Varatun kaa?

Kysymyshän onkin ironiasta, rakkaani, ironiasta.
Nimenomaan tuota ajoin takaa koko viestillä, kun täällä näitä "neuvojia" riittää. Onneksi olkoon, tajusit.

..kun miehellä on kaksi "vaimoa"
kukapa sellaisesta tilanteesta pois lähtisi?
(mutta..ei aina asiat mene niinkuin mies haluaa...)

En soita.
Olen totta puhuakseni ihan tyytyväinen tilanteeseen. Nyt. Tällä hetkellä.

Se on totta, että mies ei eroa hae, vaan vaimo. Mutta ei toinen nainen välttämättä saa miestä itselleen niin että soittaa "vanhalle" naiselle.

Minun tyttöystäväni soitti vaimolleni. Kävi niin että vaimo ei ottanut eroa, mutta minä annoin kenkää tyttöystävälle. Tuo tyttöystäväni kuvitteli vaimoni jättävän minut saatuaan selville toisen naisen olemassaolon.

Kokenut kirjoitti:

Se on totta, että mies ei eroa hae, vaan vaimo. Mutta ei toinen nainen välttämättä saa miestä itselleen niin että soittaa "vanhalle" naiselle.

Minun tyttöystäväni soitti vaimolleni. Kävi niin että vaimo ei ottanut eroa, mutta minä annoin kenkää tyttöystävälle. Tuo tyttöystäväni kuvitteli vaimoni jättävän minut saatuaan selville toisen naisen olemassaolon.

Lue lisää

Kerro lisää! Miten koit itse suhteesi tyttöystävääsi? Oliko hän sinulle pelkkä panopuu, vaihtelua siihen kotona häärivään nannyyn? (Kuten tuolla ylempänä väitetään _kaikkien_ tyttöystävien olevan) Harkitsitko ikinä vaimosi lemppaamista?
Minua kiinnostaisi ihan objektiivisesti sinun tarinasi, ilman mitään saarnoja/neuvoja tai vastaavaa roskaa. Kiits.

ihan noinkaan yksioikoisia ole. Yleensä joo vaimo jättää miehen, mutta mutta... Hyvää miestä, joka joskus seikkailee ei noin vain jätetäkään. Onko tullut mieleen, ettei vieraissa pomppiva mies (ainakaan ellei se ole kroonista) ole suinkaan vaimolleen "panopuu" vaan häneltä saattaa saada ties kuinka tyydyttävää seksiä? Ja kaikkea muutakin.

...kysymys ollutkaan tästä. Vaan siitä, että mistä voi tietää, koska on mennyt se hetki, jolloin varattu mies jättää vaimonsa. Moni täällä tuntuu tietävän, ihmisiä ja olosuhteita tuntematta. Kertokaa nyt, kun kerran tiedätte.

Mimmu kirjoitti:

...kysymys ollutkaan tästä. Vaan siitä, että mistä voi tietää, koska on mennyt se hetki, jolloin varattu mies jättää vaimonsa. Moni täällä tuntuu tietävän, ihmisiä ja olosuhteita tuntematta. Kertokaa nyt, kun kerran tiedätte.

Lue lisää

Itse katsoin tilannetta yli kaks vuotta..melkein kolme
Mitään ei tapahtunut siinä ajassa. Olen kuullut että jotkut ovat olleet 10vuotta "toisia naisia"..
Toivo eli kauan aikaa että meistä olisi tullut jotain.. mutta todellisuus olikin toista

Mimmu kirjoitti:

...kysymys ollutkaan tästä. Vaan siitä, että mistä voi tietää, koska on mennyt se hetki, jolloin varattu mies jättää vaimonsa. Moni täällä tuntuu tietävän, ihmisiä ja olosuhteita tuntematta. Kertokaa nyt, kun kerran tiedätte.

Lue lisää

unohtaisin miehen ja etsisin rinnalle vapaata sorttia olevan. sanompa vaan että lopeta ajois, koskaan se ei tuu sun olemaan ja jos tulee niin ei ainakaa kokonaan, kerran pettää aina pettää. ajatteleppas asia omalle kohdalles.

sinuna kirjoitti:

unohtaisin miehen ja etsisin rinnalle vapaata sorttia olevan. sanompa vaan että lopeta ajois, koskaan se ei tuu sun olemaan ja jos tulee niin ei ainakaa kokonaan, kerran pettää aina pettää. ajatteleppas asia omalle kohdalles.

Lue lisää

Kiitos neuvosta, vaikka en sitä pyytänytkään.
Ja ihan tiedoksi, minulla ei ole ongelmaa lopettaa suhetta, joka ei toimi. Tämä toimii, ainakin vielä.
Koska asia tuntuu olevan hankala, otan avuksi kerällisen rautalankaa. Koko jutun pointti oli se, että toisilleen tuntemattomat ihmiset selittävät kuinka "juuri se mies ei ikinä ole sinun, koska rakastaa vaimoaan enemmän". Niin kuin sinäkin antauduit neuvomaan, tartuit heitettyyn syöttiin. Mistä tiedät? Käsittääkseni kaikki me täällä olemme yksilöitä, kaikki me teemme omat ratkaisumme, ja omat virheemme. Eikä kukaan meistä osaa ennustaa... jos sinulle kävi huonosti, ei se automaattisesti merkitse sitä, että minullekin käy.

Mimmu kirjoitti:

...kysymys ollutkaan tästä. Vaan siitä, että mistä voi tietää, koska on mennyt se hetki, jolloin varattu mies jättää vaimonsa. Moni täällä tuntuu tietävän, ihmisiä ja olosuhteita tuntematta. Kertokaa nyt, kun kerran tiedätte.

Lue lisää

Ei sitä voi mistään tietää tyhmä. Et kai ole miehen kanssa silloin kun hän on vielä vaimonsa kanssa, silloinhan olet kodinrikkoja ja pettäjä.

Etsi vapaa mies ja kysy, että kauanko häneltä meni jättää vaimonsa aikanaan, silloin saat yhden tarkan ajan selville.

