Äitini ilmoitti laittavansa tietyn säästötilin niin, että mikäli hän kuolee ennen kuin isäni, puolet tilin sisällöstä menee isälleni. Loppu puolikas taas jaetaan kahteen osaan josta puolet minulle ja puolet lapselleni.
Minulle on siis 2v lapsi, mutta olemme eronneet lapsen isän kanssa (avoliitto, yhteishuoltajuus).
Tulisiko tällöin lapseni osuus kenen hallittavaksi? Minulle ja lapsen isälle puoliksi??
Voiko alaikäiselle lapselle avata tällaiseen tilanteeseen tilin johon raha menisi odottamaan että hän täyttää 18v? Tähän tarvitaan molempien vanhempien suostumus? Mitä jos isä ei suostu?
Minulle on siis 2v lapsi, mutta olemme eronneet lapsen isän kanssa (avoliitto, yhteishuoltajuus).
Tulisiko tällöin lapseni osuus kenen hallittavaksi? Minulle ja lapsen isälle puoliksi??
Voiko alaikäiselle lapselle avata tällaiseen tilanteeseen tilin johon raha menisi odottamaan että hän täyttää 18v? Tähän tarvitaan molempien vanhempien suostumus? Mitä jos isä ei suostu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Äitisi on tehnyt kuolemanvaraislahjan. Sen mukaan lapsellesi tulevat rahat tulevat yhteishuollossa olevien lapsen vanhempien määräysvältaan äitisi kuoltua.
Mutta koska kuolemanvaraislahja on oikeustoimena mitätön, voit vedota sen mitättömyyteen äitisi kuoltua ja saat ko. varat perintönä itsellesi, jos olet ainoa äitisi perillinen. Lapsesi ei saa mitään.
Kyllä tuo "laittanut" viittaa minusta testamentin tekemiseen.
Kuolemanvaraislahja on pätevä, jos se on tehty testamentin muotomääräyksiä noudattaen. (Pätevän testamentin voi tehdä käyttämättä siinä sanaa "testamentti" kertaakaan). Mutovirheellinen kuolemanvaraislahja ei ole myöskään mitätön, vaan moitteenvaraisesti pätemätön.
Testamentissa voidaan määrätä, että alaikäiselle testamentattua omaisuutta hoitaa joku muu siihen asti, kunnes saaja täyttää X vuotta. Tämä hoitaja voi olla aivan hyvin vain toinen lapsen lakimääräisistä hoitajista. Tosin lakiosaa ei voida loukata tälläiselläkään ehdolla eli jos kuolet itse ennen äitiäsi, lapsesi on lakiosaperillinen ja hänen huoltajansa voi hänen puolestaan vaatia lakiosaa (ja pitääkin vaatia, jos se on lapsen edun mukaista).
korjaus: "lakimääräisistä hoitajista" -> "lakimääräisistä huoltajista" tietenkin.
Muun kuin huoltajien (jotka ovat siis suoraan lain nojalla lapsen edunvalvojia) määrääminen hoitamaan lapsen perintönä saamaa omaisuutta edellyttää kuitenkin aina tuomioistuinkäsittelyä. Tuomioistuin määrää muun edunvalvojan jos katsoo sen olevan alaikäisen edun mukaista. Ratkaisuvalta asiassa on siis käräjäoikeudella, ei testamentintekijällä.
Jos ulkopuolista edunvalvojaa ei määrätä, huoltajat hoitavat lapsen perintönä saamaa omaisuutta yhdessä.
Pääsääntö on se, että huoltajat avaavat lapselle tilin yhdessä. Pankki saattaa suostua tilin avaamiseen vain yhdenkin huoltajan toimesta, mutta tililtä ei voi nostaa varoja ennen kuin molemmat vanhemmat ovat allekirjoittaneet tilisopimuksen. Täysi-ikäistyttyään lapsi toki käyttää tiliä itse.
Kesäkuussa samaa asiaa käsiteltiin. Tässä linkki http://keskustelu.suomi24.fi/node/12329407#comment-68526702
Tässä vähän lisätietoa asiasta kiinnostuneille:
Monikaan ei taida tietää, että holhoustoimilaki muutti tätä edunvalvojan määräämistä testamentilla.
