Kuoleman ajatteleminen

Yksin sä kuoleva oot

Jos ihminen on kerran alkanut ajatella pakonomaisesti kuolemaa, niin voikohan siitä päästä koskaan eroon? Muistan joskus lukeneeni täältä palstalta jonkun tuskailleen, että vaikka hän pääsi eroon masennuksesta, niin kuoleman ajatteleminen on silti edelleen jatkuvaa.

Olen itse huomannut, että vaikka jaksamiseni on viime aikoina parantunut, niin ajattelen yhä vähän väliä kuolemaa. Kun avaan kotona kaapin, näen sieluni silmin, kuinka joku tyhjentää sitä kuolemani jälkeen. En oikein viitsisi ostaakaan mitään, koska aina päällimmäisenä on se ajatus, että kuolen kuitenkin lopulta. Minulla ei ole myöskään mitään kiinnostusta kehittyä missään asiassa, koska se kaikki on kuitenkin pois pyyhittyä sitten kun elämä päättyy.

Jotenkin tuntuu, että kun se kuolema sieltä kuitenkin ennen pitkää on tulossa, niin yhtä hyvin se voisi tulla nyt. Kunpa voisi jotenkin pikakelata elämän loppuun.

Onko kukaan löytänyt mistään apua tällaiseen pakonomaiseen kuoleman ajatteluun?

16

893

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 450..

      Et ole yksin ajatuksinesi. Minä ajattelen ihan samalla tavalla kuin sinä,ja joka päivä pitkin päivää. Koko elämä tuntuu ihan turhalta. Niin kuin sanoit, että et viitsi oikein ostaa mitään, koska se on turhaa, koska kuolema tulee kuitenkin lopulta. Ajattelen aivan samalla tavalla. Olen jopa antanut paljon tavaraa pois, koska täältä kuolee kuitenkin. Ei jää muille niin paljon tavaroiden tyhjentämistä asunnostani, kun kuolen. En tiedä, miten tällaiset ajatukset saisi pois. Näin olen ajatellut koko elämäni.

    • siinä vastaus

      Uskoontulo. Silloin löytyy elämälle, tälle ajallisellekin tarkoitus.

      • hehehehh

        Mikä ihmeen tarkoitus uskosta löytyy ?
        Humpuukiin uskominen ei voi olla elämän tarkoitus !


      • Joo jossain tapauksessa voisi myös sanoa "henkinen herääminen"..tajuaa että asioita pitää muuttaa aikaradikaalistikin ja antaa mahdollisuus no löytää itsensä tai omat juttunsa, uskon että jokaisella on oma tehtävänsä mutta yleensä se vaan hukkuu tähän kaikkeen maallisuuteen ja muihin. Ihmettelen sellaista jolal ei muka ole mitään omaa juttuansa jota voi kehittää. ja luoda tarkoituksensa elämälle.


      • MinäPelastanSinut

        Jumala auttaa kaikkia, niitäkin jotka eivät Häneen usko:)


    • ...

      Elämälle pitää löytää joku tarkoitus - syy elää ja olla täällä.

      Joku ehdottaa uskoontuloa, miksei se joillekin ole vastaus. Itse koen jälleensyntymän olevan totta, eli kuoleman kohtaaminen ei hyödytä siinä mielessä mitään koska synnymme kuitenkin uudelleen.

      • siinä vastaus

        Emme synny tänne uudelleen. Kyllä tämä tässä fysiikassa ainut keikka on.


      • JoujouJoujoujou

        Elämäntarkoitus on kuunnella Cheekkiä:D


    • ap..

      450, ihan sama juttu minulla, että olen antanut paljon kaikkea pois. Tyhjennän asuntoa jo valmiiksi ja jos jostain hetken mielijohteesta hankin itselleni vaikka uuden sohvan, niin tunnen heti perään itseni täydeksi idiootiksi.

      Erossa jätin melkein kaiken eksälle, otin mukaan aivan välttämättömät tavarat, muutaman laatikollisen ja tärkeimmät huonekalut. Koen, että minut on säilötty tähän kerrostaloasuntoon odottamaan kuolemaa.

      Raamattu-sadut eivät valitettavasti auta rationaalista ihmistä tällaisissa tilanteissa. Kaipa sitä voisi kuvitella vaikka keijujen tuovan elämään tarkoitusta, mutta mielikuvitukseni ei ikävä kyllä riitä sellaiseen. Itsepetos ei yleensäkään ole toiminut minulla kovinkaan tehokkaasti.

      • JumalaAuttaaIhmistä

        Jumala auttaa kaikkia, myös sinua. Voimia jatkoon!