Mimmu kirjoitti:

...kysymys ollutkaan tästä. Vaan siitä, että mistä voi tietää, koska on mennyt se hetki, jolloin varattu mies jättää vaimonsa. Moni täällä tuntuu tietävän, ihmisiä ja olosuhteita tuntematta. Kertokaa nyt, kun kerran tiedätte.

Lue lisää

Ei se juju olekaan siinä mistä tietää koska varattu mies jättää vaimonsa vaan siinä mitä sitten tapahtuu jos niin joskus käy. Kuvitellaanko, että tästä kakkossuhteesta tulisi automaattisesti sen jälkeen ykkössuhde??? Ehkä, mutta niin tapahtuu aniharvoin. Asiassa kuin asiassa kannattaa ensin miettiä mitä haluaa, miksi haluaa ja onko suhteella realistiset onnistumisen mahdollisuudet. Mielestäni ne on melko pienet jos kaikki riippuu näennäisesti vain siitä milloin mies ottaa eron/heitetään pihalle.

Mimmu kirjoitti:

Kiitos neuvosta, vaikka en sitä pyytänytkään.
Ja ihan tiedoksi, minulla ei ole ongelmaa lopettaa suhetta, joka ei toimi. Tämä toimii, ainakin vielä.
Koska asia tuntuu olevan hankala, otan avuksi kerällisen rautalankaa. Koko jutun pointti oli se, että toisilleen tuntemattomat ihmiset selittävät kuinka "juuri se mies ei ikinä ole sinun, koska rakastaa vaimoaan enemmän". Niin kuin sinäkin antauduit neuvomaan, tartuit heitettyyn syöttiin. Mistä tiedät? Käsittääkseni kaikki me täällä olemme yksilöitä, kaikki me teemme omat ratkaisumme, ja omat virheemme. Eikä kukaan meistä osaa ennustaa... jos sinulle kävi huonosti, ei se automaattisesti merkitse sitä, että minullekin käy.

Lue lisää

Kaikki on kiinni omastatunnosta ja päätöksestä ei mistään muusta. Tässäkin on taas kyse enemmän siitä voisitko Sinä rakastaa täysillä miestä, joka ei tiedä kumpaa rakastaa enemmän, sinua vai vaimoaan. Ihan henkilökohtaisesti tiedän, että on parempi neuvoa itseään kuin ketään muuta. Siksi kysymys kuuluukin "teenkö virheen jos seurustelen varatun kanssa?" ja "seuraako siitä hyvää kenellekään?"

nainen kirjoitti:

Kaikki on kiinni omastatunnosta ja päätöksestä ei mistään muusta. Tässäkin on taas kyse enemmän siitä voisitko Sinä rakastaa täysillä miestä, joka ei tiedä kumpaa rakastaa enemmän, sinua vai vaimoaan. Ihan henkilökohtaisesti tiedän, että on parempi neuvoa itseään kuin ketään muuta. Siksi kysymys kuuluukin "teenkö virheen jos seurustelen varatun kanssa?" ja "seuraako siitä hyvää kenellekään?"

Lue lisää

... kyllä pointin. Mutta uskon vakaasti, että melkein kaikki "toiset naiset" ovat pohtineet pohtimasta päästyäänkin juuri noita kysymyksiä. Minäkin.
Henkilökohtainen filosofiani on kuitenkin se, että mieluummin kadun niitä asioita, joita olen tehnyt, kuin niitä, jotka jätin tekemättä.
Enkä minä mielestäni ole millään tasolla vastuussa miehen suhteesta vaimoonsa, minä olen vastuussa omassa suhteestani mieheen. Omatunto ei siis kolkuta, enää. Aluksi kyllä, mutta ei enää.

Reetta kirjoitti:

Ei sitä voi mistään tietää tyhmä. Et kai ole miehen kanssa silloin kun hän on vielä vaimonsa kanssa, silloinhan olet kodinrikkoja ja pettäjä.

Etsi vapaa mies ja kysy, että kauanko häneltä meni jättää vaimonsa aikanaan, silloin saat yhden tarkan ajan selville.

Lue lisää

Saatan olla tyhmäkin. Kuinka vaan. Ilmeisesti sinuun verrattuna olen tosi tyhmä.
Minä en petää ketään, ja usko huviksesi "koti" oli rikki jo kauan sitten. Jos kahden ihmisen väliin pääsee kolmas, se väli on syntynyt jo aiemmin.
Kirjoitit:
"Ei sitä voi mistään tietää tyhmä."
Jos luet viestejä tällä palstalla ihan ajatuksen kanssa (sinähän et ole tyhmä, ethän?) niin huomaat kyllä, että jotkut tietävät sen. Ja kaiken muunkin tuntemattomien ihmisten välisistä suhteista, ja olosuhteista näiden suhteiden takana.

nainen kirjoitti:

Ei se juju olekaan siinä mistä tietää koska varattu mies jättää vaimonsa vaan siinä mitä sitten tapahtuu jos niin joskus käy. Kuvitellaanko, että tästä kakkossuhteesta tulisi automaattisesti sen jälkeen ykkössuhde??? Ehkä, mutta niin tapahtuu aniharvoin. Asiassa kuin asiassa kannattaa ensin miettiä mitä haluaa, miksi haluaa ja onko suhteella realistiset onnistumisen mahdollisuudet. Mielestäni ne on melko pienet jos kaikki riippuu näennäisesti vain siitä milloin mies ottaa eron/heitetään pihalle.

Lue lisää

Totta, en voi tietää, jatkuuko suhde miehen eron jälkeen. Mutta eikös se ole sama tilanne ihan missä tahansa suhteessa? Ei kukaan voi olla täysin varma, että suhde jatkuu ikuisuuksiin. Joskus on vain mentävä virran mukana.
Eikä minulla ole mitään kuvitelmia...

