on kaunis sielu. Se on helppo nähdä, samoin kuin sinut siellä pääsi sisällä vielä. Jos vain tulet ulos kokonaan sieltä, niin rakkaus hoitaa itse itsensä.Kiitos sydämellisestä viestistä. Minua on auttanut juurikin tuo rukous: anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Kun en ylennä itseäni tuolla rukouksella ulkopuoliseksi enkä intellektualisoi että kuka ja ketä tai etsi syyllisiä niin se pyyntönä helpottaa kyllä oloa. Älyllisesti ajateltuna ei tietenkään ole edes ketään jolle antaa anteeksi, mutta se on sivuseikka siinä keskellä tunnekuohuja.
Minut pääni sisällä vielä? Mitä tarkoitat? Miten tulla ulos kokonaan pääni sisältä? - Sarcisson
... aloittaja kirjoitti:
Kiitos sydämellisestä viestistä. Minua on auttanut juurikin tuo rukous: anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Kun en ylennä itseäni tuolla rukouksella ulkopuoliseksi enkä intellektualisoi että kuka ja ketä tai etsi syyllisiä niin se pyyntönä helpottaa kyllä oloa. Älyllisesti ajateltuna ei tietenkään ole edes ketään jolle antaa anteeksi, mutta se on sivuseikka siinä keskellä tunnekuohuja.
Minut pääni sisällä vielä? Mitä tarkoitat? Miten tulla ulos kokonaan pääni sisältä?Helpottaa kyllä oloa, mutta ei vie sitä tunnetta kokonaan pois? Miksei? Koska tietty tunne ei ole se varsinainen ongelma, vaan se, että samaistumme siihen tunteeseen: tämä tapahtuu minulle, tämä on minun tunteeni, tämä on minun kärsimykseni. Paino siis sanalla:minun.
Jos ei ole ketään jolle antaa anteeksi, niin kuka on se, joka on tunnekuohun vallassa?
Tämä on sama idea, kuin pieni henkilö katsoo pään sisältä erillistä ulkomaailmaa. Se sama pieni henkilö on se, jolle tunteet tapahtuvat ja joka kärsii. Sama erillisyys.
Kysymyksesi on väärinpäin. Ei tarvitse tulla ulos pään sisältä jollain tietyllä tavalla. Vain selvittää, miksi on siellä ylipäätään? Tai paremminkin:kuka tai mikä siellä on? Löydätkö sen todella vai onko se "minä" pelkkä oletus? - ... aloittaja
Sarcisson kirjoitti:
Helpottaa kyllä oloa, mutta ei vie sitä tunnetta kokonaan pois? Miksei? Koska tietty tunne ei ole se varsinainen ongelma, vaan se, että samaistumme siihen tunteeseen: tämä tapahtuu minulle, tämä on minun tunteeni, tämä on minun kärsimykseni. Paino siis sanalla:minun.
Jos ei ole ketään jolle antaa anteeksi, niin kuka on se, joka on tunnekuohun vallassa?
Tämä on sama idea, kuin pieni henkilö katsoo pään sisältä erillistä ulkomaailmaa. Se sama pieni henkilö on se, jolle tunteet tapahtuvat ja joka kärsii. Sama erillisyys.
Kysymyksesi on väärinpäin. Ei tarvitse tulla ulos pään sisältä jollain tietyllä tavalla. Vain selvittää, miksi on siellä ylipäätään? Tai paremminkin:kuka tai mikä siellä on? Löydätkö sen todella vai onko se "minä" pelkkä oletus?Ehkä tarkotin että on helpompi tiedostaa tunteet ja reaktiot kun ikään kuin vertauskuvainnollisesti vetoaa ykseyteen. Sillon siinä hetkessä havahtuu että he eivät tiedä mitä he tekevät. "He" tarkottaa meitä kaikkia, koko ihmiskuntaa. Minulle tulee tästä rukouksesta mieleen tietenkin Jeesuksen sanat ristillä kun hän vetosi Isäänsä kaikkien puolesta. Hän myös neuvoi rukoilemaan vihollistensa puolesta. Ehkä ego on kollektiivinen vihollinen. Ehkä paha, jonka näen on karmaani. En tiedä.
