Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Nainen, mietit miten minä jaksan

Anonyymi-ap

En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että miten selviän tästä päivästä. Olen traumatisoitunut tai jokin sisällä on vaurioitunut ja olen jatkuvasti ja niin olen koko ajan väsynyt. Kaikki elämäni suurimmat toiveet ovat kerta toisensa jälkeen murskattu, järjestelmällisesti. Siitä tämä kroonistunut lamaantuminen johtuu. Miten sitä voi edes selittää? Sinä ET voi ymmärtää sitä, mitä olen joutunut käymään läpi. Et ehkä koskaan, etkä edes halua, ehkä edes kykene. Ja hyvä niin, hyvä, ettei kaikkien tarvitse kahlata samaa kadotusta läpi. Tällaista minulle kuuluu.
Ole sinä onnellinen, sitä toivon. Se antaa minulle edes jotain, että tiedän sinun voivan hyvin ja voivan nauttia elämän pienistä onnen sirpaleista. Ehkä tiemme vielä kohtaavat jollain yllättävällä tavalla, koska niin uskon, ettei tiemme kohtaaminen ole ollut aivan turhaa ja että jokin yhteinen tulevaisuus meillä on, vaikka nyt ei yhtään näytä siltä. Hullu ajatus, myönnän, mutta näin uskon.

Hyvää jatkoa!

95

1551

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Itsekin olen todella väsynyt. En usko että se nainen tosin ikinä tulee minusta välittämään. Kun en minä itse osaa välittää. Olen niin hankala ja teen kaikesta vaikeaa. En kuitenkaan pääse siitä haaveesta. Nukahdan joka ilta unelmissani hänen syliin. Mieheltä.

      • Minäkin nukahdan joka ilta hän eli mun kaivattuni (mies) mielessä. Tänään ollut erityisen paljon mun ajatuksissa ja kova ikävä! 😢


    • Anonyymi

      Niinhän mä sanoin ja oot tehnyt selväksi et mä pysty enkä kykene mihkää jaet must ei oo mihkään. Että oon pelkkä turha pska.

    • Anonyymi

      Voimia,Sivusta yrittää antaa.

    • Anonyymi

      No ei voi tietää mitä toinen käy läpi, jos se toinen ei kerro.

      • Anonyymi

        Niin,ei voi. Jos sitten on huonot välit, niin toinen osapuoli ei saa koskaan tietää. Surullista.


      • Anonyymi

        Miks ei vois etkö osaa samaistua etkö elämässäsi ole tehny muuta kun lukenu kirjoja elämää kun ei opi kirjoista


    • Kyllä, myönnän. Mietin toisiaan (siis aika usein), että miten sinä jakselet rakas kaivattuni mun. Olet mies mun mielessä rehellisesti sanoen ensimmäisenä kun herään ja viimeisenä ennenkuin nukahdan. Se on todellakin hullua, kun mun järki sanoo ettei tästä voi enää tulla mitään, niin mun hölmö sydän vaan sinnikkäästi kuiskii, että kylläpäs tulee.

      Rakkaus jaksaa kyllä odottaa. Ehkä me löydämme toisemme vielä uudelleen jonain kauniina päivänä joskus jossain. Sitten se nähdään onko meillä yhteinen tulevaisuus. Siihen saakka kuiskaa hiljaa sulle: ole onnellinen siellä missä oletkin. Ainakin palanen susta jäi ikuisiksi ajoiksi mun sydämeen 🩷

      • Anonyymi

        Tämäkin oli hyvin huomioiva kirjoitus ja ansaitsee kiitoksen. Nykyään ihmiset ovat kovia ja tunteettomia, niin tällainen tuntuu hyvältä.


    • Anonyymi

      Onks tää pskaaivoämmän juttuja, yäk

    • Anonyymi

      Ymmärtäisin, koska eloni tie on, ja on ollut hyvin samankaltainen.

    • Anonyymi

      Voiko kukaan täysin ymmärtää toisen henkilökohtaisia kokemuksia? Ei tarvitse olla saman kokenut, jotta voisi myötäelää rinnalla, toisen tukena.
      Eikä sen myötäelämisenkään tarvitse olla surkuttelua. Miltä kuulostaisi se, että tietäisi toisen olevan olemassa itselle? Ajattelevan ja olevan kiinnostunut siitä, miten tärkeä ihminen voi.
      Oletettavasti hän on ollut sinulle tärkeä. Ehkä sinäkin olet ollut sitä hänelle? Ei ole tarkoitus aiheuttaa näillä ajatuksilla pahaa mieltä, tuli vain omien kokemusten vuoksi mieleen muistuttaa asioiden kääntöpuolesta. Kaikkea hyvää elämääsi.

      • Anonyymi

        Kiitos kauniista sanoista! Ystävällinen olet.


    • Anonyymi

      Kyllä sinä selviät. Toivottavasti löydät jotain mikä auttaa jaksamaan. Niin kaikkea toisen kokemaa ei voi ymmärtää kuitenkin voi välittää.

    • Anonyymi

      Meillä kaikilla on omat elämästä selviytymis kohokohdat mutta
      toisten kokemuksia ei voi vertailla keskenään.
      Olkoonkin miten paljon elämässä vastuksia, se merkkaa miten helposti ja kuinka syvälle itsesääliin ihminen antaa itsensä mennä.
      Monia alkkiksia yhdistää taipumus painua masennustilaan antaen itselleen hyvän syyn juoda ja märehtiä . Ongelma heillä ei ole elämä vaan intohimo päihtymiseen.
      Oma intohimoni on luoda jotain ja se pitää minut pois itsesäälin syövereistä.
      Mikä on sinun intohimo?

      • Anonyymi

        Ei minulla ole mitään intohimoja, muuta kuin hän, ihastukseni. Intohimoni ovat kuolleet jo ajat sitten. Olen menettänyt lähes täysin kyvyn nauttia mistään, siksi olenkin sanonut olvani elävältä kuollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minulla ole mitään intohimoja, muuta kuin hän, ihastukseni. Intohimoni ovat kuolleet jo ajat sitten. Olen menettänyt lähes täysin kyvyn nauttia mistään, siksi olenkin sanonut olvani elävältä kuollut.

        Sinulla on pitkä matka edessä tuolla ajatuksella. Vaikka kohtaisitte ihastuksen kanssa , ei tulevaisuus kovin vakaalta näytä.
        Ihastus tuskin jaksaa sinua ihannoida päivästä toiseen. Vai haluatko juurikin sitä. Se että et ole mistään kiinnostunut näyttää siltä että ketjuttaisit kohteesi johonkin kodin nurkkaan jotta voita nauttia tästä ainoasta elämäsi intohimosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on pitkä matka edessä tuolla ajatuksella. Vaikka kohtaisitte ihastuksen kanssa , ei tulevaisuus kovin vakaalta näytä.
        Ihastus tuskin jaksaa sinua ihannoida päivästä toiseen. Vai haluatko juurikin sitä. Se että et ole mistään kiinnostunut näyttää siltä että ketjuttaisit kohteesi johonkin kodin nurkkaan jotta voita nauttia tästä ainoasta elämäsi intohimosta.