Mimmu kirjoitti:

... kyllä pointin. Mutta uskon vakaasti, että melkein kaikki "toiset naiset" ovat pohtineet pohtimasta päästyäänkin juuri noita kysymyksiä. Minäkin.
Henkilökohtainen filosofiani on kuitenkin se, että mieluummin kadun niitä asioita, joita olen tehnyt, kuin niitä, jotka jätin tekemättä.
Enkä minä mielestäni ole millään tasolla vastuussa miehen suhteesta vaimoonsa, minä olen vastuussa omassa suhteestani mieheen. Omatunto ei siis kolkuta, enää. Aluksi kyllä, mutta ei enää.

Lue lisää

Olet nyt periaatteessa vastuussa vain suhteestasi mieheen. Jos kuitenkin saisit tuon miehen "omaksesi" niin eikö sinua yhtään häiritsisi ettei mies ollut edellisessäkään avioliitossa vastuussa suhteesta vaimoonsa niin miksi olisi sitä sinunkaan kanssasi? Ja koska mies oli uskoton edellisessä avioliitossaan niin etkö sinäkin voisi olla sitä, samoin hän edelleen sinulle? Jos oman moraalikäsityksen mukaan hyväksyy toisen uskottomuuden (viis mistään syistä tai selityksistä) niin täytyyhän toisenkin sallia sama sinulle?

Mimmu kirjoitti:

Totta, en voi tietää, jatkuuko suhde miehen eron jälkeen. Mutta eikös se ole sama tilanne ihan missä tahansa suhteessa? Ei kukaan voi olla täysin varma, että suhde jatkuu ikuisuuksiin. Joskus on vain mentävä virran mukana.
Eikä minulla ole mitään kuvitelmia...

Lue lisää

sanoisin, ettei koskaan pitäisi mennä virran mukana, koska silloin ei todellakaan tiedä mihin joutuu. Jos on edes pientä suunnitelman poikasta niin lopputulos on paljon parempi.

Reetta kirjoitti:

Ei sitä voi mistään tietää tyhmä. Et kai ole miehen kanssa silloin kun hän on vielä vaimonsa kanssa, silloinhan olet kodinrikkoja ja pettäjä.

Etsi vapaa mies ja kysy, että kauanko häneltä meni jättää vaimonsa aikanaan, silloin saat yhden tarkan ajan selville.

Lue lisää

vapaa ihminen todella rakastaa varattua, hän kunnioittaa tämän suhdetta vaimoonsa (tässä tapauksessa) ja vetäytyy tilanteesta. Niin se menisi kaiken järjen mukaan. Monilla vain ei ole järkeä rakastuessaan eivätkä he näe metsää puilta.

nainen kirjoitti:

Olet nyt periaatteessa vastuussa vain suhteestasi mieheen. Jos kuitenkin saisit tuon miehen "omaksesi" niin eikö sinua yhtään häiritsisi ettei mies ollut edellisessäkään avioliitossa vastuussa suhteesta vaimoonsa niin miksi olisi sitä sinunkaan kanssasi? Ja koska mies oli uskoton edellisessä avioliitossaan niin etkö sinäkin voisi olla sitä, samoin hän edelleen sinulle? Jos oman moraalikäsityksen mukaan hyväksyy toisen uskottomuuden (viis mistään syistä tai selityksistä) niin täytyyhän toisenkin sallia sama sinulle?

Lue lisää

Minä oikeasti uskon siihen että asiat ja ihmiset voivat muuttua. Jos vaimolle kävi noin, ei se tarkoita että niin kävisi minulle. Toki se on mahdollista, mutta en usko että se on sääntö ilman poikkeuksia. En usko, että miehen entinen elämä häiritsisi. Jokaisessa uudessa suhteessa on annettava niiden entisten olla, oli suhde saanut alkunsa miten vain. Voin tietysti olla väärässä, aika näyttää.
Itse en ole ollut uskoton kenellekään ikinä, ja haluan uskoa, etten koskaan tule olemaankaan.

nainen kirjoitti:

vapaa ihminen todella rakastaa varattua, hän kunnioittaa tämän suhdetta vaimoonsa (tässä tapauksessa) ja vetäytyy tilanteesta. Niin se menisi kaiken järjen mukaan. Monilla vain ei ole järkeä rakastuessaan eivätkä he näe metsää puilta.

Lue lisää

Miksi minun pitäisi kunnioittaa miehen suhdetta vaimoon, kun hän ei itsekään tee niin?
Miksi minun pitäisi luopua mahdollisuudesta saada hyvä ja toimiva ihmissuhde, ja löytää oikea onni? Vaimo on jo luopunut.

Mimmu kirjoitti:

Miksi minun pitäisi kunnioittaa miehen suhdetta vaimoon, kun hän ei itsekään tee niin?
Miksi minun pitäisi luopua mahdollisuudesta saada hyvä ja toimiva ihmissuhde, ja löytää oikea onni? Vaimo on jo luopunut.

Lue lisää

Tunkeilen väliin.. Kunnioita itseäsi. Mistä tiedät, että mies kunnioittaisi sinua vaimonaan yhtään paremmin kuin nykyistä vaimoaan?

"Olen miettinyt paljon asiaa, ja päätynyt siihen että minun, vaimoni ja lastemme elämäntilanteessa avioero olisi se kaikkein huonoin vaihtoehto kaikille. En näe suuria toiveita siitä, että avioliittoni muuttuisi koskaan parisuhteen osalta paremmaksi, olen toki yrittänyt ja yritän jatkuvasti saada asioihin parannusta. Ei auta kuin jatkaa näin toistaiseksi ja katsoa ajan myötä kuinka tässä käy. Suhde toiseen naiseen auttaa itseäni kuitenkin kestämään tilanteen paremmin. Ilman tätä toista suhdetta olisin ehkä jo eronnut, ja kuten jo sanoin, tämä olisi ollut vaimolleni ja lapsilleni oikeasti se huonompi vaihtoehto."

Hiphurraa vaan tällä toiselle naisellesi tuosta, että hän altruistisesti ja empatian kiilto silmissään panee sinua, jotta sinä kestäisit paremmin itseäsi ja jaksaisit pitempään huonossa avioliitossasi. Voi venäjä mitä perusteluja sitä näkeekään. Eikö ole tullut ottaa esim. aprisuhdeneuvojaan yhteyttä?? Apuja saa jos niitä älyää (siis lue uudelleen: ÄLYÄÄ) hakea.