"sinut siellä pääsi sisällä vielä. Jos vain tulet ulos kokonaan sieltä, niin rakkaus hoitaa itse itsensä." Viittasin kysymykselläni tähän mitä sinä kirjoitit enkä maininnut omaa käsitystä asiasta. Ei pääni sisällä ole ketään. - Sarcisson
... aloittaja kirjoitti:
Ehkä tarkotin että on helpompi tiedostaa tunteet ja reaktiot kun ikään kuin vertauskuvainnollisesti vetoaa ykseyteen. Sillon siinä hetkessä havahtuu että he eivät tiedä mitä he tekevät. "He" tarkottaa meitä kaikkia, koko ihmiskuntaa. Minulle tulee tästä rukouksesta mieleen tietenkin Jeesuksen sanat ristillä kun hän vetosi Isäänsä kaikkien puolesta. Hän myös neuvoi rukoilemaan vihollistensa puolesta. Ehkä ego on kollektiivinen vihollinen. Ehkä paha, jonka näen on karmaani. En tiedä.
"sinut siellä pääsi sisällä vielä. Jos vain tulet ulos kokonaan sieltä, niin rakkaus hoitaa itse itsensä." Viittasin kysymykselläni tähän mitä sinä kirjoitit enkä maininnut omaa käsitystä asiasta. Ei pääni sisällä ole ketään.Kun vetoat vertauskuvallisesti ykseyteen, niin onko se älyllinen vertauskuva vai koetko todella olevasi maailman kanssa yksi? On kaksi eri asiaa ajatella kaiken olevan yhtä ja kokea konkreettisesti, että mitään eroa ei ole.
Minä olen Kaikki tai Me olemme Yksi, molemmat ovat isoja ajatuksia. Usein käy niin, että ajatus erillisestä minästä laajenee ja napsahtaa kiinni tuollaiseen ajatukseen. Kun puhuit egosta, niin egokeskeinen ajatus rakastaa tällaista ajatusta. Kun ajattelemme olevamme kaikki tai osa jotain ikuista, niin se on henkisesti tyydyttävää ja lohduttavaa. Mutta silti se on pelkkä ajatus, ei todellinen kokemus.
Usein tuota kuvataan kolmella tavalla nähdä maailma. Näkemisellä tarkoitan konkreettista ymmärtämistä. Kuten sitä, että pidän kädessäni suljettuna jotain. Toinen ihminen voi ajatella, tuntea tai kuvitella mitä tahansa siitä, mutta vasta kun avaan käteni hän näkee mikä se on. Hän on nähnyt silloin sen itse.
Mutta siis, ensimmäisessä tavassa näemme periaatteella: minä ja toinen. Siis mitä lähes kaikki kokevat maailman olevan. Olen pääni sisällä.
Toisessa näemme periaattella: minä ja toinen olemme sama. Tätä kutsutaan useimmiten yhteydeksi tai ykseydeksi jonkin kanssa. Olen kaikessa tai kaikki on yhtä.
Kolmannessa näemme periaatteella: minä olen toinen. Tämä on se, missä minä on vasta kokonaan kadonnut. - ... aloittaja
Sarcisson kirjoitti:
Kun vetoat vertauskuvallisesti ykseyteen, niin onko se älyllinen vertauskuva vai koetko todella olevasi maailman kanssa yksi? On kaksi eri asiaa ajatella kaiken olevan yhtä ja kokea konkreettisesti, että mitään eroa ei ole.
Minä olen Kaikki tai Me olemme Yksi, molemmat ovat isoja ajatuksia. Usein käy niin, että ajatus erillisestä minästä laajenee ja napsahtaa kiinni tuollaiseen ajatukseen. Kun puhuit egosta, niin egokeskeinen ajatus rakastaa tällaista ajatusta. Kun ajattelemme olevamme kaikki tai osa jotain ikuista, niin se on henkisesti tyydyttävää ja lohduttavaa. Mutta silti se on pelkkä ajatus, ei todellinen kokemus.
Usein tuota kuvataan kolmella tavalla nähdä maailma. Näkemisellä tarkoitan konkreettista ymmärtämistä. Kuten sitä, että pidän kädessäni suljettuna jotain. Toinen ihminen voi ajatella, tuntea tai kuvitella mitä tahansa siitä, mutta vasta kun avaan käteni hän näkee mikä se on. Hän on nähnyt silloin sen itse.
Mutta siis, ensimmäisessä tavassa näemme periaatteella: minä ja toinen. Siis mitä lähes kaikki kokevat maailman olevan. Olen pääni sisällä.
Toisessa näemme periaattella: minä ja toinen olemme sama. Tätä kutsutaan useimmiten yhteydeksi tai ykseydeksi jonkin kanssa. Olen kaikessa tai kaikki on yhtä.
