Päätösten tekeminen

easy or not?

Tunnistatteko bipot itsestänne milloin suunnittelemanne päätökset (työ, opiskelu, parisuhde, asuminen...jne) kohtaan ovat mania tai debressio mielialasta johtuvia? On vaikeaa tehdä päätöksiä, kun ei tiedä mikä vaihe on päällä ja kun mania ja depis jaksot on kumminkin aina ollut osana elämää niin ei tiedä mitä oikeasti haluaa. Paljon on tullut tehtyä typeriä ratkaisuja mutta harvoin niitä kuitenkaaan katuu, koska mieliala heittää aina kumminkin ääripäästä ääripäähän, niin mistä sen tietää mitä sitä oikeasti pystyy tekemään ja mitä oikeasti haluaa elämältä, kun sisällä velloo kaksi mieltä jotka haluaa eri asioita?

11

1438

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      Hypomaniassa teen kaikki päätökset, sekä hyvät että huonot, mutta näin jälkikäteen ajatellen, niin kyllä ne huonotkin päätökset on loppupeleissä ollut oikeita, vaikka niitä on joskus katunut. Masiksessa en taas pysty tekemään mitään päätöksiä, en vaikka tiedän, että jokin päätös täytyisi tehdä en pysty.

    • Kakkostapaus

      Komppaan edellistä. Mulla järki yleensä toimii. Työpaikalla olis joskus voinut pitää turpansa kiinni. Kakkostapaus-

    • 11+3=?

      Ei sitä hypomanian päällä ollessa ajattele tekevänsä sen takia päätöksiä vaan siksi koska ne tuntuvat juuri silloin tarpeellisilta ja tärkeiltä. Toki joskus sitten kaduttaa jälkeenpäin, mutta useimmiten ei. Minulla on kyllä välillä todella pitkiäkin tasaisia kausia jolloin elän ihan normaalisti ja teen normaaleja päätöksiä. Masennuksissa en kykene oikein tekemään edes sitä päätöstä menenkö kauppaan vaikka ruoka olisi loppu. Ainoa tietoinen päätös masennuksen päällä ollessa on vetäytyminen, kontaktien rajoittaminen ihmisiin ja joskus jopa ihan se välien katkaisukin kun ei vain kykene olemaan missään tekemisissä kenenkään kanssa.

    • Bipopää

      Joo, tutulta kuulostaa. Hyvien päätösten tekeminen on ollut näin jälkikäteen mahdotonta. Työ ja opiskeluasiat menneet pieleen, koska päätökset on joutunut tekemään (ajoituksen takia) lähinnä masennusvaiheiden aikana ja silloin ainakin itselläni päätöksen teko on sitä, että valitsee helpoimman mahdollisen vaihtoehdon, ettei vaan joudu tekemään mitään erityisen haastavaa.

      Maniavaiheen aikana työ sujuu hyvin. Opiskelu on vaikeampi järjestää, koska joskus maniavaiheen aikana olen tehnyt ihan hyviä päätöksiä vaihtaa alaa, mutta sitten se mania loppuu ja minulta loppuu veto, enkä saa sitten haettua koulutukseen.

      Maniavaiheessa tulee joskus älyttömiä ja suuruudenhulluja ideoita, mutta muuten silloin on paremmin selvillä mitä haluaisi. Masennusvaiheen aikana kun se ajattelu on EVVK-linjaa ihan kaiken suhteen ja enemmän miettii, tappaisiko itsensä nyt vai myöhemmin.

      Jotenkin sitä ehkä nyt vanhemmiten koettaa tehdä suunnitelmia sen maniajakson aikana ja sitten pitäytyä noissa päätöksissä, oli mikä oli. Tämä toimii kyllä paremmin kuin masennuksen aikana päätösten teko.

    • Huoh...

      Tein viime syksynä päätöksen että haen kevään 2014 yhteishaussa opiskelemaan yliopistoon. Aloin lukemaan ja kaikki sujui todella hyvin toukokuun alkuun saakka, sitten iski masennus ja jäi koko homma, enkä päässyt edes pääsykokeeseen. Itkettää vieläkin, kun olisin oikeasti halunnut tuota alaa lähteä opiskelemaan. Nyt taas heitän vuoden hukkaan nykyisessä työssäni joka ei kehitä minua yhtään tai anna edes haasteita, sillä maksan vain vuokran ja täytän päiväni tässä oravanpyörässä. Ehkä ensi vuonna...

    • nananananananana

      Joo juurikin toi manian kaikkivoipaisuus kuvitelmat kun ei silloin muista miten huonoksi olotila voikin mennä. Luulee, että selviää mistä vain ja oheen aloittaa pari uutta harrastusta. Sitten kun iskee masennus, haluaa vaan lopettaa kaiken eikä pääse ulos kotoa, saatika pysty kohtaamaan ihmisiä. Bipopää, toi on ihan totta että maniassa on selkeemmin tiedossa mitä oikeesti haluaa.

      Huoh, ens vuonna uudestaan :) tsemppiä. Oon itekin heittänyt hukkaan monta tilaisuutta masennuksen takia. Mm. Työpaikan ja keskeyttänyt opinnot.