Onnea vaan loppuelämällenne

Näyt ajatelleen asioita aikalailla vain omasta näkökulmastasi, ainakin sen kuvan sai. Tunnut hoitavan vain itseäsi käymällä vieraissa. Sinä et halua erota, mutta mistä tiedät vaikka vaimosi olisikin lopulta helpottunut jos eroaisitte ja kaikkien teidän elämä paranisi?
Tietenkin kannattaisi käydä jossain terapiassa tai jopa lääkärillä, koska haluttomuuteenhan voi olla ihan hoidettava syy.

Kakkossuhteisiin on myös eri motivaatioita. Jotkut ryhtyvät niihin vasta kun ovat jo varmoja siitä, että haluavat eroon nykyisestä suhteestaan.

Mulle ja miehelleni kävi niin, että tutustuimme kun mies oli jo päättänyt erota puolisostaan. Pistin suhteen tauolle heti kun sain tietää hänen puolisostaan (mies tunnusti n. kuukauden tapailun jälkeen) ja aloimme tapailemaan uudestaan vasta kuukauden päästä kun hän oli muuttanut pois puolisonsa luota.

Henna kirjoitti:

Kakkossuhteisiin on myös eri motivaatioita. Jotkut ryhtyvät niihin vasta kun ovat jo varmoja siitä, että haluavat eroon nykyisestä suhteestaan.

Mulle ja miehelleni kävi niin, että tutustuimme kun mies oli jo päättänyt erota puolisostaan. Pistin suhteen tauolle heti kun sain tietää hänen puolisostaan (mies tunnusti n. kuukauden tapailun jälkeen) ja aloimme tapailemaan uudestaan vasta kuukauden päästä kun hän oli muuttanut pois puolisonsa luota.

Lue lisää

"Parhaimmat" kakkossuhteet kai ovatkin niitä, joissa toiselta ei odoteta yhtään mitään ja siksi niistä tulee usein pitkäaikaisia. Raastavaa tai sitten ei.

Kiitos järkevästä vastauksesta, ilman moraalipaskaa. Kiitos että jaoit myös oman kokemuksesi, se kun on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin kritisointi/moralisointi ja katkera haukkuminen.
Juuri tuota mieltä olen itsekin, asiat riippuvat yksilöistä ja taustoista. Näistä moralisteista kukaan ei tiedä kuinka kauan oma suhteeni on jatkunut, saatikka muista olosuhteista. Silti minulle on jo kerrottu ettei suhteestani tule koskaan mitään, ym.

Mimmu kirjoitti:

Kiitos järkevästä vastauksesta, ilman moraalipaskaa. Kiitos että jaoit myös oman kokemuksesi, se kun on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin kritisointi/moralisointi ja katkera haukkuminen.
Juuri tuota mieltä olen itsekin, asiat riippuvat yksilöistä ja taustoista. Näistä moralisteista kukaan ei tiedä kuinka kauan oma suhteeni on jatkunut, saatikka muista olosuhteista. Silti minulle on jo kerrottu ettei suhteestani tule koskaan mitään, ym.

Lue lisää

Mullekin kävi niin, että tapasin miehen (itse olen eronnut) joka oli varattu. Siis en mitenkään "metsästämällä" tai tahallaan "valinnut" tätä kyseistä miestä. Näiltä palstoilta jää päällimäiseksi mielikuvaksi just toi, että naiset (ja varsinkin pahat yksinhuoltajat!) jotenkin varta vasten kyttäisivät, että pääsisivät rikkomaan "onnellisen avioliiton, jossa ei ollut mitään vikaa ennen kuin toi akka alkoi lirkuttelemaan viattomalle miehelleni". Vaikea uskoa, että kukaan tahallaan haluaa hankkiutua näihin monimutkaisiin uusperhekuvioihin, joissa on mukana exät ja sun ja mun lapset kaikkine lieveilmiöineen.

Totta, miehillä on varmasti monia syitä kakkossuhteen aloittamiselle, mutta tässä meidän tapauksessa kyse ei ollut siitä, että olisin ollut joku "hoito", jota käydään naimassa kun se on niin kivaa. Toivottomat pelurit on sitten varmaan ihan oma ryhmänsä, tiedän ja tunnen tällaisenkin miehen, jolla on koko ajan nainen tai parhaimmillaan pari samaan aikaan kierroksessa vaimon lisäksi. Eikä aikomustakaan ikinä erota.

Me nyt vaan satuttiin rakastumaan. Oikeesti. Koko sinä aikana kun tapailimme, en kertaakaan kysynyt/painostanut millään tavalla häntä eroamaan. Ajattelin, että sen täytyy olla hänen ihan oma päätöksensä. Tällaisena puolipessimistinä en nimittäin halunnut, että jonain päivänä jonkun suuremman kinan yhteydessä saan kulla, että "sun vikas, että olen nyt tässä" :-)

Aika tarkkaan puolen vuoden päästä suhteen alkamisesta (joka ekat 3 kk oli lähinnä puhelimessa puhumista ja tekstailua) huomasin, että jotain on tapahtumassa. Toisin sanoen hän oli päättänyt erota ja kertoa asiasta exälleen seur. päivänä - ja näin myös tapahtui. Kuukauden päästä hän oli omassa asunnossaan ja ero vireillä. Satuin sattumalta just noihin aikoihin lukemaan jostain lehdestä pitkän artikkelin toisista naisista ja siinä parisuhdeterapeutit ja psykologit yms. ammattilaiset totesivat jonkuntasoisena yleisenä huomiona, että jos se varattu osapuoli on jotain ratkaisua tekemässä, niin yleensä se tapahtuu keskimäärin puolen vuoden paikkeilla. Yli vuoden kestäneille "kakkossuhteille" eivät antaneet kovin hyviä tulevaisuudennäkymiä (siis sen kakkosnaisen/miehen silmin katsottuna).

