Paniikkikohtaus heti kun on yksin

Minulla menee taas just toisinpäin eli olisin mielummin yksin bussissa tai junassa kuin muitten ihmisten kanssa. Sama on kävely kävelen mielummin yksin kuin tuttujen kanssa. En tiedä mikä vit.u muakin vaivaa. Pahinta ovat bändien keikat missä on jengiä ku pipoo ne vasta ahdistaakin.

Opamox vaikuttaa hiukan hitaammin mutta pidempään kuin Diapami. Kyllä Opamoxin pitäis auttaa.

Rentoutuminen ja rauhoittuminen on avainsanoja kun puhutaan paniikista. Kokeilisin joogan hengitysharjoitusta venytyksiä. Ja kaikki tekeminen on periaatteessa meditaatiota, eli tekemistä johon joutuu uppoutuun helpottaa. Esim. kirjoittaminen, lukeminen, pelaaminen, ruoanlaitto yms.... Opamox aina saatavilla. Se tuo turvallisuuden tunnetta. Mitään hätäähän ei ole. Ihminen sen itse kehittää jostain.

Pitää muistaa että lääkitys on vain väliaikainen ratkaisu, ja se ns. vain lakaisee ongelmat maton alle. Mielestäni paniikkihäiriötä voi parhaiten hoitaa muuttamalla omia elämän tapojaan ja itsetutkiskelulla. Paniikkihäiriöstö lukeminen myös auttaa; mikä se on, miten se syntyy, mitä se tekee jne.

Lääkitys on monelle sellanen maton alle lakaisu, et uskaltaa mennä ihmisten ilmoille joka on kuitenkin välttämätöntä. Ei lääkkeitä kukaan järkevä huvikseen syö.

Olet tosi urhea, kun olet jaksanut!

Hae reippaasti apua vaan! Kyllä sinä selviät.

Paniikkihäiriötä on niin monella.
Nykyajan yhteiskunta ei suosi herkkiä ihmisiä vaan.
Olet tosi terve, kun kerrot avoimesti ongelmastasi.

Kyllä se siitä selviää, ole huoleti!

Käyt vaan juttelemassa asiantuntijan kanssa.

Rohkeutta sinulle!

että juuri nuo käyttämäsi lääkkeet saattavat ylläpitää tuota paniikkia?

Olo on varmaan tosi pelottava, koska itseään ei voi hallita millään tavoin silloin koska lääkkeet ovat ottaneet kehosi valtaansa. Jos kerran on pelästynyt kovasti kohtausta, pelko jää.

Älä ota enää lisää rauhoittavia, diapamia!!! Luultavasti olet jo koukussa opamoxiin.Siitä koulusta on vaikea päästä eroon. Psykologi on varmaan hyvä tuki, mutta se ei voi poistaa lääkkeiden aiheuttamia haittoja vaikka kävisit hänen luonaan joka päivä viemässä hänelle rahojasi. Lääkärisi varmaan syöttää sinulle lisää lääkettä ja voit varautua sen jälkeen loppun ikäiseen lääkekierteeseen.

Hei ylempi, kirjoitit että lääkkeet olisivat mahd. syynä paniikkiin.. niin, jotenkin pidän tuota aika epätodennäköisenä. Oloni on pahempi jossen syö lääkkeitä ja tämä pahempi jakso alkoikin sen takia, että itse "pelleilin" lääkkeitten kanssa, jätin ottamatta moneksi viikoksi. Ja olo on tällä hetkellä ollut ihan ok, muttta pelko on vieläkin paikallaan.

Ja sen voin sanoa, että olo kyllä on pelottava. Jokainen tietää millaista on hätääntyä ja saada paniikkikohtauksen, jossain oikeassa normaalissa tilanteessa. Sellasenkun saa omassa turvapaikassaan, ni se on huono juttu. Minulla ei ole enään ns. turvapaikkaa muutakun toisen ihmisen fyysinen tuki minun vierellä! Joten tässä on kehittyny jo läheisriippuvuus. En ole kyllä melkein koskaan lapsuudesta asti uskaltanut olla yksin.

Lääkeriippuvuutta ei ole tullut opamoxiin.

Tiedän kyllä että psygologille puhuminen on kuin puhuisi seinille, yhtä paljon hyötyä siitä on ollut. Mutta tällä hetkellä sitä kautta olen päässyt muualle hoitoon.

En tiedä mitä tähän sanoisi, kun kertomani on niin pieni osa mitä elämäni on, enkä halua tänne nettiin elämääni sen enempää kertoa.

Tiedän vain, etten todellakaan ole ainoa joka on p.häiriössä joutunut tähän pelkään-yksinoloa-kierteeseen.
Ja ainoana hyvänä turvana minulla on ollut diapami, se on antanut minulle apua normaaleihin kaupassa käynti rutiineihin yms julkisiin paikkoihin. Muuten olisin invalisoitunut sohvalle katsomaan tv tai elokuvia etten havaitse todellisuutta. Sekö olisi parempi?

Ja niin, totta se on että lääkäri määrää lääkettä. Mutta en ole niin sinisilmäinen että kaikkia alkaisin syömään. Muutamia lääkkeitä en ole suostunut syömään tai joistain en ole kokenut mitään hyötyä. Että kyllä minulla on tietoa ja järkeä tähän kyseiseen "lääkäri määrää lääkettä toisensa perään"- asiaan.