Seurakunta-aktiivit voittivat nämä vaalit

Timo Junkkaala arvioi, että "seurakunta-aktiivit" voittivat nämä vaalit. Tulkaa kaikki -liike arvioi, että se kärsi Vantaalla alhaisesta äänestysaktiivisuudesta, mikä satoi "konservatiivien" laariin. Junkkaala pitää tulkintaa oikeansuuntaisena. Hän ei osaa nähdä alhaista äänestysaktiivisuutta huonona asiana.

- Minusta on oleellista, että ne, joille kirkko ja sen sanoma on tärkeä, äänestävät. Miksi ihmeessä kaikki ne ihmiset pitäisi saada mukaan, joille kirkko on tärkeä vain vaalipäivänä?

Mutta eikö kirkon pitäisi kantaa huolta koko jäsenistöstään eikä vain keskittyä pienen seurakunta-aktiivien porukan hoitamiseen?

- Sanoisin niin, että seurakunta-aktiivien keskeinen tavoite on tavoittaa evankeliumin sanomalla muut ihmiset. Kirkko on kaikkia varten, koska sen sanoma on kaikkia varten. Eihän se niin voi mennä, että ne, joille sanoma ei ole tärkeä, äänestäisivät itsensä ja toisensa luottamuselimiin kertoakseen siellä, että jokin muu on tärkeää kuin kirkon sanoma, Junkkaala sanoo.
Helsinki kulkee omaan suuntaansa

Kirkon uudistusta ajava Tulkaa kaikki -liike kärsi tappioita Vantaalla ja Espoossa, mutta vahvisti asemiaan Helsingissä. Kotimaa24 ehti uutisoidakin, että liberaalit voittivat Helsingissä ja niukasti myös Espoossa, mutta konservatiivit voittivat muualla Suomessa. Junkkaalan mukaan Espoon tulosta on tulkittu väärin, sillä sielläkin on tapahtunut kallistuminen konservatiivisempaan suuntaan. Tarkoittaako vaalitulos sitä, että kristillisyys Helsingissä on kulkemassa entistä kauemmin muun Suomen kristillisyydestä?

- Siltä vähän vaikuttaa, vaikka asia ei ole näin mustavalkoinen. Kaikissa seurakunnissa on monella tavalla ajattelevia ihmisiä. Mutta jos nämä vaalitulokset pitävät paikkansa niin kuin on informoitu, Helsinki kulkee selvästi omaan suuntaansa. Sitähän on tietyllä tavalla enteillyt Kirkko ja kaupunki -lehden linja ja jotkin muutkin asiat. Ei se mikään uusi asia ole, mutta näyttää siltä, että Helsinki on valinnut toisenlaisen tien kuin muu Suomi, Timo Junkkaala sanoo.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5067/seurakunta-aktiivit_voittivat_nama_vaalit

Juuri näin:

”… konservatiivit voittivat muualla Suomessa.”

Tämä on syytä muistaa kun annetaan kritiikkiä kirkon tekemistä. Katseet on käännettävä konservatiivehin ja osoitettava se syyttävä sormi heihin, ei liberaaleihin.

Ehkäpä nämä Helsingin pään liberaalit ovat liiaksikin antaneet kirkolle kasvot mediassa ja se on ärsyttänyt perinteisen kristinuskon kannattajia entistä painokkaammin puolustamaan omaa kantaansa äänestämällä.

Mummomuori muistutti konservatiivien ilmeisestä vaalivoitosta: "Tämä on syytä muistaa kun annetaan kritiikkiä kirkon tekemistä. Katseet on käännettävä konservatiivehin ja osoitettava se syyttävä sormi heihin, ei liberaaleihin."

Vaalit olivat juuri äsken. Miksi ihmeessä syytät konservatiiveja kirkon aikaisemmista tekemisistä? Odota ihmeessä, mitä konservatiivit kirkkovaltuustoissa ehdottavat ja mitä aitoa kristillistä toimintaa he saavat aikaiseksi. On hyvä rukoilla sen puolesta, että kirkkomme voisi aidosti uudistua.