Tästä on nyt vuosi ja suunnittelemme yhteenmuuttoa ensi vuoden puolella. Ja olemme onnellisempia kuin olisimme koskaan voineet kuvitella (kylläpäs kuulosti siirapilta, mutta kun se on totta!). Emme muuttaneet yhteen heti, koska halusin, että hän (ja varsinkin hänen lapsensa) saa rauhassa totutella uuteen elämäntilanteeseen ja se onkin osoittautunut tosi hyväksi ratkaisuksi, suosittelen! Tosin käytännössä vietämme suurimman osan viikosta samassa osoitteessa...

Toivottavasti selviätte. Kyllä sä varmasti sen käytöksestä huomaat, jos jotain on tapahtumassa. Ja jos taas välttelee aihetta, niin on syytä epäillä, ettei ole aikomustakaan tehdä ratkaisuja puoleen tai toiseen. Mun ystävät ennustivat myös, ettei tästä mitään tule - tosin ihan hyväntahtoisesti - ja ovat vilpittömästi onnellisia puolestani nyt.

Henna kirjoitti:

Kakkossuhteisiin on myös eri motivaatioita. Jotkut ryhtyvät niihin vasta kun ovat jo varmoja siitä, että haluavat eroon nykyisestä suhteestaan.

Mulle ja miehelleni kävi niin, että tutustuimme kun mies oli jo päättänyt erota puolisostaan. Pistin suhteen tauolle heti kun sain tietää hänen puolisostaan (mies tunnusti n. kuukauden tapailun jälkeen) ja aloimme tapailemaan uudestaan vasta kuukauden päästä kun hän oli muuttanut pois puolisonsa luota.

Lue lisää

Henna on loistava esimerkki itseään kunnioittavasta naisesta, joka ei tyytynyt toisen naisen osaan. Heti kun hänelle selvisi että mies on varattu, hän lopetti suhteen. Tämä on miehelle selvääkin selvempi signaali siitä, että kyseistä naista et saa ellet ota häntä AINOAKSI naiseksesi. Lisäksi Henna välttyi siltä pahalta ololta, joka häntä olisi vaivannut toisena naisena olemisen johdosta (siis avunannosta moraalirikokseen).

Ihailtavaa johdonmukaisuutta osoittaa myös se, että Henna ei ryhtynyt rakentamaan mitään pelkkien miehen erolupausten varaan. Suhdetta jatkettiin vasta kun mies oli aikuisten oikeasti muuttanut pois edellisen naisensa luota - eli konkreettisesti eronnut (vaikkei ehkä vielä paperilla).

Jos Hennan mies olisi sattunut olemaan sellaisia katteettomia lupauksia antava liero, joita monet pettäjämiehet ovat (sillä pettäjä on aina antanut katteettomia lupauksia vähintään vaimolleen), tämä olisi paljastunut Hennalle hyvin nopeasti ja suhde tuskin olisi jatkunut lainkaan. Minusta tämäkin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin se, että Henna olisi joutunut vuosikaudet roikkumaan naimisissa olevassa miehessä vailla luottamusta tulevaan.

Huomaamme myös, että suhde kannatti väliaikaisesti lopettaa, koska mies ihan oikeasti oli kiinnostunut Hennasta. Hän oli valmis ottamaan vaimostaan asumuseron voidakseen aloittaa suhteensa Hennaan uudelleen. Ne "toiset naiset", jotka aloittavat suhteensa ja jatkavat sitä miehen varausasteesta riippumatta, eivät ehkä ole vielä tajunneet että tosirakkaus kestää myös odottamisen. Kannattaisi miettiä, mitä se kertoo suhteesta, jos "toinen nainen" pelkää miehen luovuttavan ellei tämä nainen suostu seksisuhteeseen alusta lähtien, ehdoilla millä hyvänsä (siis vaikka mies olisi vielä edellisen kanssa). Rakastaako tällainen mies sitä toista naista todella?

Olipa mukava lukea tekstisi, Henna. Toivottavasti tulevaisuudessa useammatkin naiset älyävät arvostaa itseään niin kuin sinä olet tehnyt!

tyttö_helsingistä kirjoitti:

Henna on loistava esimerkki itseään kunnioittavasta naisesta, joka ei tyytynyt toisen naisen osaan. Heti kun hänelle selvisi että mies on varattu, hän lopetti suhteen. Tämä on miehelle selvääkin selvempi signaali siitä, että kyseistä naista et saa ellet ota häntä AINOAKSI naiseksesi. Lisäksi Henna välttyi siltä pahalta ololta, joka häntä olisi vaivannut toisena naisena olemisen johdosta (siis avunannosta moraalirikokseen).

Ihailtavaa johdonmukaisuutta osoittaa myös se, että Henna ei ryhtynyt rakentamaan mitään pelkkien miehen erolupausten varaan. Suhdetta jatkettiin vasta kun mies oli aikuisten oikeasti muuttanut pois edellisen naisensa luota - eli konkreettisesti eronnut (vaikkei ehkä vielä paperilla).

Jos Hennan mies olisi sattunut olemaan sellaisia katteettomia lupauksia antava liero, joita monet pettäjämiehet ovat (sillä pettäjä on aina antanut katteettomia lupauksia vähintään vaimolleen), tämä olisi paljastunut Hennalle hyvin nopeasti ja suhde tuskin olisi jatkunut lainkaan. Minusta tämäkin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin se, että Henna olisi joutunut vuosikaudet roikkumaan naimisissa olevassa miehessä vailla luottamusta tulevaan.

Huomaamme myös, että suhde kannatti väliaikaisesti lopettaa, koska mies ihan oikeasti oli kiinnostunut Hennasta. Hän oli valmis ottamaan vaimostaan asumuseron voidakseen aloittaa suhteensa Hennaan uudelleen. Ne "toiset naiset", jotka aloittavat suhteensa ja jatkavat sitä miehen varausasteesta riippumatta, eivät ehkä ole vielä tajunneet että tosirakkaus kestää myös odottamisen. Kannattaisi miettiä, mitä se kertoo suhteesta, jos "toinen nainen" pelkää miehen luovuttavan ellei tämä nainen suostu seksisuhteeseen alusta lähtien, ehdoilla millä hyvänsä (siis vaikka mies olisi vielä edellisen kanssa). Rakastaako tällainen mies sitä toista naista todella?