        Uskon, että myönteiset kokemukset ruokkivat myönteisiä kokemuksia. Tähän asti minulla on ollut vain kielteisiä kokemuksia, jotka johtavat vain kielteisten kokemusten kierteeseen. Ihan oikeasti minulla ei ole kokemusta tilanteesta, jossa kokisin onnistumisia ja edes joidenkin toiveideni toteutumista. Elämä voi muuttua, mutta ei tällä nykyisellä tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on pitkä matka edessä tuolla ajatuksella. Vaikka kohtaisitte ihastuksen kanssa , ei tulevaisuus kovin vakaalta näytä.
        Ihastus tuskin jaksaa sinua ihannoida päivästä toiseen. Vai haluatko juurikin sitä. Se että et ole mistään kiinnostunut näyttää siltä että ketjuttaisit kohteesi johonkin kodin nurkkaan jotta voita nauttia tästä ainoasta elämäsi intohimosta.

        Harva jaksaa olla terapeutti.
        Suhteilla on muu tarkoitus.
        Sivusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harva jaksaa olla terapeutti.
        Suhteilla on muu tarkoitus.
        Sivusta

        Et ymmärtänyt aloitusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harva jaksaa olla terapeutti.
        Suhteilla on muu tarkoitus.
        Sivusta

        En kaipaa terapeuttia, mutta olisi kiva, kun olisi joku kenen kanssa jutella ja jakaa ajatuksia. Olisi myös mukavaa, jos olisi joku johon voisi luottaa täysin ja joku, joka olisi tukena hankalimpinakin aikoina. Ja tietysti haluaisin myös itse olla toisen tukena, kun tarvetta on.

        Pieni ajatus vain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kaipaa terapeuttia, mutta olisi kiva, kun olisi joku kenen kanssa jutella ja jakaa ajatuksia. Olisi myös mukavaa, jos olisi joku johon voisi luottaa täysin ja joku, joka olisi tukena hankalimpinakin aikoina. Ja tietysti haluaisin myös itse olla toisen tukena, kun tarvetta on.

        Pieni ajatus vain.

        Sellastako ei sitten ollut sun mielestä?
        Kiitti..


    • Anonyymi

      Mietippä kuinka vahva olet. Olet kokenut paljon ja olet edelleen siinä. Se osoittaa sisäistä vahvuutta. Opettele olemaan myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Älä takerru niihin synkimpiin hetkiin vaan mieti niitä pieniäkin asioita mitkä on kuitenkin hyvin. Rise like a phoenix! Saavutat mitä vaan, kun siihen uskot. Saat rauhan sisälläsi, kun vaan annat itsellesi luvan. Olet aivan liikaa pääsi vanki.

      • Anonyymi

        Tuo on kuin paroni Munchhausenin tarina, jossa paroni yrittää nostaa itsensä suosta vetämällä hiuksistaan. Olen tunteva ihminen, jolla sattuu olemaan haavoja, jotka repeytyvät irti yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen..... On kuin käskisit kuumesairaan juoksemaan kuuperintesti hyvällä tuloksella tai jalkansa katkoneen hyppimään hyppynarun tahtiin. Kyllä se onnistuu kun kovasti uskoo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on kuin paroni Munchhausenin tarina, jossa paroni yrittää nostaa itsensä suosta vetämällä hiuksistaan. Olen tunteva ihminen, jolla sattuu olemaan haavoja, jotka repeytyvät irti yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen..... On kuin käskisit kuumesairaan juoksemaan kuuperintesti hyvällä tuloksella tai jalkansa katkoneen hyppimään hyppynarun tahtiin. Kyllä se onnistuu kun kovasti uskoo.

        Vahvimmat meistä tekee niin. Tuosta huomaa, että olet täysin pääsi sisällä. Eli olin oikeassa siinä. Et näe metsää puilta, jos tuollaista vanhaa sanontaa saa käyttää. Huomaan, että viestini triggeröi sinua vähän. Hyvä!

        Sinäkään et voi tietää mitä minä olen kokenut ja mistä minä olen selviytynyt. En nimittäin puhuisi näin, jos en olisi itse käynyt pohjalla (usein). Elämä ei ole kilpailua kenellä menee huonoiten. Sen lisäksi että sinulla menee huonosti, niin katsele ympärillesi. Monella muullakin menee huonosti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vahvimmat meistä tekee niin. Tuosta huomaa, että olet täysin pääsi sisällä. Eli olin oikeassa siinä. Et näe metsää puilta, jos tuollaista vanhaa sanontaa saa käyttää. Huomaan, että viestini triggeröi sinua vähän. Hyvä!

        Sinäkään et voi tietää mitä minä olen kokenut ja mistä minä olen selviytynyt. En nimittäin puhuisi näin, jos en olisi itse käynyt pohjalla (usein). Elämä ei ole kilpailua kenellä menee huonoiten. Sen lisäksi että sinulla menee huonosti, niin katsele ympärillesi. Monella muullakin menee huonosti.

        Minä en olekaan vahva. Enkä ole vahvoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en olekaan vahva. Enkä ole vahvoilla.

        Miksi et opettele olemaan vahva. Se on ihan sinusta kiinni, vain sinusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi et opettele olemaan vahva. Se on ihan sinusta kiinni, vain sinusta.

        Aina kun yritän olla vahva, niin romahdan entistä kauheammalla tavalla. Eli siis yrittämällä olla vahva seurauksena on entistä suurempi heikkous. Toisena vaihtoehtona olisi näytellä vahvaa tai yrittää ohittaa ongelmansa. Kaikki nämä ponnistelut ovat johtaneet hengenvaaralliseen masennukseen ja jopa itsetuhoisuuteen. Kokeiltu on. Olen erilainen kuin sinä, olen ohittanut sen pisteen, että minusta voisi tulla vahva omilla ponnistuksillani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina kun yritän olla vahva, niin romahdan entistä kauheammalla tavalla. Eli siis yrittämällä olla vahva seurauksena on entistä suurempi heikkous. Toisena vaihtoehtona olisi näytellä vahvaa tai yrittää ohittaa ongelmansa. Kaikki nämä ponnistelut ovat johtaneet hengenvaaralliseen masennukseen ja jopa itsetuhoisuuteen. Kokeiltu on. Olen erilainen kuin sinä, olen ohittanut sen pisteen, että minusta voisi tulla vahva omilla ponnistuksillani.

        Oletko koskaan ajatellut mitä olet oppinut niistä romahduksista? Joku opetus jokaisella asialla on. Tiedän, että kuulostan liian henkiseltä näiden asioiden kanssa, mutta pääsin eteenpäin vasta kun aloin reflektoimaan niitä asioita. Jokainen huono suhde on loppupelissä opettanut minua jossain asiassa. Sillä kaikella on ollut joku tarkoitus. Opin jotain mitä minun ei kannata toistaa, mitä varoa, mitä haluan.
        Kun lopetin muiden syyttelyn, itseni syyttelyn ja jopa muiden tallottavana olemisen, niin elämä alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Tällä hetkellä olen itsekkäästi keskittynyt hyvinvointiin. Arvaappa mitä? Se vetää muita ihmisiä puoleensa. Kun voin hyvin, niin se positiivinen energia vetää toisia ihmisiä puoleeni.