Ylipäätänsä, mistä sinä syytät Raamatulle uskollisia ihmisiä eli konservatiiveja, millä perusteella vastustat heitä? Siteeratussa artikkelissa kirkon sanomaa tärkeänä pitävien (=konservatiivit) vaalivoitosta antoi lausunnon Suomen Raamattuopiston säätiön toiminnanjohtaja Timo Junkkaala. Eikö kirkon sanomaa tärkeänä pitävien tulekin voittaa kirkkovaaleissa, kuten Junkkaala toi esille? Eikö kaikkien uskovien tulisi olla siitä pelkästään iloisia - tapahtui jotain, mitä aikaisemmissa vaaleissa ei tapahtunut?

Nimim. jake59 kirjoittaa kahdesta kirkon liberaalista äänitorvesta. Kaksi ihmistä ei vielä pesää tee, mutta 109-jäseninen liberaalien hallitsema kirkolliskokous sen jo tekee. Suomen Raamattuopiston nyt jo eläkkeellä oleva entinen toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä totesi julkisessa puheessaan, että Raamatulle uskolliset konservatiivit ovat kirkollliskokouksessa vain marginaalinen ryhmä, jolla ei päätöksenteossa ole ratkaisevaa valtaa.

Suomen Raamattuopisto on ollut vuosikymmeniä syvästi huolissaan kirkon maallistumisesta ja johdon liberalisoitumisesta. Raamattuopisto ei kannattanut Kari Mäkistä arkkipiispaksi, eikä Irja Askolaa Helsingin piispaksi, jotka molemmat ovat hyvin liberaaleja ja kaukana Raamattu-uskollisuudesta. Raamattuopisto on useissa yhteyksissä tuonut esille sen, että kirkon ylin johto on voimakkaasti liberaalien käsissä ja kirkon ylimmän johdon monet päätökset ovat merkki voimakkaasti maallistumisesta. Helsingin aikaisempi piispa, Eero Huovinen, oli tuttu puhujavieras Raamattuopiston tilaisuuksissa ja hän kirjoitti arhkerasti artikkeleita Raamattuopiston Elämään-lehteen. Piispa Irja Askola on liberaalina toista maata.

Askola on kertonut kannattavansa sitä, että kirkko alkaisi siunata homoseksuaalien parisuhteita. Kesäkuussa 2013 Askola siunasi lähetystyöhön lähtevän miesparin. Kaikki nämä ovat olleet kauhistus Raamattu-uskollisten silmissä. Toiminnanjohtaja Timo Junkkaala on puhunut ja kirjoittanut tästä teemasta ja tuonut esille Raamatun kielteisen kannnan homoseksuaalien parisuhteen rinnastamisen todelliseen avioliittoon. On muistettava, että Suomen Raamattuopisto ei hyväksy myöskään naispappeutta, vaan katsoo, että raamatullinen pappeus kuuluu vain miehille. Tämä on konservatiivien kanta, mutta kuten huomaamme kirkossamme on hyväksytty naispappeus - konservatiivien vaikutusmahdollisuus on ylimmässä johdossa ollut jo kauan vain marginaalinen.

Evita totesi: "Ehkäpä nämä Helsingin pään liberaalit ovat liiaksikin antaneet kirkolle kasvot mediassa". Erityisesti arkkipiispa Kari Mäkinen tulee jatkossakin antamaan kirkolle kasvot mediassa, sillä hän on asemansa puolesta julkisuudessa "kirkon kasvot". Ei ole kauaakaan, kun arkkipiispa viimeksi kutsuttiin TV:n ajankohtaisohjelmaan esittämään kirkon kantaa puheenaiheeksi nousseeseen teemaan. Hän esittää mielipiteensä asiallisesti ja humaanisesti, yleisinhimillisesti ja vetoaa kirkon ylimmän johdon päätöksiin. Esimerkiksi Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaalaa emme TV:ssä niin vain näe - hänelllä on erilainen kanta moniin kirkollisiin kysymyksiin, mutta hän ei ole "kirkon kasvot".

