Avioero ja henkilökohtaisella velalla hankittu omaisuus

Jos eropapereita ei ole viety, niin voit vielä yrittää saada hänet allekirjoittamaan avioehdon. Voit yrittää perustella avioehtoa verotuksellisilla tai muilla seikoilla. Muuten taitaa olla keinot vähissä.

Olen yrittänyt ja ei suostu, kun tietää että ei saisi osuutta talosta. Sen verran ahne on.

Vain taitava juristi, avioeroihin perehtynyt, on toivonasi. Juuri tuollaisiin asioihin kuin että olet omalla toiminnallasi kartuttanut yhteistä omaisuutta (tai itse asiassa ikiomaa omaisuuttasi = talo) ilman miehen vastaavaa panosta (talon hankintaan) voitte nyt vedota osituksessa. Eli mies ei itsestäänselvästi saa puolta talosta, vaan jotakin vähemmän. Ota heti yhteys juristiin, tai pariinkin, ja kuulostele kenestä on apua.

Niinköhän?
Laki avioerossa olevasta osituksesta on tehty juuri heikommin tienaavan hyväksi.
Yleensä se on nainen. Yhteisenä aikana hankittu omaisuus menee puoliksi.
Yleensä insinööri mies 6000 kuukausipalkalla on katkera kun omaisuus menee puoliksi 2000kuussa tienaavan hoitajan kanssa. 10vuoden yhteisen tulot on käytetty elämiseen ja varallisuuden kartoitukseen, myös mahdolliset perinnöt menevät puoliksi jos testamentti ei toisin määrää. Siis puoliksi

Ikävä kyllä, juristien palkkaaminen syö vain teidän yhteistä omaisuutta ja tilanne ei muutu mihinkään. Ja talon hintana käytetään nykyistä markkina hintaa.
Yritä nyt vaan neuvotella hinta millä miehesi tyytyy lähtemään.
Ja me miehet rakennetaan omin käsin ja sukulaisten avulla se omakotitalo josta vaimo saa tasan puolet jos ero tulee, näin se on

Onko äitisi elossa, tehkää kauppakirjaan vielä lisäehto, jossa kaupassa saatuun omaisuuteen ei ole olevilla eikä tulevilla puolisoilla avio-oikeutta. Lisäyksessä kerrotte että on jäänyt silloin epähuomiossa pois. Kannattaa laatia huolella, vaikkapa pankin lakimies.

Nyt kiireesti asialle, ennekin avioeroa on laitettu millään tavalla vireille, puheet siitä eivät riitä.

Ei herran jumala, nyt on mennyt testamentti ja kauppakirjat sekaisin.

Kauppakirja tehdään virallisen kaupanvahvistajan läsnä ollessa ja hänelle jää siitä kopio. Ei sitä voi niin vain muutella.
Ja tuollainen lisäys ei ole laillinen. Muutenhan jokainen avioeroa ennustava ostaisi talot ja mökit tuollaisilla lisäyksillä kauppakirjoihin.

Testamenttiin voi laittaa lasten puolisot etua saamattomiin ja kannattaakin laittaa.

Kyllä sitäkin kauppakirjaa voidaan täydentää tarpeen vaatiessa, tietenkin vaatii samanlaisen menettelyn kuin alkuperäinen, kannattaa todella mennä lakimiehen juttusille.

Ei tietenkään ole mahdollista mihin tahansa tehdä tällaista muutosta, mutta tässähän oli kyse oman kotitalon lunastaminen äidiltä.

Höpöhöpö
Nainen OSTI talon äidiltään. Ja avioliiton aikana hankittu( yleensä ostamalla) omaisuus on YHTEISTÄ ilman avioehtoa.

Mitä Helvetin väliä sillä on keneltä talo oli OSTETTU.
Tyypillinen nainen joka ajattelee että tunne voittaa lain.
Oletko vähän tyhmä, luuletko että pankin lakimies tekee asioita joilla saadaan aviomiehen omistusoikeus mitätöidyksi ???

Jos näin olisi niin yksikään nainen ei saisi erossa puolia yhteisestä omaisuudesta.

Tässä venkoilu neuvo aloittajalle. Myy talo takaisin äidillesi ja laita rahat piiloon.
Ja sitten asut talossa aikasi äitisi vuokralaisena. Olettaen että eroa ei ole laitettu vielä vireille.

Realman2 olet totisesti tietämätön asioista.

Tietysti olisi kiva aina toista tuossa erotilanteessa rahastaa, mutta se on väärin. Tässäkin on kyse lunastuksesta, joka voitaisiin rinnastaa ennenaikaiseen perintöön ja näinolen myös asettaa avio-oikeuden ulkopuolelle, lauseke on varmasti jäänyt aivan epähuomiossa pois kauppakirjasta.

Tiedän hyvin paljon tehtyjä lisälausekkeita, jotka ovat jääneet aikanaan pois ihan epähuomiossa ja tietämättömyydestäkin.

Kuitein voi kaiken todistaa, jopa senkin mistä varoista ostos on rahoitettu.

Pöljä!!!

Ennakkoperintä on yhteistä omaisuutta jollei testamentissa ole mainittu toisin.

Valehtelia!!!
Et tiedä HYVIN paljon tehtyjä lisälausekkeita. Hätävalheen minäkin tunnistan.

Tyhmä/ tietämätön.
Se on ihan sama miten/kenen tililtä yhteistä omaisuutta on hankittu.

