Kuinka muut toimivat tilanteessa, jossa aikuinen seurusteleva pari päättää muuttaa yhteen asumaan toisen omistamaan asuntoon, josta puolet on vielä velkaa? Tulokas ottaa loppuvelan vastatakseen ja muut asumiskulut jaetaan suhteuttaen tuloihin? Tässä tapauksessa talon omistus muuttuu yhteiseksi, mutta missä vaiheessa, heti vai kun velka on maksettu? Onko tyhmää ottaa toinen asumaan pelkkien asumiskulujen osuutta vastaan ja vastata itse lainanlyhennyksistä?
yhdessäasumisen kulut
talokas
26
502
Vastaukset
- knaappi
Varmaan tuo jälkimmäinen vaitoehto on fiksuin. Ellei toinen jostain syystä vartavasten halua ostaa puolikasta kämpästä.
- miemaksaa
Mies maksaa aina kaiken.
- Tasa-arvo
miemaksaa kirjoitti:
Mies maksaa aina kaiken.
Se on miehen tehtävä.
- Knaappi
miemaksaa kirjoitti:
Mies maksaa aina kaiken.
Tyhmä ymmärtää väärin, mulkku miten tahtoo. Mitenkäs näiden yhdistelmä?
- miesmaku
Tasa-arvo kirjoitti:
Se on miehen tehtävä.
Tasa-arvoa lainaten tyhmää naista ei kauan katsella.
- oppeliini1
Avoliitot tulevat ja menevät, puolisot vaihtuvat...
Pidä asunto vain omissa nimissäsi, maksele sitä pikkuhiljaa pois. Uusi asuinkumppanisi voi osallistua yhteisiin menoihinne maksamalla muita kuluja sopimallanne tasolla.
Avoeron sattuessa hän vain poistuu kuvioista ilman mitään suurempia draamoja.
Jos taas solmitte avioliiton, voitte tehdä avioehtosopimuksen jolloin maksamasi asunto on ja pysyy sinulla eron sattuessa. Avioliiton aikana hankkimanne yhteinen omaisuus tietysti menisi jakoon. ( kissa sulle, koira mulle jne)- poppi9865
"Pidä asunto vain omissa nimissäsi, maksele sitä pikkuhiljaa pois. Uusi asuinkumppanisi voi osallistua yhteisiin menoihinne maksamalla muita kuluja sopimallanne tasolla."
Sehän se onkin vasta tasa-arvoista.
Toinen laittaa esim 1000e /kk oman asuntonsa maksamiseen, toinen laittaa 1000euroa/kk vaikka ruokaan. Jos tulee ero 10v kuluttua toiselle ei jää euroakaan, toiselle arvokas asunto kokonaan omaksi.
- Lellu....
Omistusoikeus siirtyy kauppakirjalla. Ei kenenkään kannata ruveta maksamaan toisen lainaa noin vaan. Kumppanisi kannattaa ottaa oma laina, jolla kuitataan sinun loppulainasi pois. Hän saa omistusoikeuden asuntoon kaupanteon yhteydessä. Siinä yhteydessä pitää maksaa myös leimavero.
Eri asia on kannattaako tähän ryhtyä, kuten muut kirjoittajat neuvovat. Mitä tapahtuu jos rakkauteen tulee ryppy... Olisiko turvatu - piparminttuli
Tuossa ei ole muuta kuin tyhmyyttä. Ei kannata työntää rahaa toisen omaisuuteen senttiäkään ennen kuin on nimi omistuspapereissa.
Muista että erotessa se saa omaisuuden kenen nimissä se on. Riippumatta siitä miten paljon olet asuinkumppanin eteen rahaa työntänyt menemään.
Avoliitossa kaikki omaisuutta koskevat asiat tulee olla virallisesti paperilla. Jos niitä ei saa paperille niin et maksa kuin asumiskuluista puolet. Sähkö, vesi ym. Mutta et laita rahaa hänen velkojen tai talon maksuun. Se on hänen asiansa hoitaa ne kulut.- Danger
Kunnon loisimisvinkkejä täällä. Ai että asuminen pitäisi saada ilmaiseksi, kun toinen on ottanut asuntolainan? Toisen lainaa ei tietenkään pidä lähteä lyhentämään, mutta kyllä joku kohtuullinen korvaus asumisesta pitää maksaa tulojensa mukaan. Esim. puolet vastikkeesta ja koroista, tai vaikka maksaa ruokalaskun kokonaan.
