Yksinäisyys syö sisältäpäin.

ifeelsolonely

Tästä aiheesta on jo monet keskustelut käyty, mutta ajattelin "terapiana" avautua täällä...
En edes oikein osaa kuvailla tätä tunnetilaa, kun niin ahdistaa tämä yksinäisyys. Jos joku soittaa/on aikaa tavata niin se on mulle kuin lottovoitto! Vihaan istua kotona, pyöriä netissä ja kuluttaa aikaa tv: tä katsellen. Olenko aina ollut tällainen? En!
Sinkuksi jäätyä kavereilla ei ole aikaa tavata, koska heillä perheet, uusi parisuhde tms. Itsestäni on tullut niin erakko, että vaikea etsiä uusia ystäviä. Mua ahdistaa eniten viikonloput kun ei yksinkertaisesti ole ketään kenen kanssa sitä viettää. Liian ujo olen yksin lähtemään esim illanviettoon.
En ole enää mikään nuori, ikää jo 35, ja pelottavia ajatuksia päivästä toiseen että näinkö loppuelämä kulkee...

26

259

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • En oikein osaa sanoa muutakun että on meitä ainakin kaksi eli hyvin samanlaisia fiiliksiä ja itselläni vielä lisänä se että jos joku "kaveri" soittaa niin yleensä hän on vaille jotain ja sekin todella turhauttavaa kun lähes aina kaikki vaan haluaa multa jotain ja siinä syy miksi en paljon pidä yhteyksiä keneenkään. Niin ja mulla tota ikää 36.

      • ifeelsolonely

        Joo, mustakin tuntuu, että useimmiten yhteydenottoon liittyy jokin "avun tarve " tms.
        Kun tällä hetkellä olen myös sairauslomalla, niin kaikki ihmiskontaktit on lähes jääneet, ei ole ketään kelle soittaa tai tavata ja kotona yksin olo vain lisää mielentilan laskua.


      • ifeelsolonely kirjoitti:

        Joo, mustakin tuntuu, että useimmiten yhteydenottoon liittyy jokin "avun tarve " tms.
        Kun tällä hetkellä olen myös sairauslomalla, niin kaikki ihmiskontaktit on lähes jääneet, ei ole ketään kelle soittaa tai tavata ja kotona yksin olo vain lisää mielentilan laskua.

        I can feel you. Heh, pakko kysyä et ooks nainen ja mistäpäin? :P


    • Keissa

      Niin itsekin tekisit, jos olisi se puoliso ja perhe, jos joskus olisit joskus yksin: mies töissä, matkoilla, lapset jossain? Saattaisit pirauttaa entiselle kaverille ja bestikselle ja alkaa vuolaamaan, että mitäs sinulle kuulee, olis kiva vaikka tavata. Sitten kun omat porukat olisi koolla, et edes ajatusta tuhlais ystävälle. Siis kun itselläs ei ole sisäistä tarvetta, aikaa.
      Näin se vain elämässä on. Ei meitä kohtaan olla pyyteettömän sympaattisia ja ei seuraamme kaivata pyyteettömästi.
      Itse en edes odata moista. Ainut tapa ja keino on olla aktiivinen, lähteä ihmisten pariin, tutustua, käyttää hyödyksi ne mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siinä saa ja antaa myös toiselle. Usein se on jokin yhteinen juttu, aate, usko, harrastus, intressi, työ joka saa ihmisiä yhteen ja tekemään yhdessä jotain. Ja jos hyvin sattuu, niin saattaa kolahtaa kemiat yhteen: aletaan styylaamaan, koetaan ystävyyttä ja on kiva sitten tavata sen yhteisen päämäärän ulkopuolellakin. Ja niin kauan kuin se molemmille on palkitsevaan.
      Kyllä se elämä, mielekkyys ja onni on löydettävä omasta itsestä käsin. Elämän olosuhteet, ihmissuhteet muuttuvat koko ajan: asioita ja ihmisiä tulee, mutta myös jää pois.
      Keksi itsellesi jotain järkevää kotona, mieti minne voisit mennä tapamaan uusia asioita. Se kuppila ja kapakka ei ole paras vaihtoehto.

    • kalmankalpea

      Miksi et mainitse missä asut ? On täysin mahdollista että joku tämän palstan seuraa kaipaavista asuu samassa kaupungissa ( tai lähitienoilla ) kuin sinä ja haluaisi tavata sinut.

      On myös mahdollista että minä voisin ehdottaa sinulle jotain mitä voisit tehdä siellä missä sinä asut.

      Yksinäisten ihmisten vertaistuki Facebookissa:
      https://www.facebook.com/groups/186681064751892/

      Jos asut Helsingissä seuraa voi hakea esimerkiksi Let´s Meet Together Helsinki -yhteisön sivulta Facebookissa:
      https://www.facebook.com/groups/236015793225259/

      Yhteisö on englanninkielisestä nimestään huolimatta suomenkielinen.

      Sitten Helsingissä on myös useita erilaisia englanninkielisiä sosiaalisia ryhmiä joihin kuka hyvänsä voi liittyä eikä se liittyminen maksa mitään.