Helsingin yliopiston dogmatiikin professorina aikoinaan toiminut Osmo Tiililä vastusti jo 50-luvulla voimakkaasti Suomen luterilaisen kirkon maallistumista ja kärjisti vastalauseensa eroamalla kirkosta syksyllä 1962. Tapaus herätti suurta huomiota julkisuudessa, sillä kirkkoon kuulumaton dogmatiikan professori ja tulevien pappien opettaja ei ollut tavallinen tapaus. Tiililä ennusti aivan oikein, että tulevaisuudessa kirkosta eroavien määrä tulee kasvamaan voimakkaasti. Tiililän eron syy oli kirkon luopuminen Sanan totuuksista ja liberalisoituminen, jolle loppua ei ole näkynyt. Aika näyttää, saammeko vielä elää ja ihmetellä, jos joskus näemme Raamattu-uskollisten muuttavan kirkon suuntaa sen ylimmässä johdossa asti.

Nyt on aika rukoilla sen puolesta, että Raamattu-uskolliset voisivat uudistaa paikallisseurakuntia hengellisesti niin, että yhä useammat turvautuisivat Raamatun Jumalaan, uskoisivat Jeesukseen ja voisivat elämässään ojentautua Raamatun Sasnan mukaan!

Niin se konservatiivien kanta kun nyt on ollut vallalla kohta 2000 vuotta, mutta nyt sitten tämä aika on kokenut jonkinlaisen valaistumisen, ettei enää perinteistä kristinuskoa tarvitsisikaan julistaa, vaan nykyään hienosti sitä "tulkitaan" kuka mitenkin haluaa tulkita.
Vasta nyt kun on ihmisiin tullut jokin ihmeellinen viisaus, että he osaavat selittää Raamattua ilman Pyhän Hengen voimaakin.

ap

Konservatiivit ovat hallineet, yhä hallitsevat ja tulevat jatkossakin hallitsemaan kirkkoa. Kun liberaalit eivät äänestä kuin satunnaisesti, niin tilanne ei muutu.

Koska kirkko on konservatiivivähemmistön kirkko, niin sen resursseja on pyrittävä leikkaamaan ja paras keino on kun porukka eroaa kirkosta.

Prosessi on hidas ja menee vielä parikymmentä vuotta, että nykyinen patavanhoillisten kansankirkko on enää muisto nykyisestä.

Mummomuori kysyy: "No tässä aletaankin pääsemään asiaan. Miksi konservatiivit ovat saattaneet tilanteen tuollaiseksi? Heillä on ollut valta, mihin he ovat sen luovuttaneet? Miksi näin on päässyt käymään?"

Vastaus: Tilanne on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana sen tähden, että Suomen luterilainen kirkko on voimakkaasti maallistunut. Pappeja valmistuu teologisesta tiedekunnasta, joka on - kuten viittasin - liberalisoitunut 50-luvulta lähtien. Helsingin teologisen tiedekunnan nyt jo eläkkeellä oleva tunnettu opettaja Heikki Räisänen on todennut, ettei hän itse usko edes iankaikkiseen elämään - ja selainen mies opetti vuosikymmeniä papiksi valmistuneita. Raamattu ei ole enää ylin aukoriteetti. Tänäänkin Raamattu-uskolliset ovat syvästi murheellisia tästä suuntauksesta, kuten Osmo Tiililä oli 50-luvulla. Tämän ei pitäisi yllättää ketään, sillä Raamatun mukaan lopun aikoina koetaan laaja luopumuksen aika. On muistettava, että luterilaisen kirkon jäsenyys tulee lapsikasteen kautta, joten valtaa voivat jäseninä käyttää aivan hyvin myös ateistit ja uskonnolliset ihmiset. Kirkon ylimmässä johdossa onkin tapahtunut niin, että maallistumisen myötä valtaa käyttävät siellä muut kuin Raamattu-uskolliset, jotka ovat siellä pienenä vähemmistönä.