Vanhan holhouslain mukaan nimittäin edunvalvoja (tuolloin uskottu mies) määrättiin lahtökohtaisesti aina, jos testamentissa oli niin määrätty. Tuomioistuimelle jäi ainoastaan harkintavalta sen suhteen, määrätäänkö nimenomaan se henkilö, joka testamentissa oli mainittu, vai tuomioistuimen soveliaammaksi katsoma henkilö. Tuo vaatimus alaikäsen edun mukaisuudesta ja tuomioistuimen harkintavallasta sen suhteen määrätäänkö ulkopuolista edunvalvojaa ylipäätään, tuli vasta vuoden 1999 holhoustoimilakiin.
Kiitos lisätiedoista! Tuomioistuimen ratkaisuvallan kaventamiseen tässä asiassa soveltunee (sopivan henkilön) määrääminen testamentin toimeksipanijaksi, jonka tulee pitää omaisuutta hallussaan tietyn ajan ennen sen antamista perilliselle.
Tietysti testamentin voi laatia niinkin, ettei siitä käy selville, onko siinä haluttu määrätä edunvalvoja vaiko toimeksipanija, etenkin jos samalla määrätään pesän omaisuuden pääosasta. Ilmeisesti testamentin toimeenpanijan määräystäkin voidaan joutua tulkitsemaan PK 11-luvun ohjeiden avulla. Jos testamentin muotoa noudattavassa asiakirjassa lukee "Valtuutan Y:n hoitamaan omaisuuttani, lukuun ottamatta liitteen 1 mukaisia irtaimiston lahjoituksia, X:n hyväksi kunnes X täyttää 25 vuotta ja Y:n tulee hoitaa omaisuutta niin että [iso lista toimenpiteistä]" niin onko siinä määrätty edunvalvoja vaiko testamentin toimeenpanija? Vai onko asiakirja mahdollisesti tavallinen valtakirja? Toimeenpanijan hallintovaltuushan voi koskea esimerkiksi vain tiettyä omaisuutta (Aarnio-Kangas 2009, s. 597)
Itse pidän testamentin toimeenpanijan määräämistä tällaisessa tilanteessa huomattavasti varmempana keinona kuin määräystä edunvalvojasta. Täysin ongelmaton ei sekään kuitenkaan ole.
Selkeys testamenttimääräyksissä olisi toki toivottavaa, mutta kuten kaikki tiedämme, välillä niitä joudutaan tulkitsemaan melkoisestikin. Ehkä tuossa esimerkissäsi olisi pikemminkin määrätty testamentin toimeenpanija, mutta toisenlainenkin tulkinta lienee mahdollinen.
Ja mielenkiintoinen pointti muuten tuo, että kyseessä voisi olla tavallinen valtakirja! Valtuutushan ei lähtökohtaisesti pääty valtuuttajan kuolemaan. Mutta uskaltaisitko esim. itse ostaa asunnon kuolleelta henkilöltä, joka on antanut valtakirjan sen myymiseen? Itse ainakin haluaisin kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumuksen ennen kuin löisin rahat tiskiin.
"Mutta uskaltaisitko esim. itse ostaa asunnon kuolleelta henkilöltä, joka on antanut valtakirjan sen myymiseen?"
Se nyt vähän riippuu. Tavallisten tallaajien valtakirjat ja kuolinpesät voivat olla vaikka kuinka pahastikin sekaisin ja puutteellinen juridiikan ymmärrys vaikeuttaa asioista keskusteluakin. Kuitenkin valtakirja omaisuuden myymiseen/lahjoittamiseen on voitu antaa vaikka miljoonien arvoisen yritysjärjestelyn/sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi, ja silloin on tärkeää varmistua että valtuutus on tosiaan voimassa vaikka omistaja kuolisikin kesken prosessin. Tuomioistuinkaan ei saisi sotkea asioita määräämällä valtuutetun tilalle jonkun muun (erehtymällä luulemaan valtuutusta testamentiksi, jota HolhTL 10§ koskee.). Entä jos em. hahmoteltu testamentti osoittautuukin myöhemmin muotovirheelliseksi? Hoitaako omaisuutta silloin X:n edunvalvoja, vaikka X:lle ei siis mitään lopulta (pätevästi) testamentattukaan, vaiko siihen valtuutettu Y (vaikka hän ei tietysti voi olla toimeksipanija enää)? Ehkä selkeintä todeta testamentissa, että nämä ja nämä aikaisemmat valtuutukset on tarkoitettu toteutettaviksi kuolemasta huolimatta, ja määrätä testamentin toimeenpanija ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin valtuutettujen avustamiseksi.