- BEM
Danger kirjoitti:
Kunnon loisimisvinkkejä täällä. Ai että asuminen pitäisi saada ilmaiseksi, kun toinen on ottanut asuntolainan? Toisen lainaa ei tietenkään pidä lähteä lyhentämään, mutta kyllä joku kohtuullinen korvaus asumisesta pitää maksaa tulojensa mukaan. Esim. puolet vastikkeesta ja koroista, tai vaikka maksaa ruokalaskun kokonaan.
" kohtuullinen korvaus asumisesta pitää maksaa tulojensa mukaan. Esim. puolet vastikkeesta ja koroista, tai vaikka maksaa ruokalaskun kokonaan."
Meinaat, että olisi reilua, esim minun tapauksessa, jossa asuntolainan korkoihin ja lyhennyksiin menee n. 900 € ja vastikkeeseen 350 €, että toinen osapuoli maksaisi vain 175 €/kk.
Minusta kohtuullista on, että mietimme mitä vastaavan laisen asunnon vuokra on. sanotaan vaikka 850 €, ja asuntoon muuttava maksaisi tuosta puolet 425 €/kk. Sähköstä, ruuasta yms sitten sen mukaan, mitä niitä käyttää. - Danger
BEM kirjoitti:
" kohtuullinen korvaus asumisesta pitää maksaa tulojensa mukaan. Esim. puolet vastikkeesta ja koroista, tai vaikka maksaa ruokalaskun kokonaan."
Meinaat, että olisi reilua, esim minun tapauksessa, jossa asuntolainan korkoihin ja lyhennyksiin menee n. 900 € ja vastikkeeseen 350 €, että toinen osapuoli maksaisi vain 175 €/kk.
Minusta kohtuullista on, että mietimme mitä vastaavan laisen asunnon vuokra on. sanotaan vaikka 850 €, ja asuntoon muuttava maksaisi tuosta puolet 425 €/kk. Sähköstä, ruuasta yms sitten sen mukaan, mitä niitä käyttää.no mielestäni puolet vastaavan asunnon vuokrasta taas on pääsääntöisesti liikaa. Omistusasuminen on pitkällä tähtäimellä edullisempaa kuin vuokralla olo, ja tällöin asunnon omistaja saisi helposti ison osan lyhennystään maksatettua kumppanilla ja hyötyisi täten suhteesta paljon enemmän. Molempien pitäisi hyötyä. Jos tuollaiseen mennään, niin tulisi tehdä asianmukainen vuokrasopimus ja asunnon omistaja saa maksaa siitä myös verot. Molempien kannalta edullisempi ja kevyempi ratkaisu, että toinen maksaa vähän vähemmän, eikä siitä lahjoiteta osaa verottajalle.
Jännä, miten täällä törmää vain täysin vastakkaisiin mielipiteisiin. Toiset haluavat asua ilmaiseksi siivellä, toiset varmistaa, ettei kumppani vahingossakaan saa suhteesta mitään taloudellista hyötyä. Miksei ymmärretä, että keskitien ratkaisussa molemmat hyötyvät eikä kukaan riistä toista. - BEM
Danger kirjoitti:
no mielestäni puolet vastaavan asunnon vuokrasta taas on pääsääntöisesti liikaa. Omistusasuminen on pitkällä tähtäimellä edullisempaa kuin vuokralla olo, ja tällöin asunnon omistaja saisi helposti ison osan lyhennystään maksatettua kumppanilla ja hyötyisi täten suhteesta paljon enemmän. Molempien pitäisi hyötyä. Jos tuollaiseen mennään, niin tulisi tehdä asianmukainen vuokrasopimus ja asunnon omistaja saa maksaa siitä myös verot. Molempien kannalta edullisempi ja kevyempi ratkaisu, että toinen maksaa vähän vähemmän, eikä siitä lahjoiteta osaa verottajalle.
Jännä, miten täällä törmää vain täysin vastakkaisiin mielipiteisiin. Toiset haluavat asua ilmaiseksi siivellä, toiset varmistaa, ettei kumppani vahingossakaan saa suhteesta mitään taloudellista hyötyä. Miksei ymmärretä, että keskitien ratkaisussa molemmat hyötyvät eikä kukaan riistä toista.olet oikeassa tuon vuokrasopimuksen suhteen. En ajatellut asiaa siltä kantilta. Reiluintahan varmaan olisi, että uusi kumppani ostaisi puolet asunnosta, jolloin ei jäisi jossitteluja.