Paras jättää asia juristin huomaan. Jos mies ei ole omalla toiminnallaan hankkinut taloa, vain ostellut ja maksellut päivittäistavaroita ja esim. sähkölaskuja, niin ei vaimon kotitalo todellakaan kuulu hänelle juridisesti. Jos velassa ja/tai kauppakirjassa olisi molempien nimi, asia olisi eri.
Aiemmin esitetty esimerkki sairaanhoitaja- insinööri, varmaan nainen on pienestä palkastaan maksellut päivittäistavaraostokset ja lähes kaikki lasten menot sekä ollut ehkä vuosia pois työelämästä perheen perustamisen takia. Tällöin on aivan oikein että miehen varallisuudesta maksetaan tasinkoa vaimolle. Mutta aloittajan tapauksessa sympatiat eivät ole miehen puolella.
Nainen joka lähtee lasten kanssa uutta elämää aloittelemaan "tyhjästä" tarvitsee jonkin verran alkupääomaa esim. asunnon hankintaan, sehän on itsestäänselvää.

Huoh, ei näköjään mene jakeluun, yritän vielä vääntää rautalangasta.
1 avioliiton aikana hankittun omaisuus on YHTEISTÄ Velat ovat sen jonka nimissä ne ovat. Toki korvamerkitty esim asuntolaina otetaan osituksessa huomioon.
2 Tästä voi poiketa vain mikäli on juridisesti pätevät asiakirjat kuten avioehto.
3 Kaikki omaisuus jaetaan PUOLIKSI parin kesken avioerossa jos muuta ei sovita.
4Sillä ei ole mitään merkitystä kumman nimissä omaisuus on tai kumpi sitä on enemmän maksanut. Siis ei mitään merkitystä, puhutaanhan YHTEISESTÄ omaisuudesta.
5 Ei avioerossa ole tarkoitus jakaa omaisuutta reilusti, vaan PUOLIKSI.
6 Kävin vielä nopasti finlex.fi katsomassa lakitextiä ja kyllä se käytäntöä myötäili.
7 Useita avioero osituksia seuranneena, voin sanoa että käytäntö on juurikin se mitä olen sanonut .

Hups, lipsahtikin väärä neuvo.
Jos asunnon myy ennen avioeroa niin, koska se on ollut perheen käytössä.
Se otetaan osituksessa huomioon vaikka olisikin ollut vain toisen nimissä.

Tämäkin on osoitus siitä että on vaikea venkoilla osituksen suhteen

Paras neuvo on että hommaa hyvä lakimies joka on perehtynyt avioeroihin niin tasinkoa voidaan pienentää jos on hyvät perustelut.

Aloittajalle. puhut henkilökohtaisesta lainasta taloa vastaan. Kenen nimissä talo on?
Onko lainhuudatus teidän kummankin nimissä? Jos on, niin sitten olet vähän heikoilla.
Kerronpa oman tapaukseni tässä. Me ostimme exän kanssa talon yhdessä lainhuudatus laitettiin kummankin nimiin. Exällä oli henkilökohtaisia velkoja ajalta ennen meidän avioliittoa ja ne kiinnitettiin talolainaan, jotta hän sai puhdistettua nimensä.

Hän alkoi kuitenkin söhläämään jonkavuoksi käskin hänen muuttaa pois talosta, emme hakeneet avioeroa koska päätimme pitää ajattelutaokoa avioliiton aikana. KUitenkin ennen kun hän muutti vaadin hänen suostuun siihen että lainhuudatus muutetaan minun ja lasten nimiin. Hän suostui.

Kolmen kuukauden kuluttua hän halusi kuitenkin palata. Suostuin, ja niin hän muutti takaisin. Hän kuitenkin halusi noin vuoden kuluttua erota.
Tai siitä tuli on/off juttu jota kesti vielä kolme vuotta. Tuona aikana hän asui omassa asunnossaan ja minä lapsi omassa .Kun sitten viimein selvisi, että ei palaa enää ja avioliittoo oli ohi. Eron aikana ei oltu ositusta tehty ja nyt sitten minä vaadin osituksen tehtäväksi koska halusin olla varama, että hällä ei mitään tekemistä talossani jos minulle sattuisi jotain. Hän vastusti mutta joutui kuitenkin myöntyyn. Hän oli jopa laskenut summan jonka minun olisi hänelle pitänyt maksaa talosta. Loppujenlopuksi hän ei saanut mitään.
.
Minulla oli todisteet hänen henkilökohtaisten velkojen kiinnityksestä taloon oston yhteydessä. Sitten se että hän oli suostunut lainhuudatuksen muuttamiseen minun ja lapsen nimiin oli asioita joihin vedottuani hällä ei mitään tekoa talossa.

Kehoitan siksi hakeen jokaisen paperin jonka olet hänen kans allekirjoittanut.

Eikö laissa ollut kohtuullistamispykälä. Jos toinen on huomattavasti isommalla summalla panostanut yhteiseen kotiin ja elättänyt, niin ei kai silloin toinen saa puolta tai voihan vedota siihen että on esimerkiksi kotii-isä ja tehnyt työtä perheen eteen. Ostitko talon ennen vai jälkeen naimisiin menon? Tarvitset hyvän juristin, eikö teillä kauppakirjoissa ole pykälää mm. suvun omistuksesta.