        Ihan voi aloittaa pienillä asioilla. Tuolla joku puhui jostain intohimosta. Sanoit ettei sinulla ole sitä. Etsi se intohimo. Itse löysin sen liikunnasta. Se voi olla sinun kohdalla vaikka musiikki, piirtäminen, kirjoittaminen, lukeminen, askartelu. Etsi se.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi et opettele olemaan vahva. Se on ihan sinusta kiinni, vain sinusta.

        Jos kahlaa kauhutarinan kaltaista helvettiä läpi se ei oo mikää asenteen vaihto kysymys.
        Jota heittää kaikki ne joilla on kiva elämä.
        Kun luulevat että se muka auttaa ...
        Sitte kun oikeaa kokemusta.
        Sä oot hiljaa .. sä vain ymmärrät ja oot siinä
        saatavilla .
        Vierellä tai autat muuten mutta sä oot hiljaa.

        Se on enenpi selviytymis ja sopeutumiskysymys .
        Ja siinä kohtaa noi kai höpö löpöt lässytys puheet lähinnä Vittuttaa .
        Ja olis paljon parempi kun ihminen osaa pitää turpansa kiinni kun jaaritella jotakin.
        Kiitos AP että kuljet vierellä kuin enkeli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos kahlaa kauhutarinan kaltaista helvettiä läpi se ei oo mikää asenteen vaihto kysymys.
        Jota heittää kaikki ne joilla on kiva elämä.
        Kun luulevat että se muka auttaa ...
        Sitte kun oikeaa kokemusta.
        Sä oot hiljaa .. sä vain ymmärrät ja oot siinä
        saatavilla .
        Vierellä tai autat muuten mutta sä oot hiljaa.

        Se on enenpi selviytymis ja sopeutumiskysymys .
        Ja siinä kohtaa noi kai höpö löpöt lässytys puheet lähinnä Vittuttaa .
        Ja olis paljon parempi kun ihminen osaa pitää turpansa kiinni kun jaaritella jotakin.
        Kiitos AP että kuljet vierellä kuin enkeli.

        Ajattelet itsekkäästi, jos vaadit sitä toista olemaan se pahanolon sylkykuppi. Jossain vaiheessa se toinen saa liikaa sitä masentunutta energiaa. Toinen joutuu siis hiljaa ottamaan sen kaiken pahan olon vastaan ja sairastuu itsekin. Masentunut ihminen ei monesti näe muuta kuin sen oman huonon olon. Ne ketkä yrittävät auttaa saa juurikin tuon kommenttisi kaltaisen vastauksen. Jossain vaiheessa huomaat olevasi yksin ja syytä muita koska he ei auta. Se on sitä oman pään sisällä olemista, itsekkyyttä. Et voi vaatia toisilta myötätuntoa, jos et sitä itse anna.

        Esimerkkinä kerron yhdestä pitkäaikaisesta tutusta, jolla oli paha masennus. Hän käytti minua aina psykiatrinaan, kun huonosti meni. Sitten, kun minulla oli huonosti asiat ja soitin hänelle, niin hän sai senkin käännettyä itseensä ja omiin ongelmiin. Eli se kääntyi niin että minä jouduin kuuntelemaan hänen murheet, mutta en saanutkaan omiini tukea. Eli kuormituin hänenkin murheistaan. Kuulostaako reilulta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko koskaan ajatellut mitä olet oppinut niistä romahduksista? Joku opetus jokaisella asialla on. Tiedän, että kuulostan liian henkiseltä näiden asioiden kanssa, mutta pääsin eteenpäin vasta kun aloin reflektoimaan niitä asioita. Jokainen huono suhde on loppupelissä opettanut minua jossain asiassa. Sillä kaikella on ollut joku tarkoitus. Opin jotain mitä minun ei kannata toistaa, mitä varoa, mitä haluan.
        Kun lopetin muiden syyttelyn, itseni syyttelyn ja jopa muiden tallottavana olemisen, niin elämä alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Tällä hetkellä olen itsekkäästi keskittynyt hyvinvointiin. Arvaappa mitä? Se vetää muita ihmisiä puoleensa. Kun voin hyvin, niin se positiivinen energia vetää toisia ihmisiä puoleeni.

        Ihan voi aloittaa pienillä asioilla. Tuolla joku puhui jostain intohimosta. Sanoit ettei sinulla ole sitä. Etsi se intohimo. Itse löysin sen liikunnasta. Se voi olla sinun kohdalla vaikka musiikki, piirtäminen, kirjoittaminen, lukeminen, askartelu. Etsi se.

        Ehkä kirjoitin epäselvästi. Minulla ei ole ollut suhteita, vaan rakastumisia, onnettomia rakastumisia, joista ei ole tullut mitään. Jos minulla olisi ollut oikea toimiva suhde edes jonkin aikaa voisin ehkä paremmin, koska silloin pohjalla olisi edes joitain positiivisia kokemuksia. Nyt niitä ei ole. Mitään sellaista ei ole ollut, josta olisin voinut oppia toimimaan toisin. Kaikki ponnistelut ovat epäonnistuneet, vaikka kaikkeni olen yrittänyt muuttaakseni tilannetta ja tehdäkseni kaikkeni ettei minun tarvitsisi kokea olevani onneton. Itse en usko näihin opetusjuttuihin. Lukuisten tuskan hetkien jälkeen en koe oppineeni mitään, mikä auttaisi jaksamaan paremmin. Pikemminkin päinvastoin, vuosien ja lukuisten kokemieni kauhujen jälkeen koen olevani syvemmällä kuin koskaan ennen.

        Itse en syyttele ketään sen kummemmin. Asioita on vain tapahtunut, enkä tiedä miksi. En silti koe oloani hyväksi, vaikka voin antaa anteeksi ja monissa tapauksissa myös unohtaa. Enkä ole katkera, vaikka koenkin raskaita tunteita. Se tuska on henkilökohtaista ja hyvin inhimillistä, tarvetta tulla rakastetuksi ja saada rakkautta, mikä siis ei ole koskaan toteutunut. Sen tilalle olen saanut kokea lukuisia todella ikäviä juttuja rakastamieni ihmisten tahoilta, siis rakkauden sijaan. Rakkauden sijasta vihaa, pilkkaa ja halveksuntaa. Onko ihme, että ihminen sairastuu?