- kummitus
Danger kirjoitti:
no mielestäni puolet vastaavan asunnon vuokrasta taas on pääsääntöisesti liikaa. Omistusasuminen on pitkällä tähtäimellä edullisempaa kuin vuokralla olo, ja tällöin asunnon omistaja saisi helposti ison osan lyhennystään maksatettua kumppanilla ja hyötyisi täten suhteesta paljon enemmän. Molempien pitäisi hyötyä. Jos tuollaiseen mennään, niin tulisi tehdä asianmukainen vuokrasopimus ja asunnon omistaja saa maksaa siitä myös verot. Molempien kannalta edullisempi ja kevyempi ratkaisu, että toinen maksaa vähän vähemmän, eikä siitä lahjoiteta osaa verottajalle.
Jännä, miten täällä törmää vain täysin vastakkaisiin mielipiteisiin. Toiset haluavat asua ilmaiseksi siivellä, toiset varmistaa, ettei kumppani vahingossakaan saa suhteesta mitään taloudellista hyötyä. Miksei ymmärretä, että keskitien ratkaisussa molemmat hyötyvät eikä kukaan riistä toista.Minusta periaatteessa avoliitossa kumppanin ei tarvitsekaan hyötyä toisen omistusasunnosta. Ellei kerran itse halua tehdä omistusasuntoon vaadittua satsausta ja ottaa lainan riskiä, niin on ihan ok että se osapuoli joka asunnon ostoon on halunnut sitoutua myös saa kaiken hyödyn ko. asumismuodosta, eli puolet markkinavuokrasta ei ole minusta liikaa. Eri asia, jos nimenomaan omistaja haluaa pitää omistusoikeuden kokonaan itsellään, vaikka toinen olisi halukas yhteiseen lainaan ja asuntoon. Silloin tavallaan omistaja estää kumppania nauttimasta oman asunnon hyödyistä, joten tätä voi minusta kompensoida jakamalla sen toisen omistaman asunnon hyötyä molempien kesken.
Mutta ei minunkaan puolisoni kyllä maksa puolta vastaavan asunnon vuokrasta vaan pelkän vastikkeen. Meillä tosin muuttuukin papin aamenen jälkeen loppu laina yhteiseksi siten, että avioehdolla rajataan minulle se osuus asunnosta joka on minun maksamani ennen avioliittoa, ja loput 50:50 suhteessa jossa loppu laina on tarkoitus maksaakin. Muuttaa ehkä hieman asetelmaa kun ollaan ennenpitkää kuitenkin "samassa veneessä". :) - 6435121
BEM kirjoitti:
olet oikeassa tuon vuokrasopimuksen suhteen. En ajatellut asiaa siltä kantilta. Reiluintahan varmaan olisi, että uusi kumppani ostaisi puolet asunnosta, jolloin ei jäisi jossitteluja.
En kyllä myisi avoliitossa toiselle omaisuuttani niin että toinen omistaisi puolet. Miten sitten toimitte kun/jos ero tulee luuletko että se ero menee riidatta. Ja luuletko asioiden hoituvan sinun eduksesi. Pidä niin kauan oma omaisuus kun ette ole naimisissa. Senkin vuoksi että jos sitten toiselle tapahtuu jotain eli avopuolisosi kuolee niin hänen suku vie sulta kodin alta. Aina pitää suunnitella elämää todella pitkällä tähtäimellä.
- OMKT
kummitus kirjoitti:
Minusta periaatteessa avoliitossa kumppanin ei tarvitsekaan hyötyä toisen omistusasunnosta. Ellei kerran itse halua tehdä omistusasuntoon vaadittua satsausta ja ottaa lainan riskiä, niin on ihan ok että se osapuoli joka asunnon ostoon on halunnut sitoutua myös saa kaiken hyödyn ko. asumismuodosta, eli puolet markkinavuokrasta ei ole minusta liikaa. Eri asia, jos nimenomaan omistaja haluaa pitää omistusoikeuden kokonaan itsellään, vaikka toinen olisi halukas yhteiseen lainaan ja asuntoon. Silloin tavallaan omistaja estää kumppania nauttimasta oman asunnon hyödyistä, joten tätä voi minusta kompensoida jakamalla sen toisen omistaman asunnon hyötyä molempien kesken.