      Tässä yksi niistä:
      http://www.meetup.com/helsinkisociallife/

      Ja tässä koko lista:
      http://www.meetup.com/cities/fi/helsinki/

    • kalmankalpea
    • Antimennä

      Olen Keissan kanssa samaa mieltä. Tee kiinnostavia asioita, ja kuin huomaamattasi tutustut ihmisiin. On olemassa pilvin pimein kursseja, kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia kuoroista avantouintiin. Hanki koira, vene, mopo tms.
      En minäkään koskaan ole uskaltanut illanviettoon lähteä, mutta vuosien varrella on erilaisista 'projekteista' tarttunut ystäviä, ja mieheenikin tutustuin yhteisen intressin äärellä (johon muuten hurahdin 35-vuotiaana, ja tutustuin moniin hauskoihin tyyppeihin).

      • Keissa

        Niin ehkä aloittaja jotenkin alkanut pohtia elämää; nyt ja näin on hyvä, mutta entäpäs jos elämä kuljettaa toisin. Kyllä käsite yksinäisyys on käynyt jotenkin mielessä kun on tullut ajatus vierailla palstalla. Ja hyvä niin. Kannattaa pohtia ja asennoitua terveellisesti tulevaisuuteen ja ottaa asioita huomioon.
        Kiva lukea tyytyväisten kommentteja välistä.


    • kalmankalpea
    • kalmankalpea

      " Itsestäni on tullut niin erakko, että vaikea etsiä uusia ystäviä. Mua ahdistaa eniten viikonloput kun ei yksinkertaisesti ole ketään kenen kanssa sitä viettää."

      Jos kerrot missä asut sinua on helpompi auttaa ! Nimeäsi ja kotiosoitettasi sinun ei tarvitse antaa.

    • kalmankalpea
    • kalmankalpea
    • kalmankalpea

      ifeelsolonely

      Ilmoittaudu vapaaehtoistyöntekijäksi paikalliseen kissataloon niin saat ystäviä muista vapaaehtoisista ! Suomen kissatalot: http://www.kissatalot.info/

      Kissojen kanssa seurustelu on myös erittäin hyvää terapiaa.

    • kalmankalpea

      "Mua ahdistaa eniten viikonloput kun ei yksinkertaisesti ole ketään kenen kanssa sitä viettää. Liian ujo olen yksin lähtemään esim illanviettoon."

      Miksi et ota vastaan sitä apua mitä sinulle tarjotaan ?

    • Kuulostaa niin tutulta: netissä pyörisimistä, tv:n katselua, yksinäisyys. Yksinäisyys on korostunut minullakin, kun suhde päättyi ihan äskettäin. Sen lisäksi vielä nyt kun on sairaslomalla, eikä fyysisen vaivan vuoksi pääse edes kauppaan. Lohdutukseksi sinulle: olet vielä nuori, vaikka mitä edessä vielä. Itse olen yli viisikymppinen ja ikäkin jo masentaa...

    • kalmankalpea

      On synti ja häpeä että alkuperäinen postittaja poistui tästä keskustelusta. Hänellä ei ole vakavaa liikuntavammaa, ei paniikkihäiriötä, ei vakavaa masennussairautta eikä myöskään voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Hänellä olisi siis hyvät lähtökohdat päästä eroon yksinäisyydestään. Ainut mitä hän tarvitsee on muutamia neuvoja ja potkun persauksiin.

      • Oppityttö

        Apua ei voi antaa väkisin, niin hyvää tarkoittavaa kuin se onkin. Joskus ihmiset haluaa vain tulla kuulluksi.


    • Oppityttö

      Yksinäisyyttä on monenlaista. Olet todella yksin, koska olet sinkku ja ympärilläsi ei ole muita ihmisiä. En tiedä osaatko hakeutua ihmisten pariin, mutta ainakin itselläni se on vaikeaa monien pettymysten jälkeen. Juurikin se, että tuntee olevansa tärkeä vain silloin kun muilla on jotakin murheita, jotka pitää purkaa jollekin ts. minulle kysymättä lainkaan mitä minun elämääni kuuluu. Sitten kuuntelet tuntikaupalla näiden "ystävien" murheita ja kun aloitat kertomaan jotain omaa, ystävä huomaakin, että hänellä on kiire saunaan tms.
      Sellainen saa erakoitumaan, pettymysten määrä on tapissa eli on syntynyt itseään ruokkiva kierre. Onko tämä sinulle tuttua?

      • Tuo kuulostaa niin tutulta Oppityttö. Olet vain silloin tärkeä kun muut tarvitsevat apua jossain asiassa tai haluavat tilittää omaa elämäänsä ja minun kohdalla eivät välttämättä edes kysy että miten sulla on menny tms ja se tuntuu todella nöyryyttävältä.


      • Oppityttö

        Nöyryyttävää se onkin. Joten silloin täytyy vaan tehdä uusia valintoja, täytyy olla niitäkin ihmisiä, jotka osaavat olla vuorovaikutuksessa tasapuolisesti.