        Minulla ei ole ollut edes pienen pientä hetkeä tai valonpilkahdusta elämässäni, jossa jokin pieni tai edes suuri asia olisi tuonut lohdutusta, toivoa tai helpotusta, siis sellaista intohimoa, jota ilmeisesti minulle ehdotat löydettäväksi. Jos sellainen olisi olemassa, olisi se varmasti jo vuosien saatossa antanut jotain merkkejä itsestään. Mikään ei ole tuonut ratkaisua. Mikään puuhastelu ei ole tuonut iloa hetkeksikään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä kirjoitin epäselvästi. Minulla ei ole ollut suhteita, vaan rakastumisia, onnettomia rakastumisia, joista ei ole tullut mitään. Jos minulla olisi ollut oikea toimiva suhde edes jonkin aikaa voisin ehkä paremmin, koska silloin pohjalla olisi edes joitain positiivisia kokemuksia. Nyt niitä ei ole. Mitään sellaista ei ole ollut, josta olisin voinut oppia toimimaan toisin. Kaikki ponnistelut ovat epäonnistuneet, vaikka kaikkeni olen yrittänyt muuttaakseni tilannetta ja tehdäkseni kaikkeni ettei minun tarvitsisi kokea olevani onneton. Itse en usko näihin opetusjuttuihin. Lukuisten tuskan hetkien jälkeen en koe oppineeni mitään, mikä auttaisi jaksamaan paremmin. Pikemminkin päinvastoin, vuosien ja lukuisten kokemieni kauhujen jälkeen koen olevani syvemmällä kuin koskaan ennen.

        Itse en syyttele ketään sen kummemmin. Asioita on vain tapahtunut, enkä tiedä miksi. En silti koe oloani hyväksi, vaikka voin antaa anteeksi ja monissa tapauksissa myös unohtaa. Enkä ole katkera, vaikka koenkin raskaita tunteita. Se tuska on henkilökohtaista ja hyvin inhimillistä, tarvetta tulla rakastetuksi ja saada rakkautta, mikä siis ei ole koskaan toteutunut. Sen tilalle olen saanut kokea lukuisia todella ikäviä juttuja rakastamieni ihmisten tahoilta, siis rakkauden sijaan. Rakkauden sijasta vihaa, pilkkaa ja halveksuntaa. Onko ihme, että ihminen sairastuu?

        Minulla ei ole ollut edes pienen pientä hetkeä tai valonpilkahdusta elämässäni, jossa jokin pieni tai edes suuri asia olisi tuonut lohdutusta, toivoa tai helpotusta, siis sellaista intohimoa, jota ilmeisesti minulle ehdotat löydettäväksi. Jos sellainen olisi olemassa, olisi se varmasti jo vuosien saatossa antanut jotain merkkejä itsestään. Mikään ei ole tuonut ratkaisua. Mikään puuhastelu ei ole tuonut iloa hetkeksikään.

        Toisaalta tuokin on reflektointia mitä juuri nyt teet. Analysoit hyvin kuitenkin asioista. Jokin sinut on kuitenkin pitänyt tässä elämässä, koska olet vielä tässä.

        Mikä niissä epätoivoisissa rakastumisissa on mennyt pieleen? Yksipuoliset tunteet? Liian suuret odotukset?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos kahlaa kauhutarinan kaltaista helvettiä läpi se ei oo mikää asenteen vaihto kysymys.
        Jota heittää kaikki ne joilla on kiva elämä.
        Kun luulevat että se muka auttaa ...
        Sitte kun oikeaa kokemusta.
        Sä oot hiljaa .. sä vain ymmärrät ja oot siinä
        saatavilla .
        Vierellä tai autat muuten mutta sä oot hiljaa.

        Se on enenpi selviytymis ja sopeutumiskysymys .
        Ja siinä kohtaa noi kai höpö löpöt lässytys puheet lähinnä Vittuttaa .
        Ja olis paljon parempi kun ihminen osaa pitää turpansa kiinni kun jaaritella jotakin.
        Kiitos AP että kuljet vierellä kuin enkeli.

        Kiitos näistä sanoista. Olet ymmärtänyt jotain kärsimylsestä, jotain oleellista. Ja elämästä. Siihen vain harva pääsee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelet itsekkäästi, jos vaadit sitä toista olemaan se pahanolon sylkykuppi. Jossain vaiheessa se toinen saa liikaa sitä masentunutta energiaa. Toinen joutuu siis hiljaa ottamaan sen kaiken pahan olon vastaan ja sairastuu itsekin. Masentunut ihminen ei monesti näe muuta kuin sen oman huonon olon. Ne ketkä yrittävät auttaa saa juurikin tuon kommenttisi kaltaisen vastauksen. Jossain vaiheessa huomaat olevasi yksin ja syytä muita koska he ei auta. Se on sitä oman pään sisällä olemista, itsekkyyttä. Et voi vaatia toisilta myötätuntoa, jos et sitä itse anna.

        Esimerkkinä kerron yhdestä pitkäaikaisesta tutusta, jolla oli paha masennus. Hän käytti minua aina psykiatrinaan, kun huonosti meni. Sitten, kun minulla oli huonosti asiat ja soitin hänelle, niin hän sai senkin käännettyä itseensä ja omiin ongelmiin. Eli se kääntyi niin että minä jouduin kuuntelemaan hänen murheet, mutta en saanutkaan omiini tukea. Eli kuormituin hänenkin murheistaan. Kuulostaako reilulta?

        Eihän se masennus sitä tarkoita, etteikö siinäkin ihminen voi toimia väärin. Ei masennus pyhitä mitään eikä tee ihmistä hyväksi. Totta kai ihminen, kuka vaan voi tulla hyväksikäyttäjäksi tai jotain muuta. Toki ei siihen välttämättä masennusta tarvita. Masennuksessa ihminen on vain monin tavoin heikoilla.

        Mutta masennus ei välttämättä tee ihmisestä itsekästä, eikä masentuneen tarve purkaa pahaa oloaan ole ilmentymä itsekkyydestä, siis automaattisesti. Puhuminen on oleellinen osa tervehtymisprosessia, jos se ylipäätään on onnistuakseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toisaalta tuokin on reflektointia mitä juuri nyt teet. Analysoit hyvin kuitenkin asioista. Jokin sinut on kuitenkin pitänyt tässä elämässä, koska olet vielä tässä.

        Mikä niissä epätoivoisissa rakastumisissa on mennyt pieleen? Yksipuoliset tunteet? Liian suuret odotukset?

        Yksipuoliset tunteet, tai muuten epäonnistunut parinmuodostus. Voihan taustalla olla ollut mustamaalaamista tai muita minulle tuntemattomia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet. Minulla on omat epäilyni, mutta en voi olla niistä varma. Sekään ei ole kovin miellyttävä ajatus, että olen ihmisenä epämiellyttävä ja luotaantyöntävä. Kaikkea ehtii vuosien aikana miettimään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä kirjoitin epäselvästi. Minulla ei ole ollut suhteita, vaan rakastumisia, onnettomia rakastumisia, joista ei ole tullut mitään. Jos minulla olisi ollut oikea toimiva suhde edes jonkin aikaa voisin ehkä paremmin, koska silloin pohjalla olisi edes joitain positiivisia kokemuksia. Nyt niitä ei ole. Mitään sellaista ei ole ollut, josta olisin voinut oppia toimimaan toisin. Kaikki ponnistelut ovat epäonnistuneet, vaikka kaikkeni olen yrittänyt muuttaakseni tilannetta ja tehdäkseni kaikkeni ettei minun tarvitsisi kokea olevani onneton. Itse en usko näihin opetusjuttuihin. Lukuisten tuskan hetkien jälkeen en koe oppineeni mitään, mikä auttaisi jaksamaan paremmin. Pikemminkin päinvastoin, vuosien ja lukuisten kokemieni kauhujen jälkeen koen olevani syvemmällä kuin koskaan ennen.