Olipa mukava lukea tekstisi, Henna. Toivottavasti tulevaisuudessa useammatkin naiset älyävät arvostaa itseään niin kuin sinä olet tehnyt!

Lue lisää

Tehdäänpä nyt heti muutamia asioita selväksi.
Itse en mitenkään koe tyytyväni yhtään mihinkään. Saan tästä suhteesta enemmän irti kuin yhdestäkään aikaisemmasta suhteesta, jotka siis ovat olleet sinun normiesi mukaan normaaleita suhteita. Tapaamme miehen kanssa usein, ja viihdymme loistavasti yhdessä. Ja nyt tietysti kuvittelet että kyse on pelkästään seksistä. Vaan erehdyt.
Se miten Henna on omassa suhteessaan toiminut, on ollut hänelle sopiva ratkaisu. Minä en koe, että sama ratkaisu toimisi minulla.
En ole saanut katteettomia lupauksia. Mies on puhunut erosta, mutta minulle ei ole mitään luvattu, enkä edes tarvitse moisia lupauksia. Itse toimin tässä suhteessa samoin kuin muissakin suhteissa: jos/kun tulee vaihe, jolloin saan suhteesta enemmän mielipahaa kuin -hyvää, lopetan suhteen. Ja tämän tietää myös mies.

Grace kirjoitti:

Mullekin kävi niin, että tapasin miehen (itse olen eronnut) joka oli varattu. Siis en mitenkään "metsästämällä" tai tahallaan "valinnut" tätä kyseistä miestä. Näiltä palstoilta jää päällimäiseksi mielikuvaksi just toi, että naiset (ja varsinkin pahat yksinhuoltajat!) jotenkin varta vasten kyttäisivät, että pääsisivät rikkomaan "onnellisen avioliiton, jossa ei ollut mitään vikaa ennen kuin toi akka alkoi lirkuttelemaan viattomalle miehelleni". Vaikea uskoa, että kukaan tahallaan haluaa hankkiutua näihin monimutkaisiin uusperhekuvioihin, joissa on mukana exät ja sun ja mun lapset kaikkine lieveilmiöineen.

Totta, miehillä on varmasti monia syitä kakkossuhteen aloittamiselle, mutta tässä meidän tapauksessa kyse ei ollut siitä, että olisin ollut joku "hoito", jota käydään naimassa kun se on niin kivaa. Toivottomat pelurit on sitten varmaan ihan oma ryhmänsä, tiedän ja tunnen tällaisenkin miehen, jolla on koko ajan nainen tai parhaimmillaan pari samaan aikaan kierroksessa vaimon lisäksi. Eikä aikomustakaan ikinä erota.

Me nyt vaan satuttiin rakastumaan. Oikeesti. Koko sinä aikana kun tapailimme, en kertaakaan kysynyt/painostanut millään tavalla häntä eroamaan. Ajattelin, että sen täytyy olla hänen ihan oma päätöksensä. Tällaisena puolipessimistinä en nimittäin halunnut, että jonain päivänä jonkun suuremman kinan yhteydessä saan kulla, että "sun vikas, että olen nyt tässä" :-)

Aika tarkkaan puolen vuoden päästä suhteen alkamisesta (joka ekat 3 kk oli lähinnä puhelimessa puhumista ja tekstailua) huomasin, että jotain on tapahtumassa. Toisin sanoen hän oli päättänyt erota ja kertoa asiasta exälleen seur. päivänä - ja näin myös tapahtui. Kuukauden päästä hän oli omassa asunnossaan ja ero vireillä. Satuin sattumalta just noihin aikoihin lukemaan jostain lehdestä pitkän artikkelin toisista naisista ja siinä parisuhdeterapeutit ja psykologit yms. ammattilaiset totesivat jonkuntasoisena yleisenä huomiona, että jos se varattu osapuoli on jotain ratkaisua tekemässä, niin yleensä se tapahtuu keskimäärin puolen vuoden paikkeilla. Yli vuoden kestäneille "kakkossuhteille" eivät antaneet kovin hyviä tulevaisuudennäkymiä (siis sen kakkosnaisen/miehen silmin katsottuna).

Tästä on nyt vuosi ja suunnittelemme yhteenmuuttoa ensi vuoden puolella. Ja olemme onnellisempia kuin olisimme koskaan voineet kuvitella (kylläpäs kuulosti siirapilta, mutta kun se on totta!). Emme muuttaneet yhteen heti, koska halusin, että hän (ja varsinkin hänen lapsensa) saa rauhassa totutella uuteen elämäntilanteeseen ja se onkin osoittautunut tosi hyväksi ratkaisuksi, suosittelen! Tosin käytännössä vietämme suurimman osan viikosta samassa osoitteessa...

Toivottavasti selviätte. Kyllä sä varmasti sen käytöksestä huomaat, jos jotain on tapahtumassa. Ja jos taas välttelee aihetta, niin on syytä epäillä, ettei ole aikomustakaan tehdä ratkaisuja puoleen tai toiseen. Mun ystävät ennustivat myös, ettei tästä mitään tule - tosin ihan hyväntahtoisesti - ja ovat vilpittömästi onnellisia puolestani nyt.

Lue lisää

Kiitos jakamastasi kokemuksesta. Itseasiassa lähtötilanteesi (oma suhteeni ei ole pitkä) muistuttaa hyvin paljon omaani.
Alku oli minulle hankala siksi, että oman moraalini kanssa piti ottaa tosi rankka painimatsi. Lopuksi annoin periksi, ja totesin, etten ole koskaan tuntenut tällä tavalla ketään miestä kohtaan, etenkään näin lyhen ajan jälkeen. Siksi päätin katsoa, josko tässä olisi sittenkin enemmän kuin missään aikaisemmissa suhteissani.