    • Tarja52

      Minulla on ollut pienestä asti kuoleman pelko. Silloin ei osattu kasvattaa lasta niin , että hänellä olisi koko ajan turvallisuuden tunne. En syytä heitä . Mutta ahdistaa yksikin muisto, kun olin joku 5-6-7 vuotias , en tarkalleen muista. Kuitenkin söin paljon ruokaa(perunaa) iltasella, äitini sanoi, että ennen kuolemaa ihminen syö paljon. Ja siinä se. Ensin turvattomuuden tunne koko ajan ja sitten et jos syöt paljon , niin kohta kuolet. Eipä paljon naurattanut ja muistan kuinka jäin vaan ajattelemaan kuolemaa. Ja en ole siitä päässyt yli , olen 52 vuotias ja aina ajatellut/pelännyt kuolemaa. Omaa ja muiden. Ja tosi herkkänä lapsena nuo pelot elävät vielä tänäkin päivänä sisälläni, enkä ole niiden yli päässyt pois. Joskus olen kaupassa vihreistä banaaneista sanonut, et tässä iässä ei kannata ostaa noin vihreitä, kun voi jäädä syömättä. VITSI muka toisille, joskus nauran hervottomasti, kaikki ei tajuu koko jutskaa. No eihän normaali ihminen koko ajan pelkää?? Olen käynyt psykoterapian, koko ikäni ollut terapiassa ja ensi viikolla menen taas. Ja lääkkeitä olen joutunut käyttämään yli 32 vuotta, et edes pystyisin olee täällä elämässä. Jos ei ole ollut lääkkeitä sitten olen juonut alkoa, olen alkoholisti ja retkahtanut , muuten raittiina nyt kohta 5v. Lääkäri sanoi, et elät kauemmin noilla lääkkeillä kuin viinalla ja niin se on . Asia hieman paisui , mutta tälläistä mulla tämän suuren pelon kanssa eläminen/suorittaminen on. Jotenkin on kuin pystyyn näivettynyt kelo.

    • Siirilainen 88

      Moi
      Mä olen kans yhtenään ajatellut kuolemaa..Pari päivää sitten tuli paniikkikohtauskin. Toissailtana soitin http://www.suomenkriisipaivystys.fi/
      Puheaikani kului äkkiä kun maksoi noin pari euroa minuutti. Puhelimeen vastasi sairaanhoitaja joka oli mukava, aion soittaa uudesti kun saan rahaa saldoon :) Toivottavasti tänne saa lisätä tuon osoitteen.

    • Trollileo123

      ainakin mun mielestä, jos mä yritän uskoo uuteen elämään, alan vaan itkee ja mieettiii mun parasta mahdollista perhettä joten haluis ikinä hyvästellä. :,,(,

    • NeilikkaZ

      Oon toivonut kuolevani lapsesta saakka, ja lukuisat yliannostukset ja sairaalareissuja mahtuu historiaan. Kun viimeisen kerran yrityksen jälkeen heräsin äitinä, lupasin etten lapselleni niin tee. On opetelva muita keinoja sietää pohjakosketuksia. Joskus ovat vanhat möröt nostaneet päätään, mutta myös tuska siitä tiedosta miten en pysrynyt edes lapsen takia parempaan. No en pystynyt. Nyt pystyn. Pari vuotta meni "kuolleena", elämä ei kiinnostanut. Nyt nautin elämästä ja koen sen menevän myös eteenpäin. Voihaleja niille, jotka kuolemanhalun kanssa kampailevat. Tämä hetki ei ole ikuisuus. Asiat unohtuu. Niistä kasvaa, pikkuhiljaa. Itke jos iketyttää, se parantaa.

    • IltalehdestäPäivää

      juna aikatauluja löytyy vaikka ja kuinka. Tarvitsemme lööppejä.

    • Jennijuliah

      Kaikki on tässä hetkessä.
      Minä en ole mitään, silti olen kaikki kaikessa
      Opetelkaa ihmiset Minä-harha pois, olemme kaikki yhtä. Ykseys.

      Sielu/tietoisuus jatkaa matkaa kuoleman jälkeen, ei minä. Me olemme kaikki henkiä, jotka saavumme taivaaseen kuoleman jälkeen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastatko?

      Ala kertomaan se ja heti
      Ikävä
      71
      3115
    2. Mikä haluat olla kaivatullesi?

      1. Kaveri 2. Ystävä 3. Panokaveri 4.puoliso 5 jokin muu
      Ikävä
      92
      2885
    3. Kosiako meinasit?

      Voi sua rakas ❤️
      Ikävä
      51
      2115
    4. Mietin että

      Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin
      Ikävä
      20
      1575
    5. Oot ilkee paha noita

      Paha babushka Luulitko etten tienny
      Ikävä
      15
      1349
    6. Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon

      Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..
      Vimpeli
      5
      1338
    7. Aaamu on täällä taas!

      Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa
      Ikävä
      13
      1301
    8. Sytyttikö hallin lapsi vai joku mielipuoli

      Onko tietoa? Toivon jälkimmäistä
      Vimpeli
      18
      1280
    9. Tajusin vaan...

      Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein
      Ikävä
      13
      1273
    10. Noin ulkonäkö-jutut ei multa

      Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin
      Ikävä
      24
      1232
    Aihe