        Itse en syyttele ketään sen kummemmin. Asioita on vain tapahtunut, enkä tiedä miksi. En silti koe oloani hyväksi, vaikka voin antaa anteeksi ja monissa tapauksissa myös unohtaa. Enkä ole katkera, vaikka koenkin raskaita tunteita. Se tuska on henkilökohtaista ja hyvin inhimillistä, tarvetta tulla rakastetuksi ja saada rakkautta, mikä siis ei ole koskaan toteutunut. Sen tilalle olen saanut kokea lukuisia todella ikäviä juttuja rakastamieni ihmisten tahoilta, siis rakkauden sijaan. Rakkauden sijasta vihaa, pilkkaa ja halveksuntaa. Onko ihme, että ihminen sairastuu?

        Minulla ei ole ollut edes pienen pientä hetkeä tai valonpilkahdusta elämässäni, jossa jokin pieni tai edes suuri asia olisi tuonut lohdutusta, toivoa tai helpotusta, siis sellaista intohimoa, jota ilmeisesti minulle ehdotat löydettäväksi. Jos sellainen olisi olemassa, olisi se varmasti jo vuosien saatossa antanut jotain merkkejä itsestään. Mikään ei ole tuonut ratkaisua. Mikään puuhastelu ei ole tuonut iloa hetkeksikään.

        Jokaisella on oma makunsa ihmisen suhteen, vaikka kuink a olisit ihastunut, toinen ei välttämättä tunne samoin ja jos on vielä aviossa, on perheen kaa yhteiset asiat, kuten asunnot ym omaisuus, lapset ja siihen vielä avioero, se vie aikaa!


    • Anonyymi

      Pääset eteenpäin kun tiedät ettei hän halunnut enempää. Siis hyväksyt vaan sen. Susta se on kiinni.

      • Anonyymi

        En halua sinua, jos kauheuksia maalailet

        Ole omissa oloissasi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En halua sinua, jos kauheuksia maalailet

        Ole omissa oloissasi

        Ja sekoitat pääsi

        Time after time


      • Anonyymi

        JUURIKIN NÄIN.


      • Anonyymi

        Ei se yksin hänestä ole kiinni. Hän on vain yksi lenkki onnettomassa sattumien ketjussa. Eikä tosiasioiden hyväksymisestäkään. Tosiasiat voivat olla liian kipeitä ja niitä voi olla liian monta kannettavaksi.


    • Anonyymi

      Onko siis kyse raha-asioista vai ihmissuhteista? Vai jostain muusta?

      • Anonyymi

        Ihmissuhteista, lukuisista epäonnistuneista ihmissuhteista. Ne ovat tehneet minusta ihmisraunion.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmissuhteista, lukuisista epäonnistuneista ihmissuhteista. Ne ovat tehneet minusta ihmisraunion.

        Mitä ihmettä ne naiset on tehneet? Käyttäneet hyväksi jollain lailla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä ihmettä ne naiset on tehneet? Käyttäneet hyväksi jollain lailla?

        Kääntäneet selkänsä, tarjonneet kylmää kättä, heittäneet kylmää vettä niskaan, rakkauden sijaan vihanneet, pilkanneet ja halveksineet. Jättäneet minut huomiotta, ohittaneet, karttaneet, sanoneet pahasti, torjuneet, katsoneet nenänvartta pitkin jne, jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kääntäneet selkänsä, tarjonneet kylmää kättä, heittäneet kylmää vettä niskaan, rakkauden sijaan vihanneet, pilkanneet ja halveksineet. Jättäneet minut huomiotta, ohittaneet, karttaneet, sanoneet pahasti, torjuneet, katsoneet nenänvartta pitkin jne, jne.

        Olet kuitenkin saanut naisia? Onko sinulla lapsia?


    • Anonyymi

      Etkä sinä tiedä elämästäni mitään. Se on ollut hieman hankalaa.

      Kiitos vaan, tarvitsisin ystäviä ja tukea. Elämä menee näinkin, en anna periksi tuli mitä tuli. Voin olla yksinkin, minä pärjään kyllä.

      • Anonyymi

        Hyvä.


    • Anonyymi

      Mistäpä olet päätellyt sen, etten muka edes haluaisi ymmärtää sitä, mitä olet käynyt läpi? Entä tiedätkö sinä kaiken, mitä minä olen kokenut? Tuskin.

      • Anonyymi

        Sinä olet kuin lapsi, hyvä niin, lapsella pitää olla lasten murheet.


      • Anonyymi

        Olisihan se hyvä, jos ihminen, josta välitän haluaisi kuunnella. Se yllättäisi, koska sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Sekin olisi asia, jonka haluaisin joskus kokea. Miltä tuntuisi jutella elämän eri asioista rakkaansa kanssa?

        En tiedä, mitä olet kokenut, ja voi toki olla kauheaa mitä on tapahtunut. Niitä ei vain ole minulle kerrottu, eikä mikään näytä viittaavan siihen suuntaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisihan se hyvä, jos ihminen, josta välitän haluaisi kuunnella. Se yllättäisi, koska sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Sekin olisi asia, jonka haluaisin joskus kokea. Miltä tuntuisi jutella elämän eri asioista rakkaansa kanssa?

        En tiedä, mitä olet kokenut, ja voi toki olla kauheaa mitä on tapahtunut. Niitä ei vain ole minulle kerrottu, eikä mikään näytä viittaavan siihen suuntaan.

        Jos oikein ymmärsin ja näin tuossa taannoin, sinulla on kuitenkin jonkinlainen rakas parhaillaankin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos oikein ymmärsin ja näin tuossa taannoin, sinulla on kuitenkin jonkinlainen rakas parhaillaankin?

        Luuletteko te oikeasti keskustelevanne jonkun tuntemanne ihmisen kanssa täällä? Todella haitallista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisihan se hyvä, jos ihminen, josta välitän haluaisi kuunnella. Se yllättäisi, koska sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Sekin olisi asia, jonka haluaisin joskus kokea. Miltä tuntuisi jutella elämän eri asioista rakkaansa kanssa?

        En tiedä, mitä olet kokenut, ja voi toki olla kauheaa mitä on tapahtunut. Niitä ei vain ole minulle kerrottu, eikä mikään näytä viittaavan siihen suuntaan.

        Kiitos vaan tiiäthän...


    • Anonyymi

      Mulla on kato semmoinen olo, että.käyn.itsekkin.läpi vastoinkäymisiä.

      Epäkypsiä parisuhteita yleensä.mihinkään.

      Varon monia asioita elämässäni nykyään.