Kun kirkollinen elämä keskiajalla voimakkaasti maallistui anekauppoineen ja paavin valtoineen, Raamattu-uskolliset eivät voineet sitä estää. Eivätkä he voi tänäänkään estää kirkon luopumista eivätkä kantaa siitä vastuuta. Lohdutuksena on se, että itse Jumala tämän Sanassaan sanoi: luopumus etenee vääjäämättä. On tietysti surullista huomata, että Jumalan Sana toteutuu tällaisissakin, negatiivisessakin kehityksessä. Me uskovat voimme vain sanoa: tämä luopumus ei yllättänyt Jumalaa, Hän sen tiesi, Hän siitä puhuu Raamatussa meille - kaiken tämän Jumala nyt sallii tapahtuvan

Mummomuori kysyy: "Mitenkä siis kävi niin että tuo laki vain hyväksyttiin? Olisikohan ollut että valtio ei enää ehkä olisi tukenut kirkkoa mutta konservatiiveillekin se tuki oli niin tärkeä, että viimein alistuttiin?"

Vastaus: Laki hyväksyttiin yksinkertaisesti siitä syystä, että päätöksen tekivät enemmistönä olleet liberaalit, jotka perustelivat päätöstään "nykyajan suvaitsevaisuudella" sivuuttaen, mitä Jumala Sanassaan asiasta sanoo. Raamattu-uskolliset eivät voi Raamatun vastaisia päätöksiä koskaan hyväksyä, eivätkä hakea maailman tai valtion suosiota. Raamattu sanoo selvästi: "Enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmistä". Luterilaiset herätysliikkeet, mm. Suomen Raamattuopisto ja Kansanlähetys pitävät koko ajan kiinni Raamatun Sanasta tässäkin asiassa, eivätkä ole luopouneet opettamasta asiasta raamatullisesti. Enemmistön päätös astuu kuitenkikn kirkossa voimaan, se on demokratiaa.

Mummomuori toteaa: "Toisaalta Päivi Räsänen on jostain syystä mediassa edustanut kirkkoa, ja hän on saanut vieläkin enemmän väkeä pois kirkosta."

Kommentti: Päivi Räsänen on uskova Kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja hän edustaa mediassa sekä puoluettaan, että toisaalta yksityisenä ihmisenä myös Raamattu-uskollisuutta. Päivi Räsänen ei edusta kirkkoa, sillä hänen mielipiteensä ovat erilaiset kuin esimerkiksi kirkon edustajana julkisuudessa esiintyvän arkkpiispa Kari Mäkinen. Jos kysytään suoraan kirkon kantaa, kehiin astuu arkkipiispa tai joku muu kirkon ylimpiin päättäjiin kuuluva - Päivi Räsänen ei kuulu kirkon ylimpiin päättäjiin. Päivi Räsänen on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon Raamatun totuuksista kiinni pitävä joutuu maailman pilkan kohteeksi. On todennäköistä, että väkeä on lähtenyt pois Päivi Räsäsen esittämien mielipiteiden tähden - ne ovat kuitenkin olleet hyvin raamatullisia, joten pois lähteneet ovat kirkon sanomasta ja Jumalan Sanasta vieraantuneita. Melkoinen osa kirkkoon kuuluvista ovat kirkon jäseniä vain muodollisesti, mutta Jumalan Sanasta ja Jeesuksen Kristuksen armosta he eivät välitä. Tällaiset ihmiset suuttuvat kun joku, vaikkapa Päivi Räsänen, puhuu totuutta.

Evita toteaa: "Vasta nyt kun on ihmisiin tullut jokin ihmeellinen viisaus, että he osaavat selittää Raamattua ilman Pyhän Hengen voimaakin."

Kommentti: Niinpä - sotien jälkeen elettiin Suomessa herätyksen aikoja ja Raamatun Sanaa pidettiin pyhänä. Luopumus on kansankirkossamme edennyt vauhdilla viimeisten vuosikymmenten aikana. Ajatellaan, että nykyään meillä on todellinen viisaus ja voimme tulkita Raamattua miten sattuu, omien halujemme mukaan. Pyhä Henki puhuttelee meitä Jumalan Sanan kautta ja itse Sanassa. Sanan vastaisia päätöksiä tehtäessä toimii eri henki kuin Pyhä Henki. Monet kuvittelevat olevansa ihmeellisen viisaita, kuten totesit.

