Rauha olkoon Jasser Arafat

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000005324308

AIDS-homo Arafat voisi sanoa terveiset Hitlerille, Stalinille, Mohammedille ja Lutherille siellä helvetissä!



ELÄKÖÖN ISRAEL!

"Palestiinalaiset äärijärjestöt al-Aksan marttyyrien prikaati ja Hamas uhkasivat jatkaa iskuja Israeliin. Israelin armeija eristi Länsirannan ja Gazan alueen ja lähetti alueille lisäjoukkoja.
Gazassa on päivän aikana saanut surmansa ainakin kaksi palestiinalaista."
-
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076154495047




Mohammed Abdel-Rauf Arafat As Qudwa al-Husseini eli Jasser Arafat syntyi 24.8.1929 Kairossa. Itse hän halusi kertoa syntyneensä Jerusalemissa.
Abu Ammar oli hänen kutsumanimensä palestiinalaisten keskuudessa.
1948 osallistui arabien ja juutalaisten sotaan (Israelin itsenäisyyssota).
1956 valmistui insinööriksi Kairon yliopistosta.
1958 perusti palestiinalaisjärjestön nimeltä al-Fatah Kuwaitissa.
1969 valittiin Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johtajaksi.
1970 Jordanian armeija karkotti Arafatin ja PLO:n joukot.
1982 Israelin armeija karkotti PLO:n Libanonista.
1988 ehdotti YK:n istunnossa kahden valtion ratkaisua.
1993 allekirjoitti Oslon sopimuksen Palestiinan itsehallinnosta.
1994 sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Jitzhak Rabinin ja Shimon Peresin kanssa.
1994 palasi miehitetylle palestiinalaisalueelle.
1996 valittiin vaaleilla Palestiinan hallinnon presidentiksi.
2001 joulukuusta lähtien Israelin määräämässä kotiarestissa Ramallahissa.
Aviossa palestiinalaisen kristityn Suha Tawilin kanssa; yksi tytär.

http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076154495111



Mustavalkoinen palestiinalaisten keulakuva
Julkaistu 7:13

   
Palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat ei nähnyt elämänsä tärkeimmän toiveen toteutumista, sillä palestiinalaisilla ei ole omaa valtiota. Hän saattoi lopulta vain seurata sen tavoitteen loittonevan ja todeta itsensä voimattomaksi kääntämään tapahtumain kulkua.
Palestiinan vapautusliikkeen ja itsenäisyyden symboli väistyi maailmanpolitiikan näyttämöltä turhautuneena.

Palestiinalaisten presidentin elämänkaari vilisee ristiriitaisuuksia. Niitä kuvastaa traaginen kehityskulku, jossa Nobelin rauhanpalkinnon saanut kansallinen johtaja vietti elämänsä viimeiset vuodet virallisen tappouhkauksen saaneena, Israelin hallituksen eristämänä rauniolinnassaan Ramallahissa.
Hänen kanssaan Nobelin jakanut Israelin pääministeri Jitzhak Rabin kuoli vuosikymmen aiemmin juutalaisen murhaamana juuri heidän solmimansa rauhansopimuksen takia.
Arafat oli loistava vastarintaliikkeen johtaja mutta neuvottelijana ja organisaattorina avuton. Hän oli politiikan kameleontti, takinkääntäjä tai sopeutuja, palestiinalaisen kansallisen idean keulakuva lähes neljä vuosikymmentä. Länsimaissa hän oli vuosikymmeniä terroristin perikuva, vaikka eurooppalaiset viime aikoina kohtelivat häntä valtiomiehenä.
Israelilaisilla on yksioikoinen käsitys ykkösvihollisestaan, mutta päivälehti Haaretzin kolumnisti Gideon Levy kuvasi ristiriitaista miestä ja viimeistä tapaamistaan hänen kotiarestissaan lokakuussa 2004: "Sydämellinen, miellyttävä arkkiterroristi --- (joka) äkisti kiinnittää huomionsa sinuun, ja tunnet olevasi kuin lämpimän, miellyttävän, huolehtivaisen miehen syleilyssä."
Arafatilla ei ollut loppuvuosinaan perhe-elämää. Vaimo ja tytär asuivat Pariisissa.