    • Anonyymi

      Sä et voi kuulevtietää millaista selviytymistaistelua
      Se sun toinen puolikas käy läpi
      Et voi ees kysellä .
      Olihan se ihanaa jos sillä oikeesti menee hyvin .
      Mutta koska yhteydet on katkennut asiaa ei voi tarkistaa .
      Eli hänenkin polkunsa voi olla onneton ja Synkkä tahollaan . Vaikka muuta luulisi ja toivoo niin kovin.

      Mut se mikä kertoo sullon vieläb sydän joka kykeneen välittämään on se että toivot parempaa hänelle ja kaikkea hyvää....

      Tottapuhuen itse hajoasin vielä pahemmin säpäleiksi jos tietäisin et ihmiset jotka jouduin jättämään taakseni voi vieläkin pahoiin siitä et niin tapahtui.
      Ehkä
      Analysoin ja ajattelen Kai liikaa .

      Ja mitä sieluun tulee nii omani on syntinen ja ja sysimusta ...
      Parempi kun yrittääkään valaista sitä pimeyttä.
      Mutta voi olla koska sinäkin olet yhtä pimeä
      Niin vedät juuri siksi toista ytätä pimeää puoleesi
      Just niiku mustat aukot imaisee kaiken 😂

      Siinä missä aina höpistää valosieluista minä tiedän
      Ja olen kuuluunut jo vuosia siihen pimeään ääripäähän .
      Ja sen mukasen elämän olen myös elänyt
      Sinä sen sanoit rakas .
      Tämä on ihan hullua

      Mietin
      Kuka hullu kirjoitti sen kauhutarinan mitä elämme.
      Kuka on vastuussa ....
      Mutta niinkun sinäkin toivoit ..
      Ehkä tiemme kohtaavat vielä joskus .
      Toisen aikaan tai muissa elämistä
      Että saame joskus vielä toisemme .
      Kaikesta huolimatta toivon hänelle miehelle vain kaikkea hyvää

      Naiselta

    • Anonyymi

      Jokaisella on omat taakkansa..

    • Anonyymi

      Voit aina kirjoittaa mulle Mesessa. Ei muittenkaan elämä ainaista onnea ole

      • Anonyymi

        Ei aina tarvitsekaan olla onnea, mutta kun olisi edes joskus. Edes kerran elämässä. Vaikka pari päivää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei aina tarvitsekaan olla onnea, mutta kun olisi edes joskus. Edes kerran elämässä. Vaikka pari päivää.

        Oletko miettinyt, millaisessa tilanteessa olisit onnellinen? Tai milloin viimeksi oli tuollainen onnenhetki? Eri


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei aina tarvitsekaan olla onnea, mutta kun olisi edes joskus. Edes kerran elämässä. Vaikka pari päivää.

        Mielihyvää tuottavista kokemuksista voi tulla niin pakkomielteisiä ettei enää tunne kumpaakaan. Hyvin monessa asiassa onnistumisen kokemuksen vahtiminen vie pohjan koko tunteelta.
        Miksi alati pitää tuntea jotain.
        Omista tuntemuksista alkaa tulla liian tärkeitä .
        Itse en ainakaan mieti jatkuvasti onko tämän hetkinen tilanne tunnetasolta mihinkäkin vaikuttava. Tunnetilojen seuraamisesta tulee lautapeli jossa noppaluku on pienin mahdollinen., muut menevät menojaan mutta itsestä tuntuu koko peli tylsältä ja merkityksettömältä.


    • Anonyymi

      Luuletko vittu olevas ainoa joka elämässään jotain tuollaista läpi käy jokainen meistä noita asioita joskus joutuu elämässään läpi käymään jos olet niin onnetton ettet osaa kun itteäs sääliä nii onnea ojanpohjalle vai pitäskö meidän muidenkin täällä sääliä sun kaltasta saamatonta paskahousua toivottavasti sulla ei ole lapsia kun et osaa edes omasta elämästäs ottaa vastuuta

      • Anonyymi

        En kerjää sääliä. Jokainen joutuu joskus käymään läpi. Niinpä. Joskus. Mutta minä käyn näitä läpi joka päivä, ja olen käynyt koko elämäni näitä läpi, en vain joskus. Joka ainoa päivä.

        Paskahousu on nyt niitä lievimpiä ilmauksia itsestäni, mitä itselleni tulee mieleen raskaimpina hetkinä.

        Olet varmaan joutunut käymään tosi raskaita juttuja, kun jo tämänkin ketjun lukeminen ottaa koville. Kestätkö lukea näitä?


    • Anonyymi

      Minkä ikäinen sä olet suurin piirtein?

      • Anonyymi

        43!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        43!

        Ahh,sinulla on vain 40 kriisi,,,sitten 50,,,, ja sitten 60,,, ja sitten alkaaa kroppa remppaamaan ja sitten sitä vasta kusessa ollaankin....


    • Anonyymi

      Kukaan ei voi koskaan täysin ymmärtää mitä toinen on läpikäynyt, täysin ei edes sellainen joka on vastaavanlaisia asioita käynyt läpi. Johtuu siitä, että olemme kaikki erilaisia, reagoimme asioihin eri tavoin ym. Silti voimme yrittää olla tukena ja tehdä parhaamme. Moni meistä on kokenut kovia juttuja elämässään, jos ikääkin on jo enemmän eikä niitä asioita voi ruveta vertaamaan, että minullapa on kovemmat kokemukset kuin sinulla. Ihmisten sietokyvyn raja ei myöskään saisi olla mikään paremmuuden mittari. Kaikki kärsimys mikä pystytään välttämään, on aina hyvä juttu, mutta kaikkea tuskin pystyy välttämään. Ihmisiä pitäisi silti kohdella hyvin ja kunnioittavasti.

      • Anonyymi

        Kerrankin järkevää puhetta.


      • Anonyymi

        On ihan hullua jos ka0svaa ympäristössä
        Jossa selviytyminen kärsimyksessä on paremmuus
        Mittari kun ei sen kuulu olla niin
        On surulista että moni kasvatetaan edelleennajatelemaan niin.
        Joko suhtautumisessa rahaan tai muuten elämään tai työhön.
        Kiitos kun avarsit ajatuksiani ihan uudella ajatuksella.
        Ihan ajattelemaan ravistelu olo taas ❤️


    • Kommentoin vain yleisellä tasolla kun en aloittajasta mitään tiedä. Mutta noin yleisesti ottaen... pidä tuollaiset ajatukset ja tunteet ihan itselläsi. Jos näytät naiselle olevasi heikko ja surkea, niin saat kenkää ennemmin kuin tajuatkaan. Naisen tunteet katoaa sillä sekunnilla kun esität hänelle syvimpiä tuntemuksiasi ja kerrot epävarmuudestasi. Älä tee ikinä niin. Ole mies. Mies ei tunne, ei välitä, ei liikutu (paitsi siitä naisesta joka on kohteesi). Vakuutan että saat naisilta pohjattomasti ihailua jos pidät itsesi koossa ja pysyt henkisesti vahvana, itsevarmana, hievahtamatta vaikka mitä tapahtuisi.