Room. 1:22 "Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet".

Evitalle, joka kirjoitti: "Niin se konservatiivien kanta kun nyt on ollut vallalla kohta 2000 vuotta, mutta nyt sitten tämä aika on kokenut jonkinlaisen valaistumisen, ettei enää perinteistä kristinuskoa tarvitsisikaan julistaa, vaan nykyään hienosti sitä "tulkitaan" kuka mitenkin haluaa tulkita."

Eikö tämä muutos ole juuri sitä suurta lopun ajan luopumusta, josta Raamattu puhuu ja josta natanael myös kirjoitti? Hyvin monet kristityt ajattelevat, että Raamattuahan voi tulkita miten sattuu ja sillä voidaan perustella mitä mielipidettä tahansa. Raamattua pidetään epäjohdonmukaisena ja nykyaikaan sopimattomana kirjana. Eivätkö ihmiset käsitä, että väheksyessään Jumalan Sanan totuutta he väheksyvät samalla Jumalaa ja asettuvat Häntä vastaan?

Nimim. mummomuori menee mielestäni asiattomuuksiin kirjoittaessaan (tahtomattaan ja tahallaan), että "En tunne Tiililää, joten tuohon on vaikeaa kommentoida. Varmaankin näitä on ollut muitakin, jotka aikoinaan ovat vastustaneet esim. yhdenvertaista äänioikeutta (etenkin sitä naisten) ja muuta ”luonnottomuuksina”?"

Rinnastukset ovat todella huonoja. Yhdenvertainen äänioikeus on yhteiskunnallinen kysymys ja sellaisista päättävät maan hallitus ja eduskunta. Tiililä painotti sitä, että ollakseen uskottava kirkon on tukeuduttava toiminnassaan Raamatun Sanaan. Raamattukysymys on kirkon ydinkysymys ja siitä päättää kirkon ylin hallinto. Uskovat, ei Tiililä eivätkä muutkaan pidä luonnottomuuksina yhdenvertaista äänioikeutta ja naisille suotavaa vaikutusmahdollisuutta demokraattisessa yhteiskunnasa. Sen sijaan uskovat pitävät Jumalan tahdon vastaisina niitä kirkollisia päätöksiä, jotka sotivat räikeästi Raamatun Sanaa vastaan.

Ihmisen lankeemuskertomuksessa Raamatussa ihminen esittää kysymyksen ja samalla epäilyksen Jumalan sanomisia kohtaan: Onko Jumala todella sanonut? Luopuminen Jumalan Sanasta vei ihmisen lankeemuksen ja oman tahdon tielle. Elämme todellakin luopumuksen aikaa ja tänäänkin ihmiset ovat tuon saman kysymyksen edessä: onko Jumala todella sanonut? Paratiisissa Jumalan Sana väännettiin oman mielen mukaiseksi ja langettiin syntiin - tänään kirkossa Jumalan Sanaa tulkitaan miten sattuu ja luopumus on valmis.

Pääseeköhän tähän alle kopioimastani linkistä katsomaan luterilaisen papin haastattelua, joka sanoo suoraan, että kirkon johto on liberalismin hapattama. Lisäksi hän sanoo, että sekä arkkipiispa, että Helsingin piispa puhuvat Raamatun vastaisesti ja ovat harhaoppisia. Eikä siinä kaikki - tämä pappi on sitä mieltä, että väärää oppia julistavien ei pitäisi lainkaan saada toimia kirkon viroissa.

Haastattelija Ojares on kyllä hyvin johdatteleva ja sysää joukkoon koko ajan omia mielipiteitään. Sellainen ei ole hyvän journalistitavan mukaista. Tämä pappi on joka tapaukessa sitä mieltä, että kirkko ja valtio olisi erotettava toisistaan - kirkko ei ole täällä syleilläkseen maailmallisuutta, vaan sitä varten, että Sanaa julistetaan niin kuin on kirjoitettu. Katsokaa ja ihmetelkää!


http://www.tv7.fi/vod/player/?program=38829