Arafat syntyi vuonna 1929 Kairossa. Lapsuudestaan hän ei paljon paljastanut. Äidin tiedetään kuolleen Jasserin ollessa viisivuotias, ja hän kasvoi sisartensa kanssa Kairossa ja Jerusalemissa. Isästään hän ei puhunut eikä osallistunut hänen hautajaisiinsa 1952.
Palestiinalainen isä oli kauppiaana Kairossa. Poika Jasser opiskeli siellä ja oli näkyvä poliittinen johtaja palestiinalaisten nuorten keskuudessa.Teini-iässä hän salakuljetti aseita Palestiinaan käytettäviksi taisteluissa brittiläisiä mandaattihallinnon joukkoja ja juutalaisia vastaan.
Hän oli mukana vuoden 1948 sodassa, joka johti Israelin itsenäistymiseen, ja siitä lähtien hänen toimintansa tähtäsi palestiinalaisten valtion perustamiseen.

Insinööri Arafat perusti rakennusfirman Kuwaitissa, käytti kaiken vapaa-aikansa ja yhtiönsä tulot politiikkaan palestiinalaisten hyväksi ja perusti maanalaisen Fatah-järjestön. Kun arabien armeijat olivat hävinneet kesäkuun 1967 sodan, Fatah nousi kolme vuotta vanhan Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) voimakkaimmaksi ryhmäksi.
Arafat valittiin 1969 PLO:n puheenjohtajaksi, ja järjestöstä tuli itsenäinen kansallinen organisaatio, lopulta vapaa arabihallitusten hillitsevästä ohjauksesta. Siitä lähtien Arafat liikkui arabimaailmassa hallitusten kabineteissa.
1960-70-luvun taitteesta lähtien Arafat oli palestiinalaisen vastarinnan keulakuva myös kansainvälisesti. Hänen tunnusmerkkinsä, nuorten vastarintamiesten suosima mustavalkoruutuinen keffiya eli huivi levisi eurooppalaistenkin palestiinalaisaktivistien käyttämäksi symboliksi.

Tapasin Arafatin kahden kesken ainoastaan kerran, kun molemmat asuimme Libanonissa. Pitkä yhteinen istunto Tripolin kaupungin yläpuolella vuorenrinteillä osui hänen ja palestiinalaisen kansallisliikkeen syvään aallonpohjaan syksyllä 1982. Arafat ja hänen sissiarmeijansa joukot olivat vetäytyneet Beirutista, ja Tripolista heidät siirrettiin edelleen meriteitse Tunisiaan ja Jemeniin. Arafatin tukikohta, PLO:n päämaja oli siitä lähtien toistakymmentä vuotta Tunisissa.
Tripolin rinteillä sillä jouluviikolla hän oli hiljainen ja ärtynyt. PLO oli hajalla; Syyrian kanssa liittoutunut vähemmistö pommitti Arafatin joukkoja tykeillä ylhäältä vuorilta. Edessä oli uusi maanpako. Teekuppejakin oli vain yksi, jota käytimme vuorotellen. Yksi henkivartija sai olla lähellä, huuhtelemassa sitä kuppia.
Edellinen katastrofi oli kohdannut Arafatia ja PLO:ta 1970, kun Jordanian kuninkaan Husseinin armeija ajoi heidät rajan yli Syyriaan. PLO asettui Libanoniin, missä Arafat johti sissijoukkojaan kuin presidentti. Niiden läsnäolo oli osaltaan syy Libanonin pitkään sisällissotaan ja lopulta tarjosi Israelille verukkeen hyökätä Beirutiin asti 1982.
Siitä alkaen Arafatin henkilökohtainen vastustaja oli silloinen puolustusministeri Ariel Sharon, joka jälkeenpäin on ilmaissut katuvansa, ettei eliminoinut PLO:n johtajaa Beirutissa. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin sama Sharon pääministerinä sulki Arafatin kotiarestiin.