    • Bipopää

      Huoh, pahoitteluni, juuri noin minullekin on käynyt. Tämän taudin pahimpia vaikutuksia on juuri itselleni ollut tuo opiskelupaikkojen haku, koska ensinnäkin se hakeminen on hirveän vaativaa pääsykokeisiin lukuineen, joten silloin olisi ihan pakko olla todella hyvässä kunnossa (tai maniassa). Toinen paha puoli tuossa opiskeluhommassa on se, että haut on aina tiettyyn aikaan, johon ei voi vaikuttaa, joten niitä hyviä vaiheita (eli manioita) ei välttämättä pääse hyödyntamään hauissa.

      Joskus harmittaa hirveästi tuo koko Suomen pääsykoehässäkkä. Olisi kiva, jos voisi hakea vain papereilla, kuten joissakin maissa on tapana. Nuo paprut kun yleensä pystyy täyttämään huonommassakin kunnossa.

      Huoh ja muut samojen asioiden kanssa kamppailevat, hankkiutukaa ihmeessä lääkäriin, kunnon psykiatrille, ja selittäkää siellä tuo pääsykoe-ongelma. Ehkä hoitoa fiksaamalla saadaan teidät pysymään OK kunnossa juuri sinä tärkeänä aikana. Itse olen turhaan missannut monia hyviä mahiksia, kun hoito oli huonossa jamassa.

    • IQ_boy

      Hei

      Ikävältä kuulostaa, itse selvisin 27 v asti ja ehdin kouluja käydä ennen ekaa sairaalareissua. Mulla on onneksi lukupäätä, mutta sekin menee aina surkeaan kuntoon masiksessa. Nyt on ikää jo paljon, mutta jatkuvasti joutuu uutta yrittää oppia, mikä on tuskaista. Onnistuu, jos ei ole muuten kova stressi. En oikein usko tuohon hypomanialla säätämiseen.

      Ja, kuinka ihmeessä olette oppineet tuntemaan hypomanianne?

    • Bipopää

      Ilmaisin ilmeisesti hiukan huonosti itseäni. En ole ikinä tietoisesti yrittänyt hyödyntää manioita, nuorempana ei ollut edes diagnoosia. Nyt olen vain jälkikäteen tajunnut, että pari kertaa kävi opiskelujen kannalta niin onnellisesti, että hyvä jakso tuli juuri kun oli tärkeäpääsykoe/tenttisuma edessä ja nämä menivät sitten putkeen.

      Tarkoitin tuolla manian hyödyntämisellä sitä, että jos pääsykokeen ajankohdan voisi valita itse, niin silloinhan alkaisi lukea kun parempi jakso alkaa ja tekisi sen kokeen ennen kuin masennus pukkaa päälle. Tämä vaan ei tietenkään ole mahdollista.

      Itselläni oli eritysen hankalaa, kun nuorempana hyvät jaksot olivat usein juuri syksyllä, joka on pyrkimisten kannalta turha ajankohta.

      Hypomanian huomaa paitsi mielialasta (paljon tulevaisuuden suunnitelmia) myös aktiviteettien lisääntymisestä.

      • batman4

        Opiskeluissa on kans vaikeeta just se, että jos paha masennusjakso tulee päälle, ei pysty opiskelemaan, kun toimintakyky on nolla myös arjessa selvitymiseen. Opintotukeen pitää kuitenkin suorittaa tarvittava määrä opintopisteitä.

        Hypomanian tunnistan itsestäni hyvin. Hypomaniassa jaksaa opiskella vaikka keskittyminen olisikin vaikeeta, mut jaksaa yrittää edes! Masentuneena en pääse kotoo ulos ja sosiaaliset tilanteen on kamalia ja välttelen niitä. Oireettomia jaksoja on vaikeempi erottaa maniasta, mutta jälkikäteen osaan tunnistaa itsestäni selkeitä hypomania kausia.


    • IQ_boy

      Kiitos hypomaniakuvauksista. Maniasta en tiedä, kun sen kriteerinähän on psykoosi, eikä ole osunut onneksi kohdalle. Lähellä on käyty, uskon tosin. Mun taudin pääkuva on agitated depression eriasteisena, ja kun se on pahana (harvoin) päällä olisin nuorena voinut tehdä epätoivoisiakin huonoja päätöksiä. Sairaus on lisännyt pelkoa päättää isoja juttuja, jotka stressaisivat, ja ehkä veisivät huonoon kuntoon. Se on hinta jota maksan. Työelämässä huomaan masennusjaksojen (lievä-keskivaikea) päättämättömyyden, ja paremmat jaksot siivittävät helpommin päätöksiin, mutta ovatko jaksot hypomaniaa, en tiedä. Kaikki mielialavaihtelu ei ole patologista. Päätökset on vaikeita ilman diagnoosiakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      110
      8366
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      40
      2555
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      121
      2263
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      23
      1936
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      15
      1674
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1499
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      16
      1452
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1399
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1272
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      12
      1183
    Aihe