Kolmannessa näemme periaatteella: minä olen toinen. Tämä on se, missä minä on vasta kokonaan kadonnut.Ok. En väitä päässeeni eroon erillisestä minuudesta. Olen kokenut kevyen hetken/hetkiä, joilloin olen nähnyt ettei ns pientä minää ole koskaan ollut olemassa. On vain ohimeneviä ajatuksia, tunteita, yms. Olen tietoinen pääni sisällöstä, pääni sisältö ei ole tietoinen minusta, en ole pääni sisältö. Silti päivittäisessä arjessa samastun noihin ajatuksiin ja tarinoihin jne. Joskus kerron tarinaa vain puolitosissani. Puhun itsestäni pikkuminänä vaikka näen että se on vain leikkiä. Minusta ei ole ristiriitaista että itseoivaltanut (jota siis en ole) myös rukoilee. Kaksinaisuutta tapahtuu. Näitä asioita on vaikea laittaa sanoiksi. Kun sanoin vetoamisesta tarkoitin minussa olevaa sisäistä totuutta. Koen sen näin. Sille on monia termejä kuten ykseys. Mutta ei se siis ole missään kohtaa kehoani. Eikä sisälläni eikä ulkopuolellani. Se vain on. En voi havaita sitä, mutta voin havaita kaiken muun. Kuin pieni piste sisälläni, josta havaitsen kaiken. Läsnäolo. Eikä kuitenkaan noin.
- Sarcisson
... aloittaja kirjoitti:
Ok. En väitä päässeeni eroon erillisestä minuudesta. Olen kokenut kevyen hetken/hetkiä, joilloin olen nähnyt ettei ns pientä minää ole koskaan ollut olemassa. On vain ohimeneviä ajatuksia, tunteita, yms. Olen tietoinen pääni sisällöstä, pääni sisältö ei ole tietoinen minusta, en ole pääni sisältö. Silti päivittäisessä arjessa samastun noihin ajatuksiin ja tarinoihin jne. Joskus kerron tarinaa vain puolitosissani. Puhun itsestäni pikkuminänä vaikka näen että se on vain leikkiä. Minusta ei ole ristiriitaista että itseoivaltanut (jota siis en ole) myös rukoilee. Kaksinaisuutta tapahtuu. Näitä asioita on vaikea laittaa sanoiksi. Kun sanoin vetoamisesta tarkoitin minussa olevaa sisäistä totuutta. Koen sen näin. Sille on monia termejä kuten ykseys. Mutta ei se siis ole missään kohtaa kehoani. Eikä sisälläni eikä ulkopuolellani. Se vain on. En voi havaita sitä, mutta voin havaita kaiken muun. Kuin pieni piste sisälläni, josta havaitsen kaiken. Läsnäolo. Eikä kuitenkaan noin.
Läsnäolo on oikein hyvä termi, se todella tuntuu siltä. Useimmat varmaan kokevat juuri noin, se lähtee pienistä välähdyksistä tai hetkistä. Kokee hetkellisen irrottautumisen ajatuksista ja tunteista. Näkee itse, että ei ole todella päänsä sisältö.
Helpompi monille saavuttaa hiljaisuudessa tai yksinään. Arkielämä tuo sitten mukanaan vanhat tavat reagoida ja ajatella, vähänkuin noudattaisi jotain ohjelmaa. Joku painaa jotain tiettyä nappia ja tietty ajatus/tunne laukeaa.
There´s a great space
in which this moment takes place
There´s a great silence
that is listening to the thoughts.
Tuo on Adyashanti-niminen kaveri (kenties tuttu), joka löytyy verkosta. En pistä sen takia, että olisin hänen faninsa, mutta hänen tekstinsä auttoi minua aikanaan pääsemään sinuiksi tuon kokemuksen kanssa, syventämään sitä hetkistä arkielämään. Plus tuo tapa millä hahmotat ja puhut asiasta on niin samankaltainen, että siitä voisi olla apua. - ... aloittaja
Sarcisson kirjoitti:
Läsnäolo on oikein hyvä termi, se todella tuntuu siltä. Useimmat varmaan kokevat juuri noin, se lähtee pienistä välähdyksistä tai hetkistä. Kokee hetkellisen irrottautumisen ajatuksista ja tunteista. Näkee itse, että ei ole todella päänsä sisältö.
Helpompi monille saavuttaa hiljaisuudessa tai yksinään. Arkielämä tuo sitten mukanaan vanhat tavat reagoida ja ajatella, vähänkuin noudattaisi jotain ohjelmaa. Joku painaa jotain tiettyä nappia ja tietty ajatus/tunne laukeaa.
There´s a great space
in which this moment takes place
There´s a great silence
that is listening to the thoughts.
Tuo on Adyashanti-niminen kaveri (kenties tuttu), joka löytyy verkosta. En pistä sen takia, että olisin hänen faninsa, mutta hänen tekstinsä auttoi minua aikanaan pääsemään sinuiksi tuon kokemuksen kanssa, syventämään sitä hetkistä arkielämään. Plus tuo tapa millä hahmotat ja puhut asiasta on niin samankaltainen, että siitä voisi olla apua.Jep, olen joskus törmännyt Adyashantiin tubessa.