Mimmu kirjoitti:

Tehdäänpä nyt heti muutamia asioita selväksi.
Itse en mitenkään koe tyytyväni yhtään mihinkään. Saan tästä suhteesta enemmän irti kuin yhdestäkään aikaisemmasta suhteesta, jotka siis ovat olleet sinun normiesi mukaan normaaleita suhteita. Tapaamme miehen kanssa usein, ja viihdymme loistavasti yhdessä. Ja nyt tietysti kuvittelet että kyse on pelkästään seksistä. Vaan erehdyt.
Se miten Henna on omassa suhteessaan toiminut, on ollut hänelle sopiva ratkaisu. Minä en koe, että sama ratkaisu toimisi minulla.
En ole saanut katteettomia lupauksia. Mies on puhunut erosta, mutta minulle ei ole mitään luvattu, enkä edes tarvitse moisia lupauksia. Itse toimin tässä suhteessa samoin kuin muissakin suhteissa: jos/kun tulee vaihe, jolloin saan suhteesta enemmän mielipahaa kuin -hyvää, lopetan suhteen. Ja tämän tietää myös mies.

Lue lisää

"Tehdäänpä nyt heti muutamia asioita selväksi."

No tehdäänpä. Asioiden selvittäminen on aina hyväksi!

"Itse en mitenkään koe tyytyväni yhtään mihinkään. Saan tästä suhteesta enemmän irti kuin yhdestäkään aikaisemmasta suhteesta, jotka siis ovat olleet sinun normiesi mukaan normaaleita suhteita."

Näin voi olla siitäkin huolimatta että haluaisit nykyisesi kanssa suhteen, jolla on tulevaisuus. Siis vaikka olisitkin nykyiseen suhteeseesi jossakin määrin tyytymätön, voit silti olla edellisiin vielä tyytymättömämpi. Ei suhteesta riitä tekemään tyydyttävää pelkästään se että molemmat ovat vapaita.

En silti väitä tietäväni, että sinä haluaisit miehen kanssa suhdetta jolla on tulevaisuus. Uskon, että on myös ihmisiä jotka eivät halua. Silti uskon, että ihminen on onnellisempi silloin kun ei tee pahaa muille. Toisena naisena oleminen on mielestäni selvästi pienempää pahantekoa kuin itse pettäminen, mutta ei aivan viatonta sekään kun on niinkin vakavasta asiasta kyse.

"Tapaamme miehen kanssa usein, ja viihdymme loistavasti yhdessä. Ja nyt tietysti kuvittelet että kyse on pelkästään seksistä."

En oikeastaan. Enkä myöskään sano etteikö pelkkä seksikin voisi olla hienoa. Puutun ainoastaan siihen, että ihmiset tekevät moraalittomalla elämällä pahaa myös omalle sisimmälleen.

"Itse toimin tässä suhteessa samoin kuin muissakin suhteissa: jos/kun tulee vaihe, jolloin saan suhteesta enemmän mielipahaa kuin -hyvää, lopetan suhteen."

Ilmeisesti et siis edes halua pitkäkestoista, luottamukseen perustuvaa parisuhdetta, jossa tulevaisuutta rakennetaan yhdessä. On hyvä, että tunnet itsesi niin hyvin että tiedät ettet halua tätä vaikka se onkin yhteiskunnassamme normi eli jonkinlainen "sanaton vaatimus" - sellaisten mukaan eläminen omia tarpeitaan vastaan ei nimittäin minusta ole koskaan hyväksi.

Minä pyrin elämässä maksimoimaan onnellisuuteni, tyytyväisyyteni ja hyvän oloni, kuten ilmeisesti sinäkin. Oletko siis sitä mieltä, että jos sinulla olisi muuten samanlainen suhde, mutta sellaisen miehen kanssa joka ei suhteessa olemalla tee väärin toista ihmistä kohtaan, et olisi onnellisempi kuin nyt?

Anteeksi että kirjoittelen täällä. Olen tyhmässä päässäni luullut, että keskustelupalstat ovat sitä varten.
Mistä tiedät minkä ikäinen olen? vrt, teinityttö - aikuinen nainen -asetelma.
En tunne pahaa oloa. Minulla on hirveän hyvä olla tässä suhteessa.
Olenko sanonut jossain, että lapsia on? Lopeta itse uskottelemasta itsellesi asioita, joista et tiedä mitään.
Sattuneesta syystä minua _kiinnostaa_ muiden kokemukset tässä tilanteessa, ja myöskin se jättääkö mies vaimonsa vai ei. Se vaivaa välillä pientä päätäni, kyllä.
Olet oikeassa, en voi olla varma. Mutta en voi olla varma mistään, en edes siitä, että olenko huomenna enää elossa.

Ja lisäksi vielä kuvittelemme ja toivomme miehen tuntevan syvällä sisimmässään samoin kuin me, vaikka 99,999999999999 % todennäköisyydellä näin ei olekaan.

Lisäksi tuhlaamme kohtuuttomasti aikaamme haaveiluun ja jätämme muut asiat taka-alalle. Mies tuskin tekee näin, vaan ajattelee meitä vain silloin, kun häntä huvittaa (lue panettaa).

Ja vielä ollaan onnemme kukkuloilla, kun miehestä jotain kuulemme. Ihan mitä vaan ja vaikka kuinka pientä.

Voi meitä tosiaan joo. Itse olen ainakin tällainen.

joo kirjoitti:

Ja lisäksi vielä kuvittelemme ja toivomme miehen tuntevan syvällä sisimmässään samoin kuin me, vaikka 99,999999999999 % todennäköisyydellä näin ei olekaan.

Lisäksi tuhlaamme kohtuuttomasti aikaamme haaveiluun ja jätämme muut asiat taka-alalle. Mies tuskin tekee näin, vaan ajattelee meitä vain silloin, kun häntä huvittaa (lue panettaa).

Ja vielä ollaan onnemme kukkuloilla, kun miehestä jotain kuulemme. Ihan mitä vaan ja vaikka kuinka pientä.

Voi meitä tosiaan joo. Itse olen ainakin tällainen.