Mutta ei minunkaan puolisoni kyllä maksa puolta vastaavan asunnon vuokrasta vaan pelkän vastikkeen. Meillä tosin muuttuukin papin aamenen jälkeen loppu laina yhteiseksi siten, että avioehdolla rajataan minulle se osuus asunnosta joka on minun maksamani ennen avioliittoa, ja loput 50:50 suhteessa jossa loppu laina on tarkoitus maksaakin. Muuttaa ehkä hieman asetelmaa kun ollaan ennenpitkää kuitenkin "samassa veneessä". :)Meillä on niin, että minulla on omakotitalo, josta maksan lainan, korjaukset, vakuutukset ja muut asumiskulut ml. sähkö, vesi, netti jne. Kuukausittainen asumiskulu on n. 1200 euroa, josta lainan lyhennyksen osuus on n.610 eur. Eli lainan lyhennyksen jälkeen asumismenot ovat n. 600, joista minä maksan 500 ja mies 100 euroa.
Yhteisella ruokatilille kumpikin laittaa saman verran.
Asumiskulut ei mene ihan reilusti, mutta mies ei oikein ymmärrä sitä.
- ligloig7u
No varmaan riippuu muutenkin suhteenne laadusta... Jos takana ei ole vielä kovin pitkää suhdetta, niin aluksi toinen voisi asua vaikka vuokralla? Sellainen vuokrasumma, joka kattaisi osan asumiskuluista, mutta ei olisi kohtuuton.
Tai jos olette olleet jo kauan yhdessä, ja tarkoitus on myös pysyä aina yhdessä, niin voitte ruveta maksamaan lainaa yhdessä pois. Asunnosta ei ehkä kannata tehdä kauppakirjoja, koska verojen maksu tulee toooosi kalliiksi. Mutta tietysti maksatte esim asuntotilille, kun maksatte vaikka jotain tiettyä summaa molemmat joka kuukausi lainaa, niin se sitten näkyy tiliotteissa. Ja teette sitten paperin, että jos suhde päättyy, niin se toinen osapuoli on oikeutettu saamaan erossa korvauksia maksamastaan lainaosuudesta. Aika selkeä juttu. Ja jos eroa ei koskaan tule, niin ongelmaa ei tule. Sitten jos menette naimisiin ilman avioehtoa, ja ero tulee avioliiton jälkeen, niin molemmat saa puolet omaisuudesta.
Ja tietysti tuossa tapauksessa maksatte myös asumiskuluja yhdessä. Vaikkapa sieltä samaiselta asumistililtä. - Tillikka
Suosittelen ensin katsomaan vuoden pari ja tällöin taloon tuleva maksaa kohtuulliset osuutensa asuinkuluista, kuten sähkö, vesi, jäte, jopa kiinteistöverosta on hyvä maksaa vaikkapa puolet.
Yhdessä asuessa toinen kuitenkin, oletan näin, hoitaa myös pihaa ja pitää kotia kunnossa (vaikka joku huuteliskin miten se kuluttaa paikkoja) ja ostelee käyttötavaroita, huonekaluja tms. :) Sitten jos vielä parin vuoden päästä sujuu hyvin niin niitä talopapereita kahtomaan ja lainaa toiselle, jotta voi ostaa osuutensa.
Omakohtainen kokemus, se huonompi ratkaisu. Muutin mieheni luo. Ensin olimme avoliitossa ja hetken päästä avioiduimme, avioehto tehtiin omasta halustani. Olinhan rakkaudesta mennyt naimisiin! Maksoin tarkasti puolet kaikista kuluista, välillä taisi niitä esim.sähkölaskuja tulle enempikin mulle mutta en laskenut euroja.. Välillä siirsin rahaa toiselle, että varmasti lainanlyhennys hoitui. Toinen sai harrastaa enempi, mikä maksoi..
Hoidin kodin ja ostelin käyttötavarat, pien kodinkoneet ja pesukoneen, lieden ym yksin myös. :D Pihaankin laitoin melkein kymppitonnilla vuosien varrella..