      • Anonyymi

        Näin se on, pitää olla ylpeyttä sopivalla tavalla. Tietysti tänne nyt saa purkaa mitä vain. Sivusta tämä.


      • Anonyymi

        Tiedän kyllä tämän. Tähänkin olisi kommentoitavaa, mutta eiköhän se tälle päivälle riitä.


      • Anonyymi

        Todellisen tilanteen paljastamalla näkee parhaiten, kuka vierelle jää. Kuka oikeasti välittää.
        Valitettavasti masentuneena omat toimet vain helposti aiheuttavat väärinkäsityksiä. Jos ei jaksa ottaa yhteyttä keneenkään tai pitää yllä yhteyttä, ihmiset saattavat kaikota lähettyviltä.
        Ei minusta ole huono asia kertoa voinnistaan. Välittävä ihminen arvostaa sitä tietoa. Se voi olla myös luottamuksen osoitos. Tietysti ymmärrän, että miehen voi olla vaikea avautua kaikista inhimillisistä piirteistään, jos ajattelee naista ensisijaisesti potentiaalisena kumppanina. Mutta parisuhteissakin tulee eteen vaikeita tilanteita, se on hyvä muistaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän kyllä tämän. Tähänkin olisi kommentoitavaa, mutta eiköhän se tälle päivälle riitä.

        Kerro ihmeessä jos tiedät jotain... tai voit tietysti vaan kommentoida.
        Ja kuten tuossa yllä joku sanoi, tänne voi tietysti purkaa kaikenlaista, kun on anonyymina.

        Silloinkin on tietysti pieni mahdollisuus että se nainen tunnistaisi sinut jostain pikkuseikasta mitä et huomaa itse, ja siitä seuraisi heti ongelmia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Todellisen tilanteen paljastamalla näkee parhaiten, kuka vierelle jää. Kuka oikeasti välittää.
        Valitettavasti masentuneena omat toimet vain helposti aiheuttavat väärinkäsityksiä. Jos ei jaksa ottaa yhteyttä keneenkään tai pitää yllä yhteyttä, ihmiset saattavat kaikota lähettyviltä.
        Ei minusta ole huono asia kertoa voinnistaan. Välittävä ihminen arvostaa sitä tietoa. Se voi olla myös luottamuksen osoitos. Tietysti ymmärrän, että miehen voi olla vaikea avautua kaikista inhimillisistä piirteistään, jos ajattelee naista ensisijaisesti potentiaalisena kumppanina. Mutta parisuhteissakin tulee eteen vaikeita tilanteita, se on hyvä muistaa.

        TÄYTTÄ PÖTYÄ! Ei mitään kosketusta reaalimaailmaan tuolla höpötyksellä. Feminististä propagandaa lähinnä...
        Tietysti jos tavoite on karkoittaa naiset pois luotasi... sitten tuo kuvailemasi toki on hyvä toimintamalli.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Todellisen tilanteen paljastamalla näkee parhaiten, kuka vierelle jää. Kuka oikeasti välittää.
        Valitettavasti masentuneena omat toimet vain helposti aiheuttavat väärinkäsityksiä. Jos ei jaksa ottaa yhteyttä keneenkään tai pitää yllä yhteyttä, ihmiset saattavat kaikota lähettyviltä.
        Ei minusta ole huono asia kertoa voinnistaan. Välittävä ihminen arvostaa sitä tietoa. Se voi olla myös luottamuksen osoitos. Tietysti ymmärrän, että miehen voi olla vaikea avautua kaikista inhimillisistä piirteistään, jos ajattelee naista ensisijaisesti potentiaalisena kumppanina. Mutta parisuhteissakin tulee eteen vaikeita tilanteita, se on hyvä muistaa.

        Jos olet mies, ÄLÄ USKO NÄITTEN NAISTEN VALHEITA!
        Niiden tarkoituksena on saada sinut ansaan, paljastamaan heikot kohtasi, saamaan esiin epävarmuutesi. Kun sen erehdyt tekemään niin saat siitä kuulla pitkän aikaa, lopuksi nainen sanoo että ei voi enää olla kanssasi. Sanoo syyksi ties mitä, mutta oikea syy on se että vain yhden kerran paljastit epävarmuutesi jossain asiassa.
        Älä tee virheitä. Mieti mitä sanot ääneen.


      • Anonyymi
        darknessin kirjoitti:

        Jos olet mies, ÄLÄ USKO NÄITTEN NAISTEN VALHEITA!
        Niiden tarkoituksena on saada sinut ansaan, paljastamaan heikot kohtasi, saamaan esiin epävarmuutesi. Kun sen erehdyt tekemään niin saat siitä kuulla pitkän aikaa, lopuksi nainen sanoo että ei voi enää olla kanssasi. Sanoo syyksi ties mitä, mutta oikea syy on se että vain yhden kerran paljastit epävarmuutesi jossain asiassa.
        Älä tee virheitä. Mieti mitä sanot ääneen.

        Eikä miehen mitään tarvi edes sanoa ääneen. Huomaavat jos tulet surumieliseksi -> off the line. Jos käytös alkaa olemaan erilainen (mistähän johtuisi), kaveripiiristä valitus, ulkoinen habitus muuttunut, alkon käyttö tms. Pirullista meininkiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikä miehen mitään tarvi edes sanoa ääneen. Huomaavat jos tulet surumieliseksi -> off the line. Jos käytös alkaa olemaan erilainen (mistähän johtuisi), kaveripiiristä valitus, ulkoinen habitus muuttunut, alkon käyttö tms. Pirullista meininkiä.

        Tuo on totta, naisilla voi olla sellainen kyky aistia ja huomata pienetkin tunteen muutokset toisessa, ilmeet, asennot, äänensävy jne. ja tehdä päätelmiä ihan sen pohjalta.

        Sen takia miehen pitää pysyä aina hillittynä ja etäisenä olemukseltaan. Jos ilmennät jotain tunteita, niin VALITSET sen tunteen mitä näytät, aina tilanteen mukaan.
        Nuori mies voi oppia paljon seuraamalla englantilaisten gentlemanien käytöstä ja puhetta, se on lähes täydellistä. Ja kuten joku saattaisi huomauttaa, se käytös on vain opittua esitystä, ja monesti nämä gentlemanit ovat kaikkea muuta kuin herrasmiehiä oikealta luonteeltaan... mutta se todellinen luonne paljastuu vasta siinä vaiheessa kun mies on saanut naisesta tarpeekseen eikä enää jaksa sitä katsella.


      • Anonyymi
        darknessin kirjoitti:

        Tuo on totta, naisilla voi olla sellainen kyky aistia ja huomata pienetkin tunteen muutokset toisessa, ilmeet, asennot, äänensävy jne. ja tehdä päätelmiä ihan sen pohjalta.