Lue lisää

Aika pessimistinen näkemys. Ikävää, jos sinusta tuntuu tuolta.
Itse en mitenkään koe eläväni miehen kautta, enkä todellakaan jätä muita asioita taka-alalle. Hoidan työni niin kuin ennenkin, pidän yhteyttä ystäviini ja perheeseeni/sukuuni.
Minulla on sitä paisti sen verran hyvä itsetunto, että uskon miehen ajattelevan minua muulloinkin kuin silloin kun panettaa. Saisi hän niitä panoja muualtakin.
Tietysti olen onnellinen kun mies soittaa (yleensä 2-4 kertaa päivässä) tai saan viettää aikaa hänen seurassaan, mutta en masennu jos en kuulekaan hänestä jonain iltana.

Mimmu kirjoitti:

Aika pessimistinen näkemys. Ikävää, jos sinusta tuntuu tuolta.
Itse en mitenkään koe eläväni miehen kautta, enkä todellakaan jätä muita asioita taka-alalle. Hoidan työni niin kuin ennenkin, pidän yhteyttä ystäviini ja perheeseeni/sukuuni.
Minulla on sitä paisti sen verran hyvä itsetunto, että uskon miehen ajattelevan minua muulloinkin kuin silloin kun panettaa. Saisi hän niitä panoja muualtakin.
Tietysti olen onnellinen kun mies soittaa (yleensä 2-4 kertaa päivässä) tai saan viettää aikaa hänen seurassaan, mutta en masennu jos en kuulekaan hänestä jonain iltana.

Lue lisää

Ei se ole pessimismiä vaan realismia minun ja oman varatun mieheni suhteessa. Kumpikin kun haluaa olosuhteiden pakosta jatkaa myös entistä elämäänsä omien puolisoiden kanssa. Edelliselle kirjoittajalle siis vastasin kun osui niin hyvin kohdalle tuo kuvaus.

Kyllä minäkin teen työtä työpaikalla ja kotona, tapaan ystäviä, seurustelen mieheni kanssa, leikin lapseni kanssa ja kaikki on päällisin puolin ennallaan, mutta ajatukset ja sydän ovat vaan jossain ihan muualla. Siellä sen luona, jonka luokse ei voi mennä silloin kun haluaisi.

Mimmu kirjoitti:

Aika pessimistinen näkemys. Ikävää, jos sinusta tuntuu tuolta.
Itse en mitenkään koe eläväni miehen kautta, enkä todellakaan jätä muita asioita taka-alalle. Hoidan työni niin kuin ennenkin, pidän yhteyttä ystäviini ja perheeseeni/sukuuni.
Minulla on sitä paisti sen verran hyvä itsetunto, että uskon miehen ajattelevan minua muulloinkin kuin silloin kun panettaa. Saisi hän niitä panoja muualtakin.
Tietysti olen onnellinen kun mies soittaa (yleensä 2-4 kertaa päivässä) tai saan viettää aikaa hänen seurassaan, mutta en masennu jos en kuulekaan hänestä jonain iltana.

Lue lisää

Huh, minua ainakin ahdistaa, jos/kun joku minulle soitelee 2-4x/pv, eihän sitä puhumistakaan riittä koko ajan (vaikka puhelias olenkin), kehtaa ihan turhanpäiväisyyksiäkään höpöttää. Eikä ole kyllä aikaakaan lällättää puhelimessa jatkuvaan. Tuntuu vähän kyttäämiseltäkin sellainen kaiken lisäksi. Korkeintaan kerran päivässä riittää ainakin minulle, paitsi jos ihan asiaa on soitella useamminkin.

moista kirjoitti:

Huh, minua ainakin ahdistaa, jos/kun joku minulle soitelee 2-4x/pv, eihän sitä puhumistakaan riittä koko ajan (vaikka puhelias olenkin), kehtaa ihan turhanpäiväisyyksiäkään höpöttää. Eikä ole kyllä aikaakaan lällättää puhelimessa jatkuvaan. Tuntuu vähän kyttäämiseltäkin sellainen kaiken lisäksi. Korkeintaan kerran päivässä riittää ainakin minulle, paitsi jos ihan asiaa on soitella useamminkin.

Lue lisää

Minua ei ahdista. Minusta se on kivaa, eikä tunnu yhtään kyttäämiseltä. Ja meillä asiaa riittää, vaikka siitä sinun on ihan turha huolehtia.

moista kirjoitti:

Huh, minua ainakin ahdistaa, jos/kun joku minulle soitelee 2-4x/pv, eihän sitä puhumistakaan riittä koko ajan (vaikka puhelias olenkin), kehtaa ihan turhanpäiväisyyksiäkään höpöttää. Eikä ole kyllä aikaakaan lällättää puhelimessa jatkuvaan. Tuntuu vähän kyttäämiseltäkin sellainen kaiken lisäksi. Korkeintaan kerran päivässä riittää ainakin minulle, paitsi jos ihan asiaa on soitella useamminkin.

Lue lisää

minullekin, että miettiiköhän se mies enää mitään muuta ja kuinka kauan jaksaa itsekään tuollaista? Ja eikö sillä ole tosiaan mitään muuta tekemistä.

Taidanpa sittenkin olla tyytyväinen siihen "omaani" kun ei koko ajan muistuta itsestään.

joo kirjoitti:

minullekin, että miettiiköhän se mies enää mitään muuta ja kuinka kauan jaksaa itsekään tuollaista? Ja eikö sillä ole tosiaan mitään muuta tekemistä.

Taidanpa sittenkin olla tyytyväinen siihen "omaani" kun ei koko ajan muistuta itsestään.

Lue lisää

Ziisus. Takertukaa tähän nyt sitten, tämähän olikin koko ketjun pointti ja punainen lanka.

Kyllä miettii, paljonkin muuta. En osaa sanoa kauanko jaksan, aika näyttää, ja nyt se ainakin tuntuu mukavalta. On hänellä muutakin tekemistä, paljonkin. Mutta muistaa tekemisen välissä minuakin, onneksi.

Toivottavasti olet tyytyväinen "omaasi". Ettet vain olisi kateellinen... =) (vitsivitsi, ei herneitä nenuun!)