- ... aloittaja
Sarcisson kirjoitti:
Läsnäolo on oikein hyvä termi, se todella tuntuu siltä. Useimmat varmaan kokevat juuri noin, se lähtee pienistä välähdyksistä tai hetkistä. Kokee hetkellisen irrottautumisen ajatuksista ja tunteista. Näkee itse, että ei ole todella päänsä sisältö.
Helpompi monille saavuttaa hiljaisuudessa tai yksinään. Arkielämä tuo sitten mukanaan vanhat tavat reagoida ja ajatella, vähänkuin noudattaisi jotain ohjelmaa. Joku painaa jotain tiettyä nappia ja tietty ajatus/tunne laukeaa.
There´s a great space
in which this moment takes place
There´s a great silence
that is listening to the thoughts.
Tuo on Adyashanti-niminen kaveri (kenties tuttu), joka löytyy verkosta. En pistä sen takia, että olisin hänen faninsa, mutta hänen tekstinsä auttoi minua aikanaan pääsemään sinuiksi tuon kokemuksen kanssa, syventämään sitä hetkistä arkielämään. Plus tuo tapa millä hahmotat ja puhut asiasta on niin samankaltainen, että siitä voisi olla apua.Sarcisson, kun tunnut tietävän paljon asioita niin kerro mikä olisi toimivin henkinen harjoitus tällaiselle ns järki-ihmiselle? Olen jostain lukenut sen olevan bhajanien laulaminen. Miten sinä koet?
- Sarcisson
... aloittaja kirjoitti:
Sarcisson, kun tunnut tietävän paljon asioita niin kerro mikä olisi toimivin henkinen harjoitus tällaiselle ns järki-ihmiselle? Olen jostain lukenut sen olevan bhajanien laulaminen. Miten sinä koet?
Riippuu vähän siitä, mitä tarkoitat järki-ihmisellä? Tarkoittaako se, että pidät järjen mukana asioissa, etkä lähde ihan vähällä uskonnolliseen eetokseen mukaan? Vai sitä, että ajattelet ehkä vähän liikaakin?
Itse olen kokenut, että aina joku väittää tietyn harjoituksen olevan juuri se paras tai sopivin...niiin hups.
Mutta olen myös kokenut, että se tietty harjoitus itsessään ei ole ratkaisu mihinkään eikä muuta mitään. Mutta se voi auttaa pääsemään sellaiseen rauhalliseen ja tasapainoiseen tilaan, jossa se, mitä kutsut sisäiseksi totuudeksi on helpompi nähdä. Ja silloin on helpompi tarkkailla ja sitä kautta oivaltaa itsestään niitä asioita, mitkä nostavat ongelmia ja aiheuttavat kärsimystä.
Ylipäätään se sisäinen totuus on se tärkein, jota kuunnella. Kun opit kuuntelemaan sitä ja luottamaan siihen yhä enemmän, niin se "kertoo" mitä tehdä ja mihin suuntaan mennä.
Kokeile siis vapaasti erilaisia harjoituksia ja tunnustele miltä jokin harjoitus tuntuu. Onko se oikeaan suuntaan?
Sen verran voin suositella, että olisi hyvä osata jokin perusharjoitus (vaikkapa jokin buddhalainen hengitysharjoitus, laskeminen tai tarkkaileminen), joka ei ole ajasta ja paikasta riippuvainen. Sellainen, jota voi tehdä missä tahansa ja kenenkään huomaamatta. Siitä voi olla paljon apua, varsinkin jos koet että arkielämän tilanteet vievät selvästi kauemmaksi siitä läsnäolon kokemuksesta. Samalla sen avulla on helppo nähdä, mitkä asiat sen tekevät.
"Harjoitus on lopulta vain itsensä tuntemista ja sitä kautta itsensä unohtamista."
Mutta mitä ikinä valitsetkin, niin suhtaudu siihen realistisesti. Tarkoitan sitä, että monet yrittävät päästä harjoituksella johonkin tilaan tai kokemukseen. Paljon hyödyllisempää on useimmiten vain keskittyä siihen, miltä harjoitus tuntuu ja mitä koet juuri sillä hetkellä. Vähän kuin tiedemies tutkii vain tutkimisen ilosta. Mitä nyt tapahtuu ja mitä minä tällä hetkellä koen ja mistä tämä johtuu? Tuo kysymys on kai paras harjoitus kaikista...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .894600Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631403133Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503125Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4032202Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2311348Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111223- 761207
- 671097
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde301084Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että112999