    • kalmankalpea

      "En tiedä osaatko hakeutua ihmisten pariin, mutta ainakin itselläni se on vaikeaa monien pettymysten jälkeen. Juurikin se, että tuntee olevansa tärkeä vain silloin kun muilla on jotakin murheita, jotka pitää purkaa jollekin ts. minulle kysymättä lainkaan mitä minun elämääni kuuluu."

      Kaikki ihmiset eivät ole tuollaisia, eivät läheskään kaikki. Sinulla on ollut huono tuuri ystävien kanssa. Esimerkiksi minulla ei ole omista ystävistäni lainkaan tuollaisia kokemuksia.

      Jos ne vanhat ystävät ovat tuota sorttia olisi hyvä ajatus hakea uusia ystäviä. Niitä löytyy aika helposti esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta. Siis minä en tietenkään tarkoita sitä että niiden vanhojen ystävien kanssa pitäisi panna välit täysin poikki. Nehän voisivat olla siellä jossain taka-alalla.

      Jos tapaat elämässäsi ihmisiä joihin petyt sen takia ei kannata erakoitua. Täältä maailmasta löytyy myös todella upeita ihmisiä.

      • Oppityttö

        Olet varmasti oikeassa, pitäisi vaan lähteä uudelleen kalaan. Nyt täytyy kuitenkin hetki kerätä voimia. Kevät tuo varmasti virtaa elämään.
        Vanhat ystävät tosiaan ovat kyllä vielä olemassa, en vain itse enää ota yhteyttä niin aktiivisesti, joutuvat nyt etsimään uusia purkuväyliä, ehkä hyvä heillekin. Sitä paitsi koen, etten ole tällä hetkellä parasta mahdollista seuraa enkä halua heidän elämäänsä enempää raskauttaa, joten fifty-fifty menee.
        Kiitos kannustuksesta.


    • påpåpåpåpå

      Itsekin 38-vuotiaana, työttömänä miehenä jumitan pääasiassa kotona yksikseni tekemättä mitään ihmeempiä. Parin kaverin kanssa ehkä soittelen ja tapaan joskus, mutta välissä voi mennä viikkojakin. Sukulaisia ei ole muita kuin isä, joka on jo niin vanha että hänen kuolemansa käy ajatuksissa. Se taas tapahtuessaan todennäköisesti tarkoittaa täysin erakoitumista.
      Masentunut en suoranaisesti ole mutta on mazentava ajatus että vaikkapa sairaskohtauksen tms. sattuessa menisi pitkäkin aika ennenkuin kukaan kaipaisi

      Toki tiedän että tuohon voi tehdä muutoksen olemalla aktiivisempi, mutta itseni tuntien siltikin tekisin asioita yksin.

    • kalmankalpea

      "Masentunut en suoranaisesti ole mutta on mazentava ajatus että vaikkapa sairaskohtauksen tms. sattuessa menisi pitkäkin aika ennenkuin kukaan kaipaisi."

      Oletko ajatellut, että koska olet työttömänä sinulla olisi aikaa ryhtyä jonkun yksinäisen ihmisen ystäväksi, esimerkiksi Punaisen ristin kautta:
      https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/ystavaksi

      Saisit mielekästä tekemistä ja se työ toisi myös sinulle uusia ystäviä. Koska kyseessä on vapaaehtoistyö niin sen työnhän voi tietysti lopettaa milloin haluaa. Siis jos se jostain syystä ei maistuisi.

      • påpåpåpåpå

        Tietty järki sanoo että mikä tahansa positiivinen aktiviteetti ihmisten kanssa olisi hyväksi, nuorempana olinkin esimerkiksi ns. harjoittelijana sairaalassa toista vuotta melkein päivittäin.

        Mutta melkein kaikki aktiivisuuteni on perustunut tekemiseen ja tarpeeseen, ei niinkään pelkkään omaehtoiseen sosiaalisuuteen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ensi viikolla tapahtuu?

      Mitä toivot, että ensi viikolla tapahtuu?
      Ikävä
      112
      5158
    2. Oletko varattu minulle?

      Mieheltä kysyn.
      Ikävä
      153
      5103
    3. Olen miettinyt kauan

      miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h
      Ikävä
      46
      4772
    4. Archie ja Iida ero.

      Suuri kohujen saattelema rakkaustarina on ohi?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      3054
    5. Vanhempi mies

      Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa
      Ikävä
      30
      2803
    6. Ostiko maailma sinut minulta?

      Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue
      Ikävä
      22
      2241
    7. Olen levoton takiasi

      Enkä saa itseäni rauhoittumaan
      Ikävä
      158
      2204
    8. On niin paha olla

      Tarviin jotain jolla turruttaa... Kuka voi auttaa.
      Ikävä
      42
      2017
    9. Mitä Ajattelit Kun Näit Kaivattusi

      Ensimmäistä Kertaa?
      Ikävä
      41
      1858
    10. Noloa että kaipasin sinua

      Toivottavasti et tunnistanut itseäsi. Ikävissään sitä on aika typerä.
      Ikävä
      23
      1598
    Aihe