Tripolin satamasta alkoi kohtalokas harharetki. Kaukana palestiinalaisista kotikylistään sissiarmeija turhautui tekemisen puutteessa. Voimakkaampia patoumia syntyi kotirintamalla, miehitetyillä Länsirannan ja Gazan alueilla.
Kadunmiehet ottivat lopulta aloitteen 1987, ja alkoi kansannousu, intifada. PLO:n johtaja sisseineen sai televisiosta nähdä palestiinalaisten lasten kuolevan kivi kädessä yhteenotoissa israelilaisia sotilaita vastaan.
Vuonna 1990 Arafat teki kohtalokkaan virhearvion. Irakin presidentti Saddam Hussein oli lähettänyt armeijansa valloittamaan Kuwaitin ja sai melkein koko arabimaailman vastaansa, mutta Arafat asettui tukemaan Saddamia.
Arabihallitukset eivät olleet aiemminkaan innokkaita palestiinalaisten asian puolustajia, mutta olivat taloudellisesti pitäneet PLO:n jaloillaan. Heittäytyminen Saddamin rinnalle suututti Persianlahden emiirit. Rahantulo loppui, tuhannet palestiinalaiset perheet menettivät työpaikkansa öljyvaltioissa ja osa karkotettiin.
Kun Saddamin armeija kukistettiin Yhdysvaltain asein, palestiinalaisten johtaja oli taloudellisesti nujerrettu ja taipui salaisiin rauhanneuvotteluihin Israelin kanssa. Niiden tulos, Oslon puitesopimus itsehallinnosta allekirjoitettiin syyskuussa 1993 Washingtonissa Valkoisen talon nurmikolla. Sen takia Arafat, Rabin ja ulkoministeri Shimon Peres saivat Nobelin.

Arafatin asema oli niin heikko, että palestiinalaiset eivät onnistuneet neuvottelemaan Oslon sopimukseen sisäänrakennettua mekanismia sen toteutuksen varmistamiseksi.
Oslon ehdoissa ei puhuta palestiinalaisten itsenäisen valtion perustamisesta, vaikka sen oletettiin sisältyvän rauhan henkeen.
Vuosikymmen myöhemmin Arafat istui Palestiinan hallinnon presidenttinä, mutta hallitus on vain nimellinen eikä hallitse oikeastaan mitään.
Israelilaiset syyttivät Arafatia 2000 alkaneen toisen intifadan ja itsemurhapommien takia terrorismin tukijaksi. Jotkut palestiinalaiset lähihistorian kommentoijat toteavat, että hänen valitsemansa aseellinentie oli osittain terroria viattomia kohtaan.
Yhtä selvänä pidetään, että hän ei pystynyt terroria pysäyttämään, vaikka olisi halunnut; tuskin hän edes yritti.

Valtiomiehenä palestiinalaisten presidentti sai heikon arvosanan. Hän keskitti kaikki tärkeät asiat omiin käsiinsä jo sissijohtajana eikä suostunut myöhemminkään delegoimaan työtä eikä vastuuta. Hallinnon laaja korruptio paljastettiin palestiinalaisten omassa selvityksessä 1997, ja se kiihdytti vaatimuksia sukupolven vaihdoksesta.

Timo Vuorela
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076154495109

"Yliopistossa Arafat liittyi muslimien veljesjärjestöön"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jasser_Arafat



"Al-Qaida's religious inspiration comes mostly from the philosophy of the Muslim Brotherhood"

http://en.wikipedia.org/wiki/Al-Qaida

Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

21.
34. Ainoallekaan ihmiselle ennen sinua emme ole antanut kuolemattomuutta. Jos sinun on kuoltava, pystyisivätkö he siis alati elämään?

Palestiinan marakatti hähähähäää

13.7.2024
Raamatunteksti(t)
Rikas ja köyhä
15Jokainen eläin rakastaa kaltaistaan,
jokainen ihminen lähimmäistään.
Sirak (apokr.) 13:15

Ihmisen kestävyyttä koetellaan
1Poikani, jos ryhdyt palvelemaan Herraa,
ole valmis siihen, että sinua koetellaan.
2Ole vilpitön, pysy lujana
äläkä hätäänny, kun joudut ahdinkoon.
3Pysy lähellä Herraa, älä päästä hänestä irti,
niin lopulta kaikki käy parhain päin.
4Ota vastaan kaikki, mikä osallesi tulee,
ole kärsivällinen, kun sinua nöyryytetään.
5Kulta koetellaan tulessa,
Jumalan valitut nöyryytyksen ahjossa.
{Kun sairaus tai köyhyys ahdistaa, luota häneen.}
6Luota häneen, niin hän pitää sinusta huolen,
pysy oikeilla teillä ja pane toivosi häneen.

Jasserille tapahtuma oli yhdentekevä, mutta ihmiskunnalle kauan odotettu Jumalan lahja.