Kappas, sitten mies tapasin ystävättären jonka mukaan elin loisena. Se siitä. Ero tuli ja sain mukaani pari lipastoa, astioita ja vaatteeni. 9 vuotta meni sinne hujauksessa. Mutta.. rahaa se vain oli.. ja sai moni hyvät naurut minusta. :) - jdjjd dnddj djdj
Ei ainakaa jälkimmäisellä tavalla. Silloin talon omistaja rauhassa kerryttää omaa omaisuuttaan ja laittaa seurustelukumppaninsa huolehtimaan elämisen kuluista omastakin puolestaan (ja niiden maksamisesta kumppanille ei jää taloa käteen, pelkkää menoa, parempi olisi omaa kämppää maksella kuin toista elättää).
- .Nainen .
Meillä menee niin, että mies muutti luokseni eikä osallistu asumiskuluihin mitenkään.
Maksan lainan ja muut omakotitalon kulut. Olen pohtinut muuttamista piemempään asuntoon (alhaisemnmat asumiskulut). Mies ei halua muuttaa, vaan tässä on kuulemma hyvä. - piparminttuli
Totta kai kun kerran saa siivellä elää. Laitappa maksamaan puolet asumiskuluista, sähköstä, jätevedestä ym. Niin saattaapi se mieli muuttua.
- kaikki yhteistä
"Onko tyhmää ottaa toinen asumaan pelkkien asumiskulujen osuutta vastaan ja vastata itse lainanlyhennyksistä?"
Ei ole tyhmää. Se joka omistaa, vastaa omistuksestaan eli lainasta. Eron tullessahan se toinen ei kuitenkaan saa mitään.
Jos myöhemmin solmitte avioliiton, asiaa voidaan tarkastella uudelleen.
Itse aikoinani muutin avopuolison luokse kokonaan maksettuun asuntoon. Puolisoni maksoi koko yhtiövastikkeen. Hän halusi minut elämään kanssaan, ei jakamaan asumiskuluja. Menimme sitten avioliittoon ja koko talous oli yhteinen. Sillä, kuka maksoi mitäkin, ei ollut väliä. Menot ja tulot ja elämä oli yhteistä. Puoliso kuoli, minä jatkan asumista yhteisessä kodissamme. - juunu
Kun mies muutti omistamaani asuntoon (avoliittoon), hän maksoi "vuokraa" yhtiövastikkeen verran, joka oli huomattavasti edullisempi kuin puolet vastaavasta vuokra-asunnosta olisi ollut. Ruoka-, sähkö- ym. kulut menivät puoliksi ja minä maksoin velkaa pois. Hyvin toimi.
- piparminttuli
Jokainen vastaa itse veloistaan koska omaisuusin on omaa niin kauan kun ei ole naimisissa. Jos on naimisissa eikä ole avioehtoa muuttuu omaisuus yhteiseksi. On suorastaan tyhmyyttä maksaa avoliitossa toisen nimissä olevaa velkaa. Tietysti asumiskustannuksiin tulisi osallistua tasaväkisesti kuten sähkö- , jätevesi ym. ylläpitokustannukset. Mutta ei remonttiin, lainoihin ym. kuluihin jotka kartuttavat toisen omaisuutta. Sillä se on sen omaisuutta jonka nimissä omaisuus on. Etkä saa rahojasi erotessa takaisin.
- Kihiseekiukusta
Hmm.. pitkällä tähtäimellä remontitkin ja kodin kohennukset on sellaisia, jotka johtuu siitä, että asunnossa asuneet ovat kuluttaneet asuntoa. Joten maksakoon tuonkin sitten se velan maksaja?
- realiteetti
Taloon tulijan luulisi mielellään osallistuvan edes puolella käyttö-asumiskustannuksiin. Talon omistajan ei yleensä kannata vaatia tulokkaan osallistumista lainaosuuksiin. Koska erotilanteet ovat tätä päivää, eikä koskaan voi tietää milloin lähdetään eri suuntiin. Erotilanteessa ostettava toinen ulos, tai talo myytävä ja laskettava molempien maksetut lyhennykset ym.
Helppo laskea käyttökustannukset, koska yksin asuvana maksaisi yleensä enemmän jossain vuokra-asunnossa kuin omakotitalon herruudessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta791927Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181729- 161594
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201326Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61252En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121244hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121216Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101192Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu441186Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291181