        Sen takia miehen pitää pysyä aina hillittynä ja etäisenä olemukseltaan. Jos ilmennät jotain tunteita, niin VALITSET sen tunteen mitä näytät, aina tilanteen mukaan.
        Nuori mies voi oppia paljon seuraamalla englantilaisten gentlemanien käytöstä ja puhetta, se on lähes täydellistä. Ja kuten joku saattaisi huomauttaa, se käytös on vain opittua esitystä, ja monesti nämä gentlemanit ovat kaikkea muuta kuin herrasmiehiä oikealta luonteeltaan... mutta se todellinen luonne paljastuu vasta siinä vaiheessa kun mies on saanut naisesta tarpeekseen eikä enää jaksa sitä katsella.

        Huoh... saahan sitä vapaasti uskoa naisten telepaattisiin kykyihin. Ei naisen ja miehen yhteiselämästä ainakaan mitään tule, jos vuorovaikutus on noin sulkeutunutta. Tai ei se ainakaan onnellista ole...muutaman vuoden sellaista suhdetta ehkä kestää järkevä ihminen.
        Sekä miehen että naisen täytyy ottaa vastuuta vuorovaikutuksesta, ei elämää pidä elää pelkästään päättelemällä asioita toisista. Silloin mennään metsään...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikä miehen mitään tarvi edes sanoa ääneen. Huomaavat jos tulet surumieliseksi -> off the line. Jos käytös alkaa olemaan erilainen (mistähän johtuisi), kaveripiiristä valitus, ulkoinen habitus muuttunut, alkon käyttö tms. Pirullista meininkiä.

        Onneksi ainakin osa nykyajan nuorista miehistä on pääsemässä tuosta luulosta, että oikea mies voi luovia elämänsä läpi antaen naisten tehdä kaiken tunnetyön.
        Kyllä se nainen ARVAA, että miehellä on paha olo ja varmasti ottaa sen huolekseen, kun mies ei itse kykene olotilaansa sanallisesti jäsentelemään. Vaikka siis yleisesti on tiedossa, että sisäisen kokemuksen sanoittaminen auttaisi lievittämään sitä pahaa oloa... no, palstalla sentään kirjoitellaan.


    • Anonyymi

      Ei meitä kaikkia ole tarkoitettu olemaan parisuhteissa tai muutenkaan. Se on ihan normaalia. Ei muakaan. Turhaa kidutat itseäsi kun ei ole tarkoitettu.

      • Anonyymi

        Tämä on oikein hyvä neuvo. Tietääkseni Suomessa 40-vuotiaista miehistä jo 1/3 on vapaaehtoisesti yksineläjiä. Suurissa kaupungeissa vielä enemmän. Yht. 1,3 milj. suomalaista elää yksin, se on aikuisväestöstä todella paljon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on oikein hyvä neuvo. Tietääkseni Suomessa 40-vuotiaista miehistä jo 1/3 on vapaaehtoisesti yksineläjiä. Suurissa kaupungeissa vielä enemmän. Yht. 1,3 milj. suomalaista elää yksin, se on aikuisväestöstä todella paljon.

        Se on se itsekeskeinen elämäntyyli, mitä ihannoidaan. Ei täällä 50 vuoden jälkeen ole kantasuomalaisia enää ollenkaan.


    • Anonyymi

      Täysin tuulesta temmattu asia!

    • Anonyymi

      Palsta vaan boikottiin ja elämään. Minä ainakin tietoisesti vähennän ja jätän kokonaan tämän. Kaivattuni pysyy silti mielessä ja toivottavasti joskus joku muu vie minut mennessään.

    • Anonyymi

      Ei kannata ruikuttaa. Kunnioita itseäsi. Toivottavasti joskus kohtaat kaivattusi. Toki purkaa voi pahaa oloa kirjoittamalla täällä. Siinä ei ole mitään pahaa. Itsesääliin ei kannata kuitenkaan vajota. Aika monella varmaan vähän samanlaista, mutta silloin täytyy vain ajatella hyvää muista ja itsestä ja toivo, että asiat selkeytyy. Negatiivisuuteen ei kannata heittäytyä.

      Hyvää jatkoa! (Veljellinen neuvo sivusta)

    • Anonyymi

      Omituinen keittiöpsykologi:
      Jos annat omenan toiselle, hän ei välttämättä siitä välitä, vaan haluaakin päärynän.
      Oman alavireisyyden voisi yrittää pistää pakettiin ja pyrkiä pitämään se loitolla eli tarkoitan ongelmien kutistamista. Se ei ole teeskentelyä, välttelyä vaan yritystä suhteuttaa.
      Jos ajatteleekin niin, että elämä on opintomatka ja jokainen kohdalle osuva ihminen on opetus, haaste tai kokemus, voi päästä itsensä kanssa eteenpäin.
      Mustissa vesissä uimista välteltävä. Kannattaa harjoitella asennetta, ettei ķukaan tule aurinkosi tielle. Ja tämä tarkoittaa sitä, elämä itsessään on arvokas.
      Sitä ei voi torjua. Usein antaa, mitä ei odota.
      Itseohjaaminen edellyttää, kykyä torjua huonohuonompihuonoin -moodia.
      Kelvollinen. Riittävä. Ja olet mukana.

      Sitten. Kuunnelkaa h ä n e n musiikkiaan. Palaa ajatusmaailmaa. Sitä, mikä koskettaa.
      Myöhästyin itse ja tajusin asioita vasta, kun jo oli nukkunut pois (sairaus).

      Täysin sivusta.

    • Anonyymi

      En voi hyvin ja siitä kerroin. Siksi katkaisin välit ku petit aina lupauksesi, vaikka tiedät, että tiedän kun valehtelet minulle. Jos luulet suojelevasi minua valehtelemalla, niin väärässä olit. Ei puhuttu tarpeeksi. Kaikki ois voinut päättyä satumaisesti, mut väärinymmärrykset ja puhumattomuus on pelkoa ja se tuhoaa rakkauden. Sori vaan, mutten oo mikään varapokaali, joka odottaa kiltisti hautaan saakka kun teet itse toisaalla "mitä haluat".

    • Anonyymi

      Vastaan kuin hänelle: Todella ymmärtäisin sua enkä koskaan loukkaisi sua tieten tahtoen. Yhdessä olisi mahdollista eheytyä, suhteessa jossa kumpikin kunnioittaa toista.
      Tsemppiä ja voimia sinulle.

    • Anonyymi

      Voisitko kertoa tämän hänelle suoraan? Ehkä hän ymmärtäisi sinua?

      • Anonyymi

        Voisin, jos hän haluaisi jutella ja kuunnella. Ehkä se päivä vielä tulee, kun tilaisuus ja hetki tulee.


    • Anonyymi

      En mieti, hyvää jatkoa!

      • Anonyymi

        Joku palstailija jonka nimi täällä näkynyt on miettinyt katseesta päätellen. Älkää omiko tää tuli ihan puskista. Siksi älkää arvostelko ja haukkuko ketään kenen nimi näkyy täällä. hauskaa vappu.


    Ketjusta on poistettu 23 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      94
      2485
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2173
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      83
      1829
    4. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      44
      1621
    5. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1586
    6. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      11
      1565
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      34
      1518
    8. 59
      1384
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      89
      1319
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      41